A Heart of Thanks
By Holly Spate, 22.11.2022, suom. SK
”Käykää hänen portteihinsa kiittäen, hänen esikartanoihinsa ylistystä veisaten. Ylistäkää häntä, kiittäkää hänen nimeänsä.” (Ps. 100:4)
Kiitospäivän lähestyessä kumartakaamme päämme kiitollisina. Ottakaamme aikaa miettimiseen, mitä kaikkea meillä todella on, josta voimme olla kiitollisia.
Kristukseen uskovina meillä on niin paljon. Ei ole ehdottomasti mitään tämän maailman tarjoamaa, joka voisi ylittää tai korvata sen, mitä Jumala on jo antanut.
Jumala haluaa, että Hänen lapsillaan on aina kiitollinen sydän – että he ovat aina tietoisia kaikesta, kaiken sen vuoksi, mitä Hän niin rakastavasti antoi.
Jae 1. Tess. 5:18 muistuttaa tästä totuudesta: ”Kiittäkää joka tilassa. Sillä se on Jumalan tahto teihin nähden Kristuksessa Jeesuksessa”.
Psalmi 106:1 sanoo: ”Halleluja! Kiittäkää Herraa, sillä hän on hyvä, sillä hänen armonsa pysyy iankaikkisesti.”
Epätäydellisen luontomme vuoksi on helppo kiittää silloin, kun kaikki sujuu hyvin, mutta vaatii paljon enemmän ponnistelua, kun asiat eivät mene suunnitelmien mukaan.
Tässä elämässä, tässä maailmassa, jossa elämme, ei ole pulaa ongelmista. Jokainen, joka kiinnittää huomiota, voi nähdä, että synti rehottaa valtoimenaan ja rakkaus kylmenee monilla. Tämä maailma on monin tavoin käynyt hyvin oudoksi, hulluksi ja pimeäksi paikaksi. Ne, jotka pitävät silmällä asioita, näyttävät kaikki olevan yhtä mieltä… Näyttää, että lähestymme nopeasti armonajan loppua. Ja sen myötä voimme odottaa maailmalta lisää sitä samaa odottaessamme ihanan Kuninkaamme ja Vapahtajamme saapumista.
Olivatpa maailmamme tai olosuhteemme millaiset tahansa, meitä kristittyjä kutsutaan jatkuvasti luottamaan ja olemaan alati kiitollisia.
Myönnän, että minulla on vaikeuksia olla kiitollinen kellon ympäri joka päivä. Ehkä teillä muillakin on. Joinakin päivinä olen innostunut ja tunnen itseni toiveikkaaksi. Joinakin päivinä tunnen itseni erityisen siunatuksi ja kiitolliseksi. Toisina päivinä irrotan katseeni Jeesuksesta ja katselen ympärilleni ja stressaannun ja hieman panikoin kaikesta näkemästäni. Sen sijaan, että laskisin siunauksiani, huomaan valittavani. Yhtäkkiä unohdan, kuinka siunattu todella olen, kun annan turhautumisen, pelon tai valituksen sumun juurtua.
Juuri näinä aikoina, kun en ole keskittynyt siihen, mihin pitäisi, minun on pysähdyttävä ja muistutettava itseäni tästä totuudesta:
Minulla on niin paljon, mistä kiittää. Olen parhaissa mahdollisissa käsissä. Jumala rakastaa minua ja lupaa valvoa minua, huolehtia minusta, auttaa minua ja kulkea rinnallani. Hän lupaa, ettei koskaan jätä, eikä hylkää minua. Elämäni on hänelle kallisarvoinen.
Vielä tärkeämpää on, että Hän on Kuningasten Kuningas – Kaiken Herra! Mikään ei ole hänen hallintansa ulkopuolella, ei mikään. Hän on osoittautunut luotettavaksi ja ansaitsee kiitokseni ja ylistykseni.
Kun suhtaudun elämään ja kaikkeen näkemääni oikeasta näkökulmasta, Häneen keskittyneenä, alan yhtäkkiä muistaa; siunaukset alkavat tulvia mieleeni ja muistiini ja ymmärrän, että turhautumiseni ja kiitollisuuden puute ovat jälleen kerran sumentaneet näköalani. Vihaan sen tunnustamista, mutta tämä on ollut kuvio elämässäni.
Haluan elää joka päivä Ef. 5:20 mukaan, joka sanoo: ”…kiittäen aina Jumalaa ja Isää kaikesta meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen nimessä.”
Haluan päivittäin toteuttaa jaetta Kol. 3:17: ”Ja kaikki, minkä teette sanalla tai työllä, kaikki tehkää Herran Jeesuksen nimessä, kiittäen Isää Jumalaa hänen kauttansa.”
Se on ehdottomasti työn alla (olen itsekin työn alla), mutta Jumalan avulla pystyn petraamaan. Ilman Häntä en voi tehdä mitään, mutta Hänen kanssaan mikään ei ole mahdotonta.
Kun päätän antaa elämäni Jumalan luotettaviin ja pystyviin käsiin, voin levätä hänen rakkaudessaan ja huolenpidossaan. Minulla voi olla ymmärryksen ylittävä rauha ja ilo, jos pysyn keskittyneenä Häneen.
Elämäni eri oppituntien kautta olen ymmärtänyt, että luottamus ja kiitollisuus ovat avainasemassa ilon säilyttämisessä. Luottaminen Kristukseen ja kiitollisuus auttavat aina rauhoittumaan ja asettavat sydämeni, mieleni ja askeleeni oikealle tielle.
Kun todella pysähdymme ja keskitymme – kun käännämme katseemme kohti Kristusta, meitä muistutetaan kohta, kuinka paljon meillä on, josta voimme olla kiitollisia.
Kristittyinä voimme katsoa ristille ja muistaa kaiken, mitä Kristus teki, että voisimme pelastua elämästä erillään Luojastamme. Kristus tarjosi uhrin, joka antaa meille kaiken, mitä emme ansaitse, mutta kaiken, mitä Jumala halusi antaa. Kristittyinä tiedämme koko sydämestämme, että:
Koska olemme Hänen, meillä on varmuus huolenpidosta.
Koska olemme Hänen, emme koskaan kulje yksin.
Koska olemme Hänen, voimme kokea iloa surun keskellä.
Koska olemme Hänen, voimme luottaa suunnitelmaan, joka Hänellä on elämäämme varten.
Koska olemme Hänen, tiedämme, että Hän tekee kaiken meidän parhaaksemme ja Hänen kunniakseen.
Koska olemme Hänen, olemme pelastuneet armosta uskon kautta ja olemme pelastetut.
Koska olemme Hänen, meille on luvattu kirkas ja kaunis ikuisuus.
Koska olemme Hänen, meillä on kaikki, koska Hän antoi kaiken.
Voisin jatkaa, mutta ymmärrät kyllä.
Todellisuus on, että riippumatta siitä, kuinka hämäräksi maailma käy ja mitä henkilökohtaisella tasolla tapahtuu, Jumala on suurempi. Hän on luotettava, Hän on täydellinen, Hänen tiensä ovat aina täydelliset ja Hän on johdonmukaisen palvontamme, ylistyksemme ja kiitoksemme arvoinen.
On sanottu: ”Aina on jotakin, mistä voi olla kiitollinen.” Kyllä, aina on jotakin mistä voi olla kiitollinen.
Meillä kristittyinä kiitollinen sydän ei ole ulottumattomissamme. Meillä on loputon lista siunauksia, joista voimme olla kiitollisia. Ja sen kaiken olemme velkaa taivaalliselle Isällemme.
Hyvää kiitospäivää!
spate.holly@gmail.com
Vastaa