Tempaus on todellinen

The Rapture Is Real
By Jonathan Brentner, 29.6.2021, suom. SK

En koskaan unohda sitä, kun istuin kirkossa ja kuuntelin, kun apupastori pilkkasi tempausta. Siihen asti olin olettanut, että kuuluin premillennialismiin uskovaan seurakuntaan, jossa väiteltiin vain tempauksen ajankohdasta. Mutta kuten opin tämän miehen kanssa seuranneesta sähköpostikeskustelustani, asia ei ollutkaan näin. Hän kertoi minulle, että pitäytyy amillenniaaliseen näkemykseen eikä usko tempaukseen.

(Amillenialismi on oppi, jonka mukaan 1000-vuotista valtakuntaa ei ole. Premillennialismin mukaan Jeesus hallitsee maan päällä tuhat vuotta, ja sitä ennen tapahtuu Jeesuksen toinen tulemus.)

Tuon kohtaamisen jälkeen olen tullut johtopäätökseen, ettei voi sanoa uskovansa Raamattuun ja samalla väittää, että tempaus ei ole raamatullinen. Salli minun selittää, miksi näin on.

Tempaus on todellinen raamatullinen tapahtuma

Tapahtuma, jota kutsumme ”tempaukseksi”, on todellinen raamatullinen tapahtuma, josta apostolit antavat paljon sitä tukevaa yksityiskohtaista tietoa.

Sitä tarkoittava englannin sana ”rapture” tulee meille latinankielisestä noin 400 jKr. raamatunkäännöksestä nimeltä Vulgata. Se käyttää latinan sanaa rapturo kreikan sanasta harpazo jakeessa 1. Tess. 4:17.

Joskus 1800-luvun lopulta lähtien Raamatun opettajat alkoivat käyttää sanaa ”tempaus” (engl. rapture) kuvaamaan tapahtumaa, josta Paavali kirjoitti kohdissa 1. Tess. 4:13-18, 1. Kor. 15: 50-56 ja Fil. 3:20-21. Nämä Raamatun tutkijat valitsivat sanan perustuen muinaiseen latinankieliseen käännökseen kuvaamaan tapahtumaa, josta apostoli Paavali kirjoitti näissä teksteissä ja johon on viitattu monissa muissakin kohdissa.

Tempaus on kohdan Tiit. 2:11-14 ”autuaallinen toivo”; se on keino vapautuksellemme Herran vihan päivästä, kuten Herra lupaa meille kohdissa 1. Tess. 1:9-10 ja 1. Tess. 5:1-10.

Jeesuksen ilmestyminen viemään meidät kotiin kunniaan on toivomme olennainen sisältö levottomassa maailmassa. On äärettömän tärkeää, että ymmärrämme sen emmekä hylkää sitä, ikään kuin se ei olisi välttämätön evankeliumin toivollemme ja heitämme sen sivuun jonakin vähemmän tärkeänä uskollemme. Tempaus on toivomme olennainen sisältö matkustaessamme läpi pimeän ja yhä vaarallisemman maailman.

Mitä tempauksessa tapahtuu?

Seuraavassa tärkeimmät tekijät tapahtumassa, johon viittaamme ”tempauksena”:

1. Tempauksen käynnistää Jeesus. Jae 1. Tess. 4:16 alkaa näillä sanoilla: ”Sillä itse Herra on tuleva alas taivaasta.” Siksi apostolit viittasivat siihen usein ”Jeesuksen ilmestymisenä”. Hän asettaa kaiken liikkeelle palatessaan niiden kanssa, jotka ovat ”poisnukkuneet” Kristuksessa (1. Tess. 4:14).

2. Kuulemme Jeesuksen äänen ja pasuunan äänen. Jae 1. Tess. 4:16 kertoo myös, että ”itse Herra on tuleva alas taivaasta käskyhuudon, ylienkelin äänen ja Jumalan pasunan kuuluessa.” Uskon, että me kaikki, jotka olemme Kristuksessa, kuulemme nämä äänet; niistä en tiedä, jotka eivät Häntä tunne.

3. Kristuksessa kuolleet nousevat ensin (1. Tess.4:16). Jeesus herättää kuolleista kaikki, jotka ovat kuolleet ”Kristuksessa” helluntaipäivästä tempauksen hetkeen. He ovat ensimmäiset, jotka kohtaavat Herran yläilmoissa, kun Jeesus yhdistää heidän ylösnousseet ruumiinsa heidän sieluihinsa.

Seurakunta-ajan pyhien ylösnousemus tapahtuu välittömästi tempauksen alkaessa.

4. Herra antaa kuolemattoman ja katoamattoman ruumiin uskoville, jotka ovat elossa tempauksen hetkellä (Fil. 3:20-21; 1. Kor. 15:51-53). Tämä on tavallaan ylösnousemuksemme, kun saamme kirkastetun ruumiin, joka ei koskaan sairastu, vanhene eikä kuole.

5. Tempaus tapahtuu nopeasti! Niille meistä, jotka olemme elossa tempauksen hetkellä, muutos ruumiissamme tapahtuu ”silmänräpäyksessä” (1. Kor. 15:52). Saamme välittömästi kirkastetun ruumiimme.

6. Samalla hetkellä, kun antaa meille kuolemattoman ruumiin, Jeesus tempaisee ylös ne meistä, ”jotka olemme elossa, jotka olemme jääneet tänne, … pilvissä Herraa vastaan yläilmoihin”, (1. Tess. 4:17). Liitymme kuolleista herätettyjen pyhien joukkoon ja ”saamme aina olla Herran kanssa”.

7. Määränpäämme on taivas. Jeesus sanoi: ”Ja vaikka minä menen valmistamaan teille sijaa, tulen minä takaisin ja otan teidät tyköni, että tekin olisitte siellä, missä minä olen” (Joh. 14:3). Herra on valmistamassa meille paikkaa taivaassa ja vie meidät sinne, kun Hän ilmestyy. Myöhemmin jakeesta Joh. 17:24, näemme, että yksi Jeesuksen pyynnöistä rukouksessa, jota kutsumme Hänen ”ylimmäispapilliseksi rukouksekseen”, oli, että jonakin päivänä näkisimme kirkkauden, joka hänellä oli ”ennen maailman perustamista”.

Rakastan tapaa, jolla jae Kol. 3:4 sen ilmaisee: ”… kun Kristus, meidän elämämme, ilmestyy, silloin tekin hänen kanssaan ilmestytte kirkkaudessa.” Kun tempaus tapahtuu, me ilmestymme kirkkaudessa, eli paratiisissa. Toisin sanoen, se merkitsee lähtöämme maasta taivaaseen.

Edellä olevat seitsemän kohtaa tarjoavat lyhyen yhteenvedon siitä, mitä koemme, kun Jeesus tulee viemään meidät kotiin. Kaikki nämä asiat muodostavat tapahtuman, jota me uskovina kutsumme ”tempaukseksi”. Se on täysin raamatullinen tapahtuma ja tulee tapahtumaan juuri niin kuin Raamattu sanoo.

Ainoa avoin keskustelun aihe on ajoitus

Suurin osa meistä, jotka olemme premillennialisteja, ajoitamme tempauksen ennen seitsenvuotisen ahdistuksen alkua. Premillennialistit ovat niitä, jotka pitäytyvät Raamatun profetian kirjaimelliseen tulkintaan, johon sisältyy seitsenvuotinen ahdistus ja Jeesuksen tuhatvuotinen hallinta.

Jotkut premillennialistit kuitenkin asettavat tempauksen keskelle ahdistusta tai lähelle sen loppua. Raamatullinen kuvaus Jeesuksen paluusta seurakunnalleen erottaa sen selvästi Toisesta tulemuksesta. Ne eivät voi olla sama tapahtuma.

Olen kirjoittanut paljon tukemaan ennen ahdistusta tapahtuvaa tempausta. Löydät kaksi viimeaikaista viestiä napsauttamalla tätä ja tätä .

Tempaus ei ole ”kolmannen luokan” oppi, joka meidän on hyllytettävä säilyttääksemme yhteyden muiden pyhien kanssa. Ei, juuri pilkkaajat sanovat niin (2. Piet. 3:1-4; Juuda 18-19); he ovat väärässä!

Paavali kehottaa meitä ”lohduttamaan toisiamme” toivolla, joka meillä on tempauksessa (1. Tess. 4:18, 5:11). Toisin sanoen, Herra tarkoittaa, että meidän tulee rakentaa toisiamme uskossa yhteisellä toivollamme Jeesuksen ilmestymisestä viemään meidät taivaaseen.

Kuinka tempaukseen perustuva keskinäinen kannustaminen on mahdollista, jos siirrämme sen hiljaisiin takahuoneen keskusteluihin, ettemme aiheuttaisi kiistoja Kristuksen ruumiissa?

Tempaus on toivomme olennainen sisältö

Kaivakaamme hieman syvemmälle tähän toivoon, jota Herra käskee meitä käyttämään ”toistemme” rohkaisuksi (1. Tess. 4:18, 5:11).

Tempaus on ”autuaallinen toivomme”; se on toivo, johon Jeesus pelastaa meidät. Sanon tämän kohdan Room. 8:23-25 perusteella:

”…eikä ainoastaan se, vaan myös me, joilla on Hengen esikoislahja, mekin huokaamme sisimmässämme, odottaen lapseksi-ottamista, meidän ruumiimme lunastusta. Sillä toivossa me olemme pelastetut, mutta toivo, jonka näkee täyttyneen, ei ole mikään toivo; kuinka kukaan sitä toivoo, minkä näkee? Mutta jos toivomme, mitä emme näe, niin me odotamme sitä kärsivällisyydellä.”

Yllä olevassa kohdassa Paavali yhdistää ”ruumiimme lunastuksen”, joka kuten näimme, tapahtuu tempauksen hetkellä, evankeliumin ”toivoon”. Kaikkien Uuden testamentin pyhien ylösnousemus tapahtuu Jeesuksen paluussa seurakunnalleen, tempauksessa. Se on hetkellä, jolloin Hän lunastaa ruumiimme antamalla meille kuolemattoman ruumiin, joka ei koskaan katoa eikä vanhene (1. Kor. 15:51-55).

Siksi haluan viitata Jeesuksen ilmestymiseen ”evankeliumitulevaisuutena”. Kohdassa 1. Tess. 1:9-10 näemme lisää todisteita evankeliumin läheisestä yhteydestä tempaukseen. Apostoli kertoo siinä, kuinka tessalonikalaiset ”kääntyivät epäjumalista Jumalan puoleen palvelemaan elävää ja totista Jumalaa ja odottamaan taivaista hänen Poikaansa”. Nämä uudet uskovat panivat heti toivonsa tempaukseen.

Kun Paavali oli Tessalonikassa, tempaus oli evankeliumin ytimessä. Hän ei erottanut toivoamme Jeesuksen ilmestymisestä julistamastaan hyvästä uutisesta, kuten melkein kaikki tekevät tänä päivänä. Se oli hänen saarnaamisensa keula ja keskus.

Uuden testamentin pyhät odottivat innokkaasti Jeesuksen ilmestymistä (Fil. 3:20-21; 1. Kor.1:7-8, 15:50-56; 1. Joh. 3:1-3). Se oli heidän toivonsa olennainen sisältö (substance); se merkitsi hetkeä, jolloin he kokisivat iankaikkisen elämän, joka tuli heidän omakseen uskon kautta.

En voi sanoa, milloin tempaus tapahtuu, koska en tiedä. Uskovina voimme kohdata kasvavaa vainoa uskomme vuoksi ja ehkä joutua kärsimään siitä fyysisesti. Tai Jeesus voi tulla hakemaan meitä tänä päivänä.

Tulevaisuuden odotuksista riippumatta luotamme Jumalan suvereniteettiin ja armoon. Koska Herra hallitsee edelleen kaikkea, voimme levätä Hänen lupauksessaan viedä meidät kotiin ennen ahdistuksen alkua. Hänen armostaan tiedämme, että tulemme ikuisesti kokemaan iloa Hänen läsnäolossaan seurauksena hänen suosiostaan, jota takuulla emme ansaitse (ks. Ps. 16:11; Ef. 2:1-7).

Sähköpostikeskusteluissani apulaispastorin kanssa seurakunnassa, jossa aiemmin kävin, hän kertoi minulle, että yhteen aikaan hän oli kanssani samaa mieltä tempauksesta sen jälkeen, kun toinen pastori vei hänet siihen liittyvien raamatunkohtien läpi. Luettuaan kuitenkin muutamia amillenniaalisten kirjoittajien kirjoja hän hylkäsi sekä premillenniaalisen että pretribulatiivisen näkemyksensä jonkin sellaisen hyväksi, mitä luki Jumalan Sanan ulkopuolelta. Hänen uusi käsityksensä tuli ennemmin inhimillisestä viisaudesta, kuin Raamatun sanoista.

(Pretribulatiivisen näkemyksen mukaan tempaus tapahtuu ennen seitsenvuotista vaivanaikaa.)

Kun katsomme Raamattuun, näemme kuitenkin, että tempaus on todellakin todellinen raamatullinen tapahtuma. Se ei ole asia, joka olisi yhtäpitävä ihmisen viisauden kanssa, mutta se on jotakin, jonka Herra ilmoitti apostoleilleen (1. Tess. 4:15; 1. Kor. 15:51), että meillä olisi toivo ja voisimme rohkaista toisiamme, kun matkaamme vihamielisen maailman läpi kotiimme ylhäällä.

Note: Please consider signing up for my newsletter on the home page of my website at https://www.jonathanbrentner.com/. It will greatly help me in reaching more people. Thanks!

Read Full Post »

Jeesus on Israelin Messias!

From Jew to Completed Jew and the Amazing Miracle From God: He Wanted to Assure Me That Jesus is Lord
Juutalaisen valmistuminen ja Jumalan suuri ihme: Hän halusi vakuuttaa minulle, että Jeesus on Herra
20.7.2021 by Geri Ungureanin, suom. SK

Varttuessani vanhempani antoivat minun mennä toisinaan ystävieni kanssa lomaraamattukouluun ja Pioneer Girl -tapahtumiin heidän kirkoissaan. Muistan, kun autoin naapureita koristamaan joulukuusiaan ja muistan surun tunteen, että meillä ei ollut sellaista kodissamme. Isäni tapasi sanoa meille: ”Jeesus oli hyvä ihminen ja jos maailma eläisi Hänen opetustensa mukaan, se olisi upea paikka – mutta hän ei ollut se, joka sanoi olevansa.”

Tämä hämmensi minua vuosien varrella, koska se oli ristiriitainen lausunto. Hyvä ihminen, mutta ei ollut se, joka sanoi olevansa. Se tarkoitti, että hän oli hyvä ihminen, mutta valehtelija. Se pani minut etsimään totuutta tästä ”miehestä”, joka täydellisesti muutti historian.

Synagogakoulussa nostin käteni ja kun minua kutsuttiin, kysyin: ”Kuka on Jeesus?” Opettaja oli enemmän kuin vähän ärtynyt minuun. Hän sanoi: ”Shhh – me emme puhu hänestä! Me olemme juutalaisia!” Muistan, että sain ensimmäisen Raamattuni synagogassa konfirmaation yhteydessä. On selvää, että siinä oli vain Vanha testamentti. Luin sitä yöllä sängyssä. En ymmärtänyt sitä, mutta jotenkin vain sen piteleminen sai minut tuntemaan oloni lämpimäksi ja onnelliseksi.

Aikuistuin, menin naimisiin ja sain lapsia. Minulla oli jatkuvasti kalvava tunne, että asiani eivät olleet ”kunnossa” Jumalan kanssa ja että en todella tiennyt kuinka kasvattaa lapsiani oikein. Halusin olla hurskas nainen – en tiennyt tarkalleen, mitä se tarkoitti, mutta halusin olla todella hyvä äiti. Päätin, että katolinen kirkko oli se paikka, jonne minun pitäisi mennä etsimään Jumalaa. HYVIN vanha pappi, joka aloitti katolisen opetuksen kanssani, ei seuraavalla viikolla muistanut minua! Hän sanoi joka kerran: ”Olemmeko tavanneet?” Luulen, että hän oli vähän seniili.

Minusta vain ei tuntunut, että katolisessa kirkossa saisin vastauksia kysymyksiini, joten lopetin siellä käymisen.

Pari vuotta myöhemmin perheessäni oli tragedia; nainen, jolle minä olin hyvin läheinen, teki itsemurhan. Asuimme korkeassa kerrostalossa, kun se tapahtui. Käytävässä eräs pariskunta tuli luokseni ja he esittelivät itsensä. He kertoivat kuulleensa, mitä oli tapahtunut ja kuinka pahoillaan he olivat. He sanoivat haluavansa auttaa meitä hautajaisten aikana. He halusivat tehdä ruokaa meille ja tarjoutuivat myös katsomaan lapsia hautajaisten aikana. En tiennyt, että he olivat kristittyjä.

Hautajaisten jälkeen olin niin järkyttynyt Jumalan takia. Muistan, kun kävelin portaita ylös ja alas monta kerrosväliä – huutaen Jumalalle – kysyen häneltä, kuinka hän saattoi antaa tämän tapahtua. Kristitty pariskunta teki meille päivällistä ja aikoi tuoda sen meille. Itkin niin paljon, enkä halunnut seuraa, joten päätin koputtaa heidän oveensa saadakseni aterian. Kun menin sisään, aloin itkeä kuin lapsi.

Kaikki purskahti ulos sydämestäni. John (aviomies), sai minut istumaan. Hän alkoi kertoa minulle Jeesuksesta. Hän kertoi minulle Hänen rakkaudestaan minua kohtaan. Hän kertoi minulle pelastuksesta. Se oli ihmeellistä, koska kaikki oli niin selvää! Sanoin hänelle, että halusin Jeesuksen elämään sydämessäni. Sanoin hänelle, että olin valmis katumaan syntejäni ja seuraamaan Jeesusta Herranani ja Vapahtajanani. John johdatti minut rukouksessa sinä iltana kunniakkaan Messias Jeesukseni tykö!

Olin etsinyt Jumalaa monta vuotta. Hän tuli luokseni sinä iltana – iltana, joka seisoo yksinäisenä muistissani – ikuisesti. Uudestisyntymispäiväni oli 2. tammikuuta 1983.

En ollut koskaan arvostanut sitä, että olen juutalainen, ennen kuin kohtasin Jeshuan tuona uskomattomana iltana. Menetin suurimman osan perheestäni, kun he saivat tietää uskostani Jeesukseen. Herra kuitenkin salli minun johdattaa isäni Hänen tykönsä hänen kuolinyönänsä. Minulla on toinen artikkeli tuosta ihmeellisestä yöstä ja ihmeestä myös äitini elämässä. Lähetän sen toisella kertaa.

Ylistys Jeshualle! Hän tiesi, että sydämeni janosi tuntea Hänet. Hänen uskollisuutensa ylittää käsityskykymme. En voi kuvitella elämää ilman häntä!

”Jumalan lahja vakuuttamaan minulle, että Jeshua ON Israelin Messias”

Kirjoitettuna alun perin vuonna 2015 lähetän tämän artikkelin muutaman vuoden välein ja rukoilen, että jotkut kansastani törmäisivät siihen ja uskoisivat sydämessään, että Jeshua oli ja ON koko maailman kauan odotettu Messias.

Jos sinulla on juutalaisia ystäviä, jotka etsivät totuutta, niin ehkä tämä artikkeli avaa heidän silmänsä!

Tämä tarina saa sydämeni hyppäämään rinnassani aina, kun kerron sen. Koska olin juutalainen, se oli tarpeeksi ihmeellistä, että Herra avasi silmäni Jeesuksen suhteen ja auttoi minua näkemään hänet sydämelläni. Mutta se, mitä tapahtui pari viikkoa myöhemmin, oli todella lahja Häneltä.

Pelastukseni valtavan yön jälkeen halusin vain lukea Raamattua. Rehellisesti sanottuna unohdin joskus syödä, koska olin niin uppoutunut Hänen Sanaansa. Halusin miellyttää Häntä kaikin tavoin. Melkein heti tiesin, että Hän halusi minun lopettavan tiettyjen asioiden tekemisen. Sain vastenmielisyyden likaisiin TV-ohjelmiin ja elokuviin. Saippuaoopperat olivat poissa ikuisesti ja olin ollut niistä riippuvainen vuosia.

Näin maailman eri tavalla. Oli kuin Hän olisi antanut minulle uuden näön, kuin näkisin ihmiset Hänen silmillään. Halusin pysäyttää kaikki näkemäni ihmiset ja kysyä heiltä: ”Tunnetko Jeesuksen?” Pystyin jopa erottamaan ihmiset, jotka rakastivat Häntä. Heillä oli tietynlainen katse silmissään. Kun kysyin lopulta, tuntevatko he Hänet, niin vastaus oli melkein aina ”Kyllä” ja jos ei ollut, niin se antoi minulle avoimen oven kertoa heille Jeshuasta ja Hänen rakkaudestaan heitä kohtaan.

Juutalaiset vanhempani ja sisarukseni eivät olleet yhtä innoissaan. No niin, ehkä se on lievä ilmaus. He ajattelivat, että olen täysin meshugana (hullu jiddishiksi), mutta minä vain hiljaa vaalin sydämessäni tietoa totuudesta ja rukoilin, että jonakin päivänä myös perheeni tulisi tietämään sen.

Viikkoa ennen vesikastettani puhuin eräälle naiselle Maryland’in messiaanisessa Beth Messias -seurakunnassa. Olin hyvin innokas tuntemaan muita juutalaisia, jotka tiesivät totuuden Messias Jeshuasta. Hän oli yhtä innokas kuin minäkin. Hän kysyi minulta, olinko lukenut Jesajan 53. luvun. En ollut, mutta sanoin, että lukisin sen heti. Hän sanoi, että lähettää minulle kirjallisuutta Beth Messias -seurakunnasta.

Jesaja 53. OY! (Jiddishinkielinen huudahdus) Kuinka kaipasinkaan sitä niin monta vuotta? Se oli tarkka kuvaus, kun Jeshua viedään Golgatalle teurastettavaksi maailman syntien tähden. Luin sen uudelleen ja uudelleen. En voinut uskoa, että sellainen kuva ristiinnaulitsemisesta oli koko ajan ollut minun Vanhassa Testamentissani.

Halusin totella Häntä kaikessa. Ystäväni kertoi minulle kasteesta ja siitä, kuinka Hän halusi, että meidät kaikki kastetaan sen jälkeen, kun olemme uudestisyntyneet. Sanoin hänelle, että halusin tulla kastetuksi – mitä pikemmin, sitä parempi. Sitten se kasteeni päivä tuli.

Kun nousin vedestä, lausuin muutamia sanoja, joita en ymmärtänyt. Tunsin, että Jumala halusi minun muistavan nämä sanat, joten toistelin niitä jatkuvasti hiljaa itsekseni. Seuraavana päivänä sain kirjekuoren Beth Messias -seurakunnasta. Siinä oli kansilehti, joka kertoi seurakunnasta. Näin tällä sivulla ensimmäiset sanat ”H’brit Chadashah”, jotka olin lausunut.

Sydämeni takoi niin lujaa. Sanojen vieressä oli käännös: ”Uusi testamentti”. Tajusin, että olin puhunut hepreaa! En ole osallistunut Bat Mitzvah’aan – minut on vain konfirmoitu, joten en osannut hepreaa. Sitten näin seuraavan sanan ”Jeshua”, jonka olin lausunut ja joka tarkoittaa Jeesus.

Mutta viimeistä sanaa, jonka olin lausunut, ei ollut siellä. Sana oli ”mannah” ja minun oli tiedettävä, mitä se tarkoittaa. Soitin rabbini kotiin. Hänen vaimonsa vastasi. Kerroin hänelle, kuka olen ja että löysin sanan ja arvelin sen olevan hepreaa. Kerroin hänelle, että sana oli ”mannah”. Hän sanoi: ”Tietysti se on hepreaa. Se on manna, taivaan leipä.”

No niin, menin melkein tajuttomaksi. Olin sanonut hepreaksi: ”Jeesuksen Uusi testamentti on taivaan leipä!” Mikä loistava lahja saada häneltä; vahvistus, että se, mitä uskoin, oli TOTTA ja annettuna minulle hepreaksi.

Kerroin tämän tarinan eräälle baptistisaarnaajalle. Hän kertoi minulle, että kuultuaan 38 vuoden ajan ”kielilläpuhumisjuttuja”, minun juttuni oli ensimmäinen, johon hän uskoi. Hän sanoi, että se meni Raamatun mukaan. Hän kertoi minulle, ettei koskaan unohtaisi sitä.

Kaiken tulee kirkastaa Jumalaa ja rakentaa Kristuksen ruumista!

How Can I Be Saved?

Shalom b’Yeshua

MARANATHA!

Read Full Post »