Viimeisten päivien luopumus seurakunnissa

LAST DAYS APOSTASY IN THE CHURCHES
By Pastor Mike Taylor, 18.9.2018, suom. SK

Mietittävää jokaiselle papille ja julistajalle:

Saarnaatko Raamatun Sanan sijaan sitä, mitä ihmiset haluavat kuulla, jotta et loukkaisi kirkossa kävijöitä? Kartatko sinä kaikkea, joka muistuttaa synnistä ja ihmisen erosta Jumalasta, joka tunnetaan tulisena järvenä? Saarnaatko sinä Jeesusta ristiinnaulittuna? Saarnaatko sinä Hänen ylösnousemustaan? Perustatko palvelutyösi yksin Jeesuksen kuolemaan ja ylösnousemukseen?

”Mutta jos palvelija sanoo sydämessään: ’Herrani tulo viivästyy’ ja rupeaa lyömään palvelijoita ja palvelijattaria sekä syömään ja juomaan ja päihdyttämään itseänsä, niin sen palvelijan herra tulee päivänä, jona hän ei odota, ja hetkenä, jota hän ei arvaa, ja hakkaa hänet kappaleiksi ja määrää hänelle saman osan kuin uskottomille. Ja sitä palvelijaa, joka tiesi herransa tahdon, mutta ei tehnyt valmistuksia eikä toiminut hänen tahtonsa mukaan, rangaistaan monilla lyönneillä.” (Luuk. 12:45-47)

Vuosituhannen vaihteen jälkeen maailma on saanut todistaa raamatullisen kristinuskon varsinaista ytimensulamista (meltdown). Vaikka monet sanovat, että kristinuskossa koetaan suurta herätystä ja jopa ”uutta uskonpuhdistusta”, niin se ei voisi olla vähemmän totta, kuten tässä viestissä yritän osoittaa.

Lyhyesti: kristinuskoa ”määritellään uudelleen”. Paljon pastoreita on päättänyt hyljätä Raamatun postmodernismin (eli minkä katsovat olevan edistyksellistä ja kulttuurisesti merkityksellistä) hyväksi. Tapahtunutta ei voi kuvailla mitenkään muuten. Valo on muuttunut pimeydeksi. Se, minkä kerran uskottiin olevan totta, on nyt julistettu valheeksi. Ne, jotka kerran väittivät olevansa Jeesuksen ja Raamatun seuraajia, seuraavat nyt ihmisiä ja heidän filosofioitaan.

Eräs sisar Kristuksessa kirjoitti minulle ja kysyi, milloin Pyhän Hengen myöhäissade tulee. Päävirran suunnissa on monia, jotka saarnaavat kasvua kristikunnassa niin, että maailma tulee yhä paremmaksi, niin että me muutamme maailman Jumalan valtakunnaksi, mutta ilman Kuninkaan läsnäoloa. Valitettavasti minun oli oikaistava häntä ja tehtävä hänelle tiettäväksi, että se herätys, josta hän puhuu, on Valtakunta Nyt -harhaoppia (Kingdom Now) eli dominionismia ja sitä kannattavat preteristit, jotka uskovat, että Raamatun profetia on kokonaan toteutunut. Hänen odottamansa suuri herätys ei tule, ennen kuin Elävän Jumalan Seurakunta on voimalla poistettu tältä planeetalta. Sitten evankelioiminen leviää koko maailmaan 144 000 evankelistan ponnistuksilla Israelin 12 heimosta. Miljoonat tulevat uskoon ja miljoonat kuolevat uskonsa puolesta. Se on ainoa herätys, jonka tämä maailma tulee näkemään ja se alkaa Ahdistuksessa.

Ne, jotka omaksuvat Valtakunta Nyt -teologian, odottavat Jeesuksen Kristuksen toista tulemusta, mutta samaan aikaan etsivät utopistista maailmankatsomusta, joka julistaa seurakunnan ja ihmisen voimaa ja valtaa eikä Kunnian Herran. Heidän harhaoppinsa mukaan me tuomme Jumalan Valtakunnan omilla ponnistuksillamme. Sitten ja vasta sitten tulee Jeesus perustamaan Valtakuntansa, he sanovat. Onko se totta? Tukeeko Raamattu sellaista käsitystä, vai ovatko nykyajan seurakunnat tulleet täysin hulluiksi?

He ovat hyljänneet ensimmäisen rakkautensa!

Sen sijaan, että yrittäisivät saavuttaa maailmaa Jeesuksen Kristuksen evankeliumilla, pastorit ja Raamatun opettajat hylkäävät Raamatun voidakseen hyväksyä maailman. He etsivät keinoja markkinoida jotakin sellaista, jota kutsuvat kristinuskoksi sisällyttämällä siihen temppuja, joiden oletetaan houkuttelevan massoja. Virsikirjat poistetaan kirkkojen penkeistä. Penkit on korvattu pehmeillä teatterituoleilla, joissa on luottokorttipäätteet. Tuntea olonsa mukavaksi kirkossa on normi. Älä mainitse syntiä, tai että Jeesus vuodatti verensä ristillä, koska se olisi loukkaavaa. Apostoli Paavali varoitti tällaisesta ajasta, jossa nyt elämme ja valitettavasti tämä maailma ei ole tulossa paremmaksi, vaan yhä pahemmaksi.

“Mutta tiedä se, että viimeisinä päivinä on tuleva vaikeita aikoja. Sillä ihmiset ovat silloin itserakkaita, rahanahneita, kerskailijoita, ylpeitä, herjaajia, vanhemmilleen tottelemattomia, kiittämättömiä, epähurskaita, rakkaudettomia, epäsopuisia, panettelijoita, hillittömiä, raakoja, hyvän vihamiehiä, pettureita, väkivaltaisia, pöyhkeitä, hekumaa enemmän kuin Jumalaa rakastavia; heissä on jumalisuuden ulkokuori, mutta he kieltävät sen voiman. Senkaltaisia karta.” (2. Tim. 3:1-5)

Voisi kysyä: ”Mitä tapahtui Raamatun Jumalalle, joka Genesiksen mukaan loi kaiken? Milloin luomisesta tuli babylonialainen myytti ja evoluutioteoriasta tiedettä, joka todistaa, että räjähdys ynnä aika ja sattuma on kaava elämän alkamiselle?

Näyttää siltä, että tiede on korvannut Raamatun Jumalan, kun ihmiset katsovat logiikkaan ja päättelyyn, joka jättää Luojamme vieraaksi heidän elämässään; näin on käynyt jopa ”protestanttisissa kirkoissa”, varsinkin Esiintulevissa Kirkoissa (Emerging Church), jotka ovat yrittäneet uudelleen määritellä raamatullisen kristinuskon. He ovat hyljänneet ensimmäisen rakkautensa ja saarnaavat New Age -teologiaa, joka on kauhistus raamatulliselle kristinuskolle. Tästä harhaopista on monia oireita tämän päivän seurakunnissa.

Onko meidät hindulaistettu, kun nyt luulemme, että jooga on kristillinen harjoitus? Entä, kun lähestymme Jeesusta hokemalla mantroja, ”keskitymme”, tai harjoitamme itämaisia mystisiä kontemplatiivisia rukouksia, jotka lähettävät meidät pois Nirvanaan? Ovatko kristityt kadottaneet järkensä ja ovatko demonit vietelleet heidät?

”Mutta Henki sanoo selvästi, että tulevina aikoina moniaat luopuvat uskosta ja noudattavat villitseviä henkiä ja riivaajien oppeja valheenpuhujain ulkokultaisuuden vaikutuksesta, joiden omatunto on poltinraudalla merkitty ja jotka kieltävät menemästä naimisiin ja nauttimasta ruokia, mitkä Jumala on luonut niiden nautittavaksi kiitoksella, jotka uskovat ja ovat tulleet totuuden tuntemaan” (1. Tim. 4:1-3).

Voisin viitata hulluuteen, joka täyttää ”karismaattiset” seurakunnat, jotka edistävät tunneperäisiä kokemuksia, joiden alkuperä jää epäilyttäväksi. Ovatko ne Jumalasta vai ihmisen emotionaalinen yritys määritellä uudelleen, mikä on Jumalasta ja mikä ei?

Mitä ajattelet esim. ”Hengestä” juopumisesta tai haukkumisesta kuin koira, johtuen ”siirrettävästä voitelusta”? Mistä sellainen meno löytyy Raamatusta? Valmistetaanko kristittyjä suureen herätykseen, vai vietteleekö heitä toinen henki?

Sitten on virtaus, joka käsittää ”ekumeenisen hulluuden”. Sana protestantti on heitetty historian tuhkaläjään, koska monet sanovat, että sanalla ei ole merkitystä tämän päivän ”moderneissa” seurakunnissa. Seurakuntajohtajat sanovat, ettei ole mitään eroa helluntailaisen Jeesuksen ja eukaristisen Kristuksen välillä, jota palvotaan roomalaiskatolisella öylättilautasella (monstrance). Eli monille tänä päivänä Jeesus on vain Kosminen Kristus, joka näkee, että kaikki on yksi ja yksi on kaikki. Tämä ”Jeesus” on New Agen universaali Jeesus. Ellet usko tähän oman mielikuvituksesi luomaan ”Kosmiseen Kristukseen”, sinut usein tuomitaan harhaoppiseksi tai ainakin vanhanaikaiseksi.

Minua kauhistuttaa, kun näen karismaattisia seurakuntia, joita johtavat sellaiset miehet kuin Kenneth Copeland tai Kenneth Hagin, jotka ajavat paluuta ”äitikirkkoon”. Katsoin videon, jolla nykyinen paavi puhui em. saarnamiesten johtamille seurakunnille. He ehdottavat paluuta kotiin ”yhteen oikeaan kirkkoon”, tietysti roomalaiskatoliseen ja kaikkeen sen pahuuteen ja Raamatun ulkopuolisten menojen historiaan.

Heidän on se silta, joka tarjoaa yhteyden yli kuilun, joka kerran oli olemassa roomalaiskatolisten ja eronneiden veljien välillä. Jotkut peräänkuuluttavat Toista Helluntaita väittäen, että maailma kääntyy Kristuksen puoleen ja perustaa Jumalan Valtakunnan tänne maan päälle ilman Kuninkaan läsnäoloa. Apostoli Paavali ei kuitenkaan tarkoittanut sitä varoittaessaan Hänen tulemuksensa ja Herran Päivän merkeistä:

”Älkää antako kenenkään vietellä itseänne millään tavalla. Sillä se päivä ei tule, ennenkuin luopumus ensin tapahtuu ja laittomuuden ihminen ilmestyy, kadotuksen lapsi, tuo vastustaja, joka korottaa itsensä yli kaiken, mitä jumalaksi tai jumaloitavaksi kutsutaan, niin että hän asettuu Jumalan temppeliin ja julistaa olevansa Jumala” (2. Tess. 2:3-4).

Tässä kohdassa sana luopumus voi tarkoittaa kahta asiaa, joko lähtöä Raamatun totuudesta, tai seurakunnan poistamista pisteestä A pisteeseen B. Englanninkielen ”falling away” (kreikan apostasia, luopumus) on yleensä translitteroitu sanaksi ”apostasy” (kreikan määräävä artikkeli osoittaa Paavalin jo kertoneen heille siitä) ja sitten sen on oletettu tarkoittavan viimeistä suurta uskonnollista luopumusta lopunajassa. Kuitenkin niin konteksti kuin itse sanan etymologia (sanahistoria) tekevät tämän tulkinnan epätodennäköiseksi. Juuri tässä muodossa sitä ei ole käytetty missään muualla UT:ssa, joten tämän kontekstin täytyy määritellä sen merkitys tässä. Se on johdettu kahdesta kreikan sanasta, apo (pois) ja stasis (seisoa). Siten olisi oikein kääntää se ”seisominen pois” (engl. standing away) eikä ”luopumus” (engl. falling away). Uskon, että sana tarkoittaa molempia. Toinen edeltää toista; luopumus Raamatun totuudesta ja sitten Kristuksen morsiamen tempaaminen pois, ennen kuin Ahdistus alkaa ja Antikristus ilmestyy. Tämä on suora viittaus Jumalan seurakunnan poistamiseen Jeesuksen ilmestymisenä pilvissä kokoamaan morsiamensa, ennen kuin Ahdistus alkaa.

Onko seurakunta paranemassa vai luhistumassa?

Katso ympärillesi lukijani. Onko seurakunta tullut paremmaksi, vai onko todellinen kristikunta langennut apostolien kerran antamasta uskosta? Onko seurakunta kasvanut armossa ja totuudessa, vai onko ”päämäärätietoinen seurakunta” (Purpose Driven Church) korvannut Herrassamme Jeesuksessa Kristuksessa löytyvän armon ja totuuden väärennetyllä ja väärällä opilla?

”Sillä jos he meidän Herramme ja Vapahtajan Jeesuksen Kristuksen tuntemisen kautta ovat päässeetkin maailman saastutuksia pakoon, mutta niihin taas kietoutuvat ja tulevat voitetuiksi, niin on viimeinen tullut heille ensimmäistä pahemmaksi. Parempi olisi heille ollut, etteivät olisi tulleet tuntemaan vanhurskauden tietä, kuin että sen tunnettuaan kääntyvät pois heille annetusta pyhästä käskystä.” (2. Piet. 2:20-21)

Israel, avain lopunajan profetiaan

Sillä, että Israel on tärkein lopunajan merkki, ei enää ole merkittävää paikkaa Raamatussa niiden mielestä, jotka ovat harhassa. Juutalaiset ovat ongelma uudelle esiintulevalle kirkolle. Korvausteologia on syrjäyttänyt Raamatun Israelin ja korvannut Jumalan valitun kansan kirkolla, joka on perustamassa Jumalan valtakuntaa tänne maan päälle. Toisin sanoen kristinusko on uudistettu ja niitä, jotka eivät sitä hyväksy, pidetään sivistymättöminä tylsimyksinä, jotka seisovat maailmanrauhan tiellä. Pitemmälle vietynä he tahtomattaan tai oveluuttaan valmistavat tietä tulevalle maailmanuskonnolle ja sen väärälle profeetalle, joka on Johannes Kastajan vastakohta ja valmistaa tietä Antikristuksen ilmestymiselle. Olen saarnannut, että maan päällä on vain yksi mies, joka voi johtaa maailman Saatanalta voimansa vetävään väärään uskontoon. En usko, että on tarpeen mainita hänen virkaansa, koska esitetyt tiedot osoittavat tuohon mieheen. Kirkkokuntia, kuten luterilaiset, presbyteerit ja yhdistyneet metodistit, vain joitakin mainitakseni, on liittynyt roomalaiskatoliseen kirkkoon, joka on aina ollut juutalaisten vihaaja ja vainonnut heitä hellittämättä ja kutsunut ”Kristuksen tappajiksi” – ymmärtämättä, että me KAIKKI olimme tappamassa Kristusta, kun Jeesus kuoli kaikkien syntisten puolesta, joista apostoli Paavali oli suurin:

”…ja meidän Herramme armo oli ylen runsas, vaikuttaen uskoa ja rakkautta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa. Varma on se sana ja kaikin puolin vastaanottamisen arvoinen, että Kristus Jeesus on tullut maailmaan syntisiä pelastamaan, joista minä olen suurin.” (1. Tim. 1:14:15)

Israeliin loukkaantuneet edistävät antisemitismiään sellaisilla ohjelmilla kuin ”Christ at the Checkpoint”, tai “Boycot, Divest and Sanction”. Tämä BDS:nä tunnettu oikeudenmukaisuuden irvikuva ja raamatullinen harhaoppi on globaali kampanja, jolla yritetään kohdistaa taloudellista ja poliittista painetta Israeliin, että se mukautuisi liikkeen päämääriin, jotka ovat: loppu palestiinalaisten maiden Golanin miehittämiselle ja asuttamiselle, täysi tasa-arvo Israelin arabipalestiinalaisille kansalaisille ja palestiinalaisten pakolaisten paluuoikeuden kunnioittaminen.

He hylkäävät Raamatun selvän opetuksen, että Jumala ei ole hyljännyt Israelia, vaan asettanut sen vain sivuun, kunnes pakanain täysi luku on tullut sisälle ja sitten koko Israel pelastuu. He yrittävät tökätä kepin Pyhän Jumalan silmään, vaikka Hän on julistanut Israelin ”silmäteräkseen”. Siten se on merkki aikakauden lopusta ja harhaopista, joka kasvaa sen nykyisten kannattajien riveissä ja jota ei kukaan ole niin edistänyt kuin roomalaiskatolinen kirkko lähes 1700 vuoden ajan ja varsinkin valtansa huippuaikoina hallitessaan Euroopan kansoja.

”Ja minä siunaan niitä, jotka sinua siunaavat, ja kiroan ne, jotka sinua kiroavat, ja sinussa tulevat siunatuiksi kaikki sukukunnat maan päällä” (1. Moos. 12:3).

”Näin sanoo Herra Sebaot: Minä kiivailen Siionin puolesta suurella kiivaudella, suurella vihalla minä sen puolesta kiivailen” (Sak. 2:8).

Ne, jotka kiroavat Israelia, olivatpa ateisteja, agnostikkoja, humanisteja, tai jopa roomalaiskatolinen kirkko ja sen petetyt tyttäret protestanttisissa kirkoissa, joutuvat tekemisiin tulen ja tuomion kanssa, joka kurittaa heitä oikeuden ja totuuden mukaan saaden tuomion ja monia raipaniskuja elävältä Jumalalta, jolle Israel on rakas.

Se ei tapahdu niinkään isien tähden, vaan Hänen pyhän nimensä tähden, joka ei peräydy lupauksessaan Aabrahamille, Iisakille ja Jaakobille.

Heidän mielestään Raamatun profetia on merkityksetön 

Raamatun profetia ja varoitukset luopumuksesta on kokonaan siirretty museoon. Maailmanuskonto rauhan vuoksi on tekeillä ja paavi ja ympäristö yhdessä tekevät sen. Postmoderni ajattelutapa on kaapannut raamatullisen kristinuskon ja tehnyt Jumalasta heidän oman mielikuvituksensa jumalan. Jumalan Sana on alennettu myytiksi.

Nykyajan seurakunnat keskittyvät kasvuun, rahaan ja valtaan. Ne ovat ottaneet oppia ”äitikirkosta” ja omaksuneet luopumuksen. Oletko huomannut seurakuntakasvun korostamisen, joka on vallannut maailman vahvistaen puheeni? Päämäärätietoiset megaseurakunnat, jotka markkinoivat hauskuutta ja viihdettä, kasvavat eksponentiaalisesti. Ne seurakunnat, jotka painottavat Raamattua ja pelastusta yksin Jeesuksen kautta, ovat kuolemassa ja matkalla ulos. Isot isonevat ja pienet pienenevät. Näyttää, että Raamattuun uskova kristikunta on melkein kuolemassa sukupuuttoon.

Maailmankirkon kasvun nousu

Olen puhunut tästä tulevasta maailmankirkosta, joka alkaa ”ilmastonmuutoksesta” ja kestävää kehitystä (Sustainable Development) ajavasta YK:n peruskirjasta. Päämäärä on tehdä maailmasta tasavertainen resurssien, varallisuuden ja tasa-arvon suhteen kaikkien inhimillisten pyrkimysten aloilla. Todellinen päämäärä on kuitenkin hallita maailmaa Uudessa Maailmanjärjestyksessä, joka orjuuttaa ihmiset eliitille, joka pyrkii vähentämään maailman väkiluvun kestävälle tasolle. Ihmiset eivät ehkä vielä ymmärrä heidän synkkiä päämääriään, eivätkä ehkä koskaan Ahdistuksen tällä puolella, mutta pitääkseen yllä planeetan ja ”äiti maan” palvonnan he ehdottavat väkiluvuksi 500 miljoonaa. Se pyyhkisi pois yli kuusi miljardia ihmistä maailmanlaajuisessa tuhoamispyrkimyksessä. Se on ehkä jo alkanut kolmannessa maailmassa, kuten Afrikka, jossa rokotteet ovat johtaneet niin nuorten kuin vanhojen ja heidän mielestään hyödyttömien sterilisoimiseen ja jopa tappamiseen.

[Edellä kirjoittaja ilmeisesti viittaa Yhdysvalloissa olevaan tuntemattomien tahojen pystyttämään monumenttiin, johon on kirjoitettu kymmenen ”uutta käskyä”. Niistä ensimmäinen on: ”Älkää antako maapallon väkiluvun kasvaa yli 500 miljoonan, ja pitäkää se jatkuvassa tasapainossa luonnon kanssa.” Monumentti paljastettiin vuonna 1980, ja sen on arveltu olevan maailman valtaeliitin aikaansaannosta. Lue lisää Wikipedian artikkelista Georgia Guidestones. Kirjoittaja on tekstissään hieman epätarkka, sillä maapallon väkiluku on tällä hetkellä noin 7,5 miljardia. Näin ollen pois pyyhittäisiin seitsemän miljardia ihmistä.]

Lukijani, ota vaari varoituksesta, kun tämä tapahtuu ja jos olet niin onneton, että näet sen tapahtuvan maailmassa, niin olet ehkä menettänyt tärkeimmän tapahtuman, mitä ihminen on koskaan saanut todistaa ja joka häviää vain Herramme Jeesuksen ristiinnaulitsemiselle ja ylösnousemukselle ja se on Ahdistuksen alkaminen ja Seurakunnan muuttaminen silmänräpäyksessä.

”Katso, minä sanon teille salaisuuden: emme kaikki kuolemaan nuku, mutta kaikki me muutumme, yhtäkkiä, silmänräpäyksessä, viimeisen pasunan soidessa; sillä pasuna soi, ja kuolleet nousevat katoamattomina ja me muutumme. Sillä tämän katoavaisen pitää pukeutuman katoamattomuuteen ja tämän kuolevaisen pitää pukeutuman kuolemattomuuteen. Mutta kun tämä katoavainen pukeutuu katoamattomuuteen ja tämä kuolevainen pukeutuu kuolemattomuuteen, silloin toteutuu se sana, joka on kirjoitettu: ’Kuolema on nielty ja voitto saatu.’” (1. Kor. 5:51-54)

Tämä on se mitä uskon seurakunnan tulevan kokemaan. Huomasitko toiseksi viimeisen sanan jakeessa 54? Sana on ”voitto”. Sen Jeesus Kristus antaa morsiamelleen. Voiton kuolemasta, helvetistä ja haudasta.

Meidät kuljetetaan Jumalan Karitsan ”hääjuhlaan”. Kyseessä ei ole ”pako”, kuten jotkut tempausopin parjaajat julistavat, vaan lopullinen voitto Jeesuksen Kristuksen meidän Herramme kautta.

”Koska sinä olet ottanut minun kärsivällisyyteni sanasta vaarin, niin minä myös otan sinusta vaarin ja pelastan sinut koetuksen hetkestä, joka on tuleva yli koko maanpiirin koettelemaan niitä, jotka maan päällä asuvat. Minä tulen pian; pidä, mitä sinulla on, ettei kukaan ottaisi sinun kruunuasi.” (Ilm. 3:10-11)

Varoitus kaikille saarnaajille

Oletko lakannut saarnaamasta Raamatun oppeja suosiaksesi käyttäjäystävällistä versiota, joka ei loukkaa kirkossa kävijöitä? Saarnaatko sinä Jeesusta ja Häntä ristiinnaulittuna? Saarnaatko sinä Hänen ylösnousemustaan ja perustatko palvelutyösi, et mihinkään muuhun, kuin Jeesuksen kuolemaan ja ylösnousemukseen? Kartatko sinä kaikkea, joka muistuttaa synnistä ja ihmisen erosta Jumalasta, joka tunnetaan tulisena järvenä?

Raamatullinen kristinusko ei ole hyvän olon uskonto. Se ei kutittele korviasi. Se varoittaa niitä, jotka ovat kadotettuja synneissään.

”Sillä aika tulee, jolloin he eivät kärsi tervettä oppia, vaan omien himojensa mukaan korvasyyhyynsä haalivat itselleen opettajia ja kääntävät korvansa pois totuudesta ja kääntyvät taruihin” (2. Tim. 4:3-4). 

Jokainen meistä on muurinvartija. Jos seisot saarnatuolissa, tai saarnaat seurakunnalle missä tahansa käyttämässäsi mediassa, sinulla on velvollisuus varoittaa niitä, jotka ovat helvetin tulen ja kaiken sitä edustavan vaarassa. Jumala ei lähetä ketään helvettiin, koska se on ratkaisu, joka jokaisen meistä täytyy itse tehdä, mutta Jumalan Sanan täytyy alkaa miehistä ja naisista, jotka ovat Jumalan valtuuttamia viemään Totuuden Sana niille, jotka ovat synneissään.

”Mutta joka viettelee yhden näistä pienistä, jotka uskovat minuun, sen olisi parempi, että myllynkivi ripustettaisiin hänen kaulaansa ja hänet upotettaisiin meren syvyyteen. Voi maailmaa viettelysten tähden! Viettelysten täytyy kyllä tulla; mutta voi sitä ihmistä, jonka kautta viettelys tulee!” (Matt.18:6-7) 

”Jos minä annan miekan tulla maan kimppuun ja maan kansa on ottanut yhden miehen joukostansa ja asettanut hänet vartijakseen ja jos hän näkee miekan tulevan maan kimppuun ja puhaltaa pasunaan ja varoittaa kansaa ja joku kuulee pasunan äänen, mutta ei ota varoituksesta vaaria ja miekka tulee ja ottaa hänet pois, niin hänen verensä tulee hänen oman päänsä päälle: hän kuuli pasunan äänen, mutta ei ottanut varoituksesta vaaria; hänen verensä tulee hänen päällensä. Jos olisi ottanut varoituksesta vaarin, olisi hän pelastanut sielunsa. Jos taas vartija näkee miekan tulevan, mutta ei puhalla pasunaan eikä kansa saa varoitusta ja miekka tulee ja ottaa pois jonkun sielun heistä, on hän otettu pois synnissänsä, mutta hänen verensä minä vaadin vartijan kädestä.” (Hes. 33:2-6)

Näitä jakeita voitaisiin soveltaa niihin, jotka ovat vihollisen voimien vaarassa ja niihin, jotka ovat helvetin ja Jumalasta eroon joutumisen vaarassa toivoen mitä tahansa helpotusta. Saatana on vihollisemme ja vain Jeesus on pelastuksemme synnin rangaistuksesta.

Uskoopa saarnaaja olevansa vartija tai ei, niin Jumala on antanut hänelle tehtävän levittää evankeliumia kadotetuille. Hänen tulee saarnata synnin rangaistuksesta. Hänen tulee hyljätä hyvän olon ”evankeliumi”, menestysevankeliumi eli sosiaalinen puhe humanismista ja olemisesta vain ”hyvä kansalainen”. Se ei pelasta ketään. Se ei varoita niitä, jotka vaeltavat laveaa tietä avarasta portista kadotukseen, vaan ainoastaan rauhoittaa heitä, että kaikki on hyvin. Ei ole, koska heillä ei ole Jeesusta sydämessään. Saarnaajan tehtävä on viedä pelastuksen sanoma seurakunnalleen, yhteisölleen ja muulle maailmalle.

”Mutta kuinka he huutavat avuksensa sitä, johon eivät usko? Ja kuinka he voivat uskoa siihen, josta eivät ole kuulleet? Ja kuinka he voivat kuulla, ellei ole julistajaa? Ja kuinka kukaan voi julistaa, ellei ketään lähetetä? Niinkuin kirjoitettu on: ’Kuinka suloiset ovat niiden jalat, jotka hyvää sanomaa julistavat!’” (Room. 10:14-15)

Jokaisella meistä evankeliumin julistajista on velvollisuus Jumalaa kohtaan puhua totuus Jumalan Sanasta eikä yhtään kaunistella sitä. Jumala sanoo, että ilman Jeesusta Kristusta sinä kuolet synneissäsi!

”…ja uuden liiton välimiehen, Jeesuksen, tykö ja vihmontaveren tykö, joka puhuu parempaa kuin Aabelin veri. Katsokaa, ettette torju luotanne häntä, joka puhuu; sillä jos nuo, jotka torjuivat luotaan hänet, joka ilmoitti Jumalan tahdon maan päällä, eivät voineet päästä pakoon, niin paljoa vähemmän me, jos käännymme pois hänestä, joka ilmoittaa sen taivaista. Silloin hänen äänensä järkytti maata, mutta nyt hän on luvannut sanoen: ’Vielä kerran minä liikutan maan, jopa taivaankin’. Mutta tuo ’vielä kerran’ osoittaa, että ne, mitkä järkkyvät, koska ovat luotuja, tulevat muuttumaan, että ne, jotka eivät järky, pysyisivät. Sentähden, koska me saamme valtakunnan, joka ei järky, olkaamme kiitolliset ja siten palvelkaamme Jumalaa, hänelle mielihyväksi, pyhällä arkuudella ja pelolla; sillä meidän Jumalamme on kuluttavainen tuli. (Hepr. 12:24-29)

Veljet ja sisaret Kristuksessa! Maailma kuolee ja hukkuu synnissä. Seurakunnan ja sen saarnaajien tehtävä on heittää maailmalle pelastusrengas. Hänen nimensä on Jeesus Kristus.

Jos vältät seurakuntasi loukkaamista saarnoilla, jotka käsittelevät syntiä, kuolemaa, helvettiä ja voittoa Jeesuksen, Messiaan, sovittavan veren kautta, niin se on Jumalan, meidän Isämme ja Hänen Poikansa Jeesuksen Kristuksen antaman kutsumuksemme hylkääminen.

”Minä vannotan sinua Jumalan ja Kristuksen Jeesuksen edessä, joka on tuomitseva eläviä ja kuolleita, sekä hänen ilmestymisensä että hänen valtakuntansa kautta: saarnaa sanaa, astu esiin sopivalla ja sopimattomalla ajalla, nuhtele, varoita, kehoita, kaikella pitkämielisyydellä ja opetuksella. Sillä aika tulee, jolloin he eivät kärsi tervettä oppia, vaan omien himojensa mukaan korvasyyhyynsä haalivat itselleen opettajia ja kääntävät korvansa pois totuudesta ja kääntyvät taruihin. Mutta ole sinä raitis kaikessa, kärsi vaivaa, tee evankelistan työ, toimita virkasi täydellisesti.” (2. Tim. 4:1-5)

Minä pyydän teitä hartaasti Herramme Jeesuksen Kristuksen nimessä, saarnatkaa Sanaa älkääkä olko sellaisia, että teidät havaitaan syyllisiksi satujen kertomiseen syyhyäville korville. Jumala tuomitsee.

”Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä” (Joh. 3:16).

Olen pastori Mike Taylor ja rukoilen, että joku opettaisi teille Jumalan armoa Jeesuksen Kristuksen meidän Herramme kautta. Jos tarvitset neuvoja, rukousta tai vain kuuntelemista, niin lähetä minulle sähköpostia osoitteeseen: realteam1999@sbcglobal.net, tai vieraile blogillani http://pastormiketaylor.blogspot.com. Jumala siunatkoon teitä kaikkia.

TILL WE MEET AT JESUS FEET.

 

Read Full Post »

Puhukaamme totuutta sydämissämme

Speaking the truth in our heart
15.8.2018 by Simon Desjardins, suom. SK

Psalmi 15:1: ”Herra, kuka saa vierailla sinun majassasi, kuka asua sinun pyhällä vuorellasi?”

Tässä psalmista kohtaa tärkeän kysymyksen, itse Jumalalle osoitetun. Se, mitä seuraa on vastaus ylläolevaan. Se on lyhyt, käytännöllinen ja hyvin läpitunkeva. Tarkoitukseni ei ole käsitellä vastausta kokonaisuudessaan. Keskityn vain yhteen sen puolista, joka on: ”Se, joka puhuu sydämessänsä totuutta.”

Totuuden puhuminen sydämessämme

Mitä sitten tarkoittaa ”totuuden puhuminen sydämessämme”? Raamattu sanoo, että ihminen, joka luulee tekevänsä niin, puhuu itsekseen sydämessään.

“Kun Herra, sinun Jumalasi, työntää heidät sinun tieltäsi, niin älä ajattele sydämessäsi näin: ‘Minun vanhurskauteni tähden Herra on tuonut minut ottamaan tämän maan omakseni’. Sillä näiden kansojen jumalattomuuden tähden Herra karkoittaa heidät sinun tieltäsi.” (5. Moos. 9:4).

Joten tässä se on: ”… älä ajattele sydämessäsi näin.” Sama nähdään muutamaa lukua myöhemmin: ”Varo, ettei sydämessäsi synny tämä paha ajatus …” (5. Moos. 15:9). Lisäksi meillä on sanat Paavalilta, joka julistaa:

“Mutta se vanhurskaus, joka uskosta tulee, sanoo näin: ’Älä sano sydämessäsi: Kuka nousee taivaaseen?’ se on: tuomaan Kristusta alas.” (Room. 10:6)

Nämä kirjoitukset paljastavat selvästi, että totuuden puhuminen sydämessään tarkoittaa, että ajattelee totuudenmukaisesti.

Haaste

Vaikeus, jonka kohtaamme, on siinä, että: ”Petollinen on sydän ylitse kaiken ja pahanilkinen” (Jer. 17:9). Näin ollen se voi helposti johtaa meitä manipuloimaan tosiasioita omaksi eduksemme käsitellessämme niitä sydämessämme.

Ylpeys on toinen harhaanjohtaja: ”Sinun sydämesi ylpeys on pettänyt sinut, joka asut kallionrotkoissa, istut korkealla ja sanot sydämessäsi: ’Kuka voi syöstä minut maahan?’” (Obadja 1:3)

Kuinka helppoa meille onkaan ajatella olevamme oikeassa, kun jokin väittely tulee esiin. Se on veli Akseli, joka on epäreilu, sisar Katja, joka on ärsyttävä, lihava Harriet, joka valehtelee ja luettelo jatkuu ja jatkuu. Me itse tietysti jotenkin tulemme esiin päällimmäisenä pikku enkelinä näyttämään vanhurskauttamme, vaikka olisimme polttaneet päreemme, tai puhuneet rumia sanoja kauhealla asenteella. Itseasiassa voimme viettää tuntikausia hautoen jotakin epäoikeudenmukaista tuomiota päässämme tiedostamatta, että itse ajattelemme väärin sydämessämme. Siten luomme tarinoita, jotka todellisuudessa eivät pidä paikkaansa; hyväksymme johtopäätöksiä, jotka riitelevät tosiasioiden kanssa; turhaudumme pohdinnoista, jotka perustuvat yksinomaan mielikuvituksemme tuotantoon ja kaikki tämä tiedostamatta, että olemme väärällä tiellä.

Lisäksi henkilö, joka julkisesti laukoo valheita, voi jäädä kiinni ja paljastua. Siksi hän voi jättää sen tekemättä pelätessään, mitä voi tapahtua. Mutta se, joka puhuu valheita sydämessään, näyttää olevan turvallisella maalla ja riittävän suojattu purkamaan totuuden kieltäviä ajatuksiaan.

Ihana laulu

Henki, joka tuntee jokaisen ihmisen sydämen, innoitti Paavalin kirjoittamaan:

”Sillä aika tulee, jolloin he eivät kärsi tervettä oppia, vaan omien himojensa mukaan korvasyyhyynsä haalivat itselleen opettajia ja kääntävät korvansa pois totuudesta ja kääntyvät taruihin” (2. Tim. 4:3).

Tässä apostoli osoittaa, että ihmisellä on taipumus etsiä, mitä haluaa kuulla. Itseasiassa se, mitä hän kirjoittaa, koskee nimikristittyjä, jotka pettävät itseään kääntämällä korvansa pois totuudesta ja kääntyvät taruihin ja tämä johtuu siitä, että heillä on ”syyhyävät korvat”.

Kaikista siihen kykenevistä ihmisistä me itse olemme pätevimmät kertomaan itsellemme, mitä haluamme kuulla, sillä me tiedämme omat halumme paremmin kuin kukaan toinen ja jos korvamme syyhyävät, niin meillä ei ole paljon toivoa paeta. Pidämme itsellemme – välillä loistavasti – miellyttävän puheen. Sillä ei ole paljon väliä perustuuko se totuuteen vai ei. Nautimme sen antamasta lohdutuksesta ja se onkin tärkeintä. Ja niin me menemme puhuen itsellemme – välillä totuudenmukaisesti, toisinaan valheellisesti – eikä meillä ole paljon kykyä erottaa niitä toisistaan.

Nyt ehkä ajattelet, että eihän kristitty voi toimia näin. Raamattu sanoo kuitenkin kivenkovaa, että me voimme ja usein toimimmekin.

Tie ulos

Ei ole tarpeen sanoa, että toivomme on luonnostaan Jumalassa. Vain hän voi ympärileikata sydämemme niin, että halajamme totuutta sisimmässämme (Ps. 51:6). ”Ja Herra, sinun Jumalasi, ympärileikkaa sinun sydämesi” julistaa profeetta jakeessa 5. Moos. 30:6. On kuitenkin kysyttävä: Haluammeko me ympärileikatun sydämen? Haluammeko julkisesti olla luokiteltuja Jumalan kansaan kuuluviksi? Haluammeko poiketa maailmasta heidän perusarvojärjestelmässään? Olemmeko valmiita tulemaan hyljätyiksi, arvostelluiksi ja tuomituiksi? Kun Jeremia kirjoitti: ”Ympärileikatkaa itsenne Herralle ja poistakaa sydämenne esinahka”, niin hän pyysi Juudan miehiä ja Jerusalemin asukkaita asettumaan Jumalan puolelle kaikilla elämän alueilla.

Paavali sanoo sen eri tavalla, mutta lopputulos on sama: ”Viettäkäämme siis juhlaa, ei vanhassa hapatuksessa eikä ilkeyden ja pahuuden hapatuksessa, vaan puhtauden ja totuuden happamattomuudessa” (1. Kor. 5:8).

Niin veljet! Totuutta Jumala tahtoo salatuimpaan saakka, ja sisimmässämme Hän ilmoittaa meille viisauden (Ps. 51:8).

Read Full Post »

Viisi syytä, miksi Saatana vihaa tempausta

5 Reasons Satan Hates the Rapture
By Jonathan Brentner 31.8.2018, suom. SK

Saatana vihaa oppia ennen ahdistusta tapahtuvasta tempauksesta, ja kautta kirkkohistorian on pyrkinyt joko hautaamaan sen väärien opetusten kerrosten alle, tai tekemään epäilyttäväksi. Tänä päivänä se on totta enemmän kuin koskaan. Hänen vihamielisyytensä sitä kohtaan kuitenkin alkoi jo aivan seurakunnan alkuaikoina.

Ensimmäisessä Tessalonikalaiskirjeessä Paavali lupasi lukijoilleen, että he eivät tulisi näkemään Herran ”vihaa”. (1. Tess. 1:10, 5:9-10). Uskon, että ”viha” näissä kohdissa tarkoittaa ahdistuksen tuomioita, joista Vanha Testamentti puhuu ”Herran päivän” alkamisena. Jakeen 1. Tess. 5:2 perusteella on selvää, että Paavali kirjoittaa ”Herran päivän” tuomioista, eikä helvetistä.

Muste oli tuskin kuivunut hänen ensimmäisen kirjeensä pergamentissa, kun jo väärät opettajat väänsivät ensimmäisen kirjeen sanoman uskoville väittäen, että Herran päivä on jo alkanut. Vaikka se oli ristiriidassa sen kanssa, mitä Paavali oli aiemmin kirjoittanut heille, se synnytti huomattavaa paniikkia näiden uusien Kristuksen seuraajien keskuudessa, jotka luulivat, että ahdistus oli alkanut (2. Tess. 2:1-2).

Näetkö, mitä tapahtui? Saatana välittömästi torjui apostolin rauhoittavan sanoman Ensimmäisessä Tessalonikalaiskirjeessä, että Jeesus tulee heille ennen tätä vihan aikaa. Vastaukseksi Paavali kirjoitti Toisen Tessalonikalaiskirjeen vakuuttamaan heille, että Herran päivä ei ollut vielä alkanut.

Miksi Saatana vihaa tempausta? Raamattu antaa siihen useita syitä.

1. Tempaus tekee meidät kykeneviksi seisomaan lujina

Ensiksikin paholainen vihaa sitä, koska toivo Jeesuksen läheisestä paluusta kannustaa meitä pysymään lujina uskossamme raivokkaasta vastustuksesta huolimatta.

Kirjoitettuaan Jeesuksen ilmestymisestä ja ”alennustilamme ruumiin” muuttamisesta hänen ”kirkkautensa ruumiin kaltaiseksi” (Fil. 3:20-21) Paavali (heti seuraavassa jakeessa) sanoo näin: ”Sentähden, rakkaat ja ikävöidyt veljeni, te minun iloni ja kruununi, seisokaa näin Herrassa lujina, rakkaat!” (Fil. 4.1). Apostoli perustaa kehotuksensa tässä toivoomme kirkastetusta ruumiista Jeesuksen palatessa. (Onkohan vihtahousun karvainen peukalo kolmannen ja neljän luvun välissä erottamassa jakeen 4:1 eri kontekstiin? Suom. kommentti.)

Paavalin aikana ”seisoa lujana” tarkoitti seisomista vahvana taistelussa; sana kuvasi sotilasta, joka pitää asemansa vihollisen hyökätessä. Meille se merkitsee pysymistä raamattukeskeisessä vaelluksessa Herran kanssa maailmassa, joka on vihamielinen kaikelle, mitä uskomme ja pidämme kalliina – varsinkin toivoamme Jeesuksen läheisestä paluusta.

Paavali käyttää samaa sanaa jakeessa Fil. 1:27 kuvailemaan uskovia ”pysyvinä samassa hengessä ja yksimielisinä taistelemassa minun kanssani evankeliumin uskon puolesta” vastustuksen edessä. Sellainen rohkea asenne, hän sanoo, ”on heille kadotuksen, mutta teille pelastuksen merkki, merkki Jumalalta” (jae 28). Toivomme tempauksesta vahvistaa meitä vainon edessä.

2. Tempaus on vaikutin puhtauteen

Kohdassa 1. Joh. 3:2-3 luemme tämän koskien tempausta: ”Rakkaani, nyt me olemme Jumalan lapsia, eikä ole vielä käynyt ilmi, mitä meistä tulee. Me tiedämme tulevamme hänen kaltaisikseen, kun hän ilmestyy, sillä me saamme nähdä hänet sellaisena, kuin hän on. Ja jokainen, joka panee häneen tämän toivon, puhdistaa itsensä, niinkuin hän on puhdas.” Tässä apostoli Johannes tunnistaa puhtauden tulokseksi keskittymisestä Jeesukseen ja Hänen välittömään ilmestymiseensä.

Jos vaellamme siinä todellisuudessa, että milloin tahansa voimme huomata olevamme Vapahtajan läsnäolossa, niin sillä on puhdistava vaikutus sekä käytökseemme että ajatuselämäämme.

Jakeessa 1. Joh. 2:28 apostoli kehottaa meitä: ”Ja nyt, lapsukaiset, pysykää hänessä, että meillä hänen ilmestyessään olisi turva eikä meitä häpeällä karkoitettaisi pois hänen tyköänsä hänen tulemuksessaan.” Tämä varoitus koskee uskovia, jotka eivät enää kykene näkemään Jeesuksen välitöntä ilmestymistä ja ajautuvat pois pysymästä Kristuksesta. Kerran Vapahtajan läsnäolossa heidän elämäntapansa tuolloin saa heidät kavahtamaan (NASB: shrink away) Hänen loistoaan ja vanhurskauttaan.

Salli minun tehdä selväksi, etten lainkaan väitä, että vain ne, jotka odottavat (watch for) tempausta, pysyvät Jeesuksessa; väitän kuitenkin, että niillä, jotka innokkaasti odottavat sitä, on lisäkannustin pysyä Hänessä ja sitä paholainen vihaa ja pyrkii eliminoimaan.

3. Tempaus kannustaa järkähtämättömään palvelemiseen

Rakastan Paavalin tapaa päättää tulevan ylösnousemusruumiimme käsittely 1. Kor. 15. luvussa: ”Sentähden, rakkaat veljeni, olkaa lujat, järkähtämättömät, aina innokkaat Herran työssä, tietäen, että teidän vaivannäkönne ei ole turha Herrassa” (1. Kor. 15:58).

Huomaa yhteys Herralle tekemämme työn ja tempauksen välillä. Kuolemattoman ruumiimme, jonka saamme Jeesuksen ilmestymisessä, odottaminen kannustaa meitä ”järkähtämättömään” Herran palvelemiseen. Tämä odotus ei ainoastaan tee meitä kykeneviksi pysymään lujina, vaan myös innoittaa meitä olemaan sitkeitä työssämme Herralle.

Menneet 34 vuotta olen kirjoittanut aikuisten pyhäkoulun opetuskurssia David C. Cook’ille. Vaikka kymmenet tuhannet opiskelevat jokaisen oppituntini, voin laskea yhden käden sormilla ne kerrat, kun olen kuullut ihmisiltä, että he ovat lukeneet niitä. Se, mikä merkitsee, ei kuitenkaan ole saamani palaute, vaan varmuus, että Herra näkee kaiken, mitä teen ja tullessaan palkitsee minut sen mukaan.

4. Tempaus lohduttaa meitä surussa

Tessalonikan juutalaiset eivät vain ajaneet Paavalin ja Silasin pois kaupungista, vaan myös vainosivat nuorta seurakuntaa. Sen lisäksi kaupungin uskovat olivat murheissaan, kun muutamat heistä olivat kuolleet.

Vastauksena Paavali antoi heille lisää opetusta koskien tempausta kehottaen heitä kahdesti ”rohkaisemaan toisiaan” hänen opetuksellaan siitä (1. Tess. 4:18, 5:11). Toivo Jeesuksen paluusta seuraajilleen oli jotakin, jota nuorten uskovien tuli käyttää lohduttaessaan ”toisiaan”.

Siitä riippumatta kohtaammeko vainoa, vai menetämmekö läheisen Kristuksessa, niin tempaus muistuttaa meitä, että parempi aika on tulossa ja ehkä hyvin pian. Tämä toivo lohduttaa meitä ajoista pahimmassa.

5. Tempaus auttaa meitä säilyttämään terveen näkökulman

Vaikka jaetta Kol. 3:4 ei yleensä yhdistetä tempaukseen, niin se puhuu ajasta, jolloin yhtäkkiä huomaamme olevamme kirkkaudessa: ”Kun Kristus, meidän elämämme, ilmestyy, silloin tekin hänen kanssaan ilmestytte kirkkaudessa.” Kuvittele käveleväsi jonakin päivänä jalkakäytävällä ja seuraava askelesi on taivaassa Vapahtajasi läsnäolossa! Tämä jae puhuu äkillisestä siirtymisestä tästä elämästä iankaikkisuuteen!

Aiemmin Kol. 3. luvussa Paavali kehottaa meitä ”etsimään sitä, mikä on ylhäällä” ja keskittymään ”siihen, mikä on ylhäällä, eikä siihen, mikä on maan päällä”, sillä ”elämämme on kätkettynä Kristuksen kanssa Jumalassa” (Kol. 3:1-3). Kuinka säilytämme tällaisen näkökulman? Kun muistamme, että jonakin päivänä Jeesus tulee hakemaan meitä ja välittömästi käymme Hänen rinnallaan uudessa kuolemattomassa ruumiissamme!

Paavali kirjoitti myös tämän terveellisen tulevaisuudennäkymän kohdassa 2. Kor. 4:17-18, jossa hän sanoo, että ”näkyväiset ovat ajallisia, mutta näkymättömät iankaikkisia”. Minä tykkään kutsua sitä kahden maailman näkökulmaksi, jossa arvostamme ikuisia todellisuuksia tämän elämän väliaikaisuuden asemesta.

Vaimoni osti hiljattain hibiscus-kasvin, jolla on isot, kauniit vadelmanpunaiset kukat, vähintäänkin silmäänpistävät. Valitettavasti kukat kestävät vain päivän, tai korkeintaan kaksi, ennen kuin niiden upeus kuihtuu.

Eikö elämämme maan päällä ole juuri tällainen? Herra antaa meille monia hyviä asioita nautittavaksi tässä elämässä, mutta kuten hibiskuksen kukat, ne ovat väliaikaisia. Me nauramme ja nautimme hyvistä asioista, joita Hän lähettää tiellemme, ottaen huomioon, että ne ovat väliaikaisia eivätkä lopullinen toivomme. Kestävä ilomme on odotuksessamme paremmasta ajasta, joka ylittää kaikki maahan sidotut unelmamme ja siunauksemme.

Lisäksi Jeesuksen ilmestymisen odotuksemme antaa meille myös rohkeuden kestää koettelemuksia ja surun aikoja tietäessämme, että tämä elämä on vain sumua verrattuna siihen iloon, jota koemme iankaikkisuudessa.

Onko mikään ihme, jos ottaa huomioon kaikki tempauksen innokkaan odottamisen edut, että vihollisemme vihaa sitä ja tekee kaikkensa kääntääkseen katseemme pois siitä? Hän ei takuulla halua meidän odottavan mitään, mikä lisää keskittymistämme Jeesukseen ja riippuvuuttamme Hänestä.

Viime aikoina olen tuntenut vähän masennusta opetuksista, jotka kieltävät, ei vain tempauksen, vaan myös Jeesuksen loistavan paluun perustamaan valtakuntansa maan päälle. Näissä aatoksissa minua on lohduttanut se, että tämä väärä opetus on jälleen yksi merkki uskosta luopumisesta, jonka Paavali sanoi tapahtuvan viimeisinä päivinä (1. Tim. 4:1-5).

”Mutta Henki sanoo selvästi, että tulevina aikoina moniaat luopuvat uskosta ja noudattavat villitseviä henkiä ja riivaajien oppeja valheenpuhujain ulkokultaisuuden vaikutuksesta, joiden omatunto on poltinraudalla merkitty ja jotka kieltävät menemästä naimisiin ja nauttimasta ruokia, mitkä Jumala on luonut niiden nautittavaksi kiitoksella, jotka uskovat ja ovat tulleet totuuden tuntemaan. Sillä kaikki, minkä Jumala on luonut, on hyvää, eikä mikään ole hyljättävää, kun se kiitoksella vastaanotetaan; sillä se pyhitetään Jumalan sanalla ja rukouksella.” (1. Tim. 4:1-5)

Jonathan C. Brentner
Jonathanbrentner@yahoo.com
https://jonathanbrentner.com/

Read Full Post »

Valehtelevat pakanalliset barbaarit Lännen porteilla

Pagan barbarian people of the lie are at the Western gates
27.8.2018 by Don Koenig, suom. SK

Saatana on tämän maailmanjärjestelmän ja aikakauden ruhtinas. Siksi ei pitäisi olla mikään yllätys kristityille, että lähestyessämme tämän saatanallisen aikakauden loppua, hän johtaa väkensä sotaan niitä vastaan, jotka uskovat Jeesukseen Kristukseen. Saatanan ihmiset ovat valheen ihmisiä. Valheen ihmiset palvovat kuujumalia ynnä muita saatanallisia yhden todellisen Jumalan korvikkeita. He ovat niitä, jotka on annettu kelvottoman mielensä valtaan. He näyttävät tosi Jumalan vihansa hyökätessään kaikkea vastaan, mikä todella on Jumalasta.

Läntisessä yhteiskunnassa kaikkea, mikä on rakennettu Raamatun varaan, ollaan nyt repimässä alas. Kansakunnat ja kulttuurit, jotka on rakennettu kristillisille raamatullisille arvoille, ovat nyt hyökkäyksen kohteina. Globaalit yhtiöt ja lusiferistien valvoma media vehkeilevät yhdessä hiljentääkseen kristityt. Dr. Robert Epstein raportoi juuri, että isojen teknologiayhtiöiden tiedon vasemmistolainen manipulointi voisi siirtää ääniä ylöspäin jopa 12 miljoonalla. Jos näin käy, niin olemme menettäneet demokraattisen tasavaltamme.

Globalistit ajavat marxilaista fasistista maailmankatsomusta, koska Saatana ja hänen kätyrinsä haluavat täydellistä valvontaa jokaiseen. Globalistit toimivat Saatanan väärennöksen perustamiseksi Jumalan Valtakunnalle. Jumala kutsuu tätä saatanallista maailmaa ”Babyloniksi”. Jumala tuhoaa saatanallisen Babylonin, kun Jeesus palaa perustamaan todellisen Jumalan Valtakunnan.

Siitä ei ole kauan, kun Euroopan valtiot valloittivat koko maailman Kristuksen nimissä. Tänä päivänä pakanalliset barbaarit, jotka pakenivat evankeliumin kuulemista tai siihen uskomista, ovat valtaamassa Euroopan ja läntisen maailman. Lusiferistinen eliitti haluaa nyt nämä barbaarit Lännen porteille. He tietävät, että se aiheuttaa väkivaltaisen vastareaktion. Se on osa heidän suunnitelmaansa. Kaaoksesta lusiferistit uskovat saavuttavansa maailmanjärjestyksen. He tietävät, että ihmiset luopuvat vapaudestaan turvallisuuden hyväksi. Eurooppa tulee olemaan avoimessa sisällissodassa 2020-luvun alussa. Kaaoksesta nousee Rooman valtakunnan jälleensyntyminen.

Varjohallitukset valvovat läntisiin valtioihin juurtuneita syvän tilan ihmisiä (deep state people) ja lusiferistit valvovat varjohallituksia. Lusiferistit haluavat, mitä Hitler ei onnistunut saavuttamaan. Lusiferistiset nukkemestarit (puppetmasters) haluavat elitistisen autoritaarisen fasistivaltion, joka hallitsee maailmaa. Raamattu tunnistaa sen seitsemäntenä päänä, valtakuntana ja kuninkaana, joka nousee, saa kuolinhaavan, joka parantuu ja sitten tulee kahdeksanneksi nimeltä Peto.

[Deep Staten uskotaan olevan salainen verkko, joka on juurtunut hallituksen, virkavallan, tiedustelupalvelujen ja muiden valtiollisten elimien sisälle. Deep Staten otaksutaan valvovan valtion politiikkaa kulissien takana, kun taas demokraattisesti vaaleilla valitut virkamiehet ovat vain nukkeja (figureheads).]

Kristinuskon vihollisilla on monia nimiä, mutta he kaikki ovat valheen ihmisiä. He vihaavat kaikkea Jumalasta olevaa ja he aikovat repiä maahan kaiken maailmassa, mikä on rakennettu Jumalan totuudelle. Kapinoiminen, jota näemme tapahtuvan Amerikan vasemmistossa, ei ole oikeastaan Donald Trump’in vihaamista. Syvän tilan vasemmistolaiset luulivat jo vallanneensa Amerikan. He aikoivat asettaa Noita Hillary’n valtaan viimeistelemään Amerikan tuhon ja edistämään saatanallista globalistista agendaa. He vihaavat sitä, minkä puolesta Amerikka seisoo. Heidän vihansa Trump’ia vastaan johtuu siitä, että hän edustaa nyt sitä, minkä he luulivat jo voittaneensa Amerikassa.

He ajattelevat nyt, että jos saavat Trump’in pois, niin kristityt ja konservatiivit vain myöntyvät. Näin voisi käydä, koska läntisillä seurakunnilla on hyvin harvoja sotureita. Niitä johtavat enimmäkseen sokeat opettajat, jotka johtavat tietämättömiä seurakuntalaisia joka sunnuntai kaivamaansa matalaan ojaan.

Valheen ihmiset haluavat tuhota Raamatulle perustetut valtiot ja kaiken muunkin. He ovat tuhoamassa avioliittoa. He ovat tuhoamassa vauvoja kohdussa. He ovat tuhoamassa viattomuuden synnin hyväksymisellään ja saatanallisella aivopesullaan. He ovat murhaajia ja valehtelijoita, jotka rakastavat elämistä kapinassaan. He ovat vasemmistolaisia, koska eivät pyydä Jumalalta, mitä tarvitsevat, eivätkä tee työtä saadakseen himoitsemansa asiat. Lähtökohtaisesti valheen ihmiset voidaan tunnistaa tottelemattomuudestaan Jumalan käskyille. Nämä ihmiset ovat heittiöitä, jotka eivät halua noudattaa jumalallista eikä luonnollista lakia.

Kristikunta on hyökkäyksen kohteena ja monet, jotka kerran tunnustautuivat kristityiksi, ovat joko loikkaamassa tai kokonaan vetäytymässä. Valheen ihmiset ovat liittymässä kristillisiin instituutioihin ja turmelemassa ne sisäpuolelta. Siksi niin monet seurakunnat ovat majoittamassa laitonta ja kutsuvat yhteistä iestään uskottomien kanssa ”rakkaudeksi”.

Huolimatta siitä, mitä useimmat uskovat, seurakunta ei ole rakennus, jonne ihmiset menevät palvomaan Jumalaa sunnuntaina. Seurakunta koostuu Kristuksen ruumiin jäsenistä, jotka palvovat Jumalaa hengessä ja totuudessa joka päivä.

Yksi seurakunnan yhteen kokoontumisen tärkeä tarkoitus on rakentaa Kristuksen ruumis hengelliseen kypsyyteen. Jumala antaa kullekin pelastamalleen henkilölle ainakin yhden hengellisen lahjan. Kristittyjen tulee kokoontua yhteen, jotta näitä hengellisiä lahjoja voitaisiin käyttää toisten hyödyksi Kristuksen ruumiissa.

Jos seurakunnan kokoontuminen on kokonaan vain jonkun opetuksen kuuntelemista, niin käytössä on vain yhden henkilön lahja. Ja jos tuo henkilö yrittää joka sunnuntai pelastaa jo pelastettuja, niin hänenkään lahjansa ei ole tehokkaassa käytössä. 90 % seurakuntien sunnuntaisesta opetuksesta ei auta tehokkaasti varustamaan pyhiä, mikä johtuu jostakin seuraavista neljästä syystä:

1. Opettajat saarnaavat pelastuksen sanoman joka sunnuntai. Jos seurakuntien pastorit opettavat pelastuksen sanoman joka sunnuntai, he ovat todennäköisesti hukanneet kutsumuksensa. Näiden evankelistojen pitäisi olla ulkona kaduilla julistamassa evankeliumia kadotetuille. Kristuksen ruumiin jo jäsenille on paljon enemmän opetettavaa, kuin se, kuinka pelastutaan. Yksi syy, että seurakunnan jäsenet ovat niin tietämättömiä Raamatusta ja hengellisestä sodankäynnistä, joka tapahtuu maailmassa, on, että kukaan ei opeta heitä. Monet pastorit luulevat, että heidän oletetaan pelastavan ihmisiä seurakunnissaan, joten he tekevät hyvin vähän jo pelastettujen varustamiseksi.
2. Monet opettajat saarnaavat terveen raamatullisen opin asemesta ihmisten filosofioita. Kuinka he voisivat varustaa pyhiä saarnaamalla ihmisten keksimiä maailmallisia oppeja? Jotkut Lännen saarnatuoleista opetetuista filosofioista ja psykologioista tulivat tosiasiassa ihmisiltä, jotka kanavoivat demoneja.
3. Jotkut opettajat väittävät saavansa sanomia suoraan Jumalalta, joten raamatullisen totuuden asemesta he opettavat oman mielensä olettamuksia. Hyperhelluntailaiset seurakuntajohtajat tekevät tätä koko ajan. Jos kristityt lakkaavat jumaloimasta miehiä ja naisia, jotka aina väittävät saavansa sanomia suoraan Jumalalta, niin tämä valehteleminen loppuu.
4. Monet opettajat eivät tiedä, mistä puhuvat, koska eivät itsekään ymmärrä kirjoituksia. Voidaksesi tehokkaasti käyttää opettajan lahjaa auttamaan seurakuntaa kypsymään, sinun täytyy ensin itse saada ymmärrystä. Kaikkien ei pitäisi tulla opettajiksi.

Syy, että kristikunta on kärsimässä tappion länsimaissa, on suurelta osin siinä, että ihmisille seurakunnissa ei opeteta asioita, jotka varustaisivat heitä kohtaamaan demonisen maailman. Kuten Raamattu sanoo:

Minun kansani joutuu häviöön, sillä se on taitoa vailla. Koska sinä olet hyljännyt taidon, hylkään minä sinut, niin ettet saa olla minun pappinani. Koska olet unhottanut Jumalasi lain, unhotan myös minä sinun lapsesi. (Hoos. 4:6)

Onko siis mikään ihme, että länsimaiden lapset kääntyvät pois Jumalan asioista? Syy alkaa länsimaisissa kodeissamme ja seurakunnissamme. Harvoille opetetaan Jumalan asioita. Vielä harvempia varustetaan palvelutyöhön. Lopputulos on, että pakanalliset barbaarit valtaavat Lännen portit, ja useimmat, jotka vielä kutsuvat itseään kristityiksi, vain myöntyvät.

Read Full Post »

Taivaan valtaistuimia

Thrones in Heaven
By Gershon Nerel, Israel Today, syyskuu 2018, suom. SK

”Näin sanoo Herra: Taivas on minun valtaistuimeni, ja maa on minun jalkojeni astinlauta” (Jes. 66:1). Kaikkivaltiaan Jumalan valtaistuin on kaukana maaplaneettamme ilmakehän tuolla puolella.

Kuningas Daavid kirjoitti profeetallisesti 3000 vuotta sitten, että ylimmässä taivaallisessa sfäärissä on kaksi taivaallista valtaistuinta: ”Herra sanoi minun herralleni: Istu minun oikealle puolelleni, kunnes minä panen sinun vihollisesi sinun jalkojesi astinlaudaksi” (Ps. 110:1). Isä nimittäin kehottaa Poikaansa Jeshuaa, eli Daavidin Herraa, istumaan oikealle puolelleen. Siten korkeimmassa taivaassa nämä loistavat valtaistuimet palvelevat sekä Isää että Poikaa ja heijastavat heidän jumalallista arvovaltaansa, kunniaansa, voimaansa ja viisauttansa. Tämä Genesiksen mainitsema kaukainen ja pyhä taivas oli olemassa jo ikuisuudessa ennen kuusipäiväistä luomista.

Samaan aikaan kuitenkin Isän valtaistuin ja suuruus ylittää Pojan korkean aseman. Tämän todellisuuden tunnusti itse Herra Jeshua, joka selvensi, että Isä on Häntä suurempi (Joh. 14:28). Kahta taivaallista valtaistuinta “isännöidään” iankaikkisessa Jumalan temppelissä, jossa niitä ympäröivät enkelten valtavat joukot, jotka ylistävät ja palvovat Isää ja Poikaa. Siellä enkelit lakkaamatta julistavat: ”Pyhä, pyhä, pyhä Herra Sebaot” (Jes. 6:1-3). Tämä taivaallinen pyhäkkö on taivaan valtakunnan keskus, josta 2000 vuotta sitten Herra Jeshua laskeutui kuolevaisten maailmaan (Joh. 6:41-42; 51-58). Hän oli valmis äärettömään kärsimykseen, nöyrtymään vauvaksi ja nöyryytettäväksi kuin mato (Ps. 22:6) ja siten tuomaan sovituksen ja anteeksiantamuksen niille, jotka seuraavat häntä.

Taivaalliselta valtaistuimelta Herra Jeshua tuli Galileaan, Juudeaan ja Jerusalemiin. Taivaan valtakunta on konkreettisesti ilmestynyt yhdessä hänen kanssaan. Lopullinen tie, totuus ja elämä olivat ilmeisiä hänessä itsessään (Joh. 14:6). Vielä meidänkin ajassamme ”taivasten valtakunta on lähellä” ja Hänen kauttansa se on merkityksellinen ja haastava. Siksi Jumalan Poika edelleen kutsuu ihmisiä parannukseen (Matt. 4:17).

Apostoli Johannekselle näytetyn näyn mukaan Isän ja Pojan valtaistuinten ympärillä on loistava sateenkaari ja lähellä 24 muulla valtaistuimella istuvat 24 vanhinta. Heidät on puettu valkeisiin viittoihin ja kultaiset kruunut on asetettu heidän päähänsä (Ilm. 4:3-4). Lisäksi Isän ja Pojan majesteettisten valtaistuinten lähellä seisoo vaikuttava kultainen alttari. Pyhien uskovien rukoukset saavuttavat tämän kultaisen alttarin, joka seisoo taivaallisen valtaistuimen edessä (Ilm. 8:3). On mielenkiintoista, että Pyhällä Hengellä ei ole valtaistuinta taivaallisessa temppelissä.

Ristiinnaulitsemisensa edellä Herra Jeshua sanoi Sanhedrinille, juutalaisen johdon korkeimmalle elimelle Jerusalemissa, että ”tästedes te saatte nähdä Ihmisen Pojan istuvan Voiman (Kaikkivaltiaan) oikealla puolella ja tulevan taivaan pilvien päällä” (Matt. 26:64). Todellakin, palattuaan pyhälle valtaistuimelleen hän kohta palaa tähän maailmaan tuolta samalta istuimelta perustamaan tuhatvuotisen valtakuntansa (Ilm. 20:1-6). Sitten Siionin Vuorelle Jerusalemiin, Israelin pääkaupunkiin, tarkemmin sanoen Temppelivuorelle, perustetaan hänen globaali valtaistuimensa. (Ilm. 14:1).

Herra Jeshua lupaa ainutlaatuisen palkinnon niille opetuslapsilleen, jotka pysyvät uskollisina loppuun saakka. Nuo voittajat heidän keskuudessaan, jotka voittavat lihalliset halunsa, toivotetaan tervetulleiksi istumaan Jumalan Pojan kanssa hänen taivaallisella valtaistuimellaan aivan kuten hän myös voitti vihollisensa ja istui Isänsä kanssa Isän valtaistuimella (Ilm. 3:21).

http://www.iseeisrael.com

 

Read Full Post »

Raamatun erehtymättömyys ja tarkkuus

The Infallibility and Accuracy of Scripture
By Alice Childs, 17.8.2018, suom. SK

”Jokainen kirjoitus, joka on syntynyt Jumalan Hengen vaikutuksesta, on myös hyödyllinen opetukseksi, nuhteeksi, ojennukseksi, kasvatukseksi vanhurskaudessa” (2. Tim. 3:16).

”Ja tietäkää ennen kaikkea se, ettei yksikään Raamatun profetia ole kenenkään omin neuvoin selitettävissä; sillä ei koskaan ole mitään profetiaa tuotu esiin ihmisen tahdosta, vaan Pyhän Hengen johtamina ihmiset ovat puhuneet sen, minkä saivat Jumalalta” (2. Piet. 1:20-21).

”Pyhitä heidät totuudessa; sinun sanasi on totuus” (Joh. 17:17).

”Ruoho kuivuu, kukkanen lakastuu, mutta meidän Jumalamme sana pysyy iankaikkisesti” (Jes. 40:8).

”Sillä totisesti minä sanon teille: kunnes taivas ja maa katoavat, ei laista katoa pieninkään kirjain, ei ainoakaan piirto, ennenkuin kaikki on tapahtunut” (Matt. 5:18).

”Ja sentähden me myös lakkaamatta kiitämme Jumalaa siitä, että te, kun saitte meiltä kuulemanne Jumalan sanan, otitte sen vastaan, ette ihmisten sanana, vaan, niinkuin se totisesti on, Jumalan sanana, joka myös vaikuttaa teissä, jotka uskotte” (1. Tess. 2:13).

”Taivas ja maa katoavat, mutta minun sanani eivät koskaan katoa” (Matt. 24:35).

”… että me näistä kahdesta muuttumattomasta asiasta, joissa Jumala ei ole voinut valhetella, saisimme voimallisen kehoituksen, me, jotka olemme paenneet pitämään kiinni edessämme olevasta toivosta” (Hepr. 6:18).

”’Pysykää laissa ja todistuksessa!’ Elleivät he näin sano, ei heillä aamunkoittoa ole” (Jes. 8:20).

”Herran sanat ovat selkeitä sanoja, hopeata, joka kirkkaana valuu sulattimesta maahan, seitsenkertaisesti puhdistettua. Sinä, Herra, varjelet heitä, suojelet hänet iäti tältä sukukunnalta.” (Ps. 12:6-7)

Uskotko jokaisen sanan Raamatussa? Totuus on, että Raamattu on Jumalan henkeyttämä, erehtymätön, virheetön, muuttumaton elävän Jumalan sanat. Joka ainut sana Genesiksen (1. Moos.) ensimmäisestä jakeesta Ilmestyskirjan viimeiseen on TOTUUS, koska se Yksi, joka ON Totuus, on niiden kirjoittaja.

Kun luemme Raamattua, meidän täytyy aina:

1. ottaa se KIRJAIMELLISESTI – se on, että KAIKKI siinä sanottu on totuutta. Kohdissa, jotka ovat luonteeltaan SELVÄSTI metaforisia (kuten, että Jeesus on elämän leipä) konteksti ja metaforan käyttö tekee selväksi, että sitä käytetään korostamaan TOTUUTTA. Tässä tapauksessa se tarkoittaa, että vain Jumalan sanat ylläpitävät meitä hengellisesti. Niissäkin kohdissa, joissa metaforaa on käytetty, totuus on sisällytetty sellaisiin helposti tunnistettaviin kirjallisiin keinoihin.
2. ottaa se KIELIOPILLISESTI. Se tarkoittaa, että sanoilla on konkreettiset ja kirjaimelliset merkityksensä, jotka jokainen ja kuka tahansa niitä lukeva ymmärtää – so. ”maailma” tarkoittaa maailma; ”iankaikkinen” tarkoittaa loppumaton jne.
3. ottaa se DISPENSATIONAALISESTI. Se tarkoittaa Raamatun lukemista sen HISTORIALLISESSA kontekstissa tiedostaen, että ihmiset, joille puhuttiin, olivat TODELLISIA KIRJAIMELLISIA ihmisiä, eivätkä mitään arkkityyppejä ja että Raamatussa kerrotut tapahtumat olivat TODELLISIA historian tapahtumia EIVÄTKÄ kirjallisia vertauskuvia. Raamattua täytyy lukea ja tulkita erottaen toisistaan eri ihmisryhmät ja erilaiset ajat historian, nykyisten ja tulevien tapahtumien aikajanalla.
4. lukea Raamattua KONTEKSTISSA. Se tarkoittaa, että jokainen jae ja jokainen kappale täytyy lukea ja ymmärtää koko kappaleen, kirjan ja testamentin kontekstissa; että luemme Sanaa yhtenäisenä kokonaisuutena – Jumalan koko neuvona.

Raamattu on kaikkina aikoina 100 % tarkka käsitellessään menneitä, nykyisiä ja tulevia profeetallisia tapahtumia.

Vaikka Raamattu ei varsinaisesti ole historiankirja, niin JOKA KERRAN käsitellessään historiallisia tapahtumia, ihmisiä, jotka elivät noina aikoina ja tallentaessaan historian tapahtumia, se on aina 100 % tarkka ja kirjaimellinen kertoessaan sellaisista tapahtumista. Lopulta aikanaan arkeologia tulee samaan tulokseen kuin Raamattu ja AINA vahvistaa Raamatun historiallisen tarkkuuden.

Ja lopuksi, vaikka Raamattu ei ole tiedekirja, niin JOKA KERRAN sivutessaan tiedettä sellaisena, kuin JUMALA sen määrittelee, kuten asioissa koskien kaiken luomakunnan muodostavan aineen luomista: kosmos, maan ympäristöt; luonnontiede, fysiikka ja biologia – kaiken olevaisen luominen; fysiikka, joka ylläpitää luotua kosmosta ja kosmoksen, ihmisen genetiikan – todella kaiken aineen – kaikkia mekanismeja ja ilmenemisiä, Raamattu on 100 % tarkka ovatpa ”ns. tiede” tai populaari kulttuuri, tai ihmisen luomat ”kasvatukselliset” järjestelmät, samaa mieltä tai ei.

”Oi Timoteus, talleta se, mikä sinulle on uskottu, ja vältä tiedon nimellä kulkevan valhetiedon epäpyhiä ja tyhjiä puheita ja vastaväitteitä, johon tunnustautuen muutamat ovat uskosta hairahtuneet. Armo olkoon teidän kanssanne!” (1. Tim. 6:20-21).

Joten vaikka Raamattu ei suoraan käsittele näitä asioita, niin joka kerran sivutessaan jotakin näistä alueista: tiedettä, historiaa, profetiaa, tai mitä täytyy uskoa pelastuakseen jne., Raamattu on 100 % tarkka 100 % ajasta. Siksi pyhien kirjoitusten erehtymättömyys ja virheettömyys on pelastuksen kannalta välttämätön. Emme saa poimia ja valita, mitä haluamme Raamatusta, ikään kuin Jumalan Sana olisi seisova pöytä, josta syntinen voi valita, mitä meitä miellyttää ja rauhoittaa syntistä lihaamme samalla hyljäten sen, mistä emme tykkää, tai joka hankaa meitä väärällä tavalla. Raamattu ON Jumalan Sana.

”Sana tuli lihaksi ja asui meidän keskellämme” ja yksin tuon Sanan kautta tulee ikuinen pelastuksemme.

”Ja Sana tuli lihaksi ja asui meidän keskellämme ja me katselimme hänen kirkkauttansa, senkaltaista kirkkautta, kuin ainokaisella Pojalla on Isältä; ja hän oli täynnä armoa ja totuutta. Johannes todisti hänestä ja huusi sanoen: ‘Tämä on se, josta minä sanoin: se, joka minun jälkeeni tulee, on ollut minun edelläni, sillä hän on ollut ennen kuin minä.’ Ja hänen täyteydestään me kaikki olemme saaneet, ja armoa armon päälle. Sillä laki on annettu Mooseksen kautta; armo ja totuus on tullut Jeesuksen Kristuksen kautta.” (Joh. 1:14-17)

***

Tähän aiheeseen liittyen lue myös seuraavat artikkelini:

• Jumala puhuu Raamatussa
• Kristus – Raamatun punainen lanka
• 12 teesiä Raamatusta
• Chicagon julkilausuma Raamatun virheettömyydestä

Read Full Post »

Elämä ajan ja ikuisuuden välissä

Living Between Here and Eternity
By Alice Childs, 5.8.2018, suom. SK

 ”Sillä Jumalan armo on ilmestynyt pelastukseksi kaikille ihmisille ja kasvattaa meitä, että me, hyljäten jumalattomuuden ja maailmalliset himot, eläisimme siveästi ja vanhurskaasti ja jumalisesti nykyisessä maailmanajassa, odottaessamme autuaallisen toivon täyttymistä ja suuren Jumalan ja Vapahtajamme Kristuksen Jeesuksen kirkkauden ilmestymistä, hänen, joka antoi itsensä meidän edestämme lunastaakseen meidät kaikesta laittomuudesta ja puhdistaakseen itselleen omaisuudeksi kansan, joka hyviä tekoja ahkeroitsee. Puhu tätä ja kehoita ja nuhtele kaikella käskyvallalla. Älköön kukaan sinua halveksiko.” (Tiit. 2:11-15)

On todella vaikeaa elää kahden maailman välissä, eikö totta? Kristukseen uskovina elämme maallista elämäämme kaikkien ihmisten keskuudessa kahden maailman ja kahden päämäärän välissä. Yhtäältä elämme tässä ajallisessa langenneessa yhä pahenevassa maailmassa vangittuina kuolevaiseen, puutteelliseen, syntikirouksen ruumiiseen. Silti toisaalta henkemme, ollen jo lunastettu, ikävöi pukeutua luvattuun kuolemattomaan ruumiiseemme niin, että lunastettu sielumme voi yhtyä lopullisesti vielä lunastamattomaan ruumiiseemme. Me ikävöimme tulla täysin ehjiksi turmeltumattomassa ruumiissamme, joka asuu ikuisuudessa Herramme kanssa.

On vaikeaa olla jaettu: elää tässä maailmassa ja ikävöidä tulevaa.

Me uskovat olemme ainoat ihmiset maan päällä, joiden on käsiteltävä tämän maailman rumuutta syntinen lihamme alinomaa sodassa jo lunastettua sieluamme vastaan. Apostoli Paavali ymmärsi tämän pulman oikein hyvin.

Mitä lähemmäksi tulemme vapautumistamme tästä viheliäisestä paikasta pian tapahtuvan tempauksen kautta, sitä vaikeammaksi käy viipyä täällä. Kuten hurskas Loot vangittuna hedonistiseen, homoseksuaaliseen, iljettävään Sodoman likakaivoon, niin myös me olemme vangittuja, ei vain pahassa ja irstailevassa kaupungissa, vaan kokonaisessa maailmassa, joka on vajonnut narsismin ja turmeluksen syvyyksiin. Loot oli kiusaantunut hurskaassa hengessään ja niin olemme mekin. EI MISSÄÄN tässä maailmassa ole paikkaa, johon paeta pahuutta, joka on juurtunut ytimeen saakka tähän helvettiin menevään maailmaan. Itseasiassa sillä hetkellä, kun uudestisynnymme Kristuksessa, me ikävöimme olla ”poissa ruumiista ja läsnä Herran kanssa” asustaen Hänen kanssaan ikuisessa paikassa, missä syntiä, kuolemaa ja pahuutta ei voi koskaan olla olemassa. Jokaiselle todelliselle uskovalle tuo päivä ON tulossa, mutta ennen kuin se vapautuksen päivä tulee, meidän on vielä elettävä TÄSSÄ maailmassa – niin ikävää ja kyllästyttävää, kuin se ehkä onkin.

Jeesus tiesi täsmälleen, mitä me, jotka elämme näinä viimeisinä päivinä, tulisimme kohtaamaan. Hän ymmärsi täydellisesti, kuinka pahoja nämä viimeiset päivät olisivat ja kuinka väsyneitä, kiusaantuneita ja yksinäisiä me, jotka elämme tempauksen kynnyksellä, olisimme. Hän tiesi, että meitä vihattaisiin, merkittäisiin, hyväksikäytettäisiin, meistä valehdeltaisiin, meitä kohdeltaisiin väärin, parjattaisiin ja monesti kidutettaisiin ja tapettaisiin. Hän tiesi täsmälleen, kuinka pahaksi se tulisi käymään meille, joten Hän varoitti meitä edeltä siitä, millaista elämä täsmälleen olisi täällä viimeisten päivien viimeisten tuntien viimeisillä minuuteilla.

Se, mitä Hän on kutsunut meitä tekemään, on että ”asioimme, kunnes Hän tulee”. Se tarkoittaa, että meidän tulee olla ”toimeliaita sopivaan ja sopimattomaan aikaan”. Toisin sanoen meidän tulee pysyä uskollisina Hänelle ja sille, mitä Hän kutsunut ja asettanut meidät tekemään olipa se sitten helppoa tai vaikeaa, suosittua tai epäsuosittua, olipa elämämme levollista, tai lähes sietämätöntä.  Miksi? Koska TÄMÄ maailma EI ole todellinen kotimme.

TÄSSÄ maailmassa me olemme vain pyhiinvaeltajia kauttakulkumatkalla – muukalaisia vieraalla maalla ja niin kauan kuin olemme täällä, meidän tulee olla siinä tehtävässä, jonka Kaikkivaltias Kuninkaamme on antanut meille tehtäväksi. Meidän tulee levittää evankeliumia kaikkialla jokaiselle, joka kuuntelee. Meidän tulee ”vakavasti kilvoitella uskon puolesta” riippumatta poliittisesta ilmastosta, jossa olemme ja meidän tulee varoittaa kuolevaa maailmaa tulevasta tuomiosta.

Me näet olemme Kristuksen suurlähettiläitä. Se tarkoittaa, että tässä vieraassa ja vihamielisessä maailmassa, joka vihaa Jumalaa ja Hänen Sanaansa, ME olemme Hänen edustajiaan kadotetulle helvettiin menevälle maailmalle, joka on aivan Jumalan vihan ja tuomion kynnyksellä.

Me olemme Hänen ”vartijoitaan muurilla” – Hänen vartiomiehiään, jotka on kutsuttu hälyttämään tulevasta tuomiosta, jotka parkuvat kadotettuja parannukseen – tulemaan pelastukseen NYT.

Tämä on sitä, mitä Hän tarkoittaa ”asioimisella”, kunnes Hän tulee pelastamaan meidät. Vain meillä on totuus sekä toteutuneesta että vielä toteutumattomasta profetiasta sellaisena, kuin se on kirjattu Hänen Sanaansa. Vain meillä on totuus pelastuksesta, koska vain me uskovat tunnemme todellisen Jumalan sellaisena, kuin Hänet on ilmoitettu meille Hänen erehtymättömässä, virheettömässä, muuttumattomassa Sanassaan. Tämä on se, mitä Jeesus on käskenyt meitä tekemään odottaessamme Hänen kutsuaan ”nouse ylös tänne” kohtaamaan Hänet yläilmoissa.

Olemme kyllä väsyneitä. Olemme lopen uupuneita. Olemme hengessämme kiusaantuneita sen pahuuden syvyydestä ja laajuudesta, joka käy päivä päivältä rohkeammaksi ja röyhkeämmäksi. Me kyllä IKÄVÖIMME mennä Kotiin paikkaan, jossa emme ole milloinkaan olleet. Me ikävöimme saada laskea sota-aseemme ja löytää ne ikuiset ”vihreät laitumet”, joilla voimme turvallisesti asustaa koko iankaikkisuuden seuraten Hyvää Paimentamme, kun Hän johtaa meitä noiden ”virvoittavien vetten” luona.

Oi, kuinka sielumme kaipaakaan ikuista sapatin lepoamme. Sydämemme kaipaa ikuista rauhaa. Se on tulossa. Jeesus ei ole sokea ahdingollemme, eivätkä Hänen korvansa kuurot kärsivän morsiamensa huudoille. Vain Hänen suuri armonsa ja rakkautensa viivyttää Hänen paluutaan vielä hetkisen, koska Hän ”ei tahdo, että kukaan hukkuisi, vaan että kaikki tulisivat parannukseen”. Hänen kärsivällisyydellään on kuitenkin rajansa ja Hänen armonsa ei tule jatkamaan tätä Armon Aikakautta ikuisesti.

Herra Jeesus kuulee morsiamensa huudot ja sillä hetkellä, kun pakanoiden täysi luku on ”tullut sisälle”, Hänen morsiamensa on täydellinen. Kun viimeinen pakana tulee laumaan, niin Herra, Kuningas Jeesus, nousee istuimeltaan Isän oikealla puolella. Hän lähtee Taivaan suuresta valtaistuinsalista ja astuu ulos ilmakehään maan yläpuolelle.

Seisoen siinä keskellä taivaitten taivaita kirkkauden pilvien seppelöimänä ja arkkienkelin mahtavan pasuunan soidessa ja valtavan huudon kajahdellessa kirkkauden saleissa Herra huutaa jylisevällä äänellä, jonka kuulevat sekä elävät että kuolleet, jotka ovat Kristuksessa. Hän kutsuu meitä, morsiantaan: ”NOUSE YLÖS TÄNNE!” Hän kutsuu meidät Kotiin – lopullisesti ja ikuisesti KOTIIN!

Oi, älkäämme väsykö hyvän tekemisessä, sillä aikanaan me saamme palkinnon, jonka olemme voittaneet. Tuona päivänä me kuulemme siunatuimmat sanat, mitä ihmisen puheessa on koskaan lausuttu. Kuulemme ylösnousseen Herramme sanovan meille: ”Hyvin tehty, hyvä ja uskollinen palvelijani, mene Taivaan iloihin.”

Oi kanssauskovani, vaikka onkin niin vaikeaa elää täällä ajan ja ikuisuuden välissä, niin älkäämme horjuko näin lähellä maalia. Jatkakaamme jaksamista, sillä eräänä päivänä hyvin pian, kun sitä vähiten odotamme, Vapauttajamme tulee meille ja meidät vapautetaan – lopullisesti.

Maranata!

 

Read Full Post »