The End Time Prophecies of Daniel
By Dr. David R. Reagan, suom. SK
Kun ajattelen Danielin kirjaa, mieleeni tulee aina kokemus, joka minulla oli vuonna 1983, kolme vuotta Lamb & Lion Ministries’in perustamisesta.
Se lähti käyntiin puhelinkeskustelusta erään henkilön kanssa Ft. Worth’in ja Dallas’in väliseltä kaupunkialueelta. Hän kertoi olevansa sen aikaisen radio-ohjelmani säännöllinen kuuntelija. Hän tahtoi tietää, haluaisinko tulla puhumaan Raamatun profetiasta hänen seurakuntaansa sunnuntai-iltana. Sanoin, että tulisin mielelläni, jos hänen pastorinsa kutsuisi minut.
”Siinä se ongelma onkin”, hän vastasi. ”Pastorini näet ei pidä Raamatun tutkimuksista ja hän pitää parempana viihdettä sunnuntai-iltoina – kuten suosittuja laulajia ja tanssijoita. Ei tule olemaan helppoa puhua hänelle teidän kutsumisestanne, joten voisitteko antaa minulle jonkin repäisevän aiheen.”
”Repäisevä aihe” pulpahti heti mieleeni. ”Annetaan sille nimi ’Entinen suuri planeetta Maan tulevaisuus’.” (Noihin aikoihin oli ilmestynyt Hal Lindsey’n kuuluisa kirja ”Maa entinen suuri planeetta”. Suom. huom.)
”Hei! Se on todella repäisevää”, hän vastasi. ”Rukoilkaa, että onnistuisin suostuttelemaan hänet.”
Seuraavana päivänä iltapäivällä mies soitti minulle ja oli niin innoissaan, että tuskin olisi tarvinnut puhelinta. ”Ylistys Herralle”, hän huusi. ”Pastorini suostui kutsumaan teidät ilman, että meidän edes tarvitsi väitellä siitä. Minun tarvitsi vain mainita hänelle aihe ja hän sanoi ’Kutsu hänet!’”
Se, mitä mies ei tiennyt ja minkä me molemmat tulimme tietämään vasta myöhemmin esiintymiseni jälkeen, on, että kun pyyntö esitettiin pastorille, hän istui pöytänsä ääressä lukemassa kirjaa, jonka nimi oli The Future of the Late Great Planet Earth (Entinen suuri planeetta Maan tulevaisuus). Se oli kiukkuinen hyökkäys Hal Lindsey’tä vastaan ja se oli Raamatun profetian kieltäminen. Pastori luuli, että koska olin valinnut kirjan nimen esitykseni aiheeksi, olisin samalla kannalla, kuin kirjan tekijä! (Jumalalla on suurenmoinen huumorintaju!)
Kun tuli aika minun puhua, minulta ei mennyt paljon aikaa havaita, että olin pulassa. Pastori esitteli minut ”Raamatun profetian asiantuntijana, joka selittää teille, ettei Raamatussa ole sellaista asiaa kuin profetia ja osoittaa teille, miksi Hal Lindsey on hullu”. Ei tarvitse sanoa, että olin tyrmistynyt esittelyn vuoksi.
Nousin pönttöön, taputin pastoria olkapäähän ja kuiskasin: ”Pelkään, että on tapahtunut kauhea erehdys. Minä näet uskon Raamatun profetiaan ja uskon, että Hal Lindsey on oikeassa. Pitäisiköhän minun unohtaa puhuminen ja mennä kotiin?”
Pastori mietti hetken ja sanoi sitten: ”Ei, sinä jatkat ja puhut, mutta lyhyesti.”
Kämmenet hiessä ja suu kuivana nousin mikrofonin eteen ja sanoin: ”Pyydän teitä avaamaan Raamattunne Apostolien tekojen luvusta 2.” Halusin osoittaa heille, kuinka ensimmäinen koskaan saarnattu evankeliumin saarna – apostoli Pietarin saarna Helluntaina – oli Raamatun profetian tarkastelua alusta loppuun ja osoitti, kuinka Jeesus toteutti monia messiaanisia profetioita.
Ennen kuin aloin lukea Apostolien tekojen toista lukua, katsoin yleisöön ja huomasin, ettei kenelläkään ollut Raamattua! Pyysin heitä avaamaan penkeissä olevat Raamatut. Eräs henkilö sanoi: ”Meillä ei tässä seurakunnassa ole mitään penkkiraamattuja.” Pyysin sitten muutamia miehiä menemään rakennuksen koulutussiiven läpi ja keräämään Raamatut luokista. Heidän palattuaan yksi heistä ilmoitti: ”Emme löydä yhtään Raamattua tästä kirkosta!”
Tuossa vaiheessa pastori ilmoitti, että hän voisi tuoda muutamia Raamattuja toimistostaan. Hän palasi mukanaan kuusi ja jakeli ne 200:lle läsnä olevalle.
Ja taas minä pyysin heitä avaamaan Apt. 2. Sivut alkoivat rapista – ja se jatkui ja jatkui, koska kukaan ei löytänyt Apostolien tekoja! Niinpä tartuin tilaisuuteen tutustuttaa heitä Raamattuun. Selitin eron Vanhan ja Uuden testamentin välillä. Osoitin, minkä tyyppisiä kirjoja on kummassakin testamentissa ja sitten johdin heidät löytämään Apostolien teot.
Esitettyäni kantani Pietarin saarnasta Apt. 2. luvussa pyysin heitä avaamaan Vanhasta testamentista Danielin kirjan. Äkkiä pastori nousi seisomaan ja sanoi: ”Anteeksi, mutta minä en salli, että Danielin kirjaa luetaan tässä seurakunnassa.”
Kun kysyin, että miksi, hän vastasi: ”Ette ilmeisesti ole valmistunut seminaarista, koska jos olisitte, niin tietäisitte sen tosiasian, että Daniel on petoskirja. Se kirjoitettiin profetian kaltaiseksi, mutta tosiasiassa se kirjoitettiin kauan siinä profetoitujen tapahtumien jälkeen.”
Olin tyrmistynyt, mutta päätin, etten antaisi nuhteen mennä ohi ilman vastausta. Aloin esittää perusteluja toinen toisensa jälkeen Danielin kelpoisuuden puolesta ja joka kerran pastori vain naurahti minulle halveksivasti. Lopulta kysyin: ”Tahdotko, että menen kotiin?”
”En, älä vain lainaa Danielin kirjaa”, hän vastasi.
Seisoin siinä hetken, edelleen shokkitilassa. Sitten jatkoin pyytämällä seurakuntaa avaamaan 1. Moos. 3:15. ”Haluan osoittaa teille aivan ensimmäisen messiaanisen profetian Raamatussa.” Mutta ennen kuin ehdin lukea sitä, pastori keskeytti minut jälleen.
Hän hyppäsi pystyyn ja sanoi: ”Anteeksi, mutta en voi sallia teidän lukea tuota jaetta, koska tiedän, että aiotte väittää sen olevan profetia neitseellisestä syntymästä ja tässä seurakunnassa me emme usko neitseelliseen syntymään!”
Tämä kaikki tapahtui eräässä päälinjan protestanttisessa kirkkokunnassa.
Vihattu kirja
Pastorin asenne, jonka koin tuona iltana, on tavanomainen tämän päivän kristikunnassa. Daniel on Raamatun kiistellyin kirja. Liberaalit vihaavat sitä, koska eivät usko Kirjoitusten jumalalliseen innoitukseen ja Danielin kirja on suuri todistus siitä. Se johtuu siitä, että se sisältää muutamia Raamatun merkittävimpiä profetioita, profetioita, jotka ovat sisällöltään yksityiskohtaisia ja ajallisesti laajoja ulottuen Danielin ajasta Messiaan toisen tulemuksen päivään. Kuten eräs henkilö sen ilmaisi: ”Daniel kirjoitti historiaa tarkemmin etukäteen, kuin kukaan on koskaan kirjoittanut jälkikäteen.”
Tehdäkseen kirjan epäilyttäväksi, liberaalit ovat yrittäneet perustella, että sen kirjoitti joku, joka otti hänen henkilöllisyytensä kauan Danielin ajan jälkeen. Tavallisesti he ajoittavat sen kirjoittamisen noin vuoteen 100 eKr. He ovat päättäneet ajoittaa sen kreikkalaisen tyrannin Antiokus Epifanes’in (175-164 eKr), jälkeiseen aikaan. Syy tähän heidän päättäväisyyteensä on, koska Danielin kirja ennusti Antiokuksen hallinnon yksityiskohtaisesti, mukaan lukien ne hirmuteot, jotka hän suorittaisi juutalaisia vastaan.
Liberaalien yritykset tehdä kirjasta roskaa ovat kuitenkin olleet turhia. Yksi vahvimpia vastatodisteita on se tosiasia, että Danielin kirja kuului Heprealaisten Kirjoitusten Septuaginta-käännökseen. Se on meidän Vanhaksi testamentiksi kutsumamme tekstin käännös hepreasta kreikaksi. Sen tekivät 70 hengen ryhmä heprealaisia oppineita Aleksandriassa Egyptissä noin vuonna 280 eKr – paljon ennen Antiokus Epifanes’in aikaa.
Myös Josefus, ensimmäisen vuosisadan juutalainen historioitsija, kertoo, että kun Aleksanteri Suuri tuli Jerusalemiin vuonna 333 eKr, niin ylimmäinen pappi näytti hänelle, missä hän ja hänen valtakuntansa oli ennustettu Danielin kirjassa; hän oli niin vaikutettu, että jätti kaupungin hävittämättä.
Tärkein todistus kirjan autenttisuudesta löytyy kuitenkin Uudesta testamentista jakeesta Matteus 24:15, jossa Jeesus itse lainaa Danielin profetioita ja siten henkilökohtaisesti tunnustaa kirjan luotettavuuden.
Merkittävä profeetta
Tarkastelkaamme lyhyesti, kuka tämä mies nimeltä Daniel oli. Vuonna 605 eKr. Nebukadnessar, Babylonin kuningas, valloitti Jerusalemin, Juudan valtion pääkaupungin. Hän vei pois Juudan kuninkaan Joojakimin ja asetti hänen tilalleen hänen 18-vuotiaan poikansa Joojakinin.
Kahdeksan vuotta myöhemmin, kun myös Joojakin kapinoi, Nebukadnessar hyökkäsi Juudaan uudelleen, valloitti Jerusalemin toisen kerran ja asetti Joojakinin tilalle hänen setänsä Sidkian.
Kymmenen vuotta myöhemmin, kun Sidkia uusi kapinan, Nebukadnessar hyökkäsi kolmannen kerran ja päätti, että juutalaisten kapinoiminen riittää nyt. Ja niin vuonna 587 eKr. babylonialaiset hävittivät Jerusalemin täydellisesti mukaan lukien Salomon temppelin ja lopettivat kuninkaiden daavidilaisen sukulinjan.
Jokaisella niistä kolmesta kerrasta, kun Nebukadnessar hyökkäsi Juudaan ja valloitti Jerusalemin, hän palatessaan vei vankeja Babyloniin. Ensimmäisen hyökkäyksen jälkeen vuonna 605 eKr. hän vei vain kourallisen juutalaisia vankeja. He olivat hallitsevan juutalaisen eliitin poikia ja yksi heistä oli Daniel (Daniel 1:3-4, 6-7).
Tähän aikaan Daniel oli vasta 15-vuotias, mutta hän erottautui heti hengellisesti kypsänä henkilönä kieltäytymällä saastuttamasta itseään non-kosher-ruualla, jota kuningas hänelle tarjosi. Samalla tavalla monia vuosia myöhemmin 82-vuoden iässä Daniel vaaransi henkensä kieltäytymällä tottelemasta Meedo-Persian kuninkaan Daarejavesin määräystä, ettei kukaan saanut 30 päivään rukoilla muuta jumalaa paitsi kuningasta itseään. Danielin kieltäytyminen noudattaa tätä käskyä sai aikaan sen, että kuningas heitätti hänet leijonien luolaan, mutta hänen henkensä säästyi Jumalan ihmeen kautta.
Läpi elämänsä Daniel oli uskon, rukouksen ja nuhteettoman hyveen mies. Eräs hänen aikalaisistaan, profeetta Hesekiel, viittaa häneen yhtenä kolmesta hurskaimmasta miehestä, mitä koskaan on elänyt, nimittäin Job, Nooa ja Daniel (Hes. 14:14). Enkeli Gabrielin vieraillessa hänen luonaan, josta kertoo Dan. 9:23, hänelle sanottiin: ”Sinä olet otollinen.” Käsittelemme tässä yhtä Raamatun merkittävimmistä miehistä.
Nyt kun olemme tarkastelleet historiallista kontekstia ja miestä, jonka kautta Jumala puhui, niin tarkastelkaamme myös niitä profetioita, joita Jumala antoi hänelle lopun ajoista. Minä jaan ne neljään kategoriaan:
I Pakanain ajat
II Antikristuksen hirmuhallitus
III Kristuksen voitto
IV Herran paluun ajoitus
I Pakanain ajat
Kaksi vuotta Danielin Babyloniin saapumisen jälkeen, hänen ollessa 17-vuotias, Jumala antoi Nebukadnessarille unen, joka suuresti ahdisti häntä. Kuningas vaati viisaita miehiä kertomaan hänelle kaksi asiaa – ensiksi, mitä hän oli unessa nähnyt ja toiseksi, mitä uni tarkoitti. On tarpeetonta sanoa, että viisaat miehet olivat ymmällään. Kuultuaan kuninkaan epätavallisesta vaatimuksesta hän kääntyi rukouksessa Jumalan puoleen etsien ilmoitusta sekä kuninkaan unesta että sen merkityksestä. Jumala vastasi ilmoittamalla nämä salaisuudet Danielille ja Daniel puolestaan vastasi Herralle kiitosvirrellä (Daniel 2:20-23):
Daniel lausui ja sanoi: ”Olkoon Jumalan nimi kiitetty iankaikkisesta iankaikkiseen, sillä hänen on viisaus ja voima. Hän muuttaa ajat ja hetket, hän syöksee kuninkaat vallasta ja korottaa kuninkaat valtaan, hän antaa viisaille viisauden ja taidollisille ymmärryksen. Hän paljastaa syvät ja salatut asiat…
Tämä psalmi on hyvin tärkeä, sillä se tiivistää koko Danielin kirjan teeman – nimittäin, että Jumala on kaikkivaltias, että Hänellä on päämäärä historiassa ja että Hänellä on viisaus ja voima järjestellä ihmisten ja kansojen asiat Hänen jumalallisen tahtonsa voitoksi.
Nebukadnessar antaa myöhemmin samanlaisen julistuksen Jumalan kaikkivaltiudesta koettuaan Jumalan kuritusta (Daniel 4:31-32):
[Jumalan] valtakunta pysyy suvusta sukuun. Kaikki maan asukkaat ovat tyhjänveroiset; ja hän tekee, niinkuin hän tahtoo, taivaan joukoille ja maan asukkaille…
Nebukadnessarin uni
Luvussa 2 alkaen jakeessa 31 Daniel alkaa paljastaa Nebukadnessarille sekä hänen untaan että sen selitystä. Hän kertoo kuninkaalle, että tämä näki unessaan mahtavan ja peljättävän patsaan, jonka pää oli kultaa, rinta hopeaa, lanteet vaskea ja jalat rautaa. Patsaan jalkaterät olivat rautaa ja savea. Hän muistutti kuningasta, että tämän ihaillessa patsasta ilmestyi äkkiä suuri kivi – kivi, jota ihmiskädet eivät olleet leikanneet. Tämä yliluonnollinen kivi iski äkkiä patsaan jalkoihin ja koko patsas tuhoutui. Sitten kivi kasvoi nopeasti suureksi vuoreksi, joka ”täytti koko maan”.
Jakeessa 36 Daniel alkaa selittää tämän salaperäisen unen merkitystä ja se, mitä seuraa, on henkeäsalpaava pakanavaltojen yleiskatsaus Nebukadnessarin ajasta aina siihen asti, jota me nyt sanomme Messiaan toiseksi tulemukseksi. Daniel paljastaa, että patsaan osat edustavat peräkkäisten valtakuntien jaksoja (sukkessiota):
- Kultainen pää – Nebukadnessar ja hänen babylonialainen
- Hopeainen rinta –Valtakunta, joka korvaa Babylonin ja jonka Daniel myöhemmin luvussa 8 tunnistaa Meedo-Persiaksi.
- Vaskinen lantio – Sarjan seuraava valtio, jonka Daniel jälleen luvussa 8 tunnistaa
- Rautaiset jalat – Sarjan neljäs valtio, jonka historiasta tiedämme olevan Rooma ja joka lopulta jakautui kahteen
- Jalkaterät rautaa ja savea – Historian viimeinen pakanavaltakunta. Saven ja raudan epävakaa yhdistelmä viittaa valtioiden löysään liittoon, joka tulee olemaan vanhan Rooman valtakunnan alueella.
- Yliluonnollinen kivi – Messiaan paluun symboli, joka tuhoaa viimeisen pakanavaltakunnan ja lopettaa pakanahallituksen perustamalla Jumalan valtakunnan maan päälle.
Pakanoiden hallinnan aika
Kuten näemme, tämä profetia on hämmästyttävä laajuudessaan ulottuen tuhansia vuosia Babylonin valtakunnan ajasta Jeesuksen tuhatvuotisen hallituksen perustamiseen tämän maan päälle.
Se on ajanjakso, johon Raamattu viittaa ”pakanain aikana” (Luuk. 21:24). Se alkaa Juudan viimeisen kuninkaan Sidkian kaatumisella (586 eKr.) ja jatkuu kunnes Jeesus palaa ja uudelleen pystyttää Daavidin valtaistuimen Jerusalemiin.
Minusta on hyvin mielenkiintoista panna merkille, että tätä pakanoiden hallinnan kautta korostetaan Danielin kirjan kielessä. Luvun 2 jakeessa 4 kieli vaihtuu hepreasta arameaksi, joka oli tuohon aikaan pakanakansojen kieli ja teksti jatkuu arameaksi aina luvun 7 loppuun. Luvussa 8 se vaihtuu takaisin hepreaksi, koska painopiste vaihtuu tuossa vaiheessa pakanoiden ajoista juutalaisten lopulliseen kohtaloon.
Aika-aukko
Toinen merkittävä huomioitava seikka on, että historiallisesta näkökulmastamme me voimme nähdä selvästi, että profetiassa on merkittävä aika-aukko, mikä on useinkin luonteenomaista Raamatun profetialle. Aukko on neljännen ja viidennen valtakunnan välissä – rautaisten jalkojen ja jalkaterien, jotka olivat saven ja raudan sekoitusta, välissä. Aukko on ilmeinen, koska historiassa ei ole pakanavaltakuntaa, joka vastaisi valtakuntaa raudasta ja savesta, jonka Daniel sanoo luvussa 7 olevan kymmenen valtion liitto, joka tulee yhteen elpyneenä Rooman valtakuntana.
Rooma lakkasi olemasta vuonna 476 jKr. Sen itäinen haara jatkui Bysantin valtakuntana aina vuoteen 1453. Vuosisatojen aikana on ollut monta yritystä palauttaa Rooman valtakunta, joista kaksi merkittävintä tapahtuivat Napoleonin ja Hitlerin toimesta. Kaikki yritykset kuitenkin epäonnistuivat aina toisen maailmansodan jälkimaininkeihin saakka, jolloin Euroopan johtajille valkeni, että heidän ainoa toivonsa Euroopan jälleenrakentamiseksi oli toimia yli valtiollisten rajojen ja alkaa tehdä yhteistyötä eurooppalaisen supervallan rakentamiseksi.
Tuo yritys on poikinut Euroopan Unionin, Rooman valtakunnan elpymisen, joka nykyisin käsittää 27 jäsenvaltiota, joista uskon, että ne lopulta jaetaan kymmeneksi hallintoalueeksi.
Danielin uni
Tämä profetia maailmanvaltojen sukkessiosta uudelleenvahvistettiin Danielille 48 vuotta myöhemmin, kun Herra antoi hänelle unen. Se on kerrottu luvussa 7.
Daniel näki sarjan kauhistuttavia petoja, jotka nousivat merestä, joka symbolisoi pakanakansoja.
Ensimmäinen peto oli leijona, jolla oli kotkan siivet. Toinen peto oli karhu, joka nostettiin kyljelleen ja jolla oli suussansa kolme luuta. Kolmas peto oli leopardi, jolla oli neljä päätä ja neljä siipeä. Neljäs oli peto, jota Daniel kuvaili, että se oli ”kauhea, hirmuinen ja ylen väkevä”. Sillä oli suuret rautaiset hampaat ja kymmenen sarvea, Se, mitä Daniel näki tässä unessaan, oli sama maailmanvaltojen sukkessio, jonka Nebukadnessarkin näki unessaan. Ero on siinä, että Nebukadnessar näki ne ihmisen näkökulmasta jonakin suurenmoisena ja kunniakkaana. Danielille Jumala näyttää ne sellaisina kuin itse ne näkee – ahnaina petoina.
Kun Daniel kauhuissaan tuijottaa viimeistä petoa, hän äkkiä huomaa, että eräs muu – ”pieni sarvi” – nousee kymmenen sarven joukosta ja vetää niistä pois kolme juurineen. Tällä pienellä sarvella on ihmisen silmät ja suu, joka ”herjaten puhuu”. Luvun 7 jakeessa 24 Danielille kerrotaan, että 10 sarvea edustavat kymmentä kuningasta ja että pieni sarvi alistaa niistä kolme ja alkaa sitten puhua rienauksia Korkeinta Jumalaa vastaan. Tämä on Antikristuksen, joka johtaa viimeistä pakanavaltakuntaa ja joka käsittää koko maailman, ensimmäinen esiintyminen Danielin kirjassa. Se tosiasia, että 10 sarven viimeinen valtakunta kasvaa neljännen pedon päästä, on selvä osoitus, että viimeinen pakanavaltakunta alkaa vanhan Rooman elpymisenä.
II Antikristuksen terrori
Nämä jakeet tuovat meidät Danielin lopunajan profetioiden toiseen tärkeään teemaan – Antikristukseen ja hänen demoniseen hallintoonsa. Danielia voitaisiin sanoa Antikristuksen profeetaksi, koska hän antaa meille enemmän tietoa tästä tyrannista kuin kukaan toinen profeetta, Ilmestyskirjan Johannes mukaan lukien.
Ottakaamme esim. luvun 7 jakeet 8, 20 ja 25. Profeetta kuvailee Antikristusta ylpeänä miehenä täynnä kerskailua, pilkkaajana, juutalaisten vainoojana ja sellaisena, joka muuttaa lain ja ajat. (Hän tietysti muuttaa länsimaisen lain, koska se perustuu Raamattuun ja hän muuttaa kalenterin, koska se on liitetty Jeesuksen syntymään.)
Meille kerrotaan edelleen, että hän vainoaa juutalaisia kolme ja puoli vuotta ja sitten, yhtäkkiä, hän ja hänen valtakuntansa tuhotaan.
Antikristuksen symboliset esikuvat
Lisää ymmärrystä Antikristuksen luonteesta ja menetelmistä voidaan löytää luvusta 8, jossa Daniel alkaa keskittyä häneen esittämällä sarjan Antikristuksen symbolisia esikuvia. Nämä symbolit esitettiin Danielille näyssä, joka annettiin hänelle kolme vuotta hänen luvussa 7 kerrotun petonäkynsä jälkeen. Jälleen kerran Daniel näki eläinten sukkession.
Ensimmäinen eläin oli oinas, jolla oli kaksi sarvea, toinen toista pitempi (jakeet 3-4). Enkeli Gabriel ilmoittaa Danielille, että tämä oinas edustaa Meedo-Persian valtakuntaa (jae 20). ”Pitempi sarvi” edustaisi siten miestä joka tulisi hallitsemaan tätä valtakuntaa – nimittäin Dareios Suuri. Kaksi ominaisuutta, joita Daniel korostaa tässä miehessä, ovat hänen voimakas tahtonsa ja hänen egonsa, kuten käy ilmi siitä, että se teki mitä tahtoi ja tuli suureksi (jae 4).
Seuraavaksi Daniel näkee urosvuohen (KJV: he goat), jolla on keskellä otsaa ”uhkea” sarvi. Tämä vuohi liikkuu nopeasti ja hyökkää oinaan kimppuun tuhoten sen heti (jakeet 5-7). Gabriel selittää taas Danielille, että urosvuohi edustaa Kreikan valtakuntaa, joka tulee hävittämään Meedo-Persian (jae 21). ”Uhkea sarvi” oli tietysti Aleksanteri Suuren symboli.
Danielin kuvaus Kreikan valtakunnasta painottaa sen armeijan voimaa ja sen voittojen nopeutta. Tämä sopii siihen tosiasiaan, että Ilmestyskirjan mukaan Antikristus valloittaa koko maailman kolmessa ja puolessa vuodessa. Toinen Danielin painottama seikka on uhkean sarven ego. Meille kerrotaan, että ”kauris tuli ylen suureksi (KR38)” (jae 8).
Daniel päättää kuvauksensa urosvuohesta kertomalla, että tämä uhkea sarvi särkyy ja tilalle tulee neljä muuta sarvea (jae 8). Tämä profetia toteutui historiassa, kun Aleksanteri Suuri kuoli äkkiä 33- vuotiaana ja hänen valtakuntansa jakautui neljäksi valtakunnaksi, joita johtivat hänen neljä kenraaliaan.
Luvun 8 jae 9 tuo meidät kolmanteen Antikristuksen symboliseen esikuvaan. Palaten luvun 7 terminologiaan Daniel kutsuu tätä yksilöä ”pieneksi sarveksi”. Hän sanoo, että se nousee yhdestä neljäksi jakautuneen Aleksanterin valtakunnan osasta ja että se siirtyy kohti ”ihanaa maata”, joka on Israel. Tämä henkilö osoittautui olevan kreikkalainen tyranni, joka nousi hallitsemaan Aleksanterin valtakunnan Seleukidian aluetta, joka käsitti Syyrian ja Israelin. Hän oli hullu mies, joka piti itseään jumalana. Hän antoi itselleen nimen, ”Antiokus Epifanes”, joka merkitsee ”Antiokus ilmestynyt Jumala”. Juutalaiset antoivat hänelle pilkkanimen ”Antiokus Epimanes”, joka merkitsee ”Antiokus Hullu”! Se oli nimi, jonka hän hyvin ansaitsi.
Täydellinen Antikristuksen tyyppiesimerkki
Tarkastelkaamme ensin profetiaa ja sitten historian todistusta. Jakeet Daniel 8:9-12 kertovat, että ”pieni sarvi” polkee alas juutalaisia, pilkkaa Jumalaa, vahingoittaa juutalaista Temppeliä ja pysäyttää uhrit. Daniel jopa kertoo, kuinka kauan Temppelin häväistys kestää: ”Kahtatuhatta kolmeasataa iltaa ja aamua; sitten pyhäkkö asetetaan jälleen oikeuteensa” (jae 14). Mitä todennäköisimmin tämä merkitsi, että uhrijärjestelmä keskeytettäisiin 1150 päivän ajaksi, koska uhreja oli kaksi päivässä, toinen aamulla ja toinen illalla (2. Moos. 29:38-43).
Josefus, juutalainen historioitsija, on antanut meille yksityiskohtaisen historiallisen kuvauksen näiden profetioiden täyttymisestä Antiokuksen brutaalissa hallinnossa. Tietoja löytyy myös Raamatun kaanoniin kuulumattomista 1. ja 2. Makkabilaiskirjoista.
Näiden lähteiden mukaan Antiokuksen ollessa mukana johtamassa hyökkäystä Egyptiin Jerusalemissa levisi huhu, että hänet oli tapettu. Tämä uutinen sai aikaan sen, että entinen ylimmäinen pappi nimeltä Jaason ryhtyi kapinaan. Antiokus oli erottanut Jaasonin ja nyt tämä näki tilaisuuden tulleen saada asemansa takaisin. Niin hän hyökkäsi Jerusalemiin kanssaan tuhannen miehen armeija. Antikristuksen nopea ja brutaali reaktio on kerrottu 2. Makkabilaiskirjan luvuissa 11-15:
Kun [Antiokus] kuuli siitä, mitä oli tapahtunut, hän päätteli, että Juudea oli kapinatilassa. Siksi hän marssi Egyptistä raivoten kuin villipeto ja aloitti ryntäämällä kaupunkiin. Sitten hän määräsi sotilaansa tappamaan armotta kaikki kohtaamansa ja teurastamaan kaikki, jotka hakivat suojaa taloistaan. Se oli nuorten ja vanhojen verilöyly, naisten ja lasten, neitsyiden ja vauvojen teurastus. Noiden kolmen päivän aikana tuli kahdeksankymmentätuhatta uhria, kun neljäkymmentätuhatta kuoli väkivaltaan ja yhtä monta myytiin orjuuteen. Tyytymättä tähän hänellä oli rohkeus mennä koko maailman pyhimpään Temppeliin … Saastaisilla käsillään hän tarttui pyhiin astioihin ja hänen epäpyhät kätensä pyyhkäisivät pois kaiken, mitä toiset kuninkaat olivat lahjoittaneet paikan kirkkauden ja kunnian edistämiseksi.
Tämän hullun miehen hirmuteot on kerrottu vieläkin yksityiskohtaisemmin 1. Makkabilaiskirjan 1. luvun jakeissa 23-67. Siellä kerrotaan, että hän ryösti Temppelistä kaiken – kaiken sen hopean, kullan ja kallisarvoiset astiat – ”jättäen paikan sekasortoon”.
Kaksi vuotta myöhemmin hän hyökkäsi Jerusalemiin uudelleen. Hän ryösti kaupungin, sytytti sen tuleen, repi maahan talot ja otti naiset ja lapset vangeiksi. Sitten hän antoi julistuksen, jossa kaikki juutalaiset tavat määrättiin lakkautettaviksi. Hän kielsi uhrit ja juhlat sekä sapatin pitämisen. Hän määräsi, että kaikki vastasyntyneet pojat oli jätettävä ympärileikkaamatta ja hän teki Tooran omistamisen kuolemanrangaistuksen alaiseksi rikokseksi.
Sitten hän jälleen saastutti Temppelin. Hän ”pystytti hävityksen kauhistuksen” alttarin yläpuolelle. Se oli kreikkalaisen Zeus-jumalan patsas.
Ensimmäisen Makkabilaiskirjeen jae antaa tarkan päivämäärän, jolloin Antiokus saastutti Temppelin pystyttämällä Zeus’in patsaan: ”Viidentenätoista päivänä Kislev-kuuta vuonna sataneljäkymmentäviisi.” Tämä on joulukuun 8. vuonna 168 eKr. Myöhemmin Makkabilaiskirjoissa kerrotaan, että Juudas Makkabealainen puhdisti Temppelin ja korjasi alttarin Kislev-kuun 25. päivänä 165 eKr., mikä toteuttaa täsmälleen Danielin 8. luvun jakeen 14 profetian 1150 päivästä (1. Makk. 4:52).
Daniel etsii ymmärrystä
Aleksanteri Suuri
Tässä vaiheessa luvussa 8 Danielille on annettu näky kolmesta kuninkaasta – Dareios, Aleksanteri Suuri ja Antiokus Epifanes. He kaikki ovat Antikristuksen symbolisia esikuvia, mutta Daniel ei ymmärrä sitä.
Niinpä hän pyytää Herralta näyn selitystä (jae 15). Vastaukseksi Herra lähettää enkeli Gabrielin, joka kertoo hänelle, että näky ”tarkoittaa määrättyä lopun aikaa” (jae 17).
Nämä selityksen sanat tekevät selväksi, että Antiokus ja toiset kuninkaat olivat vasta Antikristuksen symbolisia esikuvia. Todellinen Antikristus tulisi vasta lopunaikoina.
Todellinen Antikristus
Tämä tuo meidät Danielin ilmoitukseen todellisesta Antikristuksesta, jossa tulevat yhdistymään Dareioksen, Aleksanterin ja Antiokuksen piirteet. Kohta Daniel 8:23-26 antaa hänestä pelottavan kuvan, tosiasiassa niin pelottavan, että Daniel oli ”ällistynyt” (astounted) ja ”uupunut” (exhausted) ja sairastui useaksi päiväksi (jae 27). Hänen kuvaillaan olevan:
Julkea (insolent) (jae 23)- Taitava vehkeilyssä (skillful in intrigue) (jae 23)
- Yliluonnollinen voimassa (jae 24)
- Hävittäjä (jae 24)
- Itsepäinen (jae 24)
- Viekas (jae 25)
- Petollinen (jae 25)
- Itsekeskeinen narsisti (egotistical) (jae 25)
- Jumalanpilkkaaja (jae 25)
Ainoa hyvä uutinen tässä kohdassa on, että Jumala lopulta tuhoaa Antikristuksen yliluonnollisesti (jae 25).
Lisätietoa Antikristuksesta
Seuraava viittaus Antikristukseen löytyy luvusta 9 Danielin profetiassa 70 vuosiviikosta (Dan. 9:24- 27). Danielille kerrotaan, että tullaan antamaan määräys jälleenrakentaa Jerusalem ja että 69 vuosiviikkoa myöhemmin (483 vuotta) Messias ”leikataan pois” (engl. cut off) ja Jerusalem tuhotaan jälleen.
Jakeessa 26 annetaan johtolanka, mitä tulee Antikristuksen henkilöllisyyteen:
”Then after the sixty-two weeks the Messiah will be cut off and have nothing, and the people of the prince who is to come will destroy the city and the sanctuary. And its end {will come} with a flood; even to the end there will be war; desolations are determined ” (Dan. 9:26, New American Standard Version, Suomalaisista käännöksistä on aika vaikea havaita tätä johtolankaa. Suom. huom.).
”And after threescore and two weeks shall Messiah be cut off, but not for himself: and the people of the prince that shall come shall destroy the city and the sanctuary; and the end thereof shall be with a flood, and unto the end of the war desolations are determined (Dan. 9:26. KJV-1611).
Sanotaan siis, että Antikristus tulee kansasta, joka tulee tuhoamaan Temppelin Messiaan kuoleman jälkeen. Tuo kansa oli tietysti roomalaiset, joten Antikristus tulee polveutumaan roomalaisista.
Sitten jakeessa 27 Danielille ilmoitetaan, että viimeinen vuosiviikko juutalaisille – seitsenvuotinen Ahdistus – alkaa liittosopimuksen allekirjoittamisella juutalaisten ja Antikristuksen välillä, sopimuksen, joka mitä todennäköisimmin takaa Israelin rauhan ja sallii heidän jälleenrakentaa temppelinsä.
Paljastetaan kuitenkin myös, että kun 3½ vuotta viimeisestä 7 vuoden jaksosta on kulunut, niin Antikristus pettää juutalaiset. Kuten Antiokus, niin Antikristuskin saastuttaa Temppelin, lakkauttaa uhrit ja autioittaa kaupungin.
Jälleen kuitenkin vakuutetaan, että Antikristus itse tulee tuhoutumaan prosessissa. Danielille kerrotaan, että ”säädetty tuomio (tuho) vuodatetaan hävittäjän ylitse” (jae 27).
Antikristuksen kohtalo
Antikristuksen lopullinen tuho vahvistetaan jälleen Danielin viimeisessä häntä koskevassa kohdassa. Se löytyy Danielinkirjan luvusta 11. Jälleen Daniel esittää sarjan petomaisia kuninkaita, jotka ovat Antikristuksen symbolisia esikuvia. On mielenkiintoista, että kolmella tärkeimmällä on A-kirjaimella alkava nimi:
- Persian neljäs kuningas Dareioksen jälkeen: Ahasveros (jae 2)
- Aleksanteri Suuri (jae 3)
- Antiokus III Suuri (jae 11)
- Antiokus Epifanes (jae 21)
Jälleen kerran Antiokus Epifanes esitetään Antikristuksen klassisena esimerkkinä (jakeet 21-35). Häntä luonnehditaan halveksittavana, petollisena, vehkeilijänä ja ihmisenä, joka on asettunut vastustamaan Jumalaa. Hänet esitetään myös soturina, joka tulee valloittamaan ja ryöstämään ja joka lopulta häpäisee juutalaisen Temppelin lakkauttamalla uhrit ja pystyttämällä ”hävityksen kauhistuksen”.
Jakeessa 36 tapahtuu äkillinen siirtyminen, kun Antiokus Epifanes muuntuu lopunajan Antikristukseksi:
Ja [jakeen 35 ”lopun ajalla”] kuningas tekee, mitä hän tahtoo, ja korottaa itsensä ja uhittelee jokaista jumalaa, itse jumalien Jumalaa vastaan hän puhuu kauheita. Ja hän menestyy, kunnes vihan aika (Ahdistus) on lopussa …
Sen lisäksi, että on omapäinen narsisti ja pilkkaaja, kuten tämä kohta osoittaa, niin seuraavat jakeet osoittavat, että hän on myös militaristi ja ihminen, jolla on pakkomielle rahaan.
Alkaen jakeesta 40 meille annetaan yleiskatsaus Antikristuksen lopunajan sotilaallisesta offensiivista, joka tapahtuu Lähi-idässä mahdollisesti vastauksena tuon alueen valtioiden kapinaan. (jakeet 40-45).
Kerrotaan, että Antikristus hyökkää ”Ihanaan Maahan” (Israel) ja että ”Etelän kuningas” ja ”Pohjan kuningas” (mitä luultavimmin Egypti ja Syyria) hyökkäävät häntä vastaan. Hän valloittaa kaikki Lähi-idän valtiot paitsi Jordanian, jonne hänet estetään menemästä (mitä luultavimmin siksi, että juutalaisten jäännös tulee piileksimään siellä).
Hän etenee Egyptiin ryöstämään sen rikkauksia, mutta ”sanomat idästä ja pohjoisesta” säikähdyttävät häntä (mahdollisesti häntä vastaan kapinoivat Venäjän ja Kaukoidän armeijat). Hän vetäytyy alueelle merten välillä (KJV: between the seas. Suom. huom.) (Harmageddonin laakso) odottamaan näiden armeijoiden saapumista. Tässä laaksossa ”hänen loppunsa tulee” (Daniel 11:45, Joel 3:9-17 ja Ilm. 19:14-21).
Koko tätä Raamatun jaksoa voitaisiin kutsua nimellä ”Harmageddonin sotaretki”, koska se johtaa Antikristuksen tuohon laaksoon, jossa hän ja hänen armeijansa kärsivät täydellisen tappion hetkessä, kun Messias Jeesus palaa ja puhuu yliluonnollisen tuhon sanan (Sak. 14:12 ja 2.Ts. 2:8).
III Jeesuksen Kristuksen voitto
Tämä tuo meidät Danielin kirjan kolmanteen lopunajan teemaan. Se on se täydellinen voitto historiassa, jonka Jumala antaa Pojalleen. Ensimmäisessä tulemuksessaan Jeesusta parjattiin ja lopulta Hänet ristiinnaulittiin, mutta kun Hän palaa, Hänen julistetaan olevan oikeassa ja Häntä kunnioitetaan.
Ensimmäinen välähdys tästä voitosta annetaan meille luvussa 2. Muistatko Nebukadnessarin unen jättiläismäisestä ja kauniista miestä esittävästä patsaasta? Viimeinen savesta ja raudasta tehty pakanavaltakunta, se, jota jalkaterät ja varpaat edustivat, tuhotaan yliluonnollisesti (Daniel 2:34-35).
Muistatko, kuinka se tuhottiin? ”Kivilohkareella, ilman ihmiskättä” (jae 34). Se iski jalkoihin ja murskasi ne sortaen koko patsaan ja sitten ”kivestä, joka oli kuvapatsaan murskannut, tuli suuri vuori, ja se täytti koko maan” (jae 35).
Daniel selittää, että kivilohkare edustaa maan päälle tulevaa Jumalan valtakuntaa, joka tuhoaa Antikristuksen valtakunnan ja lopettaa kaikki pakanavaltakunnat (jakeet 44-45). Sakarja ja Ilmestyskirja ilmoittavat, että tämä tapahtuu Jeesuksen toisessa tulemuksessa.
Seuraava näky Herran voitosta on esitetty Danielin luvussa 7. Meille kerrotaan jakeissa 13 ja 14, että Daniel koki yöllisen näyn, jossa hän näki ”Ihmisen Pojan” (Jeesus), joka esitettiin ”Vanhaikäiselle” (Isä Jumala). Jeesukselle ”annettiin valta, kunnia ja valtakunta, ja kaikki kansat, kansakunnat ja kielet palvelivat häntä” (jae 14). Jakeissa 18 ja 27 meille edelleen kerrotaan, että ”Korkeimman pyhät” (lunastetut) tulevat hallitsemaan koko maailmaa Jeesuksen kanssa.
Tämä näky Jeesuksen tulevasta hallinnasta pyhiensä kanssa on Raamatun profetian jatkuva aihe, joka löytyy sekä Vanhasta että Uudesta Testamentista. (Ks.: Jes. 2:2-4, Jes. 9:6-7, Jes. 11:4-9, Sak. 14:1-9, 2.Tim. 2:12, Ilm. 2:26-27, Ilm. 3:21, Ilm. 5:9-10 ja Ilm. 20:4.)
IV Herran paluun ajoitus
Neljäs ja viimeinen Danielin kirjan teema liittyy Herran paluun ajoitukseen. Daniel antaa meille useita johtolankoja. Ensimmäinen löytyy 70 vuosiviikon profetiasta Daniel 9:24-27.
Tässä kuuluisassa profetiassa Daniel kertoo, että kaikki juutalaista kansaa koskevat profetiat tulevat toteutumaan 490 vuoden jakson lopulla. Sitten hänen profetiansa tekee selväksi, että ensimmäisten 483 vuoden ja viimeisten 7 vuoden välillä on aukko. Tiedämme Ilmestyskirjasta, että tämän profetian viimeiset 7 vuotta muodostavat Suuren Ahdistuksen, kun Jumala vuodattaa vihansa maailman kapinoivien kansojen päälle ja siinä prosessissa tuo juutalaisen kansan heidän omaan päämääräänsä, mikä saa aikaan suuren jäännöksen pelastuksen.
Siis ensimmäinen johtolanka, mitä tulee Herran paluuseen, on, että se tapahtuu Ahdistuksen lopussa. Tämä ajoitus vahvistetaan Uuden testamentin Ilmestyskirjassa (19:1-16).
Daniel vahvistaa tämän ajoituksen uudelleen luvussa 12. Siellä hän viittaa Suureen Ahdistukseen aikana, ”jonka kaltaista ei ole ollut siitä saakka, kuin kansoja on ollut, hamaan siihen aikaan asti” (Daniel 12:1). Hän sanoo, että jotkut juutalaisista ”pelastetaan” tämä kauhean ajanjakson lopulla aikana, jolloin muut juutalaiset hurskaat herätetään. Tämä on jälleen Ahdistuksen lopussa ja tapahtuu, kun Messias palaa. (Tätä ”pelastusta” kuvaillaan jakeessa Sakarja 12:10.)
Danielin luku 12 antaa lisäksi vielä kaksi johtolankaa, mitä tulee siihen, milloin Messias palaa. Nämä johtolangat ovat sellaisia, joita me sanomme ”ajan merkeiksi”. Ensimmäinen löytyy jakeesta 4, jossa Danielille kerrotaan, että kaikkien hänelle annettujen profetioiden toteutuminen tapahtuu ”lopunajalla”, jolloin matkustaminen ja tieto suuresti lisääntyvät. Tuo räjähdys tuli esiin 20. vuosisadalla ja on vain kiihtynyt aina tähän päivään saakka.
Sitten jakeissa 8 ja 9 Danielille kerrotaan, että hänen profetioitaan ei tulla ymmärtämään ennen ”lopunaikaa”. Tänä päivänä meidän täytyy olla tuossa ajassa, koska me nyt historiallisesta kehityksestä ja teknisistä keksinnöistä johtuen ymmärrämme lopunajan profetioita, joita kukaan ei ole koskaan ennen ymmärtänyt
Useimmat lopunajan profetiat esimerkiksi kiertävät jälleenperustetun Israelin valtion ympärillä. Kuinka noita profetioita olisi voitu ymmärtää ennen Israelin valtion perustamista vuonna 1948, tapahtumaa, jonka suurin osa kielsi voivan ikinä tapahtua aina siihen päivään saakka, jolloin se tapahtui?
Ja sitten on monia profetioita, joita ei koskaan ole voitu ymmärtää ilman moderneja teknologisia keksintöjä. Kuinka koko maailma voisi katsella Jerusalemin kadulla makaavaa kahta ruumista (Ilm. 11:9)? Satelliittitelevisio on tehnyt sen mahdolliseksi? Kuinka voisi kolmasosa maata palaa sodassa (Ilm. 8:7)? Ydinaseiden tulemus on tehnyt sen mahdolliseksi. Ja lista jatkuu.
Johtopäätös
Danielin uskomattomat profetiat tekevät selväksi, että sekä viha että kirkkaus ovat edessämme. Olemme Ahdistuksen kauhistuttavien päivien kynnyksellä, mutta niitä seuraa loistava aika, jolloin kaikki Jumalan pyhät sekä Vanhan että uuden Testamentin ajalta hallitsevat Jeesuksen kanssa kirkastetuissa ruumiissaan maan kaikkia kansoja.
Danielin profetiat tekevät myös selväksi, että Jumalalla on asiat hallinnassaan. Hän on valtaistuimella ja Hän ohjaa inhimillisten tapahtumien kulkua ja Hänellä on viisaus ja valta järjestellä kaikki saatanan ja ihmisen pahuus oman Poikansa voitoksi.
Danielin kaiken syrjäyttävä teema on Jumalan täydellinen kaikkivaltius. Kun yritämme selvitä yhä pakanallisemmaksi ja pahemmaksi käyvässä maailmassa, jossa elämme, niin muistakaamme Danielin sanoja, jotka ovat luvussa 2 jakeissa 20-23:
Olkoon Jumalan nimi kiitetty iankaikkisesta iankaikkiseen, sillä hänen on viisaus ja voima. Hän muuttaa ajat ja hetket, hän syöksee kuninkaat vallasta ja korottaa kuninkaat valtaan, hän antaa viisaille viisauden ja taidollisille ymmärryksen. Hän paljastaa syvät ja salatut asiat, hän tietää, mitä pimeydessä on, ja valkeus asuu hänen tykönänsä. Sinua, minun isieni Jumala, minä kiitän ja ylistän …
Read Full Post »
Ajankohtaista uskosta 