Feeds:
Artikkelit
Kommentit

Archive for syyskuu 2019

Spiritual sight (part two)
16.8.2019, by Simon Desjardins, suom. SK

Tämän on jatkoa artikkeliin Hengellinen näkökyky (osa 1).

Edellisessä postissani (linkki yllä) näimme, että hengellinen näkökyky kristillisen tiedon hankkimiseksi on välttämätön. Itse asiassa, jos paholainen voi toimia omalla tavallaan, hän tekee meidät sokeiksi heti, kun tilaisuus tarjoutuu, sillä hän tietää, että sokea on helppo pettää, johtaa harhaan ja voittaa. Toisesta Kuningastenkirjasta löytyvä tarina on hyvä esimerkki:

“Kun viholliset sitten tulivat häntä vastaan, rukoili Elisa Herraa ja sanoi: ‘Sokaise tämä väki’. Silloin hän sokaisi heidät Elisan pyynnön mukaan. Ja Elisa sanoi heille: ‘Ei tämä ole oikea tie, eikä tämä ole oikea kaupunki. Seuratkaa minua, niin minä vien teidät sen miehen luo, jota te etsitte.’ Ja hän vei heidät Samariaan.” (2. Kun. 6:18,19)

Heti, kun syyrialaiset sokeutuivat, Elisa pystyi johtamaan heidät harhaan vähällä vaivalla. Hengellisessä maailmassa toimii sama malli. Tämä on yksi syy, miksi monia evankelisia harhautetaan ja petetään; moraalista piittaamattomat käytännöt ovat hautaamassa useat kirkot ja harvat näyttävät olevan todella tietoisia, mitä on tapahtumassa. En puhu tässä lakihenkisistä käytännöistä, vaan moraalittomista osatekijöistä, jotka Raamattu tuomitsee.

Kuten kirjoitin toisaalla, niin henkilö, joka kieltäytyy seuraamasta Jeesusta Hänen ehdoillaan, ei voi nähdä, mitä Jeesus näkee, eikä tietää, mitä Jeesus tietää. Tuon henkilön sokaisee hänen omapäisyytensä ja hän on sokeiden johtajien helposti värvättävissä.

Hengellinen näkökyky ja palvelutyö

Jeesuksen mukaan hengellinen näkökyky on välttämätön myös tehokkaan palvelemisen kannalta.

“Niin Jeesus vastasi ja sanoi heille: ‘Totisesti, totisesti minä sanon teille: Poika ei voi itsestänsä mitään tehdä, vaan ainoastaan sen, minkä hän näkee Isän tekevän; sillä mitä Isä tekee, sitä myös Poika samoin tekee. Sillä Isä rakastaa Poikaa ja näyttää hänelle kaikki, mitä hän itse tekee; ja hän on näyttävä hänelle suurempia tekoja kuin nämä, niin että te ihmettelette.’” (Joh. 5:19,20)

Jeesuksen suorittama palvelutyö oli kokonaisuudessaan riippuvainen siitä, että hän näki Isän toimivan. Hän tunnusti avoimesti, että ”Poika ei voi tehdä mitään itsestään, vaan mitä Hän näkee Isän tekevän”. Siitä seuraa, että sokeuden tilassa ei voida tehdä mitään arvokasta tai ikuista. Voidaan ryntäillä sisään ja ulos ja työskennellä ylen määrin, mutta ilman näkökykyä tulokset on tuomittu alusta lähtien. Jeesus ei olisi voinut ilmaista sitä selvemmin sanoessaan:

”Jokainen istutus, jota minun taivaallinen Isäni ei ole istuttanut, on juurineen revittävä pois” (Matt. 15:13).

Tragedia on nykyään se, että monet ns. kristillisistä saarnamiehistä ovat sokeita, tai likinäköisyydestä kärsiviä. Olemme alkaneet uskoa, että raamattukouluilla on kyky tuottaa päteviä saarnaajia ja että tutkintotodistukset riittävät ollaksemme hengellisesti tuottavia. Näin ollen monet tutkintotodistuksineen juoksevat ja hikoilevat, saarnaavat ja työskentelevät saadakseen jonkin verran suosiota ja harvoilla on aikaa mietiskellä Jumalan kirkkautta Jeesuksen Kristuksen edessä, eli nähdä Isä työssä, kuten Jeesus näki hänet. Muistettakoon ikuisesti: palvelutyömme ei voi olla suurempi, kuin mitä näemme Isältä.

Psalmista oli tullut samaan johtopäätökseen:

“Minä nostan silmäni sinun puoleesi, joka taivaissa asut. Katso, niinkuin palvelijain silmät katsovat heidän isäntäinsä käsiin, ja niinkuin palvelijattaren silmät katsovat hänen emäntänsä käsiin, niin meidän silmämme katsovat Herran, meidän Jumalamme, puoleen, kunnes hän armahtaa meitä” (Ps. 123:1,2).

Hengellinen näkökyky synnyttää aitoa palvontaa

Kun Jumalan kirkkaus nähdään, siinä on viehätystä, ihailua ja mietiskelyä; tapahtuu hengellinen herääminen, joka ajaa tarkkailijan korkeampaan käsitykseen jumalallisesta. Sitä voitaisiin verrata kehdossaan makaavaan lapseen, jota kiehtoo kehdon yläpuolella riippuva vauvan lelu. Hän haluaa koskettaa sitä, tuoda sen lähemmäksi silmiään, leikkiä sillä, koska sen värit ja muodot kiehtovat häntä. Jos lapsi olisi sokea, kaikki olisi yksitoikkoista; ei olisi mitään vetovoiman tunnetta, intoa eikä kiinnostusta; mutta hänen näkökykynsä laukaisee kaiken.

Miten on meidän laitamme? Näemmekö Hänet pyhyyden kauneudessa? Näemmekö Jumalan kirkkauden tiedon valon Jeesuksen Kristuksen edessä? Jos emme, niin kokemamme elämä on äärettömän paljon vähemmän, kuin aito kristillinen elämä.

Muutamia varoituksia

Yleensä, kun hengellinen näkökykymme hämärtyy, alamme alitajuisesti etsiä aineellisia korvikkeita ja uskokaa minua, niitä on nykyään helppo löytää, sillä on monia seurakuntia, jotka markkinoivat viihdetapoja, jotka haastavat Hollywoodin värit ja houkutukset. Älä käsitä minua väärin! En tarkoita, että kokouksiemme tulisi olla värittömiä ja ikäviä. Sanon vain, että heidän värinsä eivät tarjoa mittaria, jolla aitoa hengellisyyttä voitaisiin mitata ja jos emme ole varovaisia, ihmiset saattavat päätyä kokouksiimme, ei katsomaan Jumalan kirkkautta, vaan nauttimaan taitavien viihdyttäjien viehätysvoimasta.

Hengessä ja totuudessa

Todellinen palvoja ei tarvitse näitä maallisia vempeleitä, sillä hän on ylittänyt verhon ja näkee Shekinan ilmestyneessä kunniassaan – mitä terävämpi näky, sitä suurempi kokemus. Tämä, eikä mikään muu, on ollut muinaisten pyhien kokemus. Heitä eteenpäin ajava motivoiva voima liittyi heidän terävään näkökykyynsä. Ei tarvitse olla profeetta käsittääkseen sen. Raamattu todistaa uudestaan ja uudestaan, että ilman terävää havaintoa hengellisestä todellisuudesta varma alamäki on alkamassa.

Laodikean seurakunta on räikeänä esimerkkinä tämän periaatteen luotettavuudesta. Heidän hengellisen näkökyvyn puutteensa oli aiheuttanut tuhoa heidän yhteisössään ja Jumalan oli kehotettava heitä sanomalla: “Minä neuvon sinua ostamaan minulta … silmävoidetta voidellaksesi silmäsi, että näkisit” (Ilm. 3:18). Tässä piilee toivo todelliselle herätykselle, sillä ilman hengellistä näkökykyä ihminen on ennalta tuomittu olemaan maahan ja aineellisuuksiin sidottu. Sellainen on sokeuden perintö.

Read Full Post »

The Rapture Will Occur Before The Tribulation
By Daniel Payne, 11.8.2019, suom. SK

Sukupolvien ajan todelliset uskovat – hengestä uudestisyntyneet – ovat odottaneet Vapahtajan ilmestyvän yhtäkkiä pilvissä heidän yläpuolellaan ja vapauttavan heidät maallisista koettelemuksista.

Monia näistä valppaista uskovista on pilkattu kärsivällisyydestään ja toivostaan Herran Jeesuksen Kristuksen läheiseen paluuseen. Väärät opettajat, jotka joko eivät ymmärrä Jumalan sanaa, tai kieltävät sen, ovat johtaneet hyökkäystä ennen ahdistusta tapahtuvaa tempausta vastaan.

Kuinka voi kukaan – luettuaan ja uskottuaan Jumalan Sanan – päätellä, että tempaus tapahtuu ahdistuksen vihan ja kauhujen jälkeen, eikä aikaisemmin?

Jumalan Sanahan kertoo tapahtumien järjestyksen päivänselvästi:

Ensin…

“…sitten meidät, jotka olemme elossa, jotka olemme jääneet tänne, temmataan yhdessä heidän kanssaan pilvissä Herraa vastaan yläilmoihin; ja niin me saamme aina olla Herran kanssa” (1. Tess. 4:17).

Sitten – vain kaksi jaetta myöhemmin:

“…sillä itse te varsin hyvin tiedätte, että Herran päivä tulee niinkuin varas yöllä. Kun he sanovat: ‘Nyt on rauha, ei hätää mitään’, silloin yllättää heidät yhtäkkiä turmio, niinkuin synnytyskipu raskaan vaimon, eivätkä he pääse pakoon. (1. Tess. 5:2-3).

Tempaus: (1. Tess. 4:17) ennen ahdistusta: (1. Tess. 5:2-3).

Siis ensin ”meidät temmataan ylös yhdessä – pilvissä”. Sitten yhtäkkiä ”turmio tulee heille” – ei meille.

Jakeessa 4 Paavali oli juuri paljastanut tempauksen tessalonikalaisille. Sitten vain kaksi jaetta myöhemmin hän vastaa ilmeiseen kysymykseen, milloin tempaus tapahtuisi:

Mutta aikakausista ja määrähetkistä ei teille, veljet, ole tarvis kirjoittaa” (1. Tess. 5:1).

On selvää, että tempaus tapahtuu ennen kaikkea ahdistuksen (Herran päivän) hävitystä, muutoinhan Paavali ei olisi keskittynyt siihen tosiasiaan, että Herran päivä saapuu kuin varas yöllä.

Paavali yhdisti tempauksen ajankohdan Herran päivän saapumiseen.

Mitä merkitystä olisi Herran päivän äkillisellä saapumisella, jos tempaus tapahtuisi sen lopussa? Muista, että Paavali oli vielä tempausaiheessa sanoessaan, että Herran päivä saapuu yhtäkkiä ja odottamatta kuin varas niille, jotka eivät ole valmiita.

Jos tempaus tapahtuisi ahdistuksen lopussa, niin Paavali olisi puhunut tapahtumista, jotka tapahtuvat silloin (kosmisista merkeistä jne.).

Hän sanoi, että valmiiden ja valvovien – todellisten uskovien – ei tarvitse olla huolissaan Herran päivän hävityksen saapumisesta. Meidän ei tarvitse huolestua ahdistuksen tuomiosta, koska emme ole silloin täällä.

Jos Paavali opetti, että tempaus tapahtuu ahdistuksen lopussa, niin 1. Tess. 5:2 kuuluisi jotenkin näin: ”Sillä te itse tiedätte hyvin, että Herran päivä kestää seitsemän vuotta, joten…” tai ”vihan aika Herran päivänä kestää seitsemän vuotta, kuten on puhuttu Danielin kautta…”

Paavali ei kuitenkaan puhunut mistään ahdistuksen aikana tapahtuvasta tapahtumasta, tai kuinka kauan ne kestävät; Paavali puhui vain Herran päivän saapumisesta. Silloin on selvää, että tempauksella ei ole mitään osaa ahdistuksen aikana, puhumattakaan sen jälkeen.

”…sillä itse te varsin hyvin tiedätte, että Herran päivä tulee niinkuin varas yöllä” (1. Tess. 5:2).

Meitä käsketään valvomaan ja olemaan valmiita tempaukseen, kun kohtaamme Vapahtajamme kasvoista kasvoihin ja kun:

…kaikkien meidän pitää ilmestymän Kristuksen tuomioistuimen eteen, että kukin saisi sen mukaan, kuin hän ruumiissa ollessaan on tehnyt, joko hyvää tai pahaa” (2. Kor. 5:10).

Mutta te, veljet, ette ole pimeydessä, niin että se päivä voisi yllättää teidät niinkuin varas… Älkäämme siis nukkuko niinkuin muut, vaan valvokaamme ja olkaamme raittiit… Sillä ei Jumala ole määrännyt meitä vihaan, vaan saamaan pelastuksen Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta.” (1. Tess. 5:4, 6, 9).

Nyt liittyen Paavalin toiseen kirjeeseen tessalonikalaisille:

Ilmeisesti väärät opettajat olivat käyttäneet Paavalin ensimmäisen kirjeen opetusta tempauksesta ja sen Herran päivän saapumiseen liittyvää ajoitusta tekosyynä ahdistaa heidät tunteettomaan petokseen.

Heidät oli petetty uskomaan, että vaino, jota he olivat kärsimässä, oli tosiasiassa todellinen ahdistus eli Herran päivän viha. Heidät oli peloteltu uskomaan, että ahdistus oli jo alkanut.

(Sivuhuomautus: Tämä julma taktiikka on vulgaaristi samanlainen kuin se, jota tänä päivänä käyttävät ne, jotka näyttävät nauttivan niiden meistä naurunalaiseksi tekemisestä, jotka uskovat oppiin ennen vihaa tapahtuvasta tempauksesta. Aivan kuten Tessalonikan väärät opettajat tiesivät hyvin, että tessalonikalaisille oli opetettu tempauksen tapahtuvan ennen Herran päivän saapumista, niin myös tämän päivän väärät opettajat tietävät, että myös meille on opetettu tempauksen tapahtuvan ennen ahdistusta.

Kumpikin kategoria julmasydämisiä opettajia yrittää pettää Vapahtajansa paluuta odottavia uskomaan, että he jäävät pois kokoontumisesta kohtaamaan Herra yläilmoissa ennen ahdistusta. Tämän seurauksena meidän on sitten kärsittävä maailmalle kuuluva Jumalan ahdistuksen tuomion trauma ja tuska, maailmalle, joka tällä hetkellä hylkää Hänen pelastuksensa ja kansansa Israelin oikeutuksen.

He rakastavat pilkkaamistamme ikään kuin jonkinlaisena tyydytyksenä itselleen siitä, että meidät narrataan uskomaan, että meidän onkin kestettävä ahdistuksen viha, aivan kuten väärät opettajat tekivät Tessalonikassa).

Kuinka voi olla, että väärien opettajien oli niin helppoa pettää tessalonikalaiset? Koska he kärsivät jo vainoja ja ahdistuksia, joiden väärät opettajat olivat kertoneet olevan merkkejä, että ahdistus on jo alkanut.

…niin että me itsekin Jumalan seurakunnissa kerskaamme teistä, teidän kärsivällisyydestänne ja uskostanne kaikissa vainoissanne ja ahdistuksissa, joita teillä on kestettävänä” (2. Tess. 1:4).

Paavali aloitti lohdutuskirjeensä heille – 2. Tessalonikalaiskirje – kiittämällä heidän ”kärsivällisyyttään ja uskoaan” kaikissa heidän ”vainoissaan ja ahdistuksissaan”. Sitten hän jatkoi puhuen levosta, jonka uskolliset tessalonikalaiset saavat aikana, jolloin, Herra Jeesus ilmestyy taivaasta voimansa enkelien kanssa tulen liekissä ja kostaa niille”, jotka vainoavat heitä (2. Tess. 1:7-8).

Ymmärtääksemme mitä Paavali tarkalleen opetti tessalonikalaisille Herran päivästä – että pitäisikö heidän käydä se läpi vai temmataanko heidät ennen sitä – niin asettakaamme jokainen tessalonikalainen toiseen kahdesta seuraavista ryhmistä 1 ja 2.

  1. Kokoaminen ahdistuksen jälkeen (Post-Trib Rapture Gathering): Paavali opetti tessalonikalaisille ja he uskoivat, että heidän olisi jotenkin kestettävä koko ahdistuksen (Kristuksen päivä, Herran päivä) läpi, selvittävä siitä (ollakseen elossa kokoontumista varten yläilmoissa) eikä otettava Pedonmerkkiä. Heidän olisi odotettava kokoamistaan kohtaamaan Herra yläilmoissa vasta sen jälkeen, kun ahdistus päättyy.
  2. Kokoaminen ennen ahdistusta (Pre-Trib Rapture Gathering): Paavali opetti tessalonikalaisille, että heidät koottaisiin yhdessä yläilmoihin olemaan Herran kanssa ikuisesti ennen kuin Ahdistus (Kristuksen päivä, Herran päivä) alkaa.

Jälleen me tiedämme Paavalin kirjeestä, että tessalonikalaiset todella uskoivat jo olevansa Ahdistuksessa. Jos he kaikki kuuluivat em. ryhmään yksi – ja koska uskoivat, että Ahdistus oli jo alkanut – niin miksi he olivat järkyttyneitä (ennen kuin Paavalin toinen kirje saapui), että Kristus oli varmasti palaamassa alle seitsemässä vuodessa ja lopettaisi heidän Ahdistuksen kärsimyksensä?

Saatat sanoa, että he olivat järkyttyneitä siitä, että heidän olisi silti vielä kestettävä jäljellä olevat Ahdistuksen vaikeudet ja siksi he olivat niin huolissaan. Se on täysin järkevää, jos ei oteta huomioon yhtä asiaa…

(Muista, että puhumme tässä edelleen em. ryhmästä 1.)

Miksi sitten se olisi heille lohdutus ja helpotus, jos Ahdistuksen kello ei olisi jo alkanut tikittää aikaa heidän Vapahtajansa paluuseen? Kuinka voi se tosiasia, että Ahdistus ei ollut vielä alkanut – kuten Paavali kertoo heille toisessa kirjeessään – ja että nyt Herran paluu olisi vieläkin kauempana, olla mikään välitön lohdutus heille? Varsinkin, kun Herran päivän todelliset kauhut voivat edelleen tulla milloin tahansa?

Kuinka on niin lohdullista tietää, että Herran päivä ei ole vielä alkanut, vaikka joudut vielä olemaan läsnä maan päällä läpi hävityksen ajan, kun se lopulta alkaa? Siinä vain ei ole mitään järkeä.

On paljon todennäköisempää, että he kuuluivat ryhmään 2, ja olivat järkyttyneitä siitä, että Kristus oli jo palannut ja he menettivät ”kokoontumisemme Hänen tykönsä” ja että Hän jätti heidät jäljelle kärsimään Ahdistuksen.

Suuri lohdutus heille ei silloin olisi se, että Ahdistus ei ole vielä alkanut ja että se voi silti saapua milloin tahansa, vaan että Herra Jeesus ei ollut vielä tullut ja tempaus voi edelleen tapahtua milloin tahansa.

Ensimmäisen tessalonikalaisille lähettämänsä kirjeen mukaisesti Paavali yhdisti tempauksen ajoituksen (2. Tess. 2:1) Herran päivän saapumiseen:

Mutta mitä tulee meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen tulemukseen ja meidän kokoontumiseemme hänen tykönsä, niin me pyydämme teitä, veljet, ettette anna minkään hengen ettekä sanan ettekä minkään muka meidän lähettämämme kirjeen heti järkyttää itseänne, niin että menetätte mielenne maltin, ettekä anna niiden itseänne peljästyttää, ikäänkuin Herran päivä jo olisi käsissä. Älkää antako kenenkään vietellä itseänne millään tavalla. Sillä se päivä ei tule, ennenkuin luopumus ensin tapahtuu ja laittomuuden ihminen ilmestyy, kadotuksen lapsi. (2. Tess. 2:1-3).

Paavali kertoi tessalonikalaisille, että Antikristus ”ilmestyy vasta ajallansa” (2. Tess. 2:6). Paavali yhdistää edelleen ahdistuksen ajan tempauksen jälkeiseen aikaan (”vasta ajallansa”). Hän kertoi tessalonikalaisille, että he voisivat tietää, että tempaus (2:1) ei ollut vielä tapahtunut, koska luopumus ja Antikristuksen paljastaminen eivät olleet vielä tapahtuneet.

Antikristus paljastetaan – niille, jotka lukevat, tai ovat lukeneet Raamattua – heti, kun hän vahvistaa rauhansopimuksen Israelin kanssa. Monta väärää ehdokasta on tullut sukupolvien saatossa, mutta vain yksi paljastetaan, joka täsmälleen vastaa Raamatun kuvausta.

Paavalin pääpainotus ei ollut, että tessalonikalaisten olisi tarkkailtava ahdistuksen aikana tapahtuvia tapahtumia; hän keskittyi ensisijaisesti siihen, että he olisivat tietoisia yksityiskohdista, jotka tapahtuvat ennen ahdistusta (2. Tess. 2:3; 5-7).

Sitten hän selittää, mitä tapahtuu tempauksen jälkeen, alkaen jakeessa 8:

Sillä laittomuuden salaisuus on jo vaikuttamassa; jahka vain tulee tieltä poistetuksi se, joka nyt vielä pidättää, niin silloin ilmestyy tuo laiton, jonka Herra Jeesus on surmaava suunsa henkäyksellä ja tuhoava tulemuksensa ilmestyksellä” (2. Tess. 2:7-8).

Sitten, kun Paavali selittää joitakin Ahdistuksen ajan tapahtumia, hän muistuttaa tessalonikalaisia, että heidän ei tarvitse kestää sellaisia tapahtumia:

Mutta me olemme velvolliset aina kiittämään Jumalaa teidän tähtenne, veljet, te Herran rakastetut, sentähden että Jumala alusta alkaen valitsi teidät pelastukseen Hengen pyhityksessä ja uskossa totuuteen” (2. Tess. 2:13).

Mielenkiintoista on, että yllä olevassa jakeessa ”pelastusta” tarkoittava kreikan sana on ”soteria”. Sen tarkka merkitys määräytyy ympäröivän kontekstin perusteella.

Sama sana “soteria” löytyy jakeesta Fil. 1:19:

Sillä minä tiedän, että tämä on päättyvä minulle pelastukseksi teidän rukoustenne kautta ja Jeesuksen Kristuksen Hengen avulla.”

Paavali vakuutti filippiläisille, että heidän rukouksensa olivat riittävän voimakkaita vaikuttamaan hänen pakonsa Rooman vankilasta.

Paavali ei puhunut mistään suurista taivaallisista (celestial) tapahtumista, jotka välittömästi edeltäisivät Herran paluuta pyhillensä tempauksessa (luvussa 1. Tess.4). Kuitenkin, kun Herra palaa pyhiensä kanssa, niin on oleva suuria kosmisia merkkejä ja ihmeitä:

Mutta kohta niiden päivien ahdistuksen jälkeen aurinko pimenee, eikä kuu anna valoansa ja tähdet putoavat taivaalta ja taivaitten voimat järkkyvät. Ja silloin Ihmisen Pojan merkki näkyy taivaalla ja silloin kaikki maan sukukunnat parkuvat; ja he näkevät Ihmisen Pojan tulevan taivaan pilvien päällä suurella voimalla ja kirkkaudella” (Matt. 24:29-30).

Heistäkin Eenok, Aadamista seitsemäs, on ennustanut, sanoen: Katso, Herra tulee tuhannen tuhansine pyhinensä tuomitsemaan kaikkia ja rankaisemaan kaikkia…” (Juuda 1:14-15a).

Lopuksi, Jumalan sana ajoittaa tempauksen tapahtuvaksi nimenomaan ennen ahdistuksen tuomion saapumista.

Jeesus ja apostolit kehottivat meitä tarkkailemaan vain itse Jeesusta Kristusta, eikä monia ahdistuksen aikana tapahtuvia tapahtumia.

Jeesus ja apostolit kehottivat meitä myös siihen, että kun odotamme Hänen paluuta, meidän ei pitäisi antautua väärien opettajien harhoille, jotka lisääntyvästi sanovat, että Hän ei ole tulossa.

Tämä on jo toinen kirje, jonka minä kirjoitan teille, rakkaani, ja näissä molemmissa minä muistuttamalla herätän teidän puhdasta mieltänne, että muistaisitte niitä sanoja, joita pyhät profeetat ennen ovat puhuneet, ja Herran ja Vapahtajan käskyä, jonka te apostoleiltanne olette saaneet (2. Piet. 3:1-2).

Mihin Herran käskyyn Pietari viittaa?

Valvokaa siis, sillä ette tiedä, minä päivänä teidän Herranne tulee. Mutta se tietäkää: jos perheenisäntä tietäisi, millä yövartiolla varas tulee, totta hän valvoisi, eikä sallisi taloonsa murtauduttavan. Sentähden olkaa tekin valmiit, sillä sinä hetkenä, jona ette luule, Ihmisen Poika tulee.(Matt. 24:42-44).

Herra Jeesus kehottaa meitä jälleen Ilmestyskirjassa pysymään lujina ja odottamaan Hänen paluutaan:

Koska sinä olet ottanut minun kärsivällisyyteni sanasta vaarin, niin minä myös otan sinusta vaarin ja pelastan sinut koetuksen hetkestä, joka on tuleva yli koko maanpiirin koettelemaan niitä, jotka maan päällä asuvat (Ilm. 3:10).

Jeesus kiittää meitä kestävyydestämme pitäessämme kiinni perinteisestä toivostamme hänen läheiseen paluuseensa. Sitten Hän kertoo kruunusta, jonka saamme, jos jatkuvasti rakastamme, toivomme ja odotamme Hänen pikaista paluutaan:

Minä tulen pian; pidä, mitä sinulla on, ettei kukaan ottaisi sinun kruunuasi” (Ilm. 3:11).

Paavali kuvailee tätä samaa kruunua:

Tästedes on minulle tallelle pantu vanhurskauden kruunu, jonka Herra, vanhurskas tuomari, sinä päivänä minulle antaa, mutta ei ainoastansa minulle, vaan myös kaikille, jotka hänen ilmestystänsä rakastavat (2. Tim. 4:8, Pyhä Raamattu 1776).

Paavali kehottaa meitä jälleen pysymään lujina opetuksissaan tempauksen toivostamme:

Niin seisokaa siis, veljet, lujina ja pitäkää kiinni niistä opetuksista, joita olette oppineet joko meidän puheestamme tai kirjeestämme” (2. Tess. 2:15).

Myös Pietari kehottaa meitä pysymään keskittyneinä Jeesuksen paluuseen eikä antaa periaatteettomien miesten väärien opetusten pettää meitä:

Ja ennen kaikkea tietäkää se, että viimeisinä päivinä tulee pilkkapuheinensa pilkkaajia, jotka vaeltavat omien himojensa mukaan ja sanovat: ‘Missä on lupaus hänen tulemuksestansa? Sillä onhan siitä asti, kuin isät nukkuivat pois, kaikki pysynyt, niinkuin se on ollut luomakunnan alusta.’” (2. Piet. 3:3-4).

Mutta Herran päivä on tuleva niinkuin varas ja silloin taivaat katoavat pauhinalla ja alkuaineet kuumuudesta hajoavat ja maa ja kaikki, mitä siihen on tehty, palavat” (2. Piet. 3:10).

Koska te siis, rakkaani, tämän jo edeltäpäin tiedätte, niin olkaa varuillanne, ettette rietasten eksymyksen mukaansa tempaamina lankeaisi pois omalta lujalta pohjaltanne” (2. Piet. 3:17).

Emme voi antaa pahuuden, joka on nopeasti sulkeutumassa ympärillemme, saada meitä menettämään tempauksen toivoamme tulemalla väärien opettajien eksyttämiksi. Meidän on jatkettava kestävinä riippumatta siitä, kuinka kauan meidän on odotettava, samalla kun jatkamme Herramme ja Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen läheisen paluun toivossa ja rakkaudessa.

Hän, joka näitä todistaa, sanoo: ‘Totisesti, minä tulen pian’. Amen, tule, Herra Jeesus!” (Ilm. 22:20).

Read Full Post »

Spiritual sight (part one)
6.7.2019, by Simon Desjardins, suom. SK

Ensimmäinen väite, jonka haluan tuoda esiin tässä postissa, on, että hengellinen näkökyky on yhtä todellinen kuin sen fyysinen vastine ja että molemmat ovat välttämättömiä ihmisen elämän täydellisen ilmaisun saavuttamiseksi. Tämä ei ole vain minun väitteeni, vaan se on juurtunut pyhiin kirjoituksiin ja sitä tukevat ihmisten kokemukset muinaisista ajoista lähtien.

Näkökyky tuo tiedon

Apostoli Paavali – Pyhän Hengen innoittamana – vakuuttaa, että ilman hengellistä näkökykyä kristillisen tiedon hankkiminen tulee mahdottomaksi. Hän kirjoittaa näin:

“Sentähden, kun kuulin siitä uskosta, joka teillä on Herrassa Jeesuksessa ja teidän rakkaudestanne kaikkia pyhiä kohtaan, en minäkään lakkaa kiittämästä teidän tähtenne, kun muistelen teitä rukouksissani, anoen, että meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala, kirkkauden Isä, antaisi teille viisauden ja ilmestyksen Hengen hänen tuntemisessaan ja valaisisi teidän sydämenne silmät, että tietäisitte, mikä on se toivo, johon hän on teidät kutsunut, kuinka suuri hänen perintönsä kirkkaus hänen pyhissään ja mikä hänen voimansa ylenpalttinen suuruus meitä kohtaan, jotka uskomme – sen hänen väkevyytensä voiman vaikutuksen mukaan…” (Ef. 1:15–19).

Tässä Paavali sanoo, että ymmärryksemme silmät täytyy valaista tietääksemme. Hänen mukaansa ilman tällaista näkökykyä meidät suljetaan pois kristillisestä tiedosta. Kuten olen kirjoittanut toisaalla, että niin hyödylliset kuin aivot ovatkin, ne eivät voi tuottaa tietoa Pyhästä, sillä tuo tieto on varattu niille, jotka ovat ylittäneet pyhitetyn elämän kynnyksen.

Jumalan vahvistus

Jumala itse vahvistaa saman asian. Puhuen profeetta Jeremian kautta Hän sanoo:

“Minä kasvatan erämaahan setripuita, akasioita, myrttejä ja öljypuita; minä istutan arolle kypressejä, jalavia ynnä hopeakuusia, jotta he näkisivät ja tietäisivät, huomaisivat ja myös ymmärtäisivät, että Herran käsi on tämän tehnyt, Israelin Pyhä sen luonut” (Jes. 41:19,20).

Tässä se on sanottu selvästi: ”…jotta he näkisivät ja tietäisivät.” Näkökyky on ja tulee aina olemaan välttämätön edellytys kristityn oppimiselle. Tästä syystä sokeilla ei ole juurikaan sanottavaa ohjausta tarvitseville ihmisille. Jeremian kirjasta luemme myös: “Kiertäkää Jerusalemin katuja, katsokaa ja tiedustelkaa…” (Jer. 5:1).

Mitä tulee Jesajaan, niin hän julistaa: Eivät he tajua, eivät ymmärrä mitään, sillä suljetut ovat heidän silmänsä, niin etteivät he näe ja heidän sydämensä, niin etteivät he käsitä” (Jes. 44:18). Tieto on tässä liitetty silmiin ja ymmärrys sydämeen.

Yksi asia on varma: hengellisesti sokea kristitty ei saavuta kristillistä tietoa. Vaikka lukisi Raamattua neljä tuntia päivässä, kävisi kirkossa kahdesti viikossa ja raamattukoulua neljä vuotta, niin jos hänellä ei ole hengellistä näkökykyä, hän on tuomittu lojumaan tiedon valtameren rannalla kuin tyhjä simpukankuori, joka on täynnä hiekkaista tietoa, yhtä elotonta kuin kuu.

Sanat eivät riitä

Joitakin vuosia sitten kysyin eräältä espanjalaiselta veljeltä, voisiko hän kääntää yhden Amy Carmichael’in runon espanjaksi. Runon nimi on Fire Words. Veli vastasi myöntävästi vain palatakseen muutamaa päivää myöhemmin kertomaan minulle ymmärtävänsä runon kokonaan paitsi alkuosaa, joka kuuluu näin:

“O God, my words are cold:
The frosted frond of fern or feathery palm
Wrought on the whitened pane –
They are as near to fire as these my words;
Oh, that they were flames!”
Thus did I cry.

”Oi Jumala, sanani ovat kylmiä
Jäätynyt saniaisen tai koristepalmun lehvä
muodostunut kuuraiseen ikkunaruutuun
ne muistuttavat yhtä vähän tulta kuin minun sanani
Oi, jospa ne olisivat liekkejä!”
Niin minä itkin

Hän ei tiennyt, mitä nämä sanat tarkoittivat, sillä hän ei ollut koskaan nähnyt taidokkaita kuvioita, joita pakkanen voi tehdä ikkunaan. Pohjoisesta tuleville ihmisille Carmichael’in viittaus on selkeä ja ilmeinen, mutta ei sellaiselle, joka ei ole koskaan nähnyt jäätynyttä ikkunaruutua. Raamattu ei ole erilainen. Siinä on merkityksiä, joita ei tunneta, ennen kuin lukija näkee huurteen ikkunassa niin sanoakseni, taivaallisen todellisuuden sen pelkän kuvauksen sijaan.

Esimerkki periaatteesta

Toisessa Kuningastenkirjassa on tarina, joka ilmentää sitä, mitä olemme tähän mennessä nähneet. Se liittyy profeetta Elisan palvelijaan. Syyrian kuningas oli raivostunut profeetalle ja aikoi vangita hänet.

“Niin hän lähetti sinne hevosia ja sotavaunuja ja suuren sotajoukon. He tulivat sinne yöllä ja ympäröivät kaupungin. Kun Jumalan miehen palvelija nousi aamulla varhain ja meni ulos, niin katso, sotajoukko, hevoset ja sotavaunut piirittivät kaupunkia. Ja hänen palvelijansa sanoi hänelle: ’Voi, herrani, mitä me nyt teemme?’ Hän sanoi: ’Älä pelkää, sillä niitä, jotka ovat meidän kanssamme, on enemmän kuin niitä, jotka ovat heidän kanssansa.’” (2. Kun. 6:14–16)

Elisan palvelija odotti tavallista päivää. Hän nousi ylös rauhallisesti, lähti talosta ja yhtäkkiä hänen kasvojensa ilme muuttui. Pelko tarttui häneen ja epäilykset valtasivat hänen sydämensä, koska hän näki Syyrian armeijan ympäröivän kaupungin. Niinpä hän ryntäsi takaisin ja kertoi herralleen, mitä oli tapahtumassa: ”Voi, herrani, mitä me nyt teemme?”

Palvelijaparka ei tiennyt mistä aloittaa. Niinpä Elisa meni ovelle, katsoi ulos ja hymyili. ”Älä pelkää”, hän sanoi palvelijalleen, ”niitä, jotka ovat meidän kanssamme, on enemmän kuin niitä, jotka ovat heidän kanssansa”. Niin palvelija sai rohkeutta Elisan sanoista; rohkeus ja rauha täyttivät hänen sydämensä ja tyyneys valtasi hänen hätääntyneen mielensä.

Tapahtuiko se, mitä palvelija pelkäsi? EI! Tuhannesti EI! Elisa tiesi, että hänen sanansa eivät riitä, joten hän rukoili:

”’Herra, avaa hänen silmänsä, että hän näkisi.’ Ja Herra avasi palvelijan silmät ja hän näki ja katso: vuori oli täynnä tulisia hevosia ja tulisia vaunuja Elisan ympärillä.” (2. Kun. 6:17)

Vasta, kun palvelija näki, hän käsitti tiedon. Elisa olisi voinut täyttää päänsä tiedolla, mutta se ei olisi riittänyt. Hänen palvelijansa tarvitsi nähdä tietääkseen. Entä me?

Jatkuu artikkelissa Hengellinen näkökyky (osa 2).

Read Full Post »

Signs All Around Us
By Daymond Duck, 11.8.2019, suom. SK

Ne meistä, jotka odottavat Jeesuksen paluuta, voivat helposti nähdä merkkejä siitä kaikkialla ympärillämme.

Ensiksi, heinäkuun lopulla 2019, Facebookin johtaja kertoi kongressille, että ”Libra” (Facebookin haluama globaali valuutta) voi olla arvokas työkalu lainvalvonnalle osittain siksi, että valuutan käyttäjistä syntyy valtavasti tietoa.

Hän sanoi, että siinä on tapahtumarekisteri (mitä ostit tai myit, milloin ja missä ostit sen, mitä maksoit tai sait siitä jne.) ynnä kirjaus siitä, kuka suoritti maksutapahtuman.

Hän sanoi, että lainvalvontaviranomaisilla voisi olla pääsy tietoihin tarvittaessa.

Raamatun profetian tutkijoiden on helppo nähdä, että tämä on merkittävä askel kohti Pedonmerkkiä.

Toiseksi, 2. elokuuta 2019, Dave Hodges ohjelmasta ”Common Sense Show”, kertoi, että Facebook tukee globaalia henkilötunnistamisjärjestelmää.

Globaali tunnistamisjärjestelmä tarvitaan lainvalvonnalle yhdistämään tieto, joka syntyy, kun joku ostaa tai myy jotakin, ihmisiin, jotka ostivat ja myivät.

Kolmanneksi, netissä on levinnyt sovellus nimeltä FaceApp, joka sallii henkilön nähdä, miltä hän näyttää ikääntyneenä.

Sovelluksen lataavat ihmiset omistavat edelleen kuvansa, mutta FaceApp omistaa peruuttamattoman, rojaltittoman oikeuden käyttää heidän kuvaansa haluamallaan tavalla.

Lataamalla sovelluksen ihmiset allekirjoittavat pois kuvansa valvontaoikeuden.

Neljänneksi, Washingtonista voi pian tulla Yhdysvaltojen 17. osavaltio, joka sallii kolme sukupuolivalintaa ajokortteihin: mies, nainen ja X.

Raamatun mukaan Jumala loi kaksi sukupuolta: mies ja nainen. Kaikki muu on tietämättömyyttä, tai Jumalan sanan hylkäämistä.

Viidenneksi, Afrikassa kristittyjä tapetaan ja kirkkorakennuksia tuhotaan päivittäin.

Kiinassa koululaisia opetetaan raportoimaan perheen kristityistä, kirkkoja tuhotaan, ristejä poistetaan, muslimien merkkejä ja symboleja poistetaan, satoja tuhansia muslimeja on lähetetty uudelleenkoulutuskeskuksiin jne.

Raportit eivät enää koske muutamia uskontoja muutamissa maissa. Heinäkuun 2019 Pew-tutkimusraportissa todettiin kaikkien uskontojen vainoamisen lisääntyneen merkittävästi maailmanlaajuisesti. [Silti kristityt ovat vainotuin uskonryhmä maailmassa.]

Jeesus sanoi, että vaino lisääntyy, kun Hänen paluunsa lähestyy ja niin tapahtuu.

Kuudenneksi, neljän tragedian seurauksena viiden päivän aikana, 29. heinäkuuta – 3. elokuuta:

  • Gilroy-valkosipulifestivaali, 3 kuoli, 12 loukkaantui;
  • El Paso Wal Mart, 22 kuoli, 24 loukkaantui;
  • Dayton’in ammuskelu, 10 kuoli ja 27 loukkaantui);
  • Chicago, 40 ihmistä ammuttiin, joista 3 kuoli ja 37 loukkaantui).

Näyttää siltä, että ainakin kolme lopunajan merkkiä on käynnissä:

  • Seurakunnan todellinen hengellisyys on heikentynyt (muotojumalisuus, penseä asenne; 2. Tess. 2:3,5; Ilm. 3:16).
  • Yhteiskunta on palaamassa Nooan päivien tapoihin (suuri pahuus, pahat ajatukset; 24:37; 1. Moos. 6:5)
  • Jotkut ovat hillittömiä (itsehillintä puuttuu) ja raakoja (2. Tim. 3).

Seurakunnan rappioon (heikkenevä hillintä) Yhdysvalloissa liittyy lisääntyvä pahuus ja itsehillinnän puute.

Kaikkialla ympärillämme olevien merkkien mukaan ilman parannusta seurakunnassa yhteiskunta tulee korjaamaan pyörremyrskyn.

Prophecy Plus Ministries, Inc.
Daymond & Rachel Duck
duck_daymond@yahoo.com

 

Read Full Post »

What If?
By John Lysaught, 18.8.2019, suom. SK

Jos voisit palata ajassa taaksepäin ja tehdä uudelleen jotakin, joka surettaa sinua elämässäsi, niin tekisitkö? Luulen, että meillä kaikilla on katumisen aiheita ja me tekisimme. Ehkä se oli ihmissuhde, työpaikan vaihto, tai risteys elämän tiellä, jonka toivoisit voivasi kääntää ympäri ja kävellä siihen uudelleen, että voisit lähteä toiselle tielle. Asia on niin, ettei se kannata, koska mikään tekemäsi ei voi muuttaa menneisyyttä. Voit mennä vain eteenpäin. Tämä pätee erityisesti synninsuruun.

Elämässä tehdyt valinnat tekevät meistä sitä, mitä olemme tänään, juuri nyt, jopa synnissä. Huolimatta menneisyyden katumisista, niiden ei Kristuksen tähden tarvitse hallita elämäämme. Joskus vaikeaa? Kyllä, ehdottomasti. En sano, että se on ollenkaan helppoa. Paraneminen voi tietysti viedä aikaa ja harmittelusta on vaikea päästä irti. Silti se on mahdollista, jos vain osaamme antaa anteeksi itsellemme.

Minulla oli elämässäni kaksikin isoa kaduttavaa asia, jotka veivät minulta kauan päästä yli. Ne olivat elämää muuttavia tapahtumia, joita aina ihmettelisin. Ihmettelisin, että olisiko elämäni ollut vaikeampaa vai helpompaa, tai että olisinko samassa paikassa, jossa olen nyt. Päätökset näet vievät meitä teille, joista emme tiedä, minne ne johtavat; eivät aina niin hyvään. Jumala käyttää historiaamme nykyisyydessä ja tulevaisuudessa vaikuttamaan yksilölliseen elämäämme ja toisten elämään hänen hyväkseen.

Jumalan armo ja laupeus käyttivät harmitteluani Hänen kunniakseen tavalla tai toisella. Minulla oli tapana jatkuvasti pyöritellä mielessäni “mitä jos” asioita. Sen kuorma painoi minut alas ja kesti kauan kohdata ne ja päästä niistä irti. Lopussa kuitenkin, kun harmittelusta on päästy irti, elämässä on tyytyväisyys ja Jeesus, tärkein asia omistaa. Jeesuksen ja hänen armonsa ja laupeutensa vuoksi katumiset on pesty puhtaiksi, eikä meidän enää tarvitse elää syyllisyyden varjossa.

Fil. 3:13-14 sanoo meille:Veljet, minä en vielä katso sitä voittaneeni; mutta yhden minä teen: unhottaen sen, mikä on takana, ja kurottautuen sitä kohti, mikä on edessäpäin, minä riennän kohti päämäärää, voittopalkintoa, johon Jumala on minut taivaallisella kutsumisella kutsunut Kristuksessa Jeesuksessa.”

Kun ihminen harmittelee menneitä, hän on menneisyyden vanki. Ihmiset voivat viipyä ja viipyä syntisessä harmittelussa, mutta menneisyys ei muutu. Se, mitä tarvitaan, on katsoa eteenpäin taivaaseen, olla taivaaseen sidottu Kristuksen kanssa majakkana myrskyssä. Ei ole mitään menneisyyden toivoa, vaan tulevaisuuden toivo. Tulevaisuuden, jossa olemme kuninkaamme kanssa ja harmittelevat ajatukset eivät kuulu edes kuiskauksina sydämissämme.

Uskovien ei tule muistella vanhoja elämässä (Jes. 43:18). Katumuksen taakan ei tarvitse painaa meitä murheen liejuun tai epätoivoon. On olemassa Jumalan toivo ja elämä Hänen rakkaudessaan ja laupeudessaan ja armossaan. Kun ihminen pitää tiukasti kiinni harmitteluista, niin hän tulee alas painetuksi ja tukehtuu menneisyyden virheisiin. Jokin synti, tai tehdyt synnit, jotka painavat raskaasti sydämessä ja mielessä, estävät uskovia elämästä täysillä Jumalassa. Muista, mitä apostoli Paavali sanoo:

Sillä minä annan anteeksi heidän vääryytensä enkä enää muista heidän syntejänsä” (Hepr. 8:12).

Tämä on vahva ja tosi lausunto. Jumala ei muista syntejämme. On vain oltava usko ja toivo Kristukseen, niin nuo harmittelut lähtevät meistä.

Saatana käyttää harmittelujamme edukseen meitä vastaan. Hän pystyy pitämään meidät alas painettuina, jos sallimme harmittelun vallata elämämme. Saatana on tässä hyvä ja hyödyntää tätä. Jos hän pystyy tukahduttamaan uskovat harmitteluihin, niin hän voittaa, mutta muista: Jumala on aina lähellä. Lähellä on Herra niitä, joilla on särjetty sydän, ja hän pelastaa ne, joilla on murtunut mieli” (Ps. 34:18). Hän on aina lähellä eikä hylkää meitä harmittelun hetkinä, koska Hän on aina lähellämme.

Älä anna saatanan taakoittaa sinua harmitteluillasi. Laita ne sivuun ja nosta katseesi Jumalaan. Jumala ei hylkää uskovia elämän harmitteluiden takia (Hepr. 13:5). Hän ei kääntänyt rakkauttaan pois, vaan rakasti ihmistä niin paljon, ettäosoitti rakkautensa meitä kohtaan siinä, että Kristus, kun me vielä olimme syntisiä, kuoli meidän edestämme” (Room. 5:8).

Kristus kuoli valittujensa puolesta, niiden, jotka hän omisti jo ennen maailman perustamista (Ef. 1:4). Hän ei kuollut ja uhrautunut synnittömien puolesta, vaan tuli pesemään lumivalkoisiksi ne, jotka uskovat Häneen (Jes. 1:18). Tässä pitäisi olla rauhan ja arvon tunto.

Harmittelun ketjut voidaan katkaista. Synti voidaan pyyhkiä pois ja sen mukana mikä tahansa ja kaikki siihen sidottu harmittelu.

On olemassa anteeksiantamus Jumalalta Kristuksen kautta ja silti me edelleen pieksämme itseämme harmittelemalla. Meistä tuntuu, että Jumalan edessä on häpeä, ja katsomme sen vuoksi maahan. Siihen ei ole mitään syytä. Paistattele hänen rakkautensa valossa, jota ei pidetä synnin harmittelun kahleissa. Anna Jumalan valon vapauttaa sinut katumuksesta, josta pidät kiinni niin tiukasti, että se estää Jumalan todellisen rakkauden ja anteeksiantavan armon hyväksymisen.

Jos me tunnustamme syntimme, on hän uskollinen ja vanhurskas, niin että hän antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä” (1. Joh. 1:9).

Kun Hän puhdistaa uskovan, niin jo kadutuista synneistä ei jää mitään tahraa. Jos Hän on antanut meille anteeksi, niin emmekö mekin voisi antaa anteeksi itsellemme? Harmittelusta vapautuminen on avain edistymiseen pyhityksen tiellä. Harmittelu on este pyhityksellemme ja vain vapautumalla siitä voimme hyväksyä itsemme ja edetä vanhurskauden tiellä.

Gal. 5:1 sanoo: Vapauteen Kristus vapautti meidät. Pysykää siis lujina, älkääkä antako uudestaan sitoa itseänne orjuuden ikeeseen.

Katumisen orjuuden ei tarvitse masentaa meitä. Sen ei tarvitse ympäröidä jokaista ajatusta, eikä estää suhdetta Jumalaan. Vapautuminen katumisesta antaa rauhan sydämellemme. On helpotus tietää, että Jumala on armollinen ja Hänen lupauksensa antaa anteeksi ei ole lupaus rikottavaksi. Kristuksen uhri menneisyyden, nykyisyyden ja tulevaisuuden synneistä antaa mahdollisuuden haudata katuminen, eikä asua siinä enää. Suremisen aihetta ei ole, koska Kristuksessa on toivo paremmasta tulevaisuudesta. Katsominen huomiseen, eikä taaksepäin, antaa varmuuden, että taivas on aivan nurkan takana. Se antaa mahdollisuuden viedä taakkamme Hänelle, joka on varmasti kykenevä ja halukas antamaan anteeksi seuraajiensa synnit.

Kristuksen rakastaminen on eteenpäin menoa, eikä taaksepäin katsomista harmittelussa. Synti voi varmasti taakoittaa, mutta sen ei tarvitse monopolisoida uskovien ajatuksia. Kristuksen uskossa on toivo näkymättömästä (Hepr. 11:1). Menneisyyden harmittelussa ei ole mitään toivoa. Katsominen eteenpäin Kristukseen on ainoa keino navigoida tässä vaikeuksien maailmassa. Harmittelu ei saa taakoittaa meitä (Ps. 55:22).

Katumisesta pääseminen on valtava askel eteenpäin Kristuksen anteeksiantamisen hyväksymisessä ja askel eteenpäin vaelluksessamme Jumalan pyhittävässä rakkaudessa ja kirkkaudessa.

johnflysaught@gmail.com

 

Read Full Post »

Heaven From the Cesspool
Vol: 137 Issue: 28 Thursday, February 28, 2013, suom. SK

On todettu, että kaikki haluavat päästä taivaaseen, mutta kukaan ei halua kuolla. Se saa pohtimaan – miksi näin? Koska pahinta, mitä joku voi tehdä toiselle ihmiselle, on tappaa hänet ja halutuin loppu jokaiselle kristitylle on mennä kotiin kirkkauteen – niin eikö se ole vähän outoa?

Raamattu kuvailee taivasta paikkana, jossa kadut on tehty kullasta ja jossa puhdas elämän veden virta lähtee Jumalan ja Karitsan valtaistuimesta ja jossa ei ole yötä, koska Jumala itse valaisee sen jne.

Millaisen mielikuvan tämä antaa sinulle? Minusta se kuulostaa aika kivalta, mutta – jotenkin ei.

Älä ihan vielä juokse pois huutaen ”rienausta” – en ole vielä lopettanut. Anna minulle vielä muutama rivi.

Muistelen kun istuin kahden hiekkadyynin välissä Pohjois-Carolinan ulkopenkereiden (North Carolina’s Outer Banks) tuulenpyyhkimää rantaa katsellen, kun tyrskyt iskivät läheisen laiturin pylväisiin. Aurinko paistoi, tuulenhenkäys oli lämmin; se oli kerta kaikkiaan idyllinen maisema.

Kauneus oli henkeäsalpaava. Yksin Herran kanssa mietiskelin, millainen taivaan täytyy TODELLA olla, jos tämä ei ole sitä. Todellakin, kuten edellä huomautin, Johanneksen kuvaus taivaasta oli, hm, kiva, mutta se, missä minä istuin, oli myös aika kiva. Elävän veden virtoja siellä ei ollut, mutta tiedän, että olen pelastettu ja minulla on jo iankaikkinen elämä.

Hiekka ei ole tehty kullasta, mutta mitä arvoa kullalla on ikuisuudessa? Sehän peittää katuja yhtä yleisenä kuin hiekka. Minä tykkään hiekasta.

Ja minä TYKKÄÄN yöstä; olen istunut täsmälleen samassa paikassa yöllä ja kun tuuli on lämmin ja tähdet näkyvissä kuun heijastuessa merestä, se ei ole yhtään vähemmän idyllinen kuin päiväsaikaan.

Kyselin Herralta ja aloin saada hieman isoa kuvaa nähtynä ajan ja avaruuden ulkopuolelta. (Ei, en polttanut mitään enkä alkanut kuulla ääniä).

Sen sijaan ajattelin, mitä Raamattu sanoi taivaasta ja enemmän, mitä Raamattu sanoo omasta maapallostamme (Big Blue Marble).

Raamattu kuvailee Lusiferin lankeemusta, hänen syntiään ja hänen taivaasta poistumistaan yhdessä enkeleiden kolmannen osan kanssa, jotka kapinoivat hänen kanssaan. Minne he menivät, kun heidät heitettiin ulos taivaasta?

Jobin kirja sanoo:

“Niin Herra kysyi saatanalta: Mistä sinä tulet? Saatana vastasi Herralle ja sanoi: ‘Maata kiertämästä ja siellä kuljeksimasta’.” (Job 1:7, 2:2)

Minun kokemukseni on ollut tutkiessani Jumalan sanaa, että kun Hän toistaa jotakin, kuten tässä tapauksessa, niin sitä kannattaa miettiä vähän tarkemmin.

Kun Saatana ja hänen joukkonsa heitettiin taivaasta, heidät heitettiin maan päälle, mistä teologit käyttävät ilmaisua ”cosmos diabolicus”, eli kirjaimellisesti pahan maailma. Enkeleille se oli pahin paikka, mitä osasivat kuvitella – pakollisen ja hirvittävän karkotuksen paikka.

Maaplaneetta on ainut paikka maailmankaikkeudessa, jossa synti voi olla olemassa syöksemättä koko maailmankaikkeutta tasapainosta, kiitos sen tosiasian, että sillä on ympäristö, joka eristää (contain) sen.

Ympäristömme, joka ylläpitää meitä, myös eristää meidät ja estää meitä tekemästä maailmankaikkeudelle, mitä olemme jo tehneet planeetallemme.

Itse asiassa onnistuimme pääsemään planeettamme äärilaidalle ja mitä teimmekään? Täytimme sen kiertävällä avaruusromuilla, joista jotkut uhkaavat TOISTA kiertävää avaruusromua, kuten kansainvälistä avaruusasemaa.

Samaan aikaan, takaisin maan päällä: kun langenneet enkelit heitettiin maan päälle, se oli hämmästyttävä pudotus. Kuinka olet taivaalta pudonnut, sinä kointähti, aamuruskon poika! Kuinka olet maahan syösty, sinä kansojen kukistaja! (Jes. 14:12)

Enkeleille kaunis merimaisema, jota edellä kuvailin, on synnin likakaivo, rangaistuspaikka kapinoineille enkeleille, paikka niin kauhea, että nähtynä taivaallisesta näkökulmasta pelkästään tänne joutuminen riitti muuttamaan arkkienkeli Lusiferin tuhooja Saatanaksi.

Kuvittele planeettaamme Jumalan näkökulmasta. Kaikki on synnin tahraamaa. Myös kaunis rantamaisemako? Synnin tahraama. Maa, jonka päällä kävelemme? Synnin tahraama.

Yritin kuvitella tuota tahraa sellaisena, kuin se on, enkä tietenkään voi. Voin vain viitata Raamatun kuvaukseen synnistä. Se on niin saastainen, niin vastenmielinen, niin inhottava, että Jumala ei voi kestää sen katsomista.

Kun Jumala loi Aadamin, Hän loi hänelle erikoisen paikan, Eedenin paratiisin. Kun Aadam ja Eeva lankesivat, heidät ensimmäiseksi heitettiin ULOS paratiisista ja likakaivoon, jossa synnin sallittiin toimia vapaasti.

Jerusalem on likakaivon keskellä. Jerusalemin keskustassa oli Temppeli, paikka, jonka leeviläinen papisto piti jynssättynä synnin saastutuksesta ja Kaikkein pyhin, vieläkin huolellisemmin jynssätty paikka.

Ainoa paikka, jossa Jumala kommunikoisi syntisen ihmisen kanssa tällä synnin tahraamalla planeetalla, oli tuo pikkuinen paikka, jossa synnin sonta jynssättiin pois niin tarkkaan kuin mahdollista.

Kunnes tuokin paikka hautautui niin synnin sontaan ja liejuun, että neljänsadan vuoden hiljaisuuden jälkeen hän päätti itse jynssätä sen – ja meidät – puhdistaa sen kerralla ja lopullisesti.

Raamattu sanoo, että enkelit olivat hämmästyneitä siitä, että kirkkauden Herra otti ihmisen muodon, astui ulos synnittömästä ja täydellisestä iankaikkisuudesta ja rypi synnin liejussa syntisen ihmiskunnan kanssa. Jokaisen askeleen on täytynyt olla hänelle yhtä piinallista, kuin kahlaaminen polviin ulottuvassa jätevedessä.

Mutta hänet, joka vähäksi aikaa oli tehty enkeleitä halvemmaksi, Jeesuksen, me näemme hänen kuolemansa kärsimyksen tähden kirkkaudella ja kunnialla seppelöidyksi, että hän Jumalan armosta olisi kaikkien edestä joutunut maistamaan kuolemaa” (Hepr. 2:9).

Se on mitta siitä, kuinka vastenmielinen synti on Jumalalle. Se tosiasia, että se oli paikka, jonne Jumala heitti kapinalliset enkelit, on paljastava. Enkeleille kaunis maaplaneettamme on pitaalisten siirtokunta. Me kuolevaiset olemme vähän enemmän kuin basilleja, jotka halukkaasti rypevät synnin ällöttävyydessä – RELLESTÄEN siinä.

Kuitenkin Raamattu sanoo, että me kiehdoimme enkeleitä ja haluttomuutemme tulla ulos sonnasta hämmästyttää heitä. Heitä hämmästyttää, että ihmiset rakastavat maailmaa, koska he näkevät sen sellaisena, kuin se todella on ja heillä on vähän pohjaa vertailulle sen ja hengen asioiden välillä.

Sentähden, kun meillä on NÄIN SUURI PILVI TODISTAJIA YMPÄRILLÄMME, pankaamme mekin pois kaikki, mikä meitä painaa ja synti, joka niin helposti meidät kietoo ja juoskaamme kestävinä edessämme olevassa kilvoituksessa” (Hepr. 12:1).

Sillä minusta näyttää, että Jumala on asettanut meidät apostolit vihoviimeisiksi, ikäänkuin kuolemaan tuomituiksi; meistä on tullut kaiken maailman katseltava, sekä ENKELIEN että ihmisten” (1. Kor. 4:9).

Raamattu kertoo meille, että:

”… minun ajatukseni eivät ole teidän ajatuksianne, eivätkä teidän tienne ole minun teitäni, sanoo Herra. Vaan niin paljon korkeampi kuin taivas on maata, ovat minun tieni korkeammat teidän teitänne ja minun ajatukseni teidän ajatuksianne.” (Jes. 55:8-9)

Emme voi kuvitella taivasta, voimme vain verrata sitä maahan ja kaikkeen sen kauneuteen ja ihmeteltävyyteen ja ymmärtää, että maa on maailmankaikkeuden kaatopaikka. Taivas on sellainen, kuin Raamattu sitä kuvailee, mutta se on paljon enemmän.

”…vaan, niinkuin kirjoitettu on: mitä silmä ei ole nähnyt eikä korva kuullut, mikä ei ole ihmisen sydämeen noussut ja minkä Jumala on valmistanut niille, jotka häntä rakastavat” (1. Kor. 2:9).

Mitä ON kuolema, että niin pelkäämme sitä. Yhdellä sanalla: ero. Kuolema erottaa meidät läheisistämme. Kuolema ottaa läheisemme meiltä erottaen meidät heistä ikuisuuteen saakka.

Synti on kuoleman muoto. Se erotti langenneet enkelit Jumalan yhteydestä. Se erottaa pelastumattomat Jumalasta. Ilm. 20:14 puhuu suuren valkean valtaistuimen tuomiosta, jolla epäuskoiset heitetään tuliseen järveen ”toisena kuolemana” – toisena – ja pysyvänä erona.

Synti erottaa meidät Jumalasta, synnin luontomme sokeuttaa meidät sille tosiasialle ja niin me rakastamme maailmaa ja siten hämmästytämme enkeleitä. Kuvittele inhottavinta, limaisinta, haisevinta ainetta, mitä voit ajatella ja kuvittele olevasi siinä kaulaasi myöten. Se on enkelien näkökulma siihen, missä sinä olet ja suurin osa meistä rakastaa sitä, kunnes pelastumme.

Jeesus sanoi: ”Niin myös, sanon minä teille, on ilo Jumalan enkeleillä yhdestä syntisestä, joka tekee parannuksen” (Luuk. 15:10). Enkelit tietävät, mistä tuo syntinen on juuri paennut.

Jakeessa Luukas 20:36 Jeesus kuvailee myös, mitä meistä tulee iankaikkisuudessa: Sillä he eivät enää voi kuolla, kun ovat enkelien kaltaisia; ja he ovat Jumalan lapsia, koska ovat ylösnousemuksen lapsia.”

Paavali kertoo, että me saamme uudet kuolemattomat ruumiit: Ja niinkuin meissä on ollut maallisen kuva, niin meissä on myös oleva taivaallisen kuva. Mutta tämän minä sanon, veljet, ettei liha ja veri voi periä Jumalan valtakuntaa, eikä katoavaisuus peri katoamattomuutta.” (1. Kor. 15:49-50)

Millainen on taivas? En tiedä.

Mutta tiedän, millainen on kaunis, aurinkoinen päivä, lämmin merituulen henkäys ja aaltojen näkymät ja äänet, kun ne lempeästi rikkoutuvat rannalle.

Ja verrattuna taivaaseen se on likakaivo.

Enkeleille se on karkotuspaikka, pitalisiirtokunta, paikka, jonne langenneet enkelit lähetettiin odottamaan kohtaloaan suuren valkean valtaistuimen tuomiolla. ”Kaunis” planeettamme on enkelien ”helvetti”, jonne ne heitettiin odottamaan tuomitsemista tuliseen järveen.

Mutta me tulemme olemaan ”enkeleiden vertaisia”, sanoo Herra, kuolemattomissa, synnittömissä ruumiissamme ja enkeleiden vertaisia ymmärryksessä KUINKA paha ja vastenmielinen tämä paikka todella on hengen näkökulmasta.

Miksi sitten on niin, että kaikki haluavat taivaaseen, mutta kukaan ei halua kuolla?

Koska jos tietäisimme, mikä meitä siellä odottaa, niin huomenna me kaikki hyppäisimme kalliolta.

 

Read Full Post »

Misapplications of scriptures commonplace when ripped out of context
2.8.2019, by Don Koenig, suom. SK

Raamatunkohtien väärinkäyttö on tänä päivänä yleistä, koska hyvää tarkoittavat ja myös jotkut vähemmän hyvää tarkoittavat ihmiset sivuuttavat kontekstin. Viittaan tässä kuuteen yleiseen väärinkäyttöön. Olen varma, että lukijat voivat esittää muitakin.

1. Kukapa ei olisi kuullut tämän jakeen väärää soveltamista, joka väittää, että Jumala parantaa Amerikan, jos Amerikan kristityt vain tekevät parannusta kansakunnan puolesta:

2. Aik. 7:14: mutta (jos) minun kansani, joka on otettu minun nimiini, nöyrtyy ja he rukoilevat ja etsivät minun kasvojani ja palajavat pahoilta teiltänsä, niin minä kuulen taivaasta ja annan anteeksi heidän syntinsä ja teen heidän maansa jälleen terveeksi.

Kuulostaa suurenmoiselta, mutta lainattu kohta ei ole tarkoitettu kristityille. Konteksti tekee selväksi, että Jumala puhuu Israelille. Tämä kohta on todella repäistävä kontekstistaan sen soveltamiseksi pakanakansoissa eläviin kristittyihin. Yritäpä myydä tämän kohdan amerikkalaista sovellusta kristityille, joita vainotaan Kiinassa, Iranissa, Pohjois-Koreassa jne. Kerropa Haitin uskoville, että Jumala parantaa heidän maansa, jos sikäläiset uskovat vain kääntyvät pois pahoilta teiltänsä. Luulen, että he pitäisivät tällaista ehdotusta loukkauksena. Silti monet Amerikassa haluavat uskoa valheen, että jos vain Amerikan uskovat noudattavat tätä jaetta, niin Amerikan epäuskoiset saavat vapaalipun.

Jumala ei ole koskaan luvannut kristityille maita ja mantuja. Kristityt ovat hengellinen kansa ja meidän kotimme on Taivas. Jos kansakunnassa on paljon pahoja, niin muutamat siinä asuvat kristityt eivät pelasta tuota kansakuntaa. Raamatussa ei ole ohjetta, joka käskisi kristittyjä tekemään parannusta toisten puolesta, jotka tekevät pahaa. Kristillinen lähetystyö maan päällä maailman Niiniveissä muistuttaa enemmän Joonan työtä.

Kun Jumala säästi Niiniven, se johtui siitä, että koko kaupunki teki parannuksen, eikä siksi, että Joona teki parannuksen. Samoin, jos kansasta tulee paha, sen on kaduttava pahuuttaan. Jos kansakunta todella olisi täynnä Jumalan ihmisiä, sen ei tarvitsisi tehdä parannusta. Jumalan kansa yleensä ei osallistu niiden kansakuntien pahuuksiin, joiden keskuudessa asuvat. Itseasiassa se pahuus, jota he näkevät, jatkuvasti murehduttaa heidän henkeään.

Todellinen ongelma Amerikassa on, että suurin osa kristityiksi tunnustautuvista eivät ole todellisia kristittyjä. Näiden uskomattomien täytyy tehdä parannus ja pelastua. Maata ei tehdä terveeksi, jos epäuskoinen enemmistö jatkaa pahuutensa harjoittamista. Kansakunnan pahuus on varma merkki siitä, että suurimmalla osalla kansasta on kelvoton mieli. He kieltävät Jumalan olemassaolon (Room. 1).

2. Tämä on Amerikan saarnatuolien ja TV-kaupustelijoiden suosima väärinkäyttö:

Mal 3:10: Tuokaa täydet kymmenykset varastohuoneeseen, että minun huoneessani olisi ravintoa ja siten koetelkaa minua, sanoo Herra Sebaot: totisesti minä avaan teille taivaan akkunat ja vuodatan teille siunausta ylenpalttisesti.

Jos luet tämän jakeen kontekstissaan, niin se selvästikin puhuu kansalliselle Israelille eikä kristityille. Yritäpä jälleen kertoa Haitin kristityille, että keino saada yltäkylläisyyttä on kymmenysten maksaminen.

Kontekstissa Jumala kertoo Israelille, että syy siihen, että Israel eli kirouksen alaisena, oli, että he eivät olleet kuuliaisia hänen käskyilleen. Heidän tottelemattomuutensa toi heille kirouksen siunauksia ja kirouksia koskevassa liitossa, jonka Jumala teki yksinomaan Israelin kanssa. Tätä kohtaa ei ole tarkoitettu pakanoille, eikä se varmasti ole tarkoitettu kristityille. Jumala ei kiroa Kristuksen veren suojaamia kristittyjä.

Sitä paitsi Raamatussa ei UT:n seurakunnalle ole sanaakaan kymmenysten maksamisesta. UT opettaa vain vapaaehtoista antamista. Ne, jotka antavat vapaaehtoisesti saavat runsaasti, mutta eivät välttämättä aineellisia siunauksia. Opetus, että kymmenysten maksaminen on hengellinen laki ja kristityille asetettu vaatimus, on väärä. Liian usein motiivi kymmenysten taakan asettamiselle kristityille on julistajan oma etu.

Lisäksi Israelilla oli kolmet kymmenykset, joten vain yksien kymmenysten maksaminen ei saa kristittyjä noudattamaan lakia kymmenyksistä. Muuten, nuo TV-kaupustelijat, jotka lupaavat satakertaisen siunauksen siitä, mitä lähetät heille, ovat huijareita, jotka saalistavat raamatullisesti lukutaidottomia kristittyjä. Sellaista käsitettä Raamattu ei opeta. Älä lähetä senttiäkään kenellekään heistä.

3. Seuraavaa Raamatun väärää sovellusta käytetään yleensä tarkoituksella, mutta tapa, jolla useimmat käyttävät tätä kohtaa, osoittaa, että profeetallista kontekstia ei ymmärretä. Tämä Raamatun väärinkäyttö saa kristityt tuomitsemaan itseään ja joskus sitä käytetään asettamaan kristityt lain orjuuteen.

Matt. 25:31:  Mutta kun Ihmisen Poika tulee kirkkaudessaan ja kaikki enkelit hänen kanssaan, silloin hän istuu kirkkautensa valtaistuimelle.

32  Ja hänen eteensä kootaan kaikki kansat ja hän erottaa toiset toisista, niinkuin paimen erottaa lampaat vuohista.

33  Ja hän asettaa lampaat oikealle puolelleen, mutta vuohet vasemmalle.

34  Silloin Kuningas sanoo oikealla puolellaan oleville: ’Tulkaa, minun Isäni siunatut, ja omistakaa se valtakunta, joka on ollut teille valmistettuna maailman perustamisesta asti.

35  Sillä minun oli nälkä, ja te annoitte minulle syödä; minun oli jano, ja te annoitte minulle juoda; minä olin outo, ja te otitte minut huoneeseenne;

36  minä olin alaston, ja te vaatetitte minut; minä sairastin, ja te kävitte minua katsomassa; minä olin vankeudessa, ja te tulitte minun tyköni.’

37  Silloin vanhurskaat vastaavat hänelle sanoen: ’Herra, milloin me näimme sinut nälkäisenä ja ruokimme sinua, tai janoisena ja annoimme sinulle juoda?

38  Ja milloin me näimme sinut outona ja otimme sinut huoneeseemme, tai alastonna ja vaatetimme sinut?

39  Ja milloin me näimme sinun sairastavan tai olevan vankeudessa ja tulimme sinun tykösi?’

40  Niin Kuningas vastaa ja sanoo heille: ’Totisesti minä sanon teille: kaikki, mitä olette tehneet yhdelle näistä minun vähimmistä veljistäni, sen te olette tehneet minulle’.

41  Sitten hän myös sanoo vasemmalla puolellaan oleville: ’Menkää pois minun tyköäni, te kirotut, siihen iankaikkiseen tuleen, joka on valmistettu perkeleelle ja hänen enkeleillensä.

42  Sillä minun oli nälkä,ja te ette antaneet minulle syödä; minun oli jano ja te ette antaneet minulle juoda;

43  minä olin outo, ja te ette ottaneet minua huoneeseenne; minä olin alaston, ja te ette vaatettaneet minua; sairaana ja vankeudessa, ja te ette käyneet minua katsomassa.’

44  Silloin hekin vastaavat sanoen: ’Herra, milloin me näimme sinut nälkäisenä tai janoisena tai outona tai alastonna tai sairaana tai vankeudessa, emmekä sinua palvelleet?’

45  Silloin hän vastaa heille ja sanoo: ’Totisesti minä sanon teille: kaiken, minkä olette jättäneet tekemättä yhdelle näistä vähimmistä, sen te olette jättäneet tekemättä minulle’.

46  Ja nämä menevät pois iankaikkiseen rangaistukseen, mutta vanhurskaat iankaikkiseen elämään.

Monet antavat ymmärtää tämän kohdan perusteella, että kristityt, jotka eivät tee riittävästi hyviä tekoja toisille, ovat vaarassa menettää pelastuksensa ja voivat joutua helvettiin. Kontekstissa Jeesus ei tässä kohdassa puhu lainkaan kristityille. Kohta koskee lampaiden ja vuohien tuomiota aikakauden lopussa. Se toteutuu sen jälkeen, kun Jeesus palaa maan päälle perustamaan valtakuntansa Israelissa. Jeesuksen kanssa nähtävät veljet ovat israelilaisia. Tarkemmin sanoen he ovat todennäköisesti 144 000 israelilaista, jotka saarnasivat ahdistuksen aikana ja seuraavat nyt Jeesusta mihin ikinä hän menee (Ilm. 14:4).

Kansat, joille Jeesus puhuu, ovat pakanoita, jotka selvisivät ahdistuksesta. Heidät joko hyväksytään nyt maanpäälliseen valtakuntaan, tai heidät poistetaan valtakunnasta perustuen siihen, kuinka vastaanottivat ne 144 000, jotka saarnasivat evankeliumia Herran tulevasta valtakunnasta.

Tässä kohdassa Jeesus ei puhu kristityille. Kristityt ovat pelastettuja ja jo naimisissa Kristuksen kanssa Hänen palatessaan. Kaikki, jotka päättelevät tästä kohdasta, että kristityt pelastuvat, tai tuomitaan toisille tekemiensä tekojensa perusteella, saarnaavat väärää pelastusta tekojen teologian mukaan. He väittävät, että pelastat itsesi.

4. Toinen kontekstista irrotettu sovellus tukemaan väitettä, että pelastus tulee omista ponnistuksista, on seuraava:

Matt. 24:13: Mutta joka vahvana pysyy loppuun asti, se pelastuu.

Tämä kohta ei tarkoita, että kristittyjen täytyy kestää loppuun saakka pelastuakseen, kuten monet väittävät. Todelliset kristityt ovat jo pelastettuja. Kohta on tarkoitettu niille, jotka elävät läpi ahdistuksen tapahtumien, joista Jeesus puhuu. Se on toivon kohta, joka sanoo, että uskovat juutalaiset (pyhät), jotka elävät läpi suuren ahdistuksen, saavat luvatun valtakunnan. Oppi kristityn kestävyydestä pelastuakseen on oppia pelastumisesta omalla suorituksella, Sitä ei opeteta UT:ssa. Kristityt pelastuvat armosta uskon kautta Jeesukseen, eivätkä omalla kestävyydellään.

5. Seuraavat ovat kontrollifriikkien johtajien suosimia Raamatun vääriä sovelluksia oikeuttamaan, että mitä tahansa he sanovat tai tekevät, niin sitä ei saa arvostella.

Aik. 16:22: Älkää koskeko minun voideltuihini, älkää tehkö pahaa minun profeetoilleni.

Ps 105:15: Älkää koskeko minun voideltuihini, älkää tehkö pahaa minun profeetoilleni.

Molemmissa tapauksissa Jumala kertoi kuninkaille Kanaanin maassa, että Aabraham, Iisak ja Jaakob olivat hänen profeettojaan ja näiden pakanakuninkaiden ei pitäisi vahingoittaa heitä. Kontekstissa ei ole mitään, että näitä kohtia voitaisiin soveltaa tämän päivän itsevoideltuihin johtajiin. Kristittyjä kehotetaan tarkistamaan johtajat ja heidän opetuksensa oikein sovellettujen pyhien kirjoitusten mukaisesti.

6. Kukapa ei olisi kuullut seuraavaa jaetta tueksi väitteelle, että Jeesus kielsi kristittyjä tuomitsemasta?

Matt. 7:1: Älkää tuomitko, ettei teitä tuomittaisi.

Kielsikö Jeesus todella kristittyjä tuomitsemasta toisten tekemisiä? Se on ristiriidassa muiden kohtien kanssa, jotka kehottavat kristittyjä erottamaan hyvän pahasta. Paavali kertoo meille, että kristityt tulevat tuomitsemaan kaikkia asioita, jopa enkeleitä, joten meidän pitäisi kyetä tuomitsemaan paremmin kuin ei-uskovat (1. Kor. 6:3). Jeesus sanoi tässä uskoville, että meidän ei pitäisi tuomita toisten uskovien motiiveja ja palvelutyötä, jos tiedämme olevamme vajavaisia omassa hengellisessä vaelluksessamme Jumalan kanssa. Jokaisen uskovan teot, olivatpa ne tavanomaisia tai kallisarvoisia, tehdään selviksi kaikille Kristuksen tuomioistuimella (1. Kor. 3:12).

Brannon Howse selittää, kuinka tämä Raamatun lainatuin jae tuhoaa Amerikkaa. Seuraavassa hänen oma tiivistelmänsä tästä artikkelista. Olen täysin samaa mieltä.

Elleivät amerikkalaiset ala tuomita ja rangaista pahuutta sen sijaan, että hyväksyvät kaikki ideat ja uskomukset tasa-arvoisina, niin meistä tulee kansakunta, joka toivottaa tervetulleeksi samaa sukupuolta olevien avioliitot, polygamian, pedofilian, insestin, eutanasian ja todennäköisesti koko joukon muita moraalisia poikkeamia, niin outoja, että ne ovat vielä piilossa internetin pimeimmillä alueilla.

Toivonpa, että saisin dollarin, jokaisesta kerrasta, kun kuulen jonkun sanovan: ”tiedäthän, meidän ei tule tuomita ihmisiä; Raamattukin sanoo ’älkää tuomitko, ettei teitä tuomittaisi’.” Amerikkalaisten olisi parasta alkaa sopeutua poliittisesti epäkorrekteihin ei-humanistisiin älykkään tuomitsemisen muotoihin moraalikysymyksissä, koska vaikka emme tuomitsisikaan, niin minua huolestuttaa, että on Eräs, joka on hyvin valmis pitämään kansakuntaamme vastuullisena siitä, mitä sallimme. Eikä Hän reagoi myönteisesti uhkailuun, nimittelyyn, virheelliseen logiikkaan, tai lainaamiseen kontekstin ulkopuolelta.

Tuo artikkeli kirjoitettiin 15 vuotta sitten. Siitä lähtien Amerikan kristityt eivät ole tuominneet hyvän ja pahan välillä ja kaikki Brannon Howse’n mainitsemat pahuudet ovat tulleet esille tässä maassa. Monet seurakunnistamme ovat jo mukautumassa näihin pahuuksiin, mutta mitä me olemme tuomitsemaan saarnatuolien palkannauttijoiden epäraamatullisia käsityksiä ja raamatunlukutaidottomia tomppeleita, jotka toistavat kaikkea, mitä he sanovat?

Olen varma, että jotkut lukijoista voivat esittää muitakin Raamatun vääriä sovelluksia, mutta mitä ovat kristityt tuomitsemaan oikeaa eksegeesiä?

 

Read Full Post »

Older Posts »