The Coming Prince
Jack Kinsella 2011, suom. SK
Siitä lähtien, kun Sir Robert Anderson julkaisi 1900-luvun vaihteessa uraauurtavan teoksensa ”The Coming Prince” (Tuleva Ruhtinas), profetian tarkkailijat ovat yrittäneet selvittää, kuka tämä ruhtinas on. Sir Robert otti otsikkonsa jakeesta Daniel 9:26, jossa antikristus määritellään Rooman valtakunnan ruhtinaaksi:
”Ja kuudenkymmenen kahden vuosiviikon mentyä tuhotaan voideltu, eikä häneltä jää ketään. Ja kaupungin ja pyhäkön hävittää hyökkäävän ruhtinaan väki, mutta hän itse saa loppunsa tulvassa. Ja loppuun asti on oleva sota: hävitys on säädetty.”
Kaikista profeetallisista vihjeistä antikristuksen tunnistamiseen, tämä näyttää minusta vastustamattomimmalta. Ainoastaan kaksi ”kansaa” on historian kirjojen mukaan tuhonnut sekä Jerusalemin kaupungin että Temppelin pyhäkön.
Ensimmäinen oli Babylonin Nebukadnessar, joka ryösti Jerusalemin, tuhosi temppelin, vei pois sen aarteet ja otti juutalaisen älymystön vangiksi palvelemaan Babylonin valtakuntaa. Danielin profetia annettiin Babylonista, monta vuotta tapahtuman jälkeen.
Toinen kerta oli vuonna 70 jKr., kun Rooman Tiitus piiritti Jerusalemin ja Temppelin yhdessä Rooman legioonien (V Makedonica, XII Fulminata ja XV Fretnensis) osien kanssa. Juutalaisten Tisha B’av (Av-kuun yhdeksäs) juhlapäivänä roomalaiset sytyttivät tuleen ja tuhosivat Toisen Temppelin. Juutalainen historioitsija Flavius Josefus oli silminnäkijänä tapahtumille, joita hän kuvaili:
”Heti kun armeijalla ei ollut enää ihmisiä surmattaviksi tai ryöstettäviksi, koska ei ollut enää ketään heidän raivonsa kohteeksi (sillä he eivät olisi säästäneet yhtään, ellei muuta työtä olisi jäänyt tehtäväksi), niin [Tiitus ] Caesar antoi käskyn, että heidän pitäisi nyt hajottaa koko kaupunki ja Temppeli… mutta kaiken muun [Jerusalemia ympäröivän] muurin osalta ne, jotka kaivoivat sen perustukseen asti, olivat panneet sen maan tasalle niin perusteellisesti, että ei jäänyt mitään, mikä saisi sinne tulleet uskomaan, että [Jerusalem] oli joskus ollut asuttu.”
Josefuksen mukaan peräti miljoonasatatuhatta juutalaista tapettiin piirityksen aikana, ja alle satatuhatta jäi henkiin vangittaviksi ja orjuutettaviksi.
”Sisäpuolella tapahtunut teurastus oli vielä kauheampi, kuin mitä ulkopuolelta näytti. Miehiä ja naisia, vanhoja ja nuoria, kapinallisia ja pappeja, taistelijoita ja armoa anovia, hakattiin maahan umpimähkäisessä verilöylyssä. Tapettujen määrä ylitti tappajien määrän. Legioonalaiset joutuivat kiipeilemään ruumiskasojen yli jatkaakseen tuhoamista.”
Hämmästyttävintä on, että Tiitus kieltäytyi kuulemma ottamasta vastaan Caesarin voitonseppeleen sillä perusteella, että ”ei ole mikään ansioteko voittaa kansa, jonka sen oma Jumala on hyljännyt”.
Arviointi
Raamattu maalaa yksityiskohtaisen muotokuvan miehestä, jonka Daniel sanoi olevan sen kansan ruhtinas, joka tulisi tuhoamaan kaupungin (Jerusalem) ja pyhäkön (Temppeli).
Jakeet Daniel 7:8 ja 7:24 sanovat, että antikristus nousee tuntemattomuudesta, mutta ‘puhuu suuria asioita’ herjaten Jumalaa (Dan. 7:25; 11:36; Ilm. 13:5), Hänen nimeään, asuinpaikkaansa ja edesmenneitä kristittyjä ja Vanhan testamentin pyhiä (Ilm. 13:6).
Hän vahvistaa liiton Israelin ja ”monien” välillä (Dan. 9:27). Tämä liitto todennäköisesti sisältää juutalaisen Temppelin perustamisen Jerusalemiin (ks. Dan 9:27; Matt. 24:15).
Kolmen ja puolen vuoden kuluttua hän lopettaa juutalaisten teurasuhrit ja ruokauhrin ja asettaa Temppeliin kauhistuksen Jumalalle (Dan. 9:27, Matt. 24:15). Hänen valtansa on yhtä ehdoton kuin kenen tahansa muinaisten babylonialaisten, persialaisten ja kreikkalaisten ”kuninkaan” (Ilm. 13:2). Hän ei vastaa millekään korkeammalle maalliselle auktoriteetille; ”Hän tekee mitä tahtoo” (Dan. 11:36).
Dan. 11:37 sanoo, että hän kyllä puhuu esi-isiensä uskonnosta, mutta antaa kunnian [sotilaallisten] joukkojen ”jumalalle”. Hänen koko huomionsa on hänen armeijassaan. Hän valloittaa maita ja jakaa niitä (Dan. 11:39-44).
Hän väittää, että Jeesus ei tullut lihassa, eikä noussut ruumiillisesti haudasta (2. Joh. 7). Hän kieltää Jeesuksen olevan Messias (1. Joh. 2:22).
Monet palvovat häntä (Ilm. 13:8). Hän tulee vihaamaan kansakuntaa, jolla aluksi on jonkin verran valtaa hänen valtakuntansa yli, mutta hän tuhoaa tuon valtion (Ilm. 17:16-18). Jollakin tavalla hänen nimensä liitetään lukuun 666 – mutta ei välttämättä ilmeisellä tavalla (Ilm. 13:17-18).
Lopuksi, ja se on ehkä tärkeintä, itse Saatana asuu hänessä ja antaa hänelle voimaa (Ilm. 13:2).
Uskon, että hän elää jo nyt ja on luultavasti tunnettu poliitikko. En kuitenkaan usko, että seurakunnan velvollisuus on tunnistaa hänet, tai edes etsiä häntä. Raamattu kehottaa meitä valvomaan Kristuksen tulemusta varten.
Antikristukseen viittaavat merkit ovat tärkeitä vain, koska antikristuksen ilmestyessä Jeesuksen Kristuksen paluu on vain seitsemän vuoden päässä. Ahdistuksen ajanjakso kestää 2520 päivää, mikä tekee seitsemän heprealaista kalenterivuotta.
Vuosien varrella olen kuullut kymmeniä uusia tulkintoja ihmisiltä, jotka huomaavat seitsenvuotisen Ahdistuksen omiin teorioihinsa sopimattomaksi, mutta suuri este, jonka yli on päästävä, on se, että Danielin mukaan antikristuksen liitto kestää yhden ”viikon” (hepreaksi: shabua).
(Sanaa ”shabua” käytetään tässä samassa merkityksessä kuin kreikkalaiset käyttivät ”vuosikymmentä” mittaamaan kymmenen 10 vuoden kerrannaisia, paitsi että heprealaiset puhuvat luvun 7 kerrannaisista.)
Argumentit ovat mielenkiintoisia ja uusia ja jotkin niistä osoittavat vuosien ponnisteluja lukujen saamiseksi vastaamaan esitettyä teoriaa, mutta et voi tehdä Danielin 70. viikosta muuta kuin vuosien viikon, tai muuten Danielin Messiasta koskevan ennustuksen uskomaton tarkkuus tuhoutuu.
Josh McDowell kirjoitti opinnäytetyönsä Dallasin teologisessa seminaarissa Danielin kirjasta ja hänen väitöskirjansa julkaistiin myöhemmin kirjana otsikolla ”Evidence that Demands a Verdict”.
McDowell laski Xerksesin käskyn päivämäärän 5. maaliskuuta 444 eKr. palauttaa temppeli ja laski 483 kuuvuotta eteenpäin, mikä vastaa 173 855 päivää.
Ja täsmälleen 173 855 päivää sen jälkeen, kun Xerxes antoi tuon käskyn, Jeesus Kristus ratsasti Jerusalemiin aasin varsan selässä, vastaanotettiin kuninkaana ja tuhottiin, ”mutta ei itsensä vuoksi” (KJV: but not for himself).
”Ja Kaifas oli se, joka neuvottelussa oli juutalaisille sanonut: ’On hyödyllistä, että yksi ihminen kuolee kansan edestä.’” (Joh. 18:14).
Jos siis väitetään, että Danielin 70. viikko on jotakin muuta kuin seitsemän vuotta, niin Danielin mahtavin profeetallinen täyttymys romutetaan. Jos ensimmäiset 69 viikkoa eivät olleet seitsemän kerrannaisia, niin McDowellin laskelmat ovat merkityksettömiä.
Ja niin on myös Danielin profetia – joten miksi vaivautua lainaamaan tai tutkimaan sitä?
Lisäksi profeetta Jeremia nimeää Ahdistuksen ajan ”Jaakobin ahdistukseksi”, mikä vastaa Danielin näkyä 70 viikosta, jotka on määrätty Israelille eikä seurakunnalle.
Muista, että se on ”synnin sovittamiseksi” ja ”iankaikkisen vanhurskauden tuomiseksi”.
Seurakuntadispensaation seurakunnalle nämä tavoitteet saavutettiin jo ristillä.
Ahdistuksen aika on kuitenkin lain dispensaation viimeinen viikko. Temppeli on täydessä toiminnassa ja Mooseksen laki täydessä voimassa. Seurakuntadispensaatio päättyy sopimukseen antikristuksen kanssa.
Emme tiedä, kuka antikristus on – mutta tiedämme, että liitto, jonka antikristus vahvistaa, perustuu kaavaan ”maata rauhasta”, johon Oslon sopimus (13.9.1993-13.9.2000) perustui.
Sopimus on siis olemassa, mutta romahti, ennen kuin pantiin kokonaan täytäntöön. Periaate ”maata rauhasta” on edelleen jokaisen rauhanehdotuksen ytimessä. Antikristuksen sanotaan ”vahvistavan” liiton, ei kirjoittavan, neuvottelevan, eikä allekirjoittavan sitä. Hän ”vahvistaa” sen.
Mitään ei voi vahvistaa, ellei se ole ensin olemassa!
Jos Danielin ja Ilmestyskirjan symbolit, päät, sarvet ja pedot ovat järkeviä, se johtuu siitä, että tämä on se sukupolvi, jolle ne on osoitettu. Daniel ei ymmärtänyt kaikkea, mitä hän näki näyssä ja pyysi selitystä. Sen sijaan paljastava enkeli kertoi Danielille:
”Mutta sinä, Daniel, lukitse nämä sanat ja sinetöi tämä kirja lopun aikaan asti. Monet sitä tutkivat ja ymmärrys lisääntyy.” (Dan. 12:4)
Kirjan sinetti on murrettu tässä sukupolvessa, sukupolvessa, jossa ihminen voi kiertää planeetan päivässä. Sukupolvessa, joka on paljastanut ihmisen genomin salaisuudet ja sukupolvessa, jossa tieto kaksinkertaistuu 18 kuukauden välein.
Danielin sopimus on jo olemassa. Puuttuu vain, että Sir Robertin ”Tuleva Ruhtinas” vahvistaa ja takaa sen.
Jossakin vaiheessa, ennen kuin sopimus lopullisesti vahvistetaan, Jeesus Kristus laskeutuu taivaasta käskyhuudon ja ylienkelin äänen kuuluessa ja kaikki elävät, jotka asettivat luottamuksensa Kristukseen, tempaistaan pois olemaan ikuisesti Kristuksen kanssa.
”Niin lohduttakaa siis toisianne näillä sanoilla” (1. Tess. 4:18).
Read Full Post »