”Departure” (Greek ”apostasia”): Rapture or Leaving The Faith?
Complied By Dr. Gary M. Gulan, ©1986, (rev. 07), suom. SK
Tarkoittaako kreikan sana ”apostasia” (lähtö) tempausta vai uskosta luopumista? (2. Tess. 2:3)
”Mutta mitä tulee meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen tulemukseen ja meidän kokoontumiseemme hänen tykönsä, niin me pyydämme teitä, veljet, ettette anna minkään hengen ettekä sanan ettekä minkään muka meidän lähettämämme kirjeen heti järkyttää itseänne, niin että menetätte mielenne maltin, ettekä anna niiden itseänne peljästyttää, ikäänkuin Herran päivä jo olisi käsissä. Älkää antako kenenkään vietellä itseänne millään tavalla. Sillä se päivä ei tule, ennenkuin luopumus (apostasia) ensin tapahtuu ja laittomuuden ihminen ilmestyy, kadotuksen lapsi, tuo vastustaja, joka korottaa itsensä yli kaiken, mitä jumalaksi tai jumaloitavaksi kutsutaan, niin että hän asettuu Jumalan temppeliin ja julistaa olevansa Jumala. Ettekö muista, että minä, kun vielä olin teidän tykönänne, sanoin tämän teille?” (2. Tess. 2:1-5)
Johdanto: Tämä Raamatun jakso (2. Tess. 2:1-12) kirjoitettiin oikaisemaan virhe ajattelussa lopunajoista. Väärät käsitykset eli virheet olivat tunkeutuneet tessalonikalaisten elämän näkökulmaan saaden heidät äärimmäisen huolestuneiksi. Joitakin näihin jakeisiin sisältyviä totuuksia ei löydy mistään muualla Raamatusta. Nämä totuudet ovat avain ymmärtää suurta osaa tulevista tapahtumista. Tässä kontekstissa Paavali rajasi ”lähdön” (kreikan ”apostasia”) lopunaikojen tapahtumaksi. Oliko tämä lähtö, Antikristuksen saapuminen, uskon jättäminen, vai seurakunnan kokoaminen Herran tykö?
Voisi melkein uskoa, että nyt uskosta on lähtemässä suuri ryhmä, kun seurakunnissa tapahtuu muutoksia sellaisten modernien liikkeiden kautta kuin ”etsijäherkät seurakunnat” ja ”esiintuleva kirkko”. Kristityt eivät ole ”verille asti tehneet vastarintaa, taistellessaan syntiä vastaan”, kuten heprealaiskirjeen kirjoittaja toteaa (Hepr. 12:4), vaan he rakastavat, kuten Paavali sanoo, “enemmän nautintoja kuin Jumalaa” (2. Tim. 3:4, Raamattu Kansalle). Epäilemättä, jos seurakunta jatkaa itsensä rakentamista tähän malliin, niin ”luopumus” on väistämätön.
Johtuen petoksesta ja väärästä opetuksesta monet väärät uskonnot ja kultit ovat ”luopuneet” kristinuskosta johonkin erilaiseen, kuin mitä Jumala tarkoitti. Nämä ryhmät ovat epäämättä tulleet ”luopioiksi”. Voimme oppia, että uskollisuus Jumalan sanalle liittyy suoraan Kristuksen puhtauteen ja läheisyyteen Kristuksen kanssa ja siten ”luopumuksen” välttämiseen.
Mitä sana ”luopumus” (kreikan apostasia) jakeessa 2. Tess. 2:3 merkitsee suhteessa lopunaikoihin?
Näkemykset ”luopumuksesta” jakeessa 2. Tess. 2:3
Kaikki tässä jaksossa (2. Tess. 3:1-12) on kahden päätapahtuman laajentamista:
- nyt vielä pidättävän poistaminen ja
- Saatanan ihmisen eli laittoman, manifestoituminen.
On olemassa neljä päänäkemystä koskien sitä, mitä ”lähtö” (kreikan apostasia) tarkoittaa jakeessa 2. Tess. 2:3.
(1.) Yksi ja sama tapahtuma: ”Kapina” (eli ”luopumus”) ja Antikristuksen ”ilmestyminen” ovat sama. Antikristus perustaa valtakuntansa, joka on suora kapina Jumalan hallinnalle. Koska Antikristus pettää monet ja yhdistää monet vastustamaan Jumalaa, niin nämä kaksi tapahtumaa on liitetty yhteen samaa merkitsevinä. Tällä kannalla olivat Krysostomus, Augustinus, James Moffatt, James Price, Luder Whitlock, Charles Wananmaker ja Robert Culver.
(2.) Kapina: tämä tarkoittaa laaja-alaista poliittista, tai sotilaallista ”kapinaa” (eli ”luopumusta”) Jumalaa vastaan. Tavallisesti se nähdään tapahtuvan juuri ennen toista tulemusta, mutta se voisi tapahtua myös ahdistuksen alussa. Tämä kapina on Jumalaa vastaan (joko luotu Luojaa vastaan tai juutalainen Jumalaa vastaan). Tätä kannattivat H. A. A. Kennedy, A. L. Moore, I. Howard Marshall, Leon Morris, Robert Thomas, William Hendricksen, David Williams, John Stott, F. F. Bruce ja muutamat muut.
(3.) Uskon hylkääminen: tämä tarkoittaa lopunajan uskonnollista ”hylkäämistä” (so. ”luopumusta”) eli ”loikkausta” uskosta. Se tarkoittaa aikaisemmin tunnustamansa kannan harkittua hylkäämistä. Se on vetäytyminen aikaisemmasta liitosta Jumalan kanssa. Tähän näkemykseen kuuluu useita pienempiä ja tarkempia näkemyksiä sen suhteen, kuka se on, joka hylkää uskonsa (seurakunta ahdistuksen edellä, vai Israel toisen tulemuksen edellä). Tätä näkemystä kannattivat Jean Calvin, William Eerdman, W. E. Vine, J. B. Lightfoot, C. F. Hogg, D. Edmond Hiebert, Donald Bloesch, Marvin Rosenthal, Lewis Sperry Chafer, A. T. Robertson, Charles Ryrie, Robert Thomas, Timothy LaHaye, Louis Berkhof ynnä monet muut. Tämä näkemys tuli ensimmäisen kerran esiin, kun Raamatusta tehtiin kuningas Jaakon käännös (KJV) vuonna 1611.
(4.) Tempaus: Tämä viittaa ”lähtöön” (so. ”luopumukseen”) eli äkilliseen seurakunnan tilalliseen poistamiseen olemaan Herran kanssa ennen laittomuuden ihmisen ja Ahdistuksen tulemista. Syy, että uskovat saattoivat olla lohdutettuja ”eikä järkytettyjä” (2:2), on, että he ovat siinä vaiheessa ”lähteneet” maan päältä ja ovat yhdessä Herran kanssa ennen laittomuuden ihmisen pahaa toimintaa. Ahdistus ei voi alkaa maan päällä eikä laiton ilmestyä ennen kuin seurakunta ”lähtee” maan päältä. Tätä näkemystä kannattivat J. S. Mabie, Allan MacRae, Stanley Ellisen, Gordon Lewis, E. Schuyler English, J. Dwight Pentecost, John Walvoord, H. Wayne House, Kenneth Wuest, and Richard Reiter.
Ongelma, joka seuraa siitä, että sana ”apostasia” käännetään ”luopumukseksi” jakeessa 2. Tess. 2:3
Minulla on useita ongelmia
- kääntää kreikan sana apostasia jakeessa 2. Tess. 2:3 englannin ilmaisulla ”falling away” (luopumus) ja
- tehdä tästä ”luopumuksesta” ”uskon hylkääminen” eli ”luopuminen uskosta”.
(1.) Kieliopin sääntöjen perusteella on olemassa yksi englannin sana, joka ”kirjaimellisesti” vastaa kutakin kreikan sanaa. Myös kieliopin sääntöihin perustuen ”konteksti” paljastaa tuon kreikan sanan merkityksen ja soveltamisen. Sana ”departure” (lähtö) vastaa parhaiten kreikan sanaa ”apostasia”. Kreikan sanan ”apostasia” kääntäminen englannin sanalla ”apostasy” (luopumus) on translitteraatio eikä mikään todellinen ”kirjaimellinen” käännös. Kreikan sanan ”apostasia” kääntäminen englannin sanoilla ”falling away” on interpolaatio kreikankielestä, käännös, joka heijastaa tulkintaa.
(2.) Ongelma englannin sanassa ”apostasy” (luopumus) on, että se on alkanut merkitä jotakin vähän erilaista ja vähän syvempää kuin kreikan sana ”apostasia”. Käännettäessä kreikan sanaa ”apostasia” englanninkieleen, on parasta kääntää se sanalla ”departure” (lähtö) ja antaa kontekstin paljastaa sen merkitys.
(3.) Käsiteltävänä olevassa asiassa kreikan sana ”apostasion” tarkoittaa ”lähtö” eikä ”luopuminen uskosta”. Matteus ja Markus käyttävät tätä sanaa (”apostasion”) kuvailemaan ”erokirjaa” (Matt. 5:31; Mark. 10:4). Sana ”apostasion” tarkoittaa kirjaimellisesti ”lähtö, ero” ja konteksti tekee sen ”lailliseksi lähdöksi avioliittosopimuksesta”. Jos sanalle ”apostasion” annetaan uskosta luopumisen merkitys, se tekisi kaikki ”avioerot” hengelliseltä kannalta mahdottomiksi hyväksyä ja synniksi, koska ”ero” olisi sama kuin ”luopuminen” kristillisestä uskosta.
(4.) Monet kääntäjät ja kommentaattorit ovat tehneet kreikan sanan ”apostasia” (”lähtö”, Apt. 21:21; 2. Tess. 2:3) samaksi kuin kreikan sana ”aphistemi” (”lähtö”, Apt. 12:10; 15:38; 19:9; 22:29; 2. Kor. 12:8; 1. Tim. 4:1; 6:5; 2. Tim. 2:19; Hepr. 3:12). He ovat tehneet sen saadakseen jakeen 2. Tess. 2:3 sanan ”lähtö” läheisemmin liitetyksi ”luopumiseen uskosta”. Nämä kreikan sanat ovat kuitenkin erilaisia ja konteksti paljastaa, mitä ”lähtö” todella on.
(5.) Englanninkielinen käännös ”falling away”, joka antaa käännökselle selittävämmän ”uskon jättämisen” merkityksen, tuli esiin ensimmäisen kerran tuotettaessa KJV-käännöstä (King James Version) vuonna 1611. Beza, Geneva Bible -käännöskomitean jäsen, muutti perinteisen sanan ”lähtö” (kreikan ”apostasia”) kääntämisen uusiksi vaihtoehtoisiksi ja selittäviksi sanoiksi ”falling away”. Wycliff Bible (1384), Tyndale Bible (1526), Coverdale Bible (1535), Breches Bible (1576), Beza Bible (1583) ja Geneva Bible (1608) kaikki käyttivät sanaa ”departure” käännöksenä kreikan sanalle ”apostasia.”
(6.) Beza’n vaikutus KJV:n uuteen selittävään sanan ”luopumus” kääntämiseen jakeessa 2. Tess.2:3 vaikutti suurimpaan osaan myöhempiä käännöksiä. Pane merkille käännökset, jotka seuraavat sanan ”apostasia” selittävää kääntämistä. NIV – ”rebellion” (kapina); NRSV – ”rebellion”; Goodspeed – ”rebellion;” RSV – ”rebellion”; Moffat – rebellion”; Phillips – ”rejection”; Jerusalem Bible – ”great revolt” (suuri kapina); Williams – ”great revolt”; Berkeley – ”apostasy” (luopumus); ASV – ”falling away” (luopumus); ja NKJV – ”falling away”.(7.) Beza’n vaikutus ei vaikuttanut vain käännöksiin, vaan myös kreikan sanakirjoihin. Tärkeimmät kreikan sanakirjat tekivät ilmaisusta (falling away) tärkeimmän määritelmän kreikan sanalle ”apostasia”, mutta kuitenkin edelleen huolellisesti antoivat sanan ”departure” toisena merkityksenä.
- Liddell and Scott. Tämä klassinen kreikan sanakirja, joka paljastaa sanojen normaalin käytön ennen UT:n kirjoittamisen aikaa, antaa merkityksen ”departure or disappearance” (lähtö tai katoaminen) mahdollisena sanan ”apostasia” merkityksenä.
- Arndt and Gingrich. Tämä kreikan sanakirja antaa esimerkkejä sanan käytöstä UT:n aikana. He paljastavat ajatuksen ”luopua vaatimuksesta” sanalle ”apostasion”, mikä pohjimmiltaan on ”lähtö”. He myös paljastavat, että monet siihen liittyvät sanat viittaavat käsitteeseen ”lähtö”.
- Moulton and Milligan. He antavat useita esimerkkejä UT:n ajan ”koine”- kreikassa verbistä ”afistemi” (samaa alkuperää kuin apostasia) käytettynä samassa tilasta lähdön merkityksessä.
- Lampe. Tämä patristinen kreikan sanakirja, joka paljastaa sanojen normaalin käytön aina UT:n kirjoittamisen jälkeiseen aikaan saakka, antaa sanalle ”apostasia” mahdollisen merkityksen ”lähtö”.
- Kittel. Sana apostasia ja sen sukulaissanat voivat sisältää tilaan liittyvän merkityksen, poistaa joko tilasta tai tilan tai suhteen kontekstista. (The word apostasia and its cognates can carry the spatial sense, to remove either spatially or from the context of a state or relationship.)
(8.) Uskon, että oppi massiivisesta lopunajan uskosta vetäytymisestä yhdessä laittomuuden ihmisen ilmestymisen kanssa olisi mahdoton, jos tempaus tapahtuu ennen ahdistusta. Tuona lyhyenä aikana ei olisi suurta ryhmää vääriä uskovia maan päällä osallistumassa uskosta ”luopumiseen”.
(9.) Uskon, että oppia massiivisesta lopunajan uskosta luopumisen tapahtumasta ennen tempausta ei ole olemassa. Ei ole muita jakeita, jotka opettaisivat sitä. Todisteet, joilla useimmat opettajat perustelevat tätä suurta tavatonta uskosta loikkausta, ovat kyseenalaisia ja niiltä puuttuu todellinen Raamatun tuki.
(10.) Miksi Paavali käytti tempauksesta sanaa ”apostasia”? Koska ”lähtö” kreikan sanan ”apostasia” takana on ”täydellinen poistaminen eli lähtö”, niin Paavali käytti sitä kuvailemaan täsmälleen sitä, mitä tapahtuu seurakunnalle sen jättäessä maan. Seurakunta poistetaan täydellisesti.
(11.) Konteksti liittyy ”lähtöön” (”apostasia”), joka on ”tempaus” ja kytketty samaan tapahtumaan kuin ”pidättäjän pois ottaminen”, jotta ”laittomuuden ihminen” voisi ilmestyä.
Sanan ”apostasia” konteksti jakeessa 2. Tess. 2:3
(1.) Paavali yhdistää ”toisen tulemuksen” (kreikan ”parousia” eli ”tulemus” 2:1) ja ”tempauksen” (kreikan ”episunagoge” eli ”kokoontuminen” 2.1), koska ne aloittavat ja lopettavat tärkeät ohjelmat Jumalan profeetallisessa aikataulussa. Sana ”kokoontuminen” (substantiivi ”episunagoge”) on sama sana sanalle ”kanssa” (verbi ”sunago”) jakeessa 1. Tess. 4:17. Siinä on vain yksi määräävä artikkeli, joka osoittaa, että nämä kaksi tapahtumaa täydentävät toisiaan ja niillä on sama profeetallinen merkitys tulevina siirtymävaiheen tapahtumina.
(2.) Paavali esittää tessalonikalaisille juhlallisen vetoomuksen (”Mutta mitä tulee meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen tulemukseen … niin me pyydämme teitä, veljet”) koskien heidän nykyistä huolestumistaan. Hän vetoaa opilliseen totuuteen saadakseen heidät rauhoittumaan. Hän yritti korjata heidän ajattelunsa, niin että he voisivat nauttia rauhasta yhtä helposti kuin olivat kehittäneet ahdistuksensa (”ettette anna minkään hengen ettekä sanan … heti järkyttää itseänne”).
(3.) Tessalonikalaiset olivat ”järkyttyneitä” (kreikan ”saleuthenai” aoristin infinitiivi tarkoittaen ”kiihottaa, häiritä, järkyttää” kun meren vyöryvät mainingit heittelevät jotakin väkivaltaisesti) eli ”menettivät malttinsa” (kreikan ”throeisthai” preesensin imperatiivi tarkoittaen ”pelästynyt, huolestunut, itkeä ääneen”, ajatuksena olla levoton ja syösty hämmennykseen). Tessalonikalaiset olivat ”jatkuvassa järkytyksen, huolen ja ahdistuksen tilassa” (kreikan aoristin infinitiivi ja preesensin imperatiivi). Paniikki oli vallannut heidät ja ajatus välittömästä vaarasta oli heidän päällänsä.
(4.) Tessalonikalaisten hämmennys tuli ”kolmesta lähteestä” (kreikan disjunktio ”mete”, tarkoittaen ”eikä”, luo kolme syytä):
- ”Minkään hengen”. Joku, joka kuvitteli omistavansa profetian ja erityisen tiedon lahjan, oli kertonut heille jotakin;
- ”Ettekä sanan”. Siellä liikkui raportti tai huhu, jonka joku oli puhunut Paavalille koskien jotakin tapahtunutta; ja
- ”Ettekä kirjoitetun kirjeen.” Siellä oli erityinen kirje, jota väitettiin Paavalin kirjoittamaksi. Paavali kiistää nämä valheelliset asiat painokkaasti.
(5.) Tessalonikalaiset olivat hämmentyneitä, koska he rinnastivat nykyiset ongelmansa ”Herran päivässä” elämiseen. Se sai heidät luulemaan, että he olivat missanneet ”kokoontumisen” (so. tempauksen) ja olivat nyt ”Herran päivässä”. Heitä rohkaistiin aikaisemmin, kun heitä vainottiin, ”toisen tulemuksen” todellisuudella (2. Tess. 1:1-12). He olivat hämmentyneitä, koska odottivat rauhallista ja levollista kokemusta Herrassa, mutta sen sijaan kokivat kärsimystä ja ankaraa vainoa (1:7).
(6.) Paaval kehottaa tessalonikalaisia: ”Älkää antako kenenkään millään tavoin eksyttää itseänne” (Raamattu Kansalle). Tessalonikalaisia ”eksytettiin” eli ”vieteltiin, petettiin” (kreikan ”exapatao”) väärällä tiedolla. Se tapahtui niin ”nopeasti” (2:2 ”heti”, KJV: soon) ja se voi tapahtua ”useilla tavoilla” (jakeessa 2:3 kolme niistä).
(7.) Paavali haastaa sen, että tessalonikalaiset olisivat jo ”siinä päivässä” (toiseen tulemukseen johtavassa ajassa) viittaamalla tiettyihin tapahtumiin, joiden tulee edeltää ”toista tulemusta”. Hän totesi, että ”se päivä” (ehdollinen lauseke kreikassa), apokalyptisen tuomion päivä, ei tule, ennen kuin ”lähtö” (kreikan ”apostasia”) tulee ensin ja sitten ”laittomuuden ihminen” ilmestyy (2:3).
Tämä ”luopumus” on erityinen tapahtuma, koska on käytetty kahta sanaa, sana ”he” (kreikan määräävä artikkeli) on sanan ”luopumus” edessä tehden tästä ”luopumuksesta” erityisen tapahtuman ennen ”laittomuuden ihmisen” ilmestymistä ja sana ”ensin” (kreikan ”proton”) osoittaen, että Antikristuksen ohjelma, joka johtaa toiseen tulemukseen, ei voi toteutua, ennen kuin tämä erityinen tapahtuma tapahtuu.
(8.) Tessalonikalaisten olisi pitänyt muistaa tämä ”erityinen tapahtuma”, koska Paavali oli jo opettanut heille siitä (2:5). Tessalonikalaiskirjeissä Paavali ei puhu missään seurakunnan eikä Israelin hengellisestä uskosta ”loikkauksesta” eikä myöskään seurakunnan tai Israelin hengellisestä ”kapinasta”. Hän puhuu kuitenkin seurakunnan ”lähdöstä” (so. ”ylöstempaus”). Kristikunnan sisällä on itseasiassa aina ollut ”hengellistä loikkausta” eli ”luopumusta” (1. Tim. 4:1-3; 2. Tim. 3:1-5; 4:3-4; Jaak. 5:1-8; 2. Piet. 2; 3:3-6; Juuda). Tämä erityinen ”tapahtuma”, josta Paavali puhuu, ei vastaa mitään aikaisemmin tapahtunutta.
(9.) Tessalonikalaiset tiesivät ”Herran päivästä” (1. Tess. 5:1-3) ja seurakunnan ”ylöstempaamisesta” (kreikan ”harpadzo” käännetty ”tempaamiseksi”, engl. rapture” 1. Tess. 4:13-18). Paavali oli jo ”kertonut” (kreikan ”lego” imperfekti, tarkoittaen toistettua toimintaa menneisyydessä) heille näistä lopunajan asioista (2. Tess. 2:5).
(10.) Paavali kertoi tessalonikalaisille laittomuuden ihmisen (2:6-7) ”pidättämisestä”. Juuri nyt jokin ”pidättää” (kreikan ”katecho”) laittomuuden ihmistä. Ennen kuin tämä Joku on ”otettu pois tieltä”, mikä kirjaimellisesti käännettynä on ”otettu keskeltä” (kreikan ”ek mesou”), laittomuuden ihminen ei voi aloittaa työtänsä. Ainoa Joku, joka voi pidättää ”Saatanaa” on Jumala. Se Yksi, joka on nyt ”keskellä” ja joka täytyy ”ottaa pois keskeltä” on ”Pyhä Henki”. Pyhä Henki, joka on ”keskellä”, ”asuu pyhissä” henkilökohtaisesti, myös poistetaan tällaisesta palvelutyöstä. Koska pidättäjän poistaminen tapahtuu ennen laittomuuden ihmisen ilmestymistä, niin voimme yhdistää tempauksen tähän tapahtumaan.
Johtopäätös: Vaikka Paavali ei erityisesti käsitellyt tempauksen ajoitusta, niin tempaus liittyi asian käsittelyyn.
(1.) Jos tessalonikalaisille oli opetettu ”tempausta ennen vihaa” (ja sitä oli opetettu kohdassa 1. Tess. 4:13-18), niin he olivat mieleltään ahdistuneita, koska uskoivat, että tempaus oli tapahtunut ja he olivat jääneet ahdistukseen. Paavali oikaisi väärän käsityksen, että he olivat missanneet ”tempauksen” (”lähdön”) ja olivat nyt Herran Päivässä.
(2.) Jos tessalonikalaisille oli opetettu ”tempausta vihan jälkeen” (heille ei ollut sitä opetettu), niin Paavali olisi kertonut heille, että heidän vainoamisensa kuului asiaan ja tulee pahenemaan Antikristuksen hallinnon alaisena elettäessä.
(3.) Jos seurakunnan tempaus on ”läheinen” ja se on (2. Tim. 3:1; 1. Kor. 7:26 ”enestechien”), niin tempauksen täytyy tapahtua, ennen kuin Antikristus ilmestyy. Paavali muistutti tessalonikalaisia tästä opista. Jos näin ei olisi, niin seurakunta odottaisi ”läheisinä” tapahtumina laaja-alaista seurakunnan ”eksodusta” ihmisten jättäessä uskon ja ennemmin Antikristuksen ilmestymistä, kuin tempausta. Antikristus on jo työssä ja hänen ilmestymisensä perustuu Pyhän Hengen ”pidättävän” palvelutyön poistamiseen tempauksessa, ei ”uskosta luopumukseen” eikä ”Antikristuksen ilmestymiseen.”
(4.) ”Jumalan armo estää kristittyjä luopumasta. Jumala tekee tämän, ei tekemällä mahdottomaksi uskoville ’luopua’, vaan tekemällä varmaksi, että he eivät luovu (Joh. 10; Hepr. 6).” ”’Luopumus’ ei voi viitata kristittyihin, jotka loikkaavat uskosta.” (Erickson, 994)
(5.) On ”syntiä” tarkoittavia sanoja, jotka tarkoittavat ”kapinaa” (heprean ”pasha” ja ”marah” sekä kreikan ”apeitheia” ja ”aphistemi”). Paavali ei käyttänyt näitä sanoja, jotka kuvailevat tulevaa ”kapinaa” (1. Tim. 4:1; Hepr. 3:12, ”aphistemi”), Paavali käytti sanaa kuvailemaan ”lähtöä” (”apostasia”).
(6.) ”Paavali ei asettanut ahdistuksenjälkeistä päivämäärää tempaukselle; hän ei kertonut lukijoilleen, että he tulisivat kokemaan ’luopumuksen’ … Paavali tarkoitti pelkästään, että ’luopumus’ edeltää Herran Päivää. Koska ’luopumus’ ei ollut tapahtunut, niin Herran Päivä ei ollut voinut tulla.” (MacArthur)
Oikaisu ja lohdutus tessalonikalaisille heidän profeetalliseen väärinkäsitykseensä, että he ovat jo Ahdistuksessa, oli, että ”tempaus” tapahtuu vieden heidät pois maan koetuksista Antikristuksen käsissä.
Vaikka on hyviä tutkijoita, jotka pitäytyvät siihen, että ”apostasia” viittaa niiden joukkolähtöön eli ”luopumukseen” (konteksti negatiivinen), jotka olivat aikaisemmin osoittaneet omaavansa uskon Herraan, niin minusta näyttäisi, että tämä ”luopumuksen” tapahtuma on todellisuudessa seurakunnan ”lähtö” (konteksti positiivinen) tempauksessa. Minusta tämä näkemys sopii paremmin ensimmäisen ja toisen tessalonikalaiskirjeen ja lopunajan tapahtumien kontekstiin.
Lue myös seuraavat apostasia-aihetta käsittelevät artikkelit:
***
Tätä artikkelia tukevia kirjoja:
Are We Living In The End Times? Tim LaHaye and Jerry Jenkins, Wheaton: Tyndale, 1999, Pp. 67-78
When The Trumpet Sounds, Thomas Ice and Timothy Demy, Eugene: Harvest House, 1995, Pp. 262-444
A Greek-English Lexicon, Henry George Liddell and Henry Scott, Oxford: Oxford University, 1940, p. 218
A Patristic Greek Lexicon, G. W. H. Lempe, Oxford: Clarendon, 1961, p. 208
A Greek-English Lexicon Of The New Testament And Other Early Christian Literature, William Arndt and F. Wilbur Gingrich, Chicago: University of Chicago Press, 1958, Pp. 68, 126-127
Theological Dictionary Of The New Testament, Gerhard Kittle, Grand Rapids: Eerdmans, 1969, p. 512
The Theological Wordbook, Charles Swindoll and Roy Zuck, Nashville: Word, 2000, Pp. 18-19
The Vocabulary Of The Greek Testament, James Moulton and George Milligan, Grand Rapids: Eerdmans, 1930, p. 98
Kept From The Hour, Gerald Stanton, Miami Springs: Schoettle Pub., 1991, Pp. 292-293
Biography Of A Great Planet, Stanley Ellisen, Wheaton: Tyndale, 1975, Pp. 121-123
The Rapture Question, John Walvoord, Grand Rapids: Zondervan, 1979, Pp. 239-245
The Blessed Hope And The Tribulation, John Walvoord, Grand Rapids: Zondervan, 1976, p. 135
Re-thinking The Rapture, E. Schuyler English, Traverlors Rest: Southern Bible, 1954, p. 65
The Rapture: Pre-, Mid-, Or Post-Tribulational?” Richard Reiter, Grand Rapids: Zondervan, 1984, Pp. 32, 61, 125; 188-189; 206; 228; 249
The Bible And Future Events, L. J. Wood, Grand Rapids: Zondervan, 1973, Pp. 87-88
The Last And Future World, James Montgomery Boice, Grand Rapids: Zondervan, 1974, Pp. 42-43
”The Rapture – Precisely When?” Kenneth Wuest, Bibliotheca Sacra, Jan-Mar, 1957, Pp. 64-67
”Biblical Evidence for Pretribulationism,” Gordon Lewis, Bibliotheca Sacra, 1968, Pp. 217-218
”Apostasy,” I. H. Marshall, The Zondervan Pictorial Encyclopedia Of The Bible, Grand Rapids:Zondervan, Vol. 5, p. 216
”Apostasy,” James Price and Luder Whitelock, Baker’s Encyclopedia Of The Bible, Walter Elwell, Grand Rapids: Baker, 1988, Vol. 1, Pp. 130-131
Understanding Christian Theology, Charles Swindol and Roy Zuck, Nashville: Thomas Nelson, 2003, Pp. 374
Christian Theology, Millard Erickson, Grand Rapids: Baker, 1985, Pp. 573, 989-997
Systematic Theology, A. H. Strong, Valley Forge: Judson, 1976, Pp. 884-885
Systematic Theology, Robert Culver, Great Britian: Mentor, 2005, Pp. 771-772, 1123-1124, 113-1135
Systematic Theology, Lewis Sperry Chafer, Dallas: Dallas Seminary Press, 1948, Vol. VII, Pp.17-19
Basic Theology, Charles Ryrie, Wheaton: Victor, 1986, Pp. 461-462
Dictionary Of New Testament Theology, Colin Brown, Grand Rapids: Zondervan, 1979, Vol. 1, Pp. 606-608
Baker’s Dictionary Of Theology, Everett Harrison, Grand Rapids: Baker, 1960, p. 57
Ellicott’s Commentary On The Whole Bible, Charles Ellicott, Grand Rapids: Zondervan, 1981, Vol. VIII, P. 154
Gill’s Commentary, John Gill, Grand Rapids: Baker, 1854, Vol. VI, P. 574
Greek Text Commentaries, John Eadie, Grand Rapids: Zondervan, 1977, Vol. 5, Pp. 253-268
1 & 2 Thessalonians, D. Edmond Hiebert, Chicago: Moody, 1971, Pp. 324-341
1 & 2 Thessalonians, John MacArthur, Chicago: Moody, 2002, The MacArthur New Testament Commentary, Pp. 263-274
1 & 2 Thessalonians, F. F. Bruce, Waco: Word, 1982, Word Biblical Commentary, Vol. 45, Pp.163-171
The First And Second Epistles To The Thessalonians, Leon Morris, Grand Rapids: Eerdmans, 1959,
The New International Commentary On The New Testament, Pp. 213-224
1 & 2 Thessalonains, Robert Thomas, Grand Rapids: Zondervan, 1978, The Expositor’s Bible Commentary, Vol. 11, Pp. 317-324
Commentary on 1 & 2 Thessalonians, Charles Wanamaker, Grand Rapids; Eerdmans, 1990, Pp. 242-264
The Bible Knoweldge Commentary, John Walvoord and Roy Zuck, Wheaton: Victor, 1983, Pp. 717-718
Unger’s Bible Dictionary, Merrill Unger, Chicago: Moody, 1974, p. 72
Nelson’s Illustrated Bible Dictionary, Herbert Lockyer, Nashville: Nelson, 1986, p. 78
Seven Signs Of The End Times, Mark Hitchcock, Sisters: Mulnomah, 2002, Pp. 81-93
The Second Coming, John MacArthur, Wheaton: Crossway Books, 1999, Pp. 53-56
Read Full Post »
Ajankohtaista uskosta 