Kotkat kokoontuvat

”The Eagles be Gathered Together”
By Mark A. Becker, 29.12.2020, suom. SK

Johdanto

Tämä artikkeli on kommentaari kahdesta hyvin salaperäisestä, mutta raamatullisesti symbioottisesta kohdasta johtuen symboliikastaan ja sanarakenteestaan ja ne löytyvät kohdista Matt. 24:28 ja Luuk. 17:37. Suomalaisen 38-käännöksen mukaan nämä jakeet kuuluvat näin:

”Missä raato on, sinne kotkat kokoontuvat” (Matt. 24:28).

”Missä raato on, sinne myös kotkat kokoontuvat” (Luuk. 17:37).

On harvinaista, että Raamattua tutkiessani haen kommentteja muilta. Nautin todella yrittäessäni selvittää asiat itse luottaen, että Pyhä Henki ohjaa ja opettaa. Tämä tutkimus ei ollut mitenkään poikkeava. Huomasin, että selittäjät antoivat hyvin lyhyen, melko epämääräisen lausunnon, tai sivuuttivat jakeet kokonaan. Se ei todellakaan yllättänyt minua, koska nämä jakeet ovat hyvin haastavat.

Seuraavassa on se, mitä keksin analysoituani huolellisesti jakeita ja niiden kontekstia.

Erot kahdessa kertomuksessa

Matteuksessa Jeesus sisällyttää sen Ahdistuksen ja näkyvän Toisen Tulemuksensa kuvaukseen sanoen: ”Sillä missä raato on, sinne kotkat kokoontuvat.” Sanaa raato vastaa kreikan sana 4430 ptóma, joka tarkoittaa lankeemusta (engl. fall), näin ollen epäonni, rappio, raato, kalmo, kuollut ruumis.

Luukkaan kertomuksessa siihen viitataan sen jälkeen, kun Herra on ilmoittanut seurakunnan Ahdistusta edeltävän tempauksen (ks. Luuk. 17:34-36 tempausjakeet ”toinen otetaan, toinen jätetään”). Opetuslapset halusivat tietää, mihin heitä vietiin ja kysyivät: ”Missä Herra?” Kristus vastasi: ”Missä tahansa ruumis (engl. body) on, sinne kotkat kokoontuvat.” Sanaa ruumis (engl. body) vastaava kreikan sana on 4983 sṓma ja tarkoittaa fyysinen ruumis, keho, liha. Sanan juuri on kuitenkin verbi 4982 sozo, jota käytetään pääasiassa Jumalasta, joka pelastaa uskovan synnin rangaistuksesta ja vallasta – Hänen huolenpitoonsa (turvaan). Sanaa sozo käytetään hyvin laajasti soveltaen, kirjaimellisesti tai kuvaannollisesti – ruumiillinen, ruumis, orja, kun taas sanaa soma käytetään fyysisestä ruumiista, mutta myös kuvaannollisesti mystisestä Kristuksen ruumiista (= Seurakunta, Jumalan yksi kansa).

Lopputulos on, että soma tarkoittaa elävää ruumista, jota edustaa Herran käyttämä sana Luukkaan tempauskohdassa, toisin kuin Hänen käyttämänsä sana raato Toista Tulemusta koskevassa kohdassa Matteuksella.

Luukkaan kertomusta koskevia huomautuksia

Synoptikoiden tempausjakeet löytyvät kullakin Öljymäen puheen lopussa, Matt. 24:36-51, Mark. 13:32-37 ja Luuk. 21:34-36. Syy siihen on hyvin yksinkertainen: Jeesus vastasi armollisesti opetuslasten esittämiin kysymyksiin ja kertoi sitten seurakuntansa siemenelle salaisuuden, jota hän koskettaa myös kohdassa Joh. 14:1-3 ja jonka Paavali kirjeissään paljastaa kokonaan.

Nöyrä mielipiteeni on, että ne, jotka väittävät, että Kristuksen täytyy noudattaa rajoja vastatessaan opetuslasten erityiskysymyksiin, tekevät vakavan virheen ja itse rajoittavat Herraa siinä, mitä Hän voi tehdä ja mitä ei.

Lue artikkelini Is the Rapture of the Church in the Olivet Discourse? (Onko seurakunnan tempaus Öljymäen puheessa?). Se kattaa tämän aiheen.

Mutta suhteessa käsiteltävään Luukkaan jakeeseen kohta voidaan jakaa näin:

Luuk. 17:26-29 kuvaa maailman tilaa ennen Jumalan vihan vuodattamista, joka alkaa myös nimellä ”Kristuksen päivä” tai ”Jeesuksen Kristuksen päivä” tunnetulla seurakunnan tempauksella.

Katso lisätietoja tästä aiheesta artikkelistani An Examination of the Day of the Lord (suomennettu artikkeli Herran päivän tarkastelua).

Nämä jakeet kuuluvat näin:

”Ja niinkuin kävi Nooan päivinä, niin käy myöskin Ihmisen Pojan päivinä: he söivät, joivat, naivat ja menivät miehelle, aina siihen päivään asti, jona Nooa meni arkkiin; ja vedenpaisumus tuli ja hukutti heidät kaikki. Niin myös, samoin kuin kävi Lootin päivinä: he söivät, joivat, ostivat, myivät, istuttivat ja rakensivat, mutta sinä päivänä, jona Loot lähti Sodomasta, satoi tulta ja tulikiveä taivaasta ja se hukutti heidät kaikki.” (Luuk. 17:26-29)

Näitä vertaamisia Nooan ja Lootin päiviin voidaan soveltaa vain olosuhteisiin ennen seurakunnan tempausta. Elämä näyttää jatkuvan kuten aina ennenkin (2. Piet. 3:2-4). Toki ongelmia on – aina on – mutta maailma ei odota, mitä sille tapahtuu, kun liipaisintapahtuma, seurakunnan tempaus tapahtuu.

Herran Toisessa Tulemuksessa maailma ei toimi mitenkään tavalliseen tapaan, sillä seitsemällä vuodella Jumalan vihaa ihmiskunnan ja luomakunnan päälle – samoin kuin sodilla, demonisilla hyökkäyksillä, luonnonkatastrofeilla, rutoilla ym. – tulee olemaan ehdottoman tuhoisa vaikutus jäljellä olevaan vähään elämään.

Jae 30 on tiivistelmä Herran Toisesta Tulemuksesta.

”…samoin käy sinä päivänä, jona Ihmisen Poika ilmestyy” (Luuk. 17:30).

Siten neljässä jakeessa – Luuk. 17:26-30 – Jeesus antaa meille alun ja lopun merkit Jumalan vihan ajalle alkaen tempausta edeltävistä olosuhteista (Luuk. 17:26-29) ja loppuen Toiseen Tulemukseen (Luuk. 17:30).

Sitten jakeissa Luuk. 17:31-33 Jeesus varoittaa juutalaisia hävityksen kauhistuksesta (ks. Matt. 24:15-20 ja Dan. 9:27), joka tapahtuu ”sinä päivänä”, joka on ”Jaakobin ahdistuksen aika”. (Jer. 30:7).

”Sinä päivänä älköön se, joka katolla on ja jolla on tavaransa huoneessa, astuko alas niitä noutamaan; ja älköön myös se, joka pellolla on, palatko takaisin. Muistakaa Lootin vaimoa! Joka tahtoo tallettaa elämänsä itselleen, hän kadottaa sen; mutta joka sen kadottaa, pelastaa sen.” (Luuk. 17:31-33)

Sitten opetuksen lopussa jakeissa Luuk. 17:34-36 Jeesus paljastaa, kuten Öljymäen puheessakin, joitakin yksityiskohtia seurakunnan tempauksesta:

”Sanon teille: sinä yönä on kaksi miestä yhdellä vuoteella, toinen otetaan, toinen jätetään. Kaksi naista jauhaa yhdessä, toinen otetaan, toinen jätetään. Kaksi miestä on pellolla, toinen otetaan, toinen jätetään.” (Luuk. 17:34-36, Aapeli Saarisalon UT)

Kahta erilaista tapahtumaa näyttävät erottavan toisistaan ilmaukset ”sinä päivänä” (hävityksen kauhistus) ja ”sinä yönä” (tempaus). Muista, että juutalainen päivä alkaa auringonlaskun aikaan, jatkuu yöhön ja päättyy aamutunteina.

Tästä voidaan myös olettaa, että hävityksen kauhistus voisi tapahtua Israelissa päivällä (itäisellä pallonpuoliskolla), kun taas tempaus voisi tapahtua Israelissa yöllä (vaikka tässä ei pitäisi olla kovin dogmaattinen).

Niille, jotka uskovat, että Luuk. 17:34-36 ei puhu tempauksesta, vaan tuomiosta Kristuksen Toisen Tulemuksen jälkeen ja että otetut ovat jumalattomia, minun täytyy huomauttaa muutamista asioista ja päättää ratkaisevalla tekijällä.

Ensinnäkin tämä opetus ei sovi lampaiden erottamiseen vuohista kohdassa Matt. 25:31–46. Kun Jeesus tuomitsee kansat, niin kaikki maan päällä elävät ihmiset tulevat Hänen luokseen (joko omasta tahdostaan, tai enkelien vaatimuksesta) ja Hän tuomitsee heidät sen mukaan.

Toiseksi, kun Kristus palaa takaisin, elämä ei ole ”normaalia toimintaa” kaupankäynnin ja työn jatkuessa, kuin mitään ei olisi tapahtunut. Tämä maailma on oleva täydellinen sotku, jonka läpi vain harvat selviävät ja koko maa odottaa Kristuksen Toista Tulemusta.

Kolmanneksi Raamatussa en juuri tiedä olevan muita jakeita, joissa puhuttaisiin ihmisten ottamisesta muusta syystä kuin seurakunnan tempaus. Kristuksen tuomion ja ”lampaiden ja vuohien” erottelun jälkeen enkelit ”heittävät heidät [vuohet] tuliseen pätsiin”, mutta eivät jokapäiväisen toiminnan aikana, jota tuossa vaiheessa ei edes ole. Vertaus nuotasta tekee tämän täysin selväksi:

”Vielä taivasten valtakunta on nuotan kaltainen, joka heitettiin mereen ja kokosi kaikkinaisia kaloja. Ja kun se tuli täyteen, vetivät he sen rannalle, istuutuivat ja kokosivat hyvät astioihin, mutta kelvottomat he viskasivat pois. Näin on käyvä maailman lopussa; enkelit lähtevät ja erottavat pahat vanhurskaista ja heittävät heidät tuliseen pätsiin; siellä on oleva itku ja hammasten kiristys.” (Matt. 13:47-50)

Lopuksi, mitä tulee kohtaan Luuk. 17:26-37, niin Jeesus koskettelee vain joitakin lopunaikojen eri puolia tässä lyhyessä kohdassa. Sen ei ole tarkoitus olla kronologinen ja tyhjentävä aikajana. Aivan kuten Öljymäen puheessa, Jeesus puhuu tempauksesta opetuksensa lopussa – jotakin, jota Herran opetuslapset eivät ymmärtäisi täysin, ennen kuin Paavali selittäisi tämän salaisuuden kirjeissään.

Herran seurakunnan siemen oli Hänen edessään, eikä hän varmasti olisi jättänyt pois tätä tärkeää yksityiskohtaa, varsinkin, koska Hän viittaisi siihen uudelleen kohdassa Joh. 14:1–3.

Määrittävä tekijä

Ottaen huomioon kohdan Joh. 14:1-3 – ja tämä on äärimmäisen tärkeää – kohdissa Matt. 24:40–41 ja Luuk. 17:34–36 on yhteys, jota ei voida sivuuttaa.

Kreikan sana ”otetaan” – kuten ilmauksessa ”toinen otetaan ja toinen jätetään” – kohdissa Matt. 24:40-41 ja Luuk. 17:34-36 on 3880 paralambánō (sanoista 3844 pará, ”läheltä” ja 2983 lambánō, ”aggressiivisesti ottaa”) ja tarkoittaa ottaa (vastaanottaa) osoittamalla vahvaa henkilökohtaista aloitetta. Vastaanottaa lähellä, toisin sanoen, olla yhteydessä itsensä kanssa (missä tahansa tutussa tai läheisessä teossa tai suhteessa); analogisesti ottaa virka; kuvaannollisesti oppia – vastaanottaa, ottaa, viedä. 1. Mieltyä (vrt. Παρά, IV. 1), viedä mukanaan, liittää itseensä: τινα, kumppani, seuralainen. 2. Vastaanottaa jotakin lähetettyä. [Määritelmät sivustolta Biblehub.com]

Tämä on täsmälleen sama sana, jota Kristus käyttää sanalle ”vastaanottaa” (engl. receive) kohdassa Joh. 14:1–3:

”Älköön teidän sydämenne olko murheellinen. Uskokaa Jumalaan ja uskokaa minuun. Minun Isäni kodissa on monta asuinsijaa. Jos ei niin olisi, sanoisinko minä teille, että minä menen valmistamaan teille sijaa? Ja vaikka minä menen valmistamaan teille sijaa, tulen minä takaisin ja otan teidät tyköni, että tekin olisitte siellä, missä minä olen.”

Ei voi olla epäilystä, että Matteuksen ja Luukkaan kohdat ”toinen otetaan ja toinen jätetään” puhuvat tempauksesta, eikä niillä ole yhtään mitään tekemistä jumalattomista puhdistamisen tai heidän tuomitsemisensa kanssa.

Huomautus Jumalan Sanan oikeasta jakamisesta

Kuten usein huomautan artikkeleissani: Toisinaan se kyllä voi olla hämmentävää, mutta siksi Paavali kehotti Timoteusta:

”Pyri osoittautumaan Jumalalle semmoiseksi, joka koetukset kestää, työntekijäksi, joka ei työtään häpeä, joka oikein jakelee totuuden sanaa” (2. Tim. 2:15).

Sama konsepti, että kahdelle eri tapahtumalle voi olla kaksi eri aikakehystä samassa Raamatun kohdassa, löytyy lukuisia kertoja Raamatusta, varsinkin, mitä tulee profetiaan.

Esimerkki tästä on Jes. 9:6:

”Sillä lapsi on meille syntynyt, poika on meille annettu [ensimmäinen tulemus], jonka hartioilla on herraus [toinen tulemus], ja hänen nimensä on: Ihmeellinen neuvonantaja, Väkevä Jumala, Iankaikkinen isä, Rauhanruhtinas.”

Huomaa, että Herramme molemmat tulemukset, joita erottaa 2000 vuotta, tulevat esiin vain yhdessä jakeessa.

Artikkelissa A Study of Zechariah 14:12-21 käsittelen hieman yksityiskohtaisemmin, miksi Raamattu käsittelee profetioita tällä tavalla.

Palatkaamme kahden kohdan eroihin

Tämän tiedon valossa uskon siis, että Herra käyttää samankaltaista sanankäyttöä kahdelle erilaiselle tapahtumalle ja ainoa ero on, että Matteus käyttää sanaa ”raato” (engl. carcase) Toisessa Tulemuksessa ja Luukas sanaa ”ruumis” (engl. body) tempauksessa. [Suomalaiset käännökset käyttävät sanaa raato molemmissa kohdissa. Suom. huom.]

Matteuksen jae vastaa, mitä löydämme kohdasta Ilm. 19:17-18, koskien Herran Toista Tulemusta:

”Ja minä näin enkelin seisovan auringossa ja hän huusi suurella äänellä sanoen kaikille keskitaivaalla lentäville linnuille: ’Tulkaa, kokoontukaa Jumalan suurelle aterialle syömään kuningasten lihaa ja sotapäällikköjen lihaa ja väkevien lihaa ja hevosten sekä niiden selässä istuvien lihaa ja kaikkien vapaitten ja orjien lihaa, sekä pienten että suurten’.”

Niinpä Jeesus sanoo: ”Missä raato on, sinne kotkat kokoontuvat” (Matt. 24:28).

Tempaukseen viittaava Luukkaan kertomus näyttää olevan paljon vertauskuvallisempi. Raamatussa linnut ovat usein pahan symboli (kuten hapatus), joko paha ihmisessä, Saatana ja hänen kätyrinsä, tai vain paha yleensä.

Esimerkiksi kylväjävertauksessa Jeesus sanoo, että linnut, jotka syövät siemenen tien varrella, edustavat ”pahaa” (KJV: the wicked one) eli Saatanaa, joka ottaa pois sydämeen kylvetyn Jumalan sanan:

”Katso, kylväjä meni kylvämään. Ja hänen kylväessään putosivat muutamat siemenet tien oheen ja linnut tulivat ja söivät ne” (Matt. 13:3-4).

”Kun joku kuulee valtakunnan sanan eikä ymmärrä, niin tulee paha ja tempaa pois sen, mikä hänen sydämeensä kylvettiin. Tämä on se, mikä kylvettiin tien oheen” (Matt. 13:19). (Kaksi muuta vertausta, joissa Jeesus käyttää lintuja ja hapatusta pahan vertauskuvana seurakunnan sisällä, ks. Matt.13:31-33).

Tämän sanottuani uskon, että oikea tulkinta lauseelle ”Missä raato (body, ruumis) on, sinne myös kotkat kokoontuvat” jakeessa Luuk. 17:37, on, että kun tempaus tapahtuu, niin ainoat maan päälle jätetyt ”ruumiit” ovat pelastumattomat yhdessä pahan voimien ja valtojen – se on lintujen eli ”kotkien” kanssa.

Joten kun pidämme mielessämme selkeänä sanan ”otetaan” määritelmän, niin epäsuora vastaus opetuslasten kysymykseen, mihin nämä ihmiset seurakunnan tempauksessa vietiin, on: ”olemaan Hänen kanssaan”. Sillä kaikki, jotka ovat maan päällä seurakunnan tempauksen jälkeen, ovat Kristuksen siihen saakka hyljänneet ja pimeyden voimat.

Matteuksen tekstiin asti osa Luukkaan tekstissä maan päälle seurakunnan tempauksessa jääneistä ruumiista ovat samat ”raadot”, joihin viitataan Herran Toisessa Tulemuksessa, josta Ilm. 19:17-18 puhuu, kuten edellä on todettu.

Tämä poikii lisäajatuksen, että tempauksessa elossa olevat ”kohtaavat Herran yläilmoissa”, jossa nuo samat ”kotkat” – eli ”Saatana ja hänen kätyriinsä” – kerran asuivat.

Mieti näitä kahta sanankohtaa, jotka ensimmäisessä kohdassa tarkoittavat tempausmuutosta ja toisessa paikkaa, jossa Saatana ja hänen pahat olentonsa tällä hetkellä asuvat:

”Sillä itse Herra on tuleva alas taivaasta käskyhuudon, ylienkelin äänen ja Jumalan pasunan kuuluessa ja Kristuksessa kuolleet nousevat ylös ensin; sitten meidät, jotka olemme elossa, jotka olemme jääneet tänne, temmataan yhdessä heidän kanssaan pilvissä Herraa vastaan yläilmoihin; ja niin me saamme aina olla Herran kanssa” (1. Tess. 4:16-17).

”…joissa te ennen vaelsitte tämän maailman menon mukaan, ilmavallan hallitsijan, sen hengen hallitsijan, mukaan, joka nyt tekee työtään tottelemattomuuden lapsissa” (Ef. 2:2).

Näin ollen, kun meidät, jotka olemme elossa ja olemme jääneet tänne, on temmattu yhdessä heidän kanssaan pilvissä Herraa vastaan yläilmoihin, Saatanan ja hänen kätyriensä hallinta ei ole vain ”ilmavalloissa”, vaan hänellä on näennäisesti rajoittamaton valta maan päällä – kun Pyhän Hengen pidättäminen seurakunnan kautta on nyt poissa (2. Tess. 2:6) – kunnes Kristus palaa Toisessa Tulemuksessaan.

Sivuhuomautus

Niille, jotka sanovat, että kreikan sṓma voidaan määritellä myös ”ruumiiksi, jossa ei ole sielua eikä henkeä”, huomauttaisin seuraavaa:

1. Jeesus olisi helposti voinut käyttää sanaa ptóma, kuten hän teki Matteuksen kertomuksessa kuvaamaan ruumista – mutta Hän ei käyttänyt. Täytyy olla syy, että Hän ei käyttänyt ja sen pitäisi olla ilmeistä, että Hän puhuu kahdesta eri tapahtumasta.
2. Sana sṓma käännetään myös ”ruumiiksi” suhteessa seurakuntaan, kuten ilmauksessa ”Kristuksen ruumis”. Uskoisin, että olemme kaikki yhtä mieltä, että Kristuksen ruumiilla on henki ja sielu ja että se mitä varmimmin on elävä.
3. Jos joku vaatii tämän toissijaisen määritelmän käyttämistä, niin myös se näyttää sopivan täydellisesti yllä olevaan tulkintaan, sillä niillä Jumalan kieltävillä, Kristuksen hylkäävillä ihmisillä, jotka ovat jääneet jäljelle maan päälle, ei välttämättä olisi sielua eikä henkeä Jumalan asioille. Toisin sanoen he olisivat hengellisesti kuolleita sielussaan ja hengessään (aivan kuten mekin, ennen kuin tulimme Kristuksen tykö), mutta fyysisesti eläviä.

Johtopäätös

Arviona ja yhteenvetona tarkastelkaamme uudelleen kahta kohtaa kontekstissa ja harkitkaamme kahta erillistä tapahtumaa, joita ne edustavat.

Tempaus:

”Sanon teille: ’sinä yönä on kaksi miestä yhdellä vuoteella, toinen otetaan, toinen jätetään. Kaksi naista jauhaa yhdessä, toinen otetaan, toinen jätetään. Kaksi miestä on pellolla, toinen otetaan, toinen jätetään.’ Vastasivat ja sanoivat Hänelle: ’Missä, Herra?’ Sanoi heille: ’Missä raato [sṓma], sinne myös kotkat kokoontuvat.’” (Luuk. 17:34-37, Aapeli Saarisalon mukaan).

Toinen Tulemus:

”Sillä niin kuin salama lähtee idästä ja valaisee hamaan länteen, niin on myös Ihmisen Pojan tulemus oleva. Missä raato [ptóma], sinne kotkat kokoontuvat. Mutta heti niitten päivien vaivan jälkeen aurinko pimenee, eikä kuu anna valoansa, tähdet putoavat taivaalta ja taivaitten voimat järkkyvät. Silloin Ihmisen Pojan merkki näkyy taivaalla ja silloin kaikki maan sukukunnat parkuvat. Näkevät Ihmisen Pojan tulevan taivaan pilvien päällä suurella voimalla ja kunnialla” (Matt. 24:27-30, Aapeli Saarisalon mukaan)

Herramme Jeesus Kristus käytti samaa allegorista lausetta Jumalan vihan alkamiselle (tempaus) ja sen loppumiselle (Toinen Tulemus) erottamaan ne toisistaan.

Sanon jälleen, että nämä ovat vaikeat jakeet, mutta uskon tämän olevan oikea tulkinta.

Rakkaus, armo ja shalom Messias Jeshuassa ja maranata!

Email: mab10666@yahoo.com

Read Full Post »

Autuas toivo on nyt ainoa toivo

The blessed hope is now the only hope
By Pat Franklin, 3.1.2021, suom. SK

Tässä me olemme vuodessa 2021 ja autuas toivo, toivo pelastua tästä levottomasta maailmasta, kangastaa nyt suurempana. Raamatussa ilmoitettu autuas toivo on yläilmoihin palaavan Herran Jeesuksen lupaus temmata uskovat tykönsä kohtaamaan Hänet siellä ja olemaan ikuisesti Hänen kanssaan.

Rakkaat ystävät tämä toivo on nyt Itse asiassa ainoa toivo, kun Ilmestyskirjan neljä kammottavaa ratsastajaa valmistautuvat ratsastamaan.

Kuinka ihanaa Herralta, että Hän antaa meille tuon elintärkeän tiedon, tuon varman toivon kultaisen hipun, että Hän tempaa meidät täältä pois. Sillä me olemme hyvin todennäköisesti viimeinen sukupolvi.

”Niin lohduttakaa siis toisianne näillä sanoilla.” Mitä sanoja! Sanat, jotka välittömästi edeltävät tätä ilmoitusta – 1. Tess. 4:16-18, että Herra todella tulee takaisin, ei tällä kertaa maan päälle, vaan pilviin, kutsumaan meidät kaikki yläilmoihin, kaikkien aikojen kaikki uskovat, elävät ja kuolleet, koko Kristukseen uskovien perheen, joka on ikuisesti yhdistetty Vapahtajaan, joka vuodatti verensä, että me kaikki voisimme pelastua.

Se on siunattu toivomme ja myös kalvava huolemme perheenjäsenistä, jotka eivät ole vielä tunnustaneet Jeesusta Herrakseen, eivätkä tajunneet, että Jeesus Kristus kuoli ristillä kärsiäkseen heidän syntiensä seuraukset. Vain Jumala voi pestä pois syntimme ja Jeesus on Jumala, joka tuli ihmiseksi, jotta voisi vuodattaa verensä meidän puolestamme.

Useimmista tämä on hyvin pahanmakuinen oppi tänä päivänä, koska monet eivät tunnusta olevansa lainkaan syntisiä, vaan väittävät olevansa hyviä ihmisiä, joten tietysti he ovat menossa taivaaseen, eikö niin? Väärin.

Raamattu tekee täysin selväksi, että:

1. Kaikki – KAIKKI – ovat tehneet syntiä ja eivätkä täytä mittaa. Room. 3:23
2. Synnin palkka on kuolema. Room. 6:23
3. Ilman verenvuodatusta ei tapahdu anteeksiantamista. 9:22 Jumala on täydellisesti oikeudenmukainen; Hän on oikeudenmukaisuuden Jumala. Hän näyttää meille, mitä synti on kymmenessä käskyssään, joita kukaan muu kuin Jeesus ei ole pitänyt täydellisesti. Synti on niin loukkaava Jumalaa kohtaan, että se vaatii äärimmäisen rangaistuksen, jonkun elämän veren vuodattamisen.
4. Jumala rakasti maailmaa niin paljon, että lähetti ainoan Poikansa, Herran Jeesuksen, että me kaikki syntiset, jotka uskomme häneen, pelastuisimme. Ne, jotka hylkäävät Jeesuksen, tuomitaan. 3:16-18
5. Kristus kuoli syntisten puolesta. Room. 5: 8-11. Jeesus Kristus maksoi äärimmäisen rangaistuksen – ristinkuoleman ja vuodatti pyhän verensä puolestamme.
6. Kristuksen, Jumalan Pojan veri, puhdistaa meidät kaikesta synnistä. 1. 1:7-9
7. Hän tulee takaisin hakemaan meitä. 1.Tes 4, 1.Kor. 15:51, Joh. 14, Luuk. 21:36
8. Jos asetat luottamuksesi Jeesukseen, että Hän kuoli syntiesi tähden, haudattiin ja herätettiin eloon kolmantena päivänä, sinun on sanottava niin, kerro jollekulle.

”Sillä jos sinä tunnustat suullasi Jeesuksen Herraksi ja uskot sydämessäsi, että Jumala on hänet kuolleista herättänyt, niin sinä pelastut; sillä sydämen uskolla tullaan vanhurskaaksi ja suun tunnustuksella pelastutaan” (Room. 10:9,10).

Jos ihmiset vain ottaisivat vaarin Raamatun varoituksista. Jos vain!

”Valvokaa siis joka aika ja rukoilkaa, että saisitte voimaa paetaksenne tätä kaikkea, mikä tuleva on ja seisoaksenne Ihmisen Pojan edessä” (Luuk. 21:36).

Rukousmalli uskoville:

Herra Jeesus, näen nyt, että maailmassa tapahtuu kauhistuttavia asioita. Tiedän, että sinun täytyy olla aivan ovella. Auta minua olemaan valmis, etten joutuisi häpeään, kun tulet yläilmoihin.

Tiedän, etten ole arvollinen, mutta katso minut arvolliseksi pakenemaan kaikkea, mitä on tulossa maan päälle ja seisomaan Sinun edessäsi

Olen pettänyt Sinut lukemattomilla tavoilla, mutta rukoilen, että jos on jokin tapa, jotakin, jota vielä voin tehdä, auttaakseni jotakuta uskomaan Sinuun, niin auta minua, etten menettäisi tilaisuuksia, jotka voit antaa minulle nyt tällä ratkaisevalla hetkellä. Oi rakas Isä, että (henkilön nimi) pelastuisi!

Rukousmalli niille, jotka eivät tunne Jeesusta elämässään:

Rakas Jumala, olen syntinen. Olen rikkonut lakiasi ja mennyt omaa tietäni. Olen yrittänyt muuttua, mutta se ei toimi. En halua mennä helvettiin. Ole hyvä ja anna anteeksi (nimeä jokainen mieleesi tuleva synti; Hän tietää ne jo). Luotan Jeesukseen.

Uskon, että Jeesus kuoli ristillä minun syntieni vuoksi, haudattiin ja nousi kuolleista kolmantena päivänä. Luotan Jeesukseen, että Hän pesee pois syntini, koska vuodatti pyhän verensä minun puolestani. Rakas Jeesus, tiedän, etten ansaitse sitä, mutta tee minusta yksi Sinun kansastasi. Sitä pyydän sinulta nyt.

”Kaikki, minkä Isä antaa minulle, tulee minun tyköni; ja sitä, joka minun tyköni tulee, minä en heitä ulos” (Joh. 6:37).

Read Full Post »

Maailma ja seurakunta: minne menossa? (osa 3)

THE WORLD AND THE CHURCH: WHERE ARE THEY HEADED? – PART  THREE
1.12.2020, T. A. McMahon, suom. SK

Tämä on jatkoa artikkelille Maailma ja seurakunta: minne menossa? (osa 2)

Raamattu on Jumalan suora yhteydenotto ihmiskuntaan. Genesiksestä Ilmestyskirjaan meille kerrotaan, kuinka Jumalan luomakunta alkoi ja myöhemmin, kuinka maa korvataan uudella taivaalla ja uudella maalla (Ilm. 21:1). Raamattu kertoo myös tapahtuneista merkittävistä tapahtumista (esim. Ihmisen tottelemattomuus, Kristuksen syntymä, ristiinnaulitseminen ja ylösnousemus ihmiskunnan sovittamiseksi Jumalan kanssa) ja mitä tulevaisuudessa tapahtuu juuri ennen Herramme ja Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen paluuta (seurakunnan tempaus, Suuri Ahdistus ja lyhytkestoinen Antikristuksen uskonnon ja valtakunnan perustaminen). Tämä kolmiosainen sarjani on keskittynyt eskatologiaan, joka on se, mitä Raamattu julistaa viimeisistä päivistä, jolloin Jeesus palaa perustamaan tuhatvuotisen hallintansa maan päälle.

Viime kuun uutiskirjeessä (osa 2) esitin esimerkkejä siitä, kuinka erilaisiin kristityiksi tunnustautuviin uskonnollisiin ryhmiin vaikutetaan ja niitä jopa mukautetaan Antikristuksen uskontoon. Siihen liittyy erilaisia panteistisia uskomuksia, kuten että ihminen on Jumala tai osa Jumalaa, että Jumala on kaikessa, että ihmisen on tiedostettava oma jumaluutensa, saavutettava ykseys Jumalan kanssa, saavutettava oma ääretön potentiaalinsa, päästävä käsiksi omiin luontaisiin jumalallisiin voimiinsa jne. Vaikka kontemplatiivinen liike kristinuskossa ei esitä yhtään avoimesti panteistista julistusta, se on kuitenkin edistänyt monia panteistisen itämaisen mystiikan käytäntöjä. [Lue myös kirjoitukset Kontemplatiivinen rukous ja Lectio Divina – pyhä lukeminen]

Tähän sisältyy myös kristittyjen tahaton apu Antikristuksen valtakunnan tuomiseksi. Monet uskovat erheellisesti olevansa perustamassa Kristuksen valtakuntaa ehtona Hänen paluulleen maan päälle. Tämä väärä opetus on nimetty valtakuntadominionismiksi. Uskonnolliset ryhmät, joilla on opetuksissaan ja käytännöissään elementtejä, jotka heijastavat panteismia ja valtakuntadominionismia, ovat sekä monimuotoisia että lukuisia. Heidän toivonsa on olla yhteydessä toisiinsa ja jonakin päivänä yhtyä luoden ”täydellisen myrskyn” skenaarion (ks. osa 2).

Vaikka suuri osa Antikristuksen valtakunnan teologiasta on yhdistetty niihin, jotka pitävät kiinni äärikarismaattisesta teologiasta, siemeniä löytyy myös konservatiivisten kristittyjen ryhmistä. Ajattele esimerkiksi uskonpuhdistuksen teologian ja kalvinismin opetuksia. Muutamia huomionarvoisia poikkeuksia lukuun ottamatta suurin osa kalvinisteista on amillennialisteja. Se on jäänne opista, joka uskonpuhdistajille jäi ajaltaan roomalaiskatolisina. He eivät usko Jeesuksen Kristuksen kirjaimelliseen tuhatvuotiseen valtakuntaan maan päällä. Kalvinismi vetosi voimakkaasti Augustinukseen, Jumalan Kaupunki -teoksen tekijään ja useimpien roomalaiskatolisuuden dogmien isään.

Monet kalvinistit noudattavat Augustinuksen raamatuntulkinnan menetelmää luottaen vahvasti allegoriaan ja Raamatun hengellistämiseen. Se on subjektiivinen keino saada Raamattu sanomaan mitä haluaa. Allegoria välttää jakeen kontekstia, sanojen yleistä merkitystä, jakeen kielioppia, logiikkaa ja erottamista pitäisikö se ymmärtää kirjaimellisesti vai kuvaannollisesti. Käytettäessä tätä lähestymistapaa Raamattuun berealaisuus (Apt. 17:10-12) on lähes mahdotonta. Se on myös portti mystiseen lähestymistapaan, jota käytetään panteismin edistämiseen. Se merkitsee, että hermeneutiikka (raamatullinen tapa ymmärtää Raamatun opetuksia) on kuollut. Siihen sisältyy myös eisegeesi – omien käsitysten lukeminen Raamattuun sen sijaan, että keskityttäisiin siihen, mitä Jumala sanoo.

Selkeä esimerkki amillenniaalisesta allegorisoimisesta on tapa, jolla he suhtautuvat Ilmestyskirjassa annettuihin yksityiskohtiin koskien Kristuksen tuhatvuotista hallintaa. Näitä kohtia ei pidetä kirjaimellisina mukaan lukien Saatanan sitominen ja myöhempi vapauttaminen pettämään epäuskoiset tuhatvuotisen valtakunnan lopussa. Sanoilla sanotaan olevan syvempi merkitys, jota asiayhteys, yleinen ymmärrys, tai selvä järki sen suhteen, miten sanat määritellään ja miten niitä käytetään, eivät tarkoita.

Amillennialistit uskovat, että tuhatvuotinen valtakunta alkoi Jeesuksen taivaaseenastumisessa ja jatkuu edelleen. He opettavat, että Saatana sidottiin ristillä. Koska Kristus ei ole palannut ja olemme muka 1000-vuotisessa valtakunnassa Saatanan ollessa sidottuina, niin Hänen valtakuntansa perustamisesta tulee Kristuksen ruumiin tärkein tehtävä! Taas meillä on ruumis ottamassa hallinnan seurakunnan päältä. Augustinuksen kirjan jälkeen Calvin päätti perustaa Jumalan valtakunnan maan päälle Geneveen. Siitä tuli katastrofi täynnä legalismia.

Eräs kirkkohistorioitsija sanoo: ”Calvin ryhtyi toimimaan suunnitelmansa toteuttamiseksi muuttaa Geneve ensimmäiseksi Jumalan valtakunnaksi maan päällä … yhteisöksi ilman korruptiota, häiriöitä, pahetta tai syntiä; … Uudeksi Jerusalemiksi, josta maailman pelastus säteilisi. … Hänen elämänsä oli omistettu tämän yhden idean palvelukseen.” Se muistutti roomalaiskatolisuuden globaaleja valtaussuunnitelmia, mikä on yksi syy, että Calvin’ista puhuttiin protestanttisena Geneven paavina.

Muita kalvinistien toteuttamia Kingdom Dominion -yrityksiä tapahtui Yhdysvalloissa alkaen 60- ja 70-luvuilla. Uskonpuhdistuksen teologien johdolla kristillinen rekonstruktionismi (teonomia) opettaa, että soveltamalla Jumalan lakeja (mukaan lukien VT:n lait) maa muutetaan ja Jumalan valtakunta tulee. Kristillinen rekonstruktionismi vaikutti suuresti tämän päivän kristilliseen oikeistoon ja moraaliseen enemmistöliikkeeseen (Moral Majority).

Sitä seurasi herätyksen koalitio (Coalition On Revival), joka sai kristittyjä valituiksi paikallisiin virkoihin, kongressiin, senaattiin ja presidentin virkaan. Näiden toimien uskottiin olevan välttämättömiä toteuttamaan valtuutuksen, joka perustaisi Jumalan valtakunnan. Calvinin sanoin ”valtion on suostuttava kirkon palvelijaksi”. Päästä (Jeesus Kristus) erotettuna kirkosta tuli kuitenkin usein valtion palvelija – tila, jonka amillennialismi aiheutti. Valtion viranomaiset nimittivät sananpalvelijat. Monin paikoin, kuten Hollannin reformoitujen dominoimassa Alankomaissa, valtion virkamiehet sovittelivat uskonnollisten ryhmien välisiä opillisia ristiriitoja. Tämä oli paluu Konstantinukseen, joka laillisti kristinuskon ja astui sitten johtamaan uskonnollista näytöstä joksikin aikaa.

Tänä päivänä näemme nuoria kristittyjä yhä enemmän altistettavan Kingdom Dominion -opetuksille. Tapahtuma Send oli ensisijaisesti tunnevetoinen Kingdom Dominion -ajoneuvo 50 000 nuorelle osallistujalle. Hillsong United’in ja Jesus Culture’n musiikki viettelee monet. Heidän teologiansa on valtakuntadominionismi, minkä todistaa joidenkin heidän kappaleidensa sanoitus.

Kristillinen rekonstruktionismi ja kalvinismi ovat tehneet yllättäviä tunkeutumisia kotiopetusliikkeeseen. Erittäin onnistunut Apologetiikka-sarja nimeltä Totuus-projekti (The Truth Project), jonka on tuottanut Focus on the Family, opettajina kalvinistit, kannusti nuorta yleisöä toimimaan globaalin muutoksen puolesta johtajuuden kautta yhteiskunnan tärkeillä vaikutusalueilla, kuten valtio, perhe, yhteisö, koulutus, työväki, media, taide jne. Kaikesta arvokkaasta huolimatta, jota jotkut näistä Jumalan valtakuntaa rakentavista liikkeistä ehkä puolustavat, elleivät ne ole uskollisia kurssille, jonka on Raamatussa esittänyt seurakunnan pää Jeesus Kristus, niin nämä johtajat osallistuvat tietämättään Vihollisen juoniin.

Amillennialismi, jolla on luontainen motivaatio ”perustaa valtakunta”, on samanlainen kuin laivan kompassi, joka näyttää muutaman asteen pieleen. Se ei voi ohjata alusta tarkoitettuun päämäärään. Kalvinismin epäraamatullisen eskatologian lisäksi amillennialismi on yleisin uskomus tunnustavien kristittyjen keskuudessa. Se on roomalaiskatolisten, kreikkalais- ja venäläis-ortodoksisten kirkkojen, luterilaisten, presbyteerien, anglikaanien, episkopaalien, Kristuksen Kirkon (Church of Christ) ja useimpien itsenäisten baptistien näkemys.

Tämä viimeinen liike, jota aion käsitellä, on mielestäni tehokkain pyrkimyksissä valmistella maailma ja kristikunta Antikristuksen uskontoa ja valtakuntaa varten. Saatat yllättyä kuullessasi, että se on psykologia – erityisesti psykoterapia eli psykologinen neuvonta. Väitteeni perustelemiseksi soveltakaamme kriteerejä, joita käytin muihin liikkeisiin, jotka myös olivat antikristuksen hyväksymisen valmisteluprosessissa.

Ensin vähän taustaa:

• Psykoterapia on näennäistiedettä, joka teeskentelee olevansa tiedettä. Sen sisältö on puhua – vain puhua.
• Terapeuttinen puhe on täysin subjektiivista. Siinä painotetaan voimakkaasti tunteiden, kokemusten, intuitioiden, tuntemusten jne. käsittelyä.
• Psykoterapiassa on noin 500 hoitoa ja tuhansia tekniikoita, joista suurin osa on ristiriidassa keskenään.
• Psykoterapia on uskonto, joka teeskentelee olevansa tiedettä kuten myös lääketiedettä.
• Hoidon arvioinnin pääkriteerit psykoterapiassa ovat potilaan omat uskomukset tai tunteet.

Psykoterapeutin henkilökohtainen mielipide ennemmin kuin objektiivinen tiede on diagnoosin periaate psykologisessa neuvonnassa.

Osassa 1 käsittelin niiden epäonnistuneita yrityksiä, jotka ovat hyljänneet Raamatun Jumalan ja Hänen ohjeensa ratkaisuna ihmiskunnan syntiongelmaan ja sen aiheuttamaan tuhoon. Viittasin siihen ”sotkuna”, jossa ihmiskunta ja muu luomakunta on. Maailma on ruman kuoleman prosessissa. Koska ei ole löytynyt toivoa ihmisen pyrkimyksessä korjata sotku tieteellisen materialismin, evoluutioteorian eikä naturalismin kautta, niin löytääkseen pelastuksen ihminen on kääntynyt koko sydämestään mystiikkaan. Hän asettaa toivonsa panteismiin, käsitykseen, että hän itse on Jumala kaiken muun ohella. Se saattaa tuntua järkevältä viimeisenä oljenkorsikeinona. Ongelmahan on Jumalan kokoinen, mutta uskominen ”jumaluuteen” synnyttää uuden ongelman.

Kuinka saada ihmiset hyväksymään ajatus, että he itse ovat Jumala tai jumalia? Vihollinen on työstänyt tuota valhetta kauan kohtuullisen menestyksekkäästi, mutta mieti, kuinka menestysaste voisi nousta, jos jumaluudelle, varsinkin lännessä, annetaan tieteen pintaviilu, joka samalla vähentää häpeää tuovaa uskonnollista leimautumista!

Menkäämme psykologian valetieteelliseen maailmaan. Eräs tutkijapsykologi kirjoittaa omasta ammatistaan: ”Olen henkilökohtaisesti nähnyt terapeuttien vakuuttavan asiakkaillensa, että kaikki heidän ongelmansa johtuvat heidän äidistään, tähdistään, biokemiallisesta koostumuksestaan, ruokavaliostaan, elämäntavoistaan ja jopa menneen elämänsä ’karmasta’.”

Karma ja muut idän mystiset ideat ovat siirtyneet terapialuettelon kärkeen. Eräs humanistisen psykologiayhdistyksen (Association of Humanistic Psychology) entinen presidentti on ehdottanut, että psykoterapia tullaan todennäköisesti tuntemaan 20. vuosisadan huijauksena. Sen sijaan, että luopuisivat selvästi konkurssiin menneestä ammatistaan, monet psykologit ja psykiatrit ovat pahentaneet harhaansa yrittämällä pönkittää romahtavan korttitalonsa yhden tai toisen muotoisella itämaisella mystiikalla.

Kuten Kalifornian yliopiston professori Jacob Needleman on sanonut: ”Suuri ja kasvava määrä psykoterapeutteja on nyt vakuuttunut, että itämaiset uskonnot tarjoavat mielen ymmärtämisen, paljon täydellisemmän kuin mikään, mitä länsimainen tiede on koskaan visioinut. Samalla uusien uskontojen johtajat (nykyään lännessä olevat lukemattomat gurut ja hengelliset opettajat) itse muotoilevat uudelleen ja mukauttavat perinteisiä järjestelmiä modernin psykologian kielen ja ilmapiirin mukaisiksi.”

Psychology Today -lehden artikkelissa todettiin, että itämaiset filosofiat ”näyttävät vähitellen etenevän [lännessä] psykologioina, ei uskontoina”. Jumaluus on helpompi hyväksyä käärittynä sveitsiläisen psykiatri Carl Jungin kollektiivisen alitajunnan, ihmisen korkeamman potentiaalin, tai liike-elämän itsensä parantamista koskevien seminaarien paketteihin. Stanfordin yliopiston MBA-ehdokkaat oppivat hyödyntämään ”sisäistä olemustaan” (korvaava ilmaus Jumalalle) etsimällä sisäistä ohjausta kurssilla nimeltä ”Luovuus liiketoiminnassa”, jolla opetti professori Michael Ray, intialaisen Guru Muktananda’n opetuslapsi. Itämaisen mietiskelyn harjoitukset, jotka on siirretty ”Joogaa terveydeksi”- tai holotrooppisina (eheyttä tuovina) hengitystekniikkoina, avaavat ihmisen kokemaan ”jumalatietoisuuden”.

Normaali tietoisuus luovuttaa ohjauksen ”korkeammalle tietoisuudelle”, joka saavutetaan enimmäkseen huumeiden aiheuttamien muutostilojen ja erilaisten huumeettomien joogatekniikoiden avulla. Maalaisjärki on tehnyt tietä epätavalliselle ”korkeammalle tietoisuudelle”. Psykoterapeutit ja psykiatrit itse ovat saavuttaneet kaikkitietävän, jumalankaltaisen suuruuden ennen tavallista kansaa. Tämä yhdessä heidän 300 miljardin dollarin teollisuutensa kanssa tekee heistä tärkeän voiman mystiikan myymisessä massoille.

Entä sitten psykoterapian vaikutus seurakunnassa? 1970-luvulla psykoterapia tulvi seurakuntaan kuin tsunami. Psykologi James Dobson’in ja muiden ”kristillistä psykologiaa” edustavien johdolla he tulkitsivat Raamatun uudelleen koskien sen opetuksia ”minästä” ollakseen yhteensopivia psykologian näkökulman kanssa. ”Minä/Itse” (self) hallitsee psykologiassa; sitä on psykoterapia kokonaan.

Olemme selittäneet, että jos uskomme, että Raamatun Jumala on todella Jumala, niin pitäisi olla selvää, että me emme ole Jumala. Jos joku ei usko sitä, niin käsitys, johon hänet johdetaan, on, että hän itse on Jumala. Kristityt, ovatpa sitten todellisia tai vain nimellisiä, ovat vastahakoisia menemään siihen. Silti psykologia siirtää heitä siihen suuntaan. Kuinka? Uskovalla on Jumala ja minä. Hänen elämänsä on jatkuvaa taistelua alistumisesta jommallekummalle. Kuitenkin viime vuosisadan loppupuolella psykologiasta johdetut ”minä/itse”-opetukset tulivat seurakuntaan: Itserakkaus, itsetunto, minäkuva, itseluottamus, omanarvontunto ja kuten Dave Hunt sanoi: self-ad nauseam (minää että oksettaa).

Nämä opetukset kristillisten psykologien ja neuvonantajien armeijan tukemina käänsivät ”minää” koskevat Raamatun jakeet täysin päälaelleen. Itselleen kuolemisen sijaan seurakuntaa on kehotettu rakastamaan ja arvostamaan itseään! Uskon, että se on ollut Saatanan tehokkain juoni kirkkohistorian viimeisten 50 vuoden aikana.

Kuten Tobia Jeremian kirjassa, psykologia, joka johtaa minä-epäjumalan palvelukseen – jopa sen jumalallistamiseen – on perustanut myymälän seurakuntaan aiheuttaen sanomatonta hengellistä tuhoa Kristuksessa olevien veljien ja sisarten keskuudessa.

Kuinka sitten elämme? Mikä on vastalääke, raamatullinen suojelusuunnitelma mitä tulee varoitukseen, jonka Jeesus antoi koskien viimeisinä päivinä tapahtuvaa petosta? ”Katsokaa, ettei kukaan teitä eksytä” (Matt. 24:4). Meidän on oltava kuin isaskarilaiset, jotka ymmärsivät ajan ja käsittivät, mitä Israelin oli tehtävä (1. Aik. 12: 32). Petoksen vastalääke ei ole monimutkainen, mutta se vaatii ahkeruutta erottamisen suhteen. Meidän tulee ensin alistua Jumalalle, joka tekee meille mahdolliseksi Hänen Pyhän Henkensä avulla vastustaa paholaista (Jaak. 4:7). Seuraavaksi meidän on jatkettava vakaasti Raamatun opissa ja ohjeissa. Se tarkoittaa tapaa lukea Jumalan Sanaa päivittäin ja se on tärkein tapa, joka meillä voi olla. Sitten meidän on tehtävä, mitä Jumalan Sana sanoo, ”ei väellä eikä omalla voimallamme, vaan Pyhän Hengen avulla” (Sak. 4:6). Meidän tulee myös olla yhteydessä muihin uskoviin tukien toisiamme rukouksessa sekä rukoilla jatkuvasti Herraa Jeesusta opastamaan ja ohjaamaan meitä Hänen tahtoonsa (Apt. 2: 42).

Ps. 1:2-3 antaa meille Jumalan ohjeita hedelmällisyyteen näinä vaikeina aikoina, kun Herra lähestyy. Uskovina meidän tulee ”iloita” Sanassa ja ”mietiskellä” sitä ”päivin öin”. Se tekee meistä hengellisesti ”kuin istutetun puun vesiojain tykönä, joka antaa hedelmänsä ajallaan ja jonka lehti ei lakastu; ja kaikki, mitä hän tekee, menestyy”.

TBC

Read Full Post »

Maailma ja seurakunta: minne menossa? (osa 2)

THE WORLD AND THE CHURCH: WHERE ARE THEY HEADED? – PART TWO
1.11.2020 T. A. McMahon, suom. SK

Tämä on jatkoa artikkelille Maailma ja seurakunta: minne menossa? (osa 1)

Osassa 1 tarkastelimme, mitä Raamattu kertoo tapahtuvan lopunaikoina juuri ennen Jeesuksen Kristuksen paluuta ja sen aikana. Keskityimme ensisijaisesti maailmaan – toisin sanoen niihin, jotka ovat hylänneet raamatullisen kristinuskon, Jeesuksen Kristuksen ja Hänen tarjoamansa pelastuskeinon, jonka Hän on hankkinut kaikille niille, jotka haluavat hyväksyä sen. Huomautimme, että ne, jotka hylkäsivät Kristuksen keinon ihmiskunnalle olla sovitettu Luojansa kanssa, kääntyivät mystiikkaan panteismin muodossa. He korvasivat todellisen ja elävän Jumalan, Luojamme, itsellänsä (Room. 1). He ovat uskoneet valheen, jota Saatana oli käyttänyt pettämään Eeva (ks. 1. Moos. 3) ja heitä valmistetaan hyväksymään Antikristuksen väite, että hän on Jumala, kuten toinen Tessalonikalaiskirje sanoo:

”Älkää antako kenenkään vietellä itseänne millään tavalla. Sillä se päivä ei tule, ennenkuin luopumus ensin tapahtuu ja laittomuuden ihminen ilmestyy, kadotuksen lapsi, tuo vastustaja, joka korottaa itsensä yli kaiken, mitä jumalaksi tai jumaloitavaksi kutsutaan, niin että hän asettuu Jumalan temppeliin ja julistaa olevansa Jumala.” (2. Tess. 2:3-4)

Puntaroimme Samuel Andrews’in kirjoituksia hänen kirjassaan Christianity and Anti-Christianity in their Final Conflict ja hänen menetelmäänsä tutkia lopun aikoja koskevia Raamatun tekstejä. Hän tarkasteli nähdäkseen, josko se, mitä Raamattu sanoi tapahtuvan, olisi jossakin määrin ilmenemässä hänen omassa ajassaan. Hän löysi esimerkkejä melkein jokaisesta petoksesta, joista Raamattu varoittaa. Ainoa ero hänen aikansa ja meidän aikamme välillä on, että maailma ja paholainen ovat kasvattaneet näitä valheita valtavasti. Siitä, mikä oli vasta alkamassa tulla esiin 120 vuotta sitten, on tullut räikeää nyt. Uskon, että sananparsi ”hidden in plain sight” (piilotettu selvästi näkyville) kuvaa parhaiten tapahtuvaa.

Itämaisen mystiikan, hindulaisuuden ja buddhalaisuuden uskomukset ovat lähestulkoon syrjäyttäneet perinteiset kristilliset käsitykset Lännessä. Yksi sadoista ”näkyville piilotetuista” esimerkeistä on Nuorten Miesten Kristillinen Yhdistys (NMKY, YMCA). Siitä on tullut suosittu keskus joogakursseille. Useimmat tänä päivänä eivät osaisi kertoa, mitä kirjaimet YMCA tarkoittavat ja monet arvelevat, että Y varmaan tarkoittaa Yoga. Tämän päivän teini-ikäiset eivät ole tietoisia itämaisten uskonnollisten termien hengellisestä pohjasta, joita ovat lisänneet sanastoonsa (esim. karma, mantra, avatar, diva, guru, nirvana). [Kotimaasta todettakoon, että Suomen ev.lut. kirkon sisälle ajetaan joogaa, mindfulnessia jne. hyvin voimakkaasti. Ne, jotka eivät sitä sulata, leimataan vanhanaikaisiksi ja jälkeenjääneiksi. Pari tuoretta esimerkkiä tässä ja tässä.]

Osassa 1 keskityimme lähinnä maailmaan, jota vedettiin panteismiin, uskoon, että kaikki ja jokainen ovat Jumala. Tämä on ennakoitavissa oleva tulos, joka johtuu siitä, että maailma hylkää Jeesukseen Kristuksen ja siitä, että sitä sen vuoksi vedetään Antikristuksen uskontoon. Tässä artikkelissa tarkastelemme lyhyesti, millaiseksi kristikunnan tila oli tullut maailman vaikutuksesta Samuel Andrews’in päivinä ja sitten vertailun vuoksi tarkastelemme tämän päivän seurakunnan tilaa.

Andrews viittaa lukuun Ilm. 2, jossa Jeesus puhuu Efeson seurakunnalle. Vaikka seurakunta teki monia hyviä tekoja, Jeesus nuhtelee sitä: ”Mutta se minulla on sinua vastaan, että olet hyljännyt ensimmäisen rakkautesi.” Andrews yhdistää seurakunnan ajautumisen pois rakkaudestaan Jeesusta kohtaan luopumukseen: ”Siten se on ensimmäisen rakkauden menetys, ei opilliset harhat, josta löydämme uskosta luopumisen juuren ja avaimen seurakunnan koko myöhempään historiaan. Sitten alkoi tuo hengellinen ero Päästä, joka ei voi loppua, ennen kuin ensimmäinen rakkaus on saatu takaisin.”

Hän määrittelee luopumuksen: ”Luopumus eli pois putoaminen (falling away) … tarkoittaa yleensä putoamista pois jostakin annetusta normista; loikkausta. Tässä se tarkoittaa putoamista pois Jumalan asettamasta seurakunnan todellisesta asemasta. Tämä yleinen merkitys jättää määrittelemättä luopumuksen eli pois putoamisen asteen, onko se totuuden täydellinen vai osittainen kieltäminen. Apostoli [Paavali] erottaa luopumuksen kaksi muotoa, joista toinen on kristinuskon korruptoituminen, toinen sen ehdoton hylkääminen. Pois putoamista, joka alkaa rakkauden menetyksestä, ei tule rajoittaa oppiin; se käsittää koko hengellisen elämän; ja siten seurakunnan koko ulkoisen järjestyksen.”

Kun Jeesus puhuu seurakunnille Ilmestyskirjassa, Hän tekee sen seurakunnan Päänä. Hän puhuu ruumiilleen. Kun ruumiin rakkaus Häntä kohtaan vähenee, myös sen kuuliaisuus Häntä kohtaan vähenee, minkä seurauksena ruumis tekee omia asioitaan alistumatta Jeesukselle, seurakunnan Päälle.

Näin luopumus turmelevassa merkityksessään kehittyy. Se on totuuden hylkääminen sen kautta, että lakataan rakastamasta ja noudattamasta Herramme ja Vapahtajamme ohjeita. Andrews tunnisti paljon siitä, mikä oli vaikuttanut hänen aikansa seurakuntaan. Kyse oli seurakunnasta maailmassa ja maailmasta seurakunnassa, minkä kaiken oli aiheuttanut huomaamaton ajautuminen pois Päästä: ”Sentähden tulee meidän sitä tarkemmin ottaa vaari siitä, mitä olemme kuulleet, ettemme vain kulkeutuisi sen ohitse” (Hepr. 2:1).

Pään kehotusta ”sitä tarkemmin ottaa vaari” ei huomioitu silloin – eikä nyt. ”Kulkeutumisesta” on siksi tullut ajassamme massiivinen hengellinen maanvyöry, joka hautaa Jumalan Sanan totuuden kaikilla mahdollisilla demonisesti suunnitelluilla tavoilla – siltä se ainakin näyttää. Jos olet seurannut The Berean Call’ia kohtuullisen kauan, tai jopa vuosikymmenen ennen TBC-palvelutyön alkua vuonna 1992, niin olet epäilemättä tutustunut kirjaan The Seduction of Christianity (1985). Näin ollen olet tullut tietoiseksi useammista seurakuntaa saastuttavista harhaopeista ja vääristä opettajista, kuin mistä useimmat kristityt todennäköisesti välittävät tietää. Se voi olla toisinaan hieman masentavaa – eräänlaista suouintia. Se on usein verkkaista hommaa, kun inhottavat iilimadot tarttuvat kehoosi ottamaan kyytiä – ja lounaan. Niinpä säästän sinut harhaoppien luettelemiselta, koska ne täyttäisivät nopeasti tämän artikkelin.

Toisaalta siinä, mitä Herra on antanut meille mahdollisuuden tehdä, on paljon kehotusta ja rohkaisua. Loppujen lopuksi minä en ole se, joka sanoi: ”Katsokaa, ettei kukaan teitä eksytä.” (Matt. 24:4). Tai: ”Mutta Henki sanoo selvästi, että tulevina aikoina moniaat luopuvat uskosta ja noudattavat villitseviä henkiä ja riivaajien oppeja” (1. Tim. 4:1). Tai: ”Sillä aika tulee, jolloin he eivät kärsi tervettä oppia, vaan omien himojensa mukaan korvasyyhyynsä haalivat itselleen opettajia ja kääntävät korvansa pois totuudesta ja kääntyvät taruihin” (2. Tim. 4:3). Tai: ”Minä tiedän, että minun lähtöni jälkeen teidän keskuuteenne tulee julmia susia, jotka eivät laumaa säästä ja teidän omasta joukostanne nousee miehiä, jotka väärää puhetta puhuvat, vetääkseen opetuslapset mukaansa. Valvokaa sentähden ja muistakaa, että minä olen kolme vuotta lakkaamatta yötä ja päivää kyynelin neuvonut teitä itsekutakin.” (Apt. 20:29-31). Tai koko Juudan kirje! Tai: ”Kuitenkin, kun Ihmisen Poika tulee, löytäneekö hän uskoa maan päältä?” (Luuk. 18:8). Joten se ei koskaan käy tylsäksi, vaikkakaan luopumuksen ajat eivät ole mukavia.

Jos olet ollut epävarma luopumuksesta ja ajattelusi on enemmän ”positiivisilla” linjoilla, kuten odotettavissa oleva maailmanlaajuinen herätys ja kansallinen parannus – ja edellä mainitut jakeet eivät anna sinulle rauhaa – niin Raamattu antaa meille kymmenittäin lisää. Sen sijaan, että haluaisin arvioida tämän ajan harhaoppien paljoutta, haluan jakaa näkökulman, jota Samuel Andrews’in kirjan nimi kannustaa minua miettimään.

Jälleen kerran kirjan nimi on: ”Christianity and Anti-Christianity in Their Final Conflict” (Kristinusko ja antikristillisyys lopullisessa konfliktissaan). Tämä saa minut uskomaan, että nuo kaksi entiteettiä jatkavat taistelua, kunnes Jeesus palaa tuhoamaan kaikki ne, jotka Saatana on koonnut Häntä vastaan. Saatana kooten joukkonsa vetää heitä petostensa, juoniensa, huijaustensa, viettelystensä, valheidensa, Raamatun vääntelemistensä, väärien profeettojensa ja opettajiensa, kulttiensa, ihmisen himoihin ja etenkin ihmisen egoon vetoamistensa moninaisuudesta, joita kaikkia hän käyttää saattamaan heidät ansaan.

Nuo petokset ovat vanginneet, ei vain ne, jotka ovat hyljänneet Kristuksen, vaan myös uskovat, jotka Saatanan, ”valon enkelin”, petokset ja hänen valheellisten merkkiensä ja ihmeidensä paljous ovat kietoneet pauloihinsa. Tavoitteeni on osoittaa, kuinka toisiinsa liittyviä vastustajan näennäisesti erilaiset petokset ovat ja kuinka ne yhtyvät edistäessään Antikristuksen uskonnon ja valtakunnan kehittymistä ja hyväksymistä.

Aloittakaamme roomalaiskatolisesta kirkosta, joka on täynnä antikristuksen valtakuntaa tukevia olennaisia asioita. Ensinnäkin se näkee itsensä kristikunnan päänä. Sen paavia kutsutaan Kristuksen sijaiseksi (Vicar of Christ), mikä tarkoittaa Kristuksen inhimillistä edustajaa maan päällä. Sen eskatologia on amillenniaalinen (tuhatvuotisen valtakunnan kieltävä). Se on korvannut Israelin ja yrittänyt perustaa Kristuksen valtakuntaa Rooman keisari Konstantinuksen ajasta lähtien, samalla kun paavit ovat hallinneet maailman valtakuntia.

Suuri osa katolisuudesta on mennyt mystiikkaan ja panteismiin erämaaisien, jesuiittojen Ignatius Loyolan ja viime aikoina buddhalaiskatolisen munkin, Thomas Mertonin, kuten myös johtavien evankelikaalien suosikkipapin, Henri Nouwenin, kautta. Suorempi yhteys panteismiin löytyy viimeisimmästä katolisesta katekismuksesta: ”Sillä Jumalan Poika tuli ihmiseksi, että me voisimme tulla Jumalaksi.” Ja: ”Jumalan ainosyntyinen Poika, joka haluaa tehdä meistä jumalallisuutensa jakajia, omaksui meidän luontomme, että hän, ihmiseksi tehtynä, voisi tehdä meidät jumaliksi.” Nämä lainaukset, jotka ovat virallisessa katolisessa katekismuksessa, ovat peräisin pyhältä Tuomas Akvinolaiselta ja pyhältä Atanasiukselta. [Lue myös artikkeli Vakava varoitus kristillisestä mystiikasta.]

On paljon muuta Rooman kirkkoa koskevaa, jonka voisi mainita, mutta haluan käsitellä tässä lyhyessä artikkelissa mahdollisimman monta ”täydellisen myrskyn” tekijää. Olen kuitenkin varma, että tajuat, että puoltatoista miljardia katolilaista ollaan valmistamassa vastaanottamaan Antikristuksen panteistinen uskonto ja valtakunta.

Siirrytään kirkko-organisaatioon, joka yrittää kilpailla Rooman kirkon kanssa vallassa ja rahassa – nimittäin Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen kirkko. Mormonismin perustava uskomus on, että ihminen voi tehdä tiensä jumaluuteen. Kuten sanonta, jonka mormonijumalat muka välittivät ihmiselle, kuuluu: ”Sellainen kuin sinä olet, mekin olimme kerran. Sellaisia kuin me olemme, sinustakin tulee.” Brigham Young julisti: ”Herra loi sinut ja minut sitä varten, että tulisimme hänen itsensä kaltaisiksi Jumaliksi … tulemaan jumaliksi kuten taivaallinen Isämme” ja: ”Paholainen kertoi totuuden. En syytä äiti Eevaa kielletyn hedelmän syömisestä. Näin meistä tulee jumalia.”

Mormonit ovat ilmeisesti hyvin valmistautuneita hyväksymään Antikristuksen panteistiset valheet. He uskovat myös hallitsevansa maailmanhallitusta, joka perustetaan viimeisinä päivinä Jumalan valtakuntana maan päällä. Mikään ei ole liian haastavaa mormonien uskolle, koska he ovat vakuuttuneita, että mitä epärealistisemmalta ja epäkäytännöllisemmältä mormonien oppi heistä näyttää, sitä suurempi on heidän uskonsa, kun he kuitenkin uskovat siihen. Tähän sisältyy mormonien opetusten hyväksymisiä, joilla ei ole mitään raamatullista, arkeologista, kielitieteellistä, maantieteellistä tai antropologista näyttöä tukemaan niiden väitteitä.

Uskonsanan, menestyksen, ja parantumisen saarnaajien keskuudessa jumaluus on ollut merkittävä osa heidän juonimistaan. Kuten yksi heidän vaikutusvaltaisista johtajistaan julisti: ”Aivan kuten koirilla on koiranpentuja ja kissoilla kissanpentuja, niin Jumalallakin on pieniä jumalia.” Kenneth Copeland sanoo: ”Ihminen luotiin jumalaluokkaan. Olemme jumalaluokka.” Viime vuonna luentoni TBC-konferenssissa käsittelivät lähes 50 000 nuoren aikuisen aikaisempaa kokoontumista eräällä stadionilla Floridan Orlandossa. Kokoontumisen nimi oli Send (Lähetä). Julistettu tarkoitus oli lähettää nuoret ulos evankelioimaan maailmaa, alkaen lähiöstään, koulustaan, yhteisöstään, maastaan ja aina maan ääriin saakka. Mikä siinä voisi olla vialla?

Kokoontumisen järjestäjät olivat valtakuntadominionisteja, jotka edustivat YWAM:ia (Suomessa nimellä Missionuoret), Bethel-kirkkoa ja sen yliluonnollisen palvelutyön koulua, uutta apostolista uskonpuhdistusta (NAR) ja lukuisia Uskonsanan saarnaajia. Tapahtuman vanhin-johtajat esiteltiin ”väkevinä Jumalan miehinä”. Heidän joukossaan oli vääriä profeettoja ja vääriä opettajia, kuten Benny Hinn, Rodney Howard-Browne, Lou Engels, Bill Johnson ja Loren Cunningham.

Mitä sitten ovat valtakuntadominionistit? He uskovat, että Jeesus seurakunnan päänä on määrännyt ruumiin ottamaan maailman haltuunsa hänen ollessaan poissa fyysisesti ja heidän on perustettava Hänen valtakuntansa, jotta Hän voisi palata.

Ne, jotka ovat menneet tähän, kailottavat nyt maailmanlaajuista herätystä. Se on ollut niiden helluntailaisten ja karismaatikkojen kutsu, jotka olivat mukana 1940-luvun puolivälin Myöhäissateen Manifest Sons of God -liikkeessä ja myöhemmin Toronton siunauksessa, Brownsvillen herätyksessä, Kansas City -profeetoissa, IHOP:issa (International House of Prayer, Kansainvälinen rukoushuone) ja uudessa apostolisessa uskonpuhdistuksessa (NAR, New Apostolic Reformation).

Miksi? He uskovat, että maailmanlaajuinen kristillinen herätys asettaa heidät johtoon. Haastattelin erästä nuorta miestä, joka kävi yliluonnollisen palvelutyön Bethel-koulua. Hänellä oli menossa kolmas vuosi. Kysyin häneltä hänen eskatologiastaan. Hän ei tiennyt, mitä sana tarkoitti. Sitä ei tarvitse ihmetellä. Raamatullista eskatologiaa ei opeteta siellä. Se on ristiriidassa koulun Kingdom Dominion -agendan kanssa. Istuttuani Bethel-tilaisuudessa sanoin hänelle, että minua kiinnosti saarnaaja, joka mainitsi tulevan maailmanlaajuisen herätyksen ja voisiko hän kertoa minulle, mistä se löytyy Raamatussa? Hän ei ollut varma. Kysyin häneltä, mikä Raamatun mukaan oli seuraava tuleva valtakunta. Hän näytti enemmän kuin säikähtäneeltä, kun ilmoitin hänelle, että se olisi ”Antikristuksen valtakunta”. Monia nuoria kristittyjämme, jotka ovat tietämättömiä siitä, mitä Jumalan sana julistaa viimeisistä päivistä, rekrytoidaan edistämään ”laittomuuden ihmisen, pedon”, uskonnon ja valtakunnan kehittämistä. En usko, että tosi kristitty voi menettää pelastuksensa, mutta uskon kyllä, että kannattamalla Saatanan petoksia uskovan elämä ja hedelmällisyys voidaan haaksirikkouttaa.

Ensi kuun uutiskirjeessä käsittelemme vielä kahta ”täydellisen myrskyn” tekijää, jotka saavat monet konservatiiviset evankelikaalit kannattamaan liittyviä uskomuksia ja tahattomasti osallistumaan toimintoihin Antikristuksen valtakunnan rakentamiseksi.

TBC

Jatkuu artikkelissa Maailman ja seurakunta: minne menossa? (osa 3)

Read Full Post »

Maailma ja seurakunta: minne menossa? (osa 1)

THE WORLD AND THE CHURCH: WHERE ARE THEY HEADED? – PART ONE
1.10.2020 T. A. McMahon, suom SK

Otsikko herättää tärkeän kysymyksen, joka korostaa raamatullisen eskatologian tuntemisen tärkeyttä. Ensinnäkin, mitä on raamatullinen eskatologia ja toiseksi, miksi on tarpeen ymmärtää sitä oikein?

Raamatullinen eskatologia on se, mitä Raamattu sanoo lopun ajoista – kaikki, mitä se julistaa, tulee tapahtumaan. Kuinka saamme siitä oikean käsityksen? Se on hyvin yksinkertaista. Meidän on vain luettava, mitä Raamatulla on sanottavaa siitä. Voimme myös lukea joitakin raamatullisesta eskatologiasta kirjoitettuja kirjoja, mutta ne on asetettava Raamatun valoon.

Raamattu on kirja maailman historiasta – maailman luomisen alusta sen loppuun, jolloin se korvataan uusilla taivailla ja uudella maalla. Miksi se korvataan? Koska sen luomisen jälkeen jokin meni pahasti pieleen.

Luojamme Jumala on välittänyt ihmiskunnalle valittuja yksityiskohtia luomakunnastaan, jonka hän julisti olevan ”sangen hyvä”. Kun Aadam ja Eeva luotiin, Hän antoi heille käskyn, jota he eivät totelleet. Tottelemattomuuden seuraukset toivat synnin maailmaan ja turmelivat koko luomakunnan.

Saatana, langennut enkeli Lusifer, petti Eevan olemaan tottelematon Jumalalle. Aadam, jota ei petetty, teki syntiä tahallaan. Heidän syntinsä tarttui kaikkiin heidän jälkeläisiinsä. Siksi ihmiskunnalla oli kaksi vaihtoehtoa syntisen tilansa suhteen. He voisivat 1) hyväksyä Jumalan sovinto- ja pelastussuunnitelman, jonka Hän tarjosi lähettämällä Poikansa Jeesuksen tulemaan ihmiseksi maksaakseen täyden rangaistuksen kaikista ihmiskunnan synneistä; tai 2) ihmiskunta voisi kääntyä Saatanan puoleen etsimään hänen ratkaisuaan tämän maailman jumalana, johon kuului hänen ”jumaluuden” tarjouksensa yhdelle ja kaikille.

Eevan viettelemisen ajasta aina Antikristuksen uskonnon ja valtakunnan perustamiseen Raamattu kertoo jatkuvasta hengellisestä taistelusta ihmiskunnan sieluista. Vanha Testamentti kertoo tapahtumat, joissa Jumala valitsee ja erottaa Israelin tarkoituksiinsa – ensisijaisesti sellaisen kansan perustamiseksi, jolle Hän lähettäisi Poikansa. Israelin historiaan sisältyi jaksoja Jumalalle alistumisesta ja kapinasta häntä vastaan, tosi palvonnan ja epäjumalanpalveluksen aikoja sekä saatanan edistämiä yrityksiä tuhota juutalaiset. Israelin historiaan sisältyi Jumalalle alistumisen jaksoja ja kapinoimista häntä vastaan, aidon palvonnan ja epäjumalanpalveluksen aikoja sekä saatanan edistämiä yrityksiä tuhota juutalaiset. Jos juutalaiset voitaisiin pyyhkäistä pois, Jumalan lupauksilla ei olisi mitään vaikutusta, eikä Israelin kautta maailmaan tulevaa Messiasta.

Uusi testamentti kertoo Saatanan yrityksestä tappaa Jeesus vauva Herodeksen kautta, kuten myös muista vastustajan juonista juutalaisen Messiaan eliminoimiseksi. Epäilemättä Saatana luuli voittaneensa taistelun, kun Kristus ristiinnaulittiin, mutta vain järkyttyäkseen, kun Jeesus nousi kuolleista! Hän ei ilmeisesti käsittänyt Jeesuksen tulemuksen tarkoitusta, joka oli ”tehdä tyhjäksi paholaisen teot” maksamalla täysi rangaistus ihmiskunnan synneistä kuolemansa, hautaamisensa ja ylösnousemuksensa kautta. Saatanan päätyö oli keskittyä pitämään ihmiskunta synnin orjuudessa, joka murtuisi niiden kohdalla, jotka kääntyisivät – yksin uskon kautta – Jeesuksen puoleen Hänen sovitusuhrinsa vuoksi.

Joten taistelu ihmiskunnan sieluista on ohi, vai mitä? Ei. Itse asiassa se on kiihtymässä – ja suuresti! Saatanan jatkuva itsepetos, joka alkoi taivaassa, kun hän väitti olevansa ”Korkeimman kaltainen”, on laajentunut käsittämään hänen oman uskontonsa ja valtakuntansa maan päällä. Sen kautta hän saa lopulta haluamansa palvonnan vallatessaan miehen, jonka hän voimaannuttaa, Antikristuksen.

Edellä esitetty asettaa eskatologisen taustan maailmalle ja kristinuskolle niiden viimeisessä konfliktissa. Maailma on lyhyen ajan oleva Antikristuksen valvonnassa, joka näyttää vihdoin voittavan kristikunnan. Jumala tuomitsee sitten maailman Suuren Ahdistuksen kautta.

Useista syistä haluan aloittaa Samuel Andrews’in kirjasta ”Christianity and Anti-Christianity in Their Final Conflict” (Kristinusko ja antikristillisyys lopullisessa konfliktissaan). Kirja julkaistiin vuonna 1898. Luettuani hyvin vanhan kopion, olin erittäin motivoitunut saada se uudelleenpainetuksi Berean Call’in kautta. Tajusin, että se ei pelkästään sisältänyt valtavia oivalluksia profetioiden täyttymisestä, vaan hänen kirjansa osoitti myös erinomaisen tavan ymmärtää paremmin raamatullista eskatologiaa. Andrews ei koskaan väittänyt, että hänellä olisi ollut mitään profetiaan liittyvää erityistä armoitusta. Se, mitä hän teki, oli kuitenkin hämmästyttävää! Silti se on jotakin, mitä me kaikki voimme tehdä ja mitä meidän on tehtävä näinä kasvavan luopumuksen päivinä. Seuraavassa siitä, mitä hän teki.

Samuel Andrews uppoutui Ilmestyskirjaan kootakseen, mitä siellä on sanottu viimeisistä päivistä. Hän pohti, keitä olivat tärkeimmät hahmot, mikä oli heidän pelisuunnitelmansa, mitkä olivat heidän uskonkäsityksensä, poliittinen agendansa ja kuinka nuo asiat sopivat yhteen Jumalan Sanan totuuden kanssa. Johanneksen kirjoitusten lisäksi Ilmestyskirjassa ja hänen kirjeissään Andrews tutki, mitä sanottavaa muilla Raamatun kirjoittajilla – Daniel, Matteus, Markus, Luukas, Paavali, Pietari ja Juudas – oli viimeisistä päivistä.

Jälleen, Samuel Andrews ei tehnyt mitään, mitä me uskovaisina emme voi tehdä. Kerätessään tuota tietoa hän tarkkaili nähdäkseen, josko jotakin hänen lukemastaan tulisi esiin ja vaikuttavaksi hänen omassa ajassaan. Hän oli niin raamatullisesti ymmärtäväinen yksilö, että epäilen, ettei hän ollut edes yllättynyt huomatessaan, kuinka paljon siitä oli vallitsevaa kaikkialla hänen aikansa maailmassa – ja jopa kristikunnassa. Surullinen hän oli, siitä olen varma, mutta ei yllättynyt.

Hän esimerkiksi tunnisti, että suurin osa hänen aikansa suuresti arvostetuista ja vaikutusvaltaisista filosofeista olivat kristinuskoa vastaan, sellaiset miehet kuten Baruch Spinoza, Immanuel Kant ja Georg Hegel. Suurin osa meistä on todennäköisesti paremmin perehtynyt sellaisiin miehiin kuin Henry David Thoreau ja Ralph Waldo Emerson, jotka olivat amerikkalaisia.

Jos mietit, mistä nämä filosofit tulivat hengellisesti, niin he, samoin kuin suurin osa 1800-luvun johtavista filosofeista, olivat ateisteja ja agnostikkoja. He hylkäsivät Raamatun Jumalan päättäen, että ”Jumala” on persoonaton voima, joka on kaikessa ja jokaisessa. He edistivät evoluutiota ja naturalismia, jotka he aikanaan yhdistivät idän mystiikkaan.

Andrews näki yhteyden heidän uskomustensa ja Raamatun julistuksen välillä, jonka mukaan Antikristus julistaa olevansa Jumala ja häntä palvotaan Jumalana (2. Tess. 2:3-4).

Se on tärkeä havainto, koska valhe, jolla Saatana vietteli Eevan – että hänestä tulisi ”niin kuin Jumala” – ei ole uskomus, jonka ihmiset omaksuvat välittömästi, varsinkaan ne, jotka perinteisesti pitävät Jumalaa persoonallisena olentona ja maailmankaikkeuden Luojana.

Tänä päivänä siihen kuuluisi esimerkiksi noin 2,5 miljardia kristittyä ja miljardi muslimia. Riippumatta siitä uskooko kristinuskon Jumalaan vai Allahiin, vaihto uskoon, että itse olet Jumala, tai tulossa sellaiseksi, ei tapahdu välittömästi. Andrews kirjoittaa: ”Niin kauan, kuin ihmiset uskovat persoonalliseen Jumalaan, maailmojen ja ihmisen Luojaan, joka hallitsee kaikkea tahtonsa mukaan ja on olemassa kaikesta erillään, kukaan ei voi istuutua Jumalan temppeliin ’todistaen itsensä Jumalaksi’; tällainen väite hylättäisiin välittömästi sekä rienaavana että absurdina. Ennen kuin tällaista väitettä voidaan kuunnella, on monissa mielissä saatava aikaan sellainen muutos heidän käsityksessään Jumalasta, että tämä väite jumaluudesta ei loukkaa heitä jonakin outona ja uskomattomana, vaan hyväksytään täysin yhdenmukaisena sen kanssa, mitä he uskovat jumalallisesta luonteesta ja sen suhteista ihmiskuntaan.” Sitten Andrews esittää joitakin oivalluksia, kuinka uskonnollisia vaikutuksia omaavat filosofiat edistävät jumaluuden hyväksymistä ihmiskunnalle.

Filosofian luonne soveltuu selityksiin käsitteistä, jotka perustuvat melkein kokonaan ihmisen älyyn ja päättelyihin. Se saattaa tuntua hyväksyttävältä joillekin asioille, mutta ihmisen äly ja perustelut ovat hyödyttömiä, kun on vastattava elämän tärkeimpiin kysymyksiin.

Yhden esimerkin pitäisi riittää. Mitä filosofit voivat kertoa meille Jumalasta? Ei mitään totta olevaa – muuta kuin sen vähän, jonka ovat ehkä johtaneet Raamatusta. Kun tarkastelee vaikutusvaltaisimpia filosofeja, niin uskonnollisissa kysymyksissä he ovat, kuten totesin, ateisteja ja agnostikkoja. Ateisteina he hylkäävät Raamatun Jumalan omien ideoidensa hyväksi; agnostikkoina he vetoavat tietämättömyyteensä Jumalasta. Molemmissa tapauksissa heillä on kuitenkin paljon sanottavaa Raamatun ilmoittamasta Jumalasta. Heillä ei kuitenkaan ole mitään sanottavaa totuudesta. Heidän kirjoituksensa Jumalasta ovat toivottomia harjoituksia tietämättömyydessä. Miksi näin? Eikö heitä pidetä briljantteina miehinä? Miksi sitten ”briljantit” filosofit ovat niin tietämättömiä ajattelussaan Jumalasta?

Hyvin yksinkertaisesti, syntisestä luonteestaan huolimatta he ovat rajallisia olentoja, jotka yrittävät selittää ääretöntä Jumalaa. Se ei tule onnistumaan, ainakaan missään totuuden merkityksessä. Oletko koskaan ajatellut jaetta Sananl. 3:5: ”Turvaa Herraan kaikesta sydämestäsi äläkä nojaudu omaan ymmärrykseesi.” Miksi emme nojaisi omaan ymmärrykseemme? Ulkopuolella sen, että tunnustamme luomakunnassa, että kaiken luoneen Jumalan on oltava kaikkitietävä, kaikkivoiva ja kaikkialla läsnä oleva, kaikki muu ymmärryksemme on pelkästään maailmallista viisautta Jumalaa koskevan tiedon varjolla. Tämä koskee kaikkia (ei vain filosofeja).

Jokainen, joka nojaa omaan ymmärrykseensä, on juuttunut omaan lihalliseen viisauteensa. Jälleen, rajallinen ihminen ei voi tuntea Luomakunnan Jumalaa, joka on ääretön, ellei…? Ellei Jumala viestitä hänelle, ja siihen täytyy sisältyä sellaisten asioiden paljastamista, joita ihmiskunta voi vain spekuloida: Hänen iankaikkisen luonteensa, täydelliset ominaisuutensa ja Hänen tarkoituksensa ihmiskunnalle. Jumalan on myös paljastettava meitä koskevia asioita. Mikä on ongelmamme? Mistä syntinen luontomme tuli? Onko mitään toivoa synnin saastuttaman tilamme parantamisesta?

Kaikkea tätä ja paljoa muuta emme voi tietää totuudessa, ellei Jumala valista meitä. Emme tunne edes omaa sydäntämme! ”Petollinen on sydän ylitse kaiken ja pahanilkinen; kuka taitaa sen tuntea?” (Jer. 17:9); ja: ”Sillä Jumalan sana on elävä ja voimallinen ja terävämpi kuin mikään kaksiteräinen miekka ja tunkee lävitse, kunnes se erottaa sielun ja hengen, nivelet sekä ytimet, ja on sydämen ajatusten ja aivoitusten tuomitsija” (Hepr. 4:12). Tämä oivallus ei tule rajallisen ja syntisen ihmisen mielestä, viisaudesta tai älystä!

Palatkaamme Samuel Andrews’in ajan vaikutusvaltaisiin filosofeihin, esim. Spinoza, Kant, Hegel, Thoreau ja Emerson – nämä olivat niitä, jotka hylkäsivät Raamatun Jumalan ja antoivat maailmalle omat antikristilliset käsityksensä. Antikristilliset käsitykset? Se on, mitä ihmiselle jää, kun hän hylkää Jumalan ja Hänen ilmoituksensa. Hänelle jää myös toinen valtaisa ongelma: hänen on keksittävä oma ratkaisunsa sotkuun, jossa maailma on.

Raamatun Jumala julistaa, että ongelma on synti ja että hänellä on ratkaisu siihen. Filosofien mielestä sitä ei voida hyväksyä ja he ovat siinä peräänantamattomia – jopa ällöttäviä. Maailman on siis keksittävä oma lääkkeensä. Kaikki sen kokeilemat lääkkeet ovat kuitenkin epäonnistuneet! Esimerkkejä on runsaasti, kuten:

Tieteellinen materialismi: usko siihen, että mitään aineetonta todellisuutta ei ole olemassa. Aiheesta käytävät keskustelut voivat käydä rumiksi – kuten myös typeriksi. Silti tämä aihe oli aikaisemmin päivän sääntö suurimmassa osassa tiedettä, mutta nykyisin se enimmäkseen hylätään. Miksi? Koska se uhmaa sekä kokemusta että järkeä ja on myös ”antikristus”-käsite.

Samuel Andrews kommentoi: ”Koska tiede kaipaa absoluuttista ja muuttumatonta lakia, se on taipuvainen tieteelliseen materialismiin. Se ei tykkää mistään jumalallisista väliintuloista [hyläten hengellisen maailman]; sen tavoite on aineellinen, ei moraalinen.”

Siksi se väittää, että ”vain aine on olemassa”. Todellako?

Jos minun pitäisi kysyä joltakulta, joka uskoo tieteelliseen materialismiin, miksi hän ajattelee sen olevan totta ja hän alkaisi luetella syitä, niin keskeyttäisin hänen selityksensä toisella kysymyksellä: ”Tätäkö sinä ajattelet?” Hänen todennäköinen vastauksensa olisi: ”Ehdottomasti”. Seuraava kysymykseni olisi sitten: ”Niinkö luulet? Ovatko ajatuksesi aineellisia? Entä syysi? Ovatko ne aineellisia?” Siitä voisimme jatkaa luetteloon asioita, joilla ei ole aineellista pohjaa, mutta silti ovat kiistattomasti osa elämää: rakkaus, himo, oikeudenmukaisuus, myötätunto, viha, estetiikka, ylpeys jne. jne.

Todellinen tiede on ollut hyödyllinen ihmiskunnalle, mutta se ei ole kyennyt ratkaisemaan likimainkaan kaikkia ihmiskunnan ongelmia – ja vielä vähemmän siirtyessään skientismiin, joka on itse asiassa tieteen muodonmuutos uskonnoksi. Tieteellinen materialismi on siis pudonnut pois ratkaisuna.

Seuraavaksi filosofit käänsivät katseensa evoluutioon: uskoon, että ihmiskunta kehittyy ylöspäin muuntuen ”alkulimasta jumalalliseksi”. Jotkut julistavat, että ihminen on evoluutiotikkaiden ylimmällä puolalla ja saavuttamassa korkeamman tilan. Näin ajattelevilla on kuitenkin voitettavanaan useita esteitä. Evoluutioteoria on konkurssissa – sillä ei ole vastauksia elämän peruskysymyksiin. Esimerkiksi miten elämä alkoi elottomasta? Moinen väite on ristiriidassa biogeneesin lain kanssa. Mikä on todennäköisyys, että elämä – sanokaamme ihmisen solu – muodostui sattumalta? Nolla!

Englantilainen tähtitieteilijä ja matemaatikko Sir Fred Hoyle esitti ongelman selvästi: ”…mahdollisuus tuottaa elämän perusentsyymejä satunnaisilla prosesseilla ilman älykästä ohjausta olisi yksi mahdollisuus luvusta, jossa on ykkönen ja perässä 40 000 nollaa. Geneetikot ovat hyvin tietoisia tästä matemaattisesta mahdottomuudesta, mutta silti kukaan ei näytä puhaltavan hälytyspilliin päättäväisesti.”

Löydettyjen miljoonien ja miljoonien fossiilien joukossa ei ole ainuttakaan siirtymäkauden fossiilia; eli ei ole olemassa mitään välilajia minkään kahden lajin välillä. Kuinka aika ja sattuma, evoluution pohjakallio, saavat aikaan hyvin erilaisia, silti hyvin välttämättömiä tekijöitä ihmisen lisääntymiselle? Miehillä on hyvin erilainen rakenne kuin naisilla, ja kunkin välinen ero on kriittinen vauvojen tekemiselle.

Jälleen, mitä tulee näihin kysymyksiin ja moniin muihin, evoluutiolla ei ole vastauksia. Siitä huolimatta ateistit etsivät jatkuvasti ratkaisuja.

Evoluutioon liittyy läheisesti naturalismi. Siihen sisältyy uskomus, että ihmiskunta on osa luontoa. Silti jotenkin olemme menettäneet yhteyden siihen. Näin ollen naturalismin ratkaisu sotkuun, jossa olemme, on ”palata Luontoon”. Miksi luonto? No niin, meille kerrotaan, että luonto on puhdas ja hyvä ja jostakin syystä meistä on tullut ”epäluonnollisia” ja siksi se, mitä teemme, on enimmäkseen luontoa vastaan.

Todellako?

Kun majava rakentaa kotinsa eli luo padon, se yleensä sekoittaa ekologisen ympäristönsä, jolloin vahingoittuneet puut seisovat puoliksi järsittyinä maan tulviessa. Mutta se on okei, koska se on ”luonnollista” ja näin ollen katsotaan täysin hyödylliseksi. Kun insinöörit rakentavat padon ihmiskunnan hyväksi ottaen huomioon useimmat ekologiset huolenaiheet, sitä ei pidetä hyvänä. Se on luonnotonta.

Hetkinen! Jos ihminen on todella osa luontoa, kuten väitetään, niin kaiken, mitä hän tekee, on oltava luonnollista ja siksi hyvää, puhdasta ja hyödyllistä. Palataksemme naturalismin yhteyteen evoluutioon, tärkeä väite evoluutioprosessille on ”sopivimpien eloonjääminen”. Minulla on syöttölaite talitiaisille. Söpöille pienille talitiaisille. Ne voivat tyhjentää linnunsiemenillä täytetyn 18-tuumaisen sylinterini muutamassa tunnissa. Toisinaan se on kuin katselisi villikoirien kemuja. Olen iloinen, ettei näillä söpöillä pikkuisilla ole torahampaita!

Luulen kaipaavani sitä hyvää, puhdasta ja hyödyllistä osaa luonnosta.

Siitä huolimatta meille sanotaan, että meidän kaikkien on ”jälleen sovitettava itsemme luontoon”. Kuten Dave Hunt tapasi sanoa, että yritä viihtyä äiti luonnon kanssa. Halaa purkautuvaa tulivuorta. Mene uimaan juoksuhiekkaan. Kuivaa itsesi myrkkymuratin lehdillä.

Naturalismi ei siivoa sotkua, jossa olemme. Se on osa sotkua!

Joten jos kaikki ihmiskunnan yritykset ratkaista surkea tilanteensa tieteellisen materialismin, evoluutioteorian ja luontoon palaamisen kautta, ovat epäonnistuneet, saatat ajatella, että ihminen heittäisi pyyhkeen kehään ja palaisi Luojansa tykö.

Ei missään tapauksessa! Vaikka filosofit väittävät olevansa ateisteja ja agnostikkoja, heidän oli – ja heidän on – käännyttävä uskonnon puoleen pyrkiessään ratkaisemaan sotku, jossa olemme. He ovat perustelleet, että koska Raamatun persoonallista Jumalaa ei ole, ihminen pysyy oletettavasti korkeimpana itsensä tiedostavana olentona. Siten hänen asemansa asettaa hänet jumalallisen piiriin.

Tämä on panteismia.

Se johtaa itsensä korottamiseen, mikä on välttämätöntä sellaisten ongelmien ratkaisemiseksi, joita vain kaikkivaltias Jumala pystyy käsittelemään. Siksi oman jumaluuden tiedostaminen on äärimmäisen tärkeää. Ralph Waldo Emerson, suuresti ihailtu kapinallinen filosofi ja panteisti, näytti tietä:

”Mikään ei ole pyhää, paitsi oman mielemme eheys. Mitä minulla on tekemistä perinteiden pyhyyden kanssa, jos elän kokonaan sisäpuolelta? … Mikään laki ei voi olla minulle pyhä, paitsi oman [jumalan kaltaisen] luonteeni laki. … Kartan isää ja äitiä, vaimoa ja veljeä, kun nerouteni kutsuu minua. Jeesus oli parempi kuin toiset, koska hän kieltäytyi kuuntelemasta toisia.”

Andrews panee merkille toisen ominaisuuden, kenties ensisijaisen, mitä tulee panteismiin. Panteismi on täysin subjektiivista, intuition ja tunteiden ajamaa, jota ei voida todistaa eikä kumota. Hän lainaa Emerson’in tunteiden tekemistä tuomariksi sille, mitä hän oli valmis hyväksymään tai hylkäämään. Herran ehtoollinen on Emersonin tutkinnassa: ”Jos uskoisin, että Jeesus määräsi sen opetuslapsilleen ja että hän jopa pohti tämän muotoisen muistelemisen tekemistä pysyväksi kaikin tavoin miellyttävänä … ja silti kokeilemisen aikana se oli vastenmielinen omille tunteilleni. Minun ei pitäisi hyväksyä sitä.”

Sen suhteen on olemassa vain kaksi uskonnollista tai hengellistä vaihtoehtoa: raamatullinen teismi ja panteismi. Raamatullinen teismi liittyy Jumalaan, joka ilmoittaa itsensä Raamatussa. Hän yksin on Jumala, joka on luonut kaiken. Hän ei ole osa luomakuntaansa – Hän on täydellisesti ”toinen”, joka on ikuisesti olemassa kaiken luomansa ulkopuolella. Jos Jumala olisi osa luomakuntaa, Hän olisi osa ”sotkua”, jossa olemme, mutta hän ei ole. Hän on ratkaisu!

Kuten edellä totesimme, panteismi on usko siihen, että Jumala on kaikessa ja siksi kaikki on Jumala. Raamatullisen teismin hylkääminen (tai mikä tahansa poikkeava näkemys) kääntää ihmiskunnan panteismiin. Kaikki edellä mainitsemani filosofit (ja monet muut, joita en maininnut), olivat panteisteja. He hylkäsivät Raamatun Jumalan ja etsivät omaa jumaluuttaan.

Samuel Andrews, jonka teos vuodelta1898 Christianity and Antikristianity in the Final Conflict, jota olen lainannut, dokumentoi saksalaisten filosofien panteistiset uskomukset, jotka valtasivat sivistyneen maailman taiteen, tieteen, kirjallisuuden ja uskonnon kautta. Andrews kirjoittaa: ”Edellä mainitun osalta on jo annettu joitakin todisteita, että joissakin muodoissaan panteismi ei kyllästä vain nykyistä modernia filosofiaa, vaan on yhä enemmän tunkeutumassa uskontoon, tieteeseen, kirjallisuuteen ja kaikille ihmisen ajattelun osa-alueille. Suuri yleisö perehdytetään sen periaatteisiin aikakauslehtien ja sanomalehtien, luentojen ja saarnatuolien kautta. Sen vallitsevuus näkyy siinä, kuinka nopeasti sellaiset järjestelmät kuin kristillinen tiede, mielentiede, teosofia ja muut niiden sukulaiset ovat levinneet kristillisissä yhteisöissä, sillä niillä kaikilla on panteistinen pohja. Moraalinen ilmapiiri on täynnä sen henkeä ja se vaikuttaa moniin heidän tietämättään.”

Tähän suuntaan kaikki menee.

Panteismia ei edistä pelkästään sen vetovoima ihmisiin ”olla niin kuin jumala”, vaan sitä vahvistaa myös poliittinen toiminta, varsinkin demokratia. Miten niin?

Andrews kirjoittaa: ”… demokratian kasvu auttaa valmistamaan tietä Antikristukselle tekemällä kansan tahdosta korkeimman sekä hallitsijoiden valinnan että heidän hallintonsa luonteen ja laajuuden suhteen; ja antamalla tälle tahdolle laillisen ilmaisun. Kun kansa valitsee lainsäätäjänsä, lainsäädäntö on sitä, mitä äänestäjien enemmistö vaatii. Menneisyydessä kaikkien kristittyjen kansojen keskuudessa tällainen lainsäädäntö on suurelta osin perustunut kristillisiin periaatteisiin ja siihen on kuulunut Jumalan auktoriteetin tunnustaminen. Niin kauan kuin tämä auktoriteetti, sellaisena kuin se on julistettu Raamatussa tai kirkon toimesta, tunnustetaan, kansan tahto ei ole ylin; mutta kun se kiistetään, tämä ylivalta yhä kasvaa. Jos sitten uskomus muuttuu yleiseksi joko sen suhteen, ettei ole Jumalaa, lain antajaa, eikä mitään Hänen tahtonsa ilmausta, joka olisi arvovaltainen, niin mikä periaate määrää silloin lainsäädännön luonteen ja rajoitukset? Ainoa periaate on [oletetun] yhteisen hyvän periaate; mitä ikinä se vaatii, on oikein.” Toisin sanoen tullakseen valituksi tai uudelleenvalituksi poliitikot usein mielistelevät äänestäjiä. Se on varmasti tämän päivän politiikkaa!

Muista, että Andrews’in kirja on kirjoitettu 120 vuotta sitten ja koskettelemme vain joitakin asioita, jotka hän paljastaa omasta ajastaan. Silti hänen kirjansa on kuin hän olisi uutiskommentaattori meidän ajassamme. Ja uutiset eivät olisi väärennettyjä!

Tämä artikkeli keskittyi ensisijaisesti maailmaan ja siihen, mihin se on menossa. Osassa 2 pääpaino on kirkossa, todellisessa ja tunnustavassa seurakunnassa, sekä luopumuksessa (joka muuten käsittää todellisia uskovia).

Aloitin tämän viestin korostamalla eskatologian merkitystä ja varsinkin sen arvoa suojellessamme uskovia petokselta, mukaan lukien tuleminen vedetyksi Antikristuksen uskontoon ja valtakuntaan ja niiden tahaton edistäminen. On traagista, että tätä tapahtuu tänä päivänä järkyttävissä mittasuhteissa, kun Herramme ja Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen paluu lähestyy.

TBC

Jatkuu artikkelissa Maailma ja seurakunta: minne menossa? (osa 2)

Read Full Post »