Viimeiset tapahtumat

KAHDEKSAS LUKU – kristinoppi lyhyesti esitettynä vuodelta 1948

Seitsemäs luku

106 KRISTITYN TOIVO.

Ajan ahdinkojen keskellä kristikunta Jumalan lupauksiin luottaen odottaa sitä riemullista päivää, jolloin Jumalan valtakunta tulee kirkkaudessa. Silloin Jumala on oleva kaikki kaikessa.

Ylistetty olkoon meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala ja Isä, joka suuren laupeutensa mukaan on uudestisynnyttänyt meidät elävään toivoon Jeesuksen Kristuksen kuolleistanousemisen kautta. 1 Piet. 1:3.

Mekin huokaamme sisimmässämme, odottaen lapseksiottamista meidän ruumiimme lunastusta. Sillä toivossa me olemme pelastetut. Room. 8:23–24.

Rohkaiskaa itsenne ja nostakaa päänne, sillä teidän vapautuksenne on lähellä. Luuk. 21:28.

107 IÄISYYDEN RAJALLA.

Kuolemassa ruumis ja henki eroavat toisistaan. Ruumis tulee maaksi jälleen, mutta henki odottaa Kristuksen tulemisen päivää. Vanhurskaille tämä odotus on rauhaa ja Jumalan läheisyyttä, jumalattomille vaivaa ja tuomion odotusta.

Kristus päästää omansa kuoleman kammosta. Kuolema on heille tie elämään, ja heidän hautansa on Kristus pyhittänyt lepokammioksi.

Autuaat ovat ne kuolleet, jotka Herrassa kuolevat tästedes. Totisesti – sanoo Henki – he saavat levätä vaivoistansa, sillä heidän tekonsa seuraavat heitä. Ilm. 14:13.

Rikas mies ja Lasarus: Luuk. 16:19–31.

Kristus meni pois ja saamasi vankeudessa oleville hengille. 1 Piet. 3:19.

Virsikirja 69:4.

108 KRISTUKSEN TULEMINEN.

Nykyisen maailmanajan lopussa Kristus ilmestyy kirkkaudessa. Hän herättää kaikki kuolleet. Vanhurskaiden ruumiit tulevat silloin Kristuksen kirkastetun ruumiin kaltaisiksi.

Kristuksen tulemisen enteet: Matt. 24:3–44.

Siitä päivästä tai hetkestä ei tiedä kukaan, eivät enkelit taivaassa, eikä myöskään Poika, vaan ainoastaan Isä. Mark. 13:32.

Hän on muuttava meidän alennustilamme ruumiin kirkkautensa ruumiin kaltaiseksi. Fil. 3:21.

Kaikki, jotka haudoissa ovat, kuulevat hänen äänensä ja tulevat esiin, ne, jotka ovat hyvää tehneet, elämän ylösnousemukseen, mutta ne, jotka ovat pahaa tehneet, tuomion ylösnousemukseen. Joh. 5:28–29.

Niin on myös kuolleitten ylösnousemus: kylvetään katoavaisuudessa, nousee katoamattomuudessa; kylvetään alhaisuudessa, nousee kirkkaudessa; kylvetään heikkoudessa, nousee voimassa; kylvetään sielullinen ruumis, nousee hengellinen ruumis. 1 Kor. 15:42–44.

Katso, hän tulee pilvissä, ja kaikki silmät saavat nähdä hänet, niidenkin, jotka hänet lävistivät, ja kaikki maan sukukunnat vaikeroitsevat hänen tullessansa. Totisesti, amen. Ilm. 1:7.

109 VIIMEINEN TUOMIO.

Viimeisenä päivänä kaikki ihmiset kootaan Kristuksen tuomioistuimen eteen. Vanhurskaat pääsevät iankaikkiseen elämään, mutta jumalattomat joutuvat kadotukseen, joka oh iankaikkinen ero Jumalaista.

Viimeinen tuomio: Matt. 25:31–46.

Älkää eksykö, Jumala ei salli itseänsä pilkata; sillä mitä ihminen kylvää, sitä hän myös niittää. Joka lihaansa kylvää, se lihasta turmeluksen niittää; mutta joka Henkeen kylvää, se Hengestä iankaikkisen elämän niittää. Gal. 6:7–8.

Minä näin suuren, valkean valtaistuimen ja sillä istuvaisen, jonka kasvoja maa ja taivas pakenivat, eikä niille sijaa löytynyt. Ja minä näin kuolleet, suuret ja pienet, seisomassa valtaistuimen edessä, ja kirjat avattiin; ja avattiin toinen kirja, joka on elämän kirja; ja kuolleet tuomittiin sen perusteella, mitä kirjoihin oli kirjoitettu, tekojensa mukaan. Ilm. 20:11–12.

110 UUDET TAIVAAT JA UUSI MAA.

Kristuksen tulemisessa taivaat ja maa katoavat, ja Jumala luo uudet taivaat ja uuden maan, joissa vanhurskaus asuu. Silloin luomakunta pääsee vapaaksi turmeluksen orjuudesta. Jumalan valtakunta ilmestyy kirkkaudessaan.

Herran päivä on tuleva niinkuin varas, ja silloin taivaat katoavat pauhinalla, ja alkuaineet kuumuudesta hajoavat, ja maa ja kaikki, mitä siihen on tehty palavat. Mutta hänen lupauksensa mukaan me odotamme uusia taivaita ja uutta maata, joissa vanhurskaus asuu. 2 Piet. 3:10, 13.

Maailman kuninkuus on tullut meidän Herrallemme. Ilm. 11:15.

Itse luomakuntakin on tuleva vapautetuksi turmeluksen orjuudesta Jumalan lasten kirkkauden vapauteen. Room. 8:21.

111 IANKAIKKINEN ELÄMÄ.

Iankaikkinen elämä on Jumalan lasten sanomaton autuus ja kirkkaus taivaassa, Jumalan luona. Se alkaa Kristukseen uskovan sydämessä jo täällä, mutta se tulee täydelliseksi vasta pyhien iankaikkisessa levossa. Siellä he ovat pelastetut kaikesta vaivasta ja pahasta. He näkevät Jumalan kasvoista kasvoihin sekä palvelevat ja ylistävät häntä iankaikkisesti.

Niin on Jumalan kansalle sapatinlepo varmasti tuleva. Hebr. 4:9.

Mitä silmä ei ole nähnyt eikä korva kuullut, mikä ei ole ihmisen sydämeen noussut ja minkä Jumala on valmistanut niille, jotka häntä rakastavat. 1 Kor. 2: 9.

Katso, Jumalan maja ihmisten keskellä! Ja hän on asuva heidän keskellänsä, ja he ovat hänen kansansa, ja Jumala itse on oleva heidän kanssaan, heidän Jumalansa; ja hän on pyyhkivä pois kaikki kyyneleet heidän silmistänsä, eikä kuolemaa ole enää oleva, eikä murhetta eikä parkua, eikä kipua ole enää oleva, sillä kaikki entinen on mennyt. Ilm. 21:3–4.

Siell’ kaunis kannel soi,
he veisaa virttä uutta,
ei koskaan lopu se, ei koskaan vanhene.
Ei ääneen täällä voi
sen saada ihanuutta,
kuitenkin veisailen kiitosta Herralle.
Hän verellänsä ja hengellänsä
myös minut Jumalalle lunastanut on.
Kunnia, kirkkaus,
voima ja ylistys
Sun Herra, iankaikkisesti olkohon,
ja taivas, maa ja meri amen sanokoon!
Virsikirja 623:4.

Read Full Post »

Kristillinen siveellisyys

SEITSEMÄS LUKU – kristinoppi lyhyesti esitettynä vuodelta 1948

Kuudes luku | Kahdeksas luku

85 PELASTETTU PALVELEMAAN.

Kun Jumala armosta antaa meille syntimme anteeksi, se synnyttää sydämessämme rakkautta, kiitollisuutta ja uskon kuuliaisuutta. Nämä saattavat meidät palvelemaan Jumalaa ja lähimmäisiämme. Kristityn koko elämä on palvelemista. Tällaista elämää sanomme kristilliseksi siveellisyydeksi.

Me rakastamme, sillä hän on ensin rakastanut meitä. 1 Joh. 4:19.

Kristuksen rakkaus vaatii meitä, jotka olemme tulleet tähän päätökseen: yksi on kuollut kaikkien edestä, siis myös kaikki ovat kuolleet; ja hän on kuollut kaikkien edestä, että ne, jotka elävät, eivät enää eläisi itselleen, vaan hänelle, joka heidän edestään on kuollut ja ylösnoussut. 2 Kor. 5:14–15.

Kantakaa toistenne kuormia ja niin te täytätte Kristuksen lain. Gal. 6:2.

Laupias samarialainen: Luuk. 10:30–37.

Usko on elävä, uuttera, toimelias, voimallinen asia; sen vuoksi on mahdotonta, ettei se lakkaamatta tahtoisi vaikuttaa hyvää. Martti Luther.

86 ILOISIN JA VAPAIN SYDÄMIN.

Kristitty ei tottele Jumalan tahtoa pakosta, vastahakoisesti tai palkan toivossa, vaan mielellään, ”iloisin ja vapain sydämin”.

Palvelkaa Herraa ilolla. Ps. 100:2.

Kun olette tehneet kaiken, mitä teidän on käsketty tehdä, sanokaa: ”Me olemme ansiottomia palvelijoita; olemme tehneet vain sen, minkä olimme velvolliset tekemään”. Luuk. 17:10.

Toimi iloisin ja vapain sydämin. Martti Luther.

87 KRISTILLINEN MIELENLAATU.

Kristitty pyytää elää niin, etteivät vain hänen tekonsa, vaan koko hänen elämänsä suunta olisi Jumalan mielen mukainen.

Armosta eläessään hän tahtoo pysyä nöyränä. Koska hän on saanut kaikki lahjat ja tehtävät Jumalalta, hän tahtoo olla uskollinen kaikessa.

Koettelemuksissa ja kärsimyksissä hän oppii kärsivällisyyttä, sillä hän ottaa kaikki kohtalonsa Jumalan kädestä.

Kristitty pyrkii kaikessa noudattamaan totuutta. Kun hän omassatunnossaan kuulee Jumalan äänen, hän on vapaa ihmisten tuomioista

Tehkää puu hyväksi ja sen hedelmä hyväksi. Matt. 12:33.

Olkoon teillä se mieli, joka myös Kristuksella Jeesuksella oli. Fil. 2:5.

Jumala on ylpeitä vastaan, mutta nöyrille hän antaa armon. 1 Piet. 5:5.

Sitä tässä huoneenhaltijoilta ennen muuta vaaditaan, että heidät havaitaan uskollisiksi. 1 Kor. 4:2.

Ahdistus saa aikaan kärsivällisyyttä, mutta kärsivällisyys koettelemuksen kestämistä. Room. 5:3–4.

Kristitty ihminen on uskossaan vapaa ja kaikkien kappaleiden herra. Martti Luther.

88 KUTSUMUS.

Jumala on antanut jokaiselle ihmiselle tehtävän. Tätä Jumalan meille uskomaa tehtävää nimitetään kutsumukseksi. Kutsumuksen uskollisella suorittamisella palvelemme Jumalaa ja lähimmäisiämme.

Rukoile ja tee työtä!

Joka vähimmässä on uskollinen, on paljossakin uskollinen, ja joka vähimmässä on väärä, on paljossakin väärä. Luuk. 16:10.

Virsikirja 449:2.

89 TYÖ.

Jumala on säätänyt ihmiselle työn ja levon vaihtelun.

Työllä hankimme elatuksemme ja tarpeemme. Työ varjelee meitä joutilaisuuden vaaroilta. Työ kasvattaa meissä velvollisuuden ja yhteyden tuntoa. Tunnollinen työn tekeminen antaa meille työn iloa. Silloinkin, kun työ on raskas taakka, Jumala kätkee siihen siunauksen.

Kaikki, mitä teette, se tehkää sydämestänne, niinkuin Herralle eikä ihmisille. Kol. 3:23.

Kuka ei tahdo työtä tehdä, ei hänen syömänkään pidä. 2 Tess. 3:10.

Käsi aurassa, sydän taivaassa!

90 VAPAA-AJAT.

Vapaa-ajat meidän on käytettävä ruumiin ja sielun lepoon ja virkistykseen. Luonto, hyvät kirjat ja harrastukset sekä hyvä seura tarjoavat tervettä ja puhdasta iloa. Niitä saamme kiitollisin mielin käyttää hyväksemme.

Monet käyttävät vapaa-aikojaan väärin. He etsivät iloaan huonoista huvituksista ja väkijuomista. Nämä turmelevat sieluamme ja ruumistamme, särkevät koteja ja johtavat usein rikoksiin.

Sielun suurin virvoitus on osanotto seurakunnan jumalanpalvelukseen ja kotihartauteen.

Kaikki, mikä on totta, mikä kunnioitettavaa, mikä oikeaa, mikä puhdasta, mikä rakastettavaa, mikä hyvältä kuuluvaa, jos on jokin avu ja jos on jotakin kiitettävää, sitä ajatelkaa. Fil. 4:8.

Karttakaa kaikenlaista pahaa. 1 Tess. 5:22.

Huono seura hyvät tavat turmelee. 1 Kor. 15:33.

Ettekö tiedä, että te olette Jumalan temppeli ja että Jumalan Henki asuu teissä? Jos joku turmelee Jumalan temppelin, on Jumala turmeleva hänet; sillä Jumalan temppeli on pyhä, ja sellaisia te olette. 1 Kor. 3:16–17.

Ei ihminen elä ainoastaan leivästä, vaan jokaisesta sanasta, joka Jumalan suusta lähtee. Matt. 4:4.

Minun sieluni ikävöitsee ja halajaa Herran esikartanoihin, minun sydämeni ja ruumiini pyrkii riemuiten elävää Jumalaa kohti. Ps. 84:3.

91 OMAISUUS.

Omaisuus on Jumalan meille antamaa lahjaa. Meidän on käytettävä sitä niin, että siitä on iloa ja siunausta itsellemme ja lähimmäisillemme. Meidän on kartettava sekä ahneutta että tuhlaavaisuutta ja aina muistettava, että paras aarteemme on taivaassa.

Älä köyhyyttä, älä rikkautta minulle anna; anna minulle ravinnoksi määräosani leipää. Sananl. 30:8.

Autuaampi on antaa kuin ottaa. Ap.t. 20:35.

Älkää unhottako tehdä hyvää ja jakaa omastanne. Hebr. 13:16.

Etsikää ensin Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttansa, niin myös kaikki tämä teille annetaan. Matt. 6:33.

92 SIVEELLINEN YHTEISELÄMÄ.

Tärkeimmät elämänalat, joilla kristitty suorittaa palvelutehtävänsä, ovat koti, valtio, kulttuurielämä ja kirkko.

93 KOTI JA PERHE.

Hyvä koti on Jumalan suuri lahja. Se liittää yhteen vanhemmat, lapset ja perheen muut jäsenet. Perheen perustuksena on avioliitto. Avioliitossa mies ja nainen yhtyvät koko elinikänsä kestävään liittoon. Heidän tehtävänään on Jumalan pelossa hoitaa ja kasvattaa sekä toisiaan että lapsiaan.

Avioliitto pidettäköön kunniassa kaikkien kesken. Hebr. 13:4.

Minkä siis Jumala on yhdistänyt, sitä älköön ihminen erottako. Matt. 19:6.

94 KOTIELÄMÄ.

Aviopuolisoiden tulee osoittaa toisilleen rakkautta ja uskollisuutta. Lasten tulee rakastaa, kunnioittaa ja totella vanhempiaan. Kaikkien tulee yhdessä vaalia kodin henkeä, sen hyviä tapoja ja siinä säilyvää arvokasta isien perintöä.

Ennen kaikkea antakaa Kristuksen tulla kotiinne. Kirkkokäsikirja.

Toinen toisenne kunnioittamisessa kilpailkaa keskenänne. Room. 12:10.

Miehet, rakastakaa vaimojanne. Ef. 5:25.

Lapset, olkaa vanhemmillenne kuuliaiset kaikessa, sillä se on otollista Herrassa. Kol. 3:20.

Johda aviopuolisot keskinäiseen rakkauteen, lapset kristilliseen kasvatukseen, isäntäväki oikeudentuntoon, palvelijat uskollisuuteen ja meidät kaikki totiseen parannukseen ja uskoon. Kirkkokäsikirja.

95 YSTÄVÄPIIRI.

Kotiin ja perheeseen liittyy sukulais- ja ystäväpiiri. Ystävyys on kallis lahja. Sen säilyttämiseksi tarvitaan luotettavuutta, uskollisuutta ja myötätuntoa kaikissa elämän vaiheissa.

Joonatan teki liiton Daavidin kanssa, sillä hän rakasti häntä niinkuin omaa sieluansa. 1 Sam. 18:3.

Harrastakaa vieraanvaraisuutta. Room. 12:13.

96 ISÄNMAA.

Jumala on antanut kansallemme yhteisen kodin, isänmaan. Hän on antanut kansallemme tehtävän ja johtanut sen vaiheita halki vuosisatojen. Jumalan lahjaa ovat isiltä perityt hyvät tavat, kielemme ja sivistyksemme.

Jumala tahtoo, että jokainen kansa saisi elää maassaan rauhassa ja noudattaisi vanhurskautta.

Jumala on tehnyt koko ihmissuvun yhdestä ainoasta asumaan kaikkea maanpiiriä ja on säätänyt heille määrätyt ajat ja heidän asumisensa rajat. Ap.t. 7:26.

Vanhurskaus kansan korottaa, mutta synti on kansakuntien häpeä. Sanani. 14:34.

Virsikirja 462:5.

97 VALTIO.

Menneiltä polvilta saamamme kallis perintö on myös vapauteen perustuva yhteiskuntajärjestyksemme. Jumalan sana on vuosisatojen kuluessa opettanut kansaamme kunnioittamaan järjestystä, oikeutta ja jokaisen ihmisen koskemattomuutta sekä vastustamaan sekasortoa ja väkivaltaa.

Kansamme käsitys vapaudesta ja oikeudesta on saanut ilmauksensa laissa. Oikeusjärjestyksen ylläpitämisen Jumala on antanut valtion tehtäväksi.

Maa on rakennettava lailla eikä väkivallan teoilla. Sillä silloin maan käy hyvin, kun lakia noudatetaan. Vanha maakuntalaki.

98 KANSALAISEN OIKEUDET JA VELVOLLISUUDET.

Valtio takaa jäsenilleen joukon yleisiä ihmisoikeuksia. Jokaisella kansalaisella on uskon- ja omantunnon vapaus, ruumiillinen ja siveellinen koskemattomuus, ajatuksen vapaus sekä oikeus saada työtä ja perustaa koti. Jokaisella on yhtäläinen oikeus edistyä ja ottaa osaa maan asioiden ratkaisuun.

Kansalaisen tulee tunnollisesti täyttää velvollisuutensa, harrastaa yksimielisyyttä, kunnioittaa lakia ja oikeutta sekä rukoilla isänmaan puolesta.

Enemmän tulee totella Jumalaa kuin ihmisiä. Ap.t. 5:29.

Esivalta on Jumalan palvelija. Siksi tulee olla alamainen, ei ainoastaan rangaistuksen tähden, vaan myös omantunnon tähden. Room. 13:4, 5:

Minä kehoitan siis ennen kaikkea anomaan, rukoilemaan, pitämään esirukouksia ja kiittämään kaikkien ihmisten puolesta, kuningasten ja kaiken esivallan puolesta, että saisimme viettää rauhallista ja hiljaista elämää kaikessa jumalisuudesta ja kunniallisuudessa. 1 Tim. 2:1–2.

99 VALTION PAKKOKEINOT.

Isänmaan turvallisuuden ja oikeuden ylläpitämisen vuoksi valtio voi vaatia kansalaisiltaan valaa. Vala on Jumalan kasvojen edessä annettu vakuutus tai lupaus, joka on pidettävä pyhänä.

Valtiolla on oikeus rangaista niitä, jotka rikkovat sen lakeja.

Valtio voi myös vaatia meitä puolustamaan isänmaatamme. Kristitty pitää kuitenkin sotaa synnin seurauksena ja kirouksena sekä rukoillen odottaa aikaa, jolloin koittaa Jumalan lupaama pysyvä rauha.

Esivalta ei miekkaa turhaan kanna, koska se on Jumalan palvelija. Room. 13:4.

Rauhan rukous: Virsikirja 573.

100 KULTTUURI.

Jumala on antanut ihmisen tehtäväksi viljellä luontoa niin, että sen voimat saataisiin yhä paremmin palvelemaan elämän suojelemista ja kohottamista. Tätä työtä ja sen tuloksia sanotaan kulttuuriksi.

Herra Jumala otti ihmisen ja pani ihmisen. Eedenin paratiisiin viljelemään ja varjelemaan sitä. 1 Moos. 2:15.

Herra Jumala ajoi hänet pois Eedenin paratiisista viljelemään maata, josta hän oli otettu. 1 Moos. 3:23.

101 TIEDE JA TAIDE.

Jumala on luonut ihmisen sellaiseksi, että hän tahtoo pysähtyä tarkastelemaan ja tutkimaan luontoa ja ihmiselämää. Tällaista tutkimista sanotaan tieteeksi. Tiede on jatkuvasti kehityksen alainen.

Jumala on antanut ihmiselle myös kyvyn nähdä ja tajuta kauneutta. Kauneuden ilmaisemista havainnollisessa muodossa sanotaan taiteeksi.

Meidän on käytettävä näitä lahjoja niin, etteivät ne johdata meitä ylpeyteen ja aistillisuuteen, vaan että ne synnyttävät meissä nöyrää ja kiitollista mieltä elämän antajaa kohtaan ja edistävät Jumalan kunniaa.

Herra, meidän Herramme, kuinka korkea onkaan sinun nimesi kaikessa maassa! Ps. 8:2.

Herran pelko on viisauden alku. Sananl. 9:10.

102 KULTTUURIN VELVOITUS.

Kulttuuri ei ole vain ulkonaista muotoa ja taitavuutta, vaan sydämen sivistystä. Siihen kuuluu, että olemme raittiit ja noudatamme hyviä tapoja. Siihen kuuluu myös, että osoitamme arvonantoa ja ymmärtämystä jokaista ihmistä kohtaan hänen asemaansa katsomatta, suojelemme luontoa ja kohtelemme eläimiä lempeästi.

Älköön teidän kaunistuksenne olko ulkonaista, ei hiusten palmikoimista eikä kultien ympärillenne ripustamista eikä koreihin vaatteisiin pukeutumista, vaan se olkoon salassa oleva sydämen ihminen, hiljaisen ja rauhaisan hengen katoamattomuudessa; tämä on Jumalan silmissä kallis. 1 Piet. 3:3–4.

Te olette kalliisti ostetut. Kirkastakaa siis Jumala ruumiissanne. 1 Kor. 6:20.

103 SUOMEN KIRKKO – HENGELLINEN ÄITIMME.

Suomen kirkko on hengellinen äitimme. Se on opettanut kansaamme lukemaan Jumalan sanaa ja noudattamaan Jumalan tahtoa. Ankarina aikoina se on lohduttanut kansaa ja antanut sille voimaa kärsimyksien kestämiseen. Sen jumalanpalvelus on avoinna jokaiselle. Jumalan sanalla ja rukouksella se siunaa myös elämämme juhlahetket ja saattaa meitä kehdosta hautaan.

Et sinä kuitenkaan kannata juurta, vaan juuri kannattaa sinua. Room. 11:18.

Kirkko on äiti, joka ravitsee ja hoitaa jokaista lastaan. Martti Luther.

104 SUOMEN KIRKKO – KANSANKIRKKO.

Suomen kirkkoa sanotaan kansankirkoksi siksi, että se tahtoo sulkea Jumalan ennättävän armon piiriin koko kansan. Jeesus on käskenyt tehdä kansat hänen opetuslapsikseen. Jokainen ihminen tarvitsee Vapahtajaa, ja Jumalan isänsyli on syntien anteeksiantamuksessa avoinna jokaiselle.

Kirkko odottaa meiltä, että me sen elävinä jäseninä tunnemme vastuuta sen asioista ja henkilökohtaisesti otamme osaa sen toimintaan.

Taivaallinen Isä antaa aurinkonsa koittaa niin pahoille kuin hyvillekin, ja antaa sataa niin väärille kuin vanhurskaillekin. Matt. 5:45.

Jumalan valtakunnan salattu kasvu: Mark. 4:26–29.

Antakaa molempain kasvaa yhdessä elonleikkuuseen asti. Matt. 13:24–30.

105 LÄHETYSTYÖ JA KIRKKOJEN YHTEYS.

Vapahtajan käskyn mukaan evankeliumi on vietävä kaikille kansoille. Tähän tehtävään Suomen kirkko osallistuu tekemällä lähetystyötä.

Suomen kirkko on yhteistyössä muiden kirkkokuntien kanssa toteuttaakseen Vapahtajan rukousta, ”että he yhtä olisivat”. Tässä työssä kirkkomme tahtoo pysyä uskollisena evankelisluterilaiselle tunnustukselleen.

Menkää kaikkeen maailmaan ja saarnatkaa evankeliumia kaikille luoduille. Mark. 16:15.

Tee suureks myöskin meille
Sun rakkautesi,
niin että itsellemme
me emme eläisi,
Sun pyhää uhrimieltäs suo,
Herra, meillekin;
ja kansas alttihiksi
tee uhrauksihin.
Virsikirja 188:3.

Read Full Post »

Jeesus Kristus, Jumalan Poika, Vapahtaja

NELJÄS LUKU – kristinoppi lyhyesti esitettynä vuodelta 1948

Kolmas luku | Viides luku

29 AJAN TÄYTTYMINEN.

Pitkien aikojen kuluessa Jumala valmisti ihmiskuntaa vastaanottamaan Vapahtajaa. Kun aika oli täyttynyt, Jumala lähetti Poikansa maailman Vapahtajaksi. Evankeliumit kertovat meille ilosanoman hänen elämästään ja työstään.

Kun aika oli täytetty, lähetti Jumala Poikansa. Gal. 4:4.

Niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä. Joh. 3:16.

Jouluevankeliumi: Luuk. 2:1–20.

30 JEESUS IHMISENÄ.

Jeesus syntyi ja kasvoi, tunsi väsymystä ja nälkää, iloa ja surua. Kaikessa hän oli meidän kaltaisemme ihminen, kuitenkin ilman syntiä.

Jeesus varttui viisaudessa ja iässä ja armossa Jumalan ja ihmisten edessä. Luuk. 2:52.

Kun Jeesus oli matkasta väsynyt, istui hän lähteen reunalle. Joh. 4:6.

Jeesus itki. Joh. 11:35.

Kaanaan häät: Joh. 2:1–11.

Kuka teistä voi näyttää minut syypääksi syntiin? Joh. 8:46.

31 JEESUS HENKILÖNÄ.

Jeesus iloitsi Isänsä luomistyön suuruudesta, ja hän murehti nähdessään kärsimystä ja pahaa. Jeesus tiesi, että Jumala itse oli antanut hänelle hänen tehtävänsä. Siksi hän oli peloton ja opetti niinkuin se, jolla on valta. Jeesus rakasti kansaansa ja sen pyhää perintöä. Samalla hän oli täydellisesti riippumaton ihmisistä.

Mitä te murehditte vaatteista? Katselkaa kedon kukkia, kuinka ne kasvavat; eivät ne työtä tee eivätkä kehrää. Kuitenkin minä sanon teille: ei Salomo kaikessa loistossansa ollut niin vaatetettu kuin yksi niistä. Matt. 6:28–29.

Nähdessään kansanjoukot hänen tuli sääli, kun he olivat nääntyneet ja hyljätyt niinkuin lampaat, joilla ei ole paimenta. Matt. 9:36.

Minun ruokani on se, että minä teen lähettäjäni tahdon ja täytän hänen tekonsa. Joh. 4:34.

Hän opetti heitä niinkuin se, jolla valta on. Mark. 1:22.

Hän meni tapansa mukaan sapatinpäivänä synagoogaan. Luuk. 4:16.

32 JEESUKSEN KUULIAISUUS.

Jeesus rukoili alati Isää, eli nöyränä hänen kasvojensa edessä ja oli kuuliainen hänen tahdolleen kuolemaan asti.

Ja varhain aamulla, kun vielä oli pimeä, hän nousi, lähti ulos ja meni autioon paikkaan; ja siellä hän rukoili. Mark. 1:35.

Ja hän vetäytyi heistä noin kivenheiton päähän, laskeutui polvilleen ja rukoili sanoen: ”Isä, jos sinä tahdot, niin ota pois minulta tämä malja; älköön kuitenkaan tapahtuko minun tahtoni, vaan sinun”. Luuk. 22 :41

Hän nöyryytti itsensä ja oli kuuliainen kuolemaan asti, hamaan ristin kuolemaan asti. Fil. 2:8.

33 JEESUKSEN AHDISTUKSET.

Kuuliaisena Isän tahdolle Jeesus joutui kärsimyksiin, kiusauksiin ja kuoleman hätään.

Silloin hän sanoi heille: ”Minun sieluni on syvästi murheellinen, kuolemaan asti; olkaa tässä ja valvokaa minun kanssani”. Matt. 26:38.

Ja yhdeksännen hetken vaiheilla Jeesus huusi suurella äänellä sanoen: ”Eeli, Eeli, lama sabaktani?” Se on: Jumalani, Jumalani, miksi minut hylkäsit? Matt. 27:46.

Sillä ei meillä ole sellainen ylimmäinen pappi, joka ei voi sääliä meidän heikkouksiamme, vaan joka on ollut kaikessa kiusattu samalla lailla kuin mekin, kuitenkin ilman syntiä. Hebr. 4:15.

34 JEESUKSEN SANOMA.

Jeesus julisti iloista sanomaa siitä, että uusi aika oli hänessä koittanut ihmissuvulle. Jumalan valtakunta oli tullut lähelle.

Tämä valtakunta on iankaikkinen valtakunta ja samalla Jumalan herruutta ihmisten sydämessä ja elämässä. Täydellisyydessään Jumalan valtakunta ilmestyy, kun Kristus tulee kirkkaudessaan.

Tulta minä olen tullut heittämään maan päälle. Luuk. 12:49.

Jeesus meni ja saarnasi Jumalan evankeliumia ja sanoi: ”Aika on täyttynyt, ja Jumalan valtakunta on tullut lähelle; tehkää parannus ja uskokaa evankeliumi”. Mark. 1:14–15.

Jumalan valtakunta on sisällisesti teissä. Luuk. 17:21.

35 JEESUKSEN TOIMINTA.

Jeesus auttoi kärsiviä, paransi sairaita ja herätti kuolleita. Jumalan antamalla vallalla hän antoi syntejä anteeksi. Nämä teot olivat ilmauksia hänen rakkaudestaan. Samalla ne osoittivat, että Jumalan valtakunnan voimat jo olivat vaikuttamassa.

Päivä Jeesuksen elämästä: Mark. 1:21–34.

Jeesus herättää Nainin lesken pojan: Luuk. 7:11–17.

Jos minä Jumalan sormella ajan ulos riivaajia, niin onhan Jumalan valtakunta tullut teidän tykönne. Luuk. 11:20.

Jeesus antaa anteeksi syntejä: Mark. 2:1–12.

Särjettyä ruokoa hän ei muserra, ja suitsevaista kynttilänsydäntä hän ei sammuta. Matt. 12:20.

36 JUMALAN ARMO.

Jeesus etsi yhteyteensä erityisesti sellaisia, joita pidettiin arvottomina ja syntisinä. Tämä lohdutti heitä, mutta loukkasi muita. Näin Jeesus osoitti Jumalan käsittämättömän rakkauden, joka etsii syntisiä ja tahtoo pelastaa heidät. Tätä rakkautta, joka tulee osaksemme ilman omaa ansiotamme, sanotaan armoksi.

En minä ole tullut kutsumaan vanhurskaita, vaan syntisiä. Matt. 9:13.

Publikaanien ja syntisten ystävä. Matt. 11:19.

Vertaus suurista illallisista: Luuk. 14:15–24.

Vertaus tuhlaajapojasta: Luuk. 15:11–32.

37 JEESUS KRISTUS.

Jeesus on täydellisesti ilmoittanut meille Jumalan tahdon ja hänen pelastustarkoituksensa. Jeesuksen ystävät nimittivät häntä opettajaksi ja profeetaksi. Mutta ennen kaikkea he uskoivat, että hän oli luvattu Messias. Hänessä ovat Vanhan Testamentin ennustukset toteutuneet. Itse hän käytti itsestään nimeä Ihmisen Poika. Se merkitsee pelastajaa ja hallitsijaa, jonka Jumala oli luvannut lähettää taivaasta.

Nimi Jeesus merkitsee Vapahtajaa. Kristus eli Messias merkitsee Voideltua.

Me olemme löytäneet sen, josta Mooses laissa ja profeetat ovat kirjoittaneet, Jeesuksen, Joosefin pojan, Nasaretista. Joh. 1:45.

Profeetta Daniel näki yöllisessä näyssä, ja katso, taivaan pilvissä tuli Ihmisen Pojan kaltainen. Dan. 7:13.

Tästedes te saatte nähdä Ihmisen Pojan istuvan Voiman oikealla puolella ja tulevan taivaan pilvien päällä. Matt. 26:64.

38 JUMALAN POIKA.

Jeesus todisti itsestään, että hänen suhteensa Isään on toisenlainen kuin kenenkään muun. Hän on Isän ainoa Poika, josta kirjoitukset todistavat, joka on ollut Isän luona ennen maailman perustamista ja jonka käteen Isä on antanut kaiken vallan taivaassa ja maan päällä.

Te tutkitte kirjoituksia, sillä teillä on mielestänne niissä iankaikkinen elämä, ja ne juuri todistavat minusta. Joh. 5:39.

Joka on nähnyt minut, on nähnyt Isän. Joh. 14:9.

Minä ja Isä olemme yhtä. Joh. 10:30.

Jeesus sanoi: ”Isä, sinä olet rakastanut minua jo ennen maailman perustamista”. Joh. 17:24.

Minulle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä. Matt. 28:18.

Me uskomme yhteen Herraan, Jeesukseen Kristukseen, Jumalan ainokaiseen Poikaan, joka ennen aikojen alkua on Isästä syntynyt, Jumala Jumalasta, valkeus valkeudesta, totinen Jumala totisesta Jumalasta, syntynyt eikä tehty; joka on Isän kanssa yhtä olemusta ja jonka kautta kaikki ovat tehdyt; joka meidän ihmisten tähden ja meidän autuutemme tähden astui alas taivaista ja otti miehuuden Pyhän Hengen kautta neitsyt Mariassa, ja tuli ihmiseksi. Nikealais-Konstantinopolilainen uskontunnustus.

39 SOVITUS JA LUNASTUS.

Uskollisena Isältä saamalleen tehtävälle Kristus vapaaehtoisesti vuodatti verensä ja antoi henkensä lunnaiksi meidän edestämme. Kun Kristus syyttömänä kärsi ristillä, hän kantoi sen syyllisyyden ja rangaistuksen, jonka me olemme synneillämme ansainneet, ja sovitti näin Jumalan vihan. Hän voitti synnin, kuoleman ja perkeleen vallan. Kristuksen kärsimys ja kuolema on meidän syntiemme sovitus.

Minä olen täyttänyt sen työn, jonka sinä annoit minun tehtäväkseni. Joh. 17:4.

Ei kukaan henkeäni minulta ota, vaan minä annan sen itsestäni. Joh. 10:18.

Hän on haavoitettu meidän rikkomustemme tähden, runneltu meidän pahain tekojemme tähden. Rangaistus oli hänen päällänsä, että meillä rauha olisi, ja hänen haavainsa kautta me olemme paratut. Jes. 53:

Meidän vielä ollessamme heikot kuoli Kristus oikeaan aikaan jumalattomien edestä. Room. 5:6.

Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa. 2 Kor. 5:19.

Hän riisui aseet hallituksilta ja valloilta ja asetti heidät julkisen häpeän alaisiksi; hän sai heistä hänen kauttaan voiton riemun. Kol. 2:15.

Ei Ihmisen Poika tullut palveltavaksi, vaan palvelemaan ja antamaan henkensä lunnaiksi monen edestä. Mark. 10:45.

Katso, Jumalan Karitsa, joka ottaa pois maailman synnin! Joh. 1:29.

40 KRISTUKSEN KOROTTAMINEN.

Jumala herätti Kristuksen kuolleista ja korotti hänet taivaaseen. Näin Jumala vahvisti Kristuksen sovitustyön.

Kristuksen ylösnousemuksessa ovat iäisen elämän voimat murtautuneet meidän maailmaamme. Kristus on noussut kuolleista esikoisena kuoloon nukkuneista. Hän elää, ja hänen omansa saavat elää hänen kanssansa.

Nyt Kristus istuu Isän oikealla puolella ja rukoilee puolestamme. Hän on meidän elävä Herramme, joka tahtoo olla luonamme joka päivä; jota me palvelemme ja jonka me odotamme palaavan kirkkaudessaan.

Tämän Jeesuksen on Jumala herättänyt, minkä todistajia me kaikki olemme. Ap.t. 2:32.

Sentähden onkin Jumala hänet korkealle korottanut ja antanut hänelle nimen, kaikkia muita nimiä korkeamman, niin että kaikkien polvien pitää Jeesuksen nimeen notkistuman, sekä niitten, jotka taivaissa ovat, että niitten, jotka maan päällä ovat, ja niitten, jotka maan alla ovat, ja jokaisen kielen pitää tunnustaman Isän Jumalan kunniaksi, että Jeesus Kristus on Herra. Fil. 2:9–11.

Koska minä elän, niin tekin saatte elää. Joh. 14:19.

Hänen pitää hallitseman siihen asti, kunnes hän on pannut kaikki viholliset jalkojensa alle. 1 Kor. 15:25.

Kristus Jeesus on se, joka on kuollut, onpa vielä herätettykin, ja hän on Jumalan oikealla puolella, ja hän myös rukoilee meidän edestämme. Room. 8:34.

Älä pelkää! Minä olen ensimmäinen ja viimeinen, ja minä elän; ja minä olin kuollut, ja katso, minä elän aina ja iankaikkisesti, ja minulla on kuoleman ja tuonelan avaimet. llm. 1:17–18.

41 JEESUS KRISTUS, MINUN HERRANI.

Kristuksen seurakunta uskoo ja tunnustaa:

Minä uskon, että Jeesus Kristus, totinen Jumala, Isästä iankaikkisuudessa syntynyt, ja myös totinen ihminen, syntynyt neitsyt Mariasta, on minun Herrani, joka on lunastanut minut, kadotetun ja tuomitun ihmisen, ostanut ja voittanut minut vapaaksi kaikista synneistä, kuolemasta ja perkeleen vallasta, ei kullalla eikä hopealla, vaan pyhällä, kalliilla verellään ja viattomalla kärsimisellään ja kuolemallaan; että minä olisin hänen omansa ja eläisin hänen valtakunnassaan hänen alamaisenaan ja palvelisin häntä iankaikkisessa vanhurskaudessa, viattomuudessa ja autuudessa, niinkuin hän on noussut kuolleista, elää ja hallitsee iankaikkisesti. Tämä on varmasti totta. Vähä Katekismus.

Read Full Post »

Synti

KOLMAS LUKU – kristinoppi lyhyesti esitettynä vuodelta 1948

Toinen luku | Neljäs luku

21 IHMINEN ILMAN JUMALAA.

Luonnollisessa tilassaan ihminen on vailla todellista onnea. Hän on rauhaton ja tyytymätön elämään. Tämä johtuu siitä, että ihminen on luopunut Jumalasta ja langennut syntiin.

Jumalattomilla ei ole, rauhaa, sanoo Herra. Jes. 48:22.

Jumalattomat pakenevat, vaikka ei kenkään aja takaa. Sananl. 28:1.

Syntiinlankeemus: 1 Moos. 3:1–19.

22 JUMALAN KUVA TURMELTUNUT.

Syntiinlankeemuksessa Jumalan kuva ihmisessä turmeltui. Ihminen mieltyi pahaan. Hänellä ei enää ole halua eikä voimaa hyvään. Hän ei rakasta Jumalaa, vaan itseään ja maailmaa.

Tämä jumalanvastainen taipumus kulkee perintönä koko ihmissuvussa, ja sitä sanotaan perisynniksi. Tästä sisäisestä turmeluksesta johtuvat pahat ajatukset, puheet ja teot, joita sanotaan tekosynneiksi.

Ei ole ketään vanhurskasta, ei ainoatakaan, ei ole ketään ymmärtäväistä, ei ketään, joka etsii Jumalaa; kaikki ovat poikenneet pois, kaikki tyynni kelvottomiksi käyneet; ei ole ketään, joka tekee sitä, mikä hyvä on, ei yhden yhtäkään. Room. 3:10–12.

Sydämestä lähtevät pahat ajatukset, murhat, aviorikokset, haureudet, varkaudet, väärät todistukset, jumalanpilkkaamiset. Matt. 15:19.

Minä vaivainen syntinen ihminen, joka olen syntynyt syntisestä sukukunnasta. Kirkkokäsikirja.

23 SYNTI.

Synti on sydämen luopumista Jumalasta.

Kun ihminen antaa ruumiillisten himojen hallita itseänsä, hänen syntinsä on aistillisuutta. Kun ihminen rakastaa maailmaa ja sen aarteita enemmän kuin Jumalaa, hänen syntinsä on maailmallisuutta. Kun ihminen kaikessa etsii omaa etuansa, hänen syntinsä on itsekkyyttä. Kun ihminen ihailee ja korottaa itseään ja haluaa tulla toimeen vain oman itsensä varassa, hänen syntinsä on ylpeyttä.

Synnissä on aina epäuskoa. Lopulta epäusko johtaa kapinaan Jumalaa vastaan. Silloin ihminen haluaa tulla kokonaan riippumattomaksi Jumalasta ja kieltää hänelle tulevan kunnian.

Älkää rakaltako maailmaa älkääkä sitä, mikä maailmassa on. Jos joku maailmaa rakastaa, niin Isän rakkaus ei ole hänessä. 1 Joh. 2:15.

Lihan mieli on vihollisuus Jumalaa vastaan. Room. 8:7.

Ihminen ei voi muuta kuin etsiä omaansa ja rakastaa itseänsä yli kaiken. Martti Luther.

Turmeltunut ihminen: Room. 1:18–25.

24 SYNNIN AJALLISET SEURAUKSET.

Synti jatkuvasti turmelee ihmisen sielua ja ruumista.

Ihmisen järki sokaistuu, ja hänen tahtonsa suuntautuu pahaan. Tyhjyys ja levottomuus kuluttavat hänen voimaansa. Synti erottaa hänet ihmisistä ja tuo hänelle kärsimystä. Jatkuva synnin harjoittaminen tekee ihmisen synnin orjaksi; hänen omatuntonsa paatuu.

Synti synnyttää myös vihaa ja kateutta, riitaa ja väkivaltaa. Siten se levittää turmelusta ja onnettomuutta yhteiselämään.

Ilman toivoa ja ilman Jumalaa maailmassa. Ef. 2:12.

Jokainen, joka tekee syntiä, on synnin orja. Joh. 8:34.

Pysy erilläsi epäpyhistä ja tyhjistä puheista, sillä niiden puhujat menevät yhä pitemmälle jumalattomuudessa, ja heidän puheensa jäytää ympäristöään niinkuin syöpä. 2 Tim. 2:16–17.

Syntiä on se, mikä erottaa minut Jumalasta ja lähimmäisestä. Martti Luther.

25 KUOLEMA JA KATOAVAISUUS.

Synnin mukana on ihmiskuntaan tunkeutunut kuolema, joka siinä lakkaamatta tuhoaa elämää. Ihmisen synnin tähden on luomakuntakin joutunut katoavaisuuden orjuuteen, josta se ikävöi vapauteen.

Niinkuin yhden ihmisen kautta synti tuli maailmaan, ja synnin kautta kuolema, niin kuolema on tullut kaikkien ihmisten osaksi, koska kaikki ovat syntiä tehneet. Room. 5:12.

Synnin palkka on kuolema. Room. 6:23.

Luomakunnan harras ikävöitseminen odottaa Jumalan lasten ilmestymistä. Sillä luomakunta on alistettu katoavaisuuden alle – kuitenkin toivon varaan, koska itse luomakuntakin on tuleva vapautetuksi turmeluksen orjuudesta Jumalan lasten kirkkauden vapauteen. Room. 8:19–21.

26 PIMEYDEN VALLAT.

Maailmassa on vaikuttamassa pahoja valtoja, jotka taistelevat Jumalaa vastaan ja turmelevat hänen työtänsä. Näitä ovat synti, kuolema ja perkele.

Meillä ei ole taistelu verta ja lihaa vastaan, vaan hallituksia vastaan, valtoja vastaan, tässä pimeydessä hallitsevia maailmanvaltiaita vastaan, pahuuden henkiolentoja vastaan taivaan avaruuksissa. Ef. 6:12.

27 JUMALAN VIHA.

Syntiin langenneen ihmisen kauhistavin onnettomuus on, että hän on Jumalan pyhän vihan alainen. Jos ihminen jää Jumalan vihan alaiseksi, hän joutuu kadotukseen.

Jumalan viha ilmestyy taivaasta kaikkea ihmisten jumalattomuutta ja vääryyttä vastaan. Room. 1:18.

Kovuudellasi ja sydämesi katumattomuudella sinä kartutat päällesi vihaa vihan ja Jumalan vanhurskaan tuomion ilmestymisen päiväksi. Room. 2:5.

Heidän loppunsa on kadotus. Fil. 3:19.

Silloin Jumala eniten vihastuu, kun hän ei ensinkään vihastu, vaan sallii jumalattomien kulkea sydämensä halujen mukaan, kasvaa ja edistyä, eikä tuhoa heitä. Martti Luther.

28 PELASTUKSEN KAIPUU.

Kun Jumalan sana osoittaa ihmiselle, että hän on luopunut Jumalasta, hän tuntee omassatunnossaan syyllisyytensä. Hän on täydellisesti avuton itse parantamaan tilaansa. Jumala herättää hänessä pelastuksen kaipuun.

Samalla tavoin synnin painama ihmiskunta kokonaisuudessaan tarvitsee pelastusta.

Tämän pelastuksen Jumala on antanut meille Jeesuksessa Kristuksessa.

Minä viheliäinen ihminen, kuka pelastaa minut tästä kuoleman ruumiista? Room. 7:24.

Sua syvyydestä avuksi
mä huudan, Jumalani.
Ah, ota korviis huutoni
ja auta sieluani.
Jos syntejä sä muistelet
ja luet syyksi vääryydet,
ken kestää edessäsi?
Virsikirja 290:1.

Read Full Post »

Isä Jumala ja Hänen työnsä

TOINEN LUKU – kristinoppi lyhyesti esitettynä vuodelta 1948

Ensimmäinen luku | Kolmas luku

9 KAIKKIVALTIAS JUMALA.

Jumala on Henki.

Jumala on kaikkivaltias pyhä Herra, joka asuu taivaan kirkkaudessa, mutta rakkaudessaan on samalla lähellä meitä.

Jumala on Henki; ja jotka häntä rukoilevat, niiden tulee rukoilla hengessä ja totuudessa. Joh. 4:24.

Minä olen Jumala, Kaikkivaltias; vaella minun edessäni ja ole nuhteeton. 1 Moos. 17:1.

Pyhä, pyhä, pyhä Herra Sebaot; kaikki maa on täynnä hänen kunniaansa. Jes. 6:3.

Minne minä voisin mennä, kussa ei sinun Henkesi olisi, minne paeta sinun kasvojesi edestä? Ps. 139:7.

Joka ei rakasta, se ei tunne Jumalaa, sillä Jumala on rakkaus. 1 Joh.4:8.

10 LUOJA.

Jumala on sanallansa luonut kaiken, mikä on olemassa, sekä näkyväisen että näkymättömän maailman. Näkymättömään maailmaan kuuluvat enkelit.

Uskon kautta me ymmärrämme, että maailma on rakennettu Jumalan sanalla, niin että se, mikä nähdään, ei ole syntynyt näkyväisestä. Hebr. 11:3.

Me olemme savi, ja sinä olet meidän valajamme, kaikki me olemme sinun kättesi tekoa. Jes. 64: 8.

Hänessä luotiin kaikki, mikä taivaissa ja mikä maan päällä on, näkyväiset ja näkymättömät, olkoot ne valtaistuimia tai herrauksia, hallituksia tai valtoja, kaikki on luotu hänen kauttansa ja häneen. Kol. 1:16.

11 TAIVAALLINEN ISÄ.

Jumalaa sanomme Isäksi sen tähden, että hän on kaiken luonut ja ylläpitää sen, mutta erittäin siksi, että hän Jeesuksessa Kristuksessa ottaa meidät lapsikseen.

Minä notkistan polveni Isän edessä, josta kaikki, niillä isä on, taivaissa ja maan päällä, saa nimensä. Ef. 3:14–15.

Lutherin selitys ensimmäiseen uskonkappaleeseen.

12 JUMALA YLLÄPITÄÄ KAIKKI.

Kaikki luodut saavat Jumalalta tarpeensa. Hänen kätensä kannattaa kaikkea, mikä on olemassa. Näin hän ylläpitää maailman.

Katsokaa taivaan lintuja: eivät ne kylvä eivätkä leikkaa eivätkä kokoa aittoihin, ja teidän taivaallinen Isänne ruokkii ne. Matt. 6:26.

Kaikkien silmät vartioitsevat sinua, ja sinä annat heille heidän ruokansa ajallaan. Sinä avaat kätesi ja ravitset suosiollasi kaikki, jotka elävät. Ps. 145:15–16.

Nostakaa silmänne korkeuteen ja katsokaa: kuka on nämä luonut? Hän, joka johdattaa esiin niitten joukot täysilukuisina, joka nimeltä kutsuu ne kaikki; suuri on hänen voimansa ja valtainen hänen väkensä: ei yksikään jää häneltä pois. Jes. 40:26.

13 JUMALA JOHTAA KAIKKI.

Jumala johtaa vanhurskaudessaan ja rakkaudessaan maailman ja kansojen kohtaloita samoin kuin yksityisten ihmisten vaiheita.

Maailmassa on paljon kärsimystä ja tuskaa. Jumalan tiet ovat tutkimattomat. Usein kärsimys on synnin seurausta, mutta silloinkaan se ei voi tehdä tyhjäksi Jumalan johdatusta.

Herra on hyvä paimen: Ps. 29

Herra on vanhurskas kaikissa teissään ja armollinen kaikissa teoissaan. Ps. 145:17.

Minä johdatan heitä, kun he kulkevat rukoillen. Jer. 31:9

14 IHMINEN

Jumala loi ihmisen maan tomusta ja antoi hänelle kuolemattoman hengen.

Herra Jumala teki maan tomusta ihmisen ja puhalsi hänen sieraimiinsa elämän hengen, ja niin ihmisestä tuli elävä sielu. 1 Moos. 2:7.

Kaiken hän on tehnyt kauniisti aikanansa, myös iankaikkisuuden hän on pannut heidän sydämeensä. Saarn. 3:11.

15 IHMINEN, JUMALAN KUVA.

Ihminen on ainoa olento maailmassa, joka voi kuulla Jumalan äänen, turvautua häneen, rakastaa ja palvella häntä. Tämä johtuu siitä, että ihminen on luotu Jumalan kuvaksi.

Jumala loi ihmisen omaksi kuvaksensa, Jumalan kuvaksi hän hänet loi. 1 Moos. 1:27.

16 OMATUNTO

Omassatunnossamme puhuu Jumalan ääni. Omatunto valvoo mielialaamme ja vaatii meitä tekemään, minkä tiedämme oikeaksi, mutta kieltää meitä tekemästä, minkä tiedämme vääräksi. Kristitylle Jumala on sanassaan ilmoittanut, mikä on oikeaa ja mikä väärää.

Omantunnon toiminta osoittaa meille, että joka hetki olemme Jumalan kasvojen edessä.

Sentähden minä myös ahkeroitsen, että minulla aina olisi loukkaamaton omatunto Jumalan ja ihmisten edessä. Ap.t. 24:16.

On väärin ja turmiollista toimia omaatuntoaan vastaan. Martti Luther Wormsin valtiopäivillä.

17 IHMINEN JA LUONTO.

Jumala teki kaiken hyväksi ja määräsi kaikki luodut palvelemaan hänen tarkoituksiaan. Ihmiselle hän antoi tehtäväksi viljellä ja varjella luomakuntaa.

Sinä teit hänestä lähes jumal’olennon, sinä seppelöitsit hänet kunnialla ja kirkkaudella; panit hänet hallitsemaan kättesi tekoja, asetit kaikki hänen jalkainsa alle. Ps. 8: 6–7.

Virsikirja 417:6.

18 JUMALAN PYHÄ TAHTO.

Jumala, joka on meidät luonut, on käskenyt meitä elämässämme noudattamaan hänen tahtoaan. Pyhän tahtonsa Jumala on ilmoittanut meille laissa:

Minä olen Herra, sinun Jumalasi. Älä pidä muita jumalia.

Älä turhaan lausu Herran, sinun Jumalasi nimeä, sillä Herra ei jätä rankaisematta sitä, joka hänen nimensä turhaan lausuu.

Muista pyhittää lepopäivä.

Kunnioita isääsi ja äitiäsi.

ÄIä tapa.

Älä tee huorin.

Älä varasta.

Älä sano väärää todistusta lähimmäisestäsi.

Älä himoitse lähimmäisesi huonetta.

Älä himoitse lähimmäisesi aviopuolisoa, palvelijoita, karjaa äläkä mitään, mikä on hänen omaansa.

Vähän Katekismuksen ensimmäinen pääkappale.

19 LAIN VAATIMUS.

Jumalan laki vaatii meiltä totuutta, vanhurskautta ja puhtautta ajatuksissa, sanoissa ja teoissa. Ennen kaikkea laki käskee meitä rakastamaan Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistämme niinkuin itseämme.

Hän on ilmoittanut sinulle, ihminen, mikä hyvä on; ja mitä muuta Herra sinulta vaatii, kuin että teet sitä, mikä oikein on, rakastat laupeutta ja vaellat nöyrästi Jumalasi edessä? Miika 6:8.

”Rakasta Herraa, sinun Jumalaasi, kaikesta sydämestäsi ja kaikesta sielustasi ja kaikesta mielestäsi.” Tämä on suurin ja ensimmäinen käsky. Toinen, tämän vertainen, on: ”Rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi”. Näissä kahdessa käskyssä riippuu kaikki laki ja profeetat. Matt. 22:37–40.

20 JUMALAN LAKI ON ELÄMÄN OMA LAKI.

Jumalan laki tahtoo suojella Jumalan luomaa elämää ja kaikkea, mikä siinä on pyhää ja kallista. Jos ihminen rikkoo Jumalan lakia, hän tuottaa vahingon elämälleen. Jos hän noudattaa tätä lakia, hän saa siitä siunauksen.

Autuas se mies, joka ei vaella jumalattomain neuvossa eikä astu syntisten teitä eikä istu, kussa pilkkaajat istuvat, vaan rakastaa Herran lakia ja tutkistelee hänen lakiansa päivät ja yöt! Ps. 1:1–2.

Tulkaa, kumartukaamme ja polvistukaamme,
polvillemme langetkaamme
Herran, meidän Luojamme, eteen.
Sillä hän on meidän Jumalamme,
ja me olemme kansa, jota hän paimentaa,
lauma, jota hänen kätensä kaitsee.
Ps. 95:6–7.

Read Full Post »

Jumalan ilmoitus

ENSIMMÄINEN LUKU – kristinoppi lyhyesti esitettynä vuodelta 1948

Toinen luku

1. ELÄMÄMME KALLEIN ASIA.

Jumala on luonut ihmisen elämään hänen yhteydessään. Sentähden ihmissydän saa rauhan vain Jumalassa.

Jumalan ja Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen tunteminen ja Jumalan lapseksi pääseminen on elämämme kallein asia.

Tietäkää, että Herra on Jumala. Hän on meidät tehnyt, ja hänen me olemme. Ps. 100:3.

Mitä se hyödyttää ihmistä, vaikka hän voittaisi omaksensa koko maailman, mutta saisi sielullensa vahingon? Matt. 16:26.

2. SALATTU JUMALA.

Jumala on salattu. Emme voi nähdä häntä silmillämme emmekä ymmärtää ajatuksellamme.

Totisesti, sinä olet salattu Jumala. Jes. 45:15.

Jumala asuu valkeudessa, mihin ei kukaan taida tulla; yksikään ihminen ei ole häntä nähnyt eikä voi nähdä. 1 Tim. 6:16.

3. JUMALA LÄHESTYY MEITÄ.

Voimme oppia tuntemaan Jumalan vain siten, että hän ilmoittaa itsensä meille. Rakkaudessaan Jumala lähestyy meitä ja vetää meitä puoleensa.

Iankaikkisella rakkaudella minä olen sinua rakastanut, sentähden minä olen vetänyt sinua puoleeni armosta. Jer. 31:3.

Jos joku tahtoo tehdä hänen tahtonsa, tulee hän tuntemaan, onko tämä oppi Jumalasta, vai puhunko minä omiani. Joh. 7:17.

4. MITEN JUMALA ILMOITTAA ITSENSÄ.

Jumala kohtaa meidät luonnossa, elämämme kohtaloissa ja kansojen vaiheissa. Hän puhuu meille omassatunnossamme. Mutta erityisesti Jumala ilmaisee itsensä meille Pyhässä Raamatussa ja Vapahtajassamme Jeesuksessa Kristuksessa.

Taivaat julistavat Jumalan kunniaa, taivaanvahvuus ilmoittaa hänen kättensä tekoja. Ps. 19:2.

Kertomus Joosefista: 1 Moos. 37:39–45.

Hän on säätänyt heille määrätyt ajat ja heidän asumisensa rajat, että he etsisivät Jumalaa. Ap.t. 17:26–27.

Sittenkuin Jumala muinoin monesti ja monella tapaa oli puhunut isille profeettain kautta, on hän näinä viimeisinä päivinä puhunut meille Pojan kautta, joka on hänen kirkkautensa säteily ja hänen olemuksensa kuva. Hebr. 1:1–3.

5. PYHÄ RAAMATTU.

Pyhä Raamattu on Jumalan sana, jonka pyhät Jumalan ihmiset ovat kirjoittaneet Pyhän Hengen vaikutuksesta.

Pyhän Hengen johtamina ihmiset ovat puhuneet sen, minkä saivat Jumalalta. 2 Piet. 1:21.

Jokainen kirjoitus, joka on syntynyt Jumalan Hengen vaikutuksesta, on myös hyödyllinen opetukseksi, nuhteeksi, ojennukseksi, kasvatukseksi vanhurskaudessa. 2 Tim. 3:16.

6. RAAMATTU JA SEURAKUNNAN TUNNUSTUS.

Raamattu on kristillisen uskon ja elämän korkein ohje.

Kirkon historian tärkeinä aikoina on syntynyt tunnustuksia tarkemmin selittämään ja suojaamaan kristillistä uskoa. Vanhin niistä on Apostolinen uskontunnustus.

Pysy sinä siinä, minkä olet oppinut ja mistä olet varma, koska tiedät, keiltä olet sen oppinut. 2 Tim. 3:14.

Vähän Katekismuksen toinen pääkappale.

7. RAAMATUN SANOMA.

Pyhän Raamatun pääsisällys on sanoma Jeesuksesta Kristuksesta ja pelastuksesta, jonka hän on valmistanut.

Nämä ovat kirjoitetut, että te uskoisitte, että Jeesus on Kristus, Jumalan Poika, ja että teillä uskon kautta olisi elämä hänen nimessänsä. Joh. 20:31.

Kristus on Raamatun Herra ja Kuningas. Martti Luther.

8. RAAMATUN LUKEMINEN.

Meidän tulee lukea Raamattua siten, että rukoillen etsimme siitä elävää Jumalaa ja olemme kuuliaisia hänen äänellensä, kun hän puhuu meille sanassansa.

Puhu, Herra; palvelijasi kuulee. 1 Sam. 3:9.

Etsikää Herraa silloin, kun hänet löytää voidaan; huutakaa häntä avuksi, kun hän läsnä on. Jes. 55:6.

Minä katson sen puoleen, joka on nöyrä, jolla on särjetty henki ja arka tunto minun sanani edessä. Jes. 66:2.

Auta, että ahkerasti
tutkin sanaas kallista,
elämäni loppuun asti
pysyn siinä vahvana.
Uskoani kasvata,
voimallasi vahvista.
Virsikirja 163:6.

 

Read Full Post »