Feeds:
Artikkelit
Kommentit

Archive for the ‘Tempaus ja Jeesuksen toinen tulemus’ Category

Thief in the Night
By Terry James 24.8.2020, suom. SK

Kirjoittajan huomautus: Tämä artikkeli julkaistiin ensimmäisen kerran useita vuosia sitten. Raamatun totuus ei koskaan ole ollut merkityksellisempi kuin juuri tällä hetkellä. Siten se on ajankohtainen muistutus siitä, kuinka lähellä täytyy olla tempaukseksi kutsuttu suuri tapahtuma.

Mikään Jumalan sanan pyhien kirjoitusten teksti ei viittaa selvemmin ensimmäiseen kahdesta Jeesuksen Kristuksen toisen tulemuksen vaiheesta, kuin seuraava:

”Sillä itse te varsin hyvin tiedätte, että Herran päivä tulee niinkuin varas yöllä(1. Tess. 5:2).

Meitä, jotka pitäydymme käsitykseen ennen vihaa tapahtuvasta tempauksesta, syytetään usein, että olemme petkuttajia. Parjaajamme tuomitsevat meidät siitä, että johdamme harhaan nyt eläviä kristittyjä – jos he elävät tempaukseen saakka – joita vaaditaan kestämään ahdistus ja siten pesemään vaatteensa puhtaiksi valmistautuessaan perimään Jumalan valtakunnan.

Meitä soimataan, että tyrkytämme viattomille sinisilmäisille uskoville ”salaista tempausta”, joka jotenkin johtaa nämä kristityt ottamaan pedonmerkin (Ilm. 13:16-18).

En ole aivan varma heidän ”perustelustaan”, mutta luulen, että he väittävät tätä, koska ovat vakuuttuneita, että ne, jotka lankeavat tempausnäkemyksen vuoksi, eivät pysty tunnistamaan Antikristusta, kun hän tulee valtaan. Me, jotka opetamme tempausta ennen vihaa – niin syytökset menevät – olisimme väärin johtaneet nämä ihmiset luulemaan, että seurakunta ei ole täällä, kun Antikristus on maailman näyttämöllä.

[Yritetään vielä suomentaa suomennosta. Kiteytetysti tuo vaikeaselkoinen ajatusrakennelma menee seuraavasti: Ne, jotka eivät hyväksy käsitystä ennen vihan aikaa tapahtuvasta tempauksesta, sanovat, että olemme harhauttaneet ihmiset luulemaan, että ensin on tempaus ja vasta sitten Antikristus tulee esiin. Ja kun heidän mielestään tempaus voi tapahtua vasta Antikristuksen ja vihan ajan jälkeen, niin kristityt eivät tunnista Antikristusta, kun hän ilmestyy, koska olemme opettaneet, että emme ole täällä näkemässä Antikristusta.]

Lähes kaikki, jotka ovat vihamielisiä opille tempauksesta ennen vihaa, opettavat, että ”valittujen” on kestettävä seitsemän vuoden ahdistus osittain tai kokonaan.

Ne, jotka pitäytyvät tempaukseen ahdistuksen jälkeen, tai käsitykseen, että tempausta ei olekaan, uskovat, että Kristus tulee takaisin ahdistuksen lopussa Harmageddonilla.

He pitäytyvät käsitykseen, että se on Hänen ainoa paluunsa toisessa tulemuksessa. Toisesta tulemuksesta on muitakin näkemyksiä, joiden mukaan Kristus palaa, kun maa on tehty täydelliseksi ja valmiiksi, mutta emme mene niihin tässä kirjoituksessa.

Tarkastelkaamme vain vihaa edeltävää ja vihan jälkeistä tempausta selvittääksemme, mitä tarkoittavat viittaukset ”varas yöllä” kohdissa 1. Tess. 5:2 ja 2. Piet. 3:10.

Nämä kaksi näkökulmaa – pre-trib (ennen vihaa) ja post-trib (vihan jälkeen) – tarjoavat parhaan kontrastin tutkimiseen pohdittaessa Jeesuksen Kristuksen toista tulemusta yleisen uskomuksen puitteissa, että Raamatun profetian mukaan tempaus tapahtuu itseasiassa ennen, kuin Kristuksen jalka koskettaa maaplaneettaa.

Pre-trib-tempauskäsitys sanoo, että Kristuksen toinen tulemus tapahtuu kahdessa vaiheessa, jotka on erotettu toisistaan vähintään seitsemällä vuodella. Post-trib-käsitys sanoo, että tempaus ja Kristuksen tulemus takaisin Öljymäelle tapahtuvat melkein samanaikaisesti – varmasti vain muutaman päivän erottaessa näitä kahta tapahtumaa. Post-trib käsityksen mukaan ei ole olemassa ”salaista” tempausta. Kristuksen paluu taivaissa on täysin näkyvä kaikille, mukaan lukien kristityt, jotka odottavat Hänen murtautumistaan läpi tuon hetken pimeyden.

Olemme samaa mieltä, että seurakunnan tempaus (kaikkien uudestisyntyneiden Jeesukseen Kristukseen pelastuksekseen uskoneiden sen jälkeen, kun seurakunta-aika alkoi helluntaina) on kaikkea muuta kuin ”salainen”. Maailma joutuu heti mullistavaan kaaokseen sillä hetkellä, kun tämä tyrmistyttävä tapahtuma toteutuu. Mielikuvituksen on vaikea luodata seurauksia, mitä tapahtuu, kun miljoonat yhtäkkiä katoavat. Jokainen viattomuuden iässä oleva lapsi lähtee tuossa käsittämättömässä ajan rahtusessa. Olen vakuuttunut siitä, että kaikki vauvat (myös äitinsä kohdussa olevat) ovat välittömästi Kristuksen läsnäolossa kirkkauden pilvissä. Jokaisen kuolleen kristityn ruumis herätetään liittymään hänen sieluunsa kohtaamaan Kristus yläilmoissa tuossa jakamattomassa ajanrahtusessa.

Tempaus on hämmentävä ja joillekin selittämätön ilmiö, mutta se ei ole salaisuus. Se tapahtuu tyrmistyneen planeetan ja jäljelle jääneiden maan asukasten silmien edessä. Tämä julistus, että Jeesus kutsuu seurakuntansa luoksensa, tuntuu monista röyhkeältä (audacious). Ei kuitenkaan apostoli Paavalista. Hän oli melko luottavainen – jopa järkkymätön – profetiassaan koskien ”salaisuutta”, jonka Pyhä Henki oli hänelle antanut opettamaan kaikkia uskovia kautta armon aikakauden (seurakunta-aika).

Katso, minä sanon teille salaisuuden: emme kaikki kuolemaan nuku, mutta kaikki me muutumme, yhtäkkiä, silmänräpäyksessä, viimeisen pasunan soidessa; sillä pasuna soi, ja kuolleet nousevat katoamattomina, ja me muutumme” (1. Kor. 15:51-52).

Hän selittää, mitä tapahtuu seuraavaksi siinä tyrmistyttävässä sekunnin murto-osassa:

Sillä sen me sanomme teille Herran sanana, että me, jotka olemme elossa, jotka jäämme tänne Herran tulemukseen, emme suinkaan ehdi ennen niitä, jotka ovat nukkuneet. Sillä itse Herra on tuleva alas taivaasta käskyhuudon, ylienkelin äänen ja Jumalan pasunan kuuluessa, ja Kristuksessa kuolleet nousevat ylös ensin; sitten meidät, jotka olemme elossa, jotka olemme jääneet tänne, temmataan yhdessä heidän kanssaan pilvissä Herraa vastaan yläilmoihin; ja niin me saamme aina olla Herran kanssa.” (1. Tess. 4:15-17)

Jeesus itse kertoi tästä ”salaisuudesta”, johon Paavali viittaa jakeessa 1. Kor. 5:51. Herra selittää, mitä tapahtuu sen jälkeen, kun uskovat – sekä kuolleiden että elävien ruumiit – on temmattu yläilmoihin olemaan Hänen kanssaan:

Älköön teidän sydämenne olko murheellinen. Uskokaa Jumalaan, ja uskokaa minuun. Minun Isäni kodissa on monta asuinsijaa. Jos ei niin olisi, sanoisinko minä teille, että minä menen valmistamaan teille sijaa? Ja vaikka minä menen valmistamaan teille sijaa, tulen minä takaisin ja otan teidät tyköni, että tekin olisitte siellä, missä minä olen.” (Joh. 14:1-3)

Joten tempaus tapahtuu. Uskovat ja seurakunta-ajassa kuolleiden ruumiit ”temmataan” yhdessä ajan hetkessä. ”KAIKKI”, ei ”jotkut”, menevät välittömästi olemaan Jeesuksen kanssa, joka sitten vie heidät taivaaseen, missä Hän on valmistellut heidän asuntojaan Öljymäeltä nousemisensa jälkeen.

Jälleen, pre-trib-käsitys, koskien tätä iloista tapahtumaa on, että se on välitön (voi tapahtua milloin tahansa) ja se tapahtuu, ennen kuin ahdistus / viha alkaa.

Post-trib -käsityksen mukaan se tapahtuu ihmiskunnan historian kauheimman ajan lopussa, kun Jeesus Kristus palaa taivaasta Harmageddonille.

Pre-trib -käsityksen mukaan se tapahtuu tuntemattomana ajankohtana. Se on järkyttävä, äkillinen ja maailmalle yleensä ennalta ilmoittamaton murtautuminen asioiden rullatessa tavalliseen tapaan Maaplaneetalla. Post-trib käsitys julistaa, että se tapahtuu kaikkien Ilmestyskirjassa hahmoteltujen tuomioiden kauhujen jälkeen.

Pre-trib -käsitys sanoo, että maailma yleensä (jäljelle jääneet maan asukkaat) ei näe sen tulevan. Tempaus saa kaikki maan päälle jääneet pohtimaan, mitä on tapahtunut. Post-trib käsitys sanoo, että kaikki silmät näkevät Kristuksen tulemuksen takaisin helvetilliselle planeetalle ja elävät ja kuolleet pyhät kootaan sitten Kristuksen luo.

Määrittävä asia, joka on otettava huomioon ajateltaessa kahta täysin erilaista käsitystä tempauksesta ja toisesta tulemuksesta, sisältyy sanontaan ”varas yöllä”. Apostoli Pietari käyttää jälleen tätä salaperäistä sanontaa, jota ensimmäisen kerran käytti Paavali jakeessa 1. Ts. 5:2:

Mutta Herran päivä on tuleva niinkuin varas ja silloin taivaat katoavat pauhinalla ja alkuaineet kuumuudesta hajoavat ja maa ja kaikki, mitä siihen on tehty, palavat” (2. Piet. 3:10).

Pietari sanoo tässä, että Herran päivä – aika, jolloin Jumala ja Hänen Kristuksensa, Hänen Poikansa, valtaavat tämän langenneen planeetan – alkaa kuin varas yöllä.

Se on äkillinen, katastrofaalinen murtautuminen (break-in) maailmaan, joka pyörittää asioita tavalliseen tapaan. (Lue Luuk. 17:26-29 ymmärtääksesi, miten asiat menevät tavalliseen tapaan, kun Kristus palaa.)

Tämä kuvaus tuskin sopii post-trib-käsitykseen, tai muuhunkaan käsitykseen, joka sanoo, että Kristus tempaa seurakuntansa ennennäkemättömän vaivan aikana (Jer. 30:7; Matt. 24:21). Tämä osoittaa, että se on oleva täydellinen yllätys, koska varas yöllä ei ilmoita tulostaan suurella mullistavalla fanfaarilla.

Se murtautuminen on nopea, salakähmäinen – täysin odottamaton tapahtuma.

Pietari ennustaa näissä kohdissa, että ”Herran päivä” jatkuu sitten radallaan taivaitten ja maan uudistamiseen saakka. Tempaus aloittaa tämän ”Herran päivän”, jota sitten kestää ainakin 1007 vuotta.

Tämä on Kristuksen toisen tulemuksen ensimmäinen vaihe. Tempaus tulee kuin ”varas yöllä”. Se tulemus, kun Jeesuksen jalka koskettaa Öljymäkeä, on hänen toisen tulemuksensa toinen vaihe.

On niitä, jotka sanovat kiihkeästi, että on rienaavaa rinnastaa Kristuksen paluu yölliseen murtovarkaaseen. Kuinka kehtaammekin verrata heidän Herraansa ”varkaaseen”!

Todellako? Jeesus, kaiken Luoja, sanoi tästä asiasta näin:

Mutta se tietäkää: jos perheenisäntä tietäisi, millä yövartiolla varas tulee, totta hän valvoisi, eikä sallisi taloonsa murtauduttavan. Sentähden olkaa tekin valmiit, sillä sinä hetkenä, jona ette luule, Ihmisen Poika tulee.” (Matt. 24:43-44)

Näyttää melko hyvältä vertaukselta Herran äkilliselle puuttumiselle tämän yhä jumalattomamman maailman pirullisiin asioihin, vai mitä? Tuo varas yöllä -hetki voi toteutua kirjaimellisesti milloin tahansa. On varmaa, että ahdistuksen signaalit ovat alkamassa tapahtua.

Mutta kun nämä alkavat tapahtua, niin rohkaiskaa itsenne ja nostakaa päänne, sillä teidän vapautuksenne on lähellä” (Luuk. 21:28).

 

Read Full Post »

An Examination of the ‘Day of the Lord’
By Mark A. Becker, 11.8.2020, suom. SK

[Huomautus: Tämä kirjoittaja uskoo ylösottoon on ennen vihaa ja tämä artikkeli heijastaa tätä näkemystä.]

Mutta Herran päivä on tuleva niinkuin varas, ja silloin taivaat katoavat pauhinalla, ja alkuaineet kuumuudesta hajoavat, ja maa ja kaikki, mitä siihen on tehty, palavat(1. Piet. 3:10).

Johdanto

Tämä yksi jae Pietarilta kattaa koko ”Herran päivän” ja meille tekee hyvää tutkia sitä sen profeetallisten implikaatioiden valossa voidaksemme paremmin ymmärtää tulevaisuuden profetiaa.

Mutta Herran päivä on tuleva niinkuin varas.

Tämä on etummainen kirjatuki ”Herran päivälle” ja se alkaa seurakunnan tempauksella.

Sana ”varas” on välitetty meille muutaman kerran Herran tulemusta koskevassa Jumalan Sanassa ja se viittaa aina seurakunnan tempaukseen. Sen merkitystä ei voida yliarvioida. Kun jotakin toistetaan Raamatussa, voit olla varma, että sillä on suuri merkitys.

Katsotaanpa näitä kohtia.

Mutta aikakausista ja määrähetkistä ei teille, veljet, ole tarvis kirjoittaa; sillä itse te varsin hyvin tiedätte, että Herran päivä tulee niinkuin varas yöllä. Kun he sanovat: ’Nyt on rauha, ei hätää mitään’, silloin yllättää heidät yhtäkkiä turmio, niinkuin synnytyskipu raskaan vaimon, eivätkä he pääse pakoon. Mutta te, veljet, ette ole pimeydessä, niin että se päivä voisi yllättää teidät niinkuin varas; sillä kaikki te olette valkeuden lapsia ja päivän lapsia; me emme ole yön emmekä pimeyden lapsia. Älkäämme siis nukkuko niinkuin muut, vaan valvokaamme ja olkaamme raittiit. Sillä ne, jotka nukkuvat, ne yöllä nukkuvat, ja jotka juovat itsensä juovuksiin, ne yöllä juovuksissa ovat. Mutta me, jotka olemme päivän lapsia, olkaamme raittiit, ja olkoon pukunamme uskon ja rakkauden haarniska ja kypärinämme pelastuksen toivo. Sillä ei Jumala ole määrännyt meitä vihaan, vaan saamaan pelastuksen Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta, joka on kuollut meidän edestämme, että me, valvoimmepa tai nukuimme, eläisimme yhdessä hänen kanssaan. Sentähden kehoittakaa toisianne ja rakentakaa toinen toistanne, niinkuin teettekin.” (1. Tess. 5:1-11)

Huomaa sanat ”he” ja ”me” tässä Sanan kohdassa.

Herran päivä tulee niinkuin varas yöllä. Kun he sanovat: ’Nyt on rauha, ei hätää mitään’, silloin yllättää heidät yhtäkkiä turmio, niinkuin synnytyskipu raskaan vaimon, eivätkä he pääse pakoon. Mutta me pääsemme!

valvokaamme ja olkaamme raittiit” odottaen Herran paluuta seurakunnalleen, ”sillä ei Jumala ole määrännyt meitä vihaan” [kuten Kristuksen hyljänneen maailman], ”vaan saamaan pelastuksen Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta.”

Entä kohdat Ilmestyskirjassa ennen ahdistusta, sen aikana ja jälkeen?

”Katso, minä tulen niinkuin varas; autuas se, joka valvoo ja pitää vaatteistansa vaarin, ettei hän kulkisi alastomana eikä hänen häpeätänsä nähtäisi!” (Ilm. 16:15).

Tämä näennäisesti väärässä paikassa oleva lausunto on aivan keskellä Raamatun kohtaa, joka kuvailee viimeistä taistelua, kun Kristus valmistautuu palaamaan ja tuhoamaan Antikristuksen, Väärän Profeetan ja maailman armeijat.

Miksi se on siinä ja kenelle se on tarkoitettu?

Kuten kaikki Jumalan sanaa koskeva, Raamattu on tulkittava Raamatulla. Ihmisellä ei ole mahdollisuutta tehdä omia päätöksiä, kuka, mitä, missä, miten ja miksi, ottamatta huomioon muuta Raamattua.

Tunnettu Raamatun tutkimuksen työkalu tunnetaan ”ensimmäisen maininnan lakina”. Se tarkoittaa, että meidän pitäisi aina mennä tietyn sanan tai ilmauksen ensimmäiseen mainintaan saadaksemme paremman käsityksen siitä, mitä tulevat sanan tai ilmauksen käyttämiset yrittävät välittää. Tässä nimenomaisessa tapauksessa sanaa ”varas” käytetään ensimmäisen kerran Herran tulemukseen liittyen kohdassa Matt. 24:42-44, heti sen jälkeen, kun Jeesus opettaa tempauksesta, jossa ”toinen otetaan ja toinen jätetään”.

Enemmän tästä aiheesta artikkelissani Is the Rapture of the Church in the Olivet Discourse (Onko seurakunnan tempaus Öljymäen puheessa).

Tässä on tuo kohta:

Valvokaa siis, sillä ette tiedä, minä päivänä teidän Herranne tulee. Mutta se tietäkää: jos perheenisäntä tietäisi, millä yövartiolla varas tulee, totta hän valvoisi, eikä sallisi taloonsa murtauduttavan. Sentähden olkaa tekin valmiit, sillä sinä hetkenä, jona ette luule, Ihmisen Poika tulee.” (Matt. 24:42-44)

On selvää, että tämä jae, joka näyttää ilmestyvän tyhjästä, ”ensimmäisen maininnan lain” lisäksi, viestii meille, että kohdeyleisön täytyy olla seurakunta. Muista, että kahden tuhannen vuoden ajan kristityt ovat lukeneet tätä kirjaa etsiessään sen luvattuja siunauksia (Ilm. 1: 3) ja Herra haluaa muistuttaa heitä, että Hän on tulossa takaisin heille pian.

On kuin keskellä Johanneksen kirjoittamista kuudennesta maljasta Jeesus huutaisi: ”Pysäyttäkää painokoneet! Minulla on sanoma seurakunnalleni!” Katso, minä tulen niinkuin varas; autuas se, joka valvoo ja pitää vaatteistansa vaarin, ettei hän kulkisi alastomana eikä hänen häpeätänsä nähtäisi!”

Sanat: ”ettei hän kulkisi alastomana eikä hänen häpeätänsä nähtäisi”, viittaavat noihin itsensä kääntyneiksi julistaneisiin, jotka jäävät jäljelle seurakunnan tempauksessa ja joiden on läpikäytävä ahdistus. Heillä on silti mahdollisuus todella tulla Kristuksen tykö hirvittävimpänä aikana, mitä maailma koskaan tulee näkemään, mutta tuo mahdollisuus on todella hyvin ohut.

Muista siis, mitä olet saanut ja kuullut, ja ota siitä vaari ja tee parannus. Jos et valvo, niin minä tulen kuin varas, etkä sinä tiedä, millä hetkellä minä sinun päällesi tulen.” (Ilm. 3:3)

Tämä jae aika paljon tiivistää tempauksen ilmoituksen yhteydessä Jeesuksen tulemukseen ”varkaana”.

Katso, minä tulen pian ja minun palkkani on minun kanssani, antaakseni kullekin hänen tekojensa mukaan” (Ilm. 22:12).

Tämäkin jae on tarkoitettu seurakunnalle, koska uskovilla, jotka selviytyvät ahdistuksesta, ei ole muuta palkkiota (sikäli kuin Raamattu paljastaa) kuin päästä ihmeelliseen tuhatvuotiseen Kristuksen valtakuntaan, joka sinänsä on aika palkitsevaa!

Hyödyllinen huomautus koskien ”Kristuksen päivää”

”Herran päivän” ja ”Kristuksen päivän” eli ”Jeesuksen Kristuksen päivän” välillä on ero.

”…aina kaikissa rukouksissani ilolla rukoillen teidän kaikkien puolesta, kiitän siitä, että olette olleet osallisia evankeliumiin ensi päivästä alkaen tähän päivään saakka, varmasti luottaen siihen, että hän, joka on alkanut teissä hyvän työn, on sen täyttävä Kristuksen Jeesuksen päivään saakka. Ja oikein onkin, että minä näin ajattelen teitä kaikkia, koska te olette minun sydämessäni, te, jotka ollessani kahleissa että evankeliumia puolustaessani ja vahvistaessani olette kaikki minun kanssani armosta osalliset. Sillä Jumala on minun todistajani, kuinka minä teitä kaikkia ikävöitsen Kristuksen Jeesuksen sydämellisellä rakkaudella. Ja sitä minä rukoilen, että teidän rakkautenne tulisi yhä runsaammaksi tiedossa ja kaikessa käsittämisessä, voidaksenne tutkia, mikä paras on, että te Kristuksen päivään saakka olisitte puhtaat ettekä kenellekään loukkaukseksi.” (Fil. 1:4-10)

Paavali rukoilee Filippin kristittyjen puolesta ja huomaa, kuinka hän kehottaa uskovaisia Kristuksen päivään saakka olemaan puhtaat eikä kenellekään loukkaukseksi ja että hän, joka on alkanut teissä hyvän työn, on sen täyttävä Kristuksen Jeesuksen päivään saakka.

Mikä päivä on tämä ”Kristuksen päivä” ja ”Kristuksen Jeesuksen päivä”? Se ei voi olla mikään muu kuin seurakunnan tempaus.

”…että olisitte moitteettomat ja puhtaat, olisitte tahrattomat Jumalan lapset kieron ja nurjan sukukunnan keskellä, joiden joukossa te loistatte niinkuin tähdet maailmassa, tarjolla pitäessänne elämän sanaa, ollen minulle kerskaukseksi Kristuksen päivänä siitä, etten ole turhaan juossut enkä turhaan vaivaa nähnyt” (Fil. 2:15-16).

Paavali odotti innokkaasti ”voidakseen iloita Kristuksen päivänä” (KJV: rejoice in the day of Christ), jolloin me kaikki kohtaamme pilvissä ollaksemme ikuisesti Herran kanssa (1. Tess. 4:17).

Mutta mitä tulee meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen tulemukseen ja meidän kokoontumiseemme hänen tykönsä, niin me pyydämme teitä, veljet, ettette anna minkään hengen ettekä sanan ettekä minkään muka meidän lähettämämme kirjeen heti järkyttää itseänne, niin että menetätte mielenne maltin, ettekä anna niiden itseänne peljästyttää, ikäänkuin Herran päivä jo olisi käsissä. Älkää antako kenenkään vietellä itseänne millään tavalla. Sillä se päivä ei tule, ennenkuin luopumus ensin tapahtuu ja laittomuuden ihminen ilmestyy, kadotuksen lapsi.” (2. Tess. 2:1-3)

Tessalonikan seurakunta oli petetty uskomaan, että ”Kristuksen päivä” oli ”käsillä” ja että se oli jo mennyt heiltä ohi. Näin ei selvästikään ollut, koska Paavali jatkaa sanomalla, että ”se päivä ei tule, ennenkuin luopumus ensin tapahtuu”.

Vaikka seurakunnassa tapahtuu varmasti ”luopumusta” puhtaasta opista ja demonisten opetusten soluttautumista (1. Tim. 4: 1), niin valitettavasti tämä on aina ollut ongelma seurakunnassa. Paavalin kirjeet taistelivat usein räikeitä vääriä oppeja vastaan, jotka tartuttivat seurakuntaa lukuisia kertoja. Tässä jakeessa tämä ei kuitenkaan ole tämän ilmauksen, sellaisena kuin se on annettu, ensisijainen merkitys.

Dr. Andy Woods on kirjoittanut väkevän kirjan nimeltä The Falling Away: Spiritual Departure or Physical Rapture? (Luopumus: Hengellinen lähtö vai fyysinen tempaus?) selittäen, että ”luopumukseksi” käännetty kreikan sana on ”apostasia” ja tarkoittaa ”lähtö” tai ”lähteminen”, ja on käännetty sellaiseksi seitsemässä aiemmassa englanninkielisessä käännöksessä, mukaan lukien Wycliffe, Coverdale, Tyndale ja Geneva -käännökset. Tämä on ehdottomasti oikea käännös ja suosittelen tohtori Wood’in kirjaa lisätietojen hankkimiseksi aiheesta.

Geneva Bible vuodelta 1599 kääntää jakeen 2. Tess. 2:3 näin: ”Let no man deceive you by any means: for that day shall not come, except there come a departing first, and that man of sin be disclosed, even the son of perdition.” Sana departing (lähteminen) tarkoittaa seurakunnan tempausta.

Siitä syystä minä myös näitä kärsin, enkä sitä häpeä; sillä minä tunnen hänet, johon minä uskon, ja olen varma siitä, että hän on voimallinen siihen päivään asti säilyttämään sen, mikä minulle on uskottu” (2. Tim. 1:12).

Tästedes on minulle talletettuna vanhurskauden seppele, jonka Herra, vanhurskas tuomari, on antava minulle sinä päivänä, eikä ainoastaan minulle, vaan myös kaikille, jotka hänen ilmestymistään rakastavat” (2. Tim. 4:8).

”Se päivä” on selvästikin Kristuksen päivä: päivä, jota me kaikki odotamme suurella innolla ja ilolla. Kaipaus olla Herramme kanssa, joka antoi henkensä meidän vuoksemme, ylittää ihmiskielen kyvyn kuvailla sitä.

”Kristuksen päivä” – tempaus – joka tulee kuin ”varas yöllä”, on tapahtuma, joka aloittaa ”Herran päivän.”

”…silloin taivaat katoavat pauhinalla, ja alkuaineet kuumuudesta hajoavat ja maa ja kaikki, mitä siihen on tehty, palavat.

Tämä on toinen kirjatuki; se päättää ”Herran päivän” huipentuen alkuaineiden hajoamiseen (2. Piet. 3:11) kaikesta synnistä puhdistamiseksi maailmassamme ja kosmoksen puhdistamiseksi turmeluksesta tuon synnin vuoksi (Room. 8:22), käynnistäen uusien taivaitten ja uuden maan uuden luomisen (Ilm. 21:1).

Johtopäätös

Mutta Herran päivä on tuleva niinkuin varas, ja silloin taivaat katoavat pauhinalla, ja alkuaineet kuumuudesta hajoavat ja maa ja kaikki, mitä siihen on tehty, palavat” (2. Piet. 3:10).

Nyt, kun olemme nähneet, kuinka tämä upea jae muodostaa profeetalliset kirjatuet koko ”Herran päivälle”, voit nyt jakaa tämän perheesi ja ystäviesi kanssa.

Kun he kysyvät, mikä on ”Herran päivä”, niin lue heille tämä jae ja selitä, mitä se tarkoittaa. Selitä heille, että ”Herran päivä” alkaa seurakunnan tempauksella, jota seuraa lyhyt väliaika, seitsemän vuoden ahdistus, Kristuksen toinen tulemus, hänen kunniakas tuhatvuotinen valtakuntansa, Suuren Valkoisen Valtaistuimen tuomio ja se päättyy taivasten ja maan katoamiseen.

Sitten iloisesti huudahda, että se, mitä seuraa on meidän Herramme maan ja taivaan uusi luominen. Tämä tuo loputtoman iankaikkisen valtakunnan, jossa me asumme Uudessa Jerusalemissa, joka on täynnä rakkautta, iloa, rauhaa ja yhteyttä Jumalamme ja Vapahtajamme, Jeesuksen Kristuksen kanssa koko iankaikkisuuden! Mikä loistava ”päivä” se onkaan!

Rakkautta, armoa ja rauhaa messias Jeshuassa ja Maranata!

Email: mab10666@yahoo.com

Read Full Post »

THE DEPARTURE OF 2 THESSALONIANS 2:3
By Jonathan Brentner, 11.10.2019, suom. SK

”Älkää antako kenenkään millään tavoin eksyttää itseänne. Ensin näet tapahtuu luopumus/lähtö ja ilmestyy laittomuuden ihminen, kadotuksen lapsi” (2.Tess. 2:3).


Ymmärrän, että vilkaisu otsikkoon voi saada sinut painamaan torkkunappia. Miksi tutkia yhden sanan käännöstä? Teemme niin, koska sillä on kyky suuresti vahvistaa uskoamme siihen, että seurakunta jää kokonaan pois tulevasta ahdistuksesta. Salli minun selittää, miksi tämä on meille tärkeää.

Viime vuosina kreikan sana apostasia jakeessa 2. Tess. 2:3:ssa on saanut lisääntynyttä huomiota. Perinteinen näkemys on, että se viittaa lähtöön raamatullisesta uskosta, kuten näemme kaikissa (KJV:ta) uudemmissa englanninkielisissä käännöksissä, mutta näin ei ole ollut aina.

Varhaisimmat englanninkieliset käännökset käänsivät sanan apostasia ”lähdöksi”, kuten fyysisessä poistumisessa paikasta.[i] KJV:n kääntäjät kuitenkin muuttivat tämän; he katsoivat, että apostasia on hengellinen ”luopuminen” ja kääntäjät ovat siitä saakka seuranneet heidän johtoaan.

Onko kuitenkin olemassa järkeviä syitä vastustaa vallitsevaa ajattelua asian suhteen? Voimmeko oikeuttaa sanan kääntämisen fyysiseksi lähdöksi, joka viittaa tempaukseen?

Vaikka olenkin aina ollut pretribulatiivisen tempauksen [tempaus ennen vihan aikaa] vahva kannattaja, olin aiemmin hyvin vastahakoinen katsomaan jakeen 2. Tess. 2:3 viittaavan mihinkään muuhun kuin luopumukseen seurakunnassa. Viimeaikainen tutkimus on kuitenkin vienyt minua eri suuntaan.

Sana apostasia voi viitata fyysiseen lähtöön

Kirjassaan The Falling Away tri. Andy Woods esittää todisteet, että sana apostasia jakeessa 2. Tess. 2:3 on fyysinen lähtö eikä uskosta luopuminen. Kreikan sana apostasia tarkoittaa yksinkertaisesti ”poistua” tai ”lähteä”. Vain tutkimalla, miten sanaa on käytetty sen välittömässä kontekstissa, voidaan päätellä mistä lähdetään ja onko kyseessä hengellinen vai fyysinen lähtö.[ii]

Uuden testamentin kirjoittajat käyttivät sanan apostasia verbimuotoa 15 kertaa. Kuten tohtori Woods huomauttaa: ”Vain kolme kertaa se tarkoittaa hengellistä lähtöä. Loput 12 kertaa se tarkoittaa selvästi fyysistä lähtöä, kuten esim. Luuk. 2:37: ’…ja oli nyt leski, kahdeksankymmenen neljän vuoden ikäinen. Hän ei poistunut pyhäköstä.’”[iii]

Sanan juuriverbimuoto antaa lisätodisteen, että apostasia voi viitata joko hengelliseen loikkaukseen tai fyysiseen lähtöön jostakin paikasta. Näin ollen konteksti kertoo, kuinka sana tulee kääntää.

Konteksti tukee fyysistä lähtöä

Jakeen 2. Tess. 2:3 kokonaiskonteksti tukee vahvasti fyysistä lähtöä. Tempaus on pääaihe molemmissa kirjeissä, jotka Paavali kirjoitti tessalonikalaisille, samoin kuin luvussa 2. Tess. 2.

Tri. Woods kirjoittaa: ”Koska ’konteksti on kuningas’ sanan apostasia merkityksen määrittämisessä ja Tessalonikalaiskirjeiden laajempi konteksti liittyy Kristuksen paluuseen, niin kääntäjien tulisi olla avoimia sanan ymmärtämiselle fyysiseksi poistumiseksi. Siten näiden kahden kirjeen laajempi konteksti ei suosi sanan apostasia kääntämistä hengelliseksi lähdöksi, vaan fyysiseksi.”[iv]

Vahva todiste fyysisen lähdön puolesta tulee välittömästä kontekstista. Luku 2. Tess. 2 alkaa näillä sanoilla: Mutta mitä tulee meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen tulemukseen ja meidän kokoontumiseemme hänen tykönsä…” (jae 1). Paavali aloittaa tämän kohdan (jakeet 1–12) viittauksella tempaukseen. Tämän perusteella on varmaa, että kaksi jaetta myöhemmin hänellä on edelleen mielessään Herran ilmestyminen viemään meidät kotiin.

Sanan apostasia käyttäminen jakeessa 2. Tess. 2:3 fyysisenä lähtönämme tempauksessa on täysin johdonmukaista välittömän ja kokonaiskontekstin kannalta. Ajatusta hengellisestä poistumisesta uskosta ei löydy mistään; Paavali ei viittaa siihen missään ensimmäisessä eikä toisessa tessalonikalaiskirjeessä.

Paavali viittaa määrättyyn tapahtumaan

Paavalin käyttämä määräävä artikkeli sanan apostasia edessä kertoo, että hänellä on mielessään nimenomainen tapahtuma, joko tietty luopumuksen tapaus, tai määrätty tilanne, kuten tempaus.

Jos sana apostasia viittaa hengelliseen luopumiseen uskosta, niin kuinka erotamme sen monista muista ajoista seurakunnan historiassa, kun se on luopunut raamatullisista opetuksista? Suuri osa tämän päivän järjestäytyneestä seurakunnasta on lähtenyt kauas pois käsityksistä, jotka Herra antoi apostoleidensa kautta. Voisiko Herran päivän alkamiseen liittyvä luopumus olla yhtään pahempi?

Määräävä artikkeli kertoo meille, että apostolilla on mielessään määrätty tapahtuma, jonka hänen lukijansa helposti tunnistaisivat. Paavali ei kuitenkaan missään viittaa hengelliseen luopumukseen kummassakaan kirjeessään tessalonikalaisille eikä tarjoa mitään selventävää lisätietoa. Ainoa lähtö, jonka lukijat voisivat tunnistaa, on tempaus.

Paavali ei mainitse hengellistä luopumusta kummassakaan kirjeessään tessalonikalaisille

Huomaa, mitä Paavali sanoo jakeessa 2. Tess. 2:5: Ettekö muista, että minä, kun vielä olin teidän tykönänne, sanoin tämän teille?Kun tarkastelemme kumpaakin kirjettä, näemme toistuvia viittauksia tempaukseen, mutta näissä kirjeissä Paavali ei missään mainitse uskosta luopumista.

Jos Paavali viittaisi tiettyyn myöhempien aikojen luopumiseen, josta hän olisi aiemmin neuvonut käännyttämiään Tessalonikassa, odottaisimme, että hän olisi maininnut siitä jossakin näissä kirjeissä korostaen Jeesuksen paluuta seurakunnallensa, mutta hän ei tee sitä.

Miksi Paavali mainitsisi tietyn hengellisen lähdön uskosta tärkeänä indikaattorina Herran päivälle ilman mitään muuta mainintaa kummassakaan kirjoittamassaan kirjeessä? Ja jos hän ei ollut vielä maininnut siitä heille, odottaisimme siihen jonkinlaista selitystä, mutta sitä emme löydä.

Se, että kummassakaan Tessalonikalaiskirjeessä ei missään mainita hengellistä luopumusta, antaa paljon lisätukea jakeelle 2. Tess. 2:3 viittauksena tempaukseen, johon Paavali viittaa usein.

Kuten tri. Woods huomauttaa, Paavali ei viittaa edes seurakunnan hengelliseen luopumukseen viimeisinä päivinä ennen kuin vasta paljon myöhemmin lähellä palvelutyönsä loppua.[v] Ja kun hän tekee sen, hän lisää paljon tukevia yksityiskohtia. (1. Tim. 4:1-5; 2. Tim. 4:3-5).

Fyysinen lähtö on johdonmukainen jakeiden 7-8 kanssa

Jakeissa 2. Tess. 2:7-8 Paavali kirjoittaa: ”Sillä laittomuuden salaisuus on jo vaikuttamassa; jahka vain tulee tieltä poistetuksi se, joka nyt vielä pidättää, niin silloin ilmestyy tuo laiton, jonka Herra Jeesus on surmaava suunsa henkäyksellä ja tuhoava tulemuksensa ilmestyksellä”,

Nämä jakeet kertovat, että antikristuksen ilmestyminen ei voi tapahtua, ennen kuin pidättäjä on poistettu tieltä. Todisteet viittaavat Pyhään Henkeen pidättäjänä ja siten tempaukseen aikana, jolloin Hänen erityinen pidättävä läsnäolonsa jättää maan. Aivan kuten Pyhä Henki laskeutui helluntaipäivänä ainutlaatuisella tavalla, samoin Hänen pidättävä läsnäolonsa lähtee meidän kanssamme, kun Jeesus vie seurakunnan Isänsä taloon taivaassa (Joh. 14:2-3).

Huomaa samankaltaisuudet jakeen 3 kanssa, jos oletamme sanan apostasia tarkoittavan fyysistä lähtöä.

  1. Jakeessa 3 Jeesus poistaa seurakuntansa tempauksen kautta; jakeissa 7-8 Herra ottaa pois pidättäjän, joka estää antikristusta tekemästä itseään tunnetuksi maailmalle.
  2. Sekä jakeissa 3 että 7-8 antikristus ilmestyy sen jälkeen, kun Pyhän Hengen läsnäolo seurakunnassa on poistettu.

Jos sana apostasia viittaa fyysiseen lähtöön jakeessa 3, niin havaitsemme tarkan rinnakkaisuuden jakeissa 7-8, mikä antaa meille lisää todisteita tempauksen puolesta.

Tempaus vastaa tessalonikalaisten odotuksia

Tessalonikan nuoret uskovat odottivat Herran tulevan hakemaan heidät ennen Herran päivän alkamista. Heidän reaktionsa väärään viestiin, joka kertoi heille tämän ajan jo alkaneen, vahvistaa tämän. Kuultuaan uutisen he olivat paniikissa.

Vastatessaan heidän hermostuneisuuteensa tämän väärään viestin johdosta Paavali kehotti heitä, ettette anna minkään hengen ettekä sanan ettekä minkään muka meidän lähettämämme kirjeen heti järkyttää itseänne, niin että menetätte mielenne maltin”, (2. Tess. 2: 2). Verbi järkyttää tarkoittaa keinuvaa liikettä, heilumista ylös ja alas, kuten maanjäristyksen keikuttama rakennus.[vi] Maltin menettäminen (alarmed) tarkoittaa pelon tunnetta sanan käytön tässä välittäessä ”hermostuneen jännityksen hälytystilan”.[vii]

Uutinen Herran päivän alkamisesta oli jo näkyvästi hermostuttanut tessalonikalaiset. Paavali kuvaa heitä samalla sanalla kuin rakennusta maanjäristyksen aikana. Eikö ole ihmeellistä, että nämä nuoret uskovat, jotka jo kärsivät kovasta vainosta, niin järkyttyivät tästä uutisesta? He katsoivat tämän nyt alkaneen ajan paljon pahemmaksi, kuin heidän siihenastiset hirveät olosuhteensa.

Paavalin päätarkoitus luvussa 2. Tess. 2 oli vakuuttaa Tessalonikan uskoville, että Herran päivä ei ollut vielä alkanut. Jos pidämme sanaa apostasia jakeessa 3 fyysisenä lähtönä, niin eikö se vahvista tätä?

Se sopii myös lupaukseen 1. Tess. 5:9: Sillä ei Jumala ole määrännyt meitä vihaan, vaan saamaan pelastuksen Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta. Paavali oli aiemmin kertonut tessalonikalaisille, että Jeesus tulisi hakemaan heidät ennen Herran päivän vihan alkamista. On paljon järkevämpää, että Paavali muistuttaa lukijoitaan tästä lupauksesta sen sijaan, että esittelisi ajatuksen hengellisestä luopumuksesta, josta emme löydä mitään mainintaa kummassakaan kirjeessä, jotka hän kirjoitti heille.

Mikä on se mahtava juttu?

Joten mikä on hieno juttu koskien sanaa apostasia jakeessa 2. Tess. 2:3 fyysisenä lähtönä hengellisen luopumuksen sijaan? Se antaa huomattavaa lisätukea uskolle pretribulatiiviseen tempaukseen, joka tapahtuu ennen tätä Jumalan vihan aikaa maan päällä. Se kertoo meille, että Jeesuksen täytyy tulla seurakunnallensa, ennen kuin maailma tunnistaa antikristuksen, minkä tiedämme tapahtuvan tämän ajan alkaessa.

Tämä ei ole toiveajattelua, vaan tulos jakeen 2. Tess. 2:3 kontekstin huolellisesta tutkimisesta, mikä antaa paljon todisteita, että sana apostasia tarkoittaa fyysistä lähtöä ja on näin ollen viittaus tempaukseen.

Paavalin kirjeissä tessalonikalaisille sekä Uudessa testamentissa on paljon lisätukea pretribulatiiviselle tempaukselle. Seuraava postisarjamme koostuu yksityiskohtaisesta puolustuksesta uskollemme, että Jeesus vie meidät kotiin ennen ahdistusta.

Viitteet:

[i] The Wycliffe Bible (1384), Tyndale Bible (1526), Coverdale Bible (1535), Cranmer Bible (1539), Breeches Bible (1576), Beza Bible (1583), and Geneva Bible (1608) all translated “apostasia” as a physical departure.

[ii] Andy Woods, The Falling Away – Spiritual Departure or Physical Rapture? (Taos, NM, Dispensational Publishing House, Inc., 2018), p. 19.

[iii] Ibid. p. 23

[iv] Ibid. p. 27

[v] Woods, p. 13

[vi] Hiebert, D Edmond, The Thessalonian Epistles (Chicago: Moody Press, 1971), p. 301.

[vii] Ibid., p. 302

***

Lue myös artikkeli Löytyykö tempaus jakeesta 2. Tess. 2:3? Siinä perustelut on esitetty ehkä vielä selkeämmin.

Read Full Post »

”If my people…”
By Terry James, 2.4.2020, suom. SK

Sain tällä viikolla ajatuksia herättävän sähköpostin ja ajattelin, että minun pitäisi tutkia sen sisältöä kanssasi.

Jatkamme tietenkin tämän Covid-19:n eli koronaviruksen parissa, tai miksi sitten haluatkin sitä kutsua. Se on kirjaimellisesti kaikki, mitä voimme uutisista löytää. Jos uutispalvelujen tarjoajat, tai asiantuntijat, siirtyvät ollenkaan pois aiheesta, se on vain lyhyeksi hetkeksi. Sitten he ovat heti takaisin antamassa kaikki tilastot ja pelätyt tilastot. Pandemian vaikutukset sekä maailman väestön terveyteen, että maailmantalouteen, ovat uutisrehua päivät pääksytysten.

Ennen vihaa tapahtuvaan tempaukseen uskova profetian tutkija kohtaa monia kysymyksiä. Miksi talous kääntyi nousuun ikään kuin kyseessä olisi ollut JATO (anteeksi vanha Yhdysvaltain ilmavoimien termi ”Jet Assist Take Off”)? Miksi kasvava talous lähti dramaattiseen laskuun saaden monet uskomaan, että katastrofaalinen romahdus on varmasti tulossa?

Monien profetian tutkijoiden kuvaukset ovat jopa niin pelottavia, että esittävät meidän olevan jo Ahdistuksessa – Danielin 70. viikon ajassa.

Ja miksi tämän ei pitäisi olla pelko? Valtavirran uutisten viheliäinen pelonlietsonta on joissakin tapauksissa lähes vertahyytävää tasoa.

Tässä on lyhyt katkelma kirjoittajalta, joka analysoi ja viittaa asioihin, joita kaksi suurta sanomalehteä ovat esittäneet ja joita ei ole voitu tehdä muuta varten, kuin synnyttämään pelkoa.

New York Times väittää, että ”kuoleman aave kiitää kaikkialla maailmassa Appointment in Samara’ -tyyliin alati nopeammin teurastaen haavoittuvimmat”. Toiset väittävät, että Trump aikoo peruuttaa vaalit hallitakseen Jim Jones’ina. ”Jokaisesta katsojasta, joka luottaa Earhardt’in tai Hannity’n tai Regan’in sanoihin, voi hyvinkin tulla kävelevä, hengittävä, tartuntapisaroita levittävä uhka yleisölle”, kirjoitti Washington Post. (”Wake Up! Your fears are being manipulated,” by Peter Van Buren, AmericanConservative.com, Rapture Ready News, March 27, 2020)

Tämän kirjoittaja on saanut useita sähköposteja, joissa ilmaistaan pelko siitä, että tämä kaikki tarkoittaa, että seurakunnan tempaus on nyt jotenkin työnnetty kauemmas tulevaisuuteen. Koska olen kirjoittanut useaan otteeseen, että Jeesus sanoi, että se tulee olemaan kuin Nooan ja Lootin päivinä, kun Hän seuraavan kerran katastrofaalisesti puuttuu ihmiskunnan asioihin, niin romahtavan talouden ja pandemiaolosuhteiden kaikkialla maailmassa täytyy siis merkitä, että tempaus ei voi olla lähellä.

Jeesus profetoi, että kun hän seuraavan murtautuu sisälle kapinalliseen maailmaan, niin ihmiset ostavat, myyvät, rakentavat, istuttavat, naivat jne. Aivan kuten Lootin päivinä Sodomassa Jumalan tuomio alkaa langeta päivänä, jolloin Kristus kutsuu armon ajan ihmiset tykönsä (Ilm. 4:1).

No niin, arvatkaa mitä? Ihmiset edelleen ostavat, myyvät, rakentavat ja menevät naimisiin. Viljelijät kylvävät tänä keväänä. Vaikka on totta, että kaikki nämä asiat ovat pelottavasti vähenemässä, niitä tapahtuu edelleen. Tämä ei ole Harmageddonin aikaa, jolloin mitään näistä asioista ei tehdä ollenkaan, kuten nykyisin. Tempauksen suuri tapahtuma voi tapahtua kirjaimellisesti milloin tahansa. Ja olen sitä mieltä, että pandemiasta ja sitä seuranneesta talouden sukelluksesta huolimatta tempaus millä hetkellä tahansa on todennäköisempi kuin koskaan.

Tempaus on edelleen läheinen (imminent)! Oma näkemykseni on, että tämä talous siirtyy takaisin nousevalle radalle. Mutta siirtyy tai ei, niin edelleen me ostamme, myymme ja teemme kaikkia Herran Jeesuksen mainitsemia asioita. Hänen sanansa, kuten Jumala itsekään, eivät muutu. Hän on sama eilen, tänään ja iankaikkisesti.

Joten palaamme saamani sähköpostin synnyttämän pohdiskelumme tarkoitukseen. Se oli kirje, jonka tarkoituksena oli lääkitä osaa kivusta johtuen pelonlietsonnan karkeudesta, jolle kaikki olemme altistuneet. Kuten kohdat Matt. 24:36-42 ja Luuk. 17:26-30 koskien Nooan ja Lootin päiviä, niin myös kohdan 2. Aik. 7:14 julistetaan seminaareissa ja niistä valmistuneiden oppineissa kommentaareissa koskevan vain juutalaisia ja Ahdistuksen aikaa. Nämä ”asiantuntijat” – monet hyviä ystäviäni – sanovat, että meidän on hyväksyttävä, että nämä Jumalan profeetallisen sanan kohdat eivät koske seurakuntaa. Ne eivät myöskään ole seurakunta-aikaa eli armon aikaa varten.

En hyväksy näitä tulkintoja. Uskon, että nämä Kristuksen sanat Öljymäen puheessa ovat koko maailmalle, jokaiselle ajalle, mutta erityisesti tämän nykyisen dispensaation lopulle, ottaen huomioon profetian Nooan ja Lootin päivistä. Sähköpostittaja osoitti, että direktiivi 2. Aik. 7:14 oli todellakin juutalaisille. Se ei kuitenkaan ole yksinomaan juutalaisille.

Taivaallinen Isä antaa reseptin, kuinka käsitellä syntisen luonteen ongelmia, jotka tuovat Jumalan nuhteen ja tuomion Hänen kansalleen.

”…mutta minun kansani, joka on otettu minun nimiini, nöyrtyy, ja he rukoilevat ja etsivät minun kasvojani ja palajavat pahoilta teiltänsä, niin minä kuulen taivaasta ja annan anteeksi heidän syntinsä ja teen heidän maansa jälleen terveeksi” (2. Aik. 7:14).

Sähköpostin lähettäjä, Murray Lorance, kirjoitti mm. näin:

Vaikka jotkut edelleen väittävät, että tämä on viesti, joka on suunnattu vain Vanhan Testamentin aikojen uppiniskaisille juutalaisille, niin tämä sama aihe on tuotu esiin kristillisen aikakauden alusta lähtien luvussa Apt. 2.

Jae 38 sanoo: Tehkää parannus ja ottakoon kukin teistä kasteen Jeesuksen Kristuksen nimeen syntienne anteeksisaamiseksi, niin te saatte Pyhän Hengen lahjan. Sillä teille ja teidän lapsillenne tämä lupaus on annettu ja kaikille, jotka kaukana ovat, ketkä ikinä Herra, meidän Jumalamme, kutsuu.”

Välihuomautukseni tähän: Muista, että tämän raamatunkohdan sanoja kasteesta syntien anteeksisaamiseksi saarnataan uusille Kristukseen uskoville ennen Paavalin opetuksia pelastavasta uskosta vain kuolemaan, hautaamiseen ja ylösnousemukseen (Room. 10:9–10).

Murray jatkaa:

Tämän alkuperäisen viestin sydän välitetään johdonmukaisesti evankeliumien ja kirjeiden kautta, kuten myös itsensä Kristuksen ilmoitussanan kautta.

Mutta voidaksemme ymmärtää täysin meille tutuksi tulleen Toisen Aikakirjan kohdan soveltamista, niin yhdistäkäämme se edelliseen jakeeseen ja näemme yhtäkkiä sen sovelluksen tämän päivän pandemiakriisiin.

2. Aik. 7:13-14: ”Jos minä suljen taivaan, niin ettei tule sadetta, jos minä käsken heinäsirkkain syödä maan tahi jos minä lähetän ruton kansaani, mutta minun kansani, joka on otettu minun nimiini, nöyrtyy, ja he rukoilevat ja etsivät minun kasvojani ja palajavat pahoilta teiltänsä, niin minä kuulen taivaasta ja annan anteeksi heidän syntinsä ja teen heidän maansa jälleen terveeksi.”

Ymmärtääksesi nyt vain kuinka vakavissaan Jumala on, palaa kohtaan 6:28–31 Salomon rukouspyyntöön Jumalalle.

”Jos maahan tulee nälänhätä, rutto, jos tulee nokitähkä ja viljanruoste, jos tulevat heinäsirkat ja tuhosirkat, jos sen viholliset ahdistavat sitä maassa, jossa sen portit ovat, jos tulee mikä tahansa vitsaus tai vaiva, ja jos silloin joku ihminen, kuka hyvänsä, tai koko sinun kansasi Israel, rukoilee ja anoo armoa, kun he kukin tuntevat vitsauksen ja tuskan, joka on kohdannut heitä, ja ojentavat kätensä tähän temppeliin päin, niin kuule silloin taivaasta, asuinpaikastasi, ja anna anteeksi ja anna jokaiselle aivan hänen tekojensa mukaan, koska sinä tunnet hänen sydämensä – sillä sinä yksin tunnet ihmislasten sydämet – että he pelkäisivät sinua ja vaeltaisivat sinun teitäsi, niin kauan kuin he elävät tässä maassa, jonka sinä olet meidän isillemme antanut” (2. Aik. 6:28-31).

Tämä rukous toi vastauksen: ”Niin Herra ilmestyi Salomolle yöllä ja sanoi hänelle: ’Minä olen kuullut sinun rukouksesi…’” (2. Aik. 7:12).

Joten teemmekö parannuksen etsiäksemme helpotusta Jumalalta, vai jäännöskö vain anoo armoa? Voisiko olla niin, että Hän herättää sydämiä kaikkialla etsimään Häntä? Aiotko olla muurilla oleva vartija, joka ohjaa tuon yhden takaisin totuuteen, parannukseen ja hänen vanhurskauteensa? [Olin iloinen, kun näin Franklin Graham’in mainoksessa Fox Channel’illa – minuutin vetoomuksen ja yleisön johdattamisen syntisen rukoukseen! Kuinka rohkeaa! Kuinka kipeästi sitä tarvitaankaan tässä sekulaarissa kulttuurissa.] ”Rukoilkaa siis elon Herraa” …! Ole sinä se uskollinen työmies!

Jos tunnet Herran Jeesuksen, olet Hänen persoonansa. Olemme Hänen kansansa.

Rukoilkaamme 2. Aik. 7:14 rukousta etsiessämme Herran Jeesuksen Kristuksen milloin tahansa tapahtuvaa asioihin puuttumista (Tiit. 2:13).

Read Full Post »

Whom Will God Rapture?
By Gary Ritter, 20.9.2019, suom. SK

 

Monissa blogini posteissa julistan, että Jumala tempaa todellisen seurakuntansa. Hiljattain luettuaan yhden artikkelini Linda otti minuun yhteyttä huolestuneena aiheesta, josta on syytä keskustella. Sähköpostissaan Linda kirjoitti:

”Sanoit, että Jeesus tempaa ne, jotka ovat uskollisia, uskovat ja seuraavat tosissaan (engl. hard) Häntä. Sanat ’seuraavat Häntä tosissaan’ tekevät minut levottomaksi. Jos on näin, niin mistä tiedän, kuinka tosissani olen tarpeeksi tosissani? Ajatus, ettei seuraa tarpeeksi tosissaan ja jää tempauksesta, on kauhistuttava. Voitko selventää sitä minulle?”

Ensimmäinen asia on, miksi sanon mitä sanon. Puhunko tekoihin perustuvasta uskosta, vaiko sellaisesta, joka tulee yksin armosta? Jo siitä, että kysyn tätä, sinun pitäisi tietää, että tarkoitan ehdottomasti jälkimmäistä. Kristus maksoi sen kaiken verellä, jonka Hän vuodatti ristillä. Hän maksoi laillisen velkamme, pyyhki syytelistamme puhtaaksi ja me pinkaisimme ulos oikeussalista vapaina miehinä ja naisina sen työn kautta, jonka Hän teki, kun teemme parannuksen ja luotamme Häneen.

Se on pelastus, mutta se voi olla hyvin erilainen asia kuin ”täyttää vaatimukset” tempaukseen. En yhtään epäile, että näkökulmani tässä on kiistanalainen, mutta luulen, että se tulee aiheen mukana. Luulen, että kautta Raamatun Jumala tekee hyvin selväksi, että Hän haluaa puhdistetun kansan kuin puhdas hopea ja kulta. Nyt on niin, ettemme koskaan saavuta tuota lopullista täydellisyyttä tässä elämässä. Olemme pyhityksen tiellä.

Tässä joitakin kysymyksiä: Mitä me teemme tuolla tiellä? Jatkammeko kiipeämistä ylöspäin John Bunyanin taivaalliseen kaupunkiin pyrkien ahkerasti tuntemaan Jeesusta entistä läheisemmässä suhteessa päivittäin, vai tuhlaammeko aikamme kiinnostuneena enemmän tämän maailman asioista? Odotammeko Kristuksen pikaista paluuta, kun Hän tulee viemään kansansa pois kanssaan pilvissä, vai onko katseemme kiinnittynyt ympärillämme oleviin asioihin? Haluaisimmeko mieluummin, että Jeesus tulee pian, kuin että Hän viivyttää tuloaan, jotta voisimme nähdä lastemme avioituvan ynnä lukemattomia muita maailmallisia houkutuksia?

Meillä oli viime sunnuntaina lähetyssaarnaaja, joka palvelee hyvin vaikealla alueella tavoittamattoman ihmisryhmän parissa. Hän käytti erästä sanaa kuvailemaan erilaisia kristittyjä. Hänen käyttämänsä sana oli trajectory (rata). Hän kertoi oletettavasti pelastetuista kristityistä, jotka olivat itseasiassa palvelutyön johtajia silloin, kun hän ensi kerran tuli Herran tykö. Tänä päivänä he eivät enää palvele Jumalaa, mutta hän on vaarantamassa henkensä Somaliasta tulleiden muslimipakolaisten keskuudessa. Tuona varhaisempana aikana elämässään tämä lähetyssaarnaaja oli kyllä pelastettu, mutta eli maailmallista elämää. Hän kertoo, että hän yritti ymmärtää tämän koko kristillisen asian ja hänellä oli epäilemättä ongelmia synnin kanssa. Hänen halunsa ja intohimonsa olivat kuitenkin Herran puoleen. Hän oli siirtymässä kohti Jeesusta ja Häntä palvelevaa elämää. Hänen ratansa oli nouseva. Ilmeisesti nuo toiset palvelutyön johtajat eivät olleet mitenkään loppuunmyytyjä. Heidän ratansa ei varmasti ollut nouseva. Ehkä he tietyssä mielessä leikkivät kristinuskoa.

Se, että joku Lindan kaltainen edes esittää tämän kysymyksen, kertoo jo minulle, että hänen sydämensä on Herran puolella. Blogikirjoituksissani, joista useita on julkaistu sivustolla Rapture Ready, mainitsen tohtori Michael S. Heiser’in ja hänen kirjansa The Unseen Realm (Näkymätön maailma). Yksi asia, jonka tri. Heiser on sanonut ja josta pidän paljon, on se, että Jumala haluaa uskollisuutta. Uskomme täytyy olla yksin Kristuksessa JA me olemme uskollisia Hänelle siinä, että meillä ei ole muita jumalia edessämme.

Muistaakseni se oli Bill Bright järjestöstä Campus Crusade for Christ (nykyisin CRU – miksi nimi muutettiin?), joka loi kuvan, jossa on ympyrä ja valtaistuin. Ympyrä on meidän elämämme ja valtaistuin on Kristus. Missä valtaistuin on? Onko se ympyrän ulkopuolella ja onko Jeesus vain yksi lisäasia elämässämme, kuten perhe, työ, seurakunta jne.? Vai onko valtaistuin ympyrän keskellä? Onko Jeesus syy, miksi elämme?

Todellinen kristitty sopii mielestäni näihin eri kriteereihin, kuinka sitten joku haluaakaan ajatella: Ratamme on nouseva kohti Kristusta, meillä on uskova uskollisuus Häntä kohtaan ja Hän on keskellä elämäämme ja syy, miksi olemme olemassa.

Kristityt, jotka eivät näytä tältä ja jotka ovat enemmän niitä, joista käytän nimitystä chino – Christian in name only (kristitty vain nimeltä) – ovat uskoakseni niitä, jotka ovat vaarassa tempauksen hetkellä.

Tämä näkökulma menee tosin petollisille vesille niiden jäljelle jääneiden kannalta, joita pitäisimme pelastettuina. Tempauksen jälkeinen ajanjakso on vaikea kenen tahansa normien mukaan. Tiedämme, että suurin osa niistä, jotka tulevat uskomaan Jeesukseen tänä aikana – ja heitä on todennäköisesti miljoonia – myös todennäköisesti mestataan. Jos tunnustavien, mutta penseiden kristittyjen, on kohdattava tämä haaste, niin se vaikuttaa melko kovalta, eikö niin? En tiedä vastausta, mutta muistan, kuinka Jeesus reagoi Laodikean kristittyihin: Hän halusi oksentaa heidät ulos suustaan (Ilm. 3:16). Hän sanoo myös nuhtelevansa ja kurittavansa heitä – koska Hän rakastaa heitä (Ilm. 3:19).

Tähän pulmaan on yksinkertainen ratkaisu: Älä ole penseä uskova. Tee todella, mitä Jeesus käskee meidän tehdä ja elä Hänen käskyjensä mukaan. Keskity Häneen äläkä maailmaan. Jos elämme elämäämme tällä tavalla, niin en usko, että meidän tarvitsee olla huolissamme mistään.

————————————————

Gary W. Ritter is a lay pastor, Bible teacher, and serves as Missions Director at his church. He is also a prolific author. His Whirlwind Series is comprised of three books: Sow the Wind, Reap the Whirlwind, and There Is A Time. All these books are also contained in the collected volume of the just-released Whirlwind Omnibus. Gary has a standalone novel of supernatural suspense, The Tattooed Cat. He released Alien Revelation – The Unveiling, the first novel in a new series The Sons of God Chronicles on September 4, 2019. You can reach him via his website at www.GaryRitter.com or at his Facebook Author page at https://www.facebook.com/gritter3390. You can also see his video Bible teachings on his Gary Ritter YouTube page – look for the fish symbol.

 

Read Full Post »

Rapture Conflict
By tri. David R. Reagan, suom. SK

Michael Brown (vas.), Craig Keener (oik.)

Olen murheellinen ilmoittaessani, että tri. Michael Brown, jota suuresti kunnioitan, on hiljattain toisen kirjoittajan kanssa tehnyt kirjan, jossa he hyökkäävät ennen vihaa/ahdistusta tapahtuvaa tempausta (Pre-Tribulation Rapture) vastaan. Hänen kirjoittajakumppaninsa on tri. Craig Keener, joka on Kentucky’n Willmore’n Asbury-seminaarin Raamatun tutkimuksen professori.

Perusolettamus

Kirjan nimi, Not Afraid of the Antichrist (Antikristus ei pelota), tiivistää yhden heidän perusargumenteistaan ennen vihaa tapahtuvaa tempausta vastaan. Periaatteessa he väittävät, että ne meistä, jotka uskovat ennen vihaa tapahtuvaan tempaukseen, ovat nynnyporukkaa, jotka eivät halua kärsiä Herran tähden ja siksi olemme pettäneet itsemme uskomaan, että meidät otetaan yliluonnollisesti pois tästä maailmasta ennen ahdistuksen alkamista.

Tämä on tietysti klassinen olkiukkoargumentti. Tunnen monia raamatunopettajia ja professoreita, jotka uskovat ennen vihaa tapahtuvaan tempaukseen, eikä mieleeni tule yhtään, jonka usko perustuisi Antikristuksen pelkoon. Sen sijaan heidän käsityksensä perustuu Raamatun kallisarvoiseen lupaukseen, että milloin tahansa Jeesus voi palata ylkänä viemään morsiamensa, seurakunnan, pois tästä maailmasta (1. Tess. 4:13-18). Ja he uskovat, että Raamatun perusteella paras päätelmä on, että se tapahtuu ennen ahdistuksen alkamista.

Yrittäessään todistaa perätöntä väitettään kirjoittajat kuluttavat paljon aikaansa kertoen kauhistuttavasta kristittyjen kärsimästä vainosta Kiinan ja Nigerian kaltaisissa paikoissa. He myös omistautuvat lainaamaan jakeita, jotka vakuuttavat meille, että jos todella olemme Jeesuksen puolella, niin tulemme kärsimään vainoa. Sitten he kysyvät, miksi todellisten kristittyjen Amerikassa pitäisi ajatella, etteivät he jonakin päivänä joudu kärsimään samanlaista ahdistusta.

Merkittävä ero

Vastaus heidän kysymykseensä on, että ahdistuksen (Joh. 16:33) ja suuren Ahdistuksen (Ilm. 7:14) välillä on suuri ero. Ei kukaan tuntemistani ennen vihaa tapahtuvaan tempaukseen uskovista usko, että kristityt olisivat immuuneja häirinnälle, vainoille ja jopa murhille. Meitä Lännen kristittyjä on siunattu niin, että elämme suhteellisessa rauhassa verrattuna uskoviin Afrikassa, Aasiassa ja Latinalaisessa Amerikassa, mutta nuo ajat ovat ohi. Tänä päivänä kristittyjä marginalisoidaan koko Länsi-Euroopassa sekä Yhdysvalloissa ja Kanadassa ja he kohtaavat kasvavaa vainoa ja se tulee lisääntymään lukumäärien ja voimakkuuden suhteen johtuen kulttuurimme pakanallistumisesta.

Ne meistä, jotka uskovat ennen vihaa tapahtuvaan tempaukseen, odottavat saavansa täysillä kärsiä saatanallista vainoa yhteiskunnan taholta, mutta Raamattu lupaa meille suojan Jumalan eskatologiselta vihalta – Jumalan vihan lopulliselta mallilta, jonka Jumala vuodattaa koko maailman päälle.

Jumala on käyttänyt tätä vihan mallia kerran aikaisemmin maailmanlaajuisessa Vedenpaisumuksessa. Hän on luvannut sen jälleen seurakunta-ajan lopussa sarjana vertaansa vailla olevan kauheita tuomioita, jotka kestävät seitsemän vuotta.

Uskoville on luvattu immuniteetti tällaisen Jumalan vihan suhteen (1. Tess. 1:10). Ja ne meistä, jotka uskovat tähän lupaukseen, odottavat seurakunnan tempausta ennen ahdistusta. Toivomme perustuu Raamatun lupaukseen, eikä Antikristuksen pelkoon.

Toinen heiveröinen argumentti

Tämän tempausta vastustavan kirjan toinen teema on, että usko ahdistusta edeltävään tempaukseen perustuu yksinomaan virheelliseen opetukseen ja saarnaamiseen, koska siihen ei voida mitenkään päästä tutkimalla vain Raamattua. Jälleen olkiukko!

Kirjoittajat perustavat tämän väitteen omiin kokemuksiinsa. Molemmat kasvoivat seurakunnissa, joissa opetettiin ahdistusta edeltävää tempausta ja molemmat tulivat myöhemmin elämässään johtopäätökseen, että käsitystä ei voi perustella Raamatulla.

No niin, minulla on heille uutisia. Kasvoin sotaisan amillenniaalisessa kirkossa, jonka johtajat suhtautuivat uskoonsa niin dogmaattisesti, että jos joku uskalsi olla eri mieltä heidän kanssaan, niin häntä pilkattiin. Itse asiassa, jos hän jatkuvasti epäili Amillenniaalista näkökulmaa, hänet virallisesti erotettiin! [Amillenialismi: tuhatvuotinen valtakunta on symbolinen kuvaus, ei kirjaimellisesti toteutuva ajanjakso.]

Minä tulin premillenniaalisen käsitykseen Jumalan Sanasta Raamattua tutkimalla, enkä opetuksen ja saarnaamisen kautta. Ja samalla tavalla tulin johtopäätökseen, että luvussa 1. Tess. 4 kuvatun tempauksen oli oltava erillinen tapahtuma ja erossa Ilmestyskirjan 19. luvun kuvailemasta Jeesuksen paluusta. [Premillenialismi: Jeesus palaa ennen tuhatvuotisen valtakunnan ajanjaksoa perustamaan kyseisen valtakunnan, jonka pääkaupunkina on Jerusalem.]

En ole myöskään ainoa henkilö, joka on tullut näihin johtopäätöksiin pelkästään tutkimalla Raamattua. Hiljattaisessa kirjassaan Dispensationalism Before Darby (Dispensationalismi ennen Darby’a) (2015) tri. William Watson todistaa, että 1600–1700-luvuilla oli monia, jotka myös päättelivät, että Tempaus ja Paluu ovat kaksi erilaista ja eriaikaista tapahtumaa – ja jotkut jopa uskoivat, että Tempaus on ennen Ahdistusta.

Tohtori Watson päättelee, että 1800-luvun alussa ennen vihaa tapahtuvaan tempaukseen uskoivat ”ei vain baptistit – vaan myös johtavat anglikaanit – ja jopa skotlantilaiset presbyteerit” (sivu 262). Toisin sanoen, se ei ollut vain jokin epärealistinen käsite, joka vuonna 1830 poksahti englantilaisen teologin, nimeltä John Nelson Darby, kekseliääseen mieleen, kuten kirjoittajat väittävät.

Ilman tohtori Watson’in yksityiskohtaista aineistoa historioitsija nimeltä tohtori Paul Boyer oli jo tullut samaan johtopäätökseen kirjassaan When Time Shall Be No More: Prophecy Belief in Modern America (Kun aikaa ei enää ole: profetiausko nykyajan Amerikassa). Tämän kirjan julkaisi Harvard University Press vuonna 1994. Hän kirjoittaa:

Tietyssä mielessä Darby’n järjestelmä ei sisältänyt mitään uutta. Hänen keskittymisensä profetian toteutumiseen tulevaisuudessa noudatti varhaisten kristittyjen eskatologiaa… Jopa tempausoppi … löytyy varhaisten tulkitsijoiden kirjoituksista. … Mutta Darby kutoi nämä eri säikeet tiukaksi ja yhtenäiseksi systeemiksi, jota hän tuki joka tilanteessa runsailla Raamatunkohdilla ja sitten uupumatta julisti kirjoitustensa ja saarnamatkojensa kautta (sivu 188).

Vielä yksi asiaton argumentti

Yksi tohtoreiden Brown and Keener rakentamista olkiukoista on, että usko ennen vihaa tapahtuvaan tempaukseen tuottaa apaattisia kristittyjä, jotka tyytyvät istumaan syrjässä odottaen Herran ilmestymistä unohtaen evankelioimisen ja yhteiskunnalliset ongelmat.

Ei pidä paikkaansa – en tunne ketään tästäkään porukasta! Itse asiassa viime vuosien johtava vihaa edeltävän tempauksen puolustaja – Tim LaHaye – oli yksi johtavista kristityistä poliittisista aktivisteista, joka oli voimakkaasti mukana Moral Majority -liikkeessä. Ja hänen vaimonsa Beverly perusti konservatiivisen kristittyjen naisten aktivistiryhmän nimeltä Concerned Women of America (Amerikan huolestuneet naiset).

Kirjan pahin vika

Suurin heikkous Brown’in & Keener’in kirjassa on sen tapa käsitellä läheisyyttä. Kirjoittajat kirjaimellisesti tanssivat aiheen ympärillä ja heillä on tietysti siihen hyvä syy.

Raamattu tekee selväksi, että Herra voi palata milloin tahansa ja että meidän kristittyinä tulee elää odottaen Hänen paluutaan. Sitä kutsutaan läheisyydeksi. Mutta jos hylkäät tempauksen ja uskot vain siihen, mitä kutsutaan Toiseksi Tulemukseksi, niin ei ole olemassa mitään läheisyyttä. Se johtuu siitä, että on niin monta profetiaa, joiden on täytyttävä, ennen kuin Toinen Tulemus voi tapahtua. Mainitaksemme vain yhden – ensin on oltava seitsenvuotinen Ahdistus!

Ne, jotka hylkäävät Tempauksen ja uskovat vain Toiseen tulemukseen elävät odottaen Antikristusta. Ne meistä, jotka uskovat tempauksen olevan erillinen tapahtuma Herran paluusta maan päälle, elävät odottaen Jeesusta Kristusta – ei Antikristusta.

Kirjoittajien käsitys tempauksesta

Julisteen teksti: RAUHOITTUKAA! Mitään ei tapahdu, ennen kuin Antikristus tulee.

Mitä kirjoittajat sitten tekevät sille tempaukselle, jota apostoli Paavali kuvailee yksityiskohtaisesti luvussa 1. Tess. 4? He yhdistävät sen Toiseen Tulemukseen. Siten he väittävät, että kun Herra ilmestyy taivaissa, uskovat temmataan kohtaamaan hänet taivaalla ja sitten he välittömästi palaavat hänen kanssaan maan päälle hallitsemaan Hänen kanssaan tuhannen vuotta Millenniumissa (tuhatvuotinen valtakunta).

Tähän käsitykseen vihan jälkeen tapahtuvasta tempauksesta liittyy monta ongelmaa. Yksi on, kuten olen jo todennut, että se tuhoaa läheisyyden.

Toinen ongelma on, että se ei anna asukkaita Millenniumiin. Miksi? Koska jos Tempaus ja Toinen Tulemus ovat yksi tapahtuma, niin jokainen uskova, sekä juutalainen että pakana, elävä ja kuollut, kirkastetaan Herran paluun hetkellä. Kaikki muut lähetetään Tuonelaan. Se tarkoittaa, ettei ole kuolevaisia ihmisiä menemässä Millenniumiin ja kansoittamassa maata uudelleen.

Tämä ei ole ongelma vihaa edeltävän tempauksen käsityksessä, sillä sen mukaan kaikki seurakunta-ajan uskovat, elävät ja kuolleet, saavat kirkastetun ruumiin tempauksen hetkellä – ennen kuin Ahdistus alkaa. Sitten seuraavien seitsemän Ahdistuksen vuoden aikana monet hyväksyvät Jeesuksen ja vaikka Antikristus surmaa suurimman osan heistä, niin tulee olemaan jäännös sekä juutalaisista että pakanauskovista, jotka elävät ahdistuksen loppuun asti. Tämän ryhmän sallitaan mennä Millenniumiin lihassa. He asuttavat maan uudelleen ja ne meistä, jotka ovat kirkastetussa ruumiissa, hallitsevat heitä.

Toistan, käsitys vihan jälkeen tapahtuvasta tempauksesta ei anna hallittavia Millenniumiin.

Loppuhuomautus

Päätän lainauksella tohtori Ron Rhodes’ilta, joka on yksi suosikeistani, mitä tulee raamatunprofetian opettamiseen. Useita vuosia sitten hän oli yksi puhujista vuosittaisessa raamattukonferenssissamme. Häntä pyydettiin puhumaan tempauksesta ja kun hän pääsi siihen asti, että arvioi käsitystä vihan jälkeen tapahtuvasta tempauksesta, hän aloitti muistuttamalla yleisöä, että apostoli Paavali lopetti tempauksen kuvauksensa sanomalla:Niin lohduttakaa siis toisianne näillä sanoilla” (1. Tess. 4:18).

Sitten hän tiivisti käsityksen vihan jälkeen tapahtuvasta tempauksesta näin:

Kuvitelkaamme hetken ajan, että tempaus vihan jälkeen on totta. Seuraavassa on, mitä tämä tempauskäsitys tarkoittaa:

      • Käytte läpi seitsemän vuotta Jumalan vihaa.
      • Kärsitte Antikristuksen kauhistuttavan hallinnon kautta.
      • Koette tuskalliset sinetti-, pasuuna- ja maljatuomiot – jotka käyvät kerta kerralta pahemmiksi ja tuskallisemmiksi.
      • Suurin osa teistä kärsii tuskallisen marttyyrikuoleman.

Niin lohduttakaa siis toisianne näillä sanoilla” (1. Tess. 4:18). Sorry, ystävät – se vain ei pelitä!

Tähän en voi sanoa muuta kuin Aamen!

 

Read Full Post »

But of that Day and Hour
By Randy Nettles, 8.9.2019, suom. SK

Mutta siitä päivästä ja hetkestä ei tiedä kukaan, eivät taivasten enkelit, eikä myöskään Poika, vaan Isä yksin. Sillä niinkuin oli Nooan päivinä, niin on Ihmisen Pojan tulemus oleva. (Matt. 24:36-37).

Matteuksen evankeliumin 24. luku on aina ollut minulle mysteeri. Lainatakseni Winston Churchill’in Venäjää koskevaa lausuntoa: ”Se on arvoitus, joka on kääritty salaisuuteen mysteerin sisällä.” Monet Raamatun asiantuntijat eroavat mielipiteissään koskien Matteuksen lukua 24 ja erityisesti sen jakeita 36–44. Edesmennyt raamatunopettaja Jack Kelley ja maineikas tutkija Thomas Ice ovat kaksi terävää eskatologian tutkijaa, jotka uskovat ja uskoivat, että koko luku kuvailee Ahdistusta ja sitä seuraavaa Toista Tulemusta.

Monet muut opettajat, mukaan lukien kirjoittajat Terry James ja Gene Lawley, uskovat, että Matteus 24 puhuu kahdesta erilaisesta lopunajan tapahtumasta. Heidän mukaansa luvun ensimmäinen osa kuvailee Ahdistusta ja Toista Tulemusta, kun taas jakeet 36–44 kuvailevat seurakunnan Tempausta.

Olen kamppaillut tullakseni johtopäätökseen, kumpi näistä kahdesta mielipiteestä on oikea. Vuosien varrella olen useita kertoja muuttanut mieleni tämän eskatologisen aiheen suhteen. Oletin aina, että jakeet 36–44 puhuvat Toisesta Tulemuksesta, koska Jeesus vastaa niissä opetuslasten kysymyksiin maailman lopusta ja tiedämme, että tempaus tapahtuu vähintään 7 vuotta ennen hänen paluutaan maan päälle. Edeltävät jakeet 23–31 puhuvat ehdottomasti Jeesuksen paluusta (=Toinen Tulemus) ahdistuksen jälkeen. Kaikki asiantuntijat ovat melko yksimielisiä tästä asiasta.

Jakeet 32–35 antavat yhteenvedon Toisen Tulemuksen ajoituksesta. Näissä jakeissa nykyajan Israelin valtiota verrataan viikunapuuhun. Kun viikunapuun oksa on tuore ja lehdet puhkeavat, niin tiedätte, että kesä on lähellä. Samoin jakeessa 34 juutalaisten sukupolvi, joka syntyi, kun Israelista tuli valtio vuonna 1948, ei katoa, ennen kuin ”kaikki nämä tapahtuvat”. Mooses kuvailee sukupolven olevan 70–80 vuotta (Ps. 90:10). Nykyinen Israelin valtio on 80-vuotias vuonna 2028.

Edelleen on kysyttävä: ”Miksi Jeesus (joka oli puhunut paluustaan maan päälle voimalla ja suurella kunnialla) vaihtaisi aihetta Toisesta Tulemuksesta ja alkaisi puhua tempauksesta jakeissa 36–44? Aiemmin jakeessa 30 hän kuvailee paluutaan näkyvänä ilmiönä, jota koko maailma todistaa. Yksikään epäuskoinen ei näe Jeesusta taivaalla tempauksessa – vain uskova temmattu seurakunta. Ne ovat kaksi täysin erilaista mullistavaa tapahtumaa. Jeesus ei myöskään koskaan puhunut Tempauksesta opetuslastensa kanssa. Hän vihjasi siitä muutaman kerran, mutta se oli salaisuus, kunnes se myöhemmin ilmoitettiin Paavalille.

Toisaalta, jos Jeesus jakeissa 36–44 puhuu Toisesta Tulemuksesta, niin miten sitä voidaan verrata Nooan päiviin? Vaikka sukupolvi oli hyvin jumalaton noina Vedenpaisumusta edeltävinä päivinä, niin ihmiset harjoittivat jokapäiväistä toimintaansa, kuten syömistä, juomista ja avioitumista, kunnes vedenpaisumus tuli ja vei heidät kaikki. Heillä ei ollut aavistustakaan, mitä oli tulossa, vaikka Nooa oli varoittanut heitä. Samoin Luuk.17:28-30 sanoo samaa Lootin päivistä ennen Sodoman ja Gomorran hävitystä, sillä he myös söivät, joivat, ostivat ja myivät, istuttivat ja rakensivat. Heilläkään ei ollut mitään käsitystä siitä, että elivät viimeisiä päiviä ennen suurta Ahdistustaan.

Kuitenkin, kun Jeesus palaa 7-vuotisen ahdistuksen jälkeen, jäljellä olevat ihmiset, jotka vielä ovat elossa, eivät jatka tavanomaisia toimiaan. He vain yrittävät selvitä hengissä. Ja ellei niitä päiviä olisi lyhennetty, ei mikään liha pelastuisi; mutta valittujen tähden ne päivät lyhennetään” (Matt. 24:22).

Joten kuinka ratkaisemme tämän mysteerin / salaisuuden / arvoituksen? Uskon, että meidän on palattava luvun alkuun, jakeeseen Matt. 24:3, jossa opetuslapset esittivät Jeesukselle kolme kysymystä: 1) Milloin nämä asiat tapahtuvat? 2) Mikä on sinun tulemuksesi merkki? 3) Mikä on maailman lopun merkki? Juutalaiset (jopa opetuslapset) ovat aina vaatineet merkkiä, ennen kuin uskovat.

Ensimmäinen kysymys koski Jerusalemin temppelin tuhon ajoitusta. Jostain syystä Jeesus ei koskaan vastannut tähän kysymykseen. Jälkikäteen tiedämme, että se tapahtui vuonna 70.

Jeesus vastasi opetuslasten kysymyksiin eri järjestyksessä. Ensimmäiseksi Hän vastasi kolmanteen kysymykseen. Mikä on maailman lopun merkki? Hän kuvailee tapahtumia ja yksityiskohtia jakeissa 4–31 siten vastaten heidän kysymykseensä. Nämä ovat kaikki merkkejä, että maailman loppu (sellaisena kuin sen tunnemme) on lähellä ja Jeesus palaa pian maan päälle.

Jeesus vastasi toiseen kysymykseen viimeiseksi. Mikä on sinun tulemuksesi merkki? Hän vastaa tähän kysymykseen jakeissa 36–44. Olen alkanut uskoa, että näissä jakeissa hän puhuu Tempauksesta eikä Toisesta Tulemuksesta. Tempaus on vastaus opetuslasten toiseen kysymykseen. Yliluonnollinen merkki, joka edeltää Jeesuksen Toista Tulemusta, on Tempaus. Se on todiste, että Jeesus tulee jälleen fyysisesti maan päälle.

Jos miljoonat ihmiset ympäri maailmaa katoavat yhtäkkiä (silmänräpäyksessä) tiettynä päivänä ja hetkenä, etkä sinä ole yksi heistä, niin sinun olisi parempi päätellä, että tämä on yliluonnollinen merkki Jumalalta. Hän haluaa noiden jäljelle jääneiden tietävän, että loppu on lähellä ja Jeesus on tulossa takaisin, kuten Raamattu sanoo. Tällä kertaa hän ei tule pelastukseksi, vaan tuomioksi ja rangaistukseksi.

1. Moos. 7:7 on lyhyt kuvaus tapahtumista välittömästi ennen vedenpaisumusta, kun Nooa, hänen poikansa, vaimonsa ja miniänsä menivät arkkiin. Ja niiden seitsemän päivän kuluttua tuli vedenpaisumus maan päälle” (1. Moos. 7:10). Nooa, hänen perheensä ja eläimet olivat suljettuina arkissa seitsemän päivää ennen vedenpaisumuksen alkamista. Mietin, miltä tuntui odotella arkissa, ennen kuin he kuulivat kaikkien aikojen ensimmäisten sadepisaroiden putoilevan arkin katolle.

“Sillä niinkuin oli Nooan päivinä, niin on Ihmisen Pojan tulemus oleva” (Matt. 24:37).

Tempaus tapahtuu vähintään seitsemän vuotta ennen Toista Tulemusta – todennäköisesti enemmän. Tällä väliajalla Antikristus ilmestyy maailman näyttämölle ja Danielin ”70. vuosiviikon” profetia koskien maailmantapahtumia käynnistyy uudelleen. Kun on kulunut seitsemän vuotta suurinta Ahdistusta, mitä ihminen on koskaan kokenut, Jeesus palaa maan päälle tuhoamaan vihollisensa ja perustamaan tuhatvuotisen valtakuntansa. Muutetut pyhät (jotka on temmattu aikaisemmin) palaavat Hänen kanssaan osana taivaan armeijoita. Me olemme vain todistajia Harmageddonilla, sillä Jeesus itse lyö Antikristuksen ja maailman kansakunnat.

Ja minä näin taivaan auenneena. Ja katso: valkoinen hevonen ja sen selässä istuvan nimi on Uskollinen ja Totinen, ja hän tuomitsee ja sotii vanhurskaudessa. Ja hänen silmänsä olivat niinkuin tulen liekit, ja hänen päässään oli monta kruunua, ja hänellä oli kirjoitettuna nimi, jota ei tiedä kukaan muu kuin hän itse, ja hänellä oli yllään vereen kastettu vaippa, ja nimi, jolla häntä kutsutaan, on Jumalan Sana. Ja häntä seurasivat ratsastaen valkoisilla hevosilla taivaan sotajoukot, puettuina valkeaan ja puhtaaseen pellavavaatteeseen. Ja hänen suustaan lähtee terävä miekka, että hän sillä löisi kansoja. Ja hän on kaitseva heitä rautaisella valtikalla, ja hän polkee kaikkivaltiaan Jumalan vihan kiivauden viinikuurnan. Ja hänellä on vaipassa kupeellaan kirjoitettuna nimi: ’Kuningasten Kuningas ja herrain Herra’.” (Ilm. 19:11-16).

Kuka tuolla tulee Edomista, tulipunaisissa vaatteissa Bosrasta, tuo puvultansa komea, joka uljaana astelee suuressa voimassansa? Minä, joka puhun vanhurskautta, joka olen voimallinen auttamaan. Miksi on punaa sinun puvussasi, miksi ovat vaatteesi kuin viinikuurnan polkijan? ’Kuurnan minä poljin, minä yksinäni, ei ketään kansojen joukosta ollut minun kanssani; minä poljin heidät vihassani, tallasin heidät kiivaudessani ja niin pirskui heidän vertansa vaatteilleni ja minä tahrasin koko pukuni. Sillä koston päivä oli minun mielessäni ja minun lunastettujeni vuosi oli tullut. Ja minä katselin, mutta ei ollut auttajaa ja minä ihmettelin, kun ei kukaan tueksi tullut. Silloin minun oma käsivarteni minua auttoi ja minun vihani minua tuki. Ja minä tallasin kansat vihassani ja juovutin heidät kiivaudellani; minä vuodatin maahan heidän verensä.’” (Jes. 63:1-6).

Amen, tule Herra Jeesus!

 

Read Full Post »

What Does the Bible Say About the Rapture?
By Pete Garcia, 16.9.2019, suom. SK

Ennen kuin aloitamme syvällisen keskustelun tempauksesta ja muista eskatologisista kysymyksistä, tarvitsemme alustavan keskustelun. On olemassa kaksi viestinnän mallia, joita välitetään Pyhän Raamatun kautta ja sen takia: Progressiivinen ilmoitus ja progressiivinen valaistus. Progressiivinen ilmoitus opettaa meille, että Jumala avasi lunastussuunnitelmansa ihmiskunnalle progressiivisesti (asteittain). Se alkoi paratiisista (1. Moos. 3:14-19) ja päättyi apostoli Johannekseen Patmoksen saarella.

Progressiivinen valaistus alkoi, kun Raamatun kaanon suljettiin vuonna 95 jKr. ja Pyhän Hengen kautta alkoi paljastaa raamatullisia totuuksia ihmiskunnalle Hänen avautuvan suunnitelmansa mukaisesti. Siten on järkeen käyvää, että jos Herra voi järjestellä, milloin opit asioista, kuten Raamatun erehtymättömyys, kolminaisuus, seurakunta ja pelastus, pitää systematisoida (codify), niin Jumalan pitäisi myös pystyä sallimaan ajoitus sen suhteen, milloin ihmiset alkavat ymmärtää paremmin viimeisiä päiviä. Toisin sanoen, Hän tekee sen, kun se on tarkoituksenmukaista.

Herra on kaikkitietävä (Jes. 46:9-10) ja on aina tiennyt, että toinen tulemus ei tapahdu ainakaan ennen 2000-lukua; siksi Hänen kannaltaan ei olisi kovin järkevää valaista ihmisen ymmärrystä tästä aiheesta toisella vuosisadalla eKr. Olisiko Hän voinut tehdä sen? Ehdottomasti. Kuitenkin, vaikka Hän ei tehnyt sitä, se ei vähennä sitä tosiasiaa, että kaikki viimeisiä päiviä koskeva oli jo Raamatussa. Se ei myöskään vähennä ymmärrystämme siitä, milloin Hän palaa (kukaan ei tiedä päivää eikä hetkeä).

Jumala sai ihmisiä tiettyinä aikoina suorittamaan tiettyjä asioita. Neljännellä vuosisadalla jKr. Hän pani Jeromen kääntämään Raamatun latinaksi. 1200-luvulla Hän pani John Wycliffe’n kääntämään sen englanniksi. 1500-luvulla Hän antoi Martti Lutherille ahaa-elämyksen, kun hän tuli ymmärtämään pelastuksen armosta uskon kautta eikä tekojen. Samalla tavalla Jumala 1800-luvulla järjesteli myös, milloin John Nelson Darby elvyttäisi opin tempauksesta tärkeänä kristillisenä kysymyksenä.

Kaikki tämä tarkoittaa, että Jumalan ajoitus määrää, milloin ihmiset tulevat ymmärrykseen Raamatun totuuksista ja kuinka ne ovat sovellettavissa aikaan, jossa he elävät. Mikä oli tärkeä sanoma Nooan ajassa, se ei ollut sanoma Jobin eikä Daavidin ajalle. Todellinen ongelma tulee esiin siinä, kuinka me (ihmiset) päätämme tulkita totuutta, joka jo on Raamatussa.

Jos ajattelemme, kuinka tulkitsemme Raamattua, niin se muistuttaa hyvin paljon spektriä. Spektrin toisessa päässä on niitä, jotka jättävät täysin huomioimatta Raamatun erehtymättömyyden ja haluavat laittaa omat vaihtuvat tulkintansa sopimaan aikansa käsityksiin. Toisaalta on niitä, jotka väärinkäyttävät Raamatun erehtymättömyyttä noudattamalla puisevaa kirjaimellisuutta, etenkin tietyissä kohdissa, samalla jättäen huomiotta muun Raamatun yleisen kontekstin (esim. käärmeen käsittely).

Keskellä näemme, että tasapainoinen näkemys Raamatusta ottaa kieliopillisen, kirjaimellisen ja historiallisen lähestymistavan raamatuntulkintaan (eli hermeneutiikkaan) ja asettaa kontekstin kaiken yläpuolelle. Meidän on ymmärrettävä, kenelle kirjoittaja puhui (yleisölle) ja miten se sopii yhteen muiden kaikkialta Raamatusta löytyvien tärkeiden oppien kanssa (johdonmukaisuus). Alla on hyvin yksinkertaistettu graafinen esitys tämän idean esittämiseksi. Mistä sinä löydät itsesi tästä spektristä?

Et yleensä yhdistä kultteja ”puisevaan kirjaimellisuuteen”, kuitenkin, jotta kultti voisi rakentaa ”perustuksensa”, sen on sekoitettava totuus harhaan. Sekoittaessaan tuota myrkyllistä keittoa se väärinkäyttää tiettyjä kohtia viemällä ne kirjaimellisiin äärimmäisyyksiin (esim. roomalaiskatolinen transubstantiaatio, mormonismin Jumalan poika). He tekevät niin myös painottamalla enemmän tiettyjä opin kohtia saaden sen voittamaan kaikki muut.

Esimerkiksi spektrin toisessa päässä Raamattu käyttää symbolismia viestinnän muotona. Se ei kuitenkaan tarkoita, että symbolismi olisi mielivaltaista tai subjektiivista. Symbolismi löytyy ja määritellään aina muissa Raamatun kohdissa (esim. Ilm.12 ja 1. Moos. 37). Siten tekstin väärinkäyttö allegorisoimalla (symbolinen kuvaustapa) asioita, joita ei ole tarkoitettu allegorisoitaviksi (so. tuhatvuotinen valtakunta), tai tekemällä symbolismista täysin subjektiivinen ja avoin kenen tahansa tulkinnalle, on toinen kirjallisen väärinkäytön muoto. Kuitenkin siitä huolimatta, mitä monet kirkkokunnat ja teologiset keulakuvat opettavat, Raamatulla on aika paljon sanottavaa tempauksesta. Tietenkin ensimmäinen asia, josta kriitikot rakastavat huomauttaa koskien tempausta, on, että sanaa ei edes ole Raamatussa.

Pitää paikkansa. Sitä ei ole englanninkielisessä Raamatussasi.

Kuitenkin vuosituhansia sana rapio tai rapiemur oli sana, jota latinalainen Vulgate käytti kääntäessään koine-kreikan sanan harpazo. Harpazo on kreikan sana englannin sanonnalle “caught up”, kuten se esiintyy englantilaisissa Raamatuissa. Sana tempaus kapseloi opin samalla tavalla kuin sana kolminaisuus kapseloi Jumalan kolmioluonteen. Sana rapture (tempaus) kapseloi opin samalla tavalla, kuin sana kolminaisuus kapseloi Jumalan kolmiyhteisen luonteen. [Sanaa Kolminaisuus ei myöskään ole Raamatussa]. Lisäksi siitä ei vain kirjoiteta, mutta sitä kuvataan symbolisesti (Vanhan Testamentin esikuvat), kirjaimellisesti (fyysisesti) ja futuristisesti.

Vanhan Testamentin esikuvat

  • Eenok muuttui kuolevaisesta kuolemattomaksi näkemättä kuolemaa (1. Moos. 5:24; Hepr. 11:5).
  • Jumalan tuliset vaunut muuttivat Elian kuolevaisesta kuolemattomaksi (2. Kun. 2:11-12).

Uudessa Testamentissa kirjaimellisesti

  • Jeesus nousee taivaaseen ja meille kerrotaan, että Hän palaa samalla tavalla. (Apt. 1:9). Myöhemmin Paavali vahvistaa, että me (seurakunta) kohtaamme Hänet yläilmoissa (1. Tess. 4:13-18).
  • Filippus temmataan pois kastettuaan etiopialaisen eunukin (Apt. 8:39).
  • Paavali temmataan kolmanteen taivaaseen ja näkee asioita, joita ei voi ilmaista ihmiskielellä (2. Kor. 12:2-5).
  • Johannes temmataan ylös hengessä ja hänelle annetaan Ilmestyskirja (Ilm. 4:1-2).

Futuristisesti

  • Jeesus lupaa seurakunnalleen, että Hän tulee takaisin heille viemään heidät olemaan siellä, missä Hän on (Joh. 14:1-3).
  • Paavali opettaa, että tämä harpazo (ylösotto) on salaisuus, jota ei ollut paljastettu Vanhan Testamentin pyhille, vaan se tapahtuisi yhdelle uskovien sukupolvelle. Lisäksi ne, jotka olivat jo kuolleet, tulisivat takaisin Kristuksen kanssa kohtaamaan meidät (vielä elossa olevat) yläilmoissa. (1. Kor. 15:51-56, 1. Tess. 4:13-18)
  • Jeesus käyttää tempausta varoituksena nukkuvalle seurakunnalle (Ilm. 3: 3) ja siunauksena uskolliselle (Ilm. 3:10).
  • Kaksi todistajaa herätetään kuolleista ja välittömästi otetaan ylös maattuaan kuolleina Jerusalemin kaduilla kolme päivää (Ilm. 11:11-12).

Siksi riippumatta siitä, mitä pastorisi, pappisi tai saarnaajasi sanoo tempauksesta, niin Raamatussa se on sekä käsite että tosiasia. Jos he kieltävät sen, sivuuttavat sen opettamisen, tai sanovat, että se on jotakin ”ihmistekoista”, tai merkityksetöntä, niin kävelen pois siitä seurakunnasta, enkä koskaan katso taakseni. Se on tärkeä oppi, siinä kuin mikä tahansa. Jotta kristitty voisi kasvaa ja tulla sellaiseksi, kuin Kristus tarkoitti meidän olevan, hänen on tiedettävä enemmän kuin vain kuinka olla kristitty. Meille on annettava ”autuas toivo” voidaksemme seisoa ja kestää tässä pimenevässä ajassa.

Uuden testamentin malli

Kuten useimmat tätä lukevat tietävät, niin Raamattu on jaettu kahteen osaan, Vanhaan ja Uuteen testamenttiin. Vaikka Vanhassa testamentissa on siroteltuna joitakin arvoituksellisia ”tempausta muistuttavia” kohtia (esim. Jes. 26: 20-21; Laul.l. 2:10-13; Ps. 90:10 jne.), niin apostoli Paavali totesi tempauksen olevan salaisuus (kreikan musterion). Se oli jotakin, jota ei vielä ollut paljastettu julkisesti yhdellekään uskovalle ennen häntä. Kristuksen lausunnot yläsalin puheessa merkitsevät tämän tapahtuman ensimmäistä opetusta, mutta se oli tarkoitettu yksityiselle yleisölle (opetuslapset paitsi Juudas). Tässä kohtaa Kristus lupaa vastaanottaa omansa takaisin itselleen, ja viedä heidät olemaan siellä, mistä Hän palaisi (kolmanteen taivaaseen). Tämä on erossa toisesta tulemuksesta, sillä Hän ei tule taivaan sotajoukko perässään, hänen viittansa ei ole kastettu vereen, eikä hän käy myöskään sotaa. Luvussa Ilm.19 Kristus on tulossa miehittämään ja ottamaan haltuunsa vihollisalueen. Jakeissa Joh. 14:1-3 Kristus esiintyy täysin epäsotilaallisessa tapahtumassa. Tarkastelkaamme Uutta testamenttia ja vetäkäämme esiin joitakin mielenkiintoisia eroja ja vertailuja.

Evankeliumit

Matteus

  • Esittää Jeesuksen juutalaisten kuninkaana
  • Sukupuu alkaa Abrahamista
  • Öljymäen puheessa Hän opettaa toista tulemusta selvästi, viittaa tempaukseen hienovaraisesti ennen viimeistä illallista (eli ensimmäistä ehtoollista)

Markus

  • Esittää Jeesuksen juutalaisten kuninkaana
  • Sukupuuta ei kerrota
  • Öljymäen puheessa Hän opettaa toista tulemusta selvästi, viittaa tempaukseen hienovaraisesti ennen viimeistä illallista (eli ensimmäistä ehtoollista)

Luukas

  • Esittää Kristuksen ihmisyyden
  • Sukupuu alkaa Aadamista
  • Öljymäen puheessa Hän opettaa toista tulemusta selvästi, viittaa tempaukseen hienovaraisesti ennen viimeistä illallista (eli ensimmäistä ehtoollista)

Johannes

  • Esittää Kristuksen Vapahtajana
  • Sukupuu osoittaa Kristuksen jumaluuden
  • Viimeisen illallisen (eli ensimmäisen ehtoollisen) aikana Juudas lähtee, sitten Jeesus pitää yläsalin puheen, jossa Hän opettaa heille tempausta
    • Mielenkiintoista on, että Juudas, joka lähtee ennen yläsalin puhetta, ennakoi aikakauden lopussa (nyt) tapahtuvaa apostasiaa (sekä luopumusta että fyysistä poistumista)
    • Myöhemmin Paavali opettaa, että tämän apostasian on tapahduttava ennen tempausta (2. Tess. 2:3).

Apostolien teot

Kertoo alkuseurakunnan muodostumisen, eikä ole luonteeltaan eskatologinen. Siinä on kuitenkin joitakin tärkeitä tietoja, joita tässä selvennetään:

  • Kristuksen on palattava samalla tavalla, kuin hän lähti (Luuk. 24:51; Apt. 1:9-11)
  • Viimeiset ajat alkoivat ensimmäisestä helluntaista (Apt. 2:17)

Kirjeet

1. Tess. 1-5: Opettaa tempausta ja Kristuksen läheistä paluuta jokaisessa luvussa

Jaak. 5: Opettaa tempausta ja läheisyyttä

2. Tess. 2: Opettaa tempausta ja läheisyyttä

1. Kor. 13-15: Opettaa, että profetian lahja on jumalallisesti asetettu; tempauksen varmuus (ja välttämättömyys) ylösnousemuksen vuoksi

2. Kor. 5: Opettaa ylösnousemuksesta ja Bema-tuomiosta (uskovien palkkatuomio)

Fil. 3: Opettaa tempauksesta ja taivaan kansalaisuudesta

2. Piet. 1, 3-4: Opettaa, että profetia ei ole ihmisestä; väärien opettajien tuhoa ja että Herra tulee takaisin, kun ihmiset avoimesti pilkkaavat Hänen paluutaan (on mielenkiintoista, että pilkkaaminen ei voi tapahtua, elleivät ihmiset jo puhu siitä)

Juuda: Opettaa toisesta tulemuksesta jo Eenokin ennustamana

Ilmestyskirja

  • 1-3: Seitsemän seurakuntaa (niiden antama profeetallinen järjestys antaa kirkkohistorialliset aikakaudet)
  • 4-5: Taivaallinen näkymä, seurakunta nyt taivaassa (Jumala hallitsee täysin tuomioita; Kristus avaa sinetit)
  • 6-18: 21 tuomiota Kristuksen hylkäävälle maailmalle, ei mainintaa seurakunnasta maan päällä
  • 19-20: Harmageddonin taistelu ja Kristuksen tuhatvuotinen hallinta maan päällä
  • 21-22: Uudet taivaat ja uusi maa

Yhteenveto

Toistamisen arvoista on, että syy siihen, että ihmisillä on varaa ivata, pilkata, keskustella ja väitellä seurakunnan tempauksesta, on, että Jumala toi sen takaisin kristillisen ajattelun eturintamaan. Syy siihen, että hän teki sen sellaisten miesten kautta kuin Joseph Mede, Morgan Edwards, James Frere, William Cuninghame, John N. Darby, William Blackstone, Cyrus Scofield, Clarence Larkin, Harry Ironside, Hal Lindsey ym., oli se, että aika on lähellä ja Jumala varoitti seurakuntaa (ja maailmaa), mitä on tapahtumassa. Todisteeksi Jumala myös paljasti näille miehille, että Israelista tulee jälleen valtio kauan ennen, kuin se todella tapahtui vuonna 1948.

”…että Herra Jeesus tulee henkilökohtaisesti tuomaan tuhatvuotisen aikakauden, jolloin Israel palautetaan omaan maahansa ja maa on täynnä Herran tuntemusta; ja että tämä henkilökohtainen ja premillenniaalinen tulemus on se autuas toivo, joka on asetettu eteemme evankeliumissa ja jota meidän tulisi jatkuvasti odottaa” (Niagra Bible Conference, 1878).

Dispensationalistit eivät kuitenkaan olleet ainoat, jotka uskoivat, että Israel tulisi jälleen valtioksi muinaisessa raamatullisessa kotimaassaan. Mitä tulee tulevaan aikakauden loppumiseen, niin Pyhä Henki liikutti kristittyjä monien erilaisten uskonsuuntien ja hermeneuttisten virtausten keskuudessa. Sellaiset teologit kuin, Charles Spurgeon, J.C. Ryle ja Bonar’in veljekset (Horatius ja Andrew) uskoivat myös, että Israelin olisi tultava maahansa.

“Sillä ei Herra, Herra, tee mitään ilmoittamatta salaisuuttaan palvelijoillensa profeetoille” (Aamos 3:7).

Jos seurakunnan tempaus ei olisi totta, niin kuinka (ja miksi) niin monet miehet eri aikakausilta, sukupolvista ja uskonsuunnista ovat tulleet samaan johtopäätökseen? He eivät tehneet niin Darby’n tai edes Hal Lindsey’n ansiosta, vaan yksinkertaisesti palaamalla Raamatun kirjaimelliseen, kieliopilliseen, historialliseen ja tasapainoiseen tulkintaan. He tekivät niin Jumalan Pyhän Hengen vaikutuksesta. He jättivät syrjään teologiset dogminsa, kirkkokunnalliset uskontunnustuksensa ja akateemiset tulkintansa ja yksinkertaisesti antoivat Raamatun puhua itselleen.

Vaikka en mene niin pitkälle, että sanoisin Darby’n kaltaisten miesten olleen profeettoja, he olivat epäilemättä sanansaattajia, joita Jumala käytti valaisemaan sukupolvensa ymmärrystä. Darby ei keksinyt tempausta, kuten ei Lutherkaan keksinyt pelastusta armosta uskon kautta. Darby (hänen edeltäjänsä ja seuraajansa) vain koonsivat (codified) sen, mikä oli jo paljastettu Raamatussa. Jos tempaus ei olisi jo ollut Raamatussa, niin Darby’n olisi pitänyt luoda se tyhjästä ja siten luoda uusi kulttiliike niiden pitkään riviin 1700-luvulla, jotka oikeaoppinen kristinusko hylkäsi. Koska se kuitenkin on selvästi Raamatussa, niin todisteet viittaavat siihen, että Jumalan Pyhä Henki järjesti ajankohdan sen palauttamiselle kristilliseen keskusteluun tapahtuman läheisyyden vuoksi.

Ajattele, mistä Nooa saarnasi vedenpaisumusta edeltävinä vuosina (2. Piet. 2:5). Saarnasiko hän aiheesta: Paras elämäsi nyt? Saarnasiko hän tulevasta Messiaasta? Saarnasiko hän tulevasta valtakunnasta?

Ei, ei ja ei. Hän saarnasi tulevasta tuomiosta.

Syy, että hän saarnasi siitä, oli, koska se oli olennaisen tärkeää hänen aikansa yleisölle. Hän saarnasi sukupolvelleen kehottaen sitä parannukseen ja tulemaan arkkiin, koska tuomio oli tulossa koko maan päälle. Ja saarnattuaan yli 100 vuotta vain hän ja hänen perheensä pelastuivat.

Jeesus totesi, että viimeisinä päivinä olisi hyvin samanlaista kuin Nooan ja Lootin päivinä. (Luuk. 17:25-27). Maailmassa ihmiset eläisivät elämäänsä huolettomasti. Pietari lisäsi, että ihmiset pilkkaisivat Kristuksen lupausta palata sanoen, että koska mitään ei ole vielä tapahtunut, niin mitään ei tule tapahtumaankaan (2. Piet. 3:3-7). Tässä myös Pietari linkittää Nooan päiviin sanoen, että sama sana, joka tuhosi maailman vedellä, tuhoaa sen eräänä päivänä tulella.

“Mutta tämä yksi älköön olko teiltä, rakkaani, salassa, että ‘yksi päivä on Herran edessä niinkuin tuhat vuotta ja tuhat vuotta niinkuin yksi päivä’. Ei Herra viivytä lupauksensa täyttämistä, niinkuin muutamat pitävät sitä viivyttelemisenä, vaan hän on pitkämielinen teitä kohtaan, sillä hän ei tahdo, että kukaan hukkuu, vaan että kaikki tulevat parannukseen.” (2. Piet. 3:8-9)

Jumalan kärsivällisyys johtuu puhtaasti Hänen pitkämielisestä luonteestaan ja suuresta rakkaudestaan ja armostaan kadotettuja kohtaan. Jumalan kärsivällisyys tässä suhteessa ei kuitenkaan ole rajaton, sillä eräänä päivänä ja pian Hän toteuttaa lupauksen, jonka hän antoi jakeissa Joh. 14:1-3 (Yläsalin puhe). Hänen oma sanansa velvoittaa Häntä tekemään, mitä Hän on sanonut tekevänsä. Jumalan pitkämielisyys on syy, miksi Jumala salli kysymyksen tempauksesta tuotavan takaisin maailman huomion keskipisteeseen. Hän käyttää näitä miehiä (ja naisia) varoittamaan maailmaa siitä, mitä on tulossa aivan kuten Hän käytti Nooaa. Aivan kuten Hän käytti Lootia (1. Moos. 19:14).  Aivan kuten Jumala käytti profeettoja ja apostoleja varoittamaan maailmaa tulevasta, Jumala käyttää palvelijoitaan tänä päivänä tekemään tunnetuksi, mitä on tapahtumassa.

Juuri siksi Hal Lindsey’n kirja Maa entinen suuri planeetta (Late Great Planet Earth) oli 1970-luvun myydyin kirja. Juuri siksi kirjasarjaa Left Behind (Suomessa: Viimeisten päivien vaellus) myytiin sadoissa miljoonissa 1990–2000-luvuilla. Vielä tärkeämpää on, että juuri siksi Hän käyttää sinua ja minua varoittamaan ystäviämme ja perheitämme niin, että kun se tapahtuu, he TIETÄVÄT, mitä tapahtui, ennen kuin Jumala sallii väkevän eksytyksen tapahtua (2. Tess. 2:11).

Viimeinen ajatus tempauksesta on se miksi. Miksi Jumala päätti tehdä tempauksesta niin sensaatiomaisen, dramaattisen, sellaisen äärimmäisyyden, jumalallisesti oikeutetun lunastustoimen? Sinun on myönnettävä, että tempaus näyttää toteutettavuudeltaan kovin kohtuuttomalta. Joten miksi Jumala valitsee tällaisen tavan lunastaa seurakuntamorsiamensa?

Jeesus sanoi Öljymäen puheessaan, että viimeisen sukupolven sydämet kylmenisivät. Paavali sanoi, että ihmiset rakastaisivat itseään. Pietari sanoi, että he olisivat pilkkaajia. Toisin sanoen viimeinen sukupolvi tulisi olemaan kaikkein kovasydämisin, paksupäisin ja hengellisesti kuollein sukupolvi. Vaaditaan niin äärimmäisen tapahtuma, kuin tempaus, edes muutamien saavuttamiseksi. Joka juontaa juurensa siihen, miksi Jumala tuo tätä ihmisten huomioon välittömästi sen edellä.

Ystävät, seurakunnan tempaus on niin lähellä. Tunnen sen hengessäni. Tunnen monia muita kirjoittajia ja lukijoita, jotka kaikki tuntevat saman kiireellisyyden tunteen vellovan sisällään. Tämä ei ole jonkinlainen kollektiivisen mielenvikaisuuden muoto. Me kaikki olemme eri taustoista, eri kulttuureista, eri koulutustasoilta ja eri kirkkokunnista, mutta silti me kaikki tunnemme, että Herran paluu on lähellä, jopa ovella! Jos se oli lähellä Jaakobin aikaan, niin kuinka paljon lähempänä olemmekaan nyt noin 2000 vuotta myöhemmin?

“Niin olkaa kärsivällisiä, veljet, Herran tulemukseen asti. Katso, peltomies odottaa maan kallista hedelmää, kärsivällisesti sitä vartoen, kunnes saa syksyisen sateen ja keväisen. Olkaa tekin kärsivällisiä, vahvistakaa sydämenne, sillä Herran tulemus on lähellä.” (Jaak. 5:7-8)

Amen, tule, Herra Jeesus!

Read Full Post »

The Rapture Will Occur Before The Tribulation
By Daniel Payne, 11.8.2019, suom. SK

Sukupolvien ajan todelliset uskovat – hengestä uudestisyntyneet – ovat odottaneet Vapahtajan ilmestyvän yhtäkkiä pilvissä heidän yläpuolellaan ja vapauttavan heidät maallisista koettelemuksista.

Monia näistä valppaista uskovista on pilkattu kärsivällisyydestään ja toivostaan Herran Jeesuksen Kristuksen läheiseen paluuseen. Väärät opettajat, jotka joko eivät ymmärrä Jumalan sanaa, tai kieltävät sen, ovat johtaneet hyökkäystä ennen ahdistusta tapahtuvaa tempausta vastaan.

Kuinka voi kukaan – luettuaan ja uskottuaan Jumalan Sanan – päätellä, että tempaus tapahtuu ahdistuksen vihan ja kauhujen jälkeen, eikä aikaisemmin?

Jumalan Sanahan kertoo tapahtumien järjestyksen päivänselvästi:

Ensin…

“…sitten meidät, jotka olemme elossa, jotka olemme jääneet tänne, temmataan yhdessä heidän kanssaan pilvissä Herraa vastaan yläilmoihin; ja niin me saamme aina olla Herran kanssa” (1. Tess. 4:17).

Sitten – vain kaksi jaetta myöhemmin:

“…sillä itse te varsin hyvin tiedätte, että Herran päivä tulee niinkuin varas yöllä. Kun he sanovat: ‘Nyt on rauha, ei hätää mitään’, silloin yllättää heidät yhtäkkiä turmio, niinkuin synnytyskipu raskaan vaimon, eivätkä he pääse pakoon. (1. Tess. 5:2-3).

Tempaus: (1. Tess. 4:17) ennen ahdistusta: (1. Tess. 5:2-3).

Siis ensin ”meidät temmataan ylös yhdessä – pilvissä”. Sitten yhtäkkiä ”turmio tulee heille” – ei meille.

Jakeessa 4 Paavali oli juuri paljastanut tempauksen tessalonikalaisille. Sitten vain kaksi jaetta myöhemmin hän vastaa ilmeiseen kysymykseen, milloin tempaus tapahtuisi:

Mutta aikakausista ja määrähetkistä ei teille, veljet, ole tarvis kirjoittaa” (1. Tess. 5:1).

On selvää, että tempaus tapahtuu ennen kaikkea ahdistuksen (Herran päivän) hävitystä, muutoinhan Paavali ei olisi keskittynyt siihen tosiasiaan, että Herran päivä saapuu kuin varas yöllä.

Paavali yhdisti tempauksen ajankohdan Herran päivän saapumiseen.

Mitä merkitystä olisi Herran päivän äkillisellä saapumisella, jos tempaus tapahtuisi sen lopussa? Muista, että Paavali oli vielä tempausaiheessa sanoessaan, että Herran päivä saapuu yhtäkkiä ja odottamatta kuin varas niille, jotka eivät ole valmiita.

Jos tempaus tapahtuisi ahdistuksen lopussa, niin Paavali olisi puhunut tapahtumista, jotka tapahtuvat silloin (kosmisista merkeistä jne.).

Hän sanoi, että valmiiden ja valvovien – todellisten uskovien – ei tarvitse olla huolissaan Herran päivän hävityksen saapumisesta. Meidän ei tarvitse huolestua ahdistuksen tuomiosta, koska emme ole silloin täällä.

Jos Paavali opetti, että tempaus tapahtuu ahdistuksen lopussa, niin 1. Tess. 5:2 kuuluisi jotenkin näin: ”Sillä te itse tiedätte hyvin, että Herran päivä kestää seitsemän vuotta, joten…” tai ”vihan aika Herran päivänä kestää seitsemän vuotta, kuten on puhuttu Danielin kautta…”

Paavali ei kuitenkaan puhunut mistään ahdistuksen aikana tapahtuvasta tapahtumasta, tai kuinka kauan ne kestävät; Paavali puhui vain Herran päivän saapumisesta. Silloin on selvää, että tempauksella ei ole mitään osaa ahdistuksen aikana, puhumattakaan sen jälkeen.

”…sillä itse te varsin hyvin tiedätte, että Herran päivä tulee niinkuin varas yöllä” (1. Tess. 5:2).

Meitä käsketään valvomaan ja olemaan valmiita tempaukseen, kun kohtaamme Vapahtajamme kasvoista kasvoihin ja kun:

…kaikkien meidän pitää ilmestymän Kristuksen tuomioistuimen eteen, että kukin saisi sen mukaan, kuin hän ruumiissa ollessaan on tehnyt, joko hyvää tai pahaa” (2. Kor. 5:10).

Mutta te, veljet, ette ole pimeydessä, niin että se päivä voisi yllättää teidät niinkuin varas… Älkäämme siis nukkuko niinkuin muut, vaan valvokaamme ja olkaamme raittiit… Sillä ei Jumala ole määrännyt meitä vihaan, vaan saamaan pelastuksen Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta.” (1. Tess. 5:4, 6, 9).

Nyt liittyen Paavalin toiseen kirjeeseen tessalonikalaisille:

Ilmeisesti väärät opettajat olivat käyttäneet Paavalin ensimmäisen kirjeen opetusta tempauksesta ja sen Herran päivän saapumiseen liittyvää ajoitusta tekosyynä ahdistaa heidät tunteettomaan petokseen.

Heidät oli petetty uskomaan, että vaino, jota he olivat kärsimässä, oli tosiasiassa todellinen ahdistus eli Herran päivän viha. Heidät oli peloteltu uskomaan, että ahdistus oli jo alkanut.

(Sivuhuomautus: Tämä julma taktiikka on vulgaaristi samanlainen kuin se, jota tänä päivänä käyttävät ne, jotka näyttävät nauttivan niiden meistä naurunalaiseksi tekemisestä, jotka uskovat oppiin ennen vihaa tapahtuvasta tempauksesta. Aivan kuten Tessalonikan väärät opettajat tiesivät hyvin, että tessalonikalaisille oli opetettu tempauksen tapahtuvan ennen Herran päivän saapumista, niin myös tämän päivän väärät opettajat tietävät, että myös meille on opetettu tempauksen tapahtuvan ennen ahdistusta.

Kumpikin kategoria julmasydämisiä opettajia yrittää pettää Vapahtajansa paluuta odottavia uskomaan, että he jäävät pois kokoontumisesta kohtaamaan Herra yläilmoissa ennen ahdistusta. Tämän seurauksena meidän on sitten kärsittävä maailmalle kuuluva Jumalan ahdistuksen tuomion trauma ja tuska, maailmalle, joka tällä hetkellä hylkää Hänen pelastuksensa ja kansansa Israelin oikeutuksen.

He rakastavat pilkkaamistamme ikään kuin jonkinlaisena tyydytyksenä itselleen siitä, että meidät narrataan uskomaan, että meidän onkin kestettävä ahdistuksen viha, aivan kuten väärät opettajat tekivät Tessalonikassa).

Kuinka voi olla, että väärien opettajien oli niin helppoa pettää tessalonikalaiset? Koska he kärsivät jo vainoja ja ahdistuksia, joiden väärät opettajat olivat kertoneet olevan merkkejä, että ahdistus on jo alkanut.

…niin että me itsekin Jumalan seurakunnissa kerskaamme teistä, teidän kärsivällisyydestänne ja uskostanne kaikissa vainoissanne ja ahdistuksissa, joita teillä on kestettävänä” (2. Tess. 1:4).

Paavali aloitti lohdutuskirjeensä heille – 2. Tessalonikalaiskirje – kiittämällä heidän ”kärsivällisyyttään ja uskoaan” kaikissa heidän ”vainoissaan ja ahdistuksissaan”. Sitten hän jatkoi puhuen levosta, jonka uskolliset tessalonikalaiset saavat aikana, jolloin, Herra Jeesus ilmestyy taivaasta voimansa enkelien kanssa tulen liekissä ja kostaa niille”, jotka vainoavat heitä (2. Tess. 1:7-8).

Ymmärtääksemme mitä Paavali tarkalleen opetti tessalonikalaisille Herran päivästä – että pitäisikö heidän käydä se läpi vai temmataanko heidät ennen sitä – niin asettakaamme jokainen tessalonikalainen toiseen kahdesta seuraavista ryhmistä 1 ja 2.

  1. Kokoaminen ahdistuksen jälkeen (Post-Trib Rapture Gathering): Paavali opetti tessalonikalaisille ja he uskoivat, että heidän olisi jotenkin kestettävä koko ahdistuksen (Kristuksen päivä, Herran päivä) läpi, selvittävä siitä (ollakseen elossa kokoontumista varten yläilmoissa) eikä otettava Pedonmerkkiä. Heidän olisi odotettava kokoamistaan kohtaamaan Herra yläilmoissa vasta sen jälkeen, kun ahdistus päättyy.
  2. Kokoaminen ennen ahdistusta (Pre-Trib Rapture Gathering): Paavali opetti tessalonikalaisille, että heidät koottaisiin yhdessä yläilmoihin olemaan Herran kanssa ikuisesti ennen kuin Ahdistus (Kristuksen päivä, Herran päivä) alkaa.

Jälleen me tiedämme Paavalin kirjeestä, että tessalonikalaiset todella uskoivat jo olevansa Ahdistuksessa. Jos he kaikki kuuluivat em. ryhmään yksi – ja koska uskoivat, että Ahdistus oli jo alkanut – niin miksi he olivat järkyttyneitä (ennen kuin Paavalin toinen kirje saapui), että Kristus oli varmasti palaamassa alle seitsemässä vuodessa ja lopettaisi heidän Ahdistuksen kärsimyksensä?

Saatat sanoa, että he olivat järkyttyneitä siitä, että heidän olisi silti vielä kestettävä jäljellä olevat Ahdistuksen vaikeudet ja siksi he olivat niin huolissaan. Se on täysin järkevää, jos ei oteta huomioon yhtä asiaa…

(Muista, että puhumme tässä edelleen em. ryhmästä 1.)

Miksi sitten se olisi heille lohdutus ja helpotus, jos Ahdistuksen kello ei olisi jo alkanut tikittää aikaa heidän Vapahtajansa paluuseen? Kuinka voi se tosiasia, että Ahdistus ei ollut vielä alkanut – kuten Paavali kertoo heille toisessa kirjeessään – ja että nyt Herran paluu olisi vieläkin kauempana, olla mikään välitön lohdutus heille? Varsinkin, kun Herran päivän todelliset kauhut voivat edelleen tulla milloin tahansa?

Kuinka on niin lohdullista tietää, että Herran päivä ei ole vielä alkanut, vaikka joudut vielä olemaan läsnä maan päällä läpi hävityksen ajan, kun se lopulta alkaa? Siinä vain ei ole mitään järkeä.

On paljon todennäköisempää, että he kuuluivat ryhmään 2, ja olivat järkyttyneitä siitä, että Kristus oli jo palannut ja he menettivät ”kokoontumisemme Hänen tykönsä” ja että Hän jätti heidät jäljelle kärsimään Ahdistuksen.

Suuri lohdutus heille ei silloin olisi se, että Ahdistus ei ole vielä alkanut ja että se voi silti saapua milloin tahansa, vaan että Herra Jeesus ei ollut vielä tullut ja tempaus voi edelleen tapahtua milloin tahansa.

Ensimmäisen tessalonikalaisille lähettämänsä kirjeen mukaisesti Paavali yhdisti tempauksen ajoituksen (2. Tess. 2:1) Herran päivän saapumiseen:

Mutta mitä tulee meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen tulemukseen ja meidän kokoontumiseemme hänen tykönsä, niin me pyydämme teitä, veljet, ettette anna minkään hengen ettekä sanan ettekä minkään muka meidän lähettämämme kirjeen heti järkyttää itseänne, niin että menetätte mielenne maltin, ettekä anna niiden itseänne peljästyttää, ikäänkuin Herran päivä jo olisi käsissä. Älkää antako kenenkään vietellä itseänne millään tavalla. Sillä se päivä ei tule, ennenkuin luopumus ensin tapahtuu ja laittomuuden ihminen ilmestyy, kadotuksen lapsi. (2. Tess. 2:1-3).

Paavali kertoi tessalonikalaisille, että Antikristus ”ilmestyy vasta ajallansa” (2. Tess. 2:6). Paavali yhdistää edelleen ahdistuksen ajan tempauksen jälkeiseen aikaan (”vasta ajallansa”). Hän kertoi tessalonikalaisille, että he voisivat tietää, että tempaus (2:1) ei ollut vielä tapahtunut, koska luopumus ja Antikristuksen paljastaminen eivät olleet vielä tapahtuneet.

Antikristus paljastetaan – niille, jotka lukevat, tai ovat lukeneet Raamattua – heti, kun hän vahvistaa rauhansopimuksen Israelin kanssa. Monta väärää ehdokasta on tullut sukupolvien saatossa, mutta vain yksi paljastetaan, joka täsmälleen vastaa Raamatun kuvausta.

Paavalin pääpainotus ei ollut, että tessalonikalaisten olisi tarkkailtava ahdistuksen aikana tapahtuvia tapahtumia; hän keskittyi ensisijaisesti siihen, että he olisivat tietoisia yksityiskohdista, jotka tapahtuvat ennen ahdistusta (2. Tess. 2:3; 5-7).

Sitten hän selittää, mitä tapahtuu tempauksen jälkeen, alkaen jakeessa 8:

Sillä laittomuuden salaisuus on jo vaikuttamassa; jahka vain tulee tieltä poistetuksi se, joka nyt vielä pidättää, niin silloin ilmestyy tuo laiton, jonka Herra Jeesus on surmaava suunsa henkäyksellä ja tuhoava tulemuksensa ilmestyksellä” (2. Tess. 2:7-8).

Sitten, kun Paavali selittää joitakin Ahdistuksen ajan tapahtumia, hän muistuttaa tessalonikalaisia, että heidän ei tarvitse kestää sellaisia tapahtumia:

Mutta me olemme velvolliset aina kiittämään Jumalaa teidän tähtenne, veljet, te Herran rakastetut, sentähden että Jumala alusta alkaen valitsi teidät pelastukseen Hengen pyhityksessä ja uskossa totuuteen” (2. Tess. 2:13).

Mielenkiintoista on, että yllä olevassa jakeessa ”pelastusta” tarkoittava kreikan sana on ”soteria”. Sen tarkka merkitys määräytyy ympäröivän kontekstin perusteella.

Sama sana “soteria” löytyy jakeesta Fil. 1:19:

Sillä minä tiedän, että tämä on päättyvä minulle pelastukseksi teidän rukoustenne kautta ja Jeesuksen Kristuksen Hengen avulla.”

Paavali vakuutti filippiläisille, että heidän rukouksensa olivat riittävän voimakkaita vaikuttamaan hänen pakonsa Rooman vankilasta.

Paavali ei puhunut mistään suurista taivaallisista (celestial) tapahtumista, jotka välittömästi edeltäisivät Herran paluuta pyhillensä tempauksessa (luvussa 1. Tess.4). Kuitenkin, kun Herra palaa pyhiensä kanssa, niin on oleva suuria kosmisia merkkejä ja ihmeitä:

Mutta kohta niiden päivien ahdistuksen jälkeen aurinko pimenee, eikä kuu anna valoansa ja tähdet putoavat taivaalta ja taivaitten voimat järkkyvät. Ja silloin Ihmisen Pojan merkki näkyy taivaalla ja silloin kaikki maan sukukunnat parkuvat; ja he näkevät Ihmisen Pojan tulevan taivaan pilvien päällä suurella voimalla ja kirkkaudella” (Matt. 24:29-30).

Heistäkin Eenok, Aadamista seitsemäs, on ennustanut, sanoen: Katso, Herra tulee tuhannen tuhansine pyhinensä tuomitsemaan kaikkia ja rankaisemaan kaikkia…” (Juuda 1:14-15a).

Lopuksi, Jumalan sana ajoittaa tempauksen tapahtuvaksi nimenomaan ennen ahdistuksen tuomion saapumista.

Jeesus ja apostolit kehottivat meitä tarkkailemaan vain itse Jeesusta Kristusta, eikä monia ahdistuksen aikana tapahtuvia tapahtumia.

Jeesus ja apostolit kehottivat meitä myös siihen, että kun odotamme Hänen paluuta, meidän ei pitäisi antautua väärien opettajien harhoille, jotka lisääntyvästi sanovat, että Hän ei ole tulossa.

Tämä on jo toinen kirje, jonka minä kirjoitan teille, rakkaani, ja näissä molemmissa minä muistuttamalla herätän teidän puhdasta mieltänne, että muistaisitte niitä sanoja, joita pyhät profeetat ennen ovat puhuneet, ja Herran ja Vapahtajan käskyä, jonka te apostoleiltanne olette saaneet (2. Piet. 3:1-2).

Mihin Herran käskyyn Pietari viittaa?

Valvokaa siis, sillä ette tiedä, minä päivänä teidän Herranne tulee. Mutta se tietäkää: jos perheenisäntä tietäisi, millä yövartiolla varas tulee, totta hän valvoisi, eikä sallisi taloonsa murtauduttavan. Sentähden olkaa tekin valmiit, sillä sinä hetkenä, jona ette luule, Ihmisen Poika tulee.(Matt. 24:42-44).

Herra Jeesus kehottaa meitä jälleen Ilmestyskirjassa pysymään lujina ja odottamaan Hänen paluutaan:

Koska sinä olet ottanut minun kärsivällisyyteni sanasta vaarin, niin minä myös otan sinusta vaarin ja pelastan sinut koetuksen hetkestä, joka on tuleva yli koko maanpiirin koettelemaan niitä, jotka maan päällä asuvat (Ilm. 3:10).

Jeesus kiittää meitä kestävyydestämme pitäessämme kiinni perinteisestä toivostamme hänen läheiseen paluuseensa. Sitten Hän kertoo kruunusta, jonka saamme, jos jatkuvasti rakastamme, toivomme ja odotamme Hänen pikaista paluutaan:

Minä tulen pian; pidä, mitä sinulla on, ettei kukaan ottaisi sinun kruunuasi” (Ilm. 3:11).

Paavali kuvailee tätä samaa kruunua:

Tästedes on minulle tallelle pantu vanhurskauden kruunu, jonka Herra, vanhurskas tuomari, sinä päivänä minulle antaa, mutta ei ainoastansa minulle, vaan myös kaikille, jotka hänen ilmestystänsä rakastavat (2. Tim. 4:8, Pyhä Raamattu 1776).

Paavali kehottaa meitä jälleen pysymään lujina opetuksissaan tempauksen toivostamme:

Niin seisokaa siis, veljet, lujina ja pitäkää kiinni niistä opetuksista, joita olette oppineet joko meidän puheestamme tai kirjeestämme” (2. Tess. 2:15).

Myös Pietari kehottaa meitä pysymään keskittyneinä Jeesuksen paluuseen eikä antaa periaatteettomien miesten väärien opetusten pettää meitä:

Ja ennen kaikkea tietäkää se, että viimeisinä päivinä tulee pilkkapuheinensa pilkkaajia, jotka vaeltavat omien himojensa mukaan ja sanovat: ‘Missä on lupaus hänen tulemuksestansa? Sillä onhan siitä asti, kuin isät nukkuivat pois, kaikki pysynyt, niinkuin se on ollut luomakunnan alusta.’” (2. Piet. 3:3-4).

Mutta Herran päivä on tuleva niinkuin varas ja silloin taivaat katoavat pauhinalla ja alkuaineet kuumuudesta hajoavat ja maa ja kaikki, mitä siihen on tehty, palavat” (2. Piet. 3:10).

Koska te siis, rakkaani, tämän jo edeltäpäin tiedätte, niin olkaa varuillanne, ettette rietasten eksymyksen mukaansa tempaamina lankeaisi pois omalta lujalta pohjaltanne” (2. Piet. 3:17).

Emme voi antaa pahuuden, joka on nopeasti sulkeutumassa ympärillemme, saada meitä menettämään tempauksen toivoamme tulemalla väärien opettajien eksyttämiksi. Meidän on jatkettava kestävinä riippumatta siitä, kuinka kauan meidän on odotettava, samalla kun jatkamme Herramme ja Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen läheisen paluun toivossa ja rakkaudessa.

Hän, joka näitä todistaa, sanoo: ‘Totisesti, minä tulen pian’. Amen, tule, Herra Jeesus!” (Ilm. 22:20).

Read Full Post »

Tällä sivustolla on julkaistu lukuisia artikkeleja, joissa lopunajan aikataulua on tarkasteltu siitä näkökulmasta, että uskovien ylöstempaus tapahtuisi ennen suurta ahdistuksen aikaa. Lopunajan tapahtumille ei Raamatusta löydy yksiselitteistä aikajärjestystä, eikä meidän sitä tarvitsekaan tarkasti tietää. Jeesus kehottaa meitä valvomaan ja olemaan valmiina joka hetki. Toisaalta Hän kehottaa meitä tarkkailemaan ajan merkkejä. Meille riittäköön Jeesuksen kertomat seikat (Matt. 24, Luuk. 21 ja Mark. 13) ennakoimaan Hänen tulemustaan ja tämän maailmanajan loppua.

Alla on GotQuestions.org:n artikkeli aiheeseen liittyen, tässä suora linkki artikkeliin.


Kysymys: Mitkä ovat ennen ahdistuksen aikaa tapahtuvan ylöstempausnäkemyksen vahvuudet ja heikkoudet?

Vastaus: Tarkastellessamme tulevaisuuden tapahtumia, on tärkeää muistaa, että lähes kaikki kristityt ovat samaa meiltä seuraavista kolmesta seikasta: 1) Maailmaa kohtaa ennennäkemätön ahdistuksen aika, 2) Jeesus Kristus palaa maan päälle, 3) Uskovat muuttuvat kuolevista kuolemattomiksi ylöstempaukseksi kutsutussa tapahtumassa (Joh. 14:1-3; 1. Kor. 15:51-52; 1. Tess. 4:16-17). Nyt tarkastelun alla oleva kysymys kuuluu, milloin ylöstempaaminen tapahtuu suhteessa ahdistuksen aikaan ja Kristuksen toiseen tulemiseen?

On olemassa kolme näkemystä koskien ylöstempausta: (1) Se tapahtuu ennen ahdistuksen aikaa, (2) keskellä ahdistuksen aikaa, tai (3) ahdistuksen ajan lopussa. Tässä artikkelissa käsitellään näkemystä, että ylöstempaus tapahtuu ennen ahdistuksen aikaa.

Tämän näkemyksen mukaan seurakunta kohtaa tuolloin Kristuksen pilvissä ja jonkun ajan kuluttua siitä Antikristus aloittaa toimintansa ja ahdistuksen aika alkaa. Näin ollen ylöstempauksen ja Kristuksen toisen tulemuksen ja kuningaskunnan perustamisen välinen aika on seitsemän vuotta. Tämän näkemyksen mukaan seurakunta ei koe tuota seitsemän vuoden pituista ahdistuksen aikaa.

Raamatun valossa tällä näkemyksellä on monia hyviä puolia. Seurakuntaa ei ole tarkoitettu kärsimään vihaa (1. Tess. 1:9-10), eikä uskovia ole tarkoitettu kohtaamaan Herran päivää (1. Tess. 5:1-9). Filadelfian seurakunta luvattiin varjella ”koetuksen hetkestä”, joka on tuleva maan päälle (Ilm. 3:10 vapautus). On tärkeää huomata, että seurakuntaa ei luvattu säilyttää koetuksen kautta, vaan varjella koetuksen hetkestä.

Ennen ahdistuksen aikaa tapahtuvalle ylöstempaukselle löytyy tukea myös siitä, mitä ei ole kirjoitettu Raamattuun. Sana ”seurakunta” esiintyy 19 kertaa Ilmestyskirjan kolmessa ensimmäisessä luvussa, mutta on merkillepantavaa, että sen jälkeen sitä ei käytetä kuin vasta luvussa 22. Toisin sanoen Ilmestyskirjan pitkällisissä kuvauksissa ahdistuksen ajasta sanaa seurakunta ei käytetä lainkaan. Itse asiassa Raamattu ei koskaan käytä seurakunta-sanaa ahdistuksen ajan asiayhteydessä.

Ennen ahdistuksen aikaa tapahtuva ylösnousemus on ainoa näkemys, jossa tehdään selvä ero Israelin ja seurakunnan välillä ja kuinka Jumalalla on niille eri suunnitelmat. Danielin kirjan 9:24 seitsemänkymmentä vuosiviikkoa määriteltiin Danielin kansalle (juutalaisille) ja Danielin pyhälle kaupungille (Jerusalemille). Tämän profetian mukaan on selvää, että seitsemäskymmenes vuosiviikko (ahdistuksen aika) on Israelin ja Jerusalemin puhdistamisen aikakausi, eikä sillä ole mitään yhteyttä seurakunnan kanssa.

Ennen ahdistuksen aikaa tapahtuvalle ylöstempaukselle on myös historiallisia perusteita. Joh. 21:22-23 perusteella näyttää siltä, että alkuseurakunta odotti Kristuksen välitöntä paluuta. Muutoin ei olisi syntynyt huhuja siitä, että Jeesus palaisi Johanneksen elinaikana. Ennalta-arvaamattomuus ei sovi kahteen muuhun ylöstempausteoriaan, mutta se on olennaista ennen ahdistuksen aikaa tapahtuvalle ylöstempaukselle.

Se myös soveltuu parhaiten Jumalan luonteeseen ja hänen haluunsa säästää vanhurskaat maailmaa odottavalta tuomiolta. Raamatussa on esimerkkejä vastaavista tilanteista, esim. Nooan pelastuminen maailmanlaajuiselta tulvalta. Samoin Loot pelastui Sodomasta ja Raahab selvisi Jerikosta (2. Piet. 2:6-9).

Yksi ennen ahdistuksen aikaa tapahtuvan ylöstempauksen heikkous on siinä, että se on varsin uusi opetus, koska se muodostui vasta 1800-luvun alkupuolella. Sen toinen heikkous on Jeesuksen paluu kahdessa vaiheessa: ensin ylöstempauksessa ja toiseksi ahdistuksen ajan lopussa. Raamatussa ei ole tällaista selvää kaksijakoisuutta Jeesuksen paluun suhteen.

Sen lisävaikeutena on, että ahdistuksen aikana pyhiä elää maan päällä (Ilm. 13:7 ja 20:9). Teorian kannattajien vastaus tähän on, että Vanhan testamentin pyhät ja ahdistuksen ajan pyhät kuuluvat eri ryhmään kuin Uuden testamentin pyhät. Ylöstempauksen hetkellä elossa olevat uskovat temmataan pois ennen ahdistuksenajan alkua, mutta ahdistuksen aikana ihmisiä pelastuu.

Sen viimeinen heikkous on, että Raamattu ei anna selvää aikajärjestystä tuleville tapahtumille. Raamattu ei opeta selkeästi, että yksi ylöstempauksen ajankohdan tulkitsemisnäkemys on muita parempi. Tämän vuoksi on monia mielipiteitä näistä tapahtumista ja kuinka niihin liittyvät ennustukset pitäisi tulkita ja sovittaa yhteen.

Read Full Post »

Older Posts »