Feeds:
Artikkelit
Kommentit

Posts Tagged ‘ateismi’

ANTI-CHRISTIANITY ASCENDING – PART 2
1.9.2017 McMahon, T.A., suom. SK

Jatkoa artikkelille Antikristillisyys nousee – osa 1.

Aikoinaan, jos halusin vahvistuksen sille, mitä Dave Hunt’in kanssa olimme kirjoittamassa koskien hengellisiä muutoksia, joita havaitsimme tapahtuvan USA:ssa ja tarkemmin sanottuna kristikunnassa, niin minä puhuin lähetyssaarnaajien kanssa, jotka olivat palanneet kotiin lomalle vietettyään pari vuotta työssä ulkomailla. Monet olivat aika järkyttyneitä siitä, mitä oli tapahtunut täällä heidän ollessaan poissa, varsinkin paikallisissa seurakunnissa. Heidän näkemiään muutoksia olivat voimakkaat vaikutukset sellaisista liikkeistä kuin ns. kristillinen psykologia, päämäärätietoinen ja etsijäherkkä lähestymistapa seurakuntakasvuun, militantti kalvinismi, korvausteologia taipumuksineen antisemitismiin, kontemplatiivinen liike, heprealaisten juurten liike, Esiintulevan Kirkon  liike, valtakuntadominionismi jne. Jotkut huomasivat olevansa tilanteessa, jossa heidän oli päätettävä, voisivatko vielä jatkaa yhteyttä heidät kentälle lähettäneeseen seurakuntaan, joka oli heidän ensisijainen kannattajansa. Sana ”sydäntä särkevä” vain osittain kuvailee heidän tilannettaan.

Tavallisesti heidän vastauksensa oli selvä osoitus muutoksista, joita me täällä Yhdysvalloissa emme useinkaan huomaa, tai emme välittömästi tajua, koska ne tulevat hitaasti ja jopa salakavalasti. Se muistuttaa paljon vanhaa ”sammakko padassa” -vertausta, jossa sammakko pantiin padalliseen haaleaa vettä ja veden lämpötilaa nostettiin hyvin varovasti. Sammakko sopeutui lämpimämpään veteen, kunnes lopulta kuoli. Nyt näyttää siltä, että kristikuntaa keitetään pikaruuan vauhdilla. Väärät opettajat ovat luopuneet yrittämästä hivuttaa sisään ”uusia opetuksia” ja ryntäävät nyt suin päin harhaoppiin toisensa jälkeen. Yksi esimerkki kauhujutuista: penkit työnnetään taakse monissa evankelikaalisten seurakuntien temppeleissä antamaan tilaa sellaisille harjoituksille, kuin Jeesus-jooga, Jahve-jooga, Pyhä jooga, Ylistysliikkeet (Praise Moves), Jooga-usko (Yogafaith eli Christoga; ks. New Age Mysticism Déjà Vu Part 2, Aasin suomentama)! Unohda hienovaraisuus. Se on antikristillisyyttä täydessä vauhdissa!

Kuinka voi käydä näin? Samuel Andrews’in (1817–1906) kirja Christianity and Anti-Christianity In Their Final Conflict (Kristinusko ja antikristillisyys viimeisessä konfliktissaan) antaa meille vastauksia. Kuinka hän sai terävän tietoisuutensa? Yksinkertaisesti samasta lähteestä, josta haastaa kirjansa lukijoita etsimään vastauksia sellaisiin asioihin – Raamatusta: ”Vain Raamatun valossa voimme täysin tuntea Antikristuksen luonteen ja työn ja on elintärkeää, että otamme vaarin tästä valosta, sillä meitä on edeltä varoitettu, että hän esittäytyy ihmisille näkökulmasta, joka parhaiten sopii pettämiseen.” Andrews ei väitä, että hänellä olisi erityisiä profeetallisia oivalluksia ja vaikka hänen lähestymistapansa on jokseenkin ainutlaatuinen, niin se ei ole monimutkainen. Raamatun lukeminen ja luottaminen sen sanaan on ensimmäinen edellytys. Raamattu julistaa profeetallisesti, että luopumus tapahtuu viimeisinä päivinä, ennen kuin Jeesus tulee takaisin ja se alkaa sillä, mistä Hepr. 2. luku varoittaa uskovia: Sentähden tulee meidän sitä tarkemmin ottaa vaari siitä, mitä olemme kuulleet, ettemme vain kulkeutuisi sen ohitse (jae1). Tänä päivänä tuosta kulkeutumisesta on tullut maanvyöry. Jeesus on täsmällisempi Ilm. 2. luvussa puhuessaan Efeson seurakunnalle ensin tunnustaen sen hyvät teot ja sitten:Mutta se minulla on sinua vastaan, että olet hyljännyt ensimmäisen rakkautesi.

Lähtö rakkaudestaan Jeesukseen, vaikka heikostakin, on silti lähtö. Hyvät teot riippumatta siitä, kuinka hyviltä näyttävät, ilman niihin sisältyvää Kristuksen rakkautta aiheuttavat lipsumisen. Ja mihin hintaan? Jeesus sanoi ”monien hyvien tekojen seurakunnalle”, että jos se ei palaisi rakkauteensa Häneen, Hän poistaisi sen lampunjalan (so. heille annetun valon), eikä se enää heijastaisi Jeesusta, joka on tuo ”totinen valkeus” (Joh. 1:9). Ja niin alkoi Kristuksen morsiamen luisu luopumukseen.

Andrews ymmärsi, että jos tapahtuu uskosta lähtö, niin sillä on vakavia seurauksia, jotka eskaloituvat kauheaan loppuun, jonka tulos on tuhoutunut hengellinen hylky. Hän huomasi, että tämä on sanottu Ilmestyskirjassa eikä mitenkään epäselvästi. Andrews’in melko ainutlaatuinen lähestymistapa oli saada selville kaikki, mitä Raamattu sanoo viimeisistä päivistä ennen Kristuksen paluuta ja varsinkin miehestä, joka on pahan ruumiillistuma, Antikristus. Käyttäen noita ”laittomuuden ihmisen” ominaispiirteitä ja sitä, mitä Saatana teki hänelle mahdolliseksi tehdä, Andrews tutkii läpi Raamatun ja kirkkohistorian kronologian etsien jälkiä ja ominaispiirteitä luopumuksesta ja sen lukuisista alkutekijöistä, jotka edistävät Antikristuksen uskonnon muodostumista.

Andrews tarjoaa esimerkin tämän kohdan perusteella: Älkää antako kenenkään vietellä itseänne millään tavalla. Sillä se päivä ei tule, ennenkuin luopumus ensin tapahtuu ja laittomuuden ihminen ilmestyy, kadotuksen lapsi, tuo vastustaja, joka korottaa itsensä yli kaiken, mitä jumalaksi tai jumaloitavaksi kutsutaan, niin että hän asettuu Jumalan temppeliin ja julistaa olevansa Jumala.” (2. Tess. 2:3-4). Andrews olettaa, että kun koko maailma vastaanottaa jonkun, joka väittää olevansa Jumala ja jota kumarretaan Jumalana, niin se ei ole jotakin, jonka ihmiskunta helposti hyväksyy ilman suurta syytä ja odotusta. Hän tunnistaa, että maailman valmistaminen Saatanan toimesta on välttämätöntä tämän miehen tekemiseksi uskottavaksi: ”Ei tarvitse sanoa, että tämä mies ja hänen valtakuntansa ei ole hetken sattumaa; siihen liittyy pitkä valmisteluvaihe.”

Kun maailma hylkäsi Kristuksen, ainoan lihassa ilmestyneen tosi Jumalan, niin se todistaa, että on oltava enemmän vakuuttamaan ihmisille, että laittomuuden ihmisen (synnittömän jumalihmisen asemesta) kumartaminen on sekä edullista että oikein. Andrews löytää Raamatusta sellaisen, johon on viitattu ”valheena” (Room. 1:25), uskomuksen, että rajalliset luodut olennot voivat olla kuin Jumala, tai osa Jumalaa. Valhe alkoi taivaassa, kun Lusifer julisti: Minä nousen pilvien kukkuloille, teen itseni Korkeimman vertaiseksi” (Jes. 14:14). Valhe tuli maailmaan Saatanan tarjouksessa Eevalle: ”…Jumala tietää, että sinä päivänä, jona te siitä syötte, aukenevat teidän silmänne ja te tulette niinkuin Jumala tietämään hyvän ja pahan” (1. Moos. 3:5).

Kautta Raamatun ja historian löydämme esimerkkejä ihmisistä, jotka palvovat kuolevaisia ihmisiä, keisareista roomalaisiin ja kreikkalaisiin jumaliin, yksilöihin, kuten Herodes Agrippa (Apt. 12:22).

Barbaarit Maltan saarella luulivat jopa apostoli Paavalia jumalaksi ja ihmiset Lystrassa viitaten häneen huudahtivat: ”Jumalat ovat ihmishahmossa tulleet luoksemme.” Nuo paikalliset tapaukset olivat kuitenkin kaukana siitä, mitä tulee tapahtumaan Antikristuksen maailmanlaajuisen palvonnan yhteydessä.

Andrews’in lähestymistapa lopunajan profetiaan ei ole monimutkainen. Hän luki, mitä Raamattu julistaa tapahtuvan juuri ennen Herran paluuta ja sitten tutki omaa aikaansa (1800-luvun loppu) nähdäkseen oliko sillä, mikä oli yleistynyt, jotakin merkitystä viimeisten päivien profetian toteutumiselle. Toisin kuin jotkut meidän ajassamme, jotka tulkitsevat jokaisen uutistapahtuman profetian toteutumiseksi, Andrews käsitteli isoa kuvaa käsitteellisesti: ihmiskunta tulee yleisesti uskomaan ihmisen jumaluuteen ja ihmisen palvontaan. Todisteet siitä, että tämä kehitys oli hyvällä alulla, olivat runsaita Andrews’in ajassa ensisijaisesti johtuen uskosta panteismiin ja panenteismiin. Ne ovat uskomus, että Jumala ei ole persoonallinen, vaan voima, jonka olemuksesta kaikki koostuu ja joka on kaikessa. Näin ollen ihminen on Jumala tai osa Jumalaa.

Opetus, että Jumala on persoonaton voima, on perustava Idän mystiikassa, varsinkin hindulaisuudessa. Andrews näki, että Lännessä filosofit, jotka vaikuttivat voimakkaasti hänen aikaansa (Kant, Hegel, Spinoza jne.), alkoivat käyttää itämaisia mystisiä käsitteitä jumalakuvansa muotoilemisessa. Hän lainaa tunnettua 1800-luvun historioitsijaa, joka tunnisti saman: ”Eri systeemeistä, joiden avulla filosofia pyrkii selittämään maailmankaikkeutta, uskon panteismin olevan yksi soveliaimmista viettelemään ihmisen mieltä demokraattisina aikoina…”

Uskoa panteismiin edistivät edelleen tunnetut kirjailijat (Emerson, Thoreau, Whitman, Shelley, Browning ym.), joiden kirjoitukset levittivät heidän uskoaan luonnon korottamiseen ja ihmiskunnan jumalallistamiseen. Monet tiedemiehet liittyivät heidän riveihinsä johtuen Huxley’n ym. suosituksista, jotka edistivät evoluutiota, varsinkin Luojan hylkäämisessä.

Kun mieltymys kehitysopin pseudotieteeseen kasvoi, niin lisättiin ideoita, jotka vahvistivat uskoa ihmiskunnan kehittymiseen korkeampaan tilaan. Darwin ennusti, että ”kaukaisessa tulevaisuudessa ihminen on paljon täydellisempi olento, kuin nyt”. Andrews kirjoittaa: ”Tässä uskomuksessa koskien ihmisen tulevaisuutta johtavat evolutionistit … katsovat lähinnä ihmiskunnan asteittaiseen kehitykseen sopivimpien eloonjäämistä koskevan lain alaisina. … Filosofian ja tieteen monet tunnetut edustajat yksimielisesti vahvistavat, ettei ole mitään persoonallista Jumalaa, vain universaali, persoonaton Henki, eli Energia, josta kaikki olemassa oleva on osa. Aineelliselta puolelta nähtynä tämä on ateismia; hengelliseltä panteismia [jumalallistavine vakuutuksineen].”

Andrews kirjoitti laajasti monista asioista, joita tapahtui hänen ajassaan 120 vuotta sitten ja jotka edistivät ideaa, että ihmiskunta on Jumala. Runsas tieto yksin tuosta profeetallisesta kysymyksestä toivat hänet johtopäätökseen, joka oli selvä paljossa, mitä hän havaitsi: Antikristuksen palvontaan kuuluu varmasti oman jumaluutensa tunnistaminen. Hän selittää edelleen: ”On myös muistettava, että osoittaessaan kunnioitusta sellaiselle, joka esiintyy Kristuksen kilpailijana, ihmiset eivät kunnioita sellaista, joka on luonnoltaan erilainen, kuin he itse ja heitä ylempi, vaan omalle hänessä ruumiillistuneelle luonnollensa. Korottaessaan häntä he korottavat itseään [ainoana erona], että he tunnistavat hänessä sellaisen, jossa on suurempi määrä jumaluutta” (korostus lisätty).

Kirja Christianity and Anti-Christianity In Their Final Conflict kuulostaa, kuin olisi kirjoitettu tänä päivänä kahdella erolla: 1) Kaikki ne asiat, jotka Andrews tunnisti ajassaan löytyvät ajastamme, vaikkakin monenlaisina, silti yhdistettyinä, laajennettuina, versioina ja 2) Niiden esittely ja mainostaminen ajassamme näyttää tapahtuvan maailmanlaajuisesti valon nopeudella entiseen verrattuna. Seuraava lyhyt yhteenveto vain joistakin hänen oivalluksistaan panee hämmästelemään hänen raamatullista ja historiallista arvostelukykyään:

  • Sen seurauksena, että seurakunta, Kristuksen morsian, on menettänyt keskittymisensä Jeesukseen ja rakkautensa Häneen, sen halu miellyttää Häntä olemalla kuuliainen Hänen käskyilleen vähenee ja luopumus seuraa.
  • Vaikka jäännös pysyy lujana, niin lopunajan seurakunta korvaa Kristuksen johtajuuden ihmisten, organisaatioiden ja valtion säännöillä. Kaikki kristikunnan yritykset perustaa Kristuksen valtakunta ennen Hänen paluutaan tulevat epäonnistumaan.
  • Valtio tulee hallitsemaan kirkkoa hyvin todennäköisesti jonkin sosialismin muodon kautta ja Kristusta pidetään vain vähän enempänä kuin yhteiskunnallisen ja moraalisen korrektiuden mallina.
  • Maailma odottaa korkeammalle kehittynyttä ihmistä, sen sijaan että katsoisi taaksepäin yhteen Jeesuksen kaltaiseen alkukantaisessa menneisyydessä.
  • Raamatullista kristinuskoa halveerataan ja lopulta hyljätään, varsinkin sen oppia syntisestä ihmisestä, joka tarvitsee pelastuksen yksin Jeesuksen Kristuksen kautta.
  • Kristuksen, jos Häntä harkitaan, sanotaan olevan pelkästään sen jumaluuden ilmoittaja, joka on koko ihmiskunnassa.
  • Ihmiskunta katsoo kaikkiin saavutuksiinsa tieteen alalla todisteena ihmisen ylivertaisista kyvyistä.
  • Panteismi, kuten edellä on sanottu, on oleva ensisijainen usko, joka pystyttää näyttämön Antikristuksen tunnustamiselle ja kumartamiselle, kuten myös ihmiskunnan omalle jumaluudelle.
  • Antikristus on oleva Kristuksen johtava inhimillinen vastustaja, kuten myös väärennetty korvike, joka perustaa väärän maailmanlaajuisen valtakunnan. Hän ja hänen valtakuntansa tuhotaan, kun Jeesus palaa perustamaan tuhatvuotisen valtakuntansa.

Samuel Andrews on selvästi muurinvartija, joka Raamatusta ja omasta ajan ymmärryksestään on ryhtynyt varoittamaan Kristuksen ruumista siitä pahasta, joka häämöttää edessä ja määrää tietullinsa sekä nimi- että tosikristityille. Hänen kirjaansa arvosteltiin hänen ajassaan liian negatiivisena, vaikka hänen ns. negatiivisuutensa ”todisteet” olivat Paavalilta, Pietarilta, Juudalta ja Johannekselta, puhumattakaan Jeesuksen sanoista seitsemälle seurakunnalle Ilmestyskirjassa. Jotkut hänen parjaajistaan ajattelivat, että hänen pitäisi asettaa ihmiskunta positiivisempaan valoon ja tunnustaa, että ihminen kehittyy ylöspäin, vaikka sellaisella ajatuksella ei ole mitään tukea Raamatussa. Profetiaa tietysti halveerattiin, kuten nytkin. Siitä huolimatta Andrews varoitti, että ”ne, jotka halveksivat profeetallista sanaa, eivätkä usko hänen [Antikristuksen] ilmestymiseensä, hänen persoonansa voima houkuttelee ja kahlehtii; ja ne, joiden käsitys hänestä on julkisen jumalanpilkkaajan käsitys, kaiken uskonnon katkeran vihollisen, inhottava kaikkien paheittensa vuoksi, eivät tunnista häntä, jos hän ilmestyy yhteiskunnan pelastajana ja uskonnollisena johtajana.”

Me uskomme Raamatun opettavan, että Antikristusta ei paljasteta, ennen kuin seurakunta on tempauksessa otettu pois maailmasta (2. Tess. 2:2-8, Joh. 14:1-3) ja Kristuksen paluussa Hänen pyhänsä ovat Hänen kanssaan (Juuda 1:14), kun Hän tuhoaa Laittoman (2. Tess. 2:8). Silti Antikristuksen valtakunnan ja hänen uskontonsa hyväksymiseen, kuten Andrews niin hyvin perustelee Jumalan Sanalla ja jota kirkkohistoria todistaa, liittyy ”pitkä valmisteluprosessi”, joka lopulta viettelee koko maailman. Menehtymisemme aikamme voimistuvaan hengelliseen petokseen voi estää vain Jumalan armo, kun asetamme rakkautemme Jeesukseen tärkeimmäksi, olemme ahkeria lukemisessa ja sen tekemisessä, mitä Hänen Sanansa sanoo, rukoillen lakkaamatta ja ylläpitäen yhteyttä samanmielisiin uskoviin.

Yksi kirjan Christianity and Anti-Christianity In Their Final Conflict suosittelijoista, James M. Gray, joka seurasi D. L. Moody’a ja R. A. Torrey’ta Moody Bible Institute’n presidenttinä (1904-1934), kirjoitti: ”Pastorit, lähetyssaarnaajat, pyhäkoulunopettajat ja sosiaalityöntekijät, koettakaa kestää, kun sanon, että teidän on luettava [Samuel J. Andrews’in] kirja. … Tässä ei ole mitään villejä kuvitelmia, ei mitään typeriä aikojen ja ajanjaksojen asettamisia, ei mitään karkeita ja sensaatiohakuisia profetian tulkintoja, vaan sen rauhallinen esiin tuominen, mitä Raamattu sanoo tärkeimmästä asiasta näille ajoille. Se kristillinen johtaja, joka ei tunne näitä asioita, ei ole johtaja, vaan sokeaa taluttava sokea. Ja voi, sellaisia johtajia on niin paljon!” Siihen voimme lisätä vain ”Aamenemme”.

TBC (The Berean Call)

 

Read Full Post »

ANTI-CHRISTIANITY ASCENDING – PART 1
1.8.2017 McMahon, T.A., suom. SK

Kun vuosia sitten aloin puhua profetiakonferensseissa, minua kiehtoi se, että paneelien kysymys- ja vastaus-osioissa oli aina muutamia Antikristukseen liittyviä kysymyksiä. Se oli hieman huolestuttavaa – luultavasti siksi, koska tiesin vähän tuosta lopunajan raamatullisesta hahmosta ja välitin vielä vähemmän. Siksi vältin lisätä tietämättömiä huomautuksiani ja yleensä annoin mikrofonin puhujalle minusta oikealle tai vasemmalle. Sitten tuli aika, jolloin se ei ollut vaihtoehto ja minun oli sanottava jotakin. Kun muistelen sitä, niin kommenttini oli jotakin, jota pidin terävältä kuulostavana, mutta todellisuudessa oli tietämättömyyttä, joka lähestyi typeryyttä so. jonkin sortin lepertelyä aiheesta: ”Miksi meidän pitäisi huolehtia Antikristuksesta, kun meidät uskovat temmataan, ennen kuin hän tulee maailmanlaajuiselle näyttämölle?” Tunnen ihmisiä, jotka tänä päivänä ajattelevat samoin, mutta minä luovuin tuosta väärinkäsityksestä varhaisessa vaiheessa ja seuraavassa kerron, miksi.

Raamattu on hyvin selvä Antikristusta koskevissa lausunnoissaan ja siinä, mitä hän tekee, johon kuuluu koko maailman pettäminen alistumaan hänelle, maailmantalouden valvonnan ottaminen, ennennäkemättömän sotilaallisen mahdin ilmaiseminen, yliluonnollisten voimien esitteleminen ja uskonnollisen systeemin perustaminen, johon kuuluu, että maailma kumartaa häntä. Etuoikeutettuina vuosinani työskennellessäni Dave Hunt’in kanssa hän käsitteli, kuten vain harvat, lisääntyvää luopumusta, joka vietteli kristikuntaa. Sitten aloin tajuta, että asiat, joihin hän viittasi (kuten hänen klassiseen DVD:hensä Beyond Seduction sisältyvä tieto) olivat siirtymässä suuntaan, joka huipentuisi ihmisen historiassa ennennäkemättömään tilaan. Kuten vahvistin kesäkuun 2017 TBC:n uutiskirjeessä, niin valikoidut uskonnolliset käsitykset, dogmit ja käytännöt, vaikka näyttävät suuresti eroavan toisistaan, ovat aina olleet yhteen juurtuneita ja suuntautuneet samaan päämäärään. Asenteeni koskien Antikristuksen ja hänen uskontonsa merkitystä muuttui tajutessani jotakin, jonka olisi pitänyt olla minulle selvää: kaikki, mikä aiheuttaa sen, että Antikristus pettää maailman ja viettelee kristikunnan, ei odota seurakunnan tempaukseen saakka vaikutustensa toteutumista. Nämä petokset palautuvat selkeästi Saatanan Eevan pettämiseen Genesiksen luvussa 3 ja ovat jatkuneet ja tulevat jatkumaan entistä voimakkaampina, kunnes huipentuvat ”kadotuksen lapsen” hallinnan aikana.

Ilmeisesti tempauksen on vielä tapahduttava. Luopumus kuitenkin ja sen vaikutus kristikuntaan epäilemättä kasvaa eksponentiaalisesti ja Raamattu ei anna mitään viitteitä, että vihollisen Antikristus-ohjelman hirveät vaikutukset laantuisivat, so. että maailmanlaajuinen herätys tai jonkinlainen kollektiivinen katumus tai uudistus muuttaisi asiat. Kuitenkin Jeesus kehottaa morsiantaan, eli seurakuntaa, puhuessaan seitsemälle seurakunnalle Ilmestyskirjan luvuissa 1-3 antaen niille ohjeita, jotka, jos niitä noudatetaan, ovat tehokkaita Hänen kunniakseen ja heidän hedelmällisyydekseen. Luopumus ei voi estää niitä Kristuksen työmiehiä, jotka ovat lujia uskossa ja Pyhän Hengen valtuuttamia. Se ei tarkoita, etteikö hengellinen taistelu seuraisi aiheuttaen koettelemuksia ja ahdistuksia taistellessamme uskon jaloa taistelua, mutta olemalla kuuliaisia ja kestäviä Hänen armonsa avulla voimme tehdä sen, mitä Jumala auttaa meitä tekemään. Uskon, että tuloksena on monien niistä pelastaminen, jotka on petetty, ovatpa he kadotettujen joukossa, tai veljien ja sisarten Kristuksessa joukossa. Olemme nyt pelastusoperaation tilanteessa yrittäen saavuttaa totuudella ”jokaisen ihmisen”, jolla on ”korvat kuulla”; ja mitä tulee Kristuksen ruumiiseen: Jolla on korva, se kuulkoon, mitä Henki seurakunnille sanoo” (Mark. 4:23; Ilm. 2:17).

Vaikka olen toisinaan muutamien viime vuosien aikana käsitellyt tulevan maailmanuskonnon tiettyjä puolia, niin on suuri rohkaisu, että on niitä, joita kunnioitan Herrassa ja jotka vahvistavat kirjoitukseni aiheesta. Yksi noista ystävistä kehotti minua lukemaan kirjan, jonka uskoi antavan lisärohkaisua. Sain sen ja luin. Käyttääkseni erästä Dave Hunt’in suosimaa ilmausta: ”Vau!” Se olisi epäilemättä ollut hänen reaktionsa. Kirja on jotakin, jota sanoisin ”esivahvistukseksi” (pre-confirmation), mikä tarkoittaa, että se vahvistaa sitä, mitä me olemme kuvailleet koskien luopumusta; kuitenkin tällä hämmästyttävällä erolla: Se kirjoitettiin vuonna 1898!

Kirjan nimi on Christianity and AntiChristianity in Their Final Conflict (Kristinusko ja antikristillisyys viimeisessä konfliktissaan). Tässä ja ensi kuun artikkelissa toivon voivani esittää joitakin kirjoittajan havaintoja ja raamatullisia arviointeja, jotka ovat aika kattavia ja ensikädessä koskevat 1800-luvun loppuvuosia. Silti käsitellyt asiat kuulostavat, kuin ne tapahtuisivat tänä päivänä, koska ne kaikki ovat osa vihollisen juonta perustaa Antikristuksen uskonto ja valtakunta. Kirjoittaja Samuel Andrews sanoo, ettei hänellä ole mitään erityistä profeetallista oivallusta. Hän vain tekee, mitä kehottaa kaikkia uskovia tekemään ja se on: etsikää Raamatusta sen profeetallista tietoa ja erottakaa asiat, jotka tapahtuvat omassa ajassamme. Hän haluaa uskovien olevan isaskarilaisten kaltaisia (1. Aik. 12:32), jotka ymmärsivät ajan ja käsittivät, mitä Israelin oli tehtävä.

Tämän arvo pitäisi olla selvä jokaiselle uskovalle. Andrews kirjoittaa: ”Meidän on tarkasteltava uudelleen menneisyyden profeetallisia ongelmia nykypäivän valossa. Kun Jumalan tarkoitus lähestyy toteutumistaan, niin ohikiitävät tapahtumat pyrkivät näyttämään tunnusmerkillisissä piirteissään tuon toteutumisen luonteen. Siksi meidän on tänään tunnustettava nykyajan uskonnolliset taipumukset ja tarkasteltava huolellisesti niiden vaikutusta ihmisen jumalalliseen päämäärään sellaisena, kuin se on tehty meille tiettäväksi Raamatussa. Niille, jotka uskovat, että Jumala, joka tietää lopun alusta saakka, on profeettojensa ja Poikansa kautta julistanut tämän päämäärän hahmotelman lastensa neuvoksi, tutkimuksemme on mitä mielenkiintoisin. Me kysymme: ’Mihin vaiheeseen Hänen toimiaan olemme tulleet? Mitkä ovat nykyajan uskonnolliset piirteet?’”

Hän jatkaa: ”Jättää huomiotta Antikristus, josta on varoitettu, merkitsee seurakunnalle itsensä saattamista puolustuskyvyttömäksi hänen tempuilleen, petoksilleen ja hyökkäyksilleen…. Mutta kaikille, jotka hyväksyvät Raamatun jumalallisen päämäärän ymmärrettävänä ilmoituksena, ensimmäinen tehtävämme on kysyä, mitä se meille opettaa. Pannen pois kaikki ennakkoluulot ja perustelemattomat uskomukset meidän täytyy kysyä, mitä Pyhä Henki, joka puhuu muinaisten profeettojen ja Herran ja Hänen apostoliensa kautta, on kertonut meille sen suuren konfliktin viimeisistä vaiheista, jota niin kauan on käyty maailmassa hyvän ja pahan välillä ja sen päänäyttelijöistä lopunaikana. Vain Raamatun valossa voimme täysin tuntea Antikristuksen luonteen ja työn; ja on elintärkeää, että kiinnitämme huomiomme tähän valoon…. On sanottava, että tämä mies ja hänen valtakuntansa eivät ole hetken sattumia; siihen on pitkä valmistava prosessi, kuten Herramme kohdalla, niin myös hänen. Hänen ilmestymiselleen on ’ajan täyttymys’ ja se ei ole ennen kuin antikristillinen hapatus on kyllästänyt kristikunnan.” (korostus lisätty)

Vaikka Andrews tunnistaa paljon siitä, mitä tuo ”hapatus” tuo mukanaan, hän korostaa seurakunnan sairaalloista hengellistä tilaa, mikä on alun perin sallinut tuon hapatuksen tulla sisään ja kyllästää Kristuksen ruumiin: ”Jos nyt kysymme tämän muutoksen syytä, sen syvintä juurta, niin löydämme sen Herran taivaasta puhutuista sanoista Efeson seurakunnalle – apostolisen ajan seurakunnan edustajalle: Mutta se minulla on sinua vastaan, että olet hyljännyt ensimmäisen rakkautesi’ (Ilm. 2:4). Tämä oli ensimmäinen askel lankeemuksessa. Kaikissa muissa suhteissa Herra kiittää seurakuntaa. Tarkastelkaamme huolellisesti tämän ensimmäisen alaspäin vievän askelen, ensimmäisen rakkauden menettämisen, merkitystä…. Rakkaus on kaiken todellisen hengellisen yhteyden ja kanssakäymisen side ja löytää täysimmän alansa seurakunnan suhteessa Päähänsä. Jos se loppuu, tulee vieraantuminen, ero (korostus lisätty). Jos seurakunta lakkaa olemasta yksi Pään kanssa rakkauden menettämisen kautta, sillä ei enää ole täyttä kanssakäymistä Hänen kanssaan, eikä se voi kasvaa Häneen kaikissa asioissa, eikä päästä Kristuksen täyteyden täyden iän määrään.” Hän lisää: ”Pankaamme nyt merkille, mitä Herra sanoi seurakunnan hengellisestä tilasta juuri ennen Hänen paluutaan. Se olisi suuren maailmallisuuden tila. ’Ja sentähden, että laittomuus pääsee valtaan, kylmenee useimpien rakkaus’ (Matt. 24:12).”

Heprealaiskirjeen toisessa luvussa me löydämme tämän varoituksen: ”Sentähden tulee meidän sitä tarkemmin ottaa vaari siitä, mitä olemme kuulleet, ettemme vain kulkeutuisi sen ohitse” (jae 1). Andrews’in korostus siihen, että uskovat antavat rakkautensa Jeesukseen ”lipsua” (KJV: slip) tärkeänä osana vähenevää arvostelukykyään ja tottelemattomuuttaan Hänen käskyilleen, asettaa hänen kirjansa erilleen useimmista muista raamatullista erottamista painottavista kirjoista. Liiankin usein ne keskittyvät oireisiin (väärän opetuksen erikoisuuksiin) ja unohtavat perimmäisen syyn. Andrews tunnistaa syyn, joka aloittaa Jumalan Sanan totuudesta pois ajautumisen prosessin ja sitten kuvailee monia tuhoisia seurauksia, kun tuo virtaus on vaikuttanut seurakuntaan kautta historian ja varsinkin 1800-luvun lopulla.

Mitä sitten ovat muutamat noista seurauksista, joita hän pani merkille 120 vuotta sitten? Katsopa, tunnistatko mitään sukulaisuutta meidän aikamme harhaisiin uskomuksiin, käytäntöihin ja uskonnollisiin ja poliittisiin ohjelmiin.

Seuraavassa joitakin räikeitä asioita, joita hän käsittelee:

  1. Lisääntyvä vihamielisyys raamatullista kristinuskoa kohtaan.
  2. Luopumus, kun se kasvaa eksponentiaalisesti kristikunnassa.
  3. [Kasvava] uskomus, että maailmanlaajuinen herätys on tulossa, maailma käännytetään ja kristikunta ottaa hallinnan Kristuksen paluun edellä.
  4. Idea, että ”uusi aikakausi” on koittamassa panteismi tärkeimpänä oppinaan.
  5. Opetus, että Jumala on kaikki ja kaikessa.
  6. Toivo, että tiede lopulta paljastaa kaiken tiedon.
  7. Uskomus, että maailma syntyi evoluution kautta.
  8. Käsitys, että ihmiskunta on kehittymässä jumaluuteen.
  9. Väite, että nämä väärät uskomukset yhdistävät ihmiskunnan.

Andrews kuvailee miten nämä käsitteet eivät olleet vain hänen aikansa uskonnollisten johtajien aluetta, vaan raivasivat tiensä alas massoihin filosofeilta ja tiedemiehiltä kirjailijoiden, runoilijoiden, taiteilijoiden, suosittujen novellistien, sanomalehtien ja trendikkäiden lehtien kautta.

Kirjoittajan lähestymistapa erottaa aikaansa oli melko yksinkertainen ja ainutlaatuinen, silti perustavanlaatuisesti raamatullinen. Hän osoittaa sitä, minkä Raamattu julistaa olevan historian huipentuma Jeesuksen Kristuksen paluun edellä. Tähän päämäärään kuuluu Antikristuksen valtakunnan perustaminen, jota seuraa sen täydellinen tuhoaminen. Andrews vetää Jumalan Sanasta laittomuuden ihmisen, jonka paljastetaan olevan demonien voimaannuttama petoksen ruumiillistuma, monet piirteet ja sitten yleistää nuo piirteet takaisin omaan aikaansa. Raamattu esimerkiksi kertoo, että Antikristus asettuu Jumalan temppeliin osoittaen olevansa Jumala ja että häntä tulee palvoa Jumalana (2. Tess. 2:4). Andrews osoittaa, että jotta maailma uskoisi ja hyväksyisi moisen idean, niin on oltava aikaisempi ja kenties pitkäaikainen valmistelu, joka edeltää tuota tapahtumaa. Sitten hän tarkastelee oman aikansa (118 vuotta sitten) väestöä nähdäkseen, josko ihmisen jumalallistaminen voisi olla järjen kannalta hyväksyttävää.

Hänen ei tarvitse katsoa kovin kauas. Idean perustaa edistettiin ilmeisesti kaikkialla. Unitaristit, transsendentalistit, Mary Baker Eddy’n kristillinen tiede (Christian Science) ja Helena Blavatsky’n teosofia levittivät sanaa. Innostus naturalismiin, sosialismiin, evoluutioon ja panteismiin torjuivat aggressiivisesti raamatullisen kristinuskon ja korottivat ihmiskuntaa eri medioiden kautta. Tuon ajan suositut kirjoittajat, kuten Thoreau, Emerson, ja Whitman, kaikki uskoivat ihmiskunnan jumaluuteen ja levittivät uskoaan. He omaksuivat paljon lukemistaan hindulaisuuden pyhistä teksteistä, joiden tänä päivänä tunnistamme olevan keskeisiä New Age -liikkeen uskomuksille ja käytännöille. Usko ihmiskunnan jumaluuteen oli Samuel Andrews’in ajan ”new age”-toivo. Hän toteaa: ”Filosofia ja tiede monissa huomattavissa edustajissaan ovat samaa mieltä, ettei ole mitään persoonallista Jumalaa, vaan vain universaali, persoonaton Henki eli Energia, josta kaikki olevainen on osa. Aineelliselta kannalta tämä on ateismia; hengelliseltä panteismia” (so. Jumala on kaikki ja kaikessa). Kun Andrews kuitenkin käyttää käsitettä ”new age” kaikkialla kirjassaan, hän tarkoittaa, että se on täydellinen muutos pois raamatullisesta kristinuskosta: ”Olemme tulleet uuteen aikakauteen (new age) ja uuden aikakauden täytyy tuoda mukanaan uusi uskonto, ei menneisyyden elvyttäminen; sellainen, joka perustuu uuteen käsitykseen Jumalasta, yksinkertainen, kokonaisvaltainen ja sopiva maailmanuskonnoksi.” Tuo ”uusi aikakausi” ja ”uusi uskonto” ruumiillistuu Antikristuksen uskonnossa.

Kirja Christianity and Antichristianity in Their Final Conflict oli aika kiistelty ja kirjoittaja puhui arvostelijoilleen kirjansa toisessa painoksessa. Jotkut vastustivat sellaista, jota pitivät Andrews’in teoksen yleisenä ”pessimistisenä sävynä” ja toiset olivat järkyttyneitä siitä, että hän maalasi kuvan ”maailmasta, joka tuli pahemmaksi eikä paremmaksi”. Hänen aikansa tunnustavat kristityt ja jotkut tosi uskovat olivat evoluutioajattelun lumoissa ja uskoivat ihmiskunnan kehittyvän ylöspäin. Näin ollen he eivät voineet ”löytää paikkaa millekään pahuuden ja Antikristuksen kehittymiselle”. Andrews’in vastaus: ”Kaikissa kysymyksissä koskien ihmiskunnan tulevaisuutta meidän täytyy joko kuvitella tämä tulevaisuus itsellemme, tai hyväksyä jumalallinen ilmoitus.” Ja se on ”jumalallinen ilmoitus”, Jumalan kirjoitettu Sana, joka määrää tämän kirjan kurssin.

Osassa 2 keräämme lisää oivalluksia tästä hämmästyttävästä kirjasta, joka kirjoitettiin yli 100 vuotta sitten ja silti kuulostaa, kuin olisi kirjoitettu tänään. Kaksi asiaa tulee mieleen, kun aloitan seuraavan artikkelin: 1) Jumalan profeetallinen Sana on ilmennyt ja ilmenee jokaiselle uskovien sukupolvelle hengelliseksi suojelukseksi ja niiden hedelmällisyydeksi, jotka lukevat sitä ja toimivat kuuliaisuudessa sen varoituksille. 2) On hyvin rohkaisevaa tietää, että aikaisemmat sukupolvet olivat tietoisia asioista, joiden näemme tapahtuvan tänä päivänä. Vain vastapuolen pelaajat ovat vaihtuneet, kuten myös luopumuksen lisääntyminen ja voima.

Toiveemme on voida ottaa uusi painos kirjasta Christianity and AntiChristianity in Their Final Conflict ja että se olisi saatavana syksyllä. Siihen yritykseen tarvitsemme sinun rukouksiasi.

TBC (The Berean Call)

Jatkuu artikkelissa Antikristillisyys nousee – osa 2.

Read Full Post »