Feeds:
Artikkelit
Kommentit

Archive for the ‘Äärikarismaattisuus’ Category

Reinhard Bonnke: A New Apostolic Reformation Apostle?
By CHURCHWATCHER 27.1.2017, suom. SK

Niillä evankelisilla, jotka harjoittavat erottamista, voi olla vaikeuksia ymmärtää Reinhard Bonnke’n palvelutyötä. Häntä kuvataan evankelistana, jonka ainoa tarkoitus on saarnata Jeesusta Kristusta ja Häntä ristiinnaulittuna samalla kun toiset, jotka harjoittavat samaa erottamista, kyselevät, miksi hän puhuu Hillsongissa, C3:ssa tai TBN:llä.

On tärkeää huomioida, että näillä kolmella organisaatiolla on yksi yhteinen asia: Ne kaikki ovat osa Uuden Apostolisen Uskonpuhdistuksen (New Apostolic Reformation = NAR) kulttia. NAR-kultti saarnaa väärää Jeesusta, väärää evankeliumia ja New Age’in metafyysisiä opetuksia ja strategioita yrittäessään tuoda taivasta maan päälle.

Ja siksi kysymmekin: Onko Reinhard Bonnke todella veli Kristuksessa? Hän puhuu näissä organisaatioissa, koska ei vain kuulu NAR:iin, vaan on yksi heidän apostoleistaan. Vaikka monet pitävät häntä evankelistana, niin Bonnke uskoo NAR:in viisitahoisen palvelutyön (Five-Fold Ministry) harhaoppiin ja suosittelee sitä. Tämä harhaoppi lyhyesti: se uskoo, että on olemassa nykyajan apostoleja. Vaikka hänet tunnustetaan evankelistaksi, niin se, mikä erottaa hänet oikeaoppisesta kristitystä evankelistasta ja asettaa hänet NAR-evankelistojen leiriin, ovat hänen NAR-”voimaevankeliumin” ristiretkensä. Toisin sanoen hän on harhaoppisen ”Voimaevankelioimisen” koulukunnan luoneiden NAR-apostolien John Wimber ja Peter Wagner opetuslapsi.

Hänen palvelutyönsä pitäisi kyseenalaistaa. Jos olet joskus ollut C3 Presence -konferenssissa, tai Hillsong-konferenssissa, niin yleisöille näytetään valtava joukko afrikkalaisia tulvimassa valtavalle aukiolle nähdäkseen evankelista Reinhard Bonnke’n saarnaavan. Se, mitä EI kerrota, on, että nämä haavoittuvat ihmiset on houkuteltu näihin tapahtumiin lupaamalla heille parantumisia ja taloudellisia läpimurtoja. Sinulle näytetään todistuksia vain ihmisiltä, jotka edistävät Bonnke’n asiaa (eivätkä Jeesuksen). Niinpä on luonnollista, että hänen asemansa evankelistana on apostoliuden varassa. Juuri näin NAR-evankelistat etenevät NAR-apostoleiksi. Juuri näin kävi Carlos Annacondia’lle, Steve Hill’ille (Argentiinan herätyksissä) ja Michael Brown’ille (Pensacola’ssa).

Katsotaanpa sitten, kuka pitää Bonnke’a apostolina:

Ensinnäkin Reinhard Bonnke’a pitävät nykyajan ”apostolina” ihmiset, jotka ovat ”pelastuneet” hänen ”palvelutyössään”:

”Se perustuu vanhemmilleni ja minulle tärkeään tarinaan, nimittäin että synnyin pian sen jälkeen, kun vanhempani olivat ”uudestisyntyneet” – eli vastaanottaneet Kristuksen lunastuksen lahjan omakseen – ihme kyllä saksalaisen apostoli Reinhard Bonnke’n järjestämässä telttakokouksessa. He antoivat minulle tuon nimen sekä elämää muuttavan ratkaisunsa juhlistamisena, että rukouksena minun elämäni puolesta, että minun pitäisi myös vastaanottaa tämä lunastus ja kenties jopa auttaa viemään sitä toisillekin.” (Source: By SMW, What’s In A Name?, Mixed Up Blog, Published 01/11/2013. Accessed 26/01/2017.)

Toiseksi uskonnolliset oppilaitokset pitävät Reinhard Bonnkea ”nykypäivän apostolina”. Ministry International Inc., joka edistää NAR-oppeja, -apostoleja ja -johtajia, sanoo näin Reinhard Bonnke’sta:

”Otsikko – Maailman evankelioiminen
Nykyajan apostoli Reinhard Bonnke (George Cantyn kanssa) opettaa evankelioinnin ydintä, evankelioinnin voimaa, evankelioinnin tulta ja kuinka evankelioidaan.” (Source: CORRESPONDENCE COURSE REQUIREMENTS, Ministry International Institute, Accessed 27/01/2017.)

Reinhard Bonnke sanoo näin apostoleista:

Kun apostoleja etsitään, ei ole pulaa hakijoista. Se on jalo titteli. Mutta kuinka moni haluaisi olla apostoli tietäessään, mitä heidän todella oli tehtävä? ”Apostoli” ei ollut kunniatitteli, jotta heistä tuli kuuluisia. Se kuvaili, mitä heidän pitäisi tehdä (mennä) ja mitä heidän pitäisi olla (ensisijaisia vainon kohteita, ei arvostuksen). Luemme: Sillä minusta näyttää, että Jumala on asettanut meidät apostolit vihoviimeisiksi, ikäänkuin kuolemaan tuomituiksi” (1. Kor. 4:9). Apostolit eivät olleet jumalallisesti nimitettyjä seurakuntapomoja. He jättivät seurakunnan johtamisen toisille. Apt. 15. luvussa mies, joka teki sitä, Jaakob, ei ollut apostoli. Apostoli Jaakob oli jo kärsinyt marttyyrikuoleman (Apt. 12). Emme löydä mainintoja määräyksiä antavista apostoleista. Heidän erityinen kunniansa oli, että ”heidät katsottiin arvollisiksi kärsimään häpeää hänen nimensä tähden” ja he iloitsivat (Apt. 5:41). Kärsiminen Kristuksen pioneereina oli ainoa korkea asema, jota he nauttivat. Seuratkaamme Karitsaa, minne ikinä Hän menee (Ilm. 14:4). (Source: Evangelist Reinhard Bonnke – Official Page, FaceBook, Published 01/11/2016. Accessed 25/01/2017.)

Bonnke ei ainoastaan usko NAR-harhaoppiin nykyajan apostoleista, vaan yllä olevassa lainauksessa hän antaa ymmärtää olevansa nykyajan apostoli. Ja se selittää, miksi hän ei pelkää olla yhteydessä NAR-apostolien kanssa sellaisissa harhaoppisissa organisaatioissa kuin Hillsong, C3, TBN ja NAR Asian Conferences – koska hän on apostoli NAR-verkostossa. Jos et usko, että hän on osa NAR:ia ja yksi heidän apostoleistaan, niin verkkosivusto Elijah List mainosti väärä profeetta Tamara Lowe’a ja hänen Kingdom-intensiivikurssiaan, jolla puhuvat seuraavat NAR-apostolit:

Lue myös Etiopiassa lähetystyössä olleen Kimmo Malisen kirjoitus Voimaevankeliointi. Artikkelissa kuvataan hyvin, mitä äärikarismaattinen voimaevankeliointi on, ja minkälaista vahinkoa se on tuottanut Afrikassa muun muassa Reinhard Bonnken toiminnan kautta. Voimaevankelioinnin suurina niminä mainitaan Bonnken lisäksi muun muassa John Wimber, Benny Hinn, Michael Howard ja David Herzog.

Lisäys 11.7.2019

Reinhard Bonnken työtä jatkaa Daniel Kolenda, joka oli hiljattain puhujana Keuruun Ison Kirjan juhannuskonferenssissa. Eräs helluntaiveli kuunteli Kolendan kaikki kolme puhetta ja yritti löytää niistä aidon evankeliumin siinä onnistumatta. Kolendan puheissa villakoiran ytimenä kuulemma oli, että kun otat vastaan tämän väärän tulen ja villihenkisen väärän voitelun, niin koko Suomi pelastuu. Tälle veljelle tuli mieleen englantilaisen saarnamiehen tri. Martyn Lloyd-Jonesin sanat:

”Minkä tahansa opetuksen mies sinulle ehkä tarjoaa, jos Kristus Golgatan ristillä ei ole sen keskiö ja ydin, niin minä väitän, että hän on väärä profeetta ja väärä opettaja. Eikä kukaan voi antaa toivoa yksilöihmiselle eikä maailmalle, ellei ole täydellisesti keskittynyt tuohon sovitukseen. Hän on väärä profeetta ja opettaja.”

Tässä lyhyt näyte Kolendasta tulta jakamassa kyseisessä konferenssissa.

Laitan tähän vielä linkit kolmeen artikkeliin, joista käy ilmi Bonnken epäterve toiminta, jos se vielä jollekin on jäänyt epäselväksi:

Read Full Post »

Videon aiheeseen liittyen lue Joni Matilaisen erinomainen kirjoitus Katsokaa, ettei kukaan teitä eksytä.

Read Full Post »

Taustaa alla olevalle Lighthouse Trailsin artikkelille voit lukea seuraavista Seurakuntalainen.fi-sivuston uutisista:

Willow Creekin GLS-konferensseja (The Global Leadersip Summit) on Suomessakin pidetty jo yli 10 vuotta. Konferenssien ”isän” Bill Hybelsin ahdisteluskandaalin vuoksi Yhdysvalloissa yli sata kirkkoa ja järjestöä on perunut tilaisuuksien järjestämisen tiloissaan. Suomessa konferenssit kuitenkin järjestetään.

Monet kehuvat GLS-konferenssien antia. Seuraava artikkeli valotta Willow Greek -yhteisön opetusta ja hengellistä taustaa – onko GLS puhdas niistä vaikutteista?

GLS Suomen sivut: http://glssuomi.fi


 

Willow Creek Has A Lot More to Repent of Than Sexual Abuse Cover-Ups
Willow Creek’illä on paljon muutakin katumista kuin seksuaalisen hyväksikäytön salaamiset
11.8.2018 by Lighthouse Trails Editors, suom SK

Willow Creek Global Leadership Summit 2018

Elokuun 8. päivänä 2018 Christianity Today -lehden artikkeli otsikolla Willow Creek’in vanhimmat ja pastori Heather Larson eroavat Bill Hybels’in takia” kertoo tapahtumista, jotka johtivat Willow Creek’in perustaja Bill Hybels’in eroon megaseurakunnasta, koska lukuisia naisia oli tullut esiin syyttäen Hybels’ia vuosia jatkuneista seksuaalisista rikkomuksista ja hyväksikäytöstä. Johtuen vetelästä asenteesta, jonka Willow Creek’in johto on ottanut Hybels’in seksuaalisen hyväksikäytön uhreja kohtaan, Christianity Todayn artikkeli toteaa, että kaksi nykyistä johtavaa pastoria on eronnut, jota seuraa koko Willow Creek’in hallituksen ero.

Christianity Today’n artikkeli jättää vaikutelman, että kunhan Willow Creek vapautuu näistä johtajista, valitsee uuden hallituksen ja pyytää anteeksi naisilta, niin siellä on tuore ”uusi alku”. Tähän Willow Creek’in tarinaan sisältyy kuitenkin enemmän, kuin mitä silmään näkyy, enemmän kaduttavaa, kuin seksuaalisten rikkomusten salausta ja CT:n artikkeli viittaa siihen tietämättään. Artikkeli toteaa:

Kesällä 2008 Bill Hybels seisoi Willow Creek -kirkkoon kokoontuneiden tuhansien pastorien ja seurakuntajohtajien edessä ja myönsi, että hänen megaseurakuntansa oli epäonnistunut.

”Teimme virheen”, hän kertoi vuoden 2008 GLS-konferenssiin kokoontuneelle yleisölle. Yksityiskohtainen Willow-tutkimus oli todennut, että seurakunta oli auttanut monia löytämään uuden luottamuksen Jeesukseen, mutta ei ollut opettanut heille, kuinka tehdä hengellisiä harjoituksia, joita tarvittiin kasvattamaan heidän uskoaan.

Lighthouse Trails muistaa, kun Bill Hybels esitti tämän julkilausuman. Itseasiassa hän oli ilmoittanut sen jo aikaisemmin vuonna 2007. Tuohon aikaan kristillisen median otsikot levittivät uutista, että Willow Creek on katunut. Lukijamme alkoivat ottaa yhteyttä toimitukseemme kysellen, olimmeko kuulleet, että Willow Creek on katunut. Tämä johti siihen, että tutkijamme kaivautuivat vähän syvemmälle saadakseen esiin koko tarinan Willow Creek’in ”katumuksesta”. Marraskuussa 2007 julkaisimme artikkelin otsikolla ”Ei katumusta Willow Creek’iltä – Vain mystinen paradigman muutos”. Artikkelimme alkoi:

Hiljattain Willow Creek’iä koskevat otsikot täyttivät useiden verkkouutiskanavien etusivut. Ingressitekstissä sanottiin: ”Järkyttävä tunnustus Willow Creek’iltä.” Jotkut ihmettelivät, katuiko Willow Creek’in pastori Bill Hybels menneisyyden virheitä palvelutyön menetelmissä.1 Lighthouse Trails’in kommentaari kuitenkin osoitti, että tämä ”järkyttävä tunnustus” oli itseasiassa Willow Creek’in pyrkimysten uudelleenvahvistaminen ”muuttaa tämä planeetta” kontemplatiivisten ja esiintulevien hengellisyyksien kautta.

Tuo aikaisempi LT:n artikkeli totesi:

Ei ole uutta, että Willow Creek haluaa ”muuttaa planeetan”. He ovat osa esiintulevaa hengellisyyttä, johon kuuluvat Rick Warren ja monet muut tärkeät kristilliset johtajat, jotka uskovat, että seurakunta tuo Jumalan valtakunnan maan päälle, ennen kuin Jeesus palaa. Dominionistinen valtakunta nyt -teologia on kirjaimellisesti kyllästämässä monien kristillisten opistojen ja seurakuntien luentosalit, ja mystiikka on potkuri, joka pitää sen vauhdissa. Jos Willow Creek toivoo muuttavansa planeetan, he eivät voi päästä eroon keskittymisestä mystiikkaan (eli kontemplatiivisuuteen). Heidän uusi syksyn 2007 luettelonsa antaa selvän kuvan, missä heidän sydämensä on, kun siinä esitellään resursseja, joita tarjoavat New Age’in kannattaja Rob Bell, kontemplatiivinen kirjailija Keri Wyatt Kent ja Ancient Future -konferenssi, jossa puhuvat esiintulevat johtajat Scot McKnight ja Alan Hirsch, sekä resursseja Ruth Haley Barton’ilta ja John Ortberg’ilta. Aika näyttää, mitä Willow Creek aikoo tehdä koskien keskittymisensä vahvistamista ”hengellisiin harjoituksiin” ja ”planeetan muuttamiseen”.

Tuolloin Willow Creek oli tehnyt tutkimuksen selvittääkseen, miksi he olivat epäonnistuneet työssään. Tutkimuksen tulokset johtivat Willow Creek’in tekemään uuden kiihkeämmän sitoutumisen viedä heidän seurakuntansa esiintulevaan kirkkoon kontemplatiivisten rukouskäytäntöjen (eli hengellisten harjoitusten) kautta, kuten selvästi osoitettiin heidän lehtensä syksyn 2007 numerossa, jossa toimittajat totesivat: ”Palvelutyömme kuva on muuttumassa. Valmistautukaa jälkijäristyksiin.” Lehti sisälsi artikkeleita ja opetuksia lukuisilta kontemplatiivisilta / esiintulevilta hahmoilta, kuten Richard Foster, Richard Rohr, Ruth Haley Barton ja John Ortberg (ks. tarkemmin). Tuon lehden luettuaan ei jäänyt epäselväksi, että Willow Creek’in katumus pohjimmiltaan tarkoitti: ”Olemme muuttamassa tapaa tehdä asioita täällä – meidän täytyy sisällyttää enemmän kontemplatiivisia mystisiä elementtejä väkemme elämään.” Ja kuitenkin CT-lehti ja muut kristillisen median kanavat saivat sen näyttämään, kuin aito raamatullinen parannus olisi tapahtumassa Willow Creek’issä.

Sitten Willow Creek’in ”katumuksen” vuonna 2007 Lighthouse Trails on paljon seurannut, mihin Willow Creek on päässyt aina Lynne Hybels’in Israelin vastaisista ponnistuksista Hybels’ien aikuisten lasten sekä heidän puolisoidensa toimintaan tuoda kontemplatiivinen rukousliike täyteen kukoistukseen Willow Creek’issä – ja tietysti Bill Hybels’in omaan loppuun hillittömien hänen kanssaan tai hänelle työskennelleiden naisten seksuaalisten hyväksikäyttämisten kautta.

Antaaksemme esimerkin siitä, missä Willow Creek menee nyt, haluaisimme kiinnittää huomiosi Bill Hybels’in vävyn, Aaron Niequist’in, vuonna 2014 käynnistämään ohjelmaan The Practice, joka tapahtuu sunnuntai-iltaisin Willow Creek’issa ja sisältää nimenomaan kontemplatiivisia rukouskäytäntöjä. The Practice -verkkosivustolla todetaan:

The Practice on kokemuksellinen kokoontuminen, jossa uppoudumme Jumalan unelmaan ihmiskunnalle, harjoittelemme historiallisia harjoituksia [so. kontemplatiivista mietiskelyä], joka yhdistää meidät Hänen unelmaansa ja kannamme toisiamme matkallamme.

Vaikka otsikot vähän aikaa keskittyvät syytöksiin seksuaalisesta hyväksikäytöstä ja eroamisiin ja anteeksipyytelyihin, joita seuraa, niin ei juuri ole mahdollista nähdä otsikoita, jotka koskisivat Willow Creek’in kontemplatiivisia / esiintulevia tapoja. Eipä tietenkään. Lähes jokainen tärkeä kristillinen mediakanava (myös CT) näyttää joko vihreää tälle mystiselle paradigman muutokselle tai suoraan edistää sitä. Jos vain päämäärätietoinen, Willow Creek, etsijäystävällinen, seurakuntakasvu, dominionistinen ”tämän päivän seurakunta” voisi nähdä, että se on mystisessä liukumäessä täyteen luopumukseen, ja vaikka seksuaalisten saalistajien paljastaminen ja uhrien auttaminen on tärkeää, niin ”uuden hengellisyyden” luonne, joka on riippuvainen esoteerisista kokemuksista Jumalan Sanan ja Pyhän Hengen voiman asemesta, ei saa ihmisiä elämään hurskaammin ja enemmän Jumalalle mieliksi vaan itseasiassa vetää heitä syvemmälle pimeyteen ja syntiin, koska noiden esoteeristen kokemusten lähdettä ajaa ja johtaa se sama lähde, joka petti Aadamin ja Eevan paratiisissa eikä maailman Vapahtaja, Jeesus Kristus. Näin ollen sellaisen ”katumuksen” jokainen ”hedelmä” on hapan ja vahingollinen.

Kaikesta Willow Creek’issä tapahtuneesta huolimatta tämän vuoden GLS-konferenssi edelleen pidettiin tällä viikolla, kuten Religious News Service’n artikkelissa todetaan. Odotettiin, että yli 400 000 ihmistä eri puolilla maailmaa osallistuisi siihen. Kristityt tänä päivänä näyttävät tarvitsevan korviensa kutittelua ja hengelliset mahansa täyteen ja show’n täytyy jatkua.

Read Full Post »

The New Apostolic Reformation An Examination of the Five-Fold Ministries Part 2
1.9.2017, by Gary Gilley, suom. SK
(Volume 23, Issue 5, September/October 2017)

Tämä on jatko-osa artikkeliin Uusi apostolinen uskonpuhdistus: Viisitahoinen palvelutyö, osa 1.

Tarkasteltuamme Uuden Apostolisen Uskonpuhdistuksen (New Apostolic Reformation = NAR) perustusta ja joitakin sen teologisia erityispiirteitä, jatkamme tutkimaan sen soluttautumista laajempiin evankelikaalisiin piireihin. Sitten koettelemme NAR:in opetukset Raamatulla.


Ei riitä, että tietty opetus ei näytä olevan ristiriidassa Raamatun kanssa. Todellinen kysymys on, että tuleeko se Raamatusta.

Soluttautuminen

NAR:in vaikutus on laajentunut ja siksi tullut vaarallisemmaksi, koska perinteisesti ei-karismaattiset kirkot ja järjestöt ovat hyväksymässä monia sen ideoista. Tämä hyväksyminen johtuu useista tekijöistä.

  • Bethel’in, Hillsong’in ja IHOP:in musiikki on saanut innostuneen vastaanoton seurakunnissa, nuorisojärjestöissä ja nuorten aikuisten keskuudessa kautta koko evankelikaalisen kirjon.
  • Monilla ei ole mitään ymmärrystä NAR:in opetuksista eikä käsitystä siitä, mikä se on.
  • Vaikutusvaltaiset NAR-opettajat ja kirjat tekevät hyökkäyksiä evankelikaalisiin piireihin.
  • Johtuen rehottavasta raamatullisesta lukutaidottomuudesta ja yleisestä apatiasta Raamatun ja teologian suhteen yhä harvemmat kristityt ovat huolestuneita, tai edes tietoisia, että väärä opetus ja petos on käynnissä. Ei ihme, että niitä, jotka yrittävät varoittaa NAR:ista ja muista vääristä opetuksista, usein parjataan ja heidät leimataan negatiivisiksi, lakihenkisiksi ja vihamielisiksi.

Valtavirran evankelikaalinen seurakunta on kypsä NAR:in soluttautumiselle, joten sen ei pitäisi tulla yllätyksenä, että monet ovat omaksumassa tämän harhaisen opetuksen. Esimerkkinä siitä, kuinka tämä on tapahtumassa, viittaan Nathan Brewer’in vuonna 2016 julkaistuun kirjaan nimeltä The Pulse of Christ (Kristuksen syke). Brewer on kansainvälisen opetuslapseuttamiseen ja lähetystyöhön omistautuneen Kyrios Ministries’in perustaja ja johtaja. Hän on täysin hyväksynyt ja kirjassaan edistää viisitahoista palvelutyötä sellaisena, kuin NAR sitä propagoi. Sekä Euroopassa, jossa hän nykyisin elää, että Yhdysvalloissa hänen palvelutyötään suosittelevat ei-karismaattiset evankelikaaliset seurakunnat ja kristityt.

Tässä vaiheessa pitäisi tehdä kaksi mielenkiintoista havaintoa. Ensiksi Brewer ei missään todella mainitse NAR:ia, vaikka viittaa joihinkin sen resursseihin ja lainaa joitakin sekä omaksuu sen teologian. Toiseksi, Brewer ei missään yritä selittää eikä puolustaa Ef. 4:11 tulkintaansa, käsitystä, joka on vain hyvin harvoilla kristityillä eikä käytännössä yhdelläkään konservatiivisella Raamatun tutkijalla. [Ef 4:11: Ja hän antoi muutamat apostoleiksi, toiset profeetoiksi, toiset evankelistoiksi, toiset paimeniksi ja opettajiksi.]

Brewer ei kuitenkaan ole huolestunut sananselityksestä vaan tulkinnasta, johon päästäkseen esittelee lukuisia käytännön harjoituksia viisitahoisten lahjojen kehittämiseksi. Hän uskoo, että kaikki viisi lahjaa eivät ainoastaan ole toimivia tänä päivänä, vaan jossakin määrin kaikki kristityt omistavat kaikki viisi ja heidän pitäisi kehittää niitä.[1] (sivut 25, 32), vaikka joillakin on erilainen kutsumus (s. 32). Näitä lahjoja pitäisi tavoitella ja kehittää (s. 172) ja siksi Brewer omistaa luvun kullekin viidestä lahjasta täydentäen sen useilla harjoituksilla käytettäviksi pienryhmissä. Jotkut harjoituksista, varsinkin evankelioimista, opetusta ja paimentamista koskevat, ovat hyödyllisiä. Ongelma tulee esiin apostoliuden ja profetian alueilla. Katsokaamme.

Apostolit

Jos apostoleja on tänä päivänä olemassa, niin olisi odotettavissa, että muut seurakunnassa alistuvat heidän auktoriteetilleen. Muistaen tämän saamme tietää, että ”NAR:in käytännöstä alistua apostolille puhutaan hengellisen suojeluksen (covering) etsimisenä apostolin auktoriteetin alta”.[2] Uudessa Testamentissa apostolit valitsi nimenomaan Kristus (Matt 10:1-4), heidän oli oltava ylösnousseen Herran silminnäkijätodistajia (1. Kor 9:1; 15:7-8), heille oli annettu tehtävä laskea seurakunnan perustus (Ef. 2:20) ja heidän lukumääränsä oli rajoitettu 12 mieheen (Ilm. 21:14).

NAR-apostolit sitä vastoin ovat toisten ”apostolien” valitsemia, eivät ole nähneet ylösnoussutta Herraa (vaikka jotkut väittävätkin nähneensä), ei ole mitään tarvetta lisätä heitä seurakunnan perustukseen ja heidän lukumääränsä on 400. NAR-systeemin tarve apostoleista käy ilmi, kun panee merkille, että UT:ssa apostolit saivat profetioita ja antoivat Jumalan kansalle innoitetun ilmoituksen (1. Kor. 2:13; 1. Tess. 2:13; 1. Joh. 1:1-3; 1, 2. Tim. 1:13; 2:2; 3:14-17), tekivät ihmeitä ja merkkejä (Apt. 2:43; 3:3-11; 5:12) ja heillä oli auktoriteetti seurakuntien yli (1. Kor. 5:5; 1. Tim. 1:20; Filem. 9). Se perustuu ajatukseen, että apostolin virka on ennallistettu. NAR-opettajat uskovat, että uusi ilmoitus, profetiat, ihmeet, parantamiset ja riivaajien ulosajamiset ovat tänä päivänä täysin toimivia. He väittävät, että olemme palanneet apostoliseen aikaan, Valtakunta on alkanut ja NAR:in uudet superapostolit ovat johdossa.

Brewer uskoo, että apostolin sekä lahja että virka ovat olemassa tänä päivänä.[3] ja että jokainen kristitty omistaa sen ja että hänen pitäisi kehittää tätä lahjaa, vaikka jotkut ovat silmäänpistävästi (distinctively) kutsutut apostoleiksi.[4] Apostoliuteen liittyvät ihmeiden tekemisen hengenlahjat tietyissä parantamisissa ja hengellisessä sodankäynnissä. Mitä tulee parantamiseen, niin Brewer mallintaa ajattelunsa John Wimber’in ja Kolmannen Aallon Liikkeen ”voimaparantamisen” palvelutyön mukaan.[5] Näitä menetelmiä käyttäviä kehotetaan menemään ulos kaduille, etsimään joku parantamista tarvitseva ja ”komentamaan kipua lähtemään, tai tiettyä ruumiinosaa parantumaan Jeesuksen nimessä”.[6] Brewer ei takaa, että parantaminen onnistuu, mutta lupaa, että ”lisääntynyt läheisyys Isän kanssa rukouksessa on tärkeämpää kuin paraneminen”.[7]

Mitä tulee hengelliseen sodankäyntiin ja demonisten linnoitusten purkamiseen, niin Brewer sanoo, että se voi tapahtua ”apostolisen strategian kautta menemällä korkealle paikalle, josta on näköala kaupunkiin ja muuttamalla kaupunki rukouksen kautta”.[8] Nämä apostoliset lahjat ja strategiat eivät ole itse tarkoitus; ne ovat keino, joilla taivaan valtakunta tuodaan maan päälle. Brewer kirjoittaa: ”Kuninkaan ja hänen taivaan kulttuurinsa lähettiläinä me tuomme taivaan uusille alueille maan päällä, jotka siirtyvät kohti Valtakuntaa paranemisen ja eheyden täyteydessään.”[9] Kuten edellä on mainittu tässä artikkelissa, niin NAR-johtajat uskovat, että heidät on kutsuttu ottamaan takaisin maan hallinta Saatanalta ja hänen demoneiltaan. Tämä tapahtuu paljolti käyttämällä ihmevoimia keihäänkärkenä apostolit, joilla on auktoriteetti kaikkien Kristuksen vastustajien yli.

Profeetat

Uudessa Testamentissa ja NAR:issa profeetat jäävät toiseksi vain apostoleille yhdessä monien kanssa helluntailaisessa/karismaattisessa liikkeessä, jotka marssivat samaan tahtiin NAR:in kanssa ja myös uskovat, että myös profeetan virka on palautettu. Käytännössä kukaan ei kuitenkaan usko, että tämän päivän profeetoilla olisi sama asema kuin Raamatun profeetoilla oli, kun Herran puolesta profetoiva ei saanut erehtyä (5. Moos. 18:20-22) ja edessä oli kuolema, jos profetoi väärin. Kuitenkin monet nykyisessä seurakunnassa ovat hyväksyneet Wayne Grudem’in teesin, että UT:n profetiat olivat ja ovat erehtyviä ollen sekoitus sanaa Jumalalta ja ihmisen omia ideoita eli mielikuvitusta.

Teoksessaan Systematic Theology Grudem kirjoittaa: “Profetioita tämän päivän seurakunnassa tulisi pitää pelkästään ihmisen sanoina, ei Jumalan sanoina, eikä Jumalan sanojen vertaisina arvovallassa.”[10] Jack Deere, joka itse väittää olevansa profeetta, myöntää, että nykyajan profeetat ovat taipuvaisia virheisiin ja erehdyksiin ja sanoo: ”Profeetat ovat todella sotkuisia. Profeetat erehtyvät.”[11] Kuten on selvää, niin tämän päivän profetiat eivät ole samassa sarjassa, kuin Raamatun innoitetut profetiat ja erehtyväisten ja virheellisten profetioiden arvo on kyseenalaistettava. Siitä huolimatta oletettuja profetioita julkaistaan usein sellaisissa paikoissa kuin Elijah List ja Charisma-lehti näköjään paljonkaan huolehtimatta niiden tarkkuudesta.

Brewer uskoo, että profetian lahja on ennallistettu ja määrittelee sen, että siinä ”saadaan Jumalalta hänen rakkautensa ja näkökulmansa koskien ihmistä, seurakuntaa, kaupunkia tai kansakuntaa ja välitetään se tarkoituksena rohkaista, vahvistaa ja lohduttaa”.[12] Jokaisella kristityllä on kyky profetoida [13] ja kun Jumala antaa hänelle sanoman, niin hänen pitäisi kirjoittaa se muistiin voidakseen viitata siihen myöhemmin, kuten viitataan Raamattuun.[14] Niin vakuuttunut on Brewer, että kaikki voivat profetoida pyynnöstä, että esittää käsikirjassaan harjoituksen, jossa osallistujat vetävät satunnaisia lukuja ja profetoivat paikan päällä niille, joita nuo luvut tarkoittavat. [15] Brewer myöntää, etteivät kaikki profetiat ole toteutuneet ja että näiden oletettujen ilmoitusten lähde voi hyvinkin olla oma henkemme, tai jopa paha henki.[16] Mikään siitä ei kuitenkaan estä häntä kehottamasta kaikkia uskovia harjoittamaan profetian lahjaa.

Raamatun ulkopuolisia sanoja Jumalalta

Tähän liittyvää lajia, mutta ei ehkä aivan profetian tasolle yltävää, ovat alituiset viittaukset kaikkialla NAR-piireissä, että Jumala puhuu käytännössä kaikille uskoville korvin kuultavasti ja kuulumattomasti. Sellaiset väitteet tuskin järkyttävät ketään, koska ne ovat vallitsevia kaikissa evankelikaalisissa piireissä. Todellakin, ne, jotka ovat kaukana kaikista virallisista helluntailaisuuden muodoista, julistavat säännöllisesti ilmoituksia Herralta. Nämä ilmoitukset harvoin nostetaan innoituksen tasolle, mutta meidän olisi kysyttävä, että millä tavalla Jumala koskaan puhuu ilman ilmestystä? Voiko Jumala puhua ilman arvovaltaa? Voiko Jumala kuiskata erehtyväisiä, harhaisia ajatuksia ja sanoja kansansa mieleen ja korviin. Ja jos, niin sellaista ilmestyksen esimerkkiä ei löydy Raamatusta.

Kuten muutkin nykyajan karismaattiset käytännöt, olivatpa ne kielilläpuhumista, ihmeitä, parantamisia tai profetioita, Herran äänen kuulemista erossa Raamatusta, eivät vastaa sitä, mitä tapahtui UT:ssa. Nathan Busenitz käsittelee tätä aihetta kirjassa Right Thinking in a Church Gone Astray: ”Kun lähestymme väittelyä henkilahjojen jatkuvuutta kannattavien ja niitä vastustavien välillä määrittelemällä ensin lahjat raamatullisesti, niin käy selväksi, että nykyajan karismaattinen käytäntö ei vastaa UT:n mallia.”[17] Esimerkiksi kielilläpuhuminen UT:ssa oli yliluonnollinen kyky puhua autenttisia vieraita puhujalle tuntemattomia kieliä, mutta tuskin kukaan tämän päivän karismaattisessa liikkeessä kerskuisi sellaisella. D. A. Carson, itse henkilahjojen jatkuvuuden kannattaja (eli uskoo, että Herra puhuu meille tänä päivänä Raamatun ulkopuolella), vahvistaa: ”Ne muutamat tapaukset, joita on raportoitu uuden ajan kielilläpuhumisesta (xenoglossia), ovat niin kehnosti todistettuja, ettei niille voi antaa mitään painoarvoa.”[18] Nykyajan kielilläpuhuminen ei ole oikeita kieliä, kuten oli laita Raamatun aikoina.

Kun on kyse profetiasta, niin raamatullinen profetia on arvovaltainen, innoitettu ja erehtymätön, mutta näin ei ole, mitä tulee nykyajan profetioihin, jotka voivat olla väärässä ja osittain Jumalalta ja osittain ihmisen mielikuvituksesta. Vahvimmatkin nykyajan profeettojen kannattajat myöntävät tämän, kuten edellä esitetyt lainaukset osoittavat. Kun menemme ihmeisiin ja parantamisiin, niin sama epäjohdonmukaisuus Raamatun ja nykyajan käytäntöjen välillä on ilmeinen. Jeesuksella ja apostoleilla parantamiset olivat välittömiä, täydellisiä ja kiistämättömiä, mutta nämä piirteet eivät tue tämän päivän parantamispalveluiden väitteitä. Kuten edellä on todettu, että mitä sitten onkin käynnissä tämän päivä karismaattisessa liikkeessä, niin se ei ole samaa, kuin mitä tapahtui UT:ssa.

Jotenkin tämä näyttää jäävän huomaamatta monilta ja se pätee NAR:in yhteydessä oleviin. Palatkaamme Brewer’iin. Hän kirjoittaa: ”Monilla kristityillä on vaikeuksia kuulla Jumalan ääni, tai he sanovat, etteivät voi kuulla, mutta se on vihollisen valhe. Tule hänen luoksensa odottaen; hän rakastaa olla yhteydessä lastensa kanssa.”[19] Brewer opettaa jopa menetelmiä, kuinka kuulla Jumalalta:

”Valmista sydämesi ja mielesi vastaanottamaan Herralta. Rentoudu hengittämällä muutaman kerran syvään. Irrota huomiosi ympärilläsi olevista asioista… Kutsu Pyhää Henkeä tulemaan mieleesi, täyttämään sydämesi ja puhumaan sinulle henkilökohtaisesti. Tämä rentoutumisen ja irrottautumisen prosessi voi viedä muutamia minuutteja, joten ole vain kärsivällinen ja odota hänen läsnäoloaan… Tunnettuasi jotakin, kirjoita ylös. Vaikka olisit epävarma, oliko se Jumalalta, niin kirjoita se ylös.”[20]

On opettavaista lukea, millainen raamatullinen pohja annetaan näille suositelluille menetelmille. Vaikka toteaakin toisaalla kirjassaan, että Jumalan puhe tämän päivän uskoville ei ole sama kuin Raamatun innoitettu ilmoitus, Brewer siitä huolimatta käyttää Raamatun kirjoittajille annettuja Jumalan sanoja perustelunaan, että Jumala puhuu meille nyt ja että meidän tulee kirjoittaa ylös Hänen oletetut sanansa. Brewer vahvistaa, että Jumala sanoi Jesajalle: ”Ota iso taulu ja kirjoita siihen selkeällä kirjoituksella”, mitä Herra oli näyttänyt hänelle (Jes. 8:1). Habakukia kehotettiin: ”Kirjoita näky ja piirrä selvästi tauluihin” (Hab. 2:1); apostoli Johannesta käsketään: ”Kirjoita kirjaan, mitä näet ja lähetä niille seitsemälle seurakunnalle” (Ilm. 1:10-11) ja jälleen: ”Kirjoita” koskien näkyä uudesta Jerusalemista (Ilm. 21:5).[21]

Jotenkin Brewer ja useimmat muut, jotka hyväksyvät näkemyksen, että Jumala puhuu meille tänä päivänä Raamatun ulkopuolella, hukkaavat sen selvän merkityksen, mitä sanovat. Raamatun inhimilliset kirjoittajat olivat tietysti Jumalan innoittamia ja määräämiä kirjoittamaan ylös ilmestyksensä. Se ei kuitenkaan anna muille kristityille oikeutta antaa mieleensä tulleille sanoille innoituksellista auktoriteettia, eikä heitä ole käsketty kirjoittamaan niitä ylös, koska Raamatun kirjoittajat tekivät niin. Puuttuu yhteys sen välillä, kuinka Jumala puhui niille, jotka tallentaisivat Hänen Sanansa ja muka Jumalalta tulevien sanojen välillä, joita monet tänä päivänä väittävät saavansa.

Tuo yhteys on Pyhän Hengen innoitus. Raamatun kirjoittajat luottavaisesti puhuivat ja tallensivat Jumalan sanat (1. Tess. 2:13). Heidän ei tarvinnut opetella menetelmää, kuinka erottaa Jumalan ääni, eikä heidän tarvinnut pohtia puhuko Jumala heidän kauttansa, vai pettikö heidän mielikuvituksensa heitä. Brewer, kuten niin monet muut, ei kuitenkaan ole huolestunut: ”Älä masennu, jos sinusta tuntuu, ettet voi tuntea Herran ääntä. Se on vähittäinen oppimisprosessi, kuin taito, jota voidaan jatkuvasti parantaa.”[22] Sitä vastoin niiden, jotka kuulivat Jumalalta, kuten on kirjoitettuna Raamatussa, ei tarvinnut oppia taitoa, ei epäillä oliko heidän kuulemansa ääni Jumalan vai heidän omansa, ei sekoittaa Jumalan ilmoitusta omiin mielikuviinsa, ei koskaan puhua sisäisistä äänettömistä äänistä eikä epäillä kuulemiensa sanojen auktoriteettia. He kuulivat Jumalalta ja heidän todistuksensa Jumalan puhumisesta oli hyvin erilainen kuin väitteet, joita kuulemme tällä 2000-luvulla.

Raamatullinen tarkastelu

Haasteita NAR-teologialle on jo käsitelty tässä artikkelissa, mutta olisi hyvä lyhyesti tiivistää Raamatun opetukset koskien joitakin liikkeen tärkeimpiä komponentteja:

Apostolien ja profeettojen lakkautus

NAR-teologian ytimessä on kohdan Ef. 4:11-13 tulkinta, jonka NAR-johtajat valitettavasti uskovat opettavan ”viisitahoisen” palvelutyön nykyistä olemassaoloa. Tämän tekstin tulkinnassa tehdään kaksi eksegeettistä virhettä. Ensimmäinen ja vähemmän vaikuttava on ”paimenen” ja ”opettajan” erottaminen kahdeksi viraksi. Vaikka englanninkieliset käännökset antavat ymmärtää, että paimenet (pastors) ja opettajat ovat erillisiä, niin kreikkalaiseen sisältyy muuta. John MacArthur tiivistää konsensusnäkemyksen kommentaarissaan: ”Paimenet ja opettajat ymmärretään parhaiten yhtenä johdon virkana seurakunnassa. Usein sana ”ja” (kai) tarkoittaa ”se on” tai ”erityisesti” tehden opettajasta tässä kontekstissa paimenen selvennyksen. Tätä merkitystä ei voida ratkaisevasti todistaa tässä tekstissä, mutta 1. Tim. 5:17 selvästi yhdistää nämä kaksi tointa…” Jos asia on näin, niin viisitahoinen palvelutyö on nopeasti muutettu nelitahoiseksi.

Tärkeämpiä ovat kuitenkin apostolien ja profeettojen virat. Molemmat virat olivat selvästi perustavia UT:ssa, koska seurakunta on rakennettu apostolien ja profeettain perustukselle (Ef. 2:20). Jos tänä päivänä olisi muita apostoleja ja profeettoja, niin heidän tehtävänsä olisi edelleen seurakunnan perustuksen laskeminen. Toisin sanoen lisäopit ja ohjeet Jumalan kansalle laskettaisiin sellaisen päälle, joka jo löytyy UT:sta – mikä olisi resepti sekasorrolle ja katastrofille. Apostolit ja profeetat saivat jumalallisen ilmoituksen annettavaksi Jumalan kansalle (Ef. 3:5). He käsittivät, että ”usko” (UT:n totuuden ruumiillistuma) oli ” kerta kaikkiaan pyhille annettu” (Juuda 3, vrt. jae 17).

Pietari kutsuu lukijoitaan olemaan etsimättä lisäilmoitusta, vaan ”muistamaan sanoja, joita pyhät profeetat ennen ovat puhuneet ja Herran ja Vapahtajan käskyä, jonka te apostoleiltanne olette saaneet” (2. Piet 3:2). Heprealaiskirje yhtyy tähän:… jonka Herra alkuaan julisti ja joka niiden vahvistamana, jotka olivat sen kuulleet, saatettiin meille, kun Jumala yhdessä heidän kanssaan todisti tunnusmerkeillä ja ihmeillä ja moninaisilla väkevillä teoilla ja jakamalla Pyhää Henkeä tahtonsa mukaan (Hepr. 2:3-4).

NAR-johto tuntee nämä kohdat, mutta hylkää niiden merkityksen opettamalla, että Jumala tekee uutta meidän ajassamme. Uuden tekemiseksi tarvitaan uusi auktoriteetti. Ja auktoriteetti, valta lisätä Raamatun opetuksiin tai syrjäyttää niitä, edellyttää apostoleja. Ja siksi täytyy olla apostolin viran nousu, viran, jota edes historialliset helluntailaiset eivät tunnusta enää toimivaksi. Ilm. 21:14 ei vain opeta, että oli vain 12 Karitsan apostolia, vaan me olemme myös täysin tietoisia, ettei missään UT:ssa löydy suunnitelmaa eikä ohjeita korvata alkuperäiset 12. Heidän kuoltuaan heitä ei korvattu toisilla ja Johanneksen kuollessa viimeinen apostoleista jätti tämän maallisen maiseman, eikä kukaan ole ottanut heidän paikkaansa.

Toinen NAR:in eksegeettinen väärinkäsitys tekstin suhteen on, että kohdan kielioppi ei tue väitettä, että kaikkien näiden virkojen odotettiin jatkuvan läpi seurakunta-ajan. Nathan Buzenitz kirjoittaa: ”Pikemminkin se on jakeen 12 ‘rakentamisen’ prosessi (eikä apostolien ja profeettain ‘antaminen’ jakeessa 11), jonka sanotaan jatkuvan, kunnes seurakunta saavuttaa kypsyyden tilan (jae 13). Vaikka apostolit ja profeetat rajoittuivat seurakunnan historian perustamisvaiheeseen, seurakunnan rakentaminen on jatkunut kautta vuosisatojen.”[23]

Ihmeiden tekeminen

NAR: in keskeinen opetus on, että ihmisiä voidaan kouluttaa tekemään ihmeitä tänä päivänä. UT:ssa ei kuitenkaan ole mitään todisteita, että ketään koskaan olisi opetettu tekemään ihmeitä. Sen sijaan ihmeitä teki vain hyvin valikoitu ryhmä ihmisiä ja hyvin erityisestä syystä. Jeesus tietysti teki kaikenlaisia ihmeitä, mutta merkkinä, joka osoitti siihen tosiasiaan, että Hän oli Kristus, Jumalan Poika, ja että teillä uskon kautta olisi elämä hänen nimessänsä (Joh. 20:31). Melkein kaikki Raamattuun kirjatut ihmeet Jeesuksen jälkeen tapahtuivat apostolien kätten kautta:Ja jokaiselle sielulle tuli pelko; ja monta ihmettä ja tunnustekoa tapahtui apostolien kautta (Apt. 2:43).

Lukuisat ihmeet Apostolien Teoissa tapahtuvat apostolien palvelutyön kautta, mutta siellä on vain kaksi tapausta, joissa ei-apostolit toimivat: Stefanus (Apt. 6:8) ja Filippus (Apt. 8:6) ja nämä miehet sopisivat helposti Raamatun profeettojen kategoriaan, jotka laskivat seurakunnan perustuksen (Ef. 2:20). Tietoomme ei ole tullut, että kukaan muu olisi koskaan tehnyt ihmettä, eivätkä UT:n kirjeetkään, joista saamme seurakunta-ajan opetuksemme, tee sen enempää, kuin että mainitsevat ihmeet ohimennen (esim. 1. Kor. 12:28-30). On selvää, että ihmeet eivät olleet keskeinen tekijä alkuseurakunnassa. Meidän on kuitenkin todettava, että niillä oli tärkeä tehtävä – vahvistaa oikeat apostolit. Muutamien edessä, jotka väittivät olevansa apostoleja, mutta Paavalin mukaan olivat vääriä sellaisia (2. Kor. 11:13), hän todisti apostolisen valtuutuksensa sanomalla:Onhan apostolin tunnusteot teidän keskuudessanne tehty kaikella kestävyydellä, tunnusmerkeillä ja ihmeillä ja voimateoilla(2. Kor. 12:12).

Tähän raamatulliseen todistusaineistoon on lisättävä se tosiasia, että tämän päivän oletetut ihmeet ja parantamiset eivät juurikaan muistuta UT:n vastineitaan. Mitä sitten tapahtuukaan tänä päivänä karismaattisessa liikkeessä ja NAR:issa, niin se ei ole samaa, mitä tapahtui ensimmäisellä vuosisadalla.

Hengellisen sodankäynnin menetelmät

Lopuksi, johtuen hengellisen sodankäynnin näkyvästä asemasta NAR:in sisällä pikainen katsaus siihen, mitä Raamattu sanoo siitä, on perusteltua. Tuskin millään, mitä NAR kannattaa koskien taistelemista demoneja vastaan, on raamatullista pohjaa. Hengellistä kartoitusta (spiritual mapping) ei ole missään Raamatussa, ei mitään todisteita alueellisista demoneista, ei rukouskävelyjä, ei demonien nuhtelemisia eikä esi-isiltä periytyviä kirouksia. Jeesus ja kourallinen apostoleja puhuttelivat demoneja, mutta UT:ssa uskovia ei koskaan neuvottu tekemään niin.

Kirjeissä on vain kolme tekstiä, jotka valistavat meitä, kuinka sotia demoneja vastaa ja kaikki kolme sanovat saman asian. Kohdissa Jaak. 4:7 ja 1. Piet. 5:8 meitä käsketään vastustamaan paholaista ja kun teemme sen, niin se pakenee. Ef. 6:10-18 laajentaa Jaakobin ja Pietarin ohjetta käskemällä uskovaa vahvistumaan Herrassa ja hänen väkevyytensä voimassa, seisomaan lujana perkeleen kavalia juonia vastaan, tekemään vastarintaa pahana päivänä ja pukeutumaan Jumalan koko sota-asuun.

Paavali päättää kutsumalla meitä rukoukseen, mutta missään meitä ei käsketä ottamaan hyökkäävä asenne, nuhtelemaan paholaista, rikkomaan linnoituksia marssimalla hänen alueensa ympäri, eikä millään muullakaan sellaisella menetelmällä. Vastustaminen ja lujana seisominen ovat puolustuksellisia asenteita ja siihen meidät on kutsuttu. Tehtävämme on lähestyä Jumalaa (Jaak. 4:8), olla lujia uskossamme, (1. Piet. 5:9), käyttää Jumalan hengellistä sota-asua (Ef. 6:14-17), rukoilla joka aika Hengessä (Ef. 6:18). Toisin sanoen keskity Kristukseen (Kol. 3:1-4) ja niihin keinoihin, jotka Hän on antanut armossa kasvamiseksi. Takertuminen paholaiseen on häiriötekijä ja ansa eikä Raamattu kutsu siihen missään.

Johtopäätös

Toivottavasti tämä artikkeli on antanut riittävästi tietoa tunnistaa ja torjua NAR:in vaikutukset. Tunnistaminen on usein vaikeaa, ei vain siksi, ettei siinä ole mitään virallista organisaatiota tai jäsenyyttä, vaan koska mukana olevat, kuten on ilmeistä heidän yhteisten näkemystensä perusteella koskien viisitahoista palvelutyötä ja kaikkea siihen liittyvää, usein väittävät olevansa evankelikaaleja ja pitäytyvänsä moniin oikeaoppisiin teologisiin näkemyksiin. Esimerkiksi hiljattain istutetun NAR-seurakunnan verkkosivusto tarjoaa seuraavaa uskonkäsityksiään koskevassa osassa:

Me olemme ”Hyvän Uutisen” kristittyjä; seurakuntakielessä se tarkoittaa ”evankelisia kristittyjä”, Me uskomme, että Jumala on hyvällä tuulella ja tuo Hyvän Uutisen Jeesuksen Kristuksen kautta. Uskonkäsitystemme perustukset ovat apostolisessa tunnustuksessa (n. 215 jKr.) ja protestanttisen uskonpuhdistuksen perusperiaatteissa, jotka ovat Raamatun lopullinen ja olennainen arvovalta kristilliselle elämälle ja käytännölle, pelastus yksin uskosta, kaikkien uskovien pappeus ja Pyhän Hengen voima. Me uskomme kolminaisuuteen; että Jumala on Isä, Poika ja Pyhä Henki. Me uskomme, että Jeesus syntyi neitsyestä, kuoli ristillä, että Hän nousi fyysisesti kuolleista, astui ylös taivaaseen ja jonakin päivänä palaa. Me uskomme myös, että ihmisen henkilökohtainen suhde Jeesukseen Kristukseen Herrana ja Vapahtajana ratkaisee ihmisen ikuisen kohtalon joko taivaassa tai helvetissä.

Kun Jeesus sanoi: Tulkaa minun tyköni, kaikki työtätekeväiset ja raskautetut, niin minä annan teille levon…” (Matt. 11:28-30), niin pyyntö oli kaikille tulla ilman poikkeuksia. Sydämemme halu ei ole muuttaa sinua, vaan sen sijaan tehdä parhaamme ollaksemme AITOJA (REAL), ollaksemme RELEVANTTEJA ja vaeltaaksemme toistemme kanssa SUHTEESSA, niin että yhdessä voisimme havaita olevamme päivä päivältä enemmän Jeesuksen kaltaisia.

Tämä voi olla aika hämmentävää. Kun tutkii enemmän, niin huomaa, että tällä seurakunnalla on kaikki NAR-seurakuntien teologiset harhat ja silti he vahvistavat apostolisen tunnustuksen, väittävät olevansa evankelisia ja pitäytyvänsä uskonpuhdistuksen perusperiaatteisiin. Vasta, kun pääsee viimeiseen kappaleeseen, alkaa miettiä, että onko jokin vinossa. Seurakunnan kutsumushan ei ole olla aito ja relevantti, vaan tuottaa opetuslapsia Kristukselle (so. muuttaa heidät).

Kun lukee kuvauksen tämän seurakunnan pastoreista, niin asiat alkavat todella selvitä. Yhden pariskunnan, molemmat pastoreita, elämäkerrassa sanotaan:

Molemmat ovat valmistuneet Yliluonnollisen Palvelutyön Bethel-koulusta (Bethel School of Supernatural Ministry) Kalifornian Redding’issä. Kummallekin on sydämen asia nähdä Jumalan Valtakunnan etenevän. Vaikka R:n päätavoite on olla D-kirkon (DC) talousjohtaja, hänen (his) näkyvin intohimonsa on paimentamisessa ja yhteyden luomisessa. H on hallintojohtaja D-kirkossa ja hänen sormenjälkensä näkyy kaikessa, mikä täytyy organisoida. Hän (she) on edustuspäällikkö (head of missions) sekä johtaja Five Fold International‘issa, joka on D-kirkon kattojärjestö (covering).

Vaikka jotkut näistä nimistä menevät monilla yli hilseen, niin käsitteiden Yliluonnollisen Palvelutyön Bethel-koulu, Jumalan valtakunnan eteneminen, Five Fold International ja covering, pitäisi nostaa varoitusliput jokaiselle tätä artikkelia lukevalle.

Kuinka voimme turvata itsemme ja ne, joita rakastamme, NAR:in tuhoisalta vaikutukselta? Ensinnäkin on ehdottoman tärkeää, että meillä on hyvä ja kasvava ymmärrys Raamatusta ja teologiasta. Petos on tehokkain silloin, kun ihmisiltä puuttuu tieto. Mekaanikko voi käyttää minua hyödykseen, koska en tiedä paljonkaan autoista. Samalla tavalla väärät opettajat saalistavat niitä, jotka ovat tietämättömiä uskon perusteista.

Toiseksi nekin, joilla on hyvä käsitys Raamatun totuudesta, voivat joutua NAR:in kaltaisten liikkeiden pettämiksi, jos uskovat, että uudet ilmoitukset, jotka menevät yli Raamatun eivätkä ole suoraan sidottu siihen, ovat mahdollisia. On tärkeää ymmärtää, että kaikki, mitä uskomme koskien elämää ja jumalisuutta, täytyy tulla Jumalan Sanasta (1. Piet. 1:3; 2. Tim. 3:16-17). Ei riitä, että tietty opetus ei näytä olevan ristiriidassa Raamatun kanssa. Todellinen kysymys on, että tuleeko se Raamatusta.

Kolmanneksi erottamisen taitomme pitäisi olla terävä. Hepr. 5:14 vaatii kypsyyttä ja moittii uskovia, jotka ovat tulleet veltoiksi ja apaattisiksi kristityn vaelluksessaan: ”Mutta vahva ruoka on täysi-ikäisiä varten, niitä varten, joiden aistit tottumuksesta ovat harjaantuneet erottamaan hyvän pahasta.” Kun käytännössä jokainen UT:n kirja varoittaa vääristä opettajista ja petoksesta ja 1. Tim. 4:1 sanoo, että ”tulevina aikoina moniaat luopuvat uskosta ja noudattavat villitseviä henkiä ja riivaajien oppeja”, niin uskovien on aika ottaa vakavasti nämä varoitukset. Nykyajan seurakunta on valitettavan valmistautumaton taistelemaan petollista teologiaa vastaan NAR:in tasolla ja se on syy, että se ja siihen liittyvät ryhmät kasvavat nopeasti.

Lopuksi, uskovien pitäisi olla mukana seurakunnassa, joka ottaa Jumalan Sanan vakavasti. Aivan liian moni kristitty tyytyy käymään keskivertokirkossa, jossa on viihdyttävää musiikkia, hupiohjelmia ja hyvä kahvila. Seurakunnan tulee olla ”totuuden pylväs ja perustus” (1. Tim. 3:15) ja jos se, jossa sinä käyt, ei noudata jumalallista toimenkuvaa, niin sinun pitäisi etsiä sellainen, joka noudattaa, jos suinkin mahdollista. Uskova tarvitsee saman mielisiä veljiä ja sisaria, jotka suhtautuvat Sanaan vakavasti ja palvelevat Kristusta Sanaan perustuen (Hepr. 10:23-25). Ellet löydä hyvää seurakuntaa, joka opettaa Raamattua uskollisesti, niin etsi uskova tai kaksi, joka jakaa sitoutumisesi raittiiseen teologiaan ja totuuteen, mikä terävöittää teitä uskossa. Kenelläkään meistä ei ole varaa olla tietämätön Saatanan juonista (2. Kor. 2:11) ja ainoa turvamme on innoitettu erehtymätön Jumalan ilmoitus itse Raamatussa eikä ihmisten kuvitteluissa.

by Gary E. Gilley, Pastor/teacher, Southern View Chapel, Springfield, IL

[1] Nathan Brewer, The Pulse of Christ, a Fivefold Training Manuel (Xulon, 2016), pp. 25, 32.

[2] R. Douglas Geivett and Holly Pivec, God’s Super-Apostles, Encountering the Worldwide Prophets and Apostles Movement (Wooster, Ohio: Weaver Book Company, 2014), pp. 10, 11.

[3] Nathan Brewer, pp. 45-75.

[4] Ibid., pp. 25, 32.

[5] Ibid., p. 64.

[6] Ibid., p. 68.

[7] Ibid., p. 69.

[8] Ibid., p. 49.

[9] Ibid., p. 64.

[10] Wayne Grudem, Systematic Theology (Grand Rapids: Zondervan, 1994), p. 239.

[11]Quoted by Nathan Busentiz in Right Thinking in A Church Gone Astray, Finding Our Way Back to Biblical Truth (Eugene, Oregon: Harvest House, 2017) p. 239.

[12] Nathan Brewer, p. 79.

[13] Ibid., pp. 80-81.

[14] Ibid., pp. 85-86.

[15] Ibid., pp. 87-93.

[16] Ibid., p.90.

[17] Nathan Busenitz, p. 119.

[18] Ibid., p. 240.

[19] Nathan Brewer, p. 83.

[20] Brewer, pp. 84-85.

[21] Brewer, p. 85.

[22] Brewer, p. 86.

[23] Nathan Busenitz, p. 122.

ArticlesCharismatics

 

Read Full Post »

The New Apostolic Reformation An Examination of the Five-Fold Ministries Part 1
14.7.2017, by Gary Gilley, suom. SK
(Volume 23, Issue 4, July/August 2017)

Uusi apostolinen uskonpuhdistus (Uusapostolisuus, New Apostolic Reformation = NAR) on yksi suurimmista, laajimmista ja voimakkaimmista liikkeistä tämän päivän kristikunnassa, mutta silti se lentää paljolti tutkan alla. Jopa mukana olevat useinkaan eivät ymmärrä liikettä ja jopa kieltävät kuuluvansa siihen. Tämä sekaannus johtuu siitä, että NAR:illa ei ole virallista jäsenyyttä eikä edes virallista johtoa. Sen sijaan NAR on enimmäkseen helluntailaisten ja karismaattisten kristittyjen, organisaatioiden ja seurakuntien löyhä koalitio, joita yhdistää määrättyjen Raamatun kohtien tietty ymmärrys ja tulkinta. NAR:in yhteydessä olevat pitävät laajalti kiinni näistä Uuden Testamentin tulkinnoista ja keskittyvät lähinnä ihmeitä koskeviin henkilahjoihin.

Jotkut ovat rinnastaneet NAR:in niin sanottuun helluntailaisuuden Kolmanteen Aaltoon (ensimmäinen aalto alkoi helluntailiikkeen syntymisellä vuonna 1901, toinen aalto samaistetaan vuoden 1960 karismaattiseen liikkeeseen ja John Wimber’in / Vineyard-liikkeen johtama Kolmas Aalto, joka painottaa voimaevankeliointia, parantamista ja hengellistä sodankäyntiä, oli 1980-luvulla). Silti, vaikka NAR ja Kolmas Aalto varmasti menevät päällekkäin, ne eivät ole sama asia.

Yleismaailmallinen NAR:in merkki on ”viisitahoisen palvelutyön” (Five Fold Ministries) hyväksyminen. Useimmat kristityt uskovat, että Ef. 4:11 puhuu viidestä olennaisesta palvelutyöstä ja virasta, joita tarvitaan seurakunnassa, nimittäin apostoli, profeetta, evankelista, paimen ja opettaja, mutta että kaksi näistä viroista – apostoli ja profeetta, eivät ole toimineet vuosisatoihin. NAR:in mukaan Herra on ennallistanut nämä kaksi palveluvirkaa aloittaakseen maanpäällisen valtakuntansa perustamisprosessin. Apostolien ja profeettojen paluun yhteydessä myös kaikki muut henkilahjat on palautettu ja niiden odotetaan olevan ilmeisiä useimpien, ellei kaikkien, kristittyjen elämässä.

NAR:in sisällä on useita oppeja ja käytäntöjä, joista yleisesti pidetään kiinni, kuten seuraavassa osoitamme, mutta NAR:in ainutlaatuinen piirre on apostoliuden jälleenvahvistaminen. Helluntailaiset ja monet karismaattiset ovat pitkään sanoneet, että profeetat elävät keskellämme, mutta vasta hiljattain on joku isompikenkäinen väittänyt samaa apostoleista. Ettemme tekisi virheellisiä johtopäätöksiä, meidän täytyy mennä ajassa taaksepäin ja tarkastella NAR:in alkuperää, kuten myös sen johtoa.

NAR:in perustus

Koska NAR on liitto, jota yhdistää omalaatuinen käsitys viisitahoisesta palvelutyöstä, siinä ei ole organisaatiota eikä vahvistettua johtoa, joka olisi vahvistettu sellaiseksi. C. Peter Wagner (1930-2016) on kuitenkin tunnustettu liikkeen perustaja ja isä. Kautta koko pitkän elämänsä Wagner’illa oli suuri vaikutus laajalla kristillisen ajattelun ja käytännön alueella. Hän oli lähetyssaarnaaja, Fuller’in teologisen seminaarin maailmanlähetyskoulun professori, yli 70 kirjan tekijä, Global Harvests Ministries’in presidentti ja kansleri Wagner Leadership Institute’ssa, joka on harjoituskenttä NAR:ista kiinnostuneille. 1980-luvulla Wagner tuli John Wimber’in ja hänen Kolmannen Aallon teologiansa vaikutuksen alaiseksi. Michael Moriarity selittää, että:

Wimber’iin on vaikuttanut näkemys, että Jeesuksen palvelutyö oli valtakunnan puhkeaminen, jossa valtakunnan julistaminen yhdistyi sen osoittamiseen (riivaajien ulosajaminen, sairaiden parantaminen, kuolleiden herättäminen jne.). Kristuksen seuraajat ovat vastaanottaneet Kristuksen auktoriteetin ja heidän täytyy julistaa valtakuntaa ja käyttää auktoriteettia hänen nimessään. Tehokkaan evankelioinnin avain on yhdistää julistaminen (evankeliumin saarnaaminen) osoittamiseen (merkit ja ihmeet) [i]

1980-luvulla Wimber ja Wagner pitivät Fuller’in seminaarissa kuuluisaa kurssiaan nimellä ”MC510 – Signs, Wonders and Church Growth” (Merkit, ihmeet ja seurakuntakasvu). Myöhemmin Wagner omaksui hengellisen sodankäynnin ideoita ja menetelmiä, joita ei edes Wimber hyväksynyt. Näitä selitetään seuraavassa. Kun Wagner alkoi ottaa muita epätavallisia oppeja useista lähteistä, hän lopulta yritti niputtaa ne sateenvarjon alle, jolle antoi nimen ”The Postdenominational Church” (Jälkikirkkokunnallinen kirkko). Saatuaan ilmeisesti kritiikkiä nimen vuoksi joiltakin ystäviltään, mukaan lukien Jack Hayford, hän antoi sille uuden nimen ”Uusi apostolinen uskonpuhdistus” (The New Apostolic Reformation = NAR).

Tässä vaiheessa Wagner uskoi, että seurakunta oli tullut ”Toiseen Apostoliseen Aikaan”, jonka hän sanoo alkaneen vuonna 2001.[ii] Monet ideoista, joita Wagner tulisi puolustamaan, eivät olleet uusia ja ovat kiertäneet helluntailaisuudessa, Uskonsanassa, Vineyard-liikkeessä ja muissa karismaattisissa liikkeissä vuosia. Se, mitä NAR on tehnyt suuressa määrin, on, että se sisällyttää ja edustaa monia, ellei useimpia, näistä ryhmistä ja ideoista, ilman että todella muodostaa virallista organisaatiota.

Kuitenkin muutamiin johtajista ja järjestöistä, jotka yhdistetään NAR:iin ja hyväksyvät useimmat heidän erikoisuuksistaan, kuuluvat Mike Bickle ja hänen Kansainvälinen Rukoushuoneensa (International House of Prayer = IHOP), Kansas City’n profeetat mukaan lukien Bob Jones ja Paul Cain, Bill Johnson ja hänen Bethel-seurakuntansa, Rick Joyner, Morning Star Ministries’in perustaja, Todd Bentley, Brian ja Bobbie Houston Hillsong-seurakunnasta, Generals International’in Cindy Jacobs, Michael Brown ja Rod Parsley,[iii] sekä Youth With A Mission (YWAM, Suomessa nimellä Missionuoret).[iv]

Teologisia erityispiirteitä

Sitä, mikä erottaa NAR:in evankelikaaleista ja jopa toisista helluntailaisista, ei voida määritellä tarkasti. Se johtuu siitä, että kuten edellä totesimme, NAR ei ole virallinen organisaatio eikä yhtenäinen käsityksissään. NAR-kannattajia löytyy Uskonsanassa, menestysevankeliumissa, helluntailaisessa, karismaattisessa ja Kolmannen Aallon liikkeissä. Ne, joille Kalifornian Redding’in Bethel seurakunta on tuttu, tietävät, että se selvästi sopii NAR:in kuvaukseen, kuten myös Hillsong, YWAM ja IHOP. NAR-opit ja filosofiat ovat kuitenkin lisääntyvästi pujahtamassa päälinjan ei-karismaattisiin kirkkoihin ja organisaatioihin.

Vaikka siis NAR:in kannalla olevien välillä on merkittäviä erimielisyyksiä, niin on kuitenkin joitakin kaikkien hyväksymiä yhteisiä nimittäjiä. Kaikki yksilöt, seurakunnat ja organisaatiot, jotka voitaisiin tunnistaa osana NAR:ia, ovat yhtä mieltä seuraavista erikoisopeista (distinctives):

Viisitahoisen palvelutyön ennallistaminen

Tämä on NAR:in olennainen perusoppi, jonka varassa sen kaikki muut filosofiat lepäävät. Perustuen kohtaan Ef. 4:11-13 yhdessä Ef. 2:20 ja 1. Kor. 12:28 kanssa NAR-johtajat uskovat, että kaikki näissä teksteissä luetellut viisi palveluvirkaa, jotka annettiin vahvistamaan ja varustamaan seurakuntaa, ovat täysin toimivia tänä päivänä. Konservatiiviset evankelikaalit ovat yksimielisesti sopineet, että evankelistan, paimenen ja opettajan virat ovat toimineet Uuden Testamentin ajoista saakka, vaikka kieliopillisesti paimenet ja opettajat tarkoittaa yhtä virkaa eikä kahta, eli paimenta/opettajaa.

Protestantit ovat kuitenkin historiallisesti opettaneet, että sekä apostolin että profeetan virka lakkasi UT:n kaanonin sulkeutuessa, koska niiden tarkoitus, perustuksen laskeminen seurakunnalle, oli saavutettu (Ef. 2.20). Kun seurakunnan perustus oli laskettu, apostolin ja profeetan rooleja ei enää tarvittu ja siten ne häipyivät maisemasta. Tänä päivänä pyhien varustamisen työtä suorittavat evankelistat ja paimenet/opettajat.

Helluntailaisuus on kuitenkin opettanut syntymästään saakka, että profeetan virka on ennallistettu, eli se ei koskaan lakannutkaan olemasta. Jos profeettoja vielä vaeltelee maan päällä, niin uusia ilmoituksia Jumalalta pitäisi odottaa ja helluntailaiset ovat pitkään hyväksyneet ja odottaneet näin olevan. Viime aikoina eivät ainoastaan karismaatikot ole hyväksyneet profeettojen olemassaoloa, vaan myös valtavirran evankelikalismi.

Wagner ja NAR-johtajat kuitenkin uskovat, että myös apostolin virka on nyt ennallistettu. Ajatellaan, että Jumala on tekemässä uutta ajassamme valmistautumisessa Hänen valtakuntansa tulemiselle maan päälle ja nykyajan apostolit ovat sen johdossa. Erään lähteen mukaan on noin 400 tunnustettua apostolia, jotka vuonna 2010 olivat apostolisten johtajien kansainvälisen koalition (International Coalition of Apostolic Leaders) jäseniä.[v]

Yliluonnolliset merkit ja ihmeet

Ensiksi on myönnettävä, että ihmeillä ja merkeillä on pohja Raamatussa, mutta niiden yleisyys ja tarkoitus usein ohitetaan. Ensiksikin, mitä tulee niiden yleisyyteen, niin huomaamme, että on ollut vain kolme ajanjaksoa, jolloin ihmeet olivat tavallisia raamatunhistoriassa. Ensimmäinen oli Mooseksen palvelutyön aikana, varsinkin Egyptissä Eksoduksen aikaan ja ajoittain erämaavaelluksen aikana. Mooseksen kuoleman jälkeen Joosuan johdon alaisuudessa Jumala kyllä teki joitakin ihmeellisiä asioita, mutta sen tyyppisiä ihmeitä, joita Mooses teki, ei ole nähtävissä. Vuosisatoja myöhemmin Elian ja Elisan profeetallisen palvelutyön aikoina oli nähtävissä toinen ihmeiden kausi, jolloin tehtiin kaikkiaan 21 ihmettä. Elisan mentyä ihmeitä tuli jälleen esiin vasta Jeesuksen palvelutyössä ja sen jälkeen apostolien palvelutyössä. Ihmeet ja merkit, vastoin joidenkin olettamusta, eivät esiintyneet kaikkialla raamatunhistoriassa, vaan rajoittuivat näihin kolmeen ajanjaksoon.

Se, miksi näin on, puhuu ihmeiden ja merkkien tarkoituksesta. Jumala kyllä pystyy tekemään ihmeitä aina, mutta tekee usein, niin kuin tahtoo. Mutta kun Hän on päättänyt tehdä niitä yksilöiden kautta, siihen on erityinen syy. Ihmeet palvelevat todistaen oikeaksi näiden Jumalan lähettämien yksilöiden elämän, palvelutyön ja sanoman. Mooses tuli Egyptiin kykenevänä kutsumaan alas tuomioita egyptiläisille ja heidän jumalilleen osoittaakseen, että Jumala oli ylivertainen kaikkiin mytologisiin jumaluuksiin nähden, joita suurin kansakunta maan päällä palvoi. Samalla juutalaiset vakuuttuivat, että Mooses oli Jumalan mies, joka kutsui heitä palaamaan Luvattuun Maahan. Elia ja Elisa ilmestyvät paikalle pimeällä hetkellä Israelin maassa muistuttamaan juutalaisia, että Jumala edelleen hallitsi huolimatta korruptiosta, joka kyllästi Jumalan kansan. Heille oli tullut aika valita Baalin ja Jahven välillä ja profeetan ihmeet antoivat voimallisia ja selkeitä todisteita siitä, kuka oli todella suvereeni.

Jeesuksen aloittaessa julkisen palvelutyönsä kukaan ei ollut tehnyt ihmettä vuosisatoihin eikä Jumala ollut antanut profetiaa sitten Malakian noin 400 vuotta aikaisemmin. Jeesuksen palvelutyö oli täynnä ihmeitä käsittäen kaikkea sairaiden parantamisesta (Joh. 4:46-53), tuhansien ruokkimiseen (Joh. 6:1-14), kuolleiden herättämiseen (Joh. 11:1-44), sään ja luonnon käskemiseen (Matt. 15:28-33), riivaajien ulosajamiseen (Matt. 8:28-34).

Kysymys on, miksi Jeesus teki näitä asioita? Meitä ei jätetä arvailemaan. Jeesus ei tehnyt taikatemppuja eikä pelkästään auttanut kärsiviä. Hän antoi eittämättömiä todisteita, että Hän oli Jumala ja että pelastus löytyy vain Hänessä. Paljon muitakin tunnustekoja, joita ei ole kirjoitettu tähän kirjaan, Jeesus teki opetuslastensa nähden; mutta nämä ovat kirjoitetut, että te uskoisitte, että Jeesus on Kristus, Jumalan Poika ja että teillä uskon kautta olisi elämä hänen nimessänsä(Joh. 20:30-31). Ihmeet eivät olleet vain satunnaisia armo- ja voimatekoja, vaan ne osoittivat Jeesuksen persoonaan ja sanomaan.

Taivaaseen astumisen jälkeen apostolit noudattivat tätä samaa mallia. Apostolien Teot alkaen jakeesta 2:43 kertoo kymmenistä ”ihmeistä ja merkeistä,” joita tapahtui apostolien kautta seurakunnan varhaisina päivinä. Niiden tarkoitus ei ollut vain parantaa ihmisiä, ajaa ulos riivaajia, eikä edes aiheuttaa kuolemaa (Apt. 5:1-11), vaan osoittaa, että Jumala oli antanut heille valtuudet johtaa vasta muodostettua seurakuntaa ja julistaa evankeliumin sanomaa. Voima houkuttelee tietynlaisia ihmisiä ja niinpä ei ole yllätys, että monet, jotka eivät olleet Jumalan lähettämiä, väittivät olevansa apostoleja (2. Kor. 11:13-15). Kuinka sitten ihmisten tuli erottaa väärät apostolit ja heidän petollinen sanomansa Jumalan apostoleista ja heidän totuuden ja elämän sanomastaan? Paavali esittää kriteerit jakeessa 2. Kor. 12:12:Onhan apostolin tunnusteot teidän keskuudessanne tehty kaikella kestävyydellä, tunnusmerkeillä ja ihmeillä ja voimateoilla.” Yliluonnolliset kyvyt, jotka Herra antoi varhaisille tiedottajillensa, vahvistivat, että heillä oli Hänen valtuutuksensa ja mikä tärkeintä, Hänen jumalallinen innoitettu sanomansa.

Myöhemmin Heprealaiskirjeen tekijä sanoo samaa: ”Kuinka me voimme päästä pakoon, jos emme välitä tuosta niin suuresta pelastuksesta, jonka Herra alkuaan julisti ja joka niiden vahvistamana, jotka olivat sen kuulleet, saatettiin meille, kun Jumala yhdessä heidän kanssaan todisti tunnusmerkeillä ja ihmeillä ja moninaisilla väkevillä teoilla ja jakamalla Pyhää Henkeä tahtonsa mukaan” (Hepr. 2:3-4). Tässä oli syy, että Juuda voi luottavaisesti kirjoittaa: “Mutta te, rakkaani, muistakaa nämä sanat, mitkä meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen apostolit ovat edeltäpäin puhuneet” (jae 17). Pietari vahvistaa saman: ”… että muistaisitte niitä sanoja, joita pyhät profeetat ennen ovat puhuneet ja Herran ja Vapahtajan käskyä, jonka te apostoleiltanne olette saaneet(2. Piet. 3:2).

Apostolit olivat seurakunnassa Jumalan nimittämä perustus (Ef. 2:20), jotka puhuivat Jumalan itsensä innoittamaa arvovaltaista sanomaa (Ef. 3:5). Koska alkuseurakunnalla ei vielä ollut Uuden Testamentin kirjoituksia, jotka tulisivat olemaan apostolien opetusten kirjoitettu tallenne (Apt. 2:42), niin oli välttämätöntä, että ne, joilla oli Jumalan virheetön ilmoitus, vahvistettiin sellaisiksi ihmeillä. Uuden Testamentin kaanonin valmistuttua sellainen vahvistus ei ole enää välttämätön. Tänä päivänä puhuu Sana innoitetun Jumalan henkeyttämän tekstin auktoriteetilla. Tässä on syy, että Pietari voi kirjoittaa: Ja sitä lujempi on meille nyt profeetallinen sana ja te teette hyvin, jos otatte siitä vaarin, niinkuin pimeässä paikassa loistavasta lampusta” (2. Piet. 1:19). Raamatusta löytyvä Jumalan täydellinen ilmoitus on enemmän kuin kykenevä tekemään meistä ”täydellisiä, kaikkiin hyviin töihin varustettuja” (2. Tim. 3:17). Mitään ei tarvitse lisätä, mitään ei myöskään pitäisi koskaan ottaa pois (Ilm. 22:18-19).

Tätä raamatullista taustaa vasten on pantava merkille, että ihmeet ja parantamiset ovat keskeinen tekijä NAR:ille ja kaikille siinä mukana oleville. NAR:in kannattajat uskovat, että nykyajan kristityt on kutsuttu olemaan osa ihmeidentekijöiden armeijaa ja uskotaan, että ihmeiden tekeminen on taito, jota voidaan opettaa. Bill Johnson’in Bethel-seurakunnan yliluonnollisen palvelutyön koulu (School of Supernatural Ministry) kerskuu 2000 oppilaalla, joita opetetaan tekemään ihmeitä [vi] Jotkut ihmeistä ovat lähes naurettavia, kuten väitteet satavasta kultapölystä, taivaallisista pilvistä (shekina-kirkkaus), enkelien höyhenistä ja hampaiden kultapaikoista. Christianity Today raportoi, että Johnson’in vaimon ja muutamien muiden Bethel-johtajien ”on kerrottu harjoittaneen ”hautaimua” eli ”hautalikoamista” muka keinona imeä kuolleiden kristittyjen hengellistä voitelua makaamalla heidän hautojensa päällä.”[vii]

Kutsuttuina eri nimillä, kuten Jumalan Ilmestyslapset (Manifest Sons of God) ja Joelin Armeija (Joel’s Army), jotkut uskovat, että tapahtuu suurempia ihmeitä, kuin mitä jopa Jeesus teki.[viii] Mutta kun tarkastelemme monia kertomuksia ihmeistä ja parantamisista, niin paha katko Raamatun ja nykyisten käytäntöjen välillä on ilmeinen. Jeesuksella ja apostoleilla paranemiset olivat välittömiä, täydellisiä ja kiistattomia, mutta nämä piirteet eivät tue tämän päivän parantamispalvelujen väitteitä. Jack Deere, karismaattinen teologi ja entinen Dallas’in teologisen seminaarin professori, puolustaa tätä katkoa: ”On väärin vaatia, että ihmeiden ja merkkien apostolinen palvelutyö olisi malli parantamisen lahjoille, jotka on annettu keskiverto Uuden Testamentin kristitylle.”[ix] Deere tunnistaa selvästi, että nykyajan parantamiset eivät ole saman luontoisia kuin Raamatusta löytyvät parantamiset. Mitä sitten tapahtuukaan tämän päivän karismaattisessa liikkeessä, niin se ei ole samalla tasolla sen kanssa, mitä tapahtui Uudessa Testamentissa.

Hengellinen sodankäynti

Ihmelahjat ja hengellinen eli demoninen sodankäynti käyvät yhdessä kuin käsi ja hanska. NAR ei aloittanut tämän päivän pakkomiellettä demoniseen, jonka juuret ulottuvat helluntailaisuuden alkuaikoihin, mutta NAR on lisännyt joitakin uusia mutkia ja ryppyjä. Monia uusia väitteitä ja opetuksia esiintyy tämän ryhmittymän alla. Uskotaan esimerkiksi, että 10/40-ikkunaa hallitseva demoni, nimeltä Taivaan Kuningatar, leiriytyi Mount Everest’ille ja jotkut NAR-johtajat väittivät kiivenneensä hänen luoksensa kiinnittääkseen hänet hengelliseen sodankäyntiin (vaikka mikään riippumaton lähde ei ole vahvistanut tätä matkaa).[x] Wagner itse opetti hengellisen sodankäynnin kolmea tasoa kirjassaan Confronting the Powers (Voimien kohtaaminen). Korkein taso tunnetaan ”strategisen tason esirukouksena”, jossa yritetään kohdata alueellisia demoneja ja päästä niistä eroon.

Usein käytettyihin menetelmiin kuuluu ”hengellinen kartoitus”, jossa kaupungin, alueen tai valtion tutkimusta käytetään selvittämään, mitkä alueelliset henget hallitsevat tuolla alueella. Kun henki on löydetty, se kohdataan nimeltä ”sen linnoitusten repimiseksi”. Toinen suosittu menetelmä on rukouskävely, jossa uskovien ryhmät kävelevät lähiöitä, kaupunkeja ja muita vastaavia alueita kiinnittääkseen ne hengellisen sodankäynnin rukoukseen [lue kommentit rukouskävelystä artikkelin lopusta]. NAR:in kannattajien mukaan demonit ilmeisesti valvovat maantieteellisiä alueita ja ne täytyy poistaa valtaistuimelta näillä menetelmillä. Demonit pyrkivät myös aiheuttamaan vahinkoa yksilöille sukupolvikirouksilla, jotka ovat ihmisen esi-isille asetettuja kirouksia, jotka voidaan poistaa vain jonkin hengellisen sodankäynnin muodon kautta menetelmillä, jotka on kehitetty Raamatun ulkopuolisilla kokeiluilla. Ja kun joku kohtaa taloudellisia vaikeuksia ja terveysongelmia, ne usein jäljitetään demonien toimiin. Demonit sellaisilla nimillä, kuin ”syöpä” tai ”köyhyys”, täytyy ajaa ulos vapautuksen tuomiseksi.[xi]

Dominionismi

Hengelliseen (eli demoniseen) sodankäyntiin liittyy läheisesti idea, että koska Aadam menetti maan hallinnan Saatanalle, niin meidän tehtävämme nyt on ottaa se takaisin. On seitsemän nimenomaista aluetta, joilla kristittyjen täytyy pyrkiä hallitsemaan: hallinto, taide, rahatalous, koulutus, uskonto, perhe ja media. Tämä tunnetaan NAR-piireissä Seitsemän Vuoren Mandaattina (Seven Mountain Mandate). Kun kristityt ottavat näiden seitsemän vuoren hallinnan, niin taivaan valtakunta tuodaan maan päälle ja Jeesus tulee takaisin (teologiassa tämä tunnetaan nimellä postmillennialismi).[xii] [Postmillennialismissa odotetaan maailman kehittymistä tuhatvuotiseksi valtakunnaksi, ja vasta sen lopulla Jeesus palaa, kun taas perinteisen, premillennialistisen, käsityksen mukaan Jeesus tulee ennen kuin tuhatvuotinen valtakunta alkaa.]

Herätysliikehdintä (Revivalism)

Jotkut näkevät ”valtavan herätyksen avaimena tälle liikkeelle”.[xiii] Tällä tarkoitetaan sitä, että NAR näkee itsensä tuomassa Jumalan valtakunnan lopunajan sielujen sadonkorjuun kautta. Tässä artikkelissa jo mainittujen menetelmien lisäksi NAR-johtajat käyttävät musiikkia (Hillsong ja Bethel asettavat mallin), suuria joukkokokouksia stadioneilla, jotka live-striimataan maailmanlaajuisesti ja lukuisia muita isoja keinoja ja tapahtumia saamaan aikaan maailmanlaajuisen herätyksen. NAR:in postmillennialismi ei jätä juuri tilaa lopunajan totuudesta luopumiselle. Sen sijaan NAR:in sanomaa edistetään voimakkaasti, että saataisiin aikaan herätys, joka mahdollistaa Kristuksen paluun. Kuten Christianity Today (CT) raportoi: ”Herätys on yhdistävä teema Bethel’issä.”[xiv] On kiinnostavaa, että vaikka Bethel voi tarkistaa NAR-liitännäisjärjestön jokaisen tunnuspiirteen, niin em. artikkelissa Bill Johnson kiistää kaikki viralliset yhteydet NAR:iin. Tämä osoittaa, miten vaikeaa on määritellä siihen sekaantuneet.

Raamatun ulkopuolinen ilmoitus

Kaikilla tasoilla ja jokaisessa liitännäisryhmässä muka Herralta tuleva henkilökohtainen ilmoitus on keskeistä. Tämä on odotettavissa, koska se, mikä erottaa NAR:in useimmista muista evankelikaalisista opetuksista, on se, että heillä on eri lähde kuin muilla kristityillä. Vaikka julistavat olevansa sitoutuneita Raamattuun, niin totuus on, että heidän apostoliensa ja profeettojensa saamat profetiat horjuttavat innoitettua Jumalan Sanaa ja lisäävät siihen. Jo ruohonjuuritasolla keskiverto NAR-kannattaja odottaa säännöllisesti kuulevansa henkilökohtaisen sanan Herralta ja nämä sanomat määrittävät, mitä he uskovat ja kuinka elävät paljon enemmän kuin Raamattu. Sellaiset muka Herralta tulleet sanomat kuitenkin mitätöivät itse Raamatun. Hiljattain ”apostoli” Brian Simmons väitti, että Herra ohjasi häntä tuottamaan uuden käännöksen nimeltä Passion Translation, joka vääntää Raamatun tukemaan NAR-teologiaa.[xv] Passion Translation on parhaimmillaan yhden miehen mukaelma, joka on tarkoitettu antamaan jonkin verran oikeellisuutta NAR:in menetelmille ja opetuksille. Liikkeeseen kuuluvat käyttävät sitä laajalti.

**

Tämän artikkelin toisessa osassa tarkastelemme, kuinka NAR on nyt soluttautumassa ei-karismaattisiin evankelikaalisiin seurakuntiin useimpien ollessa tietämättömiä vaarasta. Lue Uusi apostolinen uskonpuhdistus: Viisitahoinen palvelutyö, osa 2.

By Gary E. Gilley, Pastor/teacher, Southern View Chapel, Springfield, IL

Viitteet:

i] As quoted by Richard Fisher in The Quarterly Journal, October-December 2011 p. 7).

[ii] Ibid., p. 8.

[iii] http://bereanresearch.org/dominionism-nar/

[iv] R. Douglas Geivett and Holly Pivec, God’s Super-Apostles, Encountering the Worldwide Prophets and Apostles Movement (Wooster, Ohio: Weaver Book Company, 2014), pp. 84-85, 89.

[v] Ibid., pp. 16-17.

[vi] Martyn Wendell Jones, “Kingdom Come in California, Christianity Today May 2016; p. 33.

[vii] Ibid., see also: www.youtube.com/watch?v=6wKPjf1mjb8).

[viii] R. Douglas Geivett and Holly Pivec, pp. 102-114.

[ix]  Nathan Busenitz, Right Thinking in a Church Gone Astray, Finding Our Way Back to Biblical Truth (Eugene, Oregon: Harvest House, 2017), p. 240.

[x] R. Douglas Geivett and Holly Pivec, pp 79-80.

[xi] Ibid., pp. 1, 49, 51, 79-90, 102-114.

[xii] Ibid., pp. 51, 81, 87-88.

[xiii] Bereanresearch.org/Dominionism-nar

[xiv] Martyn Wendell Jones, p. 33.

[xv] R. Douglas Geivett and Holly Pivec, pp 67-69.


Lisäys 7.10.2018

Rukouskävelyjä tehdään monissa seurakunnissa myös Suomessa – ja ihan raittiilta pohjalta. Esimerkiksi erittäin hyvässä LT10T-koulutuksessa rukouskävelyä kuvataan siten, että ”… lähdetään rukoillen liikkeelle eli kävellään rukoillen. Näin rukous ’jalkautuu’ yhteisöön, jonka puolesta rukoillaan. Samalla rukoilija näkee, minkä puolesta hän rukoilee ja voi alueella liikkuessaan nähdä myös uusia rukoustarpeita.”

Luukas 10 -luvun pohjalta muotoutunut kansainvälinen L10T-toimintamalli on kiteytetysti ”siunaa, ystävysty, auta missä voit, kerro Jeesuksesta”. Rukouskävely on siinä vain pieni osanen, ja on todennäköisesti saanut alkunsa ei-kristillisissä maissa koettujen tarpeiden pohjalta. L10T:n mukaan rukouskävelyssä kuljetaan rukoillen omalla kotialueella sekä sen lisäksi tietyissä tärkeissä paikoissa, kuten hallintorakennukset, temppelit yms.

Ajatuksena rukouskävelyssä on rukoilla ja siunata hiljaa mielessään ihmisiä, koteja, työpaikkoja ja siellä olevia ihmisiä. Siinä ei ole mitään väärää, vaan juuri näin kristityn tuleekin toimia. Lue lisää vaikkapa KRS:n julkaisusta Rukous avaa ovet.

Vääränlaiseksi hengelliseksi sodankäynniksi toiminta muuttuu, kun lähdetään jotakin vastaan, tai mennään kiertämään vaikkapa jotakin kirkkoa tai muuta rakennusta seitsemän kertaa ympäri sitoen samalla henkiä. Esimerkkejä tällaisesta olen kuullut Suomestakin. Jeesus on jo voittanut sodan Saatanaa vastaan Golgatalla tekemällään työllä, jossa käärmeen pää poljettiin rikki. Tehtävämme on rukoilla ihmisten puolesta ja siunata heitä – jättää työ Jumalalle, joka parhaiten tietää, mikä on kunkin kohdalla parasta. Seuraavassa on muutama huomio Rukous.net-sivuston artikkelista ”Rukousevankeliointi” argentiinalaisen Ed Silvoson kirjan pohjalta.

Ed Silvoso toteaa: ”Moni meistä on nopeampi ryhtymään taisteluun pahaa ja sen ilmentymiä vastaan kuin rukoustaisteluun niiden ihmisten puolesta, jotka paholainen on sokaissut tekemään syntiä. Jeesus kehotti meitä rakastamaan vihollisiamme ja rukoilemaan vainoojien puolesta. Meidän, jotka elämme vapaassa maailmassa, ei tarvitse kohdata suoranaista vainoa uskomme vuoksi. Meidän osaksemme saama vastustus on epäsuoraa, ja meidän vastustajiamme ovat yleensä epäkristillistä yhteiskuntaa, moraalitonta lainsäädäntöä ja elämäntapaa ajavat vaikuttajat. Kaikki nämä asiat ovat selvästi Jumalan ja Hänen asiansa vastaisia. Herran viesti on kuitenkin se, että rukoilemme näiden ihmisten puolesta, sen sijaan että keskittyisimme rukoilemaan heidän tekojansa vastaan.

Silvoso jatkaa: ”Hengellisessä sodankäynnissämme usein etsimme taistelua enemmän kuin rauhaa. Saatanan musertaa kuitenkin rauhan Jumala, ei sodan Jumala. Hän tekee sen meidän jalkojemme alle, eli meidän on kuljettava eteenpäin Hänen rauhassaan julistaen tämän kautta sitä, että Jeesus on jo voittanut vihollisen Golgatan ristillä. Voimme nyt mennä Saatanan hallitsemille alueille, sillä vihollinen on voitettu Jeesuksen veren kautta. Jumalan rauhassa vaeltaen astumme voitetun vihollisen päälle.” Juuri tätä Silvoson mukaan tapahtui, kun uskovat rauhassa ja hiljaisuudessa rukouskävelivät Argentiinassa San Nicolasin kaikki kadut ja rukoilivat sen asukkaiden puolesta. Kaupungissa oli nimittäin vallan saanut voimakas Marianpalvontakultti ja koko kaupungin elämä meni sen takia sekaisin. Silvoso kertoo: ”Koimme selvästi, että meidän on julistettava rauhaa jokaiselle kodille, sen sijaan että ryhtyisimme ajamaan pois pahoja henkiä. Kiersimme sen päivän aikana kaikki kaupungin kadut hiljaisessa rukouksessa, siunasimme hiljaa jokaista kotia ja sen asukasta, ja jaoimme hiljaa jokaiseen kotiin kutsun lauantain suureen rukoustapahtumaan.”

Tässä linkki artikkeliin Rukousevankeliointi (Rukous.net-sivustolle). Artikkelissa kuvataan erinomaisesti L10T-periaate sekä rukouskävely. Lue artikkelista myös tarkemmin San Nicolasin tapauksesta.

Read Full Post »

Kuinka koulu, joka kutsuu itseään ”kristilliseksi Tylypahkaksi” on kääntämässä ylösalaisin pienen kaupungin Kalifornian Trump-maassa. (Tylypahka, Hogwarts, on Harry Potter -kirjojen noitakoulu. Suom. huom.)

Koko artikkeli löytyy alla olevasta linkistä. Kirjoitus on todella pitkä ja siitä on käännetty vain pätkä alusta. Jos jollakin on innostusta vaikka lyhyestikin referoida artikkelia, tiivistelmän voi lähettää lopusta löytyvällä kommentointitoiminnolla.

Helpoimmin kommentointi toimii napsauttamalla artikkelin otsikkolinkkiä Bethelin ”nuoret pyhät” oppimassa collegessa ihmeiden tekemistä ja vierittämällä sivun loppuun. Kirjoita kommenttisi Vastaa-kenttään. Anna sähköpostiosoitteesi (ei näy muille), nimesi tai nimimerkkisi ja napsauta Lähetä-painiketta. Tarkistan kommentit, joten ne eivät siksi näy heti.


 

Meet The ”Young Saints” Of Bethel Who Go To College To Perform Miracles
12.10.2017 Molly Hensley-Clancy, BuzzFeed News Reporter, suom. SK

On profetiaviikon ensimmäinen päivä Yliluonnollisen palvelutyön Bethel-koulussa (Bethel School of Supernatural Ministry, BSSM), tai kuten opiskelijat täällä tykkäävät puhua paikasta, kristillisessä Tylypahkassa. Kalifornian Redding’in virastotalon auditorio, jossa ensimmäisen vuoden oppilailla on kurssi, on niin täynnä innokkaita nätisti pukeutuneita nuoria, että alusta lähtien on mahdotonta löytää istumapaikkaa. Noin 1200 opiskelijan salintäysi yleisö kuhisee odotuksesta: Ihmiset puhuvat ryhmissä puristaen kirjojaan rintaansa vasten ja innokkaasti luoden salaisia katseita lavalla olijoihin. Täällä puhutaan niin monia kieliä, että sitä on vaikea jäljittää: Kaikenlaista englantia Australian, Britannian ja Etelä-Afrikan aksenteilla, kiinaa, koreaa, portugalia. Outo sekoitus Redding’in kaltaisessa paikassa, joka on taloudellisesti heikko maaseutupaikka noin 200 mailia San Francisco’sta pohjoiseen, Pohjois-Kalifornian Trump-maan sydämessä.

Opiskelijat odottavat päivän luennoitsijaa, Kris Vallotton’ia, yksi koulun perustajista ja profeetta niin tuottelias, että kirjoitti siitä kirjan nimeltä Basic Training for the Prophetic Ministry (Perusvalmennus profeetalliseen palvelutyöhön), joka on yhdistetty oppikirja ja työkirja ja jota Bethel’in opiskelijat käyttävät oppiakseen, kuinka kuulla ja puhua Jumalan sanoja. (”Mainitse viisi asiaa, jotka erottavat väärän profeetan oikeasta.” ”Mikä on ero näyn ja transsin välillä?”)

Yliluonnollisen palvelutyön koulun teologinen perusolettamus on tämä: Raamatun ajan ihmeet– jakautuneet meret ja palavat pensaat ja veden muuttuminen viiniksi – eivät loppuneet Raamatun aikoina, eivätkä ihmeiden tekijät kuolleet pois Jeesuksen ensimmäisten opetuslasten mukana. Nykyaikana profeetat ja parantajat eivät vain käyskentele keskuudessamme, me olemme he.

Bethel’in opiskelijat, jotka oppivat, näkevät ja tekevät näitä ”ihmeitä ja merkkejä” – olkoonpa se tulevista asioista profetoimista tai parantumattomien parantamista – eivät ole vain kristikunnan oikkuja tai sivuprojekteja. He ovat tosiasiassa sen todellinen keskipiste.

Tähän saakka Bethel’in ensimmäiset vuodet ovat olleet tarinoiden oppimista edeltäjiltään, muinaisilta VT:n profeetoilta, kuten Daniel ja Jeremia ja Hesekiel, valmistuksena tähän päivään – päivään, jolloin he itse alkavat tulla profeetoiksi.

He ovat jo alkaneet alustavasti opetella Bethel’in toista elinkeinoa: uskolla parantamista. Istun salin reunassa muistio sylissäni, kun laiha nuori mies, jolla on hiekanväriset hiukset, tulee luokseni leveästi hymyillen.

”Anteeksi”, hän sanoo ja kertoo minulle nimensä. ”Haluaisitteko, että rukoilen parantumista?”

Hän katsoo merkitsevästi oikeaan polveeni, joka oli sidottu paksuun ja hyvin näkyvään mustaan tukeen. ”Totta kai”, vastaan, koska tällaisessa tilanteessa on tuskin muuta vastausta.

Edelleen hymyillen hän polvistuu eteeni ja laskee kätensä polvelleni, sormet tuessa olevan aukon päällä, josta polvilumpioni näkyy. Hän alkaa pehmeästi toistella rukousta: Herra, tuo parantuminen hänen polvelleen. Kokonainen ja täydellinen parantuminen, Isä.

Lopetettuaan hän nousee seisomaan: ”Kiitos”, hän sanoo. ”Olen harjoittelija. Haluatteko … haluatteko testata sitä?”

Pakotan aivojani keksimään tekosyyn, ettei tarvitsisi, kun tyttö vieressäni, Bethel’in opiskelija, jolla sattuu olemaan tuki ranteessaan, ojentaa käsivartensa hänelle. ”Voit tehdä sen minullekin”, hän sanoo ja kaveri kirkastuu.

”Kiitos”, hän sanoo lammasmaisesti ja polvistuu jälleen tytön eteen sormet kevyesti ympäröiden hänen ranteensa.

Sali puhkeaa suosionosoituksiin: Kris Vallotton kävelee lavalle. Hän on hiukan tanakka, suolapippurin väriset hiukset, harmaantuva parta ja tarttuva energia. Hänen saarnatyylinsä vaihtelee aidosti hauskoista vitseistä vilpittömiin kertomuksiin. ”Tervetuloa profetiaviikolle”, hän sanoo ja opiskelijat buuaavat.

Yliluonnollisen palvelutyön Bethel-koulu on kukoistavan – ja selvästi nuorekkaan – evankelisen kristillisen herätyksen eturintamassa. Jotkut ovat sanoneet sen liikettä Amerikan nopeimmin kasvavaksi uskonnolliseksi ryhmäksi – seurakuntien löysä verkosto, jota johtavat ns. apostolit, jotka näkevät yliluonnolliset lahjat, kuten profetia ja uskolla parantaminen, avaimena globaaliin käännyttämiseen. Vaikka toiset uskonnolliset liikkeet kamppailevat säilyttääkseen jäsenet ja vetääkseen mukaan nuoria, Bethel houkuttelee millenniaaleja laumoittain.

Koulu – joka ei ole virallisesti hyväksytty, eikä anna oppiarvoja – lähettää opiskelijat Redding’iin ja kaikkialle maapallolle aseistettuna koulutuksella, kuinka puhua Jumalan sanoja, parantaa sairaita ja käyttää yliluonnollista voittamaan sieluja. Se on poikinut matkijoita kaikkialla maassa ja lähes jokaisella mantereella.

BSSM on myös ydin konfliktissa, joka muhii pienessä eristetyssä väestöltään 90 000 asukkaan Redding’issä. Yhdellä puolella on seurakunta, joka pyörittää koulua, Bethel Redding, jolla on yli 9000 henkeä seurakunnassaan – oma pieni kaupunkinsa kukkulalla. Toisella puolella on ryhmä pitkäaikaisia Redding’in asukkaita, uskonnollisia ja ei-uskonnollisia yhtä lailla, jotka ovat peloissaan ja jopa vihaisia johtuen tämän seurakunnan kasvavasta vaikutuksesta kaupunkiinsa ja elämäänsä.

Kasvaessaan nopeasti Bethel on antautunut korjaamaan Redding’in vaikeuksissa kamppailevan kaupungin, joka on yksi Kalifornian köyhimmistä. Se lahjoittaa poliisitoimelle. Se ostaa pois julkisia rakennuksia. Se elättää paikallisia yrityksiä. Se lähettää armeijoittain opiskelijoita siivoamaan kaupungin roskien ja injektioruiskujen peittämiä joenrantoja. Seurakunnan johtajille Redding ja Bethel ovat erottamattomat, ja kaupungin uudestisyntyminen on heille yksi seurakunnan kiireellisimmistä tehtävistä.

Joillekin Redding’in asukkaille se on kuitenkin uhka. He näkevät Bethel’in ujuttautuvan kaikkeen Redding’issä – politiikkaan, kiinteistöihin, kouluihin – ja siten muuttavan heidän kaupunkinsa olemuksen. Seurakunnan vastustajat ovat alkaneet järjestää mielenosoituksia, painostaa paikallisia virkamiehiä ja vaatia lehdistöä paljastamaan seurakunta. Päivittäin Facebook’issa he luetteloivat Bethel’in soluttautumista Redding’iin: ”Bethel’in omistamia” yrityksiä, Bethel’in sponsoroimia tapahtumia.

Redding’issä BSSM:n opiskelijat – jotkut käyttävät heistä ilmausta ”bethelbots” – ovat kaikkialla. Koulutehtävänään opiskelijat hengailevat parkkipaikoilla ja kauppojen käytävillä kysellen tuntemattomilta, jotka käyttävät pyörätuolia tai kainalosauvoja, voivatko he rukoilla heidän parantumistaan. Torstai-iltaisin orastavat profeetat kokoontuvat kuuntelemaan Jumalan ääntä, sitten lähtevät ”aarrejahtiin” profetoimaan ihmisille, jotka vastaavat Jumalan heille antamaa kuvausta – opiskelijaporukat haravoivat paikallista maksimarkettia etsien yhtenä iltana keltapaitaista miestä ja seuraavana naista, jolla on violetti reppu ja kolme lasta. Perjantai-illan kirkonmenojen jälkeen he täyttävät paikallisen pizzerian villeillä harjoituksilla, joita kutsuvat tulitunneleiksi (ks. video). (Viimeisten tietojen mukaan tulitunneleita harrastetaan jo helluntailaisten Isokirjassakin. Suom. huom.). He filmaavat itseään yrittämässä herättää kuollutta ja laittavat sen YouTube’iin.

Redding’in asukkaiden huolet ovat yhtä perustavaa laatua kuin perustuslaki. He sanovat, että Bethel jäytää jatkuvasti kirkon ja valtion erillisyyttä – ja tekee sen aikana, jolloin heidän kaupunkinsa on haavoittuvimmillaan. Heidän mukaansa on vahvoja todisteita, että Bethel käyttää kokoansa ja rahojansa vaikuttamaan heidän hallitukseensa, naapureihinsa, lapsiinsa.

Monet Bethel’in suorapuheisimmista arvostelijoista ovat evankelikaalisia kristittyjä, joita Bethel’in teologia syvästi huolestuttaa. He ovat sellaisia ihmisiä, jotka yleensä pitävät omaa liiketoimintaansa, mutta nyt Bethel ja yliluonnollisen palvelutyön koulu ovat kasvaneet niin suuriksi, että niitä ei pääse pakoon. Bethel on kaikkialla: kaupunginkansliassa, poliisiosaston ja paikallisen charter-koulun takana, odottamassa Walmart’in parkkipaikalla tien 44 varrella.

Kun seurakunnan opetukset karkaavat käsistä, niin jotkut Bethel’in terävimmistä arvostelijoista sanovat, että ne voivat tulla vaarallisiksi – jopa tappaviksi.

Pala palalta Bethel ja yliluonnollisen palvelutyön koulu yrittävät lunastaa Redding’in, mutta Redding ei ole niinkään varma, että haluaa pelastua.

Read Full Post »

Tämä artikkeli on tavallaan kaksiosainen. Aluksi kirjoittaja kertoo Esiintuleva kirkko -liikkeen (Emerging Church) erikoisesta suhteesta alkoholijuomiin. Erään määritelmän mukaan kyseisen liikkeen nimi on ”liukas nimitys liukkaalle liikkeelle, joka on niin sirpaleinen ja vaihteleva, että sen määritteleminen on kuin yrittäisi naulata hyytelöä seinälle”. Artikkelin suomentajan mukaan ”kyseessä ei ole mikään virallinen kirkkokunta tai uskonsuunta, vaan postmoderni virtaus, joka pyrkii vaikuttamaan kaikissa suunnissa”. Esimerkiksi hiljattain helluntaiseurakuntien syyspäivillä oli pääpuhujana John Burke, joka on Yhdysvaltain tunnetuimpia Esiintulevan liikehdinnän edustajia.

Artikkelin loppuosassa kirjoittaja osoittaa hyvin ja raamatullisesti, miksi alkoholi ei kuulu kristitylle.


 

The Emerging Church Loves to Drink
November 12, 2013, David Cloud, Way of Life Literature, P.O. Box 610368,
Port Huron, MI 48061 866-295-4143, fbns@wayoflife.org, suom. SK

Seuraava on laajennettu kirjastamme WHAT IS THE EMERGING CHURCH (Mikä on esiintuleva kirkko?)

Luettuani noin 80 kirjaa esiintulevan kirkon kirjoittajilta muutaman viime kuukauden aikana, olen ollut otettu siitä tosiasiasta, että he rakastavat juomista.

Esimerkiksi kirja Listening to the beliefs of Emerging Churches: Five Perspectives (Kuunnellen Esiintulevien kirkkojen uskomuksia: Viisi näkökulmaa) sisältää kymmeniä viittauksia juomisen iloihin. Kirjoittajat ovat Karen Ward, Mark Driscoll, John Burke, Dan Kimball ja Doug Pagitt. He tapaavat baareissa ja kapakoissa teologisten keskustelujen merkeissä. He vaihtavat keskenään oluen valmistusmenetelmiä.

Jotkut Spirit Garage’n (suomeksi Hengen talli) jäsenet tapaavat irlantilaisessa baarissa Minneapolis’in keskustassa keskiviikkoisin viikoittaisen teologisen pubin merkeissä, joka on sekoitus raamatullista keskustelua ja olutta (”Hip New Churches Pray to a Different Drummer, Trendikkäät uudet kirkot rukoilevat erilaista rumpalia”, New York Times, Feb. 18, 2004). Mars Hill -seurakunta perustaa ”samppanjabaarin” uudenvuoden juhlissaan ja osallistujia muistutetaan tuomaan henkilöllisyyskorttinsa, jotta voivat nauttia sitä kuplivaa. Mars Hill’illä on myös ”oluenpanon oppitunteja” miehille.

Riverview Community -seurakunnalla Michigan’in Holt’issa on RiverBrew -ilta (brew = sahti, olut), jossa on kotitekoista olutta ja uskonnollista keskustelua. Työn johtaja, Brett Maxwell sanoo: ”Joitakin pelottaa kävellä kirkkoon, kun eivät ole koskaan olleet siellä, mutta jos ystävä kutsuu heitä hengailemaan, ottamaan pari olutta ja hengailemaan muutamien kaverien kanssa seurakunnasta, niin se on paljon vähemmän pelottavaa” (”Holt Ministry Celebrates Its Love of God and Beer, HM juhlii rakkauttaan Jumalaan ja olueen”, Lansing State Journal, Feb. 29, 2008). Kun häneltä kysyy, mitä Jeesus joisi, Maxwell vastaa: ”Uskon, että hän istuisi ihmisten kanssa baarissa ja joisi, mitä he juovat ja olisi iloinen tehdessään niin.”

Seurakunta nimeltä Journey (Matka) Missouri’n St. Louis’issa isännöi piiriä nimeltä ”Theology at the Bottleworks” (Teologiaa pullojen parissa), jossa osallistujat ottavat olutta ja keskustelevat poliittisista ja hengellisistä aiheista, kuten naisten roolista yhteiskunnassa, lakijärjestelmästä tai eläinten oikeuksista (”Brewing Battle Missouri Baptists frown on beer as evangelistic hook, Oluttaiston Missourilaiset baptistit paheksuvat olutta evankeliumin koukkuna”, Christianity Today, June 29, 2007).

Jim West on kirjoittanut kirjan ”Drinking with Calvin and Luther (Juoden Calvin’in ja Luther’in kanssa) edistämään ideaa, että alkoholijuomat ovat Jumalan lahja, ei vain jotakin sallittavaa, vaan juhlittavaa. Hän sanoo: ”He rellestivät (reveled) siitä Jumalan lahjana.”

Phyllis Tickle johtaa Beer and Bible (Olut ja Raamattu) -kokoontumisia Kudzu’lla (baari/grilli) Tennessee’n Memphis’issä. Tickle sanoo tällaisen toiminnan olevan ”täsmälleen sitä, missä uskonto menee tällä hetkellä” (”Seeking Spirituality Outside of Churches, Etsien hengellisyyttä kirkkojen ulkopuolelta”, Memphis Online, Sept. 8, 2008).

Osallistuja Doug Hardin sanoi, että hän kasvoi baptistina, mutta jätti sen 30 vuotta sitten, ”eikä nyt viihtyisi seurakunnan raamattupiirissä”. Toinen osallistuja sanoi, että hän tykkää pubityylistä, koska ”meidän ei tarvitse harrastaa uskontoa, kuten aina olemme tehneet sitä”.

Worship at the Water, (Perdido Bay’n metodistikirkon työmuoto, Jumalanpalvelus veden äärellä) kokoontuu sunnuntaisin Flora-Bama -hallissa, joka on pakkaus- ja osteribaari (Package and Oyster Bar) Floridan Perdido Key’ssä, kuuluisa bikinikilpailuistaan ja baaritappeluistaan. Ihmiset tulevat sisään uimapuvuissaan ja nauttivat raamattupiiristä Bloody Mary – tai viskidrinkkien kera. Jack de Jarnette, Perdido Bay’n yhdistetyn metodistikirkon pastori sanoo, että jos Jeesus palaisi maan päälle, hän todennäköisesti tulisi Flora Bama’lle (”Florida Church Mixes Bibles and Booze, Floridalainen kirkko sekoittaa Raamatut ja viinan”, The Blaze, Aug. 15, 2012).

Christ Church Connecticut’in Oxford’issa, isännöi viikottaista ”Beer, Bible and Brotherhood” (Olut, Raamattu ja veljeys) -kokoontumista paikallisessa baarissa. Pastori John Donnelly, siemailee Samuel Adams Boston -olutta, samalla kun vetää piiriä (”Pastor Drinks Beer in the Name of Jesus, Pastori siemailee olutta Jeesuksen nimessä”, Charisma News, Oct. 11, 2013).

Kesällä 2013 Moody Bible Institute lakkautti 127-vuotisen kieltonsa koskien opettajien ja henkilökunnan alkoholin ja tupakan käyttöä. Uusi korostus pyrkii luomaan ”hyvän luottamusympäristön, joka korostaa arvoja, ei sääntöjä”. (”Moody Bible Institute Drops”, Christianity Today, Sept. 20, 2013).

Mitä Raamattu sanoo?

On totta, että jotkut protestanttiset uskonpuhdistajat joivat alkoholijuomia, mutta he eivät ole meidän auktoriteettimme. He myös ”kastoivat” vauvoja ja hukuttivat baptisteja!

On totta, että Vanhassa Testamentissa on tapauksia, joissa Jumala salli kansansa Israelin juoda alkoholipitoista viiniä, mutta Vanhassa testamentissa on monia asioita, joita emme tänä päivänä harjoita.

Uskon, että kristittyjen tänä päivänä ei pitäisi juoda alkoholijuomia mm. kolmesta seuraavasta syystä ja olen vakuuttunut, että ne ovat yleisesti sovellettavia:

  1. RAAMATTU VAROITTAA, ETTÄ VIINI JA VAHVAT JUOMAT ON PILKKAAJA JA PETTÄÄ IHMISET.

Viini on pilkkaaja, väkijuoma remunpitäjä; eikä ole viisas kenkään, joka siitä hoipertelee” (Snl. 20:1).

Sanoa, että alkoholijuomia voidaan käyttää kohtuullisesti, kuulostaa järkevältä, mutta hyvin harva juoppo, on koskaan aloittanut tarkoituksella tulla juopoksi. On eittämätön tosiasia, että ihminen, joka ei juo lainkaan, ei milloinkaan tule juovuksiin, eikä hänestä milloinkaan tule juomaria.

Kaikki esiintulevan kirkon siemailijat myöntävät, että Raamattu kieltää juopuneisuuden, mutta kaikki heidän puheensa juomisen ja oluen tekemisen iloista, ”Guinnesseista” ja ”keisarillisten tuoppien kierroksista”, saa minut miettimään, ovatko he joskus hiukan hiprakassa juomispuheissaan, ellei nyt ihan juovuksissa! Kuinka päihtynyt on oltava ollakseen juovuksissa? Tarvitseeko esiintulevien kirkkojen koskaan nimetä ”autokuskeja”?

En usko, että Nooalla oli tarkoitus juopua ja aiheuttaa niin paljon harmia pojanpojalleen, harmia, jolla on pysyviä seurauksia tähän päivään – mutta viini on pilkkaaja. Äidinpuoleinen isoisäni joi ennen pelastumistaan ja kun hurskas isoäitini meni naimisiin hänen kanssaan, hän vaati, ettei hän koskaan ottaisi tippaakaan viinaa ja se oli lupaus, jonka hän antoi. Mutta eräänä päivänä hän ja eräs toinen kirvesmies olivat tekemässä taloa ja se toinen kirvesmies puhui isosisän ottamaan vain siemauksen ”jäähdyttämään kieltä”. He molemmat olivat ympäri päissään ja päätyivät putkaan – ja isosisä oli sentään baptistikirkon diakoni! Hän katui katkerasti ja palautui ja sikäli kuin tiedetään, ei koskaan juonut tippaakaan, mutta se oli väkevä muistutus hänelle, että viini on pilkkaaja.

Alkoholi pystyy pettämään ja turmelemaan. Ihminen ei koskaan tiedä hallitseeko hän sitä, vai se häntä. Neuvo Snl. 20:1 sanoo minulle, että viisas ihminen pysyy siitä kokonaan erossa.

Seuraava on viisas lausunto vuodelta 1891 John G. Paton’ilta, joka oli lähetyssaarnaaja Uusilla Hebrideillä:

”Havainnoistani jo varhaisella iällä vakuutuin, että pelkät raittiusyhdistykset epäonnistuivat ja että täysraittius, Jumalan armon avulla, oli ainoa varma ehkäisy, kuten myös parannuskeino. Se, mikä oli kohtuutta yhdellä, oli juopumusta toisella ja kaikki juopot tulivat, ei niistä, jotka harjoittivat täysraittiutta, vaan niistä, jotka harjoittivat, tai yrittivät harjoittaa kohtuutta. Olin nähnyt kohtuuden miesten juovan viiniä liikaa juovien läsnä ollessa, enkä koskaan voinut nähdä, että he olisivat kokeneet itsensä syyttömiksi ja olin tuntenut pappeja ynnä muita, kerran vahvoja kohtuuden kannattajia, jotka putosivat tämän ns. kohtuuden läpi ja tulivat juomareiksi. Siksi minusta on koko elämäni ajan näyttänyt, että puheen ollen kaikenlaisista päihteistä, täysraittius niistä juomina on ainoa järkevä kohtuus ja niiden käyttö sallittakoon yksinomaan lääkkeinä ja silloinkin vain äärimmäisellä varovaisuudella, koska ne ovat petollisia ja vahingollisia myrkkyjä, alentavinta ja turmelevinta lajia.”

Ajattele myös seuraavaa todistusta, jonka eräs lukija lähetti minulle tästä aiheesta:

”Veljet ja sisaret Kristuksessa! Minulla on ensikäden tieto siitä, mitä vain yhden ryypyn ottaminen voi tehdä perheelle. Isäni, ollessaan 15-vuotias, laitettiin hevosen selkään naapurin miehen taakse ja hän ratsasti läheiseen kaupunkiin ja otti ensimmäisen ryyppynsä. Siitä päivästä lähtien hän oli koukussa ja hänestä tuli lähes elinikäinen alkoholisti. Se kärsimys, jonka perheemme kävi läpi ja käy edelleen, on sanoin kuvaamaton. Isä vastaanotti Kristuksen 62-vuotiaana ja tuli täysraittiiksi. Hän ei voinut sietää alkoholistiystäviään, kun he pysähtyivät ja tarjosivat hänelle ryyppyä, kuten aina ennenkin. Johtuen hänen alkoholismistaan ja loukkaavista puheistaan, pikku siskoni ei toivu koskaan. Se on vaikuttanut perheeseemme hirveän haitallisella tavalla kaikki nämä vuodet. Vilpitön suositukseni on: ÄLÄ MILLOINKAAN KOSKE SIIHEN, sillä et tiedä, mitä ensimmäinen ryyppy tekee. Se on tavallaan kuin ensimmäinen kiusaus ottaa ensimmäinen puraisu omenasta paratiisissa. Alkoholin seurauksena miljoonat kodit ovat särkyneet ja tuhottu, sieluja helvetissä ja piinassa täällä maan päällä.”

Voivatko esiintulevat taata, että he ja heidän siemailukaverinsa eivät koskaan tule yhtään juovuksiin? Voivatko he taata, etteivät saata jotakuta kiusaukseen tulla alkoholistiksi? He eivät sitä voi, koska ”viini on pilkkaaja”.

  1. RAAMATTU KEHOTTAA USKOVIA OLEMAAN OLEMATTA LOUKKAUKSEKSI MISSÄÄN.

Älkää olko loukkaukseksi juutalaisille, älkää kreikkalaisille älkääkä Jumalan seurakunnalle. Minäkin yritän kaikessa kelvata kaikille. En etsi omaa hyötyäni vaan monien, että he pelastuisivat. (1. Kor. 10:32-33. Raamattu Kansalle).

Itse jätin tupakoimisen muutaman kuukauden kuluttua pelastumisestani ja se ei tapahtunut siksi, että olisin ajatellut sen olevan väärin, tai että olisin ollut huolestunut terveydestäni; se johtui siitä, että tiesin sen voivan loukata toisia. Halusin todistukseni olevan puhdas loukkauksesta, jotta Jumala käyttäisi minua ja minulla olisi ikuista hedelmää palveluksestani Herralle. En halunnut, että todistaessani jollekin hän ehkä ei huomioisi minua, tai häiriintyisi, kun näkisi savukepakkauksen taskussani.

Jos tämä on totta tupakoinnin suhteen, niin se on vielä enemmän totta alkoholijuomien juomisen suhteen. On tosiasia, että monet uskomattomat ajattelevat, että uskovan ei pitäisi juoda. Heillä on korkeammat normit kristityille, kuin joillakin kristityillä itselleen.

Jo mahdollisuus, että joku voi loukkaantua minun juomisestani, pitäisi riittää uskovalle, että poistaa sen elämästään ja se mahdollisuus on hyvin suuri modernissa yhteiskunnassa. Paavali oli valmis lopettamaan lihan syömisen kokonaan tässä nykyisessä maailmassa, jos arveli jonkun siitä loukkaantuvan ja todistuksensa vahingoittuvan (1. Kor. 8:13) ja lihan syöminen on sentään täysin laillista. Kuinka paljon enemmän uskovan pitäisi olla valmis luopumaan alkoholijuomista, jotka ovat parhaimmillaan hyvin kyseenalaisia ja joilla on kyky itsessään aiheuttaa vahinkoa (mitä liha ei tee)!

  1. RAAMATTU KÄSKEE USKOVAA KARTTAMAAN KAIKENKALTAISTA PAHAA (1. Tess. 5:22).

Se on kauaskantoinen kehotus. Alkoholijuomat ovat suuri paha ja kirous modernissa yhteiskunnassa. Ajattele autokolareita, tauteja, aviorikoksia, irstautta, avioeroja, laiminlyötyjä lapsia, pahoinpideltyjä vaimoja, rahan tuhlausta, pelaamista, jumalanpilkkaa, puhdasta typeryyttä. Katso olut- ja väkijuomamainoksia, kuinka ne aina pöyhistelevät aistillisuudella ja vastuuttomuudella. Tammikuussa 2005 kuninkaallinen lääkärikoulu (Royal College of Physicians) Englannissa varoitti, että Britannia kärsii alkoholiin liittyvien ongelmien epidemiasta, joka ruokkii väkivaltaa ja sairauksia kaikkialla maassa (The Telegraph, Jan. 3, 2005). Sama epidemia riehuu kaikkialla maailmassa.

Jos jokin yleensä näyttää pahalta tänä päivänä, niin se on alkoholijuomat ja Raamattu ei pelkästään ehdota, että kartamme kaikkea pahalta näyttävää; se käskee meitä tekemään niin!

On myös tärkeää ymmärtää, että on dramaattinen ero alkoholipitoisuudessa tämän päivän viinin ja Raamatun ajan viinin välillä. Seuraavat Norman Geisler’in ja Robert Stein’in lainaukset ovat artikkelista Focus in Missions, syyskuu 1986:

”Monet viiniä juovat kristityt tänä päivänä olettavat virheellisesti, että se, mitä Uusi Testamentti tarkoitti viinillä, on sama kuin tänä päivänä käytetty viini. Se kuitenkin on valhetta. Itseasiassa tämän päivän viini on raamatullisen määritelmän mukaan alkoholijuoma ja näin ollen kielletty Raamatussa. … Edes muinaiset pakanat eivät juoneet, mitä jotkut kristityt tänä päivänä juovat.” (Geisler).

”Kuluttaakseen saman määrän alkoholia, joka on tämän päivän kahdessa martinissa, henkilön olisi juotava yli 22 lasillista Raamatun ajan viiniä, joka sisälsi kolme osaa vettä ja yhden osan viiniä” (Stein).

Mitä tulee ideaan, että Jeesus teki ja joi alkoholipitoista viiniä, osoittaisin lukijalle seuraavaa edesmenneen Bruce Lackey’n artikkelia – Did Jesus Make Alcoholic Wine? (Tekikö Jeesus alkoholipitoista viiniä?)

copyright 2013, Way of Life Literature

 

Read Full Post »

Older Posts »