Feeds:
Artikkelit
Kommentit

Archive for the ‘Muuta’ Category

Come and see (Part II)
15.3.2019 by Simon Desjardins, suom. SK

Tämä on jatkoa artikkelille Tulkaa ja katsokaa (osa 1).

Viime postissani aloin kiinnittää huomiotanne perusteettomiin riskeihin, joita lukemattomat evankelikaalit ottavat, yliarvostaessaan akateemisia saavutuksia. Se, että asetamme liian paljon toivoa pääntietoon, on todellisuus, jota ei voida kieltää, kun ratkaisut ja päätöslauselmat, joita tällainen haaveilu on aiheuttanut, puhuvat liian äänekkäästi, että ne voitaisiin noin vain ohittaa. Ja minun on sanottava, että viesti on aika huolestuttava.

Kuinka tulimme tällaiseen petolliseen optimismiin? Väitän, että se tuli kristillisen koulutuksen sekularisaation kautta, sekularisaation, jonka synnytti vahva usko, että tärkeintä on koulutus.

Juuri tätä kuitenkin peräänkuulutan kyseenalaistamaan ainakin mitä tulee kristilliseen tietoon.

Kahdenlaista oppimista

Kristillinen oppiminen on ensisijaisesti sitoutumista moraaliin, joten jos ihminen ei elä oikeanlaista elämää, hän ei kristillisen tiedon osalta edisty lainkaan. Yritys piilottaa tämä totuus diplomien taakse voi vain pahentaa murhenäytelmää.

Toisaalta älyllisellä oppimisella ei ole mitään tekemistä moraalin kanssa. Joku voi olla sarjamurhaaja ja saada enemmän diplomeja, kuin professori V.N. Parthiban. Valitettavasti tätä ratkaisevaa eroa ei oteta huomioon ja niin tuotamme ”sananpalvelijoita” kuin Clemson-yliopisto arkkitehtejä.

Se, mitä haluan sanoa, on, että UT:ssa tutkintotodistuksia ei missään koroteta. Itse asiassa niitä ei edes mainita. Mistä siis kaikki nämä uudet evankelikaalien vaatimukset tulevat? Minusta tuntuu, että olemme eksyneet tiedon polulta ja tässä me olemme etsimässä maailmallisia korvikkeita.

Takaisin aktiivisiin vastauksiin

Viime postissani jaoin todelliset vastaukset kahteen alaryhmään, nimittäin passiivisiin ja aktiivisiin. Sanoin myös, että passiiviset vastaukset voivat tuottaa vain informaatiota, ei tietoa.

Tässä postissa väitän edelleen, että vain aktiiviset vastaukset voivat synnyttää todellista tietoa.

Natanael

Olemme jo ajatelleet vastausta, jonka Jeesus antoi kysyttäessä: ”Rabbi, missä sinä majailet?” Hänen ensisijainen vastauksensa oli yhtä lyhyt kuin aktiivinenkin: ”Tulkaa ja katsokaa.” Tässä on ymmärrettävä, että ”tulkaa ja katsokaa” ei sellaisenaan ollut vastaus, vaan se oli paketti, jossa vastaus oli piilotettuna ja ainoa keino henkilölle purkaa se, oli seurata Jeesusta päästäkseen paikkaan, jossa Hän majaili.

Seuraavassa toinen esimerkki siitä, mitä aktiivinen vastaus voi saada aikaan.

”Filippus tapasi Natanaelin ja sanoi hänelle: ’Me olemme löytäneet sen, josta Mooses laissa ja profeetat ovat kirjoittaneet, Jeesuksen, Joosefin pojan, Nasaretista’. Natanael sanoi hänelle: ’Voiko Nasaretista tulla mitään hyvää?’ Filippus sanoi hänelle: ’Tule ja katso’.” (Joh. 1:45,46)

Joten tässä meillä on Natanael, joka kysyy: ”Voiko Nasaretista tulla mitään hyvää?” Filippus olisi voinut opettaa häntä kaksi tuntia, mutta hän tiesi parempaa. Hän tiesi, että passiivinen vastaus ei johtaisi minnekään. Niinpä hän sanoi hänelle: Tule ja katso.”

Tällainen operatiivinen vastaus johtaa ihmisen henkeyttävään tietoon (breathing knowledge). Natanaelin kohdalla se sai aikaan ihmeen: ”Rabbi, sinä olet Jumalan Poika, sinä olet Israelin kuningas” (Joh. 1:49). Tämä on tietoa, veljet! Toisin kuin pelkkä informaatio, se leikkaa syvälle sieluun ja osuu koko ihmiseen; se tuo myös muutoksen ja sytyttää sydämen.

Opetus, joka ei saa aikaan liikettä – ja joskus uhrautuvaa sellaista – on hyödytöntä ja vaarallista. Vaarallinen, koska se voi saada ihmisen uskomaan, että hän tietää, kun todellisuudessa hän ei tiedä mitään, niin kuin pitäisi tietää.

Nainen kaivolla

Sitten meillä on nainen kaivolla: ”Tulkaa katsomaan miestä, joka on sanonut minulle kaikki, mitä minä olen tehnyt. Eihän se vain liene Kristus? Niin he lähtivät kaupungista ja menivät hänen luoksensa.” (Joh. 4:29,30). Tulos on jälleen mahtava: ”Emme enää usko sinun puheesi tähden, sillä me itse olemme kuulleet ja tiedämme, että tämä totisesti on maailman Vapahtaja” (Joh. 4:42).

Paavali viittaa sellaiseen kuulemiseen sanoessaan efesolaisille:

”Mutta näin te ette ole oppineet Kristusta tuntemaan, jos muutoin olette hänestä kuulleet ja hänessä opetusta saaneet, niinkuin totuus on Jeesuksessa” (Ef. 4:20,21).

Tällaiset Kirjoitukset eivät jätä lukijaa tuoliin; ne työntävät häntä eteenpäin sinne, missä tieto on löydettävissä. Ne lietsovat moraalista liikettä niin sanoakseni ja sitä ihminen tarvitsee, jos haluaa päästä Jumalan totuuteen.

Mitä ”tulkaa ja katsokaa” tarkoittaa

Kun joku sanoo sinulle ”tule ja katso” hän pyytää sinua seuraamaan itseään. Niinpä sanonta tarkoittaa moraalisia käsitteitä, kuten kuuliaisuus, alistuminen ja antautuminen. Tämä on yksi syy siihen, miksi Jeesus sanoi opetuslapsilleen: ”Seuraa minua”, sillä vaikka ihminen voi saada kristillistä informaatiota staattisessa tilassa, hän ei saavuta kristillistä tietoa sillä tavalla. Juuri tätä Jeesus todistaa. Kiinnitä huomio hänen sanoihinsa:

”Niin Jeesus sanoi heille: ’Vielä vähän aikaa valkeus on teidän keskuudessanne. Vaeltakaa, niin kauan kuin teillä valkeus on, ettei pimeys saisi teitä valtaansa. Joka pimeässä vaeltaa, se ei tiedä, mihin hän menee.’” (Joh. 12:35)

Tässä se taas on. Jeesuksen mukaan ennemmin tai myöhemmin pimeys valtaa staattisen kristityn eikä hän tiedä, mihin on menossa. Hänellä voi olla kaikenlaisia tutkintotodistuksia taskussaan, mutta jos hän ei tiedä, mihin hän menee, niin mitä syytä on ottaa hänet oppaaksi? Tämä on vakava kysymys ja teemme hyvin, kun käsittelemme sitä rehellisesti.

Toinen asia, jota sanonta ”tulkaa ja katsokaa” tarkoittaa, on, että ihminen, joka kieltäytyy tulemasta, ei näe. Toisin sanoen passiivinen vastaus – tai passiivisuus yleensä – jättää ihmisen sokeaksi. Näin on, koska passiivinen vastaus ei saavuta silmiä, se saavuttaa vain korvat.

Johtopäätös

Jätän teille Jeesuksen sanat: ”Minä puhun, mitä minä olen nähnyt Isäni tykönä; niin tekin teette, mitä olette kuulleet omalta isältänne” (Joh. 8:38). Ja jälleen: Totisesti, totisesti minä sanon sinulle: me puhumme, mitä tiedämme, ja todistamme, mitä olemme nähneet, ettekä te ota vastaan meidän todistustamme” (Joh. 3:11). Tässä Jeesus yksinkertaisesti vahvistaa, että se, mitä tiedämme, vastaa näkemäämme. Hän puhui tässä Nikodemuksen kanssa, jolle hän oli juuri sanonut: ”Sinä olet Israelin opettaja etkä tätä tiedä!” (Joh. 3:10). Ilmeisesti Nikodemuksella oli runsaasti informaatiota päässään, mutta häneltä puuttui tietoa. Hän tarvitsi tulla ja katsoa. Miten on meidän laitamme?

 

Read Full Post »

Come and see (Part I)
14.2.2019, by Simon Desjardins, suom. SK

Niiden teistä, jotka olette seuranneet blogiani jonkin aikaa, on oltava tietoisia joistakin huolenaiheistani, joista yksi on kuolleen kristillisen tiedon tuhoisa sivuvaikutus. Murhenäytelmä – enkä yhtään liioittele – liittyy perusteettomaan väärinkäsitykseen, tai ehkä jopa pahempaan, jossa on kyse evankelikaalisesta petoksesta – petoksesta, joka koostuu keltaisen muovin esittämisestä tai myymisestä, ikään kuin se olisi kultaa.

Oikein! Meitä on johdettu sekoittamaan kuollut kristillinen tieto (information) elävään kristilliseen tietämykseen/tuntemukseen (knowledge) ja katastrofin lopputulos vaikuttaa nyt evankelikaalisiin massoihin, kuin ei koskaan ennen ja vasta aika näyttää, mikä lopputuote on oleva. Yksi on varmaa: se ei ole meidän mieltymyksemme mukaista ja me tulemme harmittelemaan ja katumaan. Tässä postissa rajaan jälleen kerran elävän kristillisen tiedon kuolleesta, sillä mitä nopeammin ymmärrämme olemassa olevan vastakkainasettelun, sitä vahvemmilla olemme.

Eron esittely

Seuraavana päivänä Johannes taas seisoi siellä ja kaksi hänen opetuslapsistansa. Ja kiinnittäen katseensa Jeesukseen, joka siellä käveli, hän sanoi: ”Katso, Jumalan Karitsa!” Ja ne kaksi opetuslasta kuulivat hänen näin puhuvan ja seurasivat Jeesusta. Niin Jeesus kääntyi ja nähdessään heidän seuraavan sanoi heille: ”Mitä te etsitte?” He vastasivat hänelle: ”Rabbi” – se on käännettynä: opettaja – ”missä sinä majailet?” Hän sanoi heille: ”Tulkaa ja katsokaa”. Niin he menivät ja näkivät, missä hän majaili, ja viipyivät hänen tykönään sen päivän. Silloin oli noin kymmenes hetki.” (Joh. 1:35–39).

Tässä meillä on kaksi opetuslasta, jotka tulevat Jeesuksen tykö kysyen: ”Opettaja, missä sinä majailet?” Yleensä, kun joku kysyy, hän odottaa vastausta. Vastaus voi tietysti olla oikea tai väärä, mutta tässä keskityn oikeisiin vastauksiin, koska ne ovat niitä, jotka sopivat siihen, mitä haluan sanoa.

Oikeat vastaukset voidaan jakaa kahteen alaryhmään, nimittäin passiivisiin ja aktiivisiin. Kun ymmärrämme näitä kahta alaryhmää vastaavat perinnöt, ymmärrämme sen leveän kuilun, joka erottaa kristillisen tiedon (information) kristillisestä tuntemuksesta (knowledge).

Passiiviset vastaukset

Aloittakaamme passiivisilla vastauksilla. Niitä koskeva hämmästyttävä asia on, että niitä voidaan saada staattisessa tilassa, sillä ne eivät vaadi muuta kuin älyllistä osallistumista. Siksi niitä voi tulla päähämme, kun istumme sohvalla kahvia juomassa. Eräässä mielessä ne ovat helppoja vastauksia.

Kuten kohta näemme, tällaiset vastaukset voivat välittää vain tietoa. En sano, että näin saatu tieto olisi täysin hyödytöntä. Sanon vain, että se jää hyvin kauas kokemusperäisestä tiedosta eli ilmoituksen kautta saadusta, koska sillä itsessään ei ole suoraa vaikutusta elämäämme. Itse asiassa voimme pitää informaatiota pelkkänä tiedon varjona, sillä siinä ei ole mitään todellisuutta.

Aktiiviset vastaukset

Sen sijaan aktiiviset vastaukset edellyttävät osallistumistamme. Itse asiassa ne saattavat mennä niin pitkälle, että vaativat antautumistamme ja se johtuu siitä, että ne eivät tule luoksemme. Ne vaativat meitä menemään niiden luokse. Ja jos kieltäydymme, jäämme ilman vastausta, tai mikä pahempi, ilman tietoa. Siksi on niin paljon tietämättömyyttä tänä päivänä. Tykkäämme helpoista vastauksista, joten menemme raamattukouluihin, täytämme päämme tiedolla (information) ja kävelemme ulos diplomi kädessä. Älä ymmärrä minua väärin; diplomissa sinänsä ei ole mitään väärää, kunhan ymmärrämme sen vähäisen arvon. Mutta juuri tässä on ongelma; me yliarvioimme sen, asetamme sen jalustalle, ylistämme sitä entisaikojen jumalana ja avaamme mahdollisuuksien ovia ihmisille, jotka tietävät vain vähän Kristuksen koulusta. (Ef. 4:20,21). Tämä on todellakin murhenäytelmä.

Se voi tuntua ristiriitaiselta, mutta ajassa, jossa on paljon diplomeja, tietämättömyys rehottaa ja näin ollen Hoosean sanat ovat edelleen ajankohtaiset: Minun kansani joutuu häviöön, sillä se on taitoa vailla” (Hoosea 4:6). (Jokseenkin kaikki englanninkieliset käännökset käyttävät taidon kohdalla sanaa knowledge, tietämys, tuntemus. Suom. huom.) On selvää, että tämä on tuhoisaa, mutta onnettomuutta pahentaa se tosiasia, että useimmat evankelikaaliset uskovat olevansa upotettuja tiedon mereen, kuin ei koskaan ennen. Kaikki tämä ja paljon muuta on viemässä meitä hengelliseen pimeään aikaan, aikaan, joka jo vaikuttaa meihin negatiivisesti sotilaallisessa marssissamme.

Jeesuksen vastaus

Kuten olemme nähneet, opetuslapset kysyivät Jeesukselta: ”Opettaja, missä sinä majailet?” Jeesus olisi voinut antaa heille osoitteensa tai koordinaattinsa; se olisi ollut passiivinen vastaus, eli se olisi jättänyt heille pelkkää informaatiota. Mutta Hän halusi antaa heille enemmän, joten Hän antoi heille vastauksen, joka kantoi tietoa siivissään eli aktiivisen vastauksen. Hän kehotti heitä: ”Tulkaa ja katsokaa.”

Päivän päättyessä he tiesivät, missä Jeesus asui, sillä he olivat taipuneet tiedon vaatimuksiin. He tiesivät talon värin ja mistä se oli tehty. He tiesivät, mitä näkyy, kun katsoo ulos ikkunasta. He olivat myös varmistaneet, että se oli järjestyksessä, valoisa tai pimeä. He jopa tiesivät talon ominaishajun ja miltä ulko-ovi näyttää. He olivat nähneet sen, koskettaneet sitä, mennet sisään, istuneet siellä ja kokeneet sen. He tiesivät, miten sinne päästään ja tullaan takaisin. Voimme sanoa ja sanoa todella, että HE TIESIVÄT, missä Jeesus asui.

Kuten me kaikki ymmärrämme, passiivinen vastaus ei olisi voinut antaa kaikkia näitä asioita. Mutta jotenkin suuri joukko evankelikaalisia suosii halpoja passiivisia vastauksia ja arvostaa niitä hienona kultana. He etsivät niitä, maksavat niistä, kirjoittavat ne muistiin ja siellä he menevät, täysin onnellisina, ikään kuin mitään ei olisi todella kadoksissa. Tämä on sydämen särkevä katastrofi, ja uskokaa minua, se on synkempi, kuin miltä näyttää.

Jatkuu artikkelissa Tulkaa ja katsokaa (osa 2).

Read Full Post »

The Things We Leave Behind
By Pete Garcia 9.2.2019, suom. SK

Yksi suurimmista esteistä, joita ihmisillä on tulla kristityksi, on, että he luulevat kaiken hauskan loppuvan siihen, kuten liityttäessä papistoon, jossa heillä ei ole muuta odotettavaa, kuin selibaatti ja loputtomat saarnat. He näkevät vain kieltoja ”älä” eikä mitään siitä vapaudesta, joka löytyy Kristuksessa.

Uskontomme

Kirkot kaikkialla hedelmällisellä tasangolla ovat täynnä ”hurskaita” ihmisiä, joiden kasvojen halkeaisivat kahtia, jos he joskus yrittäisivät hymyillä. Tämä johtuu suurelta osin saarnaajista ja pastoreista, jotka kuumeisesti rakentavat aidan oppiensa ympärille pitämään laumansa sisällä vakuuttamalla seurakunnilleen, että heidän moraaliset perinteensä ovat ainoa tie Jeesuksen tykö, mutta se myös pitää tehokkaasti monet ulkona. Meidät pitäisi tuntea rakkaudesta (1. Joh. 3:11), ei kyvystämme olla uskonnollisia. Uskonto itsessään ja itsestään ei milloinkaan ole pelastanut KETÄÄN.

Rakastettavuutemme ei kuitenkaan vapauta meitä velvollisuudestamme olla erottamiskykyisiä. Jeesus kehotti opetuslapsiaan olemaan älykkäitä kuin käärmeet ja viattomia kuin kyyhkyset, kun menevät ulos susien keskelle (Matt. 10:16). Meillä voi olla erottamiskykyä vasta, kun olemme täytetyt Hengellä ja vietämme aikaa Hänen sanassaan. Nämä kaksi johtuvat henkilökohtaisesta suhteesta Jeesukseen Kristukseen. Suhde ei ole sama asia kuin uskonto. Uskonnot ovat ideologioita täynnä rituaaleja ja tekoja, jotka tuovat ihmisen (omasta mielestään) lähemmäksi jumalaansa yrityksessä tehdä itsensä arvokkaaksi kyseiselle jumalalle. Henkilökohtainen suhde maailmankaikkeuden Luojan kanssa korostaa kyvyttömyyttämme pelastaa itsemme, koska jos ymmärrämme, kuka Jumala on, niin tiedämme, ettemme milloinkaan yllä Hänen vanhurskauden malliinsa. Vain Jeesus voi tehdä meidät otollisiksi Jumalalle, kun hyväksymme Hänen ilmaisen pelastuksen tarjouksensa (Joh. 3:16).

Kokemuksemme

”Ihminen, jolla on ystävä, pitää oleman ystävällinen; sillä ystävä pitää lujemmin hänen kanssansa kuin veli” (Sananl. 18:24, Biblia 1776).

Menneet kokemukset auttavat muotoilemaan maailmankuvaamme ja toimivat kuin peräsimenä ratkaisuille, joita teemme tulevaisuudessa. Oikein käytettyinä ne voivat olla hyödyllisiä, mutta kukaan ei ole päässyt kovin pitkälle elämässä, jos on juuttunut elämään menneisyydessä. Jollakin on ehkä ollut huono kokemus seurakunnassa, tai ”kristittyjen” kanssa ja sanoutunut irti heistä ja heidän Jeesuksestaan lopullisesti.

Se voi olla äärimmäisen vaikea este voittaa, koska kukaan ei voi suostutella sinua toisiin ajatuksiin kokemustesi suhteen. Ehkä pappi käytti sinua hyväkseen, tai joku seurakunnasta petkutti sinulta kovalla työllä ansaittua rahaa. Voin lohduttaa sinua vain, että kaikki ihmiset ovat viallisia ja valitettavasti kristitytkin ovat ihmisiä.

Ajattele kuitenkin sitä, että Jeesus oli enemmän kuin vain ihminen – Hän oli myös täydellisesti Jumala. Hänen ei ollut pakko tulla maan päälle kuolemaan syntiemme tähden, mutta päätti tehdä sen johtuen äärettömästä rakkaudestaan meihin. Älä pahenna kärsimääsi vahinkoa hylkäämällä se ainoa täydellinen, pyhä, nuhteeton ihminen – johtuen jostakin vahingosta, jonka sinulle on aiheuttanut joku, joka väittää olevansa Hänen edustajansa. Usko ja luota Jumalaan ja anna Hänen lajitella pois paha siemen aidoista uskovista.

Älä tuomitse kristinuskoa ja Kristusta sen perusteella, että joku teki sinulle vääryyttä aikoinaan. Kristus voi olla ystävä veljeäkin uskollisempi. Hän ei milloinkaan petä sinua, eikä hylkää sinua. Jopa kun olet elämäsi syvimmässä laaksossa Hän rakastaa sinua, kun kukaan muu ei sitä tekisi.

Järkemme

”Mutta luonnollinen ihminen ei ota vastaan sitä, mikä Jumalan Hengen on; sillä se on hänelle hullutus, eikä hän voi sitä ymmärtää, koska se on tutkisteltava hengellisesti” (1. Kor. 2:14).

Nykyisessä modernissa maailmassa kristityksi tulemista on myös verrattu eräänlaiseen mielisairauteen. Kuin menisi entisajan hullujenhuoneeseen, jossa kyltti oven päällä toteaa pahaenteisesti: ”Ken tästä käy saa kaiken toivon heittää!” Uudestisyntyneeksi uskovaksi tuleminen on sopeutumista kaiken järjen hylkäämiseen, koska me uskomme Jumalaan, jota kukaan ei voi nähdä, mikä paljolti on totta, vaikka todistusaineisto Raamatun Jumalasta on musertava.

Uskottomalle Jeesuksen Kristuksen evankeliumi on hullutus, koska se kieltää ihmiskunnan kyvyn vaatia mitään ansiota oman pelastuksemme hyväksi. Tämä tekee kristinuskosta ainutlaatuisen. KAIKKI muut uskonnot julistavat, että sinun täytyy TEHDÄ jotakin hyvittääksesi joku jumala tai kanssaihminen saavuttaaksesi Paratiisin, Taivaan, Nirvanan, Kolobin jne. Kristinuskon pelastus perustuu pelkästään yhteen asiaan, joka erottaa meidät jokaisesta muusta tämän planeetan elämänmuodosta ja se on meidän kykymme ajatella ja perustella. Meidän on vapaaehtoisesti tehtävä tuo päätös tulla Kristuksen tykö. Kun hylkäämme omat yrityksemme pelastaa itsemme ja sen sijaan riipumme kiinni Jeesuksessa Kristuksessa, niin silloin ja vasta silloin meillä voi olla rauha Jumalan kanssa Hänen Poikansa kautta.

Aineellisuuden halu

”Niin Jeesus katsoi häneen ja rakasti häntä ja sanoi hänelle: ’Yksi sinulta puuttuu: mene, myy kaikki, mitä sinulla on ja anna köyhille, niin sinulla on oleva aarre taivaassa; ja tule ja seuraa minua’.” (Markus 10:21)

Huomaa tässä yhteydessä, että Jeesus ei ollut vielä mennyt ristille. Tuohon aikaan risti ei ollut vain julma kidutusväline, vaan juutalaisille se oli Jumalan kirouksen symboli (5. Moos. 21:23). Jeesus katsoi tähän nuoreen mieheen ja saattoi nähdä, että hänen varallisuutensa oli hänen turvapeittonsa. Hän oli ollut uskollinen käskyille (uskonto), mutta luotti enemmän maalliseen omaisuuteensa kuin Jumalaan. Siksi, kun Jeesus kehotti häntä myymään omaisuutensa, se tarkoitti, että hänen tuli kieltää tämä maailma. Ottamalla ristinsä hänen on kiellettävä itsensä, jopa terveytensä. Tämä ajattelutapa törmää liian moniin terveys-, rikkaus-, ja menestysevankeliumin liikkeessä, josta on tullut niin suosittu Amerikan seurakuntamaailmassa näinä päivinä.

Tämä maailma

”Mutta meillä on yhdyskuntamme taivaissa, ja sieltä me myös odotamme Herraa Jeesusta Kristusta Vapahtajaksi, joka on muuttava meidän alennustilamme ruumiin kirkkautensa ruumiin kaltaiseksi sillä voimallaan, jolla hän myös voi tehdä kaikki itsellensä alamaiseksi” (Fil. 3:20-21)

Kristityille, joilla on toinen jalka maailmassa. sanoisin: Muistakaa Lootin vaimoa! (1. Moos. 19:26). Me emme saa liikaa kiinnittyä tähän maailmaan, emmekä sen asioihin. Se, että niin moni kristitty on kiinnittynyt tähän maailmaan, on jälleen osittain tunnustuskunnallisten uskontojen vika. Kun seurakunta kieltäytyy opettamasta kaikkea Jumalan sanaa, sen on täytettävä tämä suuri profeetallinen tyhjiö jollakin ja tuo jokin tavallisesti keskittyy vain siihen, mikä on tässä ja nyt, eikä tuleviin asioihin.

Kun annat elämäsi Jeesukselle Kristukselle, sinusta tehdään uusi luomus (2. Kor. 5:17). Et ole enää vain tämän maailman asukas, vaan sinulla on uusi kansalaisuus taivaassa Jumalan kanssa. Sillä hetkellä, kun tulet kristityksi, alat elää iankaikkisuudessa. Ihminen voi toivoa elävänsä tässä elämässä korkeintaan noin 100 vuotta ja viimeiset vuosikymmenet voivat olla ruumiin kannalta vaikeita ja tavallisesti käy niin, että sinulla on oltava joku hoitamassa sinua.  Se on niin lyhyt aika, kun otat huomioon, että sillä hetkellä, kun kuolet, sinä tuijotat iankaikkisuuden kasvoja.

Johtopäätös

Jeesuksessa Kristuksessa on vapaus, jota maailma ei voi käsittää. Mikä on tuo vapaus? Se on siinä, ettei ole enää synnin kirouksen kuoleman ja tuomion alainen (Joh. 3:18). Se on vapauttavaa, koska kuolemantuomio ei enää riipu päämme yläpuolella.

Kun näemme, että vielä asumme tässä syntiin taipuvaisessa ruumiissa (lihan teltassa, 2. Kor. 5:1-5) ja edelleen elämme langenneessa maailmassa, joka on väliaikaisesti Saatanan valvonnassa, niin vielä lihassamme ollessamme meidän on ”ahkeroitava” (ajatustreeniä, think exercise) pelastuksemme pelolla ja vavistuksella.

Kristittyinä meidän on vielä seisottava Jeesuksen Kristuksen edessä tuomiolla, mutta se ei koske pelastumistamme. Seisomme Jeesuksen Kristuksen edessä Bema-tuomiolla (1. Kor. 3:9-15) koskien tässä elämässä Kristukselle tehtyjä asioita, joko hyviä tai pahoja. Onko se, mitä teimme Jeesukselle, tehty omien päämääriemme hyväksi, vai teimmekö sen Jumalan kunniaksi? Lepäämme varmoina siitä, että ikuinen kohtalomme on turvattu siinä voitossa, jonka Kristus hankki hyväksemme ristillä 2000 vuotta sitten, jolloin kaikki syntimme – menneet, nykyiset ja tulevat, pyyhittiin pois.

Kristuksessa me pääsemme sapatinlepoon (Hepr. 4:8-16) kykenemättöminä omilla yrityksillämme säilyttämään pelastustamme, mutta löydämme rauhan Hänen täydellisen sovittavan kuolemansa, hautaamisensa ja ylösnousemisensa kautta, rauhan niin tyydyttävän, että sitä ei voisi ostaa maailman kaikilla rahoilla. Kun päätät sallia Jumalan käyttää sinua, Hän tekee ihmeen kauttasi vaikuttaen kaikkiin ympärilläsi oleviin ja antaa sinulle elämän, joka on täynnä tarkoitusta ja mielekkyyttä, joka on kutsumuksesi arvoinen ja täynnä toivoa tulevasta elämästä. Paras elämämme ei ole tällä langenneella planeetalla; se on kirkastetuissa iankaikkisissa ruumiissamme, sitten kun hallitsemme Kristuksen kanssa. Joten heittäkäämme pois kaikki nämä merkityksettömät häiriötekijät, jotka joko estävät meitä tulemasta Kristuksen tykö, tai elämästä elämää, jota Hän on kutsunut meitä elämään.

Onko tämä maailma ollut sinua kohtaan niin hyvä, että sinun pitäisi lähteä harmitellen? Edessä on parempia asioita kuin mikään, mitä jätämme taaksemme. (C.S. Lewis)

 

Read Full Post »

Amir Tsarfati, suom. SK

Shalom Galileasta!

Kun vuosi 2018 on päättymässä, voin katsoa taaksepäin ja iloita siitä, mitä Herra on tehnyt. Kuitenkin sanoma, jonka Hän on laskenut sydämelleni, kaikuu mielessäni: Lopeta hyvin!

Niin ystävät, olemme lähellä maaliviivaa. Kirjoitus on seinällä, merkit ovat paikalla, kaikki näyttelijät ovat paikalla. Me olemme se sukupolvi, joka ei nuku pois. Me olemme sukupolvi, joka kokee enemmän petosta, kuin mikään toinen, koska digitaalisessa maailmassa on niin helppo tulla petetyksi.

Kysymykset, joita minun, kuten teidän kaikkien, on pitänyt esittää itselleni, ovat: Onko elämä tässä maailmassa kaikki, mistä välität? Onko tämä maailma kaikki, mitä sinulla on? Onko se kaikki vain sitä, että ”saan siitä irti mahdollisimman paljon”? Ovatko tämän maailman asiat pääasioita mielessäsi ja elämäsi ensisijaisia tavoitteita?

Kuulin tunnetun pastorin sanovan, että hänen kuoleva poikansa, jolla oli vain kolme viikkoa elinaikaa johtuen vakavasta syövästä, sanoi hänelle: ”Isä, olen niin innoissani, siitä mitä on tulossa seuraavaksi!”

Toinen hyvä ystäväni, joka sattuu olemaan pastori täällä Israelissa, sanoi minulle: ”Kun olen kuollut, niin älä anna kenenkään elvyttää minua, tai muuten minä tapan hänet!”

Oletko niin innostunut ikuisuudesta, ettet haluaisi elää enää tässä maailmassa? Onko taivas kotisi, vai tämä maailma? Sinulla voi olla koti-ikävä vain sinne, missä kotisi on!

Voitko rehellisesti elää elämääsi innostuneena tulevasta? Onko tämä maailma sinulle päämäärä?

Kun heräät aamulla ja aloitat päivän, niin ketä aiot miellyttää ja kehen tehdä vaikutusta?

“Sillä kaikki, mikä maailmassa on, lihan himo, silmäin pyyntö ja elämän korskeus, se ei ole Isästä, vaan maailmasta” (1. Joh. 2:16).

Voitko vuonna 2019 sanoa rehellisesti: “Sillä elämä on minulle Kristus, ja kuolema on voitto” (Fil. 1:21)?

Kun lähestymme maaliviivaa, meidän jokaisen täytyy tutkia sydäntämme ja kysyä itseltämme … Tiedämmekö Herran sanovan meille takaisin tullessaan: “…hyvä on, sinä hyvä ja uskollinen palvelija!”  (Matt. 25:23)?

Ystävät, lopettakaamme hyvin, lopettakaamme vahvoina!

“…Jos te siis olette herätetyt Kristuksen kanssa, niin etsikää sitä, mikä on ylhäällä, jossa Kristus on, istuen Jumalan oikealla puolella. Olkoon mielenne siihen, mikä ylhäällä on, älköön siihen, mikä on maan päällä. Sillä te olette kuolleet ja teidän elämänne on kätkettynä Kristuksen kanssa Jumalassa; kun Kristus, meidän elämämme, ilmestyy, silloin tekin hänen kanssaan ilmestytte kirkkaudessa. Kuolettakaa siis maalliset jäsenenne: haureus, saastaisuus, kiihko, paha himo ja ahneus, joka on epäjumalanpalvelusta, sillä niiden tähden tulee Jumalan viha ja niissä tekin ennen vaelsitte, kun niissä elitte. Mutta nyt pankaa tekin pois ne kaikki: viha, kiivastus, pahuus, herjaus ja häpeällinen puhe suustanne. Älkää puhuko valhetta toisistanne, te, jotka olette riisuneet pois vanhan ihmisen tekoinensa ja pukeutuneet uuteen, joka uudistuu tietoon Luojansa kuvan mukaan. Ja tässä ei ole kreikkalaista eikä juutalaista, ei ympärileikkausta eikä ympärileikkaamattomuutta, ei barbaaria, ei skyyttalaista, ei orjaa, ei vapaata, vaan kaikki ja kaikissa on Kristus.” (Kol. 3:1-11)

Hänen tulemustaan odottaen,

Amir

Read Full Post »

Fear of God: Missing Element in Today’s Christianity
By Dr. Donald Whitchard 16.12.2018, suom. SK

 ”Mutta minä sanon teille, ystävilleni: älkää peljätkö niitä, jotka tappavat ruumiin, eivätkä sen jälkeen voi mitään enempää tehdä. Vaan minä osoitan teille, ketä teidän on pelkääminen: peljätkää häntä, jolla on valta tapettuansa syöstä helvettiin. Niin, minä sanon teille, häntä te peljätkää.” (Luuk. 12:4-5)

Tuo on vakava ajatus. Tässä pehmeän ja pinnallisen hyvän olon uskon ja opetuksen ajassa kristillinen kirkko on suurelta osin hyljännyt kutsun pyhyyteen ja erottautumiseen maailmasta. Huomaan havainnoidessani uskoa, että me, jotka sanomme olevamme Jeesukseen uskovia, olemme säätäneet Hänet erääksi tieksi taivaaseen, ei ainoaksi tieksi (Joh. 14:6). Me olemme korostaneet rakkauden ja rauhan Jeesusta ja olemme ohittaneet sen tosiasian, että kun Hän tulee takaisin, Hän teurastaa kaikki, jotka ovat hyljänneet Hänet ja ottaneet Pedon merkin ja hallitsee rautaisella valtikalla.

Ennen tuota tapahtumaa meidät, jotka temmattiin (1. Tess. 4:16-17), vietiin taivaaseen Karitsan hääaterialle ja kohtaamaan tuomio Herralta Jeesukselta siitä palvelusta, jonka Hänelle teimme, tai jätimme tekemättä (2. Kor. 5:10). Siellä meidän on kohdattava hänet ja tehtävä tili kristillisestä vaelluksestamme, ja silloin monien teot haihtuvat savuna, koska rakensivat puusta ja oljista (1. Kor. 3:11-15) sen sijaan, että olisivat rakentaneet Sanan ja palvelemisen kalliista kivistä.

Siellä on paljon uskovia, jotka eivät koskaan kasvaneet alkuperäistä pelastustaan pidemmälle, eivätkä koskaan kehittäneet kypsyyttä ja jumalisen elämän tuntoa. Tämä tuomio ei koske pelastumistasi. Siitä on pitänyt huolen Kristuksen uhrikuolema ristillä. Sinä joko saat tai menetät palkan. On murhenäytelmä, että on paljon uskovia, joilla ei ole mitään näyttöä vaelluksestaan Herran kanssa.

En koskaan kuule saarnaajien saarnaavan tulevasta tuomiosta. Se voi johtua siitä, että he haluavat olla tärkeitä ja hyväksyttyjä yhteiskunnassa. Saarnaaminen helvetistä ja tilintekovelvollisuudesta ei ole muodissa (milloin olisi ollut?). Elämme todella ajassa, jossa ihmiset, myös seurakunnassa, haluavat kuulla miellyttäviä asioita, jotka saavat heidät tuntemaan hyvää oloa. Onkohan sinun ”itsetuntosi” tärkeämpi Jumalalle, kuin se, että elät pyhää elämää haluten miellyttää Häntä niillä teoilla, jotka ovat pelastuksen hedelmä?

PANISITKO POIS PUHELIMESI VAIN HETKEKSI JA LUKISITKO LOPPUUN TÄMÄN ARTIKKELIN? Kiitos. Tuo puhelu tai teksti voi odottaa. Palatkaamme käsiteltävään ongelmaan. Pelkääkö nykyajan seurakunta enää Jumalaa? Tuskinpa. Meillä on liian hyvä aika katsella uutisia viimeisestä julkkisten avioerosta, tai mitä Britannian kuninkaallinen perhe tekee tällä viikolla, tai lukea viimeisimmästä poliitikosta, joka rökittää ja kiroaa presidentti Trumpia, tai miten menee Facebook-”ystävilläsi”, tai kuka sanoo mitäkin Twitterissä – mitä tahansa, jota paholainen voi käyttää saamaan silmäsi pois Jeesuksesta.

Minä vapisen nykyajan seurakunnan vuoksi. Minäkin olen siihen syyllinen. Huomaan, että mieleni harhailee maailmallisissa asioissa ja sitten ajattelen vain, kuinka hyvä Herra on ollut minulle. Kuinka voin tietoisesti olla Hänelle tottelematon ja pitää silmäni asioissa, jotka lopulta ovat merkityksettömiä? Sydämeni särkyy Jumalan edessä ajatellessani, mitä olen sanonut ja tehnyt. En halua minkään olevan sen tiellä, että minulla on syvä, merkityksellinen suhde Hänen kanssaan.

Odotan, että maailma on jumalaton ja paha. Se on luonteenomaista syntisille ihmisille, jotka haluavat elää elämänsä erossa Jumalan armosta ja tehdä asioita, jotka ovat tuomittavia ja moraalittomia. Maailma luulee, että tämä elämä jatkuu ikuisesti ilman mitään seurauksia heidän käytöksestään.

Katso maailmaa ympärilläsi. Kristittyjä tapetaan joka puolella, eikä kukaan paheksu sitä. Maailmanjärjestelmä vihaa meitä, joten miksi me yritämme olla heidän kaltaisiaan pitäen tilaisuuksia, joissa on valo- ja laser-esityksiä, maailmallisia bändejä, saarnaajia, jotka pitävät vuoropuheluja sen sijaan, että saarnaisivat Raamatusta, pukeutuneena teini-ikäiseksi Jumalan miehen asemesta, jota he muka edustavat ja sellaisia asioita kuin kahvibaareja eteisaulassa? Anteeksi, mutta Jeesus ei kuollut hirvittävää ristinkuolemaa syntiemme tähden eikä noussut ylös, että sinä voisit lämpiössä siemailla mokkakahvia katsellessasi ylistysbändin esitystä.

Tulen taustasta, jossa minua opetettiin kunnioittamaan Raamattua, rakastamaan ja pelkäämään Jumalaa ja rakastamaan Jeesusta sen vuoksi, mitä Hän teki puolestani Golgatalla. Tykkään silloin tällöin kuulla saarnan ”helvetin tulesta ja kadotuksesta” muistuttamaan minua, että Jeesuksen tähden en joudu ikuiseen helvettiin erotetuksi Hänen rakkaudestaan ikuisesti. Jos saarnatuolista saarnattaisiin enemmän helvetistä, niin yhteiskunnassa olisi vähemmän helvettiä. Ongelma on, että ei seurakunta eikä maailma pelkää enää Jumalaa!

Tajuatko, ettet voi vetää seuraavaa henkäystäsi ilman Häntä? Onko sinulla mitään käsitystä siitä, kuinka paljon Hän on siunannut sinua, kun sinulla on katto pääsi päällä, ruokaa jääkaapissa, työpaikka, avustusohjelma, vaatetus, liikennevälineet, terveys ja lääkkeitä, puhdas vesi, viemäri, ystäviä ja yhteinen armo, kuten sateet ja raikas ilma? Varaammeko aikaa kiittääksemme Häntä pelastuksesta, joka meillä on Kristuksessa? Kiitämmekö Häntä siitä, että omistamme Raamatun kielellä, jota puhumme? Ymmärrämmekö tekemiämme päätöksiä, että miellyttävätkö ne Jumalaa vai eivät ja mitä siitä seuraa?

Näetkö nyt, mitä meillä on Kristuksessa? Ajattele hetkinen, kuinka kallisarvoinen pelastuksen lahja on. Oletko kiittänyt Häntä tänään?

Seurakunta tarvitsee ehdottomasti hengellisen uudistumisen ja paluun pyhyyteen. Meidän täytyy langeta kasvoillemme pyhän Jumalan edessä ja pyytää Häntä uudistamaan rakkautemme Häneen, katua maailmallisuutta ja saada seurakuntamme saarnaamaan elämän antavaa evankeliumia ihmisten vakuuttamiseksi synneistään ja heidän pelastumisekseen Jumalan ikuiselta vihalta helvetissä. Tämä on se sanoma, jota saarnaan ja johon uskon. Maailma ei ehkä tykkää siitä, mutta Raamatun mukaan minun tulee miellyttää Jumalaa, enkä tarvitse kahvibaaria paikallisessa palvontapaikassani sen tekemiseksi. Peljätkää Jumalaa!

drwhitchard@aol.com

 

Read Full Post »

Johdantona alla olevaan Pat Franklinin kirjoitukseen totean, että olen aikoja sitten ollut parissa kokouksessa kiinniottajana. Tehtäväni oli siis rukouspalvelussa seisoa rukoiltavan takana ja estää tätä kaatumasta holtittomasti taaksepäin ja satuttamasta itseään. Näiden kertojen perusteella ja muutenkin sivusta seuranneena havainnoin, että useinkin rukoiltava kaatuu ihan sen takia, kun sen oletetaan kuuluvan asiaan. Joskus esirukoilija selvästi töytäisi rukoiltavan syliini. Silloin aikoinaan, kun itse olin joskus vastaavissa tilanteissa rukoiltavana, itsekin taisin kaatua yhdellä tai kahdella ensimmäisellä kerralla, joko jännityksestä tai Pyhän Hengen kosketuksesta, en tiedä. Myöhemmin olen kyllä pysynyt pystyssä. Olen asiaa miettinyt ja päätynyt siihen, että rukoustilanteissa kiinniottajia ei tarvita, koska kenenkään ei tarvitse kaatua. Ei Pyhä Henki kaada ihmisiä vahingoittaakseen heitä. Meillä onkin nykyisin rukouspalvelussa tapana, että istutaan rukoiltavan kanssa penkkiin, tai mennään alttarille polvillemme. Tämän soisin yleistyvän seurakunnissa kautta linjan. Jos omassa seurakunnassasi on pieninkään epäilys, että kiinniottajia voitaisiin rukouspalvelussa tarvita, järjestäkää rukouspalvelu jollain muulla tavalla. Ei kaatumisen kokemus kasvata oikeaa uskoa minkään vertaa. Ja etenkään äänekkäät ja spektaakkelimaiset rukousjonot kaatamisineen eivät kuulu raittiiseen kristillisyyteen.


 

Slain in the spirit – but what spirit?
By Pat Franklin 27.10.2018, suom. SK

Tässä on vastaukseni: Hei ja kiitoksia sähköpostistasi koskien ’hengessä kaatumisen’ ilmiötä.

Niillä kahdella lainaamallasi Raamatun kohdalla koskien sitä, kun Jumalan kirkkaus täytti temppelin, ei ole mitään tekemistä niiden asioiden kanssa, joita tapahtuu joissakin piireissä. Se oli aika erikoinen päivä maailmanhistoriassa! Se ei mitenkään liity tämän päivän outoihin tapahtumisiin.

He sanovat sitä ’hengessä kaatumiseksi’ – mutta Raamattu käskee meitä koettelemaan henget; joten mikä henki tekee tätä?

Tällä tavalla toimivat ihmiset ovat myös kokemukseni mukaan epäilyttäviä. Tavallisesti he ovat rahojesi perään, joten heidän on järjestettävä näytös.

Yksi asia on, että Herran viholliset kaatuvat taaksepäin, lyötyinä, kuten Getsemanessa. Luulen, että Jumalan ystävät, jos yleensä kaatuvat, kaatuvat eteenpäin kasvot alaspäin kunnioituksen valtaamassa palvonnassa. En usko, että Pyhä Henki tyrmää meidät kuin nyrkkeilijä kehässä!

Itse teko, kun tehdään jotakin – olipa se ihmisen koskettamista, heidän huitomistaan takilla jne., ja kun tuo teko aiheuttaa ihmisen kaatumisen taaksepäin – on okkulttinen ja yliluonnollinen.

Mutta on olemassa hyvä yliluonnollinen Jumalasta ja paha yliluonnollinen Saatanasta. Raamattu varoittaa, että Saatana voi ilmestyä valon enkelinä, joten meidän on oltava todella varuillamme! Jotkut gurut Intiassa tekevät samaa pimeän yliluonnollisen voimalla! Muistaakseni he käyttävät siitä nimitystä ’shakti’ – koskettaen ihmisiä sulalla ja he kaatuvat.

Minun mallini on tämä. Näenkö minä Pietarin, Paavalin ja Johanneksen tekevän tätä, kaatavan ihmisiä? En. Siksi pysyn siitä erossa.

Esiintyy myös paljon teeskentelemistä. Jotkut kaatuvat, koska heidän odotetaan kaatuvan, eivätkä halua aiheuttaa pettymystä johtajalle. Tiedän, että tätä tapahtuu.

Vuosien varrella on ollut oikeusjuttuja, kun ihmiset ovat kaatuneet toistensa päälle jne. Joten se on pelkkää huonoa. Monet haluavat jännitystä kirkossaan, että tapahtuu. Mutta Herra Jeesus sanoi, että se on paha sukupolvi, joka etsii merkkiä. Silti tänä päivänä niin monet etsivät merkkejä.

Raamatun opiskelua, ylistämistä, rukousta ja toisten palvelemistako? Tylsää! Mutta se vasta jotakin, kun joku pölkkypää lavalla heiluttaa takkiaan ja neljä ensimmäistä riviä yleisöstä kaatuu! (Tulee mieleen tapaus Marko Selkomaan kirjasta Askeleet yliluonnolliseen. Ks. sivu 107, ”Farkkutakki rukousliinana”. Suomentajan kommentti.)

Tähän sisältyy myös hypnotismin eli mesmerismin osatekijä. Jotkut ovat alttiita hypnoosille ja kaatuvat hyvin helposti, kun taas toisia on lähes mahdoton hypnotisoida.

Pyhä Henki antaa meille raittiin mielen, mutta tänä päivänä monet itämaisen uskonnon vaikuttamat haluaisivat meidän tyhjentävän ajatuksemme ja jättävän mielemme vaarallisesti tyhjäksi. Kuinka typerää. Pietari sen sijaan kehottaa meitä ’vyöttämään mielemme kupeet’!

Myös Raamattu kehottaa meitä mietiskelemään, ajattelemaan asioita, jotka ovat tosia ja hyviä – ei vain sammumaan (blank out), kuten eräs joogan opettaja kehotti kurssia, johon kerran osallistuin. Olin silloin juuri tullut uskoon ja kiitos Jumalalle, että löysin pastorin, jolta kysyä ja hän kertoi minulle, että jooga on itämaista uskontoa ja demonista. Uskoin häntä, enkä koskaan enää mennyt kurssille, enkä koskaan enää yrittänyt sammuttaa mieltäni.

Itämainen mietiskely on sitä, että antaa mielensä mennä tyhjäksi, tai toistaa jotakin loputtomasti. Raamatullinen mietiskely on tervettä ajattelemista – analysoimista, arvioimista, erottamista, arvostelukykynsä käyttämistä päästäkseen perille, mikä on totuus asiasta.

Kiitos Herralle, Hänen suuresta armostaan olemme jättäneet taaksemme monet pahat jutut, mukaan lukien kahelit seurakunnat, joissa ’hengessä kaatumista’ harrastettiin.

Jos haluat hyvää opetusta, niin voin suositella Ariel Ministries’in Arnold Fruchtenbaum’ia. Toisin kuin monet huijarit TV:ssä hän todella tietää, mistä puhuu.

Herra varoitti meitä: Katsokaa, ettei kukaan teitä eksytä” (Matt. 24:4). Nyt nuo pettäjät ovat TV:ssä saaden isot yleisöt.

Ihmisten pitäisi mennä ulko-oville, mutta sen sijaan he etsivät shekkivihkonsa ja rahoittavat näitä susia lammasten vaatteissa.

Toivon, että tämä vastaa kysymykseesi.

Herra siunatkoon kaikkia lukijoita tässä ja monissa muissa kysymyksissä.

  • Jos joku teistä on huolissaan tämän suhteen, niin rukoile Isää Jeesuksen nimessä ja pyydä viisautta ja hyviä opettajia.
  • Äläkä syytä Jumalaa, että hän sallii sinun uskoa valheeseen! Luota vain, että Hän päästää sinut vaarallisista susista omaan turvalliseen lammaskarsinaansa, jossa hyvien paimenten pitäisi vartioida ja varoittaa väkeään näistä asioista.
  • Alan lisää: Olemme Pat’in kanssa tehneet kirjan nimeltä Cults and Isms: True or False? luomaan valoa väärään opetukseen ja pimeisiin käytäntöihin, joita on paljon kaikissa kulteissa ja suuressa osassa sellaista, joka tänä päivänä käy kristinuskosta – kaheleita seurakuntia, rahasaarnaajia ja paljon muuta.
  • Se on saatavana verkkokaupastamme tällä sivustolla ja kehotamme lukijoita ostamaan kirjoja ja levittämään niitä ystävienne keskuudessa. Nämä ovat petoksen aikoja, mutta raamatullinen tieto on vastalääke valheisiin!

Read Full Post »

Speaking the truth in our heart
15.8.2018 by Simon Desjardins, suom. SK

Psalmi 15:1: ”Herra, kuka saa vierailla sinun majassasi, kuka asua sinun pyhällä vuorellasi?”

Tässä psalmista kohtaa tärkeän kysymyksen, itse Jumalalle osoitetun. Se, mitä seuraa on vastaus ylläolevaan. Se on lyhyt, käytännöllinen ja hyvin läpitunkeva. Tarkoitukseni ei ole käsitellä vastausta kokonaisuudessaan. Keskityn vain yhteen sen puolista, joka on: ”Se, joka puhuu sydämessänsä totuutta.

Totuuden puhuminen sydämessämme

Mitä sitten tarkoittaa ”totuuden puhuminen sydämessämme”? Raamattu sanoo, että ihminen, joka luulee tekevänsä niin, puhuu itsekseen sydämessään.

“Kun Herra, sinun Jumalasi, työntää heidät sinun tieltäsi, niin älä ajattele sydämessäsi näin: ‘Minun vanhurskauteni tähden Herra on tuonut minut ottamaan tämän maan omakseni’. Sillä näiden kansojen jumalattomuuden tähden Herra karkoittaa heidät sinun tieltäsi.” (5. Moos. 9:4).

Joten tässä se on: ”… älä ajattele sydämessäsi näin.” Sama nähdään muutamaa lukua myöhemmin: ”Varo, ettei sydämessäsi synny tämä paha ajatus …” (5. Moos. 15:9). Lisäksi meillä on sanat Paavalilta, joka julistaa:

“Mutta se vanhurskaus, joka uskosta tulee, sanoo näin: ’Älä sano sydämessäsi: Kuka nousee taivaaseen?’ se on: tuomaan Kristusta alas.” (Room. 10:6)

Nämä kirjoitukset paljastavat selvästi, että totuuden puhuminen sydämessään tarkoittaa, että ajattelee totuudenmukaisesti.

Haaste

Vaikeus, jonka kohtaamme, on siinä, että: Petollinen on sydän ylitse kaiken ja pahanilkinen(Jer. 17:9). Näin ollen se voi helposti johtaa meitä manipuloimaan tosiasioita omaksi eduksemme käsitellessämme niitä sydämessämme.

Ylpeys on toinen harhaanjohtaja: Sinun sydämesi ylpeys on pettänyt sinut, joka asut kallionrotkoissa, istut korkealla ja sanot sydämessäsi: ’Kuka voi syöstä minut maahan?’” (Obadja 1:3)

Kuinka helppoa meille onkaan ajatella olevamme oikeassa, kun jokin väittely tulee esiin. Se on veli Akseli, joka on epäreilu, sisar Katja, joka on ärsyttävä, lihava Harriet, joka valehtelee ja luettelo jatkuu ja jatkuu. Me itse tietysti jotenkin tulemme esiin päällimmäisenä pikku enkelinä näyttämään vanhurskauttamme, vaikka olisimme polttaneet päreemme, tai puhuneet rumia sanoja kauhealla asenteella. Itseasiassa voimme viettää tuntikausia hautoen jotakin epäoikeudenmukaista tuomiota päässämme tiedostamatta, että itse ajattelemme väärin sydämessämme. Siten luomme tarinoita, jotka todellisuudessa eivät pidä paikkaansa; hyväksymme johtopäätöksiä, jotka riitelevät tosiasioiden kanssa; turhaudumme pohdinnoista, jotka perustuvat yksinomaan mielikuvituksemme tuotantoon ja kaikki tämä tiedostamatta, että olemme väärällä tiellä.

Lisäksi henkilö, joka julkisesti laukoo valheita, voi jäädä kiinni ja paljastua. Siksi hän voi jättää sen tekemättä pelätessään, mitä voi tapahtua. Mutta se, joka puhuu valheita sydämessään, näyttää olevan turvallisella maalla ja riittävän suojattu purkamaan totuuden kieltäviä ajatuksiaan.

Ihana laulu

Henki, joka tuntee jokaisen ihmisen sydämen, innoitti Paavalin kirjoittamaan:

Sillä aika tulee, jolloin he eivät kärsi tervettä oppia, vaan omien himojensa mukaan korvasyyhyynsä haalivat itselleen opettajia ja kääntävät korvansa pois totuudesta ja kääntyvät taruihin” (2. Tim. 4:3).

Tässä apostoli osoittaa, että ihmisellä on taipumus etsiä, mitä haluaa kuulla. Itseasiassa se, mitä hän kirjoittaa, koskee nimikristittyjä, jotka pettävät itseään kääntämällä korvansa pois totuudesta ja kääntyvät taruihin ja tämä johtuu siitä, että heillä on ”syyhyävät korvat”.

Kaikista siihen kykenevistä ihmisistä me itse olemme pätevimmät kertomaan itsellemme, mitä haluamme kuulla, sillä me tiedämme omat halumme paremmin kuin kukaan toinen ja jos korvamme syyhyävät, niin meillä ei ole paljon toivoa paeta. Pidämme itsellemme – välillä loistavasti – miellyttävän puheen. Sillä ei ole paljon väliä perustuuko se totuuteen vai ei. Nautimme sen antamasta lohdutuksesta ja se onkin tärkeintä. Ja niin me menemme puhuen itsellemme – välillä totuudenmukaisesti, toisinaan valheellisesti – eikä meillä ole paljon kykyä erottaa niitä toisistaan.

Nyt ehkä ajattelet, että eihän kristitty voi toimia näin. Raamattu sanoo kuitenkin kivenkovaa, että me voimme ja usein toimimmekin.

Tie ulos

Ei ole tarpeen sanoa, että toivomme on luonnostaan Jumalassa. Vain hän voi ympärileikata sydämemme niin, että halajamme totuutta sisimmässämme (Ps. 51:6).Ja Herra, sinun Jumalasi, ympärileikkaa sinun sydämesi” julistaa profeetta jakeessa 5. Moos. 30:6. On kuitenkin kysyttävä: Haluammeko me ympärileikatun sydämen? Haluammeko julkisesti olla luokiteltuja Jumalan kansaan kuuluviksi? Haluammeko poiketa maailmasta heidän perusarvojärjestelmässään? Olemmeko valmiita tulemaan hyljätyiksi, arvostelluiksi ja tuomituiksi? Kun Jeremia kirjoitti: ”Ympärileikatkaa itsenne Herralle ja poistakaa sydämenne esinahka”, niin hän pyysi Juudan miehiä ja Jerusalemin asukkaita asettumaan Jumalan puolelle kaikilla elämän alueilla.

Paavali sanoo sen eri tavalla, mutta lopputulos on sama: Viettäkäämme siis juhlaa, ei vanhassa hapatuksessa eikä ilkeyden ja pahuuden hapatuksessa, vaan puhtauden ja totuuden happamattomuudessa” (1. Kor. 5:8).

Niin veljet! Totuutta Jumala tahtoo salatuimpaan saakka, ja sisimmässämme Hän ilmoittaa meille viisauden (Ps. 51:8).

Read Full Post »

Older Posts »