Feeds:
Artikkelit
Kommentit

Archive for the ‘Taivas ja enkelit’ Category

Heaven From the Cesspool
Vol: 137 Issue: 28 Thursday, February 28, 2013, suom. SK

On todettu, että kaikki haluavat päästä taivaaseen, mutta kukaan ei halua kuolla. Se saa pohtimaan – miksi näin? Koska pahinta, mitä joku voi tehdä toiselle ihmiselle, on tappaa hänet ja halutuin loppu jokaiselle kristitylle on mennä kotiin kirkkauteen – niin eikö se ole vähän outoa?

Raamattu kuvailee taivasta paikkana, jossa kadut on tehty kullasta ja jossa puhdas elämän veden virta lähtee Jumalan ja Karitsan valtaistuimesta ja jossa ei ole yötä, koska Jumala itse valaisee sen jne.

Millaisen mielikuvan tämä antaa sinulle? Minusta se kuulostaa aika kivalta, mutta – jotenkin ei.

Älä ihan vielä juokse pois huutaen ”rienausta” – en ole vielä lopettanut. Anna minulle vielä muutama rivi.

Muistelen kun istuin kahden hiekkadyynin välissä Pohjois-Carolinan ulkopenkereiden (North Carolina’s Outer Banks) tuulenpyyhkimää rantaa katsellen, kun tyrskyt iskivät läheisen laiturin pylväisiin. Aurinko paistoi, tuulenhenkäys oli lämmin; se oli kerta kaikkiaan idyllinen maisema.

Kauneus oli henkeäsalpaava. Yksin Herran kanssa mietiskelin, millainen taivaan täytyy TODELLA olla, jos tämä ei ole sitä. Todellakin, kuten edellä huomautin, Johanneksen kuvaus taivaasta oli, hm, kiva, mutta se, missä minä istuin, oli myös aika kiva. Elävän veden virtoja siellä ei ollut, mutta tiedän, että olen pelastettu ja minulla on jo iankaikkinen elämä.

Hiekka ei ole tehty kullasta, mutta mitä arvoa kullalla on ikuisuudessa? Sehän peittää katuja yhtä yleisenä kuin hiekka. Minä tykkään hiekasta.

Ja minä TYKKÄÄN yöstä; olen istunut täsmälleen samassa paikassa yöllä ja kun tuuli on lämmin ja tähdet näkyvissä kuun heijastuessa merestä, se ei ole yhtään vähemmän idyllinen kuin päiväsaikaan.

Kyselin Herralta ja aloin saada hieman isoa kuvaa nähtynä ajan ja avaruuden ulkopuolelta. (Ei, en polttanut mitään enkä alkanut kuulla ääniä).

Sen sijaan ajattelin, mitä Raamattu sanoi taivaasta ja enemmän, mitä Raamattu sanoo omasta maapallostamme (Big Blue Marble).

Raamattu kuvailee Lusiferin lankeemusta, hänen syntiään ja hänen taivaasta poistumistaan yhdessä enkeleiden kolmannen osan kanssa, jotka kapinoivat hänen kanssaan. Minne he menivät, kun heidät heitettiin ulos taivaasta?

Jobin kirja sanoo:

“Niin Herra kysyi saatanalta: Mistä sinä tulet? Saatana vastasi Herralle ja sanoi: ‘Maata kiertämästä ja siellä kuljeksimasta’.” (Job 1:7, 2:2)

Minun kokemukseni on ollut tutkiessani Jumalan sanaa, että kun Hän toistaa jotakin, kuten tässä tapauksessa, niin sitä kannattaa miettiä vähän tarkemmin.

Kun Saatana ja hänen joukkonsa heitettiin taivaasta, heidät heitettiin maan päälle, mistä teologit käyttävät ilmaisua ”cosmos diabolicus”, eli kirjaimellisesti pahan maailma. Enkeleille se oli pahin paikka, mitä osasivat kuvitella – pakollisen ja hirvittävän karkotuksen paikka.

Maaplaneetta on ainut paikka maailmankaikkeudessa, jossa synti voi olla olemassa syöksemättä koko maailmankaikkeutta tasapainosta, kiitos sen tosiasian, että sillä on ympäristö, joka eristää (contain) sen.

Ympäristömme, joka ylläpitää meitä, myös eristää meidät ja estää meitä tekemästä maailmankaikkeudelle, mitä olemme jo tehneet planeetallemme.

Itse asiassa onnistuimme pääsemään planeettamme äärilaidalle ja mitä teimmekään? Täytimme sen kiertävällä avaruusromuilla, joista jotkut uhkaavat TOISTA kiertävää avaruusromua, kuten kansainvälistä avaruusasemaa.

Samaan aikaan, takaisin maan päällä: kun langenneet enkelit heitettiin maan päälle, se oli hämmästyttävä pudotus. Kuinka olet taivaalta pudonnut, sinä kointähti, aamuruskon poika! Kuinka olet maahan syösty, sinä kansojen kukistaja! (Jes. 14:12)

Enkeleille kaunis merimaisema, jota edellä kuvailin, on synnin likakaivo, rangaistuspaikka kapinoineille enkeleille, paikka niin kauhea, että nähtynä taivaallisesta näkökulmasta pelkästään tänne joutuminen riitti muuttamaan arkkienkeli Lusiferin tuhooja Saatanaksi.

Kuvittele planeettaamme Jumalan näkökulmasta. Kaikki on synnin tahraamaa. Myös kaunis rantamaisemako? Synnin tahraama. Maa, jonka päällä kävelemme? Synnin tahraama.

Yritin kuvitella tuota tahraa sellaisena, kuin se on, enkä tietenkään voi. Voin vain viitata Raamatun kuvaukseen synnistä. Se on niin saastainen, niin vastenmielinen, niin inhottava, että Jumala ei voi kestää sen katsomista.

Kun Jumala loi Aadamin, Hän loi hänelle erikoisen paikan, Eedenin paratiisin. Kun Aadam ja Eeva lankesivat, heidät ensimmäiseksi heitettiin ULOS paratiisista ja likakaivoon, jossa synnin sallittiin toimia vapaasti.

Jerusalem on likakaivon keskellä. Jerusalemin keskustassa oli Temppeli, paikka, jonka leeviläinen papisto piti jynssättynä synnin saastutuksesta ja Kaikkein pyhin, vieläkin huolellisemmin jynssätty paikka.

Ainoa paikka, jossa Jumala kommunikoisi syntisen ihmisen kanssa tällä synnin tahraamalla planeetalla, oli tuo pikkuinen paikka, jossa synnin sonta jynssättiin pois niin tarkkaan kuin mahdollista.

Kunnes tuokin paikka hautautui niin synnin sontaan ja liejuun, että neljänsadan vuoden hiljaisuuden jälkeen hän päätti itse jynssätä sen – ja meidät – puhdistaa sen kerralla ja lopullisesti.

Raamattu sanoo, että enkelit olivat hämmästyneitä siitä, että kirkkauden Herra otti ihmisen muodon, astui ulos synnittömästä ja täydellisestä iankaikkisuudesta ja rypi synnin liejussa syntisen ihmiskunnan kanssa. Jokaisen askeleen on täytynyt olla hänelle yhtä piinallista, kuin kahlaaminen polviin ulottuvassa jätevedessä.

Mutta hänet, joka vähäksi aikaa oli tehty enkeleitä halvemmaksi, Jeesuksen, me näemme hänen kuolemansa kärsimyksen tähden kirkkaudella ja kunnialla seppelöidyksi, että hän Jumalan armosta olisi kaikkien edestä joutunut maistamaan kuolemaa” (Hepr. 2:9).

Se on mitta siitä, kuinka vastenmielinen synti on Jumalalle. Se tosiasia, että se oli paikka, jonne Jumala heitti kapinalliset enkelit, on paljastava. Enkeleille kaunis maaplaneettamme on pitaalisten siirtokunta. Me kuolevaiset olemme vähän enemmän kuin basilleja, jotka halukkaasti rypevät synnin ällöttävyydessä – RELLESTÄEN siinä.

Kuitenkin Raamattu sanoo, että me kiehdoimme enkeleitä ja haluttomuutemme tulla ulos sonnasta hämmästyttää heitä. Heitä hämmästyttää, että ihmiset rakastavat maailmaa, koska he näkevät sen sellaisena, kuin se todella on ja heillä on vähän pohjaa vertailulle sen ja hengen asioiden välillä.

Sentähden, kun meillä on NÄIN SUURI PILVI TODISTAJIA YMPÄRILLÄMME, pankaamme mekin pois kaikki, mikä meitä painaa ja synti, joka niin helposti meidät kietoo ja juoskaamme kestävinä edessämme olevassa kilvoituksessa” (Hepr. 12:1).

Sillä minusta näyttää, että Jumala on asettanut meidät apostolit vihoviimeisiksi, ikäänkuin kuolemaan tuomituiksi; meistä on tullut kaiken maailman katseltava, sekä ENKELIEN että ihmisten” (1. Kor. 4:9).

Raamattu kertoo meille, että:

”… minun ajatukseni eivät ole teidän ajatuksianne, eivätkä teidän tienne ole minun teitäni, sanoo Herra. Vaan niin paljon korkeampi kuin taivas on maata, ovat minun tieni korkeammat teidän teitänne ja minun ajatukseni teidän ajatuksianne.” (Jes. 55:8-9)

Emme voi kuvitella taivasta, voimme vain verrata sitä maahan ja kaikkeen sen kauneuteen ja ihmeteltävyyteen ja ymmärtää, että maa on maailmankaikkeuden kaatopaikka. Taivas on sellainen, kuin Raamattu sitä kuvailee, mutta se on paljon enemmän.

”…vaan, niinkuin kirjoitettu on: mitä silmä ei ole nähnyt eikä korva kuullut, mikä ei ole ihmisen sydämeen noussut ja minkä Jumala on valmistanut niille, jotka häntä rakastavat” (1. Kor. 2:9).

Mitä ON kuolema, että niin pelkäämme sitä. Yhdellä sanalla: ero. Kuolema erottaa meidät läheisistämme. Kuolema ottaa läheisemme meiltä erottaen meidät heistä ikuisuuteen saakka.

Synti on kuoleman muoto. Se erotti langenneet enkelit Jumalan yhteydestä. Se erottaa pelastumattomat Jumalasta. Ilm. 20:14 puhuu suuren valkean valtaistuimen tuomiosta, jolla epäuskoiset heitetään tuliseen järveen ”toisena kuolemana” – toisena – ja pysyvänä erona.

Synti erottaa meidät Jumalasta, synnin luontomme sokeuttaa meidät sille tosiasialle ja niin me rakastamme maailmaa ja siten hämmästytämme enkeleitä. Kuvittele inhottavinta, limaisinta, haisevinta ainetta, mitä voit ajatella ja kuvittele olevasi siinä kaulaasi myöten. Se on enkelien näkökulma siihen, missä sinä olet ja suurin osa meistä rakastaa sitä, kunnes pelastumme.

Jeesus sanoi: ”Niin myös, sanon minä teille, on ilo Jumalan enkeleillä yhdestä syntisestä, joka tekee parannuksen” (Luuk. 15:10). Enkelit tietävät, mistä tuo syntinen on juuri paennut.

Jakeessa Luukas 20:36 Jeesus kuvailee myös, mitä meistä tulee iankaikkisuudessa: Sillä he eivät enää voi kuolla, kun ovat enkelien kaltaisia; ja he ovat Jumalan lapsia, koska ovat ylösnousemuksen lapsia.”

Paavali kertoo, että me saamme uudet kuolemattomat ruumiit: Ja niinkuin meissä on ollut maallisen kuva, niin meissä on myös oleva taivaallisen kuva. Mutta tämän minä sanon, veljet, ettei liha ja veri voi periä Jumalan valtakuntaa, eikä katoavaisuus peri katoamattomuutta.” (1. Kor. 15:49-50)

Millainen on taivas? En tiedä.

Mutta tiedän, millainen on kaunis, aurinkoinen päivä, lämmin merituulen henkäys ja aaltojen näkymät ja äänet, kun ne lempeästi rikkoutuvat rannalle.

Ja verrattuna taivaaseen se on likakaivo.

Enkeleille se on karkotuspaikka, pitalisiirtokunta, paikka, jonne langenneet enkelit lähetettiin odottamaan kohtaloaan suuren valkean valtaistuimen tuomiolla. ”Kaunis” planeettamme on enkelien ”helvetti”, jonne ne heitettiin odottamaan tuomitsemista tuliseen järveen.

Mutta me tulemme olemaan ”enkeleiden vertaisia”, sanoo Herra, kuolemattomissa, synnittömissä ruumiissamme ja enkeleiden vertaisia ymmärryksessä KUINKA paha ja vastenmielinen tämä paikka todella on hengen näkökulmasta.

Miksi sitten on niin, että kaikki haluavat taivaaseen, mutta kukaan ei halua kuolla?

Koska jos tietäisimme, mikä meitä siellä odottaa, niin huomenna me kaikki hyppäisimme kalliolta.

 

Read Full Post »

Thrones in Heaven
By Gershon Nerel, Israel Today, syyskuu 2018, suom. SK

”Näin sanoo Herra: Taivas on minun valtaistuimeni, ja maa on minun jalkojeni astinlauta” (Jes. 66:1). Kaikkivaltiaan Jumalan valtaistuin on kaukana maaplaneettamme ilmakehän tuolla puolella.

Kuningas Daavid kirjoitti profeetallisesti 3000 vuotta sitten, että ylimmässä taivaallisessa sfäärissä on kaksi taivaallista valtaistuinta: ”Herra sanoi minun herralleni: Istu minun oikealle puolelleni, kunnes minä panen sinun vihollisesi sinun jalkojesi astinlaudaksi” (Ps. 110:1). Isä nimittäin kehottaa Poikaansa Jeshuaa, eli Daavidin Herraa, istumaan oikealle puolelleen. Siten korkeimmassa taivaassa nämä loistavat valtaistuimet palvelevat sekä Isää että Poikaa ja heijastavat heidän jumalallista arvovaltaansa, kunniaansa, voimaansa ja viisauttansa. Tämä Genesiksen mainitsema kaukainen ja pyhä taivas oli olemassa jo ikuisuudessa ennen kuusipäiväistä luomista.

Samaan aikaan kuitenkin Isän valtaistuin ja suuruus ylittää Pojan korkean aseman. Tämän todellisuuden tunnusti itse Herra Jeshua, joka selvensi, että Isä on Häntä suurempi (Joh. 14:28). Kahta taivaallista valtaistuinta “isännöidään” iankaikkisessa Jumalan temppelissä, jossa niitä ympäröivät enkelten valtavat joukot, jotka ylistävät ja palvovat Isää ja Poikaa. Siellä enkelit lakkaamatta julistavat: ”Pyhä, pyhä, pyhä Herra Sebaot” (Jes. 6:1-3). Tämä taivaallinen pyhäkkö on taivaan valtakunnan keskus, josta 2000 vuotta sitten Herra Jeshua laskeutui kuolevaisten maailmaan (Joh. 6:41-42; 51-58). Hän oli valmis äärettömään kärsimykseen, nöyrtymään vauvaksi ja nöyryytettäväksi kuin mato (Ps. 22:6) ja siten tuomaan sovituksen ja anteeksiantamuksen niille, jotka seuraavat häntä.

Taivaalliselta valtaistuimelta Herra Jeshua tuli Galileaan, Juudeaan ja Jerusalemiin. Taivaan valtakunta on konkreettisesti ilmestynyt yhdessä hänen kanssaan. Lopullinen tie, totuus ja elämä olivat ilmeisiä hänessä itsessään (Joh. 14:6). Vielä meidänkin ajassamme ”taivasten valtakunta on lähellä” ja Hänen kauttansa se on merkityksellinen ja haastava. Siksi Jumalan Poika edelleen kutsuu ihmisiä parannukseen (Matt. 4:17).

Apostoli Johannekselle näytetyn näyn mukaan Isän ja Pojan valtaistuinten ympärillä on loistava sateenkaari ja lähellä 24 muulla valtaistuimella istuvat 24 vanhinta. Heidät on puettu valkeisiin viittoihin ja kultaiset kruunut on asetettu heidän päähänsä (Ilm. 4:3-4). Lisäksi Isän ja Pojan majesteettisten valtaistuinten lähellä seisoo vaikuttava kultainen alttari. Pyhien uskovien rukoukset saavuttavat tämän kultaisen alttarin, joka seisoo taivaallisen valtaistuimen edessä (Ilm. 8:3). On mielenkiintoista, että Pyhällä Hengellä ei ole valtaistuinta taivaallisessa temppelissä.

Ristiinnaulitsemisensa edellä Herra Jeshua sanoi Sanhedrinille, juutalaisen johdon korkeimmalle elimelle Jerusalemissa, että ”tästedes te saatte nähdä Ihmisen Pojan istuvan Voiman (Kaikkivaltiaan) oikealla puolella ja tulevan taivaan pilvien päällä” (Matt. 26:64). Todellakin, palattuaan pyhälle valtaistuimelleen hän kohta palaa tähän maailmaan tuolta samalta istuimelta perustamaan tuhatvuotisen valtakuntansa (Ilm. 20:1-6). Sitten Siionin Vuorelle Jerusalemiin, Israelin pääkaupunkiin, tarkemmin sanoen Temppelivuorelle, perustetaan hänen globaali valtaistuimensa. (Ilm. 14:1).

Herra Jeshua lupaa ainutlaatuisen palkinnon niille opetuslapsilleen, jotka pysyvät uskollisina loppuun saakka. Nuo voittajat heidän keskuudessaan, jotka voittavat lihalliset halunsa, toivotetaan tervetulleiksi istumaan Jumalan Pojan kanssa hänen taivaallisella valtaistuimellaan aivan kuten hän myös voitti vihollisensa ja istui Isänsä kanssa Isän valtaistuimella (Ilm. 3:21).

http://www.iseeisrael.com

 

Read Full Post »

Käsiini on aina silloin tällöin sattunut kirja tai artikkeli, joka kertoo jonkin henkilön taivaskokemuksesta. Joissakin tapauksissa henkilö on kuollut, mutta kuitenkin saanut palata takaisin kertomaan kokemuksestaan. Sitten on tapauksia, joissa henkilö jotenkin muuten pääsee vierailemaan taivaaseen.

Olen näitä kertomuksia lukenut muutamia vuosikymmenien varrella. Mitenkään erityisesti en ole aihepiiriin perehtynyt enkä ole tietoisesti halunnut haalia tällaisia kertomuksia kirjahyllyyni. Toki tiedän, että moni on saanut taivaskertomuksista lohtua ja iloa vaikkapa vaikean sairauden keskellä. Hyvä niin, sillä päämäärämme ei ole täällä vaan taivaassa.

Aika moni näistä taivaskokemuksista on sellaisia, joihin voisi vallan hyvin yhtyäkin, vaikka Raamatussa ei taivaasta kovin tarkkaan kerrotakaan. Mutta on yksi syy, miksi en itse kovin mielelläni halua lukea tällaisia kertomuksia. Monessa niissä on ollut jotain sellaista, joka saa varoituskellot soimaan. Tulee ristiriitainen olo, sillä osa tarinasta voisi aivan hyvin olla totta, mutta jokin kohta varoittaa siitä, että tämä ei ole Raamatun sanan ja Jumalan Hengen mukaista.

Jumala on ilmoittanut itsensä ja tahtonsa Raamatussa, eikä mitään uutta ilmoitusta ole sen jälkeen tullut eikä tule. Eksyttävien henkien tavoite tietysti olisi, että ne voisivat tuoda omaa sanomaansa ihmisille. Kun lukee näitä kertomuksia, niin pitäisi todella hyvin tietää henkilön taustat. Mitä hän ajattelee hengellisistä asioista ja minkälainen hän on kristilliseltä vaellukseltaan – millaiset ovat hengen hedelmät?

Yksi keskeinen asia, millä näitä eri kertomuksia voi arvioida, on se, mikä niissä on Jeesuksen rooli. Jos niissä vain puhutaan Valosta ja Rakkaudesta, hylkää ne heti. Jos siellä tulee kirkkaasti esille se, että tie taivaaseen käy vain Jeesuksen Kristuksen kautta uskomalla Häneen syntiemme sovittajana ja henkilökohtaisena Vapahtajana, niin lähtökohta on oikea.

Joka tapauksessa kannattaa huomata, että Jumala on tarkoituksella antanut meille Raamatussa tietoa taivaasta vain sen verran kuin siellä on, ja enempää meidän ei tarvitsekaan tietää. Kaikki muu on tarpeetonta ja johtaa vain helposti sivuraiteille.

Paavalikin kävi taivaassa (2. Kor. 12:1-7), mutta ei halunnut puhua kokemuksestaan saati tehdä siitä suurta numeroa. Kuten SLEYn raamattuluennossa todetaan, niin Paavalin vastustajat Korintissa olivat mahdollisesti mahtailleet näyillään ja ilmestyksillään, joten Paavali oli tässä tilanteessa pakotettu ottamaan kantaa asiaan. Hän toteaa tietävänsä aihepiiristä jotain – jopa taivaastakin – mutta ei kerskaile sen enempää. Hän ei tahdo ylpeillä, ”jottei kukaan ajattelisi minusta enempää kuin hän minusta näkee tai kuulee”.

Samalla tavalla mekin voimme jättää kirjat ja kertomukset taivaasta omaan arvoonsa ja keskittyä mieluummin vaikka Raamatun tutkimiseen.

Yksi syy, miksi kannattaa välttää turhaa kiinnostusta tähän aihepiiriin, tuli esiin vähän aikaa sitten. Alex Malarkey, jonka taivaskokemuksesta hänen isänsä kirjoitti kirjan Poika joka palasi taivaasta, ilmoitti, ettei todellisuudessa käynytkään taivaassa. Kaikki olikin vain keksittyä. Muistutukseksi meille Alex sanoo: ”Ihmiset ovat tehneet ja tekevät edelleen rahaa valheilla. Heidän pitäisi vain lukea Raamattua, se on tarpeeksi.” (Seurakuntalainen.fi)

Lue vielä tähän aiheeseen liittyvä kirjoitus Onko ”Taivas on totta” totta, jossa pohditaan Taivas on totta -kirjan sanomaa.

Lisäys 2.4.2015

Maailman suurimpiin kuuluva babtistitaustainen kristillinen kustantaja ja jälleenmyyjä vetää pois myynnistä kaikki henkilökohtaisista taivasmatkoista kertovat kirjat. LifeWay Christian Resources -yhtiön ”päätös seuraa Southern Baptist Convention -kirkon viime vuonna tekemää linjausta, jonka mukaan Raamattu on riittävä tiedonlähde koskien kuolemanjälkeistä elämää”, uutisoi Seurakuntalainen.fi.

Read Full Post »

Enkelikuoro on laulanut alla olevan laulun eräälle henkilölle unessa Kuhmossa talvella 1942. Sanoma on hyvin ajankohtainen tänäkin päivänä!

Juuri kun ihmiset sanovat: ”Kaikki on hyvin, ei mitään hätää”, tuho kohtaa heidät äkkiarvaamatta niin kuin synnytyspoltot raskaana olevan naisen, eivätkä he pääse pakoon. (1. Tess. 5:3)


 

Surutonna vain kulkevi kansa,
ja niin vieraana Herralle vaan.
Vaikka aika jo illaksi painuu,
tulo Herran kun läsnä on.

Jospa tietäisit kansa nyt Suomen,
mitä vaativi aikasi tää!
Miten etsikkoaikasi on sulla,
niin suuri ja voimallinen.

Jospa tietäisit Herrasi armon,
miten suuri se kohtaasi on!
Sinä kiireesti rientäisit sinne,
Hänen ristinsä ansioon.

Jospa tietäisit haavasi kaikki,
ja sen kurjuuden, synti mi tuo.
Sinun vuoteeltas kuuluisi itku,
sinä kyllä et nukkua vois.

Jospa tietäisit, että ei luottaa,
ohi Luojan saa luotuihin niin.
Ja huolettomuutehen vaipuin,
rauhanaikoja vuotella vaan.

”Nyt on rauha ja ei hätää mitään”,
moni valmistuu lausumaan.
Mutta ahdistus lankeepi päälle,
uusi tuska ja onnettomuus.

Moni tanssien aikoopi ottaa,
rauhan vastaan ja juopuenkin.
Kaikki teatterit, myös elokuvat,
pelit, iltamat laitetahan.

Jos ne vainajat haudasta nousis,
jotka taisteli puolesta maan,
itkusilmin ja murtuvin äänin,
he nyt huutaisi kansalle näin:

”Oi, te vanhemmat, äiti ja isä,
veljet, siskot ja kaikki te muut.
Minä hartaasti pyydän nyt teitä,
pian kääntykää Herramme luo.”

”Jumalan, oi, te uskovat lapset,
jo nyt nouskohon ain rukous.
Älä polvias, ääntäsi säästä,
älä aikaas ja sun käsiäs.”

”Ja te vartijat Siionin muurin,
sanaa Herran kun saarnaatte niin,
meidän puolesta lausukaa niille,
armon hetkissä jotka viel on.”

”Älä silleen sun aikaasi tuhlaa,
armo Jeesuksen auki kun on.
Sillä kohta on myöhäistä kaikki,
ja vaikerrus loppumaton.”

Mutta vieläkin tahtoisi Herra,
suoda rauhaa ja onneakin,
kunhan kansamme nöyrtyisi kerran,
Hän on auttaja armahtavin.

Käsi Herran on voimakas vielä,
halu hällä on laupeuteen.
Oi, jos nähdä Hän sais elontiellä,
monen kulkevan kirkkauteen.

Read Full Post »

Jenica Alanen näki enkelin 24.4.2011 ajaessaan autolla Kauhavan lähellä. Suuri enkeli seisoi keskellä tietä miekka kädessään. Kun Jenica pysäytti auton, enkeli sanoi: Käänny tai huomenna on myöhäistä! Tämän seurauksena Jenica teki uskonratkaisun ja hänen elämänsä muuttui täysin. Katso todistus videolta: (Jos video alla ei näy, tässä linkki videoon.)

Yllätyksekseni netin palstoilla on tuomittu enkeli-ilmestys Raamatun vastaisena vedoten siihen, että Jumala on rakkaus eikä enkelillä silloin kuulu olla miekkaa. Mutta mitä Raamattu sanoo? Sieltä löytyy monia kohtia, joissa enkelillä on miekka kädessään.

Kun Daavid nosti katseensa, hän näki Herran enkelin seisovan maan ja taivaan välillä kädessään paljastettu miekka, joka osoitti kohti Jerusalemia. Silloin Daavid ja kansan vanhimmat, kaikki säkkikankaaseen pukeutuneina, heittäytyivät kasvoilleen maahan. (1. Aik. 21:16)
 
Aamulla Bileam satuloi aasinsa ja lähti moabilaisten sananviejien mukaan. Mutta Jumala vihastui hänen lähdöstään, ja kun Bileam sitten ratsasti aasillaan kahden palvelijansa saattamana, Herran enkeli asettui hänen tielleen. Kun aasi näki Herran enkelin seisovan tiellä paljastettu miekka kädessään, se poikkesi tieltä pellolle. Mutta Bileam löi aasia ja pakotti sen takaisin tielle. (4. Moos. 22:21-23)
 
Jerikon lähellä ollessaan Joosua näki eräänä päivänä edessään miehen, jolla oli paljastettu miekka kädessään. Joosua meni miehen luo ja kysyi häneltä: ”Oletko meikäläisiä vai vihollisiamme?” Mies vastasi: ”En kumpaakaan. Olen Herran sotajoukon päällikkö ja olen juuri saapunut tänne.” Silloin Joosua lankesi polvilleen, kumartui maahan saakka ja sanoi: ”Herrani, mitä tahdot minun tekevän?”  (Joos. 5:13,14)

Enkelit toimivat Jumalan sanansaattajina ja tuomioiden täytäntöönpanijoina. Kaikkia enkeli-ilmestyksiä on arvioitava Raamatun pohjalta, kuten Paavalikin sanoo: ”Julistipa kuka tahansa teille evankeliumia, joka on vastoin meidän julistamaamme – vaikkapa me itse tai vaikka taivaan enkeli – hän olkoon kirottu” (Gal. 1:8). Jos enkelin ilmoitukselle tai toiminnalle ei löydy perusteita Raamatusta, kyseessä on silloin valkeuden enkeliksi naamioitunut sielunvihollinen. Tämä Jenican näkemä enkeli oli Jumalan lähettämä, sillä enkelin toiminta oli Jumalan sanan mukaista – uskonratkaisuun kehottavaa.

Seuraavat artikkelini liittyvät samaan aiheeseen:

Read Full Post »

Kirjoitin aiemmin enkeli-ilmestyksestä Virtain ja Alavuden välillä, joka tapahtui kaksi kuukautta sitten. Näky on kirvoittanut runsasta keskustelua netin eri palstoilla. Selvää on, että kaikki tämänlainen leimataan humpuukiksi, koska selvät todisteet puuttuvat. Jopa uskovatkin kaipaavat kaikkien asianomaisten astumista esiin kertomustensa kanssa.

On hyvä muistaa, että meillä on jo kaikki todisteet siitä, että on olemassa meitä suurempi todellisuus; Jumala on ilmaissut meille itsensä ja tahtonsa Raamatussa. Palautetaanpa mieliin, mitä Jeesus sanoi vastustajilleen:

Ja fariseukset ja saddukeukset tulivat hänen luoksensa ja kiusasivat häntä pyytäen häntä näyttämään heille merkin taivaasta. Mutta hän vastasi ja sanoi heille: ”Kun ilta tulee, sanotte te: ’Tulee selkeä ilma, sillä taivas ruskottaa’, ja aamulla: ’Tänään tulee rajuilma, sillä taivas ruskottaa ja on synkkä’. Taivaan muodon te osaatte arvioida, mutta aikain merkkejä ette osaa. Tämä paha ja avionrikkoja sukupolvi tavoittelee merkkiä, mutta sille ei anneta muuta merkkiä kuin Joonaan merkki.” Ja hän jätti heidät ja meni pois. (Matt. 16:1-4).

Fariseukset ja saddukeukset halusivat nähdä jonkin merkin muka uskoakseen. Jeesus tiesi heidän todelliset ajatuksensa ja antoi ymmärtää, että Joonaan merkki riittäisi; Joona oli suuren kalan sisässä kolme päivää ja kolme yötä. Tällä Jeesus viittasi siihen, että hän tulisi kuolemaan, mutta nousisi kolmantena päivänä ylös kuolleista. Siinä on sellainen todiste, jota suurempaa ihmiskunta ei kaipaa. Se on valtava todiste Isän Jumalan rakkaudesta meitä ihmisiä kohtaan. Hän uhrasi itsensä Poikansa kautta ihmiskunnan syntien sovittamiseksi. Uskominen siihen ja syntiemme tunnustaminen antaa meille iankaikkisen elämän.

Kymmeniä vuosia sitten eräs henkilö sanoi minulle: ”Minä en uskoisi, vaikka näkisinkin ihmeen.” Tuo lause kuvastaa hyvin sitä henkeä, mikä maailmassa on aina vallinnut. Sen takia Jeesuskin sanoi Joonaan merkin riittävän. On hienoa, jos Jumalan lähettämä enkeli ilmestyy jollekin – omalle ukillenikin enkeli toi aikoinaan viestin. Mutta enkeli- tai muista ihmekokemuksista ei saa tulla uskomme perustaa. Nykyisin enkeleistä ja heidän tuomistaan sanomista puhutaan erityisesti New Age -piireissä. Kannattaa tiedostaa, että kaikki enkelit eivät ole Jumalan lähettiläitä. Paavali kirjoittaakin tämän takia: ”Eikä ihme; sillä itse saatana tekeytyy valkeuden enkeliksi” (2. Kor. 11:14).

Usko on siitä ihmeellinen asia, että se kirkastuu vasta sitten, kun heittäytyy sen varaan. Jos vain haemme todisteita Jumalasta, Hän ei niitä anna. Mutta kun nöyrrymme siihen, että emme pärjää ilman Häntä ja jättäydymme Hänen varaansa, saamme löytää totuuden.

Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä. Sillä ei Jumala lähettänyt Poikaansa maailmaan tuomitsemaan maailmaa, vaan sitä varten, että maailma hänen kauttansa pelastuisi. Joka uskoo häneen, sitä ei tuomita; mutta joka ei usko, se on jo tuomittu, koska hän ei ole uskonut Jumalan ainokaisen Pojan nimeen. (Joh. 3:16-18).

Read Full Post »

Kolme autokuntaa toisilleen tuntemattomia ihmisiä näki Virrat-Alavus-välisellä tieosuudella enkelin. Tämä tapahtui 22.1.2011 klo 23. Näistä henkilöistä yksi, Marita Mäntyniemi, on astunut julkisuuteen ja kertonut tapahtuneesta.

Marita Mäntyniemen todistus Seinäjoen helluntaiseurakunnan tilaisuudessa: (Jos video alla ei näy, tässä linkki videoon.)

Sama henkilö haastateltavana radio-ohjelmassa ”Iltalamppu”, jossa tarkempi kuvaus näystä: (Jos video alla ei näy, tässä linkki videoon.)

Todistajan mukaan enkelin siivessä oli lukenut kaksi sanaa: ”Viljavainiot vaalenneet”.

TV7:n Martti Ojares oli soittanut eräälle näistä silminnäkijöistä (kertomus videolla kohdasta 19 min eteenpäin). Tämän henkilön mukaan enkelissä näkyi teksti  ”Maan elo on jo kypsää korjattavaksi”.

Vaikka enkelin siivissä näkyneet tekstit ovatkin erilaisia, niin molemmat puhuvat samasta asiasta. Ei ole mitenkään mahdotonta, että Jumala antaisi eri ihmisten nähdä saman ilmestyksen eri tavoin.

Seurakuntalainen.fi-sivuston uutisen kommenteissa henkilö nimimerkillä ”SeppoJii” kertoo olleensa myös paikalla ja ottaneensa kuvia enkelistä. Mahdollisesti asiasta kuullaan vielä lisää.

Meille tämä on taas yksi todiste siitä, että elämme lopunaikaa. Uskon, että Jumala on lähettänyt ilmestyksen rohkaisemaan uskovia Suomessa; ennen kaikkea rohkaisemaan lähtemään liikkeelle, sillä aikaa on vähän. Kuten Jeesus sanoi, niin ”…eloa on paljon, mutta työmiehiä vähän. Rukoilkaa siis elon Herraa, että hän lähettäisi työmiehiä elonkorjuuseensa.” (Luuk. 10:2)

Itselleni sattui aivan kuin ”sattumalta” silmään seuraava Raamatun kohta: ”Ettekö sano: ’Vielä on neljä kuukautta, niin elonleikkuu joutuu’? Katso, minä sanon teille: nostakaa silmänne ja katselkaa vainioita, kuinka ne ovat valjenneet leikattaviksi.” (Joh. 4:35).

Nyt tässä ajassa on hyvin paljon ahdistusta, hätää ja hengellistä nälkää. Rukoilkaamme jokainen omalla kohdallamme, miten voisimme olla Jumalan apuna tässä elonkorjuussa. Herra on monelle puhunut viime aikoina rukouksen tärkeydestä. Nyt jos koskaan meidän on aika viipyä Hänen kasvojensa edessä ja tuoda uskosta osattomia lähimmäisiämme rukouksin Herran eteen.

Read Full Post »