Loistava vaihtokauppa: voimassa koko ikuisuuden

The Great Exchange: Effective for all Eternity
David O. Dykes 2017, suom. SK

Jeesuksen kuolema, Hänen ylösnousemuksensa ja takaisin taivaaseen astumisensa ovat sydän Jumalan ponnistuksessa pelastaa Hänen kansansa heidän synneistään. Kristillisessä opetuksessa ”vanhurskautus” on käsite synnittömän Vapahtajan kuolemalle, joka muodostaa laillisen korvauksen Hänen kansansa synnin syyllisyyden ja rangaistuksen poistamisesta. Samanaikaisesti Hänen kuolemassaan Jeesuksen täydellisen pyhä elämä Hänen lihansa päivinä myös luetaan katuvien epävanhurskasten syntisten hyväksi. Jeesuksen täydellisen elämän vuoksi uskova syntinen on nyt Jumalan näkökulmasta saanut anteeksi kaikki synnit ja puettu Jeesuksen omaan maanpäälliseen vanhurskauteen. Tämä anteeksiantamus ja ansioksi luettu vanhurskaus on pelkkä lahja ja saatu yksin uskon kautta kääntymyksessä.

Jos vierailet Manhattanin saarella, niin näet Inwood Park’iin mennessäsi muistomerkin, joka on muistona paikalle, jossa hollantilainen kuvernööri Peter Minuit teki hämmästyttävän vaihtokaupan. Minuit vaihtoi vähän punaista kangasta, messinkinuppeja ym. rihkamaa intiaanien kanssa kokonaiseen saareen, jota nyt kutsumme Manhattaniksi. Rihkaman arvo oli 60 guldenia eli noin 24 dollaria, joten hän vaihtoi 24 dollarin helyt 14 000 eekkeriin – se on pennin verran jokaisesta kuudesta eekkeristä. Montakohan miljardia dollaria tuon kiinteistön arvo on tänä päivänä? Ajattelet ehkä, että olipa se aika epäsuhtainen kauppa, mutta se vaihtokauppa, josta aion puhua, saa Manhattanin oston näyttämään ihan asialliselta. Aiomme nyt tarkastella sitä suurta vaihtokauppaa, jossa Jumala otti minun syntini ja laittoi ne Jeesuksen päälle samalla, kun antoi minulle Kristuksen vanhurskauden. Mikä vaihtokauppa se olikaan!

”Mutta kaikki on Jumalasta, joka on sovittanut meidät itsensä kanssa Kristuksen kautta ja antanut meille sovituksen viran. Sillä Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa eikä lukenut heille heidän rikkomuksiaan, ja hän uskoi meille sovituksen sanan. Kristuksen puolesta me siis olemme lähettiläinä, ja Jumala kehottaa meidän kauttamme. Me pyydämme Kristuksen puolesta: antakaa sovittaa itsenne Jumalan kanssa. Sen, joka ei synnistä tiennyt, hän meidän tähtemme teki synniksi, että me hänessä tulisimme Jumalan vanhurskaudeksi. (2. Kor. 5:18-21)

Tämä on jae, johon keskitymme – se loistava vaihtokauppa:

”Sen, joka ei synnistä tiennyt, hän meidän tähtemme teki synniksi, että me hänessä tulisimme Jumalan vanhurskaudeksi” (2. Kor. 5:21).

Tämän jakeen sanoma on yksinkertaisesti syvällinen ja syvällisesti yksinkertainen. Jakeen englanninkielisessä käännöksessä on 23 sanaa ja jokaisessa sanassa kahta lukuun ottamatta on vain yksi tavu. Jerry Bridges ja Bob Bevington kirjoittivat kirjan nimeltä The Great Exchange. He kirjoittavat: ”Ei olisi vähättelyä sanoa, että tämä jae on koko Raamatun yksittäinen avainjae.” He kuvailevat loistavaa vaihtokauppaa näin: ”Risti, jolla Jumal-ihminen, Jeesus Kristus, vaihtoi paikkaa lunastamiensa syntisten kanssa vaihtaen oman täydellisen vanhurskautensa heidän syntiinsä, tuomioonsa ja kuolemaansa” (sivut, 5, 186). Haluan jakaa kanssasi kolme ihanaa etua, jotka ovat tulleet Jumalan lapsille loistavan vaihtokaupan kautta.

(1) JUMALA VAIHTAA MINUN SYYLLISYYTENI HÄNEN SUOSIOONSA

750 vuotta ennen ristiä profeetta Jesaja sanoi näin meistä ja Jeesuksesta: ”Me vaelsimme kaikki eksyksissä niinkuin lampaat, kukin meistä poikkesi omalle tielleen. Mutta Herra heitti hänen päällensä kaikkien meidän syntivelkamme” (Jes. 53:6). Tämä on osuva kuvaus meistä kadotetussa tilassamme – me haluamme asioita omalla tavallamme! Me olemme luonnoltamme itsekeskeistä väkeä.

Yksi suurimmista ihmisten kohtaamista ongelmista on syyllisyys ja häpeä, joita he kantavat menneisyytensä erehdyksistä. Jokainen meistä on menneisyydessä tehnyt asioita, joita kadumme. On kaikenlaisia oma-apukirjoja, seminaareja ja new age -mantroja, joilla yritetään auttaa ihmisiä käsittelemään musertavaa syyllisyyden tunnettaan. Mutta tiedätkö MIKSI ihmiset tuntevat tätä sisäistä syyllisyyden ja häpeän taakkaa? Koska kadotetussa tilassamme me OLEMME syyllisiä ja meidän PITÄISI hävetä. Raamattu sanoo: ”Petollinen on sydän ylitse kaiken ja pahanilkinen; kuka taitaa sen tuntea? (Jer. 17:9). Ihmisen ongelman sydän on ihmissydämen ongelma. Me olemme luontosyntyisiä syntisiä (natural born sinners) ja ainoa keino saada syyllisyytemme poistetuksi on mennä ristille ja hyväksyä suurin osoitus Jumalan armosta – Jeesus, joka ottaa syyllisyytemme ja häpeämme päällensä.

Kussakin pääväitteessäni on osoitettu kolme ihanaa Raamatun oppia. Jotkut luulevat, että opista saarnaamisen on oltava tylsää ja ikävystyttävää ja valitettavasti jotkut saarnaajat ovat tehneet opin yhtä kuivaksi kuin pöly ja kuolleeksi kuin faarao Tutankhamon. Opit ovat kuitenkin kerta kaikkiaan sykähdyttäviä elämän muuttavia totuuksia! Opista saarnaaminen on kuin lihan syömistä – se vaatii vähän enemmän vaivaa sulatella, mutta se on sinulle terveellistä. Valitettavasti seurakunnat ovat täynnä aliravittuja uskovia, jotka eivät todella tiedä, mitä uskovat, koska heitä on ruokittu enimmäkseen hengellisellä kermavaahdolla. Siinä on paljon sanoja, mutta siihen et voi todella upottaa hampaitasi. Ota siis esille veitsesi ja haarukkasi ja ruokkikaamme itseämme joillakin tuhdeilla opeilla nyt!

Oppi: Jumalan armo

Ensimmäinen suurenmoinen oppi, jonka näemme, on Jumalan armo. Paavali kirjoitti Tiitukselle: ”Sillä Jumalan armo on ilmestynyt pelastukseksi kaikille ihmisille” (Tiit. 2:11). Me näemme Jumalan armon tässä jakeessa, koska saamme tietää, että Hän aloitti pelastuksemme. Loistava vaihtokauppa oli Hänen suunnitelmansa, ei meidän. Ensimmäinen sana jakeessa on “Jumala” ja viimeinen sana jakeessa on “Jumala”. Lunastus alkaa ja loppuu Jumalan kanssa. Loistavasta vaihtokaupasta ei unelmoinut joku ihminen, vaan se syntyi Jumalan sydämessä ja mielessä. Meidän osuutemme oli syyllisyys ja Hänen osuutensa oli armo. Suosikkimääritelmäni armolle on, että se on sitä, että Jumala antaa minulle, mitä tarvitsen – ikuisen anteeksiantamuksen – sen sijaan, että antaisi mitä ansaitsen – ikuisen rangaistuksen.

Kaikista uskonnoista, jotka väittävät, että on olemassa Jumala, kristinusko on ainoa, joka sisältää armon Jumalan. Uskonnossa ihmiskunta etsii Jumalaa, mutta kristinuskossa Jumala etsii ihmiskuntaa. Joten MIKSI Raamatun Jumala ottaa ensimmäisen askeleen kohti sovintoa? Koska Raamatun mukaan meidän Jumalamme on rakkauden Jumala. Jumalan suuri rakkaus sai Hänet lähettämään poikansa ottamaan meidän syntimme ja antamaan meille Hänen vanhurskautensa.

Minun reaktioni: Minä iloitsen, että Jumala rakastaa minua niin paljon!

Joten mikä on reaktioni tämän totuuden perusteella? Minä iloitsen, että Jumala rakastaa minua niin paljon. Kuten laulussa sanotaan: Oh, the love that drew salvations plan, Oh, the grace that brought it down to man. Paavali oli niin Jumalan armon valtaama, että vankilassa ollessaan kirjoitti: ”Iloitkaa aina Herrassa! Vieläkin minä sanon: iloitkaa!” (Fil. 4:4). Mitä enemmän ymmärrät, kuinka syyllinen olit, sitä enemmän iloitset Jumalan rakkaudessa. Paavali sanoi itseään syntisistä suurimmaksi ja eli iloista ja kiitollista elämää Jumalan rakkauden ja armon vuoksi.

Jumalan ihmeellisen rakkauden pitäisi muuttaa meidät ikuisesti niin, että elämme iloiten. Siksi rakastan tuota Chris Tomlin’in laulua, jossa sanotaan: ”I’m forgiven, because you were forsaken; I’m accepted: You were condemned; I’m alive and well, Your spirit is within me; because you died and rose again.” Ja sitten kertosäe tiivistää sen: ”Amazing love, how could it be: that you my King, woukd die for me? Amazing love, I know it’s true; and it’s my joy to honor you; in all I do; I honor you.” Loistavan vaihtokaupan toinen osa on:

(2) JUMALA VAIHTAA MINUN EPÄONNISTUMISENI HÄNEN ANTEEKSIANTAMUKSEENSA

Tämä jae alkaa sillä, että Jumala aloittaa sovinnon – se on Jumalan armo, mutta sitten huomaat, KUINKA Jumala teki sen. Hän teki sen tekemällä Hänet, ”joka ei synnistä tiennyt meidän tähtemme synniksi”. Tämä jae vahvistaa, että Jeesus oli täysin synnitön. Raamattu sanoo, että Jeesusta kiusattiin kaikin tavoin, niin kuin meitäkin, mutta Hän ei koskaan tehnyt syntiä. Jopa Pilatus sanoi Hänestä: ”En löydä tästä miehestä mitään syytä.” Jeesus oli viaton. Silti Hän otti päällensä meidän ansaitsemamme rangaistuksen. Myös Jesaja ennusti Hänestä näillä sanoilla: ”…mutta hän on haavoitettu meidän rikkomustemme tähden, runneltu meidän pahain tekojemme tähden. Rangaistus oli hänen päällänsä, että meillä rauha olisi ja hänen haavainsa kautta me olemme paratut.” (Jes. 53:5). Ajattele noita kolmea sanaa: haavoitettu, runneltu ja rangaistus. Niihin sisältyy, mitä Jeesus kesti puolestamme. Mutta huomaa SYY, miksi Jeesus kärsi: meidän rikkomuksemme ja pahat tekomme.

Oppi: Kristuksen sijaissovitus

Tähän totuuteen sisältyvä oppi on: Kristuksen sijaissovitus. Raamattu sanoo: ”…joka ’itse kantoi meidän syntimme’ ruumiissansa ristinpuuhun, että me, synneistä pois kuolleina, eläisimme vanhurskaudelle; ja hänen ’haavainsa kautta te olette paratut’” (1. Piet. 2:24). Me kaikki tiedämme, mitä korvaaminen on – me korvaamme voin margariinilla. Urheilussa korvike on joku, joka menee peliin ottamaan toisen pelaajan paikan. Jeesus korvasi meidät ristillä. Sana sovitus tarkoittaa ”maksaa velka”. Paras keino ymmärtää sanan (engl. atonement) merkitys on jakaa sana osiin ja lausua se ”at-one-ment”. Olimme syntiemme tähden erossa Jumalasta ja kun Jeesus maksoi velkamme, hän tarkoitti (meant), että olisimme yhtä (at-one) Jumalan kanssa.

Golgatalla Jeesus korvasi minut. Hän kesti ruoskimisen, jonka olisi pitänyt repiä minun selkäni. Orjantappurakruunun, joka lävisti hänen päänsä, olisi pitänyt olla minun päässäni. Hän koki helvetin minun tähteni. Ajattele sitä, että helvetti on ero Jumalasta, ja kun Jeesus oli naulittuna ristille, Hän huusi: ”Jumalani, Jumalani, miksi minut hylkäsit?” Ensimmäisen kerran iankaikkisuudessa ja ainoan kerran sen jälkeen, kun Jeesus koki vieraantumisen tunteen ja eron Isästään – se on helvetti. Raamattu sanoo, että helvetti on myös ulkoisen pimeyden paikka ja Jeesuksen riippuessa ristillä aurinko kieltäytyi loistamasta ja keskellä päivää tuli pimeä kuin keskiyöllä. Oli ikään kuin pyhä Jumala ei olisi voinut kestää syntiin katsomista ja siksi sammutti valot. Lisäksi helvetti on tuskan ja kärsimyksen paikka, eikä minun tarvitse muistuttaa sinua Jeesuksen kärsimistä kivuista ristillä. Se on aikakausien mysteeri, emmekä koskaan tule ymmärtämään sitä täysin, mutta ehkä siksi koska Jeesus oli iankaikkinen Olento Hän ehkä kärsi rajallisen ajan (6 tuntia) sitä, mitä meidän rajallisina olentoina, olisi ollut kärsittävä ikuisesti. Kaikki, mitä tiedän, on, että Jeesus koki helvetin, että minun ei tarvitsisi sitä kokea – Hän oli minun sijaiseni.

Minun reaktioni: Olen ikuisesti kiitollinen, koska syntivelkani on maksettu!

Joten reaktioni on: Olen ikuisesti kiitollinen, että syntivelkani on maksettu! Joitakin vuosia sitten Lookout-lehdessä oli tosi kertomus Paul Leonard’ilta. Kun Paul oli tekniikan opiskelija Ohion osavaltiossa juuri Suuren Laman jälkeen, hänen oli itse maksettava opiskelukustannuksensa. Hänen oli venytettävä penniä ja tehtävä useita osa-aikaisia töitä. Yksi hänen työpaikoistaan oli tarjoilla pöytiin ruokasalissa. Eräänä päivänä hän palveli tiedekunnan jäsenten pöytää. Lattiassa oli liukas kohta ja hän liukastui ja koko tarjottimellinen ruokaa kaatui tekniikan professorin päälle. Tämä professori oli aina moitteettomasti pukeutunut. Kauhuissaan Paul sieppasi lautasliinan ja yritti pyyhkiä ruokatahroja kalliilta puvulta, mutta onnistui vain levittämään tahroja ja painamaan niitä syvemmälle.

Professori tuijotti häntä ja sanoi: ”Nuori mies, mitä aiotte tehdä tälle?” Paul vastasi nopeasti: ”Sir, olen iloinen, jos voin maksaa pukunne kuivapesun.” Professori sanoi: ”En usko, että tätä pukua voi puhdistaa, entä te?” Professori oli ärtynyt ja Paul ei voinut sanoa muuta kuin: ”Maksan vaikka kuinka paljon, sir.”

Myöhemmin iltapäivällä Paulin oli kärsittävä koko tekniikan kurssin luennon ajan, kun professorilla oli yllään ruuan tahrima puku. Kellon soitua professori sanoi: ”Paul Leonard, tulkaa tapaamaan minua luennon jälkeen.” Kaikkien mentyä professori sanoi: ”Herra Leonard, minusta olisi vain reilua, jos te ostatte minulle uuden puvun.” Paul irvisti ajatellessaan kustannuksia, mutta sanoi: ”Kyllä sir.”

Professori määräsi Paulin tapaamaan hänet Columbus’in keskustassa miesten vaatekaupassa, joka oli tunnettu kalliista räätälin tekemistä puvuistaan. Kun Paul tuli paikalle professori oli jo valinnut kankaan ja otattanut mitat. Professori sanoi myyjälle: ”Herra Leonard huolehtii laskusta.” Sitten hän katsoi Pauliin ja kysyi: ”Eikö niin?” Paul nyökkäsi nöyrästi ja sanoi: ”Kyllä sir. Se vie vähän aikaa, mutta minä maksan kyllä laskun.” Sitten professorin ilme muuttui. Hän hymyili, kääntyi myyjään ja sanoi: ”Ottaisitteko mitat herra Leonard’ista pukua varten samasta kankaasta, kuin minkä minä valitsin ja laittakaa molemmat puvut minun laskuuni.” Paul Leonard sanoi, että tuona päivänä hänen professorinsa opetti hänelle unohtumattoman läksyn armosta ja anteeksiantamuksesta. Me olemme samassa tilanteessa. Minä loukkasin Jumalan pyhyyttä, mutta Hän ei ainoastaan mitätöinyt velkaa, vaan maksoi sen itse ja sitten antoi minulle, mitä en ansainnut.

Jos joku menisi pankkiin ja maksaisi pois sinun lainasi ja kaikki laskusi, niin miten sinä suhtautuisit häneen? Et koskaan pystyisi kiittämään häntä kylliksi. Juuri näin Jeesus teki meille, joten meidän pitäisi aina kiittää Häntä sydämestämme. Lopuksi:

(3) JUMALA VAIHTAA MINUN RIEPUNI HÄNEN VANHURSKAUTENSA VIITTAAN

Raamattu sanoo, että Jumalan täydelliseen vanhurskauteen verrattuna hyvätkin asiat, joita yritämme tehdä, ovat kuin likaisia ja saastaisia riepuja. Luemme jälleen nämä väkevät sanat Jesajalta: ”…niinkuin tahrattu vaate oli kaikki meidän vanhurskautemme” (Jes. 64:6). Nuo saastaiset rievut ovat kuin syntimme, jonka Jeesus otti päällensä ja ristillä Hän vaihtoi nuo rievut Hänen vanhurskautensa viittaan. ”Minä iloitsen suuresti Herrassa, minun sieluni riemuitsee minun Jumalassani, sillä hän pukee minun ylleni autuuden vaatteet ja verhoaa minut vanhurskauden viittaan” (Jes. 61:10).

Jumala tekee enemmän, kuin vain että ottaa pois syntimme – se on vasta puolet vaihdosta. Hän antaa meille Kristuksen vanhurskauden. Sana vanhurskaus tarkoittaa ”oikea asema Jumalan edessä”, tai ”oikeus seisoa Jumalan edessä”. Teoriassa on kaksi keinoa saada vanhurskaus. Ensimmäinen on elää täysin synnitön elämä. Syntymisesi hetkestä kuolinhetkeesi älä koskaan valehtele, älä koskaan ajattele pahaa, äläkä sano pahaa sanaa, älä koskaan harjoita moraalittomuutta. Täyttääkö kukaan vaatimukset? Jos et täytä täydellisen ihmisen vaatimuksia, niin ainoa vaihtoehto saada vanhurskaus on hyväksyä se lahjavanhurskaus, joka saadaan Jumalalta uskosta.

Oppi: Vanhurskautus uskosta

Tässä osoitettua oppia sanotaan uskosta vanhurskauttamiseksi. Raamattu sanoo: ”Koska me siis olemme uskosta vanhurskaiksi tulleet, niin meillä on rauha Jumalan kanssa” (Room. 5:1). Olla vanhurskautettu tarkoittaa, että Jumala täydellisessä oikeudenmukaisuudessaan katsoo meitä ja julistaa, että olemme vanhurskaita Kristuksessa. Kun sanot sanan ”vanhurskautettu”, niin ajattele sitä näillä ehdoilla. Se on ”aivan kuin en olisi koskaan syntiä tehnytkään”. Kun lakkaat luottamasta hyviin tekoihisi ja sen sijaan luotat Jeesukseen, niin Jumala katsoo sinuun, eikä enää näe syntiäsi. Hän näkee vain Kristuksen vanhurskauden.

Minun reaktioni: Olen vapaa suorituspaineesta miellyttää Jumalaa

Miten reagoin siihen, että olen uskosta vanhurskautettu? Olen vapaa suorituspaineesta miellyttää Jumalaa! Lakihenkisyys on käsitys, että voit tekemilläsi asioilla saada Jumalan rakastamaan sinua enemmän. Armo ymmärtää, että Jumala katsoo sinuun ja näkee Kristuksen vanhurskauden. Sinun ei tarvitse tehdä töitä miellyttääksesi Jumalaa; sinä jo miellytät. Muistatko, kun Jeesus kastettiin? Isä-Jumala sanoi: ”Tämä on minun rakastettu Poikani, johon minä olen mieltynyt!” Tällainen on se totuus, joka vapauttaa sinut!

Kerran, kun suuri saarnamies H. A. Ironside vieraili lammasfarmilla Länsi-Teksasissa, häntä kohtasi outo näky. Hän näki pienen karitsan, jolla oli neljä etujalkaa ja neljä takajalkaa. Hän oli ymmällään ja pyysi farmaria selittämään sitä. Farmari sanoi:

”Katsokaa tarkasti, sillä lampaalla on päällään toisen lampaan talja. Meillä oli lammas, joka kantoi karitsaa, joka kuoli. Samaan aikaan meille syntyi toinen karitsa, jonka emä kuoli. Otin emättömän karitsan ja panin sen yhteen lampaan kanssa, jonka karitsa oli kuollut ja ajattelin, että ongelma olisi ratkaistu. Emälammas ei kuitenkaan halunnut olla missään tekemisissä karitsan kanssa, koska tiesi, ettei karitsa ollut sen oma.

Eräs vanha apulaiseni kertoi minulle, että osaisi ratkaista ongelman. Hän nylki kuolleen karitsan ja asetti taljan elävän karitsan päälle ja laittoi sen karsinaan emälampaan kanssa. Ja yllätys, yllätys, emälammas rakasti ja hoiti sitä omanaan. Se hyväksyy karitsan ja huolehtii siitä, koska se on puettu sen omaan karitsaan.”

Tri. Ironside sanoi, että näin Jumala kohtelee meitä. Hän ei enää näe meitä syntisinä, vaan ihmisinä, jotka on peitetty ja vaatetettu Kristuksen vanhurskaudella!

Martti Luther, suuri uskonpudistaja, sai kerran kirjeen kristityltä ystävältä, joka kamppaili menneisyytensä syntien kanssa. Vastauksessaan Luther kirjoitti nämä kuuluisat sanat: ”Opi tuntemaan Kristus ja Hänet ristiinnaulittuna. Opi laulamaan Hänelle ja sano – Herra Jeesus, sinä olet minun vanhurskauteni. Sinä otit päällesi sen, joka oli minun; Sinä asetit minun päälleni sen, mikä oli Sinun. Sinä tulit siksi, mitä sinä et ollut, että minä voisi tulla siksi, mitä minä en ollut.” Se on laulu, jota meidän kaikkien pitäisi laulaa!

JOHTOPÄÄTÖS

Walter Wangerin nuorempi on kirjoittanut viehättävän vertauksen nimeltä ”The Ragman” (Riepumies) ja haluan kertoa sen ensimmäisessä persoonassa, kuten hän sen kirjoitti:

Eräänä perjantaiaamuna näin komean nuoren miehen kävelevän kaupunkiimme. Hän veti vanhoja rattaita täynnä hienoja uusia vaatteita. Hän huusi voimakkaalla selvällä äänellä: ”Riepuja! Uusia riepuja vanhoja vastaan! Minä otan vanhat riepunne! Riepuja!” Kiinnostuneena päätin seurata häntä. Panin merkille, että hän oli noin 190-senttinen, hänen käsivartensa olivat kuin suuret puun oksat, kovat ja lihaksikkaat ja hänen silmänsä olivat täynnä älykkyyttä. Ajattelin: ”Tämäpä outoa. Eikö tällainen mies voisi löytää paremman homman?”

Tarkkaillessani hän lähestyi naista, joka istui takaverannallaan. Hän itki nenäliina kasvoillaan vuodattaen tuhannen kyyneltä hartiat vavisten äänekkäistä nyyhkytyksistä. Riepumies pysäytti rattaansa ja hiljaisesti käveli naisen luokse. Hän kosketti naista lempeästi ja sanoi: ”Anna minulle riepusi ja minä annan sinulle uuden.” Hän otti kyynelistä märän nenäliinan hänen kädestään ja antoi hänen käteensä liinakankaan niin puhtaan ja uuden, että se hohti. Sitten kävellessään pois Riepumies teki kummallisen asian. Hän laittoi likaisen nenäliinan kasvoilleen ja HÄN alkoi itkeä. Hän alkoi nyyhkyttää yhtä äänekkäästi, kuin nainen oli nyyhkyttänyt ja kuitenkin, kun vilkaisin häntä, hän ei enää itkenyt ollenkaan.

Edelleen itkien Riepumies jatkoi matkaansa. ”Riepuja! Riepuja” Uusia riepuja vanhoja vastaan!” Ei mennyt kauan, kun Riepumies kohtasi nuoren tytön, jonka pää oli kääritty veriseen siteeseen. Ohut verijuova valui hänen poskeltaan. Riepumies katsoi lapseen hellästi ja veti rattailtaan sievän keltaisen myssyn. ”Anna minulle riepusi” hän sanoi, ”niin minä annan sinulle omani.” Katselin, kun hän aukaisi tytön siteen, otti sen pois ja sitoi omaan päähänsä. Lempeästi hän laittoi myssyn hänen päähänsä.

Se, mitä näin, sai minut haukkomaan henkeäni: sillä siteen mukana lähti haavakin. Riepumiehen nyt haavoitetusta päästään tummempi ja paksumpi verijuova valui alas hänen poskeaan. ”Riepuja! Riepuja” Uusia riepuja vanhoja vastaan!” huuteli vertavuotava itkevä, mutta vahva Riepumies. Hän näki miehen nojaamassa puhelinpylvääseen ja kysyi tältä: ”Oletko sinä töihin menossa?” ”Töihinkö? Oletko hullu?” Mies pudisti päätään ja irrottautui pylväästä näyttäen takkinsa oikean hihan – joka oli tyhjä, hihansuu tungettuna taskuun. Häneltä puuttui käsi.

Riepumies siis sanoi: ”Anna minulle takkisi, niin minä annan sinulle omani.” Hänen äänessään oli sellainen auktoriteetti ja voima! Katselin lumoutuneena, kun hän nopeasti otti pois miehen takin ja laittoi oman takkinsa miehen päälle. Minua vapisutti se, mitä näin, sillä Riepumiehen käsi pysyi hänen takissaan ja kun mies pukeutui siihen, hänellä oli kaksi hyvää kättä, paksuja kuin isot oksat, mutta Riepumiehellä oli yksi käsi. ”Nyt sinä voit mennä töihin”, Riepumies sanoi.

Sen jälkeen Riepumies löysi juopuneen miehen, joka makasi sairaana ja tiedottomana saastaisen vanhan armeijan huovan alla. Riepumies otti huovan ja kietoi sen ympärillensä ja antoi miehelle uuden puvun.

Riepumies lähti pois. Hillittömästi itkien, pää verta vuotaen hän veti rattaitaan yhdellä kädellä kompastellen kuin juopunut, kaatuillen, kuitenkin päästen pystyyn ja edeten päättäväisesti, kunnes tuli kaupungin laitamille. Itkin nähdessäni muutoksen tässä vahvassa nuoressa miehessä ja vielä minulta oli näkemättä, minne hän oli menossa.

Lopulta pieni vanha, surullinen Riepumies tuli kaatopaikalle. Hän löysi jätevuoren ja kiipeää ylös huipulle piinaavin askelin. Siellä kukkulan laella hän raivasi pienen alan ja asettui makaamaan. Hän peitti itsensä tuolla likaisella vanhalla armeijan huovalla ja yksi viimeinen vapina ja äänekäs huokaus ja hän oli kuollut.

Voi kuinka itkinkään todistaessani sitä kuolemaa! Lysähdin siihen ja itkin kuin sellainen, jolla ei ole mitään toivoa, sillä olin alkanut rakastaa Riepumiestä. Nyyhkytin itseni uneen. Ja tietämättäni nukuin unetonta unta päivän, kaksi päivää, jopa kolme. Sitten sunnuntaiaamuna kirkas valo herätti minut. Katsoin ylös ja räpyttelin silmiäni edessäni olevan kirkkauden vuoksi. Sitten näin Riepumiehen seisomassa, taittelemassa huopaa kahdella hyvällä kädellä ja huopa oli nyt valkoinen ja puhdas. Hän oli elossa!

Kuulin hänen selvän äänensä: ”Riepuja! Riepuja! Uusia riepuja vanhoja vastaan!” Sitten kävelin hänen tykönsä kerroin hänelle nimeni. Hänen vaatteidensa loiston rinnalla minun vaatteeni yhtäkkiä näyttivät saastaisilta ja tahraisilta. Painoin pääni häveten ja sanoin kaipaavalla äänellä. ”Pue minut, ole hyvä ja pue minut.” Ja Hän teki sen. Herrani Jeesus, Riepumies, otti pois synnin vaatteeni ja puki minut Hänen vanhurskauteensa!

Read Full Post »

Huonoja ja hyviä uutisia Ylkää odotellessa

Bad News and Good News While Waiting for the Bridegroom
18.10.2019, by Lighthouse Trails Editors, David Dombrowski, suom. SK

Kun kuuntelen uutisia maailman tapahtumista, niin yhä enenevästi ainoa johtopäätökseni voi olla vain, että elämme viimeisiä päiviä. Ja vastoin ”korvausteologiaa” juutalaisilla ja Israelin valtiolla on avainasema Raamatun profetian toteutumisessa. Ironista kyllä, yhä harvemmat kristityt näyttävät ajattelevan, että Raamatun profetialla olisi jotakin tekemistä ajan kanssa, jossa elämme. He voivat sanoa, että Ilmestyskirja on jo toteutunut (preterismi), tai että se on vertauskuvallinen (ei kirjaimellinen) ja että siinä kuvatut karmeat tapahtumat palvelevat vain kehotuksina seurakunnalle keskittyä ”yhteyteen” ja ”ykseyteen”.

Ja vaikka jokainen uskova on henkilökohtaisesti vastuussa, kuinka ymmärtää Raamatun profetian, niin korvausteologia ja dominionismi (kristityt ottavat hallintaansa koko maailman = Kingdom Now) ovat suurelta osin syyllisiä. Menneenä vuonna se kävi minulle erityisen selväksi, kun luin Bill Randles’in uutta kirjaa War Against the Saints (Sota pyhiä vastaan), joka vahvistaa Israelin roolin viimeisinä päivinä. Minulle kirkastui ajatus: Kuinka kenelläkään voisi olla edes kaukaisesti oikea ymmärrys Raamatun profetiasta, jos kieltäytyy tunnustamasta sitä avainroolia, joka Israelilla on näinä viimeisinä päivinä? Tätä varten ihmisen on luettava Raamattua silmillään suodatin, joka sulkee juutalaiset pois Jumalan tulevaisuudensuunnitelmista aina, kun niihin törmätään Raamatussa. Päinvastoin, Raamatun profeetalliset kirjoitukset paljastavat, että juutalaiset ovat edelleen Jumalan valittu kansa, joka vielä perii lupaukset; ja Raamatun profetiat ovat erityisen merkityksellisiä heidän tulevaisuudelleen, vaikka maailma edelleen vihaa heitä. Juutalaisilla, joita maailma tutkii suurennuslasilla, on erityinen paikka Jumalan sydämessä.

”Sillä näin sanoo Herra Sebaot: Kunniaksensa hän on lähettänyt minut pakanakansojen luokse, jotka ovat teitä saalistaneet. Sillä joka teihin koskee, se koskee hänen silmäteräänsä” (Sak. 2:8).

Jeesus sanoi sen hyvin täsmällisesti sanoessaan samarialaiselle naiselle kaivolla: ”Pelastus on juutalaisista” (Joh. 4:22). Ja vastoin joitakin tänä päivänä esitettyjä opetuksia Jumalan pelastussuunnitelma juutalaisille itselleen on evankeliumin kautta. Paavali selittää sitä näin:

”Sillä minä en häpeä evankeliumia; sillä se on Jumalan voima, itsekullekin uskovalle pelastukseksi, juutalaiselle ensin, sitten myös kreikkalaiselle” (Room. 1:16).

Niin, itse evankeliumi tuli ensin juutalaisille, ennen kuin laajeni pakanoille.

Jumalan ajattelutavan mukaan maailma koostuu juutalaisista ja pakanoista, jotka muodostavat kaikki muut maailman heimot ja kansat. Siksi evankeliumi on koko maailmalle ja Jumalan ainoa pelastussuunnitelma. Se on itse asiassa Jumalan keino siunata kaikkia maan kansoja lunastamalla kalliiseen hintaan kaikki, jotka ottavat Hänet vastaan.

”Mutta kaikille, jotka ottivat hänet vastaan, hän antoi voiman tulla Jumalan lapsiksi, niille, jotka uskovat hänen nimeensä” (Joh. 1:12).

Suunnitelma, jota ei tulisi ottaa kevyesti

Jotkut sanovat, että pelastus tuli lain myötä, mutta kuten Paavali osoittaa, evankeliumi todella alkoi Aabrahamista, kun Jumala teki hänen kanssaan lupaukseen perustuvan liiton (Gal. 3:16-18). Luku 1. Moos. 15 on yksi Raamatun merkittävimmistä, koska siinä kuvataan juuri sitä, mitä tapahtui Jumalan ja Aabrahamin välillä. Jakeet 5 ja 6 paljastavat lupauksen, jossa Jumala sanoi Aabrahamille, että hänen jälkeläisiänsä olisi yhtä paljon kuin tähtiä taivaalla, jolloin Aabraham ”uskoi Herraan; ja hän [Jumala] luki sen hänelle vanhurskaudeksi” (jae 6). Paavali muistelee tätä tapahtumaa sanoessaan: ”Aabraham uskoi Jumalaan ja se luettiin hänelle vanhurskaudeksi” (Gal. 3:6). Ja mitä tarkoittaa olla luettu vanhurskaaksi? Kun Jumala tekee sen, se tarkoittaa, että Hän antaa meille passin, joka tekee meidät valmiiksi taivasta varten ja se tietysti tapahtui, kun Kristus kuoli lunastaakseen kaikki, jotka uskovat Jumalaan, kuten Aabraham uskoi.

Tämä on vanhurskaus, joka perustuu uskoomme ja siksi sitä ei voi ansaita. Jumalan kutsu olla vanhurskautettu uskosta ratkaisee, missä vietämme iankaikkisuuden, joten se on aihe, jota ei tulisi ottaa kevyesti. Paavali vahvistaa, että olemme pelastettuja yksin uskosta sanoessaan: ”Sillä siinä Jumalan vanhurskaus ilmestyy uskosta uskoon, niinkuin kirjoitettu on: Vanhurskas on elävä uskosta” (Room. 1:17). Tässä Paavali sanoo, että usko pelastaa meidät alusta loppuun. Pelastuksemme luetaan meille täysin, kun luotamme, emme omaan ansioomme, vaan yksin Kristukseen, joka maksoi rangaistuksen synneistämme.

Valmistautuminen petokseen

Tänä päivänä seurakuntaan syötetään harhaisia opetuksia eri liikkeiden, kuten uuden apostolisen uskonpuhdistuksen (New Apostolic Reformation = NAR), dominionismin ja Valtakunta Nyt -liikkeen, korvausteologian ja Esiintulevan Kirkon (Emerging Church) kautta. Kaikkien näiden liikkeiden keskuudessa yleinen käsitys on, että kaikki on hyvin maailmassa (tai ainakin tulee pian olemaan) ja että Jeesus palaa maailmalle, jonka me siivosimme Hänelle. Todellisuudessa Jeesus palaa maailmalle, joka on hyljännyt Hänet ja on lähellä täydellistä itsetuhoa.

Tällä hetkellä näiden liikkeiden kannattajat puhuvat ekumeenisesta maailmanherätyksestä. Samanaikaisesti jännitteet kasvavat Lähi-idässä, kun juutalaisten ja Israelin maailmanlaajuinen paheksunta jatkaa kasvuaan. Silti kaikki tämä toteuttaa Raamatun profetian, kun näemme Vastustajan luovan maailmanlaajuisen ekumeenisen kaikki käsittävän ”kirkon”. Tämä väärennetty ruumis sulautuu okkultististen meditatiivisten käytäntöjen kautta New Age -liikkeeseen (väline, joka vakuuttaa ihmiselle, että hän on jumalallinen) valmistautuessaan Antikristusta varten. Profeetallisessa asteikossa meillä on vielä näkemättä temppelin jälleenrakentaminen ja Antikristuksen tulo maisemaan, mutta temppelin valmistelut ovat jo käynnissä.

Heidän todistuksensa sana

Tänä päivänä monet, jotka puhuvat ykseydestä ja yhteydestä, ennustavat tulevaa suurta herätystä, mutta se on opista tinkimisen herätys. Evankeliumi on jotakin, jonka suhteen emme voi tehdä kompromisseja. Ilmestyskirja puhuu ihmisistä, jotka olivat valmiita kuolemaan ”todistuksensa sanan tähden”.

”Ja he ovat voittaneet hänet Karitsan veren kautta ja todistuksensa sanan kautta, eivätkä ole henkeänsä rakastaneet, vaan olleet alttiit kuolemaan asti” (Ilm. 12:11).

Saanko kysyä, mitä Johannes puhuu tässä? Mikä on ”Karitsan veri” ja mikä on “heidän todistuksensa sana”? Eikö se ole evankeliumi? Ja tässä sanotaan, että he voittivat hänet (eli suuren lohikäärmeen, sen vanhan käärmeen, paholaisen, saatanan – jae 9) evankeliumin kautta. Tässä on hengellinen sodankäyntimme ja näin me voitamme! Joten missä tahansa kuulet puhuttavan hengellisestä sodankäynnistä, niin tarkista, julistetaanko ja puolustetaanko siellä evankeliumia. Tosiasia on, että meillä on Hyvä Uutinen ja me voimme ja meidän pitäisi rohkaista itseämme siinä.

Toivomme on Herrassa, ja riippumatta siitä, kuinka synkäksi maailma käy, niin Jumala on kanssamme ja Hän ei koskaan hylkää meitä.

Siksi kehotan Kristukseen uskovia, jotka ymmärtävät ajan, jossa elämme, ottamaan huomioon, että nyt ei ole aika nukkua, vaan olla ahkera Herrallemme ja Hänen paluullensa ylkänämme (Matt. 25:1-13). Ja olkaa lujat uskossanne. Vaikka elämme kuolevalla planeetalla, asettakaamme toivomme Häneen pitäen silmämme Häneen kiinnitettyinä odottaessamme riemulla Hänen paluutaan.

Read Full Post »

Elämän merellä (osa 2)

On the sea of life (part 2)
By Simon Desjardins 15.10.2019, suom. SK

Tämä on jatkoa artikkelille Elämän merellä (osa 1).

Edellisessä postissani osoitin, että kun löydämme itsemme keskeltä kovaa myrskyä, meidän täytyy kohdata tuuli urhoollisesti ja mennä kohtisuoraan päin aaltoja. Se on tehtävä tietäen, että ”yli suurten, voimallisten vetten pauhinan, yli meren kuohujen on Herra korkeudessa voimallinen” (Ps. 93:4). Ilman tätä tietoa olemme tuomitut kääntymään ympäri ja ajautumaan evankelikaalisten vätysten virran mukana, aivan kuten israelilaiset tekivät, ennen kuin Daavid tappoi Goljatin.

Laivamme keventäminen

Toinen merenkulun laki, jota tulisi soveltaa suuren myrskyn aikana, on pitää aluksemme mahdollisimman kevyenä. Se ei tarkoita, että laivan pitäisi olla täysin tyhjä, sillä myrskyssä tyhjä alus on yhtä huono kuin täyteen lastattu. Se tarkoittaa yksinkertaisesti sitä, että meidän pitäisi olla valikoivia suhteessa siihen, mitä pidämme aluksella. Kaikki turha paino tulisi heittää yli laidan, jotta meillä olisi mahdollisuus vakauttaa laiva. Apt. 27 luvun kuvaus antaa meille hyvän esimerkin tästä menettelystä.

”Mutta kun rajuilma ankarasti ahdisti meitä, heittivät he seuraavana päivänä lastia mereen, ja kolmantena päivänä he omin käsin viskasivat mereen laivan kaluston” (Apt. 27:18,19).

Tässä jopa laivan varusteet heitettiin mereen. Vain se, mikä oli välttämätöntä heidän selviytymiselleen, pidettiin aluksella. Itse asiassa, jos he olisivat tehneet sen aikaisemmin, laiva olisi voinut säästyä. Ei ihme, että Raamattu kehottaa meitä hylkäämään tällaiset rasitteet.

”Sentähden, kun meillä on näin suuri pilvi todistajia ympärillämme, pankaamme mekin pois kaikki, mikä meitä painaa, ja synti, joka niin helposti meidät kietoo, ja juoskaamme kestävinä edessämme olevassa kilvoituksessa, silmät luotuina uskon alkajaan ja täyttäjään, Jeesukseen, joka hänelle tarjona olevan ilon sijasta kärsi ristin, häpeästä välittämättä ja istui Jumalan valtaistuimen oikealle puolelle” (Hepr. 12:1,2).

Se, mitä tulee noudattaa kilpailussa, on sitäkin tärkeämpää myrskyssä. Suurin ongelmamme on siinä, että olemme niin hitaita noudattamaan tätä taivaallista neuvoa, sillä sekulaari yhteiskunta on vaikuttanut arvomaailmaamme ja siinä me olemme juuttuneena tuhansiin turhuuksiin, jotka ovat yhtä hyödyllisiä kuin kompassi pohjoisnavalla. Itse asiassa emme vain pidä kiinni niistä, vaan myös teemme töitä omistaaksemme ne ikään kuin elämämme riippuisi niistä. Niinpä laivamme ruuma täyttyy näistä turhuuksista ja kun myrsky iskee, olemme haluttomia hylkäämään sen, jonka eteen olemme niin kovasti tehneet töitä. Ja niin aluksemme tuskin enää pysyy pinnalla ja kun voimakkaat aallot tulevat, ne löytävät meidät nukahtaneina ja valmistautumattomina kohtaamaan myrskyn.

Hyvän omantunnon tärkeys

Ja sitten on synnin kuollut paino. Sanoa, että maailmassa esiintyvä moraalinen mädännäisyys vuotaa evankelikalismin katon läpi, on todistamista selvästä totuudesta. Sillä se, mikä oli käynnissä Paavalin päivinä, tapahtuu jatkuvasti kiihtyvällä nopeudella.

”…säilyttäen uskon ja hyvän omantunnon, jonka eräät ovat hyljänneet ja uskossaan haaksirikkoon joutuneet” (1. Tim. 1:19).

Syyllinen sydän on määritelmän mukaan epäilevä sydän, jota voidaan verrata myrskyjä pelkäävään rikkinäiseen laivaan. Sitä vastoin henkilö, jolla on puhtaan omantunnon todistus, voi pysyä tyynenä myrskyn keskellä, sillä hän tietää, että Jumala on hänen kanssaan. Itse asiassa hän iloitsee ahdistuksissa ja hioo purjehdustaitojaan vastustusta kohdatessaan. Sellaiselle aallot tuovat terveen haasteen ja saavat aikaan sisäisen ihmisen kasvun. Tämä ei ole pelkkää hengellistämistä; se on ihmisen elämän todellisuutta keskellä hengenvaarallisia uhkia.

Valmistautumisen tärkeys

Meitä kohtaavat myrskyt voivat ravistella moraalista elämäämme kuten myös mieltämme ja kenties inhimillistä kehoamme, tai jopa perhettämme, mutta kaikissa tapauksissa nämä puhurit täytyy kohdata päättäväisesti ja tyynesti. Yrityksestä välttää niitä tulisi saavuttamaton unelma. Harkitsevainen ihminen ennemminkin odottaa niitä ja valmistautuu pahimpaan samalla luottaen kaikkien aikojen Purjehtijaan. Oikein! Meidän hevosena on oltava valmiina taistelun päivään. Jos olemme, niin Herra samaistuu meihin ja tuo vapautuksen, sillä ikuinen sananlasku pysyy lujana:

”Hevonen on varustettu taistelun päiväksi, mutta voitto on Herran hallussa” (Snl. 21:31).

Kivien välttäminen

Lopuksi haluaisin kiinnittää huomiosi ankkurien tärkeyteen myrskyn vastustamisessa. Apostolien tekojen 27. luvusta löytyvä kertomus antaa jälleen arvokasta valoa:

”Ja kun tuli neljästoista yö meidän ajelehtiessamme Adrianmerellä, tuntui merimiehistä keskiyön aikaan, että lähestyttiin jotakin maata. Ja luodattuaan he huomasivat syvyyden olevan kaksikymmentä syltä ja vähän matkaa kuljettuaan he taas luotasivat ja huomasivat syvyyden viideksitoista syleksi. Ja kun he pelkäsivät meidän viskautuvan karille, laskivat he laivan perästä neljä ankkuria ja odottivat ikävöiden päivän tuloa.” (Apt. 27:27–29)

Tässä laiva lähestyi maata ja merimiesten oli varmistettava, ettei se törmää kiviin. Samaa varovaisuutta on noudatettava, kun purjehditaan elämänmeren myrskyjen läpi, sillä siellä on paljon kivisiä rannikoita, jotka vaarantavat onnistumisemme. Näin ollen meidän on muinaisten merimiesten tavoin varmistettava laivamme rannikkoa lähestyessämme. Heidän laillaan meidän on käytettävä ankkuriamme, eli sitä toivoa, joka yltää läsnäoloon verhon takana:

”Se toivo meille on ikäänkuin sielun ankkuri, varma ja luja, joka ulottuu esiripun sisäpuolelle asti” (Hepr. 6:19).

Tässä Heprealaiskirjeen kirjoittaja ei viittaa pelkästään toiveeseen, vaan tähän varmuuteen, joka on ankkuroitu Jumalan läsnäoloon. Tämä, eikä mikään muu, voi turvata aluksemme rannikkoa lähestyessämme. Yksi on varmaa: ennen kuin matkamme päättyy, niin kaikki, mitä voidaan järkyttää, järkytetään, että ne asiat, joita ei voida järkyttää, pysyisivät. Tässä prosessissa kristillinen toivo antaa meille tarvittavan kärsivällisyyden kestää, kunnes rannikko saavutetaan. Kiirehtiminen kohti rannikkoa olisi, ei vain typerää, vaan myös mitä varmimmin tuhoisaa. Onneksi ankkuri hidastaa meitä ja estää meitä murskautumasta kiviin. Muista, että kaikki myrskyt lopulta päättyvät. Neuvo on yhtä viisas kuin Neuvoja:

”Kestäväisyydellänne te voitatte omaksenne elämän” (Luuk. 21:19).

 

Read Full Post »

Todd White ja hänen vääristynyt kristinuskonsa, osa 1

TV7:n ansiosta, valitettavasti, Todd White on tunnettu Suomessakin. Lue myös aiempi artikkeli Uusi rotu keskellämme: Todd White.

---

 

Todd White and his Latter Rain, word faith / Gnostic Christianity
Todd White ja hänen myöhäissade / uskonsanalainen / gnostilainen kristinuskonsa
Let Us Reason, Mike Oppenheimer, suom. SK

Mitä meidän tulee ajatella tästä suositusta ihme-evankelistasta, joka pidentää jalkoja ja jonka kasvattajia ja hengellisiä isiä ovat Kenneth Copeland ja Benny Hinn? https://youtu.be/lYfkrKC0qw0

Apostoli Paavali sanoisi hereetikoksi kumpaakin näistä miehistä, mutta tämän päivän ylösalaisin olevassa seurakunnassa (jolla todellisuudessa on oikea puoli ylöspäin maailman kanssa) he ovat siunaus. Kumpikin mies on kutsunut itseään nimellä ”MINÄ OLEN”. Copeland sanoo virnistäen: ”Kun Jumala sanoo minä olen, niin minäkin sanon: minä olen.” Room. 12:3 sanoo, ettei tule ajatella itsestään enempää kuin ajatella sopii. Tämä on paljon pahempaa; sitä kutsutaan jumalanpilkaksi. Mutta sillä ei ole merkitystä Todd White’lle ja muille näiden Raamatun vääntäjien seuraajille, koska sillä on liian monia yhteisiä etuja niiden kanssa, jotka asettuvat heidän rinnalleen; rahaa ja arvovaltaa.

Ottaen huomioon, että Todd on toinen sen Jumalan kieltäjä, joka tuli lihaan Jeesuksen Kristuksen kautta (1. Joh. 4), meidän ei pitäisi sen jälkeen odottaa mitään raamatullisesti raitista. Hänen ”elämäntapakristillisyytensä” on, että seurataan voideltua miestä nimeltä Jeesus ja että voimme tehdä kaikkia samoja asioita ja hänellä on loputtomasti tarinoita niiden tekemisestä.

Todd jopa sanoo: ”Kun Jeesus rukoili sairaiden puolesta, hän ei parantanut sairaita Jumalana, vaan ihmisenä, jolla on oikea suhde Jumalaan” (https://youtu.be/JFr6xStn-Rw?t=44)

Siitä seuraa (vaikka sitä ei sanottaisikaan), että myös me voimme tehdä samaa.

Puhuessaan Markuksen 2. luvusta ja halvatusta Todd kyllä sanoo, mitä Raamattukin, mutta sitten tiivistää sen ihan eri lailla. ”Jeesus tiesi, mitä ihmiset ajattelevat – mikä tarkoittaa, että minä kristittynä voin tietää, mitä ihmiset ajattelevat, mikä on aika hullua.” (https://youtu.be/TTC8jXO5XBQ?t=149 kohta 2:20).

Olen samaa mieltä, sitä se on.

Todd kertoo tarinan, että tuli heitetyksi ympäri useita kertoja ilmassa. Että sai valtavan sähköiskun Benny Hinn’in kokouksessa Israelissa (se oli muka hyvä asia). Tässä Benny Hinn’in kokouksessa hän näkee miehen kuorossa kiepsahtavan ympäri ja jäävän kontalleen. Hän sanoo: ”Nälkäiselle kaikki katkera maistuu makealta. Olin nälkäinen ja halusin enemmän Jumalaa. … ja Benny voideltiin naurettavasti.” Hän sanoo, että Benny kehotti kaikkia pastoreita ja johtajia tulemaan eteen. Todd yritti, mutta oli edelleen takana ja näkee ihmisten lentävän sinne ilmassa. Benny kääntyy ja sanoo: ”tuokaa tuo mies tänne ja osoittaa minua”. Hän tietää Bennyn tarkoittaneen häntä, koska tunsi sähkön ruumiissaan ja huulillaan. ”En ole koskaan tuntenut mitään sellaista, oli kuin minut olisi kytketty pistorasiaan.” He tulevat yleisön läpi, kuin se olisi Punainen Meri ja tarttuvat minuun ja vievät minut lavalle. Lavalla hän sanoo, että polvia heikottaa. Benny rukoilee ihmisten puolesta ja sanoo sitten Toddi’lle: ”Jeesus, ja se tuntui kuin sähköisku olisi iskenyt rintaani eikä vain minuun vaan myös järjestysmiehiin. Boom out, 3 foot up and 10 foot back. Clearance, ground clearance, se oli hullua.” Benny sanoo: nostakaa, nostakaa hänet pystyyn. Olen sikiöasennossa, se on ohi, tehty. Mutta järjestysmiehet nostavat hänet, kaksi muuta järjestysmiestä, boom jälleen, neljä kertaa, ulos! Hän sanoo, että on maassa toimintakyvyttömänä, se on ohi, se on paljon pahempaa kuin mitä Randyn kanssa tapahtui. Mutta olin nälkäinen saamaan enemmän. … En välitä, haluan enemmän. Minun täytyy nähdä sokeiden silmien avautuvan. Minun täytyy nähdä kuurojen kuulevan, minun täytyy nähdä, että amputoidut jalat kasvavat. … Tarvitsen Jumalaa minuun.”

Sitten hän puhuu apostoleista, jotka jo vaeltavat Jumalan tulessa. Hän toistaa, että on olemassa enemmän. Hän on nälkäinen, mutta sen sijaan, että lukisi sanaa ymmärtääkseen ja saadakseen opastusta nälässään, hän etsii kokemusta. Se ”enemmän”, josta hän puhuu, on epäraamatullinen kokemus. Minun täytyy nähdä sokeiden silmien avautuvan. Minun täytyy nähdä kuurojen kuulevan, se kaikki kuulostaa kuin se olisi häntä varten, hän tarvitsee sitä, mikä on ehdottomasti väärä fokus, jotta Jumala voisi toimia. Se on itsekeskeinen, kuten monet hänen lausunnoistaan.

Myös Randy Clark järkytti häntä hyvin tuskallisella sähköllä, joka sai hänet tuntemaan kuin olisi kuolemassa (tämäkin oli muka hyvä asia). Valitettavasti heidän väärä opetuksensa ei järkyttänyt häntä.

”Yhtäkkiä tämä asia iski minuun … tuntui kuin, rintaani olisi poljettu … tuntui, että kuolisin. Se tuntui kuin sähköltä, ei vain käsissäni, vaan kaikkialla ruumiissani. Se alkoi mennä läpi jalkojeni ja sormieni ja yhtäkkiä se iski ja minä oohaagh (Todd menee polvilleen) ja huutaa apua, ei ahhg, kirkuen. Ja istun siellä menossa auttamaan, enemmän huutoja, puhuu naisen takin pitämisestä hänen edessään ja räkä ja sotku leviää kaikkialle ja minä huudan ja Randy menee, että sinä olisit kunnossa. Tässä se, mitä sanoin: minä kuolen, kuolen. Ja Randy menee, et kuole, enemmän Herra. Ja se meni niin pahaksi, että huudan (lisää kipua) apua! … tämä asia saa minut näyttämään mielenterveyspotilaalta. Näyttää itsensä vääntyneenä. Hän on näin 40 minuuttia ja Bill Johnson, joka oli samassa konferenssissa, kävelee ohi ja peukuttaa hänelle.

Todd luulee, että tämä asia on Jumalasta, mutta se on täysin epäraamatullinen kokemus (kundalini sopii paremmin kuvauksiin). Tätä voivat toiset henget tehdä sinulle. Olen nähnyt sen uudelleen ja uudelleen, missä ihmiset joutuvat näiden kokemusten eksyttämiksi. Niille, jotka ehkä sanovat hänen olevan vilpitön, sanoisin, että ihminen voi olla vilpittömästi eksyksissä. Se on kuitenkin myös sitä, mitä hän tekee toisille saaden heidät seuraamaan itseään. Jos haluat oppia Raamattua ja kristinuskoa joltakulta tämän kaltaiselta, jolla ei ole yhtään erottamista eikä tietoa Raamatusta, niin se on sinun oikeutesi, mutta minä varoitan sinua painokkaasti pysymään erossa.

Todd White opettaa, että hän voi itseasiassa vaatia jonkun, joka ei usko, valtakunnalle, eikä tällä ole mitään keinoa estää sitä, koska Jumala sanoo, ettei hän tahdo yhdenkään hukkuvan. Joten voimme kysyä, mitä me haluamme, koska se on hänen tahtonsa. ”

”Että voin todella vaatia jotakuta, joka ei usko, eikä hänellä ole mitään keinoa estää sitä” … (hän selittää heidän olevan epäuskoisia, koska ovat sokeita) ”jos olen uskovainen, joka näkee ja Jumala sanoo, että kaiken, mitä pyydän hänen tahtonsa mukaan, hän antaa minulle. Hän sanoi, että kaiken, mitä anon rukouksessa uskoen, minä olen saanut sen – minä saan sen. Jumala haluaa, että kukaan ei huku, vaan että kaikki pelastuvat ja tulevat tietoon hänestä.” (https://youtu.be/JKXlZUA–UY?t=84)

On olemassa sellainen asia, jota kutsutaan ihmisen halukkuudeksi totella ja joka on osa pelastuksen yhtälöä, joten emme voi käydä ympäriinsä ja vaatia ketä tahansa ja kaikkia olemaan valtakunnassa. Heidän on hyväksyttävä evankeliumi näkemällä ensin konkurssikypsä hengellinen tilansa (jota ei koskaan näytetä mainittavan). Tämä ei näytä tulevan esiin hänen evankelioinnissaan katutyössä.

”Jumala ei halua, että yksikään hukkuisi”, tarkoittaa, että Hän on antanut kaiken, mitä ihminen tarvitsee, evankeliumia tulee tarjota kaikille, että he eivät hukkuisi. Se ei tarkoita, että voimme kulkea ympäriinsä ja vaatia ihmisten sieluja olemaan valtakunnassa. Kaikki eivät pelastu, Jeesuksen mukaan itseasiassa vain harvat. Tämä uskomussysteemi on uskonsanaan yhdistetty muokattu universalistinen näkemys.

Tämä antaa meille käsityksen Todd’in uskonsanan opetuksen käytöstä ja jakamisesta, koska hän uskoo heidän parantuneen ennen paranemista. (Pyydän rukouksessa uskoen, että olen saanut sen – ja minä saan sen.) Ei ihme, että hän kulkee ympäriinsä sanoen, että kaikki, joiden puolesta hän rukoilee, paranevat. Kuten tämä tarina selittää, kyse on hänen uskomuksestaan!

Haastan Todd’ia ottamaan tiettyjä nimeltä mainittuja jumalattomia miehiä ja naisia, joita hän voi vaatia valtakuntaan ja katsokaamme, josko he tekevät parannuksen ja antavat elämänsä Jeesukselle ja ovat Herran hallinnassa.

White opettaa samanlaista vaurauden sanomaa kuin kasvattajansa; se ei ehkä tapahdu yhtä usein eikä ole yhtä ilmeistä, mutta anna sille vähän aikaa ja hän on juuri heidän kaltaisensa.

Todd White’lla on ilmeisesti jalkoja pidentävä voitelu (valheellinen temppu), jota filmataan kaduilla osoittamaan kaikille, että hän tekee samaa, mitä Jeesus teki.

Hän puhuu usein hengellisistä seikkailuistaan ja varmasti nauttii saadessaan huomiota itseensä samalla väittäen ohjaavansa ihmisiä Jeesuksen tykö.

Moderni jalanpidentäjä W.V. Grant Jr. olisi ylpeä hänestä. Jumala ei pysty tekemään (lisää) uusia raajoja, mutta hän voi tehdä jalan muutamaa tuumaa pidemmäksi (tai lyhemmäksi, jos joku haluaa olla lyhempi).

Polven parantuminen

Hän väittää, että Jumala ”paransi polveni täysin” sen jälkeen, kun alun perin sanoi, että ”Jumala EI parantanut polveani”.

Toisessa tarinassa hän sanoo, että Jumala todella paransi hänet ja hän läpikävi leikkauksen? Se on totta, tämä on hänen tarinansa.

Seuraava on tyypillinen esimerkki White’n tarinoiden kertomisesta. ”Olin reväyttänyt polveni EIKÄ se parantunut. Ja ihmisiä kävi luonani rukoilemassa puolestani eikä polveni parantunut. … kävin läpi keikkauksen ja tulin sairaalasta ja polveni oli todella kipeä.” (hän näki 36 parantunutta ihmistä, kun hänen polveaan kuntoutettiin – kohta 10:30 videolla).

Toisessa tarinassa samasta vammasta hän sanoo: ”Kerran reväytin polveni. … Joten Jumala käskee minun polvistua lattialle ja kun hän polvistuu, hän kuulee ”tämän hiljaisen pienen äänen, että mene vain eteenpäin ja minä menin polvillani koko matkan ja polveni oli täysin parantunut.”

”Reväytin siis polveni ja päädyin lääkärille (joka oli juutalainen). Sanon hänelle, että Jeesus tulee parantamaan minut. Kuuntele, olen juutalainen, minä en usko niin kuin sinä, mutta kuten näet, ne tekivät magneettikuvauksen ja siellä on revähtymä ihan tässä ja sinun on ymmärrettävä, että meidän on nyt leikattava sinut, koska polvesi ei muuten parane. Mies, minä sanon sinulle, että Jeesus parantaa minut. Okei, hän menee sanoen, että olet hyvin innokas siinä, mihin uskot ja se on hienoa.

Niin me rukoilemme ja rukoilimme ja rukoilimme ja rukoilimme ja rukoilimme, eikä mitään tapahtunut, enkä nähnyt sen paranevan. Se oli pettymys.”

Hänen leikkauksensa on suunniteltu tapahtuvan kolmen viikon päästä ja hän jakaa ystävänsä kanssa, että kertoi tälle juutalaiselle lääkärille, joka on yksi Jumalan lapsista (hän itse ei tiedä sitä, mutta Todd tietää), että Jumala aikoo parantaa minun polveni. Hän sanoo haluavansa Jumalan parantavan hänet lääkärin vuoksi. Hän sanoo rukoilleensa toisten polvien puolesta ennen leikkausta ja ne ovat paranemassa.

Hän kuulee tämän äänen, joka käskee hänen polvistua ja sitten hän tekee niin ja polvi on täysin parantunut. Sitten hän menee lääkärille. Tämä on työtapaturma, joten minun on mentävä saatava häneltä allekirjoitus ja sanoo hänelle ”arvaa mitä?” Hän kertoo, mitä tapahtuu. Todd alkaa hyppiä kyykkyhyppyä ympäriinsä. Lääkäri tutkii hänet eikä hyväksy sitä. Hän menee, ”Todd Arvostan sitä, että luulet Jeesuksen parantaneen sinut.” Hän menee, mutta tosiasiassa, ”tämä on työtapaturma, joten kerron sinulle, mitä teemme. Jos voit maksaa 1100 dollaria magneettikuvauksesta, niin voin jatkaa ja tehdä toisen magneettikuvauksen, koska tapaturmavakuutus ei korvaa sitä, hän menee, se on ainoa keino vapauttaa sinut.”

Todd sanoo, ettei minulla ole 1100 dollaria, joten mitä minun on tehtävä?

Hän poistuu lääkärin toimistosta ja Jumala puhuu hänelle autossa sanoen: ”hän on minun lapseni (mikä ei ole totta Jumalan sanan mukaan, Joh. 1:12). ”Haluan sinun menevän leikkaukseen. Todd ajattelee, ettei mene, miksi mennä. Hän kamppailee epäilysten kanssa, minkä äänen hän kuulee. Jälleen Jumala puhuu Todd’ille: ”hän on minun lapseni, mutta hän ei tiedä sitä. Oletko sinä luopunut elämästäsi?” Ajattelen että, paholainen ei sanoisi tuota minulle.”

Niinpä Todd läpikäy leikkauksen. Herättyään nukutuksesta hänellä on sana hoitajalle koskien tämän migreeniä.  Hän pyytää saada pitää naista kädestä ja nuhtelee sairautta sanoen: ”Migreeni päänsärky, mene pois Jeesuksen nimessä.” Nainen sanoo olevansa riemuissaan. Todd kysyy, että onko sinun päänsärkysi poissa – nainen sanoo, kyllä se on ja Todd sanoo, että minun Jeesukseni teki sen ja pyörtyy.

Käskikö Jumala häntä menemään leikkaukseen ensin parannettuaan hänet? Hänen Jumalansa on sekopää, eikä totuuden Jumala.

Vau, onko Todd tiukka Herran suhteen! (Wow is Todd tight with the Lord!)

Sitten Todd sanoo, että hänen täytyi odottaa puolitoista viikkoa lääkäriin pääsyä ja hänen polvensa oli leikkauksesta johtuen todella kipeä. Hän meni lääkärille, joka kertoo hänelle, mitä hän teki leikkauksessa ja näyttää hänelle kuvia, että hän kaapi hänen polvilumpionsa. Hän sanoo, että se tulee paranemaan hienosti ja että hän tarvitsee fysioterapiaa, ja sitä on jatkettava, kunnes hän voi päästää hänet taas töihin (mitä ne sitten ovatkaan) ja sanoo, että nähdään kahden viikon kuluttua.

Todd on nyt kyselemässä, nyt hänen on mentävä fysioterapiaan. Hän kysyy Jumalalta mitä on tapahtumassa – hiljaisuus. Hän menee fysioterapiaan ja rukoilee niiden puolesta, joilla on kaula- selkä- ym. ongelmia.

Hän sanoo, että he haluavat hänet pois, ”koska kaikki ovat kipeitä koko paikassa”. Hän sanoo, ”että he kuntouttivat polveani, mutta se on niin outoa, koska olin parantunut, tiedän että olin, mutta se ei ole ongelma” (itse asiassa se on koko sepitetyn tarinan tärkein asia).

”Joka kerta kun puhun Jeesuksesta, he ovat niin outoja minun suhteeni.” Joten hän kertoo, kuinka hän käytti kuntoutusaikansa ennen töihin paluutaan ”Jeesuksen ja sen todellisuuden etsimiseen, kenenkä hän sanoo minun olevan.”

Kertoessaan, että kun menee terapiaan, hän puhuu Jeesuksesta ja kaikenlaiset ihmiset paranevat (hän väittää 36 ihmisen polvien parantuneen).

Hän palaa lääkärin luokse ja kohtaa hänet sanoen, että: ”Minä tiedän, mitä kuulin sydämessäni. Jumala kertoi minulle, että sinä olet hänen lapsensa ja että minä luovutan elämäni.”

”Haluan tietää tämän – kun näytit minulle kuvan, siinä ei ollut revähtymää … niin kuin siinä oli. Kun menit sinne sisään, niin mitä näit. Ja kun menit sinne sisään, niin mitä sydämellesi tapahtui? ”

Lääkäri sanoi: ”Sanokaamme vain, että minulla on ollut tässä suuri sydämen muutos ja haluan vain kiittää sinua.” Hän sanoo, että hänen lääkärinsä halasi häntä. Siinä ei sanota, että lääkäri olisi muuttanut uskonkäsityksensä. Todd luuli, että lääkäri oli samaa mieltä, mutta minusta kuulostaa, kuin hän olisi vain rauhoitellut häntä ja että hän arveli Todd’in olevan vähän harhautettu.

Todd vain jatkaa tarinaansa. Mutta me palaamme siihen, kun hän sanoi: ”Olin reväyttänyt polveni EIKÄ se parantunut” ja hän meni leikkaukseen.

Kuinka voi hänen tarinansa, joka on reikäinen kuin sveitsiläinen juusto, olla totta? Siinä on selviä ristiriitaisuuksia, joita pidän vakavana totuuden loukkauksena. (Video)

Tarinasta puuttuu niin monta yksityiskohtaa (tarkoituksella?) lääkärin nimi, kuntoutuspaikka. Milloin tämä tapahtui? Miksi lääkäri halusi hänelle toisen magneettikuvauksen? Todistamaan hänelle, että hän oli väärässä. Hän siis sai työtapaturmakorvauksen leikkausta varten, vaikka Jumala paransi hänet? Tämä on mieletöntä, katsotpa sitä miten päin tahansa. Se on tarina, johon hän voi uskoa, mutta jos tämä todella tapahtui, niin hänen pitäisi olla valmis antamaan kuntoutuspaikan nimi ja lääkäri verifioimaan tällainen Jumalan teko.

Jatkuu artikkelissa Todd White ja hänen vääristynyt kristinuskonsa, osa 2.

 

Read Full Post »

Evoluution rooli kvanttihengellisyydessä

Evolution’s Role in a Quantum Spirituality
By Caryl Matrisciana ja Roger Oakland 31.5.2016, suom. SK

Fyysisen evoluution ja transsendenttisen evoluution välillä on selvä, mutta monimutkainen avioliitto. On ironista, että vaikka taistelevat kreationismia vastaan, monet tiedemiehet ja kasvattajat ajavat yhtä lailla uskonnollista vaihtoehtoa. He pitäytyvät itämaiseen konseptiin, että ihmisen evoluution seuraava vaihe tulee hengellisin ehdoin. Monet ”profetoivat” kehitystä – kvanttihyppyä biologisesta evoluutiosta eräänlaiseen ”mystiseen esiintulemiseen”.

Fritjof Capra, amerikkalainen fysiikan professori ja kirjan The Tao of Physics (Fysiikka ja tao: tutkimus nykyajan fysiikan ja itämaisen mystiikan yhteneväisyyksistä, WSOY 1983), tekijä, on näkyvä New Age -ajattelun puolestapuhuja, joka sanoo:

Maailmankaikkeutta ei enää nähdä valtavasta esinejoukosta tehtynä koneena, vaan sitä on kuvattava yhtenä jakamattomana, dynaamisena kokonaisuutena, jonka osat liittyvät olennaisesti toisiinsa ja niitä voidaan ymmärtää vain kosmisen prosessin mallikuvioina.¹

Kun evolutiivisen ajattelun todistamattomia ideoita on niin kauan taottu ja kansaa altistettu niille, niin kasvavat määrät ihmisiä ovat nyt hyväksymässä tämän ”kosmisen prosessin” käsitteen maailman luonnollisimpana asiana. Luonnollista, mutta tappavaa – sillä tämä fyysisen ja hengellisen evoluution sekoitus sakenee kuumaksi hengelliseksi puuroksi, joka on valmistettu valikoimasta yhteensopivia ryynejä. Mystinen alkemia, näytellen hengellistä evoluutiota, yhdistyy arvailuihin fyysisestä evoluutiosta. Tämä sulautuu ”itämaiseen mayaan” (maya = illuusio), uskomukseen, että fyysinen (se todellinen, jonka näemme) on sulautumassa yhteen ei-vielä-fyysisen (mayan) kanssa ja että mieli pystyy luomaan todellisuuden (shamanismi, noituus). Tämä avaa oven jokaiselle New Age -petoksen muodolle.

New Age -liike on hengellisesti valikoiva pakanallinen tietoisuus, joka sulkee piiriinsä jokaisen Raamatussa mainitun epäjumalanpalveluksen. Vaikka näyttelee hengellisesti suvaitsevaista ajattelutapaa, se on äärimmäisen suvaitsematon raamatullista kristinuskoa kohtaan.

Sen alaisuudessa on lukuisia filosofioita. Yleiskuvaus olisi kaikki mielentekniikat, joihin kuuluu tietoisuuden muutostiloja rentouttavien syvähengitysharjoitusten kautta, ohjattua kuvittelua (guided imagery) ja visualisoimista. Siihen voi kuulua myös ruokavalion, tai voimaa lupaavan kansanperinteen, soveltaminen.

Osaksi sen filosofiaa on kudottu itämaisten uskontojen – hindulaisuus, buddhalaisuus ja taolaisuus – nopea lisääntyminen. Siihen kuuluu guruliikkeitä, psykoterapiakultteja, poikkeavia kristillisiä liikkeitä, räikeää satanismia, noituutta, luonnonpalvontaa – ja lista jatkuu. Uskomukset ja käytännöt, joita on totuttu pitämään avoimesti pakanallisina panteistisesta evoluutiosta versovina ja rajoittuvina Intian ja Kauko-Idän kaduille, ovat nyt yleinen käytäntö kymmenissä miljoonissa kodeissa kautta Pohjois-Amerikan ja Euroopan.

Petollinen lupaus jumaluudesta

Perusidea ihmisestä, joka kehittyy yksinkertaisesta monimutkaiseksi, kuolevaisuudesta jumaluuteen, on kuvitelma New Age -ajattelun taustalla. Richard Greene, Mind Control Institute’n perustaja tiivistää sen haastattelussa filmiä The Evolution Conspiracy (Evoluutio-salaliitto) varten sanoessaan:

Se, mitä tässä Uudessa Aikakaudessa on tapahtumassa, että olemme siirtymässä evoluution eri tasoilla. Evoluutio on käynnissä koko ajan. Monet uskovat, kuten minäkin, että elämän tarkoitus on kasvaa ja että sinä kasvat niin paljon kuin voit kussakin elämässä ja tietenkin me uskomme jälleensyntymiseen. Olemme nyt selvittäneet ruumiin evoluution; se tapahtui tuhansia miljoonia vuosia sitten. Se on pysynyt suhteellisen vakaana. Olemme nyt ihmiskuntana siirtyneet evoluutiomme ajanjaksoon, jossa kehitymme henkisesti. …

Sadannen osan apinailmiö osoittaa, että kun tietty ihmiskunnan taso saavuttaa tietyn tietoisuuden tason, niin se leviää kuin maastopalo. Hyvin samanlaista kuin Buckminster Fuller’in kriittisen massan teoriassa, että kun on tietty määrä energiaa, niin tapahtuu kvanttihyppyjä.

Minä uskon, että jos jokainen ihminen avautuu hengellisen ulottuvuuden olemassaolon mahdollisuudelle, että me kehitymme yksilöinä, niin se johtaa lajin evoluutioon. Tarkoituksemme maan päällä on saada itsemme tiedostamaan jumaluutemme, että meillä on sisällämme kaikki, mitä tarvitsemme. … Olemme nyt ajassa, jossa ihminen on kirjaimellisesti ottamassa oman evoluutionsa hallinnan.

Harhaluulo, että ihminen olisi ”kirjaimellisesti ottamassa oman evoluutionsa hallinnan”, on päivittäin raportoitujen tapahtumien valossa naurettava. Kuvitella, että me voimme ottaa itsemme sisällä olevista resursseista, kun ”tiedostamme jumaluutemme”, on selvä petos. Raamattu sanoo, että: ”Petollinen on sydän ylitse kaiken ja pahanilkinen; kuka taitaa sen tuntea?” (Jer. 17:9). Hyvyyden ratkaisut eivät voi tulla ihmisen kuvittelusta, että hänen sydämensä on kehittymässä korkeampaan puhtauden tilaan, koska vain Jumala voi panna puhtaan sydämen ihmisen sisälle:

”Jumala, luo minuun puhdas sydän ja anna minulle uusi, vahva henki” (Ps. 51:10).

Humanismi, joka lepää Jumalan hylkäämisen perustuksella, on tänä päivänä saamassa hengellistä vauhtia miljoonien keskuudessa, jotka uskovat, että ihmisen sisällä on ”Jumala-voiman” potentiaali. Uusi sukupolvi on kääntymässä takaisin pakanuuteen, jonka juuret ovat tätä uskonnollista teoriaa edistävässä evoluutiossa.

John Randolph Price, maailman parantumisen päivän (World Healing Day) alullepanija sanoo kirjassaan The Superbeings:

Uusi ihmislaji on tulossa esiin johtamaan meitä ulos pimeydestä uuteen ulottuvuuteen, josta 90 % tästä maailmasta ei ole osannut edes uneksia. Se on oleva Valaistumisen Uusi Aikakausi (New Age) ja tiede ja uskonto liittyvät yhteen levittämään totuutta, että ihminen ei ole se ihminen, jonka luulimme hänen olevan. Kiitän Jumalaa, että saan elää tässä ajassa ja voin nähdä seuraavan suuren harppauksen eteenpäin ihmisen laajenevassa tietoisuudessa.

Tälle ”supertietoisuudelle” on annettu uusia nimiä: ”jumalatietoisuus sisällä”, ”jumalavoima” eli ”kristus-sisällä”. Nämä ovat vain joitakin nimistä, jotka on annettu ihmisen ylpeälle väitteelle, että hän on Jumala ja voi tehdä, mitä vain Jumala pystyy tekemään. Tämä hengellinen kangastus johtaa miljoonia johonkin sellaiseen, jota he luulevat sielua tyydyttäväksi vedeksi, mutta kuten jokainen kangastus, se on vain harhaa.

Jos ”valaistunut” ihminen päättää kuvitella, että hänellä on kyky hallita kuolemattomuuttaan, niin Saatana kyllä järjestää hänelle keinot siihen. Jos jälleensyntymistä havitteleva haluaa uskoa, että hänellä on kyky tulla takaisin toisessa elämässä, niin Saatana kyllä löytää petoksen muodon, joka saa hänet uskomaan siihen. Sama periaate pätee evolutionistiin, joka on huijattu uskomaan, että tuli tyhjästä ja menee tyhjään. Saatana on kuin kameleontti ja voi muuttaa värinsä sopivaksi tarpeen mukaan. Apostoli Pietari ymmärsi tämän. Hänen varoituksensa on selvä:

”Olkaa raittiit, valvokaa. Teidän vastustajanne, perkele, käy ympäri niinkuin kiljuva jalopeura, etsien, kenen hän saisi niellä.” (1. Piet. 5:8)

Myös Jeesus puhui paholaisen ja hänen tappavan salajuonensa todellisuudesta:

”Varas ei tule muuta kuin varastamaan ja tappamaan ja tuhoamaan. Minä olen tullut, että heillä olisi elämä ja olisi yltäkylläisyys.” (Joh. 10:10)

Tänä päivänä on miljoonia, jotka ovat päättäneet hyljätä Luojamme armon Jeesuksessa Kristuksessa. Lukemattomille muille ei vielä ole esitetty valintaa. Kymmenet tuhannet ovat kääntymässä pois perinteisestä vanhempiensa tai isovanhempiensa juutalaiskristillisestä uskosta ja valitsemassa tilalle tämän ”uuden” hengellisyyden.

Pettyneinä materialismiin, kirkollisuuteen, sekularismiin ja humanismiin itsensä toteuttajat ovat kääntymässä tähän uuteen evoluutiouskonnollisuuteen ja omaksumassa valheen, että voivat tulla jumaliksi, tai ainakin, että heillä on voima hallita elämäänsä ja kohtaloaan. Vakuuttuneina sisäisistä resursseista ja yliluonnollisista voimista he yrittävät täyttää hengellisen tyhjiön, jonka tuntevat sisällään.

(Tämä on katkelma Caryl Matrisciana’n ja Roger Oakland’in tänä vuonna ilmestyneestä kirjasta The Evolution Conspiracy, 2. painos)

Viite:

1. Fritjof Capra, The Turning Point (Toronto, CA: Bantam, 1982), pp. 77-78.

 

Read Full Post »

Kenet Jumala tempaa?

Whom Will God Rapture?
By Gary Ritter, 20.9.2019, suom. SK

 

Monissa blogini posteissa julistan, että Jumala tempaa todellisen seurakuntansa. Hiljattain luettuaan yhden artikkelini Linda otti minuun yhteyttä huolestuneena aiheesta, josta on syytä keskustella. Sähköpostissaan Linda kirjoitti:

”Sanoit, että Jeesus tempaa ne, jotka ovat uskollisia, uskovat ja seuraavat tosissaan (engl. hard) Häntä. Sanat ’seuraavat Häntä tosissaan’ tekevät minut levottomaksi. Jos on näin, niin mistä tiedän, kuinka tosissani olen tarpeeksi tosissani? Ajatus, ettei seuraa tarpeeksi tosissaan ja jää tempauksesta, on kauhistuttava. Voitko selventää sitä minulle?”

Ensimmäinen asia on, miksi sanon mitä sanon. Puhunko tekoihin perustuvasta uskosta, vaiko sellaisesta, joka tulee yksin armosta? Jo siitä, että kysyn tätä, sinun pitäisi tietää, että tarkoitan ehdottomasti jälkimmäistä. Kristus maksoi sen kaiken verellä, jonka Hän vuodatti ristillä. Hän maksoi laillisen velkamme, pyyhki syytelistamme puhtaaksi ja me pinkaisimme ulos oikeussalista vapaina miehinä ja naisina sen työn kautta, jonka Hän teki, kun teemme parannuksen ja luotamme Häneen.

Se on pelastus, mutta se voi olla hyvin erilainen asia kuin ”täyttää vaatimukset” tempaukseen. En yhtään epäile, että näkökulmani tässä on kiistanalainen, mutta luulen, että se tulee aiheen mukana. Luulen, että kautta Raamatun Jumala tekee hyvin selväksi, että Hän haluaa puhdistetun kansan kuin puhdas hopea ja kulta. Nyt on niin, ettemme koskaan saavuta tuota lopullista täydellisyyttä tässä elämässä. Olemme pyhityksen tiellä.

Tässä joitakin kysymyksiä: Mitä me teemme tuolla tiellä? Jatkammeko kiipeämistä ylöspäin John Bunyanin taivaalliseen kaupunkiin pyrkien ahkerasti tuntemaan Jeesusta entistä läheisemmässä suhteessa päivittäin, vai tuhlaammeko aikamme kiinnostuneena enemmän tämän maailman asioista? Odotammeko Kristuksen pikaista paluuta, kun Hän tulee viemään kansansa pois kanssaan pilvissä, vai onko katseemme kiinnittynyt ympärillämme oleviin asioihin? Haluaisimmeko mieluummin, että Jeesus tulee pian, kuin että Hän viivyttää tuloaan, jotta voisimme nähdä lastemme avioituvan ynnä lukemattomia muita maailmallisia houkutuksia?

Meillä oli viime sunnuntaina lähetyssaarnaaja, joka palvelee hyvin vaikealla alueella tavoittamattoman ihmisryhmän parissa. Hän käytti erästä sanaa kuvailemaan erilaisia kristittyjä. Hänen käyttämänsä sana oli trajectory (rata). Hän kertoi oletettavasti pelastetuista kristityistä, jotka olivat itseasiassa palvelutyön johtajia silloin, kun hän ensi kerran tuli Herran tykö. Tänä päivänä he eivät enää palvele Jumalaa, mutta hän on vaarantamassa henkensä Somaliasta tulleiden muslimipakolaisten keskuudessa. Tuona varhaisempana aikana elämässään tämä lähetyssaarnaaja oli kyllä pelastettu, mutta eli maailmallista elämää. Hän kertoo, että hän yritti ymmärtää tämän koko kristillisen asian ja hänellä oli epäilemättä ongelmia synnin kanssa. Hänen halunsa ja intohimonsa olivat kuitenkin Herran puoleen. Hän oli siirtymässä kohti Jeesusta ja Häntä palvelevaa elämää. Hänen ratansa oli nouseva. Ilmeisesti nuo toiset palvelutyön johtajat eivät olleet mitenkään loppuunmyytyjä. Heidän ratansa ei varmasti ollut nouseva. Ehkä he tietyssä mielessä leikkivät kristinuskoa.

Se, että joku Lindan kaltainen edes esittää tämän kysymyksen, kertoo jo minulle, että hänen sydämensä on Herran puolella. Blogikirjoituksissani, joista useita on julkaistu sivustolla Rapture Ready, mainitsen tohtori Michael S. Heiser’in ja hänen kirjansa The Unseen Realm (Näkymätön maailma). Yksi asia, jonka tri. Heiser on sanonut ja josta pidän paljon, on se, että Jumala haluaa uskollisuutta. Uskomme täytyy olla yksin Kristuksessa JA me olemme uskollisia Hänelle siinä, että meillä ei ole muita jumalia edessämme.

Muistaakseni se oli Bill Bright järjestöstä Campus Crusade for Christ (nykyisin CRU – miksi nimi muutettiin?), joka loi kuvan, jossa on ympyrä ja valtaistuin. Ympyrä on meidän elämämme ja valtaistuin on Kristus. Missä valtaistuin on? Onko se ympyrän ulkopuolella ja onko Jeesus vain yksi lisäasia elämässämme, kuten perhe, työ, seurakunta jne.? Vai onko valtaistuin ympyrän keskellä? Onko Jeesus syy, miksi elämme?

Todellinen kristitty sopii mielestäni näihin eri kriteereihin, kuinka sitten joku haluaakaan ajatella: Ratamme on nouseva kohti Kristusta, meillä on uskova uskollisuus Häntä kohtaan ja Hän on keskellä elämäämme ja syy, miksi olemme olemassa.

Kristityt, jotka eivät näytä tältä ja jotka ovat enemmän niitä, joista käytän nimitystä chino – Christian in name only (kristitty vain nimeltä) – ovat uskoakseni niitä, jotka ovat vaarassa tempauksen hetkellä.

Tämä näkökulma menee tosin petollisille vesille niiden jäljelle jääneiden kannalta, joita pitäisimme pelastettuina. Tempauksen jälkeinen ajanjakso on vaikea kenen tahansa normien mukaan. Tiedämme, että suurin osa niistä, jotka tulevat uskomaan Jeesukseen tänä aikana – ja heitä on todennäköisesti miljoonia – myös todennäköisesti mestataan. Jos tunnustavien, mutta penseiden kristittyjen, on kohdattava tämä haaste, niin se vaikuttaa melko kovalta, eikö niin? En tiedä vastausta, mutta muistan, kuinka Jeesus reagoi Laodikean kristittyihin: Hän halusi oksentaa heidät ulos suustaan (Ilm. 3:16). Hän sanoo myös nuhtelevansa ja kurittavansa heitä – koska Hän rakastaa heitä (Ilm. 3:19).

Tähän pulmaan on yksinkertainen ratkaisu: Älä ole penseä uskova. Tee todella, mitä Jeesus käskee meidän tehdä ja elä Hänen käskyjensä mukaan. Keskity Häneen äläkä maailmaan. Jos elämme elämäämme tällä tavalla, niin en usko, että meidän tarvitsee olla huolissamme mistään.

————————————————

Gary W. Ritter is a lay pastor, Bible teacher, and serves as Missions Director at his church. He is also a prolific author. His Whirlwind Series is comprised of three books: Sow the Wind, Reap the Whirlwind, and There Is A Time. All these books are also contained in the collected volume of the just-released Whirlwind Omnibus. Gary has a standalone novel of supernatural suspense, The Tattooed Cat. He released Alien Revelation – The Unveiling, the first novel in a new series The Sons of God Chronicles on September 4, 2019. You can reach him via his website at www.GaryRitter.com or at his Facebook Author page at https://www.facebook.com/gritter3390. You can also see his video Bible teachings on his Gary Ritter YouTube page – look for the fish symbol.

 

Read Full Post »

Konflikti tempauksesta

Rapture Conflict
By tri. David R. Reagan, suom. SK

Michael Brown (vas.), Craig Keener (oik.)

Olen murheellinen ilmoittaessani, että tri. Michael Brown, jota suuresti kunnioitan, on hiljattain toisen kirjoittajan kanssa tehnyt kirjan, jossa he hyökkäävät ennen vihaa/ahdistusta tapahtuvaa tempausta (Pre-Tribulation Rapture) vastaan. Hänen kirjoittajakumppaninsa on tri. Craig Keener, joka on Kentucky’n Willmore’n Asbury-seminaarin Raamatun tutkimuksen professori.

Perusolettamus

Kirjan nimi, Not Afraid of the Antichrist (Antikristus ei pelota), tiivistää yhden heidän perusargumenteistaan ennen vihaa tapahtuvaa tempausta vastaan. Periaatteessa he väittävät, että ne meistä, jotka uskovat ennen vihaa tapahtuvaan tempaukseen, ovat nynnyporukkaa, jotka eivät halua kärsiä Herran tähden ja siksi olemme pettäneet itsemme uskomaan, että meidät otetaan yliluonnollisesti pois tästä maailmasta ennen ahdistuksen alkamista.

Tämä on tietysti klassinen olkiukkoargumentti. Tunnen monia raamatunopettajia ja professoreita, jotka uskovat ennen vihaa tapahtuvaan tempaukseen, eikä mieleeni tule yhtään, jonka usko perustuisi Antikristuksen pelkoon. Sen sijaan heidän käsityksensä perustuu Raamatun kallisarvoiseen lupaukseen, että milloin tahansa Jeesus voi palata ylkänä viemään morsiamensa, seurakunnan, pois tästä maailmasta (1. Tess. 4:13-18). Ja he uskovat, että Raamatun perusteella paras päätelmä on, että se tapahtuu ennen ahdistuksen alkamista.

Yrittäessään todistaa perätöntä väitettään kirjoittajat kuluttavat paljon aikaansa kertoen kauhistuttavasta kristittyjen kärsimästä vainosta Kiinan ja Nigerian kaltaisissa paikoissa. He myös omistautuvat lainaamaan jakeita, jotka vakuuttavat meille, että jos todella olemme Jeesuksen puolella, niin tulemme kärsimään vainoa. Sitten he kysyvät, miksi todellisten kristittyjen Amerikassa pitäisi ajatella, etteivät he jonakin päivänä joudu kärsimään samanlaista ahdistusta.

Merkittävä ero

Vastaus heidän kysymykseensä on, että ahdistuksen (Joh. 16:33) ja suuren Ahdistuksen (Ilm. 7:14) välillä on suuri ero. Ei kukaan tuntemistani ennen vihaa tapahtuvaan tempaukseen uskovista usko, että kristityt olisivat immuuneja häirinnälle, vainoille ja jopa murhille. Meitä Lännen kristittyjä on siunattu niin, että elämme suhteellisessa rauhassa verrattuna uskoviin Afrikassa, Aasiassa ja Latinalaisessa Amerikassa, mutta nuo ajat ovat ohi. Tänä päivänä kristittyjä marginalisoidaan koko Länsi-Euroopassa sekä Yhdysvalloissa ja Kanadassa ja he kohtaavat kasvavaa vainoa ja se tulee lisääntymään lukumäärien ja voimakkuuden suhteen johtuen kulttuurimme pakanallistumisesta.

Ne meistä, jotka uskovat ennen vihaa tapahtuvaan tempaukseen, odottavat saavansa täysillä kärsiä saatanallista vainoa yhteiskunnan taholta, mutta Raamattu lupaa meille suojan Jumalan eskatologiselta vihalta – Jumalan vihan lopulliselta mallilta, jonka Jumala vuodattaa koko maailman päälle.

Jumala on käyttänyt tätä vihan mallia kerran aikaisemmin maailmanlaajuisessa Vedenpaisumuksessa. Hän on luvannut sen jälleen seurakunta-ajan lopussa sarjana vertaansa vailla olevan kauheita tuomioita, jotka kestävät seitsemän vuotta.

Uskoville on luvattu immuniteetti tällaisen Jumalan vihan suhteen (1. Tess. 1:10). Ja ne meistä, jotka uskovat tähän lupaukseen, odottavat seurakunnan tempausta ennen ahdistusta. Toivomme perustuu Raamatun lupaukseen, eikä Antikristuksen pelkoon.

Toinen heiveröinen argumentti

Tämän tempausta vastustavan kirjan toinen teema on, että usko ahdistusta edeltävään tempaukseen perustuu yksinomaan virheelliseen opetukseen ja saarnaamiseen, koska siihen ei voida mitenkään päästä tutkimalla vain Raamattua. Jälleen olkiukko!

Kirjoittajat perustavat tämän väitteen omiin kokemuksiinsa. Molemmat kasvoivat seurakunnissa, joissa opetettiin ahdistusta edeltävää tempausta ja molemmat tulivat myöhemmin elämässään johtopäätökseen, että käsitystä ei voi perustella Raamatulla.

No niin, minulla on heille uutisia. Kasvoin sotaisan amillenniaalisessa kirkossa, jonka johtajat suhtautuivat uskoonsa niin dogmaattisesti, että jos joku uskalsi olla eri mieltä heidän kanssaan, niin häntä pilkattiin. Itse asiassa, jos hän jatkuvasti epäili Amillenniaalista näkökulmaa, hänet virallisesti erotettiin! [Amillenialismi: tuhatvuotinen valtakunta on symbolinen kuvaus, ei kirjaimellisesti toteutuva ajanjakso.]

Minä tulin premillenniaalisen käsitykseen Jumalan Sanasta Raamattua tutkimalla, enkä opetuksen ja saarnaamisen kautta. Ja samalla tavalla tulin johtopäätökseen, että luvussa 1. Tess. 4 kuvatun tempauksen oli oltava erillinen tapahtuma ja erossa Ilmestyskirjan 19. luvun kuvailemasta Jeesuksen paluusta. [Premillenialismi: Jeesus palaa ennen tuhatvuotisen valtakunnan ajanjaksoa perustamaan kyseisen valtakunnan, jonka pääkaupunkina on Jerusalem.]

En ole myöskään ainoa henkilö, joka on tullut näihin johtopäätöksiin pelkästään tutkimalla Raamattua. Hiljattaisessa kirjassaan Dispensationalism Before Darby (Dispensationalismi ennen Darby’a) (2015) tri. William Watson todistaa, että 1600–1700-luvuilla oli monia, jotka myös päättelivät, että Tempaus ja Paluu ovat kaksi erilaista ja eriaikaista tapahtumaa – ja jotkut jopa uskoivat, että Tempaus on ennen Ahdistusta.

Tohtori Watson päättelee, että 1800-luvun alussa ennen vihaa tapahtuvaan tempaukseen uskoivat ”ei vain baptistit – vaan myös johtavat anglikaanit – ja jopa skotlantilaiset presbyteerit” (sivu 262). Toisin sanoen, se ei ollut vain jokin epärealistinen käsite, joka vuonna 1830 poksahti englantilaisen teologin, nimeltä John Nelson Darby, kekseliääseen mieleen, kuten kirjoittajat väittävät.

Ilman tohtori Watson’in yksityiskohtaista aineistoa historioitsija nimeltä tohtori Paul Boyer oli jo tullut samaan johtopäätökseen kirjassaan When Time Shall Be No More: Prophecy Belief in Modern America (Kun aikaa ei enää ole: profetiausko nykyajan Amerikassa). Tämän kirjan julkaisi Harvard University Press vuonna 1994. Hän kirjoittaa:

Tietyssä mielessä Darby’n järjestelmä ei sisältänyt mitään uutta. Hänen keskittymisensä profetian toteutumiseen tulevaisuudessa noudatti varhaisten kristittyjen eskatologiaa… Jopa tempausoppi … löytyy varhaisten tulkitsijoiden kirjoituksista. … Mutta Darby kutoi nämä eri säikeet tiukaksi ja yhtenäiseksi systeemiksi, jota hän tuki joka tilanteessa runsailla Raamatunkohdilla ja sitten uupumatta julisti kirjoitustensa ja saarnamatkojensa kautta (sivu 188).

Vielä yksi asiaton argumentti

Yksi tohtoreiden Brown and Keener rakentamista olkiukoista on, että usko ennen vihaa tapahtuvaan tempaukseen tuottaa apaattisia kristittyjä, jotka tyytyvät istumaan syrjässä odottaen Herran ilmestymistä unohtaen evankelioimisen ja yhteiskunnalliset ongelmat.

Ei pidä paikkaansa – en tunne ketään tästäkään porukasta! Itse asiassa viime vuosien johtava vihaa edeltävän tempauksen puolustaja – Tim LaHaye – oli yksi johtavista kristityistä poliittisista aktivisteista, joka oli voimakkaasti mukana Moral Majority -liikkeessä. Ja hänen vaimonsa Beverly perusti konservatiivisen kristittyjen naisten aktivistiryhmän nimeltä Concerned Women of America (Amerikan huolestuneet naiset).

Kirjan pahin vika

Suurin heikkous Brown’in & Keener’in kirjassa on sen tapa käsitellä läheisyyttä. Kirjoittajat kirjaimellisesti tanssivat aiheen ympärillä ja heillä on tietysti siihen hyvä syy.

Raamattu tekee selväksi, että Herra voi palata milloin tahansa ja että meidän kristittyinä tulee elää odottaen Hänen paluutaan. Sitä kutsutaan läheisyydeksi. Mutta jos hylkäät tempauksen ja uskot vain siihen, mitä kutsutaan Toiseksi Tulemukseksi, niin ei ole olemassa mitään läheisyyttä. Se johtuu siitä, että on niin monta profetiaa, joiden on täytyttävä, ennen kuin Toinen Tulemus voi tapahtua. Mainitaksemme vain yhden – ensin on oltava seitsenvuotinen Ahdistus!

Ne, jotka hylkäävät Tempauksen ja uskovat vain Toiseen tulemukseen elävät odottaen Antikristusta. Ne meistä, jotka uskovat tempauksen olevan erillinen tapahtuma Herran paluusta maan päälle, elävät odottaen Jeesusta Kristusta – ei Antikristusta.

Kirjoittajien käsitys tempauksesta

Julisteen teksti: RAUHOITTUKAA! Mitään ei tapahdu, ennen kuin Antikristus tulee.

Mitä kirjoittajat sitten tekevät sille tempaukselle, jota apostoli Paavali kuvailee yksityiskohtaisesti luvussa 1. Tess. 4? He yhdistävät sen Toiseen Tulemukseen. Siten he väittävät, että kun Herra ilmestyy taivaissa, uskovat temmataan kohtaamaan hänet taivaalla ja sitten he välittömästi palaavat hänen kanssaan maan päälle hallitsemaan Hänen kanssaan tuhannen vuotta Millenniumissa (tuhatvuotinen valtakunta).

Tähän käsitykseen vihan jälkeen tapahtuvasta tempauksesta liittyy monta ongelmaa. Yksi on, kuten olen jo todennut, että se tuhoaa läheisyyden.

Toinen ongelma on, että se ei anna asukkaita Millenniumiin. Miksi? Koska jos Tempaus ja Toinen Tulemus ovat yksi tapahtuma, niin jokainen uskova, sekä juutalainen että pakana, elävä ja kuollut, kirkastetaan Herran paluun hetkellä. Kaikki muut lähetetään Tuonelaan. Se tarkoittaa, ettei ole kuolevaisia ihmisiä menemässä Millenniumiin ja kansoittamassa maata uudelleen.

Tämä ei ole ongelma vihaa edeltävän tempauksen käsityksessä, sillä sen mukaan kaikki seurakunta-ajan uskovat, elävät ja kuolleet, saavat kirkastetun ruumiin tempauksen hetkellä – ennen kuin Ahdistus alkaa. Sitten seuraavien seitsemän Ahdistuksen vuoden aikana monet hyväksyvät Jeesuksen ja vaikka Antikristus surmaa suurimman osan heistä, niin tulee olemaan jäännös sekä juutalaisista että pakanauskovista, jotka elävät ahdistuksen loppuun asti. Tämän ryhmän sallitaan mennä Millenniumiin lihassa. He asuttavat maan uudelleen ja ne meistä, jotka ovat kirkastetussa ruumiissa, hallitsevat heitä.

Toistan, käsitys vihan jälkeen tapahtuvasta tempauksesta ei anna hallittavia Millenniumiin.

Loppuhuomautus

Päätän lainauksella tohtori Ron Rhodes’ilta, joka on yksi suosikeistani, mitä tulee raamatunprofetian opettamiseen. Useita vuosia sitten hän oli yksi puhujista vuosittaisessa raamattukonferenssissamme. Häntä pyydettiin puhumaan tempauksesta ja kun hän pääsi siihen asti, että arvioi käsitystä vihan jälkeen tapahtuvasta tempauksesta, hän aloitti muistuttamalla yleisöä, että apostoli Paavali lopetti tempauksen kuvauksensa sanomalla: ”Niin lohduttakaa siis toisianne näillä sanoilla” (1. Tess. 4:18).

Sitten hän tiivisti käsityksen vihan jälkeen tapahtuvasta tempauksesta näin:

Kuvitelkaamme hetken ajan, että tempaus vihan jälkeen on totta. Seuraavassa on, mitä tämä tempauskäsitys tarkoittaa:

• • • Käytte läpi seitsemän vuotta Jumalan vihaa.
    • Kärsitte Antikristuksen kauhistuttavan hallinnon kautta.
    • Koette tuskalliset sinetti-, pasuuna- ja maljatuomiot – jotka käyvät kerta kerralta pahemmiksi ja tuskallisemmiksi.
    • Suurin osa teistä kärsii tuskallisen marttyyrikuoleman.

Niin lohduttakaa siis toisianne näillä sanoilla” (1. Tess. 4:18). Sorry, ystävät – se vain ei pelitä!

Tähän en voi sanoa muuta kuin Aamen!

 

Read Full Post »

Mutta siitä päivästä ja hetkestä

But of that Day and Hour
By Randy Nettles, 8.9.2019, suom. SK

”Mutta siitä päivästä ja hetkestä ei tiedä kukaan, eivät taivasten enkelit, eikä myöskään Poika, vaan Isä yksin. Sillä niinkuin oli Nooan päivinä, niin on Ihmisen Pojan tulemus oleva.” (Matt. 24:36-37).

Matteuksen evankeliumin 24. luku on aina ollut minulle mysteeri. Lainatakseni Winston Churchill’in Venäjää koskevaa lausuntoa: ”Se on arvoitus, joka on kääritty salaisuuteen mysteerin sisällä.” Monet Raamatun asiantuntijat eroavat mielipiteissään koskien Matteuksen lukua 24 ja erityisesti sen jakeita 36–44. Edesmennyt raamatunopettaja Jack Kelley ja maineikas tutkija Thomas Ice ovat kaksi terävää eskatologian tutkijaa, jotka uskovat ja uskoivat, että koko luku kuvailee Ahdistusta ja sitä seuraavaa Toista Tulemusta.

Monet muut opettajat, mukaan lukien kirjoittajat Terry James ja Gene Lawley, uskovat, että Matteus 24 puhuu kahdesta erilaisesta lopunajan tapahtumasta. Heidän mukaansa luvun ensimmäinen osa kuvailee Ahdistusta ja Toista Tulemusta, kun taas jakeet 36–44 kuvailevat seurakunnan Tempausta.

Olen kamppaillut tullakseni johtopäätökseen, kumpi näistä kahdesta mielipiteestä on oikea. Vuosien varrella olen useita kertoja muuttanut mieleni tämän eskatologisen aiheen suhteen. Oletin aina, että jakeet 36–44 puhuvat Toisesta Tulemuksesta, koska Jeesus vastaa niissä opetuslasten kysymyksiin maailman lopusta ja tiedämme, että tempaus tapahtuu vähintään 7 vuotta ennen hänen paluutaan maan päälle. Edeltävät jakeet 23–31 puhuvat ehdottomasti Jeesuksen paluusta (=Toinen Tulemus) ahdistuksen jälkeen. Kaikki asiantuntijat ovat melko yksimielisiä tästä asiasta.

Jakeet 32–35 antavat yhteenvedon Toisen Tulemuksen ajoituksesta. Näissä jakeissa nykyajan Israelin valtiota verrataan viikunapuuhun. Kun viikunapuun oksa on tuore ja lehdet puhkeavat, niin tiedätte, että kesä on lähellä. Samoin jakeessa 34 juutalaisten sukupolvi, joka syntyi, kun Israelista tuli valtio vuonna 1948, ei katoa, ennen kuin ”kaikki nämä tapahtuvat”. Mooses kuvailee sukupolven olevan 70–80 vuotta (Ps. 90:10). Nykyinen Israelin valtio on 80-vuotias vuonna 2028.

Edelleen on kysyttävä: ”Miksi Jeesus (joka oli puhunut paluustaan maan päälle voimalla ja suurella kunnialla) vaihtaisi aihetta Toisesta Tulemuksesta ja alkaisi puhua tempauksesta jakeissa 36–44? Aiemmin jakeessa 30 hän kuvailee paluutaan näkyvänä ilmiönä, jota koko maailma todistaa. Yksikään epäuskoinen ei näe Jeesusta taivaalla tempauksessa – vain uskova temmattu seurakunta. Ne ovat kaksi täysin erilaista mullistavaa tapahtumaa. Jeesus ei myöskään koskaan puhunut Tempauksesta opetuslastensa kanssa. Hän vihjasi siitä muutaman kerran, mutta se oli salaisuus, kunnes se myöhemmin ilmoitettiin Paavalille.

Toisaalta, jos Jeesus jakeissa 36–44 puhuu Toisesta Tulemuksesta, niin miten sitä voidaan verrata Nooan päiviin? Vaikka sukupolvi oli hyvin jumalaton noina Vedenpaisumusta edeltävinä päivinä, niin ihmiset harjoittivat jokapäiväistä toimintaansa, kuten syömistä, juomista ja avioitumista, kunnes vedenpaisumus tuli ja vei heidät kaikki. Heillä ei ollut aavistustakaan, mitä oli tulossa, vaikka Nooa oli varoittanut heitä. Samoin Luuk.17:28-30 sanoo samaa Lootin päivistä ennen Sodoman ja Gomorran hävitystä, sillä he myös söivät, joivat, ostivat ja myivät, istuttivat ja rakensivat. Heilläkään ei ollut mitään käsitystä siitä, että elivät viimeisiä päiviä ennen suurta Ahdistustaan.

Kuitenkin, kun Jeesus palaa 7-vuotisen ahdistuksen jälkeen, jäljellä olevat ihmiset, jotka vielä ovat elossa, eivät jatka tavanomaisia toimiaan. He vain yrittävät selvitä hengissä. ”Ja ellei niitä päiviä olisi lyhennetty, ei mikään liha pelastuisi; mutta valittujen tähden ne päivät lyhennetään” (Matt. 24:22).

Joten kuinka ratkaisemme tämän mysteerin / salaisuuden / arvoituksen? Uskon, että meidän on palattava luvun alkuun, jakeeseen Matt. 24:3, jossa opetuslapset esittivät Jeesukselle kolme kysymystä: 1) Milloin nämä asiat tapahtuvat? 2) Mikä on sinun tulemuksesi merkki? 3) Mikä on maailman lopun merkki? Juutalaiset (jopa opetuslapset) ovat aina vaatineet merkkiä, ennen kuin uskovat.

Ensimmäinen kysymys koski Jerusalemin temppelin tuhon ajoitusta. Jostain syystä Jeesus ei koskaan vastannut tähän kysymykseen. Jälkikäteen tiedämme, että se tapahtui vuonna 70.

Jeesus vastasi opetuslasten kysymyksiin eri järjestyksessä. Ensimmäiseksi Hän vastasi kolmanteen kysymykseen. Mikä on maailman lopun merkki? Hän kuvailee tapahtumia ja yksityiskohtia jakeissa 4–31 siten vastaten heidän kysymykseensä. Nämä ovat kaikki merkkejä, että maailman loppu (sellaisena kuin sen tunnemme) on lähellä ja Jeesus palaa pian maan päälle.

Jeesus vastasi toiseen kysymykseen viimeiseksi. Mikä on sinun tulemuksesi merkki? Hän vastaa tähän kysymykseen jakeissa 36–44. Olen alkanut uskoa, että näissä jakeissa hän puhuu Tempauksesta eikä Toisesta Tulemuksesta. Tempaus on vastaus opetuslasten toiseen kysymykseen. Yliluonnollinen merkki, joka edeltää Jeesuksen Toista Tulemusta, on Tempaus. Se on todiste, että Jeesus tulee jälleen fyysisesti maan päälle.

Jos miljoonat ihmiset ympäri maailmaa katoavat yhtäkkiä (silmänräpäyksessä) tiettynä päivänä ja hetkenä, etkä sinä ole yksi heistä, niin sinun olisi parempi päätellä, että tämä on yliluonnollinen merkki Jumalalta. Hän haluaa noiden jäljelle jääneiden tietävän, että loppu on lähellä ja Jeesus on tulossa takaisin, kuten Raamattu sanoo. Tällä kertaa hän ei tule pelastukseksi, vaan tuomioksi ja rangaistukseksi.

1. Moos. 7:7 on lyhyt kuvaus tapahtumista välittömästi ennen vedenpaisumusta, kun Nooa, hänen poikansa, vaimonsa ja miniänsä menivät arkkiin. ”Ja niiden seitsemän päivän kuluttua tuli vedenpaisumus maan päälle” (1. Moos. 7:10). Nooa, hänen perheensä ja eläimet olivat suljettuina arkissa seitsemän päivää ennen vedenpaisumuksen alkamista. Mietin, miltä tuntui odotella arkissa, ennen kuin he kuulivat kaikkien aikojen ensimmäisten sadepisaroiden putoilevan arkin katolle.

“Sillä niinkuin oli Nooan päivinä, niin on Ihmisen Pojan tulemus oleva” (Matt. 24:37).

Tempaus tapahtuu vähintään seitsemän vuotta ennen Toista Tulemusta – todennäköisesti enemmän. Tällä väliajalla Antikristus ilmestyy maailman näyttämölle ja Danielin ”70. vuosiviikon” profetia koskien maailmantapahtumia käynnistyy uudelleen. Kun on kulunut seitsemän vuotta suurinta Ahdistusta, mitä ihminen on koskaan kokenut, Jeesus palaa maan päälle tuhoamaan vihollisensa ja perustamaan tuhatvuotisen valtakuntansa. Muutetut pyhät (jotka on temmattu aikaisemmin) palaavat Hänen kanssaan osana taivaan armeijoita. Me olemme vain todistajia Harmageddonilla, sillä Jeesus itse lyö Antikristuksen ja maailman kansakunnat.

”Ja minä näin taivaan auenneena. Ja katso: valkoinen hevonen ja sen selässä istuvan nimi on Uskollinen ja Totinen, ja hän tuomitsee ja sotii vanhurskaudessa. Ja hänen silmänsä olivat niinkuin tulen liekit, ja hänen päässään oli monta kruunua, ja hänellä oli kirjoitettuna nimi, jota ei tiedä kukaan muu kuin hän itse, ja hänellä oli yllään vereen kastettu vaippa, ja nimi, jolla häntä kutsutaan, on Jumalan Sana. Ja häntä seurasivat ratsastaen valkoisilla hevosilla taivaan sotajoukot, puettuina valkeaan ja puhtaaseen pellavavaatteeseen. Ja hänen suustaan lähtee terävä miekka, että hän sillä löisi kansoja. Ja hän on kaitseva heitä rautaisella valtikalla, ja hän polkee kaikkivaltiaan Jumalan vihan kiivauden viinikuurnan. Ja hänellä on vaipassa kupeellaan kirjoitettuna nimi: ’Kuningasten Kuningas ja herrain Herra’.” (Ilm. 19:11-16).

”Kuka tuolla tulee Edomista, tulipunaisissa vaatteissa Bosrasta, tuo puvultansa komea, joka uljaana astelee suuressa voimassansa? Minä, joka puhun vanhurskautta, joka olen voimallinen auttamaan. Miksi on punaa sinun puvussasi, miksi ovat vaatteesi kuin viinikuurnan polkijan? ’Kuurnan minä poljin, minä yksinäni, ei ketään kansojen joukosta ollut minun kanssani; minä poljin heidät vihassani, tallasin heidät kiivaudessani ja niin pirskui heidän vertansa vaatteilleni ja minä tahrasin koko pukuni. Sillä koston päivä oli minun mielessäni ja minun lunastettujeni vuosi oli tullut. Ja minä katselin, mutta ei ollut auttajaa ja minä ihmettelin, kun ei kukaan tueksi tullut. Silloin minun oma käsivarteni minua auttoi ja minun vihani minua tuki. Ja minä tallasin kansat vihassani ja juovutin heidät kiivaudellani; minä vuodatin maahan heidän verensä.’” (Jes. 63:1-6).

Amen, tule Herra Jeesus!

 

Read Full Post »

Mitä Raamattu sanoo tempauksesta?

What Does the Bible Say About the Rapture?
By Pete Garcia, 16.9.2019, suom. SK

Ennen kuin aloitamme syvällisen keskustelun tempauksesta ja muista eskatologisista kysymyksistä, tarvitsemme alustavan keskustelun. On olemassa kaksi viestinnän mallia, joita välitetään Pyhän Raamatun kautta ja sen takia: Progressiivinen ilmoitus ja progressiivinen valaistus. Progressiivinen ilmoitus opettaa meille, että Jumala avasi lunastussuunnitelmansa ihmiskunnalle progressiivisesti (asteittain). Se alkoi paratiisista (1. Moos. 3:14-19) ja päättyi apostoli Johannekseen Patmoksen saarella.

Progressiivinen valaistus alkoi, kun Raamatun kaanon suljettiin vuonna 95 jKr. ja Pyhän Hengen kautta alkoi paljastaa raamatullisia totuuksia ihmiskunnalle Hänen avautuvan suunnitelmansa mukaisesti. Siten on järkeen käyvää, että jos Herra voi järjestellä, milloin opit asioista, kuten Raamatun erehtymättömyys, kolminaisuus, seurakunta ja pelastus, pitää systematisoida (codify), niin Jumalan pitäisi myös pystyä sallimaan ajoitus sen suhteen, milloin ihmiset alkavat ymmärtää paremmin viimeisiä päiviä. Toisin sanoen, Hän tekee sen, kun se on tarkoituksenmukaista.

Herra on kaikkitietävä (Jes. 46:9-10) ja on aina tiennyt, että toinen tulemus ei tapahdu ainakaan ennen 2000-lukua; siksi Hänen kannaltaan ei olisi kovin järkevää valaista ihmisen ymmärrystä tästä aiheesta toisella vuosisadalla eKr. Olisiko Hän voinut tehdä sen? Ehdottomasti. Kuitenkin, vaikka Hän ei tehnyt sitä, se ei vähennä sitä tosiasiaa, että kaikki viimeisiä päiviä koskeva oli jo Raamatussa. Se ei myöskään vähennä ymmärrystämme siitä, milloin Hän palaa (kukaan ei tiedä päivää eikä hetkeä).

Jumala sai ihmisiä tiettyinä aikoina suorittamaan tiettyjä asioita. Neljännellä vuosisadalla jKr. Hän pani Jeromen kääntämään Raamatun latinaksi. 1200-luvulla Hän pani John Wycliffe’n kääntämään sen englanniksi. 1500-luvulla Hän antoi Martti Lutherille ahaa-elämyksen, kun hän tuli ymmärtämään pelastuksen armosta uskon kautta eikä tekojen. Samalla tavalla Jumala 1800-luvulla järjesteli myös, milloin John Nelson Darby elvyttäisi opin tempauksesta tärkeänä kristillisenä kysymyksenä.

Kaikki tämä tarkoittaa, että Jumalan ajoitus määrää, milloin ihmiset tulevat ymmärrykseen Raamatun totuuksista ja kuinka ne ovat sovellettavissa aikaan, jossa he elävät. Mikä oli tärkeä sanoma Nooan ajassa, se ei ollut sanoma Jobin eikä Daavidin ajalle. Todellinen ongelma tulee esiin siinä, kuinka me (ihmiset) päätämme tulkita totuutta, joka jo on Raamatussa.

Jos ajattelemme, kuinka tulkitsemme Raamattua, niin se muistuttaa hyvin paljon spektriä. Spektrin toisessa päässä on niitä, jotka jättävät täysin huomioimatta Raamatun erehtymättömyyden ja haluavat laittaa omat vaihtuvat tulkintansa sopimaan aikansa käsityksiin. Toisaalta on niitä, jotka väärinkäyttävät Raamatun erehtymättömyyttä noudattamalla puisevaa kirjaimellisuutta, etenkin tietyissä kohdissa, samalla jättäen huomiotta muun Raamatun yleisen kontekstin (esim. käärmeen käsittely).

Keskellä näemme, että tasapainoinen näkemys Raamatusta ottaa kieliopillisen, kirjaimellisen ja historiallisen lähestymistavan raamatuntulkintaan (eli hermeneutiikkaan) ja asettaa kontekstin kaiken yläpuolelle. Meidän on ymmärrettävä, kenelle kirjoittaja puhui (yleisölle) ja miten se sopii yhteen muiden kaikkialta Raamatusta löytyvien tärkeiden oppien kanssa (johdonmukaisuus). Alla on hyvin yksinkertaistettu graafinen esitys tämän idean esittämiseksi. Mistä sinä löydät itsesi tästä spektristä?

Et yleensä yhdistä kultteja ”puisevaan kirjaimellisuuteen”, kuitenkin, jotta kultti voisi rakentaa ”perustuksensa”, sen on sekoitettava totuus harhaan. Sekoittaessaan tuota myrkyllistä keittoa se väärinkäyttää tiettyjä kohtia viemällä ne kirjaimellisiin äärimmäisyyksiin (esim. roomalaiskatolinen transubstantiaatio, mormonismin Jumalan poika). He tekevät niin myös painottamalla enemmän tiettyjä opin kohtia saaden sen voittamaan kaikki muut.

Esimerkiksi spektrin toisessa päässä Raamattu käyttää symbolismia viestinnän muotona. Se ei kuitenkaan tarkoita, että symbolismi olisi mielivaltaista tai subjektiivista. Symbolismi löytyy ja määritellään aina muissa Raamatun kohdissa (esim. Ilm.12 ja 1. Moos. 37). Siten tekstin väärinkäyttö allegorisoimalla (symbolinen kuvaustapa) asioita, joita ei ole tarkoitettu allegorisoitaviksi (so. tuhatvuotinen valtakunta), tai tekemällä symbolismista täysin subjektiivinen ja avoin kenen tahansa tulkinnalle, on toinen kirjallisen väärinkäytön muoto. Kuitenkin siitä huolimatta, mitä monet kirkkokunnat ja teologiset keulakuvat opettavat, Raamatulla on aika paljon sanottavaa tempauksesta. Tietenkin ensimmäinen asia, josta kriitikot rakastavat huomauttaa koskien tempausta, on, että sanaa ei edes ole Raamatussa.

Pitää paikkansa. Sitä ei ole englanninkielisessä Raamatussasi.

Kuitenkin vuosituhansia sana rapio tai rapiemur oli sana, jota latinalainen Vulgate käytti kääntäessään koine-kreikan sanan harpazo. Harpazo on kreikan sana englannin sanonnalle “caught up”, kuten se esiintyy englantilaisissa Raamatuissa. Sana tempaus kapseloi opin samalla tavalla kuin sana kolminaisuus kapseloi Jumalan kolmioluonteen. Sana rapture (tempaus) kapseloi opin samalla tavalla, kuin sana kolminaisuus kapseloi Jumalan kolmiyhteisen luonteen. [Sanaa Kolminaisuus ei myöskään ole Raamatussa]. Lisäksi siitä ei vain kirjoiteta, mutta sitä kuvataan symbolisesti (Vanhan Testamentin esikuvat), kirjaimellisesti (fyysisesti) ja futuristisesti.

Vanhan Testamentin esikuvat

• Eenok muuttui kuolevaisesta kuolemattomaksi näkemättä kuolemaa (1. Moos. 5:24; Hepr. 11:5).
• Jumalan tuliset vaunut muuttivat Elian kuolevaisesta kuolemattomaksi (2. Kun. 2:11-12).

Uudessa Testamentissa kirjaimellisesti

• Jeesus nousee taivaaseen ja meille kerrotaan, että Hän palaa samalla tavalla. (Apt. 1:9). Myöhemmin Paavali vahvistaa, että me (seurakunta) kohtaamme Hänet yläilmoissa (1. Tess. 4:13-18).
• Filippus temmataan pois kastettuaan etiopialaisen eunukin (Apt. 8:39).
• Paavali temmataan kolmanteen taivaaseen ja näkee asioita, joita ei voi ilmaista ihmiskielellä (2. Kor. 12:2-5).
• Johannes temmataan ylös hengessä ja hänelle annetaan Ilmestyskirja (Ilm. 4:1-2).

Futuristisesti

• Jeesus lupaa seurakunnalleen, että Hän tulee takaisin heille viemään heidät olemaan siellä, missä Hän on (Joh. 14:1-3).
• Paavali opettaa, että tämä harpazo (ylösotto) on salaisuus, jota ei ollut paljastettu Vanhan Testamentin pyhille, vaan se tapahtuisi yhdelle uskovien sukupolvelle. Lisäksi ne, jotka olivat jo kuolleet, tulisivat takaisin Kristuksen kanssa kohtaamaan meidät (vielä elossa olevat) yläilmoissa. (1. Kor. 15:51-56, 1. Tess. 4:13-18)
• Jeesus käyttää tempausta varoituksena nukkuvalle seurakunnalle (Ilm. 3: 3) ja siunauksena uskolliselle (Ilm. 3:10).
• Kaksi todistajaa herätetään kuolleista ja välittömästi otetaan ylös maattuaan kuolleina Jerusalemin kaduilla kolme päivää (Ilm. 11:11-12).

Siksi riippumatta siitä, mitä pastorisi, pappisi tai saarnaajasi sanoo tempauksesta, niin Raamatussa se on sekä käsite että tosiasia. Jos he kieltävät sen, sivuuttavat sen opettamisen, tai sanovat, että se on jotakin ”ihmistekoista”, tai merkityksetöntä, niin kävelen pois siitä seurakunnasta, enkä koskaan katso taakseni. Se on tärkeä oppi, siinä kuin mikä tahansa. Jotta kristitty voisi kasvaa ja tulla sellaiseksi, kuin Kristus tarkoitti meidän olevan, hänen on tiedettävä enemmän kuin vain kuinka olla kristitty. Meille on annettava ”autuas toivo” voidaksemme seisoa ja kestää tässä pimenevässä ajassa.

Uuden testamentin malli

Kuten useimmat tätä lukevat tietävät, niin Raamattu on jaettu kahteen osaan, Vanhaan ja Uuteen testamenttiin. Vaikka Vanhassa testamentissa on siroteltuna joitakin arvoituksellisia ”tempausta muistuttavia” kohtia (esim. Jes. 26: 20-21; Laul.l. 2:10-13; Ps. 90:10 jne.), niin apostoli Paavali totesi tempauksen olevan salaisuus (kreikan musterion). Se oli jotakin, jota ei vielä ollut paljastettu julkisesti yhdellekään uskovalle ennen häntä. Kristuksen lausunnot yläsalin puheessa merkitsevät tämän tapahtuman ensimmäistä opetusta, mutta se oli tarkoitettu yksityiselle yleisölle (opetuslapset paitsi Juudas). Tässä kohtaa Kristus lupaa vastaanottaa omansa takaisin itselleen, ja viedä heidät olemaan siellä, mistä Hän palaisi (kolmanteen taivaaseen). Tämä on erossa toisesta tulemuksesta, sillä Hän ei tule taivaan sotajoukko perässään, hänen viittansa ei ole kastettu vereen, eikä hän käy myöskään sotaa. Luvussa Ilm.19 Kristus on tulossa miehittämään ja ottamaan haltuunsa vihollisalueen. Jakeissa Joh. 14:1-3 Kristus esiintyy täysin epäsotilaallisessa tapahtumassa. Tarkastelkaamme Uutta testamenttia ja vetäkäämme esiin joitakin mielenkiintoisia eroja ja vertailuja.

Evankeliumit

Matteus

• Esittää Jeesuksen juutalaisten kuninkaana
• Sukupuu alkaa Abrahamista
• Öljymäen puheessa Hän opettaa toista tulemusta selvästi, viittaa tempaukseen hienovaraisesti ennen viimeistä illallista (eli ensimmäistä ehtoollista)

Markus

• Esittää Jeesuksen juutalaisten kuninkaana
• Sukupuuta ei kerrota
• Öljymäen puheessa Hän opettaa toista tulemusta selvästi, viittaa tempaukseen hienovaraisesti ennen viimeistä illallista (eli ensimmäistä ehtoollista)

Luukas

• Esittää Kristuksen ihmisyyden
• Sukupuu alkaa Aadamista
• Öljymäen puheessa Hän opettaa toista tulemusta selvästi, viittaa tempaukseen hienovaraisesti ennen viimeistä illallista (eli ensimmäistä ehtoollista)

Johannes

• Esittää Kristuksen Vapahtajana
• Sukupuu osoittaa Kristuksen jumaluuden
• Viimeisen illallisen (eli ensimmäisen ehtoollisen) aikana Juudas lähtee, sitten Jeesus pitää yläsalin puheen, jossa Hän opettaa heille tempausta
  • Mielenkiintoista on, että Juudas, joka lähtee ennen yläsalin puhetta, ennakoi aikakauden lopussa (nyt) tapahtuvaa apostasiaa (sekä luopumusta että fyysistä poistumista)
  • Myöhemmin Paavali opettaa, että tämän apostasian on tapahduttava ennen tempausta (2. Tess. 2:3).

Apostolien teot

Kertoo alkuseurakunnan muodostumisen, eikä ole luonteeltaan eskatologinen. Siinä on kuitenkin joitakin tärkeitä tietoja, joita tässä selvennetään:

• Kristuksen on palattava samalla tavalla, kuin hän lähti (Luuk. 24:51; Apt. 1:9-11)
• Viimeiset ajat alkoivat ensimmäisestä helluntaista (Apt. 2:17)

Kirjeet

1. Tess. 1-5: Opettaa tempausta ja Kristuksen läheistä paluuta jokaisessa luvussa

Jaak. 5: Opettaa tempausta ja läheisyyttä

2. Tess. 2: Opettaa tempausta ja läheisyyttä

1. Kor. 13-15: Opettaa, että profetian lahja on jumalallisesti asetettu; tempauksen varmuus (ja välttämättömyys) ylösnousemuksen vuoksi

2. Kor. 5: Opettaa ylösnousemuksesta ja Bema-tuomiosta (uskovien palkkatuomio)

Fil. 3: Opettaa tempauksesta ja taivaan kansalaisuudesta

2. Piet. 1, 3-4: Opettaa, että profetia ei ole ihmisestä; väärien opettajien tuhoa ja että Herra tulee takaisin, kun ihmiset avoimesti pilkkaavat Hänen paluutaan (on mielenkiintoista, että pilkkaaminen ei voi tapahtua, elleivät ihmiset jo puhu siitä)

Juuda: Opettaa toisesta tulemuksesta jo Eenokin ennustamana

Ilmestyskirja

• 1-3: Seitsemän seurakuntaa (niiden antama profeetallinen järjestys antaa kirkkohistorialliset aikakaudet)
• 4-5: Taivaallinen näkymä, seurakunta nyt taivaassa (Jumala hallitsee täysin tuomioita; Kristus avaa sinetit)
• 6-18: 21 tuomiota Kristuksen hylkäävälle maailmalle, ei mainintaa seurakunnasta maan päällä
• 19-20: Harmageddonin taistelu ja Kristuksen tuhatvuotinen hallinta maan päällä
• 21-22: Uudet taivaat ja uusi maa

Yhteenveto

Toistamisen arvoista on, että syy siihen, että ihmisillä on varaa ivata, pilkata, keskustella ja väitellä seurakunnan tempauksesta, on, että Jumala toi sen takaisin kristillisen ajattelun eturintamaan. Syy siihen, että hän teki sen sellaisten miesten kautta kuin Joseph Mede, Morgan Edwards, James Frere, William Cuninghame, John N. Darby, William Blackstone, Cyrus Scofield, Clarence Larkin, Harry Ironside, Hal Lindsey ym., oli se, että aika on lähellä ja Jumala varoitti seurakuntaa (ja maailmaa), mitä on tapahtumassa. Todisteeksi Jumala myös paljasti näille miehille, että Israelista tulee jälleen valtio kauan ennen, kuin se todella tapahtui vuonna 1948.

”…että Herra Jeesus tulee henkilökohtaisesti tuomaan tuhatvuotisen aikakauden, jolloin Israel palautetaan omaan maahansa ja maa on täynnä Herran tuntemusta; ja että tämä henkilökohtainen ja premillenniaalinen tulemus on se autuas toivo, joka on asetettu eteemme evankeliumissa ja jota meidän tulisi jatkuvasti odottaa” (Niagra Bible Conference, 1878).

Dispensationalistit eivät kuitenkaan olleet ainoat, jotka uskoivat, että Israel tulisi jälleen valtioksi muinaisessa raamatullisessa kotimaassaan. Mitä tulee tulevaan aikakauden loppumiseen, niin Pyhä Henki liikutti kristittyjä monien erilaisten uskonsuuntien ja hermeneuttisten virtausten keskuudessa. Sellaiset teologit kuin, Charles Spurgeon, J.C. Ryle ja Bonar’in veljekset (Horatius ja Andrew) uskoivat myös, että Israelin olisi tultava maahansa.

“Sillä ei Herra, Herra, tee mitään ilmoittamatta salaisuuttaan palvelijoillensa profeetoille” (Aamos 3:7).

Jos seurakunnan tempaus ei olisi totta, niin kuinka (ja miksi) niin monet miehet eri aikakausilta, sukupolvista ja uskonsuunnista ovat tulleet samaan johtopäätökseen? He eivät tehneet niin Darby’n tai edes Hal Lindsey’n ansiosta, vaan yksinkertaisesti palaamalla Raamatun kirjaimelliseen, kieliopilliseen, historialliseen ja tasapainoiseen tulkintaan. He tekivät niin Jumalan Pyhän Hengen vaikutuksesta. He jättivät syrjään teologiset dogminsa, kirkkokunnalliset uskontunnustuksensa ja akateemiset tulkintansa ja yksinkertaisesti antoivat Raamatun puhua itselleen.

Vaikka en mene niin pitkälle, että sanoisin Darby’n kaltaisten miesten olleen profeettoja, he olivat epäilemättä sanansaattajia, joita Jumala käytti valaisemaan sukupolvensa ymmärrystä. Darby ei keksinyt tempausta, kuten ei Lutherkaan keksinyt pelastusta armosta uskon kautta. Darby (hänen edeltäjänsä ja seuraajansa) vain koonsivat (codified) sen, mikä oli jo paljastettu Raamatussa. Jos tempaus ei olisi jo ollut Raamatussa, niin Darby’n olisi pitänyt luoda se tyhjästä ja siten luoda uusi kulttiliike niiden pitkään riviin 1700-luvulla, jotka oikeaoppinen kristinusko hylkäsi. Koska se kuitenkin on selvästi Raamatussa, niin todisteet viittaavat siihen, että Jumalan Pyhä Henki järjesti ajankohdan sen palauttamiselle kristilliseen keskusteluun tapahtuman läheisyyden vuoksi.

Ajattele, mistä Nooa saarnasi vedenpaisumusta edeltävinä vuosina (2. Piet. 2:5). Saarnasiko hän aiheesta: Paras elämäsi nyt? Saarnasiko hän tulevasta Messiaasta? Saarnasiko hän tulevasta valtakunnasta?

Ei, ei ja ei. Hän saarnasi tulevasta tuomiosta.

Syy, että hän saarnasi siitä, oli, koska se oli olennaisen tärkeää hänen aikansa yleisölle. Hän saarnasi sukupolvelleen kehottaen sitä parannukseen ja tulemaan arkkiin, koska tuomio oli tulossa koko maan päälle. Ja saarnattuaan yli 100 vuotta vain hän ja hänen perheensä pelastuivat.

Jeesus totesi, että viimeisinä päivinä olisi hyvin samanlaista kuin Nooan ja Lootin päivinä. (Luuk. 17:25-27). Maailmassa ihmiset eläisivät elämäänsä huolettomasti. Pietari lisäsi, että ihmiset pilkkaisivat Kristuksen lupausta palata sanoen, että koska mitään ei ole vielä tapahtunut, niin mitään ei tule tapahtumaankaan (2. Piet. 3:3-7). Tässä myös Pietari linkittää Nooan päiviin sanoen, että sama sana, joka tuhosi maailman vedellä, tuhoaa sen eräänä päivänä tulella.

“Mutta tämä yksi älköön olko teiltä, rakkaani, salassa, että ‘yksi päivä on Herran edessä niinkuin tuhat vuotta ja tuhat vuotta niinkuin yksi päivä’. Ei Herra viivytä lupauksensa täyttämistä, niinkuin muutamat pitävät sitä viivyttelemisenä, vaan hän on pitkämielinen teitä kohtaan, sillä hän ei tahdo, että kukaan hukkuu, vaan että kaikki tulevat parannukseen.” (2. Piet. 3:8-9)

Jumalan kärsivällisyys johtuu puhtaasti Hänen pitkämielisestä luonteestaan ja suuresta rakkaudestaan ja armostaan kadotettuja kohtaan. Jumalan kärsivällisyys tässä suhteessa ei kuitenkaan ole rajaton, sillä eräänä päivänä ja pian Hän toteuttaa lupauksen, jonka hän antoi jakeissa Joh. 14:1-3 (Yläsalin puhe). Hänen oma sanansa velvoittaa Häntä tekemään, mitä Hän on sanonut tekevänsä. Jumalan pitkämielisyys on syy, miksi Jumala salli kysymyksen tempauksesta tuotavan takaisin maailman huomion keskipisteeseen. Hän käyttää näitä miehiä (ja naisia) varoittamaan maailmaa siitä, mitä on tulossa aivan kuten Hän käytti Nooaa. Aivan kuten Hän käytti Lootia (1. Moos. 19:14).  Aivan kuten Jumala käytti profeettoja ja apostoleja varoittamaan maailmaa tulevasta, Jumala käyttää palvelijoitaan tänä päivänä tekemään tunnetuksi, mitä on tapahtumassa.

Juuri siksi Hal Lindsey’n kirja Maa entinen suuri planeetta (Late Great Planet Earth) oli 1970-luvun myydyin kirja. Juuri siksi kirjasarjaa Left Behind (Suomessa: Viimeisten päivien vaellus) myytiin sadoissa miljoonissa 1990–2000-luvuilla. Vielä tärkeämpää on, että juuri siksi Hän käyttää sinua ja minua varoittamaan ystäviämme ja perheitämme niin, että kun se tapahtuu, he TIETÄVÄT, mitä tapahtui, ennen kuin Jumala sallii väkevän eksytyksen tapahtua (2. Tess. 2:11).

Viimeinen ajatus tempauksesta on se miksi. Miksi Jumala päätti tehdä tempauksesta niin sensaatiomaisen, dramaattisen, sellaisen äärimmäisyyden, jumalallisesti oikeutetun lunastustoimen? Sinun on myönnettävä, että tempaus näyttää toteutettavuudeltaan kovin kohtuuttomalta. Joten miksi Jumala valitsee tällaisen tavan lunastaa seurakuntamorsiamensa?

Jeesus sanoi Öljymäen puheessaan, että viimeisen sukupolven sydämet kylmenisivät. Paavali sanoi, että ihmiset rakastaisivat itseään. Pietari sanoi, että he olisivat pilkkaajia. Toisin sanoen viimeinen sukupolvi tulisi olemaan kaikkein kovasydämisin, paksupäisin ja hengellisesti kuollein sukupolvi. Vaaditaan niin äärimmäisen tapahtuma, kuin tempaus, edes muutamien saavuttamiseksi. Joka juontaa juurensa siihen, miksi Jumala tuo tätä ihmisten huomioon välittömästi sen edellä.

Ystävät, seurakunnan tempaus on niin lähellä. Tunnen sen hengessäni. Tunnen monia muita kirjoittajia ja lukijoita, jotka kaikki tuntevat saman kiireellisyyden tunteen vellovan sisällään. Tämä ei ole jonkinlainen kollektiivisen mielenvikaisuuden muoto. Me kaikki olemme eri taustoista, eri kulttuureista, eri koulutustasoilta ja eri kirkkokunnista, mutta silti me kaikki tunnemme, että Herran paluu on lähellä, jopa ovella! Jos se oli lähellä Jaakobin aikaan, niin kuinka paljon lähempänä olemmekaan nyt noin 2000 vuotta myöhemmin?

“Niin olkaa kärsivällisiä, veljet, Herran tulemukseen asti. Katso, peltomies odottaa maan kallista hedelmää, kärsivällisesti sitä vartoen, kunnes saa syksyisen sateen ja keväisen. Olkaa tekin kärsivällisiä, vahvistakaa sydämenne, sillä Herran tulemus on lähellä.” (Jaak. 5:7-8)

Amen, tule, Herra Jeesus!

Read Full Post »