Iranin tapahtunut tosiasia

Iran’s Fait Accompli
By Matt Ward, 1.4.2021, suom. SK

Kun koronavirus on häirinnyt maailmaa, Iranilla on ollut kiire tehdä siirtojaan. Sitä, mikä vain 12 kuukautta sitten olisi ollut iso etusivun uutinen kaikkialla maailmassa, rekisteröidään nyt tuskin lainkaan valtavirran uutismediassa. Uutiskatteen puuttumisesta huolimatta Iran kuitenkin näyttää lähestyvän nopeasti toimivan ydinaseen saamisen vaihetta. On järkyttävää, että kukaan valtamediassa ei edes näytä välittävän siitä.

Tätä kirjoitettaessa oletetaan yleisesti, että Iran on nyt vain viikkojen päässä ydinasemurroksen tilasta (nuclear breakout status). Jos se pitää paikkansa, niin tämä on kriisi, joka tulee kärjistymään hyvin pian.

Valkoisen talon kansallinen turvallisuusneuvonantaja Jake Sullivan viittasi Iranin tulevaan ydinasemurrokseen ”kriittisenä varhaisena prioriteettina” Biden’in hallinnolle. Sullivan jatkoi, todeten, että tästä asiasta voi hyvinkin tulla ”eskaloituva ydinasekriisi, kun he siirtyvät lähemmäksi riittävää määrää fissiiliä materiaalia ydinasetta varten”.

Voiman ja mahdollisesti tarkoituksen osoituksena Yhdysvaltain B-52-ydinpommikoneet ovat tehneet lentoja Persianlahden yllä ja aina islamilaisen tasavallan rajalle asti selvästi viitaten Lännen aikeisiin, jos elvytetyt ydinsopimusneuvottelut epäonnistuvat.

Ranskan presidentti Emmanuel Macron on sanonut, että kansainvälisellä yhteisöllä on vain ”hyvin lyhyt aika” estää Teherania hankkimasta ydinaseita.

Tässä kaikessa kovassa puheessa on kuitenkin ongelmansa. Näyttää, että Iran ei ota vakavasti tätä voimanäytöstä, eikä pelkää. Epämukava todellisuus on, että he eivät yksinkertaisesti näytä pelkäävän presidentti Joe Biden’ia, kuten he kerran pelkäsivät presidentti Trump’ia. Uuden presidentin virkaanastuminen sen sijaan, että saisi heidät varuilleen ja hälytystilaan, näyttää rohkaisevan heitä.

Kaikkien Amerikasta ja Euroopasta tulevien äänettömien uhkien edessä Iran on edelleen sotaisa. Islamilainen tasavalta on toistaiseksi kursailematta kieltäytynyt palaamasta takaisin neuvottelupöytään neuvotteluihin, joihin Joe Biden luotti niin paljon Obaman viimeisen kauden aikana.

Teheran on ehdottomasti sulkenut pois kaikki korjaukset ydinsopimukseen kuvaillen asiakirjaa, jonka Biden’in hallinto uskoo tuovan Iranin takaisin ruotuun, ”neuvottelukelvottomaksi”.

Ennen kuin ovat edes alkaneet, neuvottelut ovat kuolleet.

Iran on niin vakiintunut ja rohkaistunut, että Teheran vaatii jo ennen neuvottelujen aloittamista, ennen kuin edes istuutuvat pöydän ääreen, että ankarat pakotteet, jotka Yhdysvallat on määrännyt heille aiemman ydinsopimuksen alkuperäisten ehtojen rikkomisesta, kokonaan poistettaviksi.

Se pohjimmiltaan palkitsisi Iranin alkuperäisen sopimuksen ehtojen rikkomisesta ja siihen Länsi on ymmärrettävästi hyvin vastahakoinen. Mutta aika on Länttä vastaan, aivan kuten se on pientä Israelia vastaan. Jos tässä nykyisessä tilanteessa kukaan ei tee mitään ja pian, niin asiasta tulee fait accompli (tapahtunut tosiasia) – Iranilla on toimiva ydinase.

Jopa YK:n ydinvahtikoira on myöntänyt, että Iranin ydinaseohjelma on jälleen täydessä vauhdissa, paljastaen, että toinen kaskadi edistyneitä IR-2m-sentrifugeja uraanin rikastamiseksi on jälleen alkanut työskennellä Iranin maanalaisessa Natanz’in laitoksessa. He uskovat myös, että on olemassa kolmaskin kaskadi, joka vain odottaa käynnistystä.

Iranilaiset ovat avoimesti myöntäneet rikastaneensa uraania Fordow’n laitoksellaan kriittiseen 20 % tasoon, mikä on edelleen huomattavasti alle ydinaseelle vaadittavan 90 prosentin rikastuksen, mutta silti merkittävä askel tähän suuntaan. Syy tähän on, että aika ja prosessit, jotka vaaditaan uraanin rikastamiseksi 20 %:iin, ovat paljon pidemmät ja vaikeammat kuin ne, jotka tarvitaan uraanin rikastamiseen 20 %:sta 90%:iin. Tämä voidaan saavuttaa suhteellisen lyhyessä ajassa.

Yllättävintä on, että Iran on ollut todella rehellinen ja avoin koskien näitä rikkomuksia. Ehkä tämä johtuu siitä, että Iran ei enää pelkää Yhdysvaltojen reaktiota nykyisen presidentin alaisuudessa, kuten se selvästi teki edellisen viranhaltijan aikana.

Tässä vaiheessa Israel kamppailee valtavan epävarmuuksien määrän kanssa koskien Irania ja sen ydinohjelmaa sekä laajempaa geopoliittista ympäristöä. Parhaimmillaankin on epäselvää jopa tietävimmillekin Iran-asiantuntijoille, kuinka pitkällä Iranin ydinohjelma on nyt, tai kuinka lähellä toteutettavissa olevaa asetta he ehkä ovat. Kyse on parhaista arvioista, ja kaikkien parhaiden arvioiden perusteella näyttää siltä, että Iran on pääsemässä hyvin, hyvin lähelle.

Iran on selvästi edistynyt nopeasti kohti ydinasemurroksen tilaa. On myös yleisesti sovittu, että Iran ei tavoittele ydinasemurroksen tilaa, ellei sillä ole riittävästi materiaalia 3–5 elinkelpoisen aseen tuottamiseen. He eivät ota vain yhden aseen riskiä, koska Yhdysvallat tai Israel yksinkertaisesti tuhoaisi sen ja kaikki heidän ponnistuksensa menisivät hukkaan.

Israel ja Yhdysvallat ajattelisivat kahdesti ennen hyökkäämistä Iraniin, jos he tietäisivät siellä olevan viisi asetta, eikä vain yksi. Siis tämä kiire murrostilaan ei todennäköisesti koske vain yhtä asetta, vaan useita taistelukärkiä.

Puhuessamme IDF valmistautuu aktiivisesti kohtaamaan Iranin ydinaseohjelman, vaikka sen olisi tehtävä se yksin. Yhdysvallat kuitenkin erehtyy, jos luulee, että tämä on kriittinen kysymys vain Israelille. Maailma seuraa Yhdysvaltojen uutta presidenttiä Joe Biden’ia ja aivan kuten Iran on tehnyt, sellaiset hallitsijat kuin Venäjän Vladimir Putin, Kiinan Xi Jinping ja Pohjois-Korean Kim Jong-un, punnitsevat ja mittailevat Joe Biden’ia.

Se, havaitaanko Biden puutteelliseksi, määräytyy suoraan tämän kysymyksen lopputuloksen perusteella, ei hänen onnistumisestaan koronaviruksen suhteen ja se voi hyvinkin määrittää Biden’in hallinnon kansainvälisen aseman hänen jäljellä olevan kautensa aikana.

Aika ei ole Israelin puolella. Israelin puolustusvoimien esikuntapäällikkö kenraaliluutnantti Aviv Kochavi antoi oman suorasanaisen arvionsa tilanteesta: ”Olen käskenyt Israelin puolustusvoimia valmistelemaan useita operatiivisia suunnitelmia jo olemassa olevien lisäksi.”

Niin merkittävä on kenraaliluutnantti Kochavi’n huoli Iranin välittömästä ydinasemurroksen tilasta, että nämä kommentit olivat täysin valtuuttamattomia (unsanctioned) ja hänen omasta aloitteestaan, jotakin sellaista, josta hän itse sai sanktioita.

Israelin kättä pakotetaan ja on yhä todennäköisempää, että jos heidät pakotetaan toimimaan, he tekevät sen yksin. Iran tietää tämän. Viime viikolla Iranin puolustusministeri Amir Hatami esitti pahaenteisen uhkauksen panna Tel Aviv ja Haifa ”maan tasalle”, jos Israel ryhtyy ennalta ehkäiseviin toimiin Irania tai sen ydinohjelmaa vastaan.

Presidentti Biden’in ensimmäisistä kuukausista vallassa voi päätellä, ettei hän todennäköisesti ole halukas avoimesti sitouttamaan Irania suoraan sotilaalliseen interventioon, varsinkin, jos se tapahtuu Israelin rinnalla. Se raivostuttaisi suuren osan hänen kotimaisesta kannattajakunnastaan, jolle hän on kiitollisuudenvelassa.

 Helmikuun 2. päivänä Israelin vanhempi ministeri Tzachi Hanegdi kommentoi, että hän ei voi nähdä amerikkalaisten suostuvan ryhtymään tällaiseen sotilaalliseen aloitteeseen, jättäen Israelin yksin kohtaamaan tämän kasvavan uhan.

Aika on selvästi loppumassa. Pakotetaanko Israelin käsi vai ei, se jää nähtäväksi. Kuitenkin jos Israel ja Länsi eivät ole tarkkoja, heräämme kaikki eräänä aamuna ja Iranin ydinaseesta on tullut tapahtunut tosiasia.

Sodan rummutus on käymässä yhä äänekkäämmäksi.

wardmatt1977@gmail.com

Read Full Post »

Lannistuminen (osa 2)

On discouragement (part two)
15.12.2020, by Simon Desjardins, suom. SK

Tämä on jatkoa artikkelille Lannistuminen (osa 1)

Edellisessä viestissäni näimme, kuinka lannistuminen voi vaikuttaa elämäämme negatiivisesti, sillä se voi saastuttaa sydämemme ja turmella mielemme siinä määrin, että näkemyksemme todellisuudesta voi muuttua äärimmäisen lannistavaksi. Sen sokaisemana todellinen sisu pelkistyy tyrmistykseksi ja elävä toivo epätoivoksi. Sen lisäksi, kuten näimme edellisessä viestissäni, sitä ei voi hiljentää. Se löytää aina ilmaisukeinon ja sen puhe vaikuttaa aina ihmisiin, jotka uinuvat epäuskon läheisyydessä. Se on todella voima, jota on vastustettava kaikella vakavuudella ja päättäväisyydellä.

Lannistavat sanat tahtovat aiheuttaa lannistusta

Meidän kristittyjen, olisi hyvä pohtia, mihin suuntaan korvamme ovat käännetyt ja ketä kuuntelemme. Koska yhtä paljon, kuin usko tulee kuulemisesta ja kuuleminen Jumalan sanasta, lannistuminen tulee usein kuulemisesta ja kuuleminen lannistuneiden ihmisten sanasta. Raamattu tukee tätä periaatetta, jonka ihmisten kokemukset vahvistavat.

Niin oudolta, kuin se ehkä tuntuukin, lannistuneet ihmiset näyttävät löytävän lohtua, kun ympärillä on ihmisiä, jotka jakavat heidän surkeutensa. Itse asiassa he usein ärtyvät, kun ihmiset eivät yhdy heidän toivottomaan lähestymistapaansa ja kieltäytyvät huomioimasta heidän tappiohenkisiä viestejään.

Kaunis esimerkki

Neljännessä Mooseksen kirjassa on tarina, joka on hyvä esimerkki siitä, millaisia keskusteluja lannistuminen synnyttää. Jumala oli käskenyt Moosesta lähettämään 12 miestä, yksi kustakin heimosta, vakoilemaan Luvattua Maata. Palattuaan he ylistivät maan kauneutta ja hedelmällisyyttä:

”Me menimme siihen maahan, jonne meidät lähetit. Ja se tosiaankin vuotaa maitoa ja mettä, ja tällaisia ovat sen hedelmät.” (4. Moos. 13:27)

Toisin sanoen maa vastasi sitä, mitä Jumala oli luvannut, mutta heidän mukaansa siellä oli ylitsepääsemätön ongelma:

”Mutta kansa, joka siinä maassa asuu, on voimallista, ja kaupungit ovat lujasti varustettuja ja hyvin suuria; näimmepä siellä Anakin jälkeläisiäkin. Amalekilaiset asuvat Etelämaassa ja heettiläiset, jebusilaiset ja amorilaiset asuvat vuoristossa, ja kanaanilaiset asuvat meren rannalla ja Jordanin varsilla.” (4. Moos. 13:28,29).

Kun ihmiset kuulivat tämän lannistavan ilmoituksen, he masentuivat, alkoivat protestoida ja nurista Mooseksen edessä. Onneksi Kaaleb tuli väliin positiivisella viestillä, joka oli juurtunut Jumalan lupaukseen:

”Ja Kaaleb koetti tyynnyttää kansaa napisemasta Moosesta vastaan ja sanoi: ’Menkäämme sittenkin sinne ja ottakaamme se haltuumme, sillä varmasti me sen voitamme.’” (4. Moos. 13:30).

Mikä kontrasti edelliseen raporttiin. Tässä näemme luottamusta, uskoa, rohkeutta ja varmuutta. Näyttää, että Kaaleb pystyi näkemään tuliset hevoset ja vaunut, kuten Elisa (2. Kun. 6:16,17). Ensimmäinen ryhmä väitti kuitenkin, ettei toivoa ollut:

”Mutta ne miehet, jotka olivat käyneet hänen kanssaan siellä, sanoivat: Emme me kykene käymään sen kansan kimppuun, sillä se on meitä voimakkaampi. Niin he saattoivat israelilaisten keskuudessa pahaan huutoon sen maan, jota olivat olleet vakoilemassa, sanoessaan: Se maa, jota olemme kierrelleet ja vakoilleet, on maa, joka syö omat asukkaansa; ja kaikki kansa, jota me siellä näimme, oli kookasta väkeä. Näimmepä siellä jättiläisiäkin, Anakin jättiläisheimon jälkeläisiä ja me olimme mielestämme kuin heinäsirkkoja; sellaisia me heistäkin olimme.” (4. Moos. 13:31-33).

Nämä miehet antoivat huonon raportin, koska he olivat syrjäyttäneet Jumalan kuvasta. Niinpä he olivat masentuneita ja masentavia. He osasivat vain miettiä tappiota. Tulos oli ehdottoman valitettava:

”Silloin koko kansa alkoi huutaa ja parkua ja kansa itki sen yön” (4. Moos. 14:1).

Huono raportti lannisti melkein koko seurakunnan. Joten mitä tapahtui seuraavaksi? Vastaus on riittävän yksinkertainen: Tapahtui, mitä tapahtuu aina, kun ihmiset ovat epätoivoisia, eli he alkoivat puhua masennuksen sanoja:

”Ja kaikki israelilaiset napisivat Moosesta ja Aaronia vastaan ja koko kansa sanoi heille: ’Jospa olisimme kuolleet Egyptin maahan tai tähän erämaahan! Jospa olisimme kuolleet! Ja miksi viekään Herra meitä tuohon maahan, jossa me kaadumme miekkaan ja vaimomme ja lapsemme joutuvat vihollisen saaliiksi! Eikö meidän olisi parempi palata Egyptiin? Ja he puhuivat toinen toiselleen: Valitkaamme johtaja ja palatkaamme Egyptiin.’ Silloin Mooses ja Aaron lankesivat kasvoilleen Israelin kansan koko seurakunnan eteen” (4. Moos. 14:2–5).

Onneksi Joosua ja Kaaleb olivat vahvistautuneet Jumalassa ja valmiita taisteluun:

”Mutta Joosua, Nuunin poika, ja Kaaleb, Jefunnen poika, jotka olivat olleet mukana maata vakoilemassa, repäisivät vaatteensa ja puhuivat kaikelle israelilaisten seurakunnalle näin: ’Maa, jota kävimme vakoilemassa, on ylen ihana maa. Jos Herra on meille suosiollinen, niin hän vie meidät siihen maahan ja antaa sen meille, maan, joka vuotaa maitoa ja mettä. Älkää vain kapinoiko Herraa vastaan älkääkä peljätkö sen maan kansaa, sillä heitä ei ole meille kuin suupalaksi. Heidän varjelijansa on väistynyt heistä, mutta meidän kanssamme on Herra. Älkää te heitä peljätkö.’” (4. Moos. 14:6–9).

Seuraava jae vahvistaa, mitä olen sanonut aiemmin:

”Silloin koko seurakunta vaati heitä kivitettäviksi, mutta Herran kirkkaus ilmestyi kaikille israelilaisille ilmestysmajassa” (4. Moos. 14:10).

Kuten voimme nähdä, jos Jumala ei olisi puuttunut asiaan, he olisivat tappaneet Joosuan ja Kaalebin – vain osoittamaan, mitä lannistuminen voi tehdä. Seuraavasta näemme, mitä Jumala ajattelee lannistumisesta:

”Ja Herra sanoi Moosekselle: ’Kuinka kauan tämä kansa pitää minua pilkkanaan eikä usko minuun, huolimatta kaikista tunnusteoista, jotka minä olen tehnyt sen keskuudessa? Minä tuhoan sen rutolla ja hävitän sen perinjuurin, mutta sinusta minä teen suuremman ja väkevämmän kansan, kuin se on.’” (4. Moos. 14:11,12).

Kaikkien niiden ihmeiden jälkeen, jotka Jumala oli tehnyt heille, ihmiset eivät uskoneet Hänen lupauksiinsa. Entä me? Jokainen voi uskoa, kun olosuhteet ovat suotuisat, mutta entä musertavan pimeyden aikoina? Mitä tapahtuu, kun tapahtumat käyvät mustiksi ja pysyvät tähdittöminä hyvin kauan?

Veljet! Vastustakaamme lihallisen mielen aiheuttamia huonoja raportteja. Seisokaamme Jumalan sanassa lujina ja valmiina voittamaan. Jäljitelkäämme sitä Yhtä, josta on kirjoitettu:

”Hän itse ei sammu eikä murru, kunnes on saattanut oikeuden maan päälle ja merensaaret odottavat hänen opetustansa” (Jes. 42:4).

Ja muistakaamme totuuden sanat:

”Katso, minä olen Herra, kaiken lihan Jumala; onko minulle mitään mahdotonta?” (Jer. 32:27).

Read Full Post »

Lannistuminen (osa 1)

On discouragement (part one)
15.11.2020, by Simon Desjardins, suom. SK

”Senjälkeen he lähtivät liikkeelle Hoorin vuorelta Kaislameren tietä kiertääksensä Edomin maan. Mutta matkalla kansa kävi kärsimättömäksi (discouraged [lannistunut, masentunut] New KJV).” (4. Moos. 21:4, KR38)

Kansa lannistui matkasta

Kristillinen vaellus on riittävän pitkä tarjotakseen meille erilaisia koetuksen aikoja ja nämä ajat johtavat meidät aina toiseen kahdesta mahdollisesta lopputuloksesta, nimittäin lannistumiseen tai täyttymykseen. Se johtuu siitä, että jokainen mahdollisuus edistyä on myös mahdollisuus taantua ja jokainen sen kudoksessa piilevä mahdollisuus voittaa on mahdollisuus menettää. Siksi tietty tilanne voi lannistaa toisen ja vahvistaa toisen, sillä ne eivät ole elämän olosuhteet, jotka tekevät ihmisen vahvaksi, vaan ennemminkin heihin upotettu sydämen tila.

Hengellisen koulutuksen merkitys

Koska emme tiedä, milloin nämä koetuksen ajat tulevat, meidän on oltava aina valmiina, eli meidän on pysyteltävä niiden joukossa, jotka käyvät voimasta voimaan (Ps. 84:7) ja se voi tapahtua vasta, kun suurempia haasteita tulee tiellemme.

Juuri tämä siirtyminen pulmasta toiseen tekee meistä sopivia ja kehittää meissä kyvyn kestää vastoinkäymisiä. Ilman tällaista koulutusta meillä ei juuri ole mahdollisuutta onnistua. Profeetta oli aivan oikein huomannut, että jokainen ahdinko on tärkeä ja että sitä tulisi pitää askeleena tiellä edistykseen.

”Jos sinä jalkamiesten kanssa juokset ja ne sinut väsyttävät, kuinka sinä kävisit kilpaan hevosten kanssa? Ja jos sinä vaarattomalla maalla oletkin turvassa, kuinka käy sinun Jordanin rantatiheikössä?” (Jer. 12:5)

Avaustekstimme

”Senjälkeen he lähtivät liikkeelle Hoorin vuorelta Kaislameren tietä kiertääksensä Edomin maan. Mutta matkalla kansa kävi kärsimättömäksi.” (4. Moos. 21:4)

Joten tässä meillä on matkalla lannistuneita ihmisiä; ja osittain heidän masentuneisuutensa johtui siitä, että he eivät olleet valmistaneet itseään. Näin ollen, kun pitkäaikaiset vaikeudet tulivat heidän tiellensä, he olivat hukkua ja menettivät rohkeutensa. Ilmeisesti on olemassa toinenkin vaihtoehto. Esimerkiksi Daavid olisi voinut langeta masennukseen monta kertaa, mutta kuten seuraava jae julistaa, hän tiesi kuinka tukea henkeänsä ja löytää voima hädän hetkinä.

”Ja Daavid joutui suureen hätään, sillä kansa aikoi kivittää hänet: niin katkeroitunut oli koko kansa, kukin poikiensa ja tyttäriensä tähden. Mutta Daavid rohkaisi mielensä Herrassa, Jumalassansa.” (1. Sam. 30:6)

Kun olemme yhteydessä Jumalaan, imemme itseemme jumalallista voimaa, sillä Hänen sanallaan on kyky vahvistaa henkeämme ja tehdä meistä sopivia taisteluun. Daniel viittaa tällaiseen jakamiseen kirjoittaessaan:

”Ja hän sanoi: ’Älä pelkää, sinä otollinen mies, rauha olkoon sinulle. Vahvistu! Vahvistu!’ Ja hänen puhuessaan minulle minä vahvistuin ja sanoin: ’Puhukoon herrani, sillä sinä olet minua vahvistanut.’” (Dan. 10:19)

Tämä sydämellinen jakaminen on paras lääke masennukseen. Se rohkaisee sydämen ja muuttaa mielen. Se saa aikaan uuden ajattelutavan, jossa Jumala valaisee pimeät näköalat. Seuraus on, että toivon aurinko nousee ja paistaa sydämessämme, mikä tuo rohkeutta ja nostaa odotuksia.

Lannistumisen säikeet

Lannistuminen ei tule yhdessä yössä. Se on seuraus pitkittyneestä konfliktista, joka on tyhjentänyt sielun kaikenlaisesta lujuudesta. Se on antautuminen näennäisen pimeyden valtaan. Se vaikuttaa siihen, kuinka arvioimme todellisuutta ja ennen kaikkea siihen, kuinka puhumme sisäisesti – toisin sanoen ajattelutapaamme – kuten myös siihen, kuinka kommunikoimme muiden kanssa. Lannistuminen ei tuo mitään hyvää. Se on tuhoisa mielentila, jonka kanssa Jumalalla ei ole mitään tekemistä. Se on yksi puhtaimmista epäuskon ilmauksista, joka ruokkii tietämättömyyttä ja sokeutta.

Lannistunut puhe

”Senjälkeen he lähtivät liikkeelle Hoorin vuorelta Kaislameren tietä kiertääksensä Edomin maan. Mutta matkalla kansa kävi kärsimättömäksi. Ja kansa puhui Jumalaa ja Moosesta vastaan: ’Minkätähden te johdatitte meidät pois Egyptistä kuolemaan erämaahan? Eihän täällä ole leipää eikä vettä, ja me olemme kyllästyneet tähän huonoon ruokaan.’” (4. Moos. 21:4,5)

Yksi lannistumisen pääongelmista on sen väistämättömässä ilmauksessa. Se ei ole hiljaa. Se saarnaa epäuskon sanoja, missä ikinä sitä tavataan. Se johtuu siitä, että lannistunut sydän on poistanut Jumalan arvioinnistaan. Se näkee vain päänsä yläpuolella roikkuvat turmiollisten olosuhteiden tummat pilvet. Kaikki valaisevat säteet ovat poissa ja masentunut sydän seisoo valitusten ja nurinoiden keskellä. Kaikki on huonosti; mikään ei toimi; Jumala ei kuule; ei mitään toivoa vapautuksesta.

Kristinuskon kannalta lannistuminen on luopumista totuudesta, sillä se on perustettu valheille ja pärjää petoksen avulla. Se on todellakin perkeleellinen mielentila, joka voi houkutella epävakaan sielun pois loistavista saavutuksista ja mikä pahempaa, Jumalan tahdon täyttämisestä. Joten älkäämme sävähtäkö. Vaikka tapahtumien käänne johtaakin meidät lohduttomuuteen, niin luottakaamme Kilpeemme ja ylen suureen palkintoomme, sillä Hän, joka antoi lupauksen, on uskollinen.

”Ole vain luja ja aivan rohkea ja noudata tarkoin kaikessa sitä lakia, jonka minun palvelijani Mooses on sinulle antanut; älä poikkea siitä oikealle äläkä vasemmalle, että menestyisit, missä ikinä kuljetkin” (Joosua 1:7).

Jatkuu artikkelissa Lannistuminen (osa 2)

 

Read Full Post »