Ja sitten tulee loppu

And Then The End Will Come
By Steve Schmutzer 4.6.2021, suom. SK

Harmaantunut vanha lähetyssaarnaaja keskeytti. Hän oli saarnannut evankeliumin hyvää uutista, mutta nyt hänen karhea äänensä oli vaiennut.

Hän asetti molemmat kätensä saarnapöntön päälle ja tuijotti täpötäyteen huoneeseen. Syvät juonteet hänen suunsa ja silmiensä ympärillä antoivat hänelle ankaran ilmeen ja hän näytti katsovan vihaisesti jokaista ihmistä.

Oli joulukuu Etelä-Afrikassa. Kesäaika. Ulkona oli polttavan kuuma.

Ei paljon parempi sisällä. Helteinen ilma oli seisovaa ja pieni puskaseurakunta haisi kuin ummehtunut pukuhuone. Tunsin hikinorojen valuvan alas pitkin niskaani. Minulla oli kurja olo.

Kuivilla mutaseinillä oli liskoja. Ne vahtivat tuhruisia ikkunoita vasten pörrääviä kärpäsiä. Vangittu kana korissa huohotti nokka avoinna. Värikkäästi pukeutuneet naiset tuulettivat itseään paperiarkeilla, ruohotukoilla ja huiveilla – millä tahansa, mitä vain voivat käyttää.

BAM!

Vanha saarnaaja löi yhtäkkiä nyrkillä saarnapönttöön. Kaikki sävähtivät.

”JA TÄMÄ VALTAKUNNAN EVANKELIUMI PITÄÄ SAARNATTAMAN KAIKESSA MAAILMASSA!” hän mylvi. Hänen äänensä oli kuin sora-arinan lävitse pakotettu mahtava murina.

THUNK!

Nuori zulu-tulkki kurkotti yleisöön päin ja iski samaa saarnapönttöä toisella puolella. Tällä kertaa me kaikki näimme sen tulevan, joten kukaan ei säikähtänyt.

”LELI VANGELI LOMBUSO LIYAKUSHUNYAYELWA EMHLABENI WONKE, KUBE NGUBUFAKAZI EZIZWENI ZONKE!” Hänen äänensä oli korkea ja kimeä, mutta hän yritti parhaansa mukaan jäljitellä vanhaa saarnaajaa.

Olin tuolloin melko nuori. Lähetyskentällä kasvaneena olin usein kuullut lainattavan jaetta Matteus 24:14 näin. Vasta kun olin vanhempi, tajusin, että tässä jakeessa on vielä loppu-osa: ”… ja sitten tulee loppu.”

Toivoisin voivani kertoa teille, että tuo uskollinen vanha soturi oli ainoa, jonka olen koskaan kuullut käyttävän tätä jaetta kontekstin ulkopuolella, mutta se on lähetyskonferenssien perusasioita (staple for mission conferences). Tätä jaetta käytetään edelleen innostamaan kandidaatteja ja valamaan heihin ”korkeampaa kutsumusta”.

Aiemmin, jakeessa Matteus 24:3, opetuslapset kysyvät Jeesukselta: ”…mikä on sinun tulemuksesi ja maailman lopun merkki?” Se tapahtui juuri ennen Jeesuksen ristiinnaulitsemista ja jae 14 on osa Hänen vastaustaan.

Vastatessaan opetuslastensa kyselyihin Jeesus korosti kahta teemaa. Ne ovat:

JUUTALAISET – Jakeessa 2 Jeesus kertoo Jerusalemin temppelin tuhon. Jakeessa 16 Hän kutsuu ulos ”Juudeassa olevat”. Jakeessa 20 Hän varoittaa sapatin rajoituksista ja jakeessa 23 vääristä Messiaista. Jakeessa 32 Jeesus käytti myös viikunapuun esimerkkiä. Raamattu vertaa Israelin kansaa viikunapuuhun ja Hänen opetuslapsensa eivät sivuuttaneet tätä kytkentää.

AJAN LOPPU – Matteuksen 24. luvussa sekä Markuksen 13. ja Luukkaan 21. luvun rinnakkaisissa kohdissa Jeesus paljastaa läheisen toisen tulemuksensa merkit. Nämä on lueteltu merkkeinä maaplaneetalla (maanjäristykset, nälänhädät), merkkeinä ihmiskunnassa (laittomuus, petos), merkkeinä katoavasta uskosta (luopumus, väärät profeetat), merkkeinä taivaissa (pelottavat kosmiset häiriöt, asteroidit) ja merkkeinä koskien Israelia ja juutalaisia (sodat, ankara vaino, kaikkien kansojen viha).

Lause ”… tämä valtakunnan evankeliumi”, on täsmälleen näiden kahden teeman sekoitus. Se on juutalaiskeskeinen lause ja se liittyy ajan loppuun juuri ennen Jeesuksen Kristuksen toista tulemusta.

Kontekstissa Matt. 24:14 koskee lähinnä Kristuksen tulevaa tuhatvuotista valtakuntaa, jonka aikana Hän hallitsee Jerusalemista käsin. Varmasti Jeesus saarnasi sekä henkilökohtaisen parannuksen että valtakunnan odottamisen sanomaa (Matt. 3:2 ym.), mutta kuten tohtori Stan Toussaint huomauttaa: ”Joka kerran kun termiä valtakunta käytetään teologisesti Matteuksessa, se viittaa samaan asiaan, valtakuntaan, joka on vielä tulossa maan päälle, Messiaan perustamaan ja hallitsemaan.”

Myös Jeesuksen opetuslapset ymmärsivät sen niin. Apostolien tekojen jakeessa 1:6 kohta Kristuksen ylösnousemuksen jälkeen he kysyivät Jeesukselta asiaan liittyen: ”Herra, tälläkö ajalla sinä jälleen rakennat Israelille valtakunnan?” He muistivat Jeesuksen sanat Matt. 24:14 vain muutamaa viikkoa aikaisemmin. Tämä osoittaa, että Israelin luvattu valtakunta oli päällimmäisenä heidän mielessään, vaikka ajoitus olikin ehkä ”vähän pielessä”.

Kaiken kaikkiaan on lähinnä tietämättömyyttä olettaa, että seurakunta onnistuu kokonaan evankelioimaan tämän langenneen maailman. On lähinnä ylimielisyyttä väittää, että kirkko tulee saamaan hallinnan tämän nykyisen maan päällä hengellisen taistelun avulla. Raamattu ei tue kumpaakaan kantaa.

Raamattu tukee sitä tosiasiaa, että evankeliointi saavuttaa huippunsa ahdistuksen aikana – sen JÄLKEEEN, kun seurakunta on poistettu. Se, mitä Raamattu tukee, ON se tosiasia, että hyvä uutinen pelastuksesta lopulta saavuttaa maailman kaikki kulmat noiden seitsemän kauhun vuoden aikana. Nämä totuudet sopivat jakeen Matt. 24:14 suurempaan sanomaan.

Jotta voisimme oikein ymmärtää tätä tulevaa ennennäkemättömän trauman aikaa, jolloin hyvää uutista pelastuksesta edistetään, kuin ei koskaan ennen, meidän on hyväksyttävä kolme perustavaa tosiasiaa:

1. Se on yliluonnollisten ilmiöiden aikaa (Matt. 24:24; 2. Tess. 2:9; Ilm. 13:13; ym.)
2. Se on ennennäkemättömän petoksen aikaa (Matt. 24:24; 2. Tess. 2:11; Ilm. 13:14; ym.)
3. Se on vertaansa vailla olevan vainon aikaa (Dan. 7:21,25; Matt. 24: 9; Ilm. 12:17, 13:7; ym.)

Yhdessä nämä kolme tosiasiaa selventävät, kuinka ja miksi seitsemästä ahdistuksen vuodesta tulee maailmanlaajuisen evankelioinnin huippukohta.

Tänä päivänä strategioita hyvän pelastuksen uutisen levittämiseksi on monia. Henkilökohtainen todistaminen, painetut materiaalit, radio, televisio, sosiaalinen media, julkiset tapahtumat sekä musiikki ja taide ovat käytettävissä olevia keinoja edistää lähetyskäskyn periaatteita (Matt. 28:18-20; Mark. 16:15; Apt. 1:8; ym.)

Kuitenkin hyvin harvat näistä tavanomaisista lähestymistavoista löytävät mitään mahdollisuutta ahdistuksen aikana. Antikristus ja hänen murhanhimoinen globalistinen hallintonsa tulevat varmistamaan sen. He pyrkivät lopettamaan sen kaiken,

Sensuuri on jo alkanut. On yhtä todennäköistä, että Facebook- tai Twitter-tilisi suljetaan, koska sanot, että Jeesus Kristus on tie, totuus ja elämä, kuin jos paljastat tosiasioita COVID-19:stä, tai tuet laajaa rukoustyötä juutalaisten puolesta (Friends of Zion & Mike Evans). Totuus ei ole enää tervetullut.

Siksi vuosina juuri ennen Jeesuksen Kristuksen toista tulemusta tapaan levittää hyvää uutista pelastuksesta sisältyy joitakin epätavallisia menetelmiä. Se on Jumalan tapa saada työ tehdyksi vaikka Saatana tekee kaikkensa sen litistämiseksi.

Raamattu purkaa nämä poikkeukselliset menetelmät seuraavasti:

PYHÄT – Ei ole epäilystäkään siitä, että ihmisiä tulee pelastavaan uskoon Ahdistuksen aikana. Lopun ajan profetia on täynnä näitä todisteita ja Pyhä Henki pysyy kaikkialla läsnä olevana, kun Hän jatkaa maailman vakuuttamista sen synnistä (Joh. 16: 8).

Tämän artikkelin tarkoitus ei ole perustella näitä näkökohtia. Tarkoitan sen sijaan, että evankeliumi etenee edelleen henkilökohtaisen todistamisen kautta – niiden pyhien kautta, jotka ovat saaneet pelastuksen sen JÄLKEEN, kun seurakunta on yliluonnollisesti temmattu.

Nämä eivät kuitenkaan ole tavanomaisia pyhiäsi! He erottuvat nykyisistä pyhistä – siksi heidän henkilökohtainen todistuksensa on poikkeuksellinen. Nämä ihmiset ovat eläneet seurakunta-ajassa, mutta he eivät kuulu seurakuntaan. Vaikka ”he ovat pesseet vaatteensa ja valkaisseet ne Karitsan veressä” (Ilm. 7:14), he eivät kuulu Kristuksen morsiameen.

Nämä Ahdistuksen pyhät ovat poikkeuksellisia kahdella muullakin tavalla. Ensinnäkin ryhmänä he ovat radikaalisti sitoutuneet pelastuksen evankeliumiin ihmiskunnan historian ehdottomasti pahimman jakson aikana (Matt. 24:22; Ilm. 6:9; 12:11, 17; 20:4; ym.).

Nämä ahdistuksen pyhät ELÄVÄT aktiivisesti ja JULISTAVAT evankeliumia ja siten erottuvat jyrkästi ympärillään olevasta ennennäkemättömästä turmeluksesta ja petoksesta. Ehkä jotkut heistä ovat kerran käyneet kirkossa, mutta eivät koskaan todella pelastuneet. He tajuavat, että kuuluivat tuolloin paljon enemmän maailmaan, kuin mihinkään osaan Kristuksen ruumista.

Tämä johtaa toiseen syyhyn, miksi nämä ahdistuksen pyhät ovat poikkeuksellisia, koska jälleen – ryhmänä – he kärsivät marttyyrikuoleman uskonsa tähden paljon todennäköisemmin, kuin välttyvät siltä (Ilm. 6: 9; 20:4, ym.). Maailma ei lupaa heille mitään – paitsi että he tulevat menettämään henkensä – joten he elävät 100-prosenttisesti varmuudesta, joka heillä on Jeesuksessa Kristuksessa. He ymmärtävät intuitiivisesti Paavalin sanat: ”Sillä elämä on minulle Kristus, ja kuolema on voitto” (Fil. 1:21).

144 000 JUUTALAISTA – Tästä erityisestä ryhmästä on väitelty paljon. On useita pyrkimyksiä määritellä se joksikin muuksi, kuin mitä Jumalan Sana selvästi sanoo (Ilm. 7: 4-8).

Tärkein näiden harhaanjohtavien pyrkimysten joukossa on väite, että nämä 144 000 eivät ole etnisiä juutalaisia – mutta Raamattu on tämän suhteen läpinäkyvä. He ovat 12 000 juutalaista jokaisesta 12 Israelin heimosta ja heidät tunnistetaan Ahdistuksen alkamisen vaiheilla. Se, että me – tai edes he itse – emme ehkä tunne heidän sukupuutaan, ei vähennä sitä tosiasiaa, että Jumala TIETÄÄ!

Toinen arvostelijoiden väite on, että nämä 144 000 juutalaista eivät ole evankelistoja. Tätä pointtia mainostetaan, koska Raamattu ei nimenomaan sano heitä sellaisiksi. Samanlainen virheellinen logiikka päättelee, että seurakuntaa ei tempaista yliluonnollisesti maan päältä, koska sanaa ”tempaus” ei esiinny Raamatussa. Raamattu tekee tempauksen kohdat aika selviksi ja sama pätee pitkälti näihin 144 000 juutalaiseen. Se, mitä opimme heistä ja asiayhteys, jossa sen opimme, kertoo meille, mikä heidän vaikutuksensa on oleva. On ilmeistä, että tällä ryhmällä on tärkeä rooli julistettaessa pelastuksen evankeliumia Ahdistuksen aikana.

Juutalaisen alkuperänsä lisäksi he ovat Jumalan yliluonnollisesti valitsemia ja sinetöimiä kuudennen ja seitsemännen sinettituomion avaamisten välillä. Heitä kutsutaan ”Jumalan palvelijoiksi” ja heidät on merkitty jumalalliseen suojeluun tuon ajan vertaansa vailla olevalta vainolta (Ilm. 7: 3-4). He ovat omistautuneet täysin Herransa ja Vapahtajansa palvelukseen (Ilm. 14: 3-4), he ovat ”ensihedelmiä Jumalalle” (Ilm. 14: 4) ja heidät tunnetaan puhtaudestaan ja vanhurskaasta käytöksestään (Ilm. 14:4-5).

Minulla on vahvistuva vakaumus, että nämä 144 000 juutalaista eivät silloin, kun Jumala sinetöi heidät, välttämättä ole Israelin maasta. Raamattu ei sano, että he olisivat. Vaikka he lopulta ilmestyvät Siionin vuorelle (Ilm. 14:1), on järkevää olettaa, että he saapuvat Israeliin tuolloin osana toista – ja viimeistä – maailmanlaajuista juutalaisten kokoontumista kotimaahansa.

Raamatun mukaan tämä juutalaisten tuleva jälleenkokoontuminen Israeliin on tapahtuva uskossa (Jes. 11:11–12:6). Todellinen usko Jeesukseen Kristukseen Messiaana on merkkinä tämän tulevaisuuden tapahtuman juutalaisilla. Se on hyvin erilaista dynamiikkaa kuin ”tehdä Alija” epäuskossa, profeetallisesti merkittävä prosessi, jonka näemme nykyisessä ajassamme (Hes. 34-37, ym.).

Samaan aikaan diasporan seurauksena juutalaisia elää lähes jokaisessa kansakunnassa (5. Moos. 28:64; Jer. 29:18; Hes. 12:15; Aam. 9: 9; Sak. 10:9; ym.). He tuntevat ihmiset, kulttuurit ja kielet näistä erilaisista paikoista, joihin he nyt kuuluvat. Pelastuksen hyvän uutisen levittämisen kannalta heidät on sijoitettu täydellisesti ”kaikkeen maailmaan”, kun Jumala sinetöi yliluonnollisesti 144 000 heistä.

Kuvittele, vaikutusta, joka 144 000 juutalaisella maapallon kaikista osista on, kun heidät valtuutetaan antautuneiksi ”Jumalan palvelijoiksi”. Jotkut pitävät tätä 144 000 -kertaisena Paavalin palvelutyönä. Ei ihme, että tämä ryhmä näyttää olevan avaintekijä ”… suuren joukon, jota ei kukaan voinut lukea, kaikista kansanheimoista ja sukukunnista ja kansoista ja kielistä” (Ilm. 7:9) pelastumisessa. Tämä tukee jakeen Matt. 24:14 ydinsanomaa.

KAKSI TODISTAJAA – Salaperäinen kaksikko ilmestyy Ahdistuksen alkaessa. Kuten 144 000 juutalaisen kohdalla me tiedämme heistä joitakin asioita ja joitakin voimme päätellä.

Kohdan Ilm. 11:3-12 perusteella tiedämme muun muassa, että he vaikuttavat Jerusalemissa. Heidän tehtävänsä on ”profetoida”; he julistavat Jumalan Sanaa ja tulevia tapahtumia. He tekevät sitä 1260 päivän ajan (3½ vuotta) Ahdistuksen puoliväliin saakka. Tiedämme, että heidän sanomansa on niin ei-toivottu turmeltuneelle maailmalle, että tapahtuu useita yrityksiä näiden kahden hahmon vahingoittamiseksi. Ne epäonnistuvat.

Tiedämme myös, että näillä kahdella todistajalla on ihmeellisiä voimia, kuten ”lyödä maata vitsauksilla, muuttaa vesi vereksi, pysäyttää sade ja kuluttaa vihollisiaan tulella” (Ilm. 11: 6). ”Näkeminen on uskomista”, eikä tässä ole eroa, kun nämä kaksi todistajaa vahvistavat sanomansa.

Kun heille määrätty palvelutyön aika on päättynyt, Jumala sallii antikristuksen tappaa heidät. Heidän kuolemaansa juhlitaan maailmanlaajuisena nähtävyytenä. Aivan yhtä julkinen on heidän yliluonnollinen ylösnousemuksensa ja nousunsa taivaaseen kolme ja puoli päivää ”post mortem, kuoleman jälkeen”.

Se, mitä voimme päätellä näistä kahdesta todistajasta, on, että heidän profetoimisen palvelutyönsä on suorapuheinen. ”Ne, jotka maan päällä asuvat”, vihaavat heitä, koska he puhuvat totuutta ja osoittavat todisteita yliluonnollisesta valtuutuksestaan Jumalalta. Voimme myös päätellä, että nämä kaksi todistaa keskittyvät ensisijaisesti Israelin juutalaisiin asukkaisiin. Vaikka heidän sanomansa vaikutus on maailmanlaajuinen, näyttää todennäköisimmältä, että Jumala lähettää nämä kaksi todistajaa muistuttamaan juutalaisia messiaanisista profetioista, paljastamaan totuuden antikristuksesta ja hänen liitostaan Israelin kanssa (Dan. 9:27) ja haastamaan kansakunnan harhainen paluu temppelin palvontajärjestelmään.

Kun kaikki kysymykset punnitaan, voimme mielestäni päätellä, että nämä kaksi todistajaa ovat kahden Raamatun hahmon, Mooseksen ja Elian, ihmeellinen fyysinen paluu. Vaikka myös Eenokia voidaan perustellusti harkita, niin juutalaisille Mooses ja Elia edustavat parhaiten ”lakia ja profeettoja”. Ihmeet, joita nämä kaksi todistajaa tekevät, ovat samankaltaisia kuin ne, joita Mooses ja Elia tekivät.

Sitä paitsi ne olivat Mooses ja Elia, jotka olivat Jeesuksen kanssa kirkastusvuorella (Matt. 17:3-4). Jeesus puki tämän tapahtuman lopunajan kieleen sanomalla, että jotkut Hänen opetuslapsistaan olisivat vielä elossa, kun näkevät ”…Ihmisen Pojan tulevan kuninkuudessaan” (Matt. 16:28). Se tosiasia, että Jeesus näytti tulevan kirkkautensa Mooseksen ja Elian fyysisessä seurassa, ei ole noin vain hyljättävää dynamiikkaa.

Viimeinen asia, jonka voimme päätellä vastuullisesti koskien näitä kahta todistajaa – riippumatta siitä, keitä he ovat – on, että he kutsuvat muita oikeaan suhteeseen Jeesuksen Kristuksen kanssa. Sitä ei ole erityisesti mainittu, mutta se on selvää asiayhteydestä. Miksi nämä kaksi todistajaa lähettäisivät tuomioita maan päälle ja kuluttaisivat vihollisiaan tulella, elleivät tällaiset seuraukset olisi todisteita kaikkivaltiaasta Jumalasta, joka lähetti heidät?

ENKELI – Kaikista epätavanomaisista menetelmistä pelastuksen sanoman välittämiseksi Ahdistuksen aikana enkeli ”… joka lentää keskitaivaalla” (Ilm. 14: 6-7) on dramaattisin. Se korostaa Jumalan päättäväisyyttä välittää evankeliumia kaikilla keinoilla – jopa niillä, jotka ovat erossa ihmisen toiminnasta.

Tässä kohdassa enkeli lentää ympäri maan ja toimittaa tärkeän sanoman. Muista, että tämä on aikaa, jolloin elämä maan päällä näkee luonnottoman ja luonnollisen rinnakkain. Emme voi arvioida Ahdistuksen tapahtumia tämän päivän rutiineilla. Yliluonnolliset ilmiöt leimaavat noita vuosia.

Vähän epäilen, että tämä enkeli näkyy ”maan päällä asuvaisille”. Tärkeintä on, että Hän on heille kuultavissa. Raamattu sanoo, että tämä enkeli toimittaa sanomansa ”…  suurella äänellä”, ja se kuuluu ”… kaikille kansanheimoille ja sukukunnille ja kielille ja kansoille”.

Se tarkoittaa, että ketään ei jätetä väliin. Amazonin syrjäisimmistä viidakoista Siperian jäisiin maisemiin ja Tyynenmeren yksinäisiltä atolleilta Saharan pölyisiin kyliin – kaikki kuulevat enkelin sanat ja ymmärtävät ne.

Raamatun mukaan enkelin sanoma on ”iankaikkinen evankeliumi”, mutta se ei ole se, mitä saatat kuulla kirkossa. Käsitteen jokaisessa merkityksessä se on ”viimeinen toivo” jokaiselle sen kuulevalle:

”Peljätkää Jumalaa ja antakaa hänelle kunnia, sillä hänen tuomionsa hetki on tullut, ja kumartakaa häntä, joka on tehnyt taivaan ja maan ja meren ja vetten lähteet”.

Se on yksinkertainen ja suoraviivainen. Se on Genesiksestä Ilmestyskirjaan. Se on luominen ja se on tuomio. Se koskee tarvetta oikeaan suhteeseen Jeesuksen Kristuksen kanssa. Jokainen, joka kuulee sen, joutuu tekemään valinnan.

Se ei ole etsijäherkkä pelastuksen sanoma, jonka tänä päivänä usein heitämme ihmisille epäilyttävin tarkoituksin. Enkelin lähestymistavassa ei ole päämäärää olla houkutteleva kadotetuille tai ”käydä keskustelua”.

Enkelin julistama ”iankaikkinen evankeliumi” perustuu kiireellisyyteen ja terveeseen järkeen. Tuolloin vallitsevat olosuhteet maailmassa tukevat kaikkea, mitä hän sanoo. Tuloksena enkelin sanat ovat hyökkääviä, lyhyitä – ja kaikkien tämän päivän haaleiden normien mukaan ”poliittisesti epäkorrekteja”.

Ne ovat myös tehokkaita! Jokainen planeetalla tietää totuuden ja jokainen on tilivelvollinen sille.

Noin kaksi tuhatta vuotta sitten Jeesus istui Öljymäellä ja katsoi alas kaupunkiin ja uskonnolliseen järjestelmään, joka oli hylännyt hänet. Hän tiesi, että seurakunta-aika oli alkamassa. Vaikka Jeesus antaisi seurakunnalle tehtävän olla Hänen todistajinaan ”… maan ääriin” (Apt. 1: 8), hän tiesi myös, että se päättyisi työn ollessa vielä kesken.

Opetuslapsensa ympärillään Jeesus veti verhot takaisin tulevaisuuden eteen. Hänen sanansa olivat synkät. Hän selitti, kuinka asiat maailmassa suuresti pahenisivat, mutta Jumalan suvereenin suunnitelman mukaan se kaikki kuului suunnitelmaan. Evankeliumin hyvää uutista saarnattaisiin lopulta kaikkialla maailmassa.

Ja sitten tulee loppu.

© Steve Schmutzer 2021. All Rights Reserved

Read Full Post »

Suurin yksittäinen lopunajan merkki

The Single Greatest Sign of the End Times
By Britt Gillette, 18.5.2019, suom. SK

Tänä päivänä näyttää, että minne katsommekin, niin näemme väkivaltaa, vihaa ja kaikenlaista irstautta. Kaupungit seuraavat murhien määrää vuosittain ja paikallisuutiset raportoivat, oliko viimeinen ruumiiden määrä uusi ennätys. Elokuvat ja televisio-ohjelmat siirtävät jatkuvasti rajoja kuvaillen alati lisääntyvää väkivaltaa ja kaikenlaista seksuaalista moraalittomuutta. Tämä on sitä, mitä Paavali sanoi viimeisten päivien olevan. Hän sanoi, että ihmiset rakastavat vain itseään ja rahojaan. He ovat kerskailevia, ylpeitä, pilkallisia, tottelemattomia, kiittämättömiä, rakkaudettomia ja anteeksiantamattomia. He eivät pidä mitään pyhänä. He herjaavat muita eikä heillä ole itsehillintää. He ovat julmia ja vihaavat hyvää, kavaltavat ystävänsä, ovat holtittomia, paisuneita ylpeydestä ja rakastavat nautintoja enemmän kuin Jumalaa. (2. Tim. 3:2-5). Juuri tällaista käytöstä me näemme tänä päivänä. Siksi ei ole yllätys, että niin monet ajattelevat lopun olevan lähellä.

Itseasiassa osoittautuu todeksi, mitä monet vaistomaisesti ajattelevat. Loppu on lähellä. Kuinka voin olla näin varma? Koska Jeesus ja heprealaiset profeetat viittasivat tiettyihin tapahtumiin, joiden sanoivat olevan lopunajan merkkejä. Tänä päivänä me näemme noita tapahtumia. Evankeliumi on saarnattu maan ääriin (Matt. 24:14)… Matkustaminen ja tieto lisääntyvät eksponentiaalisesti (Dan. 12:4)… Juutalaiset hallitsevat jälleen Jerusalemia (Luuk. 21:24)… Ja nämä ovat vain muutamia merkeistä. Jeesus sanoi: ”Mutta kun nämä alkavat tapahtua, niin rohkaiskaa itsenne ja nostakaa päänne, sillä teidän vapautuksenne on lähellä” (Luuk. 21:28). Tämä tarkoittaa, että kaikkien näiden merkkien yhteen tuleminen on tärkein syy uskoa, että Hänen toinen tulemuksensa on lähellä.

Mutta mikä sitten kaikista merkeistä on suurin? Mikä on tärkein yksittäinen merkki siitä, että Jeesus on palaamassa?

Jälleenkokoaminen

Minun mielestäni epäilemättä suurin merkki on juutalaisten jälleenkokoaminen Israelin maahan. Jumala ei ainoastaan luvannut, että se tapahtuisi viimeisinä päivinä, vaan itse ahdistus ei voi toteutua ilman Israelia. Tässä on vain muutamia lopunajan tapahtumia, jotka edellyttävät Israelin olemassaoloa:

Antikristuksen liitto – Ahdistus alkaa, kun Israel tekee liiton eli sopimuksen Antikristuksen kanssa

(Dan. 9:27). Miten Israel voisi hyväksyä tällaisen liiton, jos sitä ei ole olemassakaan?

Ahdistuksen tarkoitus – Jumalan ensisijainen tarkoitus ahdistuksessa on toteuttaa lupauksensa Israelin kansalle (Dan. 9:24). Ennen kuin se voi tapahtua, Israelin täytyy olla olemassa.

Jerusalem – Jeesus sanoi, että juutalaiset menettävät määräysvaltansa Jerusalemissa, mutta myöhemmin he saavat sen takaisin (Luuk. 21:24). Vasta silloin toteutuvat Hänen kuvailemansa lopunajan tapahtumat. Se tarkoittaa, että ahdistus ei voi toteutua, elleivät juutalaiset hallitse Jerusalemia.

Hes. 38-39 – Raamattu sanoo, että viimeisinä päivinä, kun Jumala tuo juutalaiset takaisin maahan monista maista, joissa he olivat hajotettuina (Hes. 38:8), massiivinen armeijoiden koalitio valtaa Israelin. Se ei voi tapahtua, ellei Israelia ole olemassa.

Israelin ”tavattoman suuri” armeija – Hesekiel sanoo, että Israelilla tulee viimeisinä päivinä olemaan ”tavattoman suuri armeija” (exceedingly great army) (Hes. 37:10, KJV). Jumala sanoo, että Israel on oleva kuin tuli lyhteiden keskellä, joka polttaa naapurivaltiot (Sak. 12:6). Hän sanoo, että heikoinkin sotilas heidän joukossaan on kuin Daavid (Sak. 12:8). Jälleen, kuinka tämä voi toteutua, ellei Israelia ole olemassa?

Hävityksen kauhistus – Ahdistuksen puolivälissä Antikristus lakkauttaa temppeliuhrit (Dan. 9:27). Sitten hän asettuu temppeliin ja julistaa itsensä Jumalaksi (2. Tess. 2:3-4). Tämä on häpäisevä teko, jota Jeesus kutsuu ”hävityksen kauhistukseksi” (Matt. 24:15). Ennen kuin se tapahtuu, niin juutalaisen temppelin täytyy olla olemassa. Rooman legioonat tuhosivat sen vuonna 70 jKr. Se merkitsee, että on rakennettava uusi temppeli. Ja jotta se voisi toteutua, niin juutalaisten on oltava maassansa ja hallittava Jerusalemia.

Nämä ovat vain muutamia niistä tapahtumista, joita Raamattu sanoo tapahtuvan lopunajassa. Kuinka ne voivat tapahtua, jos Israelia ei ole olemassa? Eivät mitenkään. Ne edellyttävät, että juutalaiset ovat jälleen Israelin maassa. Epäilemättä Israelilla on johtava rooli Jumalan lopunajan suunnitelmassa. Ilman sitä ei voi olla mitään lopunaikaa.

Ennen toukokuun 14. päivää vuonna 1948 se oli ongelma. Israelia ei ollut olemassa. Maailman silmissä Israel oli mennyt pois ikuisesti.  Raamatun profetiaa ymmärtävät tiesivät kuitenkin paremmin. He tiesivät Jumalan luvanneen tuoda juutalaiset takaisin maahan. He tiesivät, että heprealaiset profeetat sanoivat uudelleen ja uudelleen, että viimeisinä päivinä Israelin kanssa tuodaan takaisin maahan. Ja juuri niin tapahtui.

Jumalan lupaus

Koko Raamattu (ja varsinkin Vanha testamentti) sisältää selviä ja kiistämättömiä Jumalan lupauksia tuoda Hänen kansansa takaisin Israelin maahan. Esimerkiksi Jumala lupasi Moosekselle ja israelilaisille: ”Vaikka sinun karkoitettusi olisivat taivaan äärissä, niin Herra, sinun Jumalasi, kokoaa ja noutaa sinut sieltäkin. Ja Herra, sinun Jumalasi, tuo sinut siihen maahan, jonka sinun isäsi ovat omistaneet, ja niin sinä otat sen omaksesi.” (5. Moos. 30:4-5).

Kautta Israelin historian yksi profeetta toisensa jälkeen sanoi saman asian. Heidän kauttansa Jumala lupasi tuoda juutalaiset takaisin maahan huolimatta vaikeuksista, joita he kohtasivat (Jes. 43:1-13). Hän lupasi kerätä heidät ”maan neljästä äärestä” (Jes. 11:12), ”pakanakansojen keskuudesta” (Hes. 39:28) ja ”pohjoisesta, etelästä, idästä ja lännestä” (Ps. 107:3). Hän lupasi tuoda heidät kotiin ja näyttää pyhyytensä kansoille (Hes. 20:41-42). Hän lupasi toivottaa heidät tervetulleiksi kotiin ”maista, joissa he olivat hajotettuina” (Hes. 20:34). Hän sanoi palauttavansa heidät Israelin maahan kaukaisista maista (Jer. 30:2-10). Ja Jumala lupasi, että vaikka olivat hajotettuina kansojen sekaan, Hänen kansansa ei koskaan unohtaisi Häntä ja Hän toisi heidät takaisin Israelin maahan (Sak. 10:9). Jumala piti lupauksensa. Nykyinen Israel todistaa sen.

Mutta Jumala lupasi tehdä enemmän kuin vain palauttaa Israelin valtion. Hän sanoi kuinka Hän tekisi sen. Hän sanoi, että Israel synnytettäisiin yhdessä päivässä (Jes. 66:7-8), palaisi yhdistyneenä kansana (Hes. 37:22), muuttuisi autiomaasta vehreäksi puutarhaksi (Hes. 36:34-35; Jes. 51:3) ja muodostaisi ”tavattoman suuren armeijan” (Hes. 37:10, KJV). Joka ainoa näistä asioista on toteutunut.

Milloin tämä kaikki tapahtuu?

Mutta niin hämmästyttäviä kuin nämä toteutuvat profetiat ovatkin, niin se, mikä on yllätys useimmille, on, että milloin Jumala sanoi niiden toteutuvan, koska heprealaiset profetiat suoraan yhdistivät Israelin jälleensyntymisen Jeesuksen Kristuksen toiseen tulemukseen.

Hoosean kautta Jumala sanoi, että Israelin kansa on oleva kauan ilman kuningasta, uhreja, pyhiä pilareita ja pappeja ja sitten he palaavat maahan ja etsivät Jumalaansa ja Messiastaan viimeisinä päivinä (Hoos. 3:4-5). Joel sanoi, että maailman armeijat kokoontuvat yhteen Harmageddonin taistelua varten ”aikana, jolloin Jumala kääntää Juudan ja Jerusalemin kohtalon” tuoden kansansa takaisin kansojen seasta, jossa he olivat hajotettuina (Joel 3:1-2). Toisin sanoen, kun Jumala palauttaa Israelin kansan, niin Harmageddon ja lopunaika seuraavat pian.

Jumala lupasi, että juutalaiset palaavat maahan ja erämaa kukoistaa (Jes. 35:1). Sitten Herra palaa tuhoamaan Israelin viholliset (Jes. 35:2-4). Jeremian kautta Jumala lupasi koota laumansa jäännöksen kansoista, jonne hän oli ajanut heidät ja tuoda heidät takaisin maahan (Jer. 23:3-4). Sitten Hän lupasi herättää kuningas Daavidin vanhurskaan jälkeläisen, kuninkaan, joka hallitsee maata viisaudella (Jer. 23:5-6). Tämä on kauan odotettu Messias ja Hän tulee hallitsemaan ”kun kansa asuu omassa maassansa” (Jer. 23:7-8).

Jesajan kautta Jumala lupasi palauttaa Israelin valtion ja nostaa sen lipun kansakuntien keskuudessa (Jes. 11:12). Kun se toteutuu, niin Jumala sanoo, että ”susi asuu lampaan kanssa” ja ”leopardi makaa vuohien vieressä”. Jopa vauva leikkii kobran kanssa, eikä se pure! (Jes.11:6-9). Daavidin valtaistuimen perillinen (Jeesus Kristus) hallitsee kansakuntia ja muuttaa maailman rauhan ja tyyneyden paikaksi (Jes. 11:10). Tämä kuvailee Jeesuksen Kristuksen tuhatvuotista valtakuntaa. Milloin sitten Hänen valtakuntansa tulee? Sen jälkeen, kun Hänen kansansa on palautettu ”kaukaisista maista” ja ”maan ääristä” (Jes. 11:11-12) ja sen jälkeen, kun Israel on jälleensyntynyt yhtenä yhdistettynä kansakuntana (Jes. 11:13).

Eikä tässä kylliksi, Jeesus sanoi, että kun juutalaiset palaavat maahan, he saavat takaisin Jerusalemin hallinnan. Hän sanoi, että pakanat tallaavat Jerusalemia, kunnes pakanain ajat täyttyvät. Kun tämä tapahtuu, Hän sanoi sen olevan merkki Hänen paluustaan (Luuk. 21:24). Vuonna 1967 Israelin valtio otti haltuunsa Jerusalemin ensimmäisen kerran 1897 vuoteen. Sattumaltako? Ei. Jeesus sanoi, että se sukupolvi, joka todistaa näitä tapahtumia, ei mene pois, ennen kuin Hän palaa (Luuk. 21:32).

Tänä vuonna nykyinen Israelin valtio juhlii 71. vuosipäivää perustamisestaan. Siitä on 52 vuotta, kun Israel otti jälleen Jerusalemin hallinnan. Kuinka monta vuotta voi mennä, ennen kuin se sukupolvi, joka todisti näitä tapahtumia, on mennyt pois? Kuinka monta vuotta vielä voi mennä, ennen kuin Jeesus palaa? Ei montakaan.

Miksi sillä on merkitystä?

Juutalaisten jälleenkokoaminen takaisin Israelin maahan on lopunajan tärkein merkki. 1878 vuoden ajan tätä merkkiä ei ollut olemassa. Tänä päivänä se on. Ajattele sitä ihmettä, jota se edustaa. Kautta historian valloitetut kansakunnat katoavat. Ne assimiloituvat ympäröiviin kansoihin. Missä ovat Israelin muinaiset naapurit? Missä ovat heettiläiset, girgasilaiset, amorilaiset, kanaanilaiset, perissiläiset, hivviläiset ja jebusilaiset? (4. Moos. 7:1)? Ne ovat kadonneet historiaan. Silti siitä huolimatta, että ovat olleet melkein 2000 vuotta ilman kotimaata, juutalaiset menestyvät edelleen. He säilyttävät edelleen ainutlaatuisen kulttuurisen, uskonnollisen ja etnisen identiteettinsä. Huolimatta melkein 2000 vuoden rehottavasta antisemitismistä, jota ilmensivät Espanjan inkvisitio, Venäjän pogromit ja natsien holokausti, juutalaiset ovat yhä maisemassa. Nyt he ovat jälleen maassa. Tämä ei ole yhtään vähemmän kuin moderni ihme. Se on selvä todistus koko maailmalle, että Aabrahamin, Iisakin ja Jaakobin Jumala on ainoa tosi Jumala. Se on myös tärkein syy uskoa, että Jeesus tulee pian!

Britt Gillette is author of the free ebook Coming to Jesus as well as the books Signs of the Second Coming and Racing Toward Armageddon. Receive his book 7 Signs of the End Times for free when you sign up for his monthly newsletter.

 

Read Full Post »

Israeliin liittyviä myyttejä

What Are The Two Kinds of Myths Regarding Israel?
Lamb & Lion Ministries -uutiskirje 6.3.2019
Dr. David Reagan, suom. Hannu

Nykyään on kahdenlaisia myyttejä koskien juutalaisia ja heidän maataan Israelia. Ensinnäkin kristilliset teologit ovat luoneet kauhistuttavia teologisia myyttejä, ja toisekseen Israelin poliittiset viholliset ovat rakennelleet poliittisia myyttejä.

Teologiset myytit perustuvat niin sanotulle korvausteologialle. Ne koostuvat seuraavanlaisista väitteistä:

1. Jumala on pessyt kätensä juutalaisista, koska he hylkäsivät ja murhasivat Jeesuksen.
2. Jumala on korvannut Israelin kristillisellä kirkolla/seurakunnalla.
3. Jumala on siirtänyt kaikki Israelille luvatut siunaukset kirkolle/seurakunnalle.
4. Jumalalla ei ole enää mitään tarkoitusta juutalaisille.

Kaikki nämä neljä väitettä ovat ilmiselvästi vääriä. Ne kaikki ovat täydellisiä myyttejä, ja olen käsitellyt niitä erityisesti teoksessani The Jewish People: Rejected or Beloved? (Juutalaiset: hylättyjä vai rakastettuja?).

Perustotuus

Ensimmäinen seikka, joka kannattaa huomioida näihin myytteihin liittyen, on se, että ne eivät ole sattumia. Ne juontavat juurensa Saatanan syvästä vihasta juutalaisia kohtaan. Se vihaa heitä, koska:

1. Juutalaiset ovat Jumalan valittua kansaa.
2. Heidän kauttaan Jumala antoi maailmalle Raamatun.
3. Heidän kauttaan Jumala antoi maailmalle Messiaan.

Edelleen Saatana vihaa juutalaisia, koska Jumala on antanut heille lupauksia. Jumala on luvannut, että:

1. Juutalaisten suuri jäännös pelastuu lopunaikoina Jeesuksen toisessa tulemuksessa, kun he tekevät parannuksen ja hyväksyvät Hänet Messiaanaan (Sak. 12:10).
2. Juutalaiset kootaan kotimaahansa (5. Moos. 30:1-5).
3. Israelin kansalle annetaan kaikki se maa, joka on luvattu Jumalan Aabrahamin kanssa tekemässä liitossa (1. Moos. 15: 18-21).
4. Juutalainen valtio tulee olemaan keskeinen kansakunta Jeesuksen tuhatvuotisen valtakunnan aikana (Jes. 2:1-4).
5. Jumalan siunaukset maailman kansoille tuhatvuotisen valtakunnan aikana kulkevat juutalaisten kautta (Jes. 62:1-7).
6. Maailma kunnioittaa juutalaisia niin paljon, että kun juutalainen kävelee, kymmenen pakanaa sanoo: ”Me tahdomme kulkea teidän mukananne, sillä me olemme kuulleet, että Jumala on teidän kanssanne” (Sak. 8:23).

Saatana ei halua nähdä yhtäkään näistä lupauksista täytettyinä, ja siksi se on päättänyt tuhota juutalaiset. Juuri tästä oli kyse holokaustissa, kun neljäsosa heistä tapettiin. Ja se on syynä siihen, että Saatana pyrkii tuhoamaan heidät jälleen kerran ahdistuksen aikana, kun hän onnistuu tappamaan kaksi kolmasosaa heistä (Sak. 13:8).

Saatana on kuitenkin tuomittu epäonnistumaan, sillä Jumalan tahto on tuoda juutalaisten jäännös parannukseen ja pelastukseen. Ja Hän täyttää jokaisen tekemänsä lupauksen juutalaisille. Apostoli Paavali vahvisti tämän, kun hän kirjoitti nämä sanat (Room. 3:1-4):

”Mitä etuja sitten on juutalaisilla, tai mitä hyötyä on ympärileikkauksesta? Paljonkin, kaikin tavoin. Ensinnäkin se, että heille on uskottu Jumalan sanat. Entä jos jotkut ovat olleet epäuskoisia? Ei kai heidän epäuskonsa tee Jumalan uskollisuutta tyhjäksi? Ei tietenkään! Olkoon Jumala luotettava, vaikka kaikki ihmiset olisivat valehtelijoita!”

Paavali jatkaa edelleen (Room. 9:3-5):

”Minä soisin itse olevani kirottu pois Kristuksesta veljieni hyväksi, jotka ovat sukulaisiani lihan puolesta. Ovathan he israelilaisia, joille kuuluu lapsen asema ja kirkkaus ja liitot. Heille hän antoi lain ja lupaukset ja sääti jumalanpalveluksen. Heidän ovat kantaisät, ja heistä on Kristus lihan puolesta. Hän on yli kaiken, Jumala, iankaikkisesti ylistetty. Aamen.”

Nämä sanat kirjoitettiin seurakunnan perustamisen jälkeen, ja kuten nähdään, Paavali vahvistaa, että Jumalalla on edelleen suhde Israeliin eikä ole kiistänyt lupauksiaan heiltä. Roomalaiskirjeen luvuissa 9-11 Paavali tekee kristallinkirkkaan selväksi, että Jumala ei ole pessyt käsiään juutalaisten suhteen eikä seurakunta ole korvannut Israelia. Jeesus itse sanoi, että Hän ei palaa maapallolle ennen kuin juutalaiset ovat valmiita sanomaan: ”Siunattu olkoon hän, joka tulee Herran nimessä!” (Matt. 23:37-39).

Näistä Jumalan lupauksista huolimatta Saatana pysyy hulluudessaan juutalaisia kohtaan, koska hän on pettänyt itsensä uskomaan, että hän voi ylittää Jumalan – eikä ole huonompaa petosta kuin itsepetos. Ja näin Saatana nyt organisoi kaikki kansakunnat pientä Israelia vastaan heitä syyttävien myyttien avulla.

Paradoksaalisesti Saatana tässä prosessissa täyttää Raamatun profetian, sillä profeetta Sakarja ilmoitti 2500 vuotta sitten, että lopulta koko maailma tulee asettumaan Israelia vastaan (Sak. 12:2-3):

”Katso, minä teen Jerusalemin juovuttavaksi maljaksi kaikille kansoille, kun ne piirittävät Juudaa ja Jerusalemia. Sinä päivänä minä teen Jerusalemista väkikiven kaikille kansoille: kaikki, jotka sitä nostavat, repivät pahoin itsensä. Kuitenkin kaikki maan kansakunnat kokoontuvat sitä vastaan.”

Read Full Post »

Jerusalem: Maailman pääkaupunki

Jerusalem: Capital of the World
By Joseph Chambers, Aug. 18^th 2018, suom. SK

”Iloitkaa Jerusalemin kanssa ja riemuitkaa hänestä kaikki, jotka häntä rakastatte; iloitsemalla iloitkaa hänen kanssaan, te, jotka olette hänen tähtensä surreet, että imisitte ja tulisitte ravituiksi hänen lohdutuksensa rinnoista, että joisitte ja virkistyisitte hänen kunniansa runsaudesta. Sillä näin sanoo Herra: Minä ohjaan hänen tykönsä rauhan niinkuin virran ja kansojen kunnian niinkuin tulvajoen. Ja te saatte imeä, kainalossa teitä kannetaan ja polvilla pitäen teitä hyväillään. Niinkuin äiti lohduttaa lastansa, niin minä lohdutan teitä ja Jerusalemissa te saatte lohdutuksen. (Jes. 66:10-13)

Ei ole maan päällä toista paikkaa, joka olisi yhtä rakastettu ja vihattu kuin Jerusalemin kaupunki ja sitä ympäröivä Aabrahamille luvattu maa. Nykyinen ”Israelin valtio” on pieni osa maantieteellistä aluetta, joka tulee muodostamaan sen lopullisen alueen. Jahve Jumala teki kiistämättömän liiton Aabrahamille ja antoi hänelle hänen lopullisen perintönsä perusrajat. Juutalainen kansa, Aabrahamin siemen, ottaa sen pian täyteen omistukseensa. Jeesus Kristus asetetaan uudelleen perustetulle ”Daavidin valtaistuimelle” ja maailman kunnia ja rikkaudet virtaavat tähän ”Maailman hallintorakennukseen” (Capitol).

Tästä kultaisesta kaupungista vahvistetaan vanhurskas teokratia takaamaan oikeudenmukaisuus, tasa-arvo ja laupeus maailmanlaajuisesti. Ihmiset ovat unelmoineet yhden miehen johtamasta maailmanhallituksesta. Tämä unelma on aina ollut vastakohta Jumalan tulevaisuuden suunnitelmalle. Babylonin jälleenrakennettu kaupunki on oleva viimeinen haaste Jerusalemille maailmanlaajuisen hallinnon pääkaupunkina. Nämä kaksi kaupunkia ovat toistensa tarkat vastakohdat. Jerusalem on kaiken hengellisen ilmestyksen keskus, kun taas Babylon on jokaisen vihattavan ja pahan hengen ponnahduslauta.

Jerusalem, koko maan ilo

Aabrahamin ollessa vielä vaelteleva beduiini, joka vasta hiljattain oli tullut pakanoiden maasta, Jerusalemilla oli jo kuningas ja pappi nimeltä Melkisedek. Häntä kutsuttiin Saalemin kuninkaaksi, Jumalan Korkeimman papiksi, Vanhurskauden Kuninkaaksi ja Rauhan Kuninkaaksi (Hepr. 7:1-28). Jumala oli jo valinnut kaupungin, ja sen kuningasta ja pappia kuvailtiin kielellä, joka sopi Jumalalle. Itseasiassa Jeesus Kristus, Jumalan ikuinen Poika, tehtiin papiksi Melkisedekin järjestyksen mukaan, ei Aaronin. Lyhyesti, Melkisedek oli ennen Aaronia ja hengellisestä järjestyksestä, joka on liian laaja kuvailtavaksi tässä artikkelissa. On selvää, että Isä itse oli valinnut tämän kaupungin. ”Mutta Jerusalemin minä olen valinnut nimeni asuinsijaksi” (2. Aik. 6:6).

Israelin lapset olivat Aabrahamin valittu perillinen ja perustivat Jerusalemin pääkaupungikseen toisen kuninkaansa Daavidin alaisuudessa. Jebusilaiset olivat tehneet tästä kaupungista sotilaallisen linnoituksen, jota ovelasti puolustettiin vahvalla muurilla ja sijainnilla kukkulalla, jota ympäröi joka puolelta laakso. Sitä kutsuttiin ”Siionin linnoitukseksi” (2. Sam. 5:6-9). Ikään kuin sotilaallisessa voitossa ampumatta nuoltakaan Daavid valtasi kaupungin ja antoi sille uuden nimen ”Daavidin kaupunki”. Välittömästi he toivat ”lliton arkin” kuningas Daavidin uuteen pääkaupunkiin suurin juhlallisuuksin. Jumalan läsnäolo oli nyt valitussa kaupungissa ja se oli syy suureen iloon. Pane merkille juhlinta ja pyhyys, jota tämä tapahtuma kuvaa:

”Ja Daavid ja kaikki väki, joka oli hänen kanssaan, nousi ja lähti Juudan Baalasta, tuomaan sieltä Jumalan arkkia, jonka Herra Sebaot oli ottanut nimiinsä, hän, jonka istuinta kerubit kannattavat. Ja Daavid ynnä koko Israelin heimo karkeloi kaikin voimin Herran edessä soittaen kaikenkaltaisilla kypressipuisilla soittimilla, kanteleilla, harpuilla, vaskirummuilla, helistimillä ja kymbaaleilla.

Mutta kun he tulivat Naakonin puimatantereen luo, ojensi Ussa kätensä Jumalan arkkiin ja tarttui siihen, sillä härät kompastuivat. Silloin Herran viha syttyi Ussaa kohtaan ja Jumala löi hänet siinä hänen hairahduksensa tähden, niin että hän kuoli siihen Jumalan arkin ääreen. Mutta Daavid pahastui siitä, että Herra niin oli murtanut Ussan. Siitä se paikka sai nimekseen Peres-Ussa, aina tähän päivään saakka. Ja Daavid pelkäsi sinä päivänä Herraa, niin että hän sanoi: ’Kuinka Herran arkki voi tulla minun tyköni?’

Kun kuningas Daavidille kerrottiin, että Herra oli Jumalan arkin tähden siunannut Oobed-Edomin taloa ja kaikkea, mitä hänellä oli, niin Daavid meni ja toi riemuiten Jumalan arkin Oobed-Edomin talosta Daavidin kaupunkiin. Kun Herran arkin kantajat olivat astuneet kuusi askelta, uhrasi hän härän ja juottovasikan. Ja Daavid hyppi kaikin voimin Herran edessä ja Daavid oli puettu pellavakasukkaan. Niin Daavid ja koko Israelin heimo toivat Herran arkin riemun raikuessa ja pasunain pauhatessa. Kun Herran arkki tuli Daavidin kaupunkiin, katseli Miikal, Saulin tytär, ikkunasta; ja nähdessään kuningas Daavidin karkeloivan ja hyppivän Herran edessä halveksi hän häntä sydämessänsä.” (2. Sam. 6:2,5-9,12-16).

Jeesus syntyi pienessä kylässä nimeltä Betlehem vain muutaman mailin päässä. Jerusalem oli keskeinen kaupunki Hänen elämässään. Hänet tuomittiin ja ruoskittiin kaupungissa, jossa hänet oli aikaisemmin pidätetty. Lopullinen kuolema ja hautaus tapahtuivat välittömästi muurien ulkopuolella. Hän nousi taivaaseen vuorelta, jolta oli näköala kaupunkiin ja tulee palaamaan tuolle samalle Öljymäeksi kutsutulle paikalle. Tämä kultainen kaupunki on oleva Hänen asuinpalatsinsa ja hallintopäämajansa sijoituspaikka. Vaikka Jerusalem on ollut Jumalan valittu kaupunki, jonka nousuun ja laskuun Hänen nimensä on selvästi liittynyt, niin nyt tuo kaupunki on näkevä sen kunnian, jonka suuri Jumala sille tarkoitti. Ihmismieli ei voi kuvitella sen rikkautta, suuruutta ja sanoinkuvaamatonta loistoa, joka on oleva sen osa. Vain Uusi Jerusalem, joka laskeutuu Jumalan tyköä taivaasta, jättää varjoonsa sen suuruuden ja loiston. Itseasiassa uskon, että nämä kaksi kaupunkia ovat yhteydessä toisiinsa ja korottavat toisiaan. Uusi Jerusalem todennäköisesti riippuu taivaista maallisen kaupungin yläpuolella ja tulee valoksi, joka kaareutuu sen ylle, kuten tulinen pilvi leiriytyvälle Israelille erämaassa.

Ennen saapumistaan Jerusalemiin palaava Jumalan Poika lyö Antikristuksen loistavassa näytöksessä asemastaan ”Herra Sebaotina”. Sakarja kuvailee Hänen saapumistaan Jerusalemiin:

”Hänen jalkansa seisovat sinä päivänä Öljymäellä, joka on Jerusalemin edustalla itää kohti. Ja Öljymäki halkeaa kahtia idästä länteen hyvin suureksi laaksoksi: toinen puoli mäkeä siirtyy pohjoiseen ja toinen puoli etelään päin.

Sinä päivänä elävät vedet virtaavat Jerusalemista: toiset puolet niistä Idänmerta kohti, toiset puolet Länsimerta kohti. Niin on tapahtuva kesät ja talvet. Herra on oleva koko maan kuningas. Sinä päivänä on Herra oleva yksi ja hänen nimensä yksi. Koko maa muuttuu tasaiseksi kuin Aromaa Gebasta Rimmoniin asti, Jerusalemin eteläpuolelle. Ja tämä on oleva korkea ja oleva asuttu, paikallansa, Benjaminin portista entisen portin sijaan asti, Kulmaporttiin ja Hananelin-torniin asti, kuninkaan viinikuurniin asti. He asuvat siellä, eikä vihitä sitä enää tuhon omaksi ja Jerusalem on oleva asuttu, oleva turvassa.” (Sak. 14:4, 8-11).

Kaupunki laajenee suuresti, kun sen topografia muutetaan täydellisesti. Sakarjan kuvaus viittaa selvästi vuoriin, jotka siirtyvät pohjois- ja eteläsuunnassa, samalla kun Öljymäki liikkuu vastakkaisissa sekä itä- että länsisuunnissa. Öljymäen halkeaminen vapauttaa elävien vesien lähteen, jotka virtaavat suuresta kaupungista kohti Kuollutta Merta idässä ja Välimerta lännessä. Nämä vedet todella virtaavat Öljymäeltä ja temppelin alttarin kautta tai temppelin alttarilta ja Öljymäen kautta ja sitten itään ja länteen. Kun ne virtaavat itään Kuolleeseen Mereen, niin Hesekiel kertoo tämän vesistön ja kaikkien aavikoiden idän suunnalla paranevan. Samoin käy kaikille aavikoille Jerusalemin ympärillä:

”Ja hän sanoi minulle: ”Nämä vedet juoksevat itäiselle alueelle, virtaavat alas Aromaahan ja tulevat mereen; niiden jouduttua mereen vesi siinä paranee. Ja kaikki elolliset, kaikki, jotka liikkuvat, virkoavat elämään kaikkialla, mihin tämä kaksoisvirta tulee. Ja kaloja on oleva hyvin paljon; sillä kun nämä vedet sinne tulevat ja vesi paranee, niin kaikki virkoaa elämään, minne vain virta tulee.” (Hes. 47:8-9)

Syntyy suuri vehreä laakso: ”Ja Öljymäki halkeaa kahtia idästä länteen hyvin suureksi laaksoksi” (Sak. 14:4), joka muuttaa suuren osan maisemaa vuorisesta maastosta kukoistavaksi puutarhamaiseksi miljööksi. Jesaja puhui tästä suuresta päivästä: ”Erämaa ja hietikko iloitsee, aromaa riemuitsee ja kukoistaa kuin lilja. Se kauniisti kukoistaa ja iloitsee ilolla ja riemulla. Sille annetaan Libanonin kunnia, Karmelin ja Saaronin ihanuus. He saavat nähdä Herran kunnian, meidän Jumalamme ihanuuden.” (Jes. 35:1-2). Eedenin paratiisi tuhottiin Aadamin synnin vuoksi. Nyt se luodaan uudelleen ja Jerusalem on sen uusi keskus.

Hesekiel 36:37-38:

”Näin sanoo Herra, Herra: Vielä tätäkin annan Israelin heimon minulta anoa, että tekisin heille sen: minä lisään heille ihmisiä runsaasti kuin lammaslaumaa.

Niinkuin on pyhitettyjen uhrilammasten laumaa, niinkuin Jerusalemin lammaslaumaa sen juhlissa, niin tulevat raunioina olleet kaupungit täyteen ihmislaumaa. Ja niin he tulevat tietämään, että minä olen Herra.”

Hesekiel kuvailee kaupungin uusia rajoja:

”Leeviläiset saakoot samanlaisen alueen kuin papit, kahtakymmentäviittä tuhatta pitkän ja kymmentätuhatta leveän. Koko pituus olkoon kaksikymmentäviisi tuhatta ja leveys kaksikymmentä tuhatta. Älkööt he myykö siitä mitään, älköönkä parasta maata vaihdettako tai luovutettako, sillä se on pyhitetty Herralle. Mutta viittätuhatta leveä maa, mikä jää yli kahdenkymmenenviiden tuhannen sivusta, on kaupungin yhteisomaisuutta asumuksia ja avointa tilaa varten; ja kaupunki olkoon sen keskellä. Ja nämä olkoot sen mitat: pohjoispuoli neljätuhatta viisisataa, eteläpuoli neljätuhatta viisisataa, itäpuoli neljätuhatta viisisataa ja länsipuoli neljätuhatta viisisataa. Ja kaupungilla olkoon avoin tila: pohjoiseen päin kaksisataa viisikymmentä, etelään päin kaksisataa viisikymmentä, itään päin kaksisataa viisikymmentä ja länteen päin kaksisataa viisikymmentä. Mutta niin pitkälti kuin jää yli pyhän antimaan viereltä, kymmenentuhatta itään päin ja kymmenentuhatta länteen päin, se olkoon pyhän antimaan vierellä ja sen sato tulkoon leiväksi kaupungin työmiehille; ja sitä viljelkööt kaupungin työmiehet kaikista Israelin sukukunnista.” (Hes. 48:13-19)

Kaupunki on noin 95 kilometrin neliö, jossa on sisäkaupunki 19 kilometrin neliöllä antaen 77 kilometrin ympärysmitan. Tämä vastaa melkein koko etäisyyttä Kuolleelta Mereltä Välimerelle. Monet osat maasta ovat jo muuttumassa puutarhaksi, mutta niitä ei voida verrata sen tulevaisuuteen.

Daavid saattoi nähdä pääkaupunkinsa tulevan loiston ja lauloi tuosta ajasta: ”Suuri on Herra ja korkeasti ylistettävä meidän Jumalamme kaupungissa, pyhällä vuorellansa. Kauniina kohoaa, kaiken maan ilona, pohjan puolella Siionin vuori, suuren kuninkaan kaupunki. Jumala on sen linnoissa turvaksi tunnettu.” (Ps. 48:1-3). Hän jopa kuvailee vihaa, jota kuninkaat tuntisivat kadehtiessaan tätä kaupunkia: ”Sillä katso, kuninkaat kokoontuivat, hyökkäsivät yhdessä. Mutta he näkivät sen, hämmästyivät, peljästyivät ja pakenivat pois. Vavistus valtasi heidät siellä, tuska niinkuin synnyttäväisen.” (Ps. 48:4-6). Hän puhui myös kaupungin ikuisesta läsnäolosta iankaikkisesti pysyvänä: ”Niinkuin me olimme kuulleet, niin me sen nyt näimme Herran Sebaotin kaupungissa, meidän Jumalamme kaupungissa: Jumala pitää sen lujana iankaikkisesti. Sela.” (Ps. 48:8).

Nykyinen Jerusalem joutuu Antikristuksen hyökkäyksen kohteeksi, sen temppeli saastutetaan hänen väärällä uskonnollaan ja sen palatsi osittain tuhotaan, mutta välittömästi Messiaan voiton jälkeen se aloittaa nousunsa suuruuteen. Edesmennyt Jerusalemin pormestari Teddy Kollek sanoi, että hänellä oli maailman suurin tehtävä valmistaa Jerusalem Messiasta varten. Uskon, että tämä sukupolvi on se sukupolvi, joka saa todistaa viimeisiä tapahtumia, jotka johtavat Jumalan Pojan Jeesuksen Kristuksen tuhatvuotiseen valtakuntaan ja Hänen hallintaansa tässä ”Ikuisessa Kaupungissa”. Voi melkein kuulla Jesajan sanat niiden lähestyessä toteutumistaan: ”Heräjä, heräjä, pukeudu voimaasi, Siion; pukeudu juhlapukuusi, Jerusalem, sinä pyhä kaupunki. Sillä ei koskaan enää astu sinun sisällesi ympärileikkaamaton eikä saastainen.” (Jes. 52:1). Hesekiel profetoi Jerusalemista: ”Ja kaupungin nimi on tästedes oleva: Herra on täällä.” (Hes. 48:35).

Luvattu maa Jerusalemin ympärillä

Jerusalemin suuri kaupunki on oleva koko Aabrahamille luvatun alueen pääkaupunki. Sen rajat eliminoivat useita nykyisiä kansakuntia ja lopulta kokevat rauhan kahden sen rajoille jäävän kansakunnan kanssa. Assyria ja Egypti ovat sen pohjoinen ja eteläinen liittolainen, samalla kun lupauksen perilliset asuttavat muuta maantieteellistä aluetta näiden kahden välissä. Jumala, joka ei voi valehdella, on antanut siitä Sanansa.

Tämä on lupaus annettuna Aabrahamille:

”Sinä päivänä Herra teki Abramin kanssa liiton, sanoen: ’Sinun jälkeläisillesi minä annan tämän maan, Egyptin virrasta aina suureen virtaan, Eufrat-virtaan saakka: keeniläiset, kenissiläiset, kadmonilaiset, heettiläiset, perissiläiset, refalaiset, amorilaiset, kanaanilaiset, girgasilaiset ja jebusilaiset.’” (1. Moos. 15:18-21).

Aabraham ei ainoastaan saanut tätä suurta varmuutta perinnöstään, vaan se myös annettiin tälle lupaukselle ainutlaatuisen liiton tekemisen kanssa. Suuri raamatuntutkija G.H. Pember kuvailee tätä liittoa henkeäsalpaavin sanoin:

”Totellen Jumalan käskyä Aabraham sitten toi määrätyt eläimet jatkaen halkaisemalla ne ja asettamalla puolikkaat vastakkain.

Lintuja hän ei halkaissut siten noudattaen myöhempää Mooseksen lain rituaalia, mutta todennäköisesti asetti yhden kummallekin puolelle. Ja niin suoritettuaan valmistelunsa hän odotti liiton Toisen Osapuolen saapumista samalla karkottaen haaskalintuja, joita lenteli raatojen yllä.

Kun Jumala oli kutsunut hänet ulos teltasta, niin tähdet loistivat: siksi täytyi olla hyvin varhainen aamu. Näin ollen patriarkka näyttäisi odottaneen ja valvoneen koko pitkän päivän ja edelleen hänen uskoaan koeteltiin, sillä Jumalaa ei vielä näkynyt vahvistamaan liittoaan. Kuitenkin juuri kun aurinko oli laskemaisillaan, hän vaipui syvään uneen, jossa koki kauhua ja suurta pimeyttä. Sitten Jumalan ääni lävisti synkeyden ja Aabraham kuuli sanoja, jotka eivät mitenkään olleet ristiriidassa hänen kaameiden tuntemustensa kanssa, vaikka päättyivätkin säkeisiin kaukaisesta toivosta.

Aurinko oli laskenut ja Aabraham näyttää heränneen tietoisuuteen ympäristöstään. Oli pimeä ja hän näki raatoja kohti liikkuvan ikään kuin lieriömäisen uunin, josta tuli savua ja leimuava tulen liekki. Se oli merkki Jumalan läsnäolosta vastaten pilven ja tulen patsasta, jolla Hän myöhemmin ilmestyi Israelille. Tässä muodossa Hän kulki puolikkaiden välistä, mutta Aabrahamia ei kutsuttu seuraamaan Häntä. Syy tähän poikkeamiseen tavanomaisesta käytännöstä näyttää olevan siinä, että liittoon, jota Jumala oli vahvistamassa, sisältyi ehdoton lupaus, jonka toteutuminen ei riippunut Aabrahamilta vaadittavista ehdoista.

Kuljettuaan puolikkaiden välistä Herra määritteli mitä selvimmin ja yksinkertaisimmin sanoin sen alueen laajuuden, jonka oli varannut Aabrahamin lapsille: ’Sinun jälkeläisillesi minä annan tämän maan, Egyptin virrasta aina suureen virtaan, Eufrat-virtaan saakka: keeniläiset, kenissiläiset, kadmonilaiset, heettiläiset, perissiläiset, refalaiset, amorilaiset, kanaanilaiset, girgasilaiset ja jebusilaiset’ (1. Moos. 15:18-21).

Sellainen siis on se ikimuistettava lupaus, jossa Israelin maan rajat määriteltiin ja sen koko laajuus tehtiin tiettäväksi. Kuten edellä huomautimme, se annettiin ilman mitään ehtoja: näin ollen ei ole mahdollista, että mitkään olosuhteet voisivat estää sen lopullista toteutumista.” (The Great Prophecies of the Centuries Concerning Israel and the Gentiles, G.H. Pember, M.A., original publisher, Hodder and Stoughton, London, England, 1909, pp. 52-54.)

Rajojen laajuus asetettiin päivänselvin sanoin. Israelin tuli karkottaa kaikki sen asukkaat ja periä tämä koko alue, kun se palasi Egyptin orjuudesta. Sen sijaan se teki kompromisseja naapuriensa kanssa, alkoi palvella heidän jumaliaan, meni seka-avioliittoihin pakanain kanssa ja lopulta päätyi siihen, että Jumala tuhosi ja hylkäsi sen. Ei mikään, mitä on tapahtunut yli 3000 vuoden aikana siitä, kun Aabraham kuuli Jumalalta, ole peruuttanut Jumalan uskollisuutta. Israelia kuritetaan ja ruoskitaan, kunnes sen sydän on nöyrtynyt ja silloin Messias tulee. ”Niin te muistatte huonon vaelluksenne ja tekonne, jotka eivät olleet hyvät, ja teitä kyllästyttää oma itsenne rikostenne ja kauhistustenne tähden” (Hes. 36:31). Tuo päivä lähestyy nopeasti.

Useat muut kirjoitukset auttavat määrittämään näiden lupausten sisältämän maan laajuuden:

”Maa erämaasta ja tuolta Libanonista aina suureen virtaan, Eufrat-virtaan, saakka – koko heettiläisten maa – ja aina Suureen mereen asti, auringonlaskuun päin, on oleva teidän aluettanne” (Joosua 1:4).

”Mihin paikkaan te jalkanne astutte, se on oleva teidän. Erämaasta ja Libanonista, virrasta, Eufrat-virrasta, aina Länsimereen saakka on teidän alueenne ulottuva” (5. Moos. 11:24).

Sakarja 14:20-21

”Sinä päivänä on oleva hevosten kulkusissa kirjoitus: ’Pyhitetty Herralle’. Ja padat Herran temppelissä ovat uhrimaljain vertaisia, jotka ovat alttarin edessä.

Ja jokainen pata Jerusalemissa ja Juudassa on oleva pyhitetty Herralle Sebaotille ja kaikki uhraajat tulevat ja ottavat niitä ja keittävät niissä. Eikä ole enää sinä päivänä yhtään kaupustelijaa Herran Sebaotin temppelissä.”

Voimme selvästi määritellä useita alueita: erämaa (Arabia, nykyinen Saudi-Arabia ja useita pieniä arabivaltioita), Libanon (Syyrian valvoma), Eufrat-virtaan saakka (osa Irakia länteen Eufrat-virrasta), heettiläisten maa (kuvailtu alla) Välimeri länsirajana. ”Koko heettiläisten maa” käsittää suuren osan itäistä ja eteläistä Turkkia ja koko Syyria sisältyy tähän lupaukseen. Muita alueita kuvaillaan tekstissä 1. Moos. 15:18-21. ”Egyptin virrasta” uskotaan tarkoittavan aluetta Suezinlahden pohjoispäästä luoteeseen kohti Välimerta. Näyttää, että koko Siinain autiomaa ja koko Jordania kuuluvat Luvattuun Maahan. Kanaanilaisten heimot, jotka elivät Palestiinassa, karkotettiin Joosuan toimesta joko osittain tai kokonaan eikä niitä enää ole luonnollisessa muodossa. Tämä antaa melko selvän kuvan Israelin tulevasta maanomistuksesta: Välimeri länsirajana, Siinain ja Arabian autiomaan eteläreunat eteläisenä rajana ja sitten pohjoiseen pitkin Persianlahtea ja Eufrat-jokea käsittäen ainakin Turkin lounaisen puolikkaan Eufrat-joesta alueille pohjoiseen Syyriasta ja Libanonista päätyen jälleen Suuren Meren rannikolle. Jos Israel ääneen puhuisi tällaisesta aluesuunnitelmasta, se olisi sodan aloitus. Silti Jumalan lupaukset, jotka eivät voi pettää, ovat kiistattomia julistaessaan Aabrahamin siemenen laillisiksi perillisiksi.

Tällä seudulla on joitakin alueita, jotka tuomitaan ja tulevat asumattomiksi ainakin siihen saakka, kunnes Jumala luo uuden taivaan ja uuden maan ja entiset ovat ikuisesti kukistettuja. Uskon, että Uusi luominen alkaa tuhatvuotisen valtakunnan alussa ja jatkuu, kunnes kaikki asiat ovat uusia ja Isä Jumala itse asuu ihmisten kanssa Uudessa Jerusalemissa. Se kaikki on valmista tuhannen vuoden lopulla, kun morsiuskaupunki laskeutuu Jumalan tyköä asumaan ihmisten keskuudessa. Kun tuhatvuotinen valtakunta on perustettu, niin vanhurskaus ja vauraus täyttävät koko maan alkaen uudesta suuresti laajentuneesta ”Israelin valtiosta”.

Juutalaiset palaavat, kun tuhatvuotinen valtakunta on alkanut

Välittömästi sen jälkeen, kun Jeesus Kristus on palannut lopettamaan Harmageddonin taistelun ja aloittamaan valtakuntansa, juutalaiset tulvivat maahansa kaikkialta maapallolta. Aabrahamin lasten paluu on jo alkanut, mutta se on vain pieni puro verrattuna siihen, mitä on tulossa. Seuraava Jesajan profetia tarkoittaa selvästi ”Kristuksen tuhatvuotisen hallinnan” jälkeistä aikaa. Jäännös palaa kotiin tällä hetkellä, mutta koko lupauksen siemen tulee pian seuraamaan.

”Sinä päivänä pakanat etsivät Iisain juurta, joka on kansojen lippuna ja hänen asumuksensa on oleva kunniata täynnä. Ja sinä päivänä Herra vielä toisen kerran ojentaa kätensä hankkiakseen itselleen kansansa jäännöksen, joka on jäljellä Assurissa, Egyptissä, Patroksessa, Etiopiassa, Eelamissa, Sinearissa, Hamatissa ja merensaarilla. Hän nostaa viirin pakanakansoille ja kokoaa Israelin karkoitetut miehet; ja Juudan hajoitetut naiset hän kerää maan neljästä äärestä. Silloin katoaa Efraimin kateus ja Juudan vihat häviävät. Efraim ei kadehdi Juudaa, eikä Juuda vihaa Efraimia. Ja he lentävät länteen päin filistealaisten niskaan, yhdessä he ryöstävät Idän miehiä. Edom ja Mooab joutuvat heidän käsiinsä, ammonilaiset heidän alamaisikseen. Ja Herra vihkii tuhon omaksi Egyptin merenlahden ja vihansa hehkussa kohottaa kätensä Eufrat-virtaa vastaan, lyö sen hajalle seitsemäksi puroksi ja tekee sen kengin kuljettavaksi. Siitä tulee valtatie hänen kansansa jäännökselle, joka on jäljellä Assurissa, niinkuin tuli Israelille silloin, kun se Egyptin maasta lähti.” (Jes. 11:10-16).

Monta kertaa entistä suuremmat Jerusalem ja ”Israelin valtio” voivat helposti ottaa miljoonia juutalaisia kansalaisia. Israelin kansa edustaa sen tasoista asiantuntemusta ja aivokapasiteettia, jota ei tunneta muissa kulttuureissa maan päällä. Tätä älyllistä ja luovaa kykyä suuresti voimistaa hengellinen muutos, kun he nyt palvelevat kirkastettua Messiasta, joka on heidän uusi kuninkaansa Jeesus Kristus. Loisto, josta kuningas Daavid ja Salomo unelmoivat, on oleva todellisuutta, kun varakkaat juutalaiset tuovat kaikki rikkautensa ”Lupauksen Maahan”. Enää heitä ei vaadita jättämään omaisuuttansa lähtömaahan. Se palvelee nyt ”Jumalan Siionin” varallisuuden kasvua.

Tietoa on nyt tulossa esiin, että monissa maissa juutalaisten määrä on miljoonia suurempi kuin aikaisemmin uskottiin. Väittelyä on käyty vuosikymmeniä koskien kymmentä heimoa (Israelia), jotka karkotettiin Assyrian valtakuntaan, ennen kuin Jerusalem (Juuda) hävitettiin ja sen asukkaat karkotettiin Babyloniin. En ole auktoriteetti tässä asiassa, mutta uskon kyllä, että miljoonat vastaavat kutsuun, kun tuhatvuotinen valtakunta on perustettu. Jesaja tekee selvän eron kahden ryhmän välillä profetiallaan. Hän sanoo: ”… ja kokoaa Israelin karkoitetut miehet; ja Juudan hajoitetut naiset hän kerää maan neljästä äärestä” (Jes. 11:12). Hän kutsuu Israelia “karkotetuiksi” (KJV: outcasts), joka voisi viitata hylkäämiseen jopa nykyisen “Israelin valtion” taholta. Kaikki tuo tulee muuttumaan, kun Messias asettuu Daavidin valtaistuimelle.

Israel omistaa Babylonin asukkaat orjina

Israelin kansalaiset eivät ole vain rikkaita, vaan he omistavat pakanat perintönä. Se on Jumalan oikeuden ja kohtuuden sääntö, mutta he ovat heidän palvelijoitaan. Jesaja puhui tästä päivästä, jolloin Babylon tuhottaisiin kuin Sodoma ja Gomorra. Hän sanoo näin:

”Sillä Herra armahtaa Jaakobia ja valitsee vielä Israelin ja sijoittaa heidät heidän omaan maahansa; muukalaiset liittyvät heihin ja yhtyvät Jaakobin heimoon. Kansat ottavat heidät ja tuovat heidät heidän kotiinsa ja Israelin heimo saa heidät Herran maassa omiksensa, orjiksi ja orjattariksi ja he vangitsevat vangitsijansa ja vallitsevat käskijöitänsä. Ja sinä päivänä, jona Herra päästää sinut rauhaan vaivastasi, tuskastasi ja siitä kovasta työstä, jota sinulla teetettiin, sinä virität tämän pilkkalaulun Baabelin kuninkaasta ja sanot: Kuinka on käskijästä tullut loppu, tullut loppu ahdistuksesta! Herra on murtanut jumalattomain sauvan, valtiaitten vitsan, joka kiukussa löi kansoja, löi lakkaamatta, joka vihassa vallitsi kansakuntia, vainosi säälimättä. Kaikki maa on saanut levon ja rauhan, he puhkeavat riemuun.” (Jes. 14:1-7).

Daavid näki tämän saman todellisuuden profeetallisissa lausunnoissaan. Hän liittää tämän historiallisen tulevaisuuden aikaan, jolloin Kuningas asetettaisiin Siionin pyhälle vuorelle:

”Minä olen asettanut kuninkaani Siioniin, pyhälle vuorelleni. Minä ilmoitan, mitä Herra on säätänyt. Hän lausui minulle: ”Sinä olet minun poikani, tänä päivänä minä sinut synnytin. Ano minulta, niin minä annan pakanakansat sinun perinnöksesi ja maan ääret sinun omiksesi. Rautaisella valtikalla sinä heidät muserrat, niinkuin saviastian sinä särjet heidät.” (Ps. 2:6-9).

20. vuosisatamme ihmiset eivät voi käsittää tällaista ajattelua. Me unohdamme, että Jumala on oikeudenmukainen ja että me kaikki korjaamme juuri sitä, mitä kylvämme. Eivät vain yksilöt korjaa työnsä hedelmän, vaan myös perheet ja kansakunnat vastaavat menneisyytensä yhteistyöstä. Ahdistuksen Aika puhdistaa maan sen pahuudesta, mutta ne, jotka jäävät eloon tässä holokaustissa, tuomitaan sen perusteella, kuinka yksilöinä ja yhteisöinä kohtelivat juutalaisia. Heidän arpansa tuhatvuotisessa valtakunnassa ratkaisee heidän toimintansa Israelin koko historian synkimpänä aikana. Muista, että nämä ovat luonnollisia ihmisiä, jotka onnistuvat selviytymään ”seitsemän vuoden Ahdistuksesta”. Tuhatvuotisessa valtakunnassa on kolmen luokan ihmisiä: Juutalaiset, kirkastetut pyhät ja luonnolliset ihmiset. Israelilaiset hallitsevat uutta Israelin valtiota, pyhät hallitsevat muuta maailmaa ja luonnolliset ihmiset palvelevat molempia.

”Ja minä näin valtaistuimia ja he istuivat niille ja heille annettiin tuomiovalta; ja minä näin niiden sielut, jotka olivat teloitetut Jeesuksen todistuksen ja Jumalan sanan tähden, ja niiden, jotka eivät olleet kumartaneet petoa eikä sen kuvaa eivätkä ottaneet sen merkkiä otsaansa eikä käteensä; ja he virkosivat eloon ja hallitsivat Kristuksen kanssa tuhannen vuotta. Muut kuolleet eivät vironneet eloon, ennenkuin ne tuhat vuotta olivat loppuun kuluneet. Tämä on ensimmäinen ylösnousemus.

Autuas ja pyhä on se, jolla on osa ensimmäisessä ylösnousemuksessa; heihin ei toisella kuolemalla ole valtaa, vaan he tulevat olemaan Jumalan ja Kristuksen pappeja ja hallitsevat hänen kanssaan ne tuhannen vuotta.” (Ilm. 20:4-6)

Assyria ja Egypti Israelin yhteistyökumppaneita

Luvattu maa ulottuu eteläisestä Egyptistä Assyriaan pohjoisessa ja idässä. Iisakin ja Jaakobin perilliset tulevat omistamaan kaiken näiden kahden kansakunnan välillä. Mooabilaiset, ammonilaiset (nykyisen Jordanian osia) ja edomilaiset jakavat heille annetun maan, mutta Israel hallitsee heitä. Israelin, Egyptin ja Assyrian välille kehittyy kumppanuus, joka antaa niille koko Lähi-idän hallinnan. Rauha tulee vihdoinkin tähän ”maailman levottomuuspesäkkeeseen”. Jesaja antoi täsmällisen profetian tästä päivästä:

”Ennustus Egyptistä. Katso, Herra ajaa nopealla pilvellä ja tulee Egyptiin. Silloin vapisevat Egyptin epäjumalat hänen edessään ja sydän raukeaa Egyptin rinnassa.

Minä annan Egyptin tylyn herran käsiin, ja kova kuningas on hallitseva heitä, sanoo Herra, Herra Sebaot.

Sinä päivänä Egypti on oleva naisten kaltainen; se vapisee ja pelkää Herran Sebaotin käden heilutusta, kun hän heiluttaa kättään sitä vastaan. Ja Juudan maa on oleva Egyptille kauhuksi; niin usein kuin sitä sille mainitaan, pelkää se Herran Sebaotin päätöstä, jonka hän siitä on päättänyt.

Sinä päivänä on oleva Herran alttari keskellä Egyptin maata ja sen rajalla Herran patsas. Ja se on oleva merkkinä ja todistuksena Herralle Sebaotille Egyptin maassa; sillä he huutavat Herraa sortajain tähden ja hän lähettää heille vapauttajan ja puolustajan, joka pelastaa heidät. Ja Herra tekee itsensä tunnetuksi egyptiläisille, ja egyptiläiset tuntevat Herran sinä päivänä ja palvelevat häntä teuras- ja ruokauhreilla ja he tekevät Herralle lupauksia ja täyttävät ne. Herra lyö egyptiläisiä, lyö ja parantaa; he palajavat Herran tykö, ja hän kuulee heidän rukouksensa ja parantaa heidät. Sinä päivänä on oleva valtatie Egyptistä Assuriin, ja Assur yhtyy Egyptiin ja Egypti Assuriin ja he, Egypti ynnä Assur, palvelevat Herraa. Sinä päivänä on Israel oleva kolmantena Egyptin ja Assurin rinnalla, siunauksena keskellä maata, sillä Herra Sebaot siunaa sitä sanoen: ’Siunattu olkoon Egypti, minun kansani, ja Assur, minun kätteni teko ja Israel, minun perintöosani’.” (Jes. 19:1, 4, 16-17, 19-25).

Tämän suuruusluokan profetiat tekevät minuun aina valtavan vaikutuksen. Ollessani Egyptissä helmikuussa 1990 sydämeni suli masennuksesta, joka riippui kuin pilvi. Saapuessani hotelliini ensimmäisenä iltana Pyhä Henki ihmeellisesti muistutti minua näistä jakeista. Yhtäkkiä toivo Messiaani (Jeesuksen Kristuksen) tulemuksesta oli enemmän kuin pako. Se oli, uudistuminen, uudelleen luominen ja kunnia jokaiselle osalle Jumalan maailmaa, mukaan lukien Egypti.

Nämä jakeet osoittavat, että sen jälkeen, kun Egypti ja Assyria on tuomittu, Jumala uudistaa molemmat ja tekee niistä Israelin Kuninkaan seuraajia ja palvojia. Ne jakavat Israelin kanssa ikuisen valtakunnan siunaukset. Israel on oleva siunaus Egyptin ja Assyrian keskellä. Egyptiä Hän kutsui ”kansakseen”, Assyriaa ”kättensä teoksi” ja Israelia ”perintöosakseen”. Israelin Kuningas, eikä Israel kansana, omistaa Assyrian ja Egyptin. Se on oleva ainutlaatuinen kumppanuus ikuisesti.

Uusi luomakunnan keskus

Jerusalem, Kultainen Kaupunki ja Israelin valtio tulevat oleman Jumalan uuden maailman keskus. Sen kuningas on oleva se voittoisa, joka polki Jumalan vihan viinikuurnan Golgatalla ja ansaitsi oikeuden hallita. Luomakunnan vanha keskus oli Eeden ja Sinearin (Sumerin) maa. Ihmiset menettivät asemansa ja Aabrahamin kautta Jumala kutsui uuden kansan. Jerusalem otti Eedenin eli Babylonin paikan jo ennen kuin Aabraham saapui maahan. Lopultakin vuosisatoja kestäneen ihmisen epäonnistumisen jälkeen lupaus toteutuu. Luvatusta maasta tulee ”Jumalan Uuden Maailman” keskus. Tuhannen vuoden ajan kuningasten Kuningas hallitsee sitä täydellisesti. Toisen Aadamin seuraajat nauttivat siitä, mitä Jumala tarkoitti ensimmäiselle Aadamille.

”Silloin sanotaan: Tästä maasta, joka oli autiona, on tullut kuin Eedenin puutarha; ja raunioina olleet, autiot ja maahan revityt kaupungit ovat varustettuja ja asuttuja. Niin tulevat pakanakansat, joita on jäljellä teidän ympärillänne, tietämään, että minä, Herra, rakennan jälleen alasrevityn ja istutan aution: minä, Herra, olen puhunut, ja minä teen sen.” (Hes. 36:35-36)

Se ei lopu tuhatvuotiseen valtakuntaan. Se on vasta alkusoitto ikuisuudelle Jumalan läsnäolossa. ”Maanpäällinen Jerusalem” ja ”Uusi Jerusalem”, joka laskeutuu Jumalan tyköä taivaasta, ovat koko Jumalan maailmankaikkeuden polttopiste. Isä itse on oleva kanssamme ikuisesti. Me nautimme ”Uudesta Taivaasta” ja ”Uudesta maasta”. Jumalan ja Karitsan kunnia valaisee ja täyttää ihmiskunnan synnittömän ja ikuisen olemassaolon.

”Ja minä näin uuden taivaan ja uuden maan; sillä ensimmäinen taivas ja ensimmäinen maa ovat kadonneet, eikä merta enää ole.”

Ja minä kuulin suuren äänen valtaistuimelta sanovan: ’Katso, Jumalan maja ihmisten keskellä! Ja hän on asuva heidän keskellänsä ja he ovat hänen kansansa ja Jumala itse on oleva heidän kanssaan, heidän Jumalansa;’

Mutta temppeliä minä en siinä nähnyt; sillä Herra Jumala, Kaikkivaltias, on sen temppeli, ja Karitsa. Eikä kaupunki tarvitse valoksensa aurinkoa eikä kuuta; sillä Jumalan kirkkaus valaisee sen, ja sen lamppu on Karitsa.” (Ilm. 21:1, 3, 22-23)

Read Full Post »

Trumpin Jerusalemin tunnustamisen profeetallisia merkityksiä

Prophetic implications of Trump’s recognition of Jerusalem
By Don Koenig, 15.12.2017, suom. SK

Presidentti Trump ilmoitti hiljattain, että Amerikka tunnustaa, että Jerusalem on Israelin pääkaupunki. Jotkut profetiapäivitysten tuottajat ehdottavat, että tästä tulee nyt katalysaattori muslimeille aloittaa täysimittainen sota Israelia vastaan. He lainaavat ensimmäisiä jakeita Sakarjan luvuista 12-14. He näyttävät jättävän huomiotta näiden kolmen luvun koko kontekstin. Nämä profeetalliset tapahtumat tapahtuvat suuren ahdistuksen lopussa.

Tämä kohta ei puhu muslimikansojen tulemisesta Jerusalemia vastaan. Se tarkoittaa kaikkien kansakuntien tulemista Jerusalemia vastaan. Tämä profetia toteutuu, kun Peto ja Väärä Profeetta pettävät kansakunnat ja tuovat kaikki kansakunnat sotimaan YHWH:ta vastaan Jerusalemissa. Tämä kohta voi toteutua vasta suuren ahdistuksen lopussa. Toisin sanoen maailma ei ole vielä niin pitkällä ja se tulee olemaan niin pitkällä vasta useita vuosia tempauksen jälkeen.

Joten mitä meidän profeetallisessa kuvassa tulee saada irti Trump’in ilmoituksesta? Salli minun sanoa ensiksi, että spekulaatio on juuri sitä. Yksi tärkeä seikka, jonka olen oppinut niiden 45 vuoden aikana, jotka olen tutkinut Raamatun profetiaa, on, että kukaan ei ole ratkaissut Raamatun profetiaa kokonaan. Siitä on vuosien saatossa kirjoitettu tuhansia kirjoja, mutta hyvin harvat niistä pysyvät relevantteina. Suurin osa muista ”profeetallisista” teoksista tulee palamaan tulessa, josta 1. Kor. 3:15 puhuu (elleivät opetukset johda myös ihmisiä Kristuksen tykö). Olen myös huomannut, että raamatunprofetian päivityksillä ei ole paljonkaan tekemistä raamatunprofetian opettamisen kanssa. Ne ovat enimmäkseen korokkeita, joilta puhujat saarnaavat nykytapahtumista. Myönnettäköön, että he saarnaavat maan päällä tapahtuvasta pahasta, mutta mitä muutakaan meidän pitäisi odottaa näinä viimeisinä päivinä?

Tämän sanottuani luulen, että se, mitä Trump teki, johtaa joko rauhansopimukseen arabien ja Israelin välillä, tai sitten se johtaa Psalmiin 83, jos arabivaltiot hylkäävät rauhan. Johtuen Iranin uhkasta luulen, että ensimmäinen vaihtoehto on paljon todennäköisempi. Luulen, että nämä sunnilaiset arabivaltiot välittävät nyt pakotetun rauhan arabimaailmaan.

Presidentti Trump päätti, että jotta rauha voisi tulla arabien ja juutalaisten välille, niin arabipalestiinalaisten täytyy katsoa tosiasioita silmiin. Trump on oikeassa. Israel on valtio, eikä se muuksi muutu. Kerrotaan, että Saudi-Arabian kruununprinssi on sanonut palestiinalaisille, että heidän täytyy hyväksyä rauha Israelin kanssa, tai muuten heidän rahoittamisensa katkaistaan. Persialaisten (Iran ja Turkki) aiheuttamat vaarat ovat paljon suurempi huoli arabeille kuin Israel. Iran aikoo johtaa islamilaista maailmaa ja Turkki haluaa uuden ottomaanisen valtakunnan, joka hallitsisi arabimaailmaa.

Jos arabiblokki tekee rauhan Israelin kanssa, se järjestää asiat Hesekiel 38 ja 39 lukujen sodalle. Iran ja Turkki ovat jo liittymässä Venäjään. Emme edes tiedä elääkö islam uskontona suureen ahdistukseen saakka, joten sanoa, että muslimivaltiot menettävät asemansa Googin sodassa Jerusalemin vuoksi, ei ehkä myöskään ole korrektia. Hesekiel sanoo, että Goog tulee ottamaan saalista.

Daniel 9:27 osoittaa, että joku vanhan Rooman valtakunnan alueelta allekirjoittaa liiton (sopimuksen) monien kanssa. Olen sanonut muissa artikkeleissa, että Rooman valtakunnan elpyminen tapahtuu eurooppalaisen sodan seurauksena ja Vatikaanin edistämien demonisten ihmeiden kautta. Kymmenen sarvea ja pieni sarvi, joka tulee niiden keskelle, muodostavat Pedon valtakunnan. Tämä elpyneen Rooman valtakunnan peto vahvistaa liiton.

Liiton on oltava valmiina tulevalle Antikristukselle vahvistettavaksi monien kanssa seitsemäksi vuodeksi (Dan. 9:27). Uusimisen vaativa ehdollinen rauhansopimus tehdään siksi ensin.

Tuo ehdollinen rauhansopimus on se, jonka uskon nyt olevan muotoutumassa. Arabit ja Israel tulevat tekemään rauhan, mutta sopimus sisältäisi tiettyjä ehtoja, jotka kummankin osapuolen tulee täyttää ajanjaksojen puitteissa. Israelin tunnustaminen on ensimmäinen ehto, joka arabien on hyväksyttävä. Lisäehto on sen tunnustaminen, että Länsi-Jerusalem on Israelin pääkaupunki. Viimeinen ehto mahdollistaisi Temppelin jälleenrakentamisen.

Rauhan korvaukseksi palestiinalaisille annetaan oma valtionsa, runsaasti taloudellista apua ja sanotaan, että aikanaan heidän sallittaisiin siirtää pääkaupunkinsa Itä-Jerusalemiin. Amerikka poistetaan kuvasta, koska palestiinalaiset vaativat, että puolueeton voimahahmo nuijii ja pakottaa rauhanprosessin (ilmeisesti Putin, suom. lisäys.)

Myöhemmin 3,5 vuotta sen jälkeen, kun Antikristus vahvistaa liiton, hän sotii kahta Jumalan profeettaa vastaan, jotka saarnaavat Jerusalemissa, tappaa heidät ja rikkoo liiton Israelin kanssa. Sitten hän menee Jumalan Temppeliin väittäen olevansa Jumala. Tämä on se, mikä todella käynnistää suuren ahdistuksen.

Johtuen monien seikkojen keskinäisestä riippuvuudesta uskon, että suuren ahdistuksen pitäisi toteutua 2030-luvulla. Jos se pitää paikkansa, niin olisi vain noin tusinan verran vuosia siihen, kun Antikristus vahvistaa liiton. Kuten sanoin, niin ensin on oltava liitto valmiina vahvistettavaksi. En uskoisi olevan järjetöntä uskoa, että ehdollinen rauhansopimus on valmiina kymmenkunta (dozen) vuotta aikaisemmin, ennen kuin Antikristus edes saapuu maisemaan. Itseasiassa, ellei seuraavan muutaman vuoden aikana olisi rauhansopimusta, niin ihmettelisin, kuinka lopunajan profetia voisi toteutua 2030-luvun paikkeilla.

Sen, mitä olemme näkemässä nyt, on tapahduttava. Ihmettelen, miksi jotkut raamatunprofetian vartijat pillastuvat niin kirjoituksista, jotka toteutuvat, kuten on kirjoitettu. He tekevät selväksi, että aika on lyhyt, mutta kun näyttämöä pystytetään profetian toteutumiselle, he sättivät maailmantapahtumia ja näyttelijöitä, jotka tekevät sen kaiken mahdolliseksi.

Jotkut raamatunprofetian opettajat sanovat, että Yhdysvaltojen ei pitäisi osallistua mihinkään rauhanneuvotteluihin, ikään kuin Jumala ei haluaisi rauhaa. Todellako? Minulla on heille uutisia? Ahdistus ei käynnisty siksi, että Israel tekee rauhan arabien kanssa. Se ei myöskään käynnisty siksi, että Israel jakaa sille kerran luvatun maan. Ahdistus käynnistyy siksi, että Israel tekee liiton kuoleman kanssa (Jes. 28:15). Israel vetää päällensä kirouksen tekemällä sopimuspaketin paholaisen kanssa.

Se, mitä on puhuttu Sakarjan luvuissa 12-14 koskien Jerusalemia, tapahtuu oikeassa kontekstissa sen jälkeen, kun Israel hyväksyy Jeesuksen Messiaana ja kun Pyhä Henki on vuodatettu Israelin jäännöksen päälle. Kun kaikki kansakunnat tulevat Jerusalemia vastaan, niin Antikristus johtaa kansakunnat Herraa vastaan.

Tänä päivänä Herra ei taistele Israelin puolesta. Israel on epäuskossa. Sillä on jäljellä seitsemän Jumalan vihan vuotta, jotka toteutuvat pakanain hallinnan alaisena. Jäljellä olevat seitsemän vuotta käynnistyvät liiton (sopimuksen, engl. covenant) allekirjoittamisella. Ensimmäisten 3,5 vuoden ajaksi Israelille annetaan kaksi profeettaa, jotka julistavat valtakunnan evankeliumia. Kuitenkin jopa senkin jälkeen, kun Jumala lähettää heille nuo profeetat, Israel edelleen vastaanottaa väärän Messiaan. He vetävät suuren ahdistuksen päällensä.

Kristittyjen ei pitäisi olla siinä harhaluulossa, että Jumala liehakoi tämän päivän epäuskoista Israelia. Raamatun mukaan kaksi kolmasosaa maassa olevista juutalaisista tapetaan ja yksi kolmasosa puhdistetaan suuren ahdistuksen tulien kautta. Jumalan kansa ovat uskovat, ei epäuskoiset, olkootpa sitten juutalaisia tai pakanoita.

Pidän itseäni kristittynä siionistina, koska tiedän, että Jumala valitsi Jerusalemin jalkajakkarakseen maan päällä. Tunnen liitot, jotka Jumala teki Israelin kansan kanssa. Israelille annetut siunausten ja kirousten liitot ovat ehdollisia. Siunausten liitto on uskovien, ei epäuskoisten kansakunnalle. Kaikki Jumalan lupaukset annettiin uskoville.

Muutamien kristittyjen siionistien pitäisi selvittää, mikä motivoi heitä niin pakkomielteisesti korottamaan kansakuntaa, joka on täynnä antikristuksia. Joillekin Israel on tärkeämpi kuin heidän omat pelastetut veljensä Kristuksessa. He sanovat luonnollisten juutalaisten olevan Jumalan silmäterä. Todellako? Kuuluuko siihen Karl Marx ja kaikki hänen kaltaisensa epäuskoiset juutalaiset ateistit? Tänä päivänä sinut voidaan pidättää Jerusalemin kaduilla, jos saarnaat evankeliumia, mutta voit vapaasti osallistua homojen pride-paraatiin.

Liehakoiko Jumala nyt epäuskoisia juutalaisia, koska muutamia tuotiin takaisin miehittämään osaa luvatusta maasta? Miksi hän sitten alun perinkään heitti heidät maasta? Miksi Jumala ei suojellut juutalaisia viimeisten 2000 vuoden vainoilta? Onko Jumala nyt katunut, vai onko juutalaisten hyväksyttävä Jumalan antama Messiaansa, ennen kuin heitä voidaan taas siunata?

Jumala toi joitakin juutalaisia takaisin, jotta profetia voisi toteutua, ei siksi, että he olisivat jo siunattuja. Toisin kuin jotkut opettavat, Jumala ei ole nyt tulossa Israelin puolelle kaikkia muita kansakuntia vastaan. Ei ole mitään pottuja potuista (tit for tat) tuomioita tulossa Amerikalle eikä millekään muulle kansakunnalle siksi, etteivät ne mielistele Israelia. On totta, että Jumala ei salli, että juutalaiset voitetaan ennen ahdistusta. Näin on, koska Hän toi heidät takaisin maahan, että he voisivat toteuttaa profetiat. Jumala ei taistele epäuskoisen Israelin puolesta. Israel on olemassa tänä päivänä, jotta profetia voisi toteutua. Siinä on ero.

Ahdistuksessa ei pelastu vain juutalaisia. Kaikki, jotka tulevat uskoon Jeesukseen Kristukseen, pelastuvat. Yksikään epäuskoinen, olkoonpa juutalainen tai pakana, ei pelastu, ennen kuin tulee Kristuksen tykö.

Hes. 38-39 sanoo, että Israel asuu rauhassa ja turvallisena ennen Googin hyökkäystä. Kuinka voi olla näin ilman mitään rauhansopimusta Israelia ympäröivien arabivaltioiden kanssa? Profetia ei voi toteutua, ennen kuin juutalaiset ovat takaisin maassansa ja rakentavat Temppelin Jerusalemiin suhteellisen rauhallisissa olosuhteissa. Itsesiassa Temppeli rakennetaan kahden Jumalan profeetan suojeluksessa. He saapuvat paikalle, kun liitto (sopimus) on allekirjoitettu.

Mielestäni raamatunprofetian opettajien, jotka saarnaavat mitä tahansa kahden valtion ratkaisua vastaan, täytyy kohdata todellisuus, että on oltava valmiina liitto, jotta mitään liiton vahvistamista voisi tapahtua. Trump’in oma todellisuus koskien Jerusalemia on ehkä pystyttänyt näyttämön rauhan liitolle (sopimukselle), joka johtaa liiton vahvistamiseen Antikristuksen toimesta ja profetian toteutumiseen.

Read Full Post »