Bill Hybels, Willow Creek ja GLS-konferenssit

Taustaa alla olevalle Lighthouse Trailsin artikkelille voit lukea seuraavista Seurakuntalainen.fi-sivuston uutisista:

• Bill Hybels ei puhu vuoden 2018 GLS-konferenssissa
• Bill Hybels sai uusia syytöksiä hyväksikäytöstä – toinen seuraajista erosi tehtävästään
• Willow Creek -seurakunnan vanhimmisto ja johtava pastori erosivat tehtävistään

Willow Creekin GLS-konferensseja (The Global Leadersip Summit) on Suomessakin pidetty jo yli 10 vuotta. Konferenssien ”isän” Bill Hybelsin ahdisteluskandaalin vuoksi Yhdysvalloissa yli sata kirkkoa ja järjestöä on perunut tilaisuuksien järjestämisen tiloissaan. Suomessa konferenssit kuitenkin järjestetään.

Monet kehuvat GLS-konferenssien antia. Seuraava artikkeli valotta Willow Greek -yhteisön opetusta ja hengellistä taustaa – onko GLS puhdas niistä vaikutteista?

GLS Suomen sivut: http://glssuomi.fi

---

 

Willow Creek Has A Lot More to Repent of Than Sexual Abuse Cover-Ups
Willow Creek’illä on paljon muutakin katumista kuin seksuaalisen hyväksikäytön salaamiset
11.8.2018 by Lighthouse Trails Editors, suom SK

Willow Creek Global Leadership Summit 2018

Elokuun 8. päivänä 2018 Christianity Today -lehden artikkeli otsikolla ”Willow Creek’in vanhimmat ja pastori Heather Larson eroavat Bill Hybels’in takia” kertoo tapahtumista, jotka johtivat Willow Creek’in perustaja Bill Hybels’in eroon megaseurakunnasta, koska lukuisia naisia oli tullut esiin syyttäen Hybels’ia vuosia jatkuneista seksuaalisista rikkomuksista ja hyväksikäytöstä. Johtuen vetelästä asenteesta, jonka Willow Creek’in johto on ottanut Hybels’in seksuaalisen hyväksikäytön uhreja kohtaan, Christianity Today’n artikkeli toteaa, että kaksi nykyistä johtavaa pastoria on eronnut, jota seuraa koko Willow Creek’in hallituksen ero.

Christianity Today’n artikkeli jättää vaikutelman, että kunhan Willow Creek vapautuu näistä johtajista, valitsee uuden hallituksen ja pyytää anteeksi naisilta, niin siellä on tuore ”uusi alku”. Tähän Willow Creek’in tarinaan sisältyy kuitenkin enemmän, kuin mitä silmään näkyy, enemmän kaduttavaa, kuin seksuaalisten rikkomusten salausta ja CT:n artikkeli viittaa siihen tietämättään. Artikkeli toteaa:

Kesällä 2008 Bill Hybels seisoi Willow Creek -kirkkoon kokoontuneiden tuhansien pastorien ja seurakuntajohtajien edessä ja myönsi, että hänen megaseurakuntansa oli epäonnistunut.

”Teimme virheen”, hän kertoi vuoden 2008 GLS-konferenssiin kokoontuneelle yleisölle. Yksityiskohtainen Willow-tutkimus oli todennut, että seurakunta oli auttanut monia löytämään uuden luottamuksen Jeesukseen, mutta ei ollut opettanut heille, kuinka tehdä hengellisiä harjoituksia, joita tarvittiin kasvattamaan heidän uskoaan.

Lighthouse Trails muistaa, kun Bill Hybels esitti tämän julkilausuman. Itseasiassa hän oli ilmoittanut sen jo aikaisemmin vuonna 2007. Tuohon aikaan kristillisen median otsikot levittivät uutista, että Willow Creek on katunut. Lukijamme alkoivat ottaa yhteyttä toimitukseemme kysellen, olimmeko kuulleet, että Willow Creek on katunut. Tämä johti siihen, että tutkijamme kaivautuivat vähän syvemmälle saadakseen esiin koko tarinan Willow Creek’in ”katumuksesta”. Marraskuussa 2007 julkaisimme artikkelin otsikolla ”Ei katumusta Willow Creek’iltä – Vain mystinen paradigman muutos”. Artikkelimme alkoi:

Hiljattain Willow Creek’iä koskevat otsikot täyttivät useiden verkkouutiskanavien etusivut. Ingressitekstissä sanottiin: ”Järkyttävä tunnustus Willow Creek’iltä.” Jotkut ihmettelivät, katuiko Willow Creek’in pastori Bill Hybels menneisyyden virheitä palvelutyön menetelmissä.¹ Lighthouse Trails’in kommentaari kuitenkin osoitti, että tämä ”järkyttävä tunnustus” oli itseasiassa Willow Creek’in pyrkimysten uudelleenvahvistaminen ”muuttaa tämä planeetta” kontemplatiivisten ja esiintulevien hengellisyyksien kautta.

Tuo aikaisempi LT:n artikkeli totesi:

Ei ole uutta, että Willow Creek haluaa ”muuttaa planeetan”. He ovat osa esiintulevaa hengellisyyttä, johon kuuluvat Rick Warren ja monet muut tärkeät kristilliset johtajat, jotka uskovat, että seurakunta tuo Jumalan valtakunnan maan päälle, ennen kuin Jeesus palaa. Dominionistinen valtakunta nyt -teologia on kirjaimellisesti kyllästämässä monien kristillisten opistojen ja seurakuntien luentosalit, ja mystiikka on potkuri, joka pitää sen vauhdissa. Jos Willow Creek toivoo muuttavansa planeetan, he eivät voi päästä eroon keskittymisestä mystiikkaan (eli kontemplatiivisuuteen). Heidän uusi syksyn 2007 luettelonsa antaa selvän kuvan, missä heidän sydämensä on, kun siinä esitellään resursseja, joita tarjoavat New Age’in kannattaja Rob Bell, kontemplatiivinen kirjailija Keri Wyatt Kent ja Ancient Future -konferenssi, jossa puhuvat esiintulevat johtajat Scot McKnight ja Alan Hirsch, sekä resursseja Ruth Haley Barton’ilta ja John Ortberg’ilta. Aika näyttää, mitä Willow Creek aikoo tehdä koskien keskittymisensä vahvistamista ”hengellisiin harjoituksiin” ja ”planeetan muuttamiseen”.

Tuolloin Willow Creek oli tehnyt tutkimuksen selvittääkseen, miksi he olivat epäonnistuneet työssään. Tutkimuksen tulokset johtivat Willow Creek’in tekemään uuden kiihkeämmän sitoutumisen viedä heidän seurakuntansa esiintulevaan kirkkoon kontemplatiivisten rukouskäytäntöjen (eli hengellisten harjoitusten) kautta, kuten selvästi osoitettiin heidän lehtensä syksyn 2007 numerossa, jossa toimittajat totesivat: ”Palvelutyömme kuva on muuttumassa. Valmistautukaa jälkijäristyksiin.” Lehti sisälsi artikkeleita ja opetuksia lukuisilta kontemplatiivisilta / esiintulevilta hahmoilta, kuten Richard Foster, Richard Rohr, Ruth Haley Barton ja John Ortberg (ks. tarkemmin). Tuon lehden luettuaan ei jäänyt epäselväksi, että Willow Creek’in katumus pohjimmiltaan tarkoitti: ”Olemme muuttamassa tapaa tehdä asioita täällä – meidän täytyy sisällyttää enemmän kontemplatiivisia mystisiä elementtejä väkemme elämään.” Ja kuitenkin CT-lehti ja muut kristillisen median kanavat saivat sen näyttämään, kuin aito raamatullinen parannus olisi tapahtumassa Willow Creek’issä.

Sitten Willow Creek’in ”katumuksen” vuonna 2007 Lighthouse Trails on paljon seurannut, mihin Willow Creek on päässyt aina Lynne Hybels’in Israelin vastaisista ponnistuksista Hybels’ien aikuisten lasten sekä heidän puolisoidensa toimintaan tuoda kontemplatiivinen rukousliike täyteen kukoistukseen Willow Creek’issä – ja tietysti Bill Hybels’in omaan loppuun hillittömien hänen kanssaan tai hänelle työskennelleiden naisten seksuaalisten hyväksikäyttämisten kautta.

Antaaksemme esimerkin siitä, missä Willow Creek menee nyt, haluaisimme kiinnittää huomiosi Bill Hybels’in vävyn, Aaron Niequist’in, vuonna 2014 käynnistämään ohjelmaan The Practice, joka tapahtuu sunnuntai-iltaisin Willow Creek’issa ja sisältää nimenomaan kontemplatiivisia rukouskäytäntöjä. The Practice -verkkosivustolla todetaan:

The Practice on kokemuksellinen kokoontuminen, jossa uppoudumme Jumalan unelmaan ihmiskunnalle, harjoittelemme historiallisia harjoituksia [so. kontemplatiivista mietiskelyä], joka yhdistää meidät Hänen unelmaansa ja kannamme toisiamme matkallamme.

Vaikka otsikot vähän aikaa keskittyvät syytöksiin seksuaalisesta hyväksikäytöstä ja eroamisiin ja anteeksipyytelyihin, joita seuraa, niin ei juuri ole mahdollista nähdä otsikoita, jotka koskisivat Willow Creek’in kontemplatiivisia / esiintulevia tapoja. Eipä tietenkään. Lähes jokainen tärkeä kristillinen mediakanava (myös CT) näyttää joko vihreää tälle mystiselle paradigman muutokselle tai suoraan edistää sitä. Jos vain päämäärätietoinen, Willow Creek, etsijäystävällinen, seurakuntakasvu, dominionistinen ”tämän päivän seurakunta” voisi nähdä, että se on mystisessä liukumäessä täyteen luopumukseen, ja vaikka seksuaalisten saalistajien paljastaminen ja uhrien auttaminen on tärkeää, niin ”uuden hengellisyyden” luonne, joka on riippuvainen esoteerisista kokemuksista Jumalan Sanan ja Pyhän Hengen voiman asemesta, ei saa ihmisiä elämään hurskaammin ja enemmän Jumalalle mieliksi vaan itseasiassa vetää heitä syvemmälle pimeyteen ja syntiin, koska noiden esoteeristen kokemusten lähdettä ajaa ja johtaa se sama lähde, joka petti Aadamin ja Eevan paratiisissa eikä maailman Vapahtaja, Jeesus Kristus. Näin ollen sellaisen ”katumuksen” jokainen ”hedelmä” on hapan ja vahingollinen.

Kaikesta Willow Creek’issä tapahtuneesta huolimatta tämän vuoden GLS-konferenssi edelleen pidettiin tällä viikolla, kuten Religious News Service’n artikkelissa todetaan. Odotettiin, että yli 400 000 ihmistä eri puolilla maailmaa osallistuisi siihen. Kristityt tänä päivänä näyttävät tarvitsevan korviensa kutittelua ja hengelliset mahansa täyteen ja show’n täytyy jatkua.

Read Full Post »

Lighthouse Trailsin tarina

Lighthouse Trails’in minikirja 1.5.2016
The Story Behind Lighthouse Trails
Deborah Dombrowski ja Lighthouse Trails’in toimittajat, suom. SK

Osa 1: ”Oli pimeä ja myrskyinen yö”

Jokainen hyvä mysteeri lähtee siitä, että ”oli pimeä ja myrskyinen yö”. Tämä on kuitenkin erilainen mysteeri. Se koskee seurakuntaa, Morsianta, jonka salaperäisesti sieppasi tumma, petollinen muukalainen, joka tuli valon enkelinä ja lupasi sille monia suuria asioita, jos se vain seuraisi häntä. Ja se koskee pientä ja mitätöntä kustannusyhtiötä, joka ryhtyi yhteistyöhön niiden Morsiameen kuuluvien kanssa, jotka eivät antautuneet valon enkelille ja pyrki selvittämään, mitä sille tapahtui ja kuinka tuoda se takaisin turvaan.

Kesällä 2000 ei ollut mitään Lighthouse Trails -kustannusta. Kenenkään mielessä ei ollut aavistustakaan siitä. Dave’n kanssa lähestyimme kuuden lapsemme kasvattamisen viimeistä kierrosta oregonilaisessa pikkukaupungissa kätkössä Cascade-vuorten juurella. Vuonna 1997 meidät oli hälytetty asiaan nimeltä Y2K ja autoimme kokoamaan työryhmän pienessä kaupungissamme, ei siksi, että olisimme luulleet maailmanlopun tulevan 31.12.1999. Emme luulleet. Meidät kuitenkin herätettiin arjestamme, johon kuului jalkapallopelejä, lastenkasvatusta, kirkossa käymistä, kampanjoimista pitää homoagenda poissa kouluista, tarvitsevien ystävien auttamista, Focus on the Family’n kaltaisten järjestöjen tukemista – tiedäthän, ihan tavanomaista kamaa, jota hyvä kristitty perhe harrastaa. Tultuamme uskoon 70-luvulla (minä navetassa Raamatun ja muutaman lehmän kanssa ja Dave armeijan kasarmeilla Saksassa) ja kuuluttuamme seurakuntaan 25 vuotta oli paljon asioita, joista emme koskaan olleet kuulleet saarnatuoleista. Aluksi 70-luvulla kuulimme Jeesuksen tulemuksesta, eikä ollut harvinaista kuulla evankeliumia saarnattavan sunnuntaisin ja ihmisiä tuli esille ja pelastui. Se oli jännittävää ja ilmassa oli odotus, että tempaus voi tapahtua milloin tahansa. Ajan mittaan sellaiset puheet kuitenkin loppuivat, alttarikutsut laantuivat ja tilalle tuli paljon muita asioita: merkkejä ja ihmeitä, joiden sanottiin olevan Jumalasta, boikotteja ja lainsäädännöllisiä pyrkimyksiä kääntää maamme ”kristilliseen” kulttuuriin, lauluja, jotka alkoivat jättää Jeesuksen ja Ristin pois ja monta kertaa rummut niin lujalla, ettei sanoja voinut kuulla ollenkaan, tai lauluja kaikista niistä suurista asioista, joita voisimme tehdä, jos vain liittyisimme yhteen.

Kun Y2K tuli, se tärisytti meitä ja muistutti, että aikamme tämän maan päällä on tilapäinen ja että Raamattu puhuu ajasta, jossa ihmiset tulevat hyvin petetyiksi tajuamatta aikaa, jossa elämme. Vaikka emme uskoneet, että maailmanloppu tulisi keskiyöllä uudenvuodenaattona 1999, me uskoimme, että Jumala halusi saada huomiomme. Tuolloin emme vain tienneet mitä varten. Vuosi 2000 vieri melko rauhallisesti ja elämä jatkui. Kuitenkin jo vuonna 1998 eräs ystävä oli kertonut meille tuntemastaan kirjailijasta Salem’issa, joka kirjoitti siitä, kuinka New Age oli tulossa evankelikaaliseen seurakuntaan. Vaikka tiesimme jotakin New Agesta, niin se oli sana, jota ei koskaan mainittu minkään seurakunnan saarnatuolissa, joissa olimme koskaan käyneet, joten tuo huomautus luiskahti hiljaisesti pois kahdeksi vuodeksi.

Syksyllä 2000 tyttäremme, silloin 16 vuotias, oli Young Life -harjoittelija. Young Life on kansallinen järjestö, joka tavoittaa nuoria julkisissa kouluissa kristillisellä sanomalla. Eräänä päivänä lokakuussa hän toi kotiin luettelon sille vuodelle vaadittavista luettavista kirjoista. Se käsitti kirjoja 12 kirjailijalta, joista useimmista emme me, eikä tyttäremme, olleet koskaan kuulleet. Neljä heistä tulisi pian muuttamaan elämämme ikuisesti: Thomas Merton, Richard Foster, Henri Nouwen ja Brennan Manning.

Noin viikkoa myöhemmin paikallinen pastori soitti, koska yritti saada vähän tietoa eräästä collegesta, jonne hänen lapsensa halusivat mennä. ”Deborah, muistatko, kun kerroit minulle pari vuotta sitten kirjailijasta täällä päin, joka kirjoitti, että New Age on tulossa seurakuntaan? Voisitko selvittää sitä.” Sen puhelun jälkeen otin yhteyttä vanhaan ystävääni, joka oli kertonut minulle tästä kirjailijasta ja hän sanoi heti: ”Deborah, sinun on aika tavata Ray Yungen.”

Viikkoa myöhemmin istuin Oregonin Keizer’issä eräässä kahvilassa muutamaa minuuttia ennen sovittua tapaamistani herra Yungen’in kanssa. Oikeaan aikaan sisälle pomppi lähes kaksimetrinen mukavan näköinen kaveri kantaen kummallakin kädellään nipuittain lehtiä, lehtileikkeitä ja kirjoja. Jysäytettyään pöydälle ilmeisen luetut aineistokasansa hän osti minulle 50 sentin kupin talon kahvia ja sitten jatkoi puhuen minulle toista tuntia. Jo puheensa alkuvaiheessa, kun hän mainitsi Thomas Merton’in ja Richard Foster’in, jokin sanoi minulle tämän olevan kaitselmuksen järjestämä tapaaminen. Ja kun hän vähän myöhemmin mainitsi Brennan Manning’in ja Henri Nouwen’in, niin aloin saada kuvan. Tämä mies oli lähetetty pelastamaan tyttäreni lukemasta kirjoja miehiltä, jotka kutsuivat itseään kristityiksi, mutta jotka todellisuudessa olivat tuomassa mystistä hengellisyyttä kristinuskoksi naamioituneena. Ennen kuin lähdin tapaamisesta Ray’n kanssa, hän ojensi minulle ruskean kirjekuoren. ”Olen kirjoittanut kirjan tästä, mutta sitä ei ole vielä julkaistu. Sen nimi on Time of Departing (Lähdön/erottautumisen aika). Olen kanniskellut sitä kaksi vuotta. Mahtaisitteko sinä ja miehesi tykätä lukea se.” Otin paketin ja lähdin. (Kirja luettavissa suomeksi täällä)

Olisi vähättelemistä sanoa, että tuon käsikirjoituksen lukeminen avasi silmämme ja muutti elämämme ikuisesti. Ja jos joku olisi sanonut meille silloin, että kahden vuoden sisällä tuosta päivästä kahvilassa me aloittaisimme kustannusyhtiön ja lopulta kohtaisimme Pohjois-Amerikan kristilliset johtajat, niin todennäköisesti olisimme menetelleet toisin. Suoraan sanoen, me ajattelimme tuolloin, että Ray Yungen’in kirja tuli juuri ajoissa varoittamaan seurakuntaa, jotta kontemplatiivinen hengellisyys ei tulisi siihen. Me ajattelimme, ettei voisi olla mitään mahdollisuutta, että liian monet kristityt edes harkitsisivat lähtemistä kontemplatiiviselle tielle. Meistä se oli niin selvää, kuinka vaarallinen ja raamatunvastainen se oli. Ajattelimme, että jos voisimme varoittaa joitakin vaikutusvaltaisempia johtajia (kuten Rick Warren), niin he olisivat varoittamisesta niin iloisia, että todennäköisesti menisivät ja kirjoittaisivat omia kirjojaan varoittaen kontemplatiivisesta rukouksesta ja me voisimme palata ”normaaliin” elämään ja jättää tällaisen asian heille.

Noina aikoina meillä oli paljon vääränlaisia ajatuksia eikä meillä ollut mitään käsitystä siitä, mitä oli tapahtumassa.

Osa 2: ”Kuuma aihe, joka ei noin vain poistuisi”

Luettuamme syksyllä 2000 vastalöydetyn uskonveljemme Ray Yungen’in julkaisemattoman käsikirjoituksen A Time of Departing, ensimmäinen asia, joka tuntui järkevältä tehdä, oli tavata Young Life’n Oregon’in koulutusjohtaja. Olin huolestunut oman tyttäreni mukanaolosta Young Life’ssa, mutta ajattelin myös kaikkia niitä tuhansia Young Life’n johtajia ja harjoittelijoita, jotka voitaisiin tutustuttaa kontemplatiiviseen hengellisyyteen Young Life’n luettavaksi suosittelemien kirjojen kautta.

Soitin Young Life’n toimistoon Portland’issa ja sovin tapaamisesta. Noin viikon aikana ennen tapaamista aloin tutkia kontemplatiivista hengellisyyttä internetissä. Ainoa ongelma vain oli, että sitä vastustavaa tai kritisoivaa aineistoa ei käytännössä löytynyt. Kuitenkin sitä tukevaa oli runsaasti. Lopulta löysin erään John Caddick’in (Oregon’ista) artikkelin. Se oli kirjoitettu vuonna 1997 ja otsikoitu: ”What is Contemplative Spirituality, and Why is it So Dangerous?” (Mitä on kontemplatiivinen hengellisyys ja miksi se on niin vaarallista?). Se oli itseasiassa Brennan Manning’in kirjan, The Signature of Jesus (Jeesuksen allekirjoitus), arvostelu. Se oli yksi kirjoista, joista Ray puhui käsikirjoituksessaan. John Caddock’in artikkeli ja eräs toinen olivat ainoat internetissä torjumassa tätä mystistä rukousta, jota sanottiin kristilliseksi. Kysymystä kontemplatiivisuudesta ei pohjimmiltaan kyseenalaistettu. Emme juuri tienneet tuolloin, että se oli muhinut evankelikaalisen seurakunnan taustalla siihen mennessä ainakin kaksi vuosikymmentä ja oli räjähtämässä apposelleen.

Young Life’n johtajan tapaamistamme edeltävänä päivänä törmäsin internetissä Peter Marshall nuoremman nimeen ja näin, missä hän mainosti Henri Nouwen’ia. En tiennyt paljonkaan Marshall nuoremmasta, mutta olin tykännyt hänen isänsä Peter Marshall’in elokuvasta A Man Called Peter (Mies nimeltä Peter). Hän oli skotlantilainen saarnamies, josta lopulta tuli USA:n senaatin kappalainen 50-luvulla. Kun huomasin Peter Marshall nuoremman suosittelevan Nouwen’ia, lähetin sähköpostin hänen toimistoonsa ilmaisten huoleni ja sain aika murhaavan vastauksen. Tuolloisessa lapsellisuudessani en voinut uskoa, että vastaus oli todella häneltä. Niinpä aamuna, jolloin olin lähdössä tapaamiseen Ray’n ja Young Life’n johtajan kanssa, soitin Peter Marshall’in toimistoon. Ja yllätys, yllätys, puhelimeen vastasi Peter Marshall nuorempi. Hän tunnusti, että se oli todella hän, joka oli vastannut sähköpostiin ja kertoi minulle, että jokainen, joka sanoi jotakin pahaa Henri Nouwen’ista tai Brennan Manning’ista syyllistyi ”saatanalliseen panetteluun”. Marshall ilmaisi voimakasta vihaa siitä, että olin kyseenalaistanut nämä kaksi kontemplatiivista miestä. Olin hyvin hämmentynyt vihaisesta reaktiosta sellaiseen, jonka olin luullut minun osaltani olevan ystävällinen ja leppeä haaste. Kun Marshall oli lakannut nuhtelemasta minua, sanoimme ”good bye” ja lopetimme puhelun. Minulle ei koskaan tullut toista tilaisuutta puhua Peter Marshall nuoremmalle ja hän kuoli vuonna 2010 70 vuoden iässä.

Kun tuona aamuna tulin kahvilaan Portland’issa, Ray seisoi eteisaulassa odottamassa. Lähestyessäni häntä sanoin: ”Et usko, kenelle juuri puhuin.” En tule koskaan unohtamaan Ray’n reaktiota, kun kerroin hänelle tapahtuneesta. Silmät kyynelissä hän sanoi: ”Peter Marshall on konservatiivinen kristitty. Olen järkyttynyt, että hänellä on tuollainen näkemys.” Tiesin silloin, että Ray Yungen oli veli, joka ei vihannut näitä ihmisiä, vaan hänellä oli aito halu auttaa ihmisiä. Ja mitä tulee Marshall’in vihaiseen reaktioon, tulin myöhemmin huomaamaan, että vihainen reaktio oli yhteinen nimittäjä niille, jotka edistävät kontemplatiivista hengellisyyttä, kun joku kyseenalaistaa sen. Niiden lista, joille jonakin päivän puhuisin joko puhelimessa, sähköpostilla, tai kirjeellä alkoi Marshall’ista, mutta siihen tulisi myöhemmin kuulumaan: Philip Yancey, Dan Kimball, Shane Claiborne, Rick Warren, Ken Blanchard, David Jeremiah, Gary Thomas, Keri Wyatt Kent, Richard Foster (välillisesti), Focus on the Family’n henkilökuntaa, Beth Moore’n korkein avustaja sekä Charles Stanley’n läheinen avustaja ja monia muita.

Syksystä 2000, jolloin tapasimme Ray’n, aina vuoden 2001 loppuun yritimme löytää kustantajan, joka julkaisisi kirjan A Time of Departing. Laadimme ehdotuksen ja lähetimme sen useille kristillisille kustantajille.

Kun hylkäävä kirje toisensa jälkeen tuli, niin tulimme yhä skeptisemmiksi sen suhteen, että löytäisimme kustantajan kirjalle A Time of Departing. Sillä aikaa Ray luki artikkelin jostakin, että 40 johtavaa kristillistä kustantajaa julkaisivat kirjoja sellaisilta kirjailijoilta, joilla oli ”merkittävät kansalliset foorumit”. Tiesimme, että tämä lausunto jätti Ray’n ulos. Hän oli tuntematon.

Mitä tulee Ray’n taustaan kirjoittajana, niin hän oli kirjoittanut 90-luvun alussa kirjan For Many Shall Come in My Name (Sillä monia tulee minun nimessäni), jonka julkaisi pieni kustannusyhtiö, joka lopulta meni konkurssiin. Kirja oli New Age -liikkeen paljastus yhteiskunnassamme. Kirjaa myytiin useita tuhansia kappaleita ja Ray teki maanlaajuisen kiertueen, johon kuului haastatteluja sellaisissa paikoissa kuin Southwest Radio Church, mutta kun Ray’n kustantaja lopetti, niin hän jäi ilman mitään edustusta.

Sitten vuonna 1994 muutamia vuosia siitä, kun Ray kirjoitti kirjan Many Shall Come in My Name Salem Missionary Alliance’n nuorisopastori pyysi häntä tutkimaan miestä nimeltä Richard Foster, joka oli pian tulossa pastorin seurakuntaan. Ray ei ollut kuullut Foster’ista aikaisemmin, joten ennen kuin seminaari alkoi. hän luki kirjan Celebration of Discipline. Ray oli jonkin aikaa tutkinut katolista munkkia ja panenteistia nimeltä Thomas Merton ja lukiessaan Foster’ia hänestä tuntui, että tämän ja Merton’in välillä oli yhteys. Ray osallistui seminaariin ja jälkeenpäin meni eteen, jossa Foster seisoi ja puhui ihmisille. Ray kuvailee lyhyttä keskusteluaan Foster’in kanssa tuona iltana:

Kun seminaari oli lopussa … lähestyin Foster’ia ja kysyin kohteliaasti: ”Mitä ajattelet nykyisestä katolisesta kontemplatiivisesta rukousliikkeestä?” Hän näytti selvästi vaivautuneelta kysymyksestä ja aluksi näytti välttelevältä ja poissaolevalta.

Sitten hän vastasi: ”No niin, enpä oikein osaa sanoa, jotain hyvää, jotain pahaa (mainiten Matthew Fox’in esimerkkinä pahasta).” Puolustaen hän sanoi: ”Arvostelijani eivät ymmärrä, että kristikunnassa on tämä perinne vuosisatojen takaa.” Sitten hän sanoi sellaista, joka on kaikunut mielessäni siitä saakka. Hän totesi painokkaasti: ”No niin, Thomas Merton yritti herättää Jumalan kansan!” Silloin tajusin, että Foster oli kahlannut syvälle Merton’in uskomussysteemiin.¹

Sen jälkeen Ray alkoi tutkia Foster’ia perusteellisesti ja alkuvuodesta 1999 hän sai valmiiksi kirjan A Time of Departing käsikirjoituksen, jossa Richard Foster ja Thomas Merton olivat hänen kritiikkinsä tärkeitä kohteita. Lähes kaksi vuotta myöhemmin me tapasimme Ray’n.

Sillä aikaa kun etsimme kustantajaa kirjalle A Time of Departing ja hylkäävien kirjeiden pino kasvoi, niin Ron, Salem’in nuorisopastori, joka oli kutsunut Ray’n Richard Foster’in seminaariin, oli eräässä seurakuntakonferenssissa ja löysi itsensä päivällispöydästä John Armstrong’in kanssa, joka oli pastori, kirjailija ja Wheaton College’n ylempiin tutkintoihin johtavan osaston dosentti. Ron’illa sattui olemaan Ray’n käsikirjoituksen kopio mukanaan ja päästyään keskustelemaan hän kysyi Armstrong’ilta, ottaisiko tämä käsikirjoituksen mukaansa ja lukisi sen. Armstrong suostui.

Kahden viikon sisällä Armstrong otti yhteyttä Ron’iin ja sanoi, että kirja A Time of Departing oli fantastinen. Hän sanoi, että jos Ray ottaisi pois luvun kuusi (”Voiko tämä olla lopun aika?”), hän todennäköisesti voisi saada Harvest House’n julkaisemaan kirjan. Aluksi innostuimme, mutta rukoiltuamme ja harkittuamme Ray, David ja minä päätimme, että tuon luvun poistaminen heikentäisi kirjan sanomaa vakavasti. Tässä luvussa Ray puhuu okkultisti Alice Bailey’stä (joka keksi käsitteen New Age) ja hänen ennustuksestaan, että Vesimiehen Aika (oletettu valaistuksen aika ihmiselle, jolloin hän tiedostaa jumaluutensa) tulisi kristillisen kirkon kautta mystisillä harjoituksilla ja merkeillä ja ihmeillä. Luku kuusi puhuu myös sellaisesta, johon Raamattu viittaa Salaisuus Babylonina (Ilm. 17:5), jossa viettelevät henget pettävät koko maailman hyväksymään uuden hengellisyyden systeemin (maailmanuskonnon). Lainauksessa tuosta luvusta Ray toteaa:

Sen sijaan, että vastustaisi kristinuskoa, okkultismi kaappaisi sen ja sulautuisi siihen ja sitten käyttäisi kristikuntaa ensisijaisena välineenä New Age -tietoisuuden levittämiselle ja juurruttamiselle!²

Ei, me tiesimme, että tuon luvun oli jäätävä. On murheellista ja ironista, että John Armstrong viime vuosina on tullut ulos esiintulevan kirkon [Emerging church] puolestapuhujana.

Eräänä päivänä sen jälkeen, kun olimme torjuneet John Armstrong’in tarjouksen julkaista kirja A Time of Departing ja kun jo aloimme ajatella, ettemme koskaan löytäisi kustantajaa tälle elintärkeälle kirjalle, niin hieman valoa tuli ja minä sanoin Dave’lle: ”Miksi emme käynnistäisi omaa kustannusyhtiötä ja julkaisisi kirjaa itse?” Rukoilimme, että Jumala avaisi oven, jos tämä olisi se, mitä Hän tahtoi meidän tekevän, ja puhuttuamme Ray’n kanssa sovimme yhdessä, että näin me saisimme kirjan julkaistua.

Emme tienneet kustantamisesta mitään. Minä olin pieniaikainen free-lance-kirjoittaja ja olin kirjoittanut oman elämäkertani, ja Dave’lla oli englanninkielen tutkinto Portland’in valtionyliopistossa.  Tämä tuskin kuitenkaan valmisti meitä käynnistämään kustannusyhtiötä. Ostin Amazon’ilta pinon kirjoja, joista yksi oli nimeltään How to Publish a Book and Sell a Million Copies (Kuinka kustantaa kirja ja myydä miljoona kappaletta). Kuitenkin, kun luin kirjaa, niin yksi neuvo oli: Älä koskaan kirjoita mitään ”kiistanalaista”, jos olet kiinnostunut ”isosta myynnistä”. Silloin tajusin, että Lighthouse Trails ei koskaan tulisi olemaan iso kustannusyhtiö, joka myisi miljoonia kirjoja. Me läksimme liikkeelle kiistanalaisena ja yli vuosikymmentä myöhemmin meitä edelleen pidetään kiistanalaisena. On murheellista, että sana ”kiistanalainen” on yhä lisääntyvästi tulossa tarkoittamaan ”sellaista, joka on sitoutunut raamatulliseen evankeliumiin”.

Maaliskuussa 2002 avasimme liiketoimintapankkitilin sadalla dollarilla ja virallisesti käynnistimme Lighthouse Trails -kustannuksen (josta myöhemmin tuli LLC). Mottomme tulisi olemaan ”tuoda valoa pimeille alueille”. Kuusi kuukautta myöhemmin julkaisimme ensimmäisen painoksen kirjasta A Time of Departing. (Kirjan voi lukea suomeksi tästä.)

Aivan samoihin aikoihin kuin kirjaa A Time of Departing oltiin julkaisemassa, toista kirjaa suuremman kristillisen kustannustalon toimesta oltiin myös julkaisemassa. Ollessamme noutamassa uuden julkaisumme ensimmäistä painoerää pieneltä kirjanpainajalta Washingtonin valtiossa, niin tietämättämme oltiin julkaisemassa myös Rick Warren’in kirjaa The Purpose Driven Life (Suomeksi: Tarkoituksena elämä, Päivä Oy, 2005) ja siitä tuli pian New York Times’in bestselleri, joka lopulta saavutti yli 30 miljoonan kappaleen myynnin. Se muuttuisi kanin ja kilpikonnan väliseksi kisaksi, mutta koska uskoimme, että kontemplatiivinen hengellisyys vetäisi ihmisiä pois Evankeliumista eikä siihen, niin meistä tuntui, että ponnistuksemme olivat tarpeellisia ja että Jumala kyllä saisi varoituksemme ulos sopivaksi katsomallaan tavalla.

Keväällä 2003 lähetimme kirjan A Time of Departing Rick Warren’ille ajatellen, että meidän pitäisi varoittaa tätä nyt niin suosittua pastoria kontemplatiivisesta rukousliikkeestä. Hän lähetti meille henkilökohtaisen huomautuksen kortilla sanoen:

Vain huomautus sanoakseni kiitoksia Ray Yungen’in kirjasta A Time of Departing. Se varmasti on hyödyllinen lisä henkilökohtaiseen kirjastooni ja resurssi tutkimuksissani. Myönnän, että tämä on kuuma aihe.

Vilpittömästi, Rick Warren

Saatuamme Rick Warren’in vastauksen tunsimme helpotusta, että hän näytti arvostaneen varoitustamme, mutta se oli ennen kuin tapahtui paljon asioita:

Se oli ennen kuin luimme Warren B. Smith’in kirjan Deceived on Purpose: The New Age Implications of the Purpose Driven Life (Petetty tarkoituksella: Päämäärätietoisen elämän New Age -implikaatiot).

Se oli ennen kuin saimme tietää, että Rick Warren oli mainostanut Richard Foster’ia, Dallas Willard’ia ja hengellisen muodostamisen liikettä (so. kontemplatiivista hengellisyyttä) jo 1990-luvun alussa ensimmäisessä kirjassaan The Purpose Driven Church (Suomeksi: Päämäärätietoinen seurakunta, Aika Oy 1999).³

Se oli ennen kuin luimme George Mair’in kirjan A Life With Purpose: Reverend Rick Warren—the most inspiring pastor of our time (Elämä tarkoituksella: Rick Warren – aikamme innoittavin pastori), joka tunnisti Rick Warren’in suunnitelmia käyttää New Age -myötäilijä Ken Blanchard’ia Warren’in globaalissa P.E.A.C.E. -suunnitelmassa kouluttamaan johtajia ympäri maailmaa.⁴

Se oli ennen kuin tuttava neuvoi George Mair’ia oikeuskanslerin toimistossa Kaliforniassa nostamaan viharikossyytteen Rick Warren’ia vastaan hänen hyökättyään Mair’ia vastaan tämän kirjan vuoksi (Mair soitti minulle ja neuvoin häntä jättämään syyte nostamatta).⁵ On ironista, että kun Mair kirjoitti kirjansa, niin se oli tarkoitettu kiitoksen osoitukseksi Rick Warren’ille ”Amerikan pastorina” ymmärtämättä, että samalla oli paljastettu New Age -yhteyksiä.

Se oli ennen kuin Rick Warren keväällä 2005 kirjoitti vahinkoa hallitsevan ”keskiyön sähköpostinsa”, sähköpostin, joka oli täynnä epätarkkuuksia totuuden salaamiseksi, mutta silti hän pani silloisen pääuskonpuolustajansa laittamaan sen kaikkialle nettiin muutamassa tunnissa siitä, kun lähetti sen minulle.⁶

Se oli ennen kuin Saddleback lähetti sähköposteja tuntemattomalle määrälle ihmisiä sanoen, että Lighthouse Trails ja Ray Yungen ”istuivat rahakasan päällä” (ja me vain halusimme tietää missä se kasa oli, koska olisimme todella voineet käyttää sen rahakasan laskujen maksamiseen siinä kuussa).

Se oli ennen kuin Saddleback syytti Lighthouse Trails’iä ”julkaisuvalheista” ja päätteli, että me olimme murtautuneet heidän verkkosivupalvelimelleen ja ”liittovaltion agentit” olivat asialla.⁷

Se oli silloin, kun vielä luulimme, ettei ollut mitään mahdollisuutta, että kristillisten johtajien enemmistö voisi olla auttamisen ytimessä tuomassa sisälle mystistä hengellisyyttä, joka veisi miljoonia suoranaisen luopumuksen syliin.

Ei tarvinne mainita, että kun keväällä 2006 menimme painoon kirjan A Time of Departing toisella painoksella, niin kirja nyt sisälsi kokonaisen luvun, joka oli omistettu Rick Warren’ille ja hänen taipumuksilleen kontemplatiiviseen rukoukseen. Ja siinä oli luku omistettu sellaiselle, jota kaikki kutsuvat ”esiintulevaksi kirkoksi”. Häijyjä ja häikäilemättömiä ponnistuksia oli jo käynnissä Lighthouse Trails’in pysäyttämiseksi. Jos olisi ollut vain meidän voimamme ja viisautemme varassa pitää itsemme käynnissä, emme olisi voineet jatkaa, mutta huolimatta omista inhimillisistä heikkouksistamme ja huolimatta yrityksistä pysäyttää meidät, Jumala osoitti armoa ja oikeudenmukaisuutta ja piti Lighthouse Trails’in pinnalla. Ja vaikka ei ole epäilystä, että kontemplatiivinen hengellisyys on lisääntynyt eksponentiaalisesti kaikkialla maailmassa, kiitos siitä liikkeen isonimisille puolestapuhujille, niin kymmenet tuhannet ovat nyt lukeneet kirjan A Time of Departing, kuten myös vuoden 2007 kirjamme esiintulevasta kirkosta, Roger Oakland’in Faith Undone (Uskon nollaus, lue suomeksi tästä); ja me uskomme, että nämä kirjat ovat tuoneet muutoksen auttamisessa puolustamaan Jeesuksen Kristuksen evankeliumin sanomaa ja sen mystisen hengellisyyden tunnistamisessa, joka pyrkii sokaisemaan miljoonien silmät.

Tarinaamme liittyy paljon enemmän ja useimmista episodeista voit lukea sivustoltamme. Kun aloitimme, pohdimme, oliko olemassa muita kristittyjä, jotka näkivät, mitä Ray, Dave ja minä näimme. Varmastikaan me emme voi olla ainoat, ajattelimme. Olemme niin onnellisia voidessamme ilmoittaa, että emme läheskään. Tuhansien sähköpostien, kirjeiden ja puheluiden kautta lukijoiltamme, asiakkailtamme ja uutiskirjeemme tilaajilta olemme oppineet, että Jumala on uskollisesti näyttänyt monille uskoville, mitä on tapahtumassa tämän päivän seurakunnassa ja maailmassa. Olemme etuoikeutettuja ja nöyryytettyjä, kun meillä on pieni osa tässä työssä. Kuten olemme monesti sanoneet ennenkin, Lighthouse Trails on olemassa palveluna Kristuksen ruumiille evankeliumin tähden ja me rukoilemme ja toivomme, että Jumalan kunniaksi.

Mutta aikakausista ja määrähetkistä ei teille, veljet, ole tarvis kirjoittaa; sillä itse te varsin hyvin tiedätte, että Herran päivä tulee niinkuin varas yöllä. Kun he sanovat: ”Nyt on rauha, ei hätää mitään”, silloin yllättää heidät yhtäkkiä turmio, niinkuin synnytyskipu raskaan vaimon, eivätkä he pääse pakoon. Mutta te, veljet, ette ole pimeydessä, niin että se päivä voisi yllättää teidät niinkuin varas; sillä kaikki te olette valkeuden lapsia ja päivän lapsia; me emme ole yön emmekä pimeyden lapsia. Älkäämme siis nukkuko niinkuin muut, vaan valvokaamme ja olkaamme raittiit. (1. Tess. 5:1-6)

Viitteet:

1. Ray Yungen, A Time of Departing (Eureka, MT: Lighthouse Trails Publishing, 2nd ed., 2006), pp. 76-77.
2. , p. 123.
3. Rick Warren, The Purpose Driven Church (Grand Rapids, MI: Zondervan, 1995), pp. 126-127.
4. http://www.lighthousetrailsresearch.com/PressReleasekenblanchard.htm.
5. Read our article ”Rick Warren Biographer, George Mair, Passes Away at 83 – The Rest of the Story” for this full story:
6. http://www.lighthousetrailsresearch.com/furtherinformation.htm.
7. Joulukuussa 2005 eräs nainen lähetti meille sähköpostin, jonka oli saanut Rick Warren’in henkilökohtaisesta sähköpostiosoitteesta. Siinä sanottiin:

Verkkosivusto, johon alla viittaatte {Lighthouse Trails} tunnetaan hyvin siitä, että se julkaisee valheita, jotka on helppo todistaa vääriksi. … Raamattu sanoo, että ”Saatana on valheiden isä”, joten ne, jotka tarkoituksella levittävät niitä, tekevät Saatanan työtä hänelle. Se on pahaa. Ehdotamme, että vältätte kuuntelemasta pahoja ihmisiä, joilla on tapa valehdella evankeliumin palvelijoista. Tutkikaa Kirjoituksia joka päivä ja paetkaa niitä, jotka hankkivat maineensa valehtelemalla.

Otimme sähköpostin vuoksi yhteyttä Saddleback’iin ja saimme seuraavan vastauksen, jossa ehdotettiin, että sähköpostin oli kirjoittanut tietokonehakkeri: ”Pahoittelemme, että tämä julkinen postilaatikko on suljettu johtuen ilkivallasta ja identiteettivarkaudesta. Liittovaltion viranomaiset ovat jäljittämässä lähteen joko Afrikkaan tai Tyynenmeren luoteisrannikolle.” Aluksi luulimme tätä vitsiksi, koska me (jotka asumme Tyynenmeren luoteisrannikolla) olimme hiljattain antaneet lehdistötiedotteen eräästä evankelistasta Afrikassa, joka oli vastustanut päämäärätietoista liikettä. Sen kuuleminen, että liittovaltion viranomaiset olivat keskittäneet tutkimuksen joko meidän sijaintiimme tai evankelistan sijaintiin, tuntui naurettavalta. Otimme yhteyttä Saddleback’iin puhelimella ja kysyimme näiden liittovaltion agenttien nimiä, johtuen ”nimettömän” sähköpostin uhkaavasta luonteesta. Muutaman päivän kuluttua eräs Saddleback’in henkilökunnan jäsen soitti ja kertoi meille, että liittovaltion agentit olivat tutkimassa heidän verkkopalvelintaan, johon oli murtauduttu ja että Saddleback (ja ne agentit) epäilivät Lighthouse Trails’ia. Kysyimme uudelleen liittovaltion agenttien nimiä sekä tapausta käsittelevän Saddleback’in viestintäjohtajan nimeä. Meille kuitenkin sanottiin, että he eivät anna meille mitään nimiä. Sen jälkeen emme ole kuulleet Saddleback’istä mitään.

To order copies of The Story Behind Lighthouse Trails, click here.

 

Read Full Post »

Kirjaa ”Jeesus kutsuu” on muutettu!

Lyhyt tiivistelmä seuraavasta artikkelista: Jos kirjahyllystäsi löytyvät kirjat Jeesus kutsuu tai Jumala puhuu, hävitä ne pikimmiten!

Tätä aihetta on käsitelty myös seuraavissa artikkeleissa:

• Arvio hartauskirjasta ”Jeesus kutsuu”
• Arvio hartauskirjasta ”Jumala puhuu”

---

Changing Jesus Calling
Damage Control for a False Christ
Vahinkohallintaa väärälle kristukselle
By Warren B. Smith, suom. SK

Suomentajan huomautus: Kirja Jesus Calling on ilmestynyt suomeksi nimellä Jeesus kutsuu (Kuva ja Sana 2011). Tämä artikkeli on suomennettu David Reagan’in erinomaisesta lehdestä Lamplighter (syys-lokakuu 2016).

New Age -asiantuntija Warren B. Smith

Tietoa kirjoittajasta: Warren Smith on kotoisin Connecticut’in osavaltiosta. Hänellä on tutkinnot Pennsylvania’n ja Tulane’n yliopistoista. Ennen evankelistaksi ryhtymistään hän vietti suurimman osan elämäänsä kunnallisena sosiaalityöntekijänä. Vuosien mittaan hän sekaantui pahasti New Age -liikkeeseen jopa palvellen New Age -periaatteiden opettajana. Uskoon tultuaan hän alkoi kirjoitella kattavasti hengellisen petoksen aiheesta. Hän on kirjoittanut kuusi kirjaa ja lukuisia kirjasia sekä ollut suosittu konferenssipuhuja viimeiset 25 vuotta. Lisää tietoa: www.warrenbsmith.com. Tarkempaa tietoa kirjasta Jesus Calling on hänen kirjassaan “Another Jesus” Calling (”Toinen Jeesus” kutsuu). Hänen mielenkiintoinen elämäntarinansa on hänen kirjassaan The Light That Was Dark (Valo joka oli pimeä).

***

Mitä sinä tekisit, jos olisit suurkustantaja, kuten Thomas Nelson ja yhtäkkiä huomaisit, että sinun megabestsellerisi Jeesus kutsuu, sattuukin olemaan kanavoitu New Age -kirja?

Ja mitä tekisit, jos huomaisit, että jotkut ”viesteistä,” joita kirjailijasi ”vastaanotti” ”Jeesukseltaan” eivät olleetkaan Jeesukselta, koska ne ovat ristiriidassa sen kanssa, mitä todellinen Jeesus Kristus sanoo Raamatussa?

Ja mitä tekisit, jos bestsellerkirjailijasi on kirjassaan tuonut esiin joukon muita ongelmia, jotka tavallisesti niin teräviltä toimittajiltasi ovat jääneet huomaamatta? Mitä tekisit, kun nämä asiat ovat jo aikaisemmin julkaistujen 10 miljoonan kirjan sivuilla? Jos olet lukijoiden puolella, käsittelet rehellisesti näitä ongelmia sellaisina, kuin ne on tuotu tietoosi. Jos kuitenkin sinua kiinnostaa enemmän varjella tuotetta, kuin totuutta, niin teet kaikkesi näiden ongelmien hävittämiseksi.

Yksi on varmaa – kirjailija Sarah Young ja kustantaja Thomas Nelson ovat saaneet joitakin ongelmistaan äkkiä katoamaan kirjan Jesus Calling viimeisistä painoksista, varsinkin kirjan erityisestä 10-vuotisjuhlapainoksesta, joka julkaistiin syyskuussa 2014.

Kuin Watergate-nauhat

Ottaen ehkä oppia Richard Nixon’in Wategate-nauhoista puuttuvista kahdeksasta ja puolesta minuutista, Sarah Young ja Thomas Nelson ovat systemaattisesti tuhonneet kiistanalaista materiaalia kirjasta Jesus Calling.

Lisäten, vähentäen, leikaten, liimaten ja täysin poistaen ongelmallisia sanoja, lauseita ja jopa kokonaisia kappaleita, Young ja hänen toimittajansa eivät epäröi panna sanoja ”Jeesuksensa” suuhun, samalla kun ottavat toisia pois. Mutta kuten Watergate-nauhoilla, puuttuva aineisto ja heidän tökerö taktiikkansa enemmän paljastaa heidän ongelmiaan kuin salaa niitä.

Kirjasta Another Jesus Calling (Toinen Jeesus kutsuu)

Syksyllä 2013 Lighthouse Trails Publishing julkaisi kirjani “Another Jesus” Calling. En ollut ensimmäinen henkilö, joka ilmaisi huolensa kirjasta, mutta paljon ei ollut kirjoitettu siihen mennessä. Kun huolenaiheemme julkistettiin, Sarah Young ja Thomas Nelson tulivat ilmeisesti tietoisiksi vastalauseistamme. Ilman selityksiä kenellekään merkittäviä muutoksia alettiin tehdä kirjan Jesus Calling seuraaviin painoksiin.

Editoimalla tyyliin ”nyt se näkyy, nyt ei” jotkut heidän pahimmista ongelmistaan yhtäkkiä hävisivät kirjan Jesus Calling sivuilta. Havainnollistaakseni sitä, kuinka paljon vaivaa Sarah Young ja Thomas Nelson ovat nähneet varjellakseen miljoonien dollarien Jesus Calling -teollisuuttaan, annan viisi selvää esimerkkiä – ja niitä on monia muita – osoittamaan kuinka kirjan Jesus Calling lukijoita johdetaan ja manipuloidaan. Älä erehdy sen suhteen – vahinkohallinta on täydessä vauhdissa Thomas Nelson’illa ja se on erikoisen selvää heidän 10-vuotisjuhlapainoksessaan Sarah Young’in kirjasta.

Viisi ongelmaa

1 Kirjan Jesus Calling innoittaja on kanavoimalla saatu New Age -kirja nimeltä God Calling.¹

[Kirja on ilmestynyt suomeksi vuonna 1966 helluntailaisen lähetyssaarnaaja Tapani Kärnän suomentamana nimellä Jumala puhuu ja vuosien varrella siitä on otettu yli 20 painosta!]

Christian Broadcasting Network’in haastattelussa kirjailija Sarah Young sanoi, että hänen matkansa kirjan Jesus Calling kanssa alkoi kirjasta God Calling. Hän sanoi:²

Matkani alkoi eräästä hartauskirjasta (God Calling), jonka 1930-luvulla kirjoittivat kaksi naista, jotka harjoittivat odottamista Jumalan Läsnäolossa kirjoittaen saamiaan viestejä ”kuunnellessaan”. Vuosi siitä, kun aloin lukea tätä kirjaa, aloin miettiä, josko minäkin voisin saada viestejä kommunikoidessani Jumalan kanssa … Niinpä päätin ”kuunnella” Jumalaa kynä kädessä ja kirjoittaa muistiin kaikki, mitä tuntisin Hänen sanovan.

Sarah Young’ilta ja toimittajilta jäi kuitenkin huomaamatta se tosiasia, että kirja God Calling on kanavoitu New Age -kirja. Se koostuu kokoelmasta kanavoituja viestejä, jotka on esitetty päivähartaustekstien muodossa. Viestit kanavoitiin 1930-luvulla kahden englantilaisen naisen kautta ja niille olisi hyvin sopinut nimeksi ”Jesus Calling”, koska he sanoivat, että ”itse elävä Kristus” saneli ne.³

Tietokirja The Encyclopedia of New Age Beliefs, jonka on julkaissut Harvest House Christian publishers, kuvailee kirjaa God Calling nimenomaan kanavoituna New Age -kirjana. Pitkässä luvussaan kanavoimisesta ja spiritistisestä sanelusta kirjailijat / uskonpuolustajat John Weldon ja John Ankerberg selittävät, että kanavoiminen on eräs New Age -”meediotaidon” (mediumship) muoto ja Raamatun mukaan se on käytäntö, joka nimenomaan on kielletty (5. Moos. 18:9-12).⁴

Otsikon ”Impersonations of Christianity” (Kristikunnan matkimisia) alla kirjoittajat kuvailevat kirjaa God Calling New Age -kirjana ”täynnä raamatullisen opetuksen kieltämisiä”,⁵ koska se ”hienovaraisesti kannustaa paranormaalien kykyjen kehittämistä ja spiritististä inspiraatiota Kristuksen henkilökohtaisen ohjauksen varjolla …  ja usein tulkitsee väärin Raamattua.”

Silti Sarah Young kirjoittaa, että se oli kirja God Calling, joka inspiroi häntä vastaanottamaan omia sanomiaan ”Jeesukselta”. Alkuperäisessä johdannossaan kirjalle Jesus Calling Young ylisti kirjaa God Calling, että se on ”minulle aarre”.⁷

Vahinkohallinta

Kirjan Jesus Calling viimeaikaisissa painoksissa – mukaan lukien 10-vuotisjuhlapainos – kirjaa God Calling koskeva kappale on poistettu kirjoittajan pitkäaikaisesta johdannosta. Ei mitään selitystä. Ei anteeksipyyntöä. Ei mitään. Yhtäkkiä kaikki maininnat kirjasta God Calling – kuinka se oli inspiroinut häntä vastaanottamaan omia ”viestejään” ”Jeesukselta” ja kuinka se on hänelle ”aarre” – ovat täysin poissa.

Selittämättömät muutokset ovat saaneet monet kirjan Jesus Calling entiset kannattajat lopettamaan kirjan käyttämisen hartauskirjana. Kristillinen verkkosanomalehti WorldNetDaily (WND) tarttui kiistaan ja julkaisi kaksi artikkelia “Top Christian Bestseller Accused of Heresy” (Kristillistä huippubestselleriä syytetään harhaopista)⁸ ja “Is Hit Book ’Jesus Calling’ Pushing New Age?” (Edistääkö hittikirja ’Jesus Calling’ New Age’iä)⁹.Charisma -lehti jatkoi samanlaisella artikkelilla, joka pani merkille kasvavan kiistan. Se oli otsikoitu ”Critics Accuse ’Jesus Calling’ of Mixing Truth With New Age Error” (Arvostelijat syyttävät kirjaa ’Jesus Calling’ totuuden sekoittamisesta New Age -harhaan)”.¹⁰

Sen, että Sarah Young ei alun perin tunnistanut kirjaa God Calling New Age -kirjaksi, pitäisi nostattaa joitakin punaisia lippuja. Sen, että hän ylistää kirjaa God Calling ”aarteena” itselleen, pitäisi punastuttaa noita lippuja edelleen. Kuitenkin se, että Sarah Young ja hänen kustantajansa poistavat kaikki viittaukset kirjaan God Calling ilman mitään selitystä tai anteeksipyyntöä miljoonilta lukijoiltaan, on ehkä kaikista punaisin lippu. On hengellisen vastuuttomuuden huippu, että Sarah Young uskottelee, ettei se ole mikään iso juttu sen jälkeen, kun hänen alkuperäinen suosittelunsa kirjalle God Calling uudelleen käynnisti tämän räikeän New Age -kirjan myynnin, varsinkin, kun God Calling – kiitokset siitä hänelle – on nyt esillä kirjan Jesus Calling rinnalla tuhansissa kirjakaupoissa kaikkialla maassa – kristilliset kirjakaupat mukaan lukien.

2 Sarah Young kirjoitti alun perin, että hän ”vastaanotti viestejä” itse ”Jeesukselta”

Vahinkohallinta

Viimeaikaisissa kirjan Jesus Calling painoksissa kaikki 10 viittausta sanaan ”viesti” ja sen monikkomuotoihin on poistettu hänen muilta osin pitkäaikaisesta johdannostaan. Niitä, mitä hän alun perin kuvaili ”viesteinä”, joita ”vastaanotti” ”Jeesukselta”, kuvaillaan nyt ”kirjoituksina” ja ”hartauksina” (devotions), joita hän ”keräsi” (gleaned) ”hiljaisissa hetkissään”.

Muuttamalla ”viestit”, joita hän ”vastaanotti” ”kirjoituksiksi” ja ”hartauksiksi”, joita hän ”keräsi” ”hiljaisissa hetkissään”, hän yrittää vastustaa jokaista vihjausta, että Sarah Young voisi olla joutumassa viettelevän hengen pettämäksi, joka esittäytyy todellisena Jeesuksena (1. Tim. 4:1; Matt. 24:4-5).

3 Sarah Young’in ”Jeesus” on ristiriidassa Raamatun todellisen Jeesuksen Kristuksen kanssa

Kahdessa eri viestissä Sarah Young’in ”Jeesus” kertoi hänelle, että viimeiset sanat, jotka hän puhui ylösnousemuksensa jälkeen ja ennen taivaaseen astumistaan, olivat: ”Minä olen kanssanne aina.” Tämä ilmoitus, jonka todellinen Jeesus Kristus antoi vuorella Galileassa, ei kuitenkaan ollut hänen viimeiset sanansa ennen taivaaseen astumista. Hänen viimeiset sanansa puhuttiin Öljymäeltä kirjattuina jakeisiin Apt. 1:7-9,12. Kaksi ”viestiä”, jotka Sarah Young vastaanotti ”Jeesukseltaan”, ovat ristiriidassa Pyhä Raamatun todellisen Jeesuksen Kristuksen sanojen kanssa. Se, mitä ”Jeesus” sanoi, oli täysin epäraamatullista.

Vahinkohallinta

Sen jälkeen, kun tämä raamatunvastainen ristiriita oli tuotu valoon kirjassani “Another Jesus” Calling, Sarah Young ja Thomas Nelson ovat hävittäneet tämän selvän ristiriidan 10-vuotisjuhlapainoksessaan. Toisin sanoen, heidän ”Jeesuksensa” korjasi itseään.

4 Sarah Young’in ”Jeesus” sanoi, että Aabraham syyllistyi ”epäjumalanpalvelukseen” ja ”pojanpalvontaan (son-worship)”

Elokuun 23. päivän viestissä Sarah Young’in ”Jeesus” sanoo kirjassa Jesus Calling, että Aabraham oli mies, jolla oli ”kurittomat tunteet” ja joka syyllistyi ”pojanpalvontaan” ja ”epäjumalanpalvelukseen”. Monet uskovat ovat kavahtaneet näitä outoja Raamatun ulkopuolisia huomautuksia.

Vahinkohallinta

Sarah Young ja Thomas Nelson ovat yrittäneet saada tämän erikoisen ongelman katoamaan poistamalla kaikki viittaukset Aabrahamiin ja Iisakiin, korvaten ne viittauksella Jaakobiin ja Joosefiin.

5 ”Jeesus” valittaa syntymänsä yötä

Synnyttäen melkoista kiistelyä ja sekaannusta kirjan Jesus Calling ”Jeesus” sanoo syntyneensä ”kauhistuttavissa olosuhteissa” ”saastaisessa tallissa” ja että hänen syntymänsä yö ”oli pimeä yö minulle”. Monista lukijoista tämä ei kuulostanut heidän Vapahtajansa ääneltä – se kuulosti vieraan ääneltä (Joh. 10:5) ja että Saatana – ei Jeesus – oli se, joka kuvaili Jeesuksen syntymäyötä ”pimeänä yönä minulle”.

Vahinkohallinta

Kirjan Jesus Calling 10-vuotisjuhlapainoksessa lausunto – “Se oli pimeä yö minulle” – poistettiin ja hiljaisesti korvattiin vähemmän kiistanalaisella ilmoituksella: “There was nothing glorious about that setting” (Siinä asetelmassa ei ollut mitään kunniakasta).

Yhteenveto

Kirjan God Calling kanavoitujen viestien kiehtomana Sarah Young oli ilmeisesti tyytymätön Jumalan Sanan riittävyyteen. Alkuperäisessä johdannossaan Young sanoi: ”Tiesin, että Jumala kommunikoi kanssani Raamatun kautta, mutta kaipasin lisää.”¹¹ Vaikka tämä lausunto – monien muiden mukana – on poistettu viimeaikaisista painoksista, on selvää, että kirjan Jesus Calling tekijä ”kaipasi lisää” ja lisää hän sai.

Tämän seurauksena hän sai ”viestejä” ”Jeesukselta”, joka on osoittanut olevansa yksi niistä vääristä kristuksista, joita todellinen Jeesus kehotti meitä varomaan (Matt. 24:4-5, 23-24). Haluten enemmän sanan Jumalalta kuin Jumalan Sanaa, Sarah Young päätyi petetyksi. ”Eksyttäen ja eksyen” (2. Tim. 3:13) hän on vienyt miljoonia kirjan Jesus Calling lukijoita mukanaan.

Raamattu kuvailee niitä, jotka rakastavat ja kunnioittavat Jumalan Sanan arvovaltaa niinä, jotka vapisevat Jumalan Sanan edessä (Jes. 66:2 KJV). Raamattu kuvailee myös niitä, jotka eivät vapise Jumalan Sanan edessä, vaan sen sijaan käyttävät ja manipuloivat Jumalan Sanaa omiin itsekkäisiin päämääriinsä (2. Kor. 4:2).

Ei ole mitään mukavaa tapaa sanoa tämä. Kirja Jesus Calling on karkea loukkaus todellista Herraamme ja Vapahtajaamme Jeesusta Kristusta kohtaan ja Sarah Young’in ja hänen kustantajansa itsekkäät ponnistukset salata joitakin monista ongelmista kirjassa Jesus Calling, on karkea loukkaus Kristuksen ruumista kohtaan. On yksi asia Sarah Young’ille olla petetty, mutta kokonaan toinen olla itse petoksen tekijä.

Tässä artikkelissa annetut viisi esimerkkiä edustavat sitä moraalitonta vahinkohallintaa, johon kirjailija ja hänen kustantajansa ovat ryhtyneet varjellakseen miljoonien dollarien Jesus Calling -teollisuuttaan – tämä kaikki niiden kustannuksella, jotka ovat asettaneet luottamuksensa Sarah Young’iin ja hänen ”Jeesukseensa”.

Niitä, jotka sanovat, että kirjassa Jesus Calling on paljon totuutta ja että kirja on lohduttanut monia, meidän on muistutettava Moody Memorial -kirkon entisen pastorin tri. Harry Ironside’n sanoista, jotka varoittavat meitä ”totuuden ja harhan sekoituksesta”.¹²

Harha on kuin hapatus, josta luemme: ”Vähäinen hapatus hapattaa koko taikinan.” Totuuden ja harhan sekoitus vastaa täyttä harhaa, paitsi että se näyttää viattomammalta ja on siksi vaarallisempi. Jumala vihaa sellaista sekoitusta! Kaikki harha, tai totuuden ja harhan sekoitus, vaatii ehdottomasti paljastamista ja hylkäämistä. Suvaita sellaista on olla uskoton Jumalalle ja Hänen Sanalleen ja petollinen vaarassa oleville sieluille, joiden puolesta Kristus kuoli.

Jeesus varoitti, että suuri petos olisi tunnusomaista lopunajalle ja että petos tulisi Hänen nimissään. Olen täysin vakuuttunut, että kirjan Jesus Calling ”Jeesus” ei ole todellinen Kristus. Sen sijaan hän on yksi niistä vääristä Kristuksista, joita Jeesus kehotti meitä varomaan (Matt. 24:3-5):

Ja kun hän istui Öljymäellä, tulivat opetuslapset erikseen hänen tykönsä ja sanoivat: ”Sano meille: milloin se tapahtuu, ja mikä on sinun tulemuksesi ja maailman lopun merkki?” Silloin Jeesus vastasi ja sanoi heille: ”Katsokaa, ettei kukaan teitä eksytä. Sillä monta tulee minun nimessäni sanoen: ’Minä olen Kristus’, ja he eksyttävät monta.”

Toimittajan (David Reagan) huomautus: Aina kun joku alkaa panna sanoja Jeesuksen suuhun, punaisten valojen pitäisi alkaa vilkkua. Se tosiasia, että tätä kirjaa myydään kristillisissä kirjakaupoissa ja seurakuntien kirjakaupoissa todistaa siitä arvostelukyvyn puutteesta, joka vallitsee tämän päivän kristikunnassa.

Viitteet

1. A. J. Russell, editor, God Calling (Grand Rapids, MI: Spire Books, 2005), page 5.
2. Q&A with Sarah Young, Author Profile, The Christian Broadcasting Network (www.cbn.com/entertainment/books/JesusCallingQA.aspx).
3. Russell, page 5.
4. John Ankerberg & John Weldon, Encyclopedia of New Age Beliefs (Eugene, OR: Harvest House Publishers, 1996), page 80.
5. Ibid., page 103.
6. Ibid., page 104.
7. Sarah Young, Jesus Calling: Enjoying Peace in His Presence (Nashville, TN: Thomas Nelson, 2004), page xi.
8. Jim Fletcher, “Top Christian Bestseller Accused of Heresy,” WordNetDaily, www.wnd.com/2014/05/top-christian-bestseller-accused-of-heresy.
9. Jim Fletcher, “Is Hit Book, Jesus Calling, Pushing New Age?” WorldNetDaily, www.wnd.com/2014/06/is-hit-book-jesus-calling-pushing-new-age.
10. Gina Meeks, “Critics Accuse Jesus Calling of Mixing Truth With New Age Error,” Charisma News www.charismanews.com/culture/43855-critics-accuse-jesus-calling-of-mixing-truth-witherror.
11. Sarah Young, Jesus Calling, page xii.
12. Dr. Harry Ironside, “Exposing Error: Is it Worthwhile?” TBC Extra, April 2008, posted on The Berean Call website, www.thebereancall.org/content/tbc-extra-30.

Read Full Post »

Kristillisen mystiikan petoksen juhlaa

Tässä artikkelissa käsitellään Richard Fosteria, joka on keskeinen henkilö kristillisen mystiikan tuomisessa evankelikaalisiin seurakuntiin. Aihe on suomalaisittain erittäin tärkeä, sillä sama hapatus leviää täällä kulovalkean lailla. Yksi esimerkki on vaikkapa sivusto http://www.hiljainentila.fi, jota ylläpitää kaksi Helsingin seurakuntien pastoria. Sivusto on ”hyvä” esimerkki siitä, minkälaista täydellistä huuhaata syötetään Suomen kristikansalle. Järkyttävää on, että se on näköjään osa kirkon virallista ääntä, sillä ko. sivustoa mainostetaan niin Helsingin seurakuntayhtymän julkaisuissa kuin Suomen ev.lut. kirkonkin sivuilla (evl.fi).

Vaikka artikkeli käsittelee Fosteria, samat periaatteet ja opetukset löytyvät kaikkialta kristillisen mystiikan piiristä. Kristittyjä ollaan viemässä takaisin roomalaiskatolisuuteen kontemplatiivisen rukouksen yms. kautta. Monissa yhteyksissä vedotaan vuosisatojen ajan luostariyhteisöissä harjoitettuihin käytäntöihin ja ns. ”erämaaisiin”. Kukaan ei tunnu asettavan näiden hengellistä puhtautta kyseenalaiseksi, mutta lähemmässä tarkastelussa ne eivät kestä Raamatun osoittamaa totuutta. Kannattaa siis lukea alla oleva pitkähkö mutta sitäkin tärkeämpi artikkeli. Toivottavasti se voisi osaltaan avata seurakuntaväen silmät näkemään kristillisen mystiikan harhan.

---

Richard Foster – Celebration of Deception
By Bob DeWaay, Issue 112 – May / June 2009, suom. SK

Raamattuun perustuva kommentaari nykyisistä kysymyksistä, jotka koskevat sinua

Helmikuussa 2008 Christianity Today –lehti julkaisi hyvin innostavan etusivun jutun evankelikalismin viime aikojen roomalaiskatolisen mystiikan omaksumisesta otsikolla The Future lies in the Past (Tulevaisuus on historiassa).¹ Artikkeli jäljitti liikkeen alkua seuraavasti: ”Liike näyttää räjähtäneen 24 kuukauden aikana vuosina 1977–1978, jolloin julkaistiin kirjat Richard Foster’in bestselleri Celebration of Discipline: The Path to Spiritual Growth (Harjoituksen juhlaa: Polku hengelliseen kasvuun) ja Robert Webber’in Common Roots: A Call to Evangelical Maturity (Yhteisiä juuria: Kutsu evankelikaaliseen aikuisuuteen).”²

Artikkeli näkee Foster’in sellaisena, joka edelleen ohjaa liikettä: ”Dallas Willard’ilta, Richard Foster’ilta ja eläviltä aktiivisilta munkeilta ja nunnilta heidän [niiden, jotka ovat palaamassa roomalaiskatoliseen mystiikkaan] täytyy oppia historiallisten askeettisten harjoitusten sekä vahvuuksia että rajoituksia.”³ Foster oli siis olennaisen tärkeä käynnistettäessä liikettä, joka edelleen yli 30 vuotta myöhemmin jatkaa kasvuaan.

Ironia tässä CIC:n artikkelissa, joka käsittelee Foster’in kirjaa vuodelta 1978, on, että tuona vuonna minä itsekin elin kristillisessä yhteisössä, joka oli sitoutunut harjoittamaan paljolti sitä, mitä hän mainostaa kirjassa Celebration of Discipline (vaikka emme oppineetkaan sitä suoraan häneltä). En siis kritisoi käytäntöä, josta en tiedä mitään (tai sellaista, josta minulla ei ole kokemusta). Minä kritisoin käytäntöä, jonka typerästi annoin pettää itseäni kristillisen elämäni huomattavan osuuden ajan. Kun on kysymys mystiikan pettämänä olemisesta, niin minä olen ollut siinä hyvin paljon mukana. Ainoa tapa, jolla pääsin siitä, oli sen kautta, että löysin ja omaksuin uskonpuhdistuksen periaatteen sola scriptura (yksin kirjoitukset).

Osoitan tässä artikkelissa, että Foster’in ”matka sisäänpäin” on epäraamatullinen ja vaarallinen. Osoitan, että suurin osa hengellisistä harjoituksista, joita hän kutsuu ”armon keinoiksi” (means of grace) eivät ole armon keinoja lainkaan – vaan keinoja asettaa itsensä hengellisen petoksen alaiseksi.

Matka sisäänpäin

Raamattu ei missään kuvaile sisäistä matkaa hengen maailman tutkimiseksi. Jumala päätti ilmoittaa hengellistä todellisuutta koskevan totuuden määräämiensä Hengen innoittamien raamatullisten kirjoittajien kautta. Se, mikä on hengellistä eikä Jumalan ilmoittamaa, on okkultismista ja siksi kiellettyä. Olemme puhuneet tästä monissa artikkeleissa ja tuottaneet DVD-seminaareja aiheesta, mutta käsite sola scriptura on täysin kateissa sellaisilta mystikoilta kuin Richard Foster. Kuin sellaiset intoilijat, joista Calvin ja Luther varoittivat, he uskovat voivansa saada pätevää ja hyödyllistä tietoa hengellisistä asioista suoran henkilökohtaisen innoituksen kautta.

Foster kuvailee käsitettä harjoituksista, jotka ovat hänen kirjansa aihe: ”Hengellisen elämän klassilliset harjoitukset kutsuvat meitä pintaelämän tuolle puolelle syvyyksiin. Ne kutsuvat meitä tutkimaan hengellisen maailman sisäisiä onkaloita.”⁴ Foster on siten käsitteellisesti hyljännyt periaatteen sola scriptura sivulla yksi korvatakseen sen matkalla sisäänpäin tutkimaan henkien maailmaa. Jotakin on täytynyt olla pahasti pielessä evankelikalismissa jo vuonna 1978 tekemään tästä kirjasta bestsellerin! Se olisi pitänyt hyljätä välittömästi. Tuon lausunnon alaviitteessä Foster kirjoittaa: ”Muodossa tai toisessa kaikki hartauselämän mestarit ovat vahvistaneet harjoitusten välttämättömyyden” (Foster: 1). Muuten hartauselämän ”mestarit” ovat enimmäkseen roomalaiskatolisia, jotka koskaan eivät olleet sitoutuneet periaatteeseen sola scriptura. Ei ole yllättävää, että he katsoivat hengellisyyttä kokeilemisen läpi ja ”sisäisen valon” kveekarina (Quaker) Foster’kaan ei koskaan ole sitoutunut periaatteeseen sola scriptura.

Unohtaen, että Raamattu kieltää ennustamisen, Foster selittää, mitä hän tavoittelee:

Meidän täytyy olla valmiita laskeutumaan virkistäviin hiljaisuuksiin, kontemplaation sisäiseen maailmaan. Kaikki mietiskelyn mestarit pyrkivät kirjoituksissaan herättämään meidät siihen tosiasiaan, että maailmankaikkeus on paljon suurempi, kuin mitä me tiedämme ja että siinä on suunnattomia tutkimattomia sisäisiä alueita, jotka ovat aivan yhtä todellisia, kuin se fyysinen maailma, jonka me niin hyvin tunnemme. … He kutsuvat meitä seikkailuun, olemaan pioneereja tällä Hengen rajaseudulla. (Foster: 13)

Tiedostaen, että hänen lukijansa todennäköisesti ottavat tämän itämaisten uskontojen suosituksena, hän kiistää, että se olisi trassendenttistä mietiskelyä (TM) tai jotakin sitä lajia: ”Itämainen mietiskely on yritys tyhjentää mieli; kristillinen mietiskely on yritys tyhjentää mieli sen täyttämiseksi” (Foster: 15). Mutta se, millä Foster haluaa täyttää mielemme, on henkilökohtaisia ilmoituksia henkimaailmasta, joita meidän sinisilmäisesti tulee pitää Jumalan äänenä. Tämän lajin mietiskely ei ole sen mietiskelemistä, mitä Jumala on sanonut, vaan käyttää menetelmää henkimaailman tutkimiseksi. Toisin sanoen se on ennustamista (divination).

Se, mitä saamme tietää henkimaailmasta, on joko Jumalan ilmoittamaa (kerta kaikkiaan Raamatussa), tai kerätty ihmistekoisilla menetelmillä. Siinä on ero kristinuskon ja pakanuuden välillä. Vain Raamattuun uskovat tietävät, mitä Jumala on sanonut itsestään ja mitä Hän haluaa ilmoittaa näkymättömästä henkimaailmasta. Fosterin materiaalin suosio jatkuu, koska me elämme ajassa, jossa hengellisinä pioneereina oleminen matkalla näkymättömään henkien maailmaan on keskeinen osa populaaria pyhyyttä. Se on sekulaarien puheohjelmien hengellisyyttä.

Foster’in petoksen asteen käsittää täysin, kun hän jopa kutsuu sisäisen matkan menetelmiä ”armon keinoiksi”: ”Ne [harjoitukset] ovat Jumalan armon keinoja” (Foster: 6). Kuten on laita kaikkien kohdalla, jotka opettavat hengellisiä harjoituksia, näillä väärillä ”keinoilla” ei ole mitään rajoja. Ajattele esimerkiksi tätä suositeltua harjoitusta: ”Saavutettuasi vähän taitoa keskittymisessä lisää viidestä kymmenen minuuttia jonkin luomakunnan osan mietiskelyä. Valitse jotakin luoduista asioista: puu, kasvi, lintu, lehti, pilvi ja pohdi sitä joka päivä huolellisesti ja rukouksella” (Foster 25). Tämä sen jälkeen kun hän on juuri opettanut hengitysharjoituksia (”keskittymisen” keinona). Sitten hän esittää hätkähdyttävän lausunnon: ”Meidän ei pitäisi ohittaa tätä Jumalan armon keinoa” (Foster: 25). Ja siinä se on: lehden mietiskely voi olla armon keino!

Foster’in sisäisen matkan tarkoitus on löytää henkimaailma, joka on kaikkien sitä etsivien saavutettavissa: ”Kuinka sitten tulemme uskomaan hengen maailmaan? Sokean uskonko kautta? Ei lainkaan. Hengellisen maailman sisäinen todellisuus on kaikkien saavutettavissa, jotka ovat valmiita etsimään sitä.” (Foster: 18). Hän väittää, että tämä hengellinen etsintä vastaa tieteellistä koetta. Sillä ei ole mitään väliä, että jokainen tunnettu pakanakulttuuri on uskonut ”hengelliseen maailmaan”.

Mielikuvituksen hengellisyys

Raamatulla ei ole mitään hyvää sanottavaa mielikuvituksesta. Esimerkiksi: ”Näin sanoo Herra Sebaot: Älkää kuulko profeettain sanoja, noiden, jotka teille ennustavat täyttäen teidät tyhjillä toiveilla: oman sydämensä näkyjä he puhuvat, mutta eivät sitä, mikä tulee Herran suusta.” (Jer. 23:16). KJV-käännöksessä haku sanalla ”imagination” antaa 14 jaetta ja kaikissa tapauksissa se on paha asia. Raamatun mukaan mielikuvitus on se, mihin ihmiset turvautuvat, kun eivät halua kuunnella Jumalaa.

Foster’ille mielikuvitus on kuitenkin on keskeinen asia: ”Mietiskelyn sisäiseen maailmaan keskitytään helpoimmin mielikuvituksen oven kautta. Emme tänä päivänä arvosta sen suunnatonta voimaa. Mielikuvitus on voimakkaampi kuin käsitteellinen ajattelu ja voimakkaampi kuin tahto.” (Foster: 22). Hänen auktoriteettejaan tässä asiassa ovat C. G. Jung, Ignatius Loyola ja Morton Kelsey. Jung on tunnettu kollektiivisen tietoisuuden käsitteestään ja Kelsey oli Jungin periaatteisiin sitoutunut episkopaalipappi. Kelsey kirjoitti monta mystiikkaa mainostavaa kirjaa. Neuvo, jonka Foster kokoaa näiltä opettajilta, on, että meidän täytyy oppia ajattelemaan mielikuvissa ja ottaa unemme mahdollisena käytävänä henkimaailmaan. Foster väittää, että unet ovat jotakin sellaista, joka meillä jo on ja ne voivat auttaa meitä kehittämään mielikuvituksen käyttöä. Hän sanoo: ”Päiväkirjan pitäminen unistamme on tapa ottaa ne vakavasti” (Foster: 23).

Foster varoittaa, että tässä prosessissa on vaara: ”Samalla [kun pyydämme, että unemme olisivat Jumalan puhetta] on viisasta rukoilla varjelusta, koska itsensä avaaminen hengelliselle vaikutukselle voi olla yhtä hyvin vaarallista kuin hyödyllistä” (Foster: 23). Sanoisin, että se on Jumalan pyytämistä varjelemaan meitä, koska käytämme erilaisia menetelmiä mennäksemme jonnekin, minne Hän ei tahdo meidän menevän (henkien maailmaan saamaan tietoa). Se vaara, josta hän varoittaa on paljon suurempi, kuin Foster kuvittelee. Ne jotka lähtevät sisäiselle matkalle tulevat petetyiksi – aina! Meitä ei ole varustettu saamaan hengellistä tietoa siitä maailmasta. Siksi Jumala puhuu meille määräämiensä välittäjien (innoitettujen Raamatun kirjoittajien) kautta; muutoinhan me kalastaisimme pimeässä ympäristössä vailla varusteita.

Foster opettaa lukijoitaan käyttämään mielikuvitustaan kokemaan Raamatun kertomuksia viidellä fyysisellä aistillaan. Seuraavassa on, mitä hän väittää tulevan tapahtumaan:

Kun menet kertomukseen, et passiivisena tarkkailijana, vaan aktiivisena osallistujana, niin muista, että koska Jeesus elää Ikuisessa Nykyisyydessä eikä ole ajan sitoma, niin tämä menneisyyden tapahtuma on Hänelle elävä nykyhetken kokemus. Siksi sinä voit todella kohdata elävän Kristuksen tapahtumassa ja Hänen äänensä voi puhua sinulle ja Hänen parantava voimansa koskettaa sinua. Se voi olla enemmän kuin mielikuvituksen harjoitus; se voi olla aito kohtaaminen. Jeesus Kristus tulee todella sinun tykösi. (Foster: 26)

Osoittaen, että Foster’in ideoilla on edelleen suuri vaikutus ajassamme, Gregory Boyd lainaa tässä joitakin Foster’in sanoja tueksi sellaiselle, josta hän käyttää nimitystä ”katafaattinen (cataphatic) rukous”, joka käyttää mielikuvitusta ja kuvia keinona ottaa yhteys Jumalaan ja saada hengellistä tietoa.⁵ Ne, jotka suosittelevat tätä käytäntöä olettavat, etteivät henget petä heitä, mutta en voi nähdä millä perusteella.

Foster määrää ihmisen omaa mielikuvitusta käyttävän harjoituksen, joka jäljittelee astraaliprojektiota (tähtimatkailua) siinä määrin, että hän itse asiassa laittaa alaviitteen, joka kiistää sen olevan astraaliprojektiota (Foster 28). Se alkaa kehottamalla lukijoita kuvittelemaan menevänsä ulos luontoon kauniiseen paikkaan (Boyd kuvailee, kuinka hän harjoittaa tätä, kuten myös sen seurauksia⁶). Näkymistä ja hajuista nauttimisen jälkeen (mielikuvituksessasi) seuraavat askelet ovat:

Salli mielikuvituksessasi hengellisen ruumiisi, joka hohtaa valoa, kohota ulos fyysisestä ruumiistasi. Katso taaksesi, niin että voit nähdä itsesi makaamassa nurmella ja vakuuta ruumiillesi, että palaat ihan pian. Kuvittele hengellinen minäsi elävänä ja elinvoimaisena, nousemassa ylös läpi pilvien aina stratosfääriin… Mene syvemmälle ja syvemmälle ulkoavaruuteen, kunnes ei ole muuta kuin ikuisen Luojan lämpöinen läsnäolo. Lepää Hänen läsnäolossaan. Kuuntele hiljaa odottaen odottamatonta. Pane tarkoin muistiin kaikki annetut ohjeet. Ajan mittaan kokemuksen lisääntyessä pystyt helposti erottamaan pelkän inhimillisen ajatuksen, joka voi pulpahtaa tietoiseen mieleen, tosi Hengestä, joka sisäisesti liikkuu sydämen yllä. (Foster: 27, 28)

Minun täytyy vain kysyä, kuinka voi tietää, ettei se ”tosi Henki” ole petollinen? Mystiikan kohtalokas virhe on, että se olettaa sinisilmäisesti, että kristityillä, joilla on subjektiivisia uskonnollisia kokemuksia, täytyy siksi myös olla kristillisiä kokemuksia, jotka ovat aidosti Jumalasta – vaikka nämä kokemukset olisivatkin aikaansaatu epäraamatullisten harjoitusten kautta, samanlaisten, joita pakanat käyttävät.

Mielen alkemiaa

Foster’in lähestymistapa myös rukoukseen on mystiikan sävyttämä. Hän väittää, että rukous täytyy oppia ihmisiltä, joilla on oikeat kokemukset ja jotka ovat ”mestareita”, jotka tietävät, mitä tekevät. Foster ei opeta tavanomaista rukousta, jonka kautta me tuomme tarpeemme ja pyyntömme Herralle ja tiedämme, että Hän kuulee meitä (koska on luvannut kuulla). Seuraavassa sanotaan, miksi hän arvelee, että sellainen rukous ei onnistu:

Useinkin ihmiset rukoilevat ja rukoilevat maailman kaikella uskolla, mutta mitään ei tapahdu. On luonnollista, että he eivät olleet yhteydessä kanavaan. Me alamme rukoilla toisten puolesta ensin keskittymällä ja kuuntelemalla sotajoukkojen Herran hiljaista jyrinää. Virittäytyminen jumalallisiin henkäyksiin on hengellistä työtä, mutta ilman sitä rukouksemme on tyhjää hokemista (Matt. 6:7). Herran kuunteleminen on ensimmäinen asia, toinen asia ja kolmas asia, välttämätön menetykselliselle esirukoukselle. (Foster: 34)

Tämä tietysti tarkoittaa, että meidän on ruvettava mystikoiksi, jos haluamme rukoilla.

Hän opettaa, että meidän täytyy ensin kuulla henkilökohtaisia ilmoituksia Jumalalta käyttäen hänen opettamiaan mietiskelymenetelmiä, ennen kuin rukoilemme. Hän sanoo: ”Lähtökohta siis oppia rukoilemaan toisten puolesta on kuunnella saadakseen ohjausta… Tämä sisäinen ’kyllä’ on se jumalallinen valtuutus sinulle rukoilla ihmisen tai tilanteen puolesta.” (Foster: 35). Ei näin! Foster on väärässä! Ainoa valtuutus, jonka tarvitsemme rukoillaksemme, on Raamatun käsky rukoilla – eivät henkilökohtaiset ilmoitukset.

Mietiskely (mystinen) on Foster’ille tärkeä, mutta se ei riitä. Hän tuo mukaan myös mielikuvituksen: ”Kuten mietiskely, niin myös rukous on voimakas ase rukouksen työssä” (Foster: 36). Hän katsoo, että Agnes Sanford⁷ on auttanut häntä näkemään mielikuvituksen käyttämisen arvon rukouksessa. Foster kirjoittaa: ”Mielikuvitus avaa oven uskoon. Jos voimme ’nähdä’ mielemme silmällä särkyneen avioliiton ehjänä, tai sairaan ihmisen terveenä, niin siitä on vain lyhyt askel uskomiseen, että niin on.” (Foster: 36). Sanford sai ideansa teosofiasta, uudesta ajattelusta (New Thought), Jung’ilta ja Emmet Fox’ilta. Nämä ideat Foster’in toistamina tulevat tuon ajan ”mind over matter” (mieli yli aineen) -ajattelusta. Tuollainen ajattelu käyttää luovaa visualisointia muuttamaan todellisuutta tai kanavoimaan hengellistä voimaa. Foster ehdottaa: ”Kuvittele, että Kristuksen valo virtaa sinun käsiesi kautta ja parantaa jokaisen tunneperäisen trauman ja loukatun tunteen, jonka lapsesi koki tuona päivänä” (Foster: 39).

Kirjassaan The Seduction of Christianity vuodelta 1985 Dave Hunt nimitti sellaisen luovan visualisoimisen, jota Foster mainostaa, ”mielen alkemiaksi” (mental alchemy).⁸ Hunt varoitti seurakuntaa, että Foster mainostaa sellaista mielen alkemiaa kirjassaan Celebration of Discipline ja kuten olemme osoittaneet, hän todella tekee niin. Kuinka sitten voi olla, että 24 vuotta Hunt’in varoituksesta Foster on evankelikaalien keskuudessa suositumpi kuin koskaan?

Vastaus on lopunaikojen petos. Nyt on olemassa suunnaton liike (so. Esiintuleva Kirkko, Emergent Church), joka väittää olevansa uskonpuhdistus mainostaen Foster’ia, Willard’ia ja heidän versioitaan mystiikasta. Asiat ovat siis käyneet hyvin paljon pahemmiksi.

Hengellisiä ohjaajia

Kun kerran mystiikka ja muka tarve saada henkilökohtaisia ilmoituksia Jumalalta on omaksuttu, niin nousee tarve uusille ”mestareille”, jotka osaavat paremmin navigoida henkimaailmassa. Pakanayhteisöillä on aina ollut sellaisia henkilöitä. Heitä kutsutaan ”shamaaneiksi”. Itämainen uskonto kutsuu heitä ”guruiksi”. Petetyt kristityt kutsuvat heitä ”hengellisiksi ohjaajiksi”. Foster selittää: ”Keski-ajalla edes suurimmat pyhät eivät yrittäneet päästä sisäisen matkan syvyyksiin ilman hengellisen ohjaajan apua” (Foster: 159). Ongelma on Foster’in mukaan, että seurakunnilta (vuonna 1978) puuttui ”eläviä mestareita”:

Epäilemättä osa mielenkiinnon aallosta itämaiseen mietiskelyyn johtuu siitä, että kirkot ovat lakkauttaneet alan. Kuinka masentavaa onkaan yliopisto-opiskelijalle, joka pyrkii tuntemaan kristillistä opetusta mietiskelystä huomata, että on niin harvoja kontemplatiivisen rukouksen eläviä mestareita ja että lähes kaikki vakavasti otettavat kirjoitukset aiheesta ovat vähintään seitsemän vuosisadan ikäisiä. Ei ihme, että hän kääntyy zenin, joogan tai TM:n puoleen. (Foster: 14)

Foster’in unelma on käynyt toteen. Tänä päivänä ihmiset voivat jopa harjoittaa joogaa kristillisessä kirkossa. Meillä on kristillinen TM (transsendenttinen mietiskely); sitä kutsutaan kontemplatiiviseksi rukoukseksi. Itämainen uskonto on tullut suoraan seurakuntaan ja Foster on auttanut sen johdattamisessa sisään.

Entä sitten ”elävät mestarit” eli hengelliset ohjaajat? Morton Kelsey valitti heidän puutettaan vuonna 1972: ”Ehdottaisin todella, että jokainen, joka vakavissaan on liittymässä hengelliseen maailmaan, etsisi itselleen hengellisen ohjaajan, jos olisi enemmän tällä tavalla koulutettuja ja kokeneita miehiä.”⁹ Tuo ”ongelma” on ratkaistu mahtavalla tavalla. Evankelikaaliset teologian koulut tarjoavat nyt lehtorin tutkintoja (masters degrees) ”hengellisessä muodostamisessa” (spiritual formation) varustaakseen ihmisiä ”hengellisiksi ohjaajiksi”. Seuraavassa Biola-yliopiston lausunto ohjelmastaan: ”Tämä tutkinto on tarkoitettu varustamaan miehiä ja naisia hengellisen ohjaamisen, opetuslapseuden, muodostamisen ja sieluhoidon palvelutehtävään paikallisessa seurakunnassa ja akateemiseen lisäkoulutukseen hengellisessä muodostamisessa.¹⁰ Järjestö nimeltä Spiritual Directors International auttaa sinua löytämään hengellisen ohjaajan, mikä sitten uskontosi onkaan.¹¹ Richard Foster’in omalla järjestöllä Renovare’lla, joka sanoo ”edistävänsä uudistusta kristillisessä seurakunnassa”, on luettelo hengellisen ohjauksen ohjelmista.¹²

Foster selittää hengellisen ohjaajan tarkoitusta: ”Hän on Jumalan keino avata polku Pyhän Hengen sisäiselle opetukselle” (Foster: 160). Ilmeisesti, kun täysin hyljätään sola scriptura, jossa Pyhän Hengen opetus välitetään seurakunnalle vain Raamatun kirjoittajien kautta, me tarvitsemme Raamatun ylittävien henkilökohtaisten ilmoitusten välittäjiä.

Foster selittää, kuinka hengelliset ohjaajat johtavat: ”Hän johtaa vain oman henkilökohtaisen pyhyytensä voiman kautta” (Foster: 160). Roomalaiskatolisuudessa paavia kutsutaan ”hänen pyhyydekseen” ja tiibetiläisessä buddhismissa Dalai Lama on ”hänen pyhyytensä”, mutta nyt evankelikaalit ovat kehittämässä ihmisten luokan, joka ilmeisesti ansaitsee tämän nimityksen. Kuinka meidän oikeastaan pitäisi suhtautua siihen, että joku on saavuttanut riittävän ”henkilökohtaisen pyhyyden” olla hengellinen ohjaaja ja välittää hengellisyyttä toisille? Foster sanoo: ”Vaikka ohjaaja on ilmeisesti edennyt pitemmälle sisäisiin syvyyksiin, niin nämä kaksi [mestari ja oppilas] oppivat ja kasvavat yhdessä Hengen maailmassa” (Foster: 160). Foster lainaa roomalaiskatolista mystikkoa Thomas Merton’ia koskien tämän toimivuutta: ”Hengellinen ohjaaja oli jonkinlainen ’hengellinen isä’, joka siitti oppilaansa sielussa täydellisen elämän ennen kaikkea ohjeillaan, mutta myös rukouksellaan, pyhyydellään ja esimerkillään. Hän oli seurakunnallisessa yhteisössä … eräänlainen Herran läsnäolon ’sakramentti’.” (Foster: 161).

Lopunaikojen eksytys

Mitä tulee lopunajan petokseen, niin Foster on aivan kärjessä omaksumassa sitä. Ajattele, mitä hän kirjoittaa: ”Meidän ajassamme taivas ja maa varpaillaan odottavat Hengen johtamia, Hengestä juopuneita, hengenvoimaisia ihmisiä. … Sieltä ja täältä löytyy yksilöitä, joiden sydän palaa jumalallista tulta.” (Foster: 150). Sellaiset asenteet ovat johtaneet valtavaan petokseen. Siinä on Myöhäissateen (Latter Rain) petoksen maku, joka nykyisin ruumiillistuu sellaisissa väärissä opettajissa, kuin Rick Joyner ja Mike Bickle. He ovat elitistisiä. He ovat samoilla linjoilla myös Esiintulevan Kirkon (Emergent Church) käsitysten kanssa. Hän sanoo myös: ”Vuosisatamme on vielä nähtävä Hengen apostolisen seurakunnan murtautuminen esiin” (Foster: 150). Meillä onkin nyt Uusi Apostolinen Uskonpuhdistus (New Apostolic Reformation = NAR), joka väittää olevansa juuri sitä. Foster’in ideat edustavatkin sitä valtavaa luopumusta ja lopunaikojen petosta, joka on tunnusomaista ajallemme.

Foster’in opetukset ovat vieneet seurakunnan yhtä kauas pois uskonpuhdistuksen periaatteesta, sola scriptura, kuin mitä roomalaiskatolinen kirkko koskaan oli. Ainoa, mikä vielä puuttuu, on että meidät viedään täydellisesti Roomaan. Christianity Today –lehti ylistää Foster’ia siitä, että hän osoittaa meille tuota suuntaa.

Alkuvuodesta 2008 kirjoitin CIC:n artikkelin kuinka sola scriptura -periaatteen hylkääminen johtaisi evankelikaalit takaisin Roomaan.¹³ Se oli osittain vastaus CT:n mystiikkaa ylistävään artikkeliin. Saamani palaute oli aika odottamatonta. Minuun ottivat yhteyttä entiset evankelikaalit, jotka olivat hyljänneet sola scriptura -periaatteen ja menneet takaisin Roomaan! He halusivat väitellä kanssani sola scriptura -periaatteesta. Ikävä, että kantani oli todistettu. Vastauksena heidän harhaiseen haasteeseensa seurakuntamme järjesti seminaarin sola scriptura -periaatteesta nimellä Faith at Risk (Usko vaarassa). Gary Gilley ja minä puolustimme siinä Raamattua seurakunnan ainoana auktoriteettina.¹⁴

Edellä mainittu CT:n artikkeli puhuu uudesta luostarilaitoksesta, entisten evankelikaalisten johtajien kääntymisestä roomalaiskatolisuuteen ja mystisistä harjoituksista, kuten lectio divina – ja he pitävät sitä kaikkea hyvänä ja toivottavana. Chris Armstrong, artikkelin kirjoittaja, päättää: ”Se, että he [evankelikaalit] ovat tällä tiellä saamassa hyvää ohjausta viisailta opettajilta [Foster ja Willard] on syy uskoa, että Kristus on ohjaamassa prosessia. Ja että he ovat kohtaamassa ja oppimassa kanssakristityiltä kahdessa muussa suuressa tunnustuskunnassa, roomalaiskatolisuudessa ja kreikkalaiskatolisuudessa, on syy iloita rakkauden voimassa.”¹⁵

Kuka enää puolustaa uskonpuhdistuksen periaatteita? Voisi luulla, että reformoidut teologit, mutta he eivät hoida hommaansa. Edellisessä CIC:n artikkelissa mainitsimme reformoidun teologin nimeltä Donald Whitney, joka kirjoittaa: ”Richard Foster’in kirja, Celebration of Discipline, on ollut 1900-luvun loppupuoliskon suosituin kirja aiheesta hengelliset harjoitukset. Tämän teoksen suuri anti on muistutus siitä, että hengelliset harjoitukset, jotka monet näkevät rajoittavina ja sitovina, ovat todellisuudessa hengellisen vapauden keino.”¹⁶ Tämä reformoidun seminaarin opettajalta!

Jos kirja, joka opettaa kristillistä TM:ää, kristillistä astraaliprojektiota ja mielen alkemiaa mielikuvituksen keinoin, on ”suuri anti”, niin jotakin on pahasti pielessä. Eksytys on levinnyt niin laajalle, etten näe sille mitään muuta selitystä, kuin Paavalin ennustama lopunajan eksytys: ”Mutta Henki sanoo selvästi, että tulevina aikoina moniaat luopuvat uskosta ja noudattavat villitseviä henkiä ja riivaajien oppeja” (1. Tim. 4:1). Toinen kohta varoittaa: ”Sillä aika tulee, jolloin he eivät kärsi tervettä oppia, vaan omien himojensa mukaan korvasyyhyynsä haalivat itselleen opettajia ja kääntävät korvansa pois totuudesta ja kääntyvät taruihin” (2. Tim. 4:3, 4).

Tuo aika on nyt tullut. Olemme tilivelvollisia Jumalalle siitä, mitä uskomme ja harjoitamme. Niiden, jotka haluavat kestää uskossa tässä eksytyksen ajassa, täytyy perustaa uskonsa ja harjoituksensa vain niihin totuuksiin, jotka löytyvät Raamatusta. Foster’in matka henkien maailmaan pettää kaikki sille tielle lähtevät.

Viitteet:

1. Chris Armstong, “The Future lies in the Past” in Christianity Today, February 2008.
2. 24.
3. 29.
4. Richard Foster, Celebration of Discipline: The Path to Spiritual Growth (New York: Harper & Row, 1978) 1. All subsequent citations from this book will be bracketed within the text in this fashion: (Foster: 1).
5. Greg Boyd, Seeing is Believing, (Grand Rapids: Baker, 2004). Boyd cites Foster to prove that the Lord will actually come to us through our use of “imaginative meditation.” I deal with this issue more fully in CIC issue 83 July/August, 2003: http://cicministry.org/commentary/issue83.htm
6. 111-125.
7. I write about Sanford’s inner healing theories in CIC Issue 96: http://cicministry.org/commentary/issue96.htm
8. Dave Hunt and T. A. McMahon, The Seduction of Christianity (Eugene: Harvest House, 1985) 138.
9. Morton Kelsey, Encounter With God, (Bethany Fellowship: Minneapolis, 1972) 179.
10. http://www.biola.edu/spiritualformation/programs/
11. http://www.sdiworld.org
12. http://www.renovare.org/journey_training_direction.htm
13. CIC Issue 105; March/April 2008: http://cicministry.org/commentary/issue105.htm
14. That seminar is available here: http://www.cicstore.org/servlet/the-60/Faith-at-Risk-4/Detail
15. Armstrong, Future
16. Donald S. Whitney, Spiritual Disciplines for the Christian Life (Colorado Springs: Navpress, 1991) 23.

 

 

Read Full Post »

Vakava varoitus kristillisestä mystiikasta

Suomessa ev.lut. kirkon piirissä on valtava kiinnostus kristilliseen mystiikkaan. Pääkaupunkiseudulta alkunsa saanut innostus kristillistä meditaatiota, mindfulnessia, joogaa, kontemplatiivista rukousta yms. kohtaan näyttää levinneen seurakuntiin ympäri Suomen. Seurakuntalehdissä viitataan jatkuvasti eräisiin henkilöihin – mystikoihin – ja heidän kirjoihinsa ja opetuksiinsa. Jostain kumman syystä mieluummin siteerataan mystikoita kuin Raamattua. Kristillisistä kirjakaupoistakin on saatavilla runsaasti näiden hengellisten opettajien kirjoja, myös suomenkielisenä.

Tässä artikkelissa esittelen muutamia tunnettuja ja keskeisiä mystikkoja maailmanlaajuisesta hiljaisuuden liikkeestä. Otan tarkastelun kohteeksi joitakin sellaisia henkilöitä, joiden opetuksia näkyy siteerattavan Suomessa ev.lut. kirkon piirissä. Osoitan lyhyesti sen, että heidän ajattelunsa taustallaan ei vaikuta Raamatun mukainen kristinusko, vaan pääasiassa muista uskonnoista kumpuavat ajatukset. Olisi toivottavaa, että tämä tietous löytyisi myös jokaisesta seurakunnasta, kun niissä yhä enemmän tuntuu olevan harrastusta kristillisen mystiikan pariin.

Keskustelufoorumeilla kiitellään kristillistä mystiikkaa siitä, että se avaa tien ”Jumalan” yhteyteen kenelle tahansa uskontokunnasta riippumatta. Tosiasiassa tie Jumalan yhteyteen löytyy vain turvautumalla Jeesuksen sovitustyöhön ristillä.

Aika paljon kertoo kristillisen mystiikan tunnettujen nimien taustoista se, millä foorumeilla heitä siteerataan. Kristittyjen suosimien mystikkojen opetuksiin viitataan hyvin usein uushenkisillä, New Age -pohjaisilla, sivustoilla. Otetaanpa esimerkiksi vaikkapa Mestari Eckhart (1260–1328), dominikaaniveli ja mystikko. Hänen siteeraajiaan löytyy yhtä lailla niin kirkon piiristä kuin teosofian, gnostilaisuuden, itämaisen meditaation ja rajatiedon harrastajien parista.

Anthony de Mello

Intialainen jesuiittapappi Anthony de Mello (1931–1987) on tunnettu mystikko, jonka useita kirjoja on suomennettukin. De Mello sekoittaa taitavasti kristillisen uskon ja idän uskontojen opit keskenään. Hän hylkää kuitenkin kristinuskon perustotuudet sanoen, että Jeesus ei ole Jumalan Poika, vaan henkilö, joka opettaa meille, että kaikki ihmiset ovat Jumalan lapsia. Hän pitää Jeesusta vain Mestarina muiden vastaavien ohella, tosin Jeesus on muita korkeammalla hengellisellä asteella.

De Mellon opetusten taustalla on jesuiittajärjestön perustajan Ignatius Loyolan ajatukset sekä buddhalaisuus ja hindulaisuus, myös islamilaiset opit. Etenkin zen-buddhalaisuuden vaikutus näkyy hänen opetuksessaan. (Heräämisen aika – Pro gradu -tutkimus Anthony de Mellon opetuksista). ”Meidän ei tule jäljitellä Kristuksen ulkoista käyttäytymistä, vaan meidän on oltava Kristus”, sanoo de Mello ja ilmaisee näin olevansa Raamatun näkökulmasta aivan täysin hakoteillä.

De Mellon kaikki teokset on kirjoitettu yleisuskonnollisessa hengessä, eivätkä ne sovellu kristityn ravinnoksi. Esimerkiksi Viisauden välähdyksiä -kirjan esipuheessa sanotaan, että kirjan sanojen ja tarinoiden taakse kätkeytyy viisautta: ”Viisaus on kätkettynä tarinoiden henkeen, mielialaan ja ilmapiiriin, eikä sitä voida ilmaista inhimillisen puheen sanoin. Tämä hiljainen opetus voi huomaamatta löytää tien ihmisen sisimpään, ja sitä kautta herättää ja muuttaa ihmisen.” (Heräämisen aika). On suunnaton vaara, että tunnustavakin kristitty pikkuhiljaa ajautuu idän aatemaailman aivopesemäksi, jos lukee tällaisia teoksia.

Vatikaani on sanoutunut irti useista de Mellon opetuksista kristinuskolle vieraina: ”Mutta jo eräissä kohdissa hänen varhaisissa kirjoituksissaan, sekä myöhemmissä töissä vielä vahvemmin, on huomattavissa kasvavaa etäisyyttä kristillisen uskon olennaiseen sisältöön… Tällä tiedoksiannolla, tarkoituksenaan suojella kristillisen totuuden hyveitä, tämä kongregaatio julistaa, että yllä mainittu asenne on yhteensopimaton katolisen uskon kanssa ja voi aiheuttaa vakavaa harmia.” (Vatikaanin tiedonanto)

Kun katolinen kirkko on huolissaan de Mellon opetuksista, niin eikö protestanttien pitäisi olla vielä enemmän huolissaan? Jotain on pahasti pielessä ev.lut. kirkossamme, kun siellä ei nähdä de Mellon harhautumista pois kristinuskosta.

Basil Pennington ja Thomas Keating

Mietiskelevän/keskittyvän rukouksen uranuurtajat, katoliset munkit Basil Pennington ja Thomas Keating, kirjoittavat: ”Meidän ei tulisi epäröidä ottaa vanhan idän viisauden hedelmää ja ’siepata’ sitä Kristukselle. Todellakin, papin virassa olevien tulisi pyrkiä tutustumaan niin moniin näistä idän tekniikoista kuin mahdollista. Monet kristityt, jotka ottavat rukouselämänsä vakavasti, ovat saaneet suurta apua joogasta, zenistä, TM:stä (transsendentaalinen meditaatio) ja sen kaltaisista harjoitteista, erityisesti silloin kun luotettava ohjaaja on ollut apuna ja kun he ovat kehittäneet jatkuvasti kristillistä uskoaan löytämään sisäisen muodon ja tarkoituksen saaduille kokemuksille.” (Ray Yungen: Erottautumisen aika)

Penningtonin ja Keatingin opetukset ovat täysin ei-kristillisiä. Keatingin ajatukset ovat itse asiassa okkulttisia.  Katolisen papin Philip St. Romainin kirjoittaman kirjan Kundalini Energy and Christian Spirituality esipuheessa Keating myöntää, että kundaliini on sama asia kuin kristillinen meditaatio: ”Koska tämä energia (kundaliini) toimii lukuisissa henkilöissä, jotka ovat omistautuneet kontemplatiiviselle rukoukselle, tämä kirja on tärkeä panos uudistettaessa kristillisen kontemplatiivisen rukouksen perinnettä. Se tulee olemaan suuri lohdutus niille, jotka ovat kokeneet kundaliinin heräämisestä johtuvia fyysisiä oireita hengellisellä matkallaan… Useimmat hengelliset harjoitukset vaativat jonkinlaista vakavasti otettavaa kurinalaisuutta ennen kundaliinin herättämistekniikoiden käyttöä.” Keating selittää, että kontemplaatiossa tarvitaan hengellistä ohjaajaa kundaliinin voimakkaan ja vaarallisen luonteen takia. Hän sanoo myös, että mahdollisesti tarvitaan ”idän (uskontojen) opettajia, jotta saavutettaisiin täysi ymmärrys”.

Mainittakoon, että kundaliinijooga on kaikkein vaarallisin joogamuoto; sen aktiiviset harrastajat muistuttavat aloittelijoita kundaliinin herättämisen vaaroista. Lue lisätietoa kundaliini-voimasta.

Henri Nouwen

Henri Nouwen (1932-1996) on tunnettu katolilainen mystikko ja kontemplatiivisen rukouksen edistäjä.

Elämänsä ehtoopuolella Nouwen kielsi raamatulliset perustotuudet: ”Tänä päivänä minä henkilökohtaisesti uskon, että samalla kun Jeesus tuli avaamaan oven Jumalan taloon, niin kaikki inhimilliset olennot voivat käydä tuosta ovesta tietävätpä he Jeesuksesta tai eivät. Tänä päivänä näen kutsumuksenani auttaa jokaista ihmistä vaatimaan omaa tietään Jumalan luokse.”

Nouwen kirjoitti esipuheen erääseen kirjaan, joka sekoittaa kristillisyyden ja hinduismin. Hän kirjoittaa: ”Kirjailija osoittaa upeaa avoimuutta buddhalaisuuden, hindulaisuuden ja muslimiuskon lahjoja kohtaan. Hän löytää niiden suuren viisauden tuoden sen kristillisten hengelliseen elämään … Ryan [kirjailija] meni Intiaan oppiakseen muistakin kuin omasta hengellisestä perinteestä. Hän toi kotiin monia aarteita ja tarjoaa niitä meille kirjassaan.”

Nouwen piti sielunkumppaninaan kirjailija Andrew Harveyta, joka on tunnettu pyrkimyksistään yhdistää eri uskontoja mystiikan avulla.

Henri Nouwen on yksi suosituimmista hiljaisuuden liikkeen vaikuttajista, vaikka on omaksunut hyvinkin epäraamatullisia näkemyksiä. Lue tästä lisätietoa Nouwenista, jossa kerrotaan hänen yhteydestään New Age -hengellisyyteen.

Thomas Merton

Thomas Merton (1915-1968) on Henri Nouwenin tapaan tunnettu katolilainen mystikko. Mertonin työn ansiota sanotaan olevan, että mietiskelevä rukous tuli ihmisten tietoisuuteen luostareiden hämäristä uumenista.

Thomas Merton tunnustaa värinsä: ”Aasia, zen, islam, jne., kaikki nämä tulevat yhteen elämässäni. Minulle olisi hulluutta yrittää luoda itselleni luostarielämä, jossa sulkisin kaiken tämän pois. Olisin vähemmän munkki.” Hänen ajatusmaailmansa on yhtä idän uskontojen kanssa.

Yksi Mertonin mieltymyksistä liittyi suufilaisuuteen, joka on islamin mystinen suuntaus. Suufilaisuudessa korostetaan suoran, henkilökohtaisen jumalasuhteen saavuttamista ja ”Jumalan” henkisen totuuden tavoittamista harjoitusten kautta. Suufilaiset toistevat Allahin nimeä mantranaan ja vaipuvat meditatiiviseen transsiin. Merkittävä katolinen äänitteitä kauppaava yritys mainosti kasettisarjaa, jonka Merton teki suufilaisuudesta. Mainoksessa sanotaan: ”Merton rakasti ja jakoi syvän hengellisen samankaltaisuuden suufien, islamin hengellisten opettajien ja mystikoiden, kanssa. Tässä hän kertoo heidän syvästä hengellisyydestään.” (Erottautumisen aika)

Kirjeessään suufimestarille Merton paljastaa: ”Rukoukseni on hyvin samankaltaista sen kanssa, jota kutsutte fanaksi.” Mystiikan ja okkultismin sanakirja määrittelee, että fana on ”yhdentymistä Jumalaisen Ykseyden kanssa”.

Keskustelussaan suufijohtajan kanssa Merton kysyi häneltä muslimien käsitystä pelastuksesta. Mestari kirjoitti takaisin sanoen: ”Islam tähdentää yksilön vastuuta teoistaan, eikä hyväksy oppia sovituksesta tai teoriaa lunastuksesta.” Islam siis hylkää kristinuskon keskeisimmän totuuden: meillä on pelastus vain Jeesuksen sovitustyön kautta. Jumala on Poikansa ristinkuolemalla lunastanut meidät vapaiksi kuoleman vallasta.

Mertonia tämä ei haitannut, sillä hän uskoi fanan ja mietiskelevän transsin johtavan samaan päämäärään. Hän vastasi: ”Henkilökohtaisesti uskon kiistelyn olevan tarpeetonta dogmaattisen opin eroavaisuuskysymyksissä, koska se vie meidät pois hengellisestä todellisuudesta sanojen ja ajatusten todellisuuteen … sanoilla on taipumus loputtomaan mutkikkuuteen ja vivahteikkuuteen, jotka ylittävät käsityskyvyn. … Mutta paljon tärkeämpää on jakaa kokemuksia jumalallisesta valosta, … tästä löytyy hedelmällisen keskustelun maaperä kristillisyyden ja islamin välillä.”

Meditaatio, jooga, mindfulness, kontemplatiivinen rukous, keskittyvä rukous, mietiskelevä rukous…

Yllä olevan otsikon menetelmät ovat kaikki syvimmältä olemukseltaan yhtä ja samaa ei-kristillistä, idän uskonnoista, kumpuavaa perinnettä. Asia on aivan sama, vaikka niiden yhteyteen lisättäisiin sana ”kristillinen”, tai riippumatta siitä, että niiden osana on sana ”rukous”. Näiden menetelmien tavoitteena on saada yhteys ”Maailmankaikkeuden Luojaan”. Kaikki ne johtavat samaan suuntaan: poispäin Kristuksesta. On totta, että näillä tavoilla voi saada yhteyden johonkin: ”Jumaluuden äärettömän suloisuuden ja ihanuuden maistaminen ja haistaminen on mystistä todellisuutta. Monilla mystikoilla on tapana ilmaista Jumalan läsnäolon kokemuksensa puhumalla valosta, äänestä, tuoksusta, lämmöstä tai suloisuudesta.” (Heräämisen aika). On syytä huomata, että se jokin ei ole kristinuskon Jumala.

Yksi vaikutusvaltaisimmista ja tunnetuimmista kontemplatiivisen rukouksen puolestapuhujista on evankelikaalinen kristitty Richard Foster. Vaikka kontemplatiivisen rukoukseen päämäärä on virittäytyä Jumalan kanssa ja kuulla Hänen äänensä, Foster on sanonut, että siinä on oltava varovainen. Hän myöntää, että kontemplatiivisessa rukouksessa ”me menemme syvälle hengelliselle alueelle” ja että joskus se ei ole Jumalan alue, vaikka onkin ”yliluonnollinen”. Hän myöntää, että siellä on hengellisiä olentoja ja että suojelurukous pitäisi lausua etukäteen – jotakin sellaista kuin ”Kaikkien pimeiden pahojen henkien täytyy nyt lähteä”.

Foster edellä tunnustaa kontemplatiivisen rukouksen olevan vaarallinen ja avaavan oven henkivalloille. Eikö tämän jo pitäisi saada hälytyskellot soimaan, että kyse on täysin epäraamatullisesta toiminnasta – rukoillaan Jumalaa, mutta kohdataankin demoneja? Ei Raamatussa missään kehoteta pelkäämään rukoilemista saati lausumaan jotain suojelurukousta! Muistatko, mitä aiemmin mainittiin Thomas Keatingin, keskittyvän rukouksen uranuurtajan, yhteydessä? Keating myöntää, että kontemplatiivisessa rukouksessa vaikuttaa vaarallinen energia, kundaliini, ja siksi sen hallitsemiseksi tarvitaan idän uskontoja tuntevia opettajia.

”Kun ihmisen elämässä ei ole olemassa todellista suhdetta Jeesuksen kanssa, niin mystiset kokemukset näyttävät täyttävän tuon hengellisen tyhjiön. Luullaan, että mietiskelyn luoma euforia ja autuus on Jumalan ääni ja läheisyys. Nämä harjoitukset ovat kuitenkin todellisuudessa sidottuja ennemmin buddhalaisuuteen, hindulaisuuteen ja katolisuuteen, kuin raamatulliseen kristinuskoon. Raamattu tekee selväksi, että ainoa tapa uudestisyntyä on uskon kautta vastaanottaa Jeesus Kristus Herrana ja Vapahtajana. Vaikka näitä muinaisen viisauden oppeja sanotaan kristillisiksi, ne ovat kaikkea muuta.” Näin sanoo kontemplatiivisesta rukouksesta ja muusta vastaavasta kristillisestä mystiikasta Roger Oakland kirjassaan Uskon nollaus.

Oakland jatkaa: ”Mikään kontemplatiivinen rukous ei ole raamatullinen eikä turvallinen – jopa kypsimmätkin kristilliset mystiset johtajat ovat osoittaneet olevansa alttiita sen demoniselle vetovoimalle. Thomas Merton sanoi elämänsä lopulla haluavansa olla mahdollisimman hyvä buddhalainen. Henri Nouwen sanoi elämänsä lopulla kaikkien polkujen johtavan Jumalan luo. Siinä oli heidän elämänsä hengellinen hedelmä vuosia jatkuneen mystisen rukouksen harjoittamisen jälkeen.”

Kristillisen mystiikan taustat eivät näytä kovin puhtailta, joten ei pidä ottaa kaikkea vastaan sellaisenaan, vaikka tarjonta tulisi kirkon piiristä. Kannattaa ottaa todesta varoitus ”kristillisestä” meditaatiosta, koska siitä varoittavat jopa sen aktiivisimmat puolestapuhujat!

Read Full Post »

Arvio hartauskirjasta ”Jumala puhuu”

Harjaannu, tule täydellisemmäksi, maksoi mitä maksoi, sillä vaikuttaahan Herra sinussa tahtomisen ja tekemisen. Tee tämä, niin pian jokainen ohimenevä ajatuskin saa vastauksen, jokainen toive täytetään ja jokainen teko koituu hyödyksi. Se on pelottava voima, valtava voima. Oi, varo, ettet ano mitään asiatonta – mitään, joka ei ole Herran Hengen mukaista… Ihmeitä tekevästä voimasta voi väärissä käsissä tulla noituutta… Hyväksy oppiaika. Ilman sitä en tohdi antaa sinulle tätä voimaa. Se voisi vahingoittaa.
(6. tammikuuta, kirjasta Jumala puhuu).

Yllä on pieni ote A.J. Russellin toimittamasta kirjasta Jumala puhuu. Teksti on kristitylle outoa ja hyvin ahdistavaa.

Kirjan sanoman ovat saaneet kaksi ”kuuntelijaa”, naisia, jotka tahtovat pysyä tuntemattomina. Oman kertomuksensa mukaan he A.J. Russellin esimerkin innoittamina ”istuivat alas kynät ja paperit käsissään ja odottivat”. Niinpä he alkoivat saada näitä viestejä päivittäin uskoen saavansa ne Herralta itseltään. He kertovat, että jopa täysin odottamattomia tulkintoja Hänen sanoistaan annettiin heille.

Näitä naisia kiinnosti sama, mikä A.J. Russellia – saada ohjausta suoraan Herralta. Siihen kuului mielensä tyhjentäminen ja odottaminen paperin ja kynän kanssa, ja kirjoittaa ylös se, mitä mielessä vilisee. Tätä okkulttista menetelmää kutsutaan automaattikirjoitukseksi.

Tämä kirja – joka omasta kirjahyllystänikin löytyi – tulee jokaisen kristityn hylätä. Lue varmemmaksi vakuudeksi Samuel Korhosen suomentama arviointi kirjasta Jumala puhuu.

Huomaa, että tästä kirjasta Sarah Young sai kipinän oman kirjansa Jeesus kutsuu kirjoittamiseen. Lue arviointi kyseisestä kirjasta!

Read Full Post »

Seurakunnan neutralisoiminen valmistautumisena Antikristuksen tulemukseen

The neutralisation of the church in preparation for the coming antichrist

By Gregory R. Reid

Suomentanut Samuel Korhonen

Kirjoittajan huomautus:

Jotkut näistä varoituksista olivat ensimmäisen kerran artikkelissani ”The Trojan Horse”. Tämä artikkeli on päivitetty käsitykseni, joka perustuu nykyisiin olosuhteisiin (2007) evankelikaalisessa seurakunnassa läntisessä maailmassa – Gregory Reid

Jeesus sanoi, että helvetin portit eivät voita seurakuntaa. Seurakunta ovat ne, jotka kokoontuvat yhteen Hänen nimessään tekemään Hänen tahtoaan ja levittämään Hänen evankeliumiaan. Ja se seurakunta ei todellakaan epäonnistu, mutta silloin sen täytyy merkitä, että suurin osa siitä, mitä näemme evankelikaalisissa, postmoderneissa, esiintulevissa uskonnollisissa piireissä, ei ole ”seurakunta”, vaan ennemmin uskonnon muoto, jolla on seurakunnan ulkoiset merkit, mutta ei sitä voimaa, eikä valtakirjaa, eikä arvovaltaa, joka tulee vain Jumalan Sanasta ja Pyhän Hengen voimasta.

Se on vain kadotetuista ihmisistä koostuva fyysinen kuori, jotka jostakin syystä on vedetty yhteen uskonnolliseen paikkaan ja uskonnollisiin ideoihin, mutta heitä ei ole vedetty täydelliseen antautumiseen Jeesukselle eikä alistumaan Hänen täydelliseen herruuteensa. He ovat niitä, joista Paavali puhuu, että heillä on ”jumalisuuden ulkokuori, mutta he kieltävät sen voiman” (2. Tim. 3:5).

Siksi Paavali kehottaakin meitä, ”Koetelkaa itseänne, oletteko uskossa” (2. Kor. 13:5), koska on ilmeistä, että voidaan olla SEURAKUNNASSA olematta USKOSSA. Sitten hän antaa kriteerin: ”Jeesus Kristus on teissä? Ellei, niin ette kestä koetusta.” Toisin sanoen, ellei Jeesus elä sinuSSA, et ole Hänen omansa. Sinun elämäsi täytyy kuulua Herralle Jeesukselle Kristukselle – kaikkineen.

Jeesuksen ”vastaanottaminen” (engl. accepting) on nykyajan keksintö. Keith Green’illä oli tapana huomauttaa, että Jeesuksella ei ole ongelmaa minä-kuvan suhteen, joten Hän ei tarvitse meidän ”hyväksymistämme” (engl. accept). Me tarvitsemme, että hän hyväksyy meidät ja Hän tekee sen, kun tulemme ristin luokse ja luovutamme ”vanhan elämämme” kuolemalle ja ”uuden elämämme” Hänelle.

Pelkään, että nykyajan seurakunta on suurimmaksi osaksi ryhmä mukavia ihmisiä, jotka ovat viehättyneet mukaviin ideoihin Jeesuksesta, perheestä ja seurakunnasta, mutta eivät koskaan ole olleet alttarilla, eivätkä huutaneet Hänen armoaan ja anteeksiantamusta synneistään, eivätkä luovuttaneet elämäänsä Hänen herruuteensa. Ja se, rakkaat ystävät, on sitä, mitä ”kristittynä” oleminen todella on.

Nykyajan seurakuntasekoitus koostuu monista ihmisistä, jotka on vedetty seurakunnan ideoihin ja ulkoisiin merkkeihin, mutta jotka eivät ole Herran Jeesuksen antautunutta omaisuutta, ynnä niistä, jotka OVAT antautuneet Jeesukselle jossakin vaiheessa, mutta ovat väsyneet hyvän tekemiseen ja lakanneet olemasta vartijoita ja ovat yksinkertaisesti sallineet kaikkien uusien muutosten ”seurakunnassa” tulla sisään tutkimatta niitä, vastustamatta niissä olevaa väärää ja asettumatta vastustamaan lisääntyvää okkulttisten New Age’n valheiden soluttautumista, koska he ovat….väsyneet.

Kolmantena on pieni ryhmä, jotka tietävät, mitä on tulossa ja joita marginalisoidaan, koska he nostavat varoitushuudon.

Jotta maailmanjärjestys/maailmanuskonto voisi onnistua ja valmistaa tien antikristuksen valtaannousulle, niin ensimmäinen ryhmä on tunnustettava ”seurakunnaksi”, toinen todellisten uskovien ryhmä täytyy neutralisoida, nukuttaa tai väsyttää liian heikoksi taistelemaan ja kolmas täytyy marginalisoida, kritisoida, pilkata ja hylätä, niin että he eivät enää kuulu esiintulevaan ”seurakuntaan”, vaan heidän katsotaan olevan hylkiöitä, eksteemistejä ja kummajaisia.

Tämä tehdään seuraavasti:

1. He muuttavat seurakunnan sanaston

Paljolti kuin Orwellilaisessa hengellisessä painajaisessa seurakunnan ”antiikkinen ja vieraannuttava” kieli korvataan kokonaan uudella iskulauseiden sanakirjalla, viehkeillä ja sointuvilla tyhjänpäiväisyyksillä, vinkeillä ja lausahduksilla, kuten myös new-age-ystävällisillä ja -vaihtokelpoisilla sanoilla ja lauseilla. Kelpaamattomia ovat sanat ”synti, parannus, Jeesuksen toinen tulemus, ahdistus, taivas, ikuinen elämä, tuomio, risti, Jeesuksen veri, kärsimys, nuhteleminen, Herra Jeesus”.

Sen sijaan uusi sanasto on lauma-ajattelun messu, sopulimaisia seuraavia moderneja sanoja ja sanontoja, joiden tarkoitus on aivopestä ja saada meidät kaikki ”samalle sivulle” (käyttääkseni erästä uuspuheen sanontaa) sisältäen nämä heikot ja voimattomat korvikkeet ”tuolle vanhan ajan uskonnon” puheelle: paradigman muutos, esiintuleva, valaistus, transformaatio (= muutos), etsijäystävällinen, vuoropuheleminen, pyhät heimot (= kultit, noidat, pakanat, saatanistit), Jeesus johtajana ja ohjaajana (ei Herrana), valtakunta nyt, valtakunta tulkoon, kuten ylhäällä niin alhaalla (as above so below = okkulttinen termi, suom. huom.), maailman muuttajat, unelman etsijät (dream seekers), vision casting (näyn valaminen), suunnan tai ajattelutavan muuttaminen (katumisen asemesta), keskittyminen (centering), kontemplatiivinen (mietiskelevä) rukous, unelman pyydystäjät (dream catchers), uudistus (reformation) jne.

Kun kaikki ne sanat, jotka aina ovat määritelleet ja vahvistaneet evankeliumin, ei vain sanoina vaan voimana, on eliminoitu, niin silloin tämä uusi sanasto tulee ikäänkuin poissulkevaksi kieleksi, joka saa ”vanhan puhujat” näyttämään vanhentuneilta (outdated), ”valaistumattomilta” ja pysähtyneiltä hengellisiltä entisajan reliikeiltä vähemmän ”transformoidulta” ajalta.

Koska New Age’n sanakirja on malli kaikelle uudelle esiintulevalle ”seurakuntapuheelle”, niin kaikki uudet ”esiintulevat” (emergents) todellakin ovat ”samalla sivulla” – suoraan Saatanan käsikirjasta ”seurakunnan” absorboimiseksi ja neutralisoimiseksi. Se tekee tuosta seurakunnasta yhtä voimattoman kuin hampaaton puudeli.

2. He suolistavat Jumalan Sanan voiman

Tätä ollaan tekemässä monilla hyvin harkituilla keinoilla. Ensiksi, he ovat kyllästämässä kristilliset markkinat uusilla raamatunkäännöksillä, joista useimmat perustuvat väärään tekstiin, jota on vuosisatojen ajan pidetty virheellisenä, jonka sitten kaksi englantilaista spiritualistia (viite 1) (Westcott & Hort – tarkista käännöksesi ja voit nähdä siinä heidän nimensä) työstivät uudelleen ja se on ollut teksti, jota on ajettu siksi tekstiksi, johon melkein KAIKKI uudet raamatunkäännökset perustuvat NIV:istä New Century:iin. Sitten he heittävät sekaan valtavat määrät Raamatun ”translitterointeja”, jotka eivät ole käännöksiä, vaan vain henkilön idea siitä, mitä hän luulee sen tarkoittavan, kuten The Message (Sanoma). Kun kerran luotettavasta KJV-käännöksestä tulee reliikki, joka ei ole tervetullut ”esiintulevassa kirkossa”, niin Saatana iloitsee nähdessään hämmentyneen katseen ihmisten kasvoilla, kun yhtä jaetta näytetään powerpointilla ja kymmenellä ihmisellä on kymmenen erilaista käännöstä, jotka eivät ole lähelläkään videotykillä näytettyä – ja he päättelevät hiljaa: ”Tämä on hämmentävää. Minä kyllä lopetan oman lukemiseni.” Tämän vuoksi niin harvat lapset koskaan tulevat seurakuntaan Raamattu mukanaan ja vain luottavat siihen, että mitä tahansa videokankaalta näytetään, on ok.

Koska sadat viittaukset Jeesuksen herruuteen, ristiin, syntiin ja Jeesuksen vereen on rutiininomaisesti (ja useinkin sattumanvaraisesti perustuen translitteroijan näkemykseen) poistettu, niin kohta Jumalan Sanan voima ja arvovalta otetaan pois seurakunnasta ja jätetään vain niille harvoille, jotka uskaltavat todella uskoa sen olevan Jumalan täydellinen Sana. Tämä uusi ”seurakunta” ja uusi ”nuorison paradigma” tulee olemaan sellainen, joka käyttää Raamattua vain ”hyödyllisenä oppaana”. Lapsia ei enää kehoteta ”osoittautumaan Jumalalle semmoiseksi, joka koetukset kestää” (2. Tim. 2:15), vaan sen sijaan syötetään ”kokemusta” tärkeämpänä kuin Raamattua. Saarnaamisen ja opettamisen voimaa – ja tärkeyttä – vähätellään ja jopa pilkataan. Tämä ”kokemuksen” etsiminen tulee olemaan portti massiiviseen petokseen, koska yksi kokemus avaa tien uudelle. Niitä, jotka haastavat kokemukset, jos ne eivät ole sanan linjoilla, kutsutaan Raamatulla takojiksi, ekstreemisteiksi, fariseuksiksi ja Pyhän Hengen rajoittajiksi.

Kun vanhemmat ja seurakunnan johtajat lakkaavat pitämästä tärkeimpänä Jumalan Sanaa, niin lapsetkaan eivät enää ota sitä vakavasti. Kehotuksesta ”hiljaiseen hetkeen” tulee vähän enemmän kuin Raamatun puraisu (scripture bite) ”kontemplatiivisten” toimien, ”henkäysrukousten” ja muiden hinduvetoisten temppujen kanssa. Raamattu tulee merkityksettömäksi tai enintään mukavaksi oppaaksi parempaan elämään.

Kuinka kaukana tämä onkaan siitä pyhästä Jumalan Sanasta, joka vuosisatojen aikana on maksanut MILJOONILLE uskoville heidän HENKENSÄ siksi, että he omistivat siitä vain OSANKIN!

On vaikea uskoa, että tulee päivä, jolloin käsitys Jeesuksesta, kuka Hän oli ja on, on niin uudelleenmääritelty ja muutettu, että ”rauhan mies” tulee ja monet ’esiintulevan’ kirkon uskovat sanovat: ”Me käsitimme sen väärin! Hän on tullut takaisin, mutta ei ihan niin kuin luulimme! Hän on tullut takaisin ihmisenä ja hänellä on rakkaus ja ihmeet ja voima todistaa se!” Ja siten petos on oleva täydellinen.

Sen jälkeen, kun riittävä määrä uusia raamatunkäännöksiä on täyttänyt seurakunnan, niin että samalla, kun me kaikki olemme ”samalla sivulla”, KUKAAN ei ole oikealla sivulla, koska sivut ja sanat ovat niin erilaisia ja kun riittävästi ”inklusiivista” kieltä on pantu uusiin Raamattuihin korvaamaan vanhaa, niin sitten tulee ”new age’n” versio, jonka jopa hindut, buddhistit, wiccalaiset ja pakanat voivat hyväksyä. Ja minä uskon, että se on jo tätä kirjoittaessani tekeillä. Silloin, kun sitä julkaistaan ja ylistetään inklusiivisena kaikkien aikojen lopullisena Raamattuna, niin ne, jotka puolustavat Jumalan Sanan puhtautta ja arvovaltaa, tulevat olemaan niin pilkattuja ja hyljättyjä, että he ovat näille uusille ”new age -uskoville” vain vitsi ja ärtymyksen aihe.

3. Heidän täytyy tuoda seurakunta pakanuuteen synkretismin kautta

Tämä on jopa nyt käynnissä oleva ohjelma, jossa me vähitellen ”madallamme totuuden kynnystä” antaaksemme seurakunnattomien (unchurched) ihmisten päästä sisälle – ei Jumalan valtakuntaan – vaan tähän uuteen seurakuntaan.

Tässä seurakunnassa ei puhuta okkultismista eikä okkulttisista harjoituksista ”pahana”, ei muista uskonnoista pahana, ei Jeesuksesta AINOANA tienä. Se tulee olemaan seurakunta, joka painottaa positiivista ja poistaa negatiivisen ja se tulee kasvamaan eksponentiaalisesti, koska noidat, okkultistit, homot, radikaalit feministit, sosialistit, huorintekijät ja pedofiilit tiedostavat, että tämä on seurakunta, joka ei esitä mitään kysymyksiä, ei aseta mitään mallia, eikä vaadi katumusta. Uusi viiri: ”Tule sellaisena kuin olet”, ei koskaan tule saamaan lisäystä: ”Mene äläkä enää syntiä tee.” Siellä ei ole mukavuuden puutetta, ei haastetta, ei tuomitsemista. Tämä seurakunta on oleva suuri teoissa ja siitä tulee täydellinen ”malli” maailmanjärjestykselle, joka pakottaa ihmiset ”parantamaan maailman” ennemmin kuin valmistautumaan Kristuksen paluuta varten. Se on oleva sosialistinen klubi, joka suutelee buddhistipapin poskea, kun he vajoavat ikuiseen helvettiin, ottaa saarnapöntössä, kädestä homo pastoria  joka menee ja kihlaa nuo samat kädet vastenmielisessä ja kielletyssä perversiossa ja he kutsuvat häntä ”hurskaaksi” ja siten täyttävät Babylonin porton rienauksen ja uudelleen perustavat Baalin profeetat ja homoseksuaaliset prostituoidut Jumalan huoneeseen.

Kun seurakuntaa viedään pois odottamasta ”tempausta” ja kohti sosialistista tekoihin suuntautunutta uskontoa, joka tulee ottamaan yhteiskunnallisten ohjelmien paikan, niin se tulee siirtymään täsmälleen siihen asemaan, johon ne, jotka valvovat lusiferistista ohjelmaa, sen tarkoittivat. He eivät kuitenkaan tahdo eliminoida evankelikaalista seurakuntaa, vaan neutralisoida, valita kumppaniksi ja absorboida sen. Sillä tämä lusiferistinen järjestys ei halua tuhota maailmaa, vaan tehdä siitä TÄYDELLISEN – vapaan taudeista, vapaan köyhyydestä, vapaan sodasta – yksin Lusifer jumalana, eikä Jeesus kaiken Herrana. Esiintulevan kirkon kannalta liike tulla työnnetyksi kohti ”maailman korjaamista” ja olla vastustamattomasti sekaantunut yhteiskunnallisiin ja poliittisiin rientoihin on kaikki osa suunnitelmaa.

4. Valheelliset merkit ja ihmeet ovat tulleet

Kun totuuden muuri on revitty alas ja ”uusi totuuden ymmärtämisen ja tulkitsemisen muuri” on pystytetty polttamattomalla laastilla, niin minä näen valtavan halkeaman eli aukon seurakunnan peräseinässä. Tämän seurakunnnan keskellä on oleva tuskaa tuntevia sieluja, jotka kaipaavat Jumalan yliluonnollista voimaa – kuten meidän kaikkien pitäisi. Mutta siellä on valtava joukko niitä, jotka EIVÄT ole harjoitettuja Jumalan Sanassa erottamaan totuutta harhasta. Heille ei ole opetettu, eivätkä he sitä harjoita, kuinka ”koetella henget, ovatko ne Jumalasta” (1. Joh. 4:1). He etsivät kokemusta Jumalan kanssa (kuten meidän pitäisi!), mutta totuuden rajaa ei ole vahvistettu vuosien sitoutumisella kirjoitettuun, oksastettuun Sanaan, joten se  ei ole siellä varjelemassa heitä. Tämä väistämättä tarjoaa hengellisen halkeaman, joka sallii yliluonnollisten tapahtumien pisaroimisen, sitten virran, sitten tulvan täyttää tämän uuden seurakunnan. Olen murheellinen ja epäröin sanoa, mutta minä uskon, että paljon tästä on jo tapahtunut uuden ns. ”profeetallisen” liikkeen kautta. Halkeama on jo ammottava aukko ja tulva on alkanut (Tätä saamme todistaa Suomessakin ainakin TV7:n ohjelmassa ”Yliluonnollista”. Suom. huom.)

Kuulkaa nyt minua – olin hengellisesti kasvatettu helluntailainen, minä uskon kaikkiin Pyhän Hengen lahjoihin ja ilmiöihin ja minä uskon, että tarvitsemme niitä nyt enemmän kuin koskaan historiassa. Minä olen sekä esirukoilija että vartija. Minä uskon, minä uskon, MINÄ USKON! – KOKO Jumalan Pyhän Hengen ihmeitätekevään voimaan! Ja minä KAIPAAN sitä kaikkea.

Minä olen kuitenkin myös entinen okkultisti ja olen taistellut noita voimia vastaan koko ikäni. Ja voin kertoa teille Jumalan edessä, että Saatana osaa matkia sitä KAIKKEA. Olen kuullut kielilläpuhumista ja profetoimista ja kuullut evankeliumivirsiä ja kuoroja spiritualistiseurakunnassa. Olen nähnyt demonisia parantumisia ja valheellisia merkkejä ja ihmeitä, jotka saisivat hiuksenne nousemaan pystyyn.

Ja minä kerron teille, että niin paljon kuin näenkin profeetallisuuden tarpeellisuuden ja uskon, että aito on Jumalasta, niin minä näen, että suuri osa siitä on toisesta lähteestä. On niin paljon arvaamista, spekuloimista, taitavaa sanailua, jota ei koetella. Raamattu ei voisi sanoa selvemmin: ”Älkää jokaista henkeä uskoko” (1. Joh. 4:1). Olen huolestunut, koska sukupolvi, joka on kasvatettu ja totutettu ja okkultismiin median ja kirjojen kautta, ei osaa luonnostaan erottaa toisistaan okkulttista toimintaa ja aitoa Pyhän Hengen ilmenemistä!

Ovi on avattu ”tyydyttämään” ”yliluonnollisen etsijät”, jotka eivät erota, koska heitä ei ole opetettu, kuinka ”koetella henget”. Heitä ei käsketä koettelemaan henkiä, etteivät he ”epäilisi Jumalaa” ja ”rajoittaisi Henkeä”. Tämä halkeama totuudessa antaa tietä ”valheellisille merkeille ja ihmeille”, ”pyhitetylle” henkien manaamiselle eli nekromantialle (sitä jo tapahtuu), tyhjänpäiväisille ihmeille (mitä tarkoitusta kultapöly palvelee?) ja suoralle ”profetialle” valhehengiltä. ”Kaikelle avoin” seurakunta on joutumassa kaiken saaliiksi.

Minä uskon Jumalan todelliseen voimaan ja yliluonnollisiin ihmeisiin enemmän nyt kuin koskaan olen uskonut. Siitä syystä annan tämän varoituksen. KAIKKI, MIKÄ KIILTÄÄ, EI OLE JUMALA! Koetelkaa se kaikki!

Viimeinen askel: Poistakaa apokalyptinen

Mikään New Age’n ohjelmassa eikä maailmanuskonnossa voi onnistua, ellei poisteta suurinta estettä evankelikaalisesta seurakunnasta sellaisena kuin se nyt seisoo, nimittäin Herran Jeesuksen Kristuksen paluu pilvissä, tuleva ahdistus ja kaiken loppu.

Ahdistus, vaino, ilmestys, toinen tulemus, tempaus, kaikki täytyy eliminoida ”esiintulevan kirkon” sanastosta, saarnasta ja opetuksesta, jos he aikovat onnistua evankelikaalisen seurakunnan viettelemisessä. Ja olemme jo nyt melkein siinä pisteessä. Juuri tänä aamuna luin nämä pelottavat sanat eräästä ”profeetallisesta” konferenssista: ”Meidän täytyy lopettaa harhainen luulottelu pakenemisesta tempauksella. Tehkäämme siitä parannus! Seurakunta on VUOKRALLA asumisen kannalla, mutta Jumala haluaa haluaa omistaa koko asian (maan)!”

Tässä me näemme tämän uuden ajattelun villakoiranytimen: ”Valtakunta nyt”, ”valtakunta on teissä ja keskuudessanne”, ”tapahtukoon Sinun tahtosi maan päällä … nyt”-sanoman. Tunnustan, että Jeesus todella puhui ”nykyisestä” (evankeliumin) valtakunnasta, josta Hän sanoi, ettei se tule ”julkisesti” ja joka on ”keskuudessamme” (s.o. sydämissämme (teissä) ja keskellämme) – vrt. Luukas 17:21. Kuitenkin Hän puhui myös tulevasta ”valtakunnan tulemisesta”, jonka ajan ja paikan tietäminen ei kuulu meille, vrt. Apt. 1:6-7. ”Valtakunta nyt” on oksymoron jopa niille, jota sitä kannattavat, sillä he sanovat, että me ”seurakunta” tuomme valtakunnan, joten he tunnustavat, että se tapahtuu tulevaisuudessa. He ovat tietysti väärässä, koska Raamattu sanoo, että Kristus tuo palatessaan valtakunnan. Harha sisältää lähes aina jonkin verran totuutta – kun totuus viedään äärimmäisyyksiin, siitä tulee aina harhaa.

Ja se tulee lähettämään valtaisan joukon sinisilmäisiä ja erottamiskyvyttömiä uskovia luulottelun ansaan, että he muka tulisivat hallitsemaan maan päällä, mutta sen sijaan he kohtaavatkin uskovien vangitsemisen ja vainon, jonka kaltaista maailma ei koskaan ole nähnyt. Tätä en ole sanonut minä, vaan Jeesus. Lue Matteuksen luku 24.

Uuden Testamentin perinpohjainen ja rehellinen lukeminen tekee ylenmäärin selväksi, että Hän tulee takaisin pilvissä ja että seurakunnan tulee odottaa Hänen Tulemustaan – kirjaimellisesti ”rakastaa Hänen ilmestymistään” (2. Tim. 4:8). Viimeisiä päiviä koskevat profetian sanat ovat ylenpalttiset ja lukuisat.

Miksi on sitten niin, että tälle sukupolvelle tämä kaikki on täysin outoa? Milloin viimeksi kuulit sanoman Jeesuksen tulemuksesta, tai viimeisten päivien tapahtumista, tai valmistautumisesta?

Pelkään, että mitä tahansa hyvää ”Left Behind”-kirjat (viite 2) saivatkin aikaan, niin vahinko voi olla vielä suurempi, koska nyt se kaikki on tarua – pelkkiä tarinoita, tai jopa fantasiaa.

Jotta tulevan antikristuksen ohjelma onnistuisi, hänellä täytyy olla seurakunta, joka sanoo:”Missä on lupaus hänen tulemuksestansa? Sillä onhan siitä asti, kuin isät nukkuivat pois, kaikki pysynyt, niinkuin se on ollut luomakunnan alusta.” (2. Piet. 3:4).

Emmekö ole jo siinä? Eikö ne, jotka saarnaavat Jeesuksen pikaista paluuta, jotka varoittavat tulevasta ahdistuksesta ja tuomiosta, olekin luokiteltu ja hyljätty ”tuomiopäivän saarnaajina”, ihmisinä, joita tulee nauraa ja pilkata, tai vähintäänkin, ovatko ihmiset lempeästi kääntäneet silmänsä heihin huvittuneina ja säälien?

Tarkkaile sitä, että ”esiintuleva kirkko” nopeasti uudelleen määrittelee, selittää pois ja muuttaa kaikkien niiden kirjoitusten merkityksen, jotka koskevat profetiaa ja viimeisiä päiviä. Ja koska suurin osa uuden ”seurakunnan” väkeä ei itse lue oikeaa Raamattua, niin kysymystä harvoin edes tiedostetaan.

Sen sijaan, että olisivat pyhiinvaeltajia ja muukalaisia, joiden koti on taivaassa, jotka uskovat, että ”olla Kristuksen kanssa olisi monin verroin parempi” (Fil. 1:23), jotka tietävät, että valtakunta on näkymätön ja jotka tietävät, ettemme ole täällä ”parantamassa maailmaa”, vaan kutsumassa jokaista ihmistä parannukseen, tästä uudesta seurakunnasta tulee vähän enemmän kuin sosiaaliaputoimisto tälle tulevalle antikristuksen maailmanjärjestelmälle ja se antaa heille väärän uskonnollisen tunteen ”tarkoituksesta” ja ”päämäärästä” ja ”hyvien tekojen tekemisestä”, kun he kadottavat oikean valtuutuksensa: saarnata Jeesuksen tulista evankeliumia, koska tietävät, että ”kaiken loppu on lähellä” (1. Piet. 4:7).

On vaikea uskoa, että tulee päivä, jolloin käsitys siitä, kuka Jeesus oli ja on, tulee olemaan niin vääristetty, että ”rauhan mies” tulee ja monet näistä ”esiintulevan” seurakunnan uskovista sanovat: ”Me käsitimme sen väärin! Hän on tullut takaisin, vaan ei ihan niin kuin luulimme! Hän on tullut takaisin ihmisenä ja hänellä on rakkaus ja ihmeet ja voima osoittaa se!” Ja siten petos – ja tie – asioiden lopulle – on oleva täydellinen ja valmis aloittamaan lopullisen lähtölaskennan.

En pysty lopettamaan tätä positiiviseen huomautukseen, etten vähentäisi sen vakavuutta, mitä olen kirjoittanut ja osoittanut.

Haluan vain sanoa niille, joilla on korvat kuulla, että säilyttäkää asemanne; olkaa vahvoja; käyttäytykää kuin elävän Jumalan miehet ja naiset; pukeutukaa koko sota-asuunne, valvokaa ja kilvoitelkaa vakavasti sen uskon puolesta, joka teille annettiin; pitäkää laukkunne pakattuna ja pitäkää vain kevyesti kiinni käsissänne olevasta; saarnatkaa tinkimätöntä sanaa, joka saa ihmiset hikoilemaan, vihastumaan ja lähtemään pois, tai sitten katumaan ja itkemään ja pelastumaan; älkää sovitelko; valmistautukaa vaikeisiin aikoihin ja nostakaa katseenne ja ILOITKAA, koska teidän lunastuksenne lähestyy!

Miehittäkää etulinjan asemat! Pidä linjat. Ole soturi. Älä peräydy. Seiso lujana totuudessa ja helvetin portit EIVÄT VOITA niitä, jotka seisovat ja taistelevat loppuun asti!

Viitteet:

1. Molemmat uskoivat olevan mahdollista kommunikoida kuolleiden kanssa ja tekivät monia yrityksiä tehdä juuri sitä organisoimansa yhteisön kautta, jolle antoivat nimen ”The Ghostly Guild” (Aavekilta) http://www.chick.com/reading/books/158/158_44.asp

2. Tämä on viittaus suosittuun Tim LaHaye’n ja Jerry B. Jenkins’in kirjasarjaan, jotka suomeksi on julkaissut Aikamedia Oy – ks. http://en.wikipedia.org/wiki/Left_Behind

Read Full Post »

Arvio hartauskirjasta ”Jeesus kutsuu”

Suomessakin on myynnissä Sarah Youngin menestyskirjaa Jeesus kutsuu (Jesus Calling). Muista hartauskirjoista poiketen tässä kaikki teksti esitetään yksikön ensimmäisessä persoonassa Jeesuksen sanomana.

En ole itse kirjaa lukenut, mutta sain siitä Tim Challiesin suomennetun arvioinnin, linkki alempana. Lopussa on linkkejä moniin muihinkin kirjasta huolestuneiden tekemiin kirjoituksiin.

Kun etsin netistä tietoa kirjasta, kaikki viisi avaamaani arviota olivat syvästi huolissaan kirjan sisällöstä. Seuraavassa on joitakin näistä arvioinneista poimittuja huomioita.

Kirjan kirjoittaja Sarah Young on sanonut, että ”Kirja sai alkunsa tiiviistä keskittymisestä Jeesukseen: odottamista Hänen läsnäolossaan, Hänen kommunikaationsa kuuntelemista mielessäni. Kun kuuntelin ja kirjoitin, pyysin jatkuvasti Pyhän Hengen apua.” Myös seuraavan kirjansa hän sanoo kirjoittaneensa samalla tavalla: ”Olen jatkanut kirjoittamista Pyhän Hengen avulla, joka ohjaa ajatuksiani kun olen kuuntelulla Hänen läsnäolossaan.”

Joissain yhteyksissä Young antaa ymmärtää, että sanat hänen teksteissään ovat suoraan Jeesukselta – Jeesus puhuu hänen kauttaan. Onko kyseessä jotain uutta ilmoitusta ohi Raamatun? Eikö hänelle riitä se, mitä Jumala ilmoittaa itsestään Raamatussa? Ilmeisesti ei riitä, sillä hän on sanonut: ”… aloin pohtia josko minäkin voisin saada viestejä kommunikoidessani Jumalan kanssa. Olin kirjoittanut rukousjulkaisuihin vuosien ajan, mutta se oli yksisuuntaista kommunikaatiota: vain minä puhuin. Tiesin, että Jumala kommunikoi kanssani Raamatun kautta, mutta kaipasin enemmän. Lisääntyvästi halusin kuulla, mitä Jumalalla oli sanottavaa minulle henkilökohtaisesti tiettynä päivänä. Päätin kuunnella Jumalaa kynä kädessä ja kirjoittaa muistiin kaiken, minkä uskon Hänen sanovan.”

Useat kirjan arvioijat pitävät erittäin vaarallisena sitä, että sanoma annetaan ikään kuin Jeesuksen itsensä sanomana. Kirjansa johdannossa hän sanoo, että ”Tiesin, että nämä kirjoitukset eivät ole samalla tavalla inspiroituja kuin Raamattu”. Jos ajatukset eivät ole todella Jeesuksen puhetta, niin eikö Young olisi voinut kirjoittaa: ”Jeesus tahtoo, että tulet Hänen luokseen ja lepäät Hänessä.” Sen sijaan hän kirjoittaa: ”Pidä ’antennisi’ valmiina kuulemaan heikoinkin pilkahdus Minusta.” Ajatukset on näin saatu samalle tasolle Raamatun tekstien kanssa. Jotkut arvioijat sanovat suoraan, että Sarah Young asettaa New Agen panteistisia ajatuksia Jeesuksen suuhun.

On sanottu, että kirja esittää suhteen Jeesukseen romanttisena ja aistillisena, mikä tietenkin on täysin sopimatonta. Kirjassa Jeesus laitetaan toistuvasti sanomaan esimerkiksi ”Kuiskaa nimeäni”. Romantiikka ja aistillisuus ilmeisesti miellyttää monia lukijoita, onhan kirja bestseller.

Eräs arvioija sanoi lukeneensa kirjan kolmeen kertaan ja tehneensä huolellisia merkintöjä lukemastaan. Pääkohdaksi nousivat sanat Läsnäolon tietoisuus (awareness of Presence) – Läsnäolo isolla alkukirjaimella. Tämän lisäksi kirjassa oli käytetty monia muita tätä vastaavia synonyymejä. Ne eivät ole kristillisiä käsitteitä, vaan panteististä New Age -sanastoa.

Young kirjoittaa: ”Eräänä aamuna, kun rukoilin, visualisoin Jumalaa suojelemaan meitä. Kuvittelin ensin tyttäremme, sitten poikamme ja vielä Steven Jumalan suojaavan läsnäolon ympäröimäksi, joka näytti kultaiselta valolta. Kun rukoilin itseni puolesta, olin yhtäkkiä kietoutunut kirkkaaseen valoon ja syvään rauhaan…” Tämä kuulosta aivan samalta kuin mitä newageistit ja okkultistit tekevät. Visualisointi on suosittu käytäntö, jonka harjoittajat uskovat, että he voivat luoda todellisuutta kuvittelemalla sen olemassaolon. Visualisointia ja muita idän uskonnoista tulevia käytäntöjä yritetään kovasti kristillistää, mutta niitä tulee varoa.

Lue lisätietoa kirjasta Tim Challiesin kirjoittamasta arvioinnista. Ei pitäisi olla kenellekään yllätys, kun arvioinnin lopuksi paljastuu, että kirjassa on yhtymäkohtia kontemplatiiviseen rukoukseen.

Lue myös erään naisen kertomus koskien kirjaa ”Jeesus kutsuu”. Lue lisäksi Kirja Jeesus kutsuu on kanavoidun New Age -kirjan innoittama!.

Tässä kirjoituksessa on tietoa Warren B. Smithin kirjasta ”Another Jesus” Calling (Toinen Jeesus kutsuu). Siinä Smith, entinen new-ageisti, arvioi kokonaisen kirjan verran Sarah Youngin kirjan sanomaa. Smith oli pakotettu kirjoittamaan arvionsa, koska Youngin kirjassa kanavoiminen, luova visualisointi, meditoiminen, jumalallinen alkemia, yhteisluominen Jumalan kanssa, läsnäolon harjoittaminen ja muut New Age -käsitteet on sisällytetty sanomiin kuin ne olisivat jokaisen kristityn arkipäivää.

Lue vielä pastori G. Richard Fisherin hyvä arvio Smithin kirjasta. Arvion lopussa käy ilmi, että Jeesus kutsuu -kirjan kirjoittaneet naiset käyttivät 1930-luvulla vaikuttaneen Oxfordin ryhmän meditatiivista menetelmää. ”Jokaista [Oxfordin ryhmän] jäsentä kehotetaan istumaan hiljaa mieli tyhjänä kaikista ajatuksista … odottaen Jumalan sanovan jotakin heille. … Joskus he sanovat minulle, ettei tapahdu mitään, toisilla kerroilla mitä ihmeellisimpiä asioita tapahtuu. Jumalan Sanalla koeteltuina monet näistä asioista ovat epäraamatullisia. He asettautuvat avoimiksi demoneille siirtämään niiden rienaavia ajatuksia heille.”

Aiemmin mainittiin kirjan Jeesus kutsuu yhteys kontemplatiiviseen rukoukseen. Tarkempi selonteko kontemplatiivisen eksytyksen yhteydestä kirjan taustoihin löytyy artikkelista AA ja kontemplatiivinen hengellisyys.

Tämän artikkelin kaikki PDF-liitteet on suomentanut Samuel Korhonen.

Read Full Post »

Lectio Divina – pyhä lukeminen

Minulle on ollut yllätys ja suuri järkytyksen aihe, miten massiivisesti idän uskontojen mystiikka eri muodoissaan on luterilaisuuteen soluttautumassa. Mystiikan sanotaan olevan paluuta vanhoihin kristillisiin käytänteisiin, eikä sillä mukamas ole yhteyttä pakanallisuuteen.

Monet kirkonmiehet ja -naiset, papeista seurakuntalaisiin, tukeutuvat rukouksessaan ja raamatunluvussaan keskiajan mystikoiden menetelmiin. Mistä tiedämme, että noiden satoja vuosia sitten eläneiden hengenmiesten periaatteet ovat raamatullisia? Emme voi sitä varmuudella tietää, mutta kun perehtyy siihen, mitä nykyisin harjoitetaan, voidaan todeta sen olevan epäraamatullista. Saattaa olla, että vanhoina aikoina hengelliset harjoitteet ovat olleet aidosti kristillisiä, mutta niihin on nykyajassa sekoitettu idän oppien menetelmiä. Joka tapauksessa on järkyttävää nähdä, miten kristinusko on ajautumassa voimakkaasti jonkinlaiseen yleisuskonnollisuuteen tämän mystiikan ihannoinnin myötä.

Monelle on iso kynnys ryhtyä harrastamaan itämaisia uskontoja, mutta kun sama tarjotaan tutummassa kristillisessä muodossa, se kelpaa monelle. Nykyajan ”kristitty” haluaa antaa Raamatulle oman tulkintansa eikä siedä kuulla puhetta ristillä kuolleesta ja ylösnousseesta Jeesuksesta. Kristillisessä mystiikassa on siis sopiva mahdollisuus kunkin oman henkisyyden harjoittamiselle.

Pääkaupungin seurakunnissa näkyy järjestettävän Lectio Divina -ryhmiä. Lienee paikallaan hieman tarkastella, mitä kaikkea noiden sanojen takaa löytyy.

Lectio Divina on latinaa tarkoittaen ”Pyhä lukeminen”. Se on menetelmä, jossa rukouksilla ja pyhien kirjoitusten käsittelyllä saadaan yhteys Jumalaan ja syvempi ymmärrys hengellisiin asioihin. Lectio Divinan periaatteet esitettiin vuoden 220 jKr. paikkeilla, ja sitä harjoittivat eräiden katolisten sääntökuntien munkit.

Lectio Divina -käytäntö on nykyisin hyvin suosittu katolisten ja gnostilaisten keskuudessa, ja on saamassa enenevää kannatusta Esiintuleva kirkko (Emerging Church) -liikkeen hartauskäytännöissä. Paavi Benedictus XVI sanoi puheessaan vuonna 2005: ”Haluan erityisesti palauttaa mieliin ja suositella muinaista Lectio Divina -perinnettä: pyhien kirjoitusten ahkera lukeminen täydennettynä rukouksella, joka luo läheisen vuoropuhelun, jossa henkilö lukiessaan kuulee Jumalan puheen, ja rukouksessa vastaa Hänelle turvaten sydämen vilpittömyyteen.”

Varsinainen Lectio Divina -harjoitus alkaa rentoutumisella: tekemällä olo mukavaksi ja jättämällä arjen ajatukset ja huolet pois mielestä. Jotkut pitävät hyödyllisenä keskittymiskeinona aloittaa syvillä, puhdistavilla hengityksillä lausuen mielessään kerta toisensa jälkeen tiettyä valittua lausetta tai sanaa – se auttaa mielen vapauttamisessa. Sitten he aloittavat seuraavat neljä vaihetta:

Lectio (lukeminen): Raamatunkohdan lukeminen hiljaa ja hitaasti useita kertoja. Raamatunkohta itsessään ei ole niin tärkeä kuin on maistella jokaista luettua kohtaa – jatkuvasti kuunnellen ”hiljaista ääntä”, joka sanan tai lauseen kohdalla jollakin tavalla puhuttelee lukijaa.

Meditatio (mietiskely): Tekstikohdan pohtiminen ja sen miettiminen, miten teksti soveltuu omaan elämään. Tätä pidetään hyvin henkilökohtaisena Raamatun tulkintana ja sen henkilökohtaisena soveltamisena.

Oratio (rukoileminen): Vastaus tekstikohtaan avaamalla sydän Jumalalle. Tämä ei ole ensisijassa tiedollista harjoitusta, vaan enemmänkin alku keskustelulle Jumalan kanssa.

Contemplatio (kontemplaatio, tutkiskelu, syvämietiskely, sanaton rukous): Jumalan kuunteleminen. Tämän on vapautumista omista ajatuksista – niin arkipäiväisistä kuin pyhistäkin – ja Jumalan puheen kuulemista. Mielen, sydämen ja sielun avaamista Jumalan vaikutukselle.

Eräässä blogissa sanotaan Contemplatio-vaiheesta näin: ”Tämä on varsinainen Lectio Divinan mietiskelyvaihe. Keskity ihan vain vaikkapa hengitykseesi ja hiljentymiseesi. Yksinkertaisesti lepää Jumalassa/olemisen puhtaimmassa muodossa, tyhjyydessä. Jos ajatuksia tulee mieleesi, anna niiden tulla tai mennä, kuin pilvien taivaalla. Ohjaa ajatuksesi kuitenkin aina hellävaraisesti takaisin hengitykseen. Mitä useammin harjoitat Lectio Divinaa, sitä paremmin pystyt heijastamaan ulkoista henkistä ihmiskunnan viisautta omaksi sisäiseksi viisaudeksesi.” Tässä on hyvä osoitus siitä, miten raja kristillisen ja ei-kristillisen väliltä on tyystin hävinnyt.

Luonnollisestikin yhteys Raamatun lukemisen ja rukoilemisen välillä on oikein ja suositeltavaa – niiden pitäisikin aina kuulua yhteen. Kuitenkin edellä kuvattuun harjoitukseen liittyvät vaarat ja hämmästyttävä samankaltaisuus transsendenttiseen meditaatioon ja muihin vaarallisiin rituaaleihin on otettava ehdottomasti huomioon. Harjoituksen on mahdollista muuttua vaaralliseksi, ja usein muuttuukin sellaiseksi tavoiteltaessa mystistä kokemusta, jossa päämääränä on tyhjentää ja vapauttaa mieli ja voimaannuttaa (empower) itsensä. Kristitty käyttää Raamattua oppiakseen tuntemaan Jumalan, tavoitteenaan muuttua mieleltään totuuden mukaiseksi. Jumala sanoi kansansa tuhoutuvan Hänen tuntemisensa puutteen takia (Hoos. 4:6), ei suinkaan Hänen mystisen ja henkilökohtaisen kohtaamisensa puutteen takia.

Ne, jotka käyttävät tätä yliluonnollista lähestymistapaa Raamatun tekstiin, irrottavat sen asiayhteydestään ja alkuperäisestä tarkoituksestaan ja käyttävät sitä omakohtaisena, yksilökeskeisenä ja kokemuksellisena, mihin sitä ei ole koskaan tarkoitettu. Tässä kohdassa lectio ja gnostilaisuus nivoutuvat yhteen. Gnostilaisuus tarkoittaa ”tietoa”, ja sen mukaan vain harvat voivat omistaa tämän mystisen tiedon. Luonnollisesti ajatus sisäpiiritiedosta on hyvin houkutteleva ja tekee ”tietäjästä” tärkeän; hän on erityinen ja ainutlaatuinen siinä, että hänellä on Jumalasta sellaisia erityisiä kokemuksia, joita muilla ei ole. ”Tietäjä” uskoo, että muilla (ihmismassoilla) ei ole hallussaan henkistä tietoa ja vain todella valaistunut voi kokea Jumalan. Kontemplatiivista rukousta – tai keskittynyttä rukousta (Centering Prayer) – jossa keskipiste on Jumalan mystisessä kokemisessa, ollaan tuomassa nyt kirkkoihin. Kontemplatiivinen rukous on samanlaista kuin idän uskonnoissa ja New Agessa käytetyt meditatiiviset harjoitukset. Sille ei löydy mitään pohjaa Raamatusta, vaikka kontemplatiiviset rukoilijat käyttävätkin Raamattua lähtöpisteenään.

Vaarojen näkeminen mielen avaamisessa ja äänien kuulemisessa pitäisi olla päivänselvää. Kontemplatiiviset rukoilijat ovat niin innokkaita kuulemaan jotakin, mitä tahansa, että he voivat menettää objektiivisuuden, jota tarvitaan erottamaan toisistaan Jumalan ääni, heidän omat ajatuksensa ja demonien tunkeutuminen mieleen. Saatana kätyreineen on aina innokas saamaan jalansijaa pahaa aavistamattomissa sieluissa, ja mielen avaaminen tuolla tavoin johtaa tuhoon. Emme saa koskaan unohtaa, että saatana on ikuinen saalistaja, etsien, kenet hän saisi niellä (1. Piet. 5:8). Se voi tekeytyä valkeuden enkeliksi (2. Kor. 11:14) kuiskaten valheitaan meidän avoimille ja halukkaille sieluillemme.

Kaiken lisäksi hyökkäys Raamatun riittävyyttä vastaan on selvästi huomattavissa Lectio Divinassa. Kun Raamattu sanoo olevansa kaikki mitä tarvitsemme elääksemme kristillistä elämää (2. Tim. 3:16), Lection kannattajat kiistävät tämän. ”Keskustelevan” rukouksen harjoittajat etsivät erityistä ilmoitusta Jumalalta pyytäen Häntä sivuuttamaan sen, mitä Hän on jo ilmoittanut ihmiskunnalle – aivan kuin Hän nyt luopuisi kaikista ikuisessa sanassaan antamistaan lupauksistaan. Psalmi 19:7-14 sisältää hyvän kuvauksen Raamatun riittävyydestä. Se on ”täydellinen, se virvoittaa sielun”, se on ”oikea, ilahduttaen sydämen”, se on ”puhdas, valaisee silmät”, se on ”tosi ja vanhurskas kaikki tyynni”, ja se on ”kalliimpaa kuin kulta”. Jos kerran Jumala tarkoitti kaikkea tätä mitä Hän sanoi psalmissa, ei ole mitään tarvetta ylimääräiselle ilmoitukselle. Jotain muuta odottamalla ja pyytämällä torjutaan kaikki se hyvä, minkä Hän on jo tuonut julki.

Vanha ja Uusi Testamentti ovat Jumalan sanoja tutkittavaksi, mietittäväksi, rukoiltavaksi, muistiin painettavaksi. Jumalan sanaa tulee tarkastella sen tiedon, viisauden ja tarkoituksen valossa, jonka ne sisältävät, ottaen huomioon Jumalan arvovallan meihin ihmisiin nähden. Jumalan sana ei ole lähde mystisille kokemuksille eikä henkilökohtaisille voiman tuntemuksille, eikä sellaiselle sisäiselle rauhalle, jonka tuollaiset kokemukset aikaansaavat. Oikeassa kristillisyydessä ensin tulee terve ja turmeltumaton tieto, sitten kestävät kokemukset, ja rauha tulee kuin sivutuotteena Jumalan tuntemisesta ja läheisestä kanssakäymisestä Hänen kanssaan. Niin kauan kuin ihmisellä on tämä näkökulma Raamattuun ja rukoukseen, hän harjoittaa samanlaista mietiskelyä ja rukousta kuin Raamattuun uskovat Jeesuksen seuraajat ovat aina tehneet.

---

Lähteenä käytetty GotQuestions.org:n artikkelia What is Lectio Divina?

Read Full Post »

Kontemplatiivinen rukous

”Kontemplatiivinen rukous” on suomeksi käännettynä ”sanatonta rukousta” tai ”mietiskelevää rukousta” (contemplative, mietiskelevä). Se ei kuitenkaan ole pelkästään mietiskelyä rukoiltaessa.

Raamattu neuvoo meitä rukoilemaan hengellämme, mutta myös ymmärryksellämme (1. Kor. 14:15), joten rukoukseen selvästikin liittyy tutkiskelua/mietiskelyä. Ajatuksen kanssa rukoileminen ei kuitenkaan ole sitä, millaiseksi kontemplatiivinen rukous on muotoutunut. Kontemplatiivisen rukouksen harjoittaminen ja suosio on kasvanut Esiintuleva kirkko (Emerging Church) -liikkeen kasvun myötä. Tämä liike sisältää monia epäraamatullisia aatteita ja käytäntöjä, joista yksi on kontemplatiivinen rukous.

Kontemplatiivinen rukous alkaa keskittyvällä rukouksella (Centering Prayer). Molemmat näistä ovat Lectio Divina -traditioon kuuluvia osia. Keskittyvä rukous on meditatiivinen harjoitus, jossa henkilö keskittyy sanaan ja toistaa sitä kerta toisensa jälkeen koko harjoituksen keston ajan. Tarkoituksena on tyhjentää mieli ulkopuolisista asioista ja huolista, jotta Jumalan ääni olisi helpommin kuultavissa. Keskittyvän rukouksen jälkeen henkilö istu hiljaa – mieli, sydän ja sielu avoinna – kuunnellen suoraa ohjausta Jumalalta ja tuntien Hänen läsnäolonsa.

Vaikka edellä kuvattu saattaisikin kuulostaa viattomalta harjoitukselta, Raamattu ei tunne tämänkaltaista rukousta lainkaan. Itse asiassa se on päinvastaista sille, minkälaiseksi rukoileminen kuvataan Raamatussa: ”Älkää mistään murehtiko, vaan kaikessa saattakaa pyyntönne rukouksella ja anomisella kiitoksen kanssa Jumalalle tiettäväksi” (Fil. 4:6). ”Ja sinä päivänä te ette minulta mitään kysy. Totisesti, totisesti minä sanon teille: jos te anotte jotakin Isältä, on hän sen teille antava minun nimessäni. Tähän asti te ette ole anoneet mitään minun nimessäni; anokaa, niin te saatte, että teidän ilonne olisi täydellinen.” (Joh. 16:23, 24). Nämä ja muut jakeet selvästi kuvaavat rukouksen olevan ymmärrettävissä olevaa yhteyttä ­ja ajatustenvaihtoa Jumalan kanssa eikä esoteerista ja mystistä meditaatiota.

Kontemplatiivinen rukous luonteeltaan painottuu olemaan mystistä kokemusta Jumalan kanssa. Mystiikka kuitenkin on puhtaasti subjektiivista (omakohtaista), eikä nojaa totuuteen tai tosiasioihin. Jumalan sana on annettu meille, jotta perustaisimme siihen uskomme ja elämämme vanhurskaudessa (2. Tim. 3:16-17).

Kontemplatiivisessa rukouksessa ei ole eroa idän uskontojen ja New Agen meditatiivisiin harjoituksiin nähden. Sen äänekkäimmät kannattajat ovat hyväksyneet yleisuskonnollisuuden, jossa pelastus on saavutettavissa useamman polun kautta, eri uskonnoissa. Kristus itse on sanonut, että pelastus tulee vain Hänen kauttaan (Joh. 14:6).

Kontemplatiivinen rukous, jota harjoitetaan moderneissa rukousliikkeissä, on vastakohta raamatulliselle kristillisyydelle, ja sitä pitää siksi ehdottomasti välttää.

Yllä olevan tekstin lähteenä on käytetty GotQuestions.org:n artikkeleja What is contemplative prayer? ja What is centering prayer?

---

Yksi vaikutusvaltaisimmista ja tunnetuimmista kontemplatiivisen rukouksen puolestapuhujista on evankelikaalinen kristitty Richard Foster. Vaikka kontemplatiivisen rukoukseen päämäärä on virittäytyä Jumalan kanssa ja kuulla Hänen äänensä, Foster on sanonut, että siinä on oltava varovainen. Hän myöntää, että kontemplatiivisessa rukouksessa ”me menemme syvälle hengelliselle alueelle” ja että joskus se ei ole Jumalan alue, vaikka onkin ”yliluonnollinen”. Hän myöntää, että siellä on hengellisiä olentoja ja että suojelurukous pitäisi lausua etukäteen – jotakin sellaista kuin ”Kaikkien pimeiden pahojen henkien täytyy nyt lähteä”. Foster tunnustaa kontemplatiivisen rukouksen olevan vaarallinen ja avaavan oven henkivalloille. Eikö tämän jo pitäisi saada hälytyskellot soimaan, että kyse on täysin epäraamatullisesta toiminnasta – rukoillaan Jumalaa, mutta kohdataankin demoneja? Ei Raamatussa missään kehoteta pelkäämään rukoilemista saati lausumaan jotain suojelurukousta!

”Kun ihmisen elämässä ei ole olemassa todellista suhdetta Jeesuksen kanssa, niin mystiset kokemukset näyttävät täyttävän tuon hengellisen tyhjiön. Luullaan, että mietiskelyn luoma euforia ja autuus on Jumalan ääni ja läheisyys. Nämä harjoitukset ovat kuitenkin todellisuudessa sidottuja ennemmin buddhalaisuuteen, hindulaisuuteen ja katolisuuteen, kuin raamatulliseen kristinuskoon. Raamattu tekee selväksi, että ainoa tapa uudestisyntyä on uskon kautta vastaanottaa Jeesus Kristus Herrana ja Vapahtajana. Vaikka näitä muinaisen viisauden oppeja sanotaan kristillisiksi, ne ovat kaikkea muuta.” Näin sanoo kontemplatiivisesta rukouksesta ja muusta vastaavasta ”kristillisestä” mystiikasta Roger Oakland kirjassaan Uskon nollaus.

Oakland jatkaa: ”Mikään kontemplatiivinen rukous ei ole raamatullinen eikä turvallinen – jopa kypsimmätkin kristilliset mystiset johtajat ovat osoittaneet olevansa alttiita sen demoniselle vetovoimalle. Thomas Merton sanoi elämänsä lopulla haluavansa olla mahdollisimman hyvä buddhalainen. Henri Nouwen sanoi elämänsä lopulla kaikkien polkujen johtavan Jumalan tykö. Siinä oli heidän elämänsä hengellinen hedelmä vuosien mystisen rukouksen harjoittamisen jälkeen.” Merton ja Nouwen ovat tunnettuja katolisia mystikoita ja kontemplatiivisen rukouksen edistäjiä.

Lue linkeistä Roger Oaklandin kirjasta Uskon nollaus ainakin seuraavat luvut:

• Kun länsi kohtaa idän
• Munkit, mystiikka ja muinainen viisaus

Koko kirja PDF-muodossa luettavissa sivustolla Lampaille.com.

Read Full Post »