Feeds:
Artikkelit
Kommentit

Posts Tagged ‘arkkipiispa’

”Jumala on ylpeitä vastaan, mutta nöyrille hän antaa armon” (Jaak. 4:6).

Huomaa, että ylpeä-sanan substantiivimuoto ylpeys on englanniksi PRIDE.

Kesäkuussa 2019 Päivi Räsänen twiittasi: ”Kirkko, jonka jäsen olen, on ilmoittanut olevansa SETA:n Helsinki Pride 2019 virallinen kumppani. Miten kirkon oppiperusta, Raamattu, sopii yhteen aatteen kanssa, jossa häpeä ja synti nostetaan ylpeyden aiheeksi?” Saatteeksi hän jakoi Roomalaiskirjeen ensimmäisen luvun jakeet 24-27:

24. Sen vuoksi Jumala on jättänyt heidät sydäntensä himoissa saastaisuuteen, häpäisemään keskenään oman ruumiinsa.
25. He ovat vaihtaneet Jumalan totuuden valheeseen ja kunnioittaneet ja palvelleet luotua enemmän kuin Luojaa, häntä, joka on iankaikkisesti ylistetty. Aamen.
26. Sen tähden Jumala on jättänyt heidät häpeällisten himojen valtaan. Naispuoliset heistä ovat vaihtaneet luonnollisen yhteyden luonnonvastaiseen,
27. ja samoin miespuoliset ovat luopuneet luonnollisesta yhteydestä naiseen ja kiihkossaan syttyneet toisiinsa. Miehet ovat harjoittaneet riettautta miesten kanssa ja ovat villiintymisestään saaneet itseensä sen palkan, mikä pitikin saada.

Poliisille tehdyn rikosilmoituksen perusteella poliisi aloitti tapauksesta rikostutkinnan, jonka aiheena on epäily kiihottamisesta kansanryhmää vastaan. Sittemmin poliisi lopetti tukinnan todeten, että rikoksen tunnusmerkit eivät täyttyneet.

Myöhemmin Räsäsestä tehtiin toinenkin rikosilmoitus hänen vuonna 2004 kirjoittamastaan pamfletista Mieheksi ja naiseksi hän heidät loi – Homosuhteet haastavat kristillisen ihmiskäsityksen. Kirjoituksessaan Päivi Räsänen pohdiskelee homoseksuaalisuutta kirkossamme Raamatun käsityksen pohjalta. Kirjoitus on luettavissa seuraavasta linkistä Suomen evankelisluterilaisen Lähetyshiippakunnan sivuilta.

Poliisi ei käynnistänyt esitutkintaa pamfletista, mutta valtakunnansyyttäjä Raija Toiviainen päätti ottaa asia käsiteltäväkseen. Lue seuraava kirjoitus Päätoimittajalta: valtakunnansyyttäjä Toiviaisen tulkinnat laillisuusperiaatteen vastaisia – ilmiselvänä tarkoituksena toisinajattelijoiden kampittaminen (Matias Turkkila, Suomen Uutiset 20.11.2019).

Ruotsissahan on tullut jo vuoden 2003 alusta voimaan laki, joka määrittää oikeutta opettaa Raamatun homoseksuaalisuutta käsitteleviä kohtia. ”Henkilö, joka levittää lausuntoja, joissa homoseksuaalisuutta väitetään synniksi, voidaan tuomita kiihotuksesta kansanryhmää vastaan kahdeksi vuodeksi vankilaan. Jos rikkomus katsottaisiin vähäiseksi tai epäilty suostuisi perumaan puheitaan, hän voisi selviytyä pelkillä sakoilla tai ehdonalaisella.” (Lähde). Käytännössä Ruotsissa siis julistaja saa kertoa, mitä Raamatussa lukee, mutta ei saa sanoa, että sitä pitää noudattaa nykyäänkin. Samaan suuntaan ollaan menossa Suomessakin!

Radikaalivasemmistolaiset juristit ovat saaneet ujutettua Suomen lainsäädäntöön sellaisen epämääräisen rikosnimikkeen kuin ”Kiihottaminen kansanryhmää vastaan”. Valtakunnansyyttäjä Toiviainen hakee nyt nähtävästi rajoja sille, mitä tuo lainkohta käytännössä tarkoittaa.

Viimeistään tässä vaiheessa jokaisen lukijan kannattaa lukea itse Päivi Räsäsen kirjoitus Lähetyshiippakunnan sivuilta ja ymmärtää tekstin sisältö ja tarkoitus – onko se kiihottamista jotakin ihmisryhmää vastaan. Ja jos on, niin sitten jokainen tässä maassa saa olla varuillaan kaikista sanomisistaan, myös vuosien ja vuosikymmenten takaa. Luepa artikkeli Taannehtiva vihapuhejahti kiihtyy – Oikeuskansleri kehottaa suomalaisia poistamaan vanhoja kirjoituksiaan (Suomen Uutiset 20.11.2019).

Seuraavana on muutama juuri tähän aiheeseen liittyvä hyvä kirjoitus:

Todettakoon lyhyesti, että liberaalitutkijatkin myöntävät, että missään kohtaa Raamatussa ei hyväksytä homoseksuaalista elämäntapaa. Jotkut väittävät, että muinaisina aikoina homosuhteet olivat erilaisia, toisen alistamiseen perustuvia, ja ne olivat siksi kiellettyjä, mutta nykyään homorakkaus on erilaista. Tämäkin väite on täysin väärä. Lue edeltä perustelut artikkeleista ”Miksi homoteologiset argumentit eivät vakuuta” ja Homoseksuaalisuus ja Raamattu”.

Miten muut kristityt ovat suhtautuneet Päivi Räsäsen ympärillä käytyyn keskusteluun? 32 kirkolliskokousedustajaa on allekirjoittanut vetoomuksen Päivi Räsäsen sekä uskon- ja sananvapauden puolesta (Kotimaa24 8.11.2019). Myös vapaat suunnat ovat julkistaneet Päivi Räsästä tukevan kannanoton (Kotimaa24 15.11.2019). Patmos Lähetyssäätiö on käsitellyt asiaa runsaasti postituksissaan ja radio-ohjelmissaan ilmaisten tukensa Päivi Räsäselle haluten puolustaa uskon- ja sananvapautta.

Mitä sen sijaan  on tehnyt Suomen ev.lut. kirkko? Sen julkiset ulostulot piispojen taholta ovat olleet maallistuneen kirkkokansan korvasyyhyyn puhumista. Esimerkiksi Helsingin piispa Teemu Laajasalo ilmaisee kyllä huolensa uskonnonvapauden toteutumisesta, mutta sanoo asiasta muuten näin: ”Pidän Päivi Räsäsen kirjoituksia väärinä, vahingollisina ja kristillisen lähimmäisenrakkauden vastaisina.” (Twiitti 4.11.2019)

Blogisti Risto huvila ilmaisee erinomaisen hyvin ev.lut. kirkon nykytilan:

”Sen [ev.lut. kirkon] korkeimmat ja/tai kovaäänisimmät edustajat eivät ole vuosikymmeniin enää puolustaneet kristillistä uskoa, vaan ovat pääasiassa joko vaienneet poliittisten päättäjien edessä tai pahimmillaan aktiivisesti vesittäneet Raamatun arvovaltaa. … Niistä vaikutusvaltaisista pappislupauksen tehneistä miehistä ja naisista, joiden olisi pitänyt puolustaa Raamattua ja uskoa yhteiskunnassa, on tullut epäuskon levittäjiä ja kirjoitusten kyseenalaistajia. Selkeimmin tämä toiminta näkyy suhteessa perheeseen, avioliittoon, seksuaalietiikkaan, luomisoppiin sekä Israelin ja juutalaisen kansan asemaan. … olen tullut johtopäätökseen, että kirkko on ainut tiedossani oleva organisaatio, jonka ylin johto systemaattisesti rohkaisee ja palkitsee niitä, jotka eniten kyseenalaistavat sen kirjoitettuja ja voimassaolevia arvoja.” (Risto Huvila 20.11.2019 Arvoton kirkko epäuskon puolustajana). Kannattaa lukea Riston kirjoitus kokonaisuudessaan!

Olen jo pitkään ihmetellyt, miten kirkon ylin johto saa jatkaa tehtävissään, vaikka toimivat täysin kirkon ohjeistusta – Raamattua, kirkkojärjestystä ja tunnustuskirjoja – vastaan. Muissa organisaatioissa tällainen yhteisön edustamia arvoja polkeva johto olisi jo ajat sitten erotettu tehtävistään. Samaa ihmettelee Risto Huvila blogissaan.

Lue myös artikkeli Kirkkoa johtava eliitti ei enää välitä seurakunnastaan eikä Raamatun opista (Tytti Salenius 25.6.2019).

Lisäys 29.2.2020

Nyt valtakunnansyyttäjä Raija Toiviainen on määrännyt, että poliisin on suoritettava esitutkinta myös Lähetyshiippakunnan (LHPK) osalta Päivi Räsäsen kirjoituksen johdosta, sillä kirjoitushan on LHPK:n sivuilla. Lähetyshiippakunnan hiippakuntadekaani Juhana Pohjola kirjoittaa:

”Asiallisessa ja perinpohjaisessa kuulustelussa sanoin, että minä olen päätoimittajana vastuussa vihkosen julkaisemisesta ja sen levittämisestä. Kielsin kuitenkin syyllistyneeni kiihottamisrikokseen. Näkemykseni on, ettei Räsäsen teksti ole homoseksuaaleja panettelevaa eikä solvaavaa. Toin vastauksissani ilmi, että vihkosessa opetetaan kristillisen ihmiskäsityksen mukaisesti, että jokainen ihminen on Jumalan kuvana arvokas seksuaalisesta suuntautumisesta riippumatta. Tämä ei kuitenkaan merkitse sitä, etteikö ihminen olisi vastuullinen elämäntavastaan ja moraalivalinnoistaan Jumalan edessä. Homoseksuaalinen elämäntapa on Jumalan luomisjärjestyksen vastainen ja rikkomus hänen tahtoaan vastaan. Jos tätä ei saa julkisesti opettaa, putoaa synnin ja armon sanomalta pohja, ja uskonnonvapaus kaventuu.”

Lue lisää LHPK:n sivuilta Hiippakuntadekaani Pohjola poliisin kuulusteltavana.

Suomen ev.lut. kirkon johto on koko asiasta edelleenkin aivan hiljaa. Se on erittäin hälyttävää, mutta ei kuitenkaan mikään yllätys. Mitäpä siitä seuraisi, jos kirkko asettuisi Päivi Räsäsen puolelle? Varmasti tulisi hirveä häly ja kansa eroaisi taas sankoin joukoin kirkon jäsenyydestä. Tällä menolla kuitenkin käy niin, että aktiivisin seurakuntaväki lähtee tuollaisesta antikrisitillisestä kirkosta, joka hiljaisesti hyväksyy todellisten uskon puolustajien vainon.

Myös Timo Soini ihmettelee blogissaan, miksi luterilainen kirkko on hiljaa. Hän kirjoittaa oman ulkoministerikautensa koettelemuksesta, kun oli puolustanut syntymättömien lasten ihmisoikeuksia ja joutui abortin puolustajien hampaisiin. Soini kirjoittaa:

”Mitä se kertoo maamme henkisestä saati hengellisestä tilasta, jos ja kun uskonnonvapautta julkisesti puolustamassa eivät ole kuin Päivi Räsänen ja minä? Minä sain katoliselta kirkolta tukea. Se tuki tuntui ja auttoi. Miksi luterilainen kirkko on hiljaa? MIKSI?”

– – –

Vaikeneminen pahuuden edessä on sekin pahuutta. Puhumattomuus on sekin puhumista; toimimatta jättäminen on sekin toimintaa. (Dietrich Bonhoeffer)

Lisäys 7.2.2020

Suomen evankelis-luterilaisen kirkon piispoilta ei edelleenkään tule tukea Päivi Räsäselle – päin vastoin! Helsingin piispa Teemu Laajasalo viestittää: ”Päivi hyvä, mielestäni olet homopuheissasi väärässä ja kovasydäminen. Sorrettuja kristityn pitää nostaa, ei nitistää, vapahtaa, ei häpäistä.” (Iltalehti 6.3.2020)

Tukea Räsänen ei saa myöskään arkkipiispa Tapio Luomalta. Luoma toteaa: ”Kristityn tehtävänä ei ole loukata tai leimata mitään ihmisryhmää. Tämä on minusta aivan selvä asia. Se, että yksittäinen ihminen tai jokin ihmisryhmä leimataan ja nimitetään syntiseksi, ei tuo ketään lähemmäksi kristinuskoa.” (Ilta-Sanomat 6.3.2020)

Dosentti Timo Eskola muistuttaa kirjoituksessaan 6.3.2020, että Päivi Räsänen ei edusta jotain omaa mielipidettään vaan sitä, mikä on luterilaisen kirkomme virallinen kanta edelleenkin: ”Huomattavin asia tässä koko kiistassa on näin ollen se, että Räsäsen näkemys on luterilaisen kirkon linjausten mukainen.”

Eskola jatkaa muistuttaen, että Raamatun tekstit eivät suhtaudu kielteisesti ihmiseen, jolla on homoseksuaalinen taipumus; sen sijaan Raamattu kieltää homoseksuaalisen toiminnan. ”Kirkossa tehdään siten selvä ero siinä, miten suhtaudutaan homoseksuaaliseen käyttäytymiseen ja homoseksuaaleihin ihmisiin. Vaikka jotkut keskustelun osapuolet eivät hyväksy tällaisen eron tekemistä, se on tässä aiheessa oleellinen. Juuri tätä eroa Päivi Räsänen on usein korostanut omissa puheissaan. Kirkossa hyväksytään homoseksuaaliset ihmiset tavallisina seurakuntalaisina aivan kuten kenet tahansa siitä huolimatta, että homoseksuaalinen toiminta tulkitaan synniksi. Pelkkä taipumus ei ole syntiä, vaan sen mukainen toiminta.” Lue Eskolan kirjoitus Onko tutkittavana Räsänen vai luterilainen kirkko?

Piispa Teemu Laajasalo valehtelee suurelle yleisölle antaen heidän ymmärtää, että Päivi Räsänen on väärässä, ja että nykyinen raamatuntutkimus on osoittanut Paavalin aikaisen homoseksuaalisuuden olleen toisenlaista kuin miten se nykyisin käsitetään.

Patmos Lähetyssäätiön toiminnanjohtaja Pasi Turunen kirjoittaa tästä blogissan 6.3.2020 sanoen, että Laajasalo on täysin väärässä: ”Tutkimuksen valossa asia on juuri päinvastoin. Tutkimus on laajaan antiikin aikaa koskevan tosiasia-aineiston valossa kiistatta osoittanut, että Raamatun aikana tunnettiin rakkauteen perustuvat tasa-arvoiset homosuhteet siinä missä tänäkin päivänä.” Turunen sanoo, että jopa itsekin homoseksuaaliset tutkijat, kuten Bernadette Brootten ja Luis Crompton, myöntävät tämän.

Edellä mainittu Luis Crompton kirjoittaa: ”Erään tulkinnan mukaan, Paavalin sanoja ei ole suunnattu sitoutuneessa suhteessa eläville ’bona fide’ homoseksuaaleille. Mutta tällainen hyvää tarkoittava lukutapa vaikuttaa väkinäiseltä ja epähistorialliselta. Paavali, kuten kukaan muukaan tuon ajan juutalainen kirjoittaja, ei missään viittaa vähäisessäkään määrin hyväksyvänsä samaa sukupuolta olevien suhteita missään olosuhteissa. Ajatus, että homoseksuaalien keskinäinen kiintymys tekisi suhteesta hyväksyttävän, olisi ollut täysin vieras Paavalille ja kenelle tahansa juutalaiselle tai varhaiselle kristilliselle kirjoittajalle.”

Näin ollen piispojen puheet osoittavat täyttä asiantuntemattomuutta ja perehtymättömyyttä asioihin. Lue Turusen kirjoitus Piispa Teemu Laajasalo on väärässä ja johtaa kristikansaa harhaan.

Aiheesta muualla:

Lisäys 13.3.2020

Dosentti Juha Ahvio on kirjoittanut 11.3.2020 erittäin mielenkiintoisen ja tärkeän artikkelin Valtakunnansyyttäjän oikeusfilosofia ja Räsäs-tapaus. Ahvio kertoo valaisevasti, miten liberaali sateenkaarihenkinen ääriajattelu vaikuttaa ensinnäkin Euroopan ihmisoikeustuomioistuimessa ja sitä kautta myös Suomen oikeuslaitoksessa ja valtakunnansyyttäjän toiminnassa. Ahvio sanoo, että kiihotus- ja vihapykälä lainsäädännössä ei tee seksuaalivähemmistöjä asemaltaan yhdenvertaiseksi eikä samaa kunnioitusta nauttiviksi kuin muut yhteiskunnan jäsenet, vaan heille luodaan erityisasema, jossa he ovat suojassa kaikelta kritiikiltä. ”Räsäs-tapaus on jo nyt osoittanut, että ’seksuaalivähemmistöjä’ ja heidän edustamiaan eettisiä näkemyksiä ja elämäntavallisia käytäntöjä pidetään kaiken kritiikin yläpuolella olevina, kun taas muita näkemyksiä ja käytäntöjä saa kyllä arvostella erilaisilla perusteilla ilman vihasyytöksiä.”

Ja koska homoseksuaalisuutta pidetään ensisijaisesti synnynnäisenä ominaisuutena, sanotaan sen antavan kyseiselle henkilölle syvemmän identiteetin verrattuna kristityn vakaumukseen, kuten amerikkalainen iskulause sen kiteytyttää: ”Minä synnyin homoksi, mutta uskonto on vain jotakin sellaista, joka sinulle on opetettu.” Näin ollen ”uskonnonvapaus ja siihen liittyvä sananvapaus tulevat aina häviämään suojeltavina vapaus- ja perusoikeuksina erityissuojelluille seksuaaliperusoikeuksille ja niiden käyttämisen vapaudelle kaikissa tilanteissa, joissa nämä perusoikeudet joutuvat vastakkain”, Ahvio toteaa.

On todella erikoista, että keskustelu homoseksuaalisuudesta on nyt kriminalisoitu. Ajatellaanpa vain tilannetta, jossa eduskunta on säänyt jonkin lain, ja se myöhemmin huomataan ongelmalliseksi. Kyllä siitä käydään keskustelua monilla eri foorumeilla ja tarvittaessa muutetaan lakia. Tämä vain ei päde silloin, jos halutaan puhua homoseksuaalisuudesta ihan vaikka lääketieteen ja psykologian asiantuntemuksella. Ahvio toteaakin: ”Valtakunnansyyttäjän nyt ajama terminologinen ja konnotaatiollinen sananvapauskontrolli tekee tällaisestakin keskustelusta jo lähtökohtaisesti rikollista, jos ja kun tällaisessa keskustelussa nousee esiin selitysvaihtoehtoja, joista toiset ovat huonompia kuin toiset ja joita toiset kannattavat ja toiset vastustavat. Jos kaikki käsitteellinen erittely ja arvoarvostelmallisuus kielletään rikostuomioilla uhkaamalla ja katsomalla kaiken analyyttisen erittelyn ja erilaisten selitysten nimeämisen ja kannattamisen olevan joidenkuiden ’halventamista’ ja ’loukkaamista’, on kaiken aiheeseen liittyvän älyllisen keskustelun käyminen täysin mahdotonta.

Lisäys 24.3.2020

Mikkelin piispa Seppo Häkkinen on ilmaissut tukensa Päivi Räsäselle. Lue tarkemmin Seurakuntalainen-fi-sivuston artikkelista Piispa Seppo Häkkinen Päivi Räsäsestä: ”Tunnen suurta myötätuntoa häntä kohtaan” – Teemu Laajasalo eri linjoilla.

Lue myös Uusi Tie -lehdessäkin julkaistu kirjoitus ”Määritteleekö oikeuslaitos jatkossa, mitä mieltä Raamatun teksteistä saa olla?”. Siinä varatuomari Marika Visakorpi pohtii Raamattuun liittyviä rikostutkintoja ja Päivi Räsäsen tapausta mainiten muun muassa: ”Räsäsen sanomisissa tai esiintymisissä ei ole havaittavissa loukkaus­tarkoitusta tai vihaa. Enemmänkin kyse on mielipiteestä. Jos mielen pahoittamisesta yritetään tehdä rikos, ollaan hyvin omituisessa ja sananvapautta raskaasti rajoittavassa tilanteessa.”

 

 

Read Full Post »

Eduskunta äänesti tänään tasa-arvoisesta avioliittolaista. Äänin 105-92 se päätti johdattaa Suomen kansan Sodoman ja Gomorran tielle. Peukuttakoot papit miten paljon tahansa tai levittäköön arkkipiispa antikristillisiä mielipiteitään sydämensä kyllyydestä, niin Jumala ei silti sitoudu tähän äänestystulokseen.

Jossain nettikeskustelussa solvattiin uskovia, että miten he muka voivat tietää Jumalan ajatukset? Vastaus on yksinkertainen: Raamattu on Jumalan sanaa, ja siellä Jumala on selkeästi ilmoittanut itsensä. Hän on antanut ne raamit, joissa elää, ja myös valmistanut pelastuksen ihmiskunnalle. Jumala ei voi silti siunata sellaista, mistä Hän on selkeästi varoittanut.

Raamattu on oikeasti Jumalan puhetta – valitettavasti kaikki papit eivät sitä ymmärrä. Ja kun he eivät usko Raamattuun Jumalan sanana, eivät he voi opettaa sitä muillekaan totuudenmukaisesti. Näin kirkko mukautuu opettamaan sen korvasyyhyn mukaan, mitä kansa haluaa kuulla. Suomessa on paljon uskovia pappeja, mutta jostain kumman syystä mediassa ääneen pääsevät vain ne liberaalit.

Aion myöhemmin kirjoittaa Raamatun arvovallasta lisää – siitä, miten ihmeellinen ja tosi kirja se on.

Kun kirkosta eroaa netin kautta päivittäin noin 150-200 henkilöä, niin tänään kirkosta on eronnut jo yli kaksituhatta henkilöä (2032 klo 21.00). Eroamisen syyksi on ilmoitettu lähes yksinomaan arkkipiispa Kari Mäkisen kannanotot ja luopuminen Raamatun sanasta.

Kun kuuntelen arkkipiispan tämänpäiväisiä lausuntoja, en ihmettele yhtään, jos kaikki perinteisesti Raamattuun uskovat lähtevät kirkosta – ennemmin tai myöhemmin. Kun susi on lammaslauman paimenena, varmasti tuleekin pakokauhu. Mäkisen toimia on aktiiviseurakuntalaisten piirissä seurattu jo pitkään, eikä monikaan eroa hetken mielijohteesta. Nyt vain tuli se viimeinen pisara ja mitta täyttyi. Lue artikkelini Arkkipiispan tuki tasa-arvoiselle avioliittolaille, jossa on referoitu Mäkisen kannanottoja samaa sukupuolta olevien parien puolesta.

Keskustelupalstojen kommenttien perusteella uskoisin, että eroajien joukossa on paljon tavallisia rivikansalaisiakin – niitä, jotka vain muuten pitävät perinteisiä arvoja kunniassa.

Eduskunnan äänestystulos etenee suureen valiokuntaan. Se laatii oman mietintönsä lakiehdotuksen hylkäämisestä tai muuttamisesta. Sen jälkeen mietintö palaa takaisin eduskunnan käsiteltäväksi. Jos eduskunta sen hyväksyy, varsinainen laki jää seuraavan hallituksen ja eduskunnan laadittavaksi. Tämä voi olla mielenkiintoinen tilanne, sillä tasa-arvoiseen avioliittolakiin nihkeästi suhtautuva Keskusta on tällä haavaa gallup-kyselyiden kannatusmittauksissa ykkösenä. Eduskuntaalit pidetään huhtikuussa 2014, ja nyt onkin mielenkiintoista nähdä, kuinka tänään eduskunnassa suoritettu äänestys vaikuttaa puolueiden kannatuslukemiin.

Päivitys 6.12.2014

Kirkosta eroaa eroakirkosta.fi-sivuston kautta tavallisesti päivittäin noin 150-200 henkilöä. Äänestyksen jälkeen luvut ovat olleet seuraavat:

  • Pe 28.11. 2612 henkilöä (äänestyspäivä)
  • La 29.11. 5144 hlöä
  • Su 30.11. 5428 hlöä
  • Ma 1.12. 3436 hlöä
  • Ti 2.12. 1672 hlöä
  • Ke 3.12. 906 hlöä
  • To 4.12. 690 hlöä
  • Pe 5.12. 597 hlöä
  • La 6.12. 676 hlöä

Kaiken kaikkiaan eroajia on ollut viikon aikana äänestyksen jälkeen noin 20 000 henkilöä.

Vuonna 2010 TV:ssä lähetetyn Homoillan jälkeen erottiin kirkosta Päivi Räsäsen takia, vaikka hän esiintyi yksityishenkilönä, ei kirkon edustajana. Kun A-studiossa 3.12. kysyttiin arkkipiispa Mäkiseltä, esittikö hän tukensa sateenkaariväelle arkkipiispana vai Kari Mäkisenä, Mäkinen vastasi esiintyneensä ”arkkipiispa Kari Mäkisenä”.

Hyvä osoitus ajan hengestä on, että kun tavallinen seurakuntalainen sanoo Jumalan sanan mukaisen mielipiteensä, aiheuttaa se huomattavasti suuremman eromäärän verrattuna siihen, että kirkon edustaja esittää omia epäraamatullisia lausuntojaan arkkipiispan roolissa.

Arkkipiispa sanoi esittäneensä kannanottonsa harkitusti, siis tieten tahtoen, ei vain lipsauttaen ajatuksia tahtomattaan. Kun kirkon jäsenmäärä on koko ajan laskusuunnassa, tämä kirkonmies ajattelee, että enemmistö Suomen kansasta kuitenkin hyväksyy samaa sukupuolta olevien parisuhteet ja avioliitot. Ja kun konservatiivit saadaan putsattua tieltä pois, voivat kirkkoon liittyä ne, jotka ovat eronneet kirkon vanhakantaisten ajatusten takia.

Juuri julkaistu Iltalehden Taloustutkimuksella teettämä tutkimus tukee Mäkisen ajattelutapaa. Tutkimuksen mukaan loppujen lopuksi varsin harva kirkosta eroava ilmoittaa lähtönsä syyksi kirkon vapaamielisyyden. Sen sijaan yli 60 % eronneista tai sitä harkitsevista sanoo syyksi kirkon liiallisen vanhoillisuuden.

Iltalehden mukaan ”Mäkinen on todennäköisesti hyvinkin oikealla linjalla, jos kirkossa ollaan huolestuneita jäsenten määrästä.” Lehden mukaan liberaalit kannanotot ovat kirkolle pikemminkin hyödyksi, ja kirkon sanoma kannattaa päivittää tälle vuosituhannelle. No tätähän arkkipiispa onkin ansiokkaasti tehnyt!

Edellä mainitussa A-studion lähetyksessä arkkipiispa jo toteuttikin tätä toivetta kirkon sanoman päivittämisestä. Hän totesi, että perhettä, seksuaalisuutta ja avioliittoa koskevat kysymykset eivät ole uskomme kannalta perustavaa laatua olevia asioita. Uskomme kohde on Kristus.

Uskomme kohde on Kristus, mutta jos Raamatun sanasta otetaan osa pois, lähtee sieltä kohta loputkin tarpeettomana. Jos ei uskalleta sanoa syntiä synniksi, niin ei Kristuksellakaan ole enää mitään virkaa.

Read Full Post »

Jo maaliskuussa nousi kohu arkkipiispa Kari Mäkisen MTV3:lle antamasta haastattelusta. Siinä Mäkinen antoi selvän tukensa tasa-arvoiselle avioliittolaille, joka antaisi tasaveroiset oikeudet myös samaa sukupuolta oleville pareille.

Myöhemmin Mäkinen viestitti erityisavustajansa kautta, että ”otti kantaa ihmisten ja heidän parisuhteidensa tasa-arvoiseen kohteluun, ei avioliittolainsäädäntöön. Mäkinen pitää tärkeänä, että yhteiskunnassa kaikkia kohdellaan tasavertaisesti.”

Arkkipiispan kirkolliskokouksessa 13.5.2013 pitämä avauspuhe jatkaa saman teeman käsittelyä. Puhe löytyy kokonaisuudessaan täältä.

”Kun Jumala loi toisen ihmisen, Hän teki sen yksinäisyyden takia. Se oli Jumalan ensimmäinen pelastava teko. Tässä katsannossa ei ole eroa heteroseksuaalisen ja homoseksuaalisen parisuhteen välillä. Molemmat parisuhteet ovat osapuolille yhtä tärkeitä, yhtä herkkiä ja yhtä haavoittuvia.”, Mäkinen sanoo.

Mäkinen ilmaisee suoran tukensa tasa-arvoiselle avioliittolaille: ”Siksi on merkittävää, että yhteiskunnassa luodaan lainsäädännöllä rakenteita, jotka antavat turvaa ja suojaa parisuhteelle ja sen osapuolille. Niitä tarvitsevat sekä heteroseksuaaliset parit että homoseksuaaliset parit. Keskustelussa on käsitelty etenkin sitä, tulisiko kehittää nykyistä kahden eri lainsäädännön mallia ja säilyttää avioliitto miehen ja naisen välisenä liittona vai laajentaa avioliitto käsittämään myös homoseksuaalisia pareja.”

”Mutta niitä lakeja ei säädä kirkko. Ne säätää eduskunta.” Huomio on aivan oikea, mutta nyt olisi kirkon johdolla oltava selkärankaa ja kertoa, mitä Raamattu oikeasti sanoo.

Sen sijaan kirkon viesti on: ”Kirkon puolestaan on keskustelun keskellä tarpeen etiikan kultaisen säännön ohella muistuttaa, että keskustelu ei koske vain tai ensi sijassa lainsäädäntöä, instituutiota, käsitteitä tai tasa-arvon periaatteita vaan aina ihmisiä, Jumalan luomia ja lunastamia ihmisiä, joitten luotuna olemiseen kuuluu tarve tulla rakastetuksi ja vapautua yksinäisyyden taakasta.”

Mäkinen kehottaa kirkkoa mukautumaan tämän maailmanajan mukaan ja valmistautumaan samaan muutokseen, joka on jo tapahtunut monien muiden maiden kirkoissa: ”Riippumatta siitä, millaisia lainsäädännöllisiä ratkaisuja tullaan tekemään, koko kulttuuripiiriä koskeva muutos haastaa kirkkoa uudella tavalla paneutumaan avioliittokäsityksen ja avioliittoteologian perusteisiin. Miten avioliittokäsityksemme näkyy tässä tilanteessa, tätä taustaa vasten?” Arkkipiispa jättää huomioimatta, että Raamattu nimenomaan sanoo: ”Älkääkä mukautuko tämän maailmanajan mukaan” (Room. 12:2).

”Kirkon ykseyden kannalta liikutaan siis herkällä alueella, voisi sanoa epämukavuusalueella. Sille astuminen ei ole uhka vaan mahdollisuus. Se on kirkolle mahdollisuus syventää käsitystään avioliitosta.” Mäkinen jatkaa, että on paneuduttava avioliiton raamatulliseen taustaan, luomisteologiaan ja teologiseen traditioon. Silti ei voi välttyä näkemästä hänen lauseissaan tarkoitusta etsiä perusteita myös samaa sukupuolta olevien avioliitoille.

”Kirkko ei ole ulkopuolella, vaan kun kirkossa käydään seksuaalisuutta koskevaa keskustelua, puhutaan aina jäsenten, täysivaltaisten jäsenten omasta todellisuudesta.” Tätähän tämä on nykyisin: jäsenten pitää saada maksamalleen kirkollisverolle jotain vastinetta, joten heitä on kuunneltava. Valitettavasti kumarrus tapahtuu vain yhteen suuntaan – liberaaleille.

Mäkinen antaa selvän viestin: ”Älä pelkää”. Ei pidä pelätä sitä, että avioliittokäsitys on muuttumassa. Samaa sukupuolta olevien parien ei liioin tule pelätä ja tuntea arkuutta siitä, että heidän rakkauttaan ei aina hyväksytä.

Mäkinen pelkää näkymää kirkosta, ”jossa asuu kokemus, että ei ole lupa kuulla sydämensä ja omantuntonsa ääntä. Silloin hiljaisuus merkitsee pelokasta vaikenemista eikä Jumalan edessä pysähtymistä. Sellainen kirkko on itseensä ja omaan varmuuteensa käpertynyt. Elävästä uskosta tulee oikeassa olemista.” Onko sydämen ja omantunnon ääni se, minkä mukaan ojentaudutaan? Tämä on valitettavasti yksi pahimmista nykyajan harhoista – että totuus löytyy jokaisesta itsestään. Jos erehdyt sanomaan, että on ojentauduttava Raamatun mukaan, se on sitä ”oikeassa olemista” ja konservatiivista.

Tästä raamatullisesta kristillisyydestä Mäkinen toteaa: ”Tällaisessa kirkossa Kristus seisoo ovella ja kolkuttaa päästäkseen ulos. Tarvitaan luottamusta ja loputtomasti keskinäistä kunnioitusta, jotta uskaltaa avata oven ja astua Kristuksen kanssa epämukavuusalueille, ’eksistentiaalisiin periferioihin’, ja siellä, elämässä sisällä, Hän Ilmestyskirjan mukaan lupaa oven avanneelle: ”minä tulen hänen luokseen, ja me aterioimme yhdessä, minä ja hän.”

Voiko mikään asia enää hullummin kääntyä päälaelleen? Asia on oikeasti niin, että Mäkisen mallin mukaisessa kirkkolaitoksessa Kristus kolkuttaa päästäkseen ulos – tai ei edes kolkuta, vaan on jo poistunut. Onneksi on vielä olemassa eläviä paikallisseurakuntia, joissa Kristus on sisällä. Jumala näitä seurakuntia siunatkoon ja varjelkoon arkkipiispalta.

On hyvin valitettavaa, että arkkipiispa antaa selkeän viestin kansanedustajille, että kirkko kyllä hyväksyy tasa-arvoisen avioliittolain, kunhan vain saatte sen säädettyä. Kuinkahan moni kansanedustaja mahdollisessa äänestystilanteessa ajattelee, että kun kerran kirkko tämän hyväksyy, niin miksen minäkin?

Lisäys 15.5.2013

Sisäasiainministeri Päivi Räsänen toi kirkolliskokousedustajille valtiovallan terveiset. Hän sanoi muun muassa: ”Kirkkolaissa määritelty Raamattuun, uskontunnustukseen ja tunnustuskirjoihin perustuva kristillinen usko kyseenalaistetaan yhä vahvemmin, myös kirkon sisältä. Kristinuskon ydinopetukset laista ja evankeliumista, synnistä ja sovituksesta leimaantuvat kirkkopoliittisesti epäkorrektiksi varsinkin kohdistuessaan aiheisiin, joissa on valtapoliittisia paineita. Siksi kannustan kirkkoamme pysymään lujasti omalla perustallaan, vaikka siihen kohdistuisi paineita sisältä ja ulkoa esimerkiksi avioliittokäsityksen muuttamiseksi.”

Erittäin hyvä ja ajankohtainen muistutus Räsäseltä! Koko puhe on luettavissa täältä.

Read Full Post »