Feeds:
Artikkelit
Kommentit

Archive for the ‘Julistajat’ Category

Pelkästään hyvällä elämällä ja hyviä tekoja tekemällä emme taivaaseen pääse. Meidät on pelastettu armosta yksin Jeesuksen sovitustyön tähden.

Monelle riittää se, että on pelastettu. Raamattu kehottaa meitä kuitenkin kasvamaan hengellisesti, kasvamaan Jeesuksen syvällisempään tuntemiseen, jotta hengen hedelmät näkyisivät elämässämme. ”Mutta Hengen hedelmä on rakkaus, ilo, rauha, pitkämielisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, sävyisyys, itsensähillitseminen” (Gal. 5:22). Kun kasvamme Kristuksen kaltaisuuteen ja olemme Hänen tuoksunaan tässä maailmassa, ihmiset ympärillämme voivat kenties saada aavistuksen Jumalasta ja löytää tien iankaikkiseen pelastukseen.

Kilvoitteluun kuuluu taistelu syntiä vastaan omassa elämässämme. Gal. 5:19-21 kuvaa niitä lihan tekoja, jotka ovat meille luontaisia, ja joista meidän tulee tehdä parannusta: ”Mutta lihan teot ovat ilmeiset, ja ne ovat: haureus, saastaisuus, irstaus, epäjumalanpalvelus, noituus, vihamielisyys, riita, kateellisuus, vihat, juonet, eriseurat, lahkot, kateus, juomingit, mässäykset ja muut senkaltaiset, joista teille edeltäpäin sanon, niinkuin jo ennenkin olen sanonut, että ne, jotka semmoista harjoittavat, eivät peri Jumalan valtakuntaa.”

Kuinka usein näemmekään ne virheet toisissa, mutta emme edes pyri eroon omista paheistamme. Ja kun joskus yritämme, kiusaaja saa meidät lannistumaan ja masentumaan. Näin meistä tulee heikkoja, passiivisia ja lyötyjä – paholaisen voittamia. On aika palata kilvoitteluun.

Kirjoitan seuraavassa joitakin keskeisiä ajatuksia David Wilkersonin kirjoituksen Palaaminen kilvoitteluun pohjalta. Wilkerson ottaa tarkastelun kohteeksi ja kilvoittelun esimerkiksi Jaakobin. Jaakobin tavoin meidän tulee tavoitella Jumalan siunausta elämässämme. Ei siunausta itsekkäästi omaksi hyväksemme, vaan muiden auttamiseen.

Jumala tarvitsee ihmisiä, jotka ovat valmiita palvelemaan muita sen sijaan että huolehtisivat vain omasta toimeentulostaan ja hyvinvoinnistaan. Wilkerson kirjoittaa suorasukaiseen tapaansa: ”Ellet janoa Jeesusta – jos haluat vain päästä taivaaseen etkä yhtään välitä muiden tarpeista – silloin sinulla ei ole mitään, minkä vuoksi kilvoitella. Olet kevyen sarjan kristitty, helppo saalis paholaiselle.” Tästä syystä monet Jeesuksen seuraajat ovat tapojensa ja mielihalujensa orjia. Heissä ei ole halua eikä voimaa taistella – he eivät pysty hylkäämään helmasyntejänsä.

Meidän on janottava läheisempää suhdetta Jeesuksen kanssa, emmekä voi tehdä sitä, jos samaan aikaan elämme synnissä. On noustava taisteluun syntiä vastaan ja sanottava: ”Jumala, minä haluan sinun siunauksesi. Haluan voittaa elämässäni kaiken sen, joka ei ole sinusta!”

Jaakob vaelsi Jumalan tahdon mukaisesti, janosi ja palvoi Herraa, mutta silti hän joutui suuriin koettelemuksiin elämässään. Hänen henkensäkin oli vaakalaudalla, ja kaiken lisäksi vielä itse Herra taisteli painien häntä vastaan.

Antoiko Jaakob periksi, luovuttiko hän? Ajatteliko Jaakob, että ”Kaikki nämä olosuhteet osoittavat, etten ole Jumalan suosiossa. Vaikka olen totellut, Hän on minut hylännyt.”?

Samalla tavalla moni uskova on tälläkin hetkellä elämänsä suurimmissa ahdingoissa. He sanovat Jumalalle: ” En elä synnissä, olen totellut sinua. Mitä siis olen tehnyt väärin?”

David Wilkerson sanoi kysyneensä Herralta, miksi niin monet totiset uskovat joutuvat kestämään raskaita ja vaikeita aikoja ja kaikenlaista ankaraa kärsimystä. ”Miksi niin monia koetellaan äärirajoille saakka?” Herra vastasi hänelle, että suurin osa kristityistä on luopunut taistelusta paholaista ja sen valtakuntaa vastaan. Kun Jumala löytää uskovan, joka janoaa ja halajaa Hänen siunaustaan, Hän panee uskovan koetukselle.

Elämme viimeisiä aikoja, lopunaikaa, ja saatana kulkee vapaana maan päällä taistelunsa viimeisinä hetkinä. Siksi Jumala tarvisee kunnolla valmennettuja ja koelteltuja sotureita, jotka selviytyvät voittajina kaikista helvetin valloista. Wilkerson kirjoittaa: ”Hän tuo rintamalle sotureita, jotka on valmennettu ja koeteltu, koska he ovat painineet Jumalan kanssa. Mitä enemmän he kärsivät ja mitä rajummaksi heidän koettelemuksensa muuttuu, sitä suurempi tehtävä Hänellä on heidän varalleen!”

Raamattu sanoo Jaakobista, että ”miehuutensa voimassa hän taisteli Jumalan kanssa” (Hoos. 12:3). Jaakob kesti ja voitti taistelun. Samalla tavalla meidän on pantava kaikkemme likoon, jotta voisimme selviytyä voittajina näinä aikoina.

Saatat ajatella, että entä jos koetusten takana kuitenkin on paholainen? Tässä Jumalan koulussa voimme olla turvallisin mielin, kun olemme Jumalan edessä oikealla tavalla: Kristuksen verellä pestyinä ilman syntiä ja kestävänä rukouksessa. Silloin paholainen ei pääse tekemään säröä siihen, mitä Jumala haluaa tehdä.

Wilkerson ravistelee hereille helppoon elämään tottuneita uskovia: ”Monet kristityt odottavat, että Jumala jotenkin pelastaa heidän perheensä, sovittaa heidän ihmissuhteensa, tekee ihmeitä – eikä se maksa heille mitään. He haluavat vain levätä – istua keinutuolissaan ja ’uskoa kaiken Jumalan haltuun’. Mutta tämä kestäminen rukouksessa – ’läpimurto’ Jumalan luo, vastausten saaminen ja tulosten näkeminen – se maksaa sinulle lihallisesti jotain. Ajattele, mitä se maksoi Jeesukselle: ’Ja lihansa päivinä Hän väkevällä huudolla ja kyynelillä uhrasi rukouksia  ja anomuksia…’ (Hebr. 5:7). Vaikka Jeesus tiesi, että Hän oli lihaksi tullut Jumala, Hän itki ja huusi Isänsä edessä.”

Odotamme herätystä ja etsimme siunauksia, mutta kuka meistä etsii Häntä vakavissaan? Kuka rukoilee taistellen, itkien ja huutaen Jumalan puoleen kaiket yöt? Kuka haluaa miellyttää Jumalaa niin, että kaikin keinoin haluaa vapautusta omista pahoista tavoistaan ja himoistaan? Kuka etsii pyhyyttä, puhtautta ja Kristuksen kaltaisuutta niin paljon, että huutaa, kilvoittelee ja kamppailee Jumalan kanssa, kunnes Hän murtaa kaikki kahleet? Wilkerson kirjoittaa: ”Jeesuksen Kristuksen seurakunta ei tule koskaan näkemään, mitä Jumalalla on Hänen ruumistaan varten varattuna – ennen kuin Hän näkee, että me etsimme Häntä vakavissamme.”

Ahdistuksemme aikana Jumala odottaa, että lähestymme Häntä. Moni kristitty ryhtyy rukouksen sijaan etsimään apua kaikilta muilta tahoilta: apua kysytään ystäviltä, muilta neuvonantajilta ja vaikka profeetoilta, josko tulisi jotain sanaa Jumalalta.

Kaiken aikaa Jumala odottaa, että vain tulisimme rukouksessa Hänen kasvojensa eteen. Wilkerson kirjoittaa lopuksi: ”Uskon, että Jumala antoi minulle tämän sanan välitettäväksi sinulle juuri tänä päivänä: Jumala kutsuu sinua tänään irrottaakseen katseesi kaikista ulkoisista olosuhteista. Älä tuomitse mitään nykyisen tilanteesi perusteella. Älä yritä miettiä asiaa loppuun asti. Älä anna pelon kaataa sinua. Jumala kohtaa sinut rukouksessa! Hän antaa sinulle pian sanansa. Hän ei pidä sinua pimeydessä. Hän tietää, että olet kuuliainen Hänelle.”

Lue David Wilkersonin kirjoitus Palaaminen kilvoitteluun.

Read Full Post »

Elämme nyt maailmanlaajuisen talouslaman ja epävarmuuden keskellä. Saamme kuulla jatkuvasti uutisia suuristakin irtisanomisista, joiden seurauksena valtava määrä ihmisiä jää työttömiksi. Maailmantalouden kurja tila tulee näin monen perheen kohdalla todelliseksi.

Talouden syöksykierre alkoi 2008 finanssikriisistä, eikä näköpiirissä ole oikein minkäänlaista noususuhdannetta. Ja vaikka sellainen tulisikin jossain päin maailmaa, kestää pitkään, ennen kuin vienti Suomesta alkaa vetää. Nyt Suomi vajoaa entistä suuremman velkataakan alle, ja sen takaisinmaksusta vastaavat tulevat ikäluokat. Samalla työssä käyvät maksavat valtaosan eläkkeellä olevien eläkkeistä. Kun kaiken lisäksi väestömäärä – eli näiden maksajien määrä – kääntyy laskuun, niin tulevaisuus näyttää aivan mahdottomalta yhtälöltä. Voimme siis vain kaihoten muistaa niitä hyviä aikoja ennen tätä kaikkea.

David Wilkerson osoittaa vastaansanomattomasti Raamatun avulla, että taloudellinen vauraus on Jumalan viimeinen kutsu ihmisille. Jokainen on varmasti samaa mieltä siitä, että olemme murehduttaneet Jumalaa aivan valtavasti. Jumalan arvovaltaa yritetään murentaa kaikin keinoin joka taholla, myös kirkon piirissä. Oikeutta aborttiin pidetään naisten ihmisoikeuskysymyksenä tai itsemääräämisoikeutena – ja sen varjolla surmataan pelkästään Suomessa noin 10.000 syntymätöntä pientä ihmistä vuosittain. Kaikenlainen jumalattomuus rehottaa valtoimenaan: väkivalta, päihteet, seksuaalinen moraalittomuus, okkultismi, new age, energiahoidot jne. Jos niitä ei näe reaalielämässä, niin viimeistään TV ja elokuvat tuovat ne myönteisessä valossa tarjolle.

Kirjassaan Jumalan varoitus vuodelta 1998 (uudempi painos Taloudellisen tuhon jyrkänteellä – Viimeinen varoitus) Wilkerson kirjoittaa:

Kaiken tämän moraalittomuuden ja Jumalaa kohtaan osoitetun vihamielisyyden valossa minun on kysyttävä Herralta: ”Isä, miksi Sinä siunaat tätä kansakuntaa? Me yritämme poistaa Sinut yhteiskunnastamme – ja silti Sinä vuodatat meille hyvyyttäsi. Me syyllistymme hirveisiin väkivallantekoihin, verenvuodatukseen ja siveettömyyksiin – silti Sinä lähetät meille ennen kuulumatonta vaurautta. Miksi?”

Tähän on vain yksi ainoa syy – ja Jumalan Sana tekee sen erittäin selväksi: Kansakunnat ovat juuri nyt saamassa viimeisen kutsun katumukseen, vain vähän ennen suurta tuomiota! Uskon, että olemme taloudellisen ja yhteiskunnallisen romahduksen partaalla.

Kautta Raamatun toistuu sama kaava: kun kansakunnat kääntyvät pois Jumalan teiltä, Hän lähettää profeettoja varoittamaan. Elleivät ihmiset kääntyneet takaisin Jumalan puoleen, Hän lähetti rajuilmoja ja vitsauksia heitä muistuttamaan. Mutta jos sekään ei tehonnut, Hän antoi viimeisen kutsun: ylenpalttisen vaurauden! Paavali kirjoittaa: ”Vai halveksitko hänen hyvyytensä ja kärsivällisyytensä ja pitkämielisyytensä runsautta, etkä tiedä, että Jumalan hyvyys vetää sinua parannukseen? Kovuudellasi ja sydämesi katumattomuudella sinä kartutat päällesi vihaa vihan ja Jumalan vanhurskaan tuomion ilmestymisen päiväksi, hänen, ’joka antaa kullekin hänen tekojensa mukaan'”. (Room. 2:4-6)

Wilkerson sanoo, että vauraus oli viimeinen kutsu Nooan ja Lootin päivinä, samoin Babylonin kohdalla ja kuningas Joosian aikana.

Joosia havahtui kirjoituksia lukiessaan, että hänen kansansa oli vihastuttanut Jumalan epäjumalanpalveluksellaan. Hän tunnisti, että Jumalan tuomio oli kohtaamassa kansaa: ”Menkää ja kysykää minun ja kansan ja koko Juudan puolesta neuvoa Herralta tästä löydetystä kirjasta. Sillä suuri on Herran viha, joka on syttynyt meitä vastaan, koska meidän isämme eivät ole totelleet tämän kirjan sanoja eivätkä tehneet mitään kaikesta siitä, mitä siinä on meille kirjoitettuna.” (2. Kun. 22:11-13)

Joosia nöyrtyi Herran edessä ja hävitti epäjumalanpalveluksen kansasta. Sen jälkeen koko kansakunta sai nauttia vaurasta aikaa aina Joosian kuolemaan asti. Kansan osalta parannuksenteko oli kuitenkin ollut vain puolinaista, ja niinpä Jumalan tuomio lankesi heidän ylleen.

Lue seuraavasta linkistä tarkemmin Wilkersonin kirjan luku Viimeinen kutsu.

– – –

Wilkerson uskoo vakaasti, että Jumalan tuomio nykyisiä kansakuntia kohtaan tapahtuu talousromahduksen kautta. Samoin kuin jo tuhansia vuosia sitten kansaltaan, Jumala tulee ottamaan meiltä pois vaurauden ja korkean elintason.

Kaikki ovat jollakin tavalla sidoksissa velkaan: jos yksityistaloudet eivät ole velkaantuneet, niin sitten valtiot ovat velkaa rahoittajilleen – ja tätä kautta kaikki maksavat velkaa korkeampina veroina. Luottoja oikein tyrkytettiin joitakin vuosia sitten, kun talous voi hyvin – eikä asiakkaiden maksukykyä aina edes tarkistettu.

Jo nyt laman aikana monen talouden ja valtion maksukyky on koetuksella. Talousromahduksen jälkeistä aikaa tuskin kukaan haluaa edes ajatellakaan. Hyvinvointia on kasvatettu velalla, ja nyt löysässä hirressä roikkuvat kaikki globaalisti. Esimerkiksi Iso-Britannian kansantalouden kokonaisvelka on 507 % bruttokansantuotteesta, kun se on Kreikassa ”vain” 267 % (Taloussanomat 19.1.2012). Ja kaikki sanovat, että Kreikka ei tule ikinä selviämään veloistaan…

Rahoitus- ja pörssimarkkinoilla on niin hiuksenhieno tasapaino, että pienikin epävarmuus saattaa syöstä sen hallitsemattomaan kaaokseen. Puhutaan perhosefektistä, jossa yksikin liike heijastuu voiden aiheuttaa suuren myrskyn. Sen lisäksi viime vuosina on luettu useita uutisia, kuten ”Robotti riehui – koko pörssi kiinni” tai ”Robotti yritti ostaa osakkeita 2,9 miljardilla”. Tietokoneavusteinen kaupankäynti on haavoittuvaista, koska ohjelmointivirheitä aina tapahtuu. Entäpä, jos ohjelmoija tekee tietoisesti jonkin haittakoodin, tai krakkeri murtautuu järjestelmään sekoittaen kaiken?

Nyky-yhteiskunta on täysin riippuvainen sähköstä. Mitä tapahtuu, jos vaikkapa Helsingin alueelle ei saada lainkaan sähköä? Sen lisäksi että ihmiset ovat jumissa hisseissä ja metroissa, mikään kaupankäynti ei onnistu. Kaupat joudutaan sulkemaan pelkästään sen takia, että maksupäätteet eivät toimi. Pieni häiriö saattaa aiheuttaa suuret kerrannaisvaikutukset: esimerkiksi Yhdysvalloissa 90-luvulla putosi oksa sähkölinjalle, jonka seurauksena sähköt kytkeytyivät pois ensin yhdeltä alueelta leviten laajemmalle. Lopulta ilman sähköä oli laajoja alueita Yhdysvaltain länsiosissa yhdeksän tuntia. Jos näin voi käydä vahingossa, niin mitä tapahtuukaan yhteiskunnalle, kun joku iskee sen tärkeisiin solmukohtiin tarkoituksella?

– – –

Elämme talouslaman keskellä, meiltä on siis otettu pois entistä hyvinvointia. Monet eivät tosin huomaa nykytilanteen tuoneen omaan elämäänsä mitään muutosta. Tämä ei ole vielä se Wilkersonin näkemä talouden ja yhteiskuntarakenteiden romahdus, mutta saattaa hyvinkin johtaa siihen.

Wilkersonin mukaan tuleva ”myllerrys ei ole tarkoitettu Kristuksen seurakunnan tuomitsemiseksi, vaan seurakunnan puhdistamiseksi”. Vaikka Jumala kostaakin jumalattomille, Hän on vanhurskaiden Vapahtaja. ”Herra kurittaa kaikkia lapsiaan, joita Hän rakastaa. Ja juuri nyt Jumala kurittaa morsiantaan puhdistaakseen hänet – koska Hän näkee, että morsian on tahriintunut tämän ajan hengestä.”

Kun kaikki maallinen turva otetaan meiltä, muistakaamme, että Jumala tahtoo puhdistaa meitä samoin kuin kultaa puhdistetaan tulessa, tai kuin timantti muotoutuu jalokiveksi vain kovassa paineessa. Jumala tahtoo vapauttaa meidät tämän ajan materialismin ja maailmallisuuden sidoksista.

Muistakaamme myös, että ettemme ole ahdistuksissa yksin, vaan Jumala on kaikessa kanssamme. Jumalan lupaukset Raamatussa ovat ikuisesti voimassa, sillä vaikka me olemme uskottomat, ”pysyy kuitenkin hän uskollisena; sillä itseänsä kieltää hän ei saata” (2. Tim. 2:13).

Lue artikkelini Herra pitää huolen niistä, jotka turvaavat häneen. Olen koonnut sinne Psalmin jakeita, joissa Jumala lupaa pitää huolen omistaan.

Read Full Post »

Hengellisissä piireissä on nykyjään valtavan paljon odotusta, että näkyisi kaikenlaisia ihmeitä ja merkkejä. Uskotaan kyllä Jumalaan, mutta kaivataan ihmeitä, jotta uskosta osattomat vakuuttuisivat Jumalan olemassaolosta.

Moni ajattelee, että ihmeiden avulla voidaan saada muut uskomaan Jumalaan – ja samalla saadaan vahvistusta myös omalle uskolle. Mutta luovatko ihmeet kestävää ja lujaa uskoa? Epäilen tätä vahvasti.

Olen aiemmin kirjoittanut useaan otteeseen Israelin kansan eksoduksesta Egyptistä kohti Luvattua maata. Kuten Raamatusta voimme lukea, niin he saivat nähdä kerta toisensa jälkeen mitä suurimpia Jumalan ihmeitä. Silti he aina seuraavan koetuksen hetkellä unohtivat Jumalan ihmeteot ja alkoivat kapinoida Moosesta ja Jumalaa vastaan. Heillä ei ollut vaikeuksien tullessa pienintäkään uskoa ja luottamusta, että Jumala on heidän kanssaan ja huolehtii heidän tarpeistaan. Nykyaikana on aivan samoin kuin silloin: uskovalla pitäisi olla vain menestystä, eikä ymmärretä, että vaikeudet kuuluvat Jumalan johdatukseen ja uskon kasvuun.

David Wilkerson kirjoittaa osuvasti: ”Me olemme suuresti Israelin kaltaisia. Haluamme, että Jumala puhuu sanan, sallii meille ihmeellisen pelastuksen, täyttää nopeasti meidän tarpeemme, poistaa kaikki tuskamme ja kärsimyksemme. Saatat ehkä juuri nyt sanoa: ’Kunpa Jumala vain päästäisi minut tästä sotkusta – jos Hän antaisi minulle vain tämän yhden ainoan ihmeen – en enää ikinä epäilisi Häntä!’ Mutta entä ne kaikki ihmeet, jotka Hän on jo sinulle tuottanut? Ne eivät ole saaneet sinussa aikaan minkäänlaista uskoa, joka auttaisi sinua nykyisissä vaikeuksissa.”

Wilkerson jatkaa, että suurin ihme tai merkki maailmalle ei ole edes jonkun herääminen kuolleista, vaan: ”… jumalattomien mieleen ja henkeen tekee todella vaikutuksen kristitty, joka kestää kaikki koettelemukset, myrskyt, ahdistukset ja kärsimykset pysymällä luottavaisesti uskossa. Sellainen uskova kohoaa vaikeuksistaan luonteeltaan vahvempana, uskoltaan vahvempana, vahvempana Kristuksessa.”

***

Kerran nuoruudessani yritin saada yhtä kaveria kääntymään uskon tielle kertomalla hänelle Jumalan tekemistä ihmeistä. Muistan hyvin kun tämä kaveri vastasi, että vaikka näkisi ihmeen silmiensä edessä, hän ei uskoisi silti. Jos joku tekee uskonratkaisun näkemiensä ihmeiden ja merkkien perusteella, se ratkaisu ei välttämättä ole kestävällä pohjalla. Oikea uskoontulo lähtee synnintunnosta, hädästä oman sielun iankaikkisesta elämästä.

Ihmeistä suurin on se, että Jeesus on kuollut syntiemme tähden ja antanut meille sovituksen kaikista rikkomuksistamme. Kun ihmiselle tulee synnintunto ja hän saa jättää asiansa Jeesukselle, sitä rauhaa suurempaa ihmettä ei maan päällä olekaan.

Jeesus sanoi: ”Tämä paha ja avionrikkoja sukupolvi tavoittelee merkkiä, mutta sille ei anneta muuta merkkiä kuin Joonaan merkki” (Matt 16:4). Fariseukset ja saddukeukset pyysivät merkkiä muka uskoakseen, mutta Jeesus vastasi heille vain viittaamalla omaan kuolemaansa ja ylösnousemukseensa. Älkäämme siis tavoitelko ihmeitä vaan sielujen pelastusta. Kun julistamme väkevää evankeliumia puolestamme kuolleesta ja ylösnousseesta Kristuksesta, voivat ihmeet ja merkitkin seurata tällaista julistusta.

Read Full Post »

Aiemmin artikkelissani Luja luottamus Jumalaan kirjoitin  juutalaisista miehistä Sadrakista, Meesakista ja Abednegosta, joita uhkasi tulinen pätsi. He eivät suostuneet kumartamaan kuningas Nebukadnessarin patsasta kuoleman uhankaan alla. Nämä hurskaat miehet jättivät itsensä täysin Jumalan varaan. He asettivat itsensä eläväksi uhriksi Jumalalle ajatellen, että Tapahtukoon yksin Sinun tahtosi.

Myös Paavali antaa meille hyvän esimerkin Jumalan tahtoon nöyrtymisestä.

Kolmannella lähetysmatkallaan hän oli matkalla Jerusalemiin. Apostolien teoissa luvuissa 20 ja 21 kerrotaan, miten useaan kertaan Pyhä Henki tai opetuslapset Pyhän Hengen vaikutuksesta vakuuttivat Paavalille, että hän on kulkemassa kohti ahdinkoa. Paavali kertoo jäähyväispuheessaan Efeson seurakunnan vanhimmille näin: ”Nyt on Pyhä Henki sitonut minut ja vie minua Jerusalemiin, enkä tiedä, mitä siellä on osakseni tuleva. Tämän vain tiedän: joka kaupungissa Pyhä Henki vakuuttaa, että minua odottavat kahleet ja ahdinko. Eloon jäämiseni ei minulle kuitenkaan merkitse mitään sen rinnalla, että pääsen matkani päähän ja saatan loppuun Herralta Jeesukselta saamani palvelutehtävän: julistaa evankeliumia Jumalan armosta.” (Apt. 20:22-24)

Sitten Kesareassa Paavalin luokse tuli Abagos-niminen profeetta: ”Hän tuli luoksemme, otti Paavalilta vyön, sitoi sillä jalkansa ja kätensä ja julisti: ’Näin sanoo Pyhä Henki: tällä tavoin juutalaiset Jerusalemissa sitovat sen miehen, jonka vyö tämä on, ja luovuttavat hänet pakanoiden käsiin.’ Tämän kuultuamme me yhdessä Kesarean uskovien kanssa pyysimme, ettei Paavali menisi Jerusalemiin. Mutta Paavali sanoi: ’Miksi te tuollaista puhutte, miksi itkette ja raastatte minun sydäntäni? Minä olen valmis kahleisiin ja kuolemaankin Jerusalemissa Herran Jeesuksen nimen tähden.'” (Apt. 21:11-13)

Pakeniko Paavali? Ei, vaan jatkoi matkaansa kohti Jerusalemia suunnitelmansa mukaan. Eloonjääminenkään ei hänelle merkinnyt mitään sen rinnalla, että pääsisi matkansa päähän ja voisi saattaa loppuun Herralta Jeesukselta saamansa palvelutehtävän: julistaa evankeliumia Jumalan armosta. Hän luotti täysin siihen, että kun Jumalan tahto saa toteutua hänen elämässään – mihin se sitten viekään –, se on suurin voitto evankeliumin leviämiselle.

Koska Paavali suostui elämässään Jumalan tahtoon, koitui se siunaukseksi monelle – myös meidän aikamme kristityille, kun saamme lukea hänen kirjoituksiaan.

Olen omassa elämässäni lähiaikoina painiskellut varsin raskaan taakan alla ja huutanut Herraa avuksi. Minun on myönnettävä, että olen jopa napissut ja kapinoinut, miksi Hän on johtanut tällaiseen tilanteeseen. Parin viikon ajan olin aivan neuvoton, sillä en edes ymmärtänyt, miten Jumala tahtoisi minun rukoilevan asian puolesta.

Kaikin tavoin tilanteeseen väsyneenä aloin vihdoin uskaltaa kiittää Jumalaa siitä, että kaikki tämä on hänen suuressa viisaudessaan sallimaa. Pyysin ymmärrystä, että oppisin sen, mitä Hän tahtoo kaikella tällä minulle opettaa. Halusin yrittää ottaa uskonaskeleita ja rukoilin jotenkin näin, että ”Herra, seinä on vastassa enkä näe mitään ulospääsyn mahdollisuutta omin voimin. Kiitos, että olet johtanut asiat tähän pisteeseen. Kiitos, että saan luottaa sinuun, sillä minulla ei ole mitään muuta turvaa. Tapahtukoon sinun tahtosi minun elämässäni ja koko perheeni elämässä.”

Mietin, onko oikein rukoilla Jumalaa ottamaan taakka pois, sillä jos Hän on sen antanut, niin minun on se kannettava. Mutta mitä Jeesus rukoilikaan Getsemanen puutarhassa suuressa tuskassaan: ”Isä, jos sinä tahdot, niin ota pois minulta tämä malja; älköön kuitenkaan tapahtuko minun tahtoni, vaan sinun” (Luuk. 22:42). Jeesuskin pyysi suuressa ahdistuksessaan Isää ottamaan taakan pois, jos se vain on Isän tahto. Avain ja painopiste on sanoissa älköön kuitenkaan tapahtuko minun tahtoni, vaan sinun.

Heti tuon jakeen Raamatusta luettuani avasin One Way Missionin Raportti-lehden, ja kuin vahvistukseksi sieltä avautui ensimmäisenä näkyville Tapani Suonnon kirjoitus Tapahtukoon sinun tahtosi. Suonto kirjoittaa, miten meidän on helppo sanoa ”tapahtukoon Sinun tahtosi”, mutta emme kuitenkaan aina tarkoita sitä todella. Koska oma tahto on Jumalan tahdon tiellä, seurauksena on usein ahdistusta ja ristiriitoja uskovan elämässä.

Kun suostumme sydämestämme sanomaan ”Tapahtukoon Sinun tahtosi”, tulemme täydellisesti riippuvaisiksi Jumalasta. Se johtaa tielle, jossa kaikki tapahtuu Jumalan valtakunnan parhaaksi. Se ei merkitse sitä, että vaikeudet olisivat ohi elämästämme, mutta se merkitsee sitä, että ne tuovat siunauksen. Suonto sanookin: ”Olen tullut siihen johtopäätökseen, että jokaisesta siunauksesta, jonka seurakunta saa kokea, joku ihminen maksaa myös hinnan.”

Jumala sallii meille vaikeuksia, jotta Hän voisi opettaa niiden kautta meille jotain – ja meidän kauttamme lähimmäisillemmekin. Jos Hän vain pelastaisi meidät kaikilta vaikeuksilta, näkisikö silloin kukaan Jumalan suuruutta? Paavali kirjoittaa korinttilaisille:

Tämä aarre on meillä saviastioissa, jotta tuo suunnattoman suuri voima olisi Jumalan eikä näyttäisi tulevan meistä. Me olemme kaikin tavoin ahtaalla mutta emme umpikujassa, neuvottomia mutta emme toivottomia, vainottuja mutta emme hylättyjä, maahan lyötyjä mutta emme tuhottuja. Me kannamme aina ruumiissamme Jeesuksen kuolemaa, että myös Jeesuksen elämä tulisi meidän ruumiissamme näkyviin. Meidät, jotka elämme, annetaan aina alttiiksi kuolemalle Jeesuksen tähden, että myös Jeesuksen elämä tulisi kuolevaisessa ruumiissamme näkyviin. Tämä kaikki tapahtuu teidän takianne, jotta yhä enenevä armo saisi aikaan yhä useammissa vielä runsaampaa kiitosta Jumalan kunniaksi. Sen tähden me emme lannistu. Vaikka ulkonainen ihmisemme menehtyykin, sisäinen ihmisemme kuitenkin uudistuu päivä päivältä. Tämä hetken kestävä, kevyt ahdistuksemme tuottaa määrättömän, ikuisen kirkkauden meille, jotka emme kiinnitä katsettamme näkyviin vaan näkymättömiin, sillä näkyvät ovat ajallisia mutta näkymättömät iankaikkisia. (2. Kor. 4:7-11, 15-18 Raamattu kansalle -käännöksen mukaan)

David Wilkerson sanoo, että ”Meidän uskomme tarkoitus ei ole, että pääsisimme pois vaikeasta paikasta tai että tuskallinen tilanteemme muuttuisi. Pikemminkin sen tarkoitus on näyttää Jumalan uskollisuus meitä kohtaan keskellä uhkaavaa tilannettamme. Jumala muuttaa silloin tällöin koettelemuksemme olosuhteita. Mutta vieläkin useammin Hän ei sitä tee – koska Hän haluaa muuttaa meidät!” (Kirjasta Jumala huolehtii)

Wilkerson toteaa myös, että jokainen kristitty tulee jossain vaiheessa elämäänsä sellaiseen tilanteeseen, jossa ei ole enää löydettävissä mitään ulospääsytietä. On tultu tilanteeseen, jossa ”ei ole pakotietä – ei apua, ei pelastusta muualta kuin Jumalalta itseltään”. (Kirjoituksesta Paikka nimeltä Keinojen loppu)

Mikä aiheuttaa nämä tilanteet, nämä myrskyt? Ei niitä aiheuta paholainen, vaan ne ovat Jumalan tarkoittamia niille, jotka vaeltavat vanhurskaudessa. Jumala itse on tuonut meidät tilanteeseen, jossa meillä ei ole enää omia keinoja käytettävissä, ja Jumalalla on tälle kaikelle tietty tarkoitus. Oliko paholainen johdattanut Israelilaiset Punaisen meren rantaan egyptiläiset takaa-ajajat kintereillään? Ei, vaan Jumala. Eikö Jumala sitten tiennyt, että merta on mahdoton ylittää?

Jumala oli johdattanut heidät meren rannalle mahdottomalta näyttävään tilanteeseen, mutta valmistanut samalla pelastuksenkin valmiiksi. Jumala johdatti heidät erämaahan janon ja nälän kouriin, mutta oli valmistanut pääsyn niistäkin ihmeellisellä tavalla. Israelilaisten ei olisi kuin tarvinnut kääntyä Jumalan puoleen, mutta sen sijaan he napisivat.

David Wilkerson kirjoittaa, että ”paholainen haluaa meidän ajattelevan näistä ongelmistamme: ’Siitä ei ole mitään keinoa päästä irti.’ Mutta tiedät, että Jumalalla on jo suunnitelma. Sinä vain et voi nähdä sitä. Et näe muuta kuin muurin edessäsi. Mutta Jumala näkee äärettömän paljon enemmän kuin sinä. Hänelle on helppoa mennä suoraan lävitse. Hänen toimiinsa ei liity mitään mutkia, koska Hän ei tunnusta vihollisen voimaa. Meidän on aika ryhtyä luottamaan Häneen!” (Kirjoituksesta Oikea laulu – väärällä puolella). ”Hän on laatinut sen suunnitelman jo kauan ennen kuin vaikeutesi edes alkoivat. Silti Hän haluaa odottaa viimeiseen hetkeen asti, viivytellä, kunnes luotat Häneen täysin. Hän haluaa nähdä, luovutatko elämäsi Hänen käsiinsä ja sanot: ’Elämässä ja kuolemassa minä luotan Herraan!'” (Kirjoituksesta Paikka nimeltä Keinojen loppu)

Israelin kansalla ei ollut luottamusta Jumalaan, ja niin he joutuivat uusiin koetuksiin toinen toisensa jälkeen. Samalla tavalla mekin saatamme joutua kulkemaan koetuksesta toiseen.

Wilkerson jatkaakin: ”Ei löydy työtä eikä pelastusta miehelle tai naiselle, joka jatkuvasti valittaa Jumalan edessä. Saat pysyä työttömänä lopun ikääsi. Tai jos saat työn, siitä tulee myllynkivi kaulaasi. Tässä on kyse elämästä tai kuolemasta. Sinun on tultava paikkaan, jossa voit oppia luottamaan Häneen. Jos opit sen nyt, seuraavan kriisin aikana laulat ja huudat ylistystä Vapahtajallesi. Voitto kyllä tulee – mutta vieläkin tärkeämpää on, että olet antanut kuoliniskun kaikelle epäilylle, pelolle ja epäuskolle. Mistä aloitat? Aloita katsomalla suoraan Jumalan Sanan peiliin! Harkitse viimeisen kuukauden aikana lausumiasi sanoja ja suorittamiasi toimia: Oletko napissut ja valittanut? Saatat vastata: ’Olen – mutta olen napissut Jumalan edessä.’ Aivan niin, niin sinä olet! Mitä väliä sillä on, missä ja kenelle sinä valitat, se kaikki kohdistuu Jumalaan!”

Muista, että Jumala ei koskaan johda sinua autiomaahan vain antaakseen sinun kuolla sinne. Hänellä on valmiina suunnitelma sinunkin elämäsi tilanteeseen. Nosta vain katseesi Jumalan puoleen – Hän yksin voi auttaa, ja Hän tahtoo auttaa. Hän odottamalla odottaa, että luotat vain Häneen ja sanot: ”Sinä olet minun ainoa toivoni. Minä tiedän, että vain sinä voit nyt auttaa. Luotan, että Sinä pelastat minut tästä tilanteesta. Auta minua alistumaan Sinun tahtoosi.”

Omissa asioissani Punainen meri ei auennut edessäni niin, että olisin voinut vain kävellä ulos vaikeuksistani. Sen sijaan tuntui siltä, että olisin astunut askeleen lähemmäksi pätsiä. Tiedän kuitenkin, että jokainen askel eteenpäin saa olla Jumalan tahdossa kulkemista, ja Jumalan kanssa – minun ei tarvitse kulkea yksin. Olen tosissani joutunut taistelemalla taistelemaan epäuskon siementä vastaan, joka yrittää kuiskata korvaani, että ”entäpä jos Jumala ei autakaan?”

Aivan kuin juuri tähän tilanteeseen Wilkerson sanoo: ”Jokaisessa kohdassa, jonka käännän esiin Raamatusta, näen: ’Luota minuun, ja minä näen lävitsesi. Anna vain tiesi ja toimesi minun haltuuni.’ Mitä se vaatii? Vain tätä: Pysyttele paikallasi, niin näet Herralta tulevan pelastuksen. Kysyt: ’Mutta entä, ellei mitään tapahdu?’ Tuo vastaus paljastaa epäilyn ja pelon!”

David Wilkerson jatkaa: ”Kristitty ystäväni, käänny jo tänään Jumalan puoleen ja sano: ’Herra, minä olen tehnyt kaiken, jonka osaan tässä tilanteessa. Tiedän, etten mitenkään pysty selvittämään tätä ongelmaa. Minä aion luottaa Sinuun – ja odottaa Sinun voittoasi!’ Anna Jumalan tehdä sinusta todistaja koko maailmalle – Hänen uskollisuutensa todistaja. Rakasta Häntä kaikesta sydämestäsi juuri nyt. Anna Hänen haltuunsa kaikki ongelmasi, kaikki uskosi ja luottamuksesi – ja Hän antaa sinulle oikean laulun oikealla puolella!”

Rohkaiskoon meitä Paavalin seuraavat sanat efesolaisille (Ef. 3:20-21):

Mutta hänelle, joka voi tehdä enemmän, monin verroin enemmän kuin kaikki, mitä me anomme tai ymmärrämme, sen voiman mukaan, joka meissä vaikuttaa, hänelle kunnia seurakunnassa ja Kristuksessa Jeesuksessa kautta kaikkien sukupolvien, aina ja iankaikkisesti! Amen.

Read Full Post »

Vapaakirkon pitkäaikainen evankelista ja yli kirkkokuntarajojen tunnettu julistaja Hilja Aaltonen on päässyt Taivaan kotiin.

Jo nuoruudestani muistan hyvin hänen sanoittamansa laulun Sinä kaipaatko täyteyttä Hengen sen, josta osa alla:

Sinä kaipaatko täyteyttä Hengen sen,
Joka tulvailee uskosta lupausten,
Joka vuotavi kädestä Mestarin
tyhjän tyhjihin sieluihin?
Tämä siunaus armona annetaan,
Omat ansiot turhuutta, roskaa vaan,
Kiinnä katseesi vuorehen voittoisaan,
Pyhän Golgatan kukkulaan.

Hilja Aaltosen ydinsanomaa oli ristinevankeliumi, eli Jeesuksen sovitustyö syntiemme tähden Golgatalla. Siinä on kristinuskon ydin, ja se riittää, vaikka muusta ei puhuisikaan.

Muistan hyvin, kun 2000-luvun alkuvuosina Jumala pysäytti minut noidannuolen kautta. Makasin viikon sängyssä ja aikani kuluksi luin Hilja Aaltosen kirjaa, jonka nimeä en tosin enää muista. Siltä sairasvuoteelta alkoi prosessi, joka muutti monta asiaa perusteellisesti – minut aivan kuin herätettiin.

Hilja Aaltonen puhui viime vuosinaan herätyksestä, jota hän odottaa. Mutta mitä on herätys? Se ei ole sitä, että olisi jotain hurmosta tai näkyisi ihmeitä ja merkkejä. Herätyksen odottaminen tässä ajassa valitettavasti vaikuttaa olevan jotain tuon kaltaisen etsimistä. Herätys on sitä, kun ihminen tulee synnintuntoon. Nykyisin ei kovinkaan usein kuulla kehotusta parannuksentekoon, mutta se on edellytys herätykselle.

Monesti ajatellaan, että herätystä on se, kun uskosta osattomat tulevat uskoon. Oikeasti herätys alkaa Herran huoneesta – minusta ja sinusta, jotka ovat etääntyneet Herrasta. Herätystä ei tule, jos emme ala tutkiskelemaan oman sydämemme tilaa. Meidän on joka päivä tultava Jeesuksen ristin juurelle ja tunnustettava rikkomuksemme ja tehtävä niistä parannusta. Jeesus on syntimme sovittanut ja antaa ne katuvalle anteeksi.

Hilja Aaltonen on sanonut, että ”nykypäivän ihminenkin kaipaisi yksinkertaista, vanhanaikaista, körttiläistä, kyynelten keskeltä julistettua veren sanomaa: ’Jumalan Pojan veri puhdistaa kaikesta synnistä.’ Ei rääkätty ihminen, joka on nääntymässä taakkojensa alle, tule autetuksi, ellei saarnatuoleista kuulu tämä ristin sovintosaarna.”

Hän sanoi odottavansa, että herätys alkaisi hiljaisena ja jykevänä, Jumalan Sanan mukaisena – ei minään hurmosliikkeenä. ”Kaipaan sitä jykevyyttä, jota ennen oli. Kokouksissa oli sellainen henki, että niissä itkettiin ja oltiin hiljaa. Se oli syntisen itkua Jumalan tuulen alla.”

Hilja Aaltonen totesi jokunen vuosi sitten, että ”Pyhän Hengen pilvi on Suomen päällä, mutta jokin pidättää”.

Mikä se on, joka pidättää herätystä alkamasta? Mielestäni syy on siinä, että ihmiset – edes uskovat – eivät ole nähneet tarpeelliseksi tulla ristin juurelle. Ei Jumala voi siihen pakottaa ketään. Meillä on asiat liian hyvin, jotta meiltä riittäisi aikaa Jeesukselle. Jumala voi tosin panna alulle herätyksen, mutta silloin se tapahtunee jonkin ahdistuksen kautta.

Lue Hilja Aaltosen haastattelu vuodelta 2010.

Read Full Post »

Olen monesti miettinyt, miksi Mooseksen aikainen Israelin kansa oli niin epäuskoinen. Kansa oli saanut nähdä toinen toistaan suurempia ihmeitä, joita Jumala näytti faaraolle. Sitten kansa saapui Punaisen meren rannalle, mutta egyptiläiset takaa-ajajat olivat jo aivan kintereillä. Kansa alkoi napista ja sanoi Moosekselle, että ”parempi olisi ollut palvella egyptiläisiä kuin kuolla erämaahan”.

Kuten tiedämme, niin Jumala antoi jälleen tapahtua ihmeen: vesi jakaantui päästäen israelilaiset toiselle rannalle, mutta egyptiläiset hukkuivat. Tästähän on löytynyt arkeologisia todisteitakin, katso vaikkapa:

Ja Israel näki sen suuren teon, jonka Herra teki tuhotessaan egyptiläiset. Silloin kansa pelkäsi Herraa ja uskoi Herraan ja uskoi hänen palvelijaansa Moosesta. Silloin Mooses ja israelilaiset veisasivat Herralle tämän virren; he sanoivat näin: ”Minä veisaan Herralle, sillä hän on ylen korkea; hevoset ja miehet hän mereen syöksi…” (2. Moos. 14:31; 15:1)

David Wilkerson kirjoittaa artikkelissaan Oikea laulu – väärällä puolella!, että tuota laulua ei laulettu totisessa uskossa, koska he lauloivat sen voiton puolella – ei koettelemusten puolella.

Israelin kansa vaelsi erämaassa 40 vuotta, koska heillä ei ollut todellista uskoa ja luottamusta Jumalaan. Wilkerson sanoo, että ”Jumala sallii kriisitilanteiden seurata toistaan, kunnes lopulta opimme läksyn. Jos kieltäydymme oppimasta sitä, tulee aika, jolloin Hän luovuttaa meidät oman katkeruutemme ja napinamme valtaan.”

Jumala antaa meille koetuksia, koska Hän haluaa varustaa meidät kestämään elämän taisteluja. Vaellammeko omassa erämaassamme lopun ikämme, vai opimmeko luottamaan Häneen joka tilanteessa? Meidän on opittava luottamaan Jumalaan – ensin pienissä asioissa ja sitten suuremmissa.

Minua on suuresti puhutellut Wilkersonin toinen kirjoitus Ota Kristus avuksi kriisiisi. Siinä hän käy läpi Danielin kirjan tuttua kertomusta Baabelin pakkosiirtolaisuuden ajan juutalaisista miehistä Sadrakista, Meesakista ja Abednegosta. Kuningas Nebukadnessar uhkasi, että jos joku ei kumarra hänen jumaliaan, sellaiset heitetään tuliseen pätsiin. Nämä Jumalaa pelkäävät miehet eivät aikoneet kumartaa Nebukadnessarin pystyttämää patsasta, vaan sanoivat: ”Jos niin käy, voi meidän Jumalamme kyllä pelastaa meidät tulisesta pätsistä, ja hän pelastaa myös sinun kädestäsi, kuningas. Ja vaikka ei pelastaisikaan, niin tiedä se, kuningas, että me emme palvele sinun jumaliasi emmekä kumartaen rukoile kultaista kuvapatsasta, jonka sinä olet pystyttänyt.” (Dan. 3:17,18)

Heidän luja uskonsa luotti siihen, että Jumala tietää heidän tilanteensa ja voi pelastaa heidät kuninkaan käsistä. Ja vaikka ei pelastaisikaan pätsiltä, niin he eivät silti luovu Hänestä!

Wilkerson kirjoittaa: ”Juuri tämä avaa Kristukselle oven sinun hätääsi – täysi luottamus siihen, että Hän kykenee pelastamaan ja vapauttamaan meidät millaisesta kriisistä tahansa. Me luotamme siihen, että olemme Hänen käsissään, tapahtui mitä tahansa.”

Lue tuo Wilkersonin kirjoitus kokonaisuudessaan edellisestä linkistä. Artikkelissa puhutaan kolmesta alueesta, joihin meidän on sitouduttava saadaksemme Kristuksen avuksi kriisiimme:

  • sitoutumista puhtaaseen vaellukseen,
  • sitoutumista etsimään Jumalaa rukouksessa ja
  • sitoutumista luottamaan Jumalaan täydellisesti elämässä tai kuolemassa.

Mistä uskosta osattomat ympärillämme oppivat tuntemaan Jumalan? Siitäkö, että evankelioimme heitä joka käänteessä? Vai siitäkö, jos elämässämme on suurta menestystä? Luulenpa, että monia puhuttelee se, jos voimme todistaa omalla elämällämme, että kaikkien vaikeuksiemmekin keskellä kiinnitämme luottamuksemme täysin Jumalaan.

Silloin Nebukadnessar lausui ja sanoi: Kiitetty olkoon Sadrakin, Meesakin ja Abednegon Jumala, joka lähetti enkelinsä ja pelasti palvelijansa, jotka häneen turvasivat eivätkä totelleet kuninkaan käskyä, vaan antoivat ruumiinsa alttiiksi, ennemmin kuin palvelivat kumartaen rukoilivat muuta jumalaa kuin omaa Jumalaansa. (Dan. 3:28)

Read Full Post »

Lisäys 13.7.2015: Alla oleva teksti on kirjoitettu lähes neljä vuotta sitten. Kun luen sitä tänään, se on edelleen ajankohtainen – aivan kuin kuvausta tämänhetkisestä tilanteesta Kreikan talouskriisin keskellä! Yhä lähempänä on artikkelin lopussa mainittujen kahden samansisältöisen profetian/näyn toteutuminen.


 

Ei Herra Jumala tee mitään ilmoittamatta suunnitelmiaan palvelijoilleen, profeetoille (Aam. 3:7).

David Wilkerson sai Jumalalta vuonna 1973 näyn, joka käsitteli viittä traagista onnettomuutta. Se ei ollut uni, vaan ilmestyskirjamainen näky, joka toistui yö toisensa jälkeen. Silloin, vuonna 1973, ystävät varoittivat häntä julkaisemasta sitä. Kukapa olisi halunnut kuulla tuollaisesta sekasorrosta ja Jumalan tuomioista kaiken sen hyvän ja hyvinvoinnin keskellä, jossa silloin elettiin. Kaikesta huolimatta Wilkerson oli vakuuttunut, että näky oli Jumalasta, ja julkaisi sen kirjana, joka ilmestyi Suomessa nimellä Näky ja myöhemmin nimellä Näky nyt.

Kaikki se, mitä Näky-kirjassa kuvataan, on hurjaa vauhtia toteutumassa. Selvin Wilkersonin näyssään näkemä asia oli maailmanlaajuinen taloudellinen sekasorto. Hän näki talouden joutuvan sekasortoon ensin Euroopassa, sitten vaikutukset heijastuivat Japaniin, Yhdysvaltoihin, Kanadaan ja ennen pitkää kaikkialle maailmaan. Wilkerson näki niin laajamittaisen taloudellisen taantuman, että se vaikuttaa lähes jokaisen palkansaajan elintasoon. Niillä mailla, joilla on valtavat määrät länsimaista valuuttaa, tulevat kokemaan erittäin suuria vaikeuksia – erityisesti arabimaat.

Kuten tiedettyä, niin arabimaat saavat öljytulonsa dollareina. Samoin Kiinan talous on voimakkaasti dollarisidonnainen. Ainakin osa öljymaista on yrittänyt vaihtaa kaupankäyntivaluutaksi euron, mutta nykyisen eurokriisin valossa voi vain sanoa, että suo siellä, vetelä täällä.

Euron kriisi vain syvenee päivä päivältä. Esimerkiksi Kauppalehti kirjoitti eilen, että Saksa varautuu jo Kreikan kaatumiseen. Taloussanomat puolestaan uutisoi tänään Kuusi syytä, miksi Kreikka kaatuu konkurssiin.

Kreikan kaatumista voidaan odottaa hetkenä minä hyvänsä. Hätärahoituksen ehdoista on jouduttu tinkimään, kun Kreikka ei ole kyennyt toteuttamaan siltä vaadittuja vyönkiristyksiä. Tämä on johtamassa siihen, että lainahanat sulkeutuvat lopullisesti Kreikan kohdalta. Taloussanomat siteeraa Euroopan velkakirjamarkkinoiden suurpankkeihin kuuluvaa brittiläistä RBS:ää, jonka mukaan Kreikan hätärahoitus on katkolla neljän syyn takia:

  1. Kreikka ei ole pystynyt toteuttamaan niitä talousuudistuksia, joita siltä vaadittiin hätärahoituksen ehtona.
  2. Kreikka ei ole pystynyt saavuttamaan vaadittuja tavoitteita kansantalouden ja julkisen talouden tasapainottamiseksi.
  3. Hätärahoitusta antavat IMF ja euromaat eivät enää ole valmiita joustamaan ehdoistaan.
  4. Kreikan hallitus ei pysty saamaan kansan tukea menoleikkauksille.

Lisäsyinä nähdään, että kun  Euroopan talous näyttää vain entisestään taantuvan, ei Kreikkakaan saa talouteensa minkäänlaista kasvumahdollisuutta. Samaan aikaan Kreikan lainojen ennestäänkin huippukorkeat korot ovat nousseet lisää. Lisäksi Saksan perustuslakituomioistuin on asettanut tiukkoja ehtoja Saksan osallistumiselle muiden maiden kriisien rahoittamiseen.

Tuo viimeksi mainittu seikka vähintäänkin hidastaa euromaiden yhteisten joukkovelkakirjalainojen eli eurobondien käyttöönottoa. Se olisi merkinnyt ratkaisevaa askelta kohti liittovaltiokehitystä, joka yhteisen talouspolitiikan lisäksi toisi muassaan paljon muutakin yhteistä. Kristityn kannalta liittovaltio olisi erittäin huolestuttava asia, koska väistämättä jossain vaiheessa myös uskonnot pitäisi voida sovittaa samaan muottiin. Se jos mikä on antikristillistä ja sopii hyvin antikristuksen suunnitelmiin!

Mitä kaikkea Kreikan romahdus tuo tullessaan, sitä voi vain arvailla. On kuitenkin varmaa, että vaikutukset talouteen ovat haitallisia kaikkialla, myös Suomessa. Nordean asiantuntija arvioi, että pelkästään Kreikan uusimman tukipaketin kaatuminen johtaisi todella vaikeisiin aikoihin koko euroalueella. Välittömänä seurauksena olisi ainakin pankkien pääomittamisen tarve, eli niiden tukeminen – meidän veronmaksajien rahoilla, tottakai! Ilmeisesti monet yhtiöt ovat jo varautumassa huonoihin aikoihin, esimerkiksi Nordea ilmoitti mittavista irtisanomisista; se on vähentämässä Pohjoismaista jopa 2000 työpaikkaa.

Palatkaamme Wilkersonin Näky-kirjaan, jossa hän kirjoittaa:

Uskon, että näemme joidenkin amerikkalaisten suurimpien  ja tunnetuimpien yhtiöiden joutuvan vararikkoon. Luottolaitokset joutuvat suunnattomiin vaikeuksiin. On paljon ihmisiä, jotka eivät kykene maksamaan suuria maksusitoumuksia suurille luottolaitoksille; tämä aiheuttaa lähes kaaoksen… Autoteollisuus kärsii pahoja vahinkoja.

Mitä tapahtuikaan syksyllä 2008? Yhdysvalloissa asuntojen hinnat romahtivat, jolloin niiden arvo ei enää riittänytkään lainojen vakuudeksi. Tästä ja eräistä muista syistä johtuen rahoituslaitokset kärsivät jättitappioita, ja suuriakin pankkeja meni konkurssiin, kuten Lehman Brothers. Ja mitä tulee autoteollisuuteen, niin maailman suurin autonvalmistaja, yhdysvaltalainen General Motors, joutui hakeutumaan konkurssiin. Sen seurauksena Yhdysvaltain ja Kanadan valtioista tuli yhtiön suuromistajia pumpattuaan sen toimintojen pelastamiseen kymmeniä miljardeja dollareita. Yhdysvalloissa talouden elvyttämiseen laitettiin valtavasti varallisuutta, mutta talouden perusrakenteet eivät silti korjautuneet, koska rahoista meni paljon pörssi- yms. keinotteluun.

Wilkerson kirjoittaa: ”Maailman etevimmät taloustieteilijät eivät osaa selittää, mistä sekasorto johtuu, ja kansainväliset pelosta aiheutuvat kriisit kehittyvät edelleen.” Kuten tiedämme, markkinat perustuvat luottamukseen. Kun käy niin, että luottamus toisiin toimijoihin horjuu, tilalle tulee pelko ja epävarmuus. Epävarmuus johtaa huhuihin ja erilaisiin spekulaatioihin, joiden seurauksena sijoittajat alkavat vetää rahojaan pois kriisikohteista. Se taas voi johtaa nopeastikin kokonaisen valtion vararikkoon.

Wilkerson sanoo, että tulevasta lamasta saatetaan toipua kokonaan, mutta maailman talous tulee olemaan sekaisin aina antikristuksen aikaan saakka. Pelko ja epävarmuus ovat läsnä jatkuvasti.

Lopuksi vielä kaksi sanomaa, jotka tukevat Wilkersonin näkyä. Jokainen voi koetella nämä asiat Raamatun valossa. (Alla olevien tekstien lähde)

Bryan Huppertsin näky 3.11.1997 talouden kuolemasta:

Herra näytti minulle sairaalan vuoteella makaavan potilaan, jonka nimi oli Talous. Jalkopäässä oli hänen potilaskorttinsa, jossa erilaiset käyrät ja viivat menivät terävästi ylös- ja alaspäin.

Potilas eli keinotekoisen hengityksen avulla, josta hän oli täysin riippuvainen. Monet asiantuntijat olivat ympärillä tekemässä monia asioita pitääkseen potilaan hengissä. Juuri silloin ylilääkäri astui sisään, katsoi potilasta ja julisti: ”Tämä potilas on kuollut. Antaa sen mikä on kuollut, kuolla.” Ylilääkäri katkaisi oman sormensa liikkeellä kytkimestä  elintoimintoja ylläpitävät toiminnot.

Talous oli oksentamaisillaan, haukkoi henkeään ja kuoli hirveän kuoleman.

Thomas Gibsonin sanoma 16.3.2002:

Nämä päivät ovat yltäkylläisyyden päiviä. Tulossa ovat päivät, jolloin runsasta yltäkylläisyyttä ei enää ole. Suuri taloudellinen romahdus, johon monetkaan eivät usko, on ovella.

Kun romahdus on täysin tullut, monet kieltävät sen vieläkin sanoen, että talous palaa kyllä normaaliksi, me rakennamme kaiken uudestaan. Mutta joka kerta kun taloutta yritetään elvyttää, se tulee epäonnistumaan, sillä minun käteni on talouden päällä.

Rakkaus rahaan on noussut minun eteeni, ja minä tulen tuhoamaan rahanhimon.

Read Full Post »

Evankelista Kalevi Lehtinen on siirtynyt ajasta ikuisuuteen 17.7.2011. Hänen piti tulla tänne Savonlinnaan kuukauden päästä elokuun puolivälissä Uusi elämä voittaa -evankelioimistapahtuman puhujaksi. Sainkin tiedon Kalevin poismenosta tapahtumamme koordinaattorilta.

Olen aina suuresti arvostanut Kalevi Lehtisen konstailematonta evankeliumin julistamista. Jeesus oli hänen julistuksensa keskipisteenä.

Kalevi Lehtinen oli evankelista, joka rohkaisi tietoisen uskonratkaisun tekemiseen. Puheensa lopuksi hän osasi oikealla tavalla kutsua etsivät ihmiset eteen ja antamaan elämänsä Jeesukselle. Hän teki sen hellästi ja ilman painostusta.

Ev.lut. kirkonkin piirissä Kalevia arvostettiin, mutta kaikki eivät hyväksyneet hänen uskonratkaisuun kehottavaa julistustaan. Se on sääli, sillä juuri evankelistoja tarvittaisiin enemmän. Opettajia kyllä löytyy, mutta ei tarpeeksi niitä, jotka johtavat kaipaavia sieluja taivastielle.

Lämmöllä muistan Mara-setääni, joka rippileiriltä tultuani ensimmäisinä sanoinaan kysyi: ”No tulitkos siellä uskoon?” Olin siellä tehnyt uskonratkaisun, ja ei siinä auttanut muu kuin perheen kuullen tunnustaa, että ”Kyllä”. Muutama viikko sitten tämän sedälle kerroin ja totesin, että jos et olisi sitä kysymystä tehnyt, niin olisinkohan silloin lähtenyt uskontielle? Sanoohan Raamattu: ”Sillä jos sinä tunnustat suullasi Jeesuksen Herraksi ja uskot sydämessäsi, että Jumala on hänet kuolleista herättänyt, niin sinä pelastut; sillä sydämen uskolla tullaan vanhurskaaksi ja suun tunnustuksella pelastutaan” (Room. 10:9, 10). Kun ihminen tekee ensin tietoisen uskonratkaisun, hän tarvitsee sitten vielä tilaisuuden tunnustaa se muiden kuullen. Vapaissa suunnissa onkin erinomaisen hieno käytäntö, jossa seurakunnan kokouksissa on uskoon tulleiden todistuspuheenvuoroja.

Kalevi-veljemme sai kutsun taivaankotiin. Tässä ajassa tarvitaan edelleenkin hänen kaltaisiaan evankelistoja. Emme kenties tavoita niin suuria määriä ihmisiä kuin hän, mutta ottaisiko silti joku meistä kutsun vastaan? Kutsun lähteä viemään evankeliumia sitä kaipaaville. Kun vastaat myöntävästi, Jumala kyllä auttaa siinä tehtävässä eteenpäin!

Read Full Post »

”Ei jokainen, joka sanoo minulle: ’Herra, Herra’, pääse taivasten valtakuntaan. Sinne pääsee se, joka tekee taivaallisen Isäni tahdon. Monet sanovat minulle sinä päivänä: ’Herra, Herra! Sinun nimessäsihän me profetoimme, sinun nimessäsi me karkotimme pahoja henkiä ja sinun nimessäsi teimme monia voimatekoja.’ Mutta silloin he saavat minulta vastauksen: ’En tunne teitä. Menkää pois minun luotani, vääryydentekijät!'” (Matt. 7:21-23)

Miten nuo edellä mainitut Jeesuksen sanat voivat olla mahdollisia? Siihen löytyy vastaus Raamatusta Paavalin avaamana: ”Pyhä Henki sanoo selvästi, että viimeisinä aikoina jotkut luopuvat uskosta ja alkavat seurata eksyttäviä henkiä ja pahojen henkien opetuksia” (1. Tim. 4:1).

Hengellisessä kentässä on kaksi äärilaitaa: yhtäällä uskosta luopunut kirkkolaitos ja toisaalla uuskarismaattisuus. Liberaalia kristillisyyttä, joka Suomen ev.lut. kirkossakin valitettavasti saa jalansijaa, voidaan pitää antikristillisenä, mutta niin myös uus- eli äärikarismaattisuutta. Tarkennettakoon, että perinteiset helluntai- ja vapaakirkot eivät kuulu uuskarismaattisuuden piiriin. En määrittele käsitettä tässä tarkemmin, koska uuskarismaattisuudesta löytyy muualta netistä runsaasti tietoa.

Mielestäni uuskarismaattisuus on erityisesti vaarallista sen takia, että siinä on jo nyt aineksia Raamatussa mainitulle väkevälle eksytykselle, joka voi pettää jopa valitutkin (Matt. 24:24). Tämä on niin tärkeä asia, että kun opetuslapset kyselivät Jeesukselta merkkiä lopunajoista ja Jeesuksen takaisintulosta, Hän aivan ensimmäisinä sanoinaan varoitti: Katsokaa, ettei kukaan teitä eksytä” (Matt:24:4).

Amerikkalaisperäisissä uuskarismaattisissa seurakunnissa on yleistä ihmeisiin ja merkkeihin keskittyminen. Sanan julistaminen on vähemmällä sijalla, ja jos sitä on, niin Raamatusta vain yritetään etsiä todisteluja näille kaikille oudoille ilmiöille ja kummallisille opin painotuksille. Jeesuksestakin puhutaan, mutta se on vain pakollista tilkettä luotettavan vaikutelman aikaansaamiseksi – ei kristinuskon ydinsanomaa ristillä syntiemme puolesta kuolleesta ja ylösnousseesta Jeesuksesta.

Eikä kyse ole pelkästään amerikkalaisesta hapatuksesta, vaan samaa eksytystä suositaan monissa suomalaisissakin seurakunnissa. Seurakuntalaiset ovat olleet oikeutetusti ihmeissään, kun paimenet menevät kritiikittä mukaan kaikkeen uuteen tutkimatta taustoja ja tuovat eräitä vähintäänkin arveluttavia julistajia tänne puhumaan.

Ihmettelet ehkä, miksi näen niin paljon vaivaa tästä kaikesta kertomiseen. Itselleni nämä asiat avautuivat vasta muutama vuosi sitten. Sitä ennen olin naureskellut niille henkilöille – ja jopa loukkaantunut heihin –, jotka varoittivat karismaattisuuden uudesta aallosta. Olinhan itsekin ollut mukana sellaisessa. Sitten silmäni avattiin näkemään jotain; huomasin, että uuskarismaattisuuden takana vaikuttaa sellainen henkivalta, joka todella eksyttää uskovia. Koen, että minun tehtäväni on varoittaa näistä ilmiöistä, koska moni luulee niitä Pyhän Hengen työksi. ”Eikä ihme; sillä itse saatana tekeytyy valkeuden enkeliksi” (2. Kor. 11:14). Jumala toimii tänäkin päivänä myös armolahjojen kautta, mutta nyt eletään aikaa, jossa on aivan välttämätöntä koetella henget, kuten Raamattu kehottaa: ”Rakkaani, älkää jokaista henkeä uskoko, vaan koetelkaa henget, ovatko ne Jumalasta; sillä monta väärää profeettaa on lähtenyt maailmaan” (1. Joh. 4:1). Mitä henkien koetteleminen oikein on? Se selviää, kun jatkamme seuraaviin jakeisiin: ”Tästä te tunnette Jumalan Hengen: jokainen henki, joka tunnustaa Jeesuksen Kristukseksi, lihaan tulleeksi, on Jumalasta; ja yksikään henki, joka ei tunnusta Jeesusta, ei ole Jumalasta; se on antikristuksen henki, jonka olette kuulleet olevan tulossa, ja se on jo nyt maailmassa” (1. Joh. 4:2, 3).

Henkien koetteleminen on sitä, että missä tahansa tilanteessa voimme hiljaa kysyä siinä hetkessä vaikuttavalta hengeltä: ”Tunnustatko sinä Jeesuksen Kristuksen lihaan tulleeksi Jumalan Pojaksi?” Pyhä Henki ei siitä pahastu – pikemminkin ilahtuu, kun Jeesusta korotetaan –, mutta saatana pelkää ja vapisee, kun on puhe Jeesuksesta, syntiemme sovittajasta. Henget kannattaa koetella aina. Tiedän tapauksen, jossa kokenut uskova henkilö oli tilaisuudessa, jossa opetuksessa ei ollut mitään väärää. Silti hän koki erittäin voimakkaasti hengessään, että tilanteessa ei vaikuttanut Pyhä Henki. En voi kertoa yksityiskohtia tarkemmin, mutta tiedän hänen kokemuksensa olleen oikean. Saatana voi todella tekeytyä valkeuden enkeliksi; se voi aluksi herättää luottamuksemme jopa oikealla opetuksella, mutta alkaa pikkuhiljaa syöttää mukaan myrkkyä. Siksi on tärkeää, että koettelemme henget, kuten Raamattu kehottaa. Joku voi ajatella, että tällainen vain kylvää epäluulon siemeniä ja hajottaa uskovien yhteyden. Päinvastoin! Henkien koettelemisen pitäisi olla oleellinen osa raamatullisen seurakunnan elämää. Se pitää kristuksen ruumiin toimintakunnossa, eikä päästä saatanaa sitä hajottamaan. Lue perusteellisempi kirjoitus, mitä henkien koetteleminen käytännössä tarkoittaa.

Joskus toiminnassa voi olla kyse ihmisen sielullisuudesta, mutta on huolestuttavan paljon sellaista touhua kristillisen nimikkeen alla, jossa vaikuttaa itse saatana. Pahimmillaan kyse on samoista ilmiöistä, joita esiintyy okkultismissa, new agessa ja joogassa. Monet saattavat pitää aivan normaaleina ja raamatullisina sellaisia ilmiöitä seurakunnan kokouksissa kuin hillitön vapina, kehon voimakas ravistelu, pakkoliikkeet, eläinäänet, sähkövirran kaltaiset tuntemukset, raajoja ei pysty liikuttamaan vaikka haluaisi, juopumistilat, taivaskokemukset, enkelivierailut, suora ilmoitus taivaasta ohi Raamatun kirjoitusten jne. Harva tietää, että täsmälleen samanlaisia ilmiöitä esiintyy tietyntyyppisissä joogaharjoituksissa, kun kundaliini herää. Kundaliini on käärmevoima, jonka sanotaan olevan selkärangan ympärille kiertyneenä. Lue seuraava dokumentti, jossa kuvataan Herätetyn Kundaliinin tuntomerkkejä. Toki moni on kohdannut Jumalan lähettämiä enkeleitä, samoin voi olla ihan oikeita taivasvierailujakin, mutta olen lukenut monia kuvauksia sellaisista vastaavista kokemuksista, jotka eivät voi olla peräisin Jumalasta. Ja mikä pahinta, näiden kuvausten kertojia pidetään hengellisinä julistajina!

Katso seuraavat videot ja mieti, voivatko näkemäsi ilmiöt olla Pyhästä Hengestä:

Edellä kuvatuista asioista voit lukea tarkemmin tämän blogin artikkelista Toronton siunaus, Todd Bentley ja Lakelandin parantumisherätys.

Järkyttävää on, että tätä tulta, voitelua, jaetaan Jeesuksen nimessä. Tämä voitelu siirtyy ihmiseltä toiselle käsien kosketuksen kautta. Eivät kaikki tilanteet tietenkään automaattisesti ole vääriä, joissa Jeesuksen nimessä laitetaan kädet toisen henkilön päälle; nyt vain meiltä uskovilta vaaditaan herkkyyttä hengessä erottaa oikea ja väärä.

Jotkut jopa sanovat: ”Pyhän Hengen työtä ei saa vastustaa”, eikä kritiikkiä sallita. Raamattu kehottaa kuitenkin koettelemaan henget, kuten aiemmin jo todettiin. Olenpa törmännyt sellaiseenkin, että joku sanoo aivan selkeästi vääristä hengistä lähtöisin olevasta toiminnasta näin: ”Olen tutkinut asiaa henkien erottamisen armolahjallani – tämä on Pyhästä Hengestä.” Meillä voi olla armolahjoja, mutta jos emme ole hengellisesti raittiita, sielunvihollinen pääsee sotkemaan lahjojemme käyttöä!

Lue myös Tapani Suonnon hyvä kirjoitus Karismaattisuuden harharetket. Suonto on Raamatun sanaan pitäytyvä raitishenkinen julistaja. Kirjoituksessaan hän ottaa hyvin kantaa muun muassa siihen, miten nykyajassa kokemukset ovat niin tärkeitä. Hän kirjoittaa: ”Perkeleen yksi yleisimpiä tapoja johtaa ihmisiä harhaan on tuottaa samanlaisia kokemuksia kuin Pyhä Henki vaikuttaa.” Samoin hän kritisoi tapaa, jossa Raamatusta otetaan yksittäisiä jakeita oman näkemyksen tueksi unohtaen kokonaisuus. Suonto varoittaa myös profeettoihin takertumisesta; ihmiset ovat riippuvaisempia julistajista ja profeetoista kuin Jumalan sanasta. Profetoimista älkäämme halveksuko, mutta jos elämämme perustuu profetioille, olemme helposti harhapoluilla. Yksi harhapoluista on Suonnon mukaan myös vääränlainen sota henkivaltoja vastaan. Suonto kirjoittaa:

Perkele on kyllä olemassa. Sitä tulee myös vastustaa, mutta olennaista on, miten se tapahtuu. Jeesus ei sanonut, että menkää kaikkeen maailmaan ja sitokaa kaikki henkivallat. Hän sanoi: ”Menkää kaikkeen maailmaan ja saarnatkaa evankeliumia kaikille luoduille.” Perkele on jo voitettu Golgatalla. Sen pää on murskattu. Kun me korotamme Kristuksen voittoa ja ylistämme Jeesusta, perkele pakenee. Raitista sodankäyntiä on julistaa Kristuksen voittoa ja ylistää Jumalaa.

Voiko tuon enää selkeämmin sanoa? Voittomme saatanasta on siinä, kun korotamme Jeesusta!

Lue lisäksi David Wilkersonin vuonna 1999 pitämästä puheesta tehty kirjoitus Seurakuntakokouksen häpäisy. Siinä Wilkerson suorin sanoin tuomitsee aiemmin kuvatut ilmiöt. Hän sanoo, että jos et huomaa näitä vääriä profeettoja, olet sokea. ”Olet hengellisesti sokea. Sinulla on kova sydän. Tiedätkö mitä ’kova sydän’ on hepreaksi? Se tarkoittaa sydäntä, jonka ympärillä on kova kilpi ja näin puhdas evankeliumi ei pääse läpi. Mielet on niin kyllästetty tällä tasapainottomalla evankeliumilla, että et voi saavuttaa monia heistä. Heille ei voi saarnata totuutta, heille ei voi näyttää Sanasta muuta koska heidän sydämensä on kilven ympäröimä – kovasydämiset!” Wilkerson jatkaa: ”Tuhannet ihmiset menevät suuriin parantamiskokouksiin ja ristiretkiin ja he näkevät asioita, jotka luullaan Pyhän Hengen toiminnaksi. Ylistäessään ja palvoessaan he eivät tiedä, että julistaja pilkkaa ja häpäisee Pyhää Henkeä. He eivät tajua sitä.” ”Minun vastuullani on varoittaa ja kertoa, että kaikki tuo on häväistystä ja Raamatun mukaan meidän tulisi surra sitä.”

Edellä olevat lyhyet katkelmat ovat Wilkersonin kommentteja silloin vallinneeseen Toronton nauruherätykseen. Aivan sama henki jatkaa toimintaansa vieläkin eri nimisinä herätyksinä. Yksi niistä oli keväällä 2008 alkanut Lakelandin parantumisherätys. Valitettavasti Suomeenkin kutsutaan jatkuvasti puhujia tämän ”herätyksen” piiristä. Joitakin vääriksi profeetoiksi tunnistettuja henkilöitä löytyy edellisestä linkistä, mutta lista ei todellakaan ole kuin jäävuoren huippu.

Jokaisen kristityn lukemistoon pitäisi kuulua Jouko Niemisen kirja Olin ”voitelussa”. Olen aivan hämmästynyt, miten omat havaintoni uuskarismaattisuudesta pitävät yhtä kirjan kirjoittajan havaintojen ja kokemusten kanssa.

Nieminen kertoo, että hän oli aktiivisesti mukana uuskarismaattisessa liikkeessä. Eräässä kokouksessa hän paransi sairaan – mutta koki tehneensä sen voimalla, jonka lähde ei ollut Jumalassa. Hänen kokemuksensa mukaan raja näihin ”sielun piileviin voimiin” on äärimmäisen ohut ja näkymätön. Sielunvihollisen avulla sen voi ylittää huomaamattaan ja jäädä valheeseen tajuamatta enää totuuden ja valheen välistä rajaa. Lopulta Jumala armossaan pani hänet uudelle valinnan paikalle, joka johti vuosia kestäneeseen kovaan luopumisen kouluun entisestä elämästä.

Mistä tässä kaikessa on kysymys? Ei mistään muusta kuin siitä, että Jumala on luvannut lähettää eksytyksen; Hän haluaa seuloa erilleen ne, jotka uskovat ja luottavat vain ja ainoastaan ristillä kuolleeseen ja ylösnousseeseen Jeesukseen: ”Siksi Jumala lähettää rajun eksytyksen, jotta he uskoisivat valheeseen, ja niin saavat tuomionsa kaikki ne, jotka eivät ole uskoneet totuuteen vaan ovat valinneet vääryyden” (2. Tess. 2:11, 12). Vanha käännös puhuu väkevästä eksytyksestä. Huomaa, että se on Jumalan sallima ja lähettämä – siksi sen vaikutus on niin voimakas.

Nyt on aika herätä, ettei meille käy kuin niille henkilöille, jotka kuvittelivat toimivansa Jeesuksen nimessä:

”Monet sanovat minulle sinä päivänä: ’Herra, Herra! Sinun nimessäsihän me profetoimme, sinun nimessäsi me karkotimme pahoja henkiä ja sinun nimessäsi teimme monia voimatekoja.’ Mutta silloin he saavat minulta vastauksen: ’En tunne teitä. Menkää pois minun luotani, vääryydentekijät!'” (Matt.7:22, 23)

Seuraavat artikkelini liittyvät samaan aiheeseen:

Lisäys 10.11.2012:

Edellä on käsitelty eksytystä uuskarismaattisuuden näkökulmasta. Aivan yhtä suuri eksytys on hiipimässä mystiikan muodossa, joka saa maallistuneessa luterilaisuudessa yhä enemmän suosiota. Lue siihen liittyvät artikkelini:

Read Full Post »

Muutama päivä sitten luin uutisen: ”David Wilkerson on kuollut auto-onnettomuudessa”. Hän oli kuollessaan 79 vuoden ikäinen. Uutinen oli minulle pienoinen järkytys, olenhan seurannut hänen toimintaansa jo vuosikymmenten ajan.

Ensimmäiset muistikuvani Wilkersoniin liittyvät 70-luvulle. Savonlinnassa esitettiin David Wilkersonin kirjan pohjalta tehtyä elokuvaa ”Risti ja linkkuveitsi”. Olin kirjan jo lukenut, ja nyt mieli paloi katsomaan elokuvaa. Sen näytännön oli muistaakseni seurakunta järjestänyt elokuvateatteri Killassa. Niinpä sitten suuntasimme sinne yhdessä serkkupojan kanssa. Väkeä oli sen verran paljon, että salin puolelle emme pääseet, joten eteisen puolelta yritimme muitten päitten yli jotain nähdä. Suurin jännitys taisi olla siinä, että olimme vuoden pari alle sallitun ikärajan.

Katsoin tuon elokuvan kotona uudelleen muutama kuukausi sitten. Täytyy hattua nostaa Wilkersonille, että oli Jumalan antamalle työnäylle uskollinen alkaessaan tehdä jengityötä. Sen seurauksena lukuisa määrä nuoria on päässyt irti alamaailmasta ja on antanut elämänsä Jeesukselle.

Wilkerson muistetaan monista muistakin kirjoistaan, joista kenties tunnetuin on ”Näky” ja sen uudistettu painos ”Näky nyt”. Ihmeellisellä tavalla Wilkerson näki vuonna 1974 sellaisia asioita, jotka ovat toteutuneet tuon ajankohdan jälkeen, muun muassa moraaliarvojen murentumisen ja homoseksuaalisuuden nousun. Kirjat ovat hyvin ajankohtaisia vieläkin.

Wilkerson on varoittanut moneen kertaan talouden tulevasta romahduksesta Jumalan tuomiona. Hän on saanut siitä ilmestyksen. Kirjassaan Taloudellisen tuhon jyrkänteellä – viimeinen varoitus vuodelta 1998 (ensimmäisen painoksen nimi oli Jumalan varoitus) hän uskoo globaalin talouskaaoksen johtavan pedonmerkkijärjestelmään siirtymiseen. Wilkerson kirjoittaa ”Näky”-kirjassaan: ”Oikeastaan en näe tulevan mitään varsinaista lamakautta, vaan niin laajamittaisen taloudellisen taantuman, että se vaikuttaa lähes jokaisen palkansaajan elämäntyyliin niin Amerikassa kuin muuallakin maailmassa”.

Yhdysvaltalaisille Wilkerson on profetoinut seuraavasti:

  1. Jossakin maapallolla yksi valtio menee konkurssiin seurauksena Amerikassa alkaneesta katastrofikurssista. Kun uutinen tästä julkistetaan, amerikkalaisilla on tasan kaksi viikkoa aikaa nostaa rahansa pankeista.
  2. Amerikka selviää kriisistä, Jumala sallii uuden alkamisen mahdollisuuden. Mutta …
  3. Elämä Amerikan mantereella ei koskaan, ei milloinkaan enää palaa entiseksi. Materialismin ja hyvinvoinnin aika on peruuttamattomasti ohitse. Vain Jumalaan ankkuroituneet löytävät toivoa.
  4. Nyt, ennen mainittua yhden valtion konkurssia, Jumala ilmoittaa: Järjestäkää elämänne arvot! Luopukaa materialistisista epäjumalistanne. Etsikää pyhyydessä Jumalan kasvoja!
  5. Jumala on valmis olemaan tulimuuri niitten omiensa ympärillä, jotka elävät liitossa Hänen kanssansa. Ahdingossa Jumala on ilmaiseva kirkkautensa vertaansa vailla olevalla voimalla. Odotettavissa on herätyksen aika: seurakunnan luku kootaan täydeksi ja Herra Jeesus tulee.

Nyt eletään aikaa, jolloin katse tulee suunnata iankaikkisiin – ei tämän maailman mammonaan.

Ennen kaikkea olen oppinut pitämään David Wilkersonia sellaisena Jumalan miehenä, joka opettaa raittiisti ja Raamatun sanan mukaisesti. Hän ei puhu ihmisen korvasyyhyn mukaan, vaan sitä, mitä Pyhä Henki käskee puhumaan ihmisille. Keskeisenä hänen opetuksissaan on ollut aina saarna synnistä ja sen tuomasta tuomiosta, mutta samalla myös sanoma Jumalan armosta katuvia kohtaan. Samoin Wilkerson on koettanut pitää Herran huoneen puhtaana varoittamalla hyvinkin jyrkästi kaikesta siitä epäraittiista toiminnasta, jota etenkin USA:n seurakunnissa on.

Kun kuulin David Wilkersonin menehtyneen, mieleeni nousi ajatus: ottiko Jumala pois tämän ajan tunnetuimman varoittajansa, joka profeetta Jeremian lailla on koettanut varoittaa Jumalan tuomioista syntiselle ihmiskunnalle? Ja miksi otti pois – onko Jumalan mitta jo täynnä? Uskon, että vartiomies otettiin pois näkemästä sitä, mikä pian on tulossa.

Wilkerson on nyt siellä, missä on hyvä olla – taivaassa. Hänen lukuisat kirjoituksensa täällä maan päällä jatkavat vielä onneksi elämäänsä. Suosittelen viivähtämään hetken esimerkiksi seuraavien tekstien parissa. Jos elät juuri nyt suurissa vaikeuksissa ja kamppailuissa, löydät noista teksteistä tukea elämääsi. Jumala tahtoo David Wilkersonin kirjoitusten kautta antaa sinulle lohdutuksen ja toivon sanan: ”Minä en hylkää sinua koettelemustesi keskellä.”

Read Full Post »

« Newer Posts - Older Posts »