Feeds:
Artikkelit
Kommentit

Archive for the ‘Isoveli valvoo’ Category

Selfish Ledger Video Reveals Google’s Scheme to Direct Human Evolution
Video nimeltä Selfish Ledger paljastaa Googlen suunnitelman ohjata ihmisen evoluutiota

Google on nyt tehnyt selväksi, mitä se aikoo tehdä sinun tiedoillasi: käyttäytymisen muokkausta, ihmisten sosiaalista manipulointia ja ihmisen evoluution ohjaamista ”Itsekkään Tilikirjan” eli tekoälyn kautta.

Selfish Ledger (Itsekäs Tilikirja / kirjanpito)

Selfish Ledger on nimenä vuotaneella Googlen videolla, joka julkaistiin aiemmin tänä vuonna toukokuussa 2018. Nyt muutamaa kuukautta myöhemmin kannattaa tarkastella lähemmin tätä ilmeisesti vuotanutta videota. Nimi on aika harmiton eikä niinkään sopiva antaen väärän kuvan sotilasrahastopohjaisen Googlen kammottavasta agendasta valvoa ja omistaa sinut ottamalla haltuunsa sinun tietosi. Tämä on digitaalinen yhteisesti omistettu (corporate-owned) tilikirja. Google haluaa täydellisen kirjanpidon sinun elämästäsi – täydellisen tilin käyttäen laajoja tietoja kaikista toimistasi, päätöksistäsi, mieltymyksistäsi, liikkeistäsi ja suhteistasi. Sitten se haluaa käyttää hahmontunnistusta ja muita työkaluja tämän tiedon kanssa ohjaamaan sinun elämääsi. Aluksi tämä Itsekäs Tilikirja on käyttäjävetoinen, mutta pian käy niin, että kirja alkaa vetää käyttäjäänsä eli tekoäly (Artificial Intelligence = AI), joka on ohjelmoitu ”Googlen arvojen” mukaan (mitä ne sitten ovatkaan). Itsekkään Tilikirjan syvempi merkitys on järkyttävä: Google myöntää itsekin pyrkivänsä Itsekkäällä Kirjallaan täydelliseen lajin kattavaan ymmärrykseen ja siten kykenevänsä ohjaamaan ihmisen evoluutiota.

Mikä on Itsekäs Tilikirja?

Kuten videolla kuvaillaan, Itsekäs Tilikirja on täydellinen tallenne eli tili siitä, kuka sinä olet. Sana ”ledger” tarkoittaa kirjanpitoa, numeroita ja (nyt) lohkoketjua (kuten bitcoinissa). Google aikoo myydä idean yleisölle ”itsekkäänä” kirjanpitona kokonaan sinun ehdoillasi. He sanovat videolla, että aluksi tilikirja olisi käyttäjävetoinen (user-driven). Käyttäjä siis valitsee tilikirjan ”tahdon” esim. syöttää päämäärät ja arvot ja sitten sallii tilikirjan auttaa itseään tekemään parempia päätöksiä noiden päämäärien saavuttamiseksi. Videolla todetaan, että aluksi ihmiset käyttäisivät sitä terveyden ja ympäristövaikuttamisen alueilla ja sitten yrittäisivät päästä samaan. Google antaa esimerkkejä tilikirjasta, joka ehdottaa käyttäjälle, mistä hän voi ostaa paikallatuotettuja banaaneja tai kuinka hän voi käyttää kimppakyytiä (parempia valintoja ympäristön kannalta). Tilikirjaa voitaisiin myös käyttää ehdottamaan ihmisille kokonaan uusia räätälöityjä ja ennen tekemättömiä tuotteita, jotka perustuvat heidän tietoihinsa (tarpeisiin ja mieltymyksiin, jotka se tietää läheisesti). Tilikirja nojaisi kaikkeen olemassa olevaan tietoon.

Google = Tee paljon pahaa

Video kuitenkin nopeasti etenee osoittamaan, kuinka Tilikirja sitten voisi etsiä muita lähteitä täyttämään tietoaukon. Se antaa myös ymmärtää, että alkuun pääsemisen jälkeen Google tuo Tilikirjaan päämäärät, ja käyttäjää siten muovaillaan ja ohjataan liimautumaan tavoitteisiin ja arvoihin, joita hän itse ei valinnut. Googlen arvot näyttävät olevan kaikkea muuta kuin hyviä ja puolueettomia. Hiljattain he poistivat alkuperäisen yhtiönsä moton ”älä tee pahaa” (eivät halunneet olla tekopyhiä, luulisin) ja jäivät kiinni, kun lukuisia kertoja räikeästi peukaloivat hakualgoritmeja Hillary Clinton’in hyväksi vuoden 2016 Yhdysvaltain presidentinvaalin aikana (mutta älä sure tuota, koska se kaikkihan oli pahojen venäläisten syytä). Google antaa kylmästi kenkää työntekijöille, jotka vastustavat sen puolueellisuutta ja ideologiaa (esim. James Damore). Google ei ole koskaan ollut ensisijaisesti ”hakukone”, vaan ennemminkin tiedon suodattaja, sensuroija ja tarkastaja. Googlen omistama YouTube on ollut vaihtoehtoisten kanavien aktiivinen puhdistaja nyt jo vuosia. Googlen filosofia on selkeä; sen motto voisi yhtä hyvin olla: ”Me päätämme, mihin tietoon sinut päästetään.” He ovat jopa auttamassa Kiinaa projektissa peitenimeltä Sudenkorento rakentamalla massiivista sensuroivaa hakukonetta, joka ”mustalistaa verkkosivustoja ja hakusanoja koskien ihmisoikeuksia, demokratiaa, uskontoa ja rauhanomaista mielenosoittamista”.

[Lue myös Seurakuntalainen.fi:n juttu Googlesta ja James Damoresta]

Sallitko sinä Itsekkään Tilikirjan tekoälyn olla sinun omatuntosi ja autopilottisi?

Video Selfish Ledger on aika selvä sen suhteen, mitä se ajaa. Se on sama agenda, jota monet vapausliikkeessä ovat olleet paljastamassa jo jonkin aikaa: transhumanismi.

Episodi 1 on otsikoitu ”Il Grillo Parlante” (Puhuva Heinäsirkka italiaksi), mikä on viittaus Disney’n Jiminy-sirkkaan, joka oli Pinocchio’n omatunto. Idea on, että Google haluaa sinun antavan Tilikirjan ja tekoälyn olla omatuntosi. Idea on saada sinut luovuttamaan hallinta ja itsenäisyys ja luottamaan ”koneeseen”. Episodi 2 koskee itsekirjoittavaa kynää, viittaus Cornelius Fudge’iin, Harry Potter -sarjan hahmoon. Tämä on jatkoa samalle teemalle antaa tekoälyn pyörittää elämääsi lupauksella suuresta mukavuudesta, helppoudesta ja sopivuudesta sallimalla koneen johtaa asioita automaattiohjauksella. Kuten Truthstream Media‘n Melissa Dykes osoittaa analyysissään, niin käyttäjä päätyy siihen, että hänellä pelataan ja häntä muutetaan jatkuvassa palautteessa tekoälyltä, joka päättää arvot. Henkilö ei enää tee päätöksiä käyttäen konetta työkaluna, vaan kone tekee päätöksiä ja kuljettaa henkilöä mukanaan.

Käyttäytymisen muokkaaminen (Behavorial Modification)

Kolmas ja viimeinen osa, episodi 3, sisältää latinankielisen lauseen ”unus pro omnibus, joka voidaan kääntää ”yksi kaikille”. Kahdeksan minuutin video on täynnä muurahaisia ja mehiläisiä, joten piilovaikutelma on, että meitä ollaan viemässä tekoälyn valvomaan mehiläispesämentaliteetin yhteiskuntaan, vasemmistolaiseen ”yhteen” maailmaan ”kaikille”, jossa yksilöllisyys on hävitetty. Peittelemätön sanoma on, että tieto elää meitä kauemmin. Meidän DNA:mme on kartoitettu. Sen tiettyihin osiin voidaan nyt kohdistaa muokkausta tietyn tuloksen saavuttamiseksi – menetelmä, joka tunnetaan nimellä käyttäytymissekvensointi (behavioral sequencing). Google haluaa ajatella käyttäjätietoa moneen sukupolveen liittyvänä, haluaa uusien sukupolvien käyttävän aikaisempien sukupolvien tietovirtaa/-jälkeä. Google pystyy tekemään hyvin tarkkoja ennusteita aikaisempien sukupolvien valintojen perusteella.

Google haluaa tulla ”Jumalaksi” hahmontunnistuksessa kasvamalla siihen pisteeseen, että voi olla edelläkävijä, omien sanojensa mukaan, ”lajinlaajuisessa” (species-wide) ennustamisessa.

Google-tyyppinen sosiaalinen manipulointi selittää Itsekkään Tilikirjan

Niin kovasti kuin Google yrittääkin kuvailla Tilikirjaa suurenmoisena työkaluna uudistamisen ja ymmärtämisen hyväksi, niin totuus on, että sitä tullaan käyttämään sosiaaliseen manipulointiin (social engineering) ennennäkemättömässä mittakaavassa. Jos yhdellä organisaatiolla on pääsy kaikkeen sinua koskevaan – tykkäyksistäsi/ei-tykkäyksistäsi ostoshistoriaasi, surffailutapoihisi verkossa, terveystietoihisi, henkilökohtaisiin keskusteluihisi ja jopa sinun DNA:hasi – niin he kirjaimellisesti tuntevat sinut paremmin kuin sinä itse. Manipuloiminen käy helpoksi. Sinun ohjaamisesi tavoilla, joita et voi havaita, käy myös helpoksi.

[Tietotekniikassa termi Social Engineering tarkoittaa psykologista vaikuttamista käyttäjiin, heidän sosiaalista manipulointia.]

On tärkeää muistaa, että Google on voittoa tavoitteleva yhtiö, jolla on syvät yhteydet Yhdysvaltain hallintoon ja Yhdysvaltain sotilaalliseen tiedustelukompleksiin (FBI, CIA, NSA ym.).

Internet itse kasvoi vanhasta sotilaallisesta viestintäjärjestelmästä eikä Google olisi voinut tulla tämän päivän behemotiksi ilman siemenrahaa CIA:lta ja muilta sellaisilta akronyymisoppaa edustavilta laitoksilta. Google tekee algoritmeja, tuotteita jne. saavuttamaan tietyn tarkoituksen. Se kyllä tienaa miljardeja dollareita ottamalla sinun tietosi ja myymällä ne mainostajille, mutta se on vähän verrattuna siihen, mihin tämä on johtamassa. Se kyllä jo valvoo ja vakoilee sinua, mutta nyt tämä video on vahva todiste, että Uusi Maailmanjärjestys käyttää Googlea tuomaan transhumanismin aikakauden.

Tietoa tullaan suuressa määrin käyttämään käyttäytymisen muokkaukseen. Tilikirjasta / tekoälystä suunnitellaan lopullista työkalua sosiaaliselle manipuloinnille rohkaisemalla sinua luovuttamaan ajattelusi, päättämiskykysi ja jopa omatuntosi (asia, joka tekee sinusta ihmisen ja erilaisen kuin kone). Kuinka kone milloinkaan voisi korvata ihmisen omantunnon? Annatko sinä narrata itseäsi, niin että uskot Itsekkään Tilikirjan lupaukseen?

Loppumietteitä

Me elämme maailmassa, jossa jätämme jatkuvasti samanlaisen tietojäljen, vaikka emme käyttäisi niin monia sähköisiä laitteita. Google imee niin paljon tuosta tiedosta. Nyt tämä yleisölle vuotanut ”sisäinen” Googlen video paljastaa Googlen agendan. Tietoa käytetään käyttäytymisen muokkaamiseen; ”Itsekästä Tilikirjaa” ajaa aluksi käyttäjä, mutta pian se pyörii automaattiohjauksessa tekoälyn ja Googlen arvojen mukaan – ei sinun. Se merkitsee ennennäkemätöntä Uuden Maailmanjärjestyksen sosiaalista manipulointia, ja jos Google saa tahtonsa läpi, niin se merkitsee ohjattua ihmisen evoluutiota lajinlaajuisesti. Tämä aihe on ratkaisevan tärkeää ymmärtää, kun etenemme tekoälyvetoiseen tulevaisuuteen.

Muista, että kaikkia tietojasi voidaan käyttää ja myös käytetään sinua vastaan. Yksi ratkaisu tähän on huolehtia tietoväylästäsi huolellisemmin. Pidä elämäsi enemmän verkon ulkopuolella (offline). Kun annat tietojasi, käytä salattuja sähköpostipalveluja (ProtonMail, HushMail, StartMail), tai salattuja tekstiviesti-/SMS-palveluja (Signal, WhatsApp, Viber) mahdollisimman paljon. Joillakin niistä on jopa salattu äänipuhelu. Vältä tyhjänpäiväisiä vuorovaikutuksia somessa, jotka palvelevat vain loistavan kuvan antamista sinusta maailmalle. Yhä useampien yhtiöiden tarjotessa alusta loppuun salausta, niin miksi ei tehdä muutosta ja tukea tätä tarjoavia yhtiöitä? Ellet yritä ottaa takaisin tietojesi hallintaa ja käsitellä sitä kuin arvotavaraa, sitä käytetään sinua vastaan.

[Huomaa, että WhatsAppin omistaa Facebook, jolla ei ole sen puhtaammat jauhot pussissaan kuin Googlella!]

Lähteet:

Read Full Post »

Artificial Intelligence and the Coming Global Empire
By Britt Gillette, suom. SK

Hiljattainen uutisten sarja on korostanut valtavaa edistystä, joka on tapahtunut tekoälyn (Artificial Intelligence = AI) alalla. Useat niistä kohdistuvat kiinalaiseen yhtiöön Yitu Technologies, joka on AI-kehityksen kärjessä. Yitu loi teknologian nimeltä Dragonfly. Dragonfly pystyy tarkistamaan ja analysoimaan tuhansia miljoonia valokuvia ja löytämään niistä yksittäisen henkilön muutamassa sekunnissa. Kun se kytkettiin Shanghain metron kameroihin, se tunnisti yli 500 rikollista kolmessa kuukaudessa. Se on niin tehokas, että pystyy tunnistamaan naamioita käyttävät ihmiset. Ja se tunnistaa ihmiset yli 30 vuotta vanhoista kuvista.

Ajattele millaisen vallan tämä antaa Kiinan hallitukselle. Kun Dragonfly kytketään jokaiseen kameraan maassa, rikollisilla ei ole piilopaikkoja. Valitettavasti ei muillakaan. Kiinan toisinajattelijoilla, poliittisilla aktivisteilla, etnisillä vähemmistöillä, kristityillä ym. ”valtion vihollisilla” ei myöskään tule olemaan piilopaikkoja. Ja on aika epätodennäköistä, että Kiina olisi ainoa valtio, joka hyödyntää tätä teknologiaa.

Ison Veljen nousu

George Orwell’in romaanissa Vuonna 1984 meille ensiesitellään ”Iso Veli” – kaikkialla läsnäoleva, kaikkivoiva ja ”hyväntahtoinen” totalitaarinen hallitus. Kirjan sankari, Winston Smith, elää maailmassa, jossa jokaista kansalaista valvotaan 24/7. Yksityisyyttä ei ole. Hallitus valvoo jokaista elämän aluetta. Monitorit Winston’in asunnossa vakoilevat häntä, kun hän on kotona. Muut laitteet vakoilevat häntä, kun hän ei ole kotona. Piilokamerat ja -mikrofonit vangitsevat hänen sanansa, tekonsa ja jopa kasvonilmeensä. Hänen postinsa avataan ja ”ajatuspoliisi” etsii ja pidättää jokaisen kansalaisen, joka uskaltaa omistaa ajatuksia tai tunteita, jotka ovat ulkopuolella Ison Veljen ja hallitsevan eliitin sallimien.

Winston’in maailma on paikka, jossa hallitus valvoo täydellisesti. Yksikään keskustelu, liike tai liiketoimi ei jää huomaamatta. Hallitus valvoo – aina. Vuosikymmeninä sen jälkeen, kun Orwell ensimmäisen kerran julkaisi kirjan Vuonna 1984, ihmiset ovat ihmetelleet jotakin sellaista, jonka he näkevät suurenmoisena oivalluksena tulevaisuudestamme ja ovat siinä oikeassa, koska kirjasta Vuonna 1984 on tulossa todellisuuttamme ja valitettavasti Yitu Technologies ja Dragonfly ovat vasta pieni osa siitä, mitä on tulossa. Miksi sanon näin? Koska olemme vasta AI-vallankumouksen ensi vaiheissa.

Mitä on tulossa

Lähitulevaisuudessa Dragonfly’n kaltaiset teknologiat ovat yleisiä. Ja hallitukselle kyky nähdä ja kuulla kaikki on entistä helpompi saavuttaa. Valitettavasti, vaikka useimmat vastustavat tällaista valvontaa ja yksityisyyteen tunkeutumista, heidän päivittäiset toimensa tuovat sen yhä lähemmäksi toteutumista. Kuinka? Monet paljastavat vapaaehtoisesti elämänsä intiimeimpiä yksityiskohtia. He laittavat kuvia itsestään ja ystävistään Facebook’iin ja nimilaputtavat ne, jotta AI-systeemit voivat tunnistaa ne. He paljastavat henkilökohtaisia tietoja Snapchat’issa ja Twitter’issä ja laittavat koteihinsa sellaisia vempeleitä kuin Google mini ja Amazon Echo. Nämä vempeleet reagoivat äänikomentoihin ja helpottavat elämää, mutta niillä on kääntöpuolensa. Niiden tehtävään kuuluu olla aina kuulolla. Se tarkoittaa, että kodissasi on mikrofoni, joka kuuntelee joka hetki. Ja joissakin uudemmissa laitteissa on myös kamerat.

Ajan mittaan nämä laitteet tulevat pienemmiksi ja halvemmiksi. Ja pienentyessään ja halventuessaan niitä tulee kaikkialle. Kuinka paljon pienemmiksi ja halvemmiksi nämä laitteet sitten tulevat? Kuvittele biljoonittain HD-kameroita ja mikrofoneja – kukin pölyhiukkasen kokoinen. Jotkut voivat olla niin pieniä, ettei niitä voi nähdä paljaalla silmällä. Nämä kamerat ja mikrofonit tallentavat jatkuvasti kaiken. Kuinka ne sijoitetaan? Ei mitenkään. Kuin pöly ne leviävät kaikkialle maan päälle ja asettuvat kaikille pinnoille. Niitä on kaikkialla.

Ne asettuvat vaatteisiisi. Ne tulevat sisälle taloosi ilmanvaihdon kautta. Ne tarttuvat kengänpohjiin ja levittäytyvät kaduille. Ja tämä ”nanopöly” lähettää raakavideota ja audiosisältöä suoraan hallitukselle.

”Odotahan”, saatat sanoa. ”Kuinka hallitus seuloo kaiken tämän tiedon? Tarvittaisiin leegio tiedusteluanalyytikkoja ja heiltä menisi vähintään 100 vuotta jo yhdenkin päivän globaalien keskustelujen kuuntelemiseen. Se on totta, ihmiset eivät seulo tätä tietoa. Sen tekee AI. Dragonfly’n kaltainen teknologia tutkii ja analysoi kaiken – ei vain kasvoja. Samalla tavalla kuin Dragonfly analysoi kasvoja, tulevaisuuden AI-systeemit etsivät äänitallenteista tiettyjä lauseita ja ei-toivottua kieltä. Ne analysoivat videoita löytääkseen tiettyjä liike- ja käytösmalleja. Ja AI-systeemit pystyvät tunnistamaan valtion vihollisten yhteiset piirteet. Omaten kyvyn käsitellä tietovuoria suurilla nopeuksilla AI-systeemit analysoivat tietoa paljon suuremmalla tarkkuudella, kuin mihin yksikään ihminen koskaan pystyisi.

Sellaisten teknologioiden globaalilla verkostolla on kyky ”kuunnella” jokaista keskustelua maan päällä. Kukaan ei voi paeta ”Ison Veljen” aina valpasta silmää.

Tuleva globaali valtakunta

Joten miksi tällä kaikella on merkitystä? Koska 2000 vuotta sitten Raamattu sanoi, että yksi hallitus tulee hallitsemaan maailman kaikkia ihmisiä (Ilm. 13:7). Se sanoi myös, että tuon hallituksen johtaja harjoittaa niin täydellistä valvontaa, että pystyy päättämään, kuka voi ostaa tai myydä jotakin (Ilm. 13:7). Ajattele noita lausuntoja. Globaalilla hallituksella on oleva täydellinen valvonta kaikkeen kaupankäyntiin. Tähän pääseminen edellyttää poliisivaltiota, jollaista maailma ei ole milloinkaan nähnyt. Oliko sellainen valtio mahdollinen ensimmäisellä vuosisadalla? Ei. Oliko se mahdollinen 1900-luvulla? Ei. Entä tällä 2000-luvulla? Kyllä. Se tulee olemaan. Eikä se ole vain mahdollisuus. Se tulee olemaan todellisuutta. Hallitus ei pysty vastustamaan AI:n tarjoamaa kiusausta. Se on vain yksi lisämerkki siitä, että olemme lähestymässä nykyisen aikakauden loppua.

Muista, että globaali hallitus ei ole ainoa lopun merkki, mutta se ilmestyy samaan aikaan, kuin muut merkit, joita Jeesus ja profeetat käskivät tarkkailla. Israel on jälleen maassansa (Jer. 23:7-8)… Juutalaiset asuvat jälleen Jerusalemissa (Luuk. 21:24-28)…  Vaikka on pieni, Israelilla on hyvin suuri armeija. (Hes. 37:10, KJV: exceedingly great army )… Eurooppa on yhdistymässä (Dan. 2:31-45)… Ja evankeliumia saarnataan maan ääriin (Matt. 24:14). Nämä kaikki ovat merkkejä, joita Jeesus ja profeetat käskivät tarkkailla. Ja meidän sukupolvemme on kaikkien aikojen ensimmäinen, joka todistaa näitä merkkejä. Luuletko tämän olevan pelkkää sattumaa? En minäkään.

Jeesus itse sanoi: ”Mutta kun nämä alkavat tapahtua, niin rohkaiskaa itsenne ja nostakaa päänne, sillä teidän vapautuksenne on lähellä” (Luuk. 21:28). Itseasiassa Hän sanoi, että näitä merkkejä todistava sukupolvi ei katoa, ennen kuin Hän palaa (Matt. 24:34). Näiden merkkien esiintyminen on indikaattori nro 1, että aikakauden loppu ja toinen tulemus ovat lähellä. Ensi kertaa historiassa näemme nyt nämä merkit. Ne ovat kaikkialla ympärillämme. Joten älä epäile sitä. Jeesus on tulossa!

Amen, tule, Herra Jeesus! (Ilm. 22:20)!

Britt Gillette is the founder of End Times Bible Prophecy and the author of Coming To Jesus and Signs Of The Second Coming. Receive his book 7 Signs of the End Times for FREE when you sign up for his monthly newsletter.

Return to the top of Artifical Intelligence and the Coming Global Empire

Return to The End Times

Return to the End Times Bible Prophecy Website Homepage

Lisäys 4.3.2018

Aiheeseen liittyvää lisälukemista:

Read Full Post »

Biometrics and Big Brother
Commentary by Roger Oakland, suom. SK
Understand The Times International: Roger Oakland Ministries
www.understandthetimes.org
1.800.689.1888

Maailmalla etenee trendi, jolla on mahdollisuus vaikuttaa jokaiseen ihmiseen planeetalla. Se määrää tavan, kuinka ostamme ja myymme tavaroita, tai tunnistamme sijaintimme siirtyessämme paikasta toiseen. Tuskin menee päivää ilman uutista, joka selittää, kuinka kansalaisia eri puolilla maailmaa käsitellään päämääränä globaali henkilötunnistaminen. Ymmärtääksesi mitä on tapahtumassa, sinun täytyy tietää, mitä tarkoitetaan sanalla biometriikka (engl. biometrics).

Ajattele seuraavaa lausuntoa artikkelista otsikolla ”China Expands Biometric Collection Program in Xinjiang” (Kiina laajentaa biometristä keräysohjelmaa Xinjiang’issa). Artikkeli selittää, kuinka yksityisyyttä loukataan maailman väkirikkaimmassa maassa:

Viranomaiset Kiinan Xinjiang’in alueella keräävät DNA-näytteitä, sormenjälkiä, iiris-skannauksia ja veriryhmätyyppejä kaikilta asukkailta iältään 12–65 vuotta, raportoi Human Rights Watch (HRW). Osa tiedosta kerätään ohjelmassa ”Terveystarkastuksia kaikille”, joka tarjoaa maksuttomia vuosittaisia lääkärintarkastuksia. Biometristä tietoa kerätään myös niiltä, joita pidetään uhkana vakaudelle – ”fokus-porukkana” – ja heidän perheiltään ikään katsomatta. Aikaisemmin kaikilta alueen passin hakijoilta on vaadittu biometriset tiedot.[1]

Entä toinen samanlainen ohjelma, jota pakotetaan Intian, maailman toiseksi väkirikkaimman maan, kansalaisille. Jälleen kansalaiset alistetaan biometriikalle tunnistamista varten. Artikkelista, joka on otsikoitu: ”India is Building a Biometric Data Base for 1.3 Billion People – and Enrollment is Mandatory” (Intia rakentaa 1,3 miljardin ihmisen biometristä tietokantaa – ja kirjautuminen on pakollista), luemme:

Kuhisevan kirjautumisviraston sisällä nuoret ammattilaiset pillifarkuissaan riiputtimet kauloissaan naputtelivat poissaolevina tietokoneitaan ja hypistelivät sormenjälkiskannereita auttaessaan rakentamaan suurinta ja kunnianhimoisinta koskaan kuviteltua biometristä tietokantaa. Virastoon asteli Vimal Gawde, köyhä 75-vuotias leski kukallisessa sarissaan. Hän oli tullut varmistamaan pääsylippunsa Intian digitaaliseen tulevaisuuteen – kirjautumaan tunnistusohjelmaan nimeltä Aadhaar eli ”Perustus”, jolla pyritään tallentamaan jokaisen 1,3 miljardin intialaisen sormenjäljet ja iirikset.[2]

Ehkä lukiessasi tätä artikkelia törmäät sanaan biometriikka ensi kerran. Kiina ja Intia eivät muuten ole ainoat tähän suuntaan siirtyvät maat. Monet muut maat, kuten Yhdysvallat, Kanada, Brasilia, Uusi-Seelanti, Australia, Ranska, Saksa, Israel ja Venäjä työskentelevät myös biometrisen tunnistamisen parissa. Tämä tulee olemaan globaali tunnistussysteemi, johon lopulta kaikki maat osallistuvat.

Biometriikka, kun sana pilkotaan tavuiksi, tarkoittaa ihmisen biologisten ominaisuuksien mittaamista. Ymmärtääksesi paremmin lue seuraava määritelmä verkkosivustolta Technical Terms, joka antaa hyvän käsityksen sanan merkityksestä:

Biometriikka tarkoittaa menetelmiä, joita käytetään havaitsemaan ja tunnistamaan ihmisen fyysisiä ominaisuuksia. IT-maailmassa biometriikka on usein sama kuin ”biometrinen todentaminen”, eräänlainen biometriseen syötteeseen perustuva turvallisuusvaltuutus. Biometrisiä todentamisen muotoja on monia. Yleisimpiä ovat sormenjälkien skannaus, verkkokalvon skannaus, kasvotunnistus ja äänianalyysi. Kasvotunnistus esimerkiksi käyttää kameraa ottamaan kuvan henkilön kasvoista. Valokuva tallennetaan ja käsitellään biometrisen ohjelman avulla. Ohjelma vertaa skannattua kuvaa kuviin käyttäjien kuvien tietokannasta. Jos skannaus on tarpeeksi lähellä tiettyä käyttäjää, henkilö saa valtuutuksen jatkaa.[3]

Yli 50 vuotta sitten luin George Orwell’in kirjan nimeltä Nineteen Eighty-Four (1984), joka kuvaili juuri sitä systeemiä, jota nyt ollaan ottamassa käyttöön kaikkialla maailmassa. Tuolloin en tietenkään käsittänyt, että se, mistä kirjailija kirjoitti, voisi todella toteutua elinaikanani. Kuitenkin myöhemmin elämäni taipaleella raamatunprofetian ymmärtäminen valaisi minut selittäen, että se systeemi, jota Orwell kuvaili, tulisi todellisuudeksi viimeisinä päivinä keinona tarkkailla ja valvoa maaplaneetan kansalaisia.

Tällainen systeemi on nyt valmiina. Teknologia on kehittynyt niin, että globaalit kansalaiset voidaan välittömästi yhdistää globaaliin tietokoneeseen ja heitä voidaan tarkkailla ja valvoa. Henkilökohtaisia tunnistamistietoja kerätään tähän tarkoitukseen biometriikan avulla.

Isoveli-järjestelmä on täällä ja Raamattu tekee selväksi, mihin se johtaa tulevaisuudessa. Näyssään apostoli Johannes kuvaili oikein hyvin aikaa, jossa me elämme ja ”isoveljen”, jota Raamattu kutsuu Antikristukseksi, systeemiä. Hän kirjoittaa:

Ja sille annettiin valta antaa pedon kuvalle henki, että pedon kuva puhuisikin ja saisi aikaan, että ketkä vain eivät kumartaneet pedon kuvaa, ne tapettaisiin. Ja se saa kaikki, pienet ja suuret, sekä rikkaat että köyhät, sekä vapaat että orjat, panemaan merkin oikeaan käteensä tai otsaansa, ettei kukaan muu voisi ostaa eikä myydä kuin se, jossa on merkki: pedon nimi tai sen nimen luku.[4]

[1] http://www.biometricupdate.com/201712/china-expands-biometric-collection-program-in-xinjiang

[2] http://beta.latimes.com/world/la-fg-india-database-2017-story.html

[3] https://techterms.com/definition/biometrics

[4] Ilm. 13: 15-17

 

Read Full Post »

tripodNuorena luin tieteisseikkailua Tripodien aika. Siinä maapallon oli valloittanut joukko kolmijalkaisia tripodeja. Ne asensivat ihmisten päälaelle metalliverkon, jonka avulla tripodit saivat ihmiset tahdottomiksi käskyläisikseen. Ihmiset olivat täysin tripodien hallinnassa ja valvonnassa.

Olen työskennellyt tietotekniikan parissa yli kaksi vuosikymmentä ja seurannut internetin kehitystä 90-luvun alusta lähtien. On surullista todeta, että internetistä ja mobiiliteknologiasta on muodostumassa keskeinen alusta siihen, jos joku haluaa kontrolloida nykyihmisiä.

Internet- ja mobiiliteknologia eivät suoranaisesti tarkoita ihmisten kontrollointia eli hallintaa, mutta nykyisellään ne mahdollistavat helpon tavan päästä käsiksi yksilön henkilökohtaisiin tietoihin. Periaatteessa kaikki viestintä, joka tapahtuu sähköisessä muodossa, on jonkun sellaisen tahon saatavilla, jolla ei olisi tietoihin oikeutta. Kun joku taho tietää henkilön yksilönsuojan piiriin kuuluvia asioita, se antaa mahdollisuuden yksilön kontrollointiin. Tästä on jo nähty lukuisia esimerkkejä terrorismin estämisen nimissä.

Nykypäivän trendi on siirtää kaikki tieto internetiin. Omiin kuviin, videoihin, musiikkeihin yms. on oltava pääsy kotoa, työpaikalta, matkoilla ja missä ikinä ollaankin. Tietoihin olisi lisäksi päästävä monelta päätelaitteelta, kuten tietokoneelta, tablet-laitteelta ja matkapuhelimelta. Kuluttajien tarpeisiin on vastattu: käyttäjät ohjataan tallentamaan tietonsa internetin pilvipalveluihin. Kaikki viestintä ja tiedontallennus ovat internetissä – yksityisyyden aika on siis ohi.

Edward Snowden on sanonut: ”Tänään syntyvä lapsi kasvaa ilman minkäänlaista käsitystä yksityisyydestä.” Hänen mukaansa tänä päivänä syntyvät lapset eivät saa koskaan tietää, millaista on saada yksityinen hetki, jota ei tallenneta ja analysoida. (MPC 27.12.2013)

Moni ihminen on suorastaan koukussa erilaisiin sosiaalisen median palveluihin ja sähköisiin viestintävälineisiin – niitä ilman ei voi elää. Etenkin nuoriso räplää älypuhelintaan lähes tauotta. Kun netti, kaverit ja ystävät ovat joka hetki tavoitettavissa, kaikki muu hämärtyy. Useimmille ei ole väliä sillä, kuka muu viestinnän näkee ja mihin se myöhemmässä elämässä mahdollisesti vaikuttaa. Vaikka esimerkiksi Facebookin ongelmista on puhuttu varsin paljon, moni julkaisee silti netissä hyvinkin yksityiskohtaista tietoa itsestään ja lähipiiristään. Kun ihminen on saatu koukutettua ja verkotettua nykyajan tripodien hallintavaltaan, omista käyttötottumuksista on vaikea päästä eroon.

Ennen kännykkää tarvittiin, jos tulee hätä. Nyt tulee hätä, jos ei ole kännykkää.

Henkilön yksityisyydensuojan piiriin kuuluvia tietoja haluavat niin mainostajat kuin valtioiden tiedustelupalvelut. Seuraavassa kerron joistakin näistä toimijoista ja teknologioista yksityisyyden kannalta.

Facebook

Facebookin suunnitteluperiaatteena on ollut mahdollisimman laaja avoimuus: kaikki käyttäjien luomat tiedot näkyisivät kaikille. Facebook on ollutkin jatkuvasti uutisotsikoissa yksityisyydensuojaongelmiensa takia. Lue seuraavat Facebookin ongelmia käsittelevät artikkelini:

Google

Google on ollut julkisuuden valokeilassa, kun se ilmoitti muuttavansa käyttäjien yksityisyydensuojaa koskevia säännöksiä. Ilmoitus liittyi siihen, kun Google yhdisti käyttäjien tiedot useasta eri palvelustaan. Googlella on hakukoneen lisäksi Gmail-sähköposti, YouTube-videopalvelu, Google+-yhteisöpalvelu ja joitakin muita palveluja. Monet ovat olleet huolestuneita siitä, että tällä tavalla Google saa entistä täsmällisempää tietoa käyttäjistä mainostajia varten. Useissa Euroopan Unionin maissa onkin tutkittu Googlen toimia. Aivan hiljattain Ranskan tietosuojaviranomainen määräsi Googlelle 150 000 euron sakot. Syynä on se, että Google ei kerro riittävän tarkasti käyttäjille, mihin heidän tietojaan käytetään.

Googlen tuotteet ovat suurelta osin ilmaisia, joten se saa leijonanosan tuloistaan mainostajilta. Mitä tarkempaa tietoa sillä on tarjota käyttäjistään, sitä valmiimpia mainostajat ovat mainostamaan Googlen kautta. Mitä tarkempaa tietoa käyttäjistä on saatavilla, sitä kohdennetumpaa mainontaa heille on mahdollista tarjota. Googlen suuri kilpailija tässä asiassa on Facebook, eikä Google varmasti halua olla yhtään huonompi.

Tiesitkö, että Google on todennäköisesti tallentanut kaiken hakuhistoriasi ja tiedot lataamistasi videoista ja nettisivuista? Siinä sinänsä ei muuten olisi ongelmaa, mutta kaikki se tieto on yhdistetty juuri sinuun omalla nimelläsi.

Jos olet kirjautunut Gmailiin, Google+-palveluun tai Youtubeen, kaikki samalla selaimella tekemäsi haut ja avaamasi sivut tallentuvat omaan Google-profiiliisi. Aika monella on selaimen asetuksissa valinta esimerkiksi sähköpostiin kirjauduttaessa, että Pysy sisäänkirjautuneena (kuva alla).

kirjautuminen

Itse asiassa selaimen asetuksista riippumatta Google ”pakottaa” tämän asetuksen päälle – toisin kuin monissa muissa sähköpostipalveluissa –, jotta mahdollisimman moni käyttäjä olisi jatkuvasti sisäänkirjautuneena.

Kun palvelun käyttö lopetetaan sulkemalla selain, jää kirjautuminen edelleenkin voimaan. Kun netissä surffailua jatketaan vaikkapa seuraavana päivänä, kaikki tiedot tallentuvat Google-profiiliisi.

Jos sinun on pakko selata nettiä samalla kun olet kirjautuneena johonkin Google-palveluun, tee selaaminen eri selaimella.

Muista tämä eri palveluihin kirjautumisessa: kun olet lopettamassa palvelun käyttöä, valitse Kirjaudu ulos -toiminto. Esimerkiksi Gmail-sähköpostissa se löytyy oikeasta yläkulmasta omaa nimeä napsauttamalla. Tällä tavalla kirjaudut ulos palvelusta, vaikka sisäänkirjauduttaessa edellisen kuvan mukainen rasti olisikin jäänyt päälle.

Tarkista, mitä tietoja Google on tallentanut sinusta, kirjautumalla osoitteeseen https://www.google.com/history
Poista ensin kaikki historiatiedot. Napsauta sitten oikean yläreunan painiketta, jossa on rattaan kuva ja valitse Asetukset. Napsauta Keskeytä-painiketta, sitten Keskeytä historia ja kirjaudu lopuksi ulos palvelusta. Katso tarkat ohjeet ICT-materiaalia-sivustolta, sieltä linkki Google-historian poistaminen käytöstä.

Vinkki: Jos vähänkään arvostat yksityisyyttäsi, älä käytä Googlen hakukonetta, kun etsit tietoa netistä. Käytä sen sijaan esimerkiksi StartPagea, https://startpage.com/suo/.

Kirjoitan ehkä joskus hakukoneista oman artikkelinsa.

Googleen liittyy vielä yksi ikävä piirre: se ”huijaa” käyttäjät lisäämään itsensä puolivahingossa Google+-palvelun käyttäjiksi. Esimerkiksi Google-hakukoneen pääsivulla on Gmail-sähköpostin kirjautumislinkin vieressä +Sinä-linkki. Itse kerran vahingossa napsautin tuota viimeksi mainittua linkkiä. Se johtaa aivan samannäköiselle kirjautumissivulle kuin mistä kirjaudutaan sähköpostiin. Niinpä tulin vahingossa luoneeksi itselleni julkisen Google+-profiilin, joka näkyy kaikille. Todettakoon, että Google tyrkyttää monessa muussakin yhteydessä Google+-profiilin luomista.

No onneksi huomasin heti tapahtuneen ja sain lähetettyä tilin poistamispyynnön. Mietin vain, että kuinkahan moni Gmail-käyttäjä onkaan tietämättään luonut itselleen profiilin tähän Facebookia vastaavaan yhteisöpalveluun, vaikka ei sitä käytäkään.

Matkapuhelimet

Apple sai 2011 negatiivista julkisuutta, kun eräät tutkijat saivat sattumalta selville, että Applen iPhone ja iPad tallentavat käyttäjänsä jokaisen liikkeen kellonaikoineen. Tämän ominaisuuden ansiosta lähes kuka tahansa, jolla on pääsy laitteelle, saa tarkasti selville, missä käyttäjä on ollut mihinkin aikaan. Huomattakoon, että Applen käyttöehdoissa lukee, että ”Apple ja kumppanimme sekä lisenssinhaltijamme voivat kerätä, käyttää ja jakaa Apple-tietokoneesi tai -laitteesi tarkkaa sijaintitietoa, mukaan lukien reaaliaikaisen maantieteellisen sijainnin.” (IL 21.4.2011)

Kenellä sitten on pääsy tällaiseen laitteeseen sen omistajan tai mustasukkaisen puolison lisäksi? Lue tuonnempaa kohdasta Turvallisuuspalveluiden harjoittama vakoilu.

Apple iOS:n lisäksi toinen erittäin suosittu matkapuhelinkäyttöjärjestelmä on Google Android. Kun tiedetään, että Googlen tulot tulevat mainostajilta, ei pidä kummeksua, jos Android-puhelimet välittävät tietoja Googlelle. Petteri Järvinen sanoo Android-puhelimista: ”Google pääsee seuraamaan sähköposteja, paikkatietoja, sovellusten lataamista, teletunnistetietoja.” (Taloussanomat 28.2.2012)

Aina vähän väliä on ollut uutisia matkapuhelinten sovelluksista, jotka vuotavat tietoja mainostajille. Asiaa ovat tutkineet useat tahot ja joitakin tutkimuksiakin on aiheesta julkaistu. (Taloussanomat, Tivi.fi). Esimerkiksi It-viikko uutisoi, että Apple oikeuteen: iPhone vakoilee käyttäjiä: ”Syytteen mukaan Applen iPhone- ja iPad-laitteet välittävät mainosyhtiöille muun muassa tietoja siitä, mitä sovelluksia laitteisiin asennetaan, sekä kuinka usein ja pitkään niitä käytetään. Jotkin sovellukset myyvät myös muuta tietoa mainosverkostoille, kuten käyttäjän sijainnin, iän, sukupuolen, tulotason, rodun, seksuaalisen suuntautuneisuuden sekä poliittisen kannan.” (It-viikko 28.12.2010)

Microsoft

Microsoftin tekemä Windows 8 -käyttöjärjestelmä on kaksoiskäyttöliittymänsä vuoksi melkoinen floppi, mutta yksilön tietosuojan kannalta siinä on useita ominaisuuksia, jotka ovat hyvinkin arveluttavia. Windows 8 lähes pakottaa käyttämään sisäänkirjautumisessa Microsoft-tiliä. Perinteinen käyttäjätunnus-salasana-kirjautuminenkin on siinä mahdollista, mutta se jää useimmalta käyttäjältä löytämättä. Ja jos käytetään tätä paikallista tiliä, niin hyvin moni toiminto tai sovellus pyytää Microsoft-tilin tunnuksia, joten moni siirtyykin käyttämään sitä.

Microsoft-tili tarkoittaa sitä, että käyttäjä kirjautuu koneelle sähköpostiosoitteellaan. Kyseessä on niin kutsuttu kertakirjautumisjärjestelmä (single sign-on), jossa pääsy useisiin eri palveluihin on toteutettu yhdellä käyttäjän todennuskerralla. Tämä sujuvoittaa palveluiden käyttöä, kun käyttäjän ei tarvitse antaa tunnuksia jokaiseen palveluun erikseen. Käyttäjä pääsee koneelle kirjautumisen jälkeen suoraan sähköpostiinsa, sosiaalisen median eri palveluihin ja asentamaan sovelluksia Windows-kaupasta.

Ongelmana tässä Microsoft-tilin käytössä on, että käyttäjä ei aina ole selvillä, mitä tietoa mitkäkin palvelut hänestä tallentavat ja mihin niitä tietoja käytetään ja välittävätkö palvelut tietoja toisilleen. Asetuksissa sovelluksille voi määrittää käyttöoikeuksia eri tietoihin, mutta vaihtoehtoja ei ole aina kunnolla selitetty, mihin ne oikeastaan vaikuttavat. On muistetava, että Microsoft-tili on aina sidoksissa johonkin henkilöön: tilin tiedoista selviää henkilön nimi, puhelinnumero, asuinpaikka, sukupuoli ja ikä.

Olen aiemmin pitänyt Microsoftia yrityksenä, joka kunnioittaa yksityisyyttä, toisin kuin Google ja Facebook. Tosin tämä maine on saanut viimeaikoina Windows 8.1:n myötä todella pahan kolauksen – nyt ei voi muuta kuin ihmetellä, miksi Microsoftkin on ryhtynyt keräämään käyttäjien yksityisiä tietoja. Tämä paljastuu esimerkiksi asennettaessa Windowsia: käyttäjää kehotetaan hyväksymään pika-asetukset, jotka tarkemmin katsottaessa ovat erittäin ongelmalliset tietosuojan kannalta. Kyseisellä asetussivulla lukee muun muassa:

  • Käytä Bingiä Windows Search -hakuehdotusten ja -verkkotulosten hankkimiseen ja anna Microsoftin käyttää sijaintitietojasi ja joitakin muita tietojasi hakutulosten mukauttamiseen.
  • Käytä Internet Explorerissa sivun esilataamiseen sivun ennakointia, joka lähettää selaushistoriasi Microsoftille.
  • Anna Windowsin ja sovellusten käyttää nimeäsi, käyttäjätilikuvaasi, mainontatunnustasi sekä muita toimialuetietoja ja pyytää sijaintitietojasi Windowsin paikannusympäristöstä.

Jos oletusasetukset hyväksytään, käyttöjärjestelmä lähettää hyvin paljon luottamuksellista tietoa Microsoftille. Asennusvaiheessa kannattaakin valita Mukauta-toiminto, jonka jälkeen edellä mainitut voi kytkeä pois käytöstä.

Windows 8:n uudessa Modern-käyttöliittymässä voi missä tahansa kohtaa kirjoittaa hakusanan, esimerkiksi muistio. Windows tuo näkyville hakusanaa vastaavat sovellukset, asetukset ja tiedostot. Windows 8:sta poiketen Windows 8.1 käyttää Smart Search -hakua, joka hakee oletuksena tietoa myös internetistä Bing-hakukoneen avulla. Ongelmana tässä on tietosuoja; jos käyttäjä on kirjautuneena koneelle Microsoft-tiliä käyttäen, hakusana lähetetään Microsoftille yhdistettynä kyseisen käyttäjän sijaintiin ja tilin tietoihin. Tavoitteena tällä on tarjota käyttäjälle kohdennettua mainontaa ja parantaa siten mainostajien ansaintamahdollisuuksia.

Perusperiaatteena kannattaa pitää ehdottomasti, että sovellukset eivät saa päästä käyttäjän omiin tietoihin lähettääkseen ne kolmansille osapuolille; sen voi asetuksista estää.

Kun Microsoft on lähtenyt tielle, jossa yhä enemmän tietoa käyttäjästä välitetään internetin suuntaan, käyttäjälle jää epävarmuus, missä laajuudessa tietoja välittyy kolmansille osapuolille – ja kaikki tieto yhdistettynä tiettyyn henkilöön. Ja vaikka jotkut lähetettävät tiedot jäisivätkin vain Microsoftin käyttöön, miksi sallia sitäkään? Lue seuraava luku, jossa kerrotaan tähän liittyen lisää Microsoftista.

Kaiken huippuna Windows 8.1:ssä tiedostojen oletustallennussijainti ei olekaan enää Kirjastot omalla koneella vaan SkyDrive-pilvipalvelu. Samoin kamerasta ladattavat kuvat tallennetaan oletusarvoisesti SkyDriveen. Vastaavalla tavalla Microsoft Office 365:ssä ja 2013:ssa ohjataan tiedostot tallentamaan ensisijaisesti SkyDriveen.

Pilvitallennus on monesta syystä erittäin houkutteleva vaihtoehto: samoihin tiedostoihin on pääsy useammalta laitteelta – niin kotoa, työpaikalta kuin matkustellessakin. Samalla hoituu tiedostojen varmuuskopiointi automaattisesti. Isona ongelmana on vain se, että tallennuspalvelimet sijaitsevat Yhdysvalloissa, ja kaikkiin SkyDrivessa oleviin tiedostoihin on Yhdysvaltain tiedusteluviranomaisilla esteetön pääsy. Jos tämä kuulostaa uskomattomalta, niin luepa seuraava luku vakoilusta!

Tulkoon tässä mainituksi erinomaisena vaihtoehtona suomalaisen tietoturvayhtiön F-Securen pilvitallennuspalvelu Younited. F-Secure sanoo tarjoavansa tämän kotimaisen palvelun ”ilman isonveljen valvontaa”. (Lisäys 27.4.2015: Younited-palvelu on myyty Yhdysvaltalaiselle Synchronoss-yhtiölle.)

Lue Windows 8.1 -opas, jossa on tietoa muun muassa oletustallennussijainnin muuttamisesta.

Lue myös ohje Windows 8.1:n tietosuoja-asetusten muuttamisesta.

Turvallisuuspalveluiden harjoittama vakoilu

Yhdysvaltain turvallisuuspalvelu NSA (National Security Agency) on saanut julkisuutta sen entisen työntekijän Edward Snowdenin paljastettua NSA:n mittavan vakoilun. Mittakaavassaan Yhdysvaltain tiedustelutoiminta on kokonaisuudessaan jotain aivan käsittämätöntä: sen budjetti on yli 50 miljardia dollaria ja työntekijöitäkin on 129 000. Näihin lukuihin kuuluvat keskustiedustelupalvelu CIA, NSA (osuus 11 mrd. dollaria) ja kaksi muuta virastoa, jotka tuottavat kartta- ja kuva-aineistoa tiedusteluun sekä kehittävät ja ylläpitävät vakoilusatelliitteja.

Syksyllä 2013 NSA sai valmiiksi Utahissa datakeskuksen, joka pystyy tallentamaan internetistä niin valtavia tietomääriä, ettei niitä lukuja pysty kukaan edes ymmärtämään. Käytännössä sinne pystytään tallentamaan kaikkialta maailmasta koko tietoliikenne, jotta sitä voidaan myöhemminkin rauhassa analysoida. (Yle.fi 2.8.2013)

Kuten uutiset ovat kertoneet, niin NSA pystyy pääsemään käsiksi jotakuinkin kaikkeen internetin dataliikenteeseen sekä myös puhelinliikenteeseen. Useimmat salauksetkaan eivät tuota sille ongelmia. NSA, kuten monet muutkin tiedustelupalvelut, pystyy murtamaan esimerkiksi HTTPS-protokollan käyttämän TLS/SSL-salauksen, jota käytetään esimerkiksi sähköisessä asioinnissa ja verkkomaksamisessa. Murtaminen tapahtuu lähes reaaliajassa. (Digitoday 6.9.2013). Matkapuhelinliikenteen salauksen murtamisen lisäksi NSA pääsee käsiksi suojattuihin VoIP-puheluihin, joita ovat esimerkiksi Skype-puhelut. NSA saa puhedatan haltuunsa ennen sen salausta. (Taloussanomat 6.9.2013)

NSA on ollut mukana kehittämässä nykyisin käytettäviä salaustekniikoita. On esitetty arvioita, että NSA on saanut laitettua salausalgoritmeihin takaoven, jonka kautta se pääsee purkamaan salaukset. Sen lisäksi NSA kehittää aivan uuden teknologian kvanttitietokonetta, joka pystyisi murtamaan kaikki nykyiset, tehokkaimmatkin, salausmenetelmät (Tietokone 3.1.2014).

Hiljattain on paljastunut, että NSA pystyy ottamaan täydellisesti hallintaansa minkä tahansa Apple iPhone -laitteen. NSA pystyy lukemaan laitteesta kaikki tiedot tai syöttämään sinne tietoja. On herännyt vakava epäilys, onko Apple ollut tietoisesti mukana mahdollistamassa tällaista. (Talouselämä 31.12.2013)

Brittilehti Guardian kertoo, että Microsoft on tehnyt läheistä yhteistyötä NSA:n kanssa. Microsoft on auttanut NSA:ta kiertämään omien palveluidensa salaukset, joten Yhdysvaltain vakoiluviranomaiset pääsevät helposti käsiksi Microsoftin sähköposteihin, SkyDrive-pilvipalvelun tiedostoihin ja Skypen tietoihin. Guardianin näkemät asiakirjat antavat ymmärtää, että yhteistyö on ollut syvää ja monipuolista. (Talouselämä 11.7.2013)

Eikä vain Microsoft, vaan myös monet muut tekevät yhteistyötä NSA:n kanssa. The Washington Post on saanut haltuunsa huippusalaisia asiakirjoja, joiden mukaan NSA ja FBI pystyvät PRISM-vakoiluohjelmansa ansiosta tarkkailemaan ihmisiä suoraan suurten internetyritysten keskuspalvelimilta. Vakoiluvirastot saavat haltuunsa käyttäjien ääni- ja videoviestit, valokuvat, videot, sähköpostit, asiakirjat ja muut tiedostot sekä yhteyksien lokitiedot. Nämä yritykset ja palvelut, joilta tietoja saadaan, ovat Googlen Gmail ja YouTube, Microsoftin Outlook/Hotmail ja Skype, Yahoo, Facebook, PalTalk, AOL ja Apple. Dropbox-pilvitallennuspalvelun on sanottu tulevan ohjelmaan mukaan myöhemmin. (Digitoday 7.6.2013).

Edellä mainitut yritykset ovat tietoisesti mukana luovuttamassa tietoja, sillä NSA:n salaisissa asiakirjoissa puhutaan osallistuvista yrityksistä/tarjoajista (participating company/provider). Yhdellä kalvolla esitetään jopa tarkat päivämäärät, milloin mikäkin yritys on liittynyt PRISM-ohjelmaan. (The Washington Post 6.6.2013)

PRISM-hankkeen lisäksi vakoilua varten on rakennettu muitakin järjestelmiä. Esimerkiksi tietoa kerätään suoraan internetin runkoverkoista, ainakin 200 eri paikasta. NSA:ta auttaa tässä Britannian GCHQ-tiedusteluvirasto. Ainakin Britanniassa tiedon keräys onnistuu suoraan operaattoreilta; niitä on pakotettu lakiteitse antamaan tiedusteluviranomaisille mahdollisuus asentaa laitteita runkoverkon solmukohtiin. (Tietokone 8.8.2013). Joidenkin tietojen mukaan Britannian harjoittama vakoilu on jopa laajempaa kuin NSA:lla (Tietokone 24.6.2013).

Kuten tiedettyä, niin tietoliikenne Suomesta ulkomaille kulkee Ruotsin kautta. Ruotsi on avoimesti ilmoittanut seuraavansa kaikkea sen rajat ylittävää tietoliikennettä. Syksyllä Ruotsi lisäksi myönsi, että sen sotilastiedustelupalvelu FRA on antanut tietoja kauttaan kulkevasta dataliikenteestä NSA:lle. Itse asiassa FRA on NSA:n toiseksi tärkein kumppani Britannian GCHQ:n jälkeen. (It-viikko 6.9.2013)

On vain ajan kysymys, milloin Suomessa aletaan valvoa kaikkea tietoliikennettä. Muistissa useimmilla lienee vielä sen paljastuminen, kun joku ulkomainen taho oli vakoillut Suomen ulkoministeriötä. Suomessa sitä ei havaittu, vaan vinkki tuli muualta, Nelosen uutisten mukaan Ruotsista (IS 1.11.2013). Nyt täälläkin on havahduttu kyber-uhkiin ja alettu varautumaan vastaisen varalle. Yleensä kaikki valvonta alkaakin jonkin syyn varjolla, kuten New Yorkin terrori-iskut vuonna 2011 ja nyt Suomessa paljastunut tietojen urkinta.

Read Full Post »

Haluaisitko tietää, missä ruokapaikoissa kaverisi tykkäävät käydä, tai mitä musiikkia he kuuntelevat, tai saada selville kaikki kavereitten kaverit, jotka ovat sinkkuja, tai mitä kuvia kavereistasi löytyy vaikkapa ennen vuotta 1995? Ei hätää – sitä varten on olemassa Facebookin uusi Graph Search -hakutoiminto.

Aikamoinen ongelma vain on, että haku voi paljastaa myös erittäin arkaluontoisia tietoja – myös sinusta itsestäsi!

Actual Facebook Graph Searches -sivusto esittelee, miten haku voi näyttää vaikkapa listauksen naimisissa olevista ihmisistä, jotka fanittavat deittisivusto Ashley Madisonia. Entäpä, jos hakua käyttää jokin diktatuuri? Työkalu voi paljastaa esimerkiksi Kiinassa kielletyn Falung Gong -liikkeen kannattajien perheenjäsenet (MTV3.fi 23.1.2013  ja MikroPC 23.1.2013). Yksityisyytemme onneksi Graph Search ymmärtää vain englanniksi tehdyt hakulauseet – toistaiseksi.

Graph Search voi helpottaa myös tietojenkalastelijoiden työtä. Nyt heillä on mahdollisuus saada entistä tarkempia tietoja henkilön perhesuhteista, asuinpaikasta, työpaikasta, harrastuksista yms. Näiden tietojen pohjalta on helppo laatia esimerkiksi luotettavalta kuulostavia sähköpostiviestejä, jolla kalastellaan luottokorttinumeroita, pankkitunnuksia ja salasanoja.

Hakutuloksissa näkyviä tietoja pystyy säätämään Facebookin yksityisyysasetuksissa. Ongelmana on vain se, että läheskään kaikki eivät asetuksia osaa muuttaa tai eivät välitä koko asiasta. Lisäksi kuukautta ennen Graph Searchin julkistamista Facebookin käyttöehtoihin tehtiin muutos, jonka mukaan yksittäinen käyttäjä ei voi rajata itseään kokonaan hakutoimintojen ulkopuolelle (Talouselämä 18.1.2013).

Uusia kohtia Facebookin käyttöehdoissa:

Kun piilotat jotain aikajanaltasi, esimerkiksi julkaisuja tai yhteyksiä, ne eivät enää näy aikajanalla. Muista silti, että julkaisujen yleisö tai kuka tahansa, joka voi nähdä luomasi yhteyden, voi silti nähdä sen toisaalla, esimerkiksi jonkun toisen aikajanalla tai hakutuloksissa… Muista, että ihmiset voivat löytää sinut tai linkin aikajanallesi Facebookissa muiden käyttäjien ja heidän sinusta jakamiensa tai muiden julkaisujen kautta, esimerkiksi jos kaverisi merkitsee sinut kuvaan tai jos julkaiset jotain julkisella sivulla. (Facebookin tietojenkäyttökäytäntö)

Monelle voi tulla yllätyksenä vastaan, mistä kaikesta onkaan tullut netissä tykättyä. Jos on pilailumielessä painellut sivustoilla Tykkää-nappulaa, viimeistään nyt se kolahtaa omaan nilkkaan. Eikä tarvitse edes olla itse aktiivinen – teknisesti Facebook pystyisi seuraamaan, millä muilla sivuilla sen käyttäjät käyvät. Nimittäin vuonna 2009 tietoturva-asiantuntija Nik Cubrilovic paljasti, että Facebook pystyy tällaiseen, vaikka käyttäjä olisi kirjautunut ulos Facebookista (MikroPC 26.9.2011). Urkintakohun seurauksena Facebookin oli pakko muuttaa käytäntöjään. Cubrilovic sanookin, ”ettemme voi kuin luottaa siihen, että Facebook tekee sen, mitä lupaa” (MikroPC 27.9.2011).

Facebookin yksityisyydensuojaa murentavia käytäntöjä tulee esille jatkuvasti. Vieläkö luotat Facebookiin – vieläkö uskallat käyttää sitä?

Lue myös aikaisempi artikkelini Facebookin vaarat.

Lisäys 16.3.2013

Useat verkkojulkaisut ovat uutisoineet Cambridgen yliopistossa tehdystä tutkimuksesta, jossa paljastuu Facebook-tykkäysten aiheuttama yksityisyydensuojaongelma.

Nettisivuilla ja Facebookissa voi ilmaista pitävänsä kyseisestä nettisivusta, Facebook-sivusta, kuvasta tai ystävien päivityksistä. Tiedot tallentuvat käyttäjän Facebook-sivulle, ja oletusarvoisesti tykkäykset ovat julkisesti näkyvillä, ellei käyttäjä ole muuttanut oman profiilinsa asetuksia.

Tutkijat kehittivät algoritmin, joka pystyi tykkäysten perusteella päättelemään henkilöstä paljon tietoa. Tällaisia ovat muun muassa ikä, sukupuoli, seksuaalinen suuntautuneisuus, älykkyys, poliittinen vakaumus, uskontokunta, päihteiden käyttö tai ovatko vanhemmat eronneet henkilön nuoruudessa. Lue tutkimujulkaisu Private traits and attributes are predictable from digital records of human behavior.

Tietoviikko uutisoi, että ”Yksi tutkimuksen tekijöistä Michal Kosinski sanoo Financial Timesille, että yritykset voisivat helposti käyttää samanlaisia ja tarkempia metodeita kuin yliopisto käytti tutkimuksessaan ja hyödyntää tietoja.”

Tutkimuksen tekijät ovat syystäkin huolissaan, sillä yritysten lisäksi valtiolliset tahot, tiedusteluviranomaiset tai kuka tahansa muu voisi helposti luoda vastaavanlaisen ja paremman analysointityökalun.

Lisäys 5.4.2013

Tiesitkö, että omat tietosi voivat päätyä vääriin käsiin ystäviesti käyttämien sovellusten kautta? (Digitodayn artikkeli Nyt pitää varoa jo Facebookin ystäviäkin). Olet saattanut asettaa ystävillesi ja Facebook-sovelluksille (ns. kolmannen osapuolen sovellukset) rajoituksia nähdä sellaisia henkilökohtaisia tietojasi kuten syntymäpäivä, perhesuhteet, koulutus- ja työhistoria, kuvat, videot, tilapäivitykset yms. Silti nämä tiedot voivat levitä julkisiksi ystäviesi käyttämien sovellusten, pelien ja sivustojen kautta. Se, että muut voivat jakaa sinun tietojasi tällä tavoin, tekee Facebookin mukaan ”kokemuksesta paremman ja sosiaalisemman”. Onneksi on mahdollista estää toisten henkilöiden käyttämien sovellusten pääsy omiin tietoihisi – katso ohje Sophoksen artikkelista.

Read Full Post »

Facebook on internetissä toimiva yhteisöpalvelu, jolla on jo yli 800 miljoonaa aktiivista käyttäjää. Facebookin perustajan Mark Zuckerbergille on tärkeää tehdä maailma avoimeksi ja mahdollistaa avoin tiedonkulku ihmisten välillä (Wikipedia). Tähän perustuu Facebook – periaatteessa kaikki tieto mitä sinne ihmiset luovat, on avointa ja kaikkien saatavilla. Käyttäjillä on tosin (ainakin jossain määrin) mahdollisuus hallita, mitä tietoja jakavat muille.

Vuonna 2010 Zuckerberg sanoi, että ”yksityisyyden aika on ohi”. Facebook onkin alkanut toteuttaa jopa orwellilaiseksi luonnehditulla tavalla käytäntöä, että mitä ihmeellisimmillä verukkeilla käyttäjien yksityisiä tietoja muutetaan julkisiksi. Viimeisin erimerkki tästä oli aikajana, joka saattaa paljastaa hyvinkin paljon käyttäjän vanhoja, yksityiseksi luulemiaan, tietoja. Eräskin tietoturva-asiantuntija järkyttyi aikajanan paljastuksista, totesi tämän uudistuksen pelottavan häntä ja tuhosi Facebook-tilinsä (Digitoday 31.1.2012).

Vuosien varrella on ollut lukuisia uutisia Facebookin tietoturva- ja yksityisyydensuojaongelmista. Monenlaista on paljastunut, ja Facebook on ollut pakotettu tekemään järjestelmäänsä muutoksia. Mikä vastuullisesti asioihin suhtautuva yritys toimii niin, että vasta kohun jälkeen reagoidaan? Jos strategiana olisi yksityisyyden turvaaminen, yritys toimisi ennakoivasti eikä tällaisia kohuja pääsisi syntymään. Facebookilla on tietoinen linjanmuutos kohti avointa tiedonjakamista, eikä se halua kuunnella käyttäjien mielipiteitä; käyttäjät on saatu koukutettua Facebookiin, eikä vakavasti otettavia kilpailevia vaihtoehtoja juurikaan ole. Google yrittää vallata jalansijaa samankaltaisella tuotteella (Google+), mutta sen yksityisyydensuoja ei ole sen paremmalla tolalla.

Miksi Facebook haluaa käyttäjien tiedot entistä julkisemmiksi? Järjestelmä on käyttäjille ilmainen, mutta Facebook saa tulonsa mainoksista. Mitä enemmän käyttäjiä, sitä enemmän mainostuloja. Ja mitä enemmän ja mitä tarkempia käyttäjätietoja Facebook voisi myydä mainostajille, sitä paremmin ne voisivat kohdentaa mainontaansa – ja sitä enemmän Facebook saisi tuloja. ”Mainonta Facebookin omilla sivuilla on mitättömän vähäistä, asiakkaiden myynti eteenpäin olisi paljon tuottoisampi bisnes.” Näin kirjoittaa tunnettu tietotekniikan asiantuntija Petteri Järvinen artikkelissaan Facebook-tietosi ovat kohta julkisia, halusit tai et. Lue ihmeessä Järvisen kirjoitus! Kannattaa muistaa, että ilmaisia lounaita ei ole!

Lokakuussa 2010 uutisoitiin, että ainakin kymmenen Facebookin suosituinta sovellusta lähettää käyttäjän ystävien henkilökohtaisia tietoja ulkopuolisille yrityksille. Facebook reagoi tähänkin vasta sitten, kun asiasta nousi kohu. Kesäkuussa 2011 kerrottiin kritisoidusta kasvojentunnistusominaisuudesta. Artikkelissa tietoturvayhtiö Sophoksen asiantuntija toteaa: ”Jälleen kerran Facebook näyttää jakavan henkilökohtaisia tietoja oletuksena.” Hän jatkaa: ”Suurin osa Facebookin käyttäjistä ei vieläkään tiedä miten asettaa yksityisyysasetuksensa turvallisiksi, pitäen koko järjestelmää sekavana. Ja kaiken lisäksi sitä on vaikeampi hallita, kun Facebook muuttaa asetuksia tietämättäsi. Taas tuntuu siltä, että Facebook murentaa varkain käyttäjiensä yksityisyyttä verkossa.”

Aika on ilmeisesti nyt kypsä antaa käyttäjien tietojen tulla yhä julkisemmiksi, tämä paljastuu Zuckerbergin blogikirjoituksesta 1.3.2011: ”On jo aikaa siitä, kun oli hälyä Facebookin käyttäjien henkilökohtaisten tietojen käsittelystä, joten oletamme ajan olevan kypsän… Facebook ilmoitti tänään kongressille, että sosiaalisen median alusta kulkee kohti suunnitelmaa antaa kolmansille osapuolille pääsy käyttäjän tietoihin, kuten puhelinnumeroihin ja kotiosoitteisiin.”

Facebook joutui ottamaan aikalisän käyttäjätietojen julkistamiseen, kun muun muassa tietosuoja- ja tietoturva-asiantuntijat huolestuivat asiasta. Puhelinnumeron ja kotiosoitteen yhdistäminen henkilön nimeen olisi esimerkiksi tehnyt identiteettivarkaudet rikollisille entistä helpommaksi. En tiedä, mikä on suunnitelman tilanne tällä hetkellä, mutta Facebook on huijannut käyttäjien puhelinnumeroita julkisiksi toisella tavalla. Facebook on kampanjoinut tilin parempaa suojaamista puhelinnumeron avulla; asetuksissa ”sattui” vaan olemaan oletuksena, että puhelinnumero näytetään julkisesti kaikille kavereille. Lisäksi Facebook on saattanut synkronoida älypuhelimista puhelinnumeroita Facebookin kontaktilistaan, jos synkronointiasetus on ollut päällä. (It-viikko 12.8.2011). Jos käytät puhelimessasi olevaa Facebook-sovellusta, poista sen asetuksista yhteystietojen synkronointi. On ollut sellaisiakin tapauksia, että henkilö A on lainannut puhelintaan henkilölle B, joka on sitten kirjautunut puhelimen sovelluksella omalle Facebook-tililleen. Kun synkronointi on ollut käytössä, A:n puhelimessa olevat numerot ovat tulleet näkyville B:n profiiliin. Eli mitä opimme näistä esimerkeistä: vaikka olet itse huolellinen, et voi yhtään tietää, minne oma puhelinnumerosi on päätynyt jotain muuta kautta!

Hei, meitä seurataan!

Facebookia voi hyvällä syyllä kutsua Isoveli valvoo -järjestelmäksi. Syksyllä 2009 australialainen tutkija paljasti, että yhteisöpalvelu seuraa käyttäjiään evästeiden avulla myös silloin, kun he eivät ole kirjautuneina palveluun (lue artikkelit Tietokone 26.9.2011 ja MikroPC 26.9.2011). Tämän voi välttää sillä, että käyttää yhdellä selaimella pelkästään Facebookia ja toista selainta muuhun nettisurffailuun. Facebookin käyttöön tarkoitettua selainta ei siis saa samalla koneella käyttää muuhun netin selailuun. Facebook luonnollisesti kiisti kaiken, mutta jäi kiinni valehtelusta: vain kolme päivää ennen evästekohua Facebook oli jättänyt patenttihakemuksen innovaatiosta, joka mahdollistaa informaation keräämisen Facebookin käyttäjien toimista muilla verkkosivuilla (Uusi Suomi 3.10.2011).

Eräs huolestuttava piirre Facebookissa on, että sen palvelimet sijaitsevat Yhdysvalloissa.

Facebook on hirvittävin vakoilukone, mikä on koskaan keksitty. Se on maailman kattavin tietokanta ihmisistä, heidän välisistä suhteistaan, nimistä, osoitteista, sijainneista ja keskinäisestä kommunikaatiostaan, sijaiten Yhdysvaltain maaperällä ja sen tiedustelupalvelun saatavilla. (Wikileaksin perustaja Julian Assange 2.5.2011)

Aivan hiljattain on ollut uutisia Yhdysvaltain liittovaltion poliisin FBI:n suunnitelmista. ”Varomaton puhe Facebookissa voi päätyä pian punaiseksi merkiksi FBI:n uhkakartalle”, uutisoi MTV3 29.1.2012. FBI suunnittelee järjestelmää, joka varoittaisi erilaisista uhkista muun muassa sosiaalisesta mediasta (kuten Facebookista) löytyvien tietojen avulla. Sosiaalinen media on FBI:n mukaan nykyisin ensisijainen tiedustelulähde, koska ”se reagoi ensimmäisenä avaintapahtumiin ja tärkeimpiin mahdollisesti kehittyviin uhkiin”. FBI sanoo keräävänsä sosiaalisesta mediasta ainoastaan julkista tietoa. (MikroPC 27.1.2012). Mahdollisesti julkistakin tietoa Facebookista löytyy tarpeeksi, mutta mikään ei estäne FBI:tä pääsemästä käsiksi yhteisöpalvelun kaikkiin tietoihin. Ja kun muistetaan se, että Facebook varastoi pysyvästi tietokantoihinsa kaiken sinne viedyn tiedon – käyttäjä voi ainoastaan poistaa niitä näkyvistä – niin tietomäärä on valtava! Terrorismin uhan varjolla FBI etsii rikollisia, mutta niin halutessaan se pystyy kartoittamaan ihmisiä ja heidän verkostojaan vaikkapa uskonnollisen taustan perusteella.

Yritysmaailmassa on jo pitkään käytetty tiedon louhinnaksi (data mining) kutsuttua menetelmää suurten tietomäärien analysoimiseen. Kun tällaiseen työkaluun yhdistetään Facebookin kaltainen valtava tietovaranto, luo se tulevalle petoyhteiskunnalle melkoisen mahdollisuuden tietää meistä kaiken. Itse asiassa tällaisia järjestelmiä on jo olemassa, esimerkiksi SS8-nimisen yrityksen Intellego-sovellus, joka tarkkailee jo yli 500 miljoonaa käyttäjää 30 maassa (lähde). Intellego on tehty lainvalvojien ja tiedustelupalvelujen käyttöön. Järjestelmä tutkii kaikkea internetliikennettä, kuten nettiselailun ja ladatut tiedostot, kaikentyyppiset sähköpostiviestit liitteineen, sosiaalisen median verkostot kaverilistoineen, tekstiviestit ja pikaviestinnän (esimerkiksi Messenger). Järjestelmä analysoi informaatiota tiettyjen kriteerien perusteella ja näyttää löytämiensä henkilöiden kaiken nettiliikenteen juuri siinä järjestyksessä ja sellaisena kuin se on tapahtunut. Intellego luo kartan, josta näkyy graafisesti muun muassa suhteet muihin henkilöihin ja ryhmien hierarkiat. (Lähde 1 ja lähde 2). Eräs yhtiö puolestaan on kehittänyt puheentunnistussovelluksen, joka osaa ääninäytteen perusteella hälyttää heti, kun joku tietty henkilö puhuu puhelimessa (lähde).

Meitä valvotaan monin tavoin. Esimerkiksi Saksa on tunnustanut käyttävänsä troijalaisia apuna Skype-puheluiden salakuunteluun. Alla olevasta linkistä löytyy kartta, josta paljastuu, mitkä maat vakoilevat kansalaisiaan eri tavoin. Suomi on vielä tarkkailusta vapaa vyöhyke, mutta Ruotsi vakoilee kaikkea sen rajat ylittävää puhelin- ja dataliikennettä. Tämä on merkittävää sen takia, että valtaosa Suomen ulkomaan internetliikenteestä kulkee Ruotsin kautta. (HS 1.12.2009)

  • Vakoilukartta: Katso, missä maissa vakoillaan kansalaisten internetliikennettä ja puheluja, käytetään haittaohjelmia (troijalaisia) apuna, etsitään informaatiota puheesta puheentunnistuksen avulla, suoritetaan tekstiviestien tarkkailua ja matkapuhelimen sijainnin seurantaa.
  • Kannattaa myös tutustua artikkeliin Älypuhelimet raportoivat salaista tietoa ties minne

Tietojen poistaminen Facebookista

Kuten aiemmin totesin, niin Facebook säilyttää kaiken järjestelmään viedyn tiedon, ainakin lähetetyt ja saapuneet viestit sekä kaverihistorian. Kuvienkaan poistaminen lopullisesti ei järjestelmästä onnistu (Tietokone 7.2.2012).

Kun poistat tietoa Facebookissa, se vain poistetaan näkyviltä, mutta on edelleen yhdistettävissä sinuun. Tämän huomasi 24-vuotias itävaltalainen Max Schrems pyydettyään EU-direktiiviin vedoten Facebookilta kaikkia niitä tietoja, joita järjestelmä oli hänestä kerännyt. Hän sai CD-levyn, jossa oli 1222 sivua tietoa PDF-tiedostoina – aivan koko hänen Facebook-historiansa, myös poistetut tiedot. Eikä Max ollut käyttänyt Facebookia kuin vasta vuoden! (Ilta-Sanomat 15.12.2011). Kaiken tämän valtavan tietomäärän varastoimiseen Facebookilla oli kaksi vuotta sitten yli 60 000 palvelinta, nyt tuo määrä on varmasti suurempi.

Jos haluat poistaa Facebook-tilisi, lue ohjeet tästä linkistä. Tärkeää on, että poistat ensin kaikki kuvat, kaverit, seinäjulkaisut ja henkilökohtaiset tietosi. Sitten vasta poistat tilin. Tilin poistamisen jälkeen et saa kirjautua Facebookiin kahteen viikkoon. Poistin oman tilini pari vuotta sitten, ja se onnistui vasta kolmannella kerralla. Vaikka en kirjautunut Facebookiin kolmeen viikkoon, eikä esimerkiksi puhelimesta mikään sovellus kytkeytynyt Facebookiin, tili ei poistunut. Mahdollisesti joku sovellus Facebookin sisällä otti yhteyttä profiiliini, joka sai tilin näyttämään aktiiviselta, en tiedä.

Tämä artikkeli käsitteli Facebookia. Muista, että kaikesta mitä internetissä teet, jää sähköisiä jälkiä lukuisille palvelimille ja erilaisiin palveluihin. Jokaisella on oikeus yksityisyyteen, mutta internetissä on vaikea tietää, kuka tietojasi käyttää ja mihin tarkoitukseen. Sen takia kannattaa julkaista mahdollisimman vähän tietoa itsestään ja lähipiiristään. Ja esimerkiksi sähköpostiviestinnässä kannattaa käyttää salattua yhteyttä, joka on mahdollista muun muassa Hotmail- ja Gmail-palveluissa.

Read Full Post »

Hakusanalla mikrosiru (engl. microchip) netistä löytyy monia sivuja, joissa sanotaan mikrosirun tai biosirun olevan sama kuin pedon merkki. Heti alkuun on todettava, että liikkeellä on paljon huhuja ja jopa väärääkin tietoa, kuten ainakin osa Colin Sandersin väitteistä. En lähde niitä yksitellen käymään läpi, mutta Petteri Haipola on asiaa omassa kirjoituksessaan käsitellyt.

Toinen esimerkki harhaanjohtavasta tiedosta on eräs kuvasarja biosirusta, joka sisältää oikeaakin asiaa siruteknologiasta, mutta johon on sotkettu epäasiallista ja epämääräistä tietoa ilman lähteitä. Ketä tuollainen palvelee? Ei se saa muuta aikaiseksi kuin uskovat naurunalaisiksi. Tuosta edellä olevasta suomennetusta kuvasarjasta on olemassa selitys englanniksi, jossa oiotaan vääriä tietoja.

Pedonmerkkiasiaan tulee suhtautua vakavasti, mutta oikeilla argumenteilla. Niinpä tässä artikkelissa yritän hieman avata mikrosirun taustalla olevaa teknologiaa ja erilaisia käyttökohteita sekä mahdollista pedonmerkkiyhteyttä.

Jos et jaksa lukea koko artikkelia, lue ainakin lopusta otsikon Onko mikrosiru pedonmerkki? jälkeen oleva teksti.

Teknologiaa

Mikrosiru eli lyhyemmin siru on puolijohteisiin (yleisimmin pii) perustuva mikropiiri. Mikropiirille on mahdutettu pienelle pinta-alalle todella suuri määrä sähköisiä kytkimiä (transistoreja) – tätä sanotaan myös integroiduksi piiriksi. Mikropiirejä löytyy kaikista nykyaikaisista digitaalisista laitteista, kuten tietokone, kännykkä, digikamerat jne. Erästä mikropiirityyppiä kutsutaan mikroprosessoriksi (suoritin). Mikroprosessori voi suorittaa erilaisia toimintoja, jotka se on ohjelmoitu suorittamaan.

Edellä mainittujen laitteiden lisäksi siru löytyy myös pankki- ja luottokortista, matkapuhelimen SIM-kortista, joukkoliikenteen matkakortista sekä passista. Passia lukuun ottamatta edellä mainituissa on näkyvillä kontaktipinnat, joiden kautta tieto siirtyy kortilla olevan sirun ja kortinlukijan välillä. Passissa ei ole kontaktipintoja, vaan tieto siirtyy radiosignaalin kautta. Näillä korteilla olevaa sirua voi hyvällä syyllä kutsua pieneksi tietokoneeksi, sillä sirulla on mikroprosessori käyttöjärjestelmineen ja muistia tiedon tallentamiseen. Joissain tapauksissa sirulle valmiiksi tallennettua tietoa pystyy pelkästään lukemaan (esimerkkinä passit); toisissa käyttökohteissa sirulle voi tallentaa tietoa sekä muuttaa ja lukea sitä. Sirulle on mahdollista myös lisätä uusia sovelluksia erilaisia käyttötarkoituksia varten. Sirukortista käytetään myös nimityksiä älykortti ja toimikortti. Sirukorttien teknologiasta löytyy lisätietoa täältä.

Yksi sirusovellus on ns. siruimplantti (microchip implant). Se on pieni kapseli, joka voidaan asettaa lemmikkieläimen tai ihmisen ihon alle. Etenkin eläimillä sirua käytetään yleisesti – sen avulla esimerkiksi löytöeläin on helppo tunnistaa. Joillakin sivustoilla siruimplantista käytetään nimitystä biosiru, vaikkakin se on oikeastaan eri teknologiaa eikä ihmiseen asennettava siru.

Passissa tai implantissa oleva siru on ns. etäluettava, joka toimii langattomasti radiotaajuudella. Sitä varten siruun on liitetty antenni ja lähetin. Sirussa ei kuitenkaan ole virtalähdettä, joten se ei koskaan aktiivisesti lähetä signaalia eteenpäin. Sirulla olevien tietojen lukemista varten tarvitaan lukijalaite, jonka lähettämä radiotaajuus indusoi passin tai implantin antenniin saapuessaan pienen sähkövirran. Tämän sähkövirran avulla sirun mikroprosessori kykenee toimimaan ja lähettämään tiedot lukijalaitteen antenniin. Lukuetäisyys voi olla muutamista kymmenistä senttimetreistä muutamiin metreihin. Etäisyyteen vaikuttavat antennien koko ja lukijalaitteen lähettämän sähkömagneettisen kentän voimakkuus.

Sirun etäluenta perustuu RFID-teknologiaan (radiotaajuinen etätunnistus), jota on käytetty jo vuosia teollisuuden ja kaupan alalla. Esimerkiksi kaupassa olevat tuotteet voidaan merkitä viivakoodin sijaan RFID-tunnisteilla. Kun ostoskärryt työnnetään kassapisteen lukijalaitteen ohi, tuotetiedot siirtyvät automaattisesti kassajärjestelmään radiosignaalin kautta.

Lisätietoa RFID:stä:

Henkilön sähköinen tunnistaminen

Tällä hetkellä on yleisesti käytössä sirulliset pankki- ja luottokortit. Jotkut eivät ole sirukortteja uskaltaneet ottaa, mutta itse en näe mitään syytä olla käyttämättä niitä.

Sirukortilla käytetään pitkälle kehitettyä teknologiaa, jonka avulla kortti voidaan luotettavasti tunnistaa oikeaksi. Kortilta ei löydy juuri enempää tietoa kuin kortin haltijan henkilötiedot. Passin sirulle on lisäksi tallennettu passin haltijan sormenjäljet ja kasvokuva – nämä ovat ns. biotunnisteita. Aivan uutena on tullut mobiilitunnistautuminen, jossa puhelimen SIM-kortille liitetään palvelu, joka toimii henkilön tunnistautumisvälineenä.

Joihinkin siruihin on liitetty varmenne, joka on eräänlainen sähköinen henkilöllisyystodistus. Varmenteen on myöntänyt taho (Väestörekisterikeskus, puhelinoperaattori), joka on varmistanut sen, että henkilö on se, joka väittää olevansa. Varmenteen avulla tietojärjestelmät voivat luottaa siihen, että sirukortti, passi tai SIM-kortti mobiilivarmenteellisessa puhelimessa on aito. Kun varmenteen myöntäjänä on lain vaatimukset täyttävä taho, puhutaan laatuvarmenteesta. Suomen ainoa laatuvarmentaja on Väestörekisterikeskus, jonka kansalaisvarmenteita käytetään sähköisellä HST-henkilökortilla ja mobiilivarmenteena.

Laatuvarmenteellista sirua käyttämällä on mahdollista tehdä sähköinen allekirjoitus, joka on yhtä pätevä ja sitova kuin perinteinen käsin tehty allekirjoitus. Tämän takia sirukortti ja siihen liittyvä tunnusluku (PIN-koodi) on pidettävä toisistaan erillään – ne eivät saa joutua muiden haltuun. Toisen henkilön tietojen väärinkäyttö mahdollistaa identiteettivarkauden, joka alkaa olla nykyisin aika suuri ongelma. Identiteettivarkaus tarkoittaa esiintymistä toisena henkilönä ”varastetulla” identiteetillä eli henkilötiedoilla. Tyypillinen identiteettivarkaus on sitä, että joku ostaa tavaroita tai palveluja itselleen toisen henkilön pankki- ja luottotiedoilla. Lue yksi esimerkki Suomessa tapahtuneesta identiteettivarkaudesta, jossa rikollinen oli ottanut pankista lainan toisen henkilötiedoilla.

Lisätietoa sirukorteista ja sähköisestä tunnistautumisesta.

Pankki- ja luottokortin tai kännykän käyttäjä tunnistautuu sirulle PIN-koodilla, jonka hän näppäilee. Eräs keskeinen ongelma onkin se, että vaikka sirun teknologia kykenee varmuudella tunnistamaan PIN-koodin oikeaksi, niin se ei voi tietää sitä, onko PIN-koodi oikean henkilön hallussa.

Passissa PIN-koodi on korvattu sormenjäljillä ja  kasvokuvalla. Passin oikea omistaja saadaan helposti selville vertaamalla  sirulla olevaa kasvokuvaa tai sormenjälkiä passin esittäjän vastaaviin  ominaisuuksiin. Biotunnisteet eivät kuitenkaan ole ongelmattomia: sormenjälki on mahdollista väärentää sormeen laitettavalla keinoiholla (tekosormi), samoin  kasvokuva naamaria käyttämällä. Silmän iiris on yksi käytetty biotunniste,  mutta sekin voidaan väärentää piilolinsseillä. Mielenkiintoinen vaihtoehto on DNA-tunniste, mutta sen analysointi on hidasta. Lisäksi identtisillä kaksosilla on samanlainen DNA…

Entäpä jos pankki-/luottokortin ja passin tiedot olisivat siruimplantissa? Voisiko joku valtaapitävä taho perustella meille sirun asettamista ihon alle jollakin hyvällä syyllä? Siruimplanttia käytettäessä varmaankin riittäisi, että kaupan kassalla luetaan tiedot sirulta lukijalaitteella ja maksu lähtisi automaattisesti? Ei aivan, sillä silloinhan maksu voisi lähteä tililtä missä vain ja milloin vain tietämättämme. Samoin jos siruimplantissa olisi kulkulupamme työpaikkamme tiloihin, rikollisten tarvitsisi vain kuljettaa meidät väkisin lukijalaitteen lävitse. Näiden takia tarvittaisiin edelleenkin PIN-koodin syöttämistä tai muuta varmistusta, että kyse on oikeasta henkilöstä (käyttäjäidentiteetin vahva tunnistaminen vaatii aina varmenteellisen sirun lisäksi salasanan tai biotunnistuksen). Siruimplantti on lisäksi helppo poistaa pienellä kirurgisella toimenpiteellä ja siirtää vaikkapa toiseen henkilöön. Näiden syiden takia sirua ei siis ainakaan olla laitamassa implanttina ihmiseen. Yksi hyvä syy voisi kuitenkin olla edellä mainitut identiteettivarkaudet. Sirullisiakin pankki- ja luottokortteja voidaan käyttää väärin, jos ne katoavat – ennen kuin ne ehditään kuolettamaan. Mutta jos tiedot olisivatkin siruimplantissa ihmisen kehossa – sieltä siru ei katoakaan vahingossa.

Käytännössä henkilön todentaminen perustuu seuraaviin tapoihin:

  1. Johonkin, mitä henkilö tietää, esimerkiksi käyttäjätunnus, salasana tai PIN-koodi.
  2. Johonkin, mitä henkilöllä on hallussaan, esimerkiksi sirukortti, avainsanalista tai matkapuhelin, jossa on mobiilivarmenteellinen SIM-kortti.
  3. Johonkin, mitä henkilö on, eli henkilön jokin biometrinen ominaisuus, kuten sormenjälki, kasvonpiirteet silmän iiris tai ääni.

Erilaisissa asiointipalveluissa edellytetään henkilön vahvaa tunnistamista. Se täyttyy, kun käytetään vähintään kahta tunnistamistapaa, esimerkiksi:

  • verkkopankkitunnukset + vaihtuvat salasanalistat (ns. TUPAS-tunnistus)
  • varmenteellinen sirukortti + PIN-koodi (pankkikortti kaupan kassalla)
  • laatuvarmenteellinen sirukortti + PIN-koodi (sähköinen HST-henkilökortti tai mobiilitunnistautuminen)
  • varmenteellinen/laatuvarmenteellinen sirukortti + biotunnistus

Lisätietoa: Tunnistaminen julkishallinnon verkkopalveluissa

Huomaa, että pelkkä biometrinen tunnistaminen ei yksinään riitä henkilön vahvaan tunnistamiseen, eikä myöskään ihmiseen asennettu siru. Vaikka henkilöön olisi asetettu varmenteellinen siruimplantti (eli sähköinen henkilötodistus), hänen täytyy lisäksi syöttää PIN-koodi vaikkapa ostoksia maksaessaan tai asioidessaan viranomaispalveluissa. Jos joskus tulevaisuudessa DNA-tunnistus onnistuttaisiin tekemään erittäin nopeasti, se helpottaisi sirun käyttöä. Tällöin ei tarvitsisi siruimplantinkaan kanssa käyttää PIN-koodia, vaan se hoidettaisiin biotunnistuksena analysoimalla DNA ihmisestä. Silloin periaatteessa riittäisi kaupan kassalla yksinkertaisesti se, että liikutetaan käsi lukijalaitteen editse. Tosin vielä jää se ongelma, että miten varmistaa, että maksu ei lähde eri tilanteissa automaattisesti käyttäjän tietämättä. No, nämä ovat vain arvailuja, mutta joka tapauksessa tuon kaltaiset olisivat niin isoja askelia teknologiassa ja niin isoja muutoksia kauppojen yms. järjestelmissä, että ne eivät ole ainakaan seuraavaan kymmeneen vuoteen näköpiirissä.

Isoveli valvoo

Yksi keskeinen huolenaihe monilla on se, että miten paljon tekemisiämme ja liikkumistamme seurataan. Jo nyt esimerkiksi kaikista korttiostoksistamme jää merkintä kaupan järjestelmään. Kauppa tietää kulutustottumuksistamme yllättävän paljon. Samoin puhelinoperaattorimme tietää kännykkämme sijainnin. Pankit tuntevat rahatilanteemme sekä näkevät nettiostosten ja kortilla tehtyjen ostosten maksutapahtumat, terveyskeskukset puolestaan säilyttävät tietoa terveydestämme omissa tietojärjestelmissään.

Pitäisikö olla huolissaan, että joku jossain tietää meistä kaiken? Ei tarvitse, ei ainakaan tällä hetkellä. Kävin vähän aikaa sitten terveyskeskuksessa tarkastamassa omat rokotustietoni. Ajattelin, että siellähän on kaikki minusta vuosien varrelta kertynyt terveystieto olemassa. Mutta eipä ollutkaan! Kun olen asunut vuosikymmenet muualla, niin tiedot siltä ajalta ovat sen paikkakunnan terveyskeskuksessa. Jos olen ollut työterveyshuollon asiakas, niin tiedot ovat työterveyshuollossa. Eikä terveyskeskus niitä tietoja muualta noin vain pysty hankkimaan. Kaiken lisäksi tietojärjestelmät ovat niin monimutkaisia, että tietojen yhdisteleminen eri järjestelmien välillä on todella haastavaa.

Entäpä jos meihin asetetaan siruimplantti? Muuttaako se tilannetta? Meitä olisi helppo valvoa, kun kuljemme kohteesta toiseen. Lukijalaitteen voi asentaa vaikka jokaiseen oveen kaupoissa, juna-asemilla, lentokentillä jne. Jotta ”isoveljen” valvontajärjestelmä todella toimisi, tarvittaisiin maailmanlaajuinen yhteinen infrastruktuuri. Pitäisi olla yhteisesti sovittu standardi sirulla oleville sovelluksille ja sirulle tallennettavalle tiedolle sekä koko tietojärjestelmälle. Eikä järjestelmä toimisi maaseudulla (siellä tuskin on lukijalaitteita) puhumattakaan kehittyvistä maista (joissa ei välttämättä ole edes tietoverkkoja tietojen siirtämiseen). Suunnitelmia sellaiseksi siruimplantiksi on tosin olemassa, joka linkittäisi yhteen tietoverkoissa olevat tietokannat, joissa on henkilön terveystiedot, luottotiedot ja henkilötiedot. Sirulla näitä tietoja ei olisi. Tätä markkinoi yritys nimeltä PositiveID (entinen VeriChip). Meksikossa puolestaan on vuonna 2003 aloitettu palvelu, jossa lapsiin asennetaan siruimplantti katoamistapausten varalta. Lapsia ei kuitenkaan pystytä paikantamaan GPS:n avulla, vaan lento- ja bussiasemille yms. paikkoihin asennetuilla lukijalaitteilla (jotka perustuvat RFID-teknologiaan).

Netissä on jonkin verran huhutasoista tietoa sirun satelliittipohjaisesta GPS-paikannusmahdollisuudesta. Tämä tarkoittaisi sitä, että sirun kantaja voitaisiin paikantaa, olipa hän lähes missä tahansa. Käytännössä tällöin siruimplanttiin pitäisi liittää virtalähde. Jotain huhuja on ollut myös siitä, että kehon lämpötilaa voitaisiin käyttää sähkövirran tuottamiseen. En ole kuitenkaan löytänyt mitään relevanttia tietoa noista mainituista asioista. Riittäisikö kehon tuottama energia radiosignaalin lähettämiseen? Eri asia tietysti on, jos siruun liitetään paristo, joka upotetaan kehoon siruimplantin mukana. Kuinka pitkäksi aikaa pariston virta sitten riittäisi?

Ihmisten paikantaminen sirun perusteella on nykyteknologialla mahdollista siis vain joko yhdistelemällä tietoja eri lähteistä (ei tosiaikaista), paikantamalla matkapuhelimen sijainti (ei välttämättä kerro omistajan sijaintia) tai RFID-skannauksella (ei pysty kattamaan aukottomasti ihmisen kulkureittejä). Koko maailman laajuista sirun GPS-paikannusta ei ole näköpiirissä. Sen sijaan GPS-pohjaisia tiemaksujen keräysjärjestelmiä on toteutettu, ja sellaista on alustavasti kaavailtu Suomeenkin. Järjestelmällä voidaan seurata reaaliaikaisesti ajoneuvojen sijaintia. Tämäkin liittyy kulkuvälineiden paikantamiseen, ei niinkään ihmisten.

On hyvä tietää, että EU:lla on suunnitelmia Euroopan laajuisen henkilötietojärjestelmän luomiseen. Sisäasiainministeriön Henkilöllisyyden luomista koskeva hanke -loppuraportissa sivulla 74 todetaan, että ”Euroopan unionissa on keskeiseksi asiaksi noussut henkilön luotettava tunnistaminen. Tämä on tärkeä turvallisuuskysymys kansallisvaltioille.” Tunnistamisen tärkeyttä perustellaan aivan oikein identiteettivarkauksilla. Siksi on luonnollista, että ”Komissio on kiinnittänyt … huomiota myös sähköisen identiteetin hallintajärjestelmän luomiseen tavoitteenaan luoda yhdenmukainen eurooppalainen identiteetti.” Yhtenä käytännön pyrkimyksenä kohti tätä päämäärää on STORK-ohjelma, joka jakautuu moneen osa-alueeseen. Tavoitteena on, että EU-alueen kansalaiset, yritykset ja julkishallinnot voisivat käyttää minkä tahansa muun EU-maan sähköisiä palveluja. Hankkeeseen liittyy myös epSOS-projekti, jossa tavoitteena on kehittää Euroopan terveydenhuoltojärjestelmien välille infrastruktuuri, joka mahdollistaisi pääsyn potilastietoihin maiden välillä. Kuten aiemmin totesin, niin eri maiden erilaisten tietojärjestelmien yhteensovittaminen on todella suuri haaste. Hankkeisiin varatut kymmenet miljoonat eurot kertovat siitä, että EU on päättänyt ottaa haasteen vastaan tosissaan.

Yksilön tietosuojaa ajatellen olen enemmän huolissani Facebookista kuin edellä mainituista EU-projekteista. Facebookissa on jo 600 miljoonaa käyttäjää, ja aika moni heistä kirjaa järjestelmään vapaaehtoisesti yhteystietonsa, syntymäaikansa ja jopa uskonnollisen ja poliittisen vakaumuksensa. Facebookin tietoturva ja yksityisyyden suoja ovat jo vuosia herättäneet runsaasti keskustelua. Facebook jakaa tietoja edelleen kolmansille osapuolille, ja vaikka tilin poistaisikin, annetut tiedot jäävät silti Facebookin palvelimille. Tilin poistaminen on lisäksi melkoisen hankalaa. Ilmaisen palvelun hintana on yksityisyyden menetys ja alati kalvava epävarmuus siitä, kuka käyttää tietoja ja mihin tarkoitukseen.

Facebook on hirvittävin vakoilukone, mikä on koskaan keksitty. Se on maailman kattavin tietokanta ihmisistä, heidän välisistä suhteistaan, nimistä, osoitteista, sijainneista ja keskinäisestä kommunikaatiostaan, sijaiten Yhdysvaltain maaperällä ja sen tiedustelupalvelun saatavilla. (Wikileaksin perustaja Julian Assange)

Lue lisää kategoriasta Isoveli valvoo.

Onko mikrosiru pedonmerkki?

Nykyisin käytössä olevat sirut on tehty kukin omia sovelluskohteitaan varten. Mikrosiru itsessään ei siis ole mikään pedonmerkki, mutta on mahdollista, että tuleva peto hyödyntää jollain tavalla siruteknologiaa. Ainakin se voisi hyödyntää sirua ihmisten kontrolloimiseen.

Raamattu puhuu pedosta, joka saa ihmiset ottamaan itseensä merkin: ”Se pakottaa kaikki, pienet ja suuret, rikkaat ja köyhät, vapaat ja orjat, ottamaan oikeaan käteensä tai otsaansa merkin. Kenenkään ei ole lupa ostaa eikä myydä mitään, ellei hänellä ole tätä merkkiä, joka on pedon nimi tai sen nimen luku.” (Ilm. 13:16, 17).

Raamattu varoittaa myös tuomiosta, joka kohtaa merkin ottaneita: ”Näiden kahden jäljessä tuli vielä kolmas enkeli, joka kuulutti kovalla äänellä: ’Se, joka kumartaa petoa ja sen kuvaa ja ottaa otsaansa tai käteensä sen merkin, joutuu yhtä lailla juomaan Jumalan vihan viiniä, joka laimentamattomana on kaadettu Jumalan vihan maljaan. Häntä kidutetaan tulessa ja rikin katkussa pyhien enkelien ja Karitsan edessä.’” (Ilm. 14:9, 10).

Ilmestyskirjassa puhutaan sinetistä, joka on painettu Jumalan palvelijoiden otsaan (Ilm. 7:3 ja 9:4). Mikä on sitten tämä Jumalan merkki – onko se tatuointi vai mikrosiru? Useimmat varmaankin ajattelevat sen olevan symbolinen eikä kirjaimellisesti sinetti. Miksei pedonmerkkikin voisi siten olla symbolinen, onhan saatana kaikessa vastakohta Jumalalle – miksei siis tässä merkkiasiassakin? Toisaalta useassa jakeessa selvästi puhutaan merkin ottamisesta, esim. “se pakottaa… ottamaan oikeaan käteensä tai otsaansa merkin (Ilm. 13:16).” Sama merkin ottaminen esiintyy myös jakeissa 14:9, 14:11 ja 20:4. Näin ollen kyseessä on oltava todellinen merkki.

Ilmestyskirjan mukaan kuuliaisuus petoa kohtaan ja sen palvominen on keskeisempää kuin ostaminen ja myyminen. Pedon merkki ostamisen ja myymisen ehtona mainitaan vain ilmestyskirjan jakeessa 13:17. Sen sijaan viidessä muussa kohdassa mainitaan pedon kumartaminen merkkiin liittyen:

  • Se, joka kumartaa petoa ja sen kuvaa ja ottaa otsaansa tai käteensä sen merkin… (Ilm. 14:9)
  • …ei niillä, jotka kumartavat petoa ja sen kuvaa, eikä kenelläkään, joka ottaa pedon nimen merkikseen. (Ilm. 14:11)
  • …joilla oli pedon merkki ja jotka kumarsivat sen kuvaa. (Ilm. 16:2)
  • …joka pedon nimissä oli tehnyt tunnustekoja ja johtanut harhaan sen merkin ottaneet ja sen kuvaa kumartaneet ihmiset. (Ilm. 19:20)
  • …jotka eivät olleet kumartaneet petoa eivätkä sen kuvaa eivätkä olleet ottaneet sen merkkiä otsaansa eivätkä käteensä. (Ilm. 20:4)

Englanninkielisessä Raamatussa ”kumartaminen” on esitetty sanalla ”worship”, joka tarkoittaa palvontaa, kunniaa ja palvella Jumalaa. Terry Watkinsin mukaan on ylikorostettu sitä, että pedonmerkki olisi vain ostamisen ja myymisen kontrolloimisväline. Ilmestyskirjan luvun 14 jakeissa 9 ja 10 sanotaan, että ”… Se, joka kumartaa petoa ja sen kuvaa ja ottaa otsaansa tai käteensä sen merkin, joutuu yhtä lailla juomaan Jumalan vihan viiniä, joka laimentamattomana on kaadettu Jumalan vihan maljaan. Häntä kidutetaan tulessa ja rikin katkussa…” Piinaako Jumala tulella ja rikinkatkulla vain sen takia, että on ostanut ja myynyt? Ei, vaan siksi, että on palvonut petoa tai sen kuvaa.

Gotquestion.org-sivustolla on hyvä yhteenveto, johon itsekin voin pääpiirteissään yhtyä: “On mahdollista, että nykyinen teknologia edustaa alkuvaihetta siinä kehityksessä, jota lopulta käytetään pedonmerkkinä. On tärkeää huomata, että lääketieteellinen siruimplantti ei ole pedonmerkki. Pedonmerkki tulee olemaan jotakin sellaista, joka annetaan vain niille, jotka palvovat antikristusta. Olkoonpa se lääketieteellinen tai rahatalouteen liittyvä siru oikeaan käteen tai otsaan istutettuna, se ei ole pedonmerkki. Pedonmerkki tulee olemaan antikristuksen vaatima lopunaikojen tunnistustapa, jotta voisi ostaa ja myydä, ja se annetaan vain niille, jotka antavat kunnian antikristukselle… Pedonmerkki identifioi ne, jotka ovat uskollisia antikristuksen valtakunnalle.”

Voi olla, että joidenkin vuosien kuluttua ihmisiin asennetaan siruimplantti hyvässä tarkoituksessa esimerkiksi terveystietojen tallentamista, maksamista tai henkilön tunnistamista varten. Pitäisikö jättää tällainen siru ottamatta, vaikka se ei olisikaan pedonmerkki – voihan siitä muodostua sellainen myöhemmin petovallan aikana? Olen aivan varma, että jos olemme sirun ottaneet hyvässä luulossa sen käyttötarkoituksesta, Jumala ei anna sen muuttua pedonmerkiksi huomaamattamme. Siinä vaiheessa meillä on mahdollisuus valita, otammeko tuon ominaisuuden (pedon nimen tai sen luvun 666) sirulle vai emmekö. Jumala pitää kyllä omistaan huolen. Henkilökohtaisesti en kyllä ottaisi mitään sirua itseeni – en varsinkaan oikeaan käteeni tai otsaani.

Olkoonpa pedon merkki tatuointi, siru tai mikä muu tahansa, sen kyllä huomaa sitten, kun peto alkaa merkkiään markkinoida. Pedon juonet eivät jää piiloon Pyhän Hengen sinetillä varustetuilta (Ef. 1:13) eli Jeesukseen turvautuvilta.

Jos olet tässä ajassa vielä silloin, älä missään nimessä ota pedon merkkiä itseesi!

Read Full Post »