Feeds:
Artikkelit
Kommentit

Posts Tagged ‘alttarikutsu’

Onko meillä vapaus vastaanottaa Jeesus Vapahtajaksemme? Vai onko Jumala merkinnyt monet meistä helvettiin?
3.3.2016 by Pat Franklin, suom. SK

alttariOn kiertämässä opetus, että on väärin antaa alttarikutsu ja että on väärin ja jopa paha pyytää ihmisiä tekemään ratkaisu vastaanottaa Herra Jeesus Vapahtajakseen.

Esitin tämän tri. Arnold Fruchtenbaumille, joka on juutalainen raamatunopettaja. Hän vastasi raamatunjakeella sanoen: ”Valitkaa tänä päivänä, ketä tahdotte palvella!” Todellakin.

Yksi suosikeistamme Barry Smith (nyt jo Herran luona) esitti aina alttarikutsun, kun tuli kotoaan Uudesta Seelannista pitämään kokouksia Britanniassa. Barry näki monien, monien tulevan vastaanottamaan Herran Jeesuksen. Monien elämä muuttui ja sieluja pelastui.

Mutta nyt on hyperkalvinistinen aalto valtaamassa monia seurakuntia ajattelulla, ettemme voi valita, vaan ainoastaan Jumala valitsee. Opetus on, että jos Hän on valinnut meidät, me pelastumme joka tapauksessa; ellei Hän ole valinnut meitä, niin mikään ei voi muuttaa sitä, koska Hän on kaikkivaltias – se on kokonaan Hänen varassaan, kuka menee taivaaseen, kuka helvettiin.

Kuinka toivonkaan, että ihmiset heittäisivät kalvinismin roskikseen ja luottaisivat vain Raamattuun. Calvin oli ranskalainen katolinen pappi 16. vuosisadalla, joka rupesi vastustamaan katolisuutta ja tuli protestantiksi, mutta en usko, että hän koskaan todella kääntyi todelliseen kristinuskoon. Heidän hedelmistään te tunnette heidät!

Calvin päätyi johtamaan Geneven kaupunkia Sveitsissä. Hänen hallintonsa oli terrorin ja kidutuksen hallinto ja ihmisiä teloitettiin hitaasti polttamalla heitä jaloista ylöspäin. Tämä on täydellisesti kristinuskoa ja Jeesusta vastaan. Apostolit eivät käyttäytyneet ollenkaan tällä tavalla! Jeesus oli lempeä ja rakastava syntisten ystävä.

Hän antoi ihmisille tilaisuuden valita, mutta antoi heidän mennä pois, jos eivät olleet samaa mieltä Hänen kanssaan. Hän tulee kyllä tuhatvuotisessa valtakunnassa hallitsemaan rautaisella valtikalla, mutta nyt me elämme armon ajassa ja meillä on vapaa tahto, emmekä me polta ihmisiä hengiltä, jos he ovat eri mieltä meidän tai Raamatun kanssa.

Jumala on kyllä kaikkivaltias eikä kukaan voi tulla Herran Jeesuksen tykö, ellei Isä vedä ja Hän tietää maailmanperustamisesta saakka, kuka on Hänen, mutta – Hän antaa meille tahdon vapauden! Hän ei luo ihmisiä, jotta voisi lähettää useimmat heistä helvettiin!

Älä unohda, että Jeesus avasi oven taivaaseen! Hänen kuolinhetkellään Temppelin esirippu repesi kahtia ylhäältä alas.

Äläkä unohda Hänen sanojaan: Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä. Sillä ei Jumala lähettänyt Poikaansa maailmaan tuomitsemaan maailmaa, vaan sitä varten, että maailma hänen kauttansa pelastuisi.” (Joh. 3:16-17). Jumala haluaa pelastaa ihmisiä – ei tuomita!

Kiitän Jumalaa, että minä olen yksi noista ”ei yksikään”, syntinen, joka oli kadotettu, mutta tuli tuntemaan, että Raamattu on totta ja että Herra Jeesus kuoli, jotta minä saisin anteeksi. Tämän ihmeellisen totuuden ällistyttävä suuruus edelleen hämmästyttää minua, että Jumala taivaassa saattoikin olla niin armollinen, niin anteeksiantava, niin hyvä katuville syntisille.

Tämä ei kylläkään tapahtunut minulle alttarikutsutilanteessa, mutta jos olisi tapahtunut, niin siunaisin sitä päivää!

Leviääpä evankeliumi tarjouksineen ilmaisesta pelastuksesta alttarikutsussa, tai kynnyksellä, tai kuinka tahansa – niin se on mahdollisuus ihmisille keskittyä vakavasti tärkeimpään ratkaisuun, mitä heitä koskaan on kutsuttu tekemään.

Luottavatko he Jeesukseen pelastuakseen? Vai luottavat he omiin hyviin töihinsä, jotka ovat kuin saastaisia riepuja Jumalalle? Asettavatko he luottamuksensa Vapahtajaan, Jumalan Poikaan, joka kuoli puolestamme ja nousi kuolleista? Vai jatkavatko he luottamista itseensä?

Te VOITTE valita Jeesuksen ystävät! Teillä on vapaa tahto. Ja Jeesus sanoi, että kuka ikinä tulee Hänen tykönsä, sitä Hän ei koskaan, ei koskaan, heitä pois (Joh. 6:37). Ei koskaan. Tässä joitakin Raamatun kohtia valitsemisesta sekä Vanhasta että Uudesta Testamentista:

Joosua vähän ennen kuolemaansa: …niin valitkaa tänä päivänä, ketä tahdotte palvella… Mutta minä ja minun perheeni palvelemme Herraa.” (Joosua 24:15)

Mooses: Minä otan tänä päivänä taivaan ja maan todistajiksi teitä vastaan, että minä olen pannut sinun eteesi elämän ja kuoleman, siunauksen ja kirouksen. Niin valitse siis elämä (5. Moos. 30:19)

Mooses israelilaisten valmistautuessa menemään maahan: Katso, minä asetan tänä päivänä teidän eteenne siunauksen ja kirouksen…” (5. Moos. 11:26)

Sillä jokainen, joka huutaa avuksi Herran nimeä, pelastuu” (Room. 10:13).

Sanoma on: Päättäkää ystävät! Tehkää ratkaisu! Tulkaa oikeaan johtopäätökseen! Kuinka kauan jahkailette ja siirtelette Jumalaa yhdellä puolella elämässänne? Ketä haluatte palvella?

Voisitte olla varmoja ikuisesta pelastuksesta. Voisitte koota aarteen taivaaseen, todellisen aarteen, josta voisitte nauttia koko iankaikkisuuden! Se ei ole todellisuudelle vierasta keijukaissatua. Se on totta; se on todellista; se on tärkein päätös, minkä koskaan tulet tekemään, joka vaikuttaa elämääsi täällä ja koko iankaikkisuuden!

Aiotko todella jälleen loukata Jumalaa hylkäämällä Hänen Poikansa Herran Jeesuksen?

Etkö välitä siitä, että sinut heitetään ikuiseen helvettiin? Oletko valmis ottamaan riskin? Moni hölmö on tehnyt niin ja nyt tietää paremmin, mutta se on myöhäistä.

Tänään on pelastuksen päivä; et ehkä saa uutta päivää. Voi käydä niin, ettet ehkä enää saa edes uutta hengenvetoa! Kaikki, mitä sinulla todella on, on se ilma, joka on keuhkoissasi juuri nyt. Hengität sen ulos, mutta se, että vedätkö vielä uuden henkäyksen ilmaa, on yksin Jumalan harkinnassa. Ilma kuuluu Hänelle. Sinä käytät Hänen ilmaansa!

Valitse tänä päivänä ketä palvelet! Mitä minuun tulee, niin minä palvelen Herraa Jeesusta Kristusta, joka kuoli kaikkien syntieni tähden.

Mitä tulee kalvinismiin ja siihen hirvittävään kauhun hallintoon, joka Geneven kaupungin oli kestettävä, niin vilkaisepa tätä sivustoa: http://www.biblelife.org/calvinism.htm

Ja mitä tulee alttarikutsuihin, niin en muista, milloin viimeksi seurakunnassamme oli sellainen, mutta johtajat usein esittävät avoimen kutsun ihmisille tulla puhumaan heille tilaisuuden jälkeen, jos haluavat vastaanottaa Jeesuksen Vapahtajakseen. Aina on tilaisuus tehdä ratkaisu. Sanomme Herralle joko kyllä tai ei. Polvistumme tai paadutamme sydämemme. Me itse tuomitsemme itsemme joko taivaaseen tai helvettiin.

  • Vävymme Michael Nissim sai hiljattain valmiiksi kaksi vuotta kestäneen Arnold Fructenbaumin mestarillisen opetuksen, The Footsteps of The Messiah, kääntämisen hepreankielelle. Se on kustannettu Jerusalemissa ja julkistettu tilaisuuksissa Haifassa. Toivomme ja rukoilemme, että se johtaisi monien juutalaisten kääntymykseen ja uskoon heidän Herraansa ja Vapahtajaansa Jeesukseen Kristukseen.

Read Full Post »

The ”New Model” Gospel

An Editorial by Dr. Orrel Steinkamp, suom. Samuel Korhonen

Lähes huomaamatta ainakin yli 50 vuoden ajan uusi sanoma kääntymättömien kutsumiseksi Kristuksen tykö on vähitellen löytänyt tiensä hallitsevaan asemaan evankelikaalien keskuudessa.

25 vuotta sitten Christianity Today -lehti (virallinen uusevankekaalinen elin) julkaisi kanadalaisen evankelikaalin Robert Brow’n artikkelin otsikolla “Evangelical Megashift: Why You May Not Have Heard About Wrath, Sin and Hell Lately” (Evankelikaalinen megamuutos: Miksi et viime aikoina ehkä ole kuullut vihasta, synnistä ja helvetistä). Brow väitti lähes 25 vuotta sitten, että evankelikalismissa oli nousemassa esiin ”uusi malli”. Brow’n ”uusi malli” kuulosti silloin, kuten nytkin, kuluneelta vanhalta päälinjan protestanttiselta liberalismilta. On käynyt ilmi, että Brow’n artikkeli oli edeltäjä Clark Pinnock’in uudelle avoimelle teismille ja evankelikaaliselle esiintulevalle liikkeelle.

Kuitenkin evankelikaalit, jotka eivät vielä ole omaksuneet avointa teismiä ja esiintulevia opetuksia, ovat ilmeisesti huomaamattaan hyväksyneet Brow’n ”uuden mallin” opetuksen koskien Kristuksen kuoleman syytä. ”Vanhan mallin” opetus on edelleen monissa opinjulistuksissa, mutta ”uuden mallin” opetus rististä on vaikuttanut sydämiimme ja siten myös sanomaamme. Tämä hybridi / mutaatio on nyt löytänyt turvallisen aseman evankelikaalisessa evankeliumin saarnaamisessa. Kääntymättömiin vetoaminen on vähitellen muuttunut. Nyt on aivan normaalia sanoa, että Jeesus kuoli pelastaakseen meidät ”surkeasta” elämästä ja lupaa lisäksi taivaan. Siitä, mikä täytettiin ristillä Vapahtajan huutaessa, ”se on täytetty”, on nyt tullut pelastus epämiellyttävästä elämästä, josta emme enää tykkää.

Tämä ”uuden mallin” ristinsaarna pelastumattomille on itse asiassa ollut havaittavissa jo kauan aikaa. Muistan, kun ainakin 15 vuotta sitten kuuntelin Franklin Graham’in saarnaa. Hän saarnasi havainnollisesti ja konkreettisesti helvetistä. Järkytyin, kun hän esitti kutsunsa kääntymättömille ja juuri siinä hetkessä luiskahti ilman varoitusta tai epäröimistä ”tule Jeesuksen tykö” -tyyppiseen kutsuun vedoten tunneperäisten tarpeiden koko skaalaan. Se, mikä alkoi saarnana helvetin tulesta ja tulikivestä, muuttui terapeuttiseksi vetoomukseksi.

Kuinka tästä tuli hyväksyttävä evankeliumin esittäminen kääntymättömille? Mistä lähtien Jeesuksen kuolema on antanut meille uuden alun ja mahdollisuuden paeta elämän hankaluuksia kaupallisessa yhteiskunnassa? No niin. Varmasti oli eri syiden yhteentulemista, mutta todennäköisesti lähetysevankelioimisen seurakuntakasvun teorian tulo toi sen keskeiseen asemaan. Se alkoi Donald McGavern’in seurakuntakasvun opetuksesta. Hän vetosi ihmisen psykologisiin tarpeisiin lähetysevankelisessa palvelutyössä. Myöhemmin Fuller’in seminaari alkoi opettaa seurakuntakasvun teoriaa lomaileville lähetyssaarnaajille. Lopulta joku sanoi, että tämä ei ollut hyväksi vain lähetysevankelioimiselle, vaan sitä pitäisi käyttää myös vanhassa kunnon USA:ssa. Ennen kuin tiesimmekään, missiologisti C. Peter Wagner ja hänen oppilaansa John Wimber vakuuttivat kaikille, että keino saada seurakunta kasvuun oli vedota kääntymättömien ajallisiin tarpeisiin olivatpa he Uudella Guinealla tai New York’issa. Ennenkuin Wimber’istä tuli kuuluisa merkkien ja ihmeiden evankelistana, hän matkaili USA:ssa opettaen seurakuntakasvun periaatteita amerikkalaisille pastoreille.

Tämä tunneperäisten tarpeiden evankeliumi valmisti tien etsijäherkälle lähestymistavalle evankelioimiseen. Se synnytti Robert Schuller’in omanarvontunnon evankeliumin. Schuller vaati uutta itsetunnon uskonpuhdistusta. Kuulin hänen esittävän tämän vaatimuksen Minneapolis’issa. Rick Warren ja Bill Hybels, jotka Schuller suoraan koulutti, osoittivat, että voidaan kasvattaa valtavia seurakuntia, jos vedotaan ihmisten havaittuihin tarpeisiin. Yhtäkkiä jokainen seurakunta halusi olla mega sellainen, tai ainakin mini-mega. Muistan hyvin, kun AOG:n aluevalvojamme (District Superintendent) lähetti seurakuntakasvukirjan Unchurched Harry (Kirkoton Harry) jokaiselle pastorille. Meitä pyydettiin seurakuntakasvukursseille. Ei mennyt kauan, kun markkinamiehet opettivat meille, että ”asiakas on kuningas”, jne. Lopulta Schuller kuoli häväistynä ja Hybels muutti megakirkkonsa viimeisimmäksi riehaksi katolista kontemplatiivista rukousta. Ristin esittäminen ratkaisuna ”tosi surkeaan” elämään oli tullut jäädäkseen, tai kunnes aito herätys tyhjentää kannen.

Viimeiset 15 vuotta olen kiinnittänyt erityistä huomiota ”uuden mallin” kutsuun kääntymättömille evankelikaalisessa saarnaamisessa. Kun tosi paikka tulee, niin se tavallisesti on tunteellinen terapeuttinen vetoomus. ”Sinulla voi olla paras elämäsi nyt. Etkö olekin väsynyt epäonnistuneeseen elämääsi. Jeesus kuoli tämän vuoksi, koska Hän rakastaa sinua niin paljon ja haluaa antaa sinulle yltäkylläisen elämän ja Hänellä on ihana suunnitelma sinun elämällesi. Hän haluaa antaa sinulle uuden alun Jumalan valtakunnassa”, jne., jne. Jos nyt saarnaat tätä evankeliumia, voit ehkä todella kasvattaa seurakunnassa käyvien määrää, mutta sillä on hintansa. Sanoma täytyy mukauttaa kuluttajalle. Sinä annat ymmärtää, että Jeesus voi antaa, mitä eniten haluat ja jota et voi saada omin avuin. Olen kuullut myös tällaisia vetoomuksia: ”Tee mahdoton unelmasi mahdolliseksi”; ”Yksi pieni kyllä voi muuttaa kaiken”; ”Toivoton elämäsi voi täyttyä toivolla”; ”Uraan juuttunut elämäsi voi muuttua valtatieksi”, jne., jne. Mielikuvitus on ainoa rajoitus tässä.

J. I. Packer on riskeerannut kaiken sanomalla:

“Menneen vuosisadan aikana olemme sitä tiedostamatta vaihtaneet evankeliumin korvaavaan tuotteeseen, joka, vaikka näyttää riittävän samanlaiselta yksityiskohdissaan, on ratkaisevasti erilainen… On kiistatonta, että sitä me saarnaamme ja ehkä tämä on se, mitä todella uskomme… Tämä joukko väänneltyjä puolitotuuksia on jotakin muuta, kuin Raamatun evankeliumi. Raamattu on meitä vastaan, kun saarnaamme tällä tavalla.”

Evankeliumi on todella muutettu sellaiseksi, jossa olennaista on, että Jeesus kuoli pelastaakseen meidät mistä tahansa, joka on meidän itse kunkin kuoppa. Kuinka tämä megamuutos suoritettiin? Hitaasti ja varmasti. Jotkut totuudet ohitetaan ja vain jätetään pois. Joillekin totuuksille annetaan hiukan erilainen merkitys. Ajan mittaan ja kun suositut saarnaajat ja kirjailijat toistavat niitä, totuudet ohitetaan ja määritellään uudelleen. Lopulta ne korvataan harhalla.

Schuller, USA:n seurakuntakasvuliikkeen kiistämätön isä, väittää uraauurtavassa kirjassaan, Self Esteem the New Revolution (Omanarvontunto uusi vallankumous), että ihmisen tarvitsee saada kielteinen minäkuvansa korjatuksi tuomitsemattoman Jumalan rakkauden kautta. Schuller eli ja kuoli uuden vallankumouksensa. Valitettavasti hän kuoli häpeässä ja vararikossa. Roomalaiskatolinen kirkko omistaa nyt hänen Kristallikatedraalinsa, mutta hänen uskonpuhdistuksensa elää hänen megakirkko-opetuslastensa keskuudessa. Siitä huolimatta hänen opetuslapsiaan kannatetaan evankelikaalisissa seurakunnissamme. Olen henkilökohtaisesti uudelleen ja uudelleen kuullut näitä etsijäherkkiä opetuslapsia ja heidän kirjojaan mainostettavan seurakunnissamme.

Ei kuitenkaan ole mikään pikku asia muuttaa Jeesuksen ristinkuoleman merkitys. On iso juttu sivuuttaa varsinaisessa evankeliumin pelastumattomille esittämisessä Raamatun opetus Jeesuksen sijaiskuolemasta synnin vuoksi ja että Jeesus kuoli ihmisen syntisen turmeluksen vuoksi.

Vapahtaja on tullut, mutta ei saadakseen meidät pois negatiivisesta urasta ja antaakseen meille uuden alun. Ennemminkin Jeesus kuoli syntimme tähden. Syntiset eivät kuitenkaan tykkää sanasta synti ja alitajuisesti tiedämme sen, joten yleensä emme puhu synnistä ja rististä kovin paljon!

Hiljattain kuulin saarnan. Yleisölle kerrottiin: ”Voit vastaanottaa Jeesuksen tänään. Joten jos tarvitset uuden mahdollisuuden tänä aamuna… jos olet menettänyt toivon, niin Hänen nimensä on Jeesus. Vastaanota Hänet tänään.” Se oli kuitenkin meidän syntimme, joka siirrettiin Jeesukselle ja Hän oli ristillä meidän sijaisenamme ja kantoi syntimme rangaistuksen. Oikeudenmukainen Jumalamme antoi synnittömän uhrin meidän syntiemme tähden.

On kuitenkin hassua, että haastettuina ”uuden mallin” saarnaajamme ovat samaa mieltä. Mutta kun on kyse evankeliumin kutsun esittämisestä, he näyttävät unohtavan sen täydellisesti. Haastettuina he voivat jopa taistella sijaissovituskäsityksen puolesta, mutta on vain niin, että kun on kyse sieluista, niin monet eivät vain voi saarnata synnistä ja Jumalan parannuskeinosta ristillä. Arvaan, että alitajuisesti heidän täytyy ajatella, että kääntymiset tulevat helpommin sillä tavalla ja niin seurakuntakasvu on todennäköisempää.

Brow’n yleisevankelikaalisuuden (engl. pan-evangelicalism) ”uusi malli” näyttää juurtuneen lujasti paikoilleen. On hyvin epätodennäköistä, että merkittävää muutosta tapahtuu ilman raamatullista herätystä. Tämän herätyksen täytyisi tulla paimenilta, sillä lampaat tavallisesti seuraavat paimenia.

Hiljattain eräs myötätuntoinen evankelikaalinen pastori kutsui ihmisiä vastaanottamaan Jeesuksen Pelastajana. Hän käytti kielikuvaa vaihtokaupasta. Koska Jumala ilmaisi rakkautensa ristillä, niin anna Jumalalle vajavainen toteutumatta jäänyt elämäsi ja Hän antaa sinulle uuden elämän ja uuden alun. Uuden alun saaminen ei kuitenkaan ole nimenomaan se vaihtokauppa, jonka risti toteutti. Raamatullinen vaihtokauppa ristillä sai aikaan jotakin aivan muuta. Me kadumme syntiämme ja kapinaamme ja syntimme luetaan Jeesukselle ristillä ja me saamme vastineeksi synnin mitätöimisen ja vanhurskaan aseman Jumalan silmissä. Koska Jeesus Jumalan Poika eli täydellisen elämän ja kuoli meidän asemestamme, me voimme saada vanhurskaan aseman Jumalan edessä. 2. Kor. 5.21 ilmaisee sen näin: Sen, joka ei synnistä tiennyt, hän meidän tähtemme teki synniksi, että me hänessä tulisimme Jumalan vanhurskaudeksi.”

Jumalan armosta katumuksen ja uskon kautta asemamme syntisenä on siis muuttunut. Jeesus seisoi meidän tilallamme ja vastaanotti kuolemanrangaistuksen puolestamme. Sitten Jeesus antaa meille vastineeksi anteeksiantamuksen synnistä ja lupauksen iankaikkisesta elämästä. Tämä vaihtokauppa vapauttaa syntisen Jumalan oikeudenmukaisesta tuomiosta. Sen jälkeen kasvamme armossa ja elämme uutta elämää Kristuksessa. Jakeissa Kol. 2:14,15 Paavali sanoo selvästi, että syntimme vertauskuvallisesti naulittiin ristille. Muinoin, kun velka oli täysin maksettu, se ilmoitettiin yleisölle lyömällä naula velkakirjan läpi kaupungin torilla. Ristillä syntimme maksettiin ja mitätöitiin, mikä mahdollistaa uuden elämän. Ristillä pyhä Jumala sai aikaan oikeudenmukaisen kaupan. Rakastava ja oikeudenmukainen Jumala rankaisi syntiä meidän vuoksemme. Nyt Jumala voi oikeudenmukaisesti vapauttaa meidät synnistämme. Todellakin! Meidän täytyy saada risti kohdalleen, jotta saisimme evankeliumin kohdalleen!

”… ja pyyhki pois sen kirjoituksen säädöksineen, joka oli meitä vastaan ja oli meidän vastustajamme; sen hän otti meidän tieltämme pois ja naulitsi ristiin. Hän riisui aseet hallituksilta ja valloilta ja asetti heidät julkisen häpeän alaisiksi; hän sai heistä hänen kauttaan voiton riemun.” (Kol. 2:14,15)

 

Read Full Post »