Feeds:
Artikkelit
Kommentit

Posts Tagged ‘apostasia’

What Does the Bible Say About the Rapture?
By Pete Garcia, 16.9.2019, suom. SK

Ennen kuin aloitamme syvällisen keskustelun tempauksesta ja muista eskatologisista kysymyksistä, tarvitsemme alustavan keskustelun. On olemassa kaksi viestinnän mallia, joita välitetään Pyhän Raamatun kautta ja sen takia: Progressiivinen ilmoitus ja progressiivinen valaistus. Progressiivinen ilmoitus opettaa meille, että Jumala avasi lunastussuunnitelmansa ihmiskunnalle progressiivisesti (asteittain). Se alkoi paratiisista (1. Moos. 3:14-19) ja päättyi apostoli Johannekseen Patmoksen saarella.

Progressiivinen valaistus alkoi, kun Raamatun kaanon suljettiin vuonna 95 jKr. ja Pyhän Hengen kautta alkoi paljastaa raamatullisia totuuksia ihmiskunnalle Hänen avautuvan suunnitelmansa mukaisesti. Siten on järkeen käyvää, että jos Herra voi järjestellä, milloin opit asioista, kuten Raamatun erehtymättömyys, kolminaisuus, seurakunta ja pelastus, pitää systematisoida (codify), niin Jumalan pitäisi myös pystyä sallimaan ajoitus sen suhteen, milloin ihmiset alkavat ymmärtää paremmin viimeisiä päiviä. Toisin sanoen, Hän tekee sen, kun se on tarkoituksenmukaista.

Herra on kaikkitietävä (Jes. 46:9-10) ja on aina tiennyt, että toinen tulemus ei tapahdu ainakaan ennen 2000-lukua; siksi Hänen kannaltaan ei olisi kovin järkevää valaista ihmisen ymmärrystä tästä aiheesta toisella vuosisadalla eKr. Olisiko Hän voinut tehdä sen? Ehdottomasti. Kuitenkin, vaikka Hän ei tehnyt sitä, se ei vähennä sitä tosiasiaa, että kaikki viimeisiä päiviä koskeva oli jo Raamatussa. Se ei myöskään vähennä ymmärrystämme siitä, milloin Hän palaa (kukaan ei tiedä päivää eikä hetkeä).

Jumala sai ihmisiä tiettyinä aikoina suorittamaan tiettyjä asioita. Neljännellä vuosisadalla jKr. Hän pani Jeromen kääntämään Raamatun latinaksi. 1200-luvulla Hän pani John Wycliffe’n kääntämään sen englanniksi. 1500-luvulla Hän antoi Martti Lutherille ahaa-elämyksen, kun hän tuli ymmärtämään pelastuksen armosta uskon kautta eikä tekojen. Samalla tavalla Jumala 1800-luvulla järjesteli myös, milloin John Nelson Darby elvyttäisi opin tempauksesta tärkeänä kristillisenä kysymyksenä.

Kaikki tämä tarkoittaa, että Jumalan ajoitus määrää, milloin ihmiset tulevat ymmärrykseen Raamatun totuuksista ja kuinka ne ovat sovellettavissa aikaan, jossa he elävät. Mikä oli tärkeä sanoma Nooan ajassa, se ei ollut sanoma Jobin eikä Daavidin ajalle. Todellinen ongelma tulee esiin siinä, kuinka me (ihmiset) päätämme tulkita totuutta, joka jo on Raamatussa.

Jos ajattelemme, kuinka tulkitsemme Raamattua, niin se muistuttaa hyvin paljon spektriä. Spektrin toisessa päässä on niitä, jotka jättävät täysin huomioimatta Raamatun erehtymättömyyden ja haluavat laittaa omat vaihtuvat tulkintansa sopimaan aikansa käsityksiin. Toisaalta on niitä, jotka väärinkäyttävät Raamatun erehtymättömyyttä noudattamalla puisevaa kirjaimellisuutta, etenkin tietyissä kohdissa, samalla jättäen huomiotta muun Raamatun yleisen kontekstin (esim. käärmeen käsittely).

Keskellä näemme, että tasapainoinen näkemys Raamatusta ottaa kieliopillisen, kirjaimellisen ja historiallisen lähestymistavan raamatuntulkintaan (eli hermeneutiikkaan) ja asettaa kontekstin kaiken yläpuolelle. Meidän on ymmärrettävä, kenelle kirjoittaja puhui (yleisölle) ja miten se sopii yhteen muiden kaikkialta Raamatusta löytyvien tärkeiden oppien kanssa (johdonmukaisuus). Alla on hyvin yksinkertaistettu graafinen esitys tämän idean esittämiseksi. Mistä sinä löydät itsesi tästä spektristä?

Et yleensä yhdistä kultteja ”puisevaan kirjaimellisuuteen”, kuitenkin, jotta kultti voisi rakentaa ”perustuksensa”, sen on sekoitettava totuus harhaan. Sekoittaessaan tuota myrkyllistä keittoa se väärinkäyttää tiettyjä kohtia viemällä ne kirjaimellisiin äärimmäisyyksiin (esim. roomalaiskatolinen transubstantiaatio, mormonismin Jumalan poika). He tekevät niin myös painottamalla enemmän tiettyjä opin kohtia saaden sen voittamaan kaikki muut.

Esimerkiksi spektrin toisessa päässä Raamattu käyttää symbolismia viestinnän muotona. Se ei kuitenkaan tarkoita, että symbolismi olisi mielivaltaista tai subjektiivista. Symbolismi löytyy ja määritellään aina muissa Raamatun kohdissa (esim. Ilm.12 ja 1. Moos. 37). Siten tekstin väärinkäyttö allegorisoimalla (symbolinen kuvaustapa) asioita, joita ei ole tarkoitettu allegorisoitaviksi (so. tuhatvuotinen valtakunta), tai tekemällä symbolismista täysin subjektiivinen ja avoin kenen tahansa tulkinnalle, on toinen kirjallisen väärinkäytön muoto. Kuitenkin siitä huolimatta, mitä monet kirkkokunnat ja teologiset keulakuvat opettavat, Raamatulla on aika paljon sanottavaa tempauksesta. Tietenkin ensimmäinen asia, josta kriitikot rakastavat huomauttaa koskien tempausta, on, että sanaa ei edes ole Raamatussa.

Pitää paikkansa. Sitä ei ole englanninkielisessä Raamatussasi.

Kuitenkin vuosituhansia sana rapio tai rapiemur oli sana, jota latinalainen Vulgate käytti kääntäessään koine-kreikan sanan harpazo. Harpazo on kreikan sana englannin sanonnalle “caught up”, kuten se esiintyy englantilaisissa Raamatuissa. Sana tempaus kapseloi opin samalla tavalla kuin sana kolminaisuus kapseloi Jumalan kolmioluonteen. Sana rapture (tempaus) kapseloi opin samalla tavalla, kuin sana kolminaisuus kapseloi Jumalan kolmiyhteisen luonteen. [Sanaa Kolminaisuus ei myöskään ole Raamatussa]. Lisäksi siitä ei vain kirjoiteta, mutta sitä kuvataan symbolisesti (Vanhan Testamentin esikuvat), kirjaimellisesti (fyysisesti) ja futuristisesti.

Vanhan Testamentin esikuvat

  • Eenok muuttui kuolevaisesta kuolemattomaksi näkemättä kuolemaa (1. Moos. 5:24; Hepr. 11:5).
  • Jumalan tuliset vaunut muuttivat Elian kuolevaisesta kuolemattomaksi (2. Kun. 2:11-12).

Uudessa Testamentissa kirjaimellisesti

  • Jeesus nousee taivaaseen ja meille kerrotaan, että Hän palaa samalla tavalla. (Apt. 1:9). Myöhemmin Paavali vahvistaa, että me (seurakunta) kohtaamme Hänet yläilmoissa (1. Tess. 4:13-18).
  • Filippus temmataan pois kastettuaan etiopialaisen eunukin (Apt. 8:39).
  • Paavali temmataan kolmanteen taivaaseen ja näkee asioita, joita ei voi ilmaista ihmiskielellä (2. Kor. 12:2-5).
  • Johannes temmataan ylös hengessä ja hänelle annetaan Ilmestyskirja (Ilm. 4:1-2).

Futuristisesti

  • Jeesus lupaa seurakunnalleen, että Hän tulee takaisin heille viemään heidät olemaan siellä, missä Hän on (Joh. 14:1-3).
  • Paavali opettaa, että tämä harpazo (ylösotto) on salaisuus, jota ei ollut paljastettu Vanhan Testamentin pyhille, vaan se tapahtuisi yhdelle uskovien sukupolvelle. Lisäksi ne, jotka olivat jo kuolleet, tulisivat takaisin Kristuksen kanssa kohtaamaan meidät (vielä elossa olevat) yläilmoissa. (1. Kor. 15:51-56, 1. Tess. 4:13-18)
  • Jeesus käyttää tempausta varoituksena nukkuvalle seurakunnalle (Ilm. 3: 3) ja siunauksena uskolliselle (Ilm. 3:10).
  • Kaksi todistajaa herätetään kuolleista ja välittömästi otetaan ylös maattuaan kuolleina Jerusalemin kaduilla kolme päivää (Ilm. 11:11-12).

Siksi riippumatta siitä, mitä pastorisi, pappisi tai saarnaajasi sanoo tempauksesta, niin Raamatussa se on sekä käsite että tosiasia. Jos he kieltävät sen, sivuuttavat sen opettamisen, tai sanovat, että se on jotakin ”ihmistekoista”, tai merkityksetöntä, niin kävelen pois siitä seurakunnasta, enkä koskaan katso taakseni. Se on tärkeä oppi, siinä kuin mikä tahansa. Jotta kristitty voisi kasvaa ja tulla sellaiseksi, kuin Kristus tarkoitti meidän olevan, hänen on tiedettävä enemmän kuin vain kuinka olla kristitty. Meille on annettava ”autuas toivo” voidaksemme seisoa ja kestää tässä pimenevässä ajassa.

Uuden testamentin malli

Kuten useimmat tätä lukevat tietävät, niin Raamattu on jaettu kahteen osaan, Vanhaan ja Uuteen testamenttiin. Vaikka Vanhassa testamentissa on siroteltuna joitakin arvoituksellisia ”tempausta muistuttavia” kohtia (esim. Jes. 26: 20-21; Laul.l. 2:10-13; Ps. 90:10 jne.), niin apostoli Paavali totesi tempauksen olevan salaisuus (kreikan musterion). Se oli jotakin, jota ei vielä ollut paljastettu julkisesti yhdellekään uskovalle ennen häntä. Kristuksen lausunnot yläsalin puheessa merkitsevät tämän tapahtuman ensimmäistä opetusta, mutta se oli tarkoitettu yksityiselle yleisölle (opetuslapset paitsi Juudas). Tässä kohtaa Kristus lupaa vastaanottaa omansa takaisin itselleen, ja viedä heidät olemaan siellä, mistä Hän palaisi (kolmanteen taivaaseen). Tämä on erossa toisesta tulemuksesta, sillä Hän ei tule taivaan sotajoukko perässään, hänen viittansa ei ole kastettu vereen, eikä hän käy myöskään sotaa. Luvussa Ilm.19 Kristus on tulossa miehittämään ja ottamaan haltuunsa vihollisalueen. Jakeissa Joh. 14:1-3 Kristus esiintyy täysin epäsotilaallisessa tapahtumassa. Tarkastelkaamme Uutta testamenttia ja vetäkäämme esiin joitakin mielenkiintoisia eroja ja vertailuja.

Evankeliumit

Matteus

  • Esittää Jeesuksen juutalaisten kuninkaana
  • Sukupuu alkaa Abrahamista
  • Öljymäen puheessa Hän opettaa toista tulemusta selvästi, viittaa tempaukseen hienovaraisesti ennen viimeistä illallista (eli ensimmäistä ehtoollista)

Markus

  • Esittää Jeesuksen juutalaisten kuninkaana
  • Sukupuuta ei kerrota
  • Öljymäen puheessa Hän opettaa toista tulemusta selvästi, viittaa tempaukseen hienovaraisesti ennen viimeistä illallista (eli ensimmäistä ehtoollista)

Luukas

  • Esittää Kristuksen ihmisyyden
  • Sukupuu alkaa Aadamista
  • Öljymäen puheessa Hän opettaa toista tulemusta selvästi, viittaa tempaukseen hienovaraisesti ennen viimeistä illallista (eli ensimmäistä ehtoollista)

Johannes

  • Esittää Kristuksen Vapahtajana
  • Sukupuu osoittaa Kristuksen jumaluuden
  • Viimeisen illallisen (eli ensimmäisen ehtoollisen) aikana Juudas lähtee, sitten Jeesus pitää yläsalin puheen, jossa Hän opettaa heille tempausta
    • Mielenkiintoista on, että Juudas, joka lähtee ennen yläsalin puhetta, ennakoi aikakauden lopussa (nyt) tapahtuvaa apostasiaa (sekä luopumusta että fyysistä poistumista)
    • Myöhemmin Paavali opettaa, että tämän apostasian on tapahduttava ennen tempausta (2. Tess. 2:3).

Apostolien teot

Kertoo alkuseurakunnan muodostumisen, eikä ole luonteeltaan eskatologinen. Siinä on kuitenkin joitakin tärkeitä tietoja, joita tässä selvennetään:

  • Kristuksen on palattava samalla tavalla, kuin hän lähti (Luuk. 24:51; Apt. 1:9-11)
  • Viimeiset ajat alkoivat ensimmäisestä helluntaista (Apt. 2:17)

Kirjeet

1. Tess. 1-5: Opettaa tempausta ja Kristuksen läheistä paluuta jokaisessa luvussa

Jaak. 5: Opettaa tempausta ja läheisyyttä

2. Tess. 2: Opettaa tempausta ja läheisyyttä

1. Kor. 13-15: Opettaa, että profetian lahja on jumalallisesti asetettu; tempauksen varmuus (ja välttämättömyys) ylösnousemuksen vuoksi

2. Kor. 5: Opettaa ylösnousemuksesta ja Bema-tuomiosta (uskovien palkkatuomio)

Fil. 3: Opettaa tempauksesta ja taivaan kansalaisuudesta

2. Piet. 1, 3-4: Opettaa, että profetia ei ole ihmisestä; väärien opettajien tuhoa ja että Herra tulee takaisin, kun ihmiset avoimesti pilkkaavat Hänen paluutaan (on mielenkiintoista, että pilkkaaminen ei voi tapahtua, elleivät ihmiset jo puhu siitä)

Juuda: Opettaa toisesta tulemuksesta jo Eenokin ennustamana

Ilmestyskirja

  • 1-3: Seitsemän seurakuntaa (niiden antama profeetallinen järjestys antaa kirkkohistorialliset aikakaudet)
  • 4-5: Taivaallinen näkymä, seurakunta nyt taivaassa (Jumala hallitsee täysin tuomioita; Kristus avaa sinetit)
  • 6-18: 21 tuomiota Kristuksen hylkäävälle maailmalle, ei mainintaa seurakunnasta maan päällä
  • 19-20: Harmageddonin taistelu ja Kristuksen tuhatvuotinen hallinta maan päällä
  • 21-22: Uudet taivaat ja uusi maa

Yhteenveto

Toistamisen arvoista on, että syy siihen, että ihmisillä on varaa ivata, pilkata, keskustella ja väitellä seurakunnan tempauksesta, on, että Jumala toi sen takaisin kristillisen ajattelun eturintamaan. Syy siihen, että hän teki sen sellaisten miesten kautta kuin Joseph Mede, Morgan Edwards, James Frere, William Cuninghame, John N. Darby, William Blackstone, Cyrus Scofield, Clarence Larkin, Harry Ironside, Hal Lindsey ym., oli se, että aika on lähellä ja Jumala varoitti seurakuntaa (ja maailmaa), mitä on tapahtumassa. Todisteeksi Jumala myös paljasti näille miehille, että Israelista tulee jälleen valtio kauan ennen, kuin se todella tapahtui vuonna 1948.

”…että Herra Jeesus tulee henkilökohtaisesti tuomaan tuhatvuotisen aikakauden, jolloin Israel palautetaan omaan maahansa ja maa on täynnä Herran tuntemusta; ja että tämä henkilökohtainen ja premillenniaalinen tulemus on se autuas toivo, joka on asetettu eteemme evankeliumissa ja jota meidän tulisi jatkuvasti odottaa” (Niagra Bible Conference, 1878).

Dispensationalistit eivät kuitenkaan olleet ainoat, jotka uskoivat, että Israel tulisi jälleen valtioksi muinaisessa raamatullisessa kotimaassaan. Mitä tulee tulevaan aikakauden loppumiseen, niin Pyhä Henki liikutti kristittyjä monien erilaisten uskonsuuntien ja hermeneuttisten virtausten keskuudessa. Sellaiset teologit kuin, Charles Spurgeon, J.C. Ryle ja Bonar’in veljekset (Horatius ja Andrew) uskoivat myös, että Israelin olisi tultava maahansa.

“Sillä ei Herra, Herra, tee mitään ilmoittamatta salaisuuttaan palvelijoillensa profeetoille” (Aamos 3:7).

Jos seurakunnan tempaus ei olisi totta, niin kuinka (ja miksi) niin monet miehet eri aikakausilta, sukupolvista ja uskonsuunnista ovat tulleet samaan johtopäätökseen? He eivät tehneet niin Darby’n tai edes Hal Lindsey’n ansiosta, vaan yksinkertaisesti palaamalla Raamatun kirjaimelliseen, kieliopilliseen, historialliseen ja tasapainoiseen tulkintaan. He tekivät niin Jumalan Pyhän Hengen vaikutuksesta. He jättivät syrjään teologiset dogminsa, kirkkokunnalliset uskontunnustuksensa ja akateemiset tulkintansa ja yksinkertaisesti antoivat Raamatun puhua itselleen.

Vaikka en mene niin pitkälle, että sanoisin Darby’n kaltaisten miesten olleen profeettoja, he olivat epäilemättä sanansaattajia, joita Jumala käytti valaisemaan sukupolvensa ymmärrystä. Darby ei keksinyt tempausta, kuten ei Lutherkaan keksinyt pelastusta armosta uskon kautta. Darby (hänen edeltäjänsä ja seuraajansa) vain koonsivat (codified) sen, mikä oli jo paljastettu Raamatussa. Jos tempaus ei olisi jo ollut Raamatussa, niin Darby’n olisi pitänyt luoda se tyhjästä ja siten luoda uusi kulttiliike niiden pitkään riviin 1700-luvulla, jotka oikeaoppinen kristinusko hylkäsi. Koska se kuitenkin on selvästi Raamatussa, niin todisteet viittaavat siihen, että Jumalan Pyhä Henki järjesti ajankohdan sen palauttamiselle kristilliseen keskusteluun tapahtuman läheisyyden vuoksi.

Ajattele, mistä Nooa saarnasi vedenpaisumusta edeltävinä vuosina (2. Piet. 2:5). Saarnasiko hän aiheesta: Paras elämäsi nyt? Saarnasiko hän tulevasta Messiaasta? Saarnasiko hän tulevasta valtakunnasta?

Ei, ei ja ei. Hän saarnasi tulevasta tuomiosta.

Syy, että hän saarnasi siitä, oli, koska se oli olennaisen tärkeää hänen aikansa yleisölle. Hän saarnasi sukupolvelleen kehottaen sitä parannukseen ja tulemaan arkkiin, koska tuomio oli tulossa koko maan päälle. Ja saarnattuaan yli 100 vuotta vain hän ja hänen perheensä pelastuivat.

Jeesus totesi, että viimeisinä päivinä olisi hyvin samanlaista kuin Nooan ja Lootin päivinä. (Luuk. 17:25-27). Maailmassa ihmiset eläisivät elämäänsä huolettomasti. Pietari lisäsi, että ihmiset pilkkaisivat Kristuksen lupausta palata sanoen, että koska mitään ei ole vielä tapahtunut, niin mitään ei tule tapahtumaankaan (2. Piet. 3:3-7). Tässä myös Pietari linkittää Nooan päiviin sanoen, että sama sana, joka tuhosi maailman vedellä, tuhoaa sen eräänä päivänä tulella.

“Mutta tämä yksi älköön olko teiltä, rakkaani, salassa, että ‘yksi päivä on Herran edessä niinkuin tuhat vuotta ja tuhat vuotta niinkuin yksi päivä’. Ei Herra viivytä lupauksensa täyttämistä, niinkuin muutamat pitävät sitä viivyttelemisenä, vaan hän on pitkämielinen teitä kohtaan, sillä hän ei tahdo, että kukaan hukkuu, vaan että kaikki tulevat parannukseen.” (2. Piet. 3:8-9)

Jumalan kärsivällisyys johtuu puhtaasti Hänen pitkämielisestä luonteestaan ja suuresta rakkaudestaan ja armostaan kadotettuja kohtaan. Jumalan kärsivällisyys tässä suhteessa ei kuitenkaan ole rajaton, sillä eräänä päivänä ja pian Hän toteuttaa lupauksen, jonka hän antoi jakeissa Joh. 14:1-3 (Yläsalin puhe). Hänen oma sanansa velvoittaa Häntä tekemään, mitä Hän on sanonut tekevänsä. Jumalan pitkämielisyys on syy, miksi Jumala salli kysymyksen tempauksesta tuotavan takaisin maailman huomion keskipisteeseen. Hän käyttää näitä miehiä (ja naisia) varoittamaan maailmaa siitä, mitä on tulossa aivan kuten Hän käytti Nooaa. Aivan kuten Hän käytti Lootia (1. Moos. 19:14).  Aivan kuten Jumala käytti profeettoja ja apostoleja varoittamaan maailmaa tulevasta, Jumala käyttää palvelijoitaan tänä päivänä tekemään tunnetuksi, mitä on tapahtumassa.

Juuri siksi Hal Lindsey’n kirja Maa entinen suuri planeetta (Late Great Planet Earth) oli 1970-luvun myydyin kirja. Juuri siksi kirjasarjaa Left Behind (Suomessa: Viimeisten päivien vaellus) myytiin sadoissa miljoonissa 1990–2000-luvuilla. Vielä tärkeämpää on, että juuri siksi Hän käyttää sinua ja minua varoittamaan ystäviämme ja perheitämme niin, että kun se tapahtuu, he TIETÄVÄT, mitä tapahtui, ennen kuin Jumala sallii väkevän eksytyksen tapahtua (2. Tess. 2:11).

Viimeinen ajatus tempauksesta on se miksi. Miksi Jumala päätti tehdä tempauksesta niin sensaatiomaisen, dramaattisen, sellaisen äärimmäisyyden, jumalallisesti oikeutetun lunastustoimen? Sinun on myönnettävä, että tempaus näyttää toteutettavuudeltaan kovin kohtuuttomalta. Joten miksi Jumala valitsee tällaisen tavan lunastaa seurakuntamorsiamensa?

Jeesus sanoi Öljymäen puheessaan, että viimeisen sukupolven sydämet kylmenisivät. Paavali sanoi, että ihmiset rakastaisivat itseään. Pietari sanoi, että he olisivat pilkkaajia. Toisin sanoen viimeinen sukupolvi tulisi olemaan kaikkein kovasydämisin, paksupäisin ja hengellisesti kuollein sukupolvi. Vaaditaan niin äärimmäisen tapahtuma, kuin tempaus, edes muutamien saavuttamiseksi. Joka juontaa juurensa siihen, miksi Jumala tuo tätä ihmisten huomioon välittömästi sen edellä.

Ystävät, seurakunnan tempaus on niin lähellä. Tunnen sen hengessäni. Tunnen monia muita kirjoittajia ja lukijoita, jotka kaikki tuntevat saman kiireellisyyden tunteen vellovan sisällään. Tämä ei ole jonkinlainen kollektiivisen mielenvikaisuuden muoto. Me kaikki olemme eri taustoista, eri kulttuureista, eri koulutustasoilta ja eri kirkkokunnista, mutta silti me kaikki tunnemme, että Herran paluu on lähellä, jopa ovella! Jos se oli lähellä Jaakobin aikaan, niin kuinka paljon lähempänä olemmekaan nyt noin 2000 vuotta myöhemmin?

“Niin olkaa kärsivällisiä, veljet, Herran tulemukseen asti. Katso, peltomies odottaa maan kallista hedelmää, kärsivällisesti sitä vartoen, kunnes saa syksyisen sateen ja keväisen. Olkaa tekin kärsivällisiä, vahvistakaa sydämenne, sillä Herran tulemus on lähellä.” (Jaak. 5:7-8)

Amen, tule, Herra Jeesus!

Read Full Post »

”Departure” (Greek ”apostasia”): Rapture or Leaving The Faith?
Complied By Dr. Gary M. Gulan, ©1986, (rev. 07), suom. SK

Tarkoittaako kreikan sana ”apostasia” (lähtö) tempausta vai uskosta luopumista? (2. Tess. 2:3)

”Mutta mitä tulee meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen tulemukseen ja meidän kokoontumiseemme hänen tykönsä, niin me pyydämme teitä, veljet, ettette anna minkään hengen ettekä sanan ettekä minkään muka meidän lähettämämme kirjeen heti järkyttää itseänne, niin että menetätte mielenne maltin, ettekä anna niiden itseänne peljästyttää, ikäänkuin Herran päivä jo olisi käsissä. Älkää antako kenenkään vietellä itseänne millään tavalla. Sillä se päivä ei tule, ennenkuin luopumus (apostasia) ensin tapahtuu ja laittomuuden ihminen ilmestyy, kadotuksen lapsi, tuo vastustaja, joka korottaa itsensä yli kaiken, mitä jumalaksi tai jumaloitavaksi kutsutaan, niin että hän asettuu Jumalan temppeliin ja julistaa olevansa Jumala. Ettekö muista, että minä, kun vielä olin teidän tykönänne, sanoin tämän teille?” (2. Tess. 2:1-5)

Johdanto: Tämä Raamatun jakso (2. Tess. 2:1-12) kirjoitettiin oikaisemaan virhe ajattelussa lopunajoista. Väärät käsitykset eli virheet olivat tunkeutuneet tessalonikalaisten elämän näkökulmaan saaden heidät äärimmäisen huolestuneiksi. Joitakin näihin jakeisiin sisältyviä totuuksia ei löydy mistään muualla Raamatusta. Nämä totuudet ovat avain ymmärtää suurta osaa tulevista tapahtumista. Tässä kontekstissa Paavali rajasi ”lähdön” (kreikan ”apostasia”) lopunaikojen tapahtumaksi. Oliko tämä lähtö, Antikristuksen saapuminen, uskon jättäminen, vai seurakunnan kokoaminen Herran tykö?

Voisi melkein uskoa, että nyt uskosta on lähtemässä suuri ryhmä, kun seurakunnissa tapahtuu muutoksia sellaisten modernien liikkeiden kautta kuin ”etsijäherkät seurakunnat” ja ”esiintuleva kirkko”. Kristityt eivät ole ”verille asti tehneet vastarintaa, taistellessaan syntiä vastaan”, kuten heprealaiskirjeen kirjoittaja toteaa (Hepr. 12:4), vaan he rakastavat, kuten Paavali sanoo, “enemmän nautintoja kuin Jumalaa” (2. Tim. 3:4, Raamattu Kansalle). Epäilemättä, jos seurakunta jatkaa itsensä rakentamista tähän malliin, niin ”luopumus” on väistämätön.

Johtuen petoksesta ja väärästä opetuksesta monet väärät uskonnot ja kultit ovat ”luopuneet” kristinuskosta johonkin erilaiseen, kuin mitä Jumala tarkoitti. Nämä ryhmät ovat epäämättä tulleet ”luopioiksi”. Voimme oppia, että uskollisuus Jumalan sanalle liittyy suoraan Kristuksen puhtauteen ja läheisyyteen Kristuksen kanssa ja siten ”luopumuksen” välttämiseen.

Mitä sana ”luopumus” (kreikan apostasia) jakeessa 2. Tess. 2:3 merkitsee suhteessa lopunaikoihin?

Näkemykset ”luopumuksesta” jakeessa 2. Tess. 2:3

Kaikki tässä jaksossa (2. Tess. 3:1-12) on kahden päätapahtuman laajentamista:

  1. nyt vielä pidättävän poistaminen ja
  2. Saatanan ihmisen eli laittoman, manifestoituminen.

On olemassa neljä päänäkemystä koskien sitä, mitä ”lähtö” (kreikan apostasia) tarkoittaa jakeessa 2. Tess. 2:3.

(1.) Yksi ja sama tapahtuma: ”Kapina” (eli ”luopumus”) ja Antikristuksen ”ilmestyminen” ovat sama. Antikristus perustaa valtakuntansa, joka on suora kapina Jumalan hallinnalle. Koska Antikristus pettää monet ja yhdistää monet vastustamaan Jumalaa, niin nämä kaksi tapahtumaa on liitetty yhteen samaa merkitsevinä. Tällä kannalla olivat Krysostomus, Augustinus, James Moffatt, James Price, Luder Whitlock, Charles Wananmaker ja Robert Culver.

(2.) Kapina: tämä tarkoittaa laaja-alaista poliittista, tai sotilaallista ”kapinaa” (eli ”luopumusta”) Jumalaa vastaan. Tavallisesti se nähdään tapahtuvan juuri ennen toista tulemusta, mutta se voisi tapahtua myös ahdistuksen alussa. Tämä kapina on Jumalaa vastaan (joko luotu Luojaa vastaan tai juutalainen Jumalaa vastaan). Tätä kannattivat H. A. A. Kennedy, A. L. Moore, I. Howard Marshall, Leon Morris, Robert Thomas, William Hendricksen, David Williams, John Stott, F. F. Bruce ja muutamat muut.

(3.) Uskon hylkääminen: tämä tarkoittaa lopunajan uskonnollista ”hylkäämistä” (so. ”luopumusta”) eli ”loikkausta” uskosta. Se tarkoittaa aikaisemmin tunnustamansa kannan harkittua hylkäämistä. Se on vetäytyminen aikaisemmasta liitosta Jumalan kanssa. Tähän näkemykseen kuuluu useita pienempiä ja tarkempia näkemyksiä sen suhteen, kuka se on, joka hylkää uskonsa (seurakunta ahdistuksen edellä, vai Israel toisen tulemuksen edellä). Tätä näkemystä kannattivat Jean Calvin, William Eerdman, W. E. Vine, J. B. Lightfoot, C. F. Hogg, D. Edmond Hiebert, Donald Bloesch, Marvin Rosenthal, Lewis Sperry Chafer, A. T. Robertson, Charles Ryrie, Robert Thomas, Timothy LaHaye, Louis Berkhof ynnä monet muut. Tämä näkemys tuli ensimmäisen kerran esiin, kun Raamatusta tehtiin kuningas Jaakon käännös (KJV) vuonna 1611.

(4.) Tempaus: Tämä viittaa ”lähtöön” (so. ”luopumukseen”) eli äkilliseen seurakunnan tilalliseen poistamiseen olemaan Herran kanssa ennen laittomuuden ihmisen ja Ahdistuksen tulemista. Syy, että uskovat saattoivat olla lohdutettuja ”eikä järkytettyjä” (2:2), on, että he ovat siinä vaiheessa ”lähteneet” maan päältä ja ovat yhdessä Herran kanssa ennen laittomuuden ihmisen pahaa toimintaa. Ahdistus ei voi alkaa maan päällä eikä laiton ilmestyä ennen kuin seurakunta ”lähtee” maan päältä. Tätä näkemystä kannattivat J. S. Mabie, Allan MacRae, Stanley Ellisen, Gordon Lewis, E. Schuyler English, J. Dwight Pentecost, John Walvoord, H. Wayne House, Kenneth Wuest, and Richard Reiter.

Ongelma, joka seuraa siitä, että sana ”apostasia” käännetään ”luopumukseksi” jakeessa 2. Tess. 2:3

Minulla on useita ongelmia

  1. kääntää kreikan sana apostasia jakeessa 2. Tess. 2:3 englannin ilmaisulla ”falling away” (luopumus) ja
  2. tehdä tästä ”luopumuksesta” ”uskon hylkääminen” eli ”luopuminen uskosta”.

(1.) Kieliopin sääntöjen perusteella on olemassa yksi englannin sana, joka ”kirjaimellisesti” vastaa kutakin kreikan sanaa. Myös kieliopin sääntöihin perustuen ”konteksti” paljastaa tuon kreikan sanan merkityksen ja soveltamisen. Sana ”departure” (lähtö) vastaa parhaiten kreikan sanaa ”apostasia”. Kreikan sanan ”apostasia” kääntäminen englannin sanalla ”apostasy” (luopumus) on translitteraatio eikä mikään todellinen ”kirjaimellinen” käännös. Kreikan sanan ”apostasia” kääntäminen englannin sanoilla ”falling away” on interpolaatio kreikankielestä, käännös, joka heijastaa tulkintaa.

(2.) Ongelma englannin sanassa ”apostasy” (luopumus) on, että se on alkanut merkitä jotakin vähän erilaista ja vähän syvempää kuin kreikan sana ”apostasia”. Käännettäessä kreikan sanaa ”apostasia” englanninkieleen, on parasta kääntää se sanalla ”departure” (lähtö) ja antaa kontekstin paljastaa sen merkitys.

(3.) Käsiteltävänä olevassa asiassa kreikan sana ”apostasion” tarkoittaa ”lähtö” eikä ”luopuminen uskosta”. Matteus ja Markus käyttävät tätä sanaa (”apostasion”) kuvailemaan ”erokirjaa” (Matt. 5:31; Mark. 10:4). Sana ”apostasion” tarkoittaa kirjaimellisesti ”lähtö, ero” ja konteksti tekee sen ”lailliseksi lähdöksi avioliittosopimuksesta”. Jos sanalle ”apostasion” annetaan uskosta luopumisen merkitys, se tekisi kaikki ”avioerot” hengelliseltä kannalta mahdottomiksi hyväksyä ja synniksi, koska ”ero” olisi sama kuin ”luopuminen” kristillisestä uskosta.

(4.) Monet kääntäjät ja kommentaattorit ovat tehneet kreikan sanan ”apostasia” (”lähtö”, Apt. 21:21; 2. Tess. 2:3) samaksi kuin kreikan sana ”aphistemi” (”lähtö”, Apt. 12:10; 15:38; 19:9; 22:29; 2. Kor. 12:8; 1. Tim. 4:1; 6:5; 2. Tim. 2:19; Hepr. 3:12). He ovat tehneet sen saadakseen jakeen 2. Tess. 2:3 sanan ”lähtö” läheisemmin liitetyksi ”luopumiseen uskosta”. Nämä kreikan sanat ovat kuitenkin erilaisia ja konteksti paljastaa, mitä ”lähtö” todella on.

(5.) Englanninkielinen käännös ”falling away”, joka antaa käännökselle selittävämmän ”uskon jättämisen” merkityksen, tuli esiin ensimmäisen kerran tuotettaessa KJV-käännöstä (King James Version) vuonna 1611. Beza, Geneva Bible -käännöskomitean jäsen, muutti perinteisen sanan ”lähtö” (kreikan ”apostasia”) kääntämisen uusiksi vaihtoehtoisiksi ja selittäviksi sanoiksi ”falling away”. Wycliff Bible (1384), Tyndale Bible (1526), Coverdale Bible (1535), Breches Bible (1576), Beza Bible (1583) ja Geneva Bible (1608) kaikki käyttivät sanaa ”departure” käännöksenä kreikan sanalle ”apostasia.”

(6.) Beza’n vaikutus KJV:n uuteen selittävään sanan ”luopumus” kääntämiseen jakeessa 2. Tess.2:3 vaikutti suurimpaan osaan myöhempiä käännöksiä. Pane merkille käännökset, jotka seuraavat sanan ”apostasia” selittävää kääntämistä. NIV – ”rebellion” (kapina); NRSV – ”rebellion”; Goodspeed – ”rebellion;” RSV – ”rebellion”; Moffat – rebellion”; Phillips – ”rejection”; Jerusalem Bible – ”great revolt” (suuri kapina); Williams – ”great revolt”; Berkeley – ”apostasy” (luopumus); ASV – ”falling away” (luopumus); ja NKJV – ”falling away”.(7.) Beza’n vaikutus ei vaikuttanut vain käännöksiin, vaan myös kreikan sanakirjoihin. Tärkeimmät kreikan sanakirjat tekivät ilmaisusta (falling away) tärkeimmän määritelmän kreikan sanalle ”apostasia”, mutta kuitenkin edelleen huolellisesti antoivat sanan ”departure” toisena merkityksenä.

  1. Liddell and Scott. Tämä klassinen kreikan sanakirja, joka paljastaa sanojen normaalin käytön ennen UT:n kirjoittamisen aikaa, antaa merkityksen ”departure or disappearance” (lähtö tai katoaminen) mahdollisena sanan ”apostasia” merkityksenä.
  2. Arndt and Gingrich. Tämä kreikan sanakirja antaa esimerkkejä sanan käytöstä UT:n aikana. He paljastavat ajatuksen ”luopua vaatimuksesta” sanalle ”apostasion”, mikä pohjimmiltaan on ”lähtö”. He myös paljastavat, että monet siihen liittyvät sanat viittaavat käsitteeseen ”lähtö”.
  3. Moulton and Milligan. He antavat useita esimerkkejä UT:n ajan ”koine”- kreikassa verbistä ”afistemi” (samaa alkuperää kuin apostasia) käytettynä samassa tilasta lähdön merkityksessä.
  4. Lampe. Tämä patristinen kreikan sanakirja, joka paljastaa sanojen normaalin käytön aina UT:n kirjoittamisen jälkeiseen aikaan saakka, antaa sanalle ”apostasia” mahdollisen merkityksen ”lähtö”.
  5. Kittel. Sana apostasia ja sen sukulaissanat voivat sisältää tilaan liittyvän merkityksen, poistaa joko tilasta tai tilan tai suhteen kontekstista. (The word apostasia and its cognates can carry the spatial sense, to remove either spatially or from the context of a state or relationship.)

(8.) Uskon, että oppi massiivisesta lopunajan uskosta vetäytymisestä yhdessä laittomuuden ihmisen ilmestymisen kanssa olisi mahdoton, jos tempaus tapahtuu ennen ahdistusta. Tuona lyhyenä aikana ei olisi suurta ryhmää vääriä uskovia maan päällä osallistumassa uskosta ”luopumiseen”.

(9.) Uskon, että oppia massiivisesta lopunajan uskosta luopumisen tapahtumasta ennen tempausta ei ole olemassa. Ei ole muita jakeita, jotka opettaisivat sitä. Todisteet, joilla useimmat opettajat perustelevat tätä suurta tavatonta uskosta loikkausta, ovat kyseenalaisia ja niiltä puuttuu todellinen Raamatun tuki.

(10.) Miksi Paavali käytti tempauksesta sanaa ”apostasia”? Koska ”lähtö” kreikan sanan ”apostasia” takana on ”täydellinen poistaminen eli lähtö”, niin Paavali käytti sitä kuvailemaan täsmälleen sitä, mitä tapahtuu seurakunnalle sen jättäessä maan. Seurakunta poistetaan täydellisesti.

(11.) Konteksti liittyy ”lähtöön” (”apostasia”), joka on ”tempaus” ja kytketty samaan tapahtumaan kuin ”pidättäjän pois ottaminen”, jotta ”laittomuuden ihminen” voisi ilmestyä.

Sanan ”apostasia” konteksti jakeessa 2. Tess. 2:3

(1.) Paavali yhdistää ”toisen tulemuksen” (kreikan ”parousia” eli ”tulemus” 2:1) ja ”tempauksen” (kreikan ”episunagoge” eli ”kokoontuminen” 2.1), koska ne aloittavat ja lopettavat tärkeät ohjelmat Jumalan profeetallisessa aikataulussa. Sana ”kokoontuminen” (substantiivi ”episunagoge”) on sama sana sanalle ”kanssa” (verbi ”sunago”) jakeessa 1. Tess. 4:17. Siinä on vain yksi määräävä artikkeli, joka osoittaa, että nämä kaksi tapahtumaa täydentävät toisiaan ja niillä on sama profeetallinen merkitys tulevina siirtymävaiheen tapahtumina.

(2.) Paavali esittää tessalonikalaisille juhlallisen vetoomuksen (”Mutta mitä tulee meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen tulemukseen … niin me pyydämme teitä, veljet”) koskien heidän nykyistä huolestumistaan. Hän vetoaa opilliseen totuuteen saadakseen heidät rauhoittumaan. Hän yritti korjata heidän ajattelunsa, niin että he voisivat nauttia rauhasta yhtä helposti kuin olivat kehittäneet ahdistuksensa (”ettette anna minkään hengen ettekä sanan … heti järkyttää itseänne”).

(3.) Tessalonikalaiset olivat ”järkyttyneitä” (kreikan ”saleuthenai” aoristin infinitiivi tarkoittaen ”kiihottaa, häiritä, järkyttää” kun meren vyöryvät mainingit heittelevät jotakin väkivaltaisesti) eli ”menettivät malttinsa” (kreikan ”throeisthai” preesensin imperatiivi tarkoittaen ”pelästynyt, huolestunut, itkeä ääneen”, ajatuksena olla levoton ja syösty hämmennykseen). Tessalonikalaiset olivat ”jatkuvassa järkytyksen, huolen ja ahdistuksen tilassa” (kreikan aoristin infinitiivi ja preesensin imperatiivi). Paniikki oli vallannut heidät ja ajatus välittömästä vaarasta oli heidän päällänsä.

(4.) Tessalonikalaisten hämmennys tuli ”kolmesta lähteestä” (kreikan disjunktio ”mete”, tarkoittaen ”eikä”, luo kolme syytä):

  1. ”Minkään hengen”. Joku, joka kuvitteli omistavansa profetian ja erityisen tiedon lahjan, oli kertonut heille jotakin;
  2. ”Ettekä sanan”. Siellä liikkui raportti tai huhu, jonka joku oli puhunut Paavalille koskien jotakin tapahtunutta; ja
  3. ”Ettekä kirjoitetun kirjeen.” Siellä oli erityinen kirje, jota väitettiin Paavalin kirjoittamaksi. Paavali kiistää nämä valheelliset asiat painokkaasti.

(5.) Tessalonikalaiset olivat hämmentyneitä, koska he rinnastivat nykyiset ongelmansa ”Herran päivässä” elämiseen. Se sai heidät luulemaan, että he olivat missanneet ”kokoontumisen” (so. tempauksen) ja olivat nyt ”Herran päivässä”. Heitä rohkaistiin aikaisemmin, kun heitä vainottiin, ”toisen tulemuksen” todellisuudella (2. Tess. 1:1-12). He olivat hämmentyneitä, koska odottivat rauhallista ja levollista kokemusta Herrassa, mutta sen sijaan kokivat kärsimystä ja ankaraa vainoa (1:7).

(6.) Paaval kehottaa tessalonikalaisia: ”Älkää antako kenenkään millään tavoin eksyttää itseänne” (Raamattu Kansalle). Tessalonikalaisia ”eksytettiin” eli ”vieteltiin, petettiin” (kreikan ”exapatao”) väärällä tiedolla. Se tapahtui niin ”nopeasti” (2:2 ”heti”, KJV: soon) ja se voi tapahtua ”useilla tavoilla” (jakeessa 2:3 kolme niistä).

(7.) Paavali haastaa sen, että tessalonikalaiset olisivat jo ”siinä päivässä” (toiseen tulemukseen johtavassa ajassa) viittaamalla tiettyihin tapahtumiin, joiden tulee edeltää ”toista tulemusta”. Hän totesi, että ”se päivä” (ehdollinen lauseke kreikassa), apokalyptisen tuomion päivä, ei tule, ennen kuin ”lähtö” (kreikan ”apostasia”) tulee ensin ja sitten ”laittomuuden ihminen” ilmestyy (2:3).

Tämä ”luopumus” on erityinen tapahtuma, koska on käytetty kahta sanaa, sana ”he” (kreikan määräävä artikkeli) on sanan ”luopumus” edessä tehden tästä ”luopumuksesta” erityisen tapahtuman ennen ”laittomuuden ihmisen” ilmestymistä ja sana ”ensin” (kreikan ”proton”) osoittaen, että Antikristuksen ohjelma, joka johtaa toiseen tulemukseen, ei voi toteutua, ennen kuin tämä erityinen tapahtuma tapahtuu.

(8.) Tessalonikalaisten olisi pitänyt muistaa tämä ”erityinen tapahtuma”, koska Paavali oli jo opettanut heille siitä (2:5). Tessalonikalaiskirjeissä Paavali ei puhu missään seurakunnan eikä Israelin hengellisestä uskosta ”loikkauksesta” eikä myöskään seurakunnan tai Israelin hengellisestä ”kapinasta”. Hän puhuu kuitenkin seurakunnan ”lähdöstä” (so. ”ylöstempaus”). Kristikunnan sisällä on itseasiassa aina ollut ”hengellistä loikkausta” eli ”luopumusta” (1. Tim. 4:1-3; 2. Tim. 3:1-5; 4:3-4; Jaak. 5:1-8; 2. Piet. 2; 3:3-6; Juuda). Tämä erityinen ”tapahtuma”, josta Paavali puhuu, ei vastaa mitään aikaisemmin tapahtunutta.

(9.) Tessalonikalaiset tiesivät ”Herran päivästä” (1. Tess. 5:1-3) ja seurakunnan ”ylöstempaamisesta” (kreikan ”harpadzo” käännetty ”tempaamiseksi”, engl. rapture” 1. Tess. 4:13-18). Paavali oli jo ”kertonut” (kreikan ”lego” imperfekti, tarkoittaen toistettua toimintaa menneisyydessä) heille näistä lopunajan asioista (2. Tess. 2:5).

(10.) Paavali kertoi tessalonikalaisille laittomuuden ihmisen (2:6-7) ”pidättämisestä”. Juuri nyt jokin ”pidättää” (kreikan ”katecho”) laittomuuden ihmistä. Ennen kuin tämä Joku on ”otettu pois tieltä”, mikä kirjaimellisesti käännettynä on ”otettu keskeltä” (kreikan ”ek mesou”), laittomuuden ihminen ei voi aloittaa työtänsä. Ainoa Joku, joka voi pidättää ”Saatanaa” on Jumala. Se Yksi, joka on nyt ”keskellä” ja joka täytyy ”ottaa pois keskeltä” on ”Pyhä Henki”. Pyhä Henki, joka on ”keskellä”, ”asuu pyhissä” henkilökohtaisesti, myös poistetaan tällaisesta palvelutyöstä. Koska pidättäjän poistaminen tapahtuu ennen laittomuuden ihmisen ilmestymistä, niin voimme yhdistää tempauksen tähän tapahtumaan.

Johtopäätös: Vaikka Paavali ei erityisesti käsitellyt tempauksen ajoitusta, niin tempaus liittyi asian käsittelyyn.

(1.) Jos tessalonikalaisille oli opetettu ”tempausta ennen vihaa” (ja sitä oli opetettu kohdassa 1. Tess. 4:13-18), niin he olivat mieleltään ahdistuneita, koska uskoivat, että tempaus oli tapahtunut ja he olivat jääneet ahdistukseen. Paavali oikaisi väärän käsityksen, että he olivat missanneet ”tempauksen” (”lähdön”) ja olivat nyt Herran Päivässä.

(2.) Jos tessalonikalaisille oli opetettu ”tempausta vihan jälkeen” (heille ei ollut sitä opetettu), niin Paavali olisi kertonut heille, että heidän vainoamisensa kuului asiaan ja tulee pahenemaan Antikristuksen hallinnon alaisena elettäessä.

(3.) Jos seurakunnan tempaus on ”läheinen” ja se on (2. Tim. 3:1; 1. Kor. 7:26 ”enestechien”), niin tempauksen täytyy tapahtua, ennen kuin Antikristus ilmestyy. Paavali muistutti tessalonikalaisia tästä opista. Jos näin ei olisi, niin seurakunta odottaisi ”läheisinä” tapahtumina laaja-alaista seurakunnan ”eksodusta” ihmisten jättäessä uskon ja ennemmin Antikristuksen ilmestymistä, kuin tempausta. Antikristus on jo työssä ja hänen ilmestymisensä perustuu Pyhän Hengen ”pidättävän” palvelutyön poistamiseen tempauksessa, ei ”uskosta luopumukseen” eikä ”Antikristuksen ilmestymiseen.”

(4.) ”Jumalan armo estää kristittyjä luopumasta. Jumala tekee tämän, ei tekemällä mahdottomaksi uskoville ’luopua’, vaan tekemällä varmaksi, että he eivät luovu (Joh. 10; Hepr. 6).” ”’Luopumus’ ei voi viitata kristittyihin, jotka loikkaavat uskosta.” (Erickson, 994)

(5.) On ”syntiä” tarkoittavia sanoja, jotka tarkoittavat ”kapinaa” (heprean ”pasha” ja ”marah” sekä kreikan ”apeitheia” ja ”aphistemi”). Paavali ei käyttänyt näitä sanoja, jotka kuvailevat tulevaa ”kapinaa” (1. Tim. 4:1; Hepr. 3:12, ”aphistemi”), Paavali käytti sanaa kuvailemaan ”lähtöä” (”apostasia”).

(6.) ”Paavali ei asettanut ahdistuksenjälkeistä päivämäärää tempaukselle; hän ei kertonut lukijoilleen, että he tulisivat kokemaan ’luopumuksen’ … Paavali tarkoitti pelkästään, että ’luopumus’ edeltää Herran Päivää. Koska ’luopumus’ ei ollut tapahtunut, niin Herran Päivä ei ollut voinut tulla.” (MacArthur)

Oikaisu ja lohdutus tessalonikalaisille heidän profeetalliseen väärinkäsitykseensä, että he ovat jo Ahdistuksessa, oli, että ”tempaus” tapahtuu vieden heidät pois maan koetuksista Antikristuksen käsissä.

Vaikka on hyviä tutkijoita, jotka pitäytyvät siihen, että ”apostasia” viittaa niiden joukkolähtöön eli ”luopumukseen” (konteksti negatiivinen), jotka olivat aikaisemmin osoittaneet omaavansa uskon Herraan, niin minusta näyttäisi, että tämä ”luopumuksen” tapahtuma on todellisuudessa seurakunnan ”lähtö” (konteksti positiivinen) tempauksessa. Minusta tämä näkemys sopii paremmin ensimmäisen ja toisen tessalonikalaiskirjeen ja lopunajan tapahtumien kontekstiin.

Lue myös seuraavat apostasia-aihetta käsittelevät artikkelit:

***

Tätä artikkelia tukevia kirjoja:

Are We Living In The End Times? Tim LaHaye and Jerry Jenkins, Wheaton: Tyndale, 1999, Pp. 67-78
When The Trumpet Sounds, Thomas Ice and Timothy Demy, Eugene: Harvest House, 1995, Pp. 262-444
A Greek-English Lexicon, Henry George Liddell and Henry Scott, Oxford: Oxford University, 1940, p. 218
A Patristic Greek Lexicon, G. W. H. Lempe, Oxford: Clarendon, 1961, p. 208
A Greek-English Lexicon Of The New Testament And Other Early Christian Literature, William Arndt and F. Wilbur Gingrich, Chicago: University of Chicago Press, 1958, Pp. 68, 126-127
Theological Dictionary Of The New Testament, Gerhard Kittle, Grand Rapids: Eerdmans, 1969, p. 512
The Theological Wordbook, Charles Swindoll and Roy Zuck, Nashville: Word, 2000, Pp. 18-19
The Vocabulary Of The Greek Testament, James Moulton and George Milligan, Grand Rapids: Eerdmans, 1930, p. 98
Kept From The Hour, Gerald Stanton, Miami Springs: Schoettle Pub., 1991, Pp. 292-293
Biography Of A Great Planet, Stanley Ellisen, Wheaton: Tyndale, 1975, Pp. 121-123
The Rapture Question, John Walvoord, Grand Rapids: Zondervan, 1979, Pp. 239-245
The Blessed Hope And The Tribulation, John Walvoord, Grand Rapids: Zondervan, 1976, p. 135
Re-thinking The Rapture, E. Schuyler English, Traverlors Rest: Southern Bible, 1954, p. 65
The Rapture: Pre-, Mid-, Or Post-Tribulational?” Richard Reiter, Grand Rapids: Zondervan, 1984, Pp. 32, 61, 125; 188-189; 206; 228; 249
The Bible And Future Events, L. J. Wood, Grand Rapids: Zondervan, 1973, Pp. 87-88
The Last And Future World, James Montgomery Boice, Grand Rapids: Zondervan, 1974, Pp. 42-43
”The Rapture – Precisely When?” Kenneth Wuest, Bibliotheca Sacra, Jan-Mar, 1957, Pp. 64-67
”Biblical Evidence for Pretribulationism,” Gordon Lewis, Bibliotheca Sacra, 1968, Pp. 217-218
”Apostasy,” I. H. Marshall, The Zondervan Pictorial Encyclopedia Of The Bible, Grand Rapids:Zondervan, Vol. 5, p. 216
”Apostasy,” James Price and Luder Whitelock, Baker’s Encyclopedia Of The Bible, Walter Elwell, Grand Rapids: Baker, 1988, Vol. 1, Pp. 130-131
Understanding Christian Theology, Charles Swindol and Roy Zuck, Nashville: Thomas Nelson, 2003, Pp. 374
Christian Theology, Millard Erickson, Grand Rapids: Baker, 1985, Pp. 573, 989-997
Systematic Theology, A. H. Strong, Valley Forge: Judson, 1976, Pp. 884-885
Systematic Theology, Robert Culver, Great Britian: Mentor, 2005, Pp. 771-772, 1123-1124, 113-1135
Systematic Theology, Lewis Sperry Chafer, Dallas: Dallas Seminary Press, 1948, Vol. VII, Pp.17-19
Basic Theology, Charles Ryrie, Wheaton: Victor, 1986, Pp. 461-462
Dictionary Of New Testament Theology, Colin Brown, Grand Rapids: Zondervan, 1979, Vol. 1, Pp. 606-608
Baker’s Dictionary Of Theology, Everett Harrison, Grand Rapids: Baker, 1960, p. 57
Ellicott’s Commentary On The Whole Bible, Charles Ellicott, Grand Rapids: Zondervan, 1981, Vol. VIII, P. 154
Gill’s Commentary, John Gill, Grand Rapids: Baker, 1854, Vol. VI, P. 574
Greek Text Commentaries, John Eadie, Grand Rapids: Zondervan, 1977, Vol. 5, Pp. 253-268
1 & 2 Thessalonians, D. Edmond Hiebert, Chicago: Moody, 1971, Pp. 324-341
1 & 2 Thessalonians, John MacArthur, Chicago: Moody, 2002, The MacArthur New Testament Commentary, Pp. 263-274
1 & 2 Thessalonians, F. F. Bruce, Waco: Word, 1982, Word Biblical Commentary, Vol. 45, Pp.163-171
The First And Second Epistles To The Thessalonians, Leon Morris, Grand Rapids: Eerdmans, 1959,
The New International Commentary On The New Testament, Pp. 213-224
1 & 2 Thessalonains, Robert Thomas, Grand Rapids: Zondervan, 1978, The Expositor’s Bible Commentary, Vol. 11, Pp. 317-324
Commentary on 1 & 2 Thessalonians, Charles Wanamaker, Grand Rapids; Eerdmans, 1990, Pp. 242-264
The Bible Knoweldge Commentary, John Walvoord and Roy Zuck, Wheaton: Victor, 1983, Pp. 717-718
Unger’s Bible Dictionary, Merrill Unger, Chicago: Moody, 1974, p. 72
Nelson’s Illustrated Bible Dictionary, Herbert Lockyer, Nashville: Nelson, 1986, p. 78
Seven Signs Of The End Times, Mark Hitchcock, Sisters: Mulnomah, 2002, Pp. 81-93
The Second Coming, John MacArthur, Wheaton: Crossway Books, 1999, Pp. 53-56

Read Full Post »

2Th 2:3 Pretribulation Rapture departure or apostasy from the faith?
By Don Koenig, 22.10.2018, suom. SK

Kohdassa 2. Tess. 2:3 Paavali sanoo selvästi, että Kristuksen päivä ei tule, ennen kuin kaksi asia tapahtuu. Tapahtuu apostasia, jota seuraa laittomuuden ihmisen ilmestyminen.

2. Tess. 2:1 Mutta mitä tulee meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen tulemukseen ja meidän kokoontumiseemme hänen tykönsä, niin me pyydämme teitä, veljet,

2. Tess. 2:2 ettette anna minkään hengen ettekä sanan ettekä minkään muka meidän lähettämämme kirjeen heti järkyttää itseänne, niin että menetätte mielenne maltin, ettekä anna niiden itseänne peljästyttää, ikäänkuin Herran päivä jo olisi käsissä.

2. Tess. 2:3 Älkää antako kenenkään vietellä itseänne millään tavalla. Sillä se päivä ei tule, ennenkuin luopumus ensin tapahtuu ja laittomuuden ihminen ilmestyy, kadotuksen lapsi,

Luopumukseksi käännetty sana (KJV: falling away) on kreikan sana apostasia. Raamatun kääntäjät ovat valitettavasti kääntäneet tämän kreikan sanan englannin sanalla apostasy, joka tarkoittaa ”langeta pois” (fall away), kuten uskosta luovuttaessa. Sana apostasia itseasiassa tarkoittaa fyysistä lähtöä jonkun tai jonkin luota. Myös sanat se päivä ei tule ovat kursiivilla englantilaisissa käännöksissä, koska näitä sanoja ei ole kreikkalaisessa tekstissä. Ilmeisesti kääntäjät yrittivät täyttää aukot. Tässä kohtaa se kuitenkin teki käännöksen sekavammaksi.

Tässä kohtaa olisi parempi kääntää näin: ”Älkää antako kenenkään pettää itseänne mitenkään, koska se Päivä ei tule, ennen kuin ensin tulee em. lähtö (the departure) ja laittomuuden ihminen ilmestyy, kadotuksen lapsi.” Kaikki käännökset, jotka käyttävät sanoja luopumus, kapina tai mitä tahansa vastaavaa, yrittävät vain määritellä sanan apostasia, mutta konteksti ei anna ymmärtää, että englannin sanaa apostasy pitäisi ollenkaan käyttää. Yhden parhaista tästä aiheesta näkemistäni lyhyistä tutkimuksista on tehnyt Dr. Gary Gulan. Suosittelen suuresti, että tämän lähtötulkinnan arvostelijat lukisivat hänen perustelunsa.

Dr. Guland ei ole yksin tulkinnassaan. Dr. Andy Woods esittää täydellisen tutkielman jakeesta 2. Tess. 2:3 tällä tunnin pituisella videolla. Dr. Woods uskoo myös, että Paavali puhuu tässä seurakunnan tempauslähdöstä. Dr. Thomas Ice ym. tutkijat ovat tulleet samaan tulokseen. Antamani artikkelilinkki ja Woods’in video antavat sinulle kaiken teknisen informaation koskien tätä jaetta. Kaikkien hienojen yksityiskohtien selvittäminen ylittää kykyni. Pitäydyn tässä vain muutamiin terveen järjen perusteluihin, että tässä ei puhuta yleisestä uskosta luopumisesta.

Viimeisten päivien idea, että lopunajassa olisi suuri luopumus kristillisestä uskosta, perustuu yhden sanan apostasia kyseenalaiseen käännökseen. Myös, jos apostasia on tulkittava kuten tutkijat, joihin viittasin, ehdottavat, se voisi antaa ylivoimaisen todisteen ennen ahdistusta tapahtuvalle tempaukselle. Sanomalla, että apostasia tarkoittaa uskosta luopumista, voidaan edistää väärää lopunajan teologiaa ja myös heikentää toista. Pitäisikö millään kyseenalaisella sanalla olla sellainen voima?

Meitä varoitettiin, että viimeisinä päivinä tulisi susia lammasten vaatteissa, pahoja alhaisia ihmisiä ja niitä, jotka omaksuvat vääriä oppeja. Se ei kuitenkaan ole sama, kuin yleinen uskosta luopuminen. Nämä ihmiset voisivat kutsua itseään kristityiksi, mutta he eivät koskaan olleet uskossa. Kysymyksessä on varmasti väärä kristinusko, jolla on toinen evankeliumi, kuin se yksi, mikä kerran annettiin. Todennäköisesti he ovat jopa enemmistö kristikunnassa. Pimeän keskiajan jälkeen he ovat aina olleet. Kuitenkaan roomalaiskatolisuuden kaltaiset porttouskonnot eivät ilmeisesti olleet täyttymys sille, mitä jotkut luulevat Paavalin sanoneen tässä kohdassa; eiväthän he muutoin edelleen etsisi jotakin suurempaa lopunajan luopumusta.

Portto on ollut nähtävissä suurella tavalla pimeältä keskiajalta saakka, joten miksi määritellä väärä kristinusko ajassamme, tai jopa myöhemmässä ajassa, täyttymyksenä tälle olettamukselle suuresta luopumuksesta? Jos Paavali todella tarkoitti tässä kohdassa luopumusta uskosta, niin se on ollut parissamme hänen kuolemastaan saakka. Miksi sitten listata se havaittavaksi merkiksi ennen Kristuksen päivää?

Jeesus määrittelee seurakunta-ajan seitsemässä kirjeessä Ilmestyskirjan seitsemälle seurakunnalle. Viisi seurakunta-ajan seurakuntamalleista saavat nuhteita Jeesukselta, mutta voittajia löytyy niissä kaikissa. Kaikki Hengestä syntyneet ovat voittajia. Seurakunnat ovat osittain kuolleita ja pensistyvät, kuten olemme havainneet menneisyydessä, tai kuten näemme tämän päivän kristikunnassa, mutta se ei ole yleisesti totta missään maan päällä eikä luultavasti tule olemaan. Suuri osa seurakuntaa voidaan loppuun asti tunnistaa Filadelfiaksi ja Filadelfia on uskollinen ja se luvataan varjella ahdistuksesta. Ilmeisesti Filadelfia kestää tempaukseen saakka. Tiedämme siis, että niiden uskovien keskuudessa, jotka odottavat Herran tulemusta, ei ole mitään yleistä luopumusta.

Missä vaiheessa voimme sanoa, että tämä uskosta luopuminen on toteutunut? Ja jos emme voi määritellä, milloin yleinen luopumus on toteutunut, niin miksi Paavali edes antaisi sen sellaiseksi merkiksi, joka meidän pitäisi tietää? Se ei ole loogista.

Paavali paljastaa Tempauksen salaisuuden ensimmäisessä kirjeessään tessalonikalaisille, joten on vain järkevää, että toisessa kirjeessään heille hän rakentaa aikaisemman opetuksensa varaan. Hän jopa sanoo niin. He olivat järkyttyneitä väärennetystä kirjeestä, jossa sanottiin, että he olivat jo ahdistuksessa. Siksi on ymmärrettävää, että Paavali muistuttaa heitä, etteivät he voineet olla Herran päivässä, koska seurakunta ei ollut vielä lähtenyt. Myös konteksti tukee tätä oletusta, koska seuraavat jakeet kertovat, että jokin pidättää Antikristusta ja loogisin johtopäätös on, että Pyhä Henki seurakunnassa on se Persoona, joka pidättää. Siksi Kristuksen päivä ei voi tulla seurakunnan ollessa maan päällä.

Ajatuksessa, jonka Paavali kertoi tessalonikalaisille, että ensi oli oltava luopuminen uskosta, ei olisi mitään järkeä heille. Olisi täytynyt kirjoittaa kolmas kirje tessalonikalaisille määrittelemään, mitä ihmettä Paavali oikein puhui. Se, ettei tulevia ohjeita tarvittu, tarkoittaa, että he ymmärsivät, mitä Paavali sanoi. Tempauksen teologia oli jo määritelty Paavalin ensimmäisessä kirjeessä. Kuinka tessalonikalaiset olisivat voineet olla edes tietoisia yleisestä uskosta luopumisesta maailmassa? Eivät olisi. Joten miksi mainita sitä heille antamatta siitä mitään järkevää selitystä?

Kautta seurakunta-ajan maan päällä on niitä, jotka lähtivät aidosta kristinuskosta, koska eivät olleet meistä. Hengestä syntyneet kristityt eivät lähde uskosta. Ilmeisesti Paavali puhui enimmäkseen uskoville eikä itseasiassa ollut mitään järkeä, että Paavali olisi kertonut enimmäkseen uskoville, etteivät he olleet vielä ahdistuksessa, koska eivät olleet vielä havainneet mitään yleistä lähtemistä siitä, mitä uskoivat.

Milloin tällainen havaittava luopumus tapahtuu, jolloin voi sanoa, että tämä luopumus on nyt toteutunut? Toisella vuosisadalla olivat gnostilaiset hereetikot, mutta on selvää, että he eivät kelvanneet toteuttamaan sitä, mitä jotkut ajattelevat Paavalin sanovan. Oli kristillinen pimeä keskiaika, mutta ilmeisesti se ei täyttänyt luopumuksen vaatimuksia. Roomalaiskatolisuus kaikkine harhaoppeineen ei kelvannut. Protestanttisuus ja kaikki sen liberalismi ei täyttänyt vaatimuksia. Nyt on muita harhaoppeja ja kauhistuksia, mutta todellinen kristinusko marssii edelleen huolimatta kaikesta väärästä kristinuskosta.

Tuleeko meidän uskoa, että kristityt luopuvat uskosta näinä viimeisinä päivinä, ennen kuin Pyhä Henki täyttää pakanain luvun, joka muodostaa Hänen seurakuntansa? Raamattu opettaa, että kun pakanain täysi luku tulee sisään, niin seurakunta-aika päättyy. Suuri petos tulee maailman päälle sen jälkeen, kun seurakunta on otettu pois ja Antikristus ilmestynyt, ei ennen. Jos ennen Antikristusta olisi suuri luopumus, niin miksi uskonnollinen maailma edes tarvitsisi väärän Kristuksen pettämään heitä?

Tuleeko tämä oletettu suuri luopumus kaikkialla maailmassa samaan aikaan, vai onko se vain Lännessä? Sanon tämän, koska tänä päivänä näemme paljon kääntymisiä todelliseen uskoon tapahtuvan kansakunnissa, joissa esiintyy vainoa. Onko se juuri todellisen kristinuskon hylkääminen länsimaissa, joka jonkin verran kelpaa toteuttamaan luopumusta uskosta?

Tähän sisältyy perustava käsite. Menettääkö Pyhä Henki kyvyn vetää ihmisiä Kristuksen tykö näinä viimeisinä päivinä, eli pysyykö seurakunta hyökkäävänä siihen asti, kun Hän tulee? Näyttääkö seurakunta, että helvetin portit eivät voi estää evankeliumin leviämistä? Eli torjuuko Saatana lähetyskäskyn agendan niin, että Jumalan on otettava seurakunta pois? Perustava käsitys on, kuka on korkein.

Voimme itse kukin punnita perusteita koskien jaetta 2. Tess. 2:3 ja päättää itse, mikä näkemys on järkevin. Suuri luopuminen uskosta juuri ennen Antikristusta, vai Tempaus juuri ennen Antikristusta? Edellinen näkemys tekee tunnustavalle kristitylle vaikeaksi odottaa pysyvänsä edes pelastettuna tempaukseen saakka, mutta jälkimmäinen näkemys kertoo meille, mitä tapahtuu heti, kun Kristuksen ruumis on otettu pois. Minun mielestäni on paljon todennäköisempää, että jakeessa 2. Tess. 2:3 Paavali puhui seurakunnan lähdöstä. Jos näin on, emme tarvitse lisätodisteita, että tempaus tapahtuu ennen ahdistusta, koska Paavali on selvästi määritellyt meille seurakunnan lähdön ajoituksen.

 

 

Read Full Post »

LAST DAYS APOSTASY IN THE CHURCHES
By Pastor Mike Taylor, 18.9.2018, suom. SK

Mietittävää jokaiselle papille ja julistajalle:

Saarnaatko Raamatun Sanan sijaan sitä, mitä ihmiset haluavat kuulla, jotta et loukkaisi kirkossa kävijöitä? Kartatko sinä kaikkea, joka muistuttaa synnistä ja ihmisen erosta Jumalasta, joka tunnetaan tulisena järvenä? Saarnaatko sinä Jeesusta ristiinnaulittuna? Saarnaatko sinä Hänen ylösnousemustaan? Perustatko palvelutyösi yksin Jeesuksen kuolemaan ja ylösnousemukseen?

Mutta jos palvelija sanoo sydämessään: ’Herrani tulo viivästyy’ ja rupeaa lyömään palvelijoita ja palvelijattaria sekä syömään ja juomaan ja päihdyttämään itseänsä, niin sen palvelijan herra tulee päivänä, jona hän ei odota, ja hetkenä, jota hän ei arvaa, ja hakkaa hänet kappaleiksi ja määrää hänelle saman osan kuin uskottomille. Ja sitä palvelijaa, joka tiesi herransa tahdon, mutta ei tehnyt valmistuksia eikä toiminut hänen tahtonsa mukaan, rangaistaan monilla lyönneillä.(Luuk. 12:45-47)

Vuosituhannen vaihteen jälkeen maailma on saanut todistaa raamatullisen kristinuskon varsinaista ytimensulamista (meltdown). Vaikka monet sanovat, että kristinuskossa koetaan suurta herätystä ja jopa ”uutta uskonpuhdistusta”, niin se ei voisi olla vähemmän totta, kuten tässä viestissä yritän osoittaa.

Lyhyesti: kristinuskoa ”määritellään uudelleen”. Paljon pastoreita on päättänyt hyljätä Raamatun postmodernismin (eli minkä katsovat olevan edistyksellistä ja kulttuurisesti merkityksellistä) hyväksi. Tapahtunutta ei voi kuvailla mitenkään muuten. Valo on muuttunut pimeydeksi. Se, minkä kerran uskottiin olevan totta, on nyt julistettu valheeksi. Ne, jotka kerran väittivät olevansa Jeesuksen ja Raamatun seuraajia, seuraavat nyt ihmisiä ja heidän filosofioitaan.

Eräs sisar Kristuksessa kirjoitti minulle ja kysyi, milloin Pyhän Hengen myöhäissade tulee. Päävirran suunnissa on monia, jotka saarnaavat kasvua kristikunnassa niin, että maailma tulee yhä paremmaksi, niin että me muutamme maailman Jumalan valtakunnaksi, mutta ilman Kuninkaan läsnäoloa. Valitettavasti minun oli oikaistava häntä ja tehtävä hänelle tiettäväksi, että se herätys, josta hän puhuu, on Valtakunta Nyt -harhaoppia (Kingdom Now) eli dominionismia ja sitä kannattavat preteristit, jotka uskovat, että Raamatun profetia on kokonaan toteutunut. Hänen odottamansa suuri herätys ei tule, ennen kuin Elävän Jumalan Seurakunta on voimalla poistettu tältä planeetalta. Sitten evankelioiminen leviää koko maailmaan 144 000 evankelistan ponnistuksilla Israelin 12 heimosta. Miljoonat tulevat uskoon ja miljoonat kuolevat uskonsa puolesta. Se on ainoa herätys, jonka tämä maailma tulee näkemään ja se alkaa Ahdistuksessa.

Ne, jotka omaksuvat Valtakunta Nyt -teologian, odottavat Jeesuksen Kristuksen toista tulemusta, mutta samaan aikaan etsivät utopistista maailmankatsomusta, joka julistaa seurakunnan ja ihmisen voimaa ja valtaa eikä Kunnian Herran. Heidän harhaoppinsa mukaan me tuomme Jumalan Valtakunnan omilla ponnistuksillamme. Sitten ja vasta sitten tulee Jeesus perustamaan Valtakuntansa, he sanovat. Onko se totta? Tukeeko Raamattu sellaista käsitystä, vai ovatko nykyajan seurakunnat tulleet täysin hulluiksi?

He ovat hyljänneet ensimmäisen rakkautensa!

Sen sijaan, että yrittäisivät saavuttaa maailmaa Jeesuksen Kristuksen evankeliumilla, pastorit ja Raamatun opettajat hylkäävät Raamatun voidakseen hyväksyä maailman. He etsivät keinoja markkinoida jotakin sellaista, jota kutsuvat kristinuskoksi sisällyttämällä siihen temppuja, joiden oletetaan houkuttelevan massoja. Virsikirjat poistetaan kirkkojen penkeistä. Penkit on korvattu pehmeillä teatterituoleilla, joissa on luottokorttipäätteet. Tuntea olonsa mukavaksi kirkossa on normi. Älä mainitse syntiä, tai että Jeesus vuodatti verensä ristillä, koska se olisi loukkaavaa. Apostoli Paavali varoitti tällaisesta ajasta, jossa nyt elämme ja valitettavasti tämä maailma ei ole tulossa paremmaksi, vaan yhä pahemmaksi.

“Mutta tiedä se, että viimeisinä päivinä on tuleva vaikeita aikoja. Sillä ihmiset ovat silloin itserakkaita, rahanahneita, kerskailijoita, ylpeitä, herjaajia, vanhemmilleen tottelemattomia, kiittämättömiä, epähurskaita, rakkaudettomia, epäsopuisia, panettelijoita, hillittömiä, raakoja, hyvän vihamiehiä, pettureita, väkivaltaisia, pöyhkeitä, hekumaa enemmän kuin Jumalaa rakastavia; heissä on jumalisuuden ulkokuori, mutta he kieltävät sen voiman. Senkaltaisia karta.” (2. Tim. 3:1-5)

Voisi kysyä: ”Mitä tapahtui Raamatun Jumalalle, joka Genesiksen mukaan loi kaiken? Milloin luomisesta tuli babylonialainen myytti ja evoluutioteoriasta tiedettä, joka todistaa, että räjähdys ynnä aika ja sattuma on kaava elämän alkamiselle?

Näyttää siltä, että tiede on korvannut Raamatun Jumalan, kun ihmiset katsovat logiikkaan ja päättelyyn, joka jättää Luojamme vieraaksi heidän elämässään; näin on käynyt jopa ”protestanttisissa kirkoissa”, varsinkin Esiintulevissa Kirkoissa (Emerging Church), jotka ovat yrittäneet uudelleen määritellä raamatullisen kristinuskon. He ovat hyljänneet ensimmäisen rakkautensa ja saarnaavat New Age -teologiaa, joka on kauhistus raamatulliselle kristinuskolle. Tästä harhaopista on monia oireita tämän päivän seurakunnissa.

Onko meidät hindulaistettu, kun nyt luulemme, että jooga on kristillinen harjoitus? Entä, kun lähestymme Jeesusta hokemalla mantroja, ”keskitymme”, tai harjoitamme itämaisia mystisiä kontemplatiivisia rukouksia, jotka lähettävät meidät pois Nirvanaan? Ovatko kristityt kadottaneet järkensä ja ovatko demonit vietelleet heidät?

Mutta Henki sanoo selvästi, että tulevina aikoina moniaat luopuvat uskosta ja noudattavat villitseviä henkiä ja riivaajien oppeja valheenpuhujain ulkokultaisuuden vaikutuksesta, joiden omatunto on poltinraudalla merkitty ja jotka kieltävät menemästä naimisiin ja nauttimasta ruokia, mitkä Jumala on luonut niiden nautittavaksi kiitoksella, jotka uskovat ja ovat tulleet totuuden tuntemaan (1. Tim. 4:1-3).

Voisin viitata hulluuteen, joka täyttää ”karismaattiset” seurakunnat, jotka edistävät tunneperäisiä kokemuksia, joiden alkuperä jää epäilyttäväksi. Ovatko ne Jumalasta vai ihmisen emotionaalinen yritys määritellä uudelleen, mikä on Jumalasta ja mikä ei?

Mitä ajattelet esim. ”Hengestä” juopumisesta tai haukkumisesta kuin koira, johtuen ”siirrettävästä voitelusta”? Mistä sellainen meno löytyy Raamatusta? Valmistetaanko kristittyjä suureen herätykseen, vai vietteleekö heitä toinen henki?

Sitten on virtaus, joka käsittää ”ekumeenisen hulluuden”. Sana protestantti on heitetty historian tuhkaläjään, koska monet sanovat, että sanalla ei ole merkitystä tämän päivän ”moderneissa” seurakunnissa. Seurakuntajohtajat sanovat, ettei ole mitään eroa helluntailaisen Jeesuksen ja eukaristisen Kristuksen välillä, jota palvotaan roomalaiskatolisella öylättilautasella (monstrance). Eli monille tänä päivänä Jeesus on vain Kosminen Kristus, joka näkee, että kaikki on yksi ja yksi on kaikki. Tämä ”Jeesus” on New Agen universaali Jeesus. Ellet usko tähän oman mielikuvituksesi luomaan ”Kosmiseen Kristukseen”, sinut usein tuomitaan harhaoppiseksi tai ainakin vanhanaikaiseksi.

Minua kauhistuttaa, kun näen karismaattisia seurakuntia, joita johtavat sellaiset miehet kuin Kenneth Copeland tai Kenneth Hagin, jotka ajavat paluuta ”äitikirkkoon”. Katsoin videon, jolla nykyinen paavi puhui em. saarnamiesten johtamille seurakunnille. He ehdottavat paluuta kotiin ”yhteen oikeaan kirkkoon”, tietysti roomalaiskatoliseen ja kaikkeen sen pahuuteen ja Raamatun ulkopuolisten menojen historiaan.

Heidän on se silta, joka tarjoaa yhteyden yli kuilun, joka kerran oli olemassa roomalaiskatolisten ja eronneiden veljien välillä. Jotkut peräänkuuluttavat Toista Helluntaita väittäen, että maailma kääntyy Kristuksen puoleen ja perustaa Jumalan Valtakunnan tänne maan päälle ilman Kuninkaan läsnäoloa. Apostoli Paavali ei kuitenkaan tarkoittanut sitä varoittaessaan Hänen tulemuksensa ja Herran Päivän merkeistä:

Älkää antako kenenkään vietellä itseänne millään tavalla. Sillä se päivä ei tule, ennenkuin luopumus ensin tapahtuu ja laittomuuden ihminen ilmestyy, kadotuksen lapsi, tuo vastustaja, joka korottaa itsensä yli kaiken, mitä jumalaksi tai jumaloitavaksi kutsutaan, niin että hän asettuu Jumalan temppeliin ja julistaa olevansa Jumala(2. Tess. 2:3-4).

Tässä kohdassa sana luopumus voi tarkoittaa kahta asiaa, joko lähtöä Raamatun totuudesta, tai seurakunnan poistamista pisteestä A pisteeseen B. Englanninkielen ”falling away” (kreikan apostasia, luopumus) on yleensä translitteroitu sanaksi ”apostasy” (kreikan määräävä artikkeli osoittaa Paavalin jo kertoneen heille siitä) ja sitten sen on oletettu tarkoittavan viimeistä suurta uskonnollista luopumusta lopunajassa. Kuitenkin niin konteksti kuin itse sanan etymologia (sanahistoria) tekevät tämän tulkinnan epätodennäköiseksi. Juuri tässä muodossa sitä ei ole käytetty missään muualla UT:ssa, joten tämän kontekstin täytyy määritellä sen merkitys tässä. Se on johdettu kahdesta kreikan sanasta, apo (pois) ja stasis (seisoa). Siten olisi oikein kääntää se ”seisominen pois” (engl. standing away) eikä ”luopumus” (engl. falling away). Uskon, että sana tarkoittaa molempia. Toinen edeltää toista; luopumus Raamatun totuudesta ja sitten Kristuksen morsiamen tempaaminen pois, ennen kuin Ahdistus alkaa ja Antikristus ilmestyy. Tämä on suora viittaus Jumalan seurakunnan poistamiseen Jeesuksen ilmestymisenä pilvissä kokoamaan morsiamensa, ennen kuin Ahdistus alkaa.

Onko seurakunta paranemassa vai luhistumassa?

Katso ympärillesi lukijani. Onko seurakunta tullut paremmaksi, vai onko todellinen kristikunta langennut apostolien kerran antamasta uskosta? Onko seurakunta kasvanut armossa ja totuudessa, vai onko ”päämäärätietoinen seurakunta” (Purpose Driven Church) korvannut Herrassamme Jeesuksessa Kristuksessa löytyvän armon ja totuuden väärennetyllä ja väärällä opilla?

Sillä jos he meidän Herramme ja Vapahtajan Jeesuksen Kristuksen tuntemisen kautta ovat päässeetkin maailman saastutuksia pakoon, mutta niihin taas kietoutuvat ja tulevat voitetuiksi, niin on viimeinen tullut heille ensimmäistä pahemmaksi. Parempi olisi heille ollut, etteivät olisi tulleet tuntemaan vanhurskauden tietä, kuin että sen tunnettuaan kääntyvät pois heille annetusta pyhästä käskystä. (2. Piet. 2:20-21)

Israel, avain lopunajan profetiaan

Sillä, että Israel on tärkein lopunajan merkki, ei enää ole merkittävää paikkaa Raamatussa niiden mielestä, jotka ovat harhassa. Juutalaiset ovat ongelma uudelle esiintulevalle kirkolle. Korvausteologia on syrjäyttänyt Raamatun Israelin ja korvannut Jumalan valitun kansan kirkolla, joka on perustamassa Jumalan valtakuntaa tänne maan päälle. Toisin sanoen kristinusko on uudistettu ja niitä, jotka eivät sitä hyväksy, pidetään sivistymättöminä tylsimyksinä, jotka seisovat maailmanrauhan tiellä. Pitemmälle vietynä he tahtomattaan tai oveluuttaan valmistavat tietä tulevalle maailmanuskonnolle ja sen väärälle profeetalle, joka on Johannes Kastajan vastakohta ja valmistaa tietä Antikristuksen ilmestymiselle. Olen saarnannut, että maan päällä on vain yksi mies, joka voi johtaa maailman Saatanalta voimansa vetävään väärään uskontoon. En usko, että on tarpeen mainita hänen virkaansa, koska esitetyt tiedot osoittavat tuohon mieheen. Kirkkokuntia, kuten luterilaiset, presbyteerit ja yhdistyneet metodistit, vain joitakin mainitakseni, on liittynyt roomalaiskatoliseen kirkkoon, joka on aina ollut juutalaisten vihaaja ja vainonnut heitä hellittämättä ja kutsunut ”Kristuksen tappajiksi” – ymmärtämättä, että me KAIKKI olimme tappamassa Kristusta, kun Jeesus kuoli kaikkien syntisten puolesta, joista apostoli Paavali oli suurin:

”…ja meidän Herramme armo oli ylen runsas, vaikuttaen uskoa ja rakkautta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa. Varma on se sana ja kaikin puolin vastaanottamisen arvoinen, että Kristus Jeesus on tullut maailmaan syntisiä pelastamaan, joista minä olen suurin.(1. Tim. 1:14:15)

Israeliin loukkaantuneet edistävät antisemitismiään sellaisilla ohjelmilla kuin ”Christ at the Checkpoint”, tai “Boycot, Divest and Sanction”. Tämä BDS:nä tunnettu oikeudenmukaisuuden irvikuva ja raamatullinen harhaoppi on globaali kampanja, jolla yritetään kohdistaa taloudellista ja poliittista painetta Israeliin, että se mukautuisi liikkeen päämääriin, jotka ovat: loppu palestiinalaisten maiden Golanin miehittämiselle ja asuttamiselle, täysi tasa-arvo Israelin arabipalestiinalaisille kansalaisille ja palestiinalaisten pakolaisten paluuoikeuden kunnioittaminen.

He hylkäävät Raamatun selvän opetuksen, että Jumala ei ole hyljännyt Israelia, vaan asettanut sen vain sivuun, kunnes pakanain täysi luku on tullut sisälle ja sitten koko Israel pelastuu. He yrittävät tökätä kepin Pyhän Jumalan silmään, vaikka Hän on julistanut Israelin ”silmäteräkseen”. Siten se on merkki aikakauden lopusta ja harhaopista, joka kasvaa sen nykyisten kannattajien riveissä ja jota ei kukaan ole niin edistänyt kuin roomalaiskatolinen kirkko lähes 1700 vuoden ajan ja varsinkin valtansa huippuaikoina hallitessaan Euroopan kansoja.

”Ja minä siunaan niitä, jotka sinua siunaavat, ja kiroan ne, jotka sinua kiroavat, ja sinussa tulevat siunatuiksi kaikki sukukunnat maan päällä” (1. Moos. 12:3).

Näin sanoo Herra Sebaot: Minä kiivailen Siionin puolesta suurella kiivaudella, suurella vihalla minä sen puolesta kiivailen” (Sak. 2:8).

Ne, jotka kiroavat Israelia, olivatpa ateisteja, agnostikkoja, humanisteja, tai jopa roomalaiskatolinen kirkko ja sen petetyt tyttäret protestanttisissa kirkoissa, joutuvat tekemisiin tulen ja tuomion kanssa, joka kurittaa heitä oikeuden ja totuuden mukaan saaden tuomion ja monia raipaniskuja elävältä Jumalalta, jolle Israel on rakas.

Se ei tapahdu niinkään isien tähden, vaan Hänen pyhän nimensä tähden, joka ei peräydy lupauksessaan Aabrahamille, Iisakille ja Jaakobille.

Heidän mielestään Raamatun profetia on merkityksetön 

Raamatun profetia ja varoitukset luopumuksesta on kokonaan siirretty museoon. Maailmanuskonto rauhan vuoksi on tekeillä ja paavi ja ympäristö yhdessä tekevät sen. Postmoderni ajattelutapa on kaapannut raamatullisen kristinuskon ja tehnyt Jumalasta heidän oman mielikuvituksensa jumalan. Jumalan Sana on alennettu myytiksi.

Nykyajan seurakunnat keskittyvät kasvuun, rahaan ja valtaan. Ne ovat ottaneet oppia ”äitikirkosta” ja omaksuneet luopumuksen. Oletko huomannut seurakuntakasvun korostamisen, joka on vallannut maailman vahvistaen puheeni? Päämäärätietoiset megaseurakunnat, jotka markkinoivat hauskuutta ja viihdettä, kasvavat eksponentiaalisesti. Ne seurakunnat, jotka painottavat Raamattua ja pelastusta yksin Jeesuksen kautta, ovat kuolemassa ja matkalla ulos. Isot isonevat ja pienet pienenevät. Näyttää, että Raamattuun uskova kristikunta on melkein kuolemassa sukupuuttoon.

Maailmankirkon kasvun nousu

Olen puhunut tästä tulevasta maailmankirkosta, joka alkaa ”ilmastonmuutoksesta” ja kestävää kehitystä (Sustainable Development) ajavasta YK:n peruskirjasta. Päämäärä on tehdä maailmasta tasavertainen resurssien, varallisuuden ja tasa-arvon suhteen kaikkien inhimillisten pyrkimysten aloilla. Todellinen päämäärä on kuitenkin hallita maailmaa Uudessa Maailmanjärjestyksessä, joka orjuuttaa ihmiset eliitille, joka pyrkii vähentämään maailman väkiluvun kestävälle tasolle. Ihmiset eivät ehkä vielä ymmärrä heidän synkkiä päämääriään, eivätkä ehkä koskaan Ahdistuksen tällä puolella, mutta pitääkseen yllä planeetan ja ”äiti maan” palvonnan he ehdottavat väkiluvuksi 500 miljoonaa. Se pyyhkisi pois yli kuusi miljardia ihmistä maailmanlaajuisessa tuhoamispyrkimyksessä. Se on ehkä jo alkanut kolmannessa maailmassa, kuten Afrikka, jossa rokotteet ovat johtaneet niin nuorten kuin vanhojen ja heidän mielestään hyödyttömien sterilisoimiseen ja jopa tappamiseen.

[Edellä kirjoittaja ilmeisesti viittaa Yhdysvalloissa olevaan tuntemattomien tahojen pystyttämään monumenttiin, johon on kirjoitettu kymmenen ”uutta käskyä”. Niistä ensimmäinen on: ”Älkää antako maapallon väkiluvun kasvaa yli 500 miljoonan, ja pitäkää se jatkuvassa tasapainossa luonnon kanssa.” Monumentti paljastettiin vuonna 1980, ja sen on arveltu olevan maailman valtaeliitin aikaansaannosta. Lue lisää Wikipedian artikkelista Georgia Guidestones. Kirjoittaja on tekstissään hieman epätarkka, sillä maapallon väkiluku on tällä hetkellä noin 7,5 miljardia. Näin ollen pois pyyhittäisiin seitsemän miljardia ihmistä.]

Lukijani, ota vaari varoituksesta, kun tämä tapahtuu ja jos olet niin onneton, että näet sen tapahtuvan maailmassa, niin olet ehkä menettänyt tärkeimmän tapahtuman, mitä ihminen on koskaan saanut todistaa ja joka häviää vain Herramme Jeesuksen ristiinnaulitsemiselle ja ylösnousemukselle ja se on Ahdistuksen alkaminen ja Seurakunnan muuttaminen silmänräpäyksessä.

Katso, minä sanon teille salaisuuden: emme kaikki kuolemaan nuku, mutta kaikki me muutumme, yhtäkkiä, silmänräpäyksessä, viimeisen pasunan soidessa; sillä pasuna soi, ja kuolleet nousevat katoamattomina ja me muutumme. Sillä tämän katoavaisen pitää pukeutuman katoamattomuuteen ja tämän kuolevaisen pitää pukeutuman kuolemattomuuteen. Mutta kun tämä katoavainen pukeutuu katoamattomuuteen ja tämä kuolevainen pukeutuu kuolemattomuuteen, silloin toteutuu se sana, joka on kirjoitettu: ’Kuolema on nielty ja voitto saatu.’” (1. Kor. 5:51-54)

Tämä on se mitä uskon seurakunnan tulevan kokemaan. Huomasitko toiseksi viimeisen sanan jakeessa 54? Sana on ”voitto”. Sen Jeesus Kristus antaa morsiamelleen. Voiton kuolemasta, helvetistä ja haudasta.

Meidät kuljetetaan Jumalan Karitsan ”hääjuhlaan”. Kyseessä ei ole ”pako”, kuten jotkut tempausopin parjaajat julistavat, vaan lopullinen voitto Jeesuksen Kristuksen meidän Herramme kautta.

Koska sinä olet ottanut minun kärsivällisyyteni sanasta vaarin, niin minä myös otan sinusta vaarin ja pelastan sinut koetuksen hetkestä, joka on tuleva yli koko maanpiirin koettelemaan niitä, jotka maan päällä asuvat. Minä tulen pian; pidä, mitä sinulla on, ettei kukaan ottaisi sinun kruunuasi.(Ilm. 3:10-11)

Varoitus kaikille saarnaajille

Oletko lakannut saarnaamasta Raamatun oppeja suosiaksesi käyttäjäystävällistä versiota, joka ei loukkaa kirkossa kävijöitä? Saarnaatko sinä Jeesusta ja Häntä ristiinnaulittuna? Saarnaatko sinä Hänen ylösnousemustaan ja perustatko palvelutyösi, et mihinkään muuhun, kuin Jeesuksen kuolemaan ja ylösnousemukseen? Kartatko sinä kaikkea, joka muistuttaa synnistä ja ihmisen erosta Jumalasta, joka tunnetaan tulisena järvenä?

Raamatullinen kristinusko ei ole hyvän olon uskonto. Se ei kutittele korviasi. Se varoittaa niitä, jotka ovat kadotettuja synneissään.

Sillä aika tulee, jolloin he eivät kärsi tervettä oppia, vaan omien himojensa mukaan korvasyyhyynsä haalivat itselleen opettajia ja kääntävät korvansa pois totuudesta ja kääntyvät taruihin(2. Tim. 4:3-4). 

Jokainen meistä on muurinvartija. Jos seisot saarnatuolissa, tai saarnaat seurakunnalle missä tahansa käyttämässäsi mediassa, sinulla on velvollisuus varoittaa niitä, jotka ovat helvetin tulen ja kaiken sitä edustavan vaarassa. Jumala ei lähetä ketään helvettiin, koska se on ratkaisu, joka jokaisen meistä täytyy itse tehdä, mutta Jumalan Sanan täytyy alkaa miehistä ja naisista, jotka ovat Jumalan valtuuttamia viemään Totuuden Sana niille, jotka ovat synneissään.

”Mutta joka viettelee yhden näistä pienistä, jotka uskovat minuun, sen olisi parempi, että myllynkivi ripustettaisiin hänen kaulaansa ja hänet upotettaisiin meren syvyyteen. Voi maailmaa viettelysten tähden! Viettelysten täytyy kyllä tulla; mutta voi sitä ihmistä, jonka kautta viettelys tulee!” (Matt.18:6-7) 

Jos minä annan miekan tulla maan kimppuun ja maan kansa on ottanut yhden miehen joukostansa ja asettanut hänet vartijakseen ja jos hän näkee miekan tulevan maan kimppuun ja puhaltaa pasunaan ja varoittaa kansaa ja joku kuulee pasunan äänen, mutta ei ota varoituksesta vaaria ja miekka tulee ja ottaa hänet pois, niin hänen verensä tulee hänen oman päänsä päälle: hän kuuli pasunan äänen, mutta ei ottanut varoituksesta vaaria; hänen verensä tulee hänen päällensä. Jos olisi ottanut varoituksesta vaarin, olisi hän pelastanut sielunsa. Jos taas vartija näkee miekan tulevan, mutta ei puhalla pasunaan eikä kansa saa varoitusta ja miekka tulee ja ottaa pois jonkun sielun heistä, on hän otettu pois synnissänsä, mutta hänen verensä minä vaadin vartijan kädestä.” (Hes. 33:2-6)

Näitä jakeita voitaisiin soveltaa niihin, jotka ovat vihollisen voimien vaarassa ja niihin, jotka ovat helvetin ja Jumalasta eroon joutumisen vaarassa toivoen mitä tahansa helpotusta. Saatana on vihollisemme ja vain Jeesus on pelastuksemme synnin rangaistuksesta.

Uskoopa saarnaaja olevansa vartija tai ei, niin Jumala on antanut hänelle tehtävän levittää evankeliumia kadotetuille. Hänen tulee saarnata synnin rangaistuksesta. Hänen tulee hyljätä hyvän olon ”evankeliumi”, menestysevankeliumi eli sosiaalinen puhe humanismista ja olemisesta vain ”hyvä kansalainen”. Se ei pelasta ketään. Se ei varoita niitä, jotka vaeltavat laveaa tietä avarasta portista kadotukseen, vaan ainoastaan rauhoittaa heitä, että kaikki on hyvin. Ei ole, koska heillä ei ole Jeesusta sydämessään. Saarnaajan tehtävä on viedä pelastuksen sanoma seurakunnalleen, yhteisölleen ja muulle maailmalle.

Mutta kuinka he huutavat avuksensa sitä, johon eivät usko? Ja kuinka he voivat uskoa siihen, josta eivät ole kuulleet? Ja kuinka he voivat kuulla, ellei ole julistajaa? Ja kuinka kukaan voi julistaa, ellei ketään lähetetä? Niinkuin kirjoitettu on: ’Kuinka suloiset ovat niiden jalat, jotka hyvää sanomaa julistavat!’” (Room. 10:14-15)

Jokaisella meistä evankeliumin julistajista on velvollisuus Jumalaa kohtaan puhua totuus Jumalan Sanasta eikä yhtään kaunistella sitä. Jumala sanoo, että ilman Jeesusta Kristusta sinä kuolet synneissäsi!

”…ja uuden liiton välimiehen, Jeesuksen, tykö ja vihmontaveren tykö, joka puhuu parempaa kuin Aabelin veri. Katsokaa, ettette torju luotanne häntä, joka puhuu; sillä jos nuo, jotka torjuivat luotaan hänet, joka ilmoitti Jumalan tahdon maan päällä, eivät voineet päästä pakoon, niin paljoa vähemmän me, jos käännymme pois hänestä, joka ilmoittaa sen taivaista. Silloin hänen äänensä järkytti maata, mutta nyt hän on luvannut sanoen: ’Vielä kerran minä liikutan maan, jopa taivaankin’. Mutta tuo ’vielä kerran’ osoittaa, että ne, mitkä järkkyvät, koska ovat luotuja, tulevat muuttumaan, että ne, jotka eivät järky, pysyisivät. Sentähden, koska me saamme valtakunnan, joka ei järky, olkaamme kiitolliset ja siten palvelkaamme Jumalaa, hänelle mielihyväksi, pyhällä arkuudella ja pelolla; sillä meidän Jumalamme on kuluttavainen tuli. (Hepr. 12:24-29)

Veljet ja sisaret Kristuksessa! Maailma kuolee ja hukkuu synnissä. Seurakunnan ja sen saarnaajien tehtävä on heittää maailmalle pelastusrengas. Hänen nimensä on Jeesus Kristus.

Jos vältät seurakuntasi loukkaamista saarnoilla, jotka käsittelevät syntiä, kuolemaa, helvettiä ja voittoa Jeesuksen, Messiaan, sovittavan veren kautta, niin se on Jumalan, meidän Isämme ja Hänen Poikansa Jeesuksen Kristuksen antaman kutsumuksemme hylkääminen.

Minä vannotan sinua Jumalan ja Kristuksen Jeesuksen edessä, joka on tuomitseva eläviä ja kuolleita, sekä hänen ilmestymisensä että hänen valtakuntansa kautta: saarnaa sanaa, astu esiin sopivalla ja sopimattomalla ajalla, nuhtele, varoita, kehoita, kaikella pitkämielisyydellä ja opetuksella. Sillä aika tulee, jolloin he eivät kärsi tervettä oppia, vaan omien himojensa mukaan korvasyyhyynsä haalivat itselleen opettajia ja kääntävät korvansa pois totuudesta ja kääntyvät taruihin. Mutta ole sinä raitis kaikessa, kärsi vaivaa, tee evankelistan työ, toimita virkasi täydellisesti. (2. Tim. 4:1-5)

Minä pyydän teitä hartaasti Herramme Jeesuksen Kristuksen nimessä, saarnatkaa Sanaa älkääkä olko sellaisia, että teidät havaitaan syyllisiksi satujen kertomiseen syyhyäville korville. Jumala tuomitsee.

Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä(Joh. 3:16).

Olen pastori Mike Taylor ja rukoilen, että joku opettaisi teille Jumalan armoa Jeesuksen Kristuksen meidän Herramme kautta. Jos tarvitset neuvoja, rukousta tai vain kuuntelemista, niin lähetä minulle sähköpostia osoitteeseen: realteam1999@sbcglobal.net, tai vieraile blogillani http://pastormiketaylor.blogspot.com. Jumala siunatkoon teitä kaikkia.

TILL WE MEET AT JESUS FEET.

 

Read Full Post »

Not Apostasy But Rapture!
By The Paleofundamentalist (Dr. Steven Hayes) 20.2.2016, suom. SK

Paavalin toinen kirje tessalonikalaisille kirjoitettiin vastaukseksi kyselyyn, jonka seurakunta oli lähettänyt apostolille. Tessalonikalaiset olivat huolestuneet kirjeestä, jonka olivat saaneet muka Paavalilta (todellisuudessa väärennetyn) ja jossa väitettiin, että he olivat joutuneet ”Herran päivään” (2. Tess. 2:2). Tämä huolestutti heitä, koska Paavali oli aiemmin opettanut heitä, että seurakunnan tempaus tapahtuisi ennen Jumalan vihan vuodattamista Ahdistuksen aikana (1. Tess. 4:13 – 1. Tess.5:9); jos tämä olisi ollut totta ja Herran päivä todella alkanut, se olisi merkinnyt, että Tessalonikan uskovat olivat jääneet jäljelle tempauksessa! On otettava huomioon, että Tessalonikan uskovat olivat läpikäymässä voimakasta (vaikkakin paikallista) vainoa (1. Tess. 3:2-4), joten epäilemättä heillä oli kiusaus uskoa, että Ahdistus oli alkanut.

Paavali vastasi välittömästi muistuttaen heitä, mitä oli aiemmin opettanut heille (2. Tess. 2:5); nimittäin, että Antikristus ei voi ”ilmestyä”, mikä aloittaa Ahdistuksen (Dan. 9:27), ennen kuin sellaisen tapahtuman jälkeen, jota hän kutsuu ”luopumukseksi” (2. Tess. 2:3). Kreikan ”luopumukseksi” käännetty sana on apostasia. Joissakin englanninkielisissä käännöksissä siitä tulee sana ”apostasy” (jonka ainoa merkitys on luopumus uskosta. Suom. huom.). Oikea käännös sanalle apostasia on ”lähtö” (engl. departure); millainen lähtö tarkalleen on kyseessä, riippuu kontekstista ja se voi yhtä hyvin tarkoittaa fyysistä lähtöä, kuin lähtöä uskosta (so. luopumusta). On mielenkiintoista, että kaikki englanninkieliset käännökset ennen KJV:tä käänsivät sanan apostasia jakeessa 2. Tess. 2:3 sanalla ”departure” (lähtö), kun taas KJV ja sen jälkeiset käännökset kääntävät sen ilmauksella ”falling away” (luopumus), tai jollakin samantapaisella ilmauksella, joka antaa ymmärtää, että ”lähtö” on luonteeltaan uskonnollinen. Jakeen 2. Tess. 2 kontekstissa ei kuitenkaan ole mitään, joka vaatii (tai edes vihjaa), että lähtö, johon Paavali viittaa, olisi ei-fyysinen.

Lisäksi kreikan tekstissä sanan apostasia yhteydessä on määräävä artikkeli, joten paras käännös ei ole ”a falling away”, vaan “the departure” (se lähtö). Määräävän artikkelin käyttö tarkoittaa, että Paavali viittaa erityiseen tapahtumaan, jonka olettaa tessalonikalaisten jo tuntevan. Koska hänen ensimmäinen kirjeensä heille sisälsi UT:n yksityiskohtaisimman ilmoituksen seurakunnan tempauksesta ja itseasiassa mainitsee tempauksen jokaisessa luvussa (1. Tess.1:9-10; 2:19; 3:13; 4:13-17; 5:1-11), samalla kun ainuttakaan viittausta luopumukseen tai uskosta lähtemiseen ei esiinny, niin konteksti vaatii, että se nimenomainen lähtö, johon Paavali viittaa, on tempaus. Luvun 2. Tess. 2 konteksti myös tukee tätä, koska tempaus, johon viitataan ”Herramme Jeesuksen Kristuksen tulemuksena ja meidän kokoontumisenamme hänen tykönsä”, aloittaa luvun (2. Tess. 2:1). Siten todistusaineisto on musertava, että se lähtö, jonka tapahtumista ennen ”Herran päivää ja Antikristuksen ilmestymistä” Paavali pitää välttämättömänä, on seurakunnan tempaus. Näin ollen jae 2. Tess. 2:3 on Raamatun selkein opetus tempauksesta ennen vihan aikaa.


Lue myös seuraavat artikkelit, joissa käsitellään sanan apostasia merkitystä:

Read Full Post »

Great Falling Away after the Departure of the Church
Johan Malan, University of the North, South Africa; suom. SK

Tiivistelmä: Antikristuksen (laittomuuden ihmisen) ilmestyminen voi tapahtua vasta Kristuksen todellisen seurakunnan lähdön jälkeen.

Lähtö (engl. departure, kreikaksi apostasia) jakeessa 2. Tess. 2:3 edeltää Antikristuksen ilmestymistä. Sanan apostasia kääntäminen sanoilla ”rebellion” (kapina), ”apostasy” (luopumus, harhaoppi) tai ”falling away” (luopumus) useimmissa englantilaisissa Raamatuissa on valitettavaa, koska nämä ovat sekundäärisiä eli johdettuja tämän sanan merkityksiä. Sen ensisijainen merkitys on ”lähtö”, joka tässä jakeessa viittaa seurakunnan tempaukseen. Tempauksen seurauksena suuri luopumus tulee tapahtumaan maan päällä, samalla kun Antikristus saattaa voimaan laittomat ja äärimmäisen syntiset uudistuksensa.

Tuolle ajalle on tunnusomaista maailmanlaajuinen moraalinen ja hengellinen luopumus.

On hyvin paljon spekulointia koskien tempausta ja Antikristuksen ilmestymistä. Jotkut hengellistävät nämä käsitteet, toiset hyväksyvät kummankin tapahtuman, mutta asettavat ne väärään aikajärjestykseen, kun taas monet kieltävät ne kokonaan, tai väittävät, että Antikristus oli joku historian hahmo.

Nämä ristiriitaiset mielipiteet aiheuttavat suurta epävarmuutta ja hämmennystä kristittyjen keskuudessa. Ei ole kuitenkaan ensimmäinen kerta seurakunnan historiassa, kun ristiriitaiset käsitykset ja väärät opetukset lopun ajoista saavat uskovaiset huolestumaan. Se tapahtui jo ensimmäisellä vuosisadalla Tessalonikan seurakunnassa.

Ensimmäisessä kirjeessään Paavali opetti seurakuntaa, että Herra Jeesus tulee seurakuntadispensaation [seurakunta-ajanjakso] lopulla viemään todelliset uskovat pois taivaaseen:

“Sillä itse Herra on tuleva alas taivaasta käskyhuudon, ylienkelin äänen ja Jumalan pasunan kuuluessa, ja Kristuksessa kuolleet nousevat ylös ensin; sitten meidät, jotka olemme elossa, jotka olemme jääneet tänne, temmataan yhdessä heidän kanssaan pilvissä Herraa vastaan yläilmoihin; ja niin me saamme aina olla Herran kanssa. Niin lohduttakaa siis toisianne näillä sanoilla” (1. Tess. 4:16-18). (Sana tempaus tulee sanasta temmata, kreikaksi harpazo.)

Paavalin saarnassa tessalonikalaisille ja myös myöhemmässä kirjeessään heille on selvä lupaus, että Herra Jeesus ottaa kristityt pois ennen Antikristuksen ilmestymistä ja Herran Päivän tuomioiden alkamista suuren ahdistuksen aikana. Hän kehotti heitä ”odottamaan taivaista hänen Poikaansa, jonka hän on herättänyt kuolleista, Jeesusta, joka pelastaa meidät tulevasta vihasta” (1. Tess. 1:10). ”Sillä ei Jumala ole määrännyt meitä vihaan, vaan saamaan pelastuksen Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta” (1. Tess. 5:9).

Kuten Nooan ja Lootin tapauksessa, kristityt pelastetaan Jumalan vihan hetkestä syntisen maailman yli. He tulevat pakenemaan tuomion aikaa tempauksen kautta, kuten Jeesus lupasi Öljymäen puheessaan: ”Valvokaa siis joka aika ja rukoilkaa, että saisitte voimaa paetaksenne tätä kaikkea, mikä tuleva on, ja seisoaksenne Ihmisen Pojan edessä” (Luuk. 21:36). Ne, jotka tavoittelevat väärää humanistista rauhaa ulkopuolella Kristuksen, eivät tule pääsemään pakoon ahdistuksen tuomioita. Antikristuksen terrorihallinnon tuho ja Jumalan tuomiot tulevat yhtäkkiä yllättämään heidät (1. Tess. 5:3).

Seurakunta Tessalonikassa uskoi tämän selityksen lopun ajan tapahtumista. He odottivat innokkaasti pelastusta, jonka Herra Jeesus lupasi heille tempauksen kautta. Heillä oli ”autuas toivo”, johon he katsoivat (Tiit. 2:13). Tämän odotuksen puitteissa he lohduttivat ja kehottivat toisiaan pysymään uskollisina Herralle.

Vääriä opetuksia

Kristittyjen vaino Rooman valtakunnassa aiheutti merkittävää huolestumista uskovien keskuudessa ja nosti esiin monia lopun aikoja koskevia kysymyksiä – myös Tessalonikassa. Evankeliumin vihollisten yllytyksestä kirjoitettiin vääriä opetuksia sisältävä kirje Paavalin nimissä ja jaettiin seurakunnan jäsenten keskuudessa. Toiset väittivät saaneensa ”hengellisiä ilmoituksia” samasta asiasta. Näissä väärissä opetuksissa väitettiin, että Herran päivä (tuomion ja ahdistuksen aika) oli jo alkanut ja että kristityt joutuisivat läpikäymään sen. Tällä tavalla oppi tempauksesta ennen vihaa tuli kiistetyksi ja pilkatuksi.

Kirjoittaessaan toisen kirjeensä seurakunnalle Paavalin päämäärät olivat seuraavat: (1) Torjua väärät opetukset lopun ajasta; ja (2) vastata tiettyihin seurakunnanjäsenten esiin nostamiin kysymyksiin toisesta tulemuksesta ja siihen liittyvistä asioista. Hän aloittaa luvun 2 viittaamalla tempaukseen ”meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen tulemuksena ja meidän kokoontumisenamme Hänen tykönsä”. Sen jälkeen hän selittää ja uudelleen vahvistaa lopun ajan tapahtumien oikean järjestyksen:

Mutta mitä tulee meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen tulemukseen ja meidän kokoontumiseemme hänen tykönsä, niin me pyydämme teitä, veljet, ettette anna minkään hengen, ettekä sanan, ettekä minkään muka meidän lähettämämme kirjeen heti järkyttää itseänne niin, että menetätte mielenne maltin, ettekä anna niiden itseänne peljästyttää, ikäänkuin Herran päivä jo olisi käsissä. Älkää antako kenenkään vietellä itseänne millään tavalla. Sillä se päivä ei tule, ennenkuin luopumus ensin tapahtuu ja laittomuuden ihminen ilmestyy, kadotuksen lapsi, tuo vastustaja, joka korottaa itsensä yli kaiken, mitä jumalaksi tai jumaloitavaksi kutsutaan, niin että hän asettuu Jumalan temppeliin ja julistaa olevansa Jumala.

Ettekö muista, että minä, kun vielä olin teidän tykönänne, sanoin tämän teille? Ja nyt te tiedätte, mikä pidättää, niin että hän vasta ajallansa ilmestyy. Sillä laittomuuden salaisuus on jo vaikuttamassa; jahka vain tulee tieltä poistetuksi se, joka nyt vielä pidättää, niin silloin ilmestyy tuo laiton, jonka Herra Jeesus on surmaava suunsa henkäyksellä ja tuhoava tulemuksensa ilmestyksellä, tuo, jonka tulemus tapahtuu saatanan vaikutuksesta valheen kaikella voimalla ja tunnusteoilla ja ihmeillä ja kaikilla vääryyden viettelyksillä niille, jotka joutuvat kadotukseen, sentähden etteivät ottaneet vastaan rakkautta totuuteen, voidaksensa pelastua. Ja sentähden Jumala lähettää heille väkevän eksytyksen, niin että he uskovat valheen, että kaikki ne tuomittaisiin, jotka eivät ole uskoneet totuutta, vaan mielistyneet vääryyteen. (2. Tess. 2:1-12).

Tässä luvussa Paavali ilmoittaa selvästi perusasiat koskien pidättäjän lähtöä, Antikristuksen ilmestymistä ja myös nopeaa tuomiota, joka kohtaa häntä Kristuksen tulemuksen aikana.

Väärien opetusten torjumista

Väärät opetukset, joita Tessalonikassa levitettiin, perustuivat olettamukseen, että Rooman keisari, joka myös julistautui jumalaksi, oli Antikristus. Siitä johtuva Kristittyjen vaino nähtiin osana Herran päivän ahdistuksia ja kärsimyksiä. Paniikkia aiheuttivat odotettavissa olevat vielä suuremmat vainot ja tuomiot, jotka olivat lähellä ja myös väärä opetus, että kristityt eivät pääsisikään pakoon vihan aikaa, kuten Paavali oli luvannut.

Paavali torjui väärät opetukset ja toisti, että ensin tulee lähtö (apostasia), jota seuraa laittomuuden ihmisen (antikristuksen) ilmestyminen. Hän on oleva kadotuksen iljettävä lapsi, joka asettuu temppeliin ja julistaa olevansa Jumala (2. Tess. 2:3-4). Ensimmäisellä vuosisadalla Paavalin kirjoittaessa kirjettään lähtö ei vielä ollut tapahtunut, eikä myöskään väitetty roomalainen Antikristus istunut temppelissä Jerusalemissa julistamassa itseään Jumalaksi.

Selitettyään aluksi lopun ajan tapahtumien aikajärjestyksen, Paavali vahvisti tämän skenaarion lisäämällä uutta tietoa. Hän muistutti seurakunnan jäseniä tästä aiheesta pitämistään saarnoista: ”Ettekö muista, että minä, kun vielä olin teidän tykönänne, sanoin tämän teille?” (jae 5). Sitten hän jatkaa sanoen, että se, joka pidättää, täytyy ottaa pois tieltä (seurakunnan tempaus) ja sitten paljastetaan Paha (Antikristus). Hän sanoi myös, että Antikristus olisi elävä ihminen maan päällä, kun Herra Jeesus palaa tuhoamaan hänet tulemuksensa kirkkaudella (jae 8, KJV-käännös käyttää sanaa brightness, kirkkaus, suom. huom.).

Näille väärille opetuksille, joita Paavalin nimissä levitettiin, ei ollut kerta kaikkiaan mitään pohjaa, koskien sitä, etteikö olisi uskovien tempausta ennen ahdistuksen aikaa. Siinäkään väitteessä ei ollut mitään perää, että Herra rankaisisi kristittyjä pahalla ja jättäisi heidät Antikristuksen hirmuvaltaan.

Lähtö (apostasia)

Sana apostasia jakeessa 3, joka KJV-käännöksessä on käännetty sanoilla “falling away” (luopumus), on ongelmallinen monille. Tämän käännöksen perusteella oletetaan, että kristityt eivät tule kokemaan ainoastaan viimeisten päivien luopumusta, vaan he tulevat olemaan täällä myös silloin, kun Antikristus ilmestyy. Tämän jakeen huolellinen selittäminen osoittaa, että nämä olettamukset ovat perustelemattomia.

Kreikan sana apostasia tarkoittaa lähtö, vetäytyminen tai ero. Hengellinen ja moraalinen luopumus voidaan lukea tähän sanaan vain toissijaisena merkityksenä, pääteltynä sen perusviittauksesta totuuden lähtöön. Apostasia on johdettu partikkelista apo, joka tarkoittaa irti tai pois (jostakin lähellä) ajan, paikan tai suhteen eri merkityksissä. Se tarkoittaa eroa, lähtöä tai [suhteen] lakkaamista. Sanaa apostasia vastaava verbi on aphistemi, joka Strong’in sanakirjan mukaan tarkoittaa lähteä, vetäytyä, vetää pois, poistaa.

Jopa tapauksissa, joissa sanaa aphistemi on käytetty tarkoittamaan hengellistä luopumusta (esim. Luuk. 8:13, 1. Tim. 4:1 Hepr. 3:12), on kieliopillisesti oikeampaa kuvailla tekoa lähtemisenä uskosta (kuten kahdessa jälkimmäisessä jakeessa) ennemmin kuin luopumuksena (kuten jakeessa Luuk. 8:13) Seuraavassa esimerkkejä sanan aphistemi käytöstä KJV-käännöksessä:

”…[she] departed not from the temple” (Luuk. 2:37); “…he departed from Him for a season” (Luuk. 4:13); “…and in time of temptation fall away” (Luuk. 8:13); “Depart from Me” (Luuk. 13:37); “…the angel departed from him” (Apt. 12:10); “…who departed from them” (Apt 15:38); “…he departed from them” (Apt. 19:9); “…they departed from him” (Apt. 22:19); “…that it might depart from me” (2. Kor. 12:8); “…depart from the faith” (1. Tim. 4:1); “…from such withdraw thyself” (1. Tim. 6:5); “…depart from iniquity” (2. Tim. 2:19); “…departing from the living God” (Hepr. 3:12).

Näiden esimerkkien valossa on selvää, että sanan apostasia ja sen verbimuodon aphistemi perusmerkitys on lähteä. Tästä syystä sana apostasia jakeessa 2. Tess. 2:3 käännettiin lähtönä ensin seuraavissa seitsemässä englantilaisessa raamatunkäännöksessä ennen KJV-käännöstä: Wycliffe Bible (1384), Tyndale Bible (1526), Coverdale Bible (1535), Cranmer Bible (1539), Breeches Bible (1576), Beza Bible (1583) ja Geneva Bible (1608).

Vulgata käyttää latinan sanaa discessio, joka tarkoittaa lähtö. Amplified Bible esittää seuraavan huomautuksen jakeen 2. Tess. 2:3 alaviitteessä: ”Sanan apostasia mahdollinen tulkinta on [seurakunnan] lähtö.” Todellisessa merkityksessään tämä jae kuuluu näin:

“Älköön kukaan pettäkö teitä millään tavalla: sillä se päivä [Herran päivä] ei tule, ellei ensin tule [seurakunnan] lähtö ja tuota synnin ihmistä [Antikristusta], kadotuksen lasta, paljasteta…

Erilaisia tulkintoja

Dogmaattinen ennakkoluulo, ennemmin kuin tietämättömyys, voi selittää ne ristiriitaiset näkemykset, jotka edelleen vallitsevat koskien sanan apostasia todellista merkitystä tässä jakeessa. Sokeassa uskollisuudessaan kirkkonsa teologeille monet kieltäytyvät uskomasta pretribulationistiseen tempaukseen. Heistä on hyväksyttävämpää riippua kiinni sanan apostasia kapeassa toissijaisessa merkityksessä tulkitsemalla se pelkästään hengellisenä taantumuksena viimeisinä päivinä, joita seuraa Antikristuksen ilmestyminen.

Jos jakeen 2. Tess. 2:3 konteksti otetaan huomioon, on ilmeistä, että sana apostasia on tässä tarkoitettu kattamaan koko merkityksensä – sekä lähtemisen (engl. departing) että hengellisen luopumuksen (engl. falling away). Ensimmäisessä merkityksessä Paavali käyttämällä tätä sanaa viittaa todellisten uskovien, joita ei ole määrätty Jumalan tuomioihin, fyysiseen lähtöön. Yksi tämän lähdön tärkeimmistä seurauksista on, että suuri hengellinen pimeys tulee vallitsemaan maan päällä – kun maailman valo on otettu pois. Se antaa Antikristukselle tilaisuuden ilmestyä. Synti ja pahuus tulevat lisääntymään hyvin nopeasti hänen hallintonsa aikana johtaen koko ihmiskunnan historian suurimpaan luopumiseen raamatullisista normeista ja kristillisistä malleista.

Jakeissa 3 ja 4 Paavali ilmoittaa tosiasian seurakunnan lähdöstä, jota seuraa Antikristuksen ilmestyminen ja hänen pahojen uudistustensa toteuttaminen. Tämä tapahtumien järjestys ilmoitetaan uudelleen jakeissa 6–12 samalla antaen lisätietoa. Tämän saman skenaarion kahta kuvausta voidaan verrata seuraavasti:

Tempaus: Apostasia (lähtö) tapahtuu ensin (jae 3). Tempaus: Se, joka pidättää, otetaan pois tieltä (jae 7).
Antikristuksen tulemus: Laittomuuden ihminen ilmestyy silloin (jae 3). Antikristuksen tulemus: Silloin ilmestyy tuo Laiton (jae 8).
Luopumus antikristillisten uudistusten kautta: Antikristus edistää syntiä ja pahuutta, ylentää itsensä kaikkien uskontojen yläpuolelle, saastuttaa temppelin ja julistautuu Jumalaksi (jakeet 3-4). Luopumus antikristillisten uudistusten kautta: Hänen tulemuksensa tapahtuu saatanan vaikutuksesta valheen kaikella voimalla ja tunnusteoilla ja ihmeillä ja kaikilla vääryyden viettelyksillä (jakeet 8-10).

Se joka pidättää

Negatiiviset käsitykset pretribulationistisesta tempauksesta johtavat myös vääristyneisiin näkemyksiin siitä, mikä pidättää Antikristusta. On selvää, että on vain yksi voima, joka on suurempi kuin Saatanan ja Antikristuksen ja se on Jumalan voima. Ei ole mitään maallista tai inhimillistä voimaa, joka voisi tehokkaasti vastustaa paholaista tai voittaa sen.

Nykyisessä dispensaatiossa ennen Kristuksen ja Antikristuksen persoonallista ilmestymistä käydään hengellistä taistelua maailman hallinnasta. Jumalan Henki ja Saatanan petoshenget toimivat ihmisten kautta saavuttaakseen päämääränsä. Johannes sanoo:

Tästä te tunnette Jumalan Hengen: jokainen henki, joka tunnustaa Jeesuksen Kristukseksi, lihaan tulleeksi, on Jumalasta; ja yksikään henki, joka ei tunnusta Jeesusta, ei ole Jumalasta; se on antikristuksen henki, jonka olette kuulleet olevan tulossa, ja se on jo nyt maailmassa. Lapsukaiset, te olette Jumalasta ja olette voittaneet heidät; sillä hän, joka teissä on, on suurempi kuin se, joka on maailmassa… Joka tuntee Jumalan, se kuulee meitä; joka ei ole Jumalasta, se ei kuule meitä. Siitä me tunnemme totuuden hengen ja eksytyksen hengen. (1. Joh. 4:2-6)

Jakeen 2. Tess. 2:7 ilmaisu ”se, joka nyt vielä pidättää” viittaa seurakuntaan Kristuksen ruumiina maan päällä. Me olemme temppeli, jossa Pyhä Henki asuu ja siitä syystä olemme pimeän maailman valo ja mätänevän maailman suola. Pyhän Hengen voiman kautta me pidätämme Antikristuksen ilmestymistä ja sitä seuraavaa valtaan nousua. Vasta sitten, kun todellinen seurakunta on otettu pois tieltä tempauksessa, Antikristus voi persoonallisesti paljastaa itsensä. Silloin petetty ja hengellisesti kuollut ihmiskunta hyväksyy hänet ilman vastustusta universaaliseksi Messiaaksi ja maailmanjohtajaksi.

On epäraamatullista väittää, että Pyhä Henki olisi pidättäjä, joka poistuisi maailmasta. On totta, että Pyhän Hengen voiman kautta seurakunta pystyy pidättämään Antikristusta, mutta Pyhää Henkeä itseään ei vedetä pois. Miljoonat tulevat pelastumaan seitsenvuotisen ahdistuksen aikana (Ilm. 7:9-14) ja se on mahdollista vain Jumalan Hengen välityksellä (1. Kor. 12:3). Ennen Jeesuksen julkista tulemusta seitsemän vuoden lopussa on vielä jopa uusi Pyhän Hengen vuodatus Israelin päälle valmistamaan heitä sovintoon Messiaansa kanssa:

Ja minä vuodatan Daavidin suvun päälle ja Jerusalemin asukasten päälle armon ja rukouksen hengen. He katsovat minuun, jonka he ovat lävistäneet. Ja he valittavat häntä, niinkuin valitetaan ainokaista, murehtivat häntä katkerasti, niinkuin murehditaan katkerasti esikoista.” (Sak. 12:10)

On siis täysin väärin opettaa, että Pyhä Henki olisi poissa maan päältä tuona aikana. Koska seurakunta Pyhän Hengen temppelinä ei tule olemaan täällä, niin Henki ei toimi helluntain täyteydessään, mutta siitä huolimatta Hän tulee olemaan täällä tuomion Henkenä (Jes. 4:4) ja myös Henkenä, joka saa ihmisissä aikaan synnintunnon (Joh. 16:8).

Luopumuksen luonne

Luopumus, joka tapahtuu maan päällä Antikristuksen ilmestymisen jälkeen, on paljon pahempi kuin se luopumus, jota koetaan viimeisinä päivinä ennen Kristittyjen lähtöä (vrt. 1. Tim. 4:1; 2. Tim. 3:1-5; 2. Tim. 4:2-4). Tempauksen ja Antikristuksen ilmestymisen jälkeen koko maailmaa syöstään äärimmäiseen moraaliseen ja hengelliseen pimeyteen. Synnin kansainvälinen kulttuuri tulee esiin moraalisesta luopumuksesta, jossa pahin kuviteltavissa oleva rienaus, pahantahtoisuus, korruptio, varkaus ja väkivalta esiintyvät.

Hengellinen luopumus tulee johtamaan maailmanuskontojen petetyn liiton perustamiseen Antikristuksen, universaalisen Messiaan, johdon alaisuudessa. Seitsemän vuoden puolivälissä hän asettuu jälleenrakennettuun temppeliin Jerusalemissa ja julistautuu Jumalaksi (2. Tess. 2:4). Tätä kapinallista tekoa seuraa Antikristuksen ja Paholaisen palvonta kaikkialla maailmassa (Ilm. 13:4) ja siitä tulee hengellisestä totuudesta luopumisen pahin muoto.

Lopun ajan Antikristus

Hyvin tärkeä ilmoitus, jonka Paavali antaa Antikristuksesta, on, että hän on oleva lopun ajan maailman diktaattori. Jeesuksen Kristuksen tulemus lopettaa hänen julkisen esiintymisensä äkkiä ja dramaattisesti: Silloin ilmestyy tuo laiton, jonka Herra Jeesus on surmaava suunsa henkäyksellä ja tuhoava tulemuksensa ilmestyksellä” 2. Tess. 2:8).

Tämä selvä ilmoitus syrjäyttää kaikki historian diktaattorit lopullisena ”laittomuuden ihmisenä”, koska he vain valmistivat tietä tulevalle lopunajan Antikristukselle. Johannes sanoi: ”Lapsukaiset, nyt on viimeinen aika. Ja niinkuin te olette kuulleet, että antikristus tulee, niin onkin nyt monta antikristusta ilmaantunut; siitä me tiedämme, että nyt on viimeinen aika.” (1. Joh. 2:18).

Ajattele myös seuraavia ilmoituksia Antikristuksesta: Dan. 9:27 sanoo, että hän tekee vahvan liiton monien kanssa yhden vuosiviikon ajaksi. Keskellä viikkoa, mikä tarkoittaa 3½ vuoden jälkeen, hän saa uhrit temppelissä lakkaamaan. Hän saastuttaa temppelin, asettaa kuvansa kaikkein pyhimpään, kieltää kaikki uskonnot ja pakottaa ihmiset kaikkialla kumartamaan vain itseään ja omaa kuvaansa. Tuolla ajalla hän perustaa tuhoisan terrorihallinnon.

Herra Jeesus viittasi tähän kammottavaan aikaan kuvaillessaan juutalaisille suurta ahdistusta, joka esiintyy välittömästi Hänen tulemuksensa edellä:

Kun te siis näette hävityksen kauhistuksen, josta on puhuttu profeetta Danielin kautta, seisovan pyhässä paikassa – joka tämän lukee, se tarkatkoon – silloin ne, jotka Juudeassa ovat, paetkoot vuorille… Sillä silloin on oleva suuri ahdistus, jonka kaltaista ei ole ollut maailman alusta hamaan tähän asti eikä milloinkaan tule… Mutta kohta niiden päivien ahdistuksen jälkeen aurinko pimenee, eikä kuu anna valoansa, ja tähdet putoavat taivaalta, ja taivaitten voimat järkkyvät. Ja silloin Ihmisen Pojan merkki näkyy taivaalla, ja silloin kaikki maan sukukunnat parkuvat; ja he näkevät Ihmisen Pojan tulevan taivaan pilvien päällä suurella voimalla ja kirkkaudella. (Matt. 24:15-30)

Tuona päivänä Antikristus ja väärä profeetta tuhotaan:

Ja minä näin pedon ja maan kuninkaat ja heidän sotajoukkonsa kokoontuneina sotiaksensa hevosen selässä istuvaa vastaan ja hänen sotajoukkoansa vastaan. Ja peto otettiin kiinni, ja sen kanssa väärä profeetta, joka sen nähden oli tehnyt ihmetekonsa, joilla hän oli eksyttänyt ne, jotka olivat ottaneet pedon merkin, ja ne, jotka olivat sen kuvaa kumartaneet; ne molemmat heitettiin elävältä tuliseen järveen, joka tulikiveä palaa.” (Ilm.19:19-20)

Profetiat Antikristuksen ilmestymisestä koskevat siis tulevaisuutta eivätkä historiaa. On ollut monia esikuvia, mutta nyt on tullut aika suuren lopun ajan Antikristuksen ilmestymiselle, jonka Herra tuhoaa suunsa henkäyksellä, kun Hänen jalkansa seisovat Öljymäellä Hänen toisen tulemuksensa aikana. (Sak. 14:4-5).

Näyttämö on valmisteltu nopeasti Antikristuksen tulemukselle. Koemme jo seurakuntadispensaation lopun luopumusta ja synnytystuskien alkua. Pian koittaa Jumalan lasten lähdön hetki, kun heidät silmänräpäyksessä siirretään taivaallisiin majoihin. Ne, jotka pidättivät Antikristuksen ilmestymistä, otetaan silloin pois tieltä ja siten maan päälle tulee suuri hengellinen pimeys. Laittomuus ja moraalittomuus tulevat saamaan ennennäkemättömät mittasuhteet laittomuuden ihmisen johdossa, joka on oleva Saatanan hallitsija täysin turmeltuneen ja petetyn ihmiskunnan yläpuolella. Kuten Nooan ja Lootin aikoina, Herra tulee vierailemaan tässä kapinallisessa sukupolvessa suurin vitsauksin ja tuomioin Herran päivän aikana.

Read Full Post »

Departure
By Daymond Duck, suom. SK

Luku 2. Tess. 2. alkaa Paavalin, Silaksen ja Timoteuksen pyynnöllä, että veljet Tessalonikassa kiinnittäisivät huomiota siihen, mitä he aikoivat sanoa Jeesuksen toisesta tulemuksesta ja seurakunnan yhteen kokoamisesta (tempaus jakeessa 1).

He ajattelivat, että heidän täytyi käsitellä näitä kahta asiaa, koska eräs väärä opettaja oli kierrättänyt heidän nimissään epätarkkaa raporttia, joka järkytti seurakuntaa.

Tätä häikäilemätöntä henkilöä ei ole mainittu nimeltä, mutta hän sanoi suullisesti ja kirjeessä Paavalin, Silaksen ja Timoteuksen opettaneen, että Herran päivä, eli Ahdistuksen aika, (jotkut tekstit puhuvat Kristuksen päivästä, mutta niissä on alaviite, joka sanoo, että Herran päivä) oli alkamassa, tai että se oli jo alkanut (jae 2).

Paavali, Silas ja Timoteus eivät opettaneet, että Ahdistuksen aika oli lähellä, tai että se oli jo alkanut, mutta juuri niin väärä opettaja kertoi väärin toisille heidän sanovan.

Paavali sanoi: Älkää antako kenenkään vietellä itseänne millään tavalla. Sillä se päivä (Herran päivä eli Ahdistuksen aika) ei tule, ennenkuin luopumus ensin tapahtuu ja laittomuuden ihminen ilmestyy, kadotuksen lapsi” (jae 3).

Kaksi asiaa täytyy tapahtua, ennen kuin Ahdistuksen aika voi alkaa: 1) Apostasian täytyy käynnistyä ja 2) Antikristuksen täytyy paljastua.

Kreikan sana apostasia voi tarkoittaa ”lähtö”. Ensimmäiset seitsemän englanninkielistä käännöstä sanovat, että ”lähdön” täytyy tulla ensin. Kahdeksas englantilainen käännös (KJV) sanoo, että ”luopumuksen” (falling away) täytyy tulla ensin. Toiset käännökset sanovat, että ”kapinan” (rebellion) täytyy tulla ensin.

Ongelma on tässä: Sanoivatko Paavali, Silas ja Timoteus, että: 1) ”Lähdön” maan päältä (tempaus) täytyy tulla ennen Ahdistuksen aikaa, vai 2) Sanoivatko he, että ”lähdön” uskosta (luopumuksen) täytyy tulla ennen Ahdistuksen aikaa, vai 3) Sanoivatko he, että ”kapinan” (Jumalaa vastaan) täytyy tulla ennen Ahdistuksen aikaa? Jotkut kirjoittajat ovat voimakkaasti ottaneet kantaa yhden tai useamman tulkinnan puolesta, mutta tämän kirjoittaja uskoo, että kaikki kolme voivat olla totta.

Raamattu opettaa, että aikakauden lopussa on ”lähtö” maan päältä (tempaus; 1. Tess. 4:13-16).

Se opettaa, että aikakauden lopussa on ”lähtö” uskosta (luopumus; 1. Tim. 4:1-3; 2. Tim. 3:1-5; 2. Tim. 4:3-4; Ilm. 3:16). Se opettaa, että aikakauden lopussa on kapina Jumalaa vastaan (Matt. 24:37; 1. Moos. 6:5).

Monet ovat eri mieltä, mutta tämän kirjoittaja uskoo, että Raamattu opettaa, että kaikki nämä asiat tapahtuvat ennen Ahdistuksen aikaa (1. Tess. 1:10; 1. Tess. 5:9; Ilm. 3:10; Luuk. 21:36).

Jeesuksen vertaus sinapinsiemenestä opettaa, että taivaan valtakunta alkaa pienenä, mutta lopunajalla siitä tulee rumilus (Matt. 13:31-32). Kun valtakunta kasvaa, Jumala lisää oikeita uskovia, ja Saatana lisää uskottelijoita (make-believers).

Jumalan tosi uskovat opettavat tervettä Raamatun oppia ja Saatanan väärät uskovat opettavat epätervettä väärää oppia. Siihen aikaan, kun Ahdistuksen aika on lähellä, massiivinen järjestäytynyt kirkko on paikka valtavalle joukolle kadotettuja.

Jeesuksen vertaus hapatuksesta opettaa, että Saatanan väärän seurakunnan (nainen, väärä morsian) jäsenet tuovat vääriä oppeja (hapatusta) taivaan valtakuntaan ja Ahdistuksen ajan lopulla se on täysin turmeltunut (Matt. 13:33).

Öljymäen puheessaan Jeesus varoittaa maailmaa petoksesta neljä kertaa (Matt. 24:4-5, 11 ja 24). Hän puhui petoksen vaarasta, koska luopumus, lähteminen uskosta, kapina, väärä opetus, penseä henki ja korruptio ovat hyvin vahvoja siihen aikaan, kun Ahdistuksen aika saapuu.

USA:n presidentti sanoo, että Amerikka ei ole enää kristitty kansakunta ja vain muutamat uskonnolliset johtajat mainitsevat herätyksen. Kaikkien toisen tulemuksen merkkien yhteen tuleminen on käynnissä, mutta suurin osa seurakuntaa ei halua tietää siitä. Kristityt ovat vainotuin ryhmä maan päällä, mutta monet seurakunnanjohtajat ja pastorit ovat huolestuneempia muslimien loukkaamisesta kuin kristittyjen julmasta tappamisesta muslimimaissa.

Pahuus rehottaa (abortit, vauvojen ruumiinosien keittäminen ja myyminen, homoliitot, avioerot, homojen pappisvihkimykset). Kristityt menettävät oikeuksiaan päivittäin (eivät saa rukoilla koulussa, eivät saa tehdä lippuvalaa tai esittää jouluohjelmaa jne.)

Ja hiljaisuus seminaareissa on korviahuumaava. Paavi näyttää olevan innokkaampi ajamaan ilmastomuutosta, maailmanhallitusta ja väärää maailmanuskontoa kuin parannuksen tekemistä, pelastusta ja oikein elämistä.

Tässä yhteenveto: Kapina Jumalaa vastaan on suuri. Näyttää siltä, että lähtö uskosta on tullut ja lähtö maan päältä lähestyy. Älä anna kenenkään pettää itseäsi mitenkään. Nämä ovat asioita, joiden täytyy tapahtua ennen Antikristuksen tuloa.

Prophecy Plus Ministries
Daymond & Rachel Duck
daymond.duck@yahoo.com

Read Full Post »