Feeds:
Artikkelit
Kommentit

Posts Tagged ‘1000-vuotinen valtakunta’

The Hidden Doctrine of The Rapture
By Jack Kelley, suom. SK

Ajan myötä olen saanut useita seuraavan tapaisia kysymyksiä. ”Miksi luulet, että sellaisesta tärkeästä tapahtumasta, kuin tempaus, puhutaan Raamatussa niin harvoin ja miksi se on niin ”salainen”?

On totta, että tempausta ei mainita kovin usein, ainakaan suoraan. Itseasiassa kreikan sana, josta saamme koko tempauksen käsitteen, esiintyy Uudessa Testamentissa vain 13 kertaa ja silloinkin se tulee meille kiertoteitse. Kreikan sana on harpazo ja se tarkoittaa siepata, tai ottaa väkisin. Useimmissa jakeen 1. Tess. 4.17 englanninkielisissä käännöksissä sana harpazo (temmata) on käännetty ”caught up”. Juuriverbi, josta se tulee, on haireo, joka tarkoittaa ”ottaa itselleen”. Jae 1. Tess. 4:15 on ainut kohta, jossa sana harpazo viittaa seurakunnan tempaukseen.

Lisäksi englannin sana rapture (tempaus) tulee kreikan sanan harpazo käännöksestä latinaksi, jonka vuoksi sitä ei löydy Raamatusta. On luettava 1. Tess. 4:17 latinaksi, jos haluaa nähdä sen Raamatussa (se esiintyy muodossa rapiemur). Monet eivät ymmärrä, että tuhannen vuoden ajan ennen uskonpuhdistusta latinankielinen Vulgata oli ensisijainen kreikankielisten alkutekstien käännös. Se oli standarditekstinä kauemmin kuin mikään toinen käännös sitä ennen tai sen jälkeen.

Vaikka tempauksen käsite esiintyy kautta Raamatun, niin vasta noin 20 vuotta ristin jälkeen sitä on kuvailtu yksityiskohtaisesti. Niinpä Paavali saattoi sanoa paljastavansa salaisuuden (Katso, minä sanon teille salaisuuden…) kuvaillessaan sitä jakeissa 1. Kor. 15:51-53. Yhdessä jakeiden 1. Tess. 4:15-17 kanssa se oli ensimmäinen selvä opetus tempauksesta ihmiskunnan historiassa. Vain Paavalin paljastuksen ansiosta voit katsoa taaksepäin läpi Raamatun ja nähdä monet epäsuorat viittaukset tempaukseen.

Oli hyvä strateginen syy pitää tämä kaikki salassa ennen ristiä. Paavali puhui siitä kohdassa 1. Kor. 2:7-8. Selittäen, että hänen viisauden sanomansa ei ollut otettu maailman viisaudesta, hän sanoi:

…vaan me puhumme salattua Jumalan viisautta, sitä kätkettyä, jonka Jumala on edeltämäärännyt ennen maailmanaikoja meidän kirkkaudeksemme, sitä, jota ei kukaan tämän maailman valtiaista ole tuntenut sillä jos he olisivat sen tunteneet, eivät he olisi kirkkauden Herraa ristiinnaulinneet.

Muista, että Jeesus kutsui Saatanaa tämän maailman ruhtinaaksi (Joh. 12:31, 14:30, 16:11). Paavali ajatteli häntä tämän aikakauden jumalana (god of this age, 2. Kor 4:4). Ja Johannes sanoi, että koko maailma on pahan vallassa (1. Joh. 5:19). Joten Paavalin viittaus tämän aikakauden valtiaisiin ei tarkoita ylimmäistä pappia Jerusalemissa eikä keisaria Roomassa. Hän tarkoitti, että jos Saatana ja hänen lakeijansa olisivat ymmärtäneet sen siunausten laajuuden, joka Jumalalla oli mielessään seurakunnalle, he olisivat tehneet kaikkensa estääkseen ristiinnaulitsemisen.

Jumalan salainen viisaus, osa 1

Jumalan salaiseen viisauteen kuuluu kaksi puolta, joissa seurakunta on osallinen. Ja kuten tulet näkemään, niin molemmat vaativat ehdotonta salaisuutta. Ensimmäinen on se tapa, jolla seurakunta tuotiin maailmaan.

Ollessasi kuollut synneissäsi ja syntisen luontosi ympärileikkaamattomuudessa Jumala teki sinut eläväksi Kristuksessa. Hän antoi meille anteeksi kaikki syntimme peruutettuaan kirjoitetun lain, joka oli meitä vastaan ja oli vastustajamme; hän otti sen pois ja naulitsi sen ristiin. Ja riisuttuaan aseet hallituksilta ja valloilta hän asetti ne julkiseen häpeään saaden niistä ristin avulla voiton riemun. (Kol. 2:13-15)

En vieläkään neljännesvuosisadan kuluttua tultuani uskovaksi pysty asianmukaisesti kuvailemaan alkuperäistä reaktiotani kuultuani nämä jakeet. Olin käynyt kirkossa koko ikäni, eikä minulle koskaan ollut kerrottu tätä. Elämäni kaikkien syntien, menneiden, nykyisten ja tulevien, syytekirjelmä oli peruutettu ristillä. Se teki tyhjäksi jokaisen vaatimuksen, joka Saatanalla oli, tai tulisi olemaan, minua vastaan. Ristillä hän luuli voittaneensa tekemällä tyhjäksi Jumalan ainoan toivon ihmiskunnan pelastuksesta. Nyt sen sijaan kuka tahansa, joka haluaa, voi saada synneilleen elinikäisen anteeksiannon, jota kukaan ei voi milloinkaan peruuttaa.

Salli minun selittää tässä, että tämä tieto ei innoittanut minua menemään ja tekemään syntiä niin paljon kuin huvittaa ilman mitään pelkoa seurauksista. Eikä se tee sitä kenessäkään toisessa aidossa uskovassa. Ne, jotka perustavat ikuisen turvallisuuden opin vastustuksensa olettamukselle, että vain menettämisen pelko saa meidät käyttäytymään oikein, eivät tajua asiaa. Sitä paitsi, vaikka meidän käytöksemme oli se, joka aiheutti syntiongelman, niin se oli Herran käytös, joka paransi meidät. Meille ei jää muuta kuin uskoa ja vastaanottaa se.

Ei, tämä sai minussa aikaan polveni notkistavan tiedostamisen, etten koskaan voisi olla sellaisen lahjan arvoinen ja synnytti minussa päättäväisyyden käyttää loppuelämäni yrittäen elää todeksi sitä, mitä olin jo saanut (Fil. 3.20). Jumalan silmissä olin nyt täydellinen (Hepr. 10:14), uusi luomus (2. Kor. 5:17). Minut oli adoptoitu Hänen perheeseensä (Gal. 4:4-5) ja minulle oli taattu paikka Hänen valtakunnassaan. (Ef. 1:13-14). Halusin varmistaa, ettei Hänen tarvitsisi katua sitä kaikkea.

Tämä takuu pelastuksesta perustuu kokonaan uskoon, että Kol. 2:13-15 on totta. Se oli niin radikaali ero siitä, mitä Jumalan viholliset olivat tottuneet odottamaan Häneltä, että he olivat täysin yllättyneitä. Ennen ristiä anteeksiantamus peitti vain menneisyyden synnit. Heti, kun joku teki syntiä, niin sovituspäivän jälkeen hän oli taas velassa ja Saatanalla oli aivan uusi vaatimus hänelle. Hänen syntiensä rangaistuksen siirtämiseksi viattomien eläinten oli kuoltava hänen asemestaan, mutta se ei vapauttanut häntä. Se antoi hänelle vain tilapäisen lykkäyksen tuomion täytäntöönpanosta (Hepr. 10:3).

Mutta kun Saatana näki, että syntiemme elinikäiset luettelot naulattiin ristille aivan hänen silmiensä edessä ja kuuli Jeesuksen sanovan ”Maksettu täysin” (Joh. 19:30), hän tiesi, että siitä, minkä hän luuli olevan lopullinen voittonsa, olikin tullut hänen lopullinen tappionsa.

Vaikka meille nyt on helppoa katsoa taaksepäin Vanhaan testamenttiin ja nähdä vihjeitä siitä, mitä Jumala aikoi tehdä seurakunnassa, niin kukaan ennen ristiä ei nähnyt tätä. Eivät juutalaiset, eivät varmasti pakanat, eikä edes Saatana. Ja sen sijaan, että laista armoon siirtyminen olisi tapahtunut mukavasti ja järjestyksessä, lain aikakauden kello pysähtyi äkisti seitsemän vuotta ennen sen aiemmin ilmoitettua kestoa (Dan. 9:24-27).

Uskonnolliset seremoniat, joita juutalaiset olivat pitäneet pakollisina, kävivät yhtäkkiä merkityksettömiksi. Uskonnollisen lain ja käytännön kyllästämä kulttuuri vanhentui ja pian hajosi. Ensimmäisen ja ainoan kerran historiassa taivaan portit aukesivat jokaiselle sisälle tulijalle ehtona vain heidän uskonsa, että Jeesus kuoli heidän syntiensä tähden ja nousi ylös (Room. 10:9).

Jumalan salainen viisaus, osa 2

Jumalan salaisen viisauden toinen puoli on se tapa, jolla seurakunta on otettu ulos maailmasta. Yhteen aikaan kukaan ei pysty päättelemään, että etukäteen ja ilman edeltävää varoitusta seurakunta vain katoaa maan päältä ikiajoiksi jättäen epäuskoisen maailman täyteen kaaokseen. Koska seurakunnan syntyminen yllätti Saatanan, niin sen lähtöä koskevien yksityiskohtien on oltava vieläkin hämärämpiä. Hänhän on nopea oppimaan ja hänellä on ollut 2000 vuotta aikaa tutkia sitä vähää, mitä Raamattu sanoo tempauksesta, ettei toista kertaa olisi yhtä helposti yllätettävissä.

Profetian tutkijana hän tietää lopunajoista ainakin yhtä paljon kuin me. (Muista tämä: Ei ole niin, etteikö Saatana tietäisi Jumalan suunnitelmaa, mutta hän uskoo voivansa estää Jumalan suunnitelman.) Hän tietää, että tempaus edeltää lopunajan tuomioita, tapahtuu silloin, kun seurakunta saavuttaa täyden lukunsa ja että vain Jumala tietää tuon luvun. Se siitä, joten hänen ainut toivonsa on estää seurakuntaa saavuttamasta tuota lukua niin kauan kuin mahdollista. Koska hän ei tiedä tuota lukua, se pitää hänet tehokkaasti levottomana. Jos hän tietäisi milloin seurakunta lähtee, hän voisi tehdä vastahyökkäyksen. Mutta kun ei tiedä, niin hänen on oltava herkkä reagoimaan, kykenemätön rentoutumaan, aina tietämätön, milloin pilli vislaa ja peli on ohi. Luulen, että tämä on Jumalan todellinen tarkoitus pitäessään tempauksen salaisena.

Kun Jumala todella ottaa seurakunnan pois maailmasta, niin tulee toinen äkillinen muutos, kun Lain aikakausi palaa seitsemän viimeisen vuoden ajaksi. Israel on jälleen polttopisteessä. Siellä on Temppeli uhreineen ja kaikki muut niihin liittyvät seremoniat. Lukuun ottamatta kadonneita ihmisiä kaikki on kuin seurakunta-aikaa ei olisi ollutkaan. Ja ymmärrä, että vaikka Uusi Liitto tuleekin Israelille, niin se ei ole samanlaista kuin seurakunnassa. Temppeli, eläinuhrit, pakolliset pyhät päivät ja leeviläinen pappeus tulevat jatkumaan valtakunnan aikaan eli Millenniumiin ja sen läpi.

Kuten näet, on selvää, että seurakunta-aika ei ollut tarkoitettu seuraavaksi askeleeksi Jumalan suunnitelman etenemisessä korvaamaan aikaisemmin ollutta ja kenties tulemaan korvatuksi sen jälkeen tulevalla. Se oli täydellinen ja radikaali poistuminen mallista ja tultuaan päätökseen sitä ei milloinkaan enää toisteta. Koska emme ole tunteneet muuta kuin seurakunta-ajan, emme osaa arvostaa omaa ainutlaatuisuuttamme, mutta kuten Paavali kirjoittaa, ihmiset tulevina maailmanaikoina tutkivat seurakuntaa oppiakseen Jumalan armon verrattomien rikkauksien ulottuvuutta (Ef. 2:7).

Tässä, siellä, vai yläilmoissa

Seurakunnan ainutlaatuisuuden korostamiseksi sen lähdön on oltava vieläkin dramaattisempi, vieläkin salaisempi, kuin sen tuleminen oli. Kohta ja hyvin pian, päivänä, jota kukaan ei olisi voinut ennustaa etukäteen, uskovat kuulevat äänekkään käskyn: ”Nouse ylös tänne!” (Ilm. 4:1) Jumalan pasuunan säestyksellä. Välittömästi kuolleiden uskovien henget saavat uuden ylösnousemusruumiin ja elossa olevat muutetaan kuolevaisista kuolemattomiksi. Yhdessä me kohtaamme Herra ”yläilmoissa” kadottuamme maan päältä silmänräpäyksessä (1. Tess. 4:16-17) 1. Kor. 15:51-53) ja sitten me jatkamme Hänen Isänsä kotiin (Joh. 14:2-3).

Tämä on aina kiehtonut minua. Kreikan yläilmoja vastaava sana viittaa tuohon tilaan taivaan ja maan välillä, jota kutsutaan ilmakehäksi. Emme siis välittömästi mene taivaaseen, eikä Herra tule maahan asti, kuten Hän on tuleva toisessa tulemuksessa. Sen sijaan kohtaaminen tapahtuu ilmakehässä.

Ilmakehä luotiin toisena päivänä, kun Jumala teki vahvuuden erottamaan vahvuuden alaisen veden (meri) vedestä sen yläpuolella (höyrykatos, joka ympäröi maata vedenpaisumukseen saakka).

Hän kutsui sen taivaaksi eli vahvuudeksi (1. Moos. 1:8). Toisin, kuin muut luomispäivät, toista päivää ei julistettu hyväksi. Jotkut tutkijat spekuloivat, että se johtuu siitä, että demonihenget asuttivat sen välittömästi. Tämä on ehkä syy siihen, että Paavali viittaa Saatanaan ilmavallan hallitsijana (Ef. 2:2).

Jos näin on, niin se merkitsee, että Herra aikoo järkyttää Saatanan jälleen; tällä kertaa yhtäkkiä kokoamalla temmatun seurakunnan hänen etupihalleen ilman mitään varoitusta. Jokaista syntilistaa, jotka Saatana näki naulittuna ristiin 2000 vuotta sitten, edustaa yksi riemuitseva lunastettu uskova viimeisessä suuressa voiton näytelmässä, ennen kuin lennämme pois asuntoihimme taivaassa seurakunnan ajan dramaattisessa päätöksessä. Mikä päivä se onkaan! Näetkö nyt, miksi sen tarkka ajankohta on pidettävä salassa? Emme toki halua tärvellä yllätystä. Voit melkein kuulla Messiaan askeleet.

Read Full Post »