Feeds:
Artikkelit
Kommentit

Archive for the ‘Ev.lut. kirkon tila’ Category

Evangelical churches in danger of being woke up dead
15.1.2019 by Don Koenig, suom. SK

Tiettyjä puppusanoja on nyt kaikkialla mediassa. Sanat ja postmodernit kulttuurimarxilaiset käsitteet, joita nämä sanat edustavat, tulevat saatanallisen humanismin filosofioista. Silti evankelikaaliset johtajat ovat nyt hulluina saadakseen kristinuskon yhteensopivaksi viimeisimpien progressiivisten (edistysmielisten) mielettömyyksien kanssa, joita kelvottomat mielet vain ovat keksineet. (Room. 1:18-32).

Sana ”woke” (herännyt), jota kuulee kaikkialla, tarkoittaa olla herännyt siitä, kuinka kerran ajattelit, näkemään maailman olevan täynnä etuoikeutettuja sortavia ryhmiä ja ryhmiä, joita sorretaan. Sorrettujen täytyy vaatia sosiaalista oikeudenmukaisuutta, samalla kun etuoikeutettujen sortavien ryhmien jälkeläisten täytyy olla ”heränneitä” (woke) ja oikaista vääryydet, jotka heidän oma ryhmänsä toi maailmalle. Siinä syy, että nyt näemme ”heränneitä” valkoisia, jotka syyttävät valkoisia jokaisesta mahdollisesta vääryydestä maailmassa.

”Woke”-liike tulee sosiaalisen oikeudenmukaisuuden liikkeestä ja sosiaalinen oikeudenmukaisuus tulee kulttuurimarxilaisuudesta. Marxilaisuus on humanistinen systeemi, joka väittää, että ihminen on pitkälle kehittynyt eläin, jonka aika ja sattuma synnyttivät. Marxilaisille ihmiset eivät ole kuvia Jumalasta, joksi he vain tekevät asioita teeskennellessään yhteistyötä. With Marxists, humans are not imagers of God they just make things up as they go along. He eivät usko moraalilakiin eivätkä absoluuttisiin totuuksiin. He luulevat totuuden olevan, mitä ikinä porukka päättää sen olevan. Vasemmistolainen sosiaalisen oikeudenmukaisuuden porukka on päättänyt, että valkoiset ja vielä tarkemmin valkoiset miehet ovat syyllisiä suurin piirtein kaikkeen sortoon maailmassa. Kirkot, jotka uskovat sosiaalisen oikeudenmukaisuuden liikkeeseen, voisivat kerskata olevansa ”woke”-kirkkoja, mutta jos ne korvaavat ”heränneenä” olemisen pelastuksen evankeliumilla, ne löytävät itsensä kuolleina heränneinä.

Sosiaalisen oikeudenmukaisuuden soturit väittävät, että ”heränneiden” (woke) etuoikeutettujen pitäisi oikaista vääryys antamalla ns. uhriryhmille erityinen etuoikeus ja hyvityksiä. Jossakin määrin tämä on ollut käynnissä jo kauan hyvitysohjelmien kautta. Nyt vasemmistolaiset sosiaali-insinöörit haluavat viedä sen kokonaan uudelle tasolle. Todettujen sortajien jälkeläisten täytyy katua loputtomasti, koska syntyivät sortavaan ihmisryhmään, jolla on kalpea iho.

Vasemmistolaisten mukaan Amerikassa on kolme tärkeintä sorrettujen ryhmää. On värilliset, naiset ja LBQT+. Voit vaatia kaksin- tai kolminkertaista statusta, jos kuulut kahteen tai kolmeen ryhmään. Esimerkiksi musta lesbo nainen voittaa progressiivisen jättipotin. Hän saa ansaitsemattoman lipun huipulle. Voimme ehkä nähdä tämän toteutuvan vaaleissamme vuonna 2020. Vasemmistolaiset ajattelevat nyt, että ”heränneiden” amerikkalaisten täytyy valita presidentiksi epäpätevä musta nainen, ja jos hän on lesbo tai biseksuaali, niin aina parempi. Näemme jo epäpäteviä yksin-, kaksin- ja kolminkertaisia valittavan alueilla, joilla kelvottomat mielet vallitsevat. Heitä ollaan myös nostamassa hyvin pätevien ”heteroiden (straight) valkoisten miesten” yläpuolelle melkein kaikkialla.

Vasemmistolaiset väittävät, että näillä ryhmillä on menneisyydessä ollut vähemmän tilaisuuksia, joten heitä sortaneen ryhmän täytyy ”herätä” ja asettaa sorretut ryhmät vallan asemiin yhteiskunnan jokaisella osa-alueella. Heidän pitäisi jopa sallia sortavan ryhmän varallisuuden uusjako ns. sorretuille ryhmille.  Veikkaisin, että jostakin syystä he eivät suostu siirtämään velkaa, joka kasautui maksettavaksi hyvinvointiohjelmista, jotka hyödyttivät enimmäkseen näitä ns. sorrettuja.

Tämä sosiaalisen oikeudenmukaisuuden liike on todella katkeruuden (resentment) liike ihmisiltä, jotka vihaavat jokaista itseään parempaa. Elleivät olisi jo tunnistaneet kolme tärkeintä uhriryhmää, jumalattomat katkerat etsisivät uusia ryhmiä. Köyhät esimerkiksi olisivat katkeria rikkaille, rumat katkeria viehättäville, lihavat katkeria laihoille tai tyhmät katkeria älykkäille. Totuus on, että marxilainen katkeruuden evankeliumi vetoaa niihin, jotka eivät näe toisten omaisuuden kadehtimisessa mitään väärää. Se tuo vihaa, jakautuneisuutta ja murhaa. Sen todistavat ne sadat miljoonat ihmiset, jotka joukkopidätettiin ja murhattiin 1900-luvulla. Nyt marxilaiset haluavat tehdä sen tuhansille miljoonille.

On hyvä syy, miksi Jumala antoi ihmisille käskyjä noudatettavaksi. Ne, jotka himoitsevat sitä, mitä muilla on, ovat lopulta kapinassa sitä Persoonaa vastaan, jolta kaikki siunaukset tulevat. Tietyt ryhmät olivat historiallisesti pakanallisia, mikä on ehkä syy, miksi jotkut ryhmät eivät saaneet. Jokaisessa ryhmässä on kuitenkin aina poikkeuksia, koska Jumala on kaikkivaltias.

Minulla on lisää uutisia. Woke-liikkeessä ei ole lopullista ratkaisua. Lopulta sorretut ja heidän ”heränneet” tukijansa saavat ihmisiä sorretuista ryhmistä vallan asemiin ja sitten heistä tulee niin sanottujen sortajien jälkeläisten sortajia. Näemme tämän toteutuvan nyt Etelä-Afrikassa, ja jos vasemmistolainen porukka ottaa vallan Amerikassa, niin se tapahtuu myös täällä. Katso vain ”woken” sosialistista agendaa, joka valtasi demokraattisen puolueen. Woke-liike, joka korottaa ihmisiä pinnallisten piirteiden perusteella, mahdollistaa sellaiset tietämättömät typerykset (airhead) kuin Alexandria Ocasio-Cortez.

Nämä humanistiset filosofiat ovat valtaamassa myös evankelikaaliset kirkkomme hyvin laajalti (big time). Jotkut ovat aivan oikein antamassa hälytyksen. He sanovat aivan oikein, että tämä sosiaalisen oikeudenmukaisuuden liike määrittelee evankeliumin uudelleen ja jakaa seurakunnan.

”Heränneet” (woke) progressiiviset sotivat Kristuksen evankeliumia vastaan, mutta monet kristilliset johtajat ovat antamassa sosiaaliselle oikeudenmukaisuudelle ja woke-liikkeelle kelpoisuuden evankelikaalisissa kirkoissa. Pitäisikö homoseksuaalit nyt panna kirkon johtoon, vain koska niiltä, jotka elivät näissä synneissä, kiellettiin johtajan roolit menneisyydessä? Pitäisikö Beth Moore’n sanella Etelän Baptistien seurakunnille progressiivinen lunastuksen tiensä, koska Etelän Baptistien seurakunnat eivät sallineet naisten olla pastoreita? Seurakunta on Kristuksen ruumis eikä marxilainen sosiaalinen tasa-arvokerho. Jumalan luomakunnassa on aina ollut hierarkia. Sama tulos kaikille ei ole raamatullinen käsite.

Sortavatko miehet todella naisia evankelikaalisissa kirkoissa, vai näkevätkö kristityt Raamatun opettavan, että kahdella (ei kahdellakymmenellä) sukupuolella on erilaiset, mutta toisiaan täydentävät roolit? Tarvitsemmeko todella progressiivisia humanisteja määrittelemään uudelleen Raamatun Kristuksen ruumiin jäsenille? Progressiiviset ilmeisesti ajattelevat, että ahneuden ja syntisten elämäntapojen sopeuttaminen seurakuntaan saa aikaan sosiaalisen oikeudenmukaisuuden.

Meidän täytyy olla tietoisia, että tämä vasemmistolainen liike kristikunnassa on vastoin Jeesuksen Kristuksen evankeliumia. Se on toinen evankeliumi. Se pitäisi tuomita harhaopiksi. Tämä postmoderni liike halventaa (discounts) Jumalan sanat ja korottaa kahdesti kuolleiden ihmisten filosofioita. Siellä, missä tätä väärää evankeliumia saarnataan, Jumalan sanoja kuullaan harvoin, tai ne määritellään uudelleen sanomaan, mitä kelvottomat mielet haluavat uskoa.

Markkinavetoinen etsijäliike toimi aktiivisesti tuoden jumalattomat evankelikaalisiin seurakuntiin ja nyt siellä vallitsevat jumalattomat ovat heittämässä ulos oikean evankeliumin noissa samoissa ”seurakunnissa”.

Kulttuurimarxilainen väärä evankeliumi aivopesee nyt opiskelijoita suurin piirtein kaikissa seminaareissa ja raamattuopistoissa. Opiskelijat valmistuvat ja vievät oppimansa vasemmistolaiset maailmalliset filosofiat paikallisiin seurakuntiin. Kokonaiset kirkkokunnat, jotka nyt ovat progressiivisesti ”heränneitä” (woke), ovat vaarassa olla kuolleena heränneitä.

Kaikki uskovat ovat yhtä Kristuksessa. Roomalaiset ja kreikkalaiset, orjat ja vapaat, kaikki jakavat saman Herran pöydän. Jumala on kaikkivaltias. Kaikille Kristuksessa annetaan lahjoja Jumalan tahdon mukaan. Kaikkivaltiaan Jumalan alaisuudessa ei ole sorrettuja ryhmiä. Hän nostaa ja Hän alentaa kenen ikinä haluaa. Olivatko Job ja Aabraham sortajia, koska heillä oli paljon palvelijoita ja Jumala siunasi heitä aineellisesti? Sosiaalisen oikeudenmukaisuuden soturit haluaisivat sinun luulevan niin. Hengellinen syntyminen on vastaus kaikkeen sortoon ja epäoikeudenmukaisuuteen maailmassa, ei ihmisten marxilaiset filosofiat, jotka vain yrittävät uudistaa sitä, mikä on jo tuomittu.

Sudet lammasten vaatteissa ja palkkapaimenet ovat päässeet kristilliseen johtoon ja yrittävät jakaa kristityt humanistisiin kategorioihin. Tämä ei ole Jumalan liike, joka toisi pyhitystä ja yhteyttä. Se on Saatanan liike, joka aiheuttaa jatkuvasti enemmän syntiä ja jakautumista. Kristillisten vanhimpien täytyy olla tietoisia tästä sosiaalisen oikeudenmukaisuuden ja ”heräämisen” (woke) liikkeestä, koska se on tulossa moniin seurakunnistamme. Sinä voit vastustaa sitä, tai katsella seurakuntasi muuttumista yhdeksi tuhansista evankelikaalisista seurakunnista, jotka ovat progressiivisesti heräämässä kuolleina.

Read Full Post »

Alempana on Geri Ungureanin, nainen itsekin, artikkeli naispappeudesta. Mutta sitä ennen lyhyt johdanto aiheeseen.

Tutkimusten mukaan naispapit ovat mielipiteiltään selvästi liberaalimpia kuin miespapit. Kirkon tutkimuskeskuksen 2011 julkaiseman tutkimuksen mukaan naispapeista 68 % pitää itseään liberaaleina, kun vastaava luku miespuolisilla papeilla on 46 %. Vastaavasti itseään konservatiiveina miespapeista pitää 33 %, kun naispapeista perinteisen uskonkäsityksen omaavia on vain 13 %. Ja esimerkiksi Raamatun lukeminen on huomattavan vähäistä erityisesti nuorten liberaalimpien naispappien keskuudessa. Heistä Raamattua lukee useita kertoja viikossa tai päivittäisissä hartaushetkissään vain 28 %.

Tutkimuksen tekijä Kati Niemelä toteaakin, että naispapit muuttavat kirkkoa: ”Naiset tuovat painetta hyvin paljon. Naispapit ovat asenteiltaan selvästi miespappeja liberaalimpia ja avoimia muutokselle. Jos kirkko toimisi miespappien asenteiden mukaisesti, monikaan muutos ei olisi ollut mahdollinen. Ilman naispappeja esimerkiksi samaa sukupuolta olevien parisuhteiden siunaaminen tuskin olisi kirkossa tullut aktiiviseen pohdintaan.” (Kirkko ja kaupunki 12.9.2011)

Ja kuten Rami Leskinen kirjoituksessaan osuvasti huomioi, niin kirkossa on merkittävästi sijaa saanut vihervasemmistolainen aatesuuntaus: ” Epäilemättä juuri heidän ponnistelujensa tuloksena saatiin ensin hyväksyttyä naispappeus vuonna 1986, sittemmin heidän tavoitteekseen on tullut koko kirkon politisointi, joka on näkynyt uusvasemmiston muotiteemojen kuten seksuaalivähemmistöjen ja ulkomaalaisten asioiden ajamisena. Tämä on luonnollisesti merkinnyt radikaalia muutosta kristinuskon perusopetuksissa ja moraalissa. … Naispappeuden hyväksymisen jälkeen kirkon modernisointi on vain kiihtynyt. Yhtenä selittäjänä saattaa olla se, että naispapeista suurin osa kannattaa vihreitä. Pappisliiton tekemä selvitys vuodelta 2002 vahvistaa, että vihreät ovat naispappien keskuudessa ylivoimaisesti suosituin puolue.”

Lue myös artikkelini Samaa sukupuolta olevien parien puolesta rukoileminen, jossa on kerrottu hieman taustaa, mitä yhteisiä tekijöitä on naispappeuden ja homoliittojen hyväksymisellä, ja mitä tapahtui ns. Ilkon seminaareissa, joissa naispappeutta ajettiin kuin käärmettä pyssyyn kaikin käytettävissä olevin keinoin.

Tilanne Suomen ev.lut. kirkossa tällä hetkellä on, että naisten osuus papistosta on lähes puolet. Lähitulevaisuudessa naispappien määrä kasvaa suuremmaksi kuin miespappien, sillä teologian opiskelijoista yli 60 % on naisia. (Savon Sanomat 30.5.16). Mutta muistettakoon: sekä sekulaaristi ajattelevia että uskovia löytyy niin nais- kuin miespapeistakin. Jos on valittava seuraavista vaihtoehdoista, minkälaisen papin toimittamaan Jumalapalvelukseen osallistun, valitsen henkilökohtaisesti mieluummin Raamattuun pitäytyvän naispapin kuin liberaalin miespapin.


 

Women Pastors? The Word of God Clearly Says NO
By Geri Ungurean 15.9.2017, suom SK

Ei mene viikkoakaan, etten lukisi harhaisista ja luopioista opetuksista päälinjan kirkkokunnissa. Heitä opetetaan vihaamaan Israelia. Heitä opetetaan, että Jumalan Sana ei ole erehtymätön. Heitä opetetaan, että Jumala hyväksyy homouden täysin ja he jopa nimittävät homopastoreita seurakuntiinsa.

Kuten lukijani tietävät, niin en ole millään tavoin ”poliittisesti korrekti”. Se lausunto, jonka nyt aion esittää, tulee suututtamaan monet päälinjan kirkoissa. Minun täytyy sanoa totuus ja totuus on tämä: Päälinjan seurakunnat ovat täynnä naispastoreita ja minä uskon, että Jumalan Sana on hyvin selvä, että se ei ole Jumalan tahto. Seurakunnassa naisten ei pitäisi olla auktoriteettiasemassa miehiin nähden.

Kysymys: “Naispastoreita / -saarnaajia? Voiko nainen olla pastori tai saarnaaja?” (sivustolta gotquestions.org)

Vastaus: Tänä päivänä tuskin on kuumempaa väittelyn aihetta seurakunnassa, kuin kysymys siitä, voivatko naiset palvella pastoreina/saarnaajina. Siksi on hyvin tärkeää nähdä, että kysymys ei ole siitä, että miehet olisivat naisia vastaan. On naisia, jotka uskovat, että naisten ei pitäisi palvella pastoreina ja että Raamattu asettaa rajoituksia naisten papinviralle ja on miehiä, jotka uskovat, että naiset voivat palvella saarnaajina ja ettei naisten papinviralle ole mitään rajoituksia. Tässä ei ole kyse sovinismista eikä syrjinnästä. Kysymys on raamatullisesta tulkinnasta.

Jumalan Sana julistaa: Oppikoon nainen hiljaisuudessa, kaikin puolin alistuvaisena; mutta minä en salli, että vaimo opettaa, enkä että hän vallitsee miestänsä, vaan eläköön hän hiljaisuudessa (1. Tim. 2:11-12). Seurakunnassa Jumala asettaa erilaisen roolin miehille ja naisille. Tämä on seurausta siitä, kuinka ihmiskunta luotiin ja siitä, kuinka synti tuli maailmaan (1. Tim. 2:13-14). Apostoli Paavalin kautta Jumala rajoittaa naisia palvelemasta rooleissa, joissa he opettaisivat tai heillä olisi hengellinen auktoriteetti miesten yli. Tämä sulkee naiset pois palvelemasta miesten pastoreina, johon ehdottomasti kuuluu heille saarnaaminen, heidän opettamisensa julkisesti ja hengellisen auktoriteetin harjoittaminen heidän ylitseen.

Tälle käsitykselle naisten pappisvirasta on monia vastaväitteitä. Eräs yleinen on, että Paavali rajoittaa naiset opettamasta, koska ensimmäisellä vuosisadalla naiset olivat tyypillisesti kouluttamattomia. Kohta 1. Tim. 2:11-14 ei kuitenkaan mainitse koulutuksellista asemaa. Jos koulutus oli edellytys palvelutyöhön, niin enemmistö Jeesuksen opetuslapsista ei olisi kelvannut. Toinen yleinen vastaväite on, että Paavali rajoitti vain Efeson naisia opettamasta miehiä (1. Tim. kirjoitettiin Timoteukselle, Efeson seurakunnan pastorille). Efeso tunnettiin Artemisin temppelistään ja naiset olivat auktoriteetteja tuossa pakanuuden haarassa – siksi tämän teorian mukaan Paavali reagoi vain Efeson epäjumalanpalvojien naisjohtoisia tapoja vastaan ja seurakunnan oli oltava erilainen. Ensimmäinen Timoteuskirje ei kuitenkaan missään mainitse Artemista eikä Paavali mainitse myöskään Artemisin palvojien normaalia käytäntöä syynä rajoituksiin kohdassa 1. Tim. 2:11-12.

Kolmas vastaväite on, että Paavali tarkoittaa vain aviomiehiä ja vaimoja, eikä miehiä ja naisia yleensä, Kreikan miestä ja naista tarkoittavat sanat luvussa 1. Tim. 2. saattoivat tarkoittaa aviomiehiä ja vaimoja; sanojen perusmerkitys on kuitenkin laajempi. Edelleen, samoja kreikan sanoja on käytetty jakeissa 8-10. Tuleeko vain aviomiesten kohottaa pyhät kädet rukouksessa ilman vihaa ja epäilystä (jae 8)? Tuleeko vain vaimojen pukeutua säädyllisesti, tehdä hyviä tekoja ja palvoa Jumalaa (jakeet 9-10)? Ei tietenkään. Jakeet 8-10 viittaavat selvästi kaikkiin miehiin ja naisiin, ei vain aviomiehiin ja vaimoihin. Kontekstissa ei ole mitään, joka osoittaisi, että jakeet 11-14 koskevat vain aviomiehiä ja vaimoja.

Vielä yksi vastaväite tälle naisten pastoreina palvelemisen tulkinnalle koskee naisia, joilla Raamatussa oli johtajan asema, erityisesti Mirjam, Debora ja Hulda Vanhassa Testamentissa. On totta, että nämä naiset olivat Jumalan valitsemia erityiseen palvelukseen Hänelle ja että he seisovat uskon, rohkeuden ja kyllä myös johdon malleina. Vanhan Testamentin naisten auktoriteetilla ei kuitenkaan ole merkitystä kysymykselle seurakunnan pastoreista. Uuden Testamentin kirjeet esittävät uuden paradigman (mallin) Jumalan kansalle – seurakunnan, Kristuksen ruumiin – ja tuo paradigma käsittää ainutlaatuisen auktoriteettirakenteen seurakunnalle, ei Israelin kansalle eikä millekään toiselle Vanhan Testamentin kokonaisuudelle.

Vastaavia perusteluja esitetään käyttäen Uuden Testamentin Priskillaa ja Foibea. Luvussa Apt. 18 Priskilla ja Akylas esitellään uskollisina Kristuksen palvelijoina. Priskillan nimi mainitaan ensin, ehkä osoituksena, että hän oli työssä merkittävämpi kuin miehensä. Opettivatko Priskilla ja hänen miehensä Jeesuksen Kristuksen evankeliumin Apollokselle? Kyllä vain ja kodissaan he ”selvittivät hänelle tarkemmin Jumalan tien” (Apt. 18:26). Sanooko Raamattu missään, että Priskilla paimensi seurakuntaa, tai opetti julkisesta, tai tuli pyhien seurakunnan hengelliseksi johtajaksi? Ei, sikäli kuin tiedämme, Priskilla ei osallistunut saarnatoimeen niin, että olisi toiminut vastoin 1. Tim. 2:11-14 ohjeita.

Jakeessa Room. 16:1 Foibe mainitaan seurakunnan ”palvelijana” (eli diakonina) ja saa kiitokset Paavalilta. Mutta kuten Priskillankin kohdalla, Raamattu ei missään sano, että Foibe olisi ollut paimen (pastor) tai miesten opettaja seurakunnassa. ”Taitava opettamaan” on annettu vaatimuksena vanhimmille, ei diakoneille (1. Tim. 3:1-13; Tiit. 1:6-9).

Kohdan 1. Tim. 2: 11-14 rakenne tekee täysin selväksi syyn, miksi naiset eivät voi olla pastoreita. Jae 13 alkaa sanalla ”sillä” antaen syyn Paavalin lausunnolle jakeissa 11-12. Miksi naisten ei pitäisi opettaa eikä olla miesten yläpuolella? Koska ”Aadam luotiin ensin, sitten Eeva; eikä Aadamia petetty, vaan nainen petettiin ja joutui rikkomukseen” (jakeet 13-14). Jumala loi Aadamin ensin ja sitten Eevan olemaan ”apu” Aadamille. Luomisjärjestyksellä on yleinen sovellus perheessä (Ef. 5:22-23) ja seurakunnassa.

Se tosiasia, että Eeva petettiin, on annettu myös jakeessa 1. Tim 2:14 syyksi, että naiset eivät palvele pastoreina, eikä heillä ole hengellistä auktoriteettia miesten yli. Tämä ei tarkoita, että naiset olisivat herkkäuskoisia tai että he olisivat helpommin petettäviä kuin miehet. Jos naiset olisivat helpommin petettäviä, niin miksi heidän sallitaan opettaa lapsia (joita on helppo pettää) ja toisia naisia (jotka muka ovat helpommin petettäviä)? Teksti sanoo vain, että naisten ei tule opettaa miehiä eikä omata hengellistä auktoriteettia miesten yli, koska Eeva petettiin. Jumala on päättänyt antaa miehille ensisijaisen opetuksellisen auktoriteetin seurakunnassa.

Monet naiset loistavat vieraanvaraisuuden, laupeudentyön, opettamisen, evankelioimisen ja avustamisen lahjoissa. Paikallisseurakunnan palvelutyö on paljolti naisten varassa. Seurakunnan naisia ei ole rajoitettu julkisesti rukoilemasta tai profetoimasta (1. Kor. 11:5), vaan ainoastaan omimasta hengellistä opetuksellista auktoriteettia miesten yli. Raamattu ei missään rajoita naisia harjoittamasta Pyhän Hengen lahjoja (1. Kor. 12). Naiset, aivan kuten miehetkin, on kutsuttu palvelemaan toisia, osoittamaan Hengen hedelmää (Gal. 5:22-23) ja julistamaan evankeliumia kadotetuille (Matt. 28:18-20; Apt. 1:8; 1. Piet. 3:15).

Jumala on määrännyt vain miehet palvelemaan seurakunnassa hengellisen opetuksellisen auktoriteetin asemissa. Ei siksi, että miehet välttämättä olisivat parempia opettajia, tai että naiset olisivat ala-arvoisia tai vähä-älyisempiä (mikä ei pidä paikkaansa). Se vain on se tapa, jolla Jumala suunnitteli seurakunnan toimivan. Miesten tulee asettaa esimerkki hengellisessä johdossa – elämällään ja sanoillaan. Naisten tulee ottaa vähemmän auktoritatiivinen rooli. Naisia kehotetaan opettamaan toisia naisia (Tiit. 2:3-5). Raamattu ei myöskään rajoita naisia opettamasta lapsia. Ainoa toiminto, jossa naisia rajoitetaan, on opettaminen, eli hengellisen auktoriteetin ottaminen miesten yli. Tämä sulkee naiset pois palvelemasta miesten pastoreina. Se ei tee naisia vähemmän tärkeiksi millään tavalla, vaan sen sijaan keskittää heidän palvelemistaan enemmän sopusointuun Jumalan suunnitelman ja Hänen heille suomansa armoituksen kanssa. – source

Pari vuotta sitten vierailimme mieheni kanssa eräässä baptistikirkossa. Olimme tavanneet pääpastorin ja todella tykkäsimme hänestä. Ainoa asia, joka oli pidätellyt meitä, oli, että se pastori asetti naisia pastoreiksi, ja vanhimmiston puheenjohtaja oli nainen.

Eräänä sunnuntaina me lopulta menimme siihen kirkkoon. Vauvan siunauksen aikana eräs naispastori antoi vanhemmille kirjan ”Jesus Calling” (Suomeksi: Jeesus kutsuu, Kuva ja Sana 2011, lue lisätietoa kirjasta) lahjaksi seurakunnalta. Minä saatoin tuskin pysyä penkissä. Halusin hypätä pystyyn ja huutaa EI!! Mieheni piti minua tiukasti kädestä. Hän ajattelee samalla tavalla kuin minäkin, mutta on yleensä kylmäpäisempi.

Meidän täytyy noudattaa Jumalan Sanaa

Jumala ei muutu. Hänen Sanansa ei muutu. Aika voi muuttua, mutta se ei tarkoita, että meidän tulisi pyrkiä saamaan asiat paremmin samaan ”vireeseen” ajan kanssa. Itseasiassa, kun asiat muuttuvat huonompaan suuntaan, meidän tulee vaikuttaa yhteiskuntaamme Jumalan muuttumattomalla Sanalla! Tämä on syy, miksi ”etsijäherkät” kirkot ovat niin vaarallisia.

Naisten rooli seurakunnassa

On selvää, ettei naisten pitäisi opettaa seurakunnassa. Vanhempien naisten tulee opettaa nuorempia rakastamaan miehiään. Naisia ei ole rajoitettu opettamasta lapsia seurakunnassa.

Olemme tasa-arvoisia Jumalan silmissä, mutta meillä on erilaiset roolit

Jumala ei halveksi naisia näillä opetuksilla Sanasta. Hän antaa selvästi ohjeen, kuinka haluaa seurakuntansa toimivan. Sana sanoo, että aivan kuin avioliitossa, niin naisen verho on mies ja miehen verho on Jeesus. Sana neuvoo miehiä rakastamaan vaimojaan, kuten Jeesus rakastaa seurakuntaa. Sana neuvoo naisia kunnioittamaan miehiään.

Jumala tietää parhaiten. Hän on Jumala EMMEKÄ me.

Shalom b’Yeshua

MARANATHA

grandmageri422@gmail.com

Articles may be found at grandmageri422.me

 

Read Full Post »

Pääkaupunkiseudulla näyttää kirkon piiriin levinneen uusi uskonto. Sen nimi on kehä kolmosen uskonto – vai pitäisikö sanoa kolmen kehän uskonto.

Nimittäin tämän uskonnon harjoittajia ympäröi kolme pyhää kehää, jotka ovat rakkaus, armo ja suvaitsevaisuus. Kristinuskosta tuttu Pyhä kolminaisuus – Isä, Poika ja Pyhä Henki – on vaihdettu nykyaikaisempaan muotoon. Tätä uutta kolminaisuutta maailmakin ymmärtää.

Tässä uudessa uskonnossa käytetään kyllä Raamattua, mutta se on vain puhetta Jumalasta – ihmisjärjen tuotosta siis. Raamatun oppia on näin ollen lupa muutella mielin määrin tälle ajalle sopivaksi. Tämä on kätevää, kun silloin voidaan olla aina kussakin trendissä mukana, ja näin pitää kuluttajat tyytyväisinä.

Kerran eräältä papilta kysyttiin, että miksi ei voitaisi laittaa ei-uskovia pappeja pois ja valita tilalle uskovia. Tämä uskova pappi – siis ihan aikuisten oikeasti uskova – sanoi, että eipä niitä taida löytyä tarpeeksi. Jäisi monta papinvirkaa täyttämättä, ainakin pääkaupunkiseudulla, sanoi tämä setä. No, tunnen kehä kolmosen sisäpuolelta joitakin uskovia pappeja – tai ainakin yhden. Hän ei kuitenkaan ole se, joka eräässä mummopiirissä hermostui mummojen tenttaamiseen ja paukautti Raamatun pöytään sanoen: ”Tämä kirja ei ole totta!”

En aio paljastaa tuon uskovan papin nimeä – en, vaikka ev.lut. kirkon inkvisitiolaitoksen (tuomiokapitulin) pyövelit kuinka uhkailisivat. Menettäisi vielä tuo(kin) pappi-parka työnsä sen takia, kun uskoo Raamattuun Jumalan sanana.

Sattuipa eräänä päivänä silmiin Kirkko&kaupunki-lehden 8.1.2015 ilmestynyt numero. Siinä kerrottiin muun muassa, että lehden yhtenä kolumnistina aloittaa muslimi. Ainoa hengelliseen viittaava artikkeli oli jotain uutta homoteologiaa esittelevä juttu. Löytyihän sieltä lopusta kuitenkin pari ihan oikeasti kristillistä tekstiä – ne olivat yleisönosastokirjoituksia. Ihme ja kumma kun niitä ei ollut sensuroitu, kun toisessa arvosteltiin lehden linjaa ja toisessa oli mainittu niinkin kerettiläinen sana kuin synti.

Kun Kirkko&kaupunki on ottanut kolumnistiksi muslimin, niin eikö se ole epätasa-arvoista? Varmasti nyt pahastuvat ainakin hindulaiset, buddhalaiset, taolaiset, jehovan todistajat, mormonit ja bahá’ílaisuuden edustajat. Hehän voisivat laittaa K&k:n syytteeseen suvaitsemattomuudesta. No eipä hätää! Kynttilänpäivän Tuomasmessussa 8.2.2015 pidettiin keskustelusaarna, johon osallistuivat papin lisäksi edustajat Hare Krishna -liikkeestä, juutalaisesta seurakunnasta ja bahá’í-yhteisöstä. (Seurakuntalainen.fi 9.2.15)

Tuossa ”saarnassa” puhuttiin valosta. Sehän kyllä sopii hyvin tämän uuden uskonnon maailmankuvaan. Kun Jeesus on pudotettu pois syntien sovittajan ja Pelastajan roolista, eikä Hän enää ole edes jumalallista alkuperää, niin tämän uuden uskonnon oppi on itse asiassa sopusoinnussa kaikkien muiden uskontojen kanssa. Tällaista sopusointua kutsutaan hienolla sanalla synkretismi, joka tarkoittaa uskontojen yhteensulautumista.

Idän suurten uskontojen edustajia – hindulaisia, buddhalaisia ja taolaisia – ei tällä kertaa nähty kirkossa. Valaistumisen voi kuitenkin kokea osallistumalla pääkaupungin seurakuntien moniin meditaatiopiireihin, joissa idän uskontojen valo – joka tosiasiassa on pimeyttä – tarjoillaan kivasti kristillisessä viitekehyksessä. Ja jos tällainen penkkiurheilu alkaa kyllästyttää, tuo pimeä valo löytyy kristillisestä joogasta, jolloin kuntokin kohenee samalla.

Pitipä vielä tulla eteeni toinenkin huuhaa-lehti, nimittäin Esse – Espoon seurakuntasanomat. Se antaa esimerkillisen hyvän valaistumisen kokemuksen tästä synkretismistä. Lehden 12.2.2015 ilmestyneessä numerossa eräs kehä kolmosen pastori kehtaa sanoa, että ”Jumalan luokse on monta tietä. Kirkko ei voi määritellä, mitä tietä joku kulkee kristillisten perustotuuksien luo. Lähtökohtana pitäisi olla ihmisen uskonnollinen kokemus ja elävä suhde hengellisyyteen, eivät niinkään kirkon dogmit ja opit.” Tämä pappi viittaa siis kintaalla Raamatun sanalle. Hän antaa haastattelussa ymmärtää, että kun jooga, meditaatio ja tietoinen läsnäolo ovat valtavirtaa, ne pitäisi ottaa entistä enemmän huomioon seurakuntien toiminnassa. Hän haluaa niiden harrastuspiirejä lisää seurakuntiin. Lehden kuvassa kyseinen pappi ottaa hyvinvointimessuilla Äiti Maa -siunauksen energiahoitajalta. Mitähän siunausta tämä pappi mahtaa välittää edelleen omille seurakuntalaisilleen?

Sama pastori sanoo toisessa haastattelussa joogamessuilla, että pääkaupunkiseudulla olisi tilaa sellaiselle seurakunnalle tai yhteisölle, jonka hengellinen profiili olisi uushenkinen. Näin ollen sellaiset ihmiset, joiden usko on vahvasti suuntautunut tällaiseen (new ageen), saisivat olla ja toimia kirkon yhteydessä ja kasvaa sitä kautta kristittyinä. Pastorin mukaan heidän ei tällöin tarvitsisi radikaalisti muuttaa omaa hengellistä elämäänsä, vaan kirkon sanoma voisi vähitellen heissä vaikuttaa.

Kysynpä vaan, että mikä on se kirkon sanoma, joka uushenkisiin vaikuttaisi? Onko se tässä tapauksessa kehä kolmosen uskonnon sanoma, joka on loppujen lopuksi sama kuin new agessa – kaikki tiet vievät Jumalan luo? Miten siinä mahtaa käydäkään, kun tuolla tiellä sokea sokeaa taluttaa (Luuk. 6:39)…

Olen monesti miettinyt, miten joku elävä uskova voi pysyä tuollaista uskontoa harjoittavassa yhteisössä hengellisesti elossa. Kirjoittaahan Paavali:

Älkää antautuko kantamaan vierasta iestä yhdessä uskottomien kanssa; sillä mitä yhteistä on vanhurskaudella ja vääryydellä? Tai mitä yhteyttä on valkeudella ja pimeydellä? Ja miten sopivat yhteen Kristus ja Beliar? Tai mitä yhteistä osaa uskovaisella on uskottoman kanssa? Ja miten soveltuvat yhteen Jumalan temppeli ja epäjumalat? Sillä me olemme elävän Jumalan temppeli, niinkuin Jumala on sanonut: ”Minä olen heissä asuva ja vaeltava heidän keskellään ja oleva heidän Jumalansa, ja he ovat minun kansani”. Sentähden: ”Lähtekää pois heidän keskeltänsä ja erotkaa heistä, sanoo Herra, älkääkä saastaiseen koskeko; niin minä otan teidät huostaani ja olen teidän Isänne, ja te tulette minun pojikseni ja tyttärikseni, sanoo Herra, Kaikkivaltias”. (2. Kor. 6:14-18)

En ole ketään kehottamassa eroamaan kirkosta, koska me kirkollisveron maksajat olemme nykyisin entistä tärkeämpiä. Nimittäin päivä päivältä jäsenmäärä vähenee, kun kirkko on joko liian suvaitseva tai ei ole tarpeeksi suvaitseva, ja pitäähän meidän vielä uskoa hyvän tekemiseen. No kehä kolmosen sisäpuolella tähän huutoon on kyllä yritetty vastata. Valitettavasti Iisebelin henki ja Baalin alttareiden mädäntynyt haju on sieltä alkanut levitä koko maahan turruttaen yhä useampien mielen.

Monet ovat silti löytäneet hengellisen kodin jostain muusta oikeasti kristillisestä yhteisöstä. Onneksi sellaisiakin sentään on vielä, vaikka määrärahoja joiltain niiltä on yritettykin viedä.

Suomessa olisi tilausta muutamalle marttilutherille, jotka saisivat aloittaa täällä uskonpuhdistuksen. Tai Elialle, joka repisi maahan Baalin alttarit. Kaatoihan Jeesuskin temppelissä rahanvaihtajien pöydät, kun Hänen Isänsä huoneesta oli tehty rosvojen luola (Matt. 21:12,13). Suomen Siion tarvitsee pikaista puhdistusta kehä kolmosen uskonnosta, tuosta Beliarin hengen saastuttamasta opista!


Jälkipuhe

Tiedän, että tämä kirjoitus aiheuttaa närää, ja ehkä myös närästystä, jos sen pureskelematta nielee. Olisiko minun pitänyt olla hienotunteisempi toista uskontoa – kehä kolmosen uskontoa – kohtaan? Ei olisi. Olen sanonut ehkä liiankin kauniisti sen, mitä ajattelen siitä.

Meidän toki pitää kunnioittaa toisen uskontoa ja myös tahtoa olla uskomatta. Sitä en voi kuitenkaan kunnioittaa, että kehä kolmosen uskonto salakavalasti ujuttaa harhaoppejaan Suomen ev.lut. kirkon sisälle ja harjoittaa sellaista epäjumalanpalvelusta, joka on kauhistusta Jumalan silmissä. Tuo uusi uskonto käyttää ovelasti kirkon kulisseja saadakseen yleisen hyväksynnän, ja alkaa sanella, millaiseksi kirkon ikiaikainen, Raamattuun nojaava, oppi pitäisi muokata. Jos se reilusti toimisi jollain eri nimellä omana kirkkokuntanaan, niin en sanoisi siitä mitään.

Totisia uskovia pappeja kyllä ajetaan kirkon viroista pois, mutta Jumalan sanan – Raamatun – arvovaltaa halventavat saavat siellä uskoa ja opettaa mitä haluavat, ilman että siihen kukaan puuttuu. Ja jos siihen inkvisitiolaitokseen lähettää kantelun, niin se ei johda mihinkään.

Vielä lopuksi tuoretta tietoa sukulaisilta pääkaupunkiseudulta: on siellä kuulemma jopa kaksinumeroinen luku Raamattu-uskollisia pappeja. Ja ”piilossa olevia” lienee vielä lisää. Herra auttakoon heitä kestämään uskossa ja antakoon rohkeutta pitää elävää sanomaa ja totuutta esillä!

Read Full Post »

Piispoista Irja Askola ja Björn Vikström ovat arkkipiispa Mäkisen lisäksi selkeästi asettuneet samaa sukupuolta olevien liittojen taakse. Mikä mahtaa olla heidän perustelunsa asialle?

Liberaalitkin raamatuntutkijat sanovat, että Raamatun kanta homoseksuaaliseen käyttäytymiseen on selvä: se on selkeästi kielteinen. Viittaan tässä emeritusprofessori Heikki Räisäsen ja dosentti Kari Kuulan lausuntoihin.

Jotkut viittaavat Daavidin ja Joonatanin suhteeseen homoeroottisena, mutta esimerkiksi Kuula sanoo, että tämä on väärä tulkinta. Kyse on lujasta ystävyyssuhteesta.

Kun tutkijat sanovat, että Raamattu ei missään kohdassa hyväksy homoseksuaalisuutta, niin eikö asia ole sitten päivän selvä? Kun se ei ole selvä ainakaan edellä mainituille piispoille, niin mistä oikein onkaan kysymys?

Kysymys on yksinkertaisesti siitä, onko Raamattu oikeasti Jumalan sanaa – onko Jumala sanonut:

Herra sanoi Moosekselle: ”Sano israelilaisille: Minä olen Herra, teidän Jumalanne. … Älä makaa miehen kanssa niin kuin naisen kanssa maataan, sillä se on kauhistuttava teko.” (3. Moos. 18:1,2,22)

Ja jos onkin sanonut, niin ei kai Jumala enää nykyisin ole samaa mieltä kuin on joskus ollut?

Tuossa 3. Mooseksen kirjan 18. luvussa Jumala ilmoittaa Mooseksen kautta israelilaisille koko joukon erinäisiä asioita, jotka ovat iljetystä Herra silmissä. Nykyajan Raamatun tulkitsijat sen sijaan sanovat, että homoseksuaalisuuteen suhtautumista ei ratkaista Raamatun ilmaiseman asenteen pohjalta, vaan Raamatun kielteinen kanta ohitetaan tässä asiassa inhimillisyyden takia. ”Tässä asiassa yksinkertaisesti nykyajan tietämys ja valistunut etiikka on ajanut Raamatun käsitysten ohi”, sanoo Heikki Räisänen.

Kristitty voi kysyä mielessään, kumpi on viisaampi: ”valistuneet” ihmisajatukset vai Jumalan sana? Jumalaan uskova tietää oikean vastauksen, mutta Jumalan arvovaltaan uskomaton ei tietenkään näe perimmäistä totuutta asiassa. Omissa silmissään ”viisas” ihminen ei ensinnäkään tunnusta, että on Jumala, joka on jotain sanonut. Niin ollen on helppo muuttaa tällaisen ”Jumalan” sanoja mennen tullen – aivan kuin Jumala olisi ristiriidassa itsensä kanssa. Tosiasia kuitenkin on, että Pyhä Jumala on ikuinen ja muuttumaton, samoin Hänen sanansa.

Joku voi vedota siihen, että eiväthän Vanhan testamentin käskyt päde enää uuden liiton aikana. Totuus on kuitenkin se, että osa pätee edelleenkin, osa oli tarkoitettu siihen aikakauteen. Edellä luettu Jumalan käsky on niin sanottu moraalikäsky, joka on voimassa aina. Lue tarkempi selostus artikkelista Miten kristittyjen tulisi suhtautua Vanhan testamentin lakeihin? Ja kuten hiukan myöhemmin käy ilmi, niin liberaalitutkijakin myöntää sen totuuden, että Uusi testamentti yksiselitteisesti torjuu homoseksuaalisen käyttäytymisen.

Homoseksuaalisuuden puolustajat vetoavat lisäksi sellaisiin seikkoihin, että samalla jos homoseksuaalisuuden harjoittaminen kielletään, pitäisi Raamatun mukaan myös orjuus sallia ja hiusten leikkaaminen kieltää. Tuossa mainitussa artikkelissa vastataan myös näihin ja muihin vastaaviin väitteisiin.

Arkkipiispa Kari Mäkinen on sanonut, että kirkon avioliittokäsitystä on arvioitava uudelleen. Olen varma, että siinä keskustelussa otetaan esille ne argumentit, jotka löytyvät Kari Kuulan laajasta selvityksestä Raamattu ja homoseksuaalisuus (105 s.). Se kannattaa jokaisen lukea. Keskustelu kirkon avioliittokäsityksestä tulee pohjimmiltaan palautumaan siihen, onko Raamattu todella Jumalan ilmoitusta.

Kuula kiteyttää em. selvityksessään Uuden testamentin kannan homoseksuaaliseen käyttäytymiseen (s. 81-82). Tässä johtopäätökset, joista tutkijat ovat jotakuinkin yksimielisiä, tiivistetysti:

  • Varhainen kristillisyys suhtautui torjuvasti kaikkeen homoseksuaaliseen käyttäytymiseen.
  • Kielteinen kanta periytyi juutalaisesta traditiosta ja se on yhteneväinen Vanhan testamentin kanssa.
  • Evankeliumeissa ei puhuta homoseksuaalisesta käyttäytymisestä. Luontevin tulkinta on, että Jeesuksella ei ollut perinteisestä juutalaisesta näkemyksestä poikkeavaa kantaa asiasta; Hän piti homoseksuaalista käyttäytymistä Jumalan tahdon vastaisena.

Sitten ovat erikseen ne argumentit, joilla perustellaan samaa sukupuolta olevien rakkaus ja parisuhde. Niistäkin voi lukea Kuulan selvityksestä. Valitettavasti hänen loppupäätelmänsä ovat ihmisviisauden kyllästämiä yrittäen peittää alleen Jumalan selkeän ilmoituksen.

Yhteys-liikkeen tuki ry:n puheenjohtaja Ulf Särs sanoo: ”Olen vakuuttunut siitä, että asenteet seksuaalivähemmistöjä kohtaan muuttuvat koko ajan hyväksyvämmiksi ja tämä on Pyhän Hengen työtä ajassamme. Pyhä Henki on totuuden henki ja vaikuttaa vääjäämättä siihen suuntaan, että seksuaalivähemmistöjen oikeudet toteutuvat yhä paremmin kirkossa ja yhteiskunnassa.”

Pyhä Henki sanoo puolestaan minulle, että tuossa edellä ei puhu Pyhä Henki vaan tämän ajan antikristillinen henki. Pyhä Henki sanoo, että Raamattu on muuttumatonta Jumalan sanaa, ja Hän on ilmoittanut siinä itsensä ja tahtonsa meille. Hänen sanansa on sama eilen, tänään ja iankaikkisesti. Jumalan tahdon mukaista ja siunamaa ei ole sellainen, mikä turhentaa Hänen sanansa.

Lue roomalaiskirjeen 1. luvusta ainakin jakeet 18-28 ajatuksen kanssa. Ne ovat juuri nyt hyvin ajankohtaiset.

18 Sillä Jumalan viha ilmestyy taivaasta kaikkea ihmisten jumalattomuutta ja vääryyttä vastaan, niiden, jotka pitävät totuutta vääryyden vallassa,
19 sentähden että se, mikä Jumalasta voidaan tietää, on ilmeistä heidän keskuudessaan; sillä Jumala on sen heille ilmoittanut.
20 Sillä hänen näkymätön olemuksensa, hänen iankaikkinen voimansa ja jumalallisuutensa, ovat, kun niitä hänen teoissansa tarkataan, maailman luomisesta asti nähtävinä, niin etteivät he voi millään itseänsä puolustaa,
21 koska he, vaikka ovat tunteneet Jumalan, eivät ole häntä Jumalana kunnioittaneet eivätkä kiittäneet, vaan ovat ajatuksiltansa turhistuneet, ja heidän ymmärtämätön sydämensä on pimentynyt.
22 Kehuessaan viisaita olevansa he ovat tyhmiksi tulleet
23 ja ovat katoamattoman Jumalan kirkkauden muuttaneet katoavaisen ihmisen ja lintujen ja nelijalkaisten ja matelevaisten kuvan kaltaiseksi.
24 Sentähden Jumala on heidät, heidän sydämensä himoissa, hyljännyt saastaisuuteen, häpäisemään itse omat ruumiinsa,
25 nuo, jotka ovat vaihtaneet Jumalan totuuden valheeseen ja kunnioittaneet ja palvelleet luotua enemmän kuin Luojaa, joka on ylistetty iankaikkisesti, amen.
26 Sentähden Jumala on hyljännyt heidät häpeällisiin himoihin; sillä heidän naispuolensa ovat vaihtaneet luonnollisen yhteyden luonnonvastaiseen;
27 samoin miespuoletkin, luopuen luonnollisesta yhteydestä naispuolen kanssa, ovat kiimoissaan syttyneet toisiinsa ja harjoittaneet, miespuolet miespuolten kanssa, riettautta ja villiintymisestään saaneet itseensä sen palkan, mikä saada piti.
28 Ja niinkuin heille ei kelvannut pitää kiinni Jumalan tuntemisesta, niin Jumala hylkäsi heidät heidän kelvottoman mielensä valtaan, tekemään sopimattomia.

Tämä Paavalin kirjoittama teksti kohdistuu niin homoseksuaalisuuden harjoittajiin kuin tämän ajan viisaisiin. Se luokittelee tyhmyydeksi niiden viisauden, jotka tulkitsevat Raamattua ohi Jumalan Pyhän Hengen ilmoituksen.

Jeesus itse sanoi, että ”te eksytte, koska te ette tunne kirjoituksia ettekä Jumalan voimaa” (Matt 22:29).

Sen ajan avioliittokeskusteluun Jeesus otti kantaa sanoen fariseuksille: ”’Ettekö ole lukeneet, että Luoja alun perin teki ihmisen mieheksi ja naiseksi?’ Ja hän jatkoi: ’Sen tähden mies jättää isänsä ja äitinsä ja liittyy vaimoonsa, niin että nämä kaksi tulevat yhdeksi lihaksi. He eivät siis enää ole kaksi, he ovat yksi. Ja minkä Jumala on yhdistänyt, sitä älköön ihminen erottako.'” (Matt. 19:4-6)

Häntä olisi syytä kuunnella tänäkin päivänä, sillä ”Jeesus Kristus on sama eilen ja tänään ja iankaikkisesti” (Hepr. 13:8).

Read Full Post »

Eduskunta äänesti tänään tasa-arvoisesta avioliittolaista. Äänin 105-92 se päätti johdattaa Suomen kansan Sodoman ja Gomorran tielle. Peukuttakoot papit miten paljon tahansa tai levittäköön arkkipiispa antikristillisiä mielipiteitään sydämensä kyllyydestä, niin Jumala ei silti sitoudu tähän äänestystulokseen.

Jossain nettikeskustelussa solvattiin uskovia, että miten he muka voivat tietää Jumalan ajatukset? Vastaus on yksinkertainen: Raamattu on Jumalan sanaa, ja siellä Jumala on selkeästi ilmoittanut itsensä. Hän on antanut ne raamit, joissa elää, ja myös valmistanut pelastuksen ihmiskunnalle. Jumala ei voi silti siunata sellaista, mistä Hän on selkeästi varoittanut.

Raamattu on oikeasti Jumalan puhetta – valitettavasti kaikki papit eivät sitä ymmärrä. Ja kun he eivät usko Raamattuun Jumalan sanana, eivät he voi opettaa sitä muillekaan totuudenmukaisesti. Näin kirkko mukautuu opettamaan sen korvasyyhyn mukaan, mitä kansa haluaa kuulla. Suomessa on paljon uskovia pappeja, mutta jostain kumman syystä mediassa ääneen pääsevät vain ne liberaalit.

Aion myöhemmin kirjoittaa Raamatun arvovallasta lisää – siitä, miten ihmeellinen ja tosi kirja se on.

Kun kirkosta eroaa netin kautta päivittäin noin 150-200 henkilöä, niin tänään kirkosta on eronnut jo yli kaksituhatta henkilöä (2032 klo 21.00). Eroamisen syyksi on ilmoitettu lähes yksinomaan arkkipiispa Kari Mäkisen kannanotot ja luopuminen Raamatun sanasta.

Kun kuuntelen arkkipiispan tämänpäiväisiä lausuntoja, en ihmettele yhtään, jos kaikki perinteisesti Raamattuun uskovat lähtevät kirkosta – ennemmin tai myöhemmin. Kun susi on lammaslauman paimenena, varmasti tuleekin pakokauhu. Mäkisen toimia on aktiiviseurakuntalaisten piirissä seurattu jo pitkään, eikä monikaan eroa hetken mielijohteesta. Nyt vain tuli se viimeinen pisara ja mitta täyttyi. Lue artikkelini Arkkipiispan tuki tasa-arvoiselle avioliittolaille, jossa on referoitu Mäkisen kannanottoja samaa sukupuolta olevien parien puolesta.

Keskustelupalstojen kommenttien perusteella uskoisin, että eroajien joukossa on paljon tavallisia rivikansalaisiakin – niitä, jotka vain muuten pitävät perinteisiä arvoja kunniassa.

Eduskunnan äänestystulos etenee suureen valiokuntaan. Se laatii oman mietintönsä lakiehdotuksen hylkäämisestä tai muuttamisesta. Sen jälkeen mietintö palaa takaisin eduskunnan käsiteltäväksi. Jos eduskunta sen hyväksyy, varsinainen laki jää seuraavan hallituksen ja eduskunnan laadittavaksi. Tämä voi olla mielenkiintoinen tilanne, sillä tasa-arvoiseen avioliittolakiin nihkeästi suhtautuva Keskusta on tällä haavaa gallup-kyselyiden kannatusmittauksissa ykkösenä. Eduskuntaalit pidetään huhtikuussa 2014, ja nyt onkin mielenkiintoista nähdä, kuinka tänään eduskunnassa suoritettu äänestys vaikuttaa puolueiden kannatuslukemiin.

Päivitys 6.12.2014

Kirkosta eroaa eroakirkosta.fi-sivuston kautta tavallisesti päivittäin noin 150-200 henkilöä. Äänestyksen jälkeen luvut ovat olleet seuraavat:

  • Pe 28.11. 2612 henkilöä (äänestyspäivä)
  • La 29.11. 5144 hlöä
  • Su 30.11. 5428 hlöä
  • Ma 1.12. 3436 hlöä
  • Ti 2.12. 1672 hlöä
  • Ke 3.12. 906 hlöä
  • To 4.12. 690 hlöä
  • Pe 5.12. 597 hlöä
  • La 6.12. 676 hlöä

Kaiken kaikkiaan eroajia on ollut viikon aikana äänestyksen jälkeen noin 20 000 henkilöä.

Vuonna 2010 TV:ssä lähetetyn Homoillan jälkeen erottiin kirkosta Päivi Räsäsen takia, vaikka hän esiintyi yksityishenkilönä, ei kirkon edustajana. Kun A-studiossa 3.12. kysyttiin arkkipiispa Mäkiseltä, esittikö hän tukensa sateenkaariväelle arkkipiispana vai Kari Mäkisenä, Mäkinen vastasi esiintyneensä ”arkkipiispa Kari Mäkisenä”.

Hyvä osoitus ajan hengestä on, että kun tavallinen seurakuntalainen sanoo Jumalan sanan mukaisen mielipiteensä, aiheuttaa se huomattavasti suuremman eromäärän verrattuna siihen, että kirkon edustaja esittää omia epäraamatullisia lausuntojaan arkkipiispan roolissa.

Arkkipiispa sanoi esittäneensä kannanottonsa harkitusti, siis tieten tahtoen, ei vain lipsauttaen ajatuksia tahtomattaan. Kun kirkon jäsenmäärä on koko ajan laskusuunnassa, tämä kirkonmies ajattelee, että enemmistö Suomen kansasta kuitenkin hyväksyy samaa sukupuolta olevien parisuhteet ja avioliitot. Ja kun konservatiivit saadaan putsattua tieltä pois, voivat kirkkoon liittyä ne, jotka ovat eronneet kirkon vanhakantaisten ajatusten takia.

Juuri julkaistu Iltalehden Taloustutkimuksella teettämä tutkimus tukee Mäkisen ajattelutapaa. Tutkimuksen mukaan loppujen lopuksi varsin harva kirkosta eroava ilmoittaa lähtönsä syyksi kirkon vapaamielisyyden. Sen sijaan yli 60 % eronneista tai sitä harkitsevista sanoo syyksi kirkon liiallisen vanhoillisuuden.

Iltalehden mukaan ”Mäkinen on todennäköisesti hyvinkin oikealla linjalla, jos kirkossa ollaan huolestuneita jäsenten määrästä.” Lehden mukaan liberaalit kannanotot ovat kirkolle pikemminkin hyödyksi, ja kirkon sanoma kannattaa päivittää tälle vuosituhannelle. No tätähän arkkipiispa onkin ansiokkaasti tehnyt!

Edellä mainitussa A-studion lähetyksessä arkkipiispa jo toteuttikin tätä toivetta kirkon sanoman päivittämisestä. Hän totesi, että perhettä, seksuaalisuutta ja avioliittoa koskevat kysymykset eivät ole uskomme kannalta perustavaa laatua olevia asioita. Uskomme kohde on Kristus.

Uskomme kohde on Kristus, mutta jos Raamatun sanasta otetaan osa pois, lähtee sieltä kohta loputkin tarpeettomana. Jos ei uskalleta sanoa syntiä synniksi, niin ei Kristuksellakaan ole enää mitään virkaa.

Read Full Post »

Tulevana perjantaina 28.11.2014 klo 13 Suomen eduskunta äänestää tasa-arvoisesta avioliittolaista. Näillä näkymin tulos voi olla kumpi tahansa. Eduskunnan lakivaliokunta hylkäsi viime torstaina ehdotuksen äänin 9-8, mikä antaa viitteitä siihen, että tuleva äänestyskin on tasainen.

Nyt on jokaisen Jumalan sanaa kunnioittavan kristityn syytä hiljentyä rukoukseen sen puolesta, että aloitetta ei hyväksyttäisi. Jos lakialoite hyväksytään, siitä seuraa suuria muutoksia Suomalaisessa yhteiskunnassa. On hyvä panna merkille, miten muualla maailmassa on käynyt. Joitain viitteitä löytyy artikkelista Homoliikkeen ylivalta.

Eduskunnan lakivaliokunta on pohtinut mahdollisen lain vaikutuksia: ”Uskonnolliset yhdyskunnat kantavat kuitenkin huolta avioliittolain muutosten vaikutuksista uskonnollisten yhdyskuntien sanan- ja uskonnonvapauteen. Vaarana pidetään, että uskonnolliset yhdyskunnat joutuvat syrjittyyn asemaan tai niihin kohdistetaan syrjintäväitteitä opetuksensa ja vihkimiskäytäntöjensä vuoksi.” (Lakivaliokunnan mietintö 14/2014 vp)

Mietinnössään lakivaliokunta toteaa lisäksi, että nykyinen laki rekisteröidystä parisuhteesta on riittävä perustuslain ja ihmisoikeuksien kannalta, myös Euroopan Unionin säädökset ja käytännöt huomioiden. ”Lakimuutos on lähinnä symbolinen askel”, toteavat STT:n haastattelussa siviilioikeuden professori Urpo Kangas ja Sateenkaariperheiden toiminnanjohtaja Juha Jämsä.

Jos mahdollinen lakimuutos ei tuo isoja muutoksia samaa sukupuolta oleville pareille, se olisi kuitenkin yksi suurimmista mullistuksista Suomen kristillisellä kentällä. Käytännössä Raamattuun pitäytyvä opetus joutuisi menemään ”maan alle”. Totuuden sanominen tietyistä asioista radiossa tai televisiossa olisi sitten tuskin mahdollista ilman pelkoa toimiluvan menettämisestä.

Rukoillaan ja paastotaan tämän asian puolesta – että esitys tasa-arvoisesta avioliittolaista hylättäisiin. Elävä Jumala Pyhän Henkensä kautta voi vaikuttaa kansanedustajiin.

Read Full Post »

Mediassa on laajalti uutisoitu sitä, kun Vantaan ja Tikkurilan seurakuntien edustajat osallistuvat Sexhibition-erotiikkamessuille. Asiasta kertovat muun muassa Iltalehti ja Kotimaa24.

Niin, seurakunnista menee lähetystö – vaiko peräti lähetystyöntekijöitä? – seksimessuille. Kotimaa24:n uutisotsikossa kirkkoherra toivookin työrauhaa messujen kirkon osastolle. Lieneekö siellä sielunhoitoa tarjolla, vai jotain muuta? Ollaanko pääkaupunkiseudun seurakunnissa nyt etsimässä vaikutteita, jotta voidaan järjestää kirkossakin oikea erotiikkamessu – sillä onhan näitä muitakin erikoismessuja, kuten metallimessu, sateenkaarimessu jne.

Tämä asettuu samaan sarjaan piispa Irja Askolan puheiden kanssa koskien seurakuntavaaleja. Hänen mukaansa seksuaalivähemmistöt ovat tervetulleita mukaan vaaleihin, sillä on hyvä, että päätöksenteossa on mukana erilaisia ihmisryhmiä. ”Ei Jeesuskaan pelännyt erilaisuutta”, totesi Askola. Jeesus ei pelännyt erilaisuutta, mutta ei hänkään kaikkea hyväksy.

Eikö kirkolla ole mitään muuta sanottavaa ihmisille tässä ajassa? Rakkaudesta, suvaitsevaisuudesta ja nyt seksistä on tehty se uusi evankeliumi, jonka ajatellaan uppoavan kansaan. Kunhan ei vain kirkko uppoaisi tällaisen evankeliumin myötä.

Paikkakunnallamme eräs julkisesti ateistiksi tunnustautuva oli asettumassa ehdolle seurakuntavaaleihin. Hän ilmoitti suoraan, että ”olen edelleen täydellisesti ateisti enkä usko taruihin jumalasta”. Tässähän on se ristiriita, että ehdokkaaksi asettuvan on kirkkolain mukaan oltava ”kristillisestä vakaumuksesta tunnettu”. Kirkon pää-äänenkannattaja Kotimaa-lehti käyttikin tämän asian käsittelyyn runsaasti palstatilaa. Erittäin kummallista asiassa oli se, että pääkirjoitusta myöten todettiin, että kyseinen kirkkolain vakaumus-kohta on täysin vanhentunut ja vaadittiin sen poistamista! Näin Kotimaa-lehti on osaltaan edistämässä antikristillisyyden soluttautumista seurakuntaan.

Kuka laittaisi pukin kaalimaan vartijaksi tai vaikkapa ottaisi julkisesti tunnetun päihteiden käyttäjän raittiusyhdistyksen puheenjohtajaksi? Ei tuonkaltainen ole normaalielämässä mahdollista, mutta ev.lut-kirkossa kylläkin! Edellä mainittu ehdokas ei sitten asiasta nousseen kohun vuoksi halunnut pahoittaa ihmisten mieliä ja luopui ehdokkuudestaan.

Se mikä tulevaisuudessa todennäköisesti on mahdollista ev.lut. kirkossa – eli jopa ateisti pääsee kirkollisiin luottamustehtäviin – ei taatusti tule kysymykseenkään vapaissa suunnissa. Niissä vanhimmistoon valitaan nimenomaan niitä, jotka tunnetaan kristillisestä vakaumuksesta ja nuhteettomasta elämästä Tiit. 1:5-9 mukaisesti. Jos ev.lut. kirkon kirkkolakia muokataan, niin miksi kelpoisuusehtona ei voisi olla, että ehdokkaan on sitouduttava edes apostoliseen uskontunnustukseen? Sitä kai voi pitää vähimmäisedellytyksenä luottamushenkilölle.

Seurakuntalainen.fi-sivuston haastattelussa Pekka Simojoki toteaa, että ”kirkon kohtalo voidaan ratkaista näissä vaaleissa”. Hänen mukaansa niissä maissa, joissa kirkoissa on irrottauduttu perinteisistä Raamatun mukaisista arvoista, väkimäärä seurakunnissa on vähentynyt. Siellä missä pitäydytään Raamatun sanassa, seurakunnat päinvastoin kasavavat.

Seurakuntavaalien teemana on ”Usko hyvän tekemiseen”. Radiomainoksessa sanottiin: ”Ovet auki, ovet kiinni? Äänestämällä voit vaikuttaa, millainen tunnelma sinun seurakunnassasi on.” Kirkossa pelätään puhua Jeesuksesta ja vaietaan hänet kuoliaaksi.

En voi muuta sanoa kuin että tuntuu hirmuisen pahalta tämä ev.lut. kirkon kehitys. Tunnen, miten Pyhä Henki itkee tätä jumalattomuutta – ja erityisesti kun se tunkee esille ihan kirkon ylätasolta asti.

Pekka Simojoki totesi edellä mainitussa haastattelussa: ”Moni niistä, joille Raamattu, kirkko ja Jeesus ovat rakkaita, ovat heittäneet hanskat tiskiin. Olen kuullut monen perinteisesti Raamattua ja uskoa tulkitsevan sanovan: ’yritin, mutta enää en jaksa’.” Omasta tilanteestaan hän toteaa: ”Niin kauan kuin saan tulkita Raamattua perinteisellä tavalla, tehdä työtä ja uskoa niin kuin uskon, pysyn kirkossa.”

Tulevissa seurakuntavaaleissa totisesti vaikutetaan kirkon tulevaisuuteen. Nyt on erittäin tärkeää äänestää sellaisia ehdokkaita, jotka pitävät kiinni Raamatun sanasta!

Read Full Post »

Older Posts »