Feeds:
Artikkelit
Kommentit

Archive for the ‘Tempaus ja Jeesuksen toinen tulemus’ Category

The Rapture Will Occur Before The Tribulation
By Daniel Payne, 11.8.2019, suom. SK

Sukupolvien ajan todelliset uskovat – hengestä uudestisyntyneet – ovat odottaneet Vapahtajan ilmestyvän yhtäkkiä pilvissä heidän yläpuolellaan ja vapauttavan heidät maallisista koettelemuksista.

Monia näistä valppaista uskovista on pilkattu kärsivällisyydestään ja toivostaan Herran Jeesuksen Kristuksen läheiseen paluuseen. Väärät opettajat, jotka joko eivät ymmärrä Jumalan sanaa, tai kieltävät sen, ovat johtaneet hyökkäystä ennen ahdistusta tapahtuvaa tempausta vastaan.

Kuinka voi kukaan – luettuaan ja uskottuaan Jumalan Sanan – päätellä, että tempaus tapahtuu ahdistuksen vihan ja kauhujen jälkeen, eikä aikaisemmin?

Jumalan Sanahan kertoo tapahtumien järjestyksen päivänselvästi:

Ensin…

“…sitten meidät, jotka olemme elossa, jotka olemme jääneet tänne, temmataan yhdessä heidän kanssaan pilvissä Herraa vastaan yläilmoihin; ja niin me saamme aina olla Herran kanssa” (1. Tess. 4:17).

Sitten – vain kaksi jaetta myöhemmin:

“…sillä itse te varsin hyvin tiedätte, että Herran päivä tulee niinkuin varas yöllä. Kun he sanovat: ‘Nyt on rauha, ei hätää mitään’, silloin yllättää heidät yhtäkkiä turmio, niinkuin synnytyskipu raskaan vaimon, eivätkä he pääse pakoon. (1. Tess. 5:2-3).

Tempaus: (1. Tess. 4:17) ennen ahdistusta: (1. Tess. 5:2-3).

Siis ensin ”meidät temmataan ylös yhdessä – pilvissä”. Sitten yhtäkkiä ”turmio tulee heille” – ei meille.

Jakeessa 4 Paavali oli juuri paljastanut tempauksen tessalonikalaisille. Sitten vain kaksi jaetta myöhemmin hän vastaa ilmeiseen kysymykseen, milloin tempaus tapahtuisi:

Mutta aikakausista ja määrähetkistä ei teille, veljet, ole tarvis kirjoittaa” (1. Tess. 5:1).

On selvää, että tempaus tapahtuu ennen kaikkea ahdistuksen (Herran päivän) hävitystä, muutoinhan Paavali ei olisi keskittynyt siihen tosiasiaan, että Herran päivä saapuu kuin varas yöllä.

Paavali yhdisti tempauksen ajankohdan Herran päivän saapumiseen.

Mitä merkitystä olisi Herran päivän äkillisellä saapumisella, jos tempaus tapahtuisi sen lopussa? Muista, että Paavali oli vielä tempausaiheessa sanoessaan, että Herran päivä saapuu yhtäkkiä ja odottamatta kuin varas niille, jotka eivät ole valmiita.

Jos tempaus tapahtuisi ahdistuksen lopussa, niin Paavali olisi puhunut tapahtumista, jotka tapahtuvat silloin (kosmisista merkeistä jne.).

Hän sanoi, että valmiiden ja valvovien – todellisten uskovien – ei tarvitse olla huolissaan Herran päivän hävityksen saapumisesta. Meidän ei tarvitse huolestua ahdistuksen tuomiosta, koska emme ole silloin täällä.

Jos Paavali opetti, että tempaus tapahtuu ahdistuksen lopussa, niin 1. Tess. 5:2 kuuluisi jotenkin näin: ”Sillä te itse tiedätte hyvin, että Herran päivä kestää seitsemän vuotta, joten…” tai ”vihan aika Herran päivänä kestää seitsemän vuotta, kuten on puhuttu Danielin kautta…”

Paavali ei kuitenkaan puhunut mistään ahdistuksen aikana tapahtuvasta tapahtumasta, tai kuinka kauan ne kestävät; Paavali puhui vain Herran päivän saapumisesta. Silloin on selvää, että tempauksella ei ole mitään osaa ahdistuksen aikana, puhumattakaan sen jälkeen.

”…sillä itse te varsin hyvin tiedätte, että Herran päivä tulee niinkuin varas yöllä” (1. Tess. 5:2).

Meitä käsketään valvomaan ja olemaan valmiita tempaukseen, kun kohtaamme Vapahtajamme kasvoista kasvoihin ja kun:

…kaikkien meidän pitää ilmestymän Kristuksen tuomioistuimen eteen, että kukin saisi sen mukaan, kuin hän ruumiissa ollessaan on tehnyt, joko hyvää tai pahaa” (2. Kor. 5:10).

Mutta te, veljet, ette ole pimeydessä, niin että se päivä voisi yllättää teidät niinkuin varas… Älkäämme siis nukkuko niinkuin muut, vaan valvokaamme ja olkaamme raittiit… Sillä ei Jumala ole määrännyt meitä vihaan, vaan saamaan pelastuksen Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta.” (1. Tess. 5:4, 6, 9).

Nyt liittyen Paavalin toiseen kirjeeseen tessalonikalaisille:

Ilmeisesti väärät opettajat olivat käyttäneet Paavalin ensimmäisen kirjeen opetusta tempauksesta ja sen Herran päivän saapumiseen liittyvää ajoitusta tekosyynä ahdistaa heidät tunteettomaan petokseen.

Heidät oli petetty uskomaan, että vaino, jota he olivat kärsimässä, oli tosiasiassa todellinen ahdistus eli Herran päivän viha. Heidät oli peloteltu uskomaan, että ahdistus oli jo alkanut.

(Sivuhuomautus: Tämä julma taktiikka on vulgaaristi samanlainen kuin se, jota tänä päivänä käyttävät ne, jotka näyttävät nauttivan niiden meistä naurunalaiseksi tekemisestä, jotka uskovat oppiin ennen vihaa tapahtuvasta tempauksesta. Aivan kuten Tessalonikan väärät opettajat tiesivät hyvin, että tessalonikalaisille oli opetettu tempauksen tapahtuvan ennen Herran päivän saapumista, niin myös tämän päivän väärät opettajat tietävät, että myös meille on opetettu tempauksen tapahtuvan ennen ahdistusta.

Kumpikin kategoria julmasydämisiä opettajia yrittää pettää Vapahtajansa paluuta odottavia uskomaan, että he jäävät pois kokoontumisesta kohtaamaan Herra yläilmoissa ennen ahdistusta. Tämän seurauksena meidän on sitten kärsittävä maailmalle kuuluva Jumalan ahdistuksen tuomion trauma ja tuska, maailmalle, joka tällä hetkellä hylkää Hänen pelastuksensa ja kansansa Israelin oikeutuksen.

He rakastavat pilkkaamistamme ikään kuin jonkinlaisena tyydytyksenä itselleen siitä, että meidät narrataan uskomaan, että meidän onkin kestettävä ahdistuksen viha, aivan kuten väärät opettajat tekivät Tessalonikassa).

Kuinka voi olla, että väärien opettajien oli niin helppoa pettää tessalonikalaiset? Koska he kärsivät jo vainoja ja ahdistuksia, joiden väärät opettajat olivat kertoneet olevan merkkejä, että ahdistus on jo alkanut.

…niin että me itsekin Jumalan seurakunnissa kerskaamme teistä, teidän kärsivällisyydestänne ja uskostanne kaikissa vainoissanne ja ahdistuksissa, joita teillä on kestettävänä” (2. Tess. 1:4).

Paavali aloitti lohdutuskirjeensä heille – 2. Tessalonikalaiskirje – kiittämällä heidän ”kärsivällisyyttään ja uskoaan” kaikissa heidän ”vainoissaan ja ahdistuksissaan”. Sitten hän jatkoi puhuen levosta, jonka uskolliset tessalonikalaiset saavat aikana, jolloin, Herra Jeesus ilmestyy taivaasta voimansa enkelien kanssa tulen liekissä ja kostaa niille”, jotka vainoavat heitä (2. Tess. 1:7-8).

Ymmärtääksemme mitä Paavali tarkalleen opetti tessalonikalaisille Herran päivästä – että pitäisikö heidän käydä se läpi vai temmataanko heidät ennen sitä – niin asettakaamme jokainen tessalonikalainen toiseen kahdesta seuraavista ryhmistä 1 ja 2.

  1. Kokoaminen ahdistuksen jälkeen (Post-Trib Rapture Gathering): Paavali opetti tessalonikalaisille ja he uskoivat, että heidän olisi jotenkin kestettävä koko ahdistuksen (Kristuksen päivä, Herran päivä) läpi, selvittävä siitä (ollakseen elossa kokoontumista varten yläilmoissa) eikä otettava Pedonmerkkiä. Heidän olisi odotettava kokoamistaan kohtaamaan Herra yläilmoissa vasta sen jälkeen, kun ahdistus päättyy.
  2. Kokoaminen ennen ahdistusta (Pre-Trib Rapture Gathering): Paavali opetti tessalonikalaisille, että heidät koottaisiin yhdessä yläilmoihin olemaan Herran kanssa ikuisesti ennen kuin Ahdistus (Kristuksen päivä, Herran päivä) alkaa.

Jälleen me tiedämme Paavalin kirjeestä, että tessalonikalaiset todella uskoivat jo olevansa Ahdistuksessa. Jos he kaikki kuuluivat em. ryhmään yksi – ja koska uskoivat, että Ahdistus oli jo alkanut – niin miksi he olivat järkyttyneitä (ennen kuin Paavalin toinen kirje saapui), että Kristus oli varmasti palaamassa alle seitsemässä vuodessa ja lopettaisi heidän Ahdistuksen kärsimyksensä?

Saatat sanoa, että he olivat järkyttyneitä siitä, että heidän olisi silti vielä kestettävä jäljellä olevat Ahdistuksen vaikeudet ja siksi he olivat niin huolissaan. Se on täysin järkevää, jos ei oteta huomioon yhtä asiaa…

(Muista, että puhumme tässä edelleen em. ryhmästä 1.)

Miksi sitten se olisi heille lohdutus ja helpotus, jos Ahdistuksen kello ei olisi jo alkanut tikittää aikaa heidän Vapahtajansa paluuseen? Kuinka voi se tosiasia, että Ahdistus ei ollut vielä alkanut – kuten Paavali kertoo heille toisessa kirjeessään – ja että nyt Herran paluu olisi vieläkin kauempana, olla mikään välitön lohdutus heille? Varsinkin, kun Herran päivän todelliset kauhut voivat edelleen tulla milloin tahansa?

Kuinka on niin lohdullista tietää, että Herran päivä ei ole vielä alkanut, vaikka joudut vielä olemaan läsnä maan päällä läpi hävityksen ajan, kun se lopulta alkaa? Siinä vain ei ole mitään järkeä.

On paljon todennäköisempää, että he kuuluivat ryhmään 2, ja olivat järkyttyneitä siitä, että Kristus oli jo palannut ja he menettivät ”kokoontumisemme Hänen tykönsä” ja että Hän jätti heidät jäljelle kärsimään Ahdistuksen.

Suuri lohdutus heille ei silloin olisi se, että Ahdistus ei ole vielä alkanut ja että se voi silti saapua milloin tahansa, vaan että Herra Jeesus ei ollut vielä tullut ja tempaus voi edelleen tapahtua milloin tahansa.

Ensimmäisen tessalonikalaisille lähettämänsä kirjeen mukaisesti Paavali yhdisti tempauksen ajoituksen (2. Tess. 2:1) Herran päivän saapumiseen:

Mutta mitä tulee meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen tulemukseen ja meidän kokoontumiseemme hänen tykönsä, niin me pyydämme teitä, veljet, ettette anna minkään hengen ettekä sanan ettekä minkään muka meidän lähettämämme kirjeen heti järkyttää itseänne, niin että menetätte mielenne maltin, ettekä anna niiden itseänne peljästyttää, ikäänkuin Herran päivä jo olisi käsissä. Älkää antako kenenkään vietellä itseänne millään tavalla. Sillä se päivä ei tule, ennenkuin luopumus ensin tapahtuu ja laittomuuden ihminen ilmestyy, kadotuksen lapsi. (2. Tess. 2:1-3).

Paavali kertoi tessalonikalaisille, että Antikristus ”ilmestyy vasta ajallansa” (2. Tess. 2:6). Paavali yhdistää edelleen ahdistuksen ajan tempauksen jälkeiseen aikaan (”vasta ajallansa”). Hän kertoi tessalonikalaisille, että he voisivat tietää, että tempaus (2:1) ei ollut vielä tapahtunut, koska luopumus ja Antikristuksen paljastaminen eivät olleet vielä tapahtuneet.

Antikristus paljastetaan – niille, jotka lukevat, tai ovat lukeneet Raamattua – heti, kun hän vahvistaa rauhansopimuksen Israelin kanssa. Monta väärää ehdokasta on tullut sukupolvien saatossa, mutta vain yksi paljastetaan, joka täsmälleen vastaa Raamatun kuvausta.

Paavalin pääpainotus ei ollut, että tessalonikalaisten olisi tarkkailtava ahdistuksen aikana tapahtuvia tapahtumia; hän keskittyi ensisijaisesti siihen, että he olisivat tietoisia yksityiskohdista, jotka tapahtuvat ennen ahdistusta (2. Tess. 2:3; 5-7).

Sitten hän selittää, mitä tapahtuu tempauksen jälkeen, alkaen jakeessa 8:

Sillä laittomuuden salaisuus on jo vaikuttamassa; jahka vain tulee tieltä poistetuksi se, joka nyt vielä pidättää, niin silloin ilmestyy tuo laiton, jonka Herra Jeesus on surmaava suunsa henkäyksellä ja tuhoava tulemuksensa ilmestyksellä” (2. Tess. 2:7-8).

Sitten, kun Paavali selittää joitakin Ahdistuksen ajan tapahtumia, hän muistuttaa tessalonikalaisia, että heidän ei tarvitse kestää sellaisia tapahtumia:

Mutta me olemme velvolliset aina kiittämään Jumalaa teidän tähtenne, veljet, te Herran rakastetut, sentähden että Jumala alusta alkaen valitsi teidät pelastukseen Hengen pyhityksessä ja uskossa totuuteen” (2. Tess. 2:13).

Mielenkiintoista on, että yllä olevassa jakeessa ”pelastusta” tarkoittava kreikan sana on ”soteria”. Sen tarkka merkitys määräytyy ympäröivän kontekstin perusteella.

Sama sana “soteria” löytyy jakeesta Fil. 1:19:

Sillä minä tiedän, että tämä on päättyvä minulle pelastukseksi teidän rukoustenne kautta ja Jeesuksen Kristuksen Hengen avulla.”

Paavali vakuutti filippiläisille, että heidän rukouksensa olivat riittävän voimakkaita vaikuttamaan hänen pakonsa Rooman vankilasta.

Paavali ei puhunut mistään suurista taivaallisista (celestial) tapahtumista, jotka välittömästi edeltäisivät Herran paluuta pyhillensä tempauksessa (luvussa 1. Tess.4). Kuitenkin, kun Herra palaa pyhiensä kanssa, niin on oleva suuria kosmisia merkkejä ja ihmeitä:

Mutta kohta niiden päivien ahdistuksen jälkeen aurinko pimenee, eikä kuu anna valoansa ja tähdet putoavat taivaalta ja taivaitten voimat järkkyvät. Ja silloin Ihmisen Pojan merkki näkyy taivaalla ja silloin kaikki maan sukukunnat parkuvat; ja he näkevät Ihmisen Pojan tulevan taivaan pilvien päällä suurella voimalla ja kirkkaudella” (Matt. 24:29-30).

Heistäkin Eenok, Aadamista seitsemäs, on ennustanut, sanoen: Katso, Herra tulee tuhannen tuhansine pyhinensä tuomitsemaan kaikkia ja rankaisemaan kaikkia…” (Juuda 1:14-15a).

Lopuksi, Jumalan sana ajoittaa tempauksen tapahtuvaksi nimenomaan ennen ahdistuksen tuomion saapumista.

Jeesus ja apostolit kehottivat meitä tarkkailemaan vain itse Jeesusta Kristusta, eikä monia ahdistuksen aikana tapahtuvia tapahtumia.

Jeesus ja apostolit kehottivat meitä myös siihen, että kun odotamme Hänen paluuta, meidän ei pitäisi antautua väärien opettajien harhoille, jotka lisääntyvästi sanovat, että Hän ei ole tulossa.

Tämä on jo toinen kirje, jonka minä kirjoitan teille, rakkaani, ja näissä molemmissa minä muistuttamalla herätän teidän puhdasta mieltänne, että muistaisitte niitä sanoja, joita pyhät profeetat ennen ovat puhuneet, ja Herran ja Vapahtajan käskyä, jonka te apostoleiltanne olette saaneet (2. Piet. 3:1-2).

Mihin Herran käskyyn Pietari viittaa?

Valvokaa siis, sillä ette tiedä, minä päivänä teidän Herranne tulee. Mutta se tietäkää: jos perheenisäntä tietäisi, millä yövartiolla varas tulee, totta hän valvoisi, eikä sallisi taloonsa murtauduttavan. Sentähden olkaa tekin valmiit, sillä sinä hetkenä, jona ette luule, Ihmisen Poika tulee.(Matt. 24:42-44).

Herra Jeesus kehottaa meitä jälleen Ilmestyskirjassa pysymään lujina ja odottamaan Hänen paluutaan:

Koska sinä olet ottanut minun kärsivällisyyteni sanasta vaarin, niin minä myös otan sinusta vaarin ja pelastan sinut koetuksen hetkestä, joka on tuleva yli koko maanpiirin koettelemaan niitä, jotka maan päällä asuvat (Ilm. 3:10).

Jeesus kiittää meitä kestävyydestämme pitäessämme kiinni perinteisestä toivostamme hänen läheiseen paluuseensa. Sitten Hän kertoo kruunusta, jonka saamme, jos jatkuvasti rakastamme, toivomme ja odotamme Hänen pikaista paluutaan:

Minä tulen pian; pidä, mitä sinulla on, ettei kukaan ottaisi sinun kruunuasi” (Ilm. 3:11).

Paavali kuvailee tätä samaa kruunua:

Tästedes on minulle tallelle pantu vanhurskauden kruunu, jonka Herra, vanhurskas tuomari, sinä päivänä minulle antaa, mutta ei ainoastansa minulle, vaan myös kaikille, jotka hänen ilmestystänsä rakastavat (2. Tim. 4:8, Pyhä Raamattu 1776).

Paavali kehottaa meitä jälleen pysymään lujina opetuksissaan tempauksen toivostamme:

Niin seisokaa siis, veljet, lujina ja pitäkää kiinni niistä opetuksista, joita olette oppineet joko meidän puheestamme tai kirjeestämme” (2. Tess. 2:15).

Myös Pietari kehottaa meitä pysymään keskittyneinä Jeesuksen paluuseen eikä antaa periaatteettomien miesten väärien opetusten pettää meitä:

Ja ennen kaikkea tietäkää se, että viimeisinä päivinä tulee pilkkapuheinensa pilkkaajia, jotka vaeltavat omien himojensa mukaan ja sanovat: ‘Missä on lupaus hänen tulemuksestansa? Sillä onhan siitä asti, kuin isät nukkuivat pois, kaikki pysynyt, niinkuin se on ollut luomakunnan alusta.’” (2. Piet. 3:3-4).

Mutta Herran päivä on tuleva niinkuin varas ja silloin taivaat katoavat pauhinalla ja alkuaineet kuumuudesta hajoavat ja maa ja kaikki, mitä siihen on tehty, palavat” (2. Piet. 3:10).

Koska te siis, rakkaani, tämän jo edeltäpäin tiedätte, niin olkaa varuillanne, ettette rietasten eksymyksen mukaansa tempaamina lankeaisi pois omalta lujalta pohjaltanne” (2. Piet. 3:17).

Emme voi antaa pahuuden, joka on nopeasti sulkeutumassa ympärillemme, saada meitä menettämään tempauksen toivoamme tulemalla väärien opettajien eksyttämiksi. Meidän on jatkettava kestävinä riippumatta siitä, kuinka kauan meidän on odotettava, samalla kun jatkamme Herramme ja Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen läheisen paluun toivossa ja rakkaudessa.

Hän, joka näitä todistaa, sanoo: ‘Totisesti, minä tulen pian’. Amen, tule, Herra Jeesus!” (Ilm. 22:20).

Read Full Post »

Tällä sivustolla on julkaistu lukuisia artikkeleja, joissa lopunajan aikataulua on tarkasteltu siitä näkökulmasta, että uskovien ylöstempaus tapahtuisi ennen suurta ahdistuksen aikaa. Lopunajan tapahtumille ei Raamatusta löydy yksiselitteistä aikajärjestystä, eikä meidän sitä tarvitsekaan tarkasti tietää. Jeesus kehottaa meitä valvomaan ja olemaan valmiina joka hetki. Toisaalta Hän kehottaa meitä tarkkailemaan ajan merkkejä. Meille riittäköön Jeesuksen kertomat seikat (Matt. 24, Luuk. 21 ja Mark. 13) ennakoimaan Hänen tulemustaan ja tämän maailmanajan loppua.

Alla on GotQuestions.org:n artikkeli aiheeseen liittyen, tässä suora linkki artikkeliin.


Kysymys: Mitkä ovat ennen ahdistuksen aikaa tapahtuvan ylöstempausnäkemyksen vahvuudet ja heikkoudet?

Vastaus: Tarkastellessamme tulevaisuuden tapahtumia, on tärkeää muistaa, että lähes kaikki kristityt ovat samaa meiltä seuraavista kolmesta seikasta: 1) Maailmaa kohtaa ennennäkemätön ahdistuksen aika, 2) Jeesus Kristus palaa maan päälle, 3) Uskovat muuttuvat kuolevista kuolemattomiksi ylöstempaukseksi kutsutussa tapahtumassa (Joh. 14:1-3; 1. Kor. 15:51-52; 1. Tess. 4:16-17). Nyt tarkastelun alla oleva kysymys kuuluu, milloin ylöstempaaminen tapahtuu suhteessa ahdistuksen aikaan ja Kristuksen toiseen tulemiseen?

On olemassa kolme näkemystä koskien ylöstempausta: (1) Se tapahtuu ennen ahdistuksen aikaa, (2) keskellä ahdistuksen aikaa, tai (3) ahdistuksen ajan lopussa. Tässä artikkelissa käsitellään näkemystä, että ylöstempaus tapahtuu ennen ahdistuksen aikaa.

Tämän näkemyksen mukaan seurakunta kohtaa tuolloin Kristuksen pilvissä ja jonkun ajan kuluttua siitä Antikristus aloittaa toimintansa ja ahdistuksen aika alkaa. Näin ollen ylöstempauksen ja Kristuksen toisen tulemuksen ja kuningaskunnan perustamisen välinen aika on seitsemän vuotta. Tämän näkemyksen mukaan seurakunta ei koe tuota seitsemän vuoden pituista ahdistuksen aikaa.

Raamatun valossa tällä näkemyksellä on monia hyviä puolia. Seurakuntaa ei ole tarkoitettu kärsimään vihaa (1. Tess. 1:9-10), eikä uskovia ole tarkoitettu kohtaamaan Herran päivää (1. Tess. 5:1-9). Filadelfian seurakunta luvattiin varjella ”koetuksen hetkestä”, joka on tuleva maan päälle (Ilm. 3:10 vapautus). On tärkeää huomata, että seurakuntaa ei luvattu säilyttää koetuksen kautta, vaan varjella koetuksen hetkestä.

Ennen ahdistuksen aikaa tapahtuvalle ylöstempaukselle löytyy tukea myös siitä, mitä ei ole kirjoitettu Raamattuun. Sana ”seurakunta” esiintyy 19 kertaa Ilmestyskirjan kolmessa ensimmäisessä luvussa, mutta on merkillepantavaa, että sen jälkeen sitä ei käytetä kuin vasta luvussa 22. Toisin sanoen Ilmestyskirjan pitkällisissä kuvauksissa ahdistuksen ajasta sanaa seurakunta ei käytetä lainkaan. Itse asiassa Raamattu ei koskaan käytä seurakunta-sanaa ahdistuksen ajan asiayhteydessä.

Ennen ahdistuksen aikaa tapahtuva ylösnousemus on ainoa näkemys, jossa tehdään selvä ero Israelin ja seurakunnan välillä ja kuinka Jumalalla on niille eri suunnitelmat. Danielin kirjan 9:24 seitsemänkymmentä vuosiviikkoa määriteltiin Danielin kansalle (juutalaisille) ja Danielin pyhälle kaupungille (Jerusalemille). Tämän profetian mukaan on selvää, että seitsemäskymmenes vuosiviikko (ahdistuksen aika) on Israelin ja Jerusalemin puhdistamisen aikakausi, eikä sillä ole mitään yhteyttä seurakunnan kanssa.

Ennen ahdistuksen aikaa tapahtuvalle ylöstempaukselle on myös historiallisia perusteita. Joh. 21:22-23 perusteella näyttää siltä, että alkuseurakunta odotti Kristuksen välitöntä paluuta. Muutoin ei olisi syntynyt huhuja siitä, että Jeesus palaisi Johanneksen elinaikana. Ennalta-arvaamattomuus ei sovi kahteen muuhun ylöstempausteoriaan, mutta se on olennaista ennen ahdistuksen aikaa tapahtuvalle ylöstempaukselle.

Se myös soveltuu parhaiten Jumalan luonteeseen ja hänen haluunsa säästää vanhurskaat maailmaa odottavalta tuomiolta. Raamatussa on esimerkkejä vastaavista tilanteista, esim. Nooan pelastuminen maailmanlaajuiselta tulvalta. Samoin Loot pelastui Sodomasta ja Raahab selvisi Jerikosta (2. Piet. 2:6-9).

Yksi ennen ahdistuksen aikaa tapahtuvan ylöstempauksen heikkous on siinä, että se on varsin uusi opetus, koska se muodostui vasta 1800-luvun alkupuolella. Sen toinen heikkous on Jeesuksen paluu kahdessa vaiheessa: ensin ylöstempauksessa ja toiseksi ahdistuksen ajan lopussa. Raamatussa ei ole tällaista selvää kaksijakoisuutta Jeesuksen paluun suhteen.

Sen lisävaikeutena on, että ahdistuksen aikana pyhiä elää maan päällä (Ilm. 13:7 ja 20:9). Teorian kannattajien vastaus tähän on, että Vanhan testamentin pyhät ja ahdistuksen ajan pyhät kuuluvat eri ryhmään kuin Uuden testamentin pyhät. Ylöstempauksen hetkellä elossa olevat uskovat temmataan pois ennen ahdistuksenajan alkua, mutta ahdistuksen aikana ihmisiä pelastuu.

Sen viimeinen heikkous on, että Raamattu ei anna selvää aikajärjestystä tuleville tapahtumille. Raamattu ei opeta selkeästi, että yksi ylöstempauksen ajankohdan tulkitsemisnäkemys on muita parempi. Tämän vuoksi on monia mielipiteitä näistä tapahtumista ja kuinka niihin liittyvät ennustukset pitäisi tulkita ja sovittaa yhteen.

Read Full Post »

”Departure” (Greek ”apostasia”): Rapture or Leaving The Faith?
Complied By Dr. Gary M. Gulan, ©1986, (rev. 07), suom. SK

Tarkoittaako kreikan sana ”apostasia” (lähtö) tempausta vai uskosta luopumista? (2. Tess. 2:3)

”Mutta mitä tulee meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen tulemukseen ja meidän kokoontumiseemme hänen tykönsä, niin me pyydämme teitä, veljet, ettette anna minkään hengen ettekä sanan ettekä minkään muka meidän lähettämämme kirjeen heti järkyttää itseänne, niin että menetätte mielenne maltin, ettekä anna niiden itseänne peljästyttää, ikäänkuin Herran päivä jo olisi käsissä. Älkää antako kenenkään vietellä itseänne millään tavalla. Sillä se päivä ei tule, ennenkuin luopumus (apostasia) ensin tapahtuu ja laittomuuden ihminen ilmestyy, kadotuksen lapsi, tuo vastustaja, joka korottaa itsensä yli kaiken, mitä jumalaksi tai jumaloitavaksi kutsutaan, niin että hän asettuu Jumalan temppeliin ja julistaa olevansa Jumala. Ettekö muista, että minä, kun vielä olin teidän tykönänne, sanoin tämän teille?” (2. Tess. 2:1-5)

Johdanto: Tämä Raamatun jakso (2. Tess. 2:1-12) kirjoitettiin oikaisemaan virhe ajattelussa lopunajoista. Väärät käsitykset eli virheet olivat tunkeutuneet tessalonikalaisten elämän näkökulmaan saaden heidät äärimmäisen huolestuneiksi. Joitakin näihin jakeisiin sisältyviä totuuksia ei löydy mistään muualla Raamatusta. Nämä totuudet ovat avain ymmärtää suurta osaa tulevista tapahtumista. Tässä kontekstissa Paavali rajasi ”lähdön” (kreikan ”apostasia”) lopunaikojen tapahtumaksi. Oliko tämä lähtö, Antikristuksen saapuminen, uskon jättäminen, vai seurakunnan kokoaminen Herran tykö?

Voisi melkein uskoa, että nyt uskosta on lähtemässä suuri ryhmä, kun seurakunnissa tapahtuu muutoksia sellaisten modernien liikkeiden kautta kuin ”etsijäherkät seurakunnat” ja ”esiintuleva kirkko”. Kristityt eivät ole ”verille asti tehneet vastarintaa, taistellessaan syntiä vastaan”, kuten heprealaiskirjeen kirjoittaja toteaa (Hepr. 12:4), vaan he rakastavat, kuten Paavali sanoo, “enemmän nautintoja kuin Jumalaa” (2. Tim. 3:4, Raamattu Kansalle). Epäilemättä, jos seurakunta jatkaa itsensä rakentamista tähän malliin, niin ”luopumus” on väistämätön.

Johtuen petoksesta ja väärästä opetuksesta monet väärät uskonnot ja kultit ovat ”luopuneet” kristinuskosta johonkin erilaiseen, kuin mitä Jumala tarkoitti. Nämä ryhmät ovat epäämättä tulleet ”luopioiksi”. Voimme oppia, että uskollisuus Jumalan sanalle liittyy suoraan Kristuksen puhtauteen ja läheisyyteen Kristuksen kanssa ja siten ”luopumuksen” välttämiseen.

Mitä sana ”luopumus” (kreikan apostasia) jakeessa 2. Tess. 2:3 merkitsee suhteessa lopunaikoihin?

Näkemykset ”luopumuksesta” jakeessa 2. Tess. 2:3

Kaikki tässä jaksossa (2. Tess. 3:1-12) on kahden päätapahtuman laajentamista:

  1. nyt vielä pidättävän poistaminen ja
  2. Saatanan ihmisen eli laittoman, manifestoituminen.

On olemassa neljä päänäkemystä koskien sitä, mitä ”lähtö” (kreikan apostasia) tarkoittaa jakeessa 2. Tess. 2:3.

(1.) Yksi ja sama tapahtuma: ”Kapina” (eli ”luopumus”) ja Antikristuksen ”ilmestyminen” ovat sama. Antikristus perustaa valtakuntansa, joka on suora kapina Jumalan hallinnalle. Koska Antikristus pettää monet ja yhdistää monet vastustamaan Jumalaa, niin nämä kaksi tapahtumaa on liitetty yhteen samaa merkitsevinä. Tällä kannalla olivat Krysostomus, Augustinus, James Moffatt, James Price, Luder Whitlock, Charles Wananmaker ja Robert Culver.

(2.) Kapina: tämä tarkoittaa laaja-alaista poliittista, tai sotilaallista ”kapinaa” (eli ”luopumusta”) Jumalaa vastaan. Tavallisesti se nähdään tapahtuvan juuri ennen toista tulemusta, mutta se voisi tapahtua myös ahdistuksen alussa. Tämä kapina on Jumalaa vastaan (joko luotu Luojaa vastaan tai juutalainen Jumalaa vastaan). Tätä kannattivat H. A. A. Kennedy, A. L. Moore, I. Howard Marshall, Leon Morris, Robert Thomas, William Hendricksen, David Williams, John Stott, F. F. Bruce ja muutamat muut.

(3.) Uskon hylkääminen: tämä tarkoittaa lopunajan uskonnollista ”hylkäämistä” (so. ”luopumusta”) eli ”loikkausta” uskosta. Se tarkoittaa aikaisemmin tunnustamansa kannan harkittua hylkäämistä. Se on vetäytyminen aikaisemmasta liitosta Jumalan kanssa. Tähän näkemykseen kuuluu useita pienempiä ja tarkempia näkemyksiä sen suhteen, kuka se on, joka hylkää uskonsa (seurakunta ahdistuksen edellä, vai Israel toisen tulemuksen edellä). Tätä näkemystä kannattivat Jean Calvin, William Eerdman, W. E. Vine, J. B. Lightfoot, C. F. Hogg, D. Edmond Hiebert, Donald Bloesch, Marvin Rosenthal, Lewis Sperry Chafer, A. T. Robertson, Charles Ryrie, Robert Thomas, Timothy LaHaye, Louis Berkhof ynnä monet muut. Tämä näkemys tuli ensimmäisen kerran esiin, kun Raamatusta tehtiin kuningas Jaakon käännös (KJV) vuonna 1611.

(4.) Tempaus: Tämä viittaa ”lähtöön” (so. ”luopumukseen”) eli äkilliseen seurakunnan tilalliseen poistamiseen olemaan Herran kanssa ennen laittomuuden ihmisen ja Ahdistuksen tulemista. Syy, että uskovat saattoivat olla lohdutettuja ”eikä järkytettyjä” (2:2), on, että he ovat siinä vaiheessa ”lähteneet” maan päältä ja ovat yhdessä Herran kanssa ennen laittomuuden ihmisen pahaa toimintaa. Ahdistus ei voi alkaa maan päällä eikä laiton ilmestyä ennen kuin seurakunta ”lähtee” maan päältä. Tätä näkemystä kannattivat J. S. Mabie, Allan MacRae, Stanley Ellisen, Gordon Lewis, E. Schuyler English, J. Dwight Pentecost, John Walvoord, H. Wayne House, Kenneth Wuest, and Richard Reiter.

Ongelma, joka seuraa siitä, että sana ”apostasia” käännetään ”luopumukseksi” jakeessa 2. Tess. 2:3

Minulla on useita ongelmia

  1. kääntää kreikan sana apostasia jakeessa 2. Tess. 2:3 englannin ilmaisulla ”falling away” (luopumus) ja
  2. tehdä tästä ”luopumuksesta” ”uskon hylkääminen” eli ”luopuminen uskosta”.

(1.) Kieliopin sääntöjen perusteella on olemassa yksi englannin sana, joka ”kirjaimellisesti” vastaa kutakin kreikan sanaa. Myös kieliopin sääntöihin perustuen ”konteksti” paljastaa tuon kreikan sanan merkityksen ja soveltamisen. Sana ”departure” (lähtö) vastaa parhaiten kreikan sanaa ”apostasia”. Kreikan sanan ”apostasia” kääntäminen englannin sanalla ”apostasy” (luopumus) on translitteraatio eikä mikään todellinen ”kirjaimellinen” käännös. Kreikan sanan ”apostasia” kääntäminen englannin sanoilla ”falling away” on interpolaatio kreikankielestä, käännös, joka heijastaa tulkintaa.

(2.) Ongelma englannin sanassa ”apostasy” (luopumus) on, että se on alkanut merkitä jotakin vähän erilaista ja vähän syvempää kuin kreikan sana ”apostasia”. Käännettäessä kreikan sanaa ”apostasia” englanninkieleen, on parasta kääntää se sanalla ”departure” (lähtö) ja antaa kontekstin paljastaa sen merkitys.

(3.) Käsiteltävänä olevassa asiassa kreikan sana ”apostasion” tarkoittaa ”lähtö” eikä ”luopuminen uskosta”. Matteus ja Markus käyttävät tätä sanaa (”apostasion”) kuvailemaan ”erokirjaa” (Matt. 5:31; Mark. 10:4). Sana ”apostasion” tarkoittaa kirjaimellisesti ”lähtö, ero” ja konteksti tekee sen ”lailliseksi lähdöksi avioliittosopimuksesta”. Jos sanalle ”apostasion” annetaan uskosta luopumisen merkitys, se tekisi kaikki ”avioerot” hengelliseltä kannalta mahdottomiksi hyväksyä ja synniksi, koska ”ero” olisi sama kuin ”luopuminen” kristillisestä uskosta.

(4.) Monet kääntäjät ja kommentaattorit ovat tehneet kreikan sanan ”apostasia” (”lähtö”, Apt. 21:21; 2. Tess. 2:3) samaksi kuin kreikan sana ”aphistemi” (”lähtö”, Apt. 12:10; 15:38; 19:9; 22:29; 2. Kor. 12:8; 1. Tim. 4:1; 6:5; 2. Tim. 2:19; Hepr. 3:12). He ovat tehneet sen saadakseen jakeen 2. Tess. 2:3 sanan ”lähtö” läheisemmin liitetyksi ”luopumiseen uskosta”. Nämä kreikan sanat ovat kuitenkin erilaisia ja konteksti paljastaa, mitä ”lähtö” todella on.

(5.) Englanninkielinen käännös ”falling away”, joka antaa käännökselle selittävämmän ”uskon jättämisen” merkityksen, tuli esiin ensimmäisen kerran tuotettaessa KJV-käännöstä (King James Version) vuonna 1611. Beza, Geneva Bible -käännöskomitean jäsen, muutti perinteisen sanan ”lähtö” (kreikan ”apostasia”) kääntämisen uusiksi vaihtoehtoisiksi ja selittäviksi sanoiksi ”falling away”. Wycliff Bible (1384), Tyndale Bible (1526), Coverdale Bible (1535), Breches Bible (1576), Beza Bible (1583) ja Geneva Bible (1608) kaikki käyttivät sanaa ”departure” käännöksenä kreikan sanalle ”apostasia.”

(6.) Beza’n vaikutus KJV:n uuteen selittävään sanan ”luopumus” kääntämiseen jakeessa 2. Tess.2:3 vaikutti suurimpaan osaan myöhempiä käännöksiä. Pane merkille käännökset, jotka seuraavat sanan ”apostasia” selittävää kääntämistä. NIV – ”rebellion” (kapina); NRSV – ”rebellion”; Goodspeed – ”rebellion;” RSV – ”rebellion”; Moffat – rebellion”; Phillips – ”rejection”; Jerusalem Bible – ”great revolt” (suuri kapina); Williams – ”great revolt”; Berkeley – ”apostasy” (luopumus); ASV – ”falling away” (luopumus); ja NKJV – ”falling away”.(7.) Beza’n vaikutus ei vaikuttanut vain käännöksiin, vaan myös kreikan sanakirjoihin. Tärkeimmät kreikan sanakirjat tekivät ilmaisusta (falling away) tärkeimmän määritelmän kreikan sanalle ”apostasia”, mutta kuitenkin edelleen huolellisesti antoivat sanan ”departure” toisena merkityksenä.

  1. Liddell and Scott. Tämä klassinen kreikan sanakirja, joka paljastaa sanojen normaalin käytön ennen UT:n kirjoittamisen aikaa, antaa merkityksen ”departure or disappearance” (lähtö tai katoaminen) mahdollisena sanan ”apostasia” merkityksenä.
  2. Arndt and Gingrich. Tämä kreikan sanakirja antaa esimerkkejä sanan käytöstä UT:n aikana. He paljastavat ajatuksen ”luopua vaatimuksesta” sanalle ”apostasion”, mikä pohjimmiltaan on ”lähtö”. He myös paljastavat, että monet siihen liittyvät sanat viittaavat käsitteeseen ”lähtö”.
  3. Moulton and Milligan. He antavat useita esimerkkejä UT:n ajan ”koine”- kreikassa verbistä ”afistemi” (samaa alkuperää kuin apostasia) käytettynä samassa tilasta lähdön merkityksessä.
  4. Lampe. Tämä patristinen kreikan sanakirja, joka paljastaa sanojen normaalin käytön aina UT:n kirjoittamisen jälkeiseen aikaan saakka, antaa sanalle ”apostasia” mahdollisen merkityksen ”lähtö”.
  5. Kittel. Sana apostasia ja sen sukulaissanat voivat sisältää tilaan liittyvän merkityksen, poistaa joko tilasta tai tilan tai suhteen kontekstista. (The word apostasia and its cognates can carry the spatial sense, to remove either spatially or from the context of a state or relationship.)

(8.) Uskon, että oppi massiivisesta lopunajan uskosta vetäytymisestä yhdessä laittomuuden ihmisen ilmestymisen kanssa olisi mahdoton, jos tempaus tapahtuu ennen ahdistusta. Tuona lyhyenä aikana ei olisi suurta ryhmää vääriä uskovia maan päällä osallistumassa uskosta ”luopumiseen”.

(9.) Uskon, että oppia massiivisesta lopunajan uskosta luopumisen tapahtumasta ennen tempausta ei ole olemassa. Ei ole muita jakeita, jotka opettaisivat sitä. Todisteet, joilla useimmat opettajat perustelevat tätä suurta tavatonta uskosta loikkausta, ovat kyseenalaisia ja niiltä puuttuu todellinen Raamatun tuki.

(10.) Miksi Paavali käytti tempauksesta sanaa ”apostasia”? Koska ”lähtö” kreikan sanan ”apostasia” takana on ”täydellinen poistaminen eli lähtö”, niin Paavali käytti sitä kuvailemaan täsmälleen sitä, mitä tapahtuu seurakunnalle sen jättäessä maan. Seurakunta poistetaan täydellisesti.

(11.) Konteksti liittyy ”lähtöön” (”apostasia”), joka on ”tempaus” ja kytketty samaan tapahtumaan kuin ”pidättäjän pois ottaminen”, jotta ”laittomuuden ihminen” voisi ilmestyä.

Sanan ”apostasia” konteksti jakeessa 2. Tess. 2:3

(1.) Paavali yhdistää ”toisen tulemuksen” (kreikan ”parousia” eli ”tulemus” 2:1) ja ”tempauksen” (kreikan ”episunagoge” eli ”kokoontuminen” 2.1), koska ne aloittavat ja lopettavat tärkeät ohjelmat Jumalan profeetallisessa aikataulussa. Sana ”kokoontuminen” (substantiivi ”episunagoge”) on sama sana sanalle ”kanssa” (verbi ”sunago”) jakeessa 1. Tess. 4:17. Siinä on vain yksi määräävä artikkeli, joka osoittaa, että nämä kaksi tapahtumaa täydentävät toisiaan ja niillä on sama profeetallinen merkitys tulevina siirtymävaiheen tapahtumina.

(2.) Paavali esittää tessalonikalaisille juhlallisen vetoomuksen (”Mutta mitä tulee meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen tulemukseen … niin me pyydämme teitä, veljet”) koskien heidän nykyistä huolestumistaan. Hän vetoaa opilliseen totuuteen saadakseen heidät rauhoittumaan. Hän yritti korjata heidän ajattelunsa, niin että he voisivat nauttia rauhasta yhtä helposti kuin olivat kehittäneet ahdistuksensa (”ettette anna minkään hengen ettekä sanan … heti järkyttää itseänne”).

(3.) Tessalonikalaiset olivat ”järkyttyneitä” (kreikan ”saleuthenai” aoristin infinitiivi tarkoittaen ”kiihottaa, häiritä, järkyttää” kun meren vyöryvät mainingit heittelevät jotakin väkivaltaisesti) eli ”menettivät malttinsa” (kreikan ”throeisthai” preesensin imperatiivi tarkoittaen ”pelästynyt, huolestunut, itkeä ääneen”, ajatuksena olla levoton ja syösty hämmennykseen). Tessalonikalaiset olivat ”jatkuvassa järkytyksen, huolen ja ahdistuksen tilassa” (kreikan aoristin infinitiivi ja preesensin imperatiivi). Paniikki oli vallannut heidät ja ajatus välittömästä vaarasta oli heidän päällänsä.

(4.) Tessalonikalaisten hämmennys tuli ”kolmesta lähteestä” (kreikan disjunktio ”mete”, tarkoittaen ”eikä”, luo kolme syytä):

  1. ”Minkään hengen”. Joku, joka kuvitteli omistavansa profetian ja erityisen tiedon lahjan, oli kertonut heille jotakin;
  2. ”Ettekä sanan”. Siellä liikkui raportti tai huhu, jonka joku oli puhunut Paavalille koskien jotakin tapahtunutta; ja
  3. ”Ettekä kirjoitetun kirjeen.” Siellä oli erityinen kirje, jota väitettiin Paavalin kirjoittamaksi. Paavali kiistää nämä valheelliset asiat painokkaasti.

(5.) Tessalonikalaiset olivat hämmentyneitä, koska he rinnastivat nykyiset ongelmansa ”Herran päivässä” elämiseen. Se sai heidät luulemaan, että he olivat missanneet ”kokoontumisen” (so. tempauksen) ja olivat nyt ”Herran päivässä”. Heitä rohkaistiin aikaisemmin, kun heitä vainottiin, ”toisen tulemuksen” todellisuudella (2. Tess. 1:1-12). He olivat hämmentyneitä, koska odottivat rauhallista ja levollista kokemusta Herrassa, mutta sen sijaan kokivat kärsimystä ja ankaraa vainoa (1:7).

(6.) Paaval kehottaa tessalonikalaisia: ”Älkää antako kenenkään millään tavoin eksyttää itseänne” (Raamattu Kansalle). Tessalonikalaisia ”eksytettiin” eli ”vieteltiin, petettiin” (kreikan ”exapatao”) väärällä tiedolla. Se tapahtui niin ”nopeasti” (2:2 ”heti”, KJV: soon) ja se voi tapahtua ”useilla tavoilla” (jakeessa 2:3 kolme niistä).

(7.) Paavali haastaa sen, että tessalonikalaiset olisivat jo ”siinä päivässä” (toiseen tulemukseen johtavassa ajassa) viittaamalla tiettyihin tapahtumiin, joiden tulee edeltää ”toista tulemusta”. Hän totesi, että ”se päivä” (ehdollinen lauseke kreikassa), apokalyptisen tuomion päivä, ei tule, ennen kuin ”lähtö” (kreikan ”apostasia”) tulee ensin ja sitten ”laittomuuden ihminen” ilmestyy (2:3).

Tämä ”luopumus” on erityinen tapahtuma, koska on käytetty kahta sanaa, sana ”he” (kreikan määräävä artikkeli) on sanan ”luopumus” edessä tehden tästä ”luopumuksesta” erityisen tapahtuman ennen ”laittomuuden ihmisen” ilmestymistä ja sana ”ensin” (kreikan ”proton”) osoittaen, että Antikristuksen ohjelma, joka johtaa toiseen tulemukseen, ei voi toteutua, ennen kuin tämä erityinen tapahtuma tapahtuu.

(8.) Tessalonikalaisten olisi pitänyt muistaa tämä ”erityinen tapahtuma”, koska Paavali oli jo opettanut heille siitä (2:5). Tessalonikalaiskirjeissä Paavali ei puhu missään seurakunnan eikä Israelin hengellisestä uskosta ”loikkauksesta” eikä myöskään seurakunnan tai Israelin hengellisestä ”kapinasta”. Hän puhuu kuitenkin seurakunnan ”lähdöstä” (so. ”ylöstempaus”). Kristikunnan sisällä on itseasiassa aina ollut ”hengellistä loikkausta” eli ”luopumusta” (1. Tim. 4:1-3; 2. Tim. 3:1-5; 4:3-4; Jaak. 5:1-8; 2. Piet. 2; 3:3-6; Juuda). Tämä erityinen ”tapahtuma”, josta Paavali puhuu, ei vastaa mitään aikaisemmin tapahtunutta.

(9.) Tessalonikalaiset tiesivät ”Herran päivästä” (1. Tess. 5:1-3) ja seurakunnan ”ylöstempaamisesta” (kreikan ”harpadzo” käännetty ”tempaamiseksi”, engl. rapture” 1. Tess. 4:13-18). Paavali oli jo ”kertonut” (kreikan ”lego” imperfekti, tarkoittaen toistettua toimintaa menneisyydessä) heille näistä lopunajan asioista (2. Tess. 2:5).

(10.) Paavali kertoi tessalonikalaisille laittomuuden ihmisen (2:6-7) ”pidättämisestä”. Juuri nyt jokin ”pidättää” (kreikan ”katecho”) laittomuuden ihmistä. Ennen kuin tämä Joku on ”otettu pois tieltä”, mikä kirjaimellisesti käännettynä on ”otettu keskeltä” (kreikan ”ek mesou”), laittomuuden ihminen ei voi aloittaa työtänsä. Ainoa Joku, joka voi pidättää ”Saatanaa” on Jumala. Se Yksi, joka on nyt ”keskellä” ja joka täytyy ”ottaa pois keskeltä” on ”Pyhä Henki”. Pyhä Henki, joka on ”keskellä”, ”asuu pyhissä” henkilökohtaisesti, myös poistetaan tällaisesta palvelutyöstä. Koska pidättäjän poistaminen tapahtuu ennen laittomuuden ihmisen ilmestymistä, niin voimme yhdistää tempauksen tähän tapahtumaan.

Johtopäätös: Vaikka Paavali ei erityisesti käsitellyt tempauksen ajoitusta, niin tempaus liittyi asian käsittelyyn.

(1.) Jos tessalonikalaisille oli opetettu ”tempausta ennen vihaa” (ja sitä oli opetettu kohdassa 1. Tess. 4:13-18), niin he olivat mieleltään ahdistuneita, koska uskoivat, että tempaus oli tapahtunut ja he olivat jääneet ahdistukseen. Paavali oikaisi väärän käsityksen, että he olivat missanneet ”tempauksen” (”lähdön”) ja olivat nyt Herran Päivässä.

(2.) Jos tessalonikalaisille oli opetettu ”tempausta vihan jälkeen” (heille ei ollut sitä opetettu), niin Paavali olisi kertonut heille, että heidän vainoamisensa kuului asiaan ja tulee pahenemaan Antikristuksen hallinnon alaisena elettäessä.

(3.) Jos seurakunnan tempaus on ”läheinen” ja se on (2. Tim. 3:1; 1. Kor. 7:26 ”enestechien”), niin tempauksen täytyy tapahtua, ennen kuin Antikristus ilmestyy. Paavali muistutti tessalonikalaisia tästä opista. Jos näin ei olisi, niin seurakunta odottaisi ”läheisinä” tapahtumina laaja-alaista seurakunnan ”eksodusta” ihmisten jättäessä uskon ja ennemmin Antikristuksen ilmestymistä, kuin tempausta. Antikristus on jo työssä ja hänen ilmestymisensä perustuu Pyhän Hengen ”pidättävän” palvelutyön poistamiseen tempauksessa, ei ”uskosta luopumukseen” eikä ”Antikristuksen ilmestymiseen.”

(4.) ”Jumalan armo estää kristittyjä luopumasta. Jumala tekee tämän, ei tekemällä mahdottomaksi uskoville ’luopua’, vaan tekemällä varmaksi, että he eivät luovu (Joh. 10; Hepr. 6).” ”’Luopumus’ ei voi viitata kristittyihin, jotka loikkaavat uskosta.” (Erickson, 994)

(5.) On ”syntiä” tarkoittavia sanoja, jotka tarkoittavat ”kapinaa” (heprean ”pasha” ja ”marah” sekä kreikan ”apeitheia” ja ”aphistemi”). Paavali ei käyttänyt näitä sanoja, jotka kuvailevat tulevaa ”kapinaa” (1. Tim. 4:1; Hepr. 3:12, ”aphistemi”), Paavali käytti sanaa kuvailemaan ”lähtöä” (”apostasia”).

(6.) ”Paavali ei asettanut ahdistuksenjälkeistä päivämäärää tempaukselle; hän ei kertonut lukijoilleen, että he tulisivat kokemaan ’luopumuksen’ … Paavali tarkoitti pelkästään, että ’luopumus’ edeltää Herran Päivää. Koska ’luopumus’ ei ollut tapahtunut, niin Herran Päivä ei ollut voinut tulla.” (MacArthur)

Oikaisu ja lohdutus tessalonikalaisille heidän profeetalliseen väärinkäsitykseensä, että he ovat jo Ahdistuksessa, oli, että ”tempaus” tapahtuu vieden heidät pois maan koetuksista Antikristuksen käsissä.

Vaikka on hyviä tutkijoita, jotka pitäytyvät siihen, että ”apostasia” viittaa niiden joukkolähtöön eli ”luopumukseen” (konteksti negatiivinen), jotka olivat aikaisemmin osoittaneet omaavansa uskon Herraan, niin minusta näyttäisi, että tämä ”luopumuksen” tapahtuma on todellisuudessa seurakunnan ”lähtö” (konteksti positiivinen) tempauksessa. Minusta tämä näkemys sopii paremmin ensimmäisen ja toisen tessalonikalaiskirjeen ja lopunajan tapahtumien kontekstiin.

Lue myös seuraavat apostasia-aihetta käsittelevät artikkelit:

***

Tätä artikkelia tukevia kirjoja:

Are We Living In The End Times? Tim LaHaye and Jerry Jenkins, Wheaton: Tyndale, 1999, Pp. 67-78
When The Trumpet Sounds, Thomas Ice and Timothy Demy, Eugene: Harvest House, 1995, Pp. 262-444
A Greek-English Lexicon, Henry George Liddell and Henry Scott, Oxford: Oxford University, 1940, p. 218
A Patristic Greek Lexicon, G. W. H. Lempe, Oxford: Clarendon, 1961, p. 208
A Greek-English Lexicon Of The New Testament And Other Early Christian Literature, William Arndt and F. Wilbur Gingrich, Chicago: University of Chicago Press, 1958, Pp. 68, 126-127
Theological Dictionary Of The New Testament, Gerhard Kittle, Grand Rapids: Eerdmans, 1969, p. 512
The Theological Wordbook, Charles Swindoll and Roy Zuck, Nashville: Word, 2000, Pp. 18-19
The Vocabulary Of The Greek Testament, James Moulton and George Milligan, Grand Rapids: Eerdmans, 1930, p. 98
Kept From The Hour, Gerald Stanton, Miami Springs: Schoettle Pub., 1991, Pp. 292-293
Biography Of A Great Planet, Stanley Ellisen, Wheaton: Tyndale, 1975, Pp. 121-123
The Rapture Question, John Walvoord, Grand Rapids: Zondervan, 1979, Pp. 239-245
The Blessed Hope And The Tribulation, John Walvoord, Grand Rapids: Zondervan, 1976, p. 135
Re-thinking The Rapture, E. Schuyler English, Traverlors Rest: Southern Bible, 1954, p. 65
The Rapture: Pre-, Mid-, Or Post-Tribulational?” Richard Reiter, Grand Rapids: Zondervan, 1984, Pp. 32, 61, 125; 188-189; 206; 228; 249
The Bible And Future Events, L. J. Wood, Grand Rapids: Zondervan, 1973, Pp. 87-88
The Last And Future World, James Montgomery Boice, Grand Rapids: Zondervan, 1974, Pp. 42-43
”The Rapture – Precisely When?” Kenneth Wuest, Bibliotheca Sacra, Jan-Mar, 1957, Pp. 64-67
”Biblical Evidence for Pretribulationism,” Gordon Lewis, Bibliotheca Sacra, 1968, Pp. 217-218
”Apostasy,” I. H. Marshall, The Zondervan Pictorial Encyclopedia Of The Bible, Grand Rapids:Zondervan, Vol. 5, p. 216
”Apostasy,” James Price and Luder Whitelock, Baker’s Encyclopedia Of The Bible, Walter Elwell, Grand Rapids: Baker, 1988, Vol. 1, Pp. 130-131
Understanding Christian Theology, Charles Swindol and Roy Zuck, Nashville: Thomas Nelson, 2003, Pp. 374
Christian Theology, Millard Erickson, Grand Rapids: Baker, 1985, Pp. 573, 989-997
Systematic Theology, A. H. Strong, Valley Forge: Judson, 1976, Pp. 884-885
Systematic Theology, Robert Culver, Great Britian: Mentor, 2005, Pp. 771-772, 1123-1124, 113-1135
Systematic Theology, Lewis Sperry Chafer, Dallas: Dallas Seminary Press, 1948, Vol. VII, Pp.17-19
Basic Theology, Charles Ryrie, Wheaton: Victor, 1986, Pp. 461-462
Dictionary Of New Testament Theology, Colin Brown, Grand Rapids: Zondervan, 1979, Vol. 1, Pp. 606-608
Baker’s Dictionary Of Theology, Everett Harrison, Grand Rapids: Baker, 1960, p. 57
Ellicott’s Commentary On The Whole Bible, Charles Ellicott, Grand Rapids: Zondervan, 1981, Vol. VIII, P. 154
Gill’s Commentary, John Gill, Grand Rapids: Baker, 1854, Vol. VI, P. 574
Greek Text Commentaries, John Eadie, Grand Rapids: Zondervan, 1977, Vol. 5, Pp. 253-268
1 & 2 Thessalonians, D. Edmond Hiebert, Chicago: Moody, 1971, Pp. 324-341
1 & 2 Thessalonians, John MacArthur, Chicago: Moody, 2002, The MacArthur New Testament Commentary, Pp. 263-274
1 & 2 Thessalonians, F. F. Bruce, Waco: Word, 1982, Word Biblical Commentary, Vol. 45, Pp.163-171
The First And Second Epistles To The Thessalonians, Leon Morris, Grand Rapids: Eerdmans, 1959,
The New International Commentary On The New Testament, Pp. 213-224
1 & 2 Thessalonains, Robert Thomas, Grand Rapids: Zondervan, 1978, The Expositor’s Bible Commentary, Vol. 11, Pp. 317-324
Commentary on 1 & 2 Thessalonians, Charles Wanamaker, Grand Rapids; Eerdmans, 1990, Pp. 242-264
The Bible Knoweldge Commentary, John Walvoord and Roy Zuck, Wheaton: Victor, 1983, Pp. 717-718
Unger’s Bible Dictionary, Merrill Unger, Chicago: Moody, 1974, p. 72
Nelson’s Illustrated Bible Dictionary, Herbert Lockyer, Nashville: Nelson, 1986, p. 78
Seven Signs Of The End Times, Mark Hitchcock, Sisters: Mulnomah, 2002, Pp. 81-93
The Second Coming, John MacArthur, Wheaton: Crossway Books, 1999, Pp. 53-56

Read Full Post »

Getting Close
By Daymond Duck 9.12.2018, suom. SK

On murheellista, että suurin osa maailmaa on pimeydessä, mutta monet Raamatun profetian tutkijat uskovat, että olemme lähestymässä Jeesuksen paluuta tempaamaan seurakuntansa.

Seuraavassa joitakin mielenkiintoisia asioita, jotka ovat tapahtuneet hiljattain:

Ensiksikin monet uskovat, että Ahdistuksen aikana tapahtuu globaali taloudellinen romahdus.

Marraskuun 29. päivänä 2018 raportoitiin, että Amerikan kansallisen velan korko tekee 1,5 miljardia dollaria päivässä; sen odotetaan kasvavan ja asiantuntijat varoittavat, että se on kestämätöntä.

Toiseksi Raamatun mukaan Israel tulee viimeisinä päivinä ja vuosina takaisin olemassa olevaksi ja omistaa suuren varallisuuden (hopeaa, kultaa, karjaa ja tavaroita) ja Venäjä, Iran ym. pyrkivät varastamaan sen (Hes. 38:8, 13, 16).

Juuri ilmoitettiin, että Israel on allekirjoittanut sopimuksen Italian, Kreikan ja Kyproksen kanssa laskea meren pohjaan 2000 kilometriä putkilinjaa pumppaamaan Eurooppaan luonnonkaasua 20 miljardia kuutiometriä vuodessa.

Se parantaa Israelin taloutta ja vahingoittaa Venäjän ja Iranin talouksia.

Kolmanneksi Raamatun mukaan mikään Israelia vastaan nostettu ase ei menesty.

Alkaen maaliskuun lopussa ja jatkuen aina marraskuun alkuun Gazan terroristit lähettivät Israeliin palopommein varustettuja leijoja ja ilmapalloja, jotka polttivat satoja hehtaareja viljapeltoja ja metsiä. Maa jäi tuhkan peittämäksi. Nyt on kuitenkin alkanut sataa, laitumet vihertävät ja viljelijät kylvävät peltoja uudelleen. Jumala on nopeasti palauttamassa kaiken tuhoutuneen.

Neljänneksi marraskuun 29. päivänä 2018 haastateltiin radiossa juutalaista rabbi Mendel Kessin’ia, joka on lopunaikojen tunnustettu asiantuntija. Seuraavassa joitakin asioita, jotka tämä juutalainen rabbi mainitsi:

“Olemme hyvin lähellä loppua”; ”Jumala näyttää kiirehtivän loppua”; ”olemme todistamassa prosessia, joka tuo Messiaan”; Messias saapuu ”10 vuoden sisällä, ehkä ennemmin”; ”Kun pyhyys on tulossa, niin pahuus ja korruptio voimistuvat ja yrittävät pysäyttää vanhurskauden tulon”; ”Israelin arvostuksessa on tapahtumassa uskomaton nousu kansakuntien keskuudessa”; Israelin nousu on ”messiaanisen ajan alku”; Saatana yrittää tuhota Israelin, koska ”pahuutta uhkaa sen loppu ja hyvän tuleminen”.

Ymmärrän, että tämä juutalainen profetia-asiantuntija sanoi, että Israelin paluu ja uskomaton kasvu ynnä suuri Israelin vastustus tarkoittavat, että aikakauden loppu on lähellä. Messiaan paluu käsittelemään paha ja vahvistamaan hyvä on uhka Saatanalle. Saatana kasvattaa pahuutta maan päällä, koska toivoo voivansa tuhota Israelin ja estää Israelin Messiaan paluun.

Kun rabbi puhuu siitä, että Jumala kiirehtii loppua tuodakseen Messiaan ja perustaakseen messiaanisen ajan, hän puhuu tapahtumasta, jota kristityt kutsuvat Toiseksi Tulemukseksi (ei tempaukseksi) ja tuhatvuotiseksi valtakunnaksi, mutta ajatus, että tämä tapahtuisi alle 10 vuodessa, on kiehtova.

Se on ilmeisesti hänen mielipiteensä, ei jotakin, jonka Raamattu sanoo.

Ajattele kuitenkin tätä: Israel on 70 vuotta vanha ja 10 vuoden päästä 80.

Mooseksen rukous sanoo: Meidän elinpäivämme ovat seitsemänkymmentä vuotta taikka enintään kahdeksankymmentä vuotta; ja parhaimmillaankin ne ovat vaiva ja turhuus, sillä ne kiitävät ohitse, niinkuin me lentäisimme pois(Ps. 90:10).

Jotkut profetian opettajat ajattelevat, että sukupolvi on 70-80 vuotta ja että tämä nykyinen sukupolvi voisi olla viimeinen sukupolvi (Matt. 24:32-34).

Viidenneksi Antikristuksen identiteettiä ei paljasteta ennen tempausta, mutta ystäväni Sally Plemons lähetti minulle joitakin tietoja, joita päätin laittaa eteenpäin joka tapauksessa. Ne koskevat miestä nimeltä Emmanuel Macron ja sitä, että siitä on 70 vuotta, kun Israelista tuli valtio.

Immanuel on yksi Jeesuksen nimistä (Jes. 7:14). Se tarkoittaa ”Jumala meidän kanssamme”. Macron’n etunimi on Emmanuel. Merriam–Webster-sanakirjan mukaan macron on merkki (ja kaikki profetian opettajathan tietävät Pedonmerkistä).

Jeesus on maailman Pelastaja. Economist-lehti laittoi Emmanuel Macron’n kuvan kesäkuun 17. päivän 2017 numeron kanteen kysyen, josko hän olisi Euroopan pelastaja?

Jeesus käveli veden päällä. Economist-lehden kuvassa Emmanuel Macron kävelee veden päällä. Antikristus nousee valtaan Euroopassa ja Emmanuel Macron on eurooppalaisen valtion (Ranska) presidentti.

Antikristus johtaa maailmanhallitusta ja Emmanuel Macron vaatii maailmanhallitusta (Ranskassa on nyt väkivaltaisia mielenosoituksia, koska hän asettaa globalistisen eliitin toiveet Ranskan kansalaisten toiveiden edelle).

Antikristuksen nimen luku on 666 ja Emmanuel Macron juhli valintaansa puhuen Louvre’n museolla, jossa on 666 lasilevystä rakennettu pyramidi.

Ahdistuksen aika alkaa, kun Antikristus vahvistaa Lähi-idän rauhansopimuksen ja Emmanuel Macron sanoi hiljattain, että ellei presidentti Trump julkaise Lähi-idän rauhansopimustaan seuraavien muutamien viikkojen aikana, niin hän esittää oman Lähi-idän rauhansopimuksensa.

Antikristuksella on armeija lähteä voittajana voittamaan ja Emmanuel Macron on vaatinut EU:n armeijan luomista.

Antikristus johtaa 10 kuningasta (10 varvasta tai 10 sarvea; Dan. 7:23-24) ja Emmanuel Macron kehottaa 10 valtiota yhdistämään asevoimansa.

Antikristus väittää olevansa Kristus, mutta ei välitä isiensä jumalasta (Dan. 11:37). Emmanuel Macron sanoo olevansa katolinen, mutta ei salli uskonnon vaikuttaa Ranskan moraaliin tai lakeihin.

Pre-trib-profetiaan [tempaus ennen vaivanaikaa] uskovat odottavat Kristuksen tulemusta tempaamaan seurakuntansa, eivät Antikristuksen nousua, mutta monet evankelikaaliset kristityt eivät usko sattumiin ja minä mietin, josko Jumala yrittää sanoa meille jotakin, vai mitä?

Onko Emmanuel Macron Antikristus, vai levittääkö Jumala vain Sanaa Antikristuksesta? [Asiasta tarkemmin artikkelissa Voisiko Emmanuel Macron olla Antikristus?]

Prophecy Plus Ministries, Inc.
Daymond & Rachel Duck
duck_daymond@yahoo.com

 

Read Full Post »

What Will Happen After the Rapture? (Part II)
The Prophetic Explorer, suom. SK

Tämä on jatkoa artikkelille Mitä tapahtuu tempauksen jälkeen? Osa 1

“Mutta sinä, Daniel, lukitse nämä sanat ja sinetöi tämä kirja lopun aikaan asti. Monet sitä tutkivat, ja ymmärrys lisääntyy.” (Dan. 12:4)

Danielille annettiin välähdys tulevaisuuteen, mutta hän ei ymmärtänyt, mitä hänen näkemänsä asiat tarkoittivat. Hän yritti saada Jumalalta vastausta, mutta se pidätettiin häneltä. Jumala sinetöi sen lopun aikaan saakka. Eikä ole epäilystä siitä, että olemme tuossa ajassa juuri nyt. Näin ollen ymmärryksemme estäviä sinettejä tietyistä profetioista ollaan poistamassa. Miten mielenkiintoisessa ajassa me elämmekään!

“Mutta kun Herra näki, että ihmisten pahuus oli suuri maan päällä ja että kaikki heidän sydämensä aivoitukset ja ajatukset olivat kaiken aikaa ainoastaan pahat” (1. Moos. 6:5).

Yksi suurista läpimurroista näiden lopun aikojen ymmärryksessäni tuli perusteellisen 1. Moos. 6. luvun tutkimisen kautta. Menneinä aikoina, kun pyhäkoulunopettajat ja pastorit puhuivat vedenpaisumuksesta, he aina keskittivät huomionsa tähän 5. jakeeseen Jumalan syynä tuomiolle. Ihmisen pahuus oli kyllä todella suuri, mutta heidän tietämättään tämän pahuuden erityispiirteet on esitetty edellisissä jakeissa, joihin kohta kaivaudumme.

“Sillä niinkuin oli Nooan päivinä, niin on Ihmisen Pojan tulemus oleva. Sillä niinkuin ihmiset olivat niinä päivinä ennen vedenpaisumusta: söivät ja joivat, naivat ja naittivat, aina siihen päivään asti, jona Nooa meni arkkiin, eivätkä tienneet, ennenkuin vedenpaisumus tuli ja vei heidät kaikki; niin on myös Ihmisen Pojan tulemus oleva.” (Matt. 24:37-39)

Luvussa Matt. 24 Jeesus viittaa yhteyteen vedenpaisumusta edeltävän ajan ja näiden lopunaikojen välillä, joita elämme. Hän paljastaa meille massojen täydellisen tietämättömyyden juuri ennen kuin vedenpaisumus sinetöi heidän kohtalonsa. Raamattu sanoo, että Nooa oli vanhurskauden saarnaaja (2. Piet. 2:5) ja silti Kristus selvästi sanoi, että he ”eivät tienneet”, mitä oli tapahtumassa. Se panee kysymään: Miksi? Miksi Nooa ‘vanhurskauden saarnaaja’ ei varoittanut heitä, että vedenpaisumus oli tulossa?

Sanasta voimme nähdä, että armollinen Jumalamme aina käsittelee tottelemattomuutta toisella kahdesta tavasta. Hän joko lähettää airuen kehottamaan ihmisiä parannukseen, ennen kuin Hänen vihansa päästetään irti, tai Hän tekee järjestelyjä viedäkseen palvelijansa turvaan etukäteen. Hän esimerkiksi lähetti Joonan Niiniveen ja kaksi enkeliä pelastamaan Lootin ja hänen perheensä Sodomasta, mutta ketään ei lähetetty varoittamaan maailmaa lähestyvästä vedenpaisumuksesta. Miksi Jumala ei käskenyt Nooaa varoittamaan heitä? Koska Sodoman ja Gomorran lailla heidän katsottiin olevan lunastuksen ulkopuolella ja näin ollen ei ollut mitään syytä varoittaa heitä!

Miksi Jumala hukutti maan?

Yksi niistä asioista, jonka voimme panna merkille Raamatussa, on se tärkeys, jonka Jumala aina antaa sille, että huolellisesti esittelee jokaisen henkilön nimen sukupuussa, josta Jeesus Kristus polveutuisi. Genesis 5 käy läpi koko sukuluettelon Aadamista Nooaan, mutta sitten luvussa 6 kerrotaan vakavasta ongelmasta:

“Kun ihmiset alkoivat lisääntyä maan päällä ja heille syntyi tyttäriä, huomasivat Jumalan pojat ihmisten tyttäret ihaniksi ja ottivat vaimoikseen kaikki, jotka he parhaiksi katsoivat. Silloin Herra sanoi: ‘Minun Henkeni ei ole vallitseva ihmisessä iankaikkisesti, koska hän on liha. Niin olkoon hänen aikansa sata kaksikymmentä vuotta.’ Siihen aikaan eli maan päällä jättiläisiä, ja myöhemminkin, kun Jumalan pojat yhtyivät ihmisten tyttäriin ja nämä synnyttivät heille lapsia; nämä olivat noita muinaisajan kuuluisia sankareita.” (1. Moos. 6:1-4)

Jae 5 kyllä sanoo selvästi, että Jumala päätti tuhota koko ihmiskunnan kahdeksaa lukuun ottamatta ihmisten ja heidän sydäntensä ajatusten suuren pahuuden vuoksi, mutta edellisissä neljässä jakeessa annetaan nimenomainen syy tälle täydelliselle tietämättömyydelle Jumalan laista. Ihmiskunta oli näet peruuttamattomasti saastunut ja kaikki sukupuut tulleet ‘käärmeen siemenen’ tahraamiksi, kun langenneet enkelit parittelivat ihmisten tyttärien kanssa.

“Ja Herra Jumala sanoi käärmeelle: Koska tämän teit, kirottu ole sinä kaikkien karjaeläinten ja kaikkien metsän eläinten joukossa. Vatsallasi sinun pitää käymän ja tomua syömän koko elinaikasi. Ja minä panen vainon sinun ja vaimon välille ja sinun siemenesi ja hänen siemenensä välille; se on polkeva rikki sinun pääsi, ja sinä olet pistävä sitä kantapäähän.” (1. Moos. 3:14-15)

Nämä pariutumiset tuottivat Goljatin kaltaisia olentoja, jotka fyysisesti olivat jättiläisiä, mutta hengellisesti heillä ei ollut ihmisen sielua eikä näin ollen halua noudattaa Jumalan käskyjä. He eivät voineet pelastua, vaikka olisivat halunneet, koska eivät olleet edes ihmisiä! Vain ihmiset näet voivat päästä taivaaseen. Nooa toisaalta oli ‘aikalaistensa keskuudessa hurskas ja nuhteeton’ (1. Moos. 6:9 KJV). Se tarkoittaa, että hänen sukupuunsa maan päällä ainoa, jota käärmeen siemen (jättiläiset) ei ollut saastuttanut. Tässä asiat käyvät hyvin oudoiksi, koska tieteistaru (sci-fi) ja todellisuus ovat tulossa yhteen!

Vanhempi väki ehkä muistaa kirjan (ja elokuvan) nimeltä Chariots of the Gods, joka väittää, että ihmiskunta on todellisuudessa muukalaisten maan päällä siittämä ja että he säännöllisesti palaavat tarkistamaan tilannetta ja auttaakseen meitä kehittymään. Tämä on aiheena myös Discovery-kanavan sarjassa Ancient Aliens kuten myös sarjan In Search of … ja monien muiden sci-fi TV-ohjelmien ja elokuvien juonien episodeissa. Osana näitä taruja meille kerrotaan, että nämä ns. muukalaiset toivat mukanaan pitkälle kehitettyä teknologiaa. Tämän todisteeksi meille näytetään tiettyjä tekeleitä, jotka näyttävät esittävän avaruusaluksia, helikoptereita ja muita kehittyneitä matkustamisen keinoja. Meille kerrotaan, että nämä super-älykkäät olennot olivat myös vastuussa tietotaidon antamisesta ihmisille rakentaa sellaisia rakenteita, kuin pyramidit ja jopa muinaiset paristot, joita heidän oletetaan käyttäneen metallin pinnoittamiseen.

Miksi kaikki tämä tieteistaru? Voisiko olla olemassa salainen syy, että tämän lajin viihdettä esitetään maailmalle? Vastaus on jotakin, jota kutsutaan ‘ennakoivaksi ohjelmoinniksi / aivopesuksi, ehdollistamiseksi’ (predictive programming). Tällaista infoa on koodattu meille jo hyvinkin yli 100 vuotta fiktion muodossa. Vuonna 1902 elokuva A Trip to the Moon (Matka kuuhun) häikäisi yleisöjä silloin mielettömällä idealla avaruusmatkailusta. Ajattele kaikkia niitä vempaimia, jotka ensin olemme nähneet kirjoissa ja elokuvissa ja joista myöhemmin tuli todellisuutta. Dick Tracy’n rannekellosta James Bond’in puheen tunnistimeen se vaatii vain pienen havaintomme säätämisen, että scifistä tulee meille uusi todellisuus. Maailmaa yleensä valmistetaan näitä mahdollisuuksia varten tieteiskirjallisuuden varjolla, niin että kun tämä saatanallinen juoni paljastetaan, meidät on jo täysin indoktrinoitu hyväksymään se.

“Mutta ne miehet, jotka olivat käyneet hänen kanssaan siellä, sanoivat: Emme me kykene käymään sen kansan kimppuun, sillä se on meitä voimakkaampi. Niin he saattoivat israelilaisten keskuudessa pahaan huutoon sen maan, jota olivat olleet vakoilemassa, sanoessaan: Se maa, jota olemme kierrelleet ja vakoilleet, on maa, joka syö omat asukkaansa; ja kaikki kansa, jota me siellä näimme, oli kookasta väkeä. Näimmepä siellä jättiläisiäkin, Anakin jättiläisheimon jälkeläisiä, ja me olimme mielestämme kuin heinäsirkkoja; sellaisia me heistäkin olimme.” (4. Moos. 13:31-33)

Kuinka tämä kaikki on selitettävissä? Onko siellä todella muukalaisia? Yhdellä sanalla. Ei. Ellet ole jo tajunnut yhteyttä, niin nämä kirjoittajat eivät kuvaile muukalaisia, vaan Genesiksen kuudennen luvun jättiläisiä! Ne olivat ihmisen kaltaisia olentoja, joissa langenneiden enkeleiden henget ruumiillistuivat. Mistä ihmisen tieto on peräisin? Minun mielestäni todisteet viittaavat selvästi henkimaailmaan. Alkaen Eedenin paratiisista Saatana on houkutellut ihmistä tuhoon käyttäen syöttinä tietoa. Tieto on lisääntynyt eksponentiaalisesti, kun ihmiselle annettiin taitoja tehdä koneita alkaen painokoneesta aina ihmisen genomin muokkaamiseen. Voimme nähdä tämän ilmeisenä hiljattaisessa CBS:n sarjassa “Strange Angel”, jossa meille selvästi osoitetaan, että Jack Parsons sai läpimurtoideansa rakettimoottoreiden rakentamiseksi suoraan omistautumisensa kautta Thelema’lle, joka on erityinen Aleister Crowley‘n luoma satanismin laji.

“Taas oli taistelu Gatissa. Siellä oli kookas mies, jolla oli kuusi sormea kummassakin kädessä ja kuusi varvasta kummassakin jalassa, yhteensä kaksikymmentä neljä; hänkin polveutui Raafasta (KJV: and he also was born to the giant).”  (2. Sam. 21:20)

Kaikki nämä olennot, joita kutsumme muukalaisiksi, ovat sieluttomia humanoideja, joita demonit hallitsevat aivan kuten Goljatia. Nämä ‘muukalaiset’ kehottavat meitä ottamaan pedonmerkin, koska se on seuraava askel ihmiskunnan evoluutiossa. He muka palasivat auttamaan meitä seuraavan evoluutioaskelen ottamisessa. Tuhannet kiitokset, toverit!

On tuleva paljastuspäivä ja uskon, että se sattuu yhteen kristittyjen joukkokatoamisen kanssa seurakunnan tempauksessa. Se tullaan selittämään, että meidät oli vietävä pois uudelleenkoulutukseen. Tämän Jumala näytti minulle 1980-luvulla, mutta epäuskoisuudestani johtuen en aluksi hyväksynyt sitä. Vei vuosien tutkimuksen, että se lopulta valkeni minulle ja ymmärsin, että tempaus todella tullaan selittämään muukalaisten suorittamana joukkosieppauksena. Jumala muistutti minua, että Hän näytti tämän minulle 30 vuotta sitten. Olisi pitänyt heti kuunnella.

Tultuani tietoiseksi tästä tempausta koskevasta totuudesta järkytyin huomatessani, että on miljoonia muita, jotka uskovat täsmälleen samalla tavalla! Keitä he ovat? Kerron sen teille osassa kolme. Pysykää kuulolla…

Read Full Post »

2Th 2:3 Pretribulation Rapture departure or apostasy from the faith?
By Don Koenig, 22.10.2018, suom. SK

Kohdassa 2. Tess. 2:3 Paavali sanoo selvästi, että Kristuksen päivä ei tule, ennen kuin kaksi asia tapahtuu. Tapahtuu apostasia, jota seuraa laittomuuden ihmisen ilmestyminen.

2. Tess. 2:1 Mutta mitä tulee meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen tulemukseen ja meidän kokoontumiseemme hänen tykönsä, niin me pyydämme teitä, veljet,

2. Tess. 2:2 ettette anna minkään hengen ettekä sanan ettekä minkään muka meidän lähettämämme kirjeen heti järkyttää itseänne, niin että menetätte mielenne maltin, ettekä anna niiden itseänne peljästyttää, ikäänkuin Herran päivä jo olisi käsissä.

2. Tess. 2:3 Älkää antako kenenkään vietellä itseänne millään tavalla. Sillä se päivä ei tule, ennenkuin luopumus ensin tapahtuu ja laittomuuden ihminen ilmestyy, kadotuksen lapsi,

Luopumukseksi käännetty sana (KJV: falling away) on kreikan sana apostasia. Raamatun kääntäjät ovat valitettavasti kääntäneet tämän kreikan sanan englannin sanalla apostasy, joka tarkoittaa ”langeta pois” (fall away), kuten uskosta luovuttaessa. Sana apostasia itseasiassa tarkoittaa fyysistä lähtöä jonkun tai jonkin luota. Myös sanat se päivä ei tule ovat kursiivilla englantilaisissa käännöksissä, koska näitä sanoja ei ole kreikkalaisessa tekstissä. Ilmeisesti kääntäjät yrittivät täyttää aukot. Tässä kohtaa se kuitenkin teki käännöksen sekavammaksi.

Tässä kohtaa olisi parempi kääntää näin: ”Älkää antako kenenkään pettää itseänne mitenkään, koska se Päivä ei tule, ennen kuin ensin tulee em. lähtö (the departure) ja laittomuuden ihminen ilmestyy, kadotuksen lapsi.” Kaikki käännökset, jotka käyttävät sanoja luopumus, kapina tai mitä tahansa vastaavaa, yrittävät vain määritellä sanan apostasia, mutta konteksti ei anna ymmärtää, että englannin sanaa apostasy pitäisi ollenkaan käyttää. Yhden parhaista tästä aiheesta näkemistäni lyhyistä tutkimuksista on tehnyt Dr. Gary Gulan. Suosittelen suuresti, että tämän lähtötulkinnan arvostelijat lukisivat hänen perustelunsa.

Dr. Guland ei ole yksin tulkinnassaan. Dr. Andy Woods esittää täydellisen tutkielman jakeesta 2. Tess. 2:3 tällä tunnin pituisella videolla. Dr. Woods uskoo myös, että Paavali puhuu tässä seurakunnan tempauslähdöstä. Dr. Thomas Ice ym. tutkijat ovat tulleet samaan tulokseen. Antamani artikkelilinkki ja Woods’in video antavat sinulle kaiken teknisen informaation koskien tätä jaetta. Kaikkien hienojen yksityiskohtien selvittäminen ylittää kykyni. Pitäydyn tässä vain muutamiin terveen järjen perusteluihin, että tässä ei puhuta yleisestä uskosta luopumisesta.

Viimeisten päivien idea, että lopunajassa olisi suuri luopumus kristillisestä uskosta, perustuu yhden sanan apostasia kyseenalaiseen käännökseen. Myös, jos apostasia on tulkittava kuten tutkijat, joihin viittasin, ehdottavat, se voisi antaa ylivoimaisen todisteen ennen ahdistusta tapahtuvalle tempaukselle. Sanomalla, että apostasia tarkoittaa uskosta luopumista, voidaan edistää väärää lopunajan teologiaa ja myös heikentää toista. Pitäisikö millään kyseenalaisella sanalla olla sellainen voima?

Meitä varoitettiin, että viimeisinä päivinä tulisi susia lammasten vaatteissa, pahoja alhaisia ihmisiä ja niitä, jotka omaksuvat vääriä oppeja. Se ei kuitenkaan ole sama, kuin yleinen uskosta luopuminen. Nämä ihmiset voisivat kutsua itseään kristityiksi, mutta he eivät koskaan olleet uskossa. Kysymyksessä on varmasti väärä kristinusko, jolla on toinen evankeliumi, kuin se yksi, mikä kerran annettiin. Todennäköisesti he ovat jopa enemmistö kristikunnassa. Pimeän keskiajan jälkeen he ovat aina olleet. Kuitenkaan roomalaiskatolisuuden kaltaiset porttouskonnot eivät ilmeisesti olleet täyttymys sille, mitä jotkut luulevat Paavalin sanoneen tässä kohdassa; eiväthän he muutoin edelleen etsisi jotakin suurempaa lopunajan luopumusta.

Portto on ollut nähtävissä suurella tavalla pimeältä keskiajalta saakka, joten miksi määritellä väärä kristinusko ajassamme, tai jopa myöhemmässä ajassa, täyttymyksenä tälle olettamukselle suuresta luopumuksesta? Jos Paavali todella tarkoitti tässä kohdassa luopumusta uskosta, niin se on ollut parissamme hänen kuolemastaan saakka. Miksi sitten listata se havaittavaksi merkiksi ennen Kristuksen päivää?

Jeesus määrittelee seurakunta-ajan seitsemässä kirjeessä Ilmestyskirjan seitsemälle seurakunnalle. Viisi seurakunta-ajan seurakuntamalleista saavat nuhteita Jeesukselta, mutta voittajia löytyy niissä kaikissa. Kaikki Hengestä syntyneet ovat voittajia. Seurakunnat ovat osittain kuolleita ja pensistyvät, kuten olemme havainneet menneisyydessä, tai kuten näemme tämän päivän kristikunnassa, mutta se ei ole yleisesti totta missään maan päällä eikä luultavasti tule olemaan. Suuri osa seurakuntaa voidaan loppuun asti tunnistaa Filadelfiaksi ja Filadelfia on uskollinen ja se luvataan varjella ahdistuksesta. Ilmeisesti Filadelfia kestää tempaukseen saakka. Tiedämme siis, että niiden uskovien keskuudessa, jotka odottavat Herran tulemusta, ei ole mitään yleistä luopumusta.

Missä vaiheessa voimme sanoa, että tämä uskosta luopuminen on toteutunut? Ja jos emme voi määritellä, milloin yleinen luopumus on toteutunut, niin miksi Paavali edes antaisi sen sellaiseksi merkiksi, joka meidän pitäisi tietää? Se ei ole loogista.

Paavali paljastaa Tempauksen salaisuuden ensimmäisessä kirjeessään tessalonikalaisille, joten on vain järkevää, että toisessa kirjeessään heille hän rakentaa aikaisemman opetuksensa varaan. Hän jopa sanoo niin. He olivat järkyttyneitä väärennetystä kirjeestä, jossa sanottiin, että he olivat jo ahdistuksessa. Siksi on ymmärrettävää, että Paavali muistuttaa heitä, etteivät he voineet olla Herran päivässä, koska seurakunta ei ollut vielä lähtenyt. Myös konteksti tukee tätä oletusta, koska seuraavat jakeet kertovat, että jokin pidättää Antikristusta ja loogisin johtopäätös on, että Pyhä Henki seurakunnassa on se Persoona, joka pidättää. Siksi Kristuksen päivä ei voi tulla seurakunnan ollessa maan päällä.

Ajatuksessa, jonka Paavali kertoi tessalonikalaisille, että ensi oli oltava luopuminen uskosta, ei olisi mitään järkeä heille. Olisi täytynyt kirjoittaa kolmas kirje tessalonikalaisille määrittelemään, mitä ihmettä Paavali oikein puhui. Se, ettei tulevia ohjeita tarvittu, tarkoittaa, että he ymmärsivät, mitä Paavali sanoi. Tempauksen teologia oli jo määritelty Paavalin ensimmäisessä kirjeessä. Kuinka tessalonikalaiset olisivat voineet olla edes tietoisia yleisestä uskosta luopumisesta maailmassa? Eivät olisi. Joten miksi mainita sitä heille antamatta siitä mitään järkevää selitystä?

Kautta seurakunta-ajan maan päällä on niitä, jotka lähtivät aidosta kristinuskosta, koska eivät olleet meistä. Hengestä syntyneet kristityt eivät lähde uskosta. Ilmeisesti Paavali puhui enimmäkseen uskoville eikä itseasiassa ollut mitään järkeä, että Paavali olisi kertonut enimmäkseen uskoville, etteivät he olleet vielä ahdistuksessa, koska eivät olleet vielä havainneet mitään yleistä lähtemistä siitä, mitä uskoivat.

Milloin tällainen havaittava luopumus tapahtuu, jolloin voi sanoa, että tämä luopumus on nyt toteutunut? Toisella vuosisadalla olivat gnostilaiset hereetikot, mutta on selvää, että he eivät kelvanneet toteuttamaan sitä, mitä jotkut ajattelevat Paavalin sanovan. Oli kristillinen pimeä keskiaika, mutta ilmeisesti se ei täyttänyt luopumuksen vaatimuksia. Roomalaiskatolisuus kaikkine harhaoppeineen ei kelvannut. Protestanttisuus ja kaikki sen liberalismi ei täyttänyt vaatimuksia. Nyt on muita harhaoppeja ja kauhistuksia, mutta todellinen kristinusko marssii edelleen huolimatta kaikesta väärästä kristinuskosta.

Tuleeko meidän uskoa, että kristityt luopuvat uskosta näinä viimeisinä päivinä, ennen kuin Pyhä Henki täyttää pakanain luvun, joka muodostaa Hänen seurakuntansa? Raamattu opettaa, että kun pakanain täysi luku tulee sisään, niin seurakunta-aika päättyy. Suuri petos tulee maailman päälle sen jälkeen, kun seurakunta on otettu pois ja Antikristus ilmestynyt, ei ennen. Jos ennen Antikristusta olisi suuri luopumus, niin miksi uskonnollinen maailma edes tarvitsisi väärän Kristuksen pettämään heitä?

Tuleeko tämä oletettu suuri luopumus kaikkialla maailmassa samaan aikaan, vai onko se vain Lännessä? Sanon tämän, koska tänä päivänä näemme paljon kääntymisiä todelliseen uskoon tapahtuvan kansakunnissa, joissa esiintyy vainoa. Onko se juuri todellisen kristinuskon hylkääminen länsimaissa, joka jonkin verran kelpaa toteuttamaan luopumusta uskosta?

Tähän sisältyy perustava käsite. Menettääkö Pyhä Henki kyvyn vetää ihmisiä Kristuksen tykö näinä viimeisinä päivinä, eli pysyykö seurakunta hyökkäävänä siihen asti, kun Hän tulee? Näyttääkö seurakunta, että helvetin portit eivät voi estää evankeliumin leviämistä? Eli torjuuko Saatana lähetyskäskyn agendan niin, että Jumalan on otettava seurakunta pois? Perustava käsitys on, kuka on korkein.

Voimme itse kukin punnita perusteita koskien jaetta 2. Tess. 2:3 ja päättää itse, mikä näkemys on järkevin. Suuri luopuminen uskosta juuri ennen Antikristusta, vai Tempaus juuri ennen Antikristusta? Edellinen näkemys tekee tunnustavalle kristitylle vaikeaksi odottaa pysyvänsä edes pelastettuna tempaukseen saakka, mutta jälkimmäinen näkemys kertoo meille, mitä tapahtuu heti, kun Kristuksen ruumis on otettu pois. Minun mielestäni on paljon todennäköisempää, että jakeessa 2. Tess. 2:3 Paavali puhui seurakunnan lähdöstä. Jos näin on, emme tarvitse lisätodisteita, että tempaus tapahtuu ennen ahdistusta, koska Paavali on selvästi määritellyt meille seurakunnan lähdön ajoituksen.

 

 

Read Full Post »

What Will Happen After the Rapture? (Part I)
The Prophetic Explorer, suom. SK

Profetia on kiinnostanut minua jo hyvin nuoresta. Kuitenkin, ennen kuin täysin luovutin elämäni Kristukselle, se ei avautunut minulle. Kalliin Pyhä Henkensä armon kautta Jumala on näyttänyt minulle jotain siitä, mitä tulee tapahtumaan seurakunnan tempauksen jälkeen, mutta ennen kuin menen siihen, haluaisin ensin puhua siitä, kuka tarkalleen ottaen jätetään ja miksi.

Näinä aikoina maailmalle esitellään niin monia vääriä Kristuksia ja monet petetään. Jos itseään kristityiksi kutsuvat todella harjoittaisivat uskoa ja tutkisivat kirjoituksia itse, sen sijaan että ulkoistavat kaiken hengellisen erottamisensa väärille paimenille, niin seurakunta ei olisi siinä sotkussa, missä se nyt on. Se, mitä he eivät näytä käsittävän, on yksi musertava tosiasia: useimmat heistä tulevat jäämään jäljelle, kun seurakunnan tempaus tapahtuu.

”Sinä sanot, että olet rikas, olet rikastunut etkä tarvitse mitään. Et kuitenkaan tiedä, että juuri sinä olet kurja ja säälittävä, köyhä, sokea ja alaston.” (Ilm. 3:17 Raamattu Kansalle)

Katsokaamme; kurja ja säälittävä, köyhä, sokea ja alaston. Kuulostavatko ne myönteisiltä piirteiltä Kristuksen morsiamelle? Raamattu kertoo selvästi Laodikean seurakunnan tilan ja vaikka se on niin paha, niin seurakunta on täysin tietämätön langenneesta tilastaan. Mutta onko se todella ’langennut armosta’, kuten Paavali ilmaisee asian? Voi, kyllä se on!

”Minä seison ovella ja kolkutan. Jos joku kuulee minun ääneni ja avaa oven, minä tulen sisälle hänen luokseen ja aterioin hänen kanssaan ja hän minun kanssani.” (Ilm. 3:20 RK)

Todellisuuden tarkistus; jos Kristus seisoo Laodikean seurakunnan ulkopuolella kolkuttamassa päästäkseen sisälle, niin arvaa mitä? Hän ei ole sisällä! Vertaa nyt Laodikeaa todelliseen Kristuksen morsiameen:

”Iloitkaamme ja riemuitkaamme ja antakaamme kunnia hänelle, sillä Karitsan häät ovat tulleet. Hänen morsiamensa on laittautunut valmiiksi.” (Ilm. 19:7 RK)

Laodikean seurakunta on tuuditettu väärään tunteeseen ikuisesta turvallisuudesta. He kertovat sinulle, että Jumala ei vaadi heiltä mitään. Eikä vain sitä, vaan jotkut sanovat, että jos yrittää miellyttää Jumalaa kääntymällä synneistään ja tekemällä hyviä töitä, niin se on sama, kuin yrittäisi ansaita pelastuksensa! Minulle tämä herättää kysymyksen: Kuinka voi joku tulla niin suvaitsevaiseksi luontaisen synnin luontonsa suhteen? Se todella tuntuu yhtä käsittämättömältä, kuin nainen, joka on kurja, surkea, köyhä, sokea ja alaston ja luulee, ettei tarvitse mitään.

“Sanon siis tämän ja vakuutan Herrassa: älkää enää vaeltako niin kuin pakanat turhanpäiväisissä ajatuksissaan. Heidän ymmärryksensä on pimentynyt ja he ovat vieraantuneet Jumalan elämästä tietämättömyytensä ja sydämensä paatumuksen tähden. Heidän tuntonsa on turtunut, he ovat antautuneet irstauteen ja ahneudessaan harjoittavat kaikenlaista saastaisuutta.” (Ef. 4:17-19 RK)

Haluaisin hetkeksi keskittyä Laodikean seurakunnan sokeuteen. Se ei tietenkään ole normaalia sokeutta, vaan sydämen hengellistä sokeutta. Mikä on kuitenkin tämän hengellisen sokeuden luonne? Se on tahallista sokeutta, jonka aiheuttaa silmien sulkeminen!

“Sillä paatunut on tämän kansan sydän. Vaivoin he kuulevat korvillaan, ja silmänsä he ovat sulkeneet, etteivät he silmillään näkisi, eivät korvillaan kuulisi eivätkä sydämellään ymmärtäisi, etteivät he kääntyisi enkä minä parantaisi heitä.” (Matt.13:15 RK)

Ei ole toista sokeutta, yhtä vaarallista, kuin sen ihmisen sokeus, jonka silmät ovat täysin auki. Hän kuulee Jumalan Sanan, mutta hylkää sen, koska ei halua muuttaa tapojaan. Riippumatta kuinka monta Raamatun kohtaa jaat hänen kanssaan, joissa selvästi sanotaan, että meidän täytyy ahkeroida pelolla ja vavistuksella pelastuaksemme, kestää loppuun saakka ja pestä vaatteemme, hän ei ota vaaria. Miksi? Koska Jumalan Sanan evankeliumi ei ole se, johon hän ilmoittautui! Hän ilmoittautui väärälle Kristukselle, joka ei vaadi häneltä mitään; hän vain kerran puolisydämisesti mumisi joitakin lupauksia huulillaan, joita ei aikonutkaan pitää.

”Minä vastasin hänelle: ’Herrani, sinä sen tiedät.’ Hän sanoi minulle: ’Nämä ovat ne, jotka tulevat siitä suuresta ahdistuksesta. He ovat pesseet vaatteensa ja valkaisseet ne Karitsan veressä.’” (Ilm. 7:14 RK)

Useimmat kristityt näyttävät olevan tietoisia Matt. 24 lopunajan kuvauksesta, mutta Luukkaan kertomus tästä samasta keskustelusta lisää siihen mitä ihanimman lupauksen. Tässä esitellään ne, jotka ovat pesseet vaatteensa, mutta yhdellä suurella erolla. Nämä ovat tulleet suuresta ahdistuksesta. Kuten näet, niin Luuk. 21:36 tekee selväksi, että vain muutamat havaitaan arvollisiksi pakenemaan suurta ahdistusta. Puhdas logiikkaa sanoo, että tullakseen havaituksi arvolliseksi, ihmisen on täytynyt tehdä jotakin eri tavalla kuin toiset. Jos jotkut havaitaan arvollisiksi, niin toisten täytyy olla arvottomia. Sanomme sitä ehdolliseksi turvallisuudeksi. Ennen kuin yrität väittää, että kaikki kristityt havaitaan arvollisiksi ja arvottomia tässä ovat pelastumattomat, niin salli minun muistuttaa, että arvottomiksi havaitut em. jakeessa havaittiin arvottomiksi sen jälkeen, kun suuri ahdistus oli jo alkanut. Vain ne, jotka ovat pesseet vaatteensa ennen ahdistusta, voivat paeta sitä.

Kun seurakunta on temmattu ylös ja Antikristus ilmestynyt, niin jäljelle jääneillä on pieni mahdollisuus pestä vaatteensa, mikä tarkoittaa, että he katuvat syntejään ja palaavat Isän taloon, kuten tuhlaajapoika palasi. Kun tuo mahdollisuus on sulkeutunut, niin väkevä eksytys valtaa ne, jotka edelleen kieltäytyvät katumasta. Selitän sitä tämän artikkelin osassa II.

Seurakunnan tempaus merkitsee hetken, jolloin Pyhä Henki on otettu maan päältä. Mistä tiedän sen? Henki vain näytti sen minulle, kunnia Jumalalle! Katsokaamme Raamatun todistusta:

“Laittomuuden salaisuus on jo vaikuttamassa, kunhan vain poistuu tieltä se, joka sitä on vielä pidättämässä. Silloin ilmestyy tuo laiton, jonka Herra Jeesus on surmaava suunsa henkäyksellä ja tuhoava tulemuksensa kirkkaudella.” (2. Tess. 2:7-8 RK)

Kuka on tämä, joka pidättää ”Laitonta” ilmestymästä maan päällä? Se on Hän, Pyhä Henki, joka on se pidättävä voima, joka täytyy ensin ottaa pois Antikristuksen tieltä, ennen kuin hänet paljastetaan.  Se, että sana ”Laiton” (KJV: Wicked) alkaa isolla kirjaimella paljastaa sen, että se ei adjektiivi vaan substantiivi, tarkoittaen nimenomaan henkilöä. Nyt hyvin yksinkertaiseen ilmoitukseen, jonka Pyhä Henki antoi minulle. Missä hän on? Leijuuko Pyhä Henki ympärillämme eetterissä? Ei.

”Vai ettekö tiedä, että teidän ruumiinne on Pyhän Hengen temppeli, hänen, joka asuu teissä ja jonka olette saaneet Jumalalta? Te ette ole itsenne omat.” (1. Kor. 6:19 (RK)

Koska Pyhä Henki asuu jokaisen todellisen kristityn sydämessä, niin mitä heistä tulee, kun Hänet otetaan pois tieltä? Reväistäänkö Pyhä Henki Jumalan kansan sydämistä ja he jäävät maan päälle vailla lohduttajaa?  Ei tietenkään! Joka ainut Hengellä täytetty kristitty temmataan ylös ja viedään pois Hänen kanssaan, koska Hän on osa meitä! Kunnia Jumalalle! Antikristus ei voi ilmestyä, ennen kuin se on tapahtunut. Ongelma on siinä, että suuri joukko ihmisiä, jotka kutsuvat itseään kristityiksi, eivät ole Hengellä täytettyjä. Joten miten heille käy? He jäävät jäljelle.

Aion kertoa teille, mitä seuraavaksi tapahtuu, mutta suurin osa teistä ei halua uskoa minua. Miksi? Koska se todennäköisesti on oudoin asia, mitä koskaan olet kuullut. Kun Jumala näytti sen minulle ensimmäisen kerran, niin ajattelin, että mielikuvitukseni oli seonnut. Häneltä vei täydet 20 vuotta vahvistaa minulle, että siitä, mikä näytti olevan täyttä scifi-fantasiaa, tulisi pian todellisuutta maailmalle.

Jatkuu artikkelissa Mitä tapahtuu tempauksen jälkeen? Osa 2.

Read Full Post »

Older Posts »