Apostasia – tempaus vai luopumus?

”Departure” (Greek ”apostasia”): Rapture or Leaving The Faith?
Complied By Dr. Gary M. Gulan, ©1986, (rev. 07), suom. SK

Tarkoittaako kreikan sana ”apostasia” (lähtö) tempausta vai uskosta luopumista? (2. Tess. 2:3)

”Mutta mitä tulee meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen tulemukseen ja meidän kokoontumiseemme hänen tykönsä, niin me pyydämme teitä, veljet, ettette anna minkään hengen ettekä sanan ettekä minkään muka meidän lähettämämme kirjeen heti järkyttää itseänne, niin että menetätte mielenne maltin, ettekä anna niiden itseänne peljästyttää, ikäänkuin Herran päivä jo olisi käsissä. Älkää antako kenenkään vietellä itseänne millään tavalla. Sillä se päivä ei tule, ennenkuin luopumus (apostasia) ensin tapahtuu ja laittomuuden ihminen ilmestyy, kadotuksen lapsi, tuo vastustaja, joka korottaa itsensä yli kaiken, mitä jumalaksi tai jumaloitavaksi kutsutaan, niin että hän asettuu Jumalan temppeliin ja julistaa olevansa Jumala. Ettekö muista, että minä, kun vielä olin teidän tykönänne, sanoin tämän teille?” (2. Tess. 2:1-5)

Johdanto: Tämä Raamatun jakso (2. Tess. 2:1-12) kirjoitettiin oikaisemaan virhe ajattelussa lopunajoista. Väärät käsitykset eli virheet olivat tunkeutuneet tessalonikalaisten elämän näkökulmaan saaden heidät äärimmäisen huolestuneiksi. Joitakin näihin jakeisiin sisältyviä totuuksia ei löydy mistään muualla Raamatusta. Nämä totuudet ovat avain ymmärtää suurta osaa tulevista tapahtumista. Tässä kontekstissa Paavali rajasi ”lähdön” (kreikan ”apostasia”) lopunaikojen tapahtumaksi. Oliko tämä lähtö, Antikristuksen saapuminen, uskon jättäminen, vai seurakunnan kokoaminen Herran tykö?

Voisi melkein uskoa, että nyt uskosta on lähtemässä suuri ryhmä, kun seurakunnissa tapahtuu muutoksia sellaisten modernien liikkeiden kautta kuin ”etsijäherkät seurakunnat” ja ”esiintuleva kirkko”. Kristityt eivät ole ”verille asti tehneet vastarintaa, taistellessaan syntiä vastaan”, kuten heprealaiskirjeen kirjoittaja toteaa (Hepr. 12:4), vaan he rakastavat, kuten Paavali sanoo, “enemmän nautintoja kuin Jumalaa” (2. Tim. 3:4, Raamattu Kansalle). Epäilemättä, jos seurakunta jatkaa itsensä rakentamista tähän malliin, niin ”luopumus” on väistämätön.

Johtuen petoksesta ja väärästä opetuksesta monet väärät uskonnot ja kultit ovat ”luopuneet” kristinuskosta johonkin erilaiseen, kuin mitä Jumala tarkoitti. Nämä ryhmät ovat epäämättä tulleet ”luopioiksi”. Voimme oppia, että uskollisuus Jumalan sanalle liittyy suoraan Kristuksen puhtauteen ja läheisyyteen Kristuksen kanssa ja siten ”luopumuksen” välttämiseen.

Mitä sana ”luopumus” (kreikan apostasia) jakeessa 2. Tess. 2:3 merkitsee suhteessa lopunaikoihin?

Näkemykset ”luopumuksesta” jakeessa 2. Tess. 2:3

Kaikki tässä jaksossa (2. Tess. 3:1-12) on kahden päätapahtuman laajentamista:

1. nyt vielä pidättävän poistaminen ja
2. Saatanan ihmisen eli laittoman, manifestoituminen.

On olemassa neljä päänäkemystä koskien sitä, mitä ”lähtö” (kreikan apostasia) tarkoittaa jakeessa 2. Tess. 2:3.

(1.) Yksi ja sama tapahtuma: ”Kapina” (eli ”luopumus”) ja Antikristuksen ”ilmestyminen” ovat sama. Antikristus perustaa valtakuntansa, joka on suora kapina Jumalan hallinnalle. Koska Antikristus pettää monet ja yhdistää monet vastustamaan Jumalaa, niin nämä kaksi tapahtumaa on liitetty yhteen samaa merkitsevinä. Tällä kannalla olivat Krysostomus, Augustinus, James Moffatt, James Price, Luder Whitlock, Charles Wananmaker ja Robert Culver.

(2.) Kapina: tämä tarkoittaa laaja-alaista poliittista, tai sotilaallista ”kapinaa” (eli ”luopumusta”) Jumalaa vastaan. Tavallisesti se nähdään tapahtuvan juuri ennen toista tulemusta, mutta se voisi tapahtua myös ahdistuksen alussa. Tämä kapina on Jumalaa vastaan (joko luotu Luojaa vastaan tai juutalainen Jumalaa vastaan). Tätä kannattivat H. A. A. Kennedy, A. L. Moore, I. Howard Marshall, Leon Morris, Robert Thomas, William Hendricksen, David Williams, John Stott, F. F. Bruce ja muutamat muut.

(3.) Uskon hylkääminen: tämä tarkoittaa lopunajan uskonnollista ”hylkäämistä” (so. ”luopumusta”) eli ”loikkausta” uskosta. Se tarkoittaa aikaisemmin tunnustamansa kannan harkittua hylkäämistä. Se on vetäytyminen aikaisemmasta liitosta Jumalan kanssa. Tähän näkemykseen kuuluu useita pienempiä ja tarkempia näkemyksiä sen suhteen, kuka se on, joka hylkää uskonsa (seurakunta ahdistuksen edellä, vai Israel toisen tulemuksen edellä). Tätä näkemystä kannattivat Jean Calvin, William Eerdman, W. E. Vine, J. B. Lightfoot, C. F. Hogg, D. Edmond Hiebert, Donald Bloesch, Marvin Rosenthal, Lewis Sperry Chafer, A. T. Robertson, Charles Ryrie, Robert Thomas, Timothy LaHaye, Louis Berkhof ynnä monet muut. Tämä näkemys tuli ensimmäisen kerran esiin, kun Raamatusta tehtiin kuningas Jaakon käännös (KJV) vuonna 1611.

(4.) Tempaus: Tämä viittaa ”lähtöön” (so. ”luopumukseen”) eli äkilliseen seurakunnan tilalliseen poistamiseen olemaan Herran kanssa ennen laittomuuden ihmisen ja Ahdistuksen tulemista. Syy, että uskovat saattoivat olla lohdutettuja ”eikä järkytettyjä” (2:2), on, että he ovat siinä vaiheessa ”lähteneet” maan päältä ja ovat yhdessä Herran kanssa ennen laittomuuden ihmisen pahaa toimintaa. Ahdistus ei voi alkaa maan päällä eikä laiton ilmestyä ennen kuin seurakunta ”lähtee” maan päältä. Tätä näkemystä kannattivat J. S. Mabie, Allan MacRae, Stanley Ellisen, Gordon Lewis, E. Schuyler English, J. Dwight Pentecost, John Walvoord, H. Wayne House, Kenneth Wuest, and Richard Reiter.

Ongelma, joka seuraa siitä, että sana ”apostasia” käännetään ”luopumukseksi” jakeessa 2. Tess. 2:3

Minulla on useita ongelmia

1. kääntää kreikan sana apostasia jakeessa 2. Tess. 2:3 englannin ilmaisulla ”falling away” (luopumus) ja
2. tehdä tästä ”luopumuksesta” ”uskon hylkääminen” eli ”luopuminen uskosta”.

(1.) Kieliopin sääntöjen perusteella on olemassa yksi englannin sana, joka ”kirjaimellisesti” vastaa kutakin kreikan sanaa. Myös kieliopin sääntöihin perustuen ”konteksti” paljastaa tuon kreikan sanan merkityksen ja soveltamisen. Sana ”departure” (lähtö) vastaa parhaiten kreikan sanaa ”apostasia”. Kreikan sanan ”apostasia” kääntäminen englannin sanalla ”apostasy” (luopumus) on translitteraatio eikä mikään todellinen ”kirjaimellinen” käännös. Kreikan sanan ”apostasia” kääntäminen englannin sanoilla ”falling away” on interpolaatio kreikankielestä, käännös, joka heijastaa tulkintaa.

(2.) Ongelma englannin sanassa ”apostasy” (luopumus) on, että se on alkanut merkitä jotakin vähän erilaista ja vähän syvempää kuin kreikan sana ”apostasia”. Käännettäessä kreikan sanaa ”apostasia” englanninkieleen, on parasta kääntää se sanalla ”departure” (lähtö) ja antaa kontekstin paljastaa sen merkitys.

(3.) Käsiteltävänä olevassa asiassa kreikan sana ”apostasion” tarkoittaa ”lähtö” eikä ”luopuminen uskosta”. Matteus ja Markus käyttävät tätä sanaa (”apostasion”) kuvailemaan ”erokirjaa” (Matt. 5:31; Mark. 10:4). Sana ”apostasion” tarkoittaa kirjaimellisesti ”lähtö, ero” ja konteksti tekee sen ”lailliseksi lähdöksi avioliittosopimuksesta”. Jos sanalle ”apostasion” annetaan uskosta luopumisen merkitys, se tekisi kaikki ”avioerot” hengelliseltä kannalta mahdottomiksi hyväksyä ja synniksi, koska ”ero” olisi sama kuin ”luopuminen” kristillisestä uskosta.

(4.) Monet kääntäjät ja kommentaattorit ovat tehneet kreikan sanan ”apostasia” (”lähtö”, Apt. 21:21; 2. Tess. 2:3) samaksi kuin kreikan sana ”aphistemi” (”lähtö”, Apt. 12:10; 15:38; 19:9; 22:29; 2. Kor. 12:8; 1. Tim. 4:1; 6:5; 2. Tim. 2:19; Hepr. 3:12). He ovat tehneet sen saadakseen jakeen 2. Tess. 2:3 sanan ”lähtö” läheisemmin liitetyksi ”luopumiseen uskosta”. Nämä kreikan sanat ovat kuitenkin erilaisia ja konteksti paljastaa, mitä ”lähtö” todella on.

(5.) Englanninkielinen käännös ”falling away”, joka antaa käännökselle selittävämmän ”uskon jättämisen” merkityksen, tuli esiin ensimmäisen kerran tuotettaessa KJV-käännöstä (King James Version) vuonna 1611. Beza, Geneva Bible -käännöskomitean jäsen, muutti perinteisen sanan ”lähtö” (kreikan ”apostasia”) kääntämisen uusiksi vaihtoehtoisiksi ja selittäviksi sanoiksi ”falling away”. Wycliff Bible (1384), Tyndale Bible (1526), Coverdale Bible (1535), Breches Bible (1576), Beza Bible (1583) ja Geneva Bible (1608) kaikki käyttivät sanaa ”departure” käännöksenä kreikan sanalle ”apostasia.”

(6.) Beza’n vaikutus KJV:n uuteen selittävään sanan ”luopumus” kääntämiseen jakeessa 2. Tess.2:3 vaikutti suurimpaan osaan myöhempiä käännöksiä. Pane merkille käännökset, jotka seuraavat sanan ”apostasia” selittävää kääntämistä. NIV – ”rebellion” (kapina); NRSV – ”rebellion”; Goodspeed – ”rebellion;” RSV – ”rebellion”; Moffat – rebellion”; Phillips – ”rejection”; Jerusalem Bible – ”great revolt” (suuri kapina); Williams – ”great revolt”; Berkeley – ”apostasy” (luopumus); ASV – ”falling away” (luopumus); ja NKJV – ”falling away”.(7.) Beza’n vaikutus ei vaikuttanut vain käännöksiin, vaan myös kreikan sanakirjoihin. Tärkeimmät kreikan sanakirjat tekivät ilmaisusta (falling away) tärkeimmän määritelmän kreikan sanalle ”apostasia”, mutta kuitenkin edelleen huolellisesti antoivat sanan ”departure” toisena merkityksenä.

1. Liddell and Scott. Tämä klassinen kreikan sanakirja, joka paljastaa sanojen normaalin käytön ennen UT:n kirjoittamisen aikaa, antaa merkityksen ”departure or disappearance” (lähtö tai katoaminen) mahdollisena sanan ”apostasia” merkityksenä.
2. Arndt and Gingrich. Tämä kreikan sanakirja antaa esimerkkejä sanan käytöstä UT:n aikana. He paljastavat ajatuksen ”luopua vaatimuksesta” sanalle ”apostasion”, mikä pohjimmiltaan on ”lähtö”. He myös paljastavat, että monet siihen liittyvät sanat viittaavat käsitteeseen ”lähtö”.
3. Moulton and Milligan. He antavat useita esimerkkejä UT:n ajan ”koine”- kreikassa verbistä ”afistemi” (samaa alkuperää kuin apostasia) käytettynä samassa tilasta lähdön merkityksessä.
4. Lampe. Tämä patristinen kreikan sanakirja, joka paljastaa sanojen normaalin käytön aina UT:n kirjoittamisen jälkeiseen aikaan saakka, antaa sanalle ”apostasia” mahdollisen merkityksen ”lähtö”.
5. Kittel. Sana apostasia ja sen sukulaissanat voivat sisältää tilaan liittyvän merkityksen, poistaa joko tilasta tai tilan tai suhteen kontekstista. (The word apostasia and its cognates can carry the spatial sense, to remove either spatially or from the context of a state or relationship.)

(8.) Uskon, että oppi massiivisesta lopunajan uskosta vetäytymisestä yhdessä laittomuuden ihmisen ilmestymisen kanssa olisi mahdoton, jos tempaus tapahtuu ennen ahdistusta. Tuona lyhyenä aikana ei olisi suurta ryhmää vääriä uskovia maan päällä osallistumassa uskosta ”luopumiseen”.

(9.) Uskon, että oppia massiivisesta lopunajan uskosta luopumisen tapahtumasta ennen tempausta ei ole olemassa. Ei ole muita jakeita, jotka opettaisivat sitä. Todisteet, joilla useimmat opettajat perustelevat tätä suurta tavatonta uskosta loikkausta, ovat kyseenalaisia ja niiltä puuttuu todellinen Raamatun tuki.

(10.) Miksi Paavali käytti tempauksesta sanaa ”apostasia”? Koska ”lähtö” kreikan sanan ”apostasia” takana on ”täydellinen poistaminen eli lähtö”, niin Paavali käytti sitä kuvailemaan täsmälleen sitä, mitä tapahtuu seurakunnalle sen jättäessä maan. Seurakunta poistetaan täydellisesti.

(11.) Konteksti liittyy ”lähtöön” (”apostasia”), joka on ”tempaus” ja kytketty samaan tapahtumaan kuin ”pidättäjän pois ottaminen”, jotta ”laittomuuden ihminen” voisi ilmestyä.

Sanan ”apostasia” konteksti jakeessa 2. Tess. 2:3

(1.) Paavali yhdistää ”toisen tulemuksen” (kreikan ”parousia” eli ”tulemus” 2:1) ja ”tempauksen” (kreikan ”episunagoge” eli ”kokoontuminen” 2.1), koska ne aloittavat ja lopettavat tärkeät ohjelmat Jumalan profeetallisessa aikataulussa. Sana ”kokoontuminen” (substantiivi ”episunagoge”) on sama sana sanalle ”kanssa” (verbi ”sunago”) jakeessa 1. Tess. 4:17. Siinä on vain yksi määräävä artikkeli, joka osoittaa, että nämä kaksi tapahtumaa täydentävät toisiaan ja niillä on sama profeetallinen merkitys tulevina siirtymävaiheen tapahtumina.

(2.) Paavali esittää tessalonikalaisille juhlallisen vetoomuksen (”Mutta mitä tulee meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen tulemukseen … niin me pyydämme teitä, veljet”) koskien heidän nykyistä huolestumistaan. Hän vetoaa opilliseen totuuteen saadakseen heidät rauhoittumaan. Hän yritti korjata heidän ajattelunsa, niin että he voisivat nauttia rauhasta yhtä helposti kuin olivat kehittäneet ahdistuksensa (”ettette anna minkään hengen ettekä sanan … heti järkyttää itseänne”).

(3.) Tessalonikalaiset olivat ”järkyttyneitä” (kreikan ”saleuthenai” aoristin infinitiivi tarkoittaen ”kiihottaa, häiritä, järkyttää” kun meren vyöryvät mainingit heittelevät jotakin väkivaltaisesti) eli ”menettivät malttinsa” (kreikan ”throeisthai” preesensin imperatiivi tarkoittaen ”pelästynyt, huolestunut, itkeä ääneen”, ajatuksena olla levoton ja syösty hämmennykseen). Tessalonikalaiset olivat ”jatkuvassa järkytyksen, huolen ja ahdistuksen tilassa” (kreikan aoristin infinitiivi ja preesensin imperatiivi). Paniikki oli vallannut heidät ja ajatus välittömästä vaarasta oli heidän päällänsä.

(4.) Tessalonikalaisten hämmennys tuli ”kolmesta lähteestä” (kreikan disjunktio ”mete”, tarkoittaen ”eikä”, luo kolme syytä):

1. ”Minkään hengen”. Joku, joka kuvitteli omistavansa profetian ja erityisen tiedon lahjan, oli kertonut heille jotakin;
2. ”Ettekä sanan”. Siellä liikkui raportti tai huhu, jonka joku oli puhunut Paavalille koskien jotakin tapahtunutta; ja
3. ”Ettekä kirjoitetun kirjeen.” Siellä oli erityinen kirje, jota väitettiin Paavalin kirjoittamaksi. Paavali kiistää nämä valheelliset asiat painokkaasti.

(5.) Tessalonikalaiset olivat hämmentyneitä, koska he rinnastivat nykyiset ongelmansa ”Herran päivässä” elämiseen. Se sai heidät luulemaan, että he olivat missanneet ”kokoontumisen” (so. tempauksen) ja olivat nyt ”Herran päivässä”. Heitä rohkaistiin aikaisemmin, kun heitä vainottiin, ”toisen tulemuksen” todellisuudella (2. Tess. 1:1-12). He olivat hämmentyneitä, koska odottivat rauhallista ja levollista kokemusta Herrassa, mutta sen sijaan kokivat kärsimystä ja ankaraa vainoa (1:7).

(6.) Paaval kehottaa tessalonikalaisia: ”Älkää antako kenenkään millään tavoin eksyttää itseänne” (Raamattu Kansalle). Tessalonikalaisia ”eksytettiin” eli ”vieteltiin, petettiin” (kreikan ”exapatao”) väärällä tiedolla. Se tapahtui niin ”nopeasti” (2:2 ”heti”, KJV: soon) ja se voi tapahtua ”useilla tavoilla” (jakeessa 2:3 kolme niistä).

(7.) Paavali haastaa sen, että tessalonikalaiset olisivat jo ”siinä päivässä” (toiseen tulemukseen johtavassa ajassa) viittaamalla tiettyihin tapahtumiin, joiden tulee edeltää ”toista tulemusta”. Hän totesi, että ”se päivä” (ehdollinen lauseke kreikassa), apokalyptisen tuomion päivä, ei tule, ennen kuin ”lähtö” (kreikan ”apostasia”) tulee ensin ja sitten ”laittomuuden ihminen” ilmestyy (2:3).

Tämä ”luopumus” on erityinen tapahtuma, koska on käytetty kahta sanaa, sana ”he” (kreikan määräävä artikkeli) on sanan ”luopumus” edessä tehden tästä ”luopumuksesta” erityisen tapahtuman ennen ”laittomuuden ihmisen” ilmestymistä ja sana ”ensin” (kreikan ”proton”) osoittaen, että Antikristuksen ohjelma, joka johtaa toiseen tulemukseen, ei voi toteutua, ennen kuin tämä erityinen tapahtuma tapahtuu.

(8.) Tessalonikalaisten olisi pitänyt muistaa tämä ”erityinen tapahtuma”, koska Paavali oli jo opettanut heille siitä (2:5). Tessalonikalaiskirjeissä Paavali ei puhu missään seurakunnan eikä Israelin hengellisestä uskosta ”loikkauksesta” eikä myöskään seurakunnan tai Israelin hengellisestä ”kapinasta”. Hän puhuu kuitenkin seurakunnan ”lähdöstä” (so. ”ylöstempaus”). Kristikunnan sisällä on itseasiassa aina ollut ”hengellistä loikkausta” eli ”luopumusta” (1. Tim. 4:1-3; 2. Tim. 3:1-5; 4:3-4; Jaak. 5:1-8; 2. Piet. 2; 3:3-6; Juuda). Tämä erityinen ”tapahtuma”, josta Paavali puhuu, ei vastaa mitään aikaisemmin tapahtunutta.

(9.) Tessalonikalaiset tiesivät ”Herran päivästä” (1. Tess. 5:1-3) ja seurakunnan ”ylöstempaamisesta” (kreikan ”harpadzo” käännetty ”tempaamiseksi”, engl. rapture” 1. Tess. 4:13-18). Paavali oli jo ”kertonut” (kreikan ”lego” imperfekti, tarkoittaen toistettua toimintaa menneisyydessä) heille näistä lopunajan asioista (2. Tess. 2:5).

(10.) Paavali kertoi tessalonikalaisille laittomuuden ihmisen (2:6-7) ”pidättämisestä”. Juuri nyt jokin ”pidättää” (kreikan ”katecho”) laittomuuden ihmistä. Ennen kuin tämä Joku on ”otettu pois tieltä”, mikä kirjaimellisesti käännettynä on ”otettu keskeltä” (kreikan ”ek mesou”), laittomuuden ihminen ei voi aloittaa työtänsä. Ainoa Joku, joka voi pidättää ”Saatanaa” on Jumala. Se Yksi, joka on nyt ”keskellä” ja joka täytyy ”ottaa pois keskeltä” on ”Pyhä Henki”. Pyhä Henki, joka on ”keskellä”, ”asuu pyhissä” henkilökohtaisesti, myös poistetaan tällaisesta palvelutyöstä. Koska pidättäjän poistaminen tapahtuu ennen laittomuuden ihmisen ilmestymistä, niin voimme yhdistää tempauksen tähän tapahtumaan.

Johtopäätös: Vaikka Paavali ei erityisesti käsitellyt tempauksen ajoitusta, niin tempaus liittyi asian käsittelyyn.

(1.) Jos tessalonikalaisille oli opetettu ”tempausta ennen vihaa” (ja sitä oli opetettu kohdassa 1. Tess. 4:13-18), niin he olivat mieleltään ahdistuneita, koska uskoivat, että tempaus oli tapahtunut ja he olivat jääneet ahdistukseen. Paavali oikaisi väärän käsityksen, että he olivat missanneet ”tempauksen” (”lähdön”) ja olivat nyt Herran Päivässä.

(2.) Jos tessalonikalaisille oli opetettu ”tempausta vihan jälkeen” (heille ei ollut sitä opetettu), niin Paavali olisi kertonut heille, että heidän vainoamisensa kuului asiaan ja tulee pahenemaan Antikristuksen hallinnon alaisena elettäessä.

(3.) Jos seurakunnan tempaus on ”läheinen” ja se on (2. Tim. 3:1; 1. Kor. 7:26 ”enestechien”), niin tempauksen täytyy tapahtua, ennen kuin Antikristus ilmestyy. Paavali muistutti tessalonikalaisia tästä opista. Jos näin ei olisi, niin seurakunta odottaisi ”läheisinä” tapahtumina laaja-alaista seurakunnan ”eksodusta” ihmisten jättäessä uskon ja ennemmin Antikristuksen ilmestymistä, kuin tempausta. Antikristus on jo työssä ja hänen ilmestymisensä perustuu Pyhän Hengen ”pidättävän” palvelutyön poistamiseen tempauksessa, ei ”uskosta luopumukseen” eikä ”Antikristuksen ilmestymiseen.”

(4.) ”Jumalan armo estää kristittyjä luopumasta. Jumala tekee tämän, ei tekemällä mahdottomaksi uskoville ’luopua’, vaan tekemällä varmaksi, että he eivät luovu (Joh. 10; Hepr. 6).” ”’Luopumus’ ei voi viitata kristittyihin, jotka loikkaavat uskosta.” (Erickson, 994)

(5.) On ”syntiä” tarkoittavia sanoja, jotka tarkoittavat ”kapinaa” (heprean ”pasha” ja ”marah” sekä kreikan ”apeitheia” ja ”aphistemi”). Paavali ei käyttänyt näitä sanoja, jotka kuvailevat tulevaa ”kapinaa” (1. Tim. 4:1; Hepr. 3:12, ”aphistemi”), Paavali käytti sanaa kuvailemaan ”lähtöä” (”apostasia”).

(6.) ”Paavali ei asettanut ahdistuksenjälkeistä päivämäärää tempaukselle; hän ei kertonut lukijoilleen, että he tulisivat kokemaan ’luopumuksen’ … Paavali tarkoitti pelkästään, että ’luopumus’ edeltää Herran Päivää. Koska ’luopumus’ ei ollut tapahtunut, niin Herran Päivä ei ollut voinut tulla.” (MacArthur)

Oikaisu ja lohdutus tessalonikalaisille heidän profeetalliseen väärinkäsitykseensä, että he ovat jo Ahdistuksessa, oli, että ”tempaus” tapahtuu vieden heidät pois maan koetuksista Antikristuksen käsissä.

Vaikka on hyviä tutkijoita, jotka pitäytyvät siihen, että ”apostasia” viittaa niiden joukkolähtöön eli ”luopumukseen” (konteksti negatiivinen), jotka olivat aikaisemmin osoittaneet omaavansa uskon Herraan, niin minusta näyttäisi, että tämä ”luopumuksen” tapahtuma on todellisuudessa seurakunnan ”lähtö” (konteksti positiivinen) tempauksessa. Minusta tämä näkemys sopii paremmin ensimmäisen ja toisen tessalonikalaiskirjeen ja lopunajan tapahtumien kontekstiin.

Lue myös seuraavat apostasia-aihetta käsittelevät artikkelit:

• Onko ahdistuksen ajan edellä tempauslähtö vai uskosta luopuminen?
• Ei luopumus vaan tempaus!
• Löytyykö tempaus jakeesta 2. Tess. 2:3?
• Suuri luopumus seurakunnan lähdön jälkeen

***

Tätä artikkelia tukevia kirjoja:

Are We Living In The End Times? Tim LaHaye and Jerry Jenkins, Wheaton: Tyndale, 1999, Pp. 67-78
When The Trumpet Sounds, Thomas Ice and Timothy Demy, Eugene: Harvest House, 1995, Pp. 262-444
A Greek-English Lexicon, Henry George Liddell and Henry Scott, Oxford: Oxford University, 1940, p. 218
A Patristic Greek Lexicon, G. W. H. Lempe, Oxford: Clarendon, 1961, p. 208
A Greek-English Lexicon Of The New Testament And Other Early Christian Literature, William Arndt and F. Wilbur Gingrich, Chicago: University of Chicago Press, 1958, Pp. 68, 126-127
Theological Dictionary Of The New Testament, Gerhard Kittle, Grand Rapids: Eerdmans, 1969, p. 512
The Theological Wordbook, Charles Swindoll and Roy Zuck, Nashville: Word, 2000, Pp. 18-19
The Vocabulary Of The Greek Testament, James Moulton and George Milligan, Grand Rapids: Eerdmans, 1930, p. 98
Kept From The Hour, Gerald Stanton, Miami Springs: Schoettle Pub., 1991, Pp. 292-293
Biography Of A Great Planet, Stanley Ellisen, Wheaton: Tyndale, 1975, Pp. 121-123
The Rapture Question, John Walvoord, Grand Rapids: Zondervan, 1979, Pp. 239-245
The Blessed Hope And The Tribulation, John Walvoord, Grand Rapids: Zondervan, 1976, p. 135
Re-thinking The Rapture, E. Schuyler English, Traverlors Rest: Southern Bible, 1954, p. 65
The Rapture: Pre-, Mid-, Or Post-Tribulational?” Richard Reiter, Grand Rapids: Zondervan, 1984, Pp. 32, 61, 125; 188-189; 206; 228; 249
The Bible And Future Events, L. J. Wood, Grand Rapids: Zondervan, 1973, Pp. 87-88
The Last And Future World, James Montgomery Boice, Grand Rapids: Zondervan, 1974, Pp. 42-43
”The Rapture – Precisely When?” Kenneth Wuest, Bibliotheca Sacra, Jan-Mar, 1957, Pp. 64-67
”Biblical Evidence for Pretribulationism,” Gordon Lewis, Bibliotheca Sacra, 1968, Pp. 217-218
”Apostasy,” I. H. Marshall, The Zondervan Pictorial Encyclopedia Of The Bible, Grand Rapids:Zondervan, Vol. 5, p. 216
”Apostasy,” James Price and Luder Whitelock, Baker’s Encyclopedia Of The Bible, Walter Elwell, Grand Rapids: Baker, 1988, Vol. 1, Pp. 130-131
Understanding Christian Theology, Charles Swindol and Roy Zuck, Nashville: Thomas Nelson, 2003, Pp. 374
Christian Theology, Millard Erickson, Grand Rapids: Baker, 1985, Pp. 573, 989-997
Systematic Theology, A. H. Strong, Valley Forge: Judson, 1976, Pp. 884-885
Systematic Theology, Robert Culver, Great Britian: Mentor, 2005, Pp. 771-772, 1123-1124, 113-1135
Systematic Theology, Lewis Sperry Chafer, Dallas: Dallas Seminary Press, 1948, Vol. VII, Pp.17-19
Basic Theology, Charles Ryrie, Wheaton: Victor, 1986, Pp. 461-462
Dictionary Of New Testament Theology, Colin Brown, Grand Rapids: Zondervan, 1979, Vol. 1, Pp. 606-608
Baker’s Dictionary Of Theology, Everett Harrison, Grand Rapids: Baker, 1960, p. 57
Ellicott’s Commentary On The Whole Bible, Charles Ellicott, Grand Rapids: Zondervan, 1981, Vol. VIII, P. 154
Gill’s Commentary, John Gill, Grand Rapids: Baker, 1854, Vol. VI, P. 574
Greek Text Commentaries, John Eadie, Grand Rapids: Zondervan, 1977, Vol. 5, Pp. 253-268
1 & 2 Thessalonians, D. Edmond Hiebert, Chicago: Moody, 1971, Pp. 324-341
1 & 2 Thessalonians, John MacArthur, Chicago: Moody, 2002, The MacArthur New Testament Commentary, Pp. 263-274
1 & 2 Thessalonians, F. F. Bruce, Waco: Word, 1982, Word Biblical Commentary, Vol. 45, Pp.163-171
The First And Second Epistles To The Thessalonians, Leon Morris, Grand Rapids: Eerdmans, 1959,
The New International Commentary On The New Testament, Pp. 213-224
1 & 2 Thessalonains, Robert Thomas, Grand Rapids: Zondervan, 1978, The Expositor’s Bible Commentary, Vol. 11, Pp. 317-324
Commentary on 1 & 2 Thessalonians, Charles Wanamaker, Grand Rapids; Eerdmans, 1990, Pp. 242-264
The Bible Knoweldge Commentary, John Walvoord and Roy Zuck, Wheaton: Victor, 1983, Pp. 717-718
Unger’s Bible Dictionary, Merrill Unger, Chicago: Moody, 1974, p. 72
Nelson’s Illustrated Bible Dictionary, Herbert Lockyer, Nashville: Nelson, 1986, p. 78
Seven Signs Of The End Times, Mark Hitchcock, Sisters: Mulnomah, 2002, Pp. 81-93
The Second Coming, John MacArthur, Wheaton: Crossway Books, 1999, Pp. 53-56

Read Full Post »

Asiat, jotka jätämme taaksemme

The Things We Leave Behind
By Pete Garcia 9.2.2019, suom. SK

Yksi suurimmista esteistä, joita ihmisillä on tulla kristityksi, on, että he luulevat kaiken hauskan loppuvan siihen, kuten liityttäessä papistoon, jossa heillä ei ole muuta odotettavaa, kuin selibaatti ja loputtomat saarnat. He näkevät vain kieltoja ”älä” eikä mitään siitä vapaudesta, joka löytyy Kristuksessa.

Uskontomme

Kirkot kaikkialla hedelmällisellä tasangolla ovat täynnä ”hurskaita” ihmisiä, joiden kasvojen halkeaisivat kahtia, jos he joskus yrittäisivät hymyillä. Tämä johtuu suurelta osin saarnaajista ja pastoreista, jotka kuumeisesti rakentavat aidan oppiensa ympärille pitämään laumansa sisällä vakuuttamalla seurakunnilleen, että heidän moraaliset perinteensä ovat ainoa tie Jeesuksen tykö, mutta se myös pitää tehokkaasti monet ulkona. Meidät pitäisi tuntea rakkaudesta (1. Joh. 3:11), ei kyvystämme olla uskonnollisia. Uskonto itsessään ja itsestään ei milloinkaan ole pelastanut KETÄÄN.

Rakastettavuutemme ei kuitenkaan vapauta meitä velvollisuudestamme olla erottamiskykyisiä. Jeesus kehotti opetuslapsiaan olemaan älykkäitä kuin käärmeet ja viattomia kuin kyyhkyset, kun menevät ulos susien keskelle (Matt. 10:16). Meillä voi olla erottamiskykyä vasta, kun olemme täytetyt Hengellä ja vietämme aikaa Hänen sanassaan. Nämä kaksi johtuvat henkilökohtaisesta suhteesta Jeesukseen Kristukseen. Suhde ei ole sama asia kuin uskonto. Uskonnot ovat ideologioita täynnä rituaaleja ja tekoja, jotka tuovat ihmisen (omasta mielestään) lähemmäksi jumalaansa yrityksessä tehdä itsensä arvokkaaksi kyseiselle jumalalle. Henkilökohtainen suhde maailmankaikkeuden Luojan kanssa korostaa kyvyttömyyttämme pelastaa itsemme, koska jos ymmärrämme, kuka Jumala on, niin tiedämme, ettemme milloinkaan yllä Hänen vanhurskauden malliinsa. Vain Jeesus voi tehdä meidät otollisiksi Jumalalle, kun hyväksymme Hänen ilmaisen pelastuksen tarjouksensa (Joh. 3:16).

Kokemuksemme

”Ihminen, jolla on ystävä, pitää oleman ystävällinen; sillä ystävä pitää lujemmin hänen kanssansa kuin veli” (Sananl. 18:24, Biblia 1776).

Menneet kokemukset auttavat muotoilemaan maailmankuvaamme ja toimivat kuin peräsimenä ratkaisuille, joita teemme tulevaisuudessa. Oikein käytettyinä ne voivat olla hyödyllisiä, mutta kukaan ei ole päässyt kovin pitkälle elämässä, jos on juuttunut elämään menneisyydessä. Jollakin on ehkä ollut huono kokemus seurakunnassa, tai ”kristittyjen” kanssa ja sanoutunut irti heistä ja heidän Jeesuksestaan lopullisesti.

Se voi olla äärimmäisen vaikea este voittaa, koska kukaan ei voi suostutella sinua toisiin ajatuksiin kokemustesi suhteen. Ehkä pappi käytti sinua hyväkseen, tai joku seurakunnasta petkutti sinulta kovalla työllä ansaittua rahaa. Voin lohduttaa sinua vain, että kaikki ihmiset ovat viallisia ja valitettavasti kristitytkin ovat ihmisiä.

Ajattele kuitenkin sitä, että Jeesus oli enemmän kuin vain ihminen – Hän oli myös täydellisesti Jumala. Hänen ei ollut pakko tulla maan päälle kuolemaan syntiemme tähden, mutta päätti tehdä sen johtuen äärettömästä rakkaudestaan meihin. Älä pahenna kärsimääsi vahinkoa hylkäämällä se ainoa täydellinen, pyhä, nuhteeton ihminen – johtuen jostakin vahingosta, jonka sinulle on aiheuttanut joku, joka väittää olevansa Hänen edustajansa. Usko ja luota Jumalaan ja anna Hänen lajitella pois paha siemen aidoista uskovista.

Älä tuomitse kristinuskoa ja Kristusta sen perusteella, että joku teki sinulle vääryyttä aikoinaan. Kristus voi olla ystävä veljeäkin uskollisempi. Hän ei milloinkaan petä sinua, eikä hylkää sinua. Jopa kun olet elämäsi syvimmässä laaksossa Hän rakastaa sinua, kun kukaan muu ei sitä tekisi.

Järkemme

”Mutta luonnollinen ihminen ei ota vastaan sitä, mikä Jumalan Hengen on; sillä se on hänelle hullutus, eikä hän voi sitä ymmärtää, koska se on tutkisteltava hengellisesti” (1. Kor. 2:14).

Nykyisessä modernissa maailmassa kristityksi tulemista on myös verrattu eräänlaiseen mielisairauteen. Kuin menisi entisajan hullujenhuoneeseen, jossa kyltti oven päällä toteaa pahaenteisesti: ”Ken tästä käy saa kaiken toivon heittää!” Uudestisyntyneeksi uskovaksi tuleminen on sopeutumista kaiken järjen hylkäämiseen, koska me uskomme Jumalaan, jota kukaan ei voi nähdä, mikä paljolti on totta, vaikka todistusaineisto Raamatun Jumalasta on musertava.

Uskottomalle Jeesuksen Kristuksen evankeliumi on hullutus, koska se kieltää ihmiskunnan kyvyn vaatia mitään ansiota oman pelastuksemme hyväksi. Tämä tekee kristinuskosta ainutlaatuisen. KAIKKI muut uskonnot julistavat, että sinun täytyy TEHDÄ jotakin hyvittääksesi joku jumala tai kanssaihminen saavuttaaksesi Paratiisin, Taivaan, Nirvanan, Kolobin jne. Kristinuskon pelastus perustuu pelkästään yhteen asiaan, joka erottaa meidät jokaisesta muusta tämän planeetan elämänmuodosta ja se on meidän kykymme ajatella ja perustella. Meidän on vapaaehtoisesti tehtävä tuo päätös tulla Kristuksen tykö. Kun hylkäämme omat yrityksemme pelastaa itsemme ja sen sijaan riipumme kiinni Jeesuksessa Kristuksessa, niin silloin ja vasta silloin meillä voi olla rauha Jumalan kanssa Hänen Poikansa kautta.

Aineellisuuden halu

”Niin Jeesus katsoi häneen ja rakasti häntä ja sanoi hänelle: ’Yksi sinulta puuttuu: mene, myy kaikki, mitä sinulla on ja anna köyhille, niin sinulla on oleva aarre taivaassa; ja tule ja seuraa minua’.” (Markus 10:21)

Huomaa tässä yhteydessä, että Jeesus ei ollut vielä mennyt ristille. Tuohon aikaan risti ei ollut vain julma kidutusväline, vaan juutalaisille se oli Jumalan kirouksen symboli (5. Moos. 21:23). Jeesus katsoi tähän nuoreen mieheen ja saattoi nähdä, että hänen varallisuutensa oli hänen turvapeittonsa. Hän oli ollut uskollinen käskyille (uskonto), mutta luotti enemmän maalliseen omaisuuteensa kuin Jumalaan. Siksi, kun Jeesus kehotti häntä myymään omaisuutensa, se tarkoitti, että hänen tuli kieltää tämä maailma. Ottamalla ristinsä hänen on kiellettävä itsensä, jopa terveytensä. Tämä ajattelutapa törmää liian moniin terveys-, rikkaus-, ja menestysevankeliumin liikkeessä, josta on tullut niin suosittu Amerikan seurakuntamaailmassa näinä päivinä.

Tämä maailma

”Mutta meillä on yhdyskuntamme taivaissa, ja sieltä me myös odotamme Herraa Jeesusta Kristusta Vapahtajaksi, joka on muuttava meidän alennustilamme ruumiin kirkkautensa ruumiin kaltaiseksi sillä voimallaan, jolla hän myös voi tehdä kaikki itsellensä alamaiseksi” (Fil. 3:20-21)

Kristityille, joilla on toinen jalka maailmassa. sanoisin: Muistakaa Lootin vaimoa! (1. Moos. 19:26). Me emme saa liikaa kiinnittyä tähän maailmaan, emmekä sen asioihin. Se, että niin moni kristitty on kiinnittynyt tähän maailmaan, on jälleen osittain tunnustuskunnallisten uskontojen vika. Kun seurakunta kieltäytyy opettamasta kaikkea Jumalan sanaa, sen on täytettävä tämä suuri profeetallinen tyhjiö jollakin ja tuo jokin tavallisesti keskittyy vain siihen, mikä on tässä ja nyt, eikä tuleviin asioihin.

Kun annat elämäsi Jeesukselle Kristukselle, sinusta tehdään uusi luomus (2. Kor. 5:17). Et ole enää vain tämän maailman asukas, vaan sinulla on uusi kansalaisuus taivaassa Jumalan kanssa. Sillä hetkellä, kun tulet kristityksi, alat elää iankaikkisuudessa. Ihminen voi toivoa elävänsä tässä elämässä korkeintaan noin 100 vuotta ja viimeiset vuosikymmenet voivat olla ruumiin kannalta vaikeita ja tavallisesti käy niin, että sinulla on oltava joku hoitamassa sinua.  Se on niin lyhyt aika, kun otat huomioon, että sillä hetkellä, kun kuolet, sinä tuijotat iankaikkisuuden kasvoja.

Johtopäätös

Jeesuksessa Kristuksessa on vapaus, jota maailma ei voi käsittää. Mikä on tuo vapaus? Se on siinä, ettei ole enää synnin kirouksen kuoleman ja tuomion alainen (Joh. 3:18). Se on vapauttavaa, koska kuolemantuomio ei enää riipu päämme yläpuolella.

Kun näemme, että vielä asumme tässä syntiin taipuvaisessa ruumiissa (lihan teltassa, 2. Kor. 5:1-5) ja edelleen elämme langenneessa maailmassa, joka on väliaikaisesti Saatanan valvonnassa, niin vielä lihassamme ollessamme meidän on ”ahkeroitava” (ajatustreeniä, think exercise) pelastuksemme pelolla ja vavistuksella.

Kristittyinä meidän on vielä seisottava Jeesuksen Kristuksen edessä tuomiolla, mutta se ei koske pelastumistamme. Seisomme Jeesuksen Kristuksen edessä Bema-tuomiolla (1. Kor. 3:9-15) koskien tässä elämässä Kristukselle tehtyjä asioita, joko hyviä tai pahoja. Onko se, mitä teimme Jeesukselle, tehty omien päämääriemme hyväksi, vai teimmekö sen Jumalan kunniaksi? Lepäämme varmoina siitä, että ikuinen kohtalomme on turvattu siinä voitossa, jonka Kristus hankki hyväksemme ristillä 2000 vuotta sitten, jolloin kaikki syntimme – menneet, nykyiset ja tulevat, pyyhittiin pois.

Kristuksessa me pääsemme sapatinlepoon (Hepr. 4:8-16) kykenemättöminä omilla yrityksillämme säilyttämään pelastustamme, mutta löydämme rauhan Hänen täydellisen sovittavan kuolemansa, hautaamisensa ja ylösnousemisensa kautta, rauhan niin tyydyttävän, että sitä ei voisi ostaa maailman kaikilla rahoilla. Kun päätät sallia Jumalan käyttää sinua, Hän tekee ihmeen kauttasi vaikuttaen kaikkiin ympärilläsi oleviin ja antaa sinulle elämän, joka on täynnä tarkoitusta ja mielekkyyttä, joka on kutsumuksesi arvoinen ja täynnä toivoa tulevasta elämästä. Paras elämämme ei ole tällä langenneella planeetalla; se on kirkastetuissa iankaikkisissa ruumiissamme, sitten kun hallitsemme Kristuksen kanssa. Joten heittäkäämme pois kaikki nämä merkityksettömät häiriötekijät, jotka joko estävät meitä tulemasta Kristuksen tykö, tai elämästä elämää, jota Hän on kutsunut meitä elämään.

Onko tämä maailma ollut sinua kohtaan niin hyvä, että sinun pitäisi lähteä harmitellen? Edessä on parempia asioita kuin mikään, mitä jätämme taaksemme. (C.S. Lewis)

 

Read Full Post »

Ilmoituksen tarve

The Need of Revelation
19.4.2015 by Simon Desjardins, suom. SK

“Olkoon siis meillä, niin monta kuin meitä on täydellistä, tämä mieli; ja jos teillä jossakin kohden on toinen mieli, niin Jumala on siinäkin teille ilmoittava, kuinka asia on” (Fil. 3:15).

Samoin kuin ei ole kristillistä elämää ilman meissä sisäisesti asuvaa Henkeä (Room. 8:9), samoin ei voi olla uudistumista ilman jumalallista ilmoitusta (Gal. 1:16). Jumalan Poika täytyy ilmoittaa henkilökohtaisella tasolla, tai muuten kristinusko jää uskonnoksi, kahdesti kuolleeksi, juuriltaan reväistyksi.

Nykyajan taipumus liittää ihmisälyyn sen alalle vieraita kykyjä on jo kostautunut meille jättäen haavoja ja mustelmia ja märkiviä haavaumia. Kuitenkin, kummallista kyllä, suuntaus kukoistaa edelleen ja sitä edistetään hengellisenä vuosisadan kauppana. Näyttää, että sanoja ”ihminen ei voi ottaa mitään, ellei hänelle anneta taivaasta” (Joh. 3:27), epäillään yhä enemmän ja tässä me olemme saamassa ”jotakin” tällä puolen ikuisten ovien kuin haastamaan viisaan ymmärryksen.

Niinpä yhä uudelleen ihmisiä tulee seurakuntiimme takaovesta, he viisastuvat seminaareissa ja kohta sen jälkeen heidät pannaan saarnaamaan. Sellaisessa asetelmassa ei ole yllättävää nähdä pyhitettävän epämoraalisia käytäntöjä ”tiedon nimissä” ja opetettavan ”oppineisuuden” nimissä. Mitä pikemmin ymmärrämme evankelisen kekseliäisyytemme rajat, sitä paremmassa asemassa olemme. Yksin jätettynä älymme, niin suuri, kuin se kenties onkin, ei voi lentää kovin korkealle, kun tulee aika ymmärtää hengellinen todellisuus. Itsessään se on tuomittu pysymään maassa kuin siivetön kotka.

Apostolien esimerkki

Jeesus ei olisi voinut ilmaista sitä selvemmin sanoessaan: ”Ei kukaan voi tulla minun tyköni, ellei Isä, joka on minut lähettänyt, häntä vedä; ja minä herätän hänet viimeisenä päivänä” (Joh. 6:44). Tämä oli kaikkien apostolien, myös Pietarin, kokemus. Hän tuli Jeesuksen tykö, koska Isä veti häntä; ja Isä veti häntä ilmoittamalla Hänelle iankaikkisen Poikansa. Tämä on syy, miksi Pietari voi sanoa:

”…ja me uskomme ja ymmärrämme, että sinä olet Jumalan Pyhä” (Joh. 6:69).

Pietarin usko ja tieto eivät olleet pelkästään älyllisiä; ne eivät lähteneet ihmisistä, eivätkä olleet ihmisen ponnistelun tulosta. Jeesuksen mukaan ne olivat ylhäältä tulevan valaistumisen tulos, ilmoitus Sydämeltä sydämelle:

”Simon Pietari vastasi ja sanoi: ’Sinä olet Kristus, elävän Jumalan Poika’. Jeesus vastasi ja sanoi hänelle: ’Autuas olet sinä, Simon, Joonaan poika, sillä ei liha eikä veri ole sitä sinulle ilmoittanut, vaan minun Isäni, joka on taivaissa’.” (Matt. 16: 16,17)

Nämä jakeet paljastavat selvästi, että Pietarin usko ja tieto Jeesuksen henkilöstä olivat jumalallisen ilmoituksen jälkivaikutuksia. Tämä, eikä mikään muu, on kaiken kristillisen tiedon malli. Kaikki, mikä lähtee muusta lähteestä, karisee tuulessa ja murenee myrskyssä.

Liian kaukana ja liian syvällä

Se, mikä tekee ilmoituksen ehdottoman välttämättömäksi, on se tosiasia, että Jumalan tieto on liian syvää meille hakea. Alusta saakka rajallisuutemme jäävää meidät. Emme ole ainoastaan kykenemättömiä saavuttamaan sitä ja vaikka saisimmekin sen, emme pystyisi säilyttämään sitä. Paavali ilmaisee tämän totuuden kauniisti kirjoittaessaan:

”Oi sitä Jumalan rikkauden ja viisauden ja tiedon syvyyttä! Kuinka tutkimattomat ovat hänen tuomionsa ja käsittämättömät hänen tiensä!” (Room. 11:33)

Tämä on se katkera todellisuus, jonka ihminen kohtaa yrittäessään ymmärtää jumalallista; äärettömyys on ylitettävä, ennen kuin hän voi koskettaa todellisuutta. Ihana uutinen on, että ääretön Henki voi muuntaa käsittämättömän etäisen välittömään nykyisyyteen: ”Mutta meille Jumala on sen ilmoittanut Henkensä kautta, sillä Henki tutkii kaikki, Jumalan syvyydetkin” (1. Kor. 2:10). Sen, mikä on meille liian syvää, sen ikuinen Henki tuo ja välittää suoraan sydämeemme. Tässä totuudessa, eikä missään muualla, on toivomme.

Vain Jumala tietää mitä Jumalassa on

”Sillä kuka ihminen tietää, mitä ihmisessä on, paitsi ihmisen henki, joka hänessä on? Samoin ei myös kukaan tiedä, mitä Jumalassa on, paitsi Jumalan Henki.” (1. Kor. 2:11). Tässä ihminen julistetaan kelpaamattomaksi ja täysin kyvyttömäksi hankkimaan tietoa Pyhästä. Kaikki hänen älykkyytensä ja kekseliäisyytensä murskataan tässä jumalallisen mysteerin ikuiseen kallioon. Ilmoitus tai ei mitään; Jumalan lahja tai ihmisen täydellinen tietämättömyys. Ei ole muita vaihtoehtoja.

Siitä seuraa, että me ihmiset emme voi ymmärtää taivaita ylhäällä, kuten ymmärrämme maan alhaalla. Itse asiassa Paavali menee vielä pidemmälle; hän julistaa, että ”kukaan ei tiedä, mitä Jumalassa on, paitsi Jumalan Henki”. Huomaa, että verbi tietää, on preesensissä. Paavali sanoo, ettemme ole ainoastaan kyvyttömiä saavuttamaan jumalallista tietoa ilman Henkeä välittäjänä ja vaikka saisimme sellaista tietoa, emme voisi säilyttää sitä ilman Hänen läsnäoloaan. Toisin sanoen tiedon ilmoittaja on myös välttämätön sen säilyttämiseksi. Vain Hän tietää, mitä Jumalan hengessä on, mikä tarkoittaa, että ilman Häntä ilmoitettu tieto lakkaisi hengittämästä ja tukehtuisi ihmisen rajallisuudessa. Meillä on tieto niin kauan, kuin meillä on Henki.

Alusta loppuun

Tällainen valaistuminen ei ole välttämätön vain kristilliseen elämään pääsemiseksi. Se on ainoa silta, joka päivittäin yhdistää maan taivaaseen. Kun Jeesus sanoo: ”Ei ihminen elä ainoastaan leivästä, vaan jokaisesta sanasta, joka Jumalan suusta lähtee” (Matt. 4:4), niin Hän viittaa tähän tiedon jakamiseen, johon liittyy vastaava usko. Huomaa, että Jeesuksen käyttämä verbi ”lähtee” on preesensissä. Tuhansia vuosia sitten puhutut sanat – kirjoitetut Raamattuun – voivat täyttää vain päämme. Mutta kun Jumala uudelleen pukee ne sanoiksi, niistä tulee ”henki ja elämä” (Joh. 6:63).

Ilman tätä siirtymistä potentiaalisuudesta todellisuuteen, ne voisivat jäädä riisutuksi kaikesta ilmoituksen voimasta. Näin ollen törmäämme kysymykseen: Kuulemmeko Jumalan äänen?

Tykkään, kuinka Young’s Literal Translation kääntää jakeen Room. 10:17: ”So then the faith is by a report, and the report through a saying of God.” (Raamattu Kansalle: Usko tulee siis kuulemisesta mutta kuuleminen Kristuksen sanan kautta.). Ellei Jumala puhu, niin mikään ei saavuta sydäntä, vaikka kuinka paljon lukisi. Daavid ymmärsi sen hyvin: ”Sinua, Herra, minä huudan; minun kallioni, älä ole minua kohtaan äänetön, etten minä, kun sinä vaiti olet, joutuisi niiden kaltaiseksi, jotka ovat hautaan vaipuneet” (Ps. 28:1). (Englantilaiset käännökset eivät puhu haudasta, vaan käyttävät vielä pahempaa sanaa pit = kuilu, helvetti. Suom. Huom.)

Johtopäätös

Ihmisten sanat voivat tuottaa vain älyllistä tietoa ja älyllistä uskoa ja toisinaan niin saatu tieto on valitettavasti epäpätevää so. ei totuudenmukaista. Ellei Jumalan voitelu ole läsnä, mitään ikuista ei voida saavuttaa. Samoin ihmisen ponnistus voi saavuttaa vain vuoren huipun, ei koskaan taivaita sen yläpuolella. Sinne päästäksemme tarvitsemme Jumalan armollisen kommunikaation. Vasta silloin saamme sellaisen tiedon, että se pystyy tuottamaan Herran pelkoa ja vanhurskauden hedelmää. Ja näin saatu tieto esiintyy aina yhtä aikaa vastaavan uskon kanssa ja samassa suhteessa.

Väite, että omistaa suuren uskon ja vähän tietoa, on mielettömyys, joka on vallannut, valitettavasti, monien laumasieluisten ihmisten (sheeple) mielet (ks. postini Tieto ja usko, 11.3.2015). Totuus on kuitenkin horjumaton: ”Ja sinuun turvaavat ne, jotka sinun nimesi tuntevat” (Ps. 9:10). Ja mitä enemmän he tuntevat sitä, sitä enemmän he luottavat Häneen. Ei ole mitään oikotietä. Ilman ylhäältä tulevaa tietoa ei alhaalla voi olla pelastavaa uskoa.

Read Full Post »

Sevenan torni: Profeetallinen ihme

The Tower of Syene: A Prophetic Wonder
By Gary Stearman 29.1.2019, suom. SK

Nykymaailmassa ei useinkaan voida osoittaa fyysistä kohdetta tietyssä maantieteellisessä paikassa ja tunnistaa sen olevan kauan ennen Kristusta kirjoitetun Raamatun profetian kohde. Juuri näin voimme tehdä merkittävän ihmisen tekemän rakennelman kohdalla Egyptissä, jota ei ollut olemassa ennen vuotta 1970. Se on 70 metrinen torni, jota sanotaan ”Lootus-torniksi”, koska se huipentuu viiteen lootuksen kukan terälehteen. Torni suunniteltiin arabialais-venäläisen ystävyyden symboliksi ja viisi terälehteä kenties merkitsevät islaminuskon viittä pilaria. Se on vasta 49 vuotta vanha ja silti Hesekiel viittasi siihen nimeltä – kahdesti.

Lootus-torni Egyptissä lähellä Assuanin patoa.

Hesekielin profetian luvuissa 29 ja 30 ”Sevenan torni” on mainittu maamerkkinä, joka nimenomaan liittyy viimeisten päivien profetian toteutumiseen. Itseasiassa tämä profetia on syvällisen väkevä kuulostaen Egyptin kuolinkelloilta.

Olemme kirjoittaneet nykyisestä Egyptin kriisistä, joka alkoi vuonna 2010 katumellakoilla, joita seurasi Hosni Mubarak’in ero alkuvuodesta 2011. Sitä seurasi uusi kaappaus, Muslimiveljeskunnan ottaessa vallan ja lisää islamilaisia mellakoita, joiden tuloksena lopulta valtaan nousi Abdel Fattah al-Sisi heinäkuussa 2014. Egypti, kuten muutkin Lähi-idän maat, kokee jatkuvasti kansannousuja ja sisäistä erimielisyyttä. Tätä kirjoitettaessa sodan pilvet ympäröivät Egyptiä joka suunnalla.

Tässä kontekstissa olemme pitkään tutkineet havainnollista profetiaa Hesekielien luvuissa 29 ja 30, joka loihtii synkän näyn Egyptin tulevasta tuhosta suuren tulvan kautta, joka itsessään on sidoksissa useisiin lopunajan profetioihin.

Ruokosauva

Tuo Egyptiä koskeva profetia puhuu suoraan näistä tapahtumista. Siinä Hesekiel toteaa, että koska ei tukenut Israelia, Egypti jossakin tulevaisuuden vaiheessa tuomitaan ankarasti. Tuo tuomio muuttaa sen joutomaaksi. Se on selvästi ilmaistu seuraavan profetian avaussanoissa:

6. Kaikki Egyptin asukkaat tulevat tietämään, että minä olen Herra. Sinä olet ollut Israelille kuin ruokosauva: 7. kun he kädellään tarttuvat sinuun, sinä katkeat ja revit rikki kaikkien heidän olkapäänsä; kun he nojaavat sinuun, sinä murrut ja saat kaikkien heidän lanteensa horjumaan. 8. Sen tähden, näin sanoo Herra, Herra: Katso, minä tuon miekan sinun kimppuusi ja hävitän sinusta ihmiset ja eläimet. 9. Egyptiläiset tulevat tietämään, että minä olen Herra, kun Egyptin maasta tulee autio ja raunioitunut. Koska farao on sanonut: ‘Niilinvirta on minun, ja minä olen sen tehnyt’, 10. minä käyn sinun ja virtojesi kimppuun. Minä teen Egyptin maan raunioiksi, kuivaksi ja autioksi maaksi, Migdolista aina Seveneen ja Kuusin rajalle saakka. 11. Ihmiset eivät enää kulje sen kautta, eivät myöskään eläimet siellä kulje, eikä siellä asuta neljäänkymmeneen vuoteen. 12. Minä teen Egyptin autioksi autioiden maiden joukkoon; sen kaupungit ovat neljäkymmentä vuotta autioita rauniokaupunkien joukossa. Minä hajotan egyptiläiset kansojen sekaan ja sirottelen heidät muihin maihin. (Hes. 29:6-12)

(Jae 10 käännöksen Biblia 1776 mukaan: … Sevenan tornista Etiopian rajaan asti. KJV-käännös: from the tower of Syene even unto the border of Ethiopia.)

Lohikäärmeen joki

Jonkin aikaa Egypti oli liittyneenä islamilaisiin terroristeihin, jotka hankkivat Israelin tuhoa. Tällä hetkellä Sisi’n hallinto on vakiinnuttanut tilanteen. Mutta tulevina päivinä sellainen sotaisuus tulee leviämään kuin metsäpalo lopulta saavuttaen kriittisen massan, jolloin Veljeskunta uskoo tulleensa historialliseen hetkeen. Silloin se käynnistää hyökkäyksen Israelia vastaan.

Monet vastustavat yllä olevan Hes. 29. luvun kohdan tulkitsemista lopunajan profetiana. He sanovat, että tämän luvun konteksti toteutui menneisyydessä Babylonian vankeuden päivinä. Itseasiassa se voidaan osittain tulkita sillä tavalla. Mutta Hesekielin sanojen luonne asettaa Sevenan profetian lopullisen toteutumisen viimeisiin päiviin. Egypti ei ole koskaan ollut autio ja asumaton mitään 40 vuoden jaksoa, kuten edellä on kuvailtu. Esitellessään itsestään selvää totuuttaan tämän profetian täytyy olla luonteeltaan nykyaikaan liittyvä, koska kun Hesekiel ensin kirjoitti sen, niin ei ollut mitään ”Sevenan tornia”. Itseasiassa se alkoi olla olemassa vasta vuonna 1970, kun vihittiin Assuanin pato, joka ylittää Niilin ensimmäisen putouksen kohdalla Egyptin etelärajalla. Erisnimi ”Sevena” heprean sanasta S’veneh [vbux], tarkoittaa ”avaus” tai ”avain”. Tämän nimen sanotaan olevan muinainen nimitys avaukselle Egyptiin etelästä lähestyttäessä eli Etiopian suunnalta.

Useista lähteistä on melko helppo vahvistaa, että Raamatun Sevena on todella Assuan. Yksi niistä on Keil & Delitzsch Commentary on the Old Testament, joka julkaistiin ensimmäisen kerran vuonna 1866. Se vahvistaa yhteyden kreikkalaisesta Septuaginta-käännöksestä: Brugsch’in mukaan ”[Suhnh], Sevena, oli kaiverruksissa Egyptin eteläisin rajakaupunki Kuusin (Etiopia) suuntaan Niilin itärannalla ja sen raunioita on vielä jonkin verran nähtävissä nykyajan Assuanissa…” (Vol. 9, Ezekiel 29-48, p. 8).

Kun Keil ja Delitzsch kirjoittivat kommentaariaan vuonna 1866, ennustetusta Assuanin tornista ei ollut jälkeäkään. Ja kun Hesekiel kirjoitti profetiansa noin vuonna 570 eKr., ei ollut mitään tornia. Itseasiassa, ennen kuin valtava vesivoimaprojekti valmistui siellä venäläisten ja egyptiläisten toimesta vuonna 1970, siellä ei ollut mitään Assuanin tornia. Tänä päivänä tämä pato on alueen vaikuttavin nähtävyys, jonka Raamatun profetia tuomitsee tuhottavaksi jossakin vaiheessa nykyhetken ja Ahdistuksen välillä.

Käyttäen venäläistä teknologiaa egyptiläiset saivat padon valmiiksi asettaen itsensä tehokkaasti asemaan, jossa voivat sanoa: ”Niilivirtani on minun ja minä olen sen itselleni tehnyt.”

2 ”Ihmislapsi, käännä kasvosi faraota, Egyptin kuningasta, kohti ja ennusta häntä ja koko Egyptiä vastaan. 3 Puhu ja sano: Näin sanoo Herra, Herra: Katso, minä käyn sinun kimppuusi, farao, Egyptin kuningas – suuri krokodiili (lohikäärme), joka makaat virtojesi keskellä, joka sanot: ‘Niilivirtani on minun ja minä olen sen itselleni tehnyt’. 4 Minä panen koukut sinun leukoihisi, tartutan virtojesi kalat sinun suomuihisi ja nostan sinut ylös virtojesi keskeltä sekä kaikki virtojesi kalat, jotka ovat suomuihisi tarttuneet. 5 Minä viskaan erämaahan sinut ja kaikki virtojesi kalat. Sinä putoat kedolle, ei sinua korjata, ei koota. Metsän pedoille ja taivaan linnuille minä annan sinut ruuaksi.” (Hes. 29:2-5, KR38)

Ensivilkaisulla tämä profetia näyttää olevan suunnattu yleisesti ”Faaraolle, Egyptin kuninkaalle”. Mutta tarkemmin tutkittaessa sen todellinen kohde on ”…suuri krokodiili (lohikäärme), joka makaat virtojesi keskellä”. Tämä suomuinen otus näyttää edustavan Egyptin vallan jäännöstä, joka väijyy kulissien takana Mooseksen päivistä saakka. Edellisessä luvussa Hes. 28 Saatana “voideltu kerubi” näytetään voitettuna. Tätä profetiaa luvussa 29 voidaan siis mahdollisesti pitää edeltävän profetian jatkeena.

Tässä Niilin kalat kuvaannollisesti tarttuvat lohikäärmeen suomuihin, kun kaikki viskataan joesta sen rannoille mätänemään ja kuivumaan auringossa. Sen valta on tuhottu. Niili, joka vuosittain tulvi kellon tarkkuudella, on lakannut tulvimasta Assuanin padon valmistuttua. Tämän padon täydellinen tuhoaminen on ainoa mahdollisuus, että se voisi tulvia niin tuhoisasti, kuin Raamatussa on kuvailtu.

Venäläinen projekti

On mielenkiintoista, että valtava pato on niin massiivinen, että asiantuntijat ovat julistaneet, että se on mahdoton tuhota – paitsi käyttämällä ydinvoimaa. Tämä tosiasia yksinään tekee enemmän kuin selväksi, että tämä on lopunajan profetia. Ottaen huomioon edellä esitetyn on mielenkiintoista tarkastella kahta erillistä Raamatun profetiaa. Kuten näemme, ne liittyvät toisiinsa, mutta nostavat esiin mysteerin. Ne antavat ymmärtää, että Egypti tulee pian kokemaan tuhon, joka on ainutlaatuinen sen maantieteelle. Ja ilmeisesti syistä, jotka tulevat selviämään, tämä tapahtuma edeltää Googin salamahyökkäystä Israelia vastaan.

Olemme kirjoittaneet jonkin verran ensimmäisestä Hesekiel 29. luvusta löytyvistä kahdesta profetiasta. Alussaan se näyttää olevan suunnattu tietylle Faaraolle, ehkä sille, joka oli valtaistuimella silloin, kun Hesekiel kirjoitti profetiaansa. Mutta kun lukee huolellisesti, käy selväksi, että ”Faarao” on todellisuudessa Egyptin pahalle hengelle annettu kirjallinen yleisnimi. Tämä on melko helppo nähdä, koska tämä nimenomainen ”Faarao” on lohikäärme, joka elää Niilissä.

Ottaen laajemman näkökulman seuraavissa jakeissa lohikäärme tunnustaa omistavansa Niilin jopa ylpeillen, että on luonut sen. Sen röyhkeys saa haasteen:

6 Ja kaikki, jotka Egyptissä asuvat, pitää ymmärtämän, että minä olen, että he Israelin huoneelle ruokosauvana olivat. 7 Kuin he sinuun rupesivat, menit sinä rikki ja viilsit koko heidän kylkensä; kuin he nojasivat sinun päälles, murruit sinä ja saatit heidän kupeensa horjumaan. 8  Sentähden sanoo Herra, näin: katso, minä annan miekan tulla sinun päälles ja tahdon hävittää sinussa ihmiset ja eläimet. 9 Ja Egyptin maa pitää tuleman tyhjäksi ja autioksi,ja heidän pitää ymmärtämän, että minä olen että hän sanoo: virta on minun ja minä olen sen tehnyt. 10 Sentähden katso, minä tahdon sinun ja sinun virtas kimppuun ja teen Egyptin maan peräti tyhjäksi ja autioksi, Sevenan tornista Etiopian rajaan asti. 11 Ei sen lävitse pidä ihmisen eikä eläimen jalka käymän, eikä siinä asuttaman neljässäkymmenessä ajastajassa. 12 Sillä minä hävitän Egyptin maan hävinneiden maiden keskellä ja annan sen kaupungit autioksi tulla hävitettyin kaupunkien keskellä neljäksikymmeneksi ajastajaksi; ja tahdon hajoittaa Egyptiläiset pakanain sekaan ja hajoittaa heitä maakuntiin. (Hes. 29:6-12. Biblia 1776)

Muutamien viimeisten vuosikymmenien aikana tämä asetelma on muuttunut radikaalisti. Venäläinen vesivoimaprojekti oli laajuudeltaan hämmästyttävä. Pato on valtava, 110 metriä korkea, 3,1 km pitkä ja noin kilometrin levyinen pohjan tasossa. Sen takana on valtava Nasser-järvi ja Niilin vedet, jotka lainehtivat Etiopiaan saakka. Pato on mittasuhteiltaan niin massiivinen, että sitä pidetään mahdottomana tuhota. Tavanomaisia räjähteitä käyttävät sabotöörit saisivat aikaan tuskin lommoakaan. Asiantuntijat ovat kuitenkin sanoneet, että yksi tai kaksi hyvin sijoitettua ydinpommia voisivat räjäyttää sen apposen auki.

Kuvan polttopisteessä Assuanin pato (Aswan High Dam) ja Nasser-järvi

Hesekielin aikana Assuan (Raamatun Sevena) oli pieni kylä, noin 900 km etelään suurelta pyramidilta Niilin ensimmäisen putouksen rannalla. Sitä pidettiin Egyptin eteläisimpänä kohtana. Hesekielin kirjoittaessa profetiaansa koko alue oli maantieteellisesti erilainen. Siellä ei tietenkään ollut mitään ”tornia”. Tänä päivänä siellä on tietysti korkealle kohoava pato, jonka tämä profetia epäsuorasti nimeää sen suuren tulvan lähteeksi, joka hävittää Egyptin.

Hesekiel kirjoitti profetiansa noin 2500 vuotta ennen, kuin sen kohdetta oli edes olemassa sanoen, että se murtuu päästäen tulvavedet syöksymään melkein 1000 km pohjoiseen, jossa ne purkautuvat Välimereen. Jos ydinaseita käytetään tämän katastrofin toteuttamiseen, niin tulvavesi kattaa koko Egyptin ydinjätteellä. Kuten olemme aiemmin maininneet, tämä johtaisi käytännössä maan hylkäämiseen Hesekielin mainitseman neljänkymmenen vuoden jakson ajaksi. Tätä ei ole tapahtunut milloinkaan ennen.

Israelilaisen asiantuntijan arvio

Vuonna 2002 israelilainen Knessetin jäsen (MK) Avigdor Lieberman, eittämättä kiistanalaisiin lausuntoihin taipuvainen mies, ilmoitti, että Israel voisi torjua hyökkäävän Egyptin pommittamalla Assuanin patoa. Hän tiesi, että se vaatisi ydinaseen käyttämistä, koska monet asiantuntijat ovat todistaneet, pato on liian massiivinen murtaa tavanomaisilla räjähteillä. Lieberman’ille, joka palveli Israelin varapääministerinä ja sekä ulko- että strategisten asioiden ministerinä, oli ilmeisesti tiedotettu sotilaallisista vaihtoehdoista. Näyttää, että hän halusi antaa Egyptille vähän ajateltavaa.

Lieberman ei myöskään ollut tätä mieltä yksinään. MK Yigal Allon oli julkisesti antanut saman lausunnon 1980-luvun alussa. Myös hän oli toiminut hallituksen ministerinä seitsemän vuotta työväenpuolueen edustajana. Nämä miehet sanoivat, mitä muut tiesivät, mutta kieltäytyivät puhumasta avoimesti.

He vain sanoivat, mikä oli ilmeistä. Jos Egyptin invaasio uhkaisi Israelin olemassaoloa, peliin otettaisiin rajut konstit. Assuanin pato pidättelee takanaan suunnattoman Nasser-järven vesiä. Järvi on 550 km pitkä ja leveimmillään 35 km leveä. Jos pato rikottaisiin ydinräjähdyksellä, niin radioaktiiviset vedet peittäisivät Egyptin Etiopian Siniseltä Niililtä Sudanin läpi Välimereen.

Satelliittikuvat paljastavat Egyptistä hätkähdyttävän totuuden. Käytännössä koko sen väestö asuu Niilin välittömässä läheisyydessä Assuanista aina Kairoon ja Välimerelle saakka. Yökuvissa Niili näkyy kapeana valojuovana, joka leviää Niilin Deltaksi. Egypti on ehkä ainoa maa maailmassa, joka on niin altis täystuholle.

Tuli lankeaa Sevenaan

On luonnollista, että kun luemme edellä kerrotusta hirvittävästä tapahtumasta, niin ensimmäinen kysymyksemme on: Milloin tämä profetia toteutuu? Tämän profetian jälkeisessä luvussa Hesekiel vastaa myös tähän kysymykseen.

Seuraavat jakeet yhdistävät Ahdistuksen ajan (Herran päivä) ja tämän hirvittävän tapahtuman tulon. Huomaa myös, että ”Sevenan torni” mainitaan:

Ja minulle tuli tämä Herran sana: ”Ihmislapsi, ennusta ja sano: Näin sanoo Herra, Herra: Valittakaa: ’Voi sitä päivää!’ Sillä lähellä on päivä, lähellä Herran päivä; se on pilvinen päivä, pakanakansojen aika. Miekka yllättää Egyptin, ja Etiopialla on tuska, kun surmattuja kaatuu Egyptissä, kun siltä otetaan pois tavarain paljous ja revitään perustukset. Etiopia, Puut ja Luud, kaikki sekakansa, Kuub ja liittoutuneen maan miehet kaatuvat heidän kanssansa miekkaan. Näin sanoo Herra: Egyptin tuet kaatuvat, ja sen ylpeä uhma alenee. Migdolista Seveneen asti he siellä kaatuvat miekkaan (Biblia 1776: Sevenan tornista pitää heidän miekalla lankeeman), sanoo Herra, Herra. Autioiksi he joutuvat autioiksi tehtyjen maitten joukossa ja heidän kaupunkinsa tulevat olemaan raunioiksi pantujen kaupunkien joukossa. Ja he tulevat tietämään, että minä olen Herra, kun minä sytytän Egyptin tuleen ja kaikki sen auttajat murtuvat. (Hes. 30:1-8, KR38).

Tämän profetian kielestä ei voi erehtyä. Myrsky on nousemassa; Herran päivä lähestyy. Huomaa, että se ei koske vain Egyptiä, vaan koko koillista Afrikkaa – Etiopia, Somalia, Sudan, Tsad ja Libya – muodostavat islamilaisen terrorismin kiehuvan padan. Nämä maat ympäröivät Egyptiä, joka itsessään on islamilaisen vallan istuin. Huolimatta väliin tulleesta rauhansopimuksesta se ei ole koskaan poikennut halustaan poistaa Israel.

Ylläolevassa profetiassa Hesekiel toteaa, että kaikki nämä maat tulevat kärsimään tuomion – mukaan lukien ”Luud”, joka edustaa nykyajan Turkkia. Tuhoisin tuomio on kuitenkin varattu Egyptille. Jälleen kerran profetia herättää kuvan ”Sevenan tornista”, jonka olemme osoittaneet Assuanin padoksi. Se näyttää olevan keskeinen kaikille tässä mainituille tuomioille. Myös Egyptin islamilaiset liittolaiset kärsivät suuresti, kun Herra asettaa tulensa Egyptin maahan. On selvää, että tämä tuli on se väline, joka vapauttaa biljoonat gallonat radioaktiivista vettä, joka huuhtoo koko Egyptin.

Monet profetian tutkijat ovat kysyneet, miksi Egyptiä ei ole lueteltu niiden liittoutuneiden joukossa, jotka tulevat Israelia vastaan suuressa Hes. 38. luvun hyökkäyksessä. Venäjä on varmasti edustettuna Persian ja joidenkin Pohjois-Afrikan maiden kanssa. Myös Euroopan ja Aasian osia edustavat kansakunnat ovat edustettuina, mutta Egypti ei ole niiden joukossa. Nykyisissä geopoliittisissa olosuhteissa Egypti olisi jonon kärjessä tukemassa sellaista hyökkäystä, kuten se on ollut ennenkin. Päättelisimme, että siinä vaiheessa, kun Goog käynnistää salamahyökkäyksensä, Egypti on jo tuhottu.

Tämä selittäisi, miksi Egyptin ennustetaan olevan asumiskelvoton tulevaisuudessa neljänkymmenen vuoden ajan. Se selittäisi myös, miksi Egypti puuttuu Googin liittoutuneiden joukkojen ennustetusta hyökkäyksestä Hesekielin 38. luvussa. Radioaktiivisen jätteen siivoaminen olisi hurja homma. Se valtava projekti näyttää ulottuvan tuhatvuotisen valtakunnan alkuvuosiin, mutta jotenkin se tehdään Ahdistuksen jälkeisinä vuosina, todennäköisesti Herran ja Hänen seuraajiensa valvonnassa.

Read Full Post »

Tieto ja usko

Knowledge and Faith
11.3.2015 by Simon Desjardins, suom. SK

Muiden muassa on kaksi tekijää, joilla on kyky vaikuttaa kristilliseen elämäämme ja ratkaista, millainen opetuslapsi meistä tulee, nimittäin tieto ja usko. Raamatulla on paljon sanottavaa näistä kahdesta asiasta ja on vain hyödyllistä pohtia niitä hetken ajan.

Väite, jonka esitän tässä lyhyessä esseessä, on seuraava: Usko ja tieto ovat aina samanaikaiset, ja niiden rinnakkaiselo on suhteellinen. Toisin sanoen uskosi ei milloinkaan ylitä tietoasi ja tietosi ei milloinkaan ylitä uskoasi. Nyt voin jo kuulla vastaväitteitä, sillä kukapa ei olisi nähnyt sellaista ihmistä, jonka pää on täynnä kristillistä informaatiota ja sydän on lähes tyhjä aidosta uskosta? Kestä kuitenkin hetkinen, niin ehkä pääsemme yhteisymmärrykseen.

Vähän ajattelemista

Ajatelkaamme seuraavaa lausuntoa: Minä tiedän, että auto on punainen, mutta en usko, että auto on punainen. Mielestäni me kaikki ymmärrämme, että tällainen lausunto on järjetön ja ymmärrämme niin, koska tiedämme ja uskomme, että henkilön, joka tietää auton olevan punainen, on välttämättä uskottava, että auto on punainen. Jos käännämme tämän väitteen ympäri, niin se on edelleen yhtä epälooginen kuin neliskulmainen ympyrä: Uskon, että auto on punainen, mutta en tiedä, että auto on punainen. Lyhyesti, kaikki tiedämme, että siellä, missä on tietoa, on välttämättä uskoa ja kumpaakin samassa suhteessa.

Kaksi erilaista kategoriaa

Kun siirrämme tämän periaatteen kristilliseen elämäämme, se voi aiheuttaa joitakin ongelmia. Ajattele seuraavaa lausuntoa: Hän tietää, mitä Raamattu sanoo, mutta hän ei usko, mitä Raamattu sanoo. Tässä näyttää siltä, että tieto ja usko voidaan erottaa toisistaan ongelmitta. Itseasiassa olisi perusteltavissa, että ihmisellä voi olla tietoa ilman, että hänellä on uskoa. Mutta tämä jakautuminen tulee esiin, koska käsittelemme tässä kahta erilaista kategoriaa, nimittäin ”älyllistä” ja ”kokemuksellista”.

Vaikka älyllistä tietoa ei voida erottaa älyllisestä uskosta, se voidaan ongelmitta erottaa kokemuksellisesta uskosta. Eikä vain sitä, mutta kuten näemme, älyllinen usko voidaan erottaa kokemuksellisesta uskosta luomatta mitään jännitettä. Siksi on olemassa kaksi kategoriaa.

Palatkaamme edellä esitettyyn lausuntoon: Hän tietää, mitä Raamattu sanoo, mutta hän ei usko, mitä Raamattu sanoo. Kuten me kaikki ymmärrämme, tässä vahvistuksessa ei ole mitään väärää; ja siinä ei ole mitään väärää, koska olemme siirtymässä yhdestä kategoriasta toiseen. Mutta entäpä seuraava lausunto: Hän tietää, mitä Raamattu sanoo, mutta hän ei usko, että Raamattu sanoo sen. Tässä meillä jälleen on jotakin absurdia. Sääntö voidaan ilmoittaa näin: Älyllinen usko liittyy aina älylliseen tietoon ja kokemuksellinen usko liittyy aina kokemukselliseen tietoon. Niin kauan, kuin pysymme samassa kategoriassa, usko ja tieto ovat aina olemassa yhtä aikaa ja samassa suhteessa.

Uskosta erotettu usko

Jos lähestymme aihetta eri tavalla, tulemme samaan johtopäätökseen. Ajatelkaamme seuraavaa kysymystä: Onko usko aina olemassa yhtä aikaa uskon kanssa samassa suhteessa? Ensi silmäyksellä tämä kysymys saattaa tuntua lähes idioottimaiselta, mutta se ei ole. Oikea vastaus on: Usko esiintyy aina itsensä kanssa ja pakostakin samassa suhteessa vain, jos pysymme samassa kategoriassa. Sillä hetkellä, kun vaihdamme kategoriaa, tämä rinnakkaiselo romahtaa ja suhde muuttuu dramaattisesti. Siksi voimme sanoa: Hän uskoo, että se on kirjoitettu Raamattuun, mutta hän ei usko siihen, mitä on kirjoitettu Raamattuun. Kuten me kaikki ymmärrämme, sellaisessa vahvistuksessa ei ole mitään väärää, koska käsittelemme kahta kategoriaa. Näin ollen älyllinen usko voidaan erottaa kokemuksellisesta uskosta, koska se voidaan erottaa kokeellisesta tiedosta.

Aikajärjestys

Kysymys: Kumpi kahdesta tulee ensin, tieto vai usko? Todellisuus vastaa: Molemmat tulevat yhtä aikaa. Sitä voisi verrata jonkin esineen ulottuvuuksiin. Ottakaamme esimerkiksi omena. Tuleeko sen leveys olevaiseksi ennen korkeutta? Vastaus on yksinkertainen, olevaisessa tilan ja ajan maailmassa molemmat ulottuvuudet syntyvät yhtä aikaa.

Augustinus Hippolainen

Viidennellä vuosisadalla jKr. Augustinus Hippolainen kirjoitti: ”Voidaksemme tietää meidän täytyy ensin uskoa.” Tässä sana ”ensin” on hieman harhaanjohtava, sillä se näyttää viittaavan siihen, että usko – joka tulee ensin – voi olla olemassa jonkin aikaa ilman vastaavaa tietoa. Mutta Augustinus ei tarkoita tätä. Hän sanoo vain, että tiedon lähteeseen täytyy luottaa saadakseen sen annin. Salli minun antaa muutama esimerkki.

Henkilö, joka sanoo tietävänsä, että auto on punainen, omistaa tällaisen tiedon, koska uskoo, että hänen aistihavaintonsa on luotettava. Ellei tätä nimenomaista uskoa olisi, hän ei voisi väittää tietävänsä auton olevan punainen. Näin ollen: ”Voidaksemme tietää meidän täytyy ensin uskoa.” On tietysti ymmärrettävä, että henkilö, joka uskoo, että hänen aistihavaintonsa on luotettava, tietää, että hänen aistihavaintonsa on luotettava. Näin ollen tässä jälleen tieto on yhtä aikaa uskon kanssa.

Toinen tapa tarkastella sitä on opiskelijan esimerkin kautta. Ellei hän usko opettajansa olevan luotettava, hänellä ei ole varmuutta, että se, mitä opetetaan, on totta. Näin ollen hän ei vastaanota opetusta pätevänä tietona. Tässä jälleen näemme, kuinka ”meidän täytyy ensin uskoa, että voimme tietää”. Mutta logiikka voidaan ilmaista eri tavalla. Voisimme sanoa: Opiskelijan täytyy tietää, että hänen opettajansa on luotettava vastaanottaakseen hänen sanansa pätevänä tietona. Täten julistus: ”Meidän on ensin uskottava, että opettaja on luotettava” vastaa julistusta: ”Meidän on ensin tiedettävä, että opettaja on luotettava.” Tästä seuraa, että mitä uskotaan, se tiedetään ja mitä tiedetään, se uskotaan. (1. Tim. 4:3).

Johtopäätös

Tämän periaatteen ymmärtäminen on tärkeää useista syistä: Ensinnäkin, koska se luo selvän kontrastin kahden samanlaisen kategorian välille – kontrastin, jota ei aina havaita. Valitettavasti tämä havaitsemisen puuttuminen on johtanut siihen, että jotkut evankelikaalit ovat kanonisoineet pään tiedon, ja uskonnon nimissä korottaneet jokaisen sitä tuottavan laitoksen. Tästä syystä tutkintotodistuksesta on tullut eräänlainen lukkosepän työkalu, joka avaa melkein jokaisen oven.

Toinen syy, miksi tämä ymmärrys on tärkeä, on, että se korostaa jumalallisten ilmoitusten tarvetta ja on varmaa, että tätä tarvetta ei voida ylikorostaa, sillä “missä ilmoitus puuttuu, siinä kansa käy kurittomaksi” (Sananl. 29:18). Epäilemättä kuria ollaan näinä päivinä heittämässä pois ja usein sen heittävät pois kylmät evankelikaaliset akateemisen tutkinnon suorittaneet.

Voin vain yhtyä Thomas Watsoniin, kun hän kirjoittaa: ”Tieto ilman katumusta on vain lyhty, joka valaisee ihmisille tietä helvettiin”, tai C.S. Lewisiin, joka väittää, että: ”Koulutus ilman arvoja, niin hyödyllinen kuin se onkin, näyttää pikemminkin tekevän ihmisestä älykkäämmän paholaisen.” Ja on selvä, että tässä vaiheessa tarvittavat arvot eivät voi olla horjuvaa lajia. Niiden on oltava seurausta jumalallisista ilmoituksista: vakaita ja kestäviä, ei riippuvaisia yleisestä mielipiteestä, vaan Jumalan viisaudesta.

Lopuksi, mutta ei vähäisimpänä, periaatteen ymmärtäminen auttaa meitä panostamaan kokemukselliseen tietoon, jota ilman kokemuksellinen usko ei voi hengittää.

 

Read Full Post »

Kynnyksellä

Threshold
By Alice Childs, 20.2.2019, suom. SK

”Mutta tiedä se, että viimeisinä päivinä on tuleva vaikeita aikoja. Sillä ihmiset ovat silloin itserakkaita, rahanahneita, kerskailijoita, ylpeitä, herjaajia, vanhemmilleen tottelemattomia, kiittämättömiä, epähurskaita, rakkaudettomia, epäsopuisia, panettelijoita, hillittömiä, raakoja, hyvän vihamiehiä, pettureita, väkivaltaisia, pöyhkeitä, hekumaa enemmän kuin Jumalaa rakastavia; heissä on jumalisuuden ulkokuori, mutta he kieltävät sen voiman. Senkaltaisia karta. Sillä niitä ovat ne, jotka tungettelevat taloihin ja pauloihinsa kietovat syntien rasittamia ja monenlaisten himojen heiteltäviä naisparkoja, jotka aina ovat opetusta ottamassa, eivätkä koskaan voi päästä totuuden tuntemiseen. Ja niinkuin Jannes ja Jambres vastustivat Moosesta, niin nuokin vastustavat totuutta, nuo mieleltään turmeltuneet ihmiset, jotka eivät uskonkoetuksissa kestä. Mutta he eivät pitemmälle edisty, sillä heidän mielettömyytensä on käyvä ilmeiseksi kaikille, niinkuin noidenkin mielettömyys kävi ilmi…. Ja kaikki, jotka tahtovat elää jumalisesti Kristuksessa Jeesuksessa, joutuvat vainottaviksi. Mutta pahat ihmiset ja petturit menevät yhä pitemmälle pahuudessa, eksyttäen ja eksyen.” (2. Tim. 3:1-9; 12-13)

”Sillä me tiedämme, että koko luomakunta yhdessä huokaa ja on synnytystuskissa hamaan tähän asti; eikä ainoastaan se, vaan myös me, joilla on Hengen esikoislahja, mekin huokaamme sisimmässämme, odottaen lapseksi-ottamista, meidän ruumiimme lunastusta” (Room. 8:22-23).

Kaikki tuntevat sen. Jotakin on tulossa. Kaikkialla tässä maassa, itseasiassa kaikkialla maapallolla, ihmiset tuntevat, että ihmiskunta kyhjöttää valmiina jonkinlaisen läheisen ”tapahtumahorisontin” kynnyksellä.

Merkkejä, jotka enteilevät tätä tulevaa tapahtumaa on valtavasti ja ne ovat pahaenteisiä. Aina on ollut sotia, luonnonkatastrofeja ja väkivaltaa, mutta jos katsoo 1900-luvun historiaa ja kahta ensimmäistä 2000-luvun vuosikymmentä, niin voi nähdä äkillisen vajoamisen sellaiseen, jota Raamattu kutsuu ”lopunajaksi”. Ensimmäisen ja toisen maailmansotien tulemisen myötä asiat näyttivät syöksyvän valtavasti alaspäin alati kasvavaan kaaokseen, turmelukseen ja väkivaltaan. Ensimmäistä kertaa historiassa ensimmäisen maailmansodan tulemuksen myötä käytiin sotia, jotka sulkivat piiriinsä lähes kaikki maailman kansakunnat. Sotiminen astui uuteen ja paljon tappavampaan teatteriin.

Sitten tulivat alkuvaiheet sellaisten hajoamiselle, joita oli ajateltu ”sivistyneinä” yhteiskuntina ja valtioina.

1960-luvun alkamisen myötä Amerikan viattomuuden hävitti Vietnamin konflikti – järjetön murhenäytelmä, jota hallitus ei halunnut myöntää sodaksi. Tuloksena romahduksesta, joka oli Vietnam, ja traagisesta lähes 59 000 Amerikan hienoimman ja parhaimman nuoren miehen ja naisen menettämisestä, vihan ja kapinan siemenet, jotka kylvettiin pettyneeseen sukupolveen, löysivät hedelmällisen maaperän, jossa kasvaa.

Nuoren pettyneen sukupolven viha ja toivottomuuden tunne tekivät tuon koko sukupolven kypsäksi marxilaisen/kommunistisen maailmankuvan soluttautumiselle, jossa mädäntyä (fester) ja kasvaa. Tässä kansallisessa kansalais- ja rotulevottomuuksien ajassa Amerikan seurakunta kadotti pallon, mitä tulee lastensa ja nuortensa opettamiseen ja juurruttamiseen terveeseen oppiin. Euroopan seurakunta oli jo täydellisesti hukannut pallon aikaisemmin.

Amerikan myrskyisän 60-luvun aikana kapinan siemenet löysivät hedelmällisen maaperän ja ensimmäiset pyörremyrskyn vääristävät tuulet, joita me kansakuntana korjaamme nyt lähes 60 vuotta myöhemmin, alkoivat kasvaa katkerassa maaperässä.

Amerikassa, kuten myös kaikkialla Euroopassa, kapinan ja pettymyksen mädättävä myrkky iti ja alkoi nopeasti kukoistaa. Tästä katkerasta hedelmästä saattoi nähdä todisteita musiikissa, pukeutumisessa, tavoissa ja asenteissa – ”vastakulttuurin” muuttuvissa maailmankatsomuksissa, moraalin ja tapojen karkeassa ja vihaisessa pois heittämisessä amerikkalaisen ja globaalin kulttuurin jokaisella osa-alueella.

Amerikassa ”Leave it to Beaver” (Jätä se majavalle) oli out ja Woodstock oli in. Julkisessa koulutuksessa Raamattu oli out ja John Dewey’n sosialismi in. Seurakunnissamme terve oppi oli out ja korkeampi kritiikki in. Raamatun totuutta sanottiin ”liian ahdasmieliseksi” ja Lethe’n vesissä – noissa tummissa vesissä, jotka olivat laiton huumekulttuuri – kukoistavan idän mystiikan ja transsendenttisuuden esoteerinen houkutus kulki käsi kädessä mystiikan, okkultismin ja esoteerisen kanssa.

1960-luvun vapautetussa seksuaalisen halun kulttuurissa elämän pyhyys sai kuolettavan iskun korkeimman oikeuden myönteisellä päätöksellä Roe v. Wade -oikeudenkäynnissä. Tämä päätös koskien valtion oikeuttamaa syntymättömien murhaamista pystytti nykyiset ruostumattoman teräksiset MOOLOKIN alttarit, jotka tähän mennessä ovat teurastaneet yli 60 miljoonaa vauvaa pelkästään Amerikassa ja maailmanlaajuisesti luku on nopeasti lähestymässä TUHATTA MILJOONAA. Julmuus, joka on seuraus lähes kuudesta vuosikymmenestä Roe v. Wade -lakia, on nyt ulottanut laillistetun vauvan kiduttamisen ja murhaamisen täysiaikaisiin vauvoihin ennen ja jälkeen synnytyksen.

1960-luvun jälkeen toisen Timoteuskirjeen mainitsemat ”vaaralliset ajat” ovat laajentuneet eksponentiaalisesti. Kuin mätänevän ruumiin haju, mätänemisen löyhkä on nyt räjähtänyt täysin avoimeksi syösten hengellistä ja moraalista turmelusta, joka on saastuttanut jokaisen mantereen maan päällä.

Ei vain ihmiskunta ole laskenut omega-pisteeseen, vaan itse luontokin on kuolintuskissaan. Luonnon ja ihmisen aiheuttamat katastrofit ovat lisääntyneet suuresti ja tulleet PALJON tuhoisemmiksi. Tuhoisat metsäpalot, armottomat tulvat ja mutavyöryt, ennennäkemättömän tuhoisat hurrikaanit (taifuunit & syklonit); tsunamit, kasvava vulkaaninen aktiviteetti; eksponentiaalisesti lisääntyvät maanjäristykset, voimakkuudeltaan yli 6 astetta; tornadot – kaikki ovat kasvussa sekä tiheydeltään että ankaruudeltaan. [Lue tähän liittyen artikkeli Kaikki kiihtyy loppua kohti mentäessä.]

Luonnossa pelkkien kala- ja lintukuolemien määrät merissämme ja taivaallamme ovat ennennäkemättömiä, ja valtavan vähän jos lainkaan, uutisoituja. Maailmanlaajuisesti on myös valtavia matelijoiden, sammakkoeläinten ja nisäkkäiden miljoonittaisia kuolemia.

KAIKKI nämä asiat ovat kirjaimellisesti räjähtäneet ennennäkemättömässä määrin (ennennäkemätön; jälleen tuo sana, mutta se on HEIDÄN sanansa – sana, jota tiedemiehet, ekologit ja ilmastotutkijat käyttävät nyt yhä useammin).

Eläinkuolemien kasvavan paljouden lisäksi maailmaa järkytti vuonna 2011 maanjäristys ja sen seurauksena tsunami, joka aiheutti sen, että kolme kuudesta pahasti vaurioituneesta ydinreaktorista sulivat ja tuhoutuivat täydellisesti Fukusiman ydinvoimalaitoksella Japanissa. Kiina-syndrooman kaltaisten sulamisten tuoma hävitys ja autioituminen on melkein tappanut Tyynenmeren vesi- ja merielämän. Tyynimeri, joka tuottaa valtavan osan maailman merellisestä ravinnosta on jo hyvin saastunut radioaktiivisista aineista, kuten strontium 90 ja cesium.

Muiden muassa näiden saasteiden tasot ovat nousussa johtuen Fukusiman onnettomuudesta, jota EI MILLOINKAAN saada hallintaan, ennen kuin Jeesus tulee ja uudistaa tämän maan tuhatvuotisessa valtakunnassa.

Tämän katastrofin lisäksi biologiset uhkat sekä luonnolliset että ihmisen aiheuttamat ovat laajalti palaamassa – virukset, kuten ebola; mutatoituneet influenssakannat; aiemmin hävitetyt sairaudet, kuten polio, tuberkuloosi, kolera, pilkkukuume, rutto, denguekuume muiden muassa ovat kaikki ilmestymässä uudelleen hälyttävässä määrin. Jokaisen näiden kohdalla tarvitaan vain yksi purkaus ja siitä voi tulla globaali pandemia. Sitten on vielä ihmisen tekemiä kauhuja, kuten pernarutto, sariinikaasu ja vain Jumala tietää mitä muita, joita on varastoituna valmiina, että joku maan hulluista päästää ne täysin valmistautumattoman maailman päälle.

Kaikki tämä ja enemmänkin on oleellinen osa läheistä tuhoa, joka odottaa toteutumistaan. Sitten on vielä Israel – Lähi-idän leimahduspiste, joka on asetettu räjähtämään koska tahansa.

On olemassa koko homoagendan moraalinen rappeutuneisuus kaikkine luontaisine poikkeavuuksineen, paheneva väkivalta kaupungeissamme ja täydellinen korruptio, joka on soluttautunut ja saastuttanut jokaisen hallituksen maan päällä. Kaikki nämä asiat ovat nyt päivittäinen osa elämäämme. Olemme todellakin keskellä noita ”vaarallisia aikoja”, noita profetoituja vaarallisia aikoja, joista Jumala Paavalin kautta varoitti meitä, että ne olisivat viimeisistä viimeisten päivien airuita juuri ennen kuin Jeesuksen olisi pakko henkilökohtaisesti puuttua ihmiskunnan asioihin.

Joten siis kaikki nämä asiat ovat enteitä JOSTAKIN ennennäkemättömästä, jonka koko maailmaa tuntee olevan tulossa. Koko luomakunta huokaa synnin, rappion ja irstailun suunnattoman painon alla. Me kaikki tunnemme, että maailma on JONKIN kynnyksellä. Kysymys kuuluu: minkä kynnyksellä ja milloin?

Nämä ovat kysymykset, eikö niin? Uskovina tiedämme jo vastaukset. Mikä enemmän, me tiedämme minne ohjata toisia löytämään ne. Vaikka emme voi antaa tarkkaa päivämäärää, voimme kuitenkin profeetallisten kirjoitusten kautta antaa kaikille, jotka haluavat kuulla, vastauksen maaplaneetan tulevan mullistavan kynnyksen läheisyyteen. Maa on todella suuren muutoksen kynnyksellä – kohtalokkaan muutoksen – ihmiskunnan muuttavan muutoksen. On tulossa muutos sekä kadotetulle epäuskoiselle maailmalle että todelliselle jäännösseurakunnalle. Molemmat ihmisryhmät ovat suuren muutoksen kynnyksellä, mutta molemmat ryhmät eivät ole SAMALLA kynnyksellä.

Kadotetuille, niille, jotka seuraavat sitä, mitä Paavali kutsui ”toiseksi evankeliumiksi”; niille, jotka vihaavat Raamatun Jumalaa hyljäten hänet; niille, jotka hylkäävät Vapahtajansa, Jumal-ihmisen Jeesuksen Kristuksen; niille, jotka vihaavat Jumalan Sanaa; niille, jotka vihaavat Israelia (jota Jumala rakastaa ja kutsuu ”silmäteräkseen”); niille, jotka vihaavat verellä ostettua uudestisyntynyttä seurakuntaa; ja niille, jotka Jumala on jo hyljännyt kelvottoman mielensä valtaan – kaikille teille, jotka Jumala tunnistaa ”maan asukkaiksi”, sanoisin: TE olette tulevan Ahdistuksen kynnyksellä, seitsenvuotisen kauhun ajan, jota Laittomuuden Ihminen hallitsee. Kynnys, jolle olet valmiina ja jolle sinua työnnetään aina vain lähemmäksi, ei ole mikään muu kuin tämän langenneen synnin kiroaman maailmanjärjestelmän viimeiset seitsemän vuotta anastajan Saatanan ja hänen ”keskeisen miehensä” – itsensä Antikristuksen alaisuudessa.

Teillä on edessänne Kuningas Jeesuksen pyhä kosto ja oikeutettu viha, ristiinnaulitun, ylösnousseen ja kirkastetun Karitsan/Leijonan. Te ”maan asukkaat”, kuten Jumala kutsuu niitä, jotka hylkäävät Hänen pelastuksensa, olette kohtaamassa ajan niin hirvittävän, niin tuhoisan, niin sietämättömän, että ellei Jeesus palaisi lopettamaan hävitystä, ”mikään liha ei pelastuisi”.

En voi lainata tässä jokaista kohtaa, joka kertoo näistä viimeisestä seitsemästä vuodesta, ennen kuin Jeesus jälleen astuu jalallaan maaplaneetalle Jerusalemin Öljymäellä Israelissa näiden tulevien seitsemän vuoden lopulla, mutta annan kuitenkin joitakin kohtia Raamatusta, jotka varoittavat sinua siitä, mitä sinun on (hyvin pian) kestettävä, ellet tee parannusta. Raamatun mukaan parannuksen tekeminen on mielenmuutos ja myöntäminen, että olet kadotettu ja helvettiin menevä syntinen, joka tarvitsee Vapahtajaa ja sitten uskoa, että Jeesus, Jumal-ihminen, ON tuo täydellinen synnitön Vapahtaja, joka yksin kuoli maksaakseen sinun syntisi rangaistuksen – tätä tarkoittaa parannuksen tekeminen Raamatun mukaan (1. Kor. 5:1-4).

TÄMÄ on se kynnys, jonka yli sinua työnnetään. Lue tästä tulevasta tapahtumasta seuraavista kohdista: Jesaja 13:6-8; Aamos 5:18-20; Joel luvut 1 & 2; Daniel 9; Jesaja 17:1; Hesekiel 38-39; Matteus 24-25; ja Ilmestyskirja luvut 6-18.

Ne teistä, jotka tahallanne hylkäätte sen suuren pelastuksen, jota ilmaiseksi tarjotaan ”jokaiselle, joka tahtoo”, ehdottomasti ja varmasti kohtaavat kaiken näissä ja monissa muissa kirjoituksissa kerrotun. Ei ”ehkä” eikä ”mahdollisesti”, vaan VARMASTI. Tämä on SINUN kynnyksesi.

Meillä, jotka olemme asettaneet luottamuksemme ja uskomme Jeesuksen Kristuksen täytettyyn työhön, on kuitenkin täysin erilainen kohtalo. KAIKKI, jotka uskovat Jeesukseen Vapahtajanamme yksin armosta yksin uskon kautta pelastuaksemme – kaikki uskovat, sekä juutalaiset että pakanat, on tehty uskomme perusteella yhdeksi uudeksi ruumiiksi ”Kristuksessa” – ruumiiksi (myös Kristuksen morsiameksi kutsutuksi), joka on todellinen Jäännösseurakunta. Meitä EI koske se, että olisimme Ahdistuksen kynnyksellä. Oi ei! Jumalan pelastavasta armosta ME, seurakunta, olemme kirkkauden kynnyksellä!

Tämä on se, mikä odottaa KAIKKIA, jotka ovat Raamatun mukaisesti uskovia – kaikkia, jotka muodostavat ”ruumiin”, jonka pää on Jeesus Kristus – morsiamen, jonka ylkä on Jeesus Kristus. Seuraavassa Raamatun kohtia siitä, mikä odottaa verellä pestyä lunastettua seurakuntaa:

”Katso, minä sanon teille salaisuuden: emme kaikki kuolemaan nuku, mutta kaikki me muutumme, yhtäkkiä, silmänräpäyksessä, viimeisen pasunan soidessa; sillä pasuna soi ja kuolleet nousevat katoamattomina ja me muutumme” (1. Kor. 15:51-52).

”Minun Isäni kodissa on monta asuinsijaa. Jos ei niin olisi, sanoisinko minä teille, että minä menen valmistamaan teille sijaa? Ja vaikka minä menen valmistamaan teille sijaa, tulen minä takaisin ja otan teidät tyköni, että tekin olisitte siellä, missä minä olen.” (Joh. 14:2-3)

”Sen jälkeen minä näin ja katso: taivaassa oli ovi avoinna ja ensimmäinen ääni, jonka minä olin kuullut ikäänkuin pasunan puhuvan minulle, sanoi: ’Nouse ylös tänne, niin minä näytän sinulle, mitä tämän jälkeen on tapahtuva.’” (Ilm. 4:1)

”…vaan, niinkuin kirjoitettu on: ’mitä silmä ei ole nähnyt eikä korva kuullut, mikä ei ole ihmisen sydämeen noussut ja minkä Jumala on valmistanut niille, jotka häntä rakastavat’” (1.Kor. 2:9).

”…ja he veisasivat uutta virttä, sanoen: ’Sinä olet arvollinen ottamaan kirjan ja avaamaan sen sinetit, sillä sinä olet tullut teurastetuksi ja olet verelläsi ostanut Jumalalle ihmiset kaikista sukukunnista ja kielistä ja kansoista ja kansanheimoista ja tehnyt heidät meidän Jumalallemme kuningaskunnaksi ja papeiksi ja he tulevat hallitsemaan maan päällä’” (Ilm. 5:9-10).

Oi seurakunta, minä TIEDÄN, että olemme väsyneitä – lopen uupuneita. Kuten hurskas Loot me olemme hengessämme kiusaantuneita. Katsellessamme tämän maailman vajoavan yhä syvemmälle pahuuden, turmeluksen, väkivallan, vihan, murhan ja jumalattomuuden kuiluun, sydämiämme revitään meistä irti.

Teemme parhaamme sen ainoan evankeliumin jakamiseksi, joka voi pelastaa ihmisen sielun. Me itkemme, rukoilemme ja varoitamme muurinvartijoina; silti jokaisena ohikiitävänä hetkenä tajuamme, että tämä paha, katumaton, Jumalaa vihaava maailma siirtyy lähemmäs ja lähemmäs partaveitsenterävää tuhoa. Tiedämme jo, mitä kauhuja on kadotetun epäuskoisen maailman aivan kynnyksen yllä – kynnyksen, jonka yli heidät singotaan tulevaan ahdistukseen hetkellä, jolloin meidät seurakuntana kutsutaan taivaisiin kohtaamaan Vapahtajamme yläilmoissa, kun me ylitämme OMAN kynnyksemme.

Kaksi ihmisryhmää: kadotetut, Kristuksen hylkäävät maan asukkaat; ja pelastetut, lunastetut ja kohta temmattava seurakunta. Kaksi kynnystä: toinen pyhän Jumalan vihan ja koston aikaan tälle halpamaiselle, Jumalaa vihaavalle, Kristuksen hylkäävälle maailmalle; ja toinen taivaan valtaistuinsaliin sen Pyhän läsnäoloon, joka istuu loistossa smaragdien ympäröimällä valtaistuimella!

Älkää menettäkö toivoanne uskovat. Niin vaikeaksi kuin se ehkä meneekin, älkää luovuttako. Katselkaa ylöspäin, koska ME, kun maan asukkaat ovat valmiina maan päälle tulevan Helvetin kynnyksellä, olemme kirkkauden kynnyksellä!

Maranata!

Read Full Post »

Evankelikaaliset seurakunnat vaarassa herätä kuolleina

Evangelical churches in danger of being woke up dead
15.1.2019 by Don Koenig, suom. SK

Tiettyjä puppusanoja on nyt kaikkialla mediassa. Sanat ja postmodernit kulttuurimarxilaiset käsitteet, joita nämä sanat edustavat, tulevat saatanallisen humanismin filosofioista. Silti evankelikaaliset johtajat ovat nyt hulluina saadakseen kristinuskon yhteensopivaksi viimeisimpien progressiivisten (edistysmielisten) mielettömyyksien kanssa, joita kelvottomat mielet vain ovat keksineet. (Room. 1:18-32).

Sana ”woke” (herännyt), jota kuulee kaikkialla, tarkoittaa olla herännyt siitä, kuinka kerran ajattelit, näkemään maailman olevan täynnä etuoikeutettuja sortavia ryhmiä ja ryhmiä, joita sorretaan. Sorrettujen täytyy vaatia sosiaalista oikeudenmukaisuutta, samalla kun etuoikeutettujen sortavien ryhmien jälkeläisten täytyy olla ”heränneitä” (woke) ja oikaista vääryydet, jotka heidän oma ryhmänsä toi maailmalle. Siinä syy, että nyt näemme ”heränneitä” valkoisia, jotka syyttävät valkoisia jokaisesta mahdollisesta vääryydestä maailmassa.

”Woke”-liike tulee sosiaalisen oikeudenmukaisuuden liikkeestä ja sosiaalinen oikeudenmukaisuus tulee kulttuurimarxilaisuudesta. Marxilaisuus on humanistinen systeemi, joka väittää, että ihminen on pitkälle kehittynyt eläin, jonka aika ja sattuma synnyttivät. Marxilaisille ihmiset eivät ole kuvia Jumalasta, joksi he vain tekevät asioita teeskennellessään yhteistyötä. With Marxists, humans are not imagers of God they just make things up as they go along. He eivät usko moraalilakiin eivätkä absoluuttisiin totuuksiin. He luulevat totuuden olevan, mitä ikinä porukka päättää sen olevan. Vasemmistolainen sosiaalisen oikeudenmukaisuuden porukka on päättänyt, että valkoiset ja vielä tarkemmin valkoiset miehet ovat syyllisiä suurin piirtein kaikkeen sortoon maailmassa. Kirkot, jotka uskovat sosiaalisen oikeudenmukaisuuden liikkeeseen, voisivat kerskata olevansa ”woke”-kirkkoja, mutta jos ne korvaavat ”heränneenä” olemisen pelastuksen evankeliumilla, ne löytävät itsensä kuolleina heränneinä.

Sosiaalisen oikeudenmukaisuuden soturit väittävät, että ”heränneiden” (woke) etuoikeutettujen pitäisi oikaista vääryys antamalla ns. uhriryhmille erityinen etuoikeus ja hyvityksiä. Jossakin määrin tämä on ollut käynnissä jo kauan hyvitysohjelmien kautta. Nyt vasemmistolaiset sosiaali-insinöörit haluavat viedä sen kokonaan uudelle tasolle. Todettujen sortajien jälkeläisten täytyy katua loputtomasti, koska syntyivät sortavaan ihmisryhmään, jolla on kalpea iho.

Vasemmistolaisten mukaan Amerikassa on kolme tärkeintä sorrettujen ryhmää. On värilliset, naiset ja LBQT+. Voit vaatia kaksin- tai kolminkertaista statusta, jos kuulut kahteen tai kolmeen ryhmään. Esimerkiksi musta lesbo nainen voittaa progressiivisen jättipotin. Hän saa ansaitsemattoman lipun huipulle. Voimme ehkä nähdä tämän toteutuvan vaaleissamme vuonna 2020. Vasemmistolaiset ajattelevat nyt, että ”heränneiden” amerikkalaisten täytyy valita presidentiksi epäpätevä musta nainen, ja jos hän on lesbo tai biseksuaali, niin aina parempi. Näemme jo epäpäteviä yksin-, kaksin- ja kolminkertaisia valittavan alueilla, joilla kelvottomat mielet vallitsevat. Heitä ollaan myös nostamassa hyvin pätevien ”heteroiden (straight) valkoisten miesten” yläpuolelle melkein kaikkialla.

Vasemmistolaiset väittävät, että näillä ryhmillä on menneisyydessä ollut vähemmän tilaisuuksia, joten heitä sortaneen ryhmän täytyy ”herätä” ja asettaa sorretut ryhmät vallan asemiin yhteiskunnan jokaisella osa-alueella. Heidän pitäisi jopa sallia sortavan ryhmän varallisuuden uusjako ns. sorretuille ryhmille.  Veikkaisin, että jostakin syystä he eivät suostu siirtämään velkaa, joka kasautui maksettavaksi hyvinvointiohjelmista, jotka hyödyttivät enimmäkseen näitä ns. sorrettuja.

Tämä sosiaalisen oikeudenmukaisuuden liike on todella katkeruuden (resentment) liike ihmisiltä, jotka vihaavat jokaista itseään parempaa. Elleivät olisi jo tunnistaneet kolme tärkeintä uhriryhmää, jumalattomat katkerat etsisivät uusia ryhmiä. Köyhät esimerkiksi olisivat katkeria rikkaille, rumat katkeria viehättäville, lihavat katkeria laihoille tai tyhmät katkeria älykkäille. Totuus on, että marxilainen katkeruuden evankeliumi vetoaa niihin, jotka eivät näe toisten omaisuuden kadehtimisessa mitään väärää. Se tuo vihaa, jakautuneisuutta ja murhaa. Sen todistavat ne sadat miljoonat ihmiset, jotka joukkopidätettiin ja murhattiin 1900-luvulla. Nyt marxilaiset haluavat tehdä sen tuhansille miljoonille.

On hyvä syy, miksi Jumala antoi ihmisille käskyjä noudatettavaksi. Ne, jotka himoitsevat sitä, mitä muilla on, ovat lopulta kapinassa sitä Persoonaa vastaan, jolta kaikki siunaukset tulevat. Tietyt ryhmät olivat historiallisesti pakanallisia, mikä on ehkä syy, miksi jotkut ryhmät eivät saaneet. Jokaisessa ryhmässä on kuitenkin aina poikkeuksia, koska Jumala on kaikkivaltias.

Minulla on lisää uutisia. Woke-liikkeessä ei ole lopullista ratkaisua. Lopulta sorretut ja heidän ”heränneet” tukijansa saavat ihmisiä sorretuista ryhmistä vallan asemiin ja sitten heistä tulee niin sanottujen sortajien jälkeläisten sortajia. Näemme tämän toteutuvan nyt Etelä-Afrikassa, ja jos vasemmistolainen porukka ottaa vallan Amerikassa, niin se tapahtuu myös täällä. Katso vain ”woken” sosialistista agendaa, joka valtasi demokraattisen puolueen. Woke-liike, joka korottaa ihmisiä pinnallisten piirteiden perusteella, mahdollistaa sellaiset tietämättömät typerykset (airhead) kuin Alexandria Ocasio-Cortez.

Nämä humanistiset filosofiat ovat valtaamassa myös evankelikaaliset kirkkomme hyvin laajalti (big time). Jotkut ovat aivan oikein antamassa hälytyksen. He sanovat aivan oikein, että tämä sosiaalisen oikeudenmukaisuuden liike määrittelee evankeliumin uudelleen ja jakaa seurakunnan.

”Heränneet” (woke) progressiiviset sotivat Kristuksen evankeliumia vastaan, mutta monet kristilliset johtajat ovat antamassa sosiaaliselle oikeudenmukaisuudelle ja woke-liikkeelle kelpoisuuden evankelikaalisissa kirkoissa. Pitäisikö homoseksuaalit nyt panna kirkon johtoon, vain koska niiltä, jotka elivät näissä synneissä, kiellettiin johtajan roolit menneisyydessä? Pitäisikö Beth Moore’n sanella Etelän Baptistien seurakunnille progressiivinen lunastuksen tiensä, koska Etelän Baptistien seurakunnat eivät sallineet naisten olla pastoreita? Seurakunta on Kristuksen ruumis eikä marxilainen sosiaalinen tasa-arvokerho. Jumalan luomakunnassa on aina ollut hierarkia. Sama tulos kaikille ei ole raamatullinen käsite.

Sortavatko miehet todella naisia evankelikaalisissa kirkoissa, vai näkevätkö kristityt Raamatun opettavan, että kahdella (ei kahdellakymmenellä) sukupuolella on erilaiset, mutta toisiaan täydentävät roolit? Tarvitsemmeko todella progressiivisia humanisteja määrittelemään uudelleen Raamatun Kristuksen ruumiin jäsenille? Progressiiviset ilmeisesti ajattelevat, että ahneuden ja syntisten elämäntapojen sopeuttaminen seurakuntaan saa aikaan sosiaalisen oikeudenmukaisuuden.

Meidän täytyy olla tietoisia, että tämä vasemmistolainen liike kristikunnassa on vastoin Jeesuksen Kristuksen evankeliumia. Se on toinen evankeliumi. Se pitäisi tuomita harhaopiksi. Tämä postmoderni liike halventaa (discounts) Jumalan sanat ja korottaa kahdesti kuolleiden ihmisten filosofioita. Siellä, missä tätä väärää evankeliumia saarnataan, Jumalan sanoja kuullaan harvoin, tai ne määritellään uudelleen sanomaan, mitä kelvottomat mielet haluavat uskoa.

Markkinavetoinen etsijäliike toimi aktiivisesti tuoden jumalattomat evankelikaalisiin seurakuntiin ja nyt siellä vallitsevat jumalattomat ovat heittämässä ulos oikean evankeliumin noissa samoissa ”seurakunnissa”.

Kulttuurimarxilainen väärä evankeliumi aivopesee nyt opiskelijoita suurin piirtein kaikissa seminaareissa ja raamattuopistoissa. Opiskelijat valmistuvat ja vievät oppimansa vasemmistolaiset maailmalliset filosofiat paikallisiin seurakuntiin. Kokonaiset kirkkokunnat, jotka nyt ovat progressiivisesti ”heränneitä” (woke), ovat vaarassa olla kuolleena heränneitä.

Kaikki uskovat ovat yhtä Kristuksessa. Roomalaiset ja kreikkalaiset, orjat ja vapaat, kaikki jakavat saman Herran pöydän. Jumala on kaikkivaltias. Kaikille Kristuksessa annetaan lahjoja Jumalan tahdon mukaan. Kaikkivaltiaan Jumalan alaisuudessa ei ole sorrettuja ryhmiä. Hän nostaa ja Hän alentaa kenen ikinä haluaa. Olivatko Job ja Aabraham sortajia, koska heillä oli paljon palvelijoita ja Jumala siunasi heitä aineellisesti? Sosiaalisen oikeudenmukaisuuden soturit haluaisivat sinun luulevan niin. Hengellinen syntyminen on vastaus kaikkeen sortoon ja epäoikeudenmukaisuuteen maailmassa, ei ihmisten marxilaiset filosofiat, jotka vain yrittävät uudistaa sitä, mikä on jo tuomittu.

Sudet lammasten vaatteissa ja palkkapaimenet ovat päässeet kristilliseen johtoon ja yrittävät jakaa kristityt humanistisiin kategorioihin. Tämä ei ole Jumalan liike, joka toisi pyhitystä ja yhteyttä. Se on Saatanan liike, joka aiheuttaa jatkuvasti enemmän syntiä ja jakautumista. Kristillisten vanhimpien täytyy olla tietoisia tästä sosiaalisen oikeudenmukaisuuden ja ”heräämisen” (woke) liikkeestä, koska se on tulossa moniin seurakunnistamme. Sinä voit vastustaa sitä, tai katsella seurakuntasi muuttumista yhdeksi tuhansista evankelikaalisista seurakunnista, jotka ovat progressiivisesti heräämässä kuolleina.

Read Full Post »