Feeds:
Artikkelit
Kommentit

Archive for the ‘Riivaajat’ Category

(Kirjoittanut Mike Oppenheime, suomentanut Samuel Korhonen)

Tänä päivänä on tullut suosituksi luottaa vapautukseen nopeana ja tehokkaana keinona päästä eroon vioistamme ja sodankäynnistä. Niitä, jotka opettavat demonivaltausta kristityissä, ovat Neil T. Anderson, C. Peter Wagner ja suuri joukko muita. Ray Bubeck menee vielä pitemmälle sanoen: ”Pyydän sinua katsomaan kaikkea sukupuolielinten ja ruumiini toiminnan kautta löytyykö jotakin pahan hengen toimintaa. Hän jatkaa pyytäen Pyhää Henkeä ”tutkimaan kaikki luuni, verenkierto, hermopiirit, lihakset, kudokset, rauhaset, hiukset, iho ja jokainen solu löytyykö mitään pahan hengen toimintaa fyysistä ruumistani vastaan.” (Spiritual warfare basics pg. 23 Mark. Bubeck)

Kun opetetaan, että kristityissä on demoneja, voi tapahtua melkein mitä tahansa. Se, mitä ei huomioida, on, että ne voivat valehdella ja pettää vapautuksen suorittajia! Saatanalla voi varmasti olla demoninsa kontrolloimassa kristittyjä ulkopuolelta, kun he luovuttavat tahtonsa toteuttamaan niiden kiusauksia. Synnin harjoittaminen edelleen luo orjuuden ja voi johtaa siihen, että tietyt elämän osa-alueet ovat heikosti hallinnassa. Tätä sanotaan painostukseksi (oppression) ja se on varmasti eri asia kuin valtaus (possession). Evankeliumeissa käytetty sana on demonisoitu (engl demonized, kreikaksi Diamonizomai), joka tarkoittaa olla demonin hallitsema. Yleinen ilmaus on ”hänessä on riivaaja” (Mt. 11:18), mikä ilmaisee asumista jossakin. Tällä tarkoitetaan, että tällä olennolla voi olla suora hallinta henkilöön sisäpuolelta. Tämän mukana tulee tietynasteinen häiriintyneisyys mielessä tai fyysinen järkytys ruumiissa (Mk. 5:1-20 Mt. 12:43-45). On paras erottaa hallinta (control) häirinnästä (harassment).

Hallinnan aste kristityllä on eri kuin ei-kristityllä (1. Tess. 2:18), koska kristittyjä vihollinen voi kontrolloida ulkopuolelta eikä sisäpuolelta, vaikka ajoittain se voi näyttää valtaukselta. Uskovalla vapautus on tahdon kysymys. Ei-uskovalla ei ole hengellistä auktoriteettia: ”… ettei yksikään Jumalasta syntynyt tee syntiä; vaan Jumalasta syntynyt pitää itsestänsä vaarin, eikä häneen ryhdy se paha” (1. Joh. 5:18). Tämä on vakuutus ja tehty selväksi kreikaksi, johon hän ei voi tarttua eikä kiinnittyä. Kohdassa Joh. 17:15 Jeesus rukoilee, ”ettei heitä otettaisi pois maailmasta, vaan että Isä varjelisi heidät pahasta.” Jälleen pohjaa sille, ettemme ole suhteessa viholliseen, josta meidät aikaisemmin vapautettiin. Tarvitsemme jatkuvaa uskoa, koska ei ole mitään lupausta pysyvästä vapautuksesta pahasta. Meidän tulee aina rukoilla vapautusta pahasta (Matt. 6:13). Niin kauan kuin olemme tässä maailmassa, paha käy päällemme. Ei ole mitään rukousta, menetelmää, tai loitsua; vain usko, joka pysyy lujana.

Kohdassa 1. Joh. 5:21 Johannes käskee uskovaa ”kavahtamaan epäjumalia.” Vaikka Raamattu sanoo selvästi, että epäjumalan takana on demoni, niin Johannes ei käske meitä kavahtamaan demoneja. Tämän kaltaista huolenaihetta ei nosteta esiin Raamatussa. Meitä varoitetaan pimeyden hedelmättömistä teoista, mutta Raamattu ei missään opeta, että valosta tulee pimeys muuten, kuin siinä tapauksessa, että ihminen hylkää uskon.

Raamatullinen käsitys on, että ihminen koostuu kahdesta komponentista, aineellisesta ruumiista ja aineettomasta hengestä. Ne, jotka mainostavat kristillistä demonisaatiota, sanovat, että saastainen asuu meidän ruumiissamme eikä hengessä. Se, minkä he unohtavat, on, että vanha luonto edelleen asuu meissä ja että se ilmaisee itsensä ruumiissa. Suostuminen lihan haluihin voi tuoda ihmisen orjuuteen, mutta sitä ei varmasti voida panna samaan kategoriaan kuin demonisaatio. Vaikka se saa ihmisen tekemään Saatanan tahtoa Jumalan tahdon asemesta, sitä ei pitäisi sekoittaa valtaukseen. Kohdassa Gal. 5:19-22 paljon siitä, mistä syytetään demoneja, on todellisuudessa ihmisen langennutta luontoa, joka ilmaisee itsensä hänen lihansa kautta. Demonit voivat houkutella ja liioitella lihamme heikkouksia, mutta syy on itsessämme.

Vaikka demoninen voima voi vaikuttaa ruumiimme ulkopuoleen ja tunteisiimme ja mieleemme, niin se ei koskaan voi tulla sisimpään ihmiseen; on tehtävä ero painostuksen ja valtauksen välillä.

Saatanalla on raja uskovan käsittelyssä; muutoinhan meillä ei olisi mitään etua ei-uskoviin nähden. Jos joka kerran kun he tekevät syntiä, siitä olisi syytettävä demonista toimintaa, niin mitä eroa siinä olisi, kun me teemme syntiä. Silloinhan Kristus ei voisi suojella kansaansa.

Raamatusta ei ole tapauksia, että demoneja olisi ajettu ulos kristityistä. Niitä ei ole myöskään jäänteinä vanhasta elämästä eikä uusina matkustajina. Raamattu ehdottomasti puhuu sitä vastaan. Me olemme Jumalan temppeli, emme sekä Jumalan että paholaisen edustajien. Mikä hämmennys niille, jotka ovat sitomassa omia henkilökohtaisia demonihenkiään!

Larry Thomas varoitti sellaisesta, jota mainostetaan demonihyökkäyksenä kristityissä: ”Todellinen mahdollisuus ongelmiin kristillisessä elämässä on syyttää asioista demoneja ja laiminlyödä normaali kristillinen kasvu ja kypsyminen. Tällainen kypsyyden puute on monien uskovien elämässä, koska he etsivät Neil Anderson’in pikakorjausta, joka osoittautuu suuremmaksi vahingoksi. Olen huolissani, että uskovat tulevat tietoisiksi tri. Andersonin vääristä tavoista.” (Biblical Perspectives Vol.V, no.3 1992)

Gil Rugh kommentoi tätä sanoen: ”Demonit eivät voi vallata uskovia… Raamatun kanta on tässä asiassa selvä. …Kristuksen työ on riittävä. Ei ole mitään lisävapautusta, joka täytyy suorittaa. Jos olisi, niin pelastus Kristuksessa olisi epätäydellinen. Jos seurakunta pysähtyisi ja ajattelisi läpi Raamatun teologiansa, niin ymmärtäisimme, että jotakin on pahasti pielessä opissa, jota mainostavat ne, jotka opettavat, että uskovat voivat olla riivattuja.” (Gil Rugh Demonization and the believer– an unbiblical teaching exposed, pg.26 1994)

Paavali kirjoittaa paholaisen hengellisestä armeijasta, jonka hän luettelee kohdissa Ef. 6: 12 ja Kol. 2:15: ”Hän riisui aseet hallituksilta ja valloilta ja asetti heidät julkisen häpeän alaisiksi; hän sai heistä hänen kauttaan voiton riemun.” Paholaisen ja hänen enkeliensä kohtalo on jo sinetöity, mutta silti Jumala sallii niiden jatkaa. Niillä ei kuitenkaan ole mitään valtaa kristittyyn. Hän toimii tottelemattomuuden lapsissa ja jatkaa kunnes Jumala, emme me, sitoo hänet. Hän voi valehdella meille ja johtaa meitä syntiin sen kautta, että tahtomme taipuu hänen valheisiinsa. On vain vastustettava ja hän on voitettu.

Kristittyinä me olemme Jumalan omistama Kristuksen valtaus (possession) (1. Kor..6:20, 1. Joh. 4:15). Meidät on ostettu hinnalla ja olemme uudestisyntyneet katoamattomasta siemenestä (1. Piet. 1:23). Kohta 1. Joh. 4:4 sanoo: ”Hän, joka teissä on, on suurempi kuin se, joka on maailmassa.” Pyhä Henki on kykenevä pitämään meidät erotettuina ja puhtaina, kun annamme hänen tehdä sen. Jos annamme periksi, emme voi sanoa, että hän on heikompi, vaan se todella on valinnan kysymys ja oman tahtomme harjoitus. Sen, joka uskoo demonivaltaukseen kristityissä täytyy ohittaa useita seikkoja. Kristus on meidän hyvä paimenemme – antaisiko hän kansansa suden suuhun? Vaikka voimme vahingossa astua yli viivan, se ei mitätöi Herran armoa ja suojelusta. Se merkitsisi, että Jumala joka kerran käsittelee meitä legalistina, kun vahingossa tai tahallamme rikomme hänen rajojaan ja menettäisimme hänen suojeluksensa ja olisimme vihollisen armoilla. On totta, että tiettyjä alueita täytyy karttaa kuin ruttoa (okkultismi, seksi avioliiton ulkopuolella, homoseksuaalisuus ja erilaiset tietoisuuden muutostilat). Silti Jumala on suurempi kuin nämä. Ellei, niin väärin tehdessämme ei olisi mitään takeita mistään. Vaeltaisimme vainoharhaisuudessa emmekä voitossa.

Jumala ei nuku työssä eikä ole pannut suojelustaan meidän kättemme ja voimamme varaan. Meidän tulee olla vahvoja Herran armossa eikä vainoharhaisia vihollisen pelossa.

Kohdassa Ef. 4:27 meille sanotaan, että älkää antako paholaiselle tilaisuutta (jalansijaa, sijaa, sillanpääasemaa).

Voimme antaa elämänalueiden suojan viholliselle, jos niitä ei ole annettu Herran haltuun. Kohdassa Ef. 5:18 hän myös kehottaa meitä jatkuvasti täyttymään Hengellä. Emme voi vaeltaa voitossa alistumatta Jumalan ehtoihin. Olla täytetty tarkoittaa olla Hengen hallitsema, mikä tarkoittaa, ettei ole tottelematon ja tekee sitä, mikä on oikein Herran silmissä. Parannuskeino tottelemattomuuden vangiksi joutuneelle on Jk. 4:7: ”Olkaa siis Jumalalle alamaiset ’ensin’ (missä sitten oletkin tottelematon, niin muuta käytöksesi alistumalla Hengelle) ’sitten’ vastustakaa perkelettä, niin se teistä pakenee.” Jos olet kuollut synnille, niin hän kiusaa sinua sellaisella, johon ei voi saada sinua reagoimaan. Myös Pietari sanoo samaa: ”Olkaa raittiit, valvokaa. Teidän vastustajanne, perkele, käy ympäri niinkuin kiljuva jalopeura, etsien, kenen hän saisi niellä. Vastustakaa häntä lujina uskossa… (1. Piet. 5:8-9).  Meillä ei tule olla voimakohtaamisia eikä keskusteluja, vaan meidän tulee seisoa Herrassa uskon kautta, luottaa, että kun nojaamme häneen, niin taistelu on hänen. Jos luotamme itseemme, niin taistelu on meidän. Tärkein päämäärä on olla antamatta maata viholliselle.

Paavali sanoo, että olimme kerran pimeys, mutta nyt me olemme valo. Yritäpä tuoda pimeyttä huoneeseen, kun valo on päällä. Vain, jos siellä ei ole valoa, siellä voi olla pimeys. Raamattu ei sano missään, että me voimme olla kuin valokatkaisija, päällä ja pois päältä.

Vaikka Raamattu sanoo, että Pyhä Henki voi asua synnin kanssa ja että Hän voi asua demonin läsnäolossa, niin varmasti on eri asia sanoa, että demoni voisi asua Pyhän Hengen kanssa. Näemme demonien väkivaltaisen reaktion Jeesuksen läsnäololle ja sille, mikä on pyhää. Jumalan ei ole pakko paeta, demonien kylläkin. Raamattu todistaa niiden olevan tuskaisia, kun Jeesus on vain lähelläkin.

Kohta 1. Kor. 3:16 sanoo: ”Ettekö tiedä, että te olette Jumalan temppeli ja että Jumalan Henki asuu teissä? Siinä on vain Pyhä Henki eikä Pyhä Henki ynnä demonit!

Seuraukset siitä, että uskoo olevansa riivattu (possessed), voivat varmasti olla vieläkin tuhoisammat, kuin demonin todellisesta asumisesta (inhabit). Painopiste siirtyy sitten todellisesta ongelmaan puuttumisesta ja vastuun ottamisesta teoistaan syyttämään siitä näkymätöntä vihollista, demonia, jota ei edes ole olemassa. Valhe, että uskovassa on demoni, voi olla aivan yhtä paha ja se, mistä todella tarvitaan vapautusta, on se valhe, että uskovassa asuu ns. valtaus eli riivaus (possession).

Vapautuspalveluissa meitä käsketään etsimään päädemoni kysymällä sen nimeä ja loput seuraavat sitä. Jeesuksen aikana juutalaisuudessa suoritettiin paholaisen karkotuksia. Sen onnistumiseksi karkottajien tarvitsi kommunikoida demonin kanssa. Tässä harjoituksessa päädemonia kutsuttiin nimeltä ja käskettiin lähteä. Jokaisen alidemonin oli myös toteltava. Tänä päivänä Jeesuksen nimeen vedotaan loitsuna kaiken mahdollisen saamiseksi, kuten rikkaus ja parantuminen ja totta kai asioiden palauttaminen takaisin Jumalalle.

Vapautuspalveluja pyöritetään eri muodoissa henkilökohtaisesta neuvonnasta ryhmävapautuksiin. Se tarkoittaa, että vapauttajat kävelevät ympäri huoneessa ja henki puhuu heille johtaen heitä ihmisten luokse. Sitten he laittavat kätensä heidän päällensä ja kutsuvat ulos päädemonin ensin ja muut tulevat lopulta perässä. Nimiä sellaisia kuin Leviatan, kiukun henget, mustasukkaisuuden ja uskonnollisuuden henget, kutsutaan ulos. Myös ikivanhoja sukukirouksia murretaan. Kaikki nämä ns. demonit on lueteltu lihan teoissa, joita me kaikki edelleen kykenemme tekemään. Kirjoitellaan psykologisten käsikirjojen kaltaisia vapautuskirjoja, joissa väitetään, että kun noudattaa tätä menetelmää, niin menestys seuraa – Herran avulla tietysti. Paljon siitä, mitä päätellään näissä kirjoissa, on henkilökohtaisista kokemuksista, jotka ovat raamatullisten rajojen ulkopuolella eivätkä varmasti mainittuja Raamatussa.

Lähde: http://www.letusreason.org/Pent24.htm

Lisäys 6.3.2018

Kuuntele tähän aiheeseen suoraan liittyen Pastori Juha Vähäsarjan puhe Jeesus, Pahan vallan voittaja. Vähäsarja on Suomen Raamattuopiston rehtori ja tunnetaan Raamatun sanaan pitäytyvästä ja helposti ymmärrettävästä julistuksestaan. Edellä mainitussa puheessa kohdasta 12:15 eteenpäin puhutaan kolmesta näkökulmasta: miten henkivaltoihin tulisi suhtautua, voiko kristitty olla pahojen henkien riivaama (valtaama) ja mikä on Jeesuksen valta kaikkien muiden henkivaltojen yli.

Lue myös artikkeli Irti pahan vallasta – demonien ulosajaminen.

Read Full Post »

(Kirjoittanut Anton Bosch, suomentanut Samuel Korhonen)

Paavali kirjoittaa paholaisesta, että “hänen juonensa eivät ole meille tuntemattomat” (2. Kor. 2:11), silti näyttää, että monet meistä ovat tietämättömiä niistä tempuista ja juonista, joita paha käyttää yrityksissään tehdä tyhjäksi Jumalan suunnitelma. Saatana tietää, että monia ei voida suostutella eikä uhkailla luopumaan hyvästä kilvoituksesta, joten se käyttää juonia, jotka palvelevat sen tarkoitusta yhtä hyvin. Yksi niistä on eksyminen pääasiasta.

Jotkut puhuvat “kaniinien ajamisesta,” kun menetämme näyn todellisesta päämäärästä ja alamme seurata punaisia sillejä ynnä muita asioita, jotka on tarkoitettu saamaan meidät pois kurssista.

Lopullinen päämäärämme pitäisi olla tuntea ja kirkastaa Herraa Jeesusta Kristusta ja tulla Hänen kaltaisekseen. Paavali sanoi:

Niinpä minä todella luen kaikki tappioksi tuon ylen kalliin, Kristuksen Jeesuksen, minun Herrani, tuntemisen rinnalla, sillä hänen tähtensä minä olen menettänyt kaikki ja pidän sen roskana – että voittaisin omakseni Kristuksen ja minun havaittaisiin olevan hänessä ja omistavan, ei omaa vanhurskautta, sitä, joka laista tulee, vaan sen, joka tulee Kristuksen uskon kautta, sen vanhurskauden, joka tulee Jumalasta uskon perusteella; tunteakseni hänet ja hänen ylösnousemisensa voiman ja hänen kärsimyksiensä osallisuuden, tullessani hänen kaltaisekseen samankaltaisen kuoleman kautta, jos minä ehkä pääsen ylösnousemiseen kuolleista. (Filipp. 3:8-11).

Kaikki muu toisarvoista. Saatana tietää, että jos hän saa meidät keskittymään johonkin muuhun, kuin Kristukseen, niin hän saa pääaineeksemme sivuasiat ja meidät on silloin harhautettu Jumalan päämäärästä elämässämme. Siksi hän käyttää monia asioita, jopa hengellisiä, raamatullisia ja hyviä asioita saamaan meidät tuhlaamaan aikaamme turhissa harrastuksissa, jotka ryöstävät ajan ja antaumuksen, joka kuuluu yksin Jumalalle.

Yksi niistä alueista, joka pyydystää yhä enemmän kristittyjä ja johtajia, on Saatanan ja demonien tutkiminen. Olen kuullut saarnaajien sanovan, että meidän täytyy tuntea vihollinen, jos aiomme tehokkaasti käydä hengellistä sotaa. Todellako? Joten onko Raamattu käsikirja, joka muun muassa kertoo kaiken paholaisesta ja demoneista, mistä ne tulevat ja kuinka toimivat? Itseasiassa ei. Raamattu puhuu hyvin vähän Saatanasta, hänen alkuperästään, demonien alkuperästä, kuinka ne toimivat jne. Se vain hyväksyy hänen olemassaolonsa Jumalan ja Hänen kansansa vihollisena.

Seuraavassa on, mitä Raamattu todella kertoo Saatanasta:

Hänellä oli korkea asema taivaassa, mutta hänet heitettiin ulos ylpeytensä ja kunnianhimonsa vuoksi (Jes. 14, 1.Tim. 3:6). Hän kiusasi Eevaa, Aadamia (1. Moos. 3) ja Jeesusta (Mt. 3). Jobin kirjassa hänellä oli pääsy Jumalan tykö ja valta vaivata Jobia (Jumalan valvonnassa). Hänellä on monia juonia, hän vastustaa Jumalan työtä ihmisissä (Lk. 8:12), kiusaa ja pettää ihmisiä (Ilm. 12:9) ja epäuskoiset ovat hänen lapsiaan (1.Joh. 3:8,10). Saatana lyötiin ristillä, mutta silti hyökkää kristittyjä vastaan (Ef. 6), antaa voiman Antikristukselle ja Väärälle Profeetalle ja lopulta hänet heitetään tuliseen järveen (Ilm. 20:10).

Siinä kaikki. Me emme tiedä, milloin hän lankesi ja heitettiin ulos taivaasta, missä hän asuu tällä hetkellä, tai millaiselta hän näyttää. On hyvin vähän, mitä tiedämme ja paljon, mitä emme tiedä.

Tiedämme demoneista seuraavaa: Ne toimivat Saatanan ohjauksessa (Mt. 12:24), jotkut ovat kahlehdittuina Syvyydessä ja toiset “vapaita” (Lk. 8:31; 2. Piet. 2:4). Ne voitettiin samoin ristillä  (Ef. 1:21, Kol. 2:15). Demonit voivat vallata ja valtaavatkin ihmisiä, mutta ne voidaan ajaa ulos Jeesuksen nimessä (Mt. 10:8, Mk. 16:17). Epäjumalat edustavat demoneita (1. Kor. 10:20,21). Demonit ovat väärien oppien lähde (1. Tim. 4:1, Jk. 3:15). Ne heitetään iankaikkiseen tuleen Saatanan kanssa  (Mt. 25:41). Niiden olinpaikka on “taivaan avaruuksissa” (Ef. 3:10, 6:12).

Vielä kerran, tässä on suurin piirtein kaikki, mitä tiedämme. Kaikki, mitä Jumala ilmoitti Sanassaan Saatanasta ja demoneista, voidaan sisällyttää kahteen kappaleeseen! Emme tiedä edes, mistä demonit tulivat, miltä ne näyttävät emmekä sitä, milloin ne heitetään tuliseen järveen. On tärkeää huomioida, että me emme edes voi olla varmoja siitä, että demonit ovat langenneita enkeleitä – Raamattu vain ei sano niin.

Tiedän kyllä, että ehkä luulet meidän tietävän paljonkin enemmän, mutta me emme tiedä. Tässä se on. Suurin osa siitä, mikä täyttää monet kirjat ja saarnat aiheesta, on puhdasta arvailua ja spekulaatiota. Emme voi rakentaa mitään oppia arvailulle, analogialle tai epäsuorille viittauksille. Tästä huolimatta merkittävä osa siitä, mitä kristityt pitävät oppina ja on julkaistu kirjoissa, on puhdasta spekulaatiota. Voimme kyllä spekuloida ja arvailla, mutta se ei koskaan voi olla oppi ja meidän pitäisi ennemmin käyttää aikamme totellen sitä, mitä tiedämme, kuin olla sen kiehtoma, mitä emme tunne.

On kuitenkin vieläkin pahempi, että meidän tietopohjaamme demonologiasta ollaan nopeasti laajentamassa Raamatun ulkopuolisten lähteiden, yli-aktiivisen mielikuvituksen, tieteistaru-kirjojen ja jopa Hollywood’in keinoin. Kaikkia näitä outoja ideoita ollaan nopeasti lisäämässä Raamattuun muodostamaan kuvaa, jota Jumala ei koskaan ole paljastanut. Jotkut ideoista, joita kirjailijat ja saarnaajat propagoivat, näyttävät huomattavan samankaltaisilta, kuin ne hirviöt, joita shamaanit, noitatohtorit ja huumeriippuvaiset “näkevät” huumeharhoissaan! Niitä ovat elävät kuvat maan ulkopuolisista olioista (extra-terrestrials), superihmishybrideistä, UFO-olioista, chimera-hirviöistä, mytologisista jumalista, kuolleiden haamuista ja ilmestyksistä, keijuista ja tontuista, isojalkaisista (Bigfoot) ja jättiläisistä.

Väitteleminen sellaisten yksilöiden kanssa on mahdoton tehtävä. Kuinka todistat huumeharhaiselle, ettei hänen näkemänsä hirviö ole todellinen? Sillä hetkellä, kun hylkäämme Raamatun turvan ja rajat, kaikesta tulee suhteellista. Kun jätämme Raamatun valon, menemme maallisen ja demonisen viisauden sekavuuteen ja pimeyteen (Jk. 3:15). Ilman Raamatun pohjakalliota looginen ja raitis järki lentää ulos ikkunasta. Kun kysymys “missä se on Raamatussa” hylätään merkityksettömänä ja kun Raamatun ulkopuoliset lähteet katsotaan yhtä arvovaltaisiksi kuin Raamattu, niin jokainen Raamattuun perustuva argumentti on hyödytön.

Mutta miksi Raamattu ei sitten anna meille enemmän tietoa Saatanasta, hänen demoneistaan ja langenneista enkelistä? Pitäisikö meidän katsoa muihin lähteisiin riittävän raamatullisen tiedon puutteessa? Ei.

Raamattu ei kerro meille enempää, koska se olisi häiriötekijä keskeiselle sanomalle – Kristus. Raamattu ei ole käsikirja demoneista, vaan se on Jumalan ilmoitus Hänen Pojastaan: Te tutkitte kirjoituksia, sillä teillä on mielestänne niissä iankaikkinen elämä, ja ne juuri todistavat minusta” (Joh. 5:39). Jeesus sanoi nämä sanat juutalaisille, jotka väittivät olevansa Raamattuun perustavia ja silti hylkäsivät Hänet ja korvasivat Hänet keskittymisellä sivuasioihin, kuten loputtomiin väittelemisiin sanojen merkityksestä, lakeja koskeviin teknisiin detaljeihin jne.

Yksi asia, jonka tiedämme, on, että demonit sepittävät vääriä oppeja. Väärän opin kehittämisen prosessi ottaa monia muotoja, mutta yksi helpoimmin tunnistettavista (ainakin pitäisi olla) menetelmistä on korostaa totuuksia yli niiden Jumalan tarkoittaman tärkeyden. Juuri tästä on kyse tässä nykyisessä demonien, langenneiden enkelien, nefilimien ja Saatanan korostamisessa. Vaikka se, mitä he sanovat olisikin oikeaa, niin korostus itsessään ja itsestään on väärä.

“Mutta Henki sanoo selvästi, että tulevina aikoina moniaat luopuvat uskosta ja noudattavat villitseviä henkiä ja riivaajien oppeja” (1. Tim. 4:1).

He saavat voimansa Saatanalta. Tämä on ainoa kohta, jossa demonit on mainittu pastoraalisissa kirjeissä. Aivan kuten on olemassa ”jumalisuuden salaisuus” koskien Kristusta (1. Tim 3:16), niin on myös ”laittomuuden salaisuus,” joka ympäröi Saatanaa ja hänen toimintaansa (2. Ts. 2:7).

Saatana on jäljittelijä (2. Kor. 11:13-15); hänellä on omat palvelijansa ja oppinsa ja hän pyrkii pettämään Jumalan kansaa ja johtamaan heitä harhaan (2. Kor. 11:3). Jokaisen uskonnollisen opin ensimmäinen testi on, mitä se sanoo Jeesuksesta Kristuksesta (1. Joh. 4:1–6).

Wiersbe, W. W. (1996). The Bible exposition commentary (1 Ti 4:1). Wheaton, IL: Victor Books.

Raamattu sanoo, että nämä asiat ovat “salaisuuksia” eikä meidän pitäisi kaivautua Raamatun ulkopuolisiin lähteisiin yrittäessämme ymmärtää niitä. Varsinkaan meidän ei pitäisi lukea okkulttisia kirjoituksia, mytologiaa ja mitään muitakaan muinaisia ja nykyaikaisia Raamatun ulkopuolisia “hengellisiä” kirjoituksia.

Hengellinen harha johtuu harvoin viattomista virheistä. Useimmiten se johtuu Jumalan hengellisten vihollisten tietoisista strategioista (vrt. Ef. 6:12). Demonien opetukset (didaskaliais) ovat vääriä oppeja, joita opettavat erroristit (harhan edistäjät), joiden näkemykset ovat demonien nostattamia.

Litfin, A. D. (1985). 1 Timothy. (J. F. Walvoord & R. B. Zuck, Eds.)The Bible Knowledge Commentary: An Exposition of the Scriptures (Vol. 2, p. 739). Wheaton, IL: Victor Books.

Mitä sitten pitäisi sanoa kirjailijoista ja saarnaajista, jotka ovat “spesialisteja” demoneissa? Jokaista, joka kirjoittaa kirjan Saatanasta ja demoneista, täytyy karttaa, vaikka se, mitä ovat kirjoittaneet, näyttäisi täysin raamatulliselta.

Näin siksi koska jo sellaisen kirjan tutkimustyön ja kirjoittamisen prosessi on luonnostaan Kristusta vastustava. Kirjojen kirjoittaminen ja teorioiden esittäminen paholaisesta on juuri sitä, mitä hän haluaakin  – Jeesus ei ole enää valokeilassa. Sellaisten kirjojen julkaiseminen ja myyminen palvelevat Saatanan päämääriä, koska uskovat vietellään siirtämään katseensa pois Herrasta Jeesuksesta Kristuksesta ja kohdistamaan se pimeyden valtakuntaan. On vain vähän eroa sellaisen materiaalin kulutuksen ja nykyisen viehtymyksen välillä hirviöihin, noituuteen, kuolemaan ja makaaberiin.

Saatanaa ja demoneja tuskin mainitaan Vanhassa Testamentissa ja ne saavat vain muutamia pintapuolisia viittauksia Uudessa Testamentissa, paitsi Ilmestyskirjassa, joka näyttää niiden lopullisen tappion. Vaikka Saatana olikin ihmisen lankeemuksen takana, minkä seurauksena Kristuksen oli kuoltava, ne ovat todellisuudessa sivuseikka Jumalan armon ja pelastushistorian kunniakkaassa suunnitelmassa.

Se voi tulla järkytyksenä joillekin, että Saatana käyttää tunnustavia kristittyjä seurakunnassa tekemään työtään. Kuitenkin Saatana käytti Pietaria yrittäessään johtaa Jeesuksen väärälle tielle (Mt. 16:21–23). Paavali varoitti, että vääriä opettajia nousisi seurakunnan sisältä (Apt. 20:30). Sekaantuminen tällaiseen aineistoon ei kirkasta Kristusta, minkä pitäisi olla perimmäinen päämäärämme, vaan se kirkastaa pimeyden valtakuntaa. Periaatteessa ei ole mitään eroa gootin, jota kaikki pimeä kiehtoo ja “kristityn” välillä, joka itseasiassa ostaa rahalla kirjan demoneista, maan ulkopuolisista olioista ja Saatanasta.

Todellista Jumalan palvontaa suoritetaan antamalla Hänelle uhriksi aikamme, huomiomme, rahamme, ajatuksemme ja energiamme, jotka Hän ansaitsee. Omistamalla mitä tahansa (vaikka vain 5 minuuttia ajastamme) Saatanalle, olemme ryöstäneet Herralta sitä, mikä on Hänen ja antaneet sen Hänen viholliselleen. Todellisuudessa olemme alkaneet palvoa Saatanaa. Vaikka me tunnustamme, että Saatana on voimakas ja aiheuttaa suurta vahinkoa kristityille ja seurakunnalle, niin hän on lyöty vihollinen, josta Kristus lopussa saa riemuvoiton. Meidän ei siis pitäisi tuhlata aikaamme antamalla voitetun vihollisen kiehtoa meitä, vaan antaa jakamaton huomiomme valloittavalle Kuninkaalle, herrojen Herralle, suurelle “Minä Olen.”!

Jokainen kristitty tarvitsee omistaa enemmän aikaa Herran Jeesuksen paremmalle tuntemiselle. Kuitenkin tuhannet on petetty tutkimaan tarua, kieroutuneiden mielten hallusinaatioita ja riivaajien oppeja, sen sijaan, että kiinnittäisivät katseensa vain Jeesukseen.

Ilmestyskirja ilmoittaa Kristuksen Alfana ja Omegana – alkuna ja loppuna. Sanoessaan Hänen olevan alku ja loppu Henki siksi sanoo, että Hän on myös kaikkea niiden välissä.

Sillä hänessä luotiin kaikki, mikä taivaissa ja mikä maan päällä on, näkyväiset ja näkymättömät, olkoot ne valtaistuimia tai herrauksia, hallituksia tai valtoja, kaikki on luotu hänen kauttansa ja häneen, ja hän on ennen kaikkia, ja hänessä pysyy kaikki voimassa. Ja hän on ruumiin, se on: seurakunnan, pää; hän, joka on alku, esikoinen kuolleista nousseitten joukossa, että hän olisi kaikessa ensimmäinen. Sillä Jumala näki hyväksi, että kaikki täyteys hänessä asuisi ja että hän, tehden rauhan hänen ristinsä veren kautta, hänen kauttaan sovittaisi itsensä kanssa kaikki, hänen kauttaan kaikki sekä maan päällä että taivaissa.“ (Kol. 1:16-20)

”Minä, Herra, se on minun nimeni, minä en anna kunniaani toiselle enkä ylistystäni epäjumalille” (Jes. 42:8).

Anton Bosch
Los Angeles, syyskuun 6. päivänä 2013
www.antonbosch.org
www.sunvalleycommunity.org

Read Full Post »

Tämän kevään aikana on käyty keskustelua demoneista. Kaikkien vastoinkäymisten ja sairauksien on väitetty olevan saatanasta, niinpä joissain piireissä ajetaan uskovistakin ulos demoneja. Samaan aikaan jotkut papit kiistävät niiden olemassaolon kokonaan. Mikä on totuus?

Minulla on kolme hyvää kirjaa, joissa käsitellään raittiilla ja raamatullisella tavalla, mitä henkivallat ovat ja miten niihin tulee suhtautua. Suosittelen näitä kirjoja kaikille, jotka haluavat saada aiheesta oikeanlaisen kuvan. Linkeistä saat lisätietoa kirjoista.

Sielunhoidollisesta näkökulmasta kirjoitettu kirja, joka antaa lohdutusta ja oikean näkökulman asioihin niille, jotka ovat ahdistuneet väärän opetuksen takia. Suonto siteeraa norjalaista evankelistaa Aril Edvardsenia: ”Ennen ihmiset tulivat seurakuntaan hakemaan apua, kun olivat hajonneet säpäleiksi syntisen maailman keskellä. Tänään ihmiset lähtevät seurakunnasta psykiatrien ja terapeuttien luokse hakemaan apua, kun he ovat hajonneet seurakunnan keskellä.” Suonnon omiin kokemuksiin pohjautuva kirja on helppo ja nopea lukea, ja asiat perustellaan selkeästi Raamatulla.

Tämä norjalainen teologian tohtori on nähnyt Etiopiassa pakanuuden keskellä demonien todellisuuden. Engelsviken torjuu epäterveet demoniopit sekä sairauden ja riivauksen sekoittamisen. Samalla hän osoittaa tien, jolla paholaisen sitoma ihminen voi saada avun ja vapautuksen. Kirjan sanoma on perusteltu raamatunkohtiin kattavasti tukeutuen.

Nimestään huolimatta tämä ei ole vääränlainen hengellisen sodankäynnin oppikirja, joita nykyajassa valitettavasti on ihan liikaa. Nousiainen kirjoittaa henkivalloista laajasti ja perusteellisesti. Hän tuo esille, mitä kautta ihminen joutuu henkivaltojen vaikutukselle alttiiksi, ja millä eri tavoilla henkivallat uskovaa pyrkivät vaivaamaan. Tässä yhteydessä Nousiainen ottaa esille mm. ylihengellisyyden, alihengellisyyden, sielullisuuden, lahkohenkisyyden, lain alla olemisen, uskovien synnit, väljän omantunnon, valvomattomuuden ja monet muut tärkeät seikat. Kirjassa kerrotaan, miten salatieteisiin sotkeutuneet ja riivaajien valtaan joutuneet saavat vapauden. Lopuksi luvussa Kristitty henkivaltojen sodassa Nousiainen käsittelee 34 sivun verran niitä varusteita, joita Raamatun sanan perusteella on uskovalla käytössä.

Edellä mainittujen kirjojen pohjalta seuraavassa on lyhyt tiivistelmä henkivalloista eli pahuuden voimista, jotka ovat kiistaton tosiasia.

Nousiainen jakaa demonien vaikutuksen ihmisiin kolmeen eri asteeseen. Ensinnäkin demonit voivat painostaa ihmistä, elävässä uskossakin olevaa, mm. huolten ja pelkojen muodossa. Painostus tapahtuu aina kuitenkin ihmisen ulkopuolelta käsin.

Vakavampi aste demonien toiminnassa on kiusaaminen ja vaivaaminen. Sekin voi kohdistua elävässä uskossa olevaan ihmiseen, mutta kyse on silti aina henkilön ulkopuolella olevista demonivoimista. Saatana pyrkii aiheuttamaan saastaisia ja kiusaavia ajatuksia, ja yrittää näin saada uskovan lankeamaan syntiin. Kuulostaako tutulta?

Kolmas ja vaikein aste on riivaajaistila eli demonivaltaus. Siinä saastaiset henkivallat tunkeutuvat ihmisen sisään ja saavat hänet riivattuun tilaan. ”Riivaus on tila, jossa ihmisen keho tai persoonallisuus on joutunut kyseiseen ihmiseen asettuneen pahan hengen hallintaan”, määrittelee Engelsviken. Tämän saa aikaan esimerkiksi epäjumalien ja saastaisten henkien palvonta (saattaa riittää jopa pakanatemppelissä käyminen ja palvontatilaisuuteen osallistuminen) sekä noitien, poppamiesten, ennustajien yms. okkultistien apuun turvautuminen. Monet henkilöt ovat joutuneet esimerkiksi reikihoidon, enkeliterapian ja vastaavanlaisten hoitojen kautta yhä syvemmälle okkultismiin ja sitä kautta riivaajien valtaan. Nousiainen sanoo, että myös julkea syntielämä avaa ovet saastaisille demonihengille: koska riivaajahenget tunkeutuvat ihmisen kehoon, niin erityisesti kaikenlainen haureus, huoruus ja luonnottomat sukupuolielämän muodot poistavat esteet riivaajilta. ”Paetkaa haureutta. Kaikki muu synti, mitä ikinä ihminen tekee, on ruumiin ulkopuolella; mutta haureuden harjoittaja tekee syntiä omaa ruumistansa vastaan” (1. Kor. 6:18).

Voiko uskova ihminen joutua riivaajien valtaamaksi? Kaikki vakavasti otettavat asiantuntijat sanovat yksimielisesti, että uudestisyntynyt kristitty (uskoon tullut) ei voi joutua riivatuksi. Samassa henkilössä ei voi samaan aikaan asua sekä Pyhä Henki että saatana. Siinä vaiheessa kun olet antanut elämäsi Jeesukselle, olet saanut Pyhän Hengen sisällesi asumaan. Ainoastaan sellainen kristitty, jolla on salaisia ja selvittämättömiä syntejä tai hän muuten luopuu pois uskostaan, menettää Pyhän Hengen suojan.

Engelsvikenin kirja käsittelee erityisesti riivaajien valtaan joutumista ja siitä vapautumista. Kirjassa annetaan hyviä ohjeita sielunhoitajille, miten tunnistaa riivaustilat ja miten riivaajia ajetaan ulos.

Engelsviken kertoo tärkeää taustatietoa Vanhan Testamentin (VT) ajasta ja Jeesuksen ajan juutalaisuudesta – minkälainen käsitys silloin oli saatanasta ja demoneista. VT:ssa ei ole paljon mainintoja saatanasta, sen sijaan siinä keskitytään Jumalan suuruuteen. Silti VT kieltää jyrkästi kaikenlainen yhteydenpidon pahoihin henkiin. Sen sijaan Jeesuksen ja apostolien aikana juutalaisuudessa uskottiin laajalti pahoihin henkiin ja niitä myös kovasti pelättiin. Pahojen henkien karkottajat, eksorkistit, yrittivät ajaa henkiä ulos erilaisin rituaalein ja maagisin tavoin. Yleensä karkottaminen epäonnistui, tai henget palasivat takaisin. Tämä oli lähtötilanne, johon Jeesus saapui tuomaan avun.

Uuden Testamentin kertomusten perusteella Jeesus ajoi monesta ihmisestä pois riivaajia. On muistettava, että tuona aikana demoneilla oli paljon valtaa ihmisiin, ja Jeesuksella riitti työtä tämän asian parissa. Ei siis saa vetää sellaisia suoria johtopäätöksiä, että myös nykyajassa pitäisi ajaa joka tilanteessa ulos riivaajia.

Usein kysytään, että mikä aiheuttaa sairaudet? Ovatko ne demonien vai Jumalan aiheuttamia? Lähtökohta on, että Jumala on hyvä ja tahtoo ihmisille vain parasta. Saatana puolestaan on paha ja haluaa tuhota kaiken. Syntiinlankeemuksen seurauksena ihmiskunnasta tuli kuolevainen, ja jokainen meistä kuolee ennen pitkää. On luonnollista, että etenkin vanhemmiten tulee kaikenlaisia sairauksia, joiden takia kuolemme.

On muistettava, että Jumala ja saatana eivät ole samantasoisia, vaan saatana on luotu olento ja siten Jumalan vallan alainen. Sairaus ei ole Jumalasta, mutta Jumala voi antaa saatanalle luvan rusikoida sairaudella, kuten Jobia. Onko sitten kaikki sairaus saatanasta, jos ne eivät ole Jumalasta? Nousiainen ottaa esille muun muassa elintapasairaudet, jotka ihminen aiheuttaa itse itselleen, esimerkiksi tupakanpolton aiheuttamat keuhkosairaudet tai epäterveellisen syömisen. Ei niistä voi syyttää saatanaa vaan itseään. Entäpä bakteeri- ja virussairaudet ja niiden aiheuttamat epidemiat? Jumala loi maapallon hyväksi, mutta syntiinlankeemuksen seurauksena kuolevaisuus ja sairaudet ovat tulleet ihmiskunnan osaksi: ”Sentähden, niinkuin yhden ihmisen kautta synti tuli maailmaan, ja synnin kautta kuolema, niin kuolema on tullut kaikkien ihmisten osaksi, koska kaikki ovat syntiä tehneet” (Room. 5:12).

Asia erikseen ovat riivatut ihmiset, joita Jeesuksen aikana oli varmaankin paljon. Saatanan tarkoituksena on tuhota se henkilö, jossa se asuu, ja siksi sairaudet ovat riivaajien yksi ase tällaista ihmistä vastaan.

Huomattakoon, että riivattuja ihmisiä on Länsimaissa suhteellisen vähän. Engelsviken kirjoittaa: ”Riivauksiin liittyy paljon sanoinkuvaamatonta ja selittämätöntä. Vasta kun on itse ollut samassa huoneessa pahan hengen riivaaman ihmisen kanssa, tuntenut siinä saatanallisen pahuuden lähes käsinkosketeltavana, katsellut riivatun vääristynyttä ulkonäköä, kohdannut silmien tyhjän ilmeen, kuullut vihamieliset, vieraalla äänensävyllä lausutut sanat ja huomannut, ettei läsnä olekaan sairas ihminen, vaan pelottava hengellinen todellisuus, voi varsinaisesti ymmärtää, mitä riivauksen ’tuntomerkeillä’ tarkoitetaan.” Oletko kohdannut tällaista? Itse en ole joutunut näkemään tuollaista koskaan. Aina tuntomerkit eivät ole noin selvät, mutta yksi on varmaa: Jeesuksen nimeä riivajat eivät siedä kuulla.

Vain riivatusta voi ajaa ulos jotakin, ja se on ainoastaan kokeneen sielunhoitajan tehtävää – kenenkään muun ei kannata siihen ryhtyä varsinkaan yksin. On järkyttävää kuulla, että ihmisistä ajetaan ulos sairauksia demoneina. Ei Paavalikaan ajanut Trofimuksesta ulos saatanaa, vaan jätti hänet toipumaan ja lepäämään: ”Trofimuksen minä jätin Miletoon sairastamaan” (2. Tim. 4:20).

Kertaan vielä, että asia tulisi varmasti selväksi. Se, että Jeesus ajoi joistakin ihmisistä ulos riivaajia ja paransi heidät, ei todellakaan tarkoita sitä, että nykyaikana sairaissa ihmisissä olisi yksi tai useampi riivaaja. Jeesuksen aikana riivattuja oli paljon, ja kun Jeesus ajoi heistä pois riivaajan, fyysiset oireetkin hävisivät samalla. Engelsviken toteaa näistä oireista, että ”ne eivät varsinaisesti olekaan merkkejä sairaudesta, vaan seurausta siitä, että riivaajahenki hallitsee ihmistä”.

Oikea tapa kohdata sairaita on rukoilla heidän puolestaan, että Jumala parantaisi, jos se on Hänen tahtonsa. Emme voi koskaan mennä yli Jumalan tahdon ja vaatia sairautta pois, mutta pyytää voimme. Myös sairaiden öljyllä voiteleminen on raamatullinen tapa (Jaak. 5:14).

Se pitää muistaa, että saatanalla ei ole meihin mitään valtaa, kun turvaudumme Jeesukseen ja elämme Hänen opetuksensa mukaisesti. Missään kohtaa Uudessa Testamentissa ei käy ilmi, että kristitty pelkäisi pahoja henkiä. Sen sijaan sieltä tulee esille ilo ja varmuus voitetusta saatanasta Jeesuksen työn kautta. Silti meidän tulee vastustaa saatanaa ja sen asettamia ansoja eläen totuudessa ja rukoillen: ”Valvokaa ja rukoilkaa, ettette joutuisi kiusaukseen; henki tosin on altis, mutta liha on heikko” (Matt. 26:41).

On surullista todeta, että henkivalloista on monenlaista väärää opetusta. Yksi niistä on vääränlainen hengellinen sodankäynti. Suonto kirjoittaa: ”Demonioppeihin uskoville hengellinen elämä on jatkuvaa sotaa perkeleen voimia vastaan. Kun kristillisyys heille merkitsee epätoivoista nyrkkeilyottelua vihollista vastaan, raittiille kristitylle se on nyrkkeilyottelun seuraamista videolta, jossa ottelun sankari iskee vastustajansa lujaa ja lopullisesti maahan.”

Sankarimme Jeesus polki käärmeen pään rikki jo Golgatan ristillä. Saatanaa vastaan paras lääke on muistuttaa sitä Jeesuksen sovitustyöstä – muistuttaa siitä, että se on jo voitettu!

Lue lisäksi GotQuestions.org:n artikkeli Mitä Raamattu opettaa riivaajien ja demonien vallasta?

Katso One Way TV:n sivuilta Hard Talk -ohjelmasarjaa. Sen useissa jaksoissa on käsitelty tämän artikkelin aiheita. Voit lukea kuvaukset videoiden sisällöstä ennen niiden katselua.

Lisäys 6.3.2018

Kuuntele tähän aiheeseen suoraan liittyen Pastori Juha Vähäsarjan puhe Jeesus, Pahan vallan voittaja. Vähäsarja on Suomen Raamattuopiston rehtori ja tunnetaan Raamatun sanaan pitäytyvästä ja helposti ymmärrettävästä julistuksestaan. Edellä mainitussa puheessa kohdasta 12:15 eteenpäin puhutaan kolmesta näkökulmasta: miten henkivaltoihin tulisi suhtautua, voiko kristitty olla pahojen henkien riivaama (valtaama) ja mikä on Jeesuksen valta kaikkien muiden henkivaltojen yli.

Lue myös artikkeli Riivaajia kristityissä?

Read Full Post »

Aina silloin tällöin kuuluu uutisia, miten joku saa viestejä kuolleilta omaisiltaan. Tällaisista kokemuksistaan on kertonut jopa eräs kaikkien suomalaisten tuntema ja rakastama julkisuuden henkilökin.

Läheisen menettäminen tuo surun, ja moni toivoisi, että saisi poismenneeseen vielä yhteyden. Onko se siis mahdollista, kun sellaista jotkut ovat kokeneet? Ja jos on, niin miten?

Yhteys kuolleisiin ei ole kristitylle luvallista, ja uskon, että se ei ole mahdollista kenellekään. Nimittäin ne yhteydet poisnukkuneisiin, joita jotkut ovat kokeneet, ovat olleet yhteyttä vainajahenkiin. Vainajahenget ovat riivaajia, pahuuden henkiolentoja, jotka esiintyvät kuolleena henkilönä. Sellaisten kanssa ei pidä missään nimessä olla tekemisissä!

Raamattu yksiselitteisesti kieltää meitä olemasta tekemisissä vainajahenkien kanssa:

Älkää kääntykö vainaja- ja tietäjähenkien puoleen; älkää etsikö heitä, ettette tulisi heistä saastutetuiksi. Minä olen Herra, teidän Jumalanne. (3. Moos. 19:31)

Älköön keskuudessasi olko ketään, joka panee poikansa tai tyttärensä kulkemaan tulen läpi, tahi joka tekee taikoja, ennustelee merkeistä, harjoittaa noituutta tai velhoutta, joka lukee loitsuja, kysyy vainaja- tai tietäjähengiltä tahi kääntyy vainajien puoleen. Sillä jokainen, joka senkaltaista tekee, on kauhistus Herralle, ja sellaisten kauhistusten tähden Herra, sinun Jumalasi, karkoittaa heidät sinun tieltäsi. (5. Moos. 18:10-12)

Joskus tällaiset henget voivat esiintyä jopa edesmenneenä apostolina tai jonain muuna pyhänä henkilönä ja antaa mukamas uutta tietoa ja opetusta Jumalalta. Suomessakin on tällaista esiintynyt aivan viime vuosina (internetissä oli erään henkilön sivusto, jossa oli hänen saamiaan sanomia ”Jumalalta”, en muista henkilön nimeä). Kyseessä on vainaja- ja tietäjähenkien vaikutus, ja sellaisesta on pysyttävä erossa.

Voivatko taivaaseen päässeet läheisemme sitten nähdä, miten me täällä maan päällä elämme? Raamattu ei anna tähän suoraan vastausta, mutta joistakin asioista voisi päätellä, että he eivät meidän tekemisiämme seuraa. Ensiksikin Raamattu sanoo, että taivaassa ei ole kyyneleitä ja murhetta (Ilm. 21:4). Sitä he varmasti kyllä kokisivat seuratessaan meidän pahoja ja synnillisiä tekojamme. Toiseksi, taivaaseen päässeet ovat täynnä Jumalan palvomista ja riemua, että tuntuu varsin epätodennäköiseltä, että heillä olisi halua seurata elämäämme täällä. Toki ei ole mahdotonta, etteikö Jumala sallisi heidän seurata elämäämme, mutta Raamattu ei tähän anna viitteitä. (GotQuestions.org)

Luterilaisuudessa esimerkiksi alttari symboloi sitä, että alttarikaiteen näkyvän puolikaaren ympärille kokoontuu ehtoolliselle täällä ajassa oleva seurakunta, ja sen näkymättömän toisen puolikaaren ympärille kokoontuu jo edesmennyt seurakunta. Tämä on kaunis ajatus yhteydestä ajallisen ja ikuisen seurakunnan välillä, eikä siinä ole sen kummempaa ajatusta yhteydenpidosta kuolleiden kanssa. Itse asiassa luterilaiset tunnustuskirjat tekevät ehdottoman selväksi sen, että kuolleita ei palvota eikä heitä rukoilla:

Pyhien palvonnasta seurakuntamme opettavat, että me voimme julkisesti muistaa pyhiä, jotta oppisimme kukin kutsumuksemme mukaisesti seuraamaan heidän uskoaan ja hyviä tekojaan… Mutta Raamattu ei neuvo kääntymään pyhien puoleen ja pyytämään heiltä apua (1. Tim. 2:5), sillä se asettaa yksin Kristuksen meidän eteemme välittäjäksi, sovituksen välineeksi, ylimmäiseksi papiksi ja esirukoilijaksi. Häntä tulee huutaa avuksi, ja hän on luvannut kuulla meidän rukouksemme. Tämä palvonta on hänelle mieleen erityisesti silloin, kun hänen puoleensa käännytään kaikissa ahdistuksissa: ”Jos joku syntiä tekee, niin meillä on puolustaja Isän tykönä jne.” (1. Joh. 2:1). (Augsburgin tunnustus, kohta XXI Pyhien palvonta)

Read Full Post »