Feeds:
Artikkelit
Kommentit

Archive for the ‘Turva Jumalassa’ Category

Alla Geri Ungurean linkittää muutamia englanninkielisiä puheita. Tutustu myös tämän blogin Matkaevästä-sivuun, jonne linkki löytyy myös tuosta yläreunasta. Tai lue lyhyt artikkelini Käännä katseesi Jeesukseen – sieltä löytyy myös linkkejä sivuille, joille on koottu rohkaisevia raamatunkohtia Jumalan lupauksista ja Hänen turvastaan.


Fear Not; Only Believe: Sermons to Encourage
By Geri Ungurean, 16.10.2019, suom. SK

Olen kuullut monilta, että niin monet todellisten uskovien jäännöksestä tuntevat yksinäisyyttä, pelkoa ja masennusta. Useimmat ovat ”seurakunnattomia” ja löytävät rohkaisua vain profetiatapahtumista.

Ymmärrän tämän täysin, koska joudun välillä sumuun tietäen mielessäni, että se, mitä näemme, on profetian täyttymistä. Sydämeni on silti murheen raskauttama.

Eräs profetian opettaja, joka on ystäväni, kertoi minulle, että konferenssissa, jossa hän oli puhuja, ihmiset tulivat hänen luokseen silmät kyynelissä ja kertoivat tuntevansa itsensä niin yksinäisiksi.

Rukoilin, että Herra antaisi minulle idean tähän artikkeliin rohkaisemaan veljiä. Tunsin hengessäni, että ehkä saarnat, jotka puhuvat siitä, miltä meistä monista tuntuu, olisivat avuksi tällä hetkellä.

Artikkelieni lukijat tietävät, että mieheni kanssa rakastamme Adrian Rogers’in saarnoja. Pastori Adrian meni kotiin olemaan Jeesuksen luona vuonna 2005. Herramme käyttää edelleen hänen saarnojaan opettamaan ja rohkaisemaan uskovia ja tuomaan kadotettuja Herramme tykö.

How to Get Up When You’re Down (Kuinka nousta masennuksesta)

Tuntuuko Jumala olevan kaukana? Oletko epätoivoinen ja näennäisesti ilman toivoa? Monet Jumalan suurimmista pyhistä – Mooses, Johannes Kastaja, Paavali – kärsivät masennuksesta. Kuuntele ja opi masennuksesta.

Standing Firm in a Pagan World (Seisoen lujana pakanallisessa maailmassa)

Olemme Amerikassa siirtymässä pois kristillisestä konsensuksesta. Monet ovat alkaneet uskoa, että yhden uskonnon valitseminen toisen sijalle on merkityksetön. Ja miksi he sanovat tämän? Koska heidän mukaansa kaikki uskonnot opettavat samoja perusopetuksia elämästä. Kuuntele, mitä Jumala sana sanoo tästä.

The Battle for Your Mind (Taistelu sinun mielestäsi)

Kaikki taistelemme ”pullistuman taistelua” (battle of the bulge, Ardennien taistelu toisessa maailmansodassa) ja sellaiset taistelut ovat vastassamme aina, mutta on olemassa taistelu, joka on tappavampi, uhkaavampi. Se on taistelu mielestä, tappava sota, jota käydään Jumalan ja Saatanan välillä; ja taistelukenttä on, usko tai älä, sinun mielesi ja sinun sielusi.

Giving Thanks in Dark Days (Kiittäminen pimeinä päivinä)

Näinä epävarmoina päivinä sinun on TÄYTYY saada ote Jumalan Sanaan! Tarvitset jotakin, josta elää; ja se on usko, sellainen usko, joka antaa varmuuden ja rauhan, että pystyt seisomaan edessä olevina pimeinäkin päivinä.

When Nothing Seems to Make Sense (Kun kaikki näyttää mielettömältä)

Mitä teet, kun et tee mitään väärin ja silti missään ei näytä olevan järkeä? Lyövätkö sinua kaikki kädet? Adrian Rogers tarkastelee Joosefin elämää ja soveltaa sitä sinun elämääsi.

How to Handle Stress (Kuinka käsitellä stressiä)

Ovatko päivät sinusta liian pitkiä ja yöt liian lyhyitä? Tuntuuko sinusta kuin rottakilpailun päärotasta? No niin, kiitos Jumalalle, on toivoa; ja toivo on tulossa ja se tulee suoraan Jumalan Sanan sivuilta.

Riding Out the Storm (Ratsastaen ulos myrskystä)

Jokaisessa elämässä on myrskyjä – mutta kun vaikeuksia tulee, niin tiedätkö, kuinka selviytyä niistä turvallisesti, vai haaksirikkoutuuko elämäsi? Kuuntele, kun Adrian Rogers antaa sinulle viisi tapaa upottaa laivasi – ja mitä tehdä selvitäksesi sen läpi.

Five Minutes After Death (Viisi minuuttia kuoleman jälkeen)

Opi kolme suurta asiaa, jotka meidän kaikkien on kohdattava – elämä, kuolema ja ikuisuus. Ihminen tietää kuolevansa, mutta yrittää epätoivoisesti unohtaa sen usein vaihtamalla aihetta, kuin vaihtaisi kanavaa. Adrian Rogers selittää Jumalan näkökulmasta; kukaan ei ole todella valmis elämään, ennen kuin ei enää pelkää kuolla.

Five Ways to Draw Closer to Jesus (Viisi tapaa päästä lähemmäksi Jeesusta)

5 TAPAA PÄÄSTÄ LÄHEMMÄKSI JEESUSTA: Haluamme läheisen suhteen Herraan Jeesukseen Kristukseen, eikö niin? Haluamme enemmän kuin lunastuksen; haluamme suhteen. Kuuntele, kun Adrian Rogers käsittelee viittä tapaa päästä lähemmäksi Jeesusta.

Veljet, minä rukoilen, että pastori Adrianin saarnat rohkaisisivat sydämiänne. Rakastan teitä kaikkia niin kovasti. Haluan teidän tietävän, että me (ukkoni kanssa) katsomme näitä saarnavideota yhdessä teidän kanssanne. Se, mitä me kaikki tunnemme, on aivan normaalia, kun elämme tällaisia myrskyisiä ja pahoja aikoja!

Kallis Herramme Jeesus haluaa kuitenkin auttaa meitä näinä viimeisinä päivinä. Hän ei halua meidän menettävän toivoamme! Jos se paha kertoo sinulle, että olet yksin tuntiessasi masennusta ja stressiä, niin lue tämä Raamatun kohta:

Rauhan minä jätän teille: minun rauhani – sen minä annan teille. En minä anna teille, niinkuin maailma antaa. Älköön teidän sydämenne olko murheellinen älköönkä peljätkö.” (Joh. 14:27).

Jeesus ei olisi koskaan sanonut sitä opetuslapsilleen, ellei olisi tiennyt, että nämä ajat ovat meille hyvin vaikeita. Hän rakastaa meitä iankaikkisella rakkaudella ja istuu Jumalan oikealla puolella ja rukoilee puolestamme!

Kuka voi tuomita kadotukseen? Kristus Jeesus on se, joka on kuollut, onpa vielä herätettykin ja hän on Jumalan oikealla puolella ja hän myös rukoilee meidän edestämme.” (Room. 8:34).

Seuraavassa artikkelissani postitan lisää rohkaisevia saarnoja.

How Can I Be Saved?

Shalom b’Yeshua

MARANATHA!!

grandmageri422@gmail.com

Articles at grandmageri422.me

 

Read Full Post »

On the sea of life (part 2)
By Simon Desjardins 15.10.2019, suom. SK

Tämä on jatkoa artikkelille Elämän merellä (osa 1).

Edellisessä postissani osoitin, että kun löydämme itsemme keskeltä kovaa myrskyä, meidän täytyy kohdata tuuli urhoollisesti ja mennä kohtisuoraan päin aaltoja. Se on tehtävä tietäen, ettäyli suurten, voimallisten vetten pauhinan, yli meren kuohujen on Herra korkeudessa voimallinen(Ps. 93:4). Ilman tätä tietoa olemme tuomitut kääntymään ympäri ja ajautumaan evankelikaalisten vätysten virran mukana, aivan kuten israelilaiset tekivät, ennen kuin Daavid tappoi Goljatin.

Laivamme keventäminen

Toinen merenkulun laki, jota tulisi soveltaa suuren myrskyn aikana, on pitää aluksemme mahdollisimman kevyenä. Se ei tarkoita, että laivan pitäisi olla täysin tyhjä, sillä myrskyssä tyhjä alus on yhtä huono kuin täyteen lastattu. Se tarkoittaa yksinkertaisesti sitä, että meidän pitäisi olla valikoivia suhteessa siihen, mitä pidämme aluksella. Kaikki turha paino tulisi heittää yli laidan, jotta meillä olisi mahdollisuus vakauttaa laiva. Apt. 27 luvun kuvaus antaa meille hyvän esimerkin tästä menettelystä.

”Mutta kun rajuilma ankarasti ahdisti meitä, heittivät he seuraavana päivänä lastia mereen, ja kolmantena päivänä he omin käsin viskasivat mereen laivan kaluston” (Apt. 27:18,19).

Tässä jopa laivan varusteet heitettiin mereen. Vain se, mikä oli välttämätöntä heidän selviytymiselleen, pidettiin aluksella. Itse asiassa, jos he olisivat tehneet sen aikaisemmin, laiva olisi voinut säästyä. Ei ihme, että Raamattu kehottaa meitä hylkäämään tällaiset rasitteet.

”Sentähden, kun meillä on näin suuri pilvi todistajia ympärillämme, pankaamme mekin pois kaikki, mikä meitä painaa, ja synti, joka niin helposti meidät kietoo, ja juoskaamme kestävinä edessämme olevassa kilvoituksessa, silmät luotuina uskon alkajaan ja täyttäjään, Jeesukseen, joka hänelle tarjona olevan ilon sijasta kärsi ristin, häpeästä välittämättä ja istui Jumalan valtaistuimen oikealle puolelle” (Hepr. 12:1,2).

Se, mitä tulee noudattaa kilpailussa, on sitäkin tärkeämpää myrskyssä. Suurin ongelmamme on siinä, että olemme niin hitaita noudattamaan tätä taivaallista neuvoa, sillä sekulaari yhteiskunta on vaikuttanut arvomaailmaamme ja siinä me olemme juuttuneena tuhansiin turhuuksiin, jotka ovat yhtä hyödyllisiä kuin kompassi pohjoisnavalla. Itse asiassa emme vain pidä kiinni niistä, vaan myös teemme töitä omistaaksemme ne ikään kuin elämämme riippuisi niistä. Niinpä laivamme ruuma täyttyy näistä turhuuksista ja kun myrsky iskee, olemme haluttomia hylkäämään sen, jonka eteen olemme niin kovasti tehneet töitä. Ja niin aluksemme tuskin enää pysyy pinnalla ja kun voimakkaat aallot tulevat, ne löytävät meidät nukahtaneina ja valmistautumattomina kohtaamaan myrskyn.

Hyvän omantunnon tärkeys

Ja sitten on synnin kuollut paino. Sanoa, että maailmassa esiintyvä moraalinen mädännäisyys vuotaa evankelikalismin katon läpi, on todistamista selvästä totuudesta. Sillä se, mikä oli käynnissä Paavalin päivinä, tapahtuu jatkuvasti kiihtyvällä nopeudella.

”…säilyttäen uskon ja hyvän omantunnon, jonka eräät ovat hyljänneet ja uskossaan haaksirikkoon joutuneet(1. Tim. 1:19).

Syyllinen sydän on määritelmän mukaan epäilevä sydän, jota voidaan verrata myrskyjä pelkäävään rikkinäiseen laivaan. Sitä vastoin henkilö, jolla on puhtaan omantunnon todistus, voi pysyä tyynenä myrskyn keskellä, sillä hän tietää, että Jumala on hänen kanssaan. Itse asiassa hän iloitsee ahdistuksissa ja hioo purjehdustaitojaan vastustusta kohdatessaan. Sellaiselle aallot tuovat terveen haasteen ja saavat aikaan sisäisen ihmisen kasvun. Tämä ei ole pelkkää hengellistämistä; se on ihmisen elämän todellisuutta keskellä hengenvaarallisia uhkia.

Valmistautumisen tärkeys

Meitä kohtaavat myrskyt voivat ravistella moraalista elämäämme kuten myös mieltämme ja kenties inhimillistä kehoamme, tai jopa perhettämme, mutta kaikissa tapauksissa nämä puhurit täytyy kohdata päättäväisesti ja tyynesti. Yrityksestä välttää niitä tulisi saavuttamaton unelma. Harkitsevainen ihminen ennemminkin odottaa niitä ja valmistautuu pahimpaan samalla luottaen kaikkien aikojen Purjehtijaan. Oikein! Meidän hevosena on oltava valmiina taistelun päivään. Jos olemme, niin Herra samaistuu meihin ja tuo vapautuksen, sillä ikuinen sananlasku pysyy lujana:

”Hevonen on varustettu taistelun päiväksi, mutta voitto on Herran hallussa” (Snl. 21:31).

Kivien välttäminen

Lopuksi haluaisin kiinnittää huomiosi ankkurien tärkeyteen myrskyn vastustamisessa. Apostolien tekojen 27. luvusta löytyvä kertomus antaa jälleen arvokasta valoa:

”Ja kun tuli neljästoista yö meidän ajelehtiessamme Adrianmerellä, tuntui merimiehistä keskiyön aikaan, että lähestyttiin jotakin maata. Ja luodattuaan he huomasivat syvyyden olevan kaksikymmentä syltä ja vähän matkaa kuljettuaan he taas luotasivat ja huomasivat syvyyden viideksitoista syleksi. Ja kun he pelkäsivät meidän viskautuvan karille, laskivat he laivan perästä neljä ankkuria ja odottivat ikävöiden päivän tuloa.” (Apt. 27:27–29)

Tässä laiva lähestyi maata ja merimiesten oli varmistettava, ettei se törmää kiviin. Samaa varovaisuutta on noudatettava, kun purjehditaan elämänmeren myrskyjen läpi, sillä siellä on paljon kivisiä rannikoita, jotka vaarantavat onnistumisemme. Näin ollen meidän on muinaisten merimiesten tavoin varmistettava laivamme rannikkoa lähestyessämme. Heidän laillaan meidän on käytettävä ankkuriamme, eli sitä toivoa, joka yltää läsnäoloon verhon takana:

”Se toivo meille on ikäänkuin sielun ankkuri, varma ja luja, joka ulottuu esiripun sisäpuolelle asti” (Hepr. 6:19).

Tässä Heprealaiskirjeen kirjoittaja ei viittaa pelkästään toiveeseen, vaan tähän varmuuteen, joka on ankkuroitu Jumalan läsnäoloon. Tämä, eikä mikään muu, voi turvata aluksemme rannikkoa lähestyessämme. Yksi on varmaa: ennen kuin matkamme päättyy, niin kaikki, mitä voidaan järkyttää, järkytetään, että ne asiat, joita ei voida järkyttää, pysyisivät. Tässä prosessissa kristillinen toivo antaa meille tarvittavan kärsivällisyyden kestää, kunnes rannikko saavutetaan. Kiirehtiminen kohti rannikkoa olisi, ei vain typerää, vaan myös mitä varmimmin tuhoisaa. Onneksi ankkuri hidastaa meitä ja estää meitä murskautumasta kiviin. Muista, että kaikki myrskyt lopulta päättyvät. Neuvo on yhtä viisas kuin Neuvoja:

Kestäväisyydellänne te voitatte omaksenne elämän” (Luuk. 21:19).

 

Read Full Post »

Darkness Descending
By Geri Ungurean, 29.9.2019, suom. SK

Ruoho kuivuu, kukkanen lakastuu, mutta meidän Jumalamme sana pysyy iankaikkisesti(Jes. 40:8).

Ellei pääsi ole niin sanotusti syvällä pensaassa, sinun TÄYTYY olla jonkin verran huolestunut julkeista saatanallisista voimista, jotka toimivat maailmassa ja seurakunnassa.

Uskon kuitenkin, että saatana neuvoo kätyreitänsä tekemään kovimmin töitä seurakunnissamme.

Hän haluaa heittää mieleemme epäilyksiä koskien Jumalan sanan luotettavuutta – aivan kuten hän teki Eedenin puutarhassa.

Sillä kaikki, mikä maailmassa on, lihan himo, silmäin pyyntö ja elämän korskeus, se ei ole Isästä, vaan maailmasta” (1. Joh. 2:16).

Kun ihmiskunnasta tuntuu, että he voivat tehdä parempaa työtä, kuin se, joka loi kaiken olevaisen maailmankaikkeudessa, niin silloin syntyy kultteja – silloin saarnaamisesta tulee ihmisten eikä Jumalan sanaa ja sitä me näemme kristinuskoksi naamioituneissa luopioissa liikkeissä.

Joskus se on liian raskasta kantaa

Meidän on muistettava, että Jumala on aina hallinnassa. Joskus ei tunnu siltä, mutta emme saa luottaa tuntemuksiimme ja tunteisiimme. Me seisomme Jumalan Sanassa ja tulemme hänen tykönsä rukouksessa ja puhumme hänen kanssaan peloistamme ja huolistamme.

Tulkaa minun tyköni, kaikki työtätekeväiset ja raskautetut, niin minä annan teille levon. Ottakaa minun ikeeni päällenne ja oppikaa minusta, sillä minä olen hiljainen ja nöyrä sydämeltä; niin te löydätte levon sielullenne. Sillä minun ikeeni on sovelias, ja minun kuormani on keveä.” (Matt. 11:28-30).

Voidaksemme oppia hänestä, meidän on luettava Hänen Sanaansa, jonka Hän jätti meille.

Jeesus on kalliomme

Kun luemme uutisia enemmän kuin Jumalan sanaa, löydämme lopulta itsemme lentohiekasta. Aivan kuten Paavali sanoi, että hänen lihansa soti hänen henkeään vastaan, niin meilläkin on nämä samat taistelut riehumassa itsessämme. Joten mikä neuvoksi? Jeesus haluaa, että rukoilemme Häntä ja luemme Hänen Sanaansa.

Näinä viimeisinä päivinä tämä on tärkeämpää kuin koskaan!

Pietari vastasi hänelle ja sanoi: ‘Jos se olet sinä, Herra, niin käske minun tulla tykösi vettä myöten’. Hän sanoi: ‘Tule’. Ja Pietari astui ulos venheestä ja käveli vetten päällä mennäkseen Jeesuksen tykö. Mutta nähdessään, kuinka tuuli, hän peljästyi ja rupesi vajoamaan ja huusi sanoen: ‘Herra, auta minua’. Niin Jeesus kohta ojensi kätensä, tarttui häneen ja sanoi hänelle: ‘Sinä vähäuskoinen, miksi epäilit?’ Ja kun he olivat astuneet venheeseen, asettui tuuli. Niin venheessä-olijat kumarsivat häntä ja sanoivat: ‘Totisesti sinä olet Jumalan Poika’.” (Matt. 14:28-33).

Kun Pietari oli keskittynyt Jeesukseen, hän käveli veden päällä. Heti, kun hän keskittyi olosuhteisiin ja katsoi alas veteen, hän alkoi vajota.

Kun seisomme Hänen sanassaan, seisomme pelastuksemme kalliolla.

Älkää mistään murehtiko, vaan kaikessa saattakaa pyyntönne rukouksella ja anomisella kiitoksen kanssa Jumalalle tiettäväksi, ja Jumalan rauha, joka on kaikkea ymmärrystä ylempi, on varjeleva teidän sydämenne ja ajatuksenne Kristuksessa Jeesuksessa” (Fil. 4:6-7).

Elämän myrskyt

Muistelepa aikaa, kun lapsesi pelkäsi. Ehkä se oli kauhea ulkona riehuva myrsky. Muistatko, kuinka lapsi katsoi sinua silmiin, ikään kuin haluaisi nähdä, kuinka sinä reagoit ukkosen jyrinään ja salamointiin.

Vedit hänet lähellesi ja puhuit lohduttavia sanoja. Vakuutit hänelle, että hän on turvassa sinun kanssasi.

Voitteko kuvitella, kuinka paljon Herra haluaa pitää kiinni meistä nyt? Olemme Hänen lapsiaan ja Hänen silmäteränsä.

Jotta voisimme tuntea Hänen lämpönsä ja läheisyytensä, meidän on mentävä Hänen tykönsä rukouksessa – puhuttava Hänelle ja kerrottava, miltä meistä tuntuu. Meidän on luettava Hänen sanaansa.

Hänen Sanansa tuo Hänet meidän tykömme ja vie meidät Hänen tykönsä. Se kietoo meidät Hänen ikuiseen rakkauteensa.

Vaino tulee lisääntymään. Meitä varoitettiin. Joskus vain Jeesus-nimen lausuminen uudelleen ja uudelleen rauhoittaa meidät näinä aikoina ja palauttaa meidät totuuteen. Se totuus on tämä:

Mutta näissä kaikissa me saamme jalon voiton hänen kauttansa, joka meitä on rakastanut. Sillä minä olen varma siitä, ettei kuolema eikä elämä, ei enkelit eikä henkivallat, ei nykyiset eikä tulevaiset, ei voimat, ei korkeus eikä syvyys, eikä mikään muu luotu voi meitä erottaa Jumalan rakkaudesta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme.” (Room. 8:37-39).

Olkaa lujat ja rohkeat, älkää peljätkö älkääkä säikähtykö heitä, sillä Herra, sinun Jumalasi, käy itse sinun kanssasi; hän ei jätä eikä hylkää sinua” (5. Moos. 31:6).

 

How Can I Be Saved?

A Sermon for Sunday

Shalom b’Yeshua

MARANTHA!!

grandmageri422@gmail.com

 

Read Full Post »

On the sea of life (part 1)
15.9.2019, by Simon Desjardins, suom. SK

Raamatussa on erilaisia rinnastuksia, jotka heijastavat kristillisen elämän eri puolia. Puhuessaan tietystä puolesta suhteessamme itseensä Jeesus vertaa meitä lampaisiin. Ja viitaten saman suhteen erilaiseen näkökulmaan Hän vertaa meitä viiniköynnöksen oksiin. Toisessa paikassa Hän vertaa uskoamme sinapinsiemeneen ja vääriä opettajia susiin lammasten vaatteissa. Ja luettelo jatkuu.

Elämä ja meri

Toinen puhutteleva rinnastus liittyy elämän ja meren väliseen samankaltaisuuteen. Kumpikin voi olla tyyni, mutta myös hyvin myrskyisä ja siirtyä tilasta toiseen silmänräpäyksessä. Kohdassa Luuk. 8:22-25 kerrottu tarina on hyvä esimerkki siitä. Jeesus ja opetuslapset lähtivät vesille veneellä ja kohta heidän lähdettyään järvelle syöksyi myrskytuuli ja vene alkoi täyttyä vedellä ja he olivat vaarassa. Radikaali muutos tuli tässä ilman mitään varoitusta. Yhtäkkiä taivas muuttui sinisestä mustanpuhuvaksi ja vene turvallisesta vaaralliseksi.

Samoin voi käydä elämässä. Se voi hetkessä vaihtua täysin tyynestä myrskyksi. Kaikki on hyvin, kunnes puhelin soi ja yhtäkkiä tulee järkyttävä uutinen. Se voi olla auto-onnettomuus, odottamaton sairaus, tiedonanto, että sinut lomautetaan ensi kuussa ja heti huomaat olevasi olosuhteiden haastamana, hiilenmustasta merestä nousevien valtavien aaltojen edestakaisin heittelemänä, poissa suunniltasi ja ymmälläsi sen kaiken raivokkuudesta. Sellainen on elämä arvaamattomissa muunnelmissaan.

Purjehtiminen merellä

Jos elämää voidaan verrata mereen, niin kristittyä voidaan verrata merimieheen, joka purjehtii tuolla merellä ja tekee sitä, kaikissa kuviteltavissa sääolosuhteissa. Tietenkin me kaikki tykkäisimme, että kaikki sujuisi tasaisesti ja tyynesti ilman vastatuulta ja aaltoja voidaksemme kellutella elämän läpi helposti ja rauhallisesti. Mutta elämä itse – sen luonne – kieltää meiltä sellaiset haaveet. Näin ollen meidän on jatkuvasti oltava valmiita kohtaamaan ylivoimaisia vastoinkäymisiä, kunnes tyyneys palaa. Tästä tyynen ja myrskyn välisestä vahvasta kontrastista on hyvä esimerkki Psalmissa 107:

“He lähtivät laivoilla merelle ja kävivät kauppaa suurilla vesillä. He näkivät Herran työt ja hänen ihmeelliset tekonsa meren syvyyksissä. Hän sanoi sanansa ja nosti myrskytuulen, joka kohotti korkealle sen aallot. He kohosivat taivasta kohti, he vajosivat syvyyksiin; heidän sielunsa menehtyi tuskasta. He horjuivat ja hoippuivat kuin juopunut ja kaikki heidän taitonsa hämmentyi. Mutta hädässänsä he huusivat Herraa ja hän päästi heidät heidän ahdistuksistaan. Hän tyynnytti myrskyn ja meren aallot hiljenivät. He iloitsivat, kun tuli tyyni ja hän vei heidät toivottuun satamaan.” (Ps. 107:23-30)

Tämä Raamatun kohta esittää hyvän kuvauksen kristityn elämästä. Kuinka monet meistä ovatkaan nähneet sielumme sulavan vaikeuksien takia? Tai kelaavan edestakaisin hoiperrellessamme kuin humalainen ymmärryksemme loppuessa keskellä raivoavaa merta?

Psalmista oli kokenut sellaisen myrskyn kirjoittaessaan:

“Sinun koskiesi pauhussa syvyys syvyydelle huutaa, kaikki sinun kuohusi ja aaltosi käyvät minun ylitseni” (Ps. 42:7).

Aaltojen ja tuulten kohtaaminen

Kun purjehditaan myrskyn läpi, niin yksi navigoinnin tärkeimmistä säännöistä on aaltojen murtaminen keulan avulla. Luvusta Apt. 27 löytyy hyvä esimerkki tästä menettelystä.

“Mutta ennen pitkää syöksyi saaren päällitse raju tuuli, niin sanottu koillismyrsky. Kun laiva ryöstäytyi sen mukaan eikä voinut nousta tuuleen, jätimme sen valtoihinsa ja jouduimme tuuliajolle.” (Apt. 27:14,15).

Tässä merimiehet yrittivät pitää keulan päin tuulta, mutta myrsky oli niin kova, ettei se onnistunut. Siitä huolimatta heidän yrityksensä opettaa meille tärkeän totuuden: kohdatessamme kovan tuulen, meidän ei pitäisi koskaan kääntää selkäämme tuulta ja aaltoja päin. Sen sijaan meidän on kohdattava ne päättäväisesti ja rohkeasti. Kääntyminen vasemmalle tai oikealle vaarantaisi henkemme. Profetoiden Jeesuksesta Jesaja kirjoittaa:

“Herra, avasi minulle korvan ja en ole minä tottelematoin, enkä mene takaperin. Minä annoin selkäni niille, jotka minua pieksivät, ja poskeni niille, jotka minua repelivät; en minä kääntänyt kasvojani pois häväistyksistä ja syljestä. Ja Herra, minua auttaa, sentähden en minä tule häpiään; sentähden panin minä kasvoni niinkuin limsiön, sillä minä tiedän, etten minä tule häpiään.” (Jes. 50:5–7, Biblia 1776).

Jeesus olisi voinut kääntyä pois myrskyn keskellä, mutta Hän tiesi paremmin, joten hän teki kasvonsa kuin piikiveksi tietäen, että Isä auttaisi Häntä. Siinä ei ollut epäröintiä, vaan sen sijaan yksimielisyys, päättäväisyys ja määrätietoisuus. Hän oli kuullut äänen ja aikoi toimia sen mukaisesti.

Paavali oli yksi noista merimiehistä. Kuuntele, mitä hän sanoi:

“Ja nyt, katso, minä matkustan, sidottuna hengessä, Jerusalemiin, enkä tiedä, mikä minua siellä kohtaa. Sen vain tiedän, että Pyhä Henki jokaisessa kaupungissa todistaa minulle ja sanoo, että kahleet ja ahdistukset minua odottavat. En minä kuitenkaan pidä henkeäni itselleni minkään arvoisena, kunhan vain täytän juoksuni ja sen viran, jonka minä Herralta Jeesukselta olen saanut: Jumalan armon evankeliumin todistamisen.” (Apt. 20:22-24).

Pakanain apostoli tiesi, että olisi mentävä läpi väkevän myrskyn. Julmat näköalat eivät saaneet häntä muuttamaan kurssia. Hän aikoi mennä vastatuuleen ja murtautua aaltojen läpi haastaakseen pimeyden voiman. Sivuun kääntyminen ei ollut hänelle vaihtoehto. Hänenkin kasvonsa oli tehty kuin piikiveksi, sillä Hänkin tiesi Jumalan auttavan häntä

Älkäämme antako olosuhteitten pelottaa meitä niin vastaisia kuin ne voivatkin olla. Oppikaamme muinaisilta merimiehiltä, jotka kohtasivat myrskyt vakaumuksella ja rohkeudella, mitä tulee aaltojen murtamiseen ja tuulten haastamiseen. Tämä, eikä mikään muu, johtaa meidät voittoon.

Jatkuu artikkelissa Elämän merellä (osa2).

Read Full Post »

1. Palvelijansa Mooseksen kuoltua Herra sanoi Joosualle, Nuunin pojalle, Mooseksen apulaiselle:

2. ”Palvelijani Mooses on kuollut. Nouse siis ja mene tämän Jordanin yli, sinä ja koko tämä kansa, siihen maahan, jonka minä annan heille, israelilaisille.

3. Jokaisen paikan, johon te astutte jalkanne, minä annan teille, kuten olen sanonut Moosekselle.

4. Maa erämaasta ja Libanonista suureen Eufratvirtaan sekä koko heettiläisten maa auringonlaskun puolella olevaan Välimereen asti on oleva teidän alueenne.

5. Sinun edessäsi ei kukaan kestä koko elinaikanasi. Kuten minä olin Mooseksen kanssa, niin olen sinunkin kanssasi. Minä en jätä sinua enkä hylkää sinua.

6. Ole luja ja rohkea. Sinä olet jakava tälle kansalle perinnöksi maan, jonka heidän isilleen vannotulla valalla olen luvannut antaa heille.

7. Ole vain luja ja rohkea. Noudata tarkoin kaikessa sitä lakia, minkä palvelijani Mooses on sinulle antanut. Älä poikkea siitä oikealle äläkä vasemmalle, että menestyisit, missä ikinä kuljetkin.

8. Pidä tämän lainkirjan sanat aina huulillasi. Tutkiskele sitä päivin ja öin, että tarkoin noudattaisit kaikkea, mitä siihen on kirjoitettu. Silloin sinä onnistut teilläsi ja menestyt.

9. Olenhan käskenyt sinua: Ole luja ja rohkea. Älä säikähdy äläkä arkaile, sillä Herra, sinun Jumalasi, on kanssasi, missä ikinä kuljetkin.”

(Joos. 1:1-9)

Jumala oli johdattamassa Israelin kansaa maahan, jonka Hän oli valalla vannoen luvannut Abrahamille ja tämän jälkeläisille. Vakoojat kävivät tiedustelemassa tuota luvattua maata etukäteen. He palasivat tiedusteluretkeltä ja kertoivat kaikista sen ihanuuksista, miten se vuoti mettä ja hunajaa. Kansaan iski kuitenkin pakokauhu, kun vakoojat kertoivat luvatussa maassa asuvasta mahtavasta kansasta jättiläisineen: ”miten me muka voimme heidät voittaa?” Kansa napisi ja olisi jälleen halunnut takaisin Egyptin orjuuteen.

Napinan takia kansa joutui kulkemaan vielä 40 vuotta erämaassa, ja vain sillä hetkellä alle 20-vuotiaat pääsisivät luvattuun maahan Joosuan johdolla. Noissa jakeissa edellä Jumala itse rohkaisee Joosuaa, joka on inhimillisesti ajatellen mahdottoman tehtävän edessä: ”Ole luja ja rohkea. Älä säikähdy äläkä arkaile, sillä Herra, sinun Jumalasi, on kanssasi, missä ikinä kuljetkin.”

Miten on sinun laitasi? Luotatko niihin lupauksiin, jotka Jumala on Sanassaan ilmoittanut? Vai pelkäätkö, että Hänen Sanansa ja siinä olevat lupaukset, rohkaisut yms. ovat jotenkin muuttuneet eivätkä päde enää?

Raamatun sanaa epäilemällä asetamme Jumalan valehtelijaksi. Muista, että Jumala on ikuinen eikä muutu koskaan, Hän ei voi itseään kieltää. Sen minkä Hän on luvannut, sen Hän uskollisesti pitää: ”Ei Jumala ole ihminen, että hän valehtelisi, eikä ihmislapsi, että hän muuttaisi mieltään. Sanoisiko hän jotakin eikä sitä tekisi, puhuisiko jotakin eikä sitä täyttäisi?” (4. Moos. 23:19). ”Armoni minä säilytän hänelle ainiaan, ja liittoni hänen kanssaan on luja” (Ps. 89:29).

Astu erämaastasi sisälle niihin Jumalan lupauksiin, joita Raamattu on täynnä. Ole luja ja rohkea, sillä Herra on sinun kanssasi. Astu luvattuun maahan!

(Raamatunkohtien käännöksenä on käytetty Uuras Saarnivaaran Jumalan Kansan Raamattua.)

Read Full Post »

ristin_edessaVanha hengellinen laulu Käännä katseesi Jeesukseen sanoo:

  1. Käännä katseesi Jeesukseen
    ja hiljenny Herrasi etehen.
    Siinä rakkauden Herran Jeesuksen
    saa syntinen omakseen.
  2. Suuntaa mielesi Jeesukseen
    ja syvälle armonsa syvyyteen
    ja sä turhaks näät kaiken turhuuden
    eessä Jeesuksen suuruuden.
  3. Eessä Jeesuksen pyhyyden
    mä ylistän, rukoilen kiittäen.
    Nytkin palvoen eessä Jeesuksen
    tahdon viipyä hetkisen.
    Viisikielinen-laulukirjasta –

Tässä ollaan kristinuskon aivan ytimessä – Jeesuksessa. Meidän tulee kiinnittää katseemme ja huomiomme yksin Jeesukseen. Mistään muualta ei löydy ihmiselle apu eikä pelastus.

Nykyajassa ihmisillä on paljon huolia, tuskaa ja murhetta. Eikä ahdistusta yhtään vähennä uutiset terroriteoista ja sodista maailmalta. Silti muista: Jumalalla on kaikki hallinnassa!

Nyt jos koskaan ihmiset ympärillämme tarvitsevat niitä kristittyjä, jotka eivät vaivu epätoivoon kaikkien masentavien uutisten takia. Nyt jos koskaan meitä tarvitaan olemaan Kristuksen tuoksuna lähimmäisillemme kotona, naapurissa, työpaikoilla, harrastusten parissa ja niin edelleen.

Mutta miten olla valona tässä maailmassa, jos omakin elämä näyttää niin pimeältä ja toivottomalta?

Jumala vie omansa usein tilanteeseen, jossa meidän omavoimaisuutemme otetaan pois. Se voi tapahtua vaikkapa terveyden, talouden tai ihmissuhteiden suhteen. Pahimmillaan kaikki mitä olemme suunnitelleet, romuttuu. Omassa elämässänikin olen joutunut tilanteisiin, jossa on ollut ”pakko” jättää asiat yksin Herran johdatukseen, kun mitään inhimillistä selviytymistietä ei ole ollut näkyvissä. Liian usein yritämme ratkaista asioita omin voimin ja omalla ymmärryksellämme ja unohdamme mennä Herran eteen kysymään Hänen neuvoaan.

On Jumalan suurta rakkautta ihmistä kohtaan, että Hän johdattelee meitä huomaamaan ja tajuamaan, että kannattaa jättää niin isot kuin pienetkin asiat Hänen käsiinsä. Opettele rukoilemaan, että ”Herra, tapahtukoon yksin sinun tahtosi minun elämässäni”. Kun pystyt täysin luottavaisesti näin rukoilemaan, olet pystynyt jättämään kaikki asiasi parhaisiin mahdollisiin käsiin – Jumalan käsiin. Tätä Hän meiltä tahtoo.

Erityisesti nyt elämme aikaa, jossa meidän tulee opetella kiinnittämään katseemme yksin Jeesukseen. Hän tahtoo itse opettaa meille askel askeleelta tätä luottamusta, kun vain jätämme – tai edes haluamme jättää – koko elämämme Hänen johdettavakseen. Näin saamme kasvaa kristityiksi, joista maailman ihmisetkin kyselevät, että ”Mihin tuo oikein panee turvansa?”

Kannattaa opetella huomaaman Jumalan apu ja johdatus ensin pienissä asioissa, jolloin usko ja luottamus pikkuhiljaa kasvavat, ja kohta uskallamme turvautua kaikessa Häneen. Tuntuu vähän hullulta sanoa, että meidän pitäisi ”uskaltaa” turvautua Jumalaan, sillä senhän tulisi olla kristitylle aivan itsestäänselvyys!

Raamatussa on  lukuisia kohtia, joissa Herra lupaa pitää meistä huolen – oli tilanteemme mikä tahansa. Ja muista, että Hänen sanansa on tosi ja pitää paikkansa. Älä katso elämäntilannettasi vaan kiinnitä katseesi Kristukseen! Häneltä löytyy apu!

Seuraaviin artikkeleihin olen koonnut joitakin tärkeitä raamatunkohtia:

 

Read Full Post »

Mutta Herra ei hylkää, ei hylkää iäksi (Valitusvirret 3:31).

Hän voi hylätä joksikin aikaa, mutta ei pysyvästi. Nainen voi siirtää koristeensa syrjään muutamaksi päiväksi, mutta hän ei unohda niitä saati heittäisi ne roskiin. Samoin Herrakaan ei heitä pois niitä joita Hän rakastaa, sillä ”Hän oli rakastanut omiaan, jotka olivat tässä maailmassa, ja hän osoitti heille täydellistä rakkautta loppuun asti” (Joh. 13:1).

Hän teki meidät ikuisuutta varten, ja Hän rakastaa meitä iankaikkisesti. Hän rakasti meitä niin paljon, että kuoli puolestamme. Siksi voimme olla varmoja, että Hänen rakkautensa ei koskaan lopu. Ei Hän turhenna pelastustyötään hylkäämällä meidät – ei totisesti! Herra Jeesus ei koskaan hylkää omiaan, kuten sulhanenkaan ei hylkää morsiantaan.

Ajatteletko, että sinut on hylätty? Miksi luulet sellaista Herrastasi, joka on kihlannut sinut itselleen? Vaienna tuollaiset ajatukset äläkä anna niille enää koskaan tilaa sielussasi! ”Ei Jumala ole hylännyt kansaansa, jonka hän edeltäkäsin on valinnut” (Room. 11:2). ”Sillä minä vihaan hylkäämistä, sanoo Herra” (Malakia 2:16).

Tämä oli vapaa suomennos Charles H. Spurgeonin (1834–1892) kirjoituksesta Loved unto the End.

Read Full Post »

Older Posts »