Feeds:
Artikkelit
Kommentit

Posts Tagged ‘amilleanismi’

THE WORLD AND THE CHURCH: WHERE ARE THEY HEADED? – PART  THREE
1.12.2020, T. A. McMahon, suom. SK

Tämä on jatkoa artikkelille Maailma ja seurakunta: minne menossa? (osa 2)

Raamattu on Jumalan suora yhteydenotto ihmiskuntaan. Genesiksestä Ilmestyskirjaan meille kerrotaan, kuinka Jumalan luomakunta alkoi ja myöhemmin, kuinka maa korvataan uudella taivaalla ja uudella maalla (Ilm. 21:1). Raamattu kertoo myös tapahtuneista merkittävistä tapahtumista (esim. Ihmisen tottelemattomuus, Kristuksen syntymä, ristiinnaulitseminen ja ylösnousemus ihmiskunnan sovittamiseksi Jumalan kanssa) ja mitä tulevaisuudessa tapahtuu juuri ennen Herramme ja Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen paluuta (seurakunnan tempaus, Suuri Ahdistus ja lyhytkestoinen Antikristuksen uskonnon ja valtakunnan perustaminen). Tämä kolmiosainen sarjani on keskittynyt eskatologiaan, joka on se, mitä Raamattu julistaa viimeisistä päivistä, jolloin Jeesus palaa perustamaan tuhatvuotisen hallintansa maan päälle.

Viime kuun uutiskirjeessä (osa 2) esitin esimerkkejä siitä, kuinka erilaisiin kristityiksi tunnustautuviin uskonnollisiin ryhmiin vaikutetaan ja niitä jopa mukautetaan Antikristuksen uskontoon. Siihen liittyy erilaisia panteistisia uskomuksia, kuten että ihminen on Jumala tai osa Jumalaa, että Jumala on kaikessa, että ihmisen on tiedostettava oma jumaluutensa, saavutettava ykseys Jumalan kanssa, saavutettava oma ääretön potentiaalinsa, päästävä käsiksi omiin luontaisiin jumalallisiin voimiinsa jne. Vaikka kontemplatiivinen liike kristinuskossa ei esitä yhtään avoimesti panteistista julistusta, se on kuitenkin edistänyt monia panteistisen itämaisen mystiikan käytäntöjä. [Lue myös kirjoitukset Kontemplatiivinen rukous ja Lectio Divina – pyhä lukeminen]

Tähän sisältyy myös kristittyjen tahaton apu Antikristuksen valtakunnan tuomiseksi. Monet uskovat erheellisesti olevansa perustamassa Kristuksen valtakuntaa ehtona Hänen paluulleen maan päälle. Tämä väärä opetus on nimetty valtakuntadominionismiksi. Uskonnolliset ryhmät, joilla on opetuksissaan ja käytännöissään elementtejä, jotka heijastavat panteismia ja valtakuntadominionismia, ovat sekä monimuotoisia että lukuisia. Heidän toivonsa on olla yhteydessä toisiinsa ja jonakin päivänä yhtyä luoden ”täydellisen myrskyn” skenaarion (ks. osa 2).

Vaikka suuri osa Antikristuksen valtakunnan teologiasta on yhdistetty niihin, jotka pitävät kiinni äärikarismaattisesta teologiasta, siemeniä löytyy myös konservatiivisten kristittyjen ryhmistä. Ajattele esimerkiksi uskonpuhdistuksen teologian ja kalvinismin opetuksia. Muutamia huomionarvoisia poikkeuksia lukuun ottamatta suurin osa kalvinisteista on amillennialisteja. Se on jäänne opista, joka uskonpuhdistajille jäi ajaltaan roomalaiskatolisina. He eivät usko Jeesuksen Kristuksen kirjaimelliseen tuhatvuotiseen valtakuntaan maan päällä. Kalvinismi vetosi voimakkaasti Augustinukseen, Jumalan Kaupunki -teoksen tekijään ja useimpien roomalaiskatolisuuden dogmien isään.

Monet kalvinistit noudattavat Augustinuksen raamatuntulkinnan menetelmää luottaen vahvasti allegoriaan ja Raamatun hengellistämiseen. Se on subjektiivinen keino saada Raamattu sanomaan mitä haluaa. Allegoria välttää jakeen kontekstia, sanojen yleistä merkitystä, jakeen kielioppia, logiikkaa ja erottamista pitäisikö se ymmärtää kirjaimellisesti vai kuvaannollisesti. Käytettäessä tätä lähestymistapaa Raamattuun berealaisuus (Apt. 17:10-12) on lähes mahdotonta. Se on myös portti mystiseen lähestymistapaan, jota käytetään panteismin edistämiseen. Se merkitsee, että hermeneutiikka (raamatullinen tapa ymmärtää Raamatun opetuksia) on kuollut. Siihen sisältyy myös eisegeesi – omien käsitysten lukeminen Raamattuun sen sijaan, että keskityttäisiin siihen, mitä Jumala sanoo.

Selkeä esimerkki amillenniaalisesta allegorisoimisesta on tapa, jolla he suhtautuvat Ilmestyskirjassa annettuihin yksityiskohtiin koskien Kristuksen tuhatvuotista hallintaa. Näitä kohtia ei pidetä kirjaimellisina mukaan lukien Saatanan sitominen ja myöhempi vapauttaminen pettämään epäuskoiset tuhatvuotisen valtakunnan lopussa. Sanoilla sanotaan olevan syvempi merkitys, jota asiayhteys, yleinen ymmärrys, tai selvä järki sen suhteen, miten sanat määritellään ja miten niitä käytetään, eivät tarkoita.

Amillennialistit uskovat, että tuhatvuotinen valtakunta alkoi Jeesuksen taivaaseenastumisessa ja jatkuu edelleen. He opettavat, että Saatana sidottiin ristillä. Koska Kristus ei ole palannut ja olemme muka 1000-vuotisessa valtakunnassa Saatanan ollessa sidottuina, niin Hänen valtakuntansa perustamisesta tulee Kristuksen ruumiin tärkein tehtävä! Taas meillä on ruumis ottamassa hallinnan seurakunnan päältä. Augustinuksen kirjan jälkeen Calvin päätti perustaa Jumalan valtakunnan maan päälle Geneveen. Siitä tuli katastrofi täynnä legalismia.

Eräs kirkkohistorioitsija sanoo: ”Calvin ryhtyi toimimaan suunnitelmansa toteuttamiseksi muuttaa Geneve ensimmäiseksi Jumalan valtakunnaksi maan päällä … yhteisöksi ilman korruptiota, häiriöitä, pahetta tai syntiä; … Uudeksi Jerusalemiksi, josta maailman pelastus säteilisi. … Hänen elämänsä oli omistettu tämän yhden idean palvelukseen.” Se muistutti roomalaiskatolisuuden globaaleja valtaussuunnitelmia, mikä on yksi syy, että Calvin’ista puhuttiin protestanttisena Geneven paavina.

Muita kalvinistien toteuttamia Kingdom Dominion -yrityksiä tapahtui Yhdysvalloissa alkaen 60- ja 70-luvuilla. Uskonpuhdistuksen teologien johdolla kristillinen rekonstruktionismi (teonomia) opettaa, että soveltamalla Jumalan lakeja (mukaan lukien VT:n lait) maa muutetaan ja Jumalan valtakunta tulee. Kristillinen rekonstruktionismi vaikutti suuresti tämän päivän kristilliseen oikeistoon ja moraaliseen enemmistöliikkeeseen (Moral Majority).

Sitä seurasi herätyksen koalitio (Coalition On Revival), joka sai kristittyjä valituiksi paikallisiin virkoihin, kongressiin, senaattiin ja presidentin virkaan. Näiden toimien uskottiin olevan välttämättömiä toteuttamaan valtuutuksen, joka perustaisi Jumalan valtakunnan. Calvinin sanoin ”valtion on suostuttava kirkon palvelijaksi”. Päästä (Jeesus Kristus) erotettuna kirkosta tuli kuitenkin usein valtion palvelija – tila, jonka amillennialismi aiheutti. Valtion viranomaiset nimittivät sananpalvelijat. Monin paikoin, kuten Hollannin reformoitujen dominoimassa Alankomaissa, valtion virkamiehet sovittelivat uskonnollisten ryhmien välisiä opillisia ristiriitoja. Tämä oli paluu Konstantinukseen, joka laillisti kristinuskon ja astui sitten johtamaan uskonnollista näytöstä joksikin aikaa.

Tänä päivänä näemme nuoria kristittyjä yhä enemmän altistettavan Kingdom Dominion -opetuksille. Tapahtuma Send oli ensisijaisesti tunnevetoinen Kingdom Dominion -ajoneuvo 50 000 nuorelle osallistujalle. Hillsong United’in ja Jesus Culture’n musiikki viettelee monet. Heidän teologiansa on valtakuntadominionismi, minkä todistaa joidenkin heidän kappaleidensa sanoitus.

Kristillinen rekonstruktionismi ja kalvinismi ovat tehneet yllättäviä tunkeutumisia kotiopetusliikkeeseen. Erittäin onnistunut Apologetiikka-sarja nimeltä Totuus-projekti (The Truth Project), jonka on tuottanut Focus on the Family, opettajina kalvinistit, kannusti nuorta yleisöä toimimaan globaalin muutoksen puolesta johtajuuden kautta yhteiskunnan tärkeillä vaikutusalueilla, kuten valtio, perhe, yhteisö, koulutus, työväki, media, taide jne. Kaikesta arvokkaasta huolimatta, jota jotkut näistä Jumalan valtakuntaa rakentavista liikkeistä ehkä puolustavat, elleivät ne ole uskollisia kurssille, jonka on Raamatussa esittänyt seurakunnan pää Jeesus Kristus, niin nämä johtajat osallistuvat tietämättään Vihollisen juoniin.

Amillennialismi, jolla on luontainen motivaatio ”perustaa valtakunta”, on samanlainen kuin laivan kompassi, joka näyttää muutaman asteen pieleen. Se ei voi ohjata alusta tarkoitettuun päämäärään. Kalvinismin epäraamatullisen eskatologian lisäksi amillennialismi on yleisin uskomus tunnustavien kristittyjen keskuudessa. Se on roomalaiskatolisten, kreikkalais- ja venäläis-ortodoksisten kirkkojen, luterilaisten, presbyteerien, anglikaanien, episkopaalien, Kristuksen Kirkon (Church of Christ) ja useimpien itsenäisten baptistien näkemys.

Tämä viimeinen liike, jota aion käsitellä, on mielestäni tehokkain pyrkimyksissä valmistella maailma ja kristikunta Antikristuksen uskontoa ja valtakuntaa varten. Saatat yllättyä kuullessasi, että se on psykologia – erityisesti psykoterapia eli psykologinen neuvonta. Väitteeni perustelemiseksi soveltakaamme kriteerejä, joita käytin muihin liikkeisiin, jotka myös olivat antikristuksen hyväksymisen valmisteluprosessissa.

Ensin vähän taustaa:

  • Psykoterapia on näennäistiedettä, joka teeskentelee olevansa tiedettä. Sen sisältö on puhua – vain puhua.
  • Terapeuttinen puhe on täysin subjektiivista. Siinä painotetaan voimakkaasti tunteiden, kokemusten, intuitioiden, tuntemusten jne. käsittelyä.
  • Psykoterapiassa on noin 500 hoitoa ja tuhansia tekniikoita, joista suurin osa on ristiriidassa keskenään.
  • Psykoterapia on uskonto, joka teeskentelee olevansa tiedettä kuten myös lääketiedettä.
  • Hoidon arvioinnin pääkriteerit psykoterapiassa ovat potilaan omat uskomukset tai tunteet.

Psykoterapeutin henkilökohtainen mielipide ennemmin kuin objektiivinen tiede on diagnoosin periaate psykologisessa neuvonnassa.

Osassa 1 käsittelin niiden epäonnistuneita yrityksiä, jotka ovat hyljänneet Raamatun Jumalan ja Hänen ohjeensa ratkaisuna ihmiskunnan syntiongelmaan ja sen aiheuttamaan tuhoon. Viittasin siihen ”sotkuna”, jossa ihmiskunta ja muu luomakunta on. Maailma on ruman kuoleman prosessissa. Koska ei ole löytynyt toivoa ihmisen pyrkimyksessä korjata sotku tieteellisen materialismin, evoluutioteorian eikä naturalismin kautta, niin löytääkseen pelastuksen ihminen on kääntynyt koko sydämestään mystiikkaan. Hän asettaa toivonsa panteismiin, käsitykseen, että hän itse on Jumala kaiken muun ohella. Se saattaa tuntua järkevältä viimeisenä oljenkorsikeinona. Ongelmahan on Jumalan kokoinen, mutta uskominen ”jumaluuteen” synnyttää uuden ongelman.

Kuinka saada ihmiset hyväksymään ajatus, että he itse ovat Jumala tai jumalia? Vihollinen on työstänyt tuota valhetta kauan kohtuullisen menestyksekkäästi, mutta mieti, kuinka menestysaste voisi nousta, jos jumaluudelle, varsinkin lännessä, annetaan tieteen pintaviilu, joka samalla vähentää häpeää tuovaa uskonnollista leimautumista!

Menkäämme psykologian valetieteelliseen maailmaan. Eräs tutkijapsykologi kirjoittaa omasta ammatistaan: ”Olen henkilökohtaisesti nähnyt terapeuttien vakuuttavan asiakkaillensa, että kaikki heidän ongelmansa johtuvat heidän äidistään, tähdistään, biokemiallisesta koostumuksestaan, ruokavaliostaan, elämäntavoistaan ja jopa menneen elämänsä ’karmasta’.”

Karma ja muut idän mystiset ideat ovat siirtyneet terapialuettelon kärkeen. Eräs humanistisen psykologiayhdistyksen (Association of Humanistic Psychology) entinen presidentti on ehdottanut, että psykoterapia tullaan todennäköisesti tuntemaan 20. vuosisadan huijauksena. Sen sijaan, että luopuisivat selvästi konkurssiin menneestä ammatistaan, monet psykologit ja psykiatrit ovat pahentaneet harhaansa yrittämällä pönkittää romahtavan korttitalonsa yhden tai toisen muotoisella itämaisella mystiikalla.

Kuten Kalifornian yliopiston professori Jacob Needleman on sanonut: ”Suuri ja kasvava määrä psykoterapeutteja on nyt vakuuttunut, että itämaiset uskonnot tarjoavat mielen ymmärtämisen, paljon täydellisemmän kuin mikään, mitä länsimainen tiede on koskaan visioinut. Samalla uusien uskontojen johtajat (nykyään lännessä olevat lukemattomat gurut ja hengelliset opettajat) itse muotoilevat uudelleen ja mukauttavat perinteisiä järjestelmiä modernin psykologian kielen ja ilmapiirin mukaisiksi.”

Psychology Today -lehden artikkelissa todettiin, että itämaiset filosofiat ”näyttävät vähitellen etenevän [lännessä] psykologioina, ei uskontoina”. Jumaluus on helpompi hyväksyä käärittynä sveitsiläisen psykiatri Carl Jungin kollektiivisen alitajunnan, ihmisen korkeamman potentiaalin, tai liike-elämän itsensä parantamista koskevien seminaarien paketteihin. Stanfordin yliopiston MBA-ehdokkaat oppivat hyödyntämään ”sisäistä olemustaan” (korvaava ilmaus Jumalalle) etsimällä sisäistä ohjausta kurssilla nimeltä ”Luovuus liiketoiminnassa”, jolla opetti professori Michael Ray, intialaisen Guru Muktananda’n opetuslapsi. Itämaisen mietiskelyn harjoitukset, jotka on siirretty ”Joogaa terveydeksi”- tai holotrooppisina (eheyttä tuovina) hengitystekniikkoina, avaavat ihmisen kokemaan ”jumalatietoisuuden”.

Normaali tietoisuus luovuttaa ohjauksen ”korkeammalle tietoisuudelle”, joka saavutetaan enimmäkseen huumeiden aiheuttamien muutostilojen ja erilaisten huumeettomien joogatekniikoiden avulla. Maalaisjärki on tehnyt tietä epätavalliselle ”korkeammalle tietoisuudelle”. Psykoterapeutit ja psykiatrit itse ovat saavuttaneet kaikkitietävän, jumalankaltaisen suuruuden ennen tavallista kansaa. Tämä yhdessä heidän 300 miljardin dollarin teollisuutensa kanssa tekee heistä tärkeän voiman mystiikan myymisessä massoille.

Entä sitten psykoterapian vaikutus seurakunnassa? 1970-luvulla psykoterapia tulvi seurakuntaan kuin tsunami. Psykologi James Dobson’in ja muiden ”kristillistä psykologiaa” edustavien johdolla he tulkitsivat Raamatun uudelleen koskien sen opetuksia ”minästä” ollakseen yhteensopivia psykologian näkökulman kanssa. ”Minä/Itse” (self) hallitsee psykologiassa; sitä on psykoterapia kokonaan.

Olemme selittäneet, että jos uskomme, että Raamatun Jumala on todella Jumala, niin pitäisi olla selvää, että me emme ole Jumala. Jos joku ei usko sitä, niin käsitys, johon hänet johdetaan, on, että hän itse on Jumala. Kristityt, ovatpa sitten todellisia tai vain nimellisiä, ovat vastahakoisia menemään siihen. Silti psykologia siirtää heitä siihen suuntaan. Kuinka? Uskovalla on Jumala ja minä. Hänen elämänsä on jatkuvaa taistelua alistumisesta jommallekummalle. Kuitenkin viime vuosisadan loppupuolella psykologiasta johdetut ”minä/itse”-opetukset tulivat seurakuntaan: Itserakkaus, itsetunto, minäkuva, itseluottamus, omanarvontunto ja kuten Dave Hunt sanoi: self-ad nauseam (minää että oksettaa).

Nämä opetukset kristillisten psykologien ja neuvonantajien armeijan tukemina käänsivät ”minää” koskevat Raamatun jakeet täysin päälaelleen. Itselleen kuolemisen sijaan seurakuntaa on kehotettu rakastamaan ja arvostamaan itseään! Uskon, että se on ollut Saatanan tehokkain juoni kirkkohistorian viimeisten 50 vuoden aikana.

Kuten Tobia Jeremian kirjassa, psykologia, joka johtaa minä-epäjumalan palvelukseen – jopa sen jumalallistamiseen – on perustanut myymälän seurakuntaan aiheuttaen sanomatonta hengellistä tuhoa Kristuksessa olevien veljien ja sisarten keskuudessa.

Kuinka sitten elämme? Mikä on vastalääke, raamatullinen suojelusuunnitelma mitä tulee varoitukseen, jonka Jeesus antoi koskien viimeisinä päivinä tapahtuvaa petosta? ”Katsokaa, ettei kukaan teitä eksytä” (Matt. 24:4). Meidän on oltava kuin isaskarilaiset, jotka ymmärsivät ajan ja käsittivät, mitä Israelin oli tehtävä (1. Aik. 12: 32). Petoksen vastalääke ei ole monimutkainen, mutta se vaatii ahkeruutta erottamisen suhteen. Meidän tulee ensin alistua Jumalalle, joka tekee meille mahdolliseksi Hänen Pyhän Henkensä avulla vastustaa paholaista (Jaak. 4:7). Seuraavaksi meidän on jatkettava vakaasti Raamatun opissa ja ohjeissa. Se tarkoittaa tapaa lukea Jumalan Sanaa päivittäin ja se on tärkein tapa, joka meillä voi olla. Sitten meidän on tehtävä, mitä Jumalan Sana sanoo, ”ei väellä eikä omalla voimallamme, vaan Pyhän Hengen avulla” (Sak. 4:6). Meidän tulee myös olla yhteydessä muihin uskoviin tukien toisiamme rukouksessa sekä rukoilla jatkuvasti Herraa Jeesusta opastamaan ja ohjaamaan meitä Hänen tahtoonsa (Apt. 2: 42).

Ps. 1:2-3 antaa meille Jumalan ohjeita hedelmällisyyteen näinä vaikeina aikoina, kun Herra lähestyy. Uskovina meidän tulee ”iloita” Sanassa ja ”mietiskellä” sitä ”päivin öin”. Se tekee meistä hengellisesti kuin istutetun puun vesiojain tykönä, joka antaa hedelmänsä ajallaan ja jonka lehti ei lakastu; ja kaikki, mitä hän tekee, menestyy”.

TBC

Read Full Post »

Rapture Conflict
By tri. David R. Reagan, suom. SK

Michael Brown (vas.), Craig Keener (oik.)

Olen murheellinen ilmoittaessani, että tri. Michael Brown, jota suuresti kunnioitan, on hiljattain toisen kirjoittajan kanssa tehnyt kirjan, jossa he hyökkäävät ennen vihaa/ahdistusta tapahtuvaa tempausta (Pre-Tribulation Rapture) vastaan. Hänen kirjoittajakumppaninsa on tri. Craig Keener, joka on Kentucky’n Willmore’n Asbury-seminaarin Raamatun tutkimuksen professori.

Perusolettamus

Kirjan nimi, Not Afraid of the Antichrist (Antikristus ei pelota), tiivistää yhden heidän perusargumenteistaan ennen vihaa tapahtuvaa tempausta vastaan. Periaatteessa he väittävät, että ne meistä, jotka uskovat ennen vihaa tapahtuvaan tempaukseen, ovat nynnyporukkaa, jotka eivät halua kärsiä Herran tähden ja siksi olemme pettäneet itsemme uskomaan, että meidät otetaan yliluonnollisesti pois tästä maailmasta ennen ahdistuksen alkamista.

Tämä on tietysti klassinen olkiukkoargumentti. Tunnen monia raamatunopettajia ja professoreita, jotka uskovat ennen vihaa tapahtuvaan tempaukseen, eikä mieleeni tule yhtään, jonka usko perustuisi Antikristuksen pelkoon. Sen sijaan heidän käsityksensä perustuu Raamatun kallisarvoiseen lupaukseen, että milloin tahansa Jeesus voi palata ylkänä viemään morsiamensa, seurakunnan, pois tästä maailmasta (1. Tess. 4:13-18). Ja he uskovat, että Raamatun perusteella paras päätelmä on, että se tapahtuu ennen ahdistuksen alkamista.

Yrittäessään todistaa perätöntä väitettään kirjoittajat kuluttavat paljon aikaansa kertoen kauhistuttavasta kristittyjen kärsimästä vainosta Kiinan ja Nigerian kaltaisissa paikoissa. He myös omistautuvat lainaamaan jakeita, jotka vakuuttavat meille, että jos todella olemme Jeesuksen puolella, niin tulemme kärsimään vainoa. Sitten he kysyvät, miksi todellisten kristittyjen Amerikassa pitäisi ajatella, etteivät he jonakin päivänä joudu kärsimään samanlaista ahdistusta.

Merkittävä ero

Vastaus heidän kysymykseensä on, että ahdistuksen (Joh. 16:33) ja suuren Ahdistuksen (Ilm. 7:14) välillä on suuri ero. Ei kukaan tuntemistani ennen vihaa tapahtuvaan tempaukseen uskovista usko, että kristityt olisivat immuuneja häirinnälle, vainoille ja jopa murhille. Meitä Lännen kristittyjä on siunattu niin, että elämme suhteellisessa rauhassa verrattuna uskoviin Afrikassa, Aasiassa ja Latinalaisessa Amerikassa, mutta nuo ajat ovat ohi. Tänä päivänä kristittyjä marginalisoidaan koko Länsi-Euroopassa sekä Yhdysvalloissa ja Kanadassa ja he kohtaavat kasvavaa vainoa ja se tulee lisääntymään lukumäärien ja voimakkuuden suhteen johtuen kulttuurimme pakanallistumisesta.

Ne meistä, jotka uskovat ennen vihaa tapahtuvaan tempaukseen, odottavat saavansa täysillä kärsiä saatanallista vainoa yhteiskunnan taholta, mutta Raamattu lupaa meille suojan Jumalan eskatologiselta vihalta – Jumalan vihan lopulliselta mallilta, jonka Jumala vuodattaa koko maailman päälle.

Jumala on käyttänyt tätä vihan mallia kerran aikaisemmin maailmanlaajuisessa Vedenpaisumuksessa. Hän on luvannut sen jälleen seurakunta-ajan lopussa sarjana vertaansa vailla olevan kauheita tuomioita, jotka kestävät seitsemän vuotta.

Uskoville on luvattu immuniteetti tällaisen Jumalan vihan suhteen (1. Tess. 1:10). Ja ne meistä, jotka uskovat tähän lupaukseen, odottavat seurakunnan tempausta ennen ahdistusta. Toivomme perustuu Raamatun lupaukseen, eikä Antikristuksen pelkoon.

Toinen heiveröinen argumentti

Tämän tempausta vastustavan kirjan toinen teema on, että usko ahdistusta edeltävään tempaukseen perustuu yksinomaan virheelliseen opetukseen ja saarnaamiseen, koska siihen ei voida mitenkään päästä tutkimalla vain Raamattua. Jälleen olkiukko!

Kirjoittajat perustavat tämän väitteen omiin kokemuksiinsa. Molemmat kasvoivat seurakunnissa, joissa opetettiin ahdistusta edeltävää tempausta ja molemmat tulivat myöhemmin elämässään johtopäätökseen, että käsitystä ei voi perustella Raamatulla.

No niin, minulla on heille uutisia. Kasvoin sotaisan amillenniaalisessa kirkossa, jonka johtajat suhtautuivat uskoonsa niin dogmaattisesti, että jos joku uskalsi olla eri mieltä heidän kanssaan, niin häntä pilkattiin. Itse asiassa, jos hän jatkuvasti epäili Amillenniaalista näkökulmaa, hänet virallisesti erotettiin! [Amillenialismi: tuhatvuotinen valtakunta on symbolinen kuvaus, ei kirjaimellisesti toteutuva ajanjakso.]

Minä tulin premillenniaalisen käsitykseen Jumalan Sanasta Raamattua tutkimalla, enkä opetuksen ja saarnaamisen kautta. Ja samalla tavalla tulin johtopäätökseen, että luvussa 1. Tess. 4 kuvatun tempauksen oli oltava erillinen tapahtuma ja erossa Ilmestyskirjan 19. luvun kuvailemasta Jeesuksen paluusta. [Premillenialismi: Jeesus palaa ennen tuhatvuotisen valtakunnan ajanjaksoa perustamaan kyseisen valtakunnan, jonka pääkaupunkina on Jerusalem.]

En ole myöskään ainoa henkilö, joka on tullut näihin johtopäätöksiin pelkästään tutkimalla Raamattua. Hiljattaisessa kirjassaan Dispensationalism Before Darby (Dispensationalismi ennen Darby’a) (2015) tri. William Watson todistaa, että 1600–1700-luvuilla oli monia, jotka myös päättelivät, että Tempaus ja Paluu ovat kaksi erilaista ja eriaikaista tapahtumaa – ja jotkut jopa uskoivat, että Tempaus on ennen Ahdistusta.

Tohtori Watson päättelee, että 1800-luvun alussa ennen vihaa tapahtuvaan tempaukseen uskoivat ”ei vain baptistit – vaan myös johtavat anglikaanit – ja jopa skotlantilaiset presbyteerit” (sivu 262). Toisin sanoen, se ei ollut vain jokin epärealistinen käsite, joka vuonna 1830 poksahti englantilaisen teologin, nimeltä John Nelson Darby, kekseliääseen mieleen, kuten kirjoittajat väittävät.

Ilman tohtori Watson’in yksityiskohtaista aineistoa historioitsija nimeltä tohtori Paul Boyer oli jo tullut samaan johtopäätökseen kirjassaan When Time Shall Be No More: Prophecy Belief in Modern America (Kun aikaa ei enää ole: profetiausko nykyajan Amerikassa). Tämän kirjan julkaisi Harvard University Press vuonna 1994. Hän kirjoittaa:

Tietyssä mielessä Darby’n järjestelmä ei sisältänyt mitään uutta. Hänen keskittymisensä profetian toteutumiseen tulevaisuudessa noudatti varhaisten kristittyjen eskatologiaa… Jopa tempausoppi … löytyy varhaisten tulkitsijoiden kirjoituksista. … Mutta Darby kutoi nämä eri säikeet tiukaksi ja yhtenäiseksi systeemiksi, jota hän tuki joka tilanteessa runsailla Raamatunkohdilla ja sitten uupumatta julisti kirjoitustensa ja saarnamatkojensa kautta (sivu 188).

Vielä yksi asiaton argumentti

Yksi tohtoreiden Brown and Keener rakentamista olkiukoista on, että usko ennen vihaa tapahtuvaan tempaukseen tuottaa apaattisia kristittyjä, jotka tyytyvät istumaan syrjässä odottaen Herran ilmestymistä unohtaen evankelioimisen ja yhteiskunnalliset ongelmat.

Ei pidä paikkaansa – en tunne ketään tästäkään porukasta! Itse asiassa viime vuosien johtava vihaa edeltävän tempauksen puolustaja – Tim LaHaye – oli yksi johtavista kristityistä poliittisista aktivisteista, joka oli voimakkaasti mukana Moral Majority -liikkeessä. Ja hänen vaimonsa Beverly perusti konservatiivisen kristittyjen naisten aktivistiryhmän nimeltä Concerned Women of America (Amerikan huolestuneet naiset).

Kirjan pahin vika

Suurin heikkous Brown’in & Keener’in kirjassa on sen tapa käsitellä läheisyyttä. Kirjoittajat kirjaimellisesti tanssivat aiheen ympärillä ja heillä on tietysti siihen hyvä syy.

Raamattu tekee selväksi, että Herra voi palata milloin tahansa ja että meidän kristittyinä tulee elää odottaen Hänen paluutaan. Sitä kutsutaan läheisyydeksi. Mutta jos hylkäät tempauksen ja uskot vain siihen, mitä kutsutaan Toiseksi Tulemukseksi, niin ei ole olemassa mitään läheisyyttä. Se johtuu siitä, että on niin monta profetiaa, joiden on täytyttävä, ennen kuin Toinen Tulemus voi tapahtua. Mainitaksemme vain yhden – ensin on oltava seitsenvuotinen Ahdistus!

Ne, jotka hylkäävät Tempauksen ja uskovat vain Toiseen tulemukseen elävät odottaen Antikristusta. Ne meistä, jotka uskovat tempauksen olevan erillinen tapahtuma Herran paluusta maan päälle, elävät odottaen Jeesusta Kristusta – ei Antikristusta.

Kirjoittajien käsitys tempauksesta

Julisteen teksti: RAUHOITTUKAA! Mitään ei tapahdu, ennen kuin Antikristus tulee.

Mitä kirjoittajat sitten tekevät sille tempaukselle, jota apostoli Paavali kuvailee yksityiskohtaisesti luvussa 1. Tess. 4? He yhdistävät sen Toiseen Tulemukseen. Siten he väittävät, että kun Herra ilmestyy taivaissa, uskovat temmataan kohtaamaan hänet taivaalla ja sitten he välittömästi palaavat hänen kanssaan maan päälle hallitsemaan Hänen kanssaan tuhannen vuotta Millenniumissa (tuhatvuotinen valtakunta).

Tähän käsitykseen vihan jälkeen tapahtuvasta tempauksesta liittyy monta ongelmaa. Yksi on, kuten olen jo todennut, että se tuhoaa läheisyyden.

Toinen ongelma on, että se ei anna asukkaita Millenniumiin. Miksi? Koska jos Tempaus ja Toinen Tulemus ovat yksi tapahtuma, niin jokainen uskova, sekä juutalainen että pakana, elävä ja kuollut, kirkastetaan Herran paluun hetkellä. Kaikki muut lähetetään Tuonelaan. Se tarkoittaa, ettei ole kuolevaisia ihmisiä menemässä Millenniumiin ja kansoittamassa maata uudelleen.

Tämä ei ole ongelma vihaa edeltävän tempauksen käsityksessä, sillä sen mukaan kaikki seurakunta-ajan uskovat, elävät ja kuolleet, saavat kirkastetun ruumiin tempauksen hetkellä – ennen kuin Ahdistus alkaa. Sitten seuraavien seitsemän Ahdistuksen vuoden aikana monet hyväksyvät Jeesuksen ja vaikka Antikristus surmaa suurimman osan heistä, niin tulee olemaan jäännös sekä juutalaisista että pakanauskovista, jotka elävät ahdistuksen loppuun asti. Tämän ryhmän sallitaan mennä Millenniumiin lihassa. He asuttavat maan uudelleen ja ne meistä, jotka ovat kirkastetussa ruumiissa, hallitsevat heitä.

Toistan, käsitys vihan jälkeen tapahtuvasta tempauksesta ei anna hallittavia Millenniumiin.

Loppuhuomautus

Päätän lainauksella tohtori Ron Rhodes’ilta, joka on yksi suosikeistani, mitä tulee raamatunprofetian opettamiseen. Useita vuosia sitten hän oli yksi puhujista vuosittaisessa raamattukonferenssissamme. Häntä pyydettiin puhumaan tempauksesta ja kun hän pääsi siihen asti, että arvioi käsitystä vihan jälkeen tapahtuvasta tempauksesta, hän aloitti muistuttamalla yleisöä, että apostoli Paavali lopetti tempauksen kuvauksensa sanomalla:Niin lohduttakaa siis toisianne näillä sanoilla” (1. Tess. 4:18).

Sitten hän tiivisti käsityksen vihan jälkeen tapahtuvasta tempauksesta näin:

Kuvitelkaamme hetken ajan, että tempaus vihan jälkeen on totta. Seuraavassa on, mitä tämä tempauskäsitys tarkoittaa:

      • Käytte läpi seitsemän vuotta Jumalan vihaa.
      • Kärsitte Antikristuksen kauhistuttavan hallinnon kautta.
      • Koette tuskalliset sinetti-, pasuuna- ja maljatuomiot – jotka käyvät kerta kerralta pahemmiksi ja tuskallisemmiksi.
      • Suurin osa teistä kärsii tuskallisen marttyyrikuoleman.

Niin lohduttakaa siis toisianne näillä sanoilla” (1. Tess. 4:18). Sorry, ystävät – se vain ei pelitä!

Tähän en voi sanoa muuta kuin Aamen!

 

Read Full Post »

COMPETING NEW WORLD ORDERS – Part 3
By Jackie Alnor 10.2.2017, suom. SK

Edellisessä osassa Kilpailevat maailmanjärjestykset, osa 2 tarkasteltiin roomalaiskatolisuutta ja sen globaaleja päämääriä. Tässä osassa luodaan katsaus protestanttien ja evankelikaalien lopunaikojen odotuksiin.

Rekonstruktionistit ja Kingdom Now -liike

Aivan kuten 1980-luvun New Age -liike muuttui tämän päivän progressiivisiksi, tuon vuosikymmenen rekonstruktionistit ovat edelleen olemassa, mutta välttelevät otsikoita. Molempien uskomukset pysyvät koskemattomina. 2000-luvun rekot voidaan nähdä sellaisissa ryhmissä kuin Tea Party – poliittisissa aktivisteissa, jotka heiluttavat Amerikan lippua presidentti Trumpin yllä. Heillä on paremmat perustelut kuin muilla uskonnollisilla ryhmittymillä väittää olevansa hänen vaalivoittonsa salaisuus.

[Kristillinen rekonstruktionismi on lähinnä Yhdysvalloissa vaikuttava suuntaus, jonka mukaan valta yhteiskunnassa kuuluu kristityille ja että yhteiskunta tulee perustaa raamatulliselle laille. Kristityt on kutsuttu ottamaan valtaansa (dominion) koko maailma. Kyseessä on radikaali, kumouksellinen fundamentalismi, joka pyrkii valtaan enemmän tai vähemmän aggressiivisin keinoin. (Lähde)]

Kuten katolinen uskonpuolustaja totesi, protestanttinen näkemys lopunajoista on samanlainen kuin heidän omansa. Sekä katolinen kirkko että äitikirkosta lohjenneet kirkkokunnat ottavat eskatologiansa Augustinukselta, kirjan The City of God tekijältä. Molemmat kieltävät raamatullisen näkemyksen, että Jeesus palaa ja perustaa Jumalan Valtakunnan maan päälle 1000 vuodeksi halliten Jerusalemista – kun ”Uusi Jerusalem” laskeutuu taivaasta. Edelliset ovat amillennialisteja ja jälkimmäiset postmillennialisteja.

Hal Lindsey, kirjan Maa entinen suuri planeetta, tekijä, selittää eroa:

”Augustinuksen (354-425 jKr.), kuuluisan Hippon piispan aikaan, Origenesin tulkintasysteemi vallitsi kristillistä kenttää. Se oli kuitenkin Augustinus, joka systematisoi allegoriaan perustuvat opetukset yhtenäiseksi teologiaksi, joka tulisi vallitsemaan kirkkoa yli tuhat vuotta. Jopa uskonpuhdistajat jatkoivat pitäytymistä hänen useimpiin näkemyksiinsä, mukaan lukien hänen allegoriaan perustuva jalostamaton (unrefined) eskatologiansa. Roomalaiskatolinen kirkko (RKK)… pani alulle opetuksen, että he olivat Israelille kuvatun Valtakunnan perijä ja siksi heidän täytyy ottaa lopullinen valta yli tämän maailman poliittisten voimien.” (The Road to Holocaust, pp 9-10)

Katoliset amillennialistit eivät nähneet Kristuksen tulevaa hallintaa maan päällä; he näkivät Hänen toisen tulemuksensa merkitsevän historian loppua. Se tulisi olemaan yksi iso ylösnousemus kaikille koskaan eläneille, hyville ja pahoille yhdessä ja sitten viimeinen tuomio ja porukka menisi joko taivaaseen tai helvettiin.

Lindsey määrittelee postmillennialismin teoriana, joka ”olettaa, että Kristus tulee vasta, kun Hengen voimaannuttama seurakunta on perustanut Jumalan valtakunnan maan päällä asteittain alistamalla maailman ja ottamalla sen hallintaansa”. Sekä a- että postmillennialistit ”uskovat, että nykyinen aikakausi on Jumalan Valtakunta ja ymmärtävät sanan millennium vain symbolisessa merkityksessä. Tärkeä ero niiden välillä on, että postmillennialistit uskovat Jumalan Valtakunnan olevan, ei vain Kristuksen hengellinen hallinta uskovien sydämissä, vaan Kirkon todellinen hallinta yli koko yhteiskunnan tässä ajassa… he ovat siirtäneet seurakunnalle kaikki Israelin liitot ja lupaukset koskien globaalia teokraattista valtakuntaa ja siirtäneet niiden toteutumisen ajan aikaan ennen Kristuksen toista tulemusta ennemmin kuin aikaan toisen tulemuksen jälkeen.” (Ibid. Pp 28-29)

Sekä katoliset että päälinjan protestantit pitivät eskatologiaa hyllyllä satoja vuosia, kunnes syntyi uudelleen usko premillennialismiin – näkemykseen Kristuksen läheisestä paluusta – ja sillä oli lakipisteensä 1900-luvun puolivälissä. Vaikka tämä oli muinaisen kirkon näkemys seurakunnan kolmen ensimmäisen vuosisadan ajan, vanha kaarti näki sen uhkana omalle kirkon jäsenyydelleen. Itse asiassa monista tuli suorastaan vihamielisiä Hal Lindsey’n kaltaisille opettajille ym. Dallas’in teologisen seminaarin tutkijoille, jotka opettivat dispensationalistista näkemystä lopun ajoista.

Dispensationalismi näkee Ilmestyskirjan kirjana tulevista tapahtumista, kirjaimellisesti ymmärrettynä, silti tunnustaen sen symboliikan ja typologian käytön apokalyptisessä kielessään. Raamatun profeetallisten kirjojen, sekä Vanhan että Uuden testamentin ynnä Jeesuksen sanojen evankeliumeissa tutkimisesta tuli selkeä opetus kirjaimellisesta Kristuksen tuhatvuotisesta hallinnasta maan päällä, jota seuraa seitsenvuotinen Suureksi Ahdistukseksi kutsuttu vaivan aika, jossa paholainen Antikristuksen persoonassa valvoo globaalia maailmanhallitusta. Jumalan viha vuodatettaisiin hänen ja hänen seuraajiensa päälle tuona aikana, kunnes suurin osa elämästä maan päällä olisi tuhottu. Sitten Jeesus palaisi pyhiensä kanssa, jotka oli viety ruumiissaan taivaaseen seurakunnan tempauksessa ja paholainen sidottaisiin tuhanneksi vuodeksi vasta perustetun Jumalan maanpäällisen valtakunnan aikana.

Vastauksena tähän opetukseen päälinjan protestantit keksivät Ilmestyskirjan vaihtoehtoisen preterismiksi kutsutun tulkinnan, joka näkee apokalyptisten kirjojen tapahtumat allegorisina – raamatunhistorian menneitä tapahtumia kuvailevina. Preterismistä tuli lääke sellaiseen, jota he pitivät lopunaikojen kuumeena. Vaati jonkin verran todellista Raamatun vääntämistä heijastaa heidän haluamansa eskatologia Raamattuun, mutta he varmasti saivat sen kuulostamaan tieteelliseltä.

Rekonstruktionismin isoin nimi on tri. Rousas Rushdoony (1916-2001), presbyteeri saarnamies ja yli 30 kirjan tekijä. Hän perusti Chalcedon-säätiön. Hänen ylevä suunnitelmansa kristillistää moderni yhteiskunta on esitetty hänen kirjassaan Institutes of Biblical Law, julkaistu vuonna 1973. Hal Lindsey’n mukaan häntä avusti hänen vävynsä Gary North, joka palveli lehden The Journal of Christian Reconstruction toimittajana, kunnes nämä kaksi vuonna 1981 erosivat johtuen joistakin opillisista eroista.

Molemmat miehet katosivat näyttämöltä vuosisadan vaihteessa: toinen kuoli ja toisen maine meni, kun hän äänekkäästi mainosti tuon ajan hysteriaa, Y2K-pelkoa. Hän sai kristityt paniikkiin, että vuosisadan vaihtuessa uudenvuodenaattona 1999 keskellä yötä kaikki tietokoneet kaatuvat, koska päivämäärä ei enää ala numeroilla 1 ja 9. Tulisi sähkökatkoja, lentokoneita putoaisi taivaalta ja kaikki tietokoneita käyttävät nykyajan härvelit lakkaisivat toimimasta. Seuraisi planetaarinen kaaos.

North puhui premillennialisteista ”pessimillennialisteina”, koska näki heidät luusereina, joilla ei ole voittoisaa käsitystä tehtävästään. Hänen kumppaninsa, David Chilton, ilmaisi heidän dominionistisia haaveitaan:

”Raamattu antaa meille hallinnan eskatologian, voiton eskatologian. Tämä ei ole jotakin sokeaa ’kaikki onnistuu jotenkin’ -lajin optimismia. Se on vakaa, luottavainen, Raamattuun perustuva varmuus, että ennen Kristuksen toista tulemusta evankeliumi on voitokas koko maailmassa.’” (Quoted in Road to Holocaust, pg. 41)

North kutsuu uskollisen morsiamen uskonkäsityksiä ”eskapistiseksi uskonnoksi”. Hän selittää, mitä hän sillä tarkoittaa:

”Tämä on antikristillisen uskonnon toinen suuri perinne. Katsoen, että autonomisen vallan käyttö on ansa ja eksytys, eskapistisen uskonnon kannattajat ovat pyrkineet eristäytymään kulttuurista yleensä – vallan ylläpitämästä kulttuurista. He ovat paenneet maailmanlaajuisen hallinnan vastuita, tai jopa alueellisen hallinnan, toivossa, että Jumala vapauttaa heidät yleisestä hallintaliitosta… Perusajatus eskapistisen uskonnon taustalla on hallintaliiton kieltäminen… Tämä kilpaileva uskonto julistaa rauhaa, koska sillä on vain vähän kiinnostusta niihin systemaattisiin ponnistuksiin, joita aina vaaditaan instituutioiden puhdistamiseksi alkusoittona sosiaaliselle jälleenrakentamiselle (reconstruction). Lyhyesti, eskapistinen uskonto vaatii pakenemista maailmasta…” (North, Liberating Planet Earth: An Introduction to Biblical Blueprints, Dominion Press, 1987)

Raamatussa ei missään kutsuta seurakuntaa hallitsemaan maailmaa. Ainoa ihmiselle annettu hallinta on mainittu Genesiksessä, kun Jumala antoi Aadamille hallinnan eläimiin (1. Moos. 1:28). Hän ei milloinkaan antanut ihmiselle hallintaa toisiin ihmisiin jonkinlaisena hengellisenä valtuutena. Nämä ihmiset ovat niin eksyneitä. Sen sijaan, että kasvaisimme vallassa ja vaikutuksessa maailmassa Jeesus kertoi meille, että maailma tulisi vihaamaan meitä, aivan kuten se vihasi Häntä. Ja apostoli Johannes muistutti meitä siitä tosiasiasta: Älkää rakastako maailmaa älkääkä sitä, mikä maailmassa on. Jos joku maailmaa rakastaa, niin Isän rakkaus ei ole hänessä.” (1. Joh. 2:15)

Se, että North pilkkasi raamatullista kristinuskoa, saattoi hyvinkin olla syy siihen, että HERRA poisti hänet kaikesta vaikutusvallasta. Hänen jalkansa seisovat tukevasti tässä maailmassa, kuten voidaan sanoa kaikista rekonstruktioneista, mutta tosi uskova on taivaan kansalainen ja sieltä me odotamme Vapahtajaamme HERRAA Jeesusta Kristusta. Se ei ole eskapismia, vaan ”kerta kaikkiaan pyhille annettu usko.”

Valitettavasti North’in ja Rushdoony’n haaveet elävät ja voivat hyvin maaplaneetalla, vaikkakin eri etiketin alla. Eturintamassa on ryhmä nimeltä Herätyksen Koalitio (Coalition on Revival = COR), rekonstruktionistinen ryhmä, joka ajaa käsitystä, että seurakunnat toimien yhdessä voisivat määrätä Vanhan testamentin lait niin uskoville kuin uskomattomille. 30 vuotta sitten he tuottivat laajan dokumentin nimeltä A Manifesto for the Christian Church: Declaration and Covenant jota jaettiin moniin seurakuntiin ja parakirkollisiin järjestöihin, enimmäkseen reformoituihin (kalvinistisiin) ja protestanttisiin. Itse asiassa COR:in verkkosivusto on www.reformation.net, koska katolisen kirkon kesken jäänyt uskonpuhdistus (reformation) 16. vuosisadalla on heidän uskottavuuden merkkinsä.

Yksi manifestin päämääristä on saada koko kristikunta toimimaan yhdessä uuden teokratian saavuttamiseksi, he itse huipulla. He ajavat yhteyttä kaikkien kanssa ja kaavailevat nokkimisjärjestystä, johon kaikkien täytyy alistua. He tiivistävät sen sellaisessa, josta käyttävät nimeä ”Suunnitelma” (New Age -liike käyttää samaa sanaa), joka sanoo, että seurakunnalle (yleisnimi) täytyy opettaa: ”Strategian tarve yhteiskunnan rakenneuudistuksen saavuttamiseksi – kodissa ja lain, hallinnon, liike-elämän ja talouden, koulutuksen, median, taiteiden, tieteen ja lääketieteen jne. aloilla – että kaikki nämä alat voidaan tuoda Kristuksen herruuden alle ja toimimaan Raamatun periaatteiden mukaan.”

Yksi Manifestin pykälistä selvästi osoittaa vastustusta premillennialismia kohtaan, asennetta, jolla kaikki dominionistit löytävät yhteisen pohjan. Se ilmaisee sen näin:

”Olemme kiinnostuneet enemmän taivaasta, tulevaisuudesta ja pakenemisesta tästä maailmasta Kristuksen toisessa tulemuksessa, kuin Hänen morsiamensa valmistamisesta olemaan tahraton, kaunis, kunniakas ja mieluinen Hänelle, kun Hän tulee.”

”Me uskomme, että olisi strategisesti viisasta Jumalan tahdon toteutumisen kannalta maan päällä pyrkiä vaatimaan Amerikka takaisin ja palauttamaan se raamatullisen lain perustukselle, jolle se alun perin perustettiin. Uudelleen syntyneestä ja rakennetusta Amerikasta voitaisiin käynnistää lisääntynyt lähetystyöräjähdys ja kristillisvaikutteisen bisneksen, hallinnon, taiteen ja teknologian vienti.”

Kansallinen koordinoiva neuvosto (The National Coordinating Council), COR:in poliittinen käsi vuonna 1990, osoittaa, kuinka kauaskantoinen ja laaja rekojen johto on. Seuraavassa joitakin tunnetuimpia neuvostossa istuneita nimiä: Ted Baehr, Good News Communication, Cal Beisner, Prof. Covenant College, Harold O. J. Brown, Prof. Trinity Evangelical Seminary, Gary DeMar, American Vision, Duane Gish, Inst. For Creation Research, D. James Kennedy, Pastor Coral Ridge Presbyterian Church, Harold Lindsell, Editor Emeritus Christianity Today ja edustajia reformoiduista seminaareista ja protestanttisista kirkoista. Heillä oli jopa ”karismaattinen neuvosto”, jossa oli sellaisia arvohenkilöitä kuin: Jack Deere, Vineyard’iin kuuluva kirjailija, Vinson Synan, ekumeenisen kongressin sielu Pyhän Hengen megakonferensseilla, Rodman Williams, Regent -yliopiston professori, Karl Strader, Carpenters Home Church (joka käynnisti pyhän naurun riehan) ja nimiä, joilla on yhteyksiä Oral Roberts -yliopistoon ja YWAM:iin.

Jos katsot lehteä Christianity Today, voit nähdä katkelmia COR:lta kannesta kanteen.

COR:in suosittelemia kirjoja auttamaan seurakuntien johtajia mukaan ovat: Taking Our Cities for God (Kaupunkiemme valtaaminen Jumalalle), by John Dawson, Creation House, The Harvest (Sadonkorjuu), by Rick Joyner, MorningStar Publications, The Church Triumphant at the End of the Age (Seurakunta voittaa aikakauden lopussa), by Nate Krupp, Destiny Image Publishers; Winning the Battle for the Minds of Men (Voitto taistelussa ihmisten mielistä), by Dennis Peacocke, Alive and Free Publishing ja erilaisia kirjoja ja oppaita reformoiduilta kirjoittajilta. Syy karismaatikoiden kirjojen laittamiselle listalle on epäilemättä halu myydä hallintamandaatti heille. On valitettavaa COR:in kannalta, että he tekivät siitä niin hyvän homman, että ne, joita he yrittivät käännyttää, murtautuivat vapaiksi ja aloittivat omat Valtakunta Nyt -ponnistelunsa ilman reformoituja – plagioiden paljon teologiasta, jota rekot jo työstivät.

Karismaattinen vaihtoehto COR:ille on Uusi Apostoline Uskonpuhdistus (New Apostolic Reformation = NAR), jota johtaa miesten ja naisten ryhmä, joka väittää olevansa uudet profeetat ja apostolit (jotakin, joka saisi reformoidut kavahtamaan), jotka korvasivat Manifestin sellaisella, jota kutsuvat Seitsemän Vuoren Mandaatiksi (The Seven Mountain Mandate). Sillä on samat Valtakunta Nyt -päämäärät, mutta profeetallinen näky päälle kiinnitettynä – toinen kilpaileva UMJ New Agen innoittamille globalisteille, RKK:lle ja protestanttisille uudistajille. Myös heillä on suuria suunnitelmia presidentti Trump’ille.

Jatkuu artikkelissa Kilpailevat maailmanjärjestykset, osa 4

Read Full Post »