Feeds:
Artikkelit
Kommentit

Archive for the ‘Homoseksuaalisuus, homoliitot’ Category

Alla on kirje Suomen Lähetysseuran hallitukselle, jonka allekirjoitti yli 850 ihmistä minä mukaan lukien. Tietoisuus tästä kirjelmästä levisi ilmeisesti pääasiassa vain sähköpostin kautta. Jos kirjelmän hyväksyminen olisi tapahtunut esimerkiksi Adressit.com-sivuston kautta, allekirjoittajien lukumäärä olisi helposti ollut ainakin kymmenkertainen. Lue taustatietoa kirjelmästä Kotimaa24-sivustolta.

Kirjelmään vastasivat Suomen Lähetysseurasta sekä hallituksen puheenjohtaja, Tampereen piispa Matti Repo, että toiminnanjohtaja Seppo Rissanen. Valitettavasti vastaukset olivat erittäin ympäripyöreitä eivätkä anna hyviin ja aiheellisiin kysymyksiin vastauksia juuri ollenkaan. Lue vastineet edellisistä linkeistä.

Lue vielä Espoonlahden seurakunnan kirkkoherran Jouni Turtiaisen erittäin hyvät kysymykset Seppo Rissaselle liittyen edellä mainitun kirkkoherroille ja Lähetysseuran jäsenille alkukesästä lähettämään kirjeeseen, ja Rissasen mitäänsanomattomat vastaukset.


SUOMEN LÄHETYSSEURAN HALLITUKSEN JÄSENILLE

Arvoisa Suomen Lähetysseuran hallituksen jäsen,

Toukokuun viimeisen päivän iltauutisissa kerrottiin, että Suomen Lähetysseura on päättänyt lähettää rekisteröidyssä parisuhteessa elävän miesparin työhönsä Kambodzhaan. Tiedettiin, että miehistä toinen vihitään papiksi ennen työalalle lähettämistä. Tämä oli erittäin hämmentävä uutinen. Asia nostettiin esille ensimmäistä kertaa päättävän elimen demokraattiseen käsittelyyn vasta Suomen Lähetysseuran vuosikokouksessa Helsingissä 8.6.2013.

Suomen Lähetysseuran johto valmisteli asian salassa. Uusi linjanveto, rekisteröidyssä parisuhteessa elävän samaa sukupuolta olevan parin rekrytointi haluttiin pitää mahdollisimman pitkään pimennossa Lähetysseuran korkeimmalta päättävältä elimeltä. Siksi luottamuksemme horjuu Suomen Lähetysseuran operatiivisen johdon ja hallituksen kykyyn toimia avoimesti ja jäsenistönsä mielipidettä kunnioittavasti.

Vuosikokousedustajat hämmästyivät kuullessaan, että asian ilmitulo ennen vuosikokousta  Ylen uutisten kautta oli vahinko. Tämä seikka vahvistaa sen, että valmistelussa ei nimenomaisesti haluttu kuulla laajan kannattajakunnan mielipidettä ennen päätöksen julkistamista, vaikka kysymyksessä oli lähetystyön kannalta merkittävä ja historiallinen asia. Herää kysymys, kuinka paljon Lähetysseuran johto valmistelee ja tekee muitakin Seuran toimintaa uusille urille vieviä päätöksiä, joista eivät kannattajat eivätkä jäsenet tiedä mitään? Tällainen suvaitsematon toiminta loukkaa jäsenistön tasa-arvoa ja on omiaan vähentämään järjestömme yhteiskunnallista arvostusta.

Asiaa valmistelleen Lähetysseuran johdon olisi tullut ymmärtää, että Suomen Lähetysseuran toimintaperiaatteisiin ja toimintamahdollisuuksiin keskeisesti vaikuttava asia voi johtaa järjestön ja sen kannattajien mielipiteiden vahingolliseen jakautumiseen. Vuoden 2014 Toiminta- ja taloussuunnitelmaa käsiteltäessä voitiin todeta, että lähes puolet edustajista kannatti pohjaehdotukseen muutosta, jonka mukaan vuoden 2014 toimintasuunnitelmaan lisättäisiin lause: ”Koska kysymys samaa sukupuolta olevien parisuhteista jakaa voimakkaasti mielipiteitä kristittyjen kesken eri puolilla maailmaa ja koska Lähetysseura haluaa kunnioittaa yhteistyökirkkojen näkemyksiä, se pidättäytyy siunaamasta ja lähettämästä lähetystyöhön samaa sukupuolta olevia rekisteröityneitä pareja.” Äänestyksessä kokousedustajien äänet jakautuivat 205-222; tyhjää äänesti 32; 23 kokousedustajaa jätti äänestämättä. Äänten jakautuminen puoliksi näin keskeisessä ja periaatteellisessa päätöksessä asettaa ko. hallituksen päätöstä ja vuosikokousta valmistelleen johtoryhmän harkintakyvyn kyseenalaiseksi.

Vuosikokouksessa hallitus vetosi lakiin ja käytti useita perusteluja, joiden paikkansapitävyys on jälkeenpäin voitu todeta vähintäänkin tulkinnanvaraisiksi. Vuosikokoukseen oli kutsuttu asiantuntijaksi asianajaja, joka lausunnossaan ennen äänestystä käsitteli mm. rikoslakia ja siitä nousevia seuraamuksia, jos tehdään jotakin ihmisryhmää syrjiviä päätöksiä sukupuolisen suuntautumisen perusteella. Rikoslain syrjintää koskeva 11:11§ ja työsyrjintää koskeva 47:3§ eivät ole exklusiivisia, eli poissulkevia tässä asiassa, mikäli voidaan osoittaa painavia ja hyväksyttäviä perusteita poiketa niistä. On huomattava, että näitä samoja pykäliä voidaan käyttää lähetysjärjestöä vastaan, mikäli joku läheteistä kohdemaassaan joutuu vaaraan tai muita lähettejä huonompaan asemaan tai pahimmassa tapauksessa joutuu väkivallan kohteeksi, sukupuolisen suuntautumisensa vuoksi – jos järjestö ehdoin tahdoin haluaisi niin menetellä ja lähettää tehtävään tällaisen henkilön. Järjestön yhteiskunnalliset tasa-arvoperiaatteet ja lähetystyön kristilliset periaatteet lähettää avioliiton solmineet mies ja nainen sekä edellä mainitut vaarat ovat rikoslaissa mainittuja painavia ja hyväksyttäviä perusteita. Sopivuusvaatimuksena ilmaistava tavoite lähettää aviopari ei loukkaisi rikoslain tarkoittamaa henkilön alkuperää – tässä tapauksessa sukupuolista suuntautuneisuutta – vaan kohdistuisi hänen vapaaseen valintaansa parisuhteensa muodosta eli liitosta toisen ihmisen kanssa, mitä rikoslain 11:11§ tai sen perusteluteksti ei edes tunne syrjintäperusteena. Lisäksi samassa tilaisuudessa Suomen Lähetysseuran toiminnanjohtaja, Seppo Rissanen ilmoitti, että etukäteen neuvoteltiin Kambodzhan yhteistyökumppanien kanssa ja niiltä saatiin hyväksyntä;  Kambodzhasta tullut tieto kertoo kuitenkin, että kirkko ei ota vastaan toisen miehen kanssa rekisteröidyssä parisuhteessa elävää pappia. Vuosikokoukselle esitettiin faktoina asioita, jotka myöhemmin paikkansa pitämättöminä on voitu todeta harhauttaneen vuosikokoukseen osallistuneita.

Lisäksi on jäänyt täysin epäselväksi, mitkä olivat Suomen Lähetysseuran hallituksen teologiset perustelut, kun se teki tämän Suomen Lähetysseuran historiassa uuden linjapäätöksen, joka tulee vaikuttamaan ratkaisevasti Seuran tulevaisuuteen.

Tätä suuruusluokkaa oleva linjapäätös kuulunee nimenomaan hallituksen päätäntävaltaan.

Onhan hallituksella sääntöjen mukaan myös valvontavastuu toiminnanjohtajan ja hänen valitsemansa johtoryhmän toimiin nähden.

Jo näillä perusteilla on syytä epäillä, että hallitus on syyllistynyt vähintäänkin huolimattomuuteen asian valmistelussa. Valitettavasti vaikuttaa kuitenkin siltä, että päätös oli tietoista vahingontekoa Suomen Lähetysseuralle!

Ensinnäkin, Suomen Lähetysseura on nyt johtoryhmän ja hallituksen voimakkaassa ohjauksessa määritellyt virallisen kantansa kuulematta asiassa lähetysseuran toimintaa rahoittavia seurakuntia. Niissä ei ole päätöksestä tiedetty tai sitä ei ole tiedostettu. Nyt Lähetysseuralla näyttää olevan myönteinen kanta samaa sukupuolta oleviin parisuhteisiin nähden, vaikka sen kannattajaseurakunnista ja yksityisistä kannattajista valtaosa on niihin nähden torjuvalla kannalla. Toiminnanjohtaja Seppo Rissasen on täytynyt ymmärtää tämä, koska hän itsekin totesi, että kirkolliskokous ei ole määritellyt kantaansa homoseksuaalisiin parisuhteisiin. Järjestön rahoituspohja on vaarantunut.

Toiseksi, Suomen Lähetysseura on nyt johtoryhmän ja hallituksen voimakkaassa ohjauksessa päätynyt kannattamaan samaa sukupuolta olevia parisuhteita, vaikka sen kaikki ulkomaiset yhteistyökumppanit ovat homoseksuaalisiin parisuhteisiin nähden torjuvalla kannalla. Lähetysseuran johdon on täytynyt ymmärtää, että Seuran myönteinen kanta tulee merkitsemään, ei vain yhteistyön vaikeutumista, vaan useimmissa tapauksissa sen päättymistä. Järjestön toimintamahdollisuudet ulkomailla ovat vaarantuneet.

Kolmanneksi, Suomen Lähetysseuran korkeimman päättävän elimen, vuosikokouksen, istunto johdettiin tavalla, joka ei ole omiaan lisäämään luottamusta päätöksenteon perusteiden pitävyyteen. On aiheellista kysyä millä perusteella vuosikokouksen, Suomen Lähetysseuran korkeimman päättävän elimen on muodostettava kantansa ja tehtävä päätöksensä, kun kokouksen valmistelu ja johtamistapa jätti valtuutetut puutteellisen tiedon varaan. Tällaiset toimintatavat hyväksyvän järjestön suvaitsevaisuus erilaisia mielipiteitä kohtaan, jäsenten vaikutusmahdollisuudet, sananvapaus sekä tasa- ja ihmisarvoinen kohtelu ovat vaarassa.

Suomen Lähetysseuran menestyminen lähetyskentillä ei ole ollut sattumaa. Se on perustunut kohdemaan ja siellä toimivien kumppaneiden kunnioittamiseen sekä määrätietoiseen ja johdonmukaiseen luottamuksen rakentamiseen. Evankelioimistyö on perustunut Raamatun opettamiseen myös lähettien oman esimerkin avulla. Siksi on paikallaan muistuttaa eräistä järjestömme toiminnan kannalta keskeisistä tekijöistä. Niihin nähden nykyisen operatiivisen johdon ja hallituksen toiminta herättää paljon kysymyksiä.

Kautta aikojen Suomen Lähetysseuran työssä on pyritty etsimään aina sopiva henkilö kuhunkin tehtävään. Asiassa, josta vuosikokouksessa äänestettiin, ei ollut kyse syrjinnästä vaan yhteistyökumppanien mielipiteiden ja perinteiden ottamisesta huomioon ja näin perustellen arviosta työntekijän sopivuudesta tehtävään. Teoreettisesti pätevin ei suinkaan aina ole sopivin. Eikö Suomen Lähetysseura olekaan enää yhteistyökykyinen ja kumppaniensa mielipiteitä kuunteleva ja huomioon ottava lähetysjärjestö?

Suomen Lähetysseuran lähetit ovat aina olleet vapaaehtoisia ja saaneet voimansa henkilökohtaisesta uskosta ja kutsumuksesta. Rekisteröidyssä parisuhteessa elävät miehet koettaisiin olevan lähettejä niin kuin toisetkin siellä olevat suomalaiset. Jokainen muu lähetti, avioliitossakin elävä, tulisi kantamaan myös homo-suhteessa elävien lähettien mainetta omassa lähetystyössään vaikka se olisi heidän vakaumuksensa vastaista. Eikö Lähetysseuran johtoryhmä ja hallitus kunnioita lähetystyössä vapaaehtoisesti palvelevien ja palvelleiden vakaumusta valmistellessaan päätöstä myös heiltä salassa ja heitä kuulematta? Kuinka moni haluaa jatkaa enää palvelustaan?

Suomen Lähetysseuralla on yli 150-vuotinen kokemus siitä, millä tavalla kristillinen usko ”tarttuu” ihmisestä toiseen. Lähetti ja hänen perheensä on kristillisyyden esikuva, olipa hänen tehtävänsä mikä tahansa. Kristittyjen elämää luetaan kuin kirjaa. Siksi tärkeää ei ole se, mitä sanot vaan se, mitä olet. Kristillinen avioliitto on lähetystyössä yksi avainasioista. Siinä tarvitaan monesti pitkäaikaista rinnalla kulkemista. Jokainen lähetti on  rinnalla kulkija. Kuinka tällainen samaa sukupuolta oleva suhteensa rekisteröinyt pariskunta johtoryhmän ja hallituksen mielestä antaa esikuvan kristillisestä avioliitosta, kodista ja kristillisestä perhe-elämästä? Onko Lähetysseuran johtoryhmä ja hallitus unohtanut seuran 150-vuotisen historian aikana saadut kokemukset tehdessään päätöksen homoparin ottamisesta seuran työntekijöiksi ja lähettämisestä työalalle?

Mielestämme uuden kirkon syntyessä olisi toimittava suurella varovaisuudella ja pieteetillä. Sinne on vietävä yhteistä raamatullista ja luterilaista perinnettä, ei missään tapauksessa rappeutuvan länsimaisen kulttuurin keskellä elävän kirkon uusia virtauksia, joita se on imenyt itseensä ja joista ei ole yksimielisyyttä edes sen omassa piirissä.  Sääntöjen mukaan Suomen Lähetysseuran tehtävä eli missio on viedä maailmalle Kristuksen evankeliumia – ei länsimaista sekularismia ja kaiken hyväksyvää vapaamielisyyttä. Tästä periaatteesta hallituksen on pidettävä kiinni ja valvottava sen toteutumista.

Kambodzhan kirkkoa kohtaan Lähetysseuran johto toimi tässä mielestämme itsekkäin kolonialistisin periaattein; ilmeisenä tavoitteena ei ollut Kambodzhan kirkon paras vaan Lähetysseuran johdon halu saada kunniaa ja mainetta kristillisestä uskosta vieraantuneen maailman silmissä. Tämä osoittaa Lähetysseuran luisumista pois alkuperäiseltä epäitsekkään palvelun ja evankeliumin julistamisen linjalta. Nykyisen operatiivisen johdon toimintaa kuvaa hyvin se seikka, että Kambodzhan kirkolle esitetty kysymys ymmärrettiin siellä vasta, kun Suomesta tuli tieto täällä nousseesta kohusta. Saamiemme tietojen mukaan ko. pariskunta lähetetäänkin Mekongin alueelle, johon Kambodzhakin kuuluu. Niin ollen he tulevat toimimaan Lähetysseuran kehitystyössä myös Kambodzhassa. Onko tässä kyse kiusanteosta Kambodzhan luterilaiselle kirkolle, joka kieltäytyi ottamasta heitä vastaan? Millainen suhde ja kosketus Suomen Lähetysseuralla on tämän tapauksen jälkeen Kambodzhan luterilaiseen kirkkoon?

Edellisen perusteella tiedämme nyt, että päätös ko. rekisteröidyssä parisuhteessa elävän miesparin lähettämisestä vaikuttaa negatiivisesti Lähetysseuran suhteisiin sen yhteistyökirkkoihin. On ilmeinen vaara, että Suomen Lähetysseura menettää luottamuksen, josta se on saanut nauttia vuosikymmeniä. Ovet sulkeutuvat.

Seurauksena tehdystä ratkaisusta on todellinen vaara, että Lähetysseura menettää kotimaassa seurakuntien luottamuksen ja niiden kannatuksen sekä suuren joukon pitkäaikaisia ja uskollisia yksityisiä kannattajiaan.

Kysymme, ovatko hallituksen jäsenet ja johtoryhmään kuuluvat toimihenkilöt, jotka ovat olleet tekemässä edellä mainittuja päätöksiä, valmiita täyttämään korvausvelvollisuutensa, joka heille saattaa langeta yhdistyslain ja vahingonkorvauslain perusteella niistä taloudellisista menetyksistä, mitä Suomen Lähetysseura joutuu tehtyjen päätösten perusteella kärsimään?

Toivomme, että Suomen Lähetysseuran hallitus voisi käsitellä ko. asian uudelleen mitä pikimmin ja tehdä päätöksen olla lähettämättä samaa sukupuolta olevan kanssa rekisteröidyssä parisuhteessa elävää miespappia Mekongin alueelle. Edelleen toivomme, että hallitus tekisi periaatepäätöksen pidättäytyä tulevaisuudessakin lähettämästä samaa sukupuolta olevia pariskuntia työhön ulkomaille, koska sille on olemassa selkeät perusteet. Tällä taattaisiin yhteistyön jatkuminen sekä ulkomaisten kumppanien että Suomen kirkon seurakuntien ja muidenkin yhteistyötahojen kanssa sekä varmistettaisiin Suomen Lähetysseuran edellytykset ja mahdollisuudet toimia Kristuksen lähetyskäskyn mukaisesti ja kunniaksi hänen nimelleen.

Read Full Post »

Joillakin ihmisillä on taipumusta väkivaltaisuuteen. He saattavat pienestäkin syystä raivostua aivan valtavasti ja tehdä vaikka mitä kauheuksia vihastuksissaan. Jollakin taas voi olla niin voimakas halu vastakkaiseen sukupuoleen, että pettää puolisoaan kerta toisensa jälkeen. Joku toinen puolestaan tuntee vetoa samaan sukupuoleen.

Ei se ole syntiä, että on taipuvainen tekemään jotain väärää, vaan taipumuksen toteuttaminen. Toteuttaminen voi tapahtua jo ajatuksen tasolla, kun hellitään mielessä näitä tunteita, tai sitten varsinaisina tekoina. Raamattu antaa aivan selvät ohjeet, mikä on Jumalalle kauhistusta ja mikä ei. Vastauksena otsikon kysymykseen: homoseksuaalisuus ei siis ole syntiä, vaan sen harjoittaminen.

Valtaosa ihmisistä luulee, että uskovat eivät hyväksy homoseksuaaleja. Tämä on valitettava väärinkäsitys, sillä yksikään meistä ei ole yhtään sen parempi kuin kukaan homokaan. Kaikki olemme samanlaisia syntisiä, jotka tarvitsemme armahdusta. Tarvitsemme kuulla sen, mikä on Jumalan silmissä väärin, jotta osaisimme tehdä parannusta omassa elämässämme. Tarvitsemme myös kuulla Jeesuksen sanat: ”Sinun syntisi on sinulle anteeksi annettu, mene äläkä vastedes syntiä tee.”

Suhtautumisesta homoseksuaalisuuteen on tullut Suomen ev.lut. kirkolle elämän ja kuoleman kysymys. Viimeistään kesäkuussa pidettyjen Lähetysjuhlien jälkeen tämä on kirkastunut jokaiselle aktiiviseurakuntalaiselle. Kyseisillä juhlillahan Suomen Lähetysseura vihki lähetyskentälle Kambodšaan miesparin kehitysyhteistyötehtäviin. Tunnen monia Lähetysseuran lähettejä ja tiedän, että lähetit sekä Suomessa että kohdemaissa surevat tätä tapahtumaa valtavasti.

Ei niin pahaa ettei jotain hyvääkin: nyt viimeistään kristikansa on joutunut ottamaan kantaa, mitä mieltä on asioista. Ottamaan kantaa Lähetysseuran päätökseen ja yleisemmin samaa sukupuolta olevien suhteiden siunaamisesta kirkon sisällä. Rintamalinjat selkiytyvät sen suhteen, millä puolella kukin seisoo. Tässä asiassa ei voi olla keskitien kulkijoita.

Jos joku nykyajassa vetoaa Raamatun sanaan, hän joutuu suorastaan vainotuksi. Jumalan sanan esillä pitämisen seurauksena voi olla jopa kymmenien tuhansien henkilöiden eroaminen kirkosta, kuten kävi kuuluisan homoillan jälkeen. Elämme nyt aikaa, jossa monet tunnustavat kristityt kyselevät, onko jo tullut aika lähteä kirkosta? Jos tämä tapahtuu, lähtijöitä on silloin moninkertainen määrä.

Jos sinä kuulut näihin kyselijöihin, kehotan vielä rukoilemaan ja etsimään Herran tahtoa. Jos lähdet, onko sinulla hengellistä kotia, mihin mennä? Monet ovat lähteneet jo vuosia sitten ja perustaneet omia pieniä seurakuntia. Se on yksi mahdollisuus, mutta ei todellakaan ongelmaton; sanoisin, että se on se viimeisin vaihtoehto.

Joku voi ajatella, että eroaa kirkosta protestiksi, mutta jatkaa silti käymistä seurakunnan jumalanpalveluksissa ja muissa tilaisuuksissa. Valitettavasti Kirkkojärjestyksen mukaan ehtoolliselle ei tällöin voi osallistua, sillä ”Ehtoolliseen saa osallistua jokainen konfirmoitu kirkon jäsen”.

Jos omassa seurakunnassasi on hyvät paimenet ja raitista julistusta, olisiko parempi pysyä siellä eikä lähteä kokonaiskirkon tilanteen tähden? Paimenesi varmasti tarvitsevat tukeasi.

Muistakaamme, että Jeesus ei hylkää omiaan, jotka etsivät Hänen tahtoaan. Jumalalle on kaikki mahdollista – Hän voi vaikka siirtää syrjään sellaiset johtajat, jotka ovat poikenneet pois totuudesta. Nyt jos koskaan on aika tuoda Suomen Siionin tilannetta rukouksessa Herran eteen! Pyydän sisaria ja veljiä yli kirkkokuntarajojen yhtymään tähän rukousrintamaan.


Palaan vielä alkuperäiseen aiheeseen ja sanon, ettei jää kenellekään epäselväksi: homoseksuaalisen taipumuksen omaavat ovat tervetulleita mukaan seurakuntaan ja sen toimintaan aivan samoin kuin kuka tahansa. Seurakunta ei ole täydellisten yhteisö vaan täynnä toinen toistaan vajavaisempia ihmisiä. Yhdessä saamme kulkea Jeesuksen avulla toinen toistamme tukien, kunnes kerran saavumme kirkkauteen, jossa kaikki on täydellistä.

Read Full Post »

Terveisiä Kansanlähetyspäiviltä Kankaanpäästä!

Viikonvaihteessa järjestetyt Kansanlähetyspäivät olivat anniltaan todella ravitsevat! On ilo kuulla julistusta, joka kumpuaa Raamatun sanasta ja jonka keskipisteenä on Kristus.

Useassa puheenvuorossa tuotiin esille huoli kirkon tämänhetkisestä tilasta, jossa kirkko on ryhtynyt toimimaan oman tunnustuksensa ja Raamatun vastaisesti. Niilo Räsänen ilmaisi asian näin: ”Kirkko on tähän asti seisonut vahvalla Jumalan sanan perustuksella, mutta nyt tätä perustusta on haluttu horjuttaa. Kirkon perustus on ollut Jumalan sanassa, mutta nyt itse Jumalan sana on asetettu kyseenalaiseksi.” Lue koko puhe! Moni puhuja muistuttikin kiusaajan sanoista: ”Onko Jumala todella sanonut?” Paholainen kun yrittää edelleenkin asettaa Jumalan sanan kyseenalaiseksi.

Samoin useaan kertaan todettiin, että jos jokin asia – vaikkapa laki – on Raamatun sanan vastainen, tulee ensisijaisesti totella Raamattua. Päivi Räsänen totesi erinomaisessa puheessaan, että ”Kaikilla meillä on varmasti tullut eteen tilanteita, joissa joudumme miettimään, rohkenemmeko toimia vastoin yleistä mielipidettä tai normia, porukan painetta tai joskus jopa lakia, jos nämä ovat Jumalan sanan vastaisia. Apostolien teoissa kerrotaan tilanne, jossa viranomaiset kielsivät apostoleja saarnaamasta Jeesuksesta. Silloin apostoli Pietari ja muut apostolit sanoivat: ’Enemmän tulee totella Jumalaa kuin ihmisiä’ (Ap.t. 5:29). He jatkoivat työtään kielloista huolimatta.” Lue koko puhe.

Leif Nummela antoi ymmärtää, että nyt olisi lähetysväen aika herätä ja olla valppaana: ”Harhaoppeja Jumalasta ja ihmisestä ei kehittele maailma, vaan kautta historian ne ovat tulleet kirkon sisältä. Näin on aina ollut. Kun luovutaan Jumalan sanasta ja aletaan opin ja etiikan perustana pitää muuta kuin Raamatun sanaa, kehitellään harhaoppeja. Tilanne on vakava silloin, kun vastoin Raamatun käskyä herätyskristillisyyden sydänmailla lähetysväen keskuudessa voidaan lähettää lähetystyöhön vastoin Jumalan sanaa pari, joka elää Jumalan sanan vastaisessa suhteessa. Ongelma on se – ei se että olisimme parempia – vaan se, että mitä Jumalan sana sanoo, ei enää päde käytännössä vaan se lähetysväki, joka on vuodet kantanut rukouksillaan ja uhreillaan tätä työtä, se vain istuu ja hyväksyy sen että toimitaan Jumalan sanan vastaisesti. Jos me joskus teemme saman, niin lähtekää ulos tästä teltasta! Kun sanon tämän, painotan, etten tee kirkkopolitiikkaa.” Lue kooste Nummelan raamattutunnista.

Myös lähetysjohtaja Mika Tuovinen on sanonut eri yhteyksissä selkeästi, että Kansanlähetys ei luovu periaatteistaan eli Raamatun totuudesta. Tämä silläkin uhalla, että joissakin etelän suurissa seurakunnissa seurataan tarkasti eri lähetysjärjestöjen kaikkia sanomisia. Kansanlähetys allekirjoitti keväällä lähetysjärjestöjen ja kirkon välisen perussopimuksen. Siinä lähetysjärjestöt sitoutuvat toiminaan kirkon tunnustuksen mukaisesti ja noudattamaan kirkon päätöksiä ja lähetysstrategiaa. ”Kansanlähetyksessä harkitsemme perussopimuksen irtisanomista, jos itsenäisyytemme joutuu vaaraan tai meitä vaaditaan toimimaan arvojamme vastaan”, Mika Tuovinen sanoi Kansanlähetyspäivillä. Lue Tuovisen ajankohtaiskatsaus.

On kunnioitettavaa suoraselkäisyyttä ja luottamusta Jumalaa kohtaan, että taloudellisenkaan uhan edessä ei luovuta totuudesta. Jumala on uskollinen ja tulee pitämään omistaan huolen!

Kun joissakin maissa Jeesuksen seuraaminen voi maksaa hengen, Suomessa on tilanne vain se, että ei ehkä saa jotain virkaa tai lähetysvaroja, tai voidaan nimitellä rikolliseksi tai joillakin muilla rumilla sanoilla, totesi Leif Nummela jatkaen: ”Mitä ensimmäisistä kristityistä sanottiin: ne syö lapsia. Heistä puhuttiin valheellisesti. Ei meidän tarvitse kuunnella syytöksiä, koska ne ovat ihan tolkuttomia. Iloitaan, että tästä teltasta saadaan lähteä viemään evankeliumia, puhdasta vettä, hyvää sanomaa Jeesuksen sovitustyöstä. Se on valtava ilon aihe.

Edellä oli vain oma kapea poimintani päivien annista. Suosittelen lämpimästi lukemaan mainitsemani linkit – niissä on hyvää hengellistä ravintoa!

Lisäys 12.7.2013

Päivi Räsäsen puheen lain noudattamista käsitelleestä kohdasta on noussut kohu ja kirkosta eroaminen on kasvanut tämän seurauksena. Arkkipiispa ja jotkut piispat ovat sanoneet, että kyseessä ei ole kirkon kanta, vaan yksittäisen henkilön kannanotto.

Mitä kirkko itse sanoo asiasta? Päivi Räsänen viittaa blogissaan kirkossa virallisesti käytössä olevaan kirkkokäsikirjaan, jossa sanotaan seuraavasti:

Kahden valtakunnan kansalaisena

Kristityn oikea isänmaa on taivaassa. Kuitenkin hän on samalla maallisen yhteiskunnan jäsen ja vastuussa siitä. Kristityt rukoilevat valtiovallan puolesta ja noudattavat sen lakeja ja velvoitteita. Yhteiskunta kuuluu Jumalan asettamaan elämänjärjestykseen, joka suojelee ja palvelee ihmiselämää. Maallinen esivalta saattaa kuitenkin irtaantua Jumalasta. Silloin syntyy tilanteita, jolloin se toimii Jumalan tahtoa vastaan loukkaamalla ihmisarvoa tai estämällä evankeliumin vapautta. Tällöin kristittyjen pitää sekä yksilöinä että yhteisönä seurata Jumalan sanaan sidotun omantunnon ääntä. (Evankeliumikirja, 24. sunnuntai helluntaista)

Näin opetetaan oikein ja Raamatun mukaisessa hengessä. Päivi Räsänenkin on puhunut vain sitä, mitä kirkko on aina opettanut. Nyt vain on todettava, että kirkko on luopumassa Jumalan sanasta ja yrittää kaikessa mukautua tämän ajan virtauksiin. Luulen, että pikkuhiljaa kirkkokäsikirjasta pyritään poistamaan tuokin kohta. Käytännössä se voisi tapahtua nopeastikin, kun kirkollisia päättäviä elimiä – kuten kirkolliskokousta – miehittävät yhä enenevässä määrin liberaalit suuntaukset. Nyt on todellinen rukouksen aika, että Suomen ev.lut. kirkko säilyisi puhtaana näistä vastavoimista.

Lue Kalle Väätäisen asiaan liittyvä kirjoitus Päivi Räsänen minkä teit?

Lue Petri Paavolan hyvä analyysi Päivi Räsäsen puheesta.

Lue myös Maaseudun Tulevaisuuden päätoimittajan Lauri Kontron kirjoitus!

Read Full Post »

Jo maaliskuussa nousi kohu arkkipiispa Kari Mäkisen MTV3:lle antamasta haastattelusta. Siinä Mäkinen antoi selvän tukensa tasa-arvoiselle avioliittolaille, joka antaisi tasaveroiset oikeudet myös samaa sukupuolta oleville pareille.

Myöhemmin Mäkinen viestitti erityisavustajansa kautta, että ”otti kantaa ihmisten ja heidän parisuhteidensa tasa-arvoiseen kohteluun, ei avioliittolainsäädäntöön. Mäkinen pitää tärkeänä, että yhteiskunnassa kaikkia kohdellaan tasavertaisesti.”

Arkkipiispan kirkolliskokouksessa 13.5.2013 pitämä avauspuhe jatkaa saman teeman käsittelyä. Puhe löytyy kokonaisuudessaan täältä.

”Kun Jumala loi toisen ihmisen, Hän teki sen yksinäisyyden takia. Se oli Jumalan ensimmäinen pelastava teko. Tässä katsannossa ei ole eroa heteroseksuaalisen ja homoseksuaalisen parisuhteen välillä. Molemmat parisuhteet ovat osapuolille yhtä tärkeitä, yhtä herkkiä ja yhtä haavoittuvia.”, Mäkinen sanoo.

Mäkinen ilmaisee suoran tukensa tasa-arvoiselle avioliittolaille: ”Siksi on merkittävää, että yhteiskunnassa luodaan lainsäädännöllä rakenteita, jotka antavat turvaa ja suojaa parisuhteelle ja sen osapuolille. Niitä tarvitsevat sekä heteroseksuaaliset parit että homoseksuaaliset parit. Keskustelussa on käsitelty etenkin sitä, tulisiko kehittää nykyistä kahden eri lainsäädännön mallia ja säilyttää avioliitto miehen ja naisen välisenä liittona vai laajentaa avioliitto käsittämään myös homoseksuaalisia pareja.”

”Mutta niitä lakeja ei säädä kirkko. Ne säätää eduskunta.” Huomio on aivan oikea, mutta nyt olisi kirkon johdolla oltava selkärankaa ja kertoa, mitä Raamattu oikeasti sanoo.

Sen sijaan kirkon viesti on: ”Kirkon puolestaan on keskustelun keskellä tarpeen etiikan kultaisen säännön ohella muistuttaa, että keskustelu ei koske vain tai ensi sijassa lainsäädäntöä, instituutiota, käsitteitä tai tasa-arvon periaatteita vaan aina ihmisiä, Jumalan luomia ja lunastamia ihmisiä, joitten luotuna olemiseen kuuluu tarve tulla rakastetuksi ja vapautua yksinäisyyden taakasta.”

Mäkinen kehottaa kirkkoa mukautumaan tämän maailmanajan mukaan ja valmistautumaan samaan muutokseen, joka on jo tapahtunut monien muiden maiden kirkoissa: ”Riippumatta siitä, millaisia lainsäädännöllisiä ratkaisuja tullaan tekemään, koko kulttuuripiiriä koskeva muutos haastaa kirkkoa uudella tavalla paneutumaan avioliittokäsityksen ja avioliittoteologian perusteisiin. Miten avioliittokäsityksemme näkyy tässä tilanteessa, tätä taustaa vasten?” Arkkipiispa jättää huomioimatta, että Raamattu nimenomaan sanoo: ”Älkääkä mukautuko tämän maailmanajan mukaan” (Room. 12:2).

”Kirkon ykseyden kannalta liikutaan siis herkällä alueella, voisi sanoa epämukavuusalueella. Sille astuminen ei ole uhka vaan mahdollisuus. Se on kirkolle mahdollisuus syventää käsitystään avioliitosta.” Mäkinen jatkaa, että on paneuduttava avioliiton raamatulliseen taustaan, luomisteologiaan ja teologiseen traditioon. Silti ei voi välttyä näkemästä hänen lauseissaan tarkoitusta etsiä perusteita myös samaa sukupuolta olevien avioliitoille.

”Kirkko ei ole ulkopuolella, vaan kun kirkossa käydään seksuaalisuutta koskevaa keskustelua, puhutaan aina jäsenten, täysivaltaisten jäsenten omasta todellisuudesta.” Tätähän tämä on nykyisin: jäsenten pitää saada maksamalleen kirkollisverolle jotain vastinetta, joten heitä on kuunneltava. Valitettavasti kumarrus tapahtuu vain yhteen suuntaan – liberaaleille.

Mäkinen antaa selvän viestin: ”Älä pelkää”. Ei pidä pelätä sitä, että avioliittokäsitys on muuttumassa. Samaa sukupuolta olevien parien ei liioin tule pelätä ja tuntea arkuutta siitä, että heidän rakkauttaan ei aina hyväksytä.

Mäkinen pelkää näkymää kirkosta, ”jossa asuu kokemus, että ei ole lupa kuulla sydämensä ja omantuntonsa ääntä. Silloin hiljaisuus merkitsee pelokasta vaikenemista eikä Jumalan edessä pysähtymistä. Sellainen kirkko on itseensä ja omaan varmuuteensa käpertynyt. Elävästä uskosta tulee oikeassa olemista.” Onko sydämen ja omantunnon ääni se, minkä mukaan ojentaudutaan? Tämä on valitettavasti yksi pahimmista nykyajan harhoista – että totuus löytyy jokaisesta itsestään. Jos erehdyt sanomaan, että on ojentauduttava Raamatun mukaan, se on sitä ”oikeassa olemista” ja konservatiivista.

Tästä raamatullisesta kristillisyydestä Mäkinen toteaa: ”Tällaisessa kirkossa Kristus seisoo ovella ja kolkuttaa päästäkseen ulos. Tarvitaan luottamusta ja loputtomasti keskinäistä kunnioitusta, jotta uskaltaa avata oven ja astua Kristuksen kanssa epämukavuusalueille, ’eksistentiaalisiin periferioihin’, ja siellä, elämässä sisällä, Hän Ilmestyskirjan mukaan lupaa oven avanneelle: ”minä tulen hänen luokseen, ja me aterioimme yhdessä, minä ja hän.”

Voiko mikään asia enää hullummin kääntyä päälaelleen? Asia on oikeasti niin, että Mäkisen mallin mukaisessa kirkkolaitoksessa Kristus kolkuttaa päästäkseen ulos – tai ei edes kolkuta, vaan on jo poistunut. Onneksi on vielä olemassa eläviä paikallisseurakuntia, joissa Kristus on sisällä. Jumala näitä seurakuntia siunatkoon ja varjelkoon arkkipiispalta.

On hyvin valitettavaa, että arkkipiispa antaa selkeän viestin kansanedustajille, että kirkko kyllä hyväksyy tasa-arvoisen avioliittolain, kunhan vain saatte sen säädettyä. Kuinkahan moni kansanedustaja mahdollisessa äänestystilanteessa ajattelee, että kun kerran kirkko tämän hyväksyy, niin miksen minäkin?

Lisäys 15.5.2013

Sisäasiainministeri Päivi Räsänen toi kirkolliskokousedustajille valtiovallan terveiset. Hän sanoi muun muassa: ”Kirkkolaissa määritelty Raamattuun, uskontunnustukseen ja tunnustuskirjoihin perustuva kristillinen usko kyseenalaistetaan yhä vahvemmin, myös kirkon sisältä. Kristinuskon ydinopetukset laista ja evankeliumista, synnistä ja sovituksesta leimaantuvat kirkkopoliittisesti epäkorrektiksi varsinkin kohdistuessaan aiheisiin, joissa on valtapoliittisia paineita. Siksi kannustan kirkkoamme pysymään lujasti omalla perustallaan, vaikka siihen kohdistuisi paineita sisältä ja ulkoa esimerkiksi avioliittokäsityksen muuttamiseksi.”

Erittäin hyvä ja ajankohtainen muistutus Räsäseltä! Koko puhe on luettavissa täältä.

Read Full Post »

Suomen ev.lut. kirkon nuoret tukenaan muutama herätysliike sekä kaksi muuta kristillistä järjestöä järjestivät Älä alistu! -kampanjan. Videolla kaksikymppinen Anni kertoo oman tarinansa, miten hän uskoon tultuaan vapautui biseksuaalisuudesta. (Jos video alla ei näy, tässä linkki videoon.)

Kampanjasivulla todetaan: ”…lähdemme siitä, ettei ajan henkeen pidä mukautua. Haluamme kannustaa ja rohkaista juuri sinua etsimään kestäviä ratkaisuja elämäsi suuriin kysymyksiin yleisen mielipiteen sijaan Raamatusta.” ”Onko se vapautta, että saat tehdä juuri niitä valintoja, joita ympäristösi haluaakin sinun tekevän? Onko se vapautta, että yleinen mielipide on yhtä kuin totuus?”

Kuten olemme tiedotusvälineistä lukeneet ja kuulleet, niin videosta on noussut suuri kohu. Usea piispa arkkipiispan johdolla on sanoutunut kampanjan sanomasta irti, ja herätysliikkeitä on uhattu jopa rahoituksen lopettamisella. Kansanlähetyksen lähetysjohtaja Timo Rämä sanookin aiheellisesti: ”Pahalta tuntuu, että vakaumuksen ja mielipiteiden takia aletaan kiristää rahalla.” Onpa kampanjasta tehty kantelu neljään tuomiokapituliinkin.

Tätä on nimitetty jopa vihakampanjaksi. Itse en tosin löytänyt videolta pienintäkään vihaa – sen sijaan vastustajien kommentit ovat olleet jopa äärimmäisen vihamielisiä. Tässä ajassa vaikuttava antikristillinen henki kääntää kaiken päälaelleen: hyvä on pahaa, ja paha on hyvää.

Kampanjan järjestäjät toteavat, että ”Kampanjan tarkoituksena ei ole ollut syyllistää ketään homoseksuaalisesta taipumuksesta. Pyrimme tukemaan niitä, jotka kamppailevat samanlaisten kysymysten kanssa kuin nuortenmedia Nuotan videolla esiintyvä Anni. Tähän täytyy jo sananvapaudenkin vuoksi olla oikeus.” Nyt sen sijaan halutaan vaientaa kirkossamme kaikki sellaiset tahot, jotka vielä pyrkivät pitämään Raamatun mukaista arvomaailmaa esillä.

On hyvä, että vielä löytyy heitä , jotka pitävät niiden ihmisten puolta, jotka kipuilevat seksuaalisen rikkinäisyytensä kanssa ja haluaisivat elää Jumalan tahdon mukaista elämää. Kirkon reaktio ihmetyttää suuresti, sillä kampanja oli linjassa viimesyksyisen kirkolliskokouksen  perustevaliokunnan mietinnön kanssa, jossa todettiin: ”Osa (homoseksuaaleista) pitää oikeana elää pidättyvyydessä. Jotkut tahtovat pyrkiä vapaaehtoisen terapian ja sitoutuneen vertaistuen avulla sisäiseen muutosprosessiin. Tärkeää on, että ketään ei leimata eikä eristetä, vaan jokaisen oikeutta toimia omantuntonsa pohjalta kunnioitetaan.” Tai toisaalta piispojen reaktio ei ihmetytä, sillä nyt halutaan olla samalla tavalla rähmällään median ja suuren yleisön edessä kuin syksyn kirkolliskokouksessa. Jäsenkato kirkosta halutaan estää hinnalla millä hyvänsä – olkoonpa omat puheet ristiriidassa keskenään miten paljon tahansa.

Kirkon linja piispojen johdolla on tuuliajolla senkin suhteen, mitä tulee suhtautumisesta omiin, yhteisesti sovittuihin periaatteisiin. Kirkkojärjestyksessä nimittäin sanotaan: ”Kirkko pitää korkeimpana ohjeenaan sitä tunnustuskirjojen periaatetta, että kaikkea oppia kirkossa on tutkittava ja arvioitava Jumalan pyhä sanan mukaan.” Valitettavasti Suomen kirkko on piispojen johdolla sanoutunut irti tästä kohdasta, kun ei pidä Raamattua ohjenuoranaan. Mitä silloin voi Raamattuun yhä nojaava seurakuntalainen tehdä? Siihen antaa vastauksen eräs kohta Augsburgin tunnustuksesta, johon luterilainen kirkkomme on niin ikään sitoutunut: ”… evankeliumihan opettaa iankaikkista sydämen vanhurskautta. Se ei kumoa valtiota eikä perhettä, vaan vaatii nimenomaan, että ne on säilytettävä jumalallisina järjestyksinä ja että rakkautta tulee harjoittaa näiden järjestysten puitteissa. Sen tähden kristittyjen tulee välttämättä totella esivaltaansa ja sen lakeja, mikäli ne eivät käske tekemään syntiä, sillä siinä tapauksessa heidän tulee totella enemmän Jumalaa kuin ihmisiä (Apt. 5:29).”

Kun esivalta, kuten kirkkomme johto, ryhtyy toimimaan Jumalan sanan vastaisesti, emme saa mennä samaan henkeen mukaan. Timo Rämä toteaakin: ”Onko yhteiskuntamme ja kirkkomme todella tällainen, että ruvetaan kiristämään rahoilla, kun ollaan tällaisesta asiasta eri mieltä? Kaiken lisäksi me olemme sillä kannalla kuin kirkko on aina ollut tähän saakka. Me emme voi sellaisen kiristyksen edessä taipua. Meillä pitää olla rohkeutta ajatella, että Jumala kyllä hoitaa meidän asian.”

Näin se on! Suomen evankelisluterilainen kirkko muuttuu ajan paineessa, mutta Jumalan sana ei koskaan muutu. Älä siis alistu tämän maailman alkeisvoimille! ”Katsokaa, ettei kukaan saa teitä saaliikseen järkeisopilla ja tyhjällä petoksella, pitäytyen ihmisten perinnäissääntöihin ja maailman alkeisvoimiin eikä Kristukseen” (Kol. 2:8).

Lisäys 29.9.2011:

Älä alistu! -videosta ja kampanjan nettisivun uutisesta tehtiin kaksi kantelua maaliskuussa Julkisen sanan neuvostoon. Nyt neuvosto on antanut asiassa vapauttavan päätöksen: ”Sekä [videolla esiintyvä] Anni että sivuston ylläpitäjä toivat julki omaa käsitystään Raamatusta, mihin heillä on oikeus. Yleisön tulee sananvapauden nimissä sietää myös sellaisia näkemyksiä, jotka ovat ristiriidassa oman elämänkatsomuksen kanssa… Julkisen sanan neuvosto katsoo, että Nuotta ei ole rikkonut hyvää journalistista tapaa.”

Lue koko päätös.

Read Full Post »

« Newer Posts