Kahdenlaista sokeutta

Two kinds of blindness
14.1.2019 Simon Desjardins, suom. Sk

Jeremian kirjasta löytyy kohta, jota meidän kannattaa ajatella. Se esittää meille sokeuden kaksi lajia, jotka poikkeavat toisistaan mahdollisimman paljon, nimittäin kirotun miehen sokeuden ja siunatun miehen sokeuden. Tässä tuo kohta:

“Näin sanoo Herra: Kirottu on se mies, joka turvaa ihmisiin ja tekee lihan käsivarreksensa ja jonka sydän luopuu Herrasta. Hän jää alastomaksi arolle eikä näe mitään onnea tulevan; hän asuu poudan polttamissa paikoissa erämaassa. Siunattu on se mies, joka turvaa Herraan, jonka turvana Herra on. Hän on kuin veden partaalle istutettu puu, joka ojentaa juurensa puron puoleen; helteen tuloa se ei peljästy (KJV:  and shall not see when heat cometh) vaan sen lehvä on vihanta, ei poutavuonnakaan sillä ole huolta, eikä se herkeä hedelmää tekemästä.” (Jer. 17:5–8)

(Lainaan KJV-käännöstä, koska se kääntää molemmissa jakeissa, sekä 6 että 8, heprean sanan רָאָה näkemiseksi, kuten tekevät myös Targum ja Qere.)

Vastakkaisuuden syy

Kuten nämä kolme jaetta todistavat, niin kaksi edustajaa ovat täysin vastakkaisia ja heidän vastakkaisuutensa on synnyttänyt nimenomainen valinta. Henkilö tuskin voisi odottaa erilaisuuden syyn olevan, mitä se on, sillä se koskee sitä, kehen hän luottaa. Joten yhtäällä meillä on kirottu mies, joka luottaa ihmiseen, mikä saa hänet tekemään lihan käsivarrekseen ja toisaalla meillä on siunattu mies, joka luottaa Herraan, mikä saa hänet asettamaan toivonsa Häneen. Siitä seuraa, että jyrkkä ero näiden kahden ihmisen välillä on heidän luottamuksensa kohteessa.

Kontrasti

Päivän päättyessä meille jää äärimmäinen vastakkaisuus, yhtä vaikuttava kuin elämän ja kuoleman välinen. Toinen on kuin alaston puu arolla, joka asuu poudan polttamissa paikoissa erämaassa. Toinen on kuin veden partaalle istutettu puu, hedelmällinen kaikkina vuodenaikoina.

Ainoa heitä yhdistävä asia näyttää olevan se, että molemmat ovat sokeita. Mutta jälleen, kuten näemme, heidän sokeutensa luonne tekee heistä täysin vastakkaisia.

Kirotun sokeus

Meille kerrotaan, että mies, joka on aiheuttanut kirouksen päällensä, ei näe, milloin hyvä tulee (KJV: shall not see when good cometh). Missään ei sanota, etteikö hyvä tulisi, mutta tragedia on siinä, että vaikka hyvä tulee, niin hän ei näe sitä, so. hän ei koe sitä eikä myöskään hyödy siitä eikä tiedä, että se on ollut siellä alusta saakka.

Mikä asema! Tällainen henkilö on tuomittu alusta saakka. Jos sateisena päivänä tarjoat hänelle sateenvarjoa, hän valittaa, koska varjo on musta. Jos tarjoat hänelle ruusun, hän ärsyyntyy, koska siinä on piikkejä. Jos kutsut hänet ravintolaan, hän marmattaa, koska ruoka on liian suolaista. Ja jos tarjoat hänelle apuasi, hän protestoi sanoen osaavansa tehdä sen yhtä hyvin kuin sinäkin. Ja siinä ilmenee kirous kietoutuneena hänen koko tietoisuutensa perusrakenteeseen.

Jotkut näistä ihmisistä kulkevat seurakunnasta seurakuntaan, turhautuneina ja onnettomina. He onnistuvat löytämään jotakin väärää kaikkialla, lähes joka asiassa ja melkein jokaisessa ihmisessä. Näyttää, että he ovat menettäneet kyvyn havaita mitään hyvää. Miten säälittävä tilanne! Upotettuina siunauksiin minkään niistä vaikuttamatta heihin; kokien koko ajan kipua, jonka aiheuttaa heidän kätensä lävistävä ruoko. Viittaan tässä kohtaan 2. Kun. 18:21, josta luemme:

“Katso, sinä luotat nyt Egyptiin, tuohon särkyneeseen ruokosauvaan, joka tunkeutuu sen käteen, joka siihen nojaa ja lävistää sen. Sellainen on farao, Egyptin kuningas, kaikille, jotka häneen luottavat.”

Luottaminen lihan käsivarteen voi tuoda hetkellisen helpotuksen, mutta ajan mittaan se aina aiheuttaa ongelmia ja tyytymättömyyttä, sillä se tuo mädännäisyyden sieluun ja suuttumuksen henkeen.

Siunatun sokeus

Täysin erilainen on siunattu mies, josta sanotaan, että hän ei näe, kun helle tulee. Taaskaan ei sanota, että helle ei tule, mutta se, joka luottaa Herraan ei koe sitä siksi, mitä se on. Toisin sanoen se ei vaikuta häneen negatiivisesti. Tässä sana ”helle” tarkoittaa sellaisia vastoinkäymisiä kuin vaikeudet, onnettomuudet, koettelemukset, kärsimykset. Yhtä lailla kuin kirottu mies ei voi kokea lohdutuksen myönteisiä vaikutuksia, siunattu mies ei voi kokea kärsimyksen kielteisiä vaikutuksia. Itseasiassa hän menee jopa pitemmälle; hän kokee sen siunauksena. Apostoli Paavali oli sellainen mies. Hän kirjoittaa näin:

“Sillä tämä hetkisen kestävä ja kevyt ahdistuksemme tuottaa meille iankaikkisen ja määrättömän kirkkauden, ylenpalttisesti” (2. Kor. 4:17).

Tällaisen ymmärryksen ei pitäisi yllättää meitä; se on Jumalaan luottamisen luonnollinen sivuvaikutus.

“Mutta me tiedämme, että kaikki yhdessä vaikuttaa niiden parhaaksi, jotka Jumalaa rakastavat, niiden, jotka hänen aivoituksensa mukaan ovat kutsutut” (Room. 8:28).

Joten tässä se on. Siunatulle kaikki on hyväksi. Siksi hän kerskaa ahdistuksessa (Room. 5:3) ja pysyy siinä ylen iloisena (2. Kor. 7:4). Hän veisaa vankilassa (Apt. 16:25), siunaa häntä kiroavia (Matt. 5:44), tekee hyvää häntä vihaaville (Matt. 5:44) jne.

Johtopäätös

Joten missä minä seison tässä kaikessa? Kumpi henkilö muistuttaa minua enemmän? Jumala auttakoon meitä vastaamaan näihin kysymyksiin sydämen eheydellä, sillä päivän päättyessä vain rehelliset vastaukset vaikuttavat.

 

 

Read Full Post »

Luopumus

Apostasy
By John Lysaught 28.12.2018, suom. SK

 Raamattu sanoo: ”Mutta Henki sanoo selvästi, että tulevina aikoina moniaat luopuvat uskosta ja noudattavat villitseviä henkiä ja riivaajien oppeja” (1. Tim. 4:1). Kuinka totta tämä onkaan meidän ajassamme. Ihmiset uskovat valheisiin ja sen vuoksi lähtevät todellisesta Jeesuksen uskosta ja elämäntavoista ja luottamuksesta Häneen.

Jokainen päivä tuo uuden iskun kristillistä uskoa kohtaan. Lait, oikeus ja yhteiskunta, kaikki tähtäävät uskomme tuhoon pyrkien marginalisoimaan uskovia. Koulut suoltavat valheita kasvatuksessa ja muiden uskontojen oppia, mutta epätoivoisesti välttävät koskettamastakaan aihetta Jeesuksesta. Lapsiamme indoktrinoidaan opetuksilla, jotka ovat vastakkaisia Raamatun ohjeille. Kaikkea muuta, paitsi Raamatun opetuksia, opetetaan lapsille, mutta uskomme jätetään pois, koska Sanan totuus ja Kristuksen totuus eivät ole linjassa yhteiskunnan jumalattomien päämäärien kanssa.

Humanismi on nyt pelin nimi. Minä on tärkeämpi ja minkä tahansa ihmiset haluavat olevan totuus, se on heille totuus, paitsi tietysti Kristus. Haluatko tytöksi, jos olet poika? Hyvä. Haluatko olla homo? Hienoa. Haluatko noudattaa islamia? Suurenmoista. Haluatko olla kristitty? No niin, se on paha, eikä sitä pitäisi suvaita. Kaikkea, mikä on vastoin Jumalan Sanaa, suvaitaan ja pidetään oikeana, mutta haluatko seurata Jeesusta? Tämä ajatus torjutaan oikeusjärjestelmän ja sosiaalisten ”normien” kautta. Ihmisille opetetaan, että olla kristitty, on olla suvaitsematon, vanhanaikainen ja täysin väärässä! Kuinka surullista onkaan, että ihmiset uskovat ja noudattavat tällaista ajattelutapaa.

Jotkut seurakunnat pelkäävät käsitellä tätä ja jotkut mukautuvat siihen, että mitä yhteiskunta sanoo, on ok, vaikka se olisi vastoin Raamatun opetusta. Vesitetyt hyvän olon saarnat ovat nyt sääntö. Kukaan ei halua loukata ketään. Ne, jotka saarnaavat ankaraa sanomaa, käännyttävät ihmiset pois ja heidät vedetään uskosta luopumiseen ja niin juoksevat maailmaan hakemaan lohtua.

Seurakunnat näyttävät olevan taipuvaisempia totuuden asemesta vetämään ihmisiä viihteen keinoin hyvällä musiikilla ja hilpeillä puheilla. Ne tekevät sen kasvattaakseen numeroita, mutta eivät välttämättä pelastaakseen sieluja. Kun opetetaan kovaa totuutta siitä, että Jumalan valtakuntaan pääsyn edellytys on Kristuksen omistaminen, niin se käännyttää jotkut pois, eivätkä he tule enää tuohon seurakuntaan. Sen sijaan he etsivät seurakunnan, joka antaa heille hyvän tunteen itsestään ja kiertää totuudet, jotka on annettu meille Sanassa.

Miksi? Miksi käy näin? Olemmeko nyt niin peloissamme, että piiloudumme yhteiskunnan varjoihin? Olemmeko niin ohjelmoituja, että uskomme koskee vain elämäntapamme hyvältä tuntumista? Minulla on kuitenkin mielipide ja se on, että me pelkäämme yhteiskunnan reaktiota meihin. Pelkäämme niin jakaa ja puolustaa uskoamme maailman negatiivisten jälkivaikutusten vuoksi, että kun kohtaamme tilanteen, joka vaatii uskoltamme toimintaa, me peräännymme pelon vuoksi.

Älä nyt käsitä minua väärin; on monia, jotka ovat vastakohta edellä sanomalleni ja he ovat silmissäni supertähtiä uskomme taistelussa. Mutta – onko noita monia vähän? Olemmeko taipuvaisia luottamaan noihin meitä monia puolustaviin harvoihin? Luulen niin. Voimme kokoontua heidän taaksensa seurakunnassa tai pienryhmissä kotona, mutta kun olemme omillamme ulkona maailmassa, niin mitä me teemme? Pidämmekö kiinni innosta, joka meillä oli, vai mukaudummeko ja jätämmekö huomiotta Pyhän Hengen kehotuksen olla uskossa? Tähän kysymykseen sinun vastattava itsellesi, ei minulle.

Jumala ei halua meidän luopuvan. Hän haluaa meidän olevan vahvoja uskossa. Hän haluaa meidän elävän Hänelle elämämme kaikilla alueilla. Yksi mielijakeeni on Gal. 2:20: ”…ja minä elän, en enää minä, vaan Kristus elää minussa; ja minkä nyt elän lihassa, sen minä elän Jumalan Pojan uskossa, hänen, joka on rakastanut minua ja antanut itsensä minun edestäni.”

Jos Kristus elää minussa ja minä elän Kristuksen uskossa, niin minun ei pitäisi luopua Hänestä, koska Hän pitää minusta kiinni. Voin kyllä päättää kääntyä pois Hänestä, mutta en tee sitä. Toiset kääntyvät ja se on surullista, mutta se on heidän valintansa olla vastaamatta Kristuksen kutsuun sydämissään ja lähteä vetämään.

Pohdin usein, miksi ihmiset jättävät uskon. Ajattelevatko he sen olevan vaikeaa? No niin, se ei ole sitä. Jeesuksen seuraaminen on vapautta maailman taakoista ja sen alati muuttuvista tavoista. Onko se luottamusta Jumalaan? Eivätkö jotkut luota, että Jumalan Sana on Jumalalta? Luulen, että se voi olla osittain sitä. Kuitenkin luulen, että suurin ja yleisin syy, että ihmiset kääntyvät pois Jumalasta tultuaan Hänen tykönsä, on, että he eivät halua luopua itsestään. He ovat liian itsekkäitä antamaan itsensä Jeesukselle. Miksi?

Uskon, että yhteiskunta Saatanan ohjauksessa ja vaikutuksessa pyörii kokonaan minän ja itsemme miellyttämisen ympärillä. Katson vain ympärilleni ja kaikki mitä näen, on yhteiskunta, joka tuo esille ideoita, jotka on suunnattu omien mielihalujen tyydyttämiseen. Ihmiset on opetettu uskomaan, että he ovat tärkein henkilö omassa elämässään. He suuntaavat ponnistuksensa saadakseen itselleen Jumalan palvelemisen kustannuksella. Jumala kuitenkin vaatii meitä tekemään toisin. Hän haluaa meidän luovuttavan itsemme Hänelle, elämään elämämme Hänelle eikä itsellemme.

Jeesus ei opeta meitä elämään itsellemme. Hän ei sano, että meidän tulisi olla tyytymättömiä elämäämme ja asemaamme elämässä. Hän ei sano meille, että olemme oman universumimme keskipiste. Hän opettaa rakastamaan Jumalaa sydämestämme, sielustamme ja mielestämme ja kohtelemaan toisia, kuten haluamme itseämme kohdeltavan. Joillekin tämä on liian vaikeaa nieltäväksi. He ovat niin kääriytyneet itseensä, etteivät voi nähdä omien halujensa ja toiveidensa ohi. Heille eläke-edut ovat tärkeämmät kuin elää Jumalalle. Heidän henkilökohtainen aikansa on tärkeämpää kuin aika, joka käytetään eläen ja työskennellen Jumalalle toisia ja seurakuntaa palvellen.

Katsos, tarkoitus ei ole saarnata. Se ei ole tarkoitukseni. Totean vain, että Jumalan kansan luopumus on kasvava huoli. Elämme lopunajassa ja on tärkeää – niin tärkeää, että suojaudumme maailman pahuutta vastaan. Eikä vain sitä, vaan meidän täytyy suojella sydäntämme ja mieltämme sen luopion yhteiskunnan, jossa elämme, vaikutusta ja tahtoa vastaan.

Matteus 10:22 sanoo: ”Ja te joudutte kaikkien vihattaviksi minun nimeni tähden; mutta joka vahvana pysyy loppuun asti, se pelastuu.” Meistä uskovista riippuu, pysymmekö vahvoina Jumalassa. Emme saa piiloutua elämän tai yhteiskunnan halkeamiin, vaan meidän täytyy vastustaa pahaa ja epäjärjestystä.

Syrjäytetäänkö meidät, menetämmekö ystäviä ja mahdollisesti työpaikan tai perheenjäseniä vahvan kantamme vuoksi Jeesuksen puolesta? Kyllä, niin tulee käymään. Yhteiskunta ja yksilöiden vihamielisyys Jumalan totuutta kohtaan tulee vainoamaan meitä ja etsimään tuhottaviksi. Maailma on purkautumassa ja syöksykierteessä alaspäin, kuten on kirjoitettu tapahtuvan.

Kestäkää veljet ja sisaret. Olemme taistelussa sieluistamme ja toisten sieluista.

Read Full Post »

Hulluutta

The Fool
By Grant Phillips 27.12.2018, suom. SK

Jumala ja hullu

Maailmassa on aina ollut pahuutta, mutta epäilemättä se lisääntyy nopeasti näinä viimeisinä päivinä ennen meidän Herramme paluuta.

Säädylliset ihmiset tässä maassa eivät enää ole turvassa työpaikoillaan, seurakunnallisissa kokoontumisissaan, ravintoloissa, kouluissa, kävellessään kadulla eikä edes omissa kodeissaan. Laittomat pakanat tekevät kaikkia kuviteltavissa olevia rikoksia johtuen paljolti jumalattomien poliitikkojen hallinnoimasta selkärangattomasta oikeusjärjestelmästämme.

Viihdeteollisuus on äiti saastalle, jota avoimesti ja röyhkeästi oksennetaan järjettömien kansalaisten päälle. Mikään seksuaalinen teko eikä hävytön sana ole jätetty pois siitä törystä, jota he toimittavat zombie-faneilleen.

Todellisen valtiomiehen löytäminen poliittisesta maailmasta on yhtä todennäköistä kuin kullan löytyminen sinun takapihaltasi. Melkein kaikki, mikä tulee näiltä roistoilta, on katinkultaa.

Uskonnollinen areena on niin korruptoitunut, että vain joitakin hyviä miehiä on jäljellä, jotka todella palvelevat yhtä ja ainoaa tosi Jumalaa. Elia voisi kertoa meille paljon näistä kelmeistä.

En voi mainita yhtään aluetta, joka ei olisi pahan turmelema, sellaisen pahan, joka katsoo Jumalaan ja sanoo: ”Että mitä!” Urheilumaailma, liikemaailma, jopa monet kodit kaikkialla tässä maassa voidaan lisätä luetteloon ja palvelevat Baal-jumalaa.

Useimpien ihmisten yleinen asenne maassamme voidaan tiivistää seuraaviin Raamatun kohtiin:

”Hullu sanoo sydämessänsä: ‘Ei ole Jumalaa’. Turmiollinen ja iljettävä on heidän menonsa; ei ole ketään, joka tekee, mikä hyvää on.” (Ps. 14:1)

”Synti sanoo jumalattomalle: minun sydämessäni ei ole Jumalan pelkoa hänen silmäinsä edessä” (Ps. 36:1).

Milloin tahansa seurakunnan ylösotto tapahtuukin, niin useimmat jäävät jäljelle. Useimmat niistä, jotka kuolevat nyt ennen tempausta, eivät viimeisen henkäyksensä jälkeen tule taivaaseen, vaan helvettiin.

Jumala halua kaikkien tulevan tykönsä parannuksessa ja pelastuvan, mutta Hän ei pakota ketään. Seuraava jae on hyvin selvä, että Jumala ei tee poikkeusta. Hän ei katso henkilöön eikä Häntä voi lahjoa.

”Hallitkoon siis teitä Herran pelko. Ottakaa vaari siitä, mitä teette, sillä Herrassa, meidän Jumalassamme, ei ole vääryyttä eikä puolueellisuutta, eikä hän ota lahjuksia.” (2. Aik. 19:7)

Useimmat ihmiset tänä päivänä ovat hulluja, koska eivät usko Jumalan olemassaoloon. He ovat korruptoituneet täydellisesti väkivallan, irstauden, väärän hurskauden jne. kautta. Viisas ihminen on erilainen. Hän pelkää pahaa ja lähtee siitä pois, mutta niin ei tee hullu.

”Viisas pelkää ja karttaa pahaa, mutta tyhmä on huoleton ja suruton” (Sananl. 14:16).

Meitä on siunattu tässä maassa, kuin ei mitään toista kansaa historiassa. Ei millään kansakunnalla ole koskaan ollut niitä hengellisten ja aineellisten siunausten rikkauksia, joita on kasattu päällemme. Ei ole mikään salaisuus, että kaikki haluavat asua tässä maassa. Valitettavasti me vain olemme nyt niin korruptoituneita, että jäljellä ei ole muuta kuin varma tuomio. Jumala on kärsivällinen ja Hän antaa meille vain niin paljon köyttä. Huomaa tarkoin seuraava jae:

”Sitä taas, joka ei tiennyt, mutta teki semmoista, mikä lyöntejä ansaitsee, rangaistaan vain muutamilla lyönneillä. Sillä jokaiselta, jolle on paljon annettu, myös paljon vaaditaan; ja jolle on paljon uskottu, siltä sitä enemmän kysytään.” (Luuk. 12:48)

Kun tuomio tulee – ja se tulee – en tiedä kuinka ja missä laajuudessa, mutta me maksamme kalliisti synneistämme kansakuntana, koska meitä on niin runsaasti siunattu ja sitten olemme kääntyneet sitä Jumalaa vastaan, joka siunasi meitä. Minusta tuntuu vahvasti siltä, että tempauksen jälkeen tämä maa muuttuu kuolleeksi raadoksi, jonka vihollisemme nokkivat puhtaaksi. Ei kuitenkaan ole mitään takeita, että Jumala odottaisi tempaukseen saakka. Se voi tapahtua ennen tuota ihanaa tapahtumaa.

Seuraava kohta on Jumalalta Israelille, mutta sanoma sopii yhtä paljon meille:

”Sano heille: Niin totta kuin minä elän, sanoo Herra, Herra, ei ole minulle mieleen jumalattoman kuolema, vaan se, että jumalaton kääntyy tieltänsä ja elää. Kääntykää, kääntykää pois pahoilta teiltänne; ja minkätähden te kuolisitte, Israelin heimo!” (Hes. 33:11)

Vartijana muurilla vain toistan, mitä toiset ovat jo sanoneet ja se on, että meidän on tehtävä parannus ja tehtävä se tänään.

Älä ole hullu. Vaikka useimmat tässä maassa ja maailmassa ovat tulleet hulluiksi saatanallisessa ilossa, niin herää. Muista tämä. Jokainen ihminen helvetissä uskoo Jumalaan ja antaisi mitä tahansa saadakseen uuden tilaisuuden. Helvetissä ei ole ateisteja. Se, mitä teemme Jumalan kanssa ollessamme tässä ruumiissa, jää meille ikuisuudeksi.

Grant Phillips

Email: Phillip5769@twc.com

Pre-Rapture Commentary: http://grant-phillips.blogspot.com

Rapture Ready: http://www.raptureready.com/featured/phillips/phillips.html

Read Full Post »

Tempaus lähestyy

Getting Close
By Daymond Duck 9.12.2018, suom. SK

On murheellista, että suurin osa maailmaa on pimeydessä, mutta monet Raamatun profetian tutkijat uskovat, että olemme lähestymässä Jeesuksen paluuta tempaamaan seurakuntansa.

Seuraavassa joitakin mielenkiintoisia asioita, jotka ovat tapahtuneet hiljattain:

Ensiksikin monet uskovat, että Ahdistuksen aikana tapahtuu globaali taloudellinen romahdus.

Marraskuun 29. päivänä 2018 raportoitiin, että Amerikan kansallisen velan korko tekee 1,5 miljardia dollaria päivässä; sen odotetaan kasvavan ja asiantuntijat varoittavat, että se on kestämätöntä.

Toiseksi Raamatun mukaan Israel tulee viimeisinä päivinä ja vuosina takaisin olemassa olevaksi ja omistaa suuren varallisuuden (hopeaa, kultaa, karjaa ja tavaroita) ja Venäjä, Iran ym. pyrkivät varastamaan sen (Hes. 38:8, 13, 16).

Juuri ilmoitettiin, että Israel on allekirjoittanut sopimuksen Italian, Kreikan ja Kyproksen kanssa laskea meren pohjaan 2000 kilometriä putkilinjaa pumppaamaan Eurooppaan luonnonkaasua 20 miljardia kuutiometriä vuodessa.

Se parantaa Israelin taloutta ja vahingoittaa Venäjän ja Iranin talouksia.

Kolmanneksi Raamatun mukaan mikään Israelia vastaan nostettu ase ei menesty.

Alkaen maaliskuun lopussa ja jatkuen aina marraskuun alkuun Gazan terroristit lähettivät Israeliin palopommein varustettuja leijoja ja ilmapalloja, jotka polttivat satoja hehtaareja viljapeltoja ja metsiä. Maa jäi tuhkan peittämäksi. Nyt on kuitenkin alkanut sataa, laitumet vihertävät ja viljelijät kylvävät peltoja uudelleen. Jumala on nopeasti palauttamassa kaiken tuhoutuneen.

Neljänneksi marraskuun 29. päivänä 2018 haastateltiin radiossa juutalaista rabbi Mendel Kessin’ia, joka on lopunaikojen tunnustettu asiantuntija. Seuraavassa joitakin asioita, jotka tämä juutalainen rabbi mainitsi:

“Olemme hyvin lähellä loppua”; ”Jumala näyttää kiirehtivän loppua”; ”olemme todistamassa prosessia, joka tuo Messiaan”; Messias saapuu ”10 vuoden sisällä, ehkä ennemmin”; ”Kun pyhyys on tulossa, niin pahuus ja korruptio voimistuvat ja yrittävät pysäyttää vanhurskauden tulon”; ”Israelin arvostuksessa on tapahtumassa uskomaton nousu kansakuntien keskuudessa”; Israelin nousu on ”messiaanisen ajan alku”; Saatana yrittää tuhota Israelin, koska ”pahuutta uhkaa sen loppu ja hyvän tuleminen”.

Ymmärrän, että tämä juutalainen profetia-asiantuntija sanoi, että Israelin paluu ja uskomaton kasvu ynnä suuri Israelin vastustus tarkoittavat, että aikakauden loppu on lähellä. Messiaan paluu käsittelemään paha ja vahvistamaan hyvä on uhka Saatanalle. Saatana kasvattaa pahuutta maan päällä, koska toivoo voivansa tuhota Israelin ja estää Israelin Messiaan paluun.

Kun rabbi puhuu siitä, että Jumala kiirehtii loppua tuodakseen Messiaan ja perustaakseen messiaanisen ajan, hän puhuu tapahtumasta, jota kristityt kutsuvat Toiseksi Tulemukseksi (ei tempaukseksi) ja tuhatvuotiseksi valtakunnaksi, mutta ajatus, että tämä tapahtuisi alle 10 vuodessa, on kiehtova.

Se on ilmeisesti hänen mielipiteensä, ei jotakin, jonka Raamattu sanoo.

Ajattele kuitenkin tätä: Israel on 70 vuotta vanha ja 10 vuoden päästä 80.

Mooseksen rukous sanoo: ”Meidän elinpäivämme ovat seitsemänkymmentä vuotta taikka enintään kahdeksankymmentä vuotta; ja parhaimmillaankin ne ovat vaiva ja turhuus, sillä ne kiitävät ohitse, niinkuin me lentäisimme pois” (Ps. 90:10).

Jotkut profetian opettajat ajattelevat, että sukupolvi on 70-80 vuotta ja että tämä nykyinen sukupolvi voisi olla viimeinen sukupolvi (Matt. 24:32-34).

Viidenneksi Antikristuksen identiteettiä ei paljasteta ennen tempausta, mutta ystäväni Sally Plemons lähetti minulle joitakin tietoja, joita päätin laittaa eteenpäin joka tapauksessa. Ne koskevat miestä nimeltä Emmanuel Macron ja sitä, että siitä on 70 vuotta, kun Israelista tuli valtio.

Immanuel on yksi Jeesuksen nimistä (Jes. 7:14). Se tarkoittaa ”Jumala meidän kanssamme”. Macron’n etunimi on Emmanuel. Merriam–Webster-sanakirjan mukaan macron on merkki (ja kaikki profetian opettajathan tietävät Pedonmerkistä).

Jeesus on maailman Pelastaja. Economist-lehti laittoi Emmanuel Macron’n kuvan kesäkuun 17. päivän 2017 numeron kanteen kysyen, josko hän olisi Euroopan pelastaja?

Jeesus käveli veden päällä. Economist-lehden kuvassa Emmanuel Macron kävelee veden päällä. Antikristus nousee valtaan Euroopassa ja Emmanuel Macron on eurooppalaisen valtion (Ranska) presidentti.

Antikristus johtaa maailmanhallitusta ja Emmanuel Macron vaatii maailmanhallitusta (Ranskassa on nyt väkivaltaisia mielenosoituksia, koska hän asettaa globalistisen eliitin toiveet Ranskan kansalaisten toiveiden edelle).

Antikristuksen nimen luku on 666 ja Emmanuel Macron juhli valintaansa puhuen Louvre’n museolla, jossa on 666 lasilevystä rakennettu pyramidi.

Ahdistuksen aika alkaa, kun Antikristus vahvistaa Lähi-idän rauhansopimuksen ja Emmanuel Macron sanoi hiljattain, että ellei presidentti Trump julkaise Lähi-idän rauhansopimustaan seuraavien muutamien viikkojen aikana, niin hän esittää oman Lähi-idän rauhansopimuksensa.

Antikristuksella on armeija lähteä voittajana voittamaan ja Emmanuel Macron on vaatinut EU:n armeijan luomista.

Antikristus johtaa 10 kuningasta (10 varvasta tai 10 sarvea; Dan. 7:23-24) ja Emmanuel Macron kehottaa 10 valtiota yhdistämään asevoimansa.

Antikristus väittää olevansa Kristus, mutta ei välitä isiensä jumalasta (Dan. 11:37). Emmanuel Macron sanoo olevansa katolinen, mutta ei salli uskonnon vaikuttaa Ranskan moraaliin tai lakeihin.

Pre-trib-profetiaan [tempaus ennen vaivanaikaa] uskovat odottavat Kristuksen tulemusta tempaamaan seurakuntansa, eivät Antikristuksen nousua, mutta monet evankelikaaliset kristityt eivät usko sattumiin ja minä mietin, josko Jumala yrittää sanoa meille jotakin, vai mitä?

Onko Emmanuel Macron Antikristus, vai levittääkö Jumala vain Sanaa Antikristuksesta? [Asiasta tarkemmin artikkelissa Voisiko Emmanuel Macron olla Antikristus?]

Prophecy Plus Ministries, Inc.
Daymond & Rachel Duck
duck_daymond@yahoo.com

 

Read Full Post »

Lopeta hyvin

Amir Tsarfati, suom. SK

Shalom Galileasta!

Kun vuosi 2018 on päättymässä, voin katsoa taaksepäin ja iloita siitä, mitä Herra on tehnyt. Kuitenkin sanoma, jonka Hän on laskenut sydämelleni, kaikuu mielessäni: Lopeta hyvin!

Niin ystävät, olemme lähellä maaliviivaa. Kirjoitus on seinällä, merkit ovat paikalla, kaikki näyttelijät ovat paikalla. Me olemme se sukupolvi, joka ei nuku pois. Me olemme sukupolvi, joka kokee enemmän petosta, kuin mikään toinen, koska digitaalisessa maailmassa on niin helppo tulla petetyksi.

Kysymykset, joita minun, kuten teidän kaikkien, on pitänyt esittää itselleni, ovat: Onko elämä tässä maailmassa kaikki, mistä välität? Onko tämä maailma kaikki, mitä sinulla on? Onko se kaikki vain sitä, että ”saan siitä irti mahdollisimman paljon”? Ovatko tämän maailman asiat pääasioita mielessäsi ja elämäsi ensisijaisia tavoitteita?

Kuulin tunnetun pastorin sanovan, että hänen kuoleva poikansa, jolla oli vain kolme viikkoa elinaikaa johtuen vakavasta syövästä, sanoi hänelle: ”Isä, olen niin innoissani, siitä mitä on tulossa seuraavaksi!”

Toinen hyvä ystäväni, joka sattuu olemaan pastori täällä Israelissa, sanoi minulle: ”Kun olen kuollut, niin älä anna kenenkään elvyttää minua, tai muuten minä tapan hänet!”

Oletko niin innostunut ikuisuudesta, ettet haluaisi elää enää tässä maailmassa? Onko taivas kotisi, vai tämä maailma? Sinulla voi olla koti-ikävä vain sinne, missä kotisi on!

Voitko rehellisesti elää elämääsi innostuneena tulevasta? Onko tämä maailma sinulle päämäärä?

Kun heräät aamulla ja aloitat päivän, niin ketä aiot miellyttää ja kehen tehdä vaikutusta?

“Sillä kaikki, mikä maailmassa on, lihan himo, silmäin pyyntö ja elämän korskeus, se ei ole Isästä, vaan maailmasta” (1. Joh. 2:16).

Voitko vuonna 2019 sanoa rehellisesti: “Sillä elämä on minulle Kristus, ja kuolema on voitto” (Fil. 1:21)?

Kun lähestymme maaliviivaa, meidän jokaisen täytyy tutkia sydäntämme ja kysyä itseltämme … Tiedämmekö Herran sanovan meille takaisin tullessaan: “…hyvä on, sinä hyvä ja uskollinen palvelija!”  (Matt. 25:23)?

Ystävät, lopettakaamme hyvin, lopettakaamme vahvoina!

“…Jos te siis olette herätetyt Kristuksen kanssa, niin etsikää sitä, mikä on ylhäällä, jossa Kristus on, istuen Jumalan oikealla puolella. Olkoon mielenne siihen, mikä ylhäällä on, älköön siihen, mikä on maan päällä. Sillä te olette kuolleet ja teidän elämänne on kätkettynä Kristuksen kanssa Jumalassa; kun Kristus, meidän elämämme, ilmestyy, silloin tekin hänen kanssaan ilmestytte kirkkaudessa. Kuolettakaa siis maalliset jäsenenne: haureus, saastaisuus, kiihko, paha himo ja ahneus, joka on epäjumalanpalvelusta, sillä niiden tähden tulee Jumalan viha ja niissä tekin ennen vaelsitte, kun niissä elitte. Mutta nyt pankaa tekin pois ne kaikki: viha, kiivastus, pahuus, herjaus ja häpeällinen puhe suustanne. Älkää puhuko valhetta toisistanne, te, jotka olette riisuneet pois vanhan ihmisen tekoinensa ja pukeutuneet uuteen, joka uudistuu tietoon Luojansa kuvan mukaan. Ja tässä ei ole kreikkalaista eikä juutalaista, ei ympärileikkausta eikä ympärileikkaamattomuutta, ei barbaaria, ei skyyttalaista, ei orjaa, ei vapaata, vaan kaikki ja kaikissa on Kristus.” (Kol. 3:1-11)

Hänen tulemustaan odottaen,

Amir

Read Full Post »

Tämän päivän kristillisyydestä puuttuu Jumalan pelko

Fear of God: Missing Element in Today’s Christianity
By Dr. Donald Whitchard 16.12.2018, suom. SK

 ”Mutta minä sanon teille, ystävilleni: älkää peljätkö niitä, jotka tappavat ruumiin, eivätkä sen jälkeen voi mitään enempää tehdä. Vaan minä osoitan teille, ketä teidän on pelkääminen: peljätkää häntä, jolla on valta tapettuansa syöstä helvettiin. Niin, minä sanon teille, häntä te peljätkää.” (Luuk. 12:4-5)

Tuo on vakava ajatus. Tässä pehmeän ja pinnallisen hyvän olon uskon ja opetuksen ajassa kristillinen kirkko on suurelta osin hyljännyt kutsun pyhyyteen ja erottautumiseen maailmasta. Huomaan havainnoidessani uskoa, että me, jotka sanomme olevamme Jeesukseen uskovia, olemme säätäneet Hänet erääksi tieksi taivaaseen, ei ainoaksi tieksi (Joh. 14:6). Me olemme korostaneet rakkauden ja rauhan Jeesusta ja olemme ohittaneet sen tosiasian, että kun Hän tulee takaisin, Hän teurastaa kaikki, jotka ovat hyljänneet Hänet ja ottaneet Pedon merkin ja hallitsee rautaisella valtikalla.

Ennen tuota tapahtumaa meidät, jotka temmattiin (1. Tess. 4:16-17), vietiin taivaaseen Karitsan hääaterialle ja kohtaamaan tuomio Herralta Jeesukselta siitä palvelusta, jonka Hänelle teimme, tai jätimme tekemättä (2. Kor. 5:10). Siellä meidän on kohdattava hänet ja tehtävä tili kristillisestä vaelluksestamme, ja silloin monien teot haihtuvat savuna, koska rakensivat puusta ja oljista (1. Kor. 3:11-15) sen sijaan, että olisivat rakentaneet Sanan ja palvelemisen kalliista kivistä.

Siellä on paljon uskovia, jotka eivät koskaan kasvaneet alkuperäistä pelastustaan pidemmälle, eivätkä koskaan kehittäneet kypsyyttä ja jumalisen elämän tuntoa. Tämä tuomio ei koske pelastumistasi. Siitä on pitänyt huolen Kristuksen uhrikuolema ristillä. Sinä joko saat tai menetät palkan. On murhenäytelmä, että on paljon uskovia, joilla ei ole mitään näyttöä vaelluksestaan Herran kanssa.

En koskaan kuule saarnaajien saarnaavan tulevasta tuomiosta. Se voi johtua siitä, että he haluavat olla tärkeitä ja hyväksyttyjä yhteiskunnassa. Saarnaaminen helvetistä ja tilintekovelvollisuudesta ei ole muodissa (milloin olisi ollut?). Elämme todella ajassa, jossa ihmiset, myös seurakunnassa, haluavat kuulla miellyttäviä asioita, jotka saavat heidät tuntemaan hyvää oloa. Onkohan sinun ”itsetuntosi” tärkeämpi Jumalalle, kuin se, että elät pyhää elämää haluten miellyttää Häntä niillä teoilla, jotka ovat pelastuksen hedelmä?

PANISITKO POIS PUHELIMESI VAIN HETKEKSI JA LUKISITKO LOPPUUN TÄMÄN ARTIKKELIN? Kiitos. Tuo puhelu tai teksti voi odottaa. Palatkaamme käsiteltävään ongelmaan. Pelkääkö nykyajan seurakunta enää Jumalaa? Tuskinpa. Meillä on liian hyvä aika katsella uutisia viimeisestä julkkisten avioerosta, tai mitä Britannian kuninkaallinen perhe tekee tällä viikolla, tai lukea viimeisimmästä poliitikosta, joka rökittää ja kiroaa presidentti Trumpia, tai miten menee Facebook-”ystävilläsi”, tai kuka sanoo mitäkin Twitterissä – mitä tahansa, jota paholainen voi käyttää saamaan silmäsi pois Jeesuksesta.

Minä vapisen nykyajan seurakunnan vuoksi. Minäkin olen siihen syyllinen. Huomaan, että mieleni harhailee maailmallisissa asioissa ja sitten ajattelen vain, kuinka hyvä Herra on ollut minulle. Kuinka voin tietoisesti olla Hänelle tottelematon ja pitää silmäni asioissa, jotka lopulta ovat merkityksettömiä? Sydämeni särkyy Jumalan edessä ajatellessani, mitä olen sanonut ja tehnyt. En halua minkään olevan sen tiellä, että minulla on syvä, merkityksellinen suhde Hänen kanssaan.

Odotan, että maailma on jumalaton ja paha. Se on luonteenomaista syntisille ihmisille, jotka haluavat elää elämänsä erossa Jumalan armosta ja tehdä asioita, jotka ovat tuomittavia ja moraalittomia. Maailma luulee, että tämä elämä jatkuu ikuisesti ilman mitään seurauksia heidän käytöksestään.

Katso maailmaa ympärilläsi. Kristittyjä tapetaan joka puolella, eikä kukaan paheksu sitä. Maailmanjärjestelmä vihaa meitä, joten miksi me yritämme olla heidän kaltaisiaan pitäen tilaisuuksia, joissa on valo- ja laser-esityksiä, maailmallisia bändejä, saarnaajia, jotka pitävät vuoropuheluja sen sijaan, että saarnaisivat Raamatusta, pukeutuneena teini-ikäiseksi Jumalan miehen asemesta, jota he muka edustavat ja sellaisia asioita kuin kahvibaareja eteisaulassa? Anteeksi, mutta Jeesus ei kuollut hirvittävää ristinkuolemaa syntiemme tähden eikä noussut ylös, että sinä voisit lämpiössä siemailla mokkakahvia katsellessasi ylistysbändin esitystä.

Tulen taustasta, jossa minua opetettiin kunnioittamaan Raamattua, rakastamaan ja pelkäämään Jumalaa ja rakastamaan Jeesusta sen vuoksi, mitä Hän teki puolestani Golgatalla. Tykkään silloin tällöin kuulla saarnan ”helvetin tulesta ja kadotuksesta” muistuttamaan minua, että Jeesuksen tähden en joudu ikuiseen helvettiin erotetuksi Hänen rakkaudestaan ikuisesti. Jos saarnatuolista saarnattaisiin enemmän helvetistä, niin yhteiskunnassa olisi vähemmän helvettiä. Ongelma on, että ei seurakunta eikä maailma pelkää enää Jumalaa!

Tajuatko, ettet voi vetää seuraavaa henkäystäsi ilman Häntä? Onko sinulla mitään käsitystä siitä, kuinka paljon Hän on siunannut sinua, kun sinulla on katto pääsi päällä, ruokaa jääkaapissa, työpaikka, avustusohjelma, vaatetus, liikennevälineet, terveys ja lääkkeitä, puhdas vesi, viemäri, ystäviä ja yhteinen armo, kuten sateet ja raikas ilma? Varaammeko aikaa kiittääksemme Häntä pelastuksesta, joka meillä on Kristuksessa? Kiitämmekö Häntä siitä, että omistamme Raamatun kielellä, jota puhumme? Ymmärrämmekö tekemiämme päätöksiä, että miellyttävätkö ne Jumalaa vai eivät ja mitä siitä seuraa?

Näetkö nyt, mitä meillä on Kristuksessa? Ajattele hetkinen, kuinka kallisarvoinen pelastuksen lahja on. Oletko kiittänyt Häntä tänään?

Seurakunta tarvitsee ehdottomasti hengellisen uudistumisen ja paluun pyhyyteen. Meidän täytyy langeta kasvoillemme pyhän Jumalan edessä ja pyytää Häntä uudistamaan rakkautemme Häneen, katua maailmallisuutta ja saada seurakuntamme saarnaamaan elämän antavaa evankeliumia ihmisten vakuuttamiseksi synneistään ja heidän pelastumisekseen Jumalan ikuiselta vihalta helvetissä. Tämä on se sanoma, jota saarnaan ja johon uskon. Maailma ei ehkä tykkää siitä, mutta Raamatun mukaan minun tulee miellyttää Jumalaa, enkä tarvitse kahvibaaria paikallisessa palvontapaikassani sen tekemiseksi. Peljätkää Jumalaa!

drwhitchard@aol.com

 

Read Full Post »

Varjot ja todellisuus (osa 3)

Shadows and Substance (Part 3)
16.11.2018 by Simon Desjardins, suom. SK

Tämä on jatkoa artikkelille Varjot ja todellisuus (osa 2).

Kuten näimme tämän lyhyen sarjan toisessa osassa, että kun todellisuus saavutetaan, se synnyttää elämän muuttavan kokemuksen. Puhuessaan naisen kanssa kaivolla Jeesus viittasi tällaiseen tapahtumaan. Kuten hän sanoi, niin varjot olivat tekemässä tietä todellisuudelle – ainakin todellisten palvojien elämässä. Palvonnan kelpoisuutta ei enää ratkaisisi maantieteellinen paikka, vaan ennemmin moraalinen kanta.

”Mutta tulee aika, ja se on jo nyt, jolloin oikeat rukoilijat palvovat Isää hengessä ja totuudessa. Sellaisia palvojia Isä etsii. Jumala on Henki ja niiden, jotka häntä palvovat, tulee palvoa hengessä ja totuudessa.” (Joh. 4:23,24)

Mitä on todellinen palvonta?

Mitä tarkoittaa ”hengessä ja totuudessa”? Salli minun vastata esimerkin kautta.

Kuvittele harmaata huonetta, jossa ei ole ikkunoita eikä harmaata penkkiä lukuun ottamatta mitään, ei älypuhelinta, ei tietokonetta, ei pianoa, ei televisiota, ei mitään. Nyt on kristittyjä, jotka menevät sellaiseen huoneeseen ja koskettavat kirkkautta. He näkevät Muodon, niin sanotusti ja kuulevat Äänen. Heidän yhteytensä Jumaluuteen on niin todellinen, että aika tuntuu katoavan. Heidän on sanomaton autuus ja ylevä palvonta. Siksipä he rakastavat sitä harmaata huonetta ja pyrkivät viettämään siellä niin paljon aikaa kuin voivat.

On kuitenkin toisia kristittyjä, joille sellainen huone edustaa täydellisen tylsyyden paikkaa. He vihaavat sitä, eivät löydä siinä mitään kiinnostavaa. Vain aineelliset asiat voivat saada heidät palvomaan. Vie nämä ikävystyneet kristityt oikeaan konserttiin, niin saat heidät palvomaan alta aikayksikön. Palvomaan, mutta mitä? Tässä on kysymys.

Raamatun tutkiminen

Salli minun palata aikaisemmin lainattuun Raamatun kohtaan.

”Te tutkitte kirjoituksia, sillä teillä on mielestänne niissä iankaikkinen elämä ja ne juuri todistavat minusta; ja te ette tahdo tulla minun tyköni, että saisitte elämän” (Joh. 5:39,40).

Tässä Jeesus puhuu juutalaisille ja kuten olen jo maininnut, useimmat heistä rakastivat Kirjoituksia. He lukivat ja tutkivat niitä huolellisesti, opettivat niitä ja keskustelivat niistä pitkään. Kuitenkin useimmille heistä Kirjoitukset olivat vain kuvailevia ja informatiivisia ja se johtui siitä, että he eivät yltäneet koskettamaan todellisuutta. Älkäämme kuitenkaan tuomitko näitä ihmisiä liian ankarasti, koska me evankeliset menemme samaan ansaan suhteellisen usein. Me luemme Sanaa, tutkimme sitä, puhumme siitä, taistelemme sen vuoksi ja kaikki tämä saavuttamatta sitä ”henkeä ja elämää”, joihin Jeesus viittaa sanoessaan:

“Ne sanat, jotka minä olen teille puhunut, ovat henki ja ovat elämä” (Joh. 6:63).

Mahdollinen skenaario: Brian, Dennis ja Richard

Salli minun havainnollistaa nykyajan evankelikaalista tendenssiä fiktiivisellä tarinalla.

Brian, uskollinen Karitsan Seurakunnan jäsen, päättää mennä raamattukouluun, jossa aikoo opiskella neljä vuotta. Hänen ratkaisunsa inspiroi Dennisiä, joka käy samassa seurakunnassa ja ennen kuin kuukausi on kulunut, molemmat ovat kirjautuneet samaan kouluun.

Richard puolestaan jatkaa Karitsan Seurakunnassa käymistä. Hän elää vaatimattomasti, johtuen siitä, että työskentelee vain neljä tuntia päivässä. Hänen majapaikkansa on vanhanaikainen huoneisto ja suurin osa hänen vaatteistaan on ostettu kirpputoreilta. Hän työskentelee osa-aikaisesti, koska haluaa varata aikaa Sanalle ja rukoukselle ja asuinalueensa evankelioimiselle. Itseasiassa 13 Karitsan Seurakunnan jäsentä on tullut pelastukseen hänen työnsä kautta.

Kovaa opiskelua

Kuukausien vieriessä Dennis löytää itsensä ponnistelemasta selvitäkseen kokeista tärkeimmän syyn ollessa ne pitkät ajat, jotka hän viettää harmaassa huoneessa. Joka päivä hän menee sinne useaksi tunniksi seurustelemaan Rakastettunsa kanssa. Mutta koska on velvollisuudentuntoinen nuori mies, hän ei ole vielä reputtanut testissä. On sanottava, että välillä hänen täytyy karata aterialta opiskelemaan, mutta hän ei pidä sitä uhrauksena.

Brian puolestaan läpäisee kaikki tenttinsä helposti. Hänen menestyksensä johtuu hänen suuresta älystään ja siitä, että hänen kaikki aikansa on sijoitettu opiskeluun, sillä muiden asioiden muassa Brian vihaa harmaata huonetta kutsuen sitä hautausmaaksi.

Valmistuminen

Vihdoin molemmat selvittävät tutkintonsa. Brian valmistuu kunniamaininnoin ja saa rahapalkinnon loistavasta suorituksestaan. Itseasiassa hän suunnittelee menevänsä Rothberg’in kansainväliseen kouluun opiskelemaan hepreaa ja jos kokemus on positiivinen, hänen tarkoituksensa on jatkaa Trinitas’in klassiseen kouluun, jossa opiskelisi kreikkaa. Mitä tulee Dennis’iin, niin hän aikoo palata kotikaupunkiinsa.

Kuusi vuotta myöhemmin

Eräänä juhlallisena sunnuntaina rev. Allan – Karitsan Kirkon pastori – ilmoittaa jäävänsä eläkkeelle viiden kuukauden kuluttua. On tarpeetonta sanoa, että vanhimmat panevat heti toimeksi. Etsittyään laajalti mahdollisia ehdokkaita he tulevat siihen tulokseen, että heidän oman seurakuntansa jäsen on paras kandidaatti.

Pitkien pohdintojen jälkeen he eivät oikein tiedä kumpi pitäisi valita, Brian vai Dennis. Vaikka Richard on nyt johdattanut jo 32 ihmistä Herran tykö, he eivät harkinneet häntä mahdollisena kilpailijana, koska hänellä ei ole tutkintoa.

Dennis vai Brian?

Ottaen huomioon molemmat ehdokkaat:

Dennis on ollut uskollinen veli ja monet vuodet saarnannut erilaisissa tilaisuuksissa. Ongelma hänen suhteensa on, ettei koskaan voi tietää, mistä hän saarnaa ja näyttää, ettei hän itsekään tiedä, ennen kuin tulee ulos harmaasta huoneesta.

Toinen huono puoli on siinä, että kun hän saarnaa, hän on järkähtämätön ja puhuu arvovallalla. Se on aiheuttanut jonkin verran ongelmia menneisyydessä. Itseasiassa kaksi ihmistä loukkaantui hänen saarnaansa viime vuonna ja jätti seurakunnan. Heidän viimeiset sanansa olivat: ”Tämä on kovaa puhetta, kuka sitä kestää?” Paimenetiikan puutteensa lisäksi Dennis ei osaa hepreaa eikä kreikkaa.

Myös Brian on saarnannut monesti. Toisin kuin Dennis’in, hänen paimenetiikkansa on niin viimeisen päälle viritetty, että kaikki rakastavat häntä. Hän puhuu aina pehmeällä ja miellyttävällä äänellä, eikä milloinkaan koskettele kiistanalaisia aiheita. Itseasiassa hän sanoo aina seurakunnalle: ”Saatatte olla oikeassa.” Lisäksi hän valmistunut raamattukoulusta kunniamaininnoin ja jos se ei riitä, niin hän on ansainnut diplomin Rothberg Kansainväisestä Koulusta ja Trinitas’in Klassisesta Koulusta kreikankielessä. Niinpä harkittuaan kummankin – Dennis’in ja Brian’in – ansioita, vanhimmat valitsevat yksimielisesti Brian’in seurakunnan pastoriksi ja tekevät 15 vuoden sopimuksen.

Ongelman huomaamattomuus

Hämmästyttävää on, että Brian – joka ei ole kokenut Todellisuutta vuosikymmeneen – on tullut pastoriksi seurakuntaan. Hän on viettänyt viimeiset 10 vuottansa seurustellen varjojen ja kuvausten kanssa. Itseasiassa hänen persoonansa lähettää enemmän paperin hajua, kuin taivaan tuoksua. Tällaiset murhenäytelmät ovat tulossa yleisiksi meidän evankelisten keskuudessa ja tuskin kukaan näyttää tajuavan, mitä on tapahtumassa.

Veljet! Jumala auttakoon meitä reagoimaan ja ottamaan vastuumme, ennen kuin viimeinen verho laskeutuu.

Read Full Post »