Feeds:
Artikkelit
Kommentit

Posts Tagged ‘2. Tess. 2:3’

THE DEPARTURE OF 2 THESSALONIANS 2:3
By Jonathan Brentner, 11.10.2019, suom. SK

”Älkää antako kenenkään millään tavoin eksyttää itseänne. Ensin näet tapahtuu luopumus/lähtö ja ilmestyy laittomuuden ihminen, kadotuksen lapsi” (2.Tess. 2:3).


Ymmärrän, että vilkaisu otsikkoon voi saada sinut painamaan torkkunappia. Miksi tutkia yhden sanan käännöstä? Teemme niin, koska sillä on kyky suuresti vahvistaa uskoamme siihen, että seurakunta jää kokonaan pois tulevasta ahdistuksesta. Salli minun selittää, miksi tämä on meille tärkeää.

Viime vuosina kreikan sana apostasia jakeessa 2. Tess. 2:3:ssa on saanut lisääntynyttä huomiota. Perinteinen näkemys on, että se viittaa lähtöön raamatullisesta uskosta, kuten näemme kaikissa (KJV:ta) uudemmissa englanninkielisissä käännöksissä, mutta näin ei ole ollut aina.

Varhaisimmat englanninkieliset käännökset käänsivät sanan apostasia ”lähdöksi”, kuten fyysisessä poistumisessa paikasta.[i] KJV:n kääntäjät kuitenkin muuttivat tämän; he katsoivat, että apostasia on hengellinen ”luopuminen” ja kääntäjät ovat siitä saakka seuranneet heidän johtoaan.

Onko kuitenkin olemassa järkeviä syitä vastustaa vallitsevaa ajattelua asian suhteen? Voimmeko oikeuttaa sanan kääntämisen fyysiseksi lähdöksi, joka viittaa tempaukseen?

Vaikka olenkin aina ollut pretribulatiivisen tempauksen [tempaus ennen vihan aikaa] vahva kannattaja, olin aiemmin hyvin vastahakoinen katsomaan jakeen 2. Tess. 2:3 viittaavan mihinkään muuhun kuin luopumukseen seurakunnassa. Viimeaikainen tutkimus on kuitenkin vienyt minua eri suuntaan.

Sana apostasia voi viitata fyysiseen lähtöön

Kirjassaan The Falling Away tri. Andy Woods esittää todisteet, että sana apostasia jakeessa 2. Tess. 2:3 on fyysinen lähtö eikä uskosta luopuminen. Kreikan sana apostasia tarkoittaa yksinkertaisesti ”poistua” tai ”lähteä”. Vain tutkimalla, miten sanaa on käytetty sen välittömässä kontekstissa, voidaan päätellä mistä lähdetään ja onko kyseessä hengellinen vai fyysinen lähtö.[ii]

Uuden testamentin kirjoittajat käyttivät sanan apostasia verbimuotoa 15 kertaa. Kuten tohtori Woods huomauttaa: ”Vain kolme kertaa se tarkoittaa hengellistä lähtöä. Loput 12 kertaa se tarkoittaa selvästi fyysistä lähtöä, kuten esim. Luuk. 2:37: ’…ja oli nyt leski, kahdeksankymmenen neljän vuoden ikäinen. Hän ei poistunut pyhäköstä.’”[iii]

Sanan juuriverbimuoto antaa lisätodisteen, että apostasia voi viitata joko hengelliseen loikkaukseen tai fyysiseen lähtöön jostakin paikasta. Näin ollen konteksti kertoo, kuinka sana tulee kääntää.

Konteksti tukee fyysistä lähtöä

Jakeen 2. Tess. 2:3 kokonaiskonteksti tukee vahvasti fyysistä lähtöä. Tempaus on pääaihe molemmissa kirjeissä, jotka Paavali kirjoitti tessalonikalaisille, samoin kuin luvussa 2. Tess. 2.

Tri. Woods kirjoittaa: ”Koska ’konteksti on kuningas’ sanan apostasia merkityksen määrittämisessä ja Tessalonikalaiskirjeiden laajempi konteksti liittyy Kristuksen paluuseen, niin kääntäjien tulisi olla avoimia sanan ymmärtämiselle fyysiseksi poistumiseksi. Siten näiden kahden kirjeen laajempi konteksti ei suosi sanan apostasia kääntämistä hengelliseksi lähdöksi, vaan fyysiseksi.”[iv]

Vahva todiste fyysisen lähdön puolesta tulee välittömästä kontekstista. Luku 2. Tess. 2 alkaa näillä sanoilla: Mutta mitä tulee meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen tulemukseen ja meidän kokoontumiseemme hänen tykönsä…” (jae 1). Paavali aloittaa tämän kohdan (jakeet 1–12) viittauksella tempaukseen. Tämän perusteella on varmaa, että kaksi jaetta myöhemmin hänellä on edelleen mielessään Herran ilmestyminen viemään meidät kotiin.

Sanan apostasia käyttäminen jakeessa 2. Tess. 2:3 fyysisenä lähtönämme tempauksessa on täysin johdonmukaista välittömän ja kokonaiskontekstin kannalta. Ajatusta hengellisestä poistumisesta uskosta ei löydy mistään; Paavali ei viittaa siihen missään ensimmäisessä eikä toisessa tessalonikalaiskirjeessä.

Paavali viittaa määrättyyn tapahtumaan

Paavalin käyttämä määräävä artikkeli sanan apostasia edessä kertoo, että hänellä on mielessään nimenomainen tapahtuma, joko tietty luopumuksen tapaus, tai määrätty tilanne, kuten tempaus.

Jos sana apostasia viittaa hengelliseen luopumiseen uskosta, niin kuinka erotamme sen monista muista ajoista seurakunnan historiassa, kun se on luopunut raamatullisista opetuksista? Suuri osa tämän päivän järjestäytyneestä seurakunnasta on lähtenyt kauas pois käsityksistä, jotka Herra antoi apostoleidensa kautta. Voisiko Herran päivän alkamiseen liittyvä luopumus olla yhtään pahempi?

Määräävä artikkeli kertoo meille, että apostolilla on mielessään määrätty tapahtuma, jonka hänen lukijansa helposti tunnistaisivat. Paavali ei kuitenkaan missään viittaa hengelliseen luopumukseen kummassakaan kirjeessään tessalonikalaisille eikä tarjoa mitään selventävää lisätietoa. Ainoa lähtö, jonka lukijat voisivat tunnistaa, on tempaus.

Paavali ei mainitse hengellistä luopumusta kummassakaan kirjeessään tessalonikalaisille

Huomaa, mitä Paavali sanoo jakeessa 2. Tess. 2:5: Ettekö muista, että minä, kun vielä olin teidän tykönänne, sanoin tämän teille?Kun tarkastelemme kumpaakin kirjettä, näemme toistuvia viittauksia tempaukseen, mutta näissä kirjeissä Paavali ei missään mainitse uskosta luopumista.

Jos Paavali viittaisi tiettyyn myöhempien aikojen luopumiseen, josta hän olisi aiemmin neuvonut käännyttämiään Tessalonikassa, odottaisimme, että hän olisi maininnut siitä jossakin näissä kirjeissä korostaen Jeesuksen paluuta seurakunnallensa, mutta hän ei tee sitä.

Miksi Paavali mainitsisi tietyn hengellisen lähdön uskosta tärkeänä indikaattorina Herran päivälle ilman mitään muuta mainintaa kummassakaan kirjoittamassaan kirjeessä? Ja jos hän ei ollut vielä maininnut siitä heille, odottaisimme siihen jonkinlaista selitystä, mutta sitä emme löydä.

Se, että kummassakaan Tessalonikalaiskirjeessä ei missään mainita hengellistä luopumusta, antaa paljon lisätukea jakeelle 2. Tess. 2:3 viittauksena tempaukseen, johon Paavali viittaa usein.

Kuten tri. Woods huomauttaa, Paavali ei viittaa edes seurakunnan hengelliseen luopumukseen viimeisinä päivinä ennen kuin vasta paljon myöhemmin lähellä palvelutyönsä loppua.[v] Ja kun hän tekee sen, hän lisää paljon tukevia yksityiskohtia. (1. Tim. 4:1-5; 2. Tim. 4:3-5).

Fyysinen lähtö on johdonmukainen jakeiden 7-8 kanssa

Jakeissa 2. Tess. 2:7-8 Paavali kirjoittaa: ”Sillä laittomuuden salaisuus on jo vaikuttamassa; jahka vain tulee tieltä poistetuksi se, joka nyt vielä pidättää, niin silloin ilmestyy tuo laiton, jonka Herra Jeesus on surmaava suunsa henkäyksellä ja tuhoava tulemuksensa ilmestyksellä”,

Nämä jakeet kertovat, että antikristuksen ilmestyminen ei voi tapahtua, ennen kuin pidättäjä on poistettu tieltä. Todisteet viittaavat Pyhään Henkeen pidättäjänä ja siten tempaukseen aikana, jolloin Hänen erityinen pidättävä läsnäolonsa jättää maan. Aivan kuten Pyhä Henki laskeutui helluntaipäivänä ainutlaatuisella tavalla, samoin Hänen pidättävä läsnäolonsa lähtee meidän kanssamme, kun Jeesus vie seurakunnan Isänsä taloon taivaassa (Joh. 14:2-3).

Huomaa samankaltaisuudet jakeen 3 kanssa, jos oletamme sanan apostasia tarkoittavan fyysistä lähtöä.

  1. Jakeessa 3 Jeesus poistaa seurakuntansa tempauksen kautta; jakeissa 7-8 Herra ottaa pois pidättäjän, joka estää antikristusta tekemästä itseään tunnetuksi maailmalle.
  2. Sekä jakeissa 3 että 7-8 antikristus ilmestyy sen jälkeen, kun Pyhän Hengen läsnäolo seurakunnassa on poistettu.

Jos sana apostasia viittaa fyysiseen lähtöön jakeessa 3, niin havaitsemme tarkan rinnakkaisuuden jakeissa 7-8, mikä antaa meille lisää todisteita tempauksen puolesta.

Tempaus vastaa tessalonikalaisten odotuksia

Tessalonikan nuoret uskovat odottivat Herran tulevan hakemaan heidät ennen Herran päivän alkamista. Heidän reaktionsa väärään viestiin, joka kertoi heille tämän ajan jo alkaneen, vahvistaa tämän. Kuultuaan uutisen he olivat paniikissa.

Vastatessaan heidän hermostuneisuuteensa tämän väärään viestin johdosta Paavali kehotti heitä, ettette anna minkään hengen ettekä sanan ettekä minkään muka meidän lähettämämme kirjeen heti järkyttää itseänne, niin että menetätte mielenne maltin”, (2. Tess. 2: 2). Verbi järkyttää tarkoittaa keinuvaa liikettä, heilumista ylös ja alas, kuten maanjäristyksen keikuttama rakennus.[vi] Maltin menettäminen (alarmed) tarkoittaa pelon tunnetta sanan käytön tässä välittäessä ”hermostuneen jännityksen hälytystilan”.[vii]

Uutinen Herran päivän alkamisesta oli jo näkyvästi hermostuttanut tessalonikalaiset. Paavali kuvaa heitä samalla sanalla kuin rakennusta maanjäristyksen aikana. Eikö ole ihmeellistä, että nämä nuoret uskovat, jotka jo kärsivät kovasta vainosta, niin järkyttyivät tästä uutisesta? He katsoivat tämän nyt alkaneen ajan paljon pahemmaksi, kuin heidän siihenastiset hirveät olosuhteensa.

Paavalin päätarkoitus luvussa 2. Tess. 2 oli vakuuttaa Tessalonikan uskoville, että Herran päivä ei ollut vielä alkanut. Jos pidämme sanaa apostasia jakeessa 3 fyysisenä lähtönä, niin eikö se vahvista tätä?

Se sopii myös lupaukseen 1. Tess. 5:9: Sillä ei Jumala ole määrännyt meitä vihaan, vaan saamaan pelastuksen Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta. Paavali oli aiemmin kertonut tessalonikalaisille, että Jeesus tulisi hakemaan heidät ennen Herran päivän vihan alkamista. On paljon järkevämpää, että Paavali muistuttaa lukijoitaan tästä lupauksesta sen sijaan, että esittelisi ajatuksen hengellisestä luopumuksesta, josta emme löydä mitään mainintaa kummassakaan kirjeessä, jotka hän kirjoitti heille.

Mikä on se mahtava juttu?

Joten mikä on hieno juttu koskien sanaa apostasia jakeessa 2. Tess. 2:3 fyysisenä lähtönä hengellisen luopumuksen sijaan? Se antaa huomattavaa lisätukea uskolle pretribulatiiviseen tempaukseen, joka tapahtuu ennen tätä Jumalan vihan aikaa maan päällä. Se kertoo meille, että Jeesuksen täytyy tulla seurakunnallensa, ennen kuin maailma tunnistaa antikristuksen, minkä tiedämme tapahtuvan tämän ajan alkaessa.

Tämä ei ole toiveajattelua, vaan tulos jakeen 2. Tess. 2:3 kontekstin huolellisesta tutkimisesta, mikä antaa paljon todisteita, että sana apostasia tarkoittaa fyysistä lähtöä ja on näin ollen viittaus tempaukseen.

Paavalin kirjeissä tessalonikalaisille sekä Uudessa testamentissa on paljon lisätukea pretribulatiiviselle tempaukselle. Seuraava postisarjamme koostuu yksityiskohtaisesta puolustuksesta uskollemme, että Jeesus vie meidät kotiin ennen ahdistusta.

Viitteet:

[i] The Wycliffe Bible (1384), Tyndale Bible (1526), Coverdale Bible (1535), Cranmer Bible (1539), Breeches Bible (1576), Beza Bible (1583), and Geneva Bible (1608) all translated “apostasia” as a physical departure.

[ii] Andy Woods, The Falling Away – Spiritual Departure or Physical Rapture? (Taos, NM, Dispensational Publishing House, Inc., 2018), p. 19.

[iii] Ibid. p. 23

[iv] Ibid. p. 27

[v] Woods, p. 13

[vi] Hiebert, D Edmond, The Thessalonian Epistles (Chicago: Moody Press, 1971), p. 301.

[vii] Ibid., p. 302

***

Lue myös artikkeli Löytyykö tempaus jakeesta 2. Tess. 2:3? Siinä perustelut on esitetty ehkä vielä selkeämmin.

Read Full Post »