Feeds:
Artikkelit
Kommentit

Archive for the ‘Tempaus ja Jeesuksen toinen tulemus’ Category

2Th 2:3 Pretribulation Rapture departure or apostasy from the faith?
By Don Koenig, 22.10.2018, suom. SK

Kohdassa 2. Tess. 2:3 Paavali sanoo selvästi, että Kristuksen päivä ei tule, ennen kuin kaksi asia tapahtuu. Tapahtuu apostasia, jota seuraa laittomuuden ihmisen ilmestyminen.

2. Tess. 2:1 Mutta mitä tulee meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen tulemukseen ja meidän kokoontumiseemme hänen tykönsä, niin me pyydämme teitä, veljet,

2. Tess. 2:2 ettette anna minkään hengen ettekä sanan ettekä minkään muka meidän lähettämämme kirjeen heti järkyttää itseänne, niin että menetätte mielenne maltin, ettekä anna niiden itseänne peljästyttää, ikäänkuin Herran päivä jo olisi käsissä.

2. Tess. 2:3 Älkää antako kenenkään vietellä itseänne millään tavalla. Sillä se päivä ei tule, ennenkuin luopumus ensin tapahtuu ja laittomuuden ihminen ilmestyy, kadotuksen lapsi,

Luopumukseksi käännetty sana (KJV: falling away) on kreikan sana apostasia. Raamatun kääntäjät ovat valitettavasti kääntäneet tämän kreikan sanan englannin sanalla apostasy, joka tarkoittaa ”langeta pois” (fall away), kuten uskosta luovuttaessa. Sana apostasia itseasiassa tarkoittaa fyysistä lähtöä jonkun tai jonkin luota. Myös sanat se päivä ei tule ovat kursiivilla englantilaisissa käännöksissä, koska näitä sanoja ei ole kreikkalaisessa tekstissä. Ilmeisesti kääntäjät yrittivät täyttää aukot. Tässä kohtaa se kuitenkin teki käännöksen sekavammaksi.

Tässä kohtaa olisi parempi kääntää näin: ”Älkää antako kenenkään pettää itseänne mitenkään, koska se Päivä ei tule, ennen kuin ensin tulee em. lähtö (the departure) ja laittomuuden ihminen ilmestyy, kadotuksen lapsi.” Kaikki käännökset, jotka käyttävät sanoja luopumus, kapina tai mitä tahansa vastaavaa, yrittävät vain määritellä sanan apostasia, mutta konteksti ei anna ymmärtää, että englannin sanaa apostasy pitäisi ollenkaan käyttää. Yhden parhaista tästä aiheesta näkemistäni lyhyistä tutkimuksista on tehnyt Dr. Gary Gulan. Suosittelen suuresti, että tämän lähtötulkinnan arvostelijat lukisivat hänen perustelunsa.

Dr. Guland ei ole yksin tulkinnassaan. Dr. Andy Woods esittää täydellisen tutkielman jakeesta 2. Tess. 2:3 tällä tunnin pituisella videolla. Dr. Woods uskoo myös, että Paavali puhuu tässä seurakunnan tempauslähdöstä. Dr. Thomas Ice ym. tutkijat ovat tulleet samaan tulokseen. Antamani artikkelilinkki ja Woods’in video antavat sinulle kaiken teknisen informaation koskien tätä jaetta. Kaikkien hienojen yksityiskohtien selvittäminen ylittää kykyni. Pitäydyn tässä vain muutamiin terveen järjen perusteluihin, että tässä ei puhuta yleisestä uskosta luopumisesta.

Viimeisten päivien idea, että lopunajassa olisi suuri luopumus kristillisestä uskosta, perustuu yhden sanan apostasia kyseenalaiseen käännökseen. Myös, jos apostasia on tulkittava kuten tutkijat, joihin viittasin, ehdottavat, se voisi antaa ylivoimaisen todisteen ennen ahdistusta tapahtuvalle tempaukselle. Sanomalla, että apostasia tarkoittaa uskosta luopumista, voidaan edistää väärää lopunajan teologiaa ja myös heikentää toista. Pitäisikö millään kyseenalaisella sanalla olla sellainen voima?

Meitä varoitettiin, että viimeisinä päivinä tulisi susia lammasten vaatteissa, pahoja alhaisia ihmisiä ja niitä, jotka omaksuvat vääriä oppeja. Se ei kuitenkaan ole sama, kuin yleinen uskosta luopuminen. Nämä ihmiset voisivat kutsua itseään kristityiksi, mutta he eivät koskaan olleet uskossa. Kysymyksessä on varmasti väärä kristinusko, jolla on toinen evankeliumi, kuin se yksi, mikä kerran annettiin. Todennäköisesti he ovat jopa enemmistö kristikunnassa. Pimeän keskiajan jälkeen he ovat aina olleet. Kuitenkaan roomalaiskatolisuuden kaltaiset porttouskonnot eivät ilmeisesti olleet täyttymys sille, mitä jotkut luulevat Paavalin sanoneen tässä kohdassa; eiväthän he muutoin edelleen etsisi jotakin suurempaa lopunajan luopumusta.

Portto on ollut nähtävissä suurella tavalla pimeältä keskiajalta saakka, joten miksi määritellä väärä kristinusko ajassamme, tai jopa myöhemmässä ajassa, täyttymyksenä tälle olettamukselle suuresta luopumuksesta? Jos Paavali todella tarkoitti tässä kohdassa luopumusta uskosta, niin se on ollut parissamme hänen kuolemastaan saakka. Miksi sitten listata se havaittavaksi merkiksi ennen Kristuksen päivää?

Jeesus määrittelee seurakunta-ajan seitsemässä kirjeessä Ilmestyskirjan seitsemälle seurakunnalle. Viisi seurakunta-ajan seurakuntamalleista saavat nuhteita Jeesukselta, mutta voittajia löytyy niissä kaikissa. Kaikki Hengestä syntyneet ovat voittajia. Seurakunnat ovat osittain kuolleita ja pensistyvät, kuten olemme havainneet menneisyydessä, tai kuten näemme tämän päivän kristikunnassa, mutta se ei ole yleisesti totta missään maan päällä eikä luultavasti tule olemaan. Suuri osa seurakuntaa voidaan loppuun asti tunnistaa Filadelfiaksi ja Filadelfia on uskollinen ja se luvataan varjella ahdistuksesta. Ilmeisesti Filadelfia kestää tempaukseen saakka. Tiedämme siis, että niiden uskovien keskuudessa, jotka odottavat Herran tulemusta, ei ole mitään yleistä luopumusta.

Missä vaiheessa voimme sanoa, että tämä uskosta luopuminen on toteutunut? Ja jos emme voi määritellä, milloin yleinen luopumus on toteutunut, niin miksi Paavali edes antaisi sen sellaiseksi merkiksi, joka meidän pitäisi tietää? Se ei ole loogista.

Paavali paljastaa Tempauksen salaisuuden ensimmäisessä kirjeessään tessalonikalaisille, joten on vain järkevää, että toisessa kirjeessään heille hän rakentaa aikaisemman opetuksensa varaan. Hän jopa sanoo niin. He olivat järkyttyneitä väärennetystä kirjeestä, jossa sanottiin, että he olivat jo ahdistuksessa. Siksi on ymmärrettävää, että Paavali muistuttaa heitä, etteivät he voineet olla Herran päivässä, koska seurakunta ei ollut vielä lähtenyt. Myös konteksti tukee tätä oletusta, koska seuraavat jakeet kertovat, että jokin pidättää Antikristusta ja loogisin johtopäätös on, että Pyhä Henki seurakunnassa on se Persoona, joka pidättää. Siksi Kristuksen päivä ei voi tulla seurakunnan ollessa maan päällä.

Ajatuksessa, jonka Paavali kertoi tessalonikalaisille, että ensi oli oltava luopuminen uskosta, ei olisi mitään järkeä heille. Olisi täytynyt kirjoittaa kolmas kirje tessalonikalaisille määrittelemään, mitä ihmettä Paavali oikein puhui. Se, ettei tulevia ohjeita tarvittu, tarkoittaa, että he ymmärsivät, mitä Paavali sanoi. Tempauksen teologia oli jo määritelty Paavalin ensimmäisessä kirjeessä. Kuinka tessalonikalaiset olisivat voineet olla edes tietoisia yleisestä uskosta luopumisesta maailmassa? Eivät olisi. Joten miksi mainita sitä heille antamatta siitä mitään järkevää selitystä?

Kautta seurakunta-ajan maan päällä on niitä, jotka lähtivät aidosta kristinuskosta, koska eivät olleet meistä. Hengestä syntyneet kristityt eivät lähde uskosta. Ilmeisesti Paavali puhui enimmäkseen uskoville eikä itseasiassa ollut mitään järkeä, että Paavali olisi kertonut enimmäkseen uskoville, etteivät he olleet vielä ahdistuksessa, koska eivät olleet vielä havainneet mitään yleistä lähtemistä siitä, mitä uskoivat.

Milloin tällainen havaittava luopumus tapahtuu, jolloin voi sanoa, että tämä luopumus on nyt toteutunut? Toisella vuosisadalla olivat gnostilaiset hereetikot, mutta on selvää, että he eivät kelvanneet toteuttamaan sitä, mitä jotkut ajattelevat Paavalin sanovan. Oli kristillinen pimeä keskiaika, mutta ilmeisesti se ei täyttänyt luopumuksen vaatimuksia. Roomalaiskatolisuus kaikkine harhaoppeineen ei kelvannut. Protestanttisuus ja kaikki sen liberalismi ei täyttänyt vaatimuksia. Nyt on muita harhaoppeja ja kauhistuksia, mutta todellinen kristinusko marssii edelleen huolimatta kaikesta väärästä kristinuskosta.

Tuleeko meidän uskoa, että kristityt luopuvat uskosta näinä viimeisinä päivinä, ennen kuin Pyhä Henki täyttää pakanain luvun, joka muodostaa Hänen seurakuntansa? Raamattu opettaa, että kun pakanain täysi luku tulee sisään, niin seurakunta-aika päättyy. Suuri petos tulee maailman päälle sen jälkeen, kun seurakunta on otettu pois ja Antikristus ilmestynyt, ei ennen. Jos ennen Antikristusta olisi suuri luopumus, niin miksi uskonnollinen maailma edes tarvitsisi väärän Kristuksen pettämään heitä?

Tuleeko tämä oletettu suuri luopumus kaikkialla maailmassa samaan aikaan, vai onko se vain Lännessä? Sanon tämän, koska tänä päivänä näemme paljon kääntymisiä todelliseen uskoon tapahtuvan kansakunnissa, joissa esiintyy vainoa. Onko se juuri todellisen kristinuskon hylkääminen länsimaissa, joka jonkin verran kelpaa toteuttamaan luopumusta uskosta?

Tähän sisältyy perustava käsite. Menettääkö Pyhä Henki kyvyn vetää ihmisiä Kristuksen tykö näinä viimeisinä päivinä, eli pysyykö seurakunta hyökkäävänä siihen asti, kun Hän tulee? Näyttääkö seurakunta, että helvetin portit eivät voi estää evankeliumin leviämistä? Eli torjuuko Saatana lähetyskäskyn agendan niin, että Jumalan on otettava seurakunta pois? Perustava käsitys on, kuka on korkein.

Voimme itse kukin punnita perusteita koskien jaetta 2. Tess. 2:3 ja päättää itse, mikä näkemys on järkevin. Suuri luopuminen uskosta juuri ennen Antikristusta, vai Tempaus juuri ennen Antikristusta? Edellinen näkemys tekee tunnustavalle kristitylle vaikeaksi odottaa pysyvänsä edes pelastettuna tempaukseen saakka, mutta jälkimmäinen näkemys kertoo meille, mitä tapahtuu heti, kun Kristuksen ruumis on otettu pois. Minun mielestäni on paljon todennäköisempää, että jakeessa 2. Tess. 2:3 Paavali puhui seurakunnan lähdöstä. Jos näin on, emme tarvitse lisätodisteita, että tempaus tapahtuu ennen ahdistusta, koska Paavali on selvästi määritellyt meille seurakunnan lähdön ajoituksen.

 

 

Read Full Post »

What Will Happen After the Rapture? (Part I)
The Prophetic Explorer, suom. SK

Profetia on kiinnostanut minua jo hyvin nuoresta. Kuitenkin, ennen kuin täysin luovutin elämäni Kristukselle, se ei avautunut minulle. Kalliin Pyhä Henkensä armon kautta Jumala on näyttänyt minulle jotain siitä, mitä tulee tapahtumaan seurakunnan tempauksen jälkeen, mutta ennen kuin menen siihen, haluaisin ensin puhua siitä, kuka tarkalleen ottaen jätetään ja miksi.

Näinä aikoina maailmalle esitellään niin monia vääriä Kristuksia ja monet petetään. Jos itseään kristityiksi kutsuvat todella harjoittaisivat uskoa ja tutkisivat kirjoituksia itse, sen sijaan että ulkoistavat kaiken hengellisen erottamisensa väärille paimenille, niin seurakunta ei olisi siinä sotkussa, missä se nyt on. Se, mitä he eivät näytä käsittävän, on yksi musertava tosiasia: useimmat heistä tulevat jäämään jäljelle, kun seurakunnan tempaus tapahtuu.

”Sinä sanot, että olet rikas, olet rikastunut etkä tarvitse mitään. Et kuitenkaan tiedä, että juuri sinä olet kurja ja säälittävä, köyhä, sokea ja alaston.” (Ilm. 3:17 Raamattu Kansalle)

Katsokaamme; kurja ja säälittävä, köyhä, sokea ja alaston. Kuulostavatko ne myönteisiltä piirteiltä Kristuksen morsiamelle? Raamattu kertoo selvästi Laodikean seurakunnan tilan ja vaikka se on niin paha, niin seurakunta on täysin tietämätön langenneesta tilastaan. Mutta onko se todella ’langennut armosta’, kuten Paavali ilmaisee asian? Voi, kyllä se on!

”Minä seison ovella ja kolkutan. Jos joku kuulee minun ääneni ja avaa oven, minä tulen sisälle hänen luokseen ja aterioin hänen kanssaan ja hän minun kanssani.” (Ilm. 3:20 RK)

Todellisuuden tarkistus; jos Kristus seisoo Laodikean seurakunnan ulkopuolella kolkuttamassa päästäkseen sisälle, niin arvaa mitä? Hän ei ole sisällä! Vertaa nyt Laodikeaa todelliseen Kristuksen morsiameen:

”Iloitkaamme ja riemuitkaamme ja antakaamme kunnia hänelle, sillä Karitsan häät ovat tulleet. Hänen morsiamensa on laittautunut valmiiksi.” (Ilm. 19:7 RK)

Laodikean seurakunta on tuuditettu väärään tunteeseen ikuisesta turvallisuudesta. He kertovat sinulle, että Jumala ei vaadi heiltä mitään. Eikä vain sitä, vaan jotkut sanovat, että jos yrittää miellyttää Jumalaa kääntymällä synneistään ja tekemällä hyviä töitä, niin se on sama, kuin yrittäisi ansaita pelastuksensa! Minulle tämä herättää kysymyksen: Kuinka voi joku tulla niin suvaitsevaiseksi luontaisen synnin luontonsa suhteen? Se todella tuntuu yhtä käsittämättömältä, kuin nainen, joka on kurja, surkea, köyhä, sokea ja alaston ja luulee, ettei tarvitse mitään.

“Sanon siis tämän ja vakuutan Herrassa: älkää enää vaeltako niin kuin pakanat turhanpäiväisissä ajatuksissaan. Heidän ymmärryksensä on pimentynyt ja he ovat vieraantuneet Jumalan elämästä tietämättömyytensä ja sydämensä paatumuksen tähden. Heidän tuntonsa on turtunut, he ovat antautuneet irstauteen ja ahneudessaan harjoittavat kaikenlaista saastaisuutta.” (Ef. 4:17-19 RK)

Haluaisin hetkeksi keskittyä Laodikean seurakunnan sokeuteen. Se ei tietenkään ole normaalia sokeutta, vaan sydämen hengellistä sokeutta. Mikä on kuitenkin tämän hengellisen sokeuden luonne? Se on tahallista sokeutta, jonka aiheuttaa silmien sulkeminen!

“Sillä paatunut on tämän kansan sydän. Vaivoin he kuulevat korvillaan, ja silmänsä he ovat sulkeneet, etteivät he silmillään näkisi, eivät korvillaan kuulisi eivätkä sydämellään ymmärtäisi, etteivät he kääntyisi enkä minä parantaisi heitä.” (Matt.13:15 RK)

Ei ole toista sokeutta, yhtä vaarallista, kuin sen ihmisen sokeus, jonka silmät ovat täysin auki. Hän kuulee Jumalan Sanan, mutta hylkää sen, koska ei halua muuttaa tapojaan. Riippumatta kuinka monta Raamatun kohtaa jaat hänen kanssaan, joissa selvästi sanotaan, että meidän täytyy ahkeroida pelolla ja vavistuksella pelastuaksemme, kestää loppuun saakka ja pestä vaatteemme, hän ei ota vaaria. Miksi? Koska Jumalan Sanan evankeliumi ei ole se, johon hän ilmoittautui! Hän ilmoittautui väärälle Kristukselle, joka ei vaadi häneltä mitään; hän vain kerran puolisydämisesti mumisi joitakin lupauksia huulillaan, joita ei aikonutkaan pitää.

”Minä vastasin hänelle: ’Herrani, sinä sen tiedät.’ Hän sanoi minulle: ’Nämä ovat ne, jotka tulevat siitä suuresta ahdistuksesta. He ovat pesseet vaatteensa ja valkaisseet ne Karitsan veressä.’” (Ilm. 7:14 RK)

Useimmat kristityt näyttävät olevan tietoisia Matt. 24 lopunajan kuvauksesta, mutta Luukkaan kertomus tästä samasta keskustelusta lisää siihen mitä ihanimman lupauksen. Tässä esitellään ne, jotka ovat pesseet vaatteensa, mutta yhdellä suurella erolla. Nämä ovat tulleet suuresta ahdistuksesta. Kuten näet, niin Luuk. 21:36 tekee selväksi, että vain muutamat havaitaan arvollisiksi pakenemaan suurta ahdistusta. Puhdas logiikkaa sanoo, että tullakseen havaituksi arvolliseksi, ihmisen on täytynyt tehdä jotakin eri tavalla kuin toiset. Jos jotkut havaitaan arvollisiksi, niin toisten täytyy olla arvottomia. Sanomme sitä ehdolliseksi turvallisuudeksi. Ennen kuin yrität väittää, että kaikki kristityt havaitaan arvollisiksi ja arvottomia tässä ovat pelastumattomat, niin salli minun muistuttaa, että arvottomiksi havaitut em. jakeessa havaittiin arvottomiksi sen jälkeen, kun suuri ahdistus oli jo alkanut. Vain ne, jotka ovat pesseet vaatteensa ennen ahdistusta, voivat paeta sitä.

Kun seurakunta on temmattu ylös ja Antikristus ilmestynyt, niin jäljelle jääneillä on pieni mahdollisuus pestä vaatteensa, mikä tarkoittaa, että he katuvat syntejään ja palaavat Isän taloon, kuten tuhlaajapoika palasi. Kun tuo mahdollisuus on sulkeutunut, niin väkevä eksytys valtaa ne, jotka edelleen kieltäytyvät katumasta. Selitän sitä tämän artikkelin osassa II.

Seurakunnan tempaus merkitsee hetken, jolloin Pyhä Henki on otettu maan päältä. Mistä tiedän sen? Henki vain näytti sen minulle, kunnia Jumalalle! Katsokaamme Raamatun todistusta:

“Laittomuuden salaisuus on jo vaikuttamassa, kunhan vain poistuu tieltä se, joka sitä on vielä pidättämässä. Silloin ilmestyy tuo laiton, jonka Herra Jeesus on surmaava suunsa henkäyksellä ja tuhoava tulemuksensa kirkkaudella.” (2. Tess. 2:7-8 RK)

Kuka on tämä, joka pidättää ”Laitonta” ilmestymästä maan päällä? Se on Hän, Pyhä Henki, joka on se pidättävä voima, joka täytyy ensin ottaa pois Antikristuksen tieltä, ennen kuin hänet paljastetaan.  Se, että sana ”Laiton” (KJV: Wicked) alkaa isolla kirjaimella paljastaa sen, että se ei adjektiivi vaan substantiivi, tarkoittaen nimenomaan henkilöä. Nyt hyvin yksinkertaiseen ilmoitukseen, jonka Pyhä Henki antoi minulle. Missä hän on? Leijuuko Pyhä Henki ympärillämme eetterissä? Ei.

”Vai ettekö tiedä, että teidän ruumiinne on Pyhän Hengen temppeli, hänen, joka asuu teissä ja jonka olette saaneet Jumalalta? Te ette ole itsenne omat.” (1. Kor. 6:19 (RK)

Koska Pyhä Henki asuu jokaisen todellisen kristityn sydämessä, niin mitä heistä tulee, kun Hänet otetaan pois tieltä? Reväistäänkö Pyhä Henki Jumalan kansan sydämistä ja he jäävät maan päälle vailla lohduttajaa?  Ei tietenkään! Joka ainut Hengellä täytetty kristitty temmataan ylös ja viedään pois Hänen kanssaan, koska Hän on osa meitä! Kunnia Jumalalle! Antikristus ei voi ilmestyä, ennen kuin se on tapahtunut. Ongelma on siinä, että suuri joukko ihmisiä, jotka kutsuvat itseään kristityiksi, eivät ole Hengellä täytettyjä. Joten miten heille käy? He jäävät jäljelle.

Aion kertoa teille, mitä seuraavaksi tapahtuu, mutta suurin osa teistä ei halua uskoa minua. Miksi? Koska se todennäköisesti on oudoin asia, mitä koskaan olet kuullut. Kun Jumala näytti sen minulle ensimmäisen kerran, niin ajattelin, että mielikuvitukseni oli seonnut. Häneltä vei täydet 20 vuotta vahvistaa minulle, että siitä, mikä näytti olevan täyttä scifi-fantasiaa, tulisi pian todellisuutta maailmalle.

Read Full Post »

5 Reasons Satan Hates the Rapture
By Jonathan Brentner 31.8.2018, suom. SK

Saatana vihaa oppia ennen ahdistusta tapahtuvasta tempauksesta, ja kautta kirkkohistorian on pyrkinyt joko hautaamaan sen väärien opetusten kerrosten alle, tai tekemään epäilyttäväksi. Tänä päivänä se on totta enemmän kuin koskaan. Hänen vihamielisyytensä sitä kohtaan kuitenkin alkoi jo aivan seurakunnan alkuaikoina.

Ensimmäisessä Tessalonikalaiskirjeessä Paavali lupasi lukijoilleen, että he eivät tulisi näkemään Herran ”vihaa”. (1. Tess. 1:10, 5:9-10). Uskon, että ”viha” näissä kohdissa tarkoittaa ahdistuksen tuomioita, joista Vanha Testamentti puhuu ”Herran päivän” alkamisena. Jakeen 1. Tess. 5:2 perusteella on selvää, että Paavali kirjoittaa ”Herran päivän” tuomioista, eikä helvetistä.

Muste oli tuskin kuivunut hänen ensimmäisen kirjeensä pergamentissa, kun jo väärät opettajat väänsivät ensimmäisen kirjeen sanoman uskoville väittäen, että Herran päivä on jo alkanut. Vaikka se oli ristiriidassa sen kanssa, mitä Paavali oli aiemmin kirjoittanut heille, se synnytti huomattavaa paniikkia näiden uusien Kristuksen seuraajien keskuudessa, jotka luulivat, että ahdistus oli alkanut (2. Tess. 2:1-2).

Näetkö, mitä tapahtui? Saatana välittömästi torjui apostolin rauhoittavan sanoman Ensimmäisessä Tessalonikalaiskirjeessä, että Jeesus tulee heille ennen tätä vihan aikaa. Vastaukseksi Paavali kirjoitti Toisen Tessalonikalaiskirjeen vakuuttamaan heille, että Herran päivä ei ollut vielä alkanut.

Miksi Saatana vihaa tempausta? Raamattu antaa siihen useita syitä.

1. Tempaus tekee meidät kykeneviksi seisomaan lujina

Ensiksikin paholainen vihaa sitä, koska toivo Jeesuksen läheisestä paluusta kannustaa meitä pysymään lujina uskossamme raivokkaasta vastustuksesta huolimatta.

Kirjoitettuaan Jeesuksen ilmestymisestä ja ”alennustilamme ruumiin” muuttamisesta hänen ”kirkkautensa ruumiin kaltaiseksi” (Fil. 3:20-21) Paavali (heti seuraavassa jakeessa) sanoo näin:Sentähden, rakkaat ja ikävöidyt veljeni, te minun iloni ja kruununi, seisokaa näin Herrassa lujina, rakkaat!” (Fil. 4.1). Apostoli perustaa kehotuksensa tässä toivoomme kirkastetusta ruumiista Jeesuksen palatessa. (Onkohan vihtahousun karvainen peukalo kolmannen ja neljän luvun välissä erottamassa jakeen 4:1 eri kontekstiin? Suom. kommentti.)

Paavalin aikana ”seisoa lujana” tarkoitti seisomista vahvana taistelussa; sana kuvasi sotilasta, joka pitää asemansa vihollisen hyökätessä. Meille se merkitsee pysymistä raamattukeskeisessä vaelluksessa Herran kanssa maailmassa, joka on vihamielinen kaikelle, mitä uskomme ja pidämme kalliina – varsinkin toivoamme Jeesuksen läheisestä paluusta.

Paavali käyttää samaa sanaa jakeessa Fil. 1:27 kuvailemaan uskovia ”pysyvinä samassa hengessä ja yksimielisinä taistelemassa minun kanssani evankeliumin uskon puolesta” vastustuksen edessä. Sellainen rohkea asenne, hän sanoo, ”on heille kadotuksen, mutta teille pelastuksen merkki, merkki Jumalalta” (jae 28). Toivomme tempauksesta vahvistaa meitä vainon edessä.

2. Tempaus on vaikutin puhtauteen

Kohdassa 1. Joh. 3:2-3 luemme tämän koskien tempausta: ”Rakkaani, nyt me olemme Jumalan lapsia, eikä ole vielä käynyt ilmi, mitä meistä tulee. Me tiedämme tulevamme hänen kaltaisikseen, kun hän ilmestyy, sillä me saamme nähdä hänet sellaisena, kuin hän on. Ja jokainen, joka panee häneen tämän toivon, puhdistaa itsensä, niinkuin hän on puhdas.” Tässä apostoli Johannes tunnistaa puhtauden tulokseksi keskittymisestä Jeesukseen ja Hänen välittömään ilmestymiseensä.

Jos vaellamme siinä todellisuudessa, että milloin tahansa voimme huomata olevamme Vapahtajan läsnäolossa, niin sillä on puhdistava vaikutus sekä käytökseemme että ajatuselämäämme.

Jakeessa 1. Joh. 2:28 apostoli kehottaa meitä: Ja nyt, lapsukaiset, pysykää hänessä, että meillä hänen ilmestyessään olisi turva eikä meitä häpeällä karkoitettaisi pois hänen tyköänsä hänen tulemuksessaan.” Tämä varoitus koskee uskovia, jotka eivät enää kykene näkemään Jeesuksen välitöntä ilmestymistä ja ajautuvat pois pysymästä Kristuksesta. Kerran Vapahtajan läsnäolossa heidän elämäntapansa tuolloin saa heidät kavahtamaan (NASB: shrink away) Hänen loistoaan ja vanhurskauttaan.

Salli minun tehdä selväksi, etten lainkaan väitä, että vain ne, jotka odottavat (watch for) tempausta, pysyvät Jeesuksessa; väitän kuitenkin, että niillä, jotka innokkaasti odottavat sitä, on lisäkannustin pysyä Hänessä ja sitä paholainen vihaa ja pyrkii eliminoimaan.

3. Tempaus kannustaa järkähtämättömään palvelemiseen

Rakastan Paavalin tapaa päättää tulevan ylösnousemusruumiimme käsittely 1. Kor. 15. luvussa: Sentähden, rakkaat veljeni, olkaa lujat, järkähtämättömät, aina innokkaat Herran työssä, tietäen, että teidän vaivannäkönne ei ole turha Herrassa” (1. Kor. 15:58).

Huomaa yhteys Herralle tekemämme työn ja tempauksen välillä. Kuolemattoman ruumiimme, jonka saamme Jeesuksen ilmestymisessä, odottaminen kannustaa meitä ”järkähtämättömään” Herran palvelemiseen. Tämä odotus ei ainoastaan tee meitä kykeneviksi pysymään lujina, vaan myös innoittaa meitä olemaan sitkeitä työssämme Herralle.

Menneet 34 vuotta olen kirjoittanut aikuisten pyhäkoulun opetuskurssia David C. Cook’ille. Vaikka kymmenet tuhannet opiskelevat jokaisen oppituntini, voin laskea yhden käden sormilla ne kerrat, kun olen kuullut ihmisiltä, että he ovat lukeneet niitä. Se, mikä merkitsee, ei kuitenkaan ole saamani palaute, vaan varmuus, että Herra näkee kaiken, mitä teen ja tullessaan palkitsee minut sen mukaan.

4. Tempaus lohduttaa meitä surussa

Tessalonikan juutalaiset eivät vain ajaneet Paavalin ja Silasin pois kaupungista, vaan myös vainosivat nuorta seurakuntaa. Sen lisäksi kaupungin uskovat olivat murheissaan, kun muutamat heistä olivat kuolleet.

Vastauksena Paavali antoi heille lisää opetusta koskien tempausta kehottaen heitä kahdesti ”rohkaisemaan toisiaan” hänen opetuksellaan siitä (1. Tess. 4:18, 5:11). Toivo Jeesuksen paluusta seuraajilleen oli jotakin, jota nuorten uskovien tuli käyttää lohduttaessaan ”toisiaan”.

Siitä riippumatta kohtaammeko vainoa, vai menetämmekö läheisen Kristuksessa, niin tempaus muistuttaa meitä, että parempi aika on tulossa ja ehkä hyvin pian. Tämä toivo lohduttaa meitä ajoista pahimmassa.

5. Tempaus auttaa meitä säilyttämään terveen näkökulman

Vaikka jaetta Kol. 3:4 ei yleensä yhdistetä tempaukseen, niin se puhuu ajasta, jolloin yhtäkkiä huomaamme olevamme kirkkaudessa: ”Kun Kristus, meidän elämämme, ilmestyy, silloin tekin hänen kanssaan ilmestytte kirkkaudessa.” Kuvittele käveleväsi jonakin päivänä jalkakäytävällä ja seuraava askelesi on taivaassa Vapahtajasi läsnäolossa! Tämä jae puhuu äkillisestä siirtymisestä tästä elämästä iankaikkisuuteen!

Aiemmin Kol. 3. luvussa Paavali kehottaa meitä ”etsimään sitä, mikä on ylhäällä” ja keskittymään ”siihen, mikä on ylhäällä, eikä siihen, mikä on maan päällä”, sillä ”elämämme on kätkettynä Kristuksen kanssa Jumalassa” (Kol. 3:1-3). Kuinka säilytämme tällaisen näkökulman? Kun muistamme, että jonakin päivänä Jeesus tulee hakemaan meitä ja välittömästi käymme Hänen rinnallaan uudessa kuolemattomassa ruumiissamme!

Paavali kirjoitti myös tämän terveellisen tulevaisuudennäkymän kohdassa 2. Kor. 4:17-18, jossa hän sanoo, ettänäkyväiset ovat ajallisia, mutta näkymättömät iankaikkisia”. Minä tykkään kutsua sitä kahden maailman näkökulmaksi, jossa arvostamme ikuisia todellisuuksia tämän elämän väliaikaisuuden asemesta.

Vaimoni osti hiljattain hibiscus-kasvin, jolla on isot, kauniit vadelmanpunaiset kukat, vähintäänkin silmäänpistävät. Valitettavasti kukat kestävät vain päivän, tai korkeintaan kaksi, ennen kuin niiden upeus kuihtuu.

Eikö elämämme maan päällä ole juuri tällainen? Herra antaa meille monia hyviä asioita nautittavaksi tässä elämässä, mutta kuten hibiskuksen kukat, ne ovat väliaikaisia. Me nauramme ja nautimme hyvistä asioista, joita Hän lähettää tiellemme, ottaen huomioon, että ne ovat väliaikaisia eivätkä lopullinen toivomme. Kestävä ilomme on odotuksessamme paremmasta ajasta, joka ylittää kaikki maahan sidotut unelmamme ja siunauksemme.

Lisäksi Jeesuksen ilmestymisen odotuksemme antaa meille myös rohkeuden kestää koettelemuksia ja surun aikoja tietäessämme, että tämä elämä on vain sumua verrattuna siihen iloon, jota koemme iankaikkisuudessa.

Onko mikään ihme, jos ottaa huomioon kaikki tempauksen innokkaan odottamisen edut, että vihollisemme vihaa sitä ja tekee kaikkensa kääntääkseen katseemme pois siitä? Hän ei takuulla halua meidän odottavan mitään, mikä lisää keskittymistämme Jeesukseen ja riippuvuuttamme Hänestä.

Viime aikoina olen tuntenut vähän masennusta opetuksista, jotka kieltävät, ei vain tempauksen, vaan myös Jeesuksen loistavan paluun perustamaan valtakuntansa maan päälle. Näissä aatoksissa minua on lohduttanut se, että tämä väärä opetus on jälleen yksi merkki uskosta luopumisesta, jonka Paavali sanoi tapahtuvan viimeisinä päivinä (1. Tim. 4:1-5).

”Mutta Henki sanoo selvästi, että tulevina aikoina moniaat luopuvat uskosta ja noudattavat villitseviä henkiä ja riivaajien oppeja valheenpuhujain ulkokultaisuuden vaikutuksesta, joiden omatunto on poltinraudalla merkitty ja jotka kieltävät menemästä naimisiin ja nauttimasta ruokia, mitkä Jumala on luonut niiden nautittavaksi kiitoksella, jotka uskovat ja ovat tulleet totuuden tuntemaan. Sillä kaikki, minkä Jumala on luonut, on hyvää, eikä mikään ole hyljättävää, kun se kiitoksella vastaanotetaan; sillä se pyhitetään Jumalan sanalla ja rukouksella.” (1. Tim. 4:1-5)

Jonathan C. Brentner
Jonathanbrentner@yahoo.com
https://jonathanbrentner.com/

Read Full Post »

Living Between Here and Eternity
By Alice Childs, 5.8.2018, suom. SK

 Sillä Jumalan armo on ilmestynyt pelastukseksi kaikille ihmisille ja kasvattaa meitä, että me, hyljäten jumalattomuuden ja maailmalliset himot, eläisimme siveästi ja vanhurskaasti ja jumalisesti nykyisessä maailmanajassa, odottaessamme autuaallisen toivon täyttymistä ja suuren Jumalan ja Vapahtajamme Kristuksen Jeesuksen kirkkauden ilmestymistä, hänen, joka antoi itsensä meidän edestämme lunastaakseen meidät kaikesta laittomuudesta ja puhdistaakseen itselleen omaisuudeksi kansan, joka hyviä tekoja ahkeroitsee. Puhu tätä ja kehoita ja nuhtele kaikella käskyvallalla. Älköön kukaan sinua halveksiko.” (Tiit. 2:11-15)

On todella vaikeaa elää kahden maailman välissä, eikö totta? Kristukseen uskovina elämme maallista elämäämme kaikkien ihmisten keskuudessa kahden maailman ja kahden päämäärän välissä. Yhtäältä elämme tässä ajallisessa langenneessa yhä pahenevassa maailmassa vangittuina kuolevaiseen, puutteelliseen, syntikirouksen ruumiiseen. Silti toisaalta henkemme, ollen jo lunastettu, ikävöi pukeutua luvattuun kuolemattomaan ruumiiseemme niin, että lunastettu sielumme voi yhtyä lopullisesti vielä lunastamattomaan ruumiiseemme. Me ikävöimme tulla täysin ehjiksi turmeltumattomassa ruumiissamme, joka asuu ikuisuudessa Herramme kanssa.

On vaikeaa olla jaettu: elää tässä maailmassa ja ikävöidä tulevaa.

Me uskovat olemme ainoat ihmiset maan päällä, joiden on käsiteltävä tämän maailman rumuutta syntinen lihamme alinomaa sodassa jo lunastettua sieluamme vastaan. Apostoli Paavali ymmärsi tämän pulman oikein hyvin.

Mitä lähemmäksi tulemme vapautumistamme tästä viheliäisestä paikasta pian tapahtuvan tempauksen kautta, sitä vaikeammaksi käy viipyä täällä. Kuten hurskas Loot vangittuna hedonistiseen, homoseksuaaliseen, iljettävään Sodoman likakaivoon, niin myös me olemme vangittuja, ei vain pahassa ja irstailevassa kaupungissa, vaan kokonaisessa maailmassa, joka on vajonnut narsismin ja turmeluksen syvyyksiin. Loot oli kiusaantunut hurskaassa hengessään ja niin olemme mekin. EI MISSÄÄN tässä maailmassa ole paikkaa, johon paeta pahuutta, joka on juurtunut ytimeen saakka tähän helvettiin menevään maailmaan. Itseasiassa sillä hetkellä, kun uudestisynnymme Kristuksessa, me ikävöimme olla ”poissa ruumiista ja läsnä Herran kanssa” asustaen Hänen kanssaan ikuisessa paikassa, missä syntiä, kuolemaa ja pahuutta ei voi koskaan olla olemassa. Jokaiselle todelliselle uskovalle tuo päivä ON tulossa, mutta ennen kuin se vapautuksen päivä tulee, meidän on vielä elettävä TÄSSÄ maailmassa – niin ikävää ja kyllästyttävää, kuin se ehkä onkin.

Jeesus tiesi täsmälleen, mitä me, jotka elämme näinä viimeisinä päivinä, tulisimme kohtaamaan. Hän ymmärsi täydellisesti, kuinka pahoja nämä viimeiset päivät olisivat ja kuinka väsyneitä, kiusaantuneita ja yksinäisiä me, jotka elämme tempauksen kynnyksellä, olisimme. Hän tiesi, että meitä vihattaisiin, merkittäisiin, hyväksikäytettäisiin, meistä valehdeltaisiin, meitä kohdeltaisiin väärin, parjattaisiin ja monesti kidutettaisiin ja tapettaisiin. Hän tiesi täsmälleen, kuinka pahaksi se tulisi käymään meille, joten Hän varoitti meitä edeltä siitä, millaista elämä täsmälleen olisi täällä viimeisten päivien viimeisten tuntien viimeisillä minuuteilla.

Se, mitä Hän on kutsunut meitä tekemään, on että ”asioimme, kunnes Hän tulee”. Se tarkoittaa, että meidän tulee olla ”toimeliaita sopivaan ja sopimattomaan aikaan”. Toisin sanoen meidän tulee pysyä uskollisina Hänelle ja sille, mitä Hän kutsunut ja asettanut meidät tekemään olipa se sitten helppoa tai vaikeaa, suosittua tai epäsuosittua, olipa elämämme levollista, tai lähes sietämätöntä.  Miksi? Koska TÄMÄ maailma EI ole todellinen kotimme.

TÄSSÄ maailmassa me olemme vain pyhiinvaeltajia kauttakulkumatkalla – muukalaisia vieraalla maalla ja niin kauan kuin olemme täällä, meidän tulee olla siinä tehtävässä, jonka Kaikkivaltias Kuninkaamme on antanut meille tehtäväksi. Meidän tulee levittää evankeliumia kaikkialla jokaiselle, joka kuuntelee. Meidän tulee ”vakavasti kilvoitella uskon puolesta” riippumatta poliittisesta ilmastosta, jossa olemme ja meidän tulee varoittaa kuolevaa maailmaa tulevasta tuomiosta.

Me näet olemme Kristuksen suurlähettiläitä. Se tarkoittaa, että tässä vieraassa ja vihamielisessä maailmassa, joka vihaa Jumalaa ja Hänen Sanaansa, ME olemme Hänen edustajiaan kadotetulle helvettiin menevälle maailmalle, joka on aivan Jumalan vihan ja tuomion kynnyksellä.

Me olemme Hänen ”vartijoitaan muurilla” – Hänen vartiomiehiään, jotka on kutsuttu hälyttämään tulevasta tuomiosta, jotka parkuvat kadotettuja parannukseen – tulemaan pelastukseen NYT.

Tämä on sitä, mitä Hän tarkoittaa ”asioimisella”, kunnes Hän tulee pelastamaan meidät. Vain meillä on totuus sekä toteutuneesta että vielä toteutumattomasta profetiasta sellaisena, kuin se on kirjattu Hänen Sanaansa. Vain meillä on totuus pelastuksesta, koska vain me uskovat tunnemme todellisen Jumalan sellaisena, kuin Hänet on ilmoitettu meille Hänen erehtymättömässä, virheettömässä, muuttumattomassa Sanassaan. Tämä on se, mitä Jeesus on käskenyt meitä tekemään odottaessamme Hänen kutsuaan ”nouse ylös tänne” kohtaamaan Hänet yläilmoissa.

Olemme kyllä väsyneitä. Olemme lopen uupuneita. Olemme hengessämme kiusaantuneita sen pahuuden syvyydestä ja laajuudesta, joka käy päivä päivältä rohkeammaksi ja röyhkeämmäksi. Me kyllä IKÄVÖIMME mennä Kotiin paikkaan, jossa emme ole milloinkaan olleet. Me ikävöimme saada laskea sota-aseemme ja löytää ne ikuiset ”vihreät laitumet”, joilla voimme turvallisesti asustaa koko iankaikkisuuden seuraten Hyvää Paimentamme, kun Hän johtaa meitä noiden ”virvoittavien vetten” luona.

Oi, kuinka sielumme kaipaakaan ikuista sapatin lepoamme. Sydämemme kaipaa ikuista rauhaa. Se on tulossa. Jeesus ei ole sokea ahdingollemme, eivätkä Hänen korvansa kuurot kärsivän morsiamensa huudoille. Vain Hänen suuri armonsa ja rakkautensa viivyttää Hänen paluutaan vielä hetkisen, koska Hän ”ei tahdo, että kukaan hukkuisi, vaan että kaikki tulisivat parannukseen”. Hänen kärsivällisyydellään on kuitenkin rajansa ja Hänen armonsa ei tule jatkamaan tätä Armon Aikakautta ikuisesti.

Herra Jeesus kuulee morsiamensa huudot ja sillä hetkellä, kun pakanoiden täysi luku on ”tullut sisälle”, Hänen morsiamensa on täydellinen. Kun viimeinen pakana tulee laumaan, niin Herra, Kuningas Jeesus, nousee istuimeltaan Isän oikealla puolella. Hän lähtee Taivaan suuresta valtaistuinsalista ja astuu ulos ilmakehään maan yläpuolelle.

Seisoen siinä keskellä taivaitten taivaita kirkkauden pilvien seppelöimänä ja arkkienkelin mahtavan pasuunan soidessa ja valtavan huudon kajahdellessa kirkkauden saleissa Herra huutaa jylisevällä äänellä, jonka kuulevat sekä elävät että kuolleet, jotka ovat Kristuksessa. Hän kutsuu meitä, morsiantaan: ”NOUSE YLÖS TÄNNE!” Hän kutsuu meidät Kotiin – lopullisesti ja ikuisesti KOTIIN!

Oi, älkäämme väsykö hyvän tekemisessä, sillä aikanaan me saamme palkinnon, jonka olemme voittaneet. Tuona päivänä me kuulemme siunatuimmat sanat, mitä ihmisen puheessa on koskaan lausuttu. Kuulemme ylösnousseen Herramme sanovan meille: ”Hyvin tehty, hyvä ja uskollinen palvelijani, mene Taivaan iloihin.”

Oi kanssauskovani, vaikka onkin niin vaikeaa elää täällä ajan ja ikuisuuden välissä, niin älkäämme horjuko näin lähellä maalia. Jatkakaamme jaksamista, sillä eräänä päivänä hyvin pian, kun sitä vähiten odotamme, Vapauttajamme tulee meille ja meidät vapautetaan – lopullisesti.

Maranata!

 

Read Full Post »

Only two hundred million will depart in the Rapture?
Posted on 3.2.2017 by Don Koenig, suom. SK

Mielestäni monet kristityt olettavat, että tempauksessa lähtee paljon enemmän ihmisiä kuin todellisuudessa lähtee. Joidenkin mielestä Yhdysvaltojen kaltaiset maat autioituvat huomattavasti tempauksen vuoksi. Minä en usko, että näin tulee käymään. Ehkä vain noin 200 miljoonaa ihmistä koko maailmassa lähtee tempauksessa.

Ilmestyskirjassa Herra paljastaa seitsemän seurakuntamallia seitsemässä kirjeessään näille seurakunnille. Silti vain kirjeessä Filadelfialle sanotaan, että se pelastetaan suuresta koetuksesta maan päällä (Ilm. 3:10). Kirjeessä sanotaan, että Filadelfian seurakunta pelastetaan ahdistuksen ajasta, koska se otti vaarin Herran sanasta (raamatullisesta opista), ei kieltänyt Hänen nimeään (Jeesus on ainut nimi taivaan alla, jonka kautta ihmisten täytyy pelastua) ja otti vaarin sanasta, että Herra palaa seurakunnalleen. Kuinka moni tämän päivän kristikunnassa tekee niin ja samaistuu Filadelfiaan? Se on varmasti pieni prosentti niistä, jotka sanovat olevansa kristittyjä.

Yksi tapa tarkastella tätä on, että tempaus on palkinto niille, jotka ottavat vaarin siitä, mistä Jeesus antoi kiitosta kirjeessä Filadelfialle. Loput näkyvistä seurakunnissa, jotka ovat edelleen maan päällä, samaistuvat Tyatiraan, Sardeeseen tai Laodikeaan. Niiden, jotka samaistuvat näihin muihin seurakuntiin, on etsittävä Herran ohjeita heille osoitetuista kirjeistä. Uskon, että Tyatira voidaan parhaiten tunnistaa katolisuudessa, Sardes päälinjan protestanttisuudessa ja Laodikea postmodernien seurakuntien nousussa.

Joskus vuosien 2023–2024 välillä maan päällä elää täsmälleen kahdeksan miljardia ihmistä. Sanon sen, koska paras arvioni tempauksen ajankohdasta, perustuen sivistyneeseen spekulaatiooni toisesta tulemuksesta joskus 2030–2040, olisi noin puoli vuosikymmentä ennen tai jälkeen vuotta 2024. Jos vain 200 miljoonaa lähtee, kuten ehdotan, niin se merkitsisi, että 2,5 % ihmisistä maan päällä lähtisi tempauksessa. 200 miljoonan ihmisen lähdöllä on vaikutus maailmaan, mutta se ei tee miksikään eikä riko yhtään olemassa olevaa valtiota eikä maailmanjärjestystä.

Mistä keksin tämän luvun 200 miljoonaa?

Oletan, että katolisuutta ja suurinta osaa päälinjan protestanttisista seurakunnista ei voida samaistaa Filadelfiaan. Suurin osa niistä ei edes opeta mitään läheistä Herran tulemusta. Useimmat niistä myös poikkeavat raamatullisesta opista. Niille, jotka eivät pidä kiinni totuuksista, joihin Filadelfia uskoi, ei luvata mitään pelastusta ahdistuksesta. Oletan myös, että näissä seurakunnissa käyvät ihmiset uskovat, mitä heidän kirkkokuntansa opettaa, tai muutoin he eivät kävisi niissä. Siksi hyvin harvat sellaisessa, jota sanotaan päälinjan kristinuskoksi, lähtevät tempauksessa.

Katolisten ja liberaalien poistamisen jälkeen maan päällä on vain noin 600 miljoonaa muuta, jotka samaistuvat kristityiksi. Heidät voidaan tunnistaa evankelikaaleina, helluntailaisina tai kristillisenä identiteettinä (kultteina).

Noin kolmannes noista 600 miljoonasta on kulteissa tai seurakunnissa, jotka ovat tiellään liittymään Ilm. 17. luvun Porttoon. Ne ovat luopuneet premillennialismista ja Kristuksen pikaisesta paluusta jonkinlaisen sosiaalisen evankeliumin vuoksi. Sellaiset seurakuntakytkökset kuin Saddleback, Willow Creek, New Apostolic Reformation (NAR) ja jokin Uskonsana tulevat mieleen. Monet seuraavat nyt Jesuiittojen tapaa yhdistää kristikunta mystiikkaan ja paavin helmaan palaamisen kautta. Jos haluat lisätietoa siitä, kuinka nämä seurakunnat ovat liittymässä Ilm. 17. luvun Porttoon, niin lue tämä artikkeli ja monia muita erinomaisia artikkeleita Roger Oakland’in verkkosivustolta. Katso myös muutamia omia artikkeleitani Ilm. 17. luvun Portosta tästä ja tästä ja tästä.

Ota pois ainakin kolmannes evankelikaaleista ja helluntailaisista, jotka ovat tukevasti tiellä liittyäkseen Porttoon ennen tempausta ja se jättää alle 400 miljoonaa ihmistä seurakuntiin, jotka voitaisiin samaistaa filadelfialaiseen raamatulliseen kristinuskoon.

Sen ei pitäisi yllättää ketään, että noin puolet vielä jäännösseurakunnissakin käyvistä ovat tekokristittyjä. Mene mihin tahansa evankelikaaliseen tai helluntailaiseen seurakuntaan ja kysele eri ihmisiltä. Jopa johtajat sanovat, että heillä syytä uskoa, että monet heidän seurakunnassaan eivät ole pelastettuja. Siksi nämä pastorit jatkuvasti saarnaavat pelastuksesta joka sunnuntai. Ota pois nämä pseudokristityt ja heidän lapsensa ja se jättää noin 200 miljoonaa seurakuntaan, joka tunnistetaan Filadelfiaksi. Tämä on se luku, jonka oletan lähtevän ennen suurta koetusta.

Tämä luku sopii myös minun arveluttavaan teoriaani. Salli minun selittää. Tiedämme, että Jeesus ottaa pois morsiamensa niin, ettei sen tarvitse kärsiä suuren ahdistuksen aikaa maan päällä. Lähtökohtani on, että Jeesus saapuu Saatanan asuinpaikkaan kuin varas ja varastaa morsiamen, ennen kuin Isä antaa Hänelle valtakunnan. Koska Herra varastaa 200 miljoonaa ihmistä, jotka laillisesti edelleen kuuluvat Saatanan asuinpaikkaan, niin Jumala sallii Eufratille sidottujen neljän enkelin vapauttamisen (Ilm. 9:16), mikä valmistaa tien 200 miljoonan miehen demoneja palvovalle armeijalle Idästä (itämaiset uskonnot palvovat demoneja). He puolestaan vastustavat kuningasten Kuningasta Hänen laillisessa paluussaan Jerusalemiin ja tuovat täydellisen tuhon itselleen.

Tiedän, tiedän, että tämä ei ole kummoinen perustelu 200 miljoonan ihmisen lähdölle tempauksessa. Silti olen sitä mieltä, että Raamatulla on hyvä syy sanoa Jeesuksen tulevan kuin varas. Tullessaan morsiamelleen Hän ei astu jalallaan maan päälle, koska maanpäällistä valtakuntaa ei ole vielä annettu Hänelle. Hän vain vie morsiamensa pois maasta enkelien voimin. Jeesukselle annetaan valtakunta sen jälkeen, kun Saatana on heitetty ulos taivaasta maan päälle. Se tapahtuu viimeisten seitsemän vuoden jakson puolivälissä. Yksityiskohdat ovat Ilmestyskirjan luvuissa 12 ja 19.

Vaikka olisinkin väärässä 200 miljoonan yhteydestä jakeeseen Ilm. 9:16, niin luku 200 miljoonaa niille, jotka noudattavat sitä, mistä Jeesus kiitti kirjeessä Filadelfialle, edelleen näyttäisi olevan uskottava luku.

Katolisilla ja protestanttisuuden valtavirran kirkoilla on tekojen pelastus. Heidän on ansaittava oma pelastuksensa hyvillä teoilla tai tottelemalla vaikka mitä. Kukaan ei pääse sisälle tällä tavalla. Pyhä Henki ei asu niissä, jotka eivät koskaan ole syntyneet uudesti ylhäältä uskon kautta Jeesukseen. Ne, joilla ei ole Pyhää Henkeä, eivät lähde tempauksessa, kuinka kristillisiltä sitten näyttävätkin.

Ei pitäisi olla yllättävää, että ne, joilla on vain kristillinen identiteetti eikä Pyhää Henkeä, eivät edes usko tempaukseen. He eivät tule pettymään. Ei ole mitään tempausta niille, joilla on vain kristillinen identiteetti. Ehkä vain kymmenesosa niistä, jotka sanovat itseään kristityiksi, otetaan tempauksessa. Kymmenesosa kristikunnasta on myös noin 200 miljoonaa. Nämä voitaisiin tunnistaa myös ensihedelmiksi. Ensihedelmät päättyvät 144 000 juutalaisen sinetöimiseen. Sen jälkeen tulee suuri sadonkorjuu maan päällä. Mitä sanoo 90 % kristikunnasta, kun Filadelfia on viety? Monet johtajista sanovat: Tervemenoa! Kristityt fundamentalistit estivät heidän ekumeenisen valtakunnan rakentamisen ohjelmansa maan päällä. Niinpä he sanovat: Kiitos Jumalalle, että nuo, jotka estivät heidän jumalanvaltakuntaponnistustaan maan päällä, otettiin pois.

Rick Warren’in kaltaiset ihmiset ovat sanoneet, että fundamentalismi on iso ongelma kristikunnassa. He uskovat, että ongelma kristikunnassa ovat ne, jotka todella uskovat kristinuskon perusasioihin. Minulla on uutinen. Ilman kristinuskon perusasioita jäljelle jää vain uskonnollinen Portto.

Uskonnollinen Portto yhdistyy käsityksessä, että on vain yksi Jumala ja hyväksyy jokaisen demonisen uskonnon, joka myös väittää palvovansa Jumalaa. Ainoa tie Isän tykö on Jeesuksen Kristuksen Hänen Poikansa kautta. Niiden ihmisten määrä maailmassa, jotka uskovat, että Jeesus on ainoa tie Isän tykö, on vain parisataa miljoonaa. Nämä ovat niitä, jotka lähtevät tempauksessa. Loput koetellaan ahdistuksen tulissa, jotta nähtäisiin, ketä he todella seuraavat.

Jos sinusta tuntuu siltä, että sinun omista uskonkäsityksistäsi pitää kiinni vain vähemmistö itseään kristityiksi kutsuvista, niin se voi johtua siitä, että olet yksi noista 200 miljoonasta.

 

Read Full Post »

Sana Amirilta, suomentanut SK

Raamattu sanoo, että todelliset uskovat eivät ole tästä maailmasta. Minkään tässä maailmassa ei tule saada meitä innostumaan enemmän kuin se paikka, jota Jeesus on mennyt meille valmistamaan!

Fil. 3:18-21 sanoo: ”…  Sillä monet, joista usein olen sen teille sanonut ja nyt aivan itkien sanon, vaeltavat Kristuksen ristin vihollisina; heidän loppunsa on kadotus, vatsa on heidän jumalansa, heidän kunnianaan on heidän häpeänsä ja maallisiin on heidän mielensä. Mutta meillä on yhdyskuntamme taivaissa ja sieltä me myös odotamme Herraa Jeesusta Kristusta Vapahtajaksi, joka on muuttava meidän alennustilamme ruumiin kirkkautensa ruumiin kaltaiseksi sillä voimallaan, jolla hän myös voi tehdä kaikki itsellensä alamaiseksi….”

Itkemmekö niiden vuoksi, jotka vaeltavat maailmassa?

Onko mielemme maallisiin?

Pidämmekö kiinni taivaan kansalaisuudestamme?

Vaellammeko voiton emmekä tuhon polulla?

Odotammeko innokkaasti Vapahtajaamme?

Olemmeko tietoisia siitä, että tämä alennustilan ruumiimme kohta muutetaan?

Kuten Paavali sanoo Timoteukselle: Tästedes on minulle talletettuna vanhurskauden seppele, jonka Herra, vanhurskas tuomari, on antava minulle sinä päivänä, eikä ainoastaan minulle, vaan myös kaikille, jotka hänen ilmestymistään rakastavat. (2. Tim. 4:8)

Tämä on se uskovan toivo!

Maailma ja maailmallinen seurakunta pitää sen poissa sinusta! Ne alentavat ajatuksen Hänen pikaisesta paluustaan viemään morsiamensa tarinoiden ja satujen kategoriaan! Miksi? Koska ilman tätä toivoa meistä tulee maailmallisia ja maailmanmielisiä!

Saatana ei tiedä pikaisesta tuhostaan! Me kuitenkin tiedämme ja tämä tieto on VOIMAA!

Read Full Post »

The Seven Churches
12.3.2018 by Pete Garcia, suom. SK

Puhumme usein Kristuksen läheisestä paluusta, ikään kuin se olisi voinut tapahtua missä vaiheessa tahansa viimeisten kahden vuosituhannen aikana ajattelematta, olisiko se todella voinut olla mahdollista. Olisiko Kristus voinut palata missä vaiheessa tahansa menneinä 2000 vuotena? Vai onko olemassa erityinen aika, jolloin Isä Jumala lähettää Poikansa Jeesuksen Kristuksen takaisin noutamaan seurakuntamorsiamen?

Miksi ei Kristuksen ensimmäinen tulemus tapahtunut vuonna 165 eKr. makkabealaiskapinan aikaan? Rooma ei vielä ollut noussut maailmanvallaksi ja Kristus olisi pienin ongelmin helposti voinut vaatia valtaistuimensa välittömästi…joten miksi odottaa? Ehkä juutalaiset olivat silloin yhtä erimielisiä Messiaan tulemuksen ajankohdasta, kuin me olemme tänä päivänä? Ehkä se on syy, että juutalaiset eivät odottaneet Yeshua Hamashiach’ia, kun Hän todella saapui noin vuonna 4 eKr. Tiedämme vain, että siihen aikaan, kun Kristus todella tuli, vain kourallinen ihmisiä edelleen odotti Häntä innokkaasti. (Joista yllättävimmät olivat pakanat idästä!)

Tunnen jatkuvaa vetoa seitsemään seurakuntakirjeeseen Ilmestyskirjan luvuissa 2–3. Jos nämä kirjeet todella puhuvat tuleville seurakuntien aikakausille, niin varmasti yksi niistä voidaan tunnistaa ajaksi, jolloin Kristus palaa toisen kerran vaatimaan seurakuntamorsiamensa. Ja jos näin on, niin kysymys ei ole niinkään Kristuksen läheisestä paluusta milloin tahansa viimeisten 2000 vuoden aikana, vaan läheisestä paluusta erityisen ajanjakson aikana viimeisten 2000 vuoden aikana.

Ymmärtäen, että nämä eivät olleet vain kirjaimellisia seurakuntia Johanneksen ajassa, vaan johtuen järjestyksestä, jossa ne esitetään ja siitä, kuinka tämä on toteutunut vuosisatojen saatossa, voimme olla melko varmoja, että nämä seitsemän (tuhansista silloisista seurakunnista jo Johanneksen aikana) valittiin tärkeämmästä syystä, kuin vain ongelmistaan, joita niillä oli silloin ensimmäisellä vuosisadalla. Tarkastelkaamme siis nimenomaan Kristuksen lupausta paluusta ja kuinka sitä sovellettiin kuhunkin näistä seitsemästä seurakunnasta.

Efeso: Ei mitään lupausta palata ja poistaa nämä uskovat maan päältä; vain lupaus poistaa heidän lampunjalkansa, mikä tarkoittaa, etteivät he enää ole seurakunta, koska olivat hyljänneet ensimmäisen rakkautensa (Ilm. 2:5).

Smyrna: Kirje rakastetulle Smyrnan seurakunnalle ei anna mitään lupausta päästä pakoon; vain kestää ja kärsiä kärsivällisesti ja heidän palkkansa on oleva elämän kruunu (Ilm. 2:10).

Pergamo: Lupaus palata ei tässä ole hyvä lupaus, vaan uhkaus, että elleivät tee parannusta, niin Herra itse tulee ja sotii heitä vastaan. Se, mikä oli ollut Nikolaiittain tekoja Efesossa, siitä oli tullut Pergamolle heidän oppinsa (Ilm.2:16).

——————————————————————————————————

Tyatira: Tyatiran seurakunnalle Jeesus lähetti kirjeen, joka enimmäkseen arvosteli heitä monessa asiassa. Lupaus palata on rajoitettu vain niihin tässä seurakunnassa, jotka eivät pidä kiinni Iisebelin opista, eivätkä ole tutkineet Saatanan syvyyksiä (Ilm. 2:24-25).

Sardes: Lupaus palata Sardeen seurakunnalle oli varoitus. He eivät enää valvoneet (watched for) Hänen paluutaan. Se koskee yhtä paljon sen historiallista taustaa, kuin sen tämän päivän teologista todellisuutta. Useimmat tämän ajan oikeaoppiset seurakunnat eivät opeta premillenniaalista eskatologiaa. Ja JOS opettavat, niin sen on turmellut vuosisatainen väärä opetus, että joko kaikki profetiat ovat jo toteutuneet, tai että meidän on otettava maailman ’hallinta’ (dominion), ennen kuin Kristus ’voi’ palata (Ilm. 3:3).

Filadelfia: Kaikista kirjeistä vain tämä yksi sisältää lupauksen ottaa seurakunta kokonaan pois tästä maailmasta. Muut kirjeet, huomioiden kontekstin, eivät anna sellaista lupausta (Ilm. 3:11).

Laodikea: Kristus ei anna mitään lupausta tulla, vain ankaria nuhteita ja kuritusta. Kristus seisoo tämän seurakunnan ulkopuolella ja kolkuttaa ovea (Ilm. 3.20).

[Erotinviiva neljän viimeisen seurakunnan edellä tarkoittaa, että ne itseasiassa voivat olla ajassa päällekkäisiä.]

Luopumuksen mahdollisuus

Jos historia opettaa yhtään mitään, niin jokainen kirkkokunta lopulta päätyy teologiseen ojaan. Pääasiassa on aina kysymys kääntymisestä pois kirjaimellisesta Jumalan Sanan tulkinnasta kohti maailman syleilemistä. Seurakuntatilaisuudet menivät sydämellisestä palvonnasta äänekkäisiin, prameisiin, teatraalisiin ylistysesityksiin massojen miellyttämiseksi. Saarnaajat menivät Sanan saarnaamisesta saarnaamaan sosiaalista oikeudenmukaisuutta. Kasvavasta määrästä seurakuntia on tullut etsijäystävällinen palvelu, joka tekee parhaansa miellyttääkseen kaikkia ja ettei vain loukkaisi ketään.

Päälinjan seurakunnat ovat taipumassa kaikilla kiistellyillä alueilla sen suhteen, missä Raamatun malli ja moderni yhteiskunta ovat törmäyskurssilla. Kulttuurisota on ollut kiihtymässä kaikilla yhteiskunnan tasoilla ja kirkot kaikkialla hedelmällisellä tasangolla ovat kaatumassa vasemmalle ja oikealle välttyäkseen kovakätiseltä median kritiikiltä ja poliittiselta solvaukselta, joka tulee niiden osaksi, jotka ottavat kantaa Raamatun mallien puolesta.

Olisiko tämä ollut sovellettavissa aikaan vain 50 vuotta sitten? Silloiset amerikkalaiset olivat paljon kunnioittavampia Jumalan Sanaa kohtaan, kuin nykyiset. Vaikka silloinkin oli syntiä (kuten kaikkina aikoina), niin silloin ei ollut tätä kokonaisvaltaista kulttuurisen turmeluksen vessanpöntön hyväksymistä, jonka näemme tänä päivänä. Vasta viimeisten 40 vuoden ajan olemme todella nähneet armottoman, systemaattisen hyökkäyksen kaikkea kristillistä vastaan alkaen edesmenneen viha-ateistin Madelyn Murray O’Hare’n hyökkäyksestä Jumalaa vastaan julkisissa kouluissa. Sitten se jatkui ”seksuaaliseen vallankumoukseen”, jota seurasi pian sota syntymättömiä vastaan. Nyt määritellään poliittista korrektiutta sellaisilla sanoilla kuin: fundamentalisti, viha, fanaatikko (bigot) ja vaikka mitä.

Voi olla vain yksi

Yksin Filadelfian seurakunnan on kestettävä tämä sivilisaation nopeasti hajoava luonne. Vaikka uskon Kristuksen paluun läheisyyteen, niin loogisesti voin vain päätellä, että sen on tapahduttava tässä aikaikkunassa, joka muodostaa filadelfialaisen seurakunta-ajan. Jotkut uskovat sen alkaneen ensimmäisessä suuressa herätyksessä, kun taas toiset uskovat sen alkaneen toisessa. Silloin lähetyssaarnaajia lähetettiin kaikkialle maailmaan levittämään evankeliumia. Kuitenkin profetia ilmoittaa Kristuksen omin sanoin, että vähiten vastaanottavia Jeesuksen Kristuksen evankeliumille ovat aina olleet juutalaiset, mutta yhä enemmän juutalaisia on tulossa tunnustamaan, että Kristus oli Messias ja tämä ei ollut edes mahdollista ennen kuin vuonna 1948 (jolloin oltiin jo pitkällä Filadelfian ajassa), kun Israelista tuli jälleen valtio.

”…sillä totisesti minä sanon teille: te ette ehdi loppuun käydä Israelin kaupunkeja, ennenkuin Ihmisen Poika tulee (Matt. 10:23).

Milloinkaan länsimaiden historiassa hallitukset eivät ole työskennelleet kovemmin kuin tänä päivänä tehdäkseen Raamatun luomiskertomuksen ei-uskottavaksi; kiitos siitä yleisesti hyväksytylle evoluutioteorialle. Milloinkaan historiassa eivät useammat yhteiskunnat ole työskennelleet kovemmin poistaakseen kristinuskosta fundamentalismin lainsäädännöllä, joka katsoo sen vihapuheeksi. Milloinkaan historiassa ei suurempi osa joukkotiedotusvälineitä ole työskennellyt kovemmin kuin nyt tarkoituksella hiljentää ja vähätellä kristittyjä.

Milloinkaan ihmiskunnan historiassa ei painostus kristitylle ole ollut suurempi ja useammissa paikoissa tinkiä uskonkäsityksistään ei-kristillisten uskontojen lepyttelemiseksi. Milloinkaan historiassa ei kristikunta ole ollut yhtä jakautunut, kuin nyt. Milloinkaan historiassa ei painostus ole ollut suurempi koko kristikunnalle hyväksyä ekumeenisuus rauhan ja yhteiskunnallisen oikeudenmukaisuuden lipun alla.

Nämä ovat osa paholaisen taistelutaktiikkaa, jossa hän saa Kristuksen morsiamen jakautumaan koskien oppia ja periaatteita. Saatana on sekaannuksen aiheuttaja ja hän on tehnyt sitä ahkerasti viimeiset 2000 vuotta.

Niinpä käyttäen kulttuurisia kiistakysymyksiä, kuten homoliittoa ja aborttia, hän pystyy, ei vain yhdistämään kristinuskon ei-kristillisiin uskontoihin, vaan myös yhdistämään jakautuneet kirkkokunnat ekumenian lipun alle torjumaan yhteiskunnallisia ongelmia. Muista, että esimerkiksi homoliitto on vain oire taustalla olevasta kulttuurisesta lahosta, joka nyt alkaa pulpahdella pintaan.

Miksi Saatana haluaisi yhdistää seurakunnat? Yhdistyäkseen kristittyjen on pantava syrjään erimielisyytensä – (so. asiat, jotka tekevät heidät erilaisiksi). Joten kun laitat sivuun periaatteesi yhdistyäksesi yli jonkin kulttuurisen taistelun, sinä hämärrät rajat ja vesität sanomasi penseäksi merkityksettömyydeksi, jotta et loukkaisi yhteistyökumppaneitasi. Evankelioiminen ei ole enää päämääräsi, vaan mikä tahansa uuden kuukauden korruptoitu vääryys.

Jos panet merkille seurakuntien järjestyksen Ilmestyskirjan luvuissa 2–3, niin näet, että sen jälkeen, kun evankeliumi alkoi levitä (Efeso), Saatana alkoi välittömästi murskata sitä väkivaltaisesti sellaisten miesten kautta, kuin Caligula, Nero, Domitianus ja Hadrianus. Se toi Smyrnan vainon ajan – ja kuitenkin heitä kehotettiin kestämään. Saatanan ylenpalttinen väkivallan käyttö sai aikaan vain sen, että seurakunta levisi nopeammin. Sitten hän muutti taktiikkansa ja raa’an voimankäytön sijaan alkoi turmella seurakuntaa pakanallisella ritualismilla ja väärällä opilla.

Pergamolla, Tyatiralla ja Sardeella, kaikilla oli ongelmia oppinsa suhteen. Yksin Filadelfia pysyi uskollisena rakkaudessaan Kristusta ja Hänen profeetallista Sanaansa kohtaan. Jos Saatana ei voita erottamalla ja valloittamalla, niin se yhdistää ja korruptoi. Tämä on se, josta Filadelfia saa kiitoksia – ettei siirrä katsettaan pois Kristuksesta. Sille ja ainoastaan sille annetaan lupaus, että se varjellaan ihmiskunnan pimeimmästä hetkestä.

”Koska sinä olet ottanut minun kärsivällisyyteni sanasta vaarin, niin minä myös otan sinusta vaarin ja pelastan sinut koetuksen hetkestä, joka on tuleva yli koko maanpiirin koettelemaan niitä, jotka maan päällä asuvat” (Ilm. 3:10, KR38).

”Koska olet noudattanut minun kestävyyteen kehottavaa sanaani, niin minäkin varjelen sinut koetuksen hetkestä, joka on tulossa koko maailmaan koettelemaan niitä, jotka asuvat maan päällä” (Ilm. 3:10, Raamattu Kansalle).

Originally written by Pete Garcia on August 7, 2012

Read Full Post »

Older Posts »