Feeds:
Artikkelit
Kommentit

Posts Tagged ‘ateisti’

THE WORLD AND THE CHURCH: WHERE ARE THEY HEADED? – PART ONE
1.10.2020 T. A. McMahon, suom SK

Otsikko herättää tärkeän kysymyksen, joka korostaa raamatullisen eskatologian tuntemisen tärkeyttä. Ensinnäkin, mitä on raamatullinen eskatologia ja toiseksi, miksi on tarpeen ymmärtää sitä oikein?

Raamatullinen eskatologia on se, mitä Raamattu sanoo lopun ajoista – kaikki, mitä se julistaa, tulee tapahtumaan. Kuinka saamme siitä oikean käsityksen? Se on hyvin yksinkertaista. Meidän on vain luettava, mitä Raamatulla on sanottavaa siitä. Voimme myös lukea joitakin raamatullisesta eskatologiasta kirjoitettuja kirjoja, mutta ne on asetettava Raamatun valoon.

Raamattu on kirja maailman historiasta – maailman luomisen alusta sen loppuun, jolloin se korvataan uusilla taivailla ja uudella maalla. Miksi se korvataan? Koska sen luomisen jälkeen jokin meni pahasti pieleen.

Luojamme Jumala on välittänyt ihmiskunnalle valittuja yksityiskohtia luomakunnastaan, jonka hän julisti olevan ”sangen hyvä”. Kun Aadam ja Eeva luotiin, Hän antoi heille käskyn, jota he eivät totelleet. Tottelemattomuuden seuraukset toivat synnin maailmaan ja turmelivat koko luomakunnan.

Saatana, langennut enkeli Lusifer, petti Eevan olemaan tottelematon Jumalalle. Aadam, jota ei petetty, teki syntiä tahallaan. Heidän syntinsä tarttui kaikkiin heidän jälkeläisiinsä. Siksi ihmiskunnalla oli kaksi vaihtoehtoa syntisen tilansa suhteen. He voisivat 1) hyväksyä Jumalan sovinto- ja pelastussuunnitelman, jonka Hän tarjosi lähettämällä Poikansa Jeesuksen tulemaan ihmiseksi maksaakseen täyden rangaistuksen kaikista ihmiskunnan synneistä; tai 2) ihmiskunta voisi kääntyä Saatanan puoleen etsimään hänen ratkaisuaan tämän maailman jumalana, johon kuului hänen ”jumaluuden” tarjouksensa yhdelle ja kaikille.

Eevan viettelemisen ajasta aina Antikristuksen uskonnon ja valtakunnan perustamiseen Raamattu kertoo jatkuvasta hengellisestä taistelusta ihmiskunnan sieluista. Vanha Testamentti kertoo tapahtumat, joissa Jumala valitsee ja erottaa Israelin tarkoituksiinsa – ensisijaisesti sellaisen kansan perustamiseksi, jolle Hän lähettäisi Poikansa. Israelin historiaan sisältyi jaksoja Jumalalle alistumisesta ja kapinasta häntä vastaan, tosi palvonnan ja epäjumalanpalveluksen aikoja sekä saatanan edistämiä yrityksiä tuhota juutalaiset. Israelin historiaan sisältyi Jumalalle alistumisen jaksoja ja kapinoimista häntä vastaan, aidon palvonnan ja epäjumalanpalveluksen aikoja sekä saatanan edistämiä yrityksiä tuhota juutalaiset. Jos juutalaiset voitaisiin pyyhkäistä pois, Jumalan lupauksilla ei olisi mitään vaikutusta, eikä Israelin kautta maailmaan tulevaa Messiasta.

Uusi testamentti kertoo Saatanan yrityksestä tappaa Jeesus vauva Herodeksen kautta, kuten myös muista vastustajan juonista juutalaisen Messiaan eliminoimiseksi. Epäilemättä Saatana luuli voittaneensa taistelun, kun Kristus ristiinnaulittiin, mutta vain järkyttyäkseen, kun Jeesus nousi kuolleista! Hän ei ilmeisesti käsittänyt Jeesuksen tulemuksen tarkoitusta, joka oli ”tehdä tyhjäksi paholaisen teot” maksamalla täysi rangaistus ihmiskunnan synneistä kuolemansa, hautaamisensa ja ylösnousemuksensa kautta. Saatanan päätyö oli keskittyä pitämään ihmiskunta synnin orjuudessa, joka murtuisi niiden kohdalla, jotka kääntyisivät – yksin uskon kautta – Jeesuksen puoleen Hänen sovitusuhrinsa vuoksi.

Joten taistelu ihmiskunnan sieluista on ohi, vai mitä? Ei. Itse asiassa se on kiihtymässä – ja suuresti! Saatanan jatkuva itsepetos, joka alkoi taivaassa, kun hän väitti olevansa ”Korkeimman kaltainen”, on laajentunut käsittämään hänen oman uskontonsa ja valtakuntansa maan päällä. Sen kautta hän saa lopulta haluamansa palvonnan vallatessaan miehen, jonka hän voimaannuttaa, Antikristuksen.

Edellä esitetty asettaa eskatologisen taustan maailmalle ja kristinuskolle niiden viimeisessä konfliktissa. Maailma on lyhyen ajan oleva Antikristuksen valvonnassa, joka näyttää vihdoin voittavan kristikunnan. Jumala tuomitsee sitten maailman Suuren Ahdistuksen kautta.

Useista syistä haluan aloittaa Samuel Andrews’in kirjasta ”Christianity and Anti-Christianity in Their Final Conflict” (Kristinusko ja antikristillisyys lopullisessa konfliktissaan). Kirja julkaistiin vuonna 1898. Luettuani hyvin vanhan kopion, olin erittäin motivoitunut saada se uudelleenpainetuksi Berean Call’in kautta. Tajusin, että se ei pelkästään sisältänyt valtavia oivalluksia profetioiden täyttymisestä, vaan hänen kirjansa osoitti myös erinomaisen tavan ymmärtää paremmin raamatullista eskatologiaa. Andrews ei koskaan väittänyt, että hänellä olisi ollut mitään profetiaan liittyvää erityistä armoitusta. Se, mitä hän teki, oli kuitenkin hämmästyttävää! Silti se on jotakin, mitä me kaikki voimme tehdä ja mitä meidän on tehtävä näinä kasvavan luopumuksen päivinä. Seuraavassa siitä, mitä hän teki.

Samuel Andrews uppoutui Ilmestyskirjaan kootakseen, mitä siellä on sanottu viimeisistä päivistä. Hän pohti, keitä olivat tärkeimmät hahmot, mikä oli heidän pelisuunnitelmansa, mitkä olivat heidän uskonkäsityksensä, poliittinen agendansa ja kuinka nuo asiat sopivat yhteen Jumalan Sanan totuuden kanssa. Johanneksen kirjoitusten lisäksi Ilmestyskirjassa ja hänen kirjeissään Andrews tutki, mitä sanottavaa muilla Raamatun kirjoittajilla – Daniel, Matteus, Markus, Luukas, Paavali, Pietari ja Juudas – oli viimeisistä päivistä.

Jälleen, Samuel Andrews ei tehnyt mitään, mitä me uskovaisina emme voi tehdä. Kerätessään tuota tietoa hän tarkkaili nähdäkseen, josko jotakin hänen lukemastaan tulisi esiin ja vaikuttavaksi hänen omassa ajassaan. Hän oli niin raamatullisesti ymmärtäväinen yksilö, että epäilen, ettei hän ollut edes yllättynyt huomatessaan, kuinka paljon siitä oli vallitsevaa kaikkialla hänen aikansa maailmassa – ja jopa kristikunnassa. Surullinen hän oli, siitä olen varma, mutta ei yllättynyt.

Hän esimerkiksi tunnisti, että suurin osa hänen aikansa suuresti arvostetuista ja vaikutusvaltaisista filosofeista olivat kristinuskoa vastaan, sellaiset miehet kuten Baruch Spinoza, Immanuel Kant ja Georg Hegel. Suurin osa meistä on todennäköisesti paremmin perehtynyt sellaisiin miehiin kuin Henry David Thoreau ja Ralph Waldo Emerson, jotka olivat amerikkalaisia.

Jos mietit, mistä nämä filosofit tulivat hengellisesti, niin he, samoin kuin suurin osa 1800-luvun johtavista filosofeista, olivat ateisteja ja agnostikkoja. He hylkäsivät Raamatun Jumalan päättäen, että ”Jumala” on persoonaton voima, joka on kaikessa ja jokaisessa. He edistivät evoluutiota ja naturalismia, jotka he aikanaan yhdistivät idän mystiikkaan.

Andrews näki yhteyden heidän uskomustensa ja Raamatun julistuksen välillä, jonka mukaan Antikristus julistaa olevansa Jumala ja häntä palvotaan Jumalana (2. Tess. 2:3-4).

Se on tärkeä havainto, koska valhe, jolla Saatana vietteli Eevan – että hänestä tulisi ”niin kuin Jumala” – ei ole uskomus, jonka ihmiset omaksuvat välittömästi, varsinkaan ne, jotka perinteisesti pitävät Jumalaa persoonallisena olentona ja maailmankaikkeuden Luojana.

Tänä päivänä siihen kuuluisi esimerkiksi noin 2,5 miljardia kristittyä ja miljardi muslimia. Riippumatta siitä uskooko kristinuskon Jumalaan vai Allahiin, vaihto uskoon, että itse olet Jumala, tai tulossa sellaiseksi, ei tapahdu välittömästi. Andrews kirjoittaa: ”Niin kauan, kuin ihmiset uskovat persoonalliseen Jumalaan, maailmojen ja ihmisen Luojaan, joka hallitsee kaikkea tahtonsa mukaan ja on olemassa kaikesta erillään, kukaan ei voi istuutua Jumalan temppeliin ’todistaen itsensä Jumalaksi’; tällainen väite hylättäisiin välittömästi sekä rienaavana että absurdina. Ennen kuin tällaista väitettä voidaan kuunnella, on monissa mielissä saatava aikaan sellainen muutos heidän käsityksessään Jumalasta, että tämä väite jumaluudesta ei loukkaa heitä jonakin outona ja uskomattomana, vaan hyväksytään täysin yhdenmukaisena sen kanssa, mitä he uskovat jumalallisesta luonteesta ja sen suhteista ihmiskuntaan.” Sitten Andrews esittää joitakin oivalluksia, kuinka uskonnollisia vaikutuksia omaavat filosofiat edistävät jumaluuden hyväksymistä ihmiskunnalle.

Filosofian luonne soveltuu selityksiin käsitteistä, jotka perustuvat melkein kokonaan ihmisen älyyn ja päättelyihin. Se saattaa tuntua hyväksyttävältä joillekin asioille, mutta ihmisen äly ja perustelut ovat hyödyttömiä, kun on vastattava elämän tärkeimpiin kysymyksiin.

Yhden esimerkin pitäisi riittää. Mitä filosofit voivat kertoa meille Jumalasta? Ei mitään totta olevaa – muuta kuin sen vähän, jonka ovat ehkä johtaneet Raamatusta. Kun tarkastelee vaikutusvaltaisimpia filosofeja, niin uskonnollisissa kysymyksissä he ovat, kuten totesin, ateisteja ja agnostikkoja. Ateisteina he hylkäävät Raamatun Jumalan omien ideoidensa hyväksi; agnostikkoina he vetoavat tietämättömyyteensä Jumalasta. Molemmissa tapauksissa heillä on kuitenkin paljon sanottavaa Raamatun ilmoittamasta Jumalasta. Heillä ei kuitenkaan ole mitään sanottavaa totuudesta. Heidän kirjoituksensa Jumalasta ovat toivottomia harjoituksia tietämättömyydessä. Miksi näin? Eikö heitä pidetä briljantteina miehinä? Miksi sitten ”briljantit” filosofit ovat niin tietämättömiä ajattelussaan Jumalasta?

Hyvin yksinkertaisesti, syntisestä luonteestaan huolimatta he ovat rajallisia olentoja, jotka yrittävät selittää ääretöntä Jumalaa. Se ei tule onnistumaan, ainakaan missään totuuden merkityksessä. Oletko koskaan ajatellut jaetta Sananl. 3:5: Turvaa Herraan kaikesta sydämestäsi äläkä nojaudu omaan ymmärrykseesi.” Miksi emme nojaisi omaan ymmärrykseemme? Ulkopuolella sen, että tunnustamme luomakunnassa, että kaiken luoneen Jumalan on oltava kaikkitietävä, kaikkivoiva ja kaikkialla läsnä oleva, kaikki muu ymmärryksemme on pelkästään maailmallista viisautta Jumalaa koskevan tiedon varjolla. Tämä koskee kaikkia (ei vain filosofeja).

Jokainen, joka nojaa omaan ymmärrykseensä, on juuttunut omaan lihalliseen viisauteensa. Jälleen, rajallinen ihminen ei voi tuntea Luomakunnan Jumalaa, joka on ääretön, ellei…? Ellei Jumala viestitä hänelle, ja siihen täytyy sisältyä sellaisten asioiden paljastamista, joita ihmiskunta voi vain spekuloida: Hänen iankaikkisen luonteensa, täydelliset ominaisuutensa ja Hänen tarkoituksensa ihmiskunnalle. Jumalan on myös paljastettava meitä koskevia asioita. Mikä on ongelmamme? Mistä syntinen luontomme tuli? Onko mitään toivoa synnin saastuttaman tilamme parantamisesta?

Kaikkea tätä ja paljoa muuta emme voi tietää totuudessa, ellei Jumala valista meitä. Emme tunne edes omaa sydäntämme! Petollinen on sydän ylitse kaiken ja pahanilkinen; kuka taitaa sen tuntea?” (Jer. 17:9); ja: Sillä Jumalan sana on elävä ja voimallinen ja terävämpi kuin mikään kaksiteräinen miekka ja tunkee lävitse, kunnes se erottaa sielun ja hengen, nivelet sekä ytimet, ja on sydämen ajatusten ja aivoitusten tuomitsija” (Hepr. 4:12). Tämä oivallus ei tule rajallisen ja syntisen ihmisen mielestä, viisaudesta tai älystä!

Palatkaamme Samuel Andrews’in ajan vaikutusvaltaisiin filosofeihin, esim. Spinoza, Kant, Hegel, Thoreau ja Emerson – nämä olivat niitä, jotka hylkäsivät Raamatun Jumalan ja antoivat maailmalle omat antikristilliset käsityksensä. Antikristilliset käsitykset? Se on, mitä ihmiselle jää, kun hän hylkää Jumalan ja Hänen ilmoituksensa. Hänelle jää myös toinen valtaisa ongelma: hänen on keksittävä oma ratkaisunsa sotkuun, jossa maailma on.

Raamatun Jumala julistaa, että ongelma on synti ja että hänellä on ratkaisu siihen. Filosofien mielestä sitä ei voida hyväksyä ja he ovat siinä peräänantamattomia – jopa ällöttäviä. Maailman on siis keksittävä oma lääkkeensä. Kaikki sen kokeilemat lääkkeet ovat kuitenkin epäonnistuneet! Esimerkkejä on runsaasti, kuten:

Tieteellinen materialismi: usko siihen, että mitään aineetonta todellisuutta ei ole olemassa. Aiheesta käytävät keskustelut voivat käydä rumiksi – kuten myös typeriksi. Silti tämä aihe oli aikaisemmin päivän sääntö suurimmassa osassa tiedettä, mutta nykyisin se enimmäkseen hylätään. Miksi? Koska se uhmaa sekä kokemusta että järkeä ja on myös ”antikristus”-käsite.

Samuel Andrews kommentoi: ”Koska tiede kaipaa absoluuttista ja muuttumatonta lakia, se on taipuvainen tieteelliseen materialismiin. Se ei tykkää mistään jumalallisista väliintuloista [hyläten hengellisen maailman]; sen tavoite on aineellinen, ei moraalinen.”

Siksi se väittää, että ”vain aine on olemassa”. Todellako?

Jos minun pitäisi kysyä joltakulta, joka uskoo tieteelliseen materialismiin, miksi hän ajattelee sen olevan totta ja hän alkaisi luetella syitä, niin keskeyttäisin hänen selityksensä toisella kysymyksellä: ”Tätäkö sinä ajattelet?” Hänen todennäköinen vastauksensa olisi: ”Ehdottomasti”. Seuraava kysymykseni olisi sitten: ”Niinkö luulet? Ovatko ajatuksesi aineellisia? Entä syysi? Ovatko ne aineellisia?” Siitä voisimme jatkaa luetteloon asioita, joilla ei ole aineellista pohjaa, mutta silti ovat kiistattomasti osa elämää: rakkaus, himo, oikeudenmukaisuus, myötätunto, viha, estetiikka, ylpeys jne. jne.

Todellinen tiede on ollut hyödyllinen ihmiskunnalle, mutta se ei ole kyennyt ratkaisemaan likimainkaan kaikkia ihmiskunnan ongelmia – ja vielä vähemmän siirtyessään skientismiin, joka on itse asiassa tieteen muodonmuutos uskonnoksi. Tieteellinen materialismi on siis pudonnut pois ratkaisuna.

Seuraavaksi filosofit käänsivät katseensa evoluutioon: uskoon, että ihmiskunta kehittyy ylöspäin muuntuen ”alkulimasta jumalalliseksi”. Jotkut julistavat, että ihminen on evoluutiotikkaiden ylimmällä puolalla ja saavuttamassa korkeamman tilan. Näin ajattelevilla on kuitenkin voitettavanaan useita esteitä. Evoluutioteoria on konkurssissa – sillä ei ole vastauksia elämän peruskysymyksiin. Esimerkiksi miten elämä alkoi elottomasta? Moinen väite on ristiriidassa biogeneesin lain kanssa. Mikä on todennäköisyys, että elämä – sanokaamme ihmisen solu – muodostui sattumalta? Nolla!

Englantilainen tähtitieteilijä ja matemaatikko Sir Fred Hoyle esitti ongelman selvästi: ”…mahdollisuus tuottaa elämän perusentsyymejä satunnaisilla prosesseilla ilman älykästä ohjausta olisi yksi mahdollisuus luvusta, jossa on ykkönen ja perässä 40 000 nollaa. Geneetikot ovat hyvin tietoisia tästä matemaattisesta mahdottomuudesta, mutta silti kukaan ei näytä puhaltavan hälytyspilliin päättäväisesti.”

Löydettyjen miljoonien ja miljoonien fossiilien joukossa ei ole ainuttakaan siirtymäkauden fossiilia; eli ei ole olemassa mitään välilajia minkään kahden lajin välillä. Kuinka aika ja sattuma, evoluution pohjakallio, saavat aikaan hyvin erilaisia, silti hyvin välttämättömiä tekijöitä ihmisen lisääntymiselle? Miehillä on hyvin erilainen rakenne kuin naisilla, ja kunkin välinen ero on kriittinen vauvojen tekemiselle.

Jälleen, mitä tulee näihin kysymyksiin ja moniin muihin, evoluutiolla ei ole vastauksia. Siitä huolimatta ateistit etsivät jatkuvasti ratkaisuja.

Evoluutioon liittyy läheisesti naturalismi. Siihen sisältyy uskomus, että ihmiskunta on osa luontoa. Silti jotenkin olemme menettäneet yhteyden siihen. Näin ollen naturalismin ratkaisu sotkuun, jossa olemme, on ”palata Luontoon”. Miksi luonto? No niin, meille kerrotaan, että luonto on puhdas ja hyvä ja jostakin syystä meistä on tullut ”epäluonnollisia” ja siksi se, mitä teemme, on enimmäkseen luontoa vastaan.

Todellako?

Kun majava rakentaa kotinsa eli luo padon, se yleensä sekoittaa ekologisen ympäristönsä, jolloin vahingoittuneet puut seisovat puoliksi järsittyinä maan tulviessa. Mutta se on okei, koska se on ”luonnollista” ja näin ollen katsotaan täysin hyödylliseksi. Kun insinöörit rakentavat padon ihmiskunnan hyväksi ottaen huomioon useimmat ekologiset huolenaiheet, sitä ei pidetä hyvänä. Se on luonnotonta.

Hetkinen! Jos ihminen on todella osa luontoa, kuten väitetään, niin kaiken, mitä hän tekee, on oltava luonnollista ja siksi hyvää, puhdasta ja hyödyllistä. Palataksemme naturalismin yhteyteen evoluutioon, tärkeä väite evoluutioprosessille on ”sopivimpien eloonjääminen”. Minulla on syöttölaite talitiaisille. Söpöille pienille talitiaisille. Ne voivat tyhjentää linnunsiemenillä täytetyn 18-tuumaisen sylinterini muutamassa tunnissa. Toisinaan se on kuin katselisi villikoirien kemuja. Olen iloinen, ettei näillä söpöillä pikkuisilla ole torahampaita!

Luulen kaipaavani sitä hyvää, puhdasta ja hyödyllistä osaa luonnosta.

Siitä huolimatta meille sanotaan, että meidän kaikkien on ”jälleen sovitettava itsemme luontoon”. Kuten Dave Hunt tapasi sanoa, että yritä viihtyä äiti luonnon kanssa. Halaa purkautuvaa tulivuorta. Mene uimaan juoksuhiekkaan. Kuivaa itsesi myrkkymuratin lehdillä.

Naturalismi ei siivoa sotkua, jossa olemme. Se on osa sotkua!

Joten jos kaikki ihmiskunnan yritykset ratkaista surkea tilanteensa tieteellisen materialismin, evoluutioteorian ja luontoon palaamisen kautta, ovat epäonnistuneet, saatat ajatella, että ihminen heittäisi pyyhkeen kehään ja palaisi Luojansa tykö.

Ei missään tapauksessa! Vaikka filosofit väittävät olevansa ateisteja ja agnostikkoja, heidän oli – ja heidän on – käännyttävä uskonnon puoleen pyrkiessään ratkaisemaan sotku, jossa olemme. He ovat perustelleet, että koska Raamatun persoonallista Jumalaa ei ole, ihminen pysyy oletettavasti korkeimpana itsensä tiedostavana olentona. Siten hänen asemansa asettaa hänet jumalallisen piiriin.

Tämä on panteismia.

Se johtaa itsensä korottamiseen, mikä on välttämätöntä sellaisten ongelmien ratkaisemiseksi, joita vain kaikkivaltias Jumala pystyy käsittelemään. Siksi oman jumaluuden tiedostaminen on äärimmäisen tärkeää. Ralph Waldo Emerson, suuresti ihailtu kapinallinen filosofi ja panteisti, näytti tietä:

”Mikään ei ole pyhää, paitsi oman mielemme eheys. Mitä minulla on tekemistä perinteiden pyhyyden kanssa, jos elän kokonaan sisäpuolelta? … Mikään laki ei voi olla minulle pyhä, paitsi oman [jumalan kaltaisen] luonteeni laki. … Kartan isää ja äitiä, vaimoa ja veljeä, kun nerouteni kutsuu minua. Jeesus oli parempi kuin toiset, koska hän kieltäytyi kuuntelemasta toisia.”

Andrews panee merkille toisen ominaisuuden, kenties ensisijaisen, mitä tulee panteismiin. Panteismi on täysin subjektiivista, intuition ja tunteiden ajamaa, jota ei voida todistaa eikä kumota. Hän lainaa Emerson’in tunteiden tekemistä tuomariksi sille, mitä hän oli valmis hyväksymään tai hylkäämään. Herran ehtoollinen on Emersonin tutkinnassa: ”Jos uskoisin, että Jeesus määräsi sen opetuslapsilleen ja että hän jopa pohti tämän muotoisen muistelemisen tekemistä pysyväksi kaikin tavoin miellyttävänä … ja silti kokeilemisen aikana se oli vastenmielinen omille tunteilleni. Minun ei pitäisi hyväksyä sitä.”

Sen suhteen on olemassa vain kaksi uskonnollista tai hengellistä vaihtoehtoa: raamatullinen teismi ja panteismi. Raamatullinen teismi liittyy Jumalaan, joka ilmoittaa itsensä Raamatussa. Hän yksin on Jumala, joka on luonut kaiken. Hän ei ole osa luomakuntaansa – Hän on täydellisesti ”toinen”, joka on ikuisesti olemassa kaiken luomansa ulkopuolella. Jos Jumala olisi osa luomakuntaa, Hän olisi osa ”sotkua”, jossa olemme, mutta hän ei ole. Hän on ratkaisu!

Kuten edellä totesimme, panteismi on usko siihen, että Jumala on kaikessa ja siksi kaikki on Jumala. Raamatullisen teismin hylkääminen (tai mikä tahansa poikkeava näkemys) kääntää ihmiskunnan panteismiin. Kaikki edellä mainitsemani filosofit (ja monet muut, joita en maininnut), olivat panteisteja. He hylkäsivät Raamatun Jumalan ja etsivät omaa jumaluuttaan.

Samuel Andrews, jonka teos vuodelta1898 Christianity and Antikristianity in the Final Conflict, jota olen lainannut, dokumentoi saksalaisten filosofien panteistiset uskomukset, jotka valtasivat sivistyneen maailman taiteen, tieteen, kirjallisuuden ja uskonnon kautta. Andrews kirjoittaa: ”Edellä mainitun osalta on jo annettu joitakin todisteita, että joissakin muodoissaan panteismi ei kyllästä vain nykyistä modernia filosofiaa, vaan on yhä enemmän tunkeutumassa uskontoon, tieteeseen, kirjallisuuteen ja kaikille ihmisen ajattelun osa-alueille. Suuri yleisö perehdytetään sen periaatteisiin aikakauslehtien ja sanomalehtien, luentojen ja saarnatuolien kautta. Sen vallitsevuus näkyy siinä, kuinka nopeasti sellaiset järjestelmät kuin kristillinen tiede, mielentiede, teosofia ja muut niiden sukulaiset ovat levinneet kristillisissä yhteisöissä, sillä niillä kaikilla on panteistinen pohja. Moraalinen ilmapiiri on täynnä sen henkeä ja se vaikuttaa moniin heidän tietämättään.”

Tähän suuntaan kaikki menee.

Panteismia ei edistä pelkästään sen vetovoima ihmisiin ”olla niin kuin jumala”, vaan sitä vahvistaa myös poliittinen toiminta, varsinkin demokratia. Miten niin?

Andrews kirjoittaa: ”… demokratian kasvu auttaa valmistamaan tietä Antikristukselle tekemällä kansan tahdosta korkeimman sekä hallitsijoiden valinnan että heidän hallintonsa luonteen ja laajuuden suhteen; ja antamalla tälle tahdolle laillisen ilmaisun. Kun kansa valitsee lainsäätäjänsä, lainsäädäntö on sitä, mitä äänestäjien enemmistö vaatii. Menneisyydessä kaikkien kristittyjen kansojen keskuudessa tällainen lainsäädäntö on suurelta osin perustunut kristillisiin periaatteisiin ja siihen on kuulunut Jumalan auktoriteetin tunnustaminen. Niin kauan kuin tämä auktoriteetti, sellaisena kuin se on julistettu Raamatussa tai kirkon toimesta, tunnustetaan, kansan tahto ei ole ylin; mutta kun se kiistetään, tämä ylivalta yhä kasvaa. Jos sitten uskomus muuttuu yleiseksi joko sen suhteen, ettei ole Jumalaa, lain antajaa, eikä mitään Hänen tahtonsa ilmausta, joka olisi arvovaltainen, niin mikä periaate määrää silloin lainsäädännön luonteen ja rajoitukset? Ainoa periaate on [oletetun] yhteisen hyvän periaate; mitä ikinä se vaatii, on oikein.” Toisin sanoen tullakseen valituksi tai uudelleenvalituksi poliitikot usein mielistelevät äänestäjiä. Se on varmasti tämän päivän politiikkaa!

Muista, että Andrews’in kirja on kirjoitettu 120 vuotta sitten ja koskettelemme vain joitakin asioita, jotka hän paljastaa omasta ajastaan. Silti hänen kirjansa on kuin hän olisi uutiskommentaattori meidän ajassamme. Ja uutiset eivät olisi väärennettyjä!

Tämä artikkeli keskittyi ensisijaisesti maailmaan ja siihen, mihin se on menossa. Osassa 2 pääpaino on kirkossa, todellisessa ja tunnustavassa seurakunnassa, sekä luopumuksessa (joka muuten käsittää todellisia uskovia).

Aloitin tämän viestin korostamalla eskatologian merkitystä ja varsinkin sen arvoa suojellessamme uskovia petokselta, mukaan lukien tuleminen vedetyksi Antikristuksen uskontoon ja valtakuntaan ja niiden tahaton edistäminen. On traagista, että tätä tapahtuu tänä päivänä järkyttävissä mittasuhteissa, kun Herramme ja Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen paluu lähestyy.

TBC

Jatkuu artikkelissa Maailma ja seurakunta: minne menossa? (osa 2)

Read Full Post »

George Soros and His War Against Jews
By Geri Ungurean 4.1.2020, suom. SK

Daniel Greenfield paljastaa lopultakin totuuden George Sorosin vihasta omaa kansaansa kohtaan.

Olen erittäin iloinen, että se oli juutalainen, joka paljasti totuuden tästä hirviöstä; muuten kuulisimme antisemiittisiä huutoja vasemmistosta. Vuosien varrella olen kirjoittanut hänestä lukuisia artikkeleita. Vasemmistolainen media rakastaa tarinoiden kertomista hänen elämästään. He käyttävät jokaista, joka puhuu Soros’in elämästä toisen maailmansodan aikana ja kuinka natsit käyttivät häntä toisten juutalaisten kokoamiseen -– ohjaamaan heidät kuolemanjuniin, jotka suuntasivat keskitysleireille.

Sivustolta frontpagemag.com: Sorosin sota juutalaisia vastaan – Maailman rikkainta antisemiittiä ajavat häpeä, viha ja suuruudenhulluus.

Daniel Greenfield, Shillman Journalism’in stipendiaatti Freedom Center’issä, on tutkiva toimittaja ja kirjoittaja, joka keskittyy radikaaliin vasemmistoon ja islamilaiseen terrorismiin.

Kun George Soros  saavutti keski-iän, hän alkoi käydä psykiatrilla.

Häikäilemättömän rahoittajan ongelma oli, että häntä taakoitettiin ”ylisuurella” häpeän tunteella johtuen ”syyllisyyden salaisuudesta”. Tuo syyllisyys, häpeällinen salaisuus, joka lähetti Soros’in psykiatrille oli ”juutalaisuus”.

Soros’in juutalainen ongelma oli sukupolvien välinen. Omien sanojensa mukaan Hän kasvoi ”juutalaisessa, antisemitismisessä kodissa”.

Hän oli omaksunut isänsä Tivadar’in maailmankatsomuksen, että Jumala oli ihmisen keksintö. Se oli Tivadar, joka väärensi ja myi asiakirjoja juutalaisille, jotka yrittivät paeta Holokaustia, veloittaen ”varakkailta asiakkailta, käyvän markkinahinnan,” kuten hän sanoi. Ja se oli Tidavar, joka löysi teini-ikäiselle pojalleen paikan unkarilaisen fasistisen virkamiehen palveluksessa, joka takavarikoi juutalaista omaisuutta.

Tivadar kuvaili myöhemmin elämäkerrassaan matkaa juutalaisen omaisuuden takavarikoimiseksi ”hyväsydämisen” natsiyhteistyökumppanin pyrkimyksenä ”piristää onnetonta poikaa”, missä hän saatuaan annoksensa juutalaisten vainon katselemista ”sai nopeasti takaisin reippautensa”. Soros kuvailee myöhemmin tätä aikaa, jonka suurin osa juutalaisista muistaa täydellisen kauhun aikana, ”elämänsä jännittävimpänä aikana” eli ”seikkailuna”.

Tivadarin moraalittomuus tarttui hänen poikaansa perusteellisesti. Surullisenkuuluisassa 60 minuutin haastattelussa, jota Soros-verkosto ja hänen medialiittolaisensa ovat ahkerasti pyörittäneet, Soros myönsi viileästi, että hän oli ”auttanut omaisuuden takavarikoimisessa juutalaisilta”. Sitten hän kiisti kaiken syyllisyystunnon. ”Se on aivan kuin markkinoilla – että jos en olisi ollut siellä – niin en tietenkään olisi tehnyt sitä, mutta joku muu olisi”, hän huomautti.

Se toisti hänen vastauksensa väitteisiin Britannian talouden vahingoittamisesta. ”Kun spekuloit rahoitusmarkkinoilla, olet vapaa useimmista moraalisista huolenaiheista, jotka kohtaavat tavallista liikemiestä.”

Isä oli hyötynyt väärennettyjen asiakirjojen myymisestä varakkaille juutalaisille ja poika oli nauttinut osallistuessaan varakkaan juutalaisperheen omaisuuden takavarikoimiseen. Ei isä eikä poika, joille Raamatun Jumala oli ihmisen keksintö ja juutalaisuus pelkkää ”heimolaisuutta” (tribalism), tuntenut sen suhteen mitään syyllisyyttä.

Heillä ei ollut moraalisia eikä etnisiä lojaliteetteja. He eivät olleet juutalaisia, ei etnisesti, eikä uskonnollisesti.

Itse asiassa nimi Soros otettiin salaamaan perheen juutalainen alkuperä. Jo ennen sotaa Soros’in äiti Erzebet oli halunnut muuttaa perheen nimen, jotta hänen poikansa eivät leimautuisi juutalaisiksi. Jos Tivadar oli pelkästään moraaliton, niin Erzebet halveksi juutalaisia aktiivisesti. ”Äitini oli melko antisemitistinen ja häpesi juutalaisuuttaan”, hän kertoi haastattelijalle. Erzebet oli vastustanut Georg’in veljen Paul’in ympärileikkaamista. Kuten muut Soros-klaanin jäsenet, Erzebet kääntyi lopulta kristinuskoon, mutta hänen poikansa ei voinut uskoa juutalaisuuteen eikä kristinuskoon. Hänellä oli vain yksi usko: hänen oma jumaluutensa.

Kirjassaan The Life and Times of a Messianic Billionaire (Messiaanisen miljardöörin elämä ja ajat) Soros toteaa: ”George ei kääntynyt; mitä järkeä kääntymisessä olisi ateistille?”

Skitsofreenikon pojanpoikana, liukkaan taloudellisen manipulaattorin ja neuroottisen mystikon poikana George Soros yhdistäisi vanhempiensa ristiriitaisen perinnön tulemalla omaksi rahakkaaksi jumalakseen.

New Yorker’in haastattelussa hän puhui tunteestaan, että hän oli yli-inhimillinen filantrooppi (hyväntekijä). ”Tiedättehän, että Vanhan testamentin Jumalalla on useita ominaisuuksia, kuten näkymättömyys – minä olin aika näkymätön, hyväntahtoisuus – minä olin aika hyväntahtoinen, kaikkinäkevyys – yritin olla kaikkinäkevä. Niinpä minä leikin sitä.”

Jos Jumala oli vain ihmisen keksintö, kuten George ja hänen isänsä uskoivat, niin miksi hän ei voisi olla jumala? Mitä enemmän vaurautta ja valtaa Soros keräsi, sitä enemmän hän pystyi leikkimään jumalaa jumalattomassa maailmassaan.

Tai kuten Soros sanoi sen toisella kertaa: ”Kuljetin mukanani lapsuudestani melko voimakkaita messiaanisia fantasioita, joiden suhteen tunsin, että ne piti hallita, tai muuten ne voisivat saada minut vaikeuksiin. Mutta kun olin päässyt asemiin maailmassa, halusin nauttia fantasioistani siinä määrin, kuin minulla oli varaa.”

Yhtenä vauraimmista miehistä George Soros’illa oli varaa nauttia niistä koko lailla. Ja tullessaan omaksi jumalakseen Soros saattoi paeta häpeäänsä ja tukahduttaa alemmuuden tunteensa; jumalilla ei ole häpeää, syyllisyyttä eikä moraalia. George ei kuitenkaan ollut jumala. Hän oli mies, joka piiloutui Jumalalta leikkimällä jumalaa. Hänen häpeällinen salaisuutensa oli Jumalassa ja kansassa, joita vastaan hän oli syntiä tehnyt.

Perheen juutalainen alkuperä oli Soros’in salainen häpeä. Juutalainen perhe nimeltä Schwartz oli kuollut ja Soros-klaani oli korvannut heidät. George, jolla oli aikoinaan ollut Bar Mitzvah -juhlansa, oli uudelleen syntynyt natsien yhteistyökumppani. Ja sitten, sodan jännityksen jälkeen, hän peseytyi vain yhdeksi Iso-Britannian pakolaiseksi.

Se ei ollut vain holokausti, joka traumatisoi Soros’in, vaan se, että sen seurauksena hän oli ei kukaan.

Holokausti oli ollut mielenkiintoisin (exciting) aika hänen elämässään.

Sodan jälkeen hänestä tuli pakolainen Englannissa, riippuvainen brittiläisten juutalaisten järjestöjen hyväntekeväisyydestä, jota rahoittivat sellaiset ihmiset, joita hän ja hänen isänsä olivat, ei mitenkään kauan sitten, vieneet puhdistajille (cleaners).

Sydämettömästi hän petkutti juutalaista hyväntekeväisyysjärjestöä, jolla oli tarkoitus auttaa onnettomia ja jatkoi raivosta puhkuen ja kerskuen tuosta teosta vielä vuosikymmeniä myöhemmin.

Vuosikymmenten mittaan George Soros’ista tuli hyvin varakas ja tyhjä (hollow). ”Olen elänyt kaksoispersoonallisuuden kanssa koko elämäni”, hän kirjoitti myöhemmin. Hän ei ollut juutalainen eikä natsi. Hän ei kuulunut mihinkään kansaan eikä uskontoon. Hän oli tehnyt omaisuuden, mutta hänen olemassaolollaan ei ollut muuta tarkoitusta kuin hänen harhakuvitelmansa suuruudesta.

Kerran Soros oli vakuuttunut siitä, että hänestä tulee ”jonkinlainen jumala tai taloudellinen uudistaja, kuten Keynes, tai jopa vielä parempi, kuten Einstein”. Mutta finanssimaailman ulkopuolella hän oli keskinkertaisuus.

George Soros kirjoitti lyhyessä ajassa 15 kirjaa ja loputtomia kirjoitettuja ajatuksia. Hän on yrittänyt kehittää filosofisen järjestelmän. Ja se kaikki on niin tylsää, etteivät edes hänen poliittiset liittolaisensa vaivaudu välittämään. Hänen alemmuutensa on todellinen. Hänellä ei ole koskaan ollut yhtään ajatusta rahoituksen ulkopuolella, josta joku välittäisi ilman, että hänelle maksetaan siitä. Hänen ainoa taitonsa on kylmäverinen taloudellinen manipulointi valtavan tietoverkon vahvistamana.

Hänen ainoa keinonsa päästä alemmuuskompleksistaan ja validoida vakaumuksensa jumaluudesta oli käyttää rahojaan repimään erilleen maat ja ihmiset mukaan lukien juutalaiset, joihin hän ei ollut koskaan tuntenut kuuluvansa.

”Menin Englantiin vuonna 1947 ja sitten Yhdysvaltoihin vuonna 1956. Mutta minusta ei koskaan tullut ihan amerikkalaista. Olin jättänyt Unkarin taakseni ja juutalaisuuteni ei ilmaissut itseään heimouskollisuudessa, mikä olisi johtanut minut kannattamaan Israelia”, hän kirjoittaa myöhemmin. Hän meni naimisiin toisen kerran, mutta hänen äitinsä, ”tyypillinen katolisuuteen kääntynyt juutalainen antisemiitti”, vihasi hänen toista vaimoaan ”liian juutalaisena”.

Myös tämä avioliitto lopulta hajosi.

”Juutalaisuus oli selkeä häpeämerkki”, Soros kertoi. ”Aina oli halu ylittää se ja paeta sitä.”

”Unkarin assimilaatiojuutalaisilla oli syvä alemmuuden tunne ja minun piti kauan työstää sitä, ennen kuin pääsin läpi”, hän on sanonut. ”Tämä koko kiinnostus yleismaailmallisiin ideoihin on tyypillinen keino paeta jotakin erityistä.”

Ja hän ”pakeni erityistä” ”omaksumalla tämän yleismaailmallisen käsitteen avoimesta yhteiskunnasta”.

Hänen avoimen yhteiskunnan säätiönsä (Open Society Foundation) universalismi oli, kuten sen marksilaisilla esi-isilläkin, keino ylittää salainen juutalainen häpeä.

”En usko, että voit koskaan voittaa antisemitismiä, jos käyttäydyt heimona”, hän julisti. ”Ainoa keino voittaa se on luopua heimolaisuudesta (tribalness).”

Soros vihaa Schwartz’eja salaisen häpeänsä, antisemitismin, olemassaolon vuoksi. Ellei olisi juutalaisia, ei olisi antisemitismiä. Ja hänen salainen häpeänsä olisi lopultakin pyyhitty pois.

Isänsä ja äitinsä tavoin Soros yritti voittaa juutalaisena olemisen ”heimolaisuuden” häpeän ja alemmuuden inhoamalla niitä juutalaisia, jotka toisin kuin hän ja hänen vanhempansa, pysyivät juutalaisina, ”Schwartz’eja”, joista ei tullut ”Soros’eja”, ”juutalaisia, jotka seisoivat siellä ja katselivat, kun hyväsydämiset natsien yhteistyökumppanit takavarikoivat heidän omaisuutensa ja pahimpina kaikista niitä, joista tuli vastustavia ”Simsoneita”.

George Soros vihaa enemmän kuin kaikkia muita, niitä Israelin juutalaisia, joista ei tullut yhteistyökumppaneita eikä uhreja, mutta jotka taistelivat ja voittivat. Israelin olemassaolo on häpeällinen muistutus hänen petollisuudestaan ja pelkuruudestaan.

”Asenteisiin Israelia kohtaan vaikuttaa Israelin politiikka ja asenteisiin juutalaisyhteisöä kohtaan vaikuttaa Israelia kannattavan lobbausryhmän menestys eriävien näkemysten tukahduttamisessa”, hän on väittänyt.

Hän syytti Israelia ”antisemitismin elpymisestä Euroopassa” ja väitti: ”Jos muutamme suuntaa, niin myös antisemitismi vähenee.”

Soros ei halua olla juutalainen. Hän häpeää syvästi juutalaisia juuriaan. Hän syyttää juutalaisia antisemitismistä. Vaikka hän välttää juutalaisten tapahtumia ja järjestöjä, niin toisinaan hän tekee poikkeuksen.

Unkarinjuutalainen kulttuuritapahtuma unkarilaisin tanssijoin, muusikoin ja perinneruuin houkutteli Soros’ia palkitsemaan erään kirjailijan. Sen sijaan Soros’ille buuattiin paasauksesta, jossa hän vertasi israelilaisia natseihin yleisön edessä, joka koostui holokaustista eloonjääneistä.

”Kuulin, mitä siellä tapahtui. Jos olisin ollut siellä, olisin kävellyt ulos”, Elie Wiesel sanoi myöhemmin.

Vaikka Soros vertasi Israelia natseihin, hän on puolustanut islamilaisia terroristeja, jotka murhaavat juutalaisia.

”Amerikan ja Israelin on avattava ovi Hamasille”, Soros kehotti Financial Times’issa.

”Hamasia ja Hizbollahia ei voida pitää pelkästään terrorismin vastaisen sodan kohteina, koska molemmilla on syvät juuret yhteiskunnissaan”, hän perusteli toisessa kirjoituksessa. ”AIPAC:in on kannettava osuutensa vastuusta sellaisten menettelyjen auttamisessa ja avustamisessa, kuin Israelin viime kesän kovakätinen vastaus Hizbollahille ja Israelin vaatimus kohdella Hamasia vain terroristijärjestönä”, hän paasasi rönsyilevässä kirjoitelmassa.

Tiedotusvälineet ovat perättömästi väittäneet, että kritiikki George Soros’ia kohtaan on antisemitistinen kielikuva (trope). ”Se, että Israelin rakentavat kriitikot sanovat asioita, jotka asiayhteydestä poistettuina, tai provosoivasti mukaillen kerrottuina, voidaan saada kuulostamaan samanlaisilta kuin antisemiittien kommentit, ei tee niistä antisemitistisiä”, hän oli väittänyt.

Puolustettuaan Israelia vastaan suunnattuja antisemitistisiä kielikuvia Soros leikkii uhria.

George Soros sponsoroi monia ryhmiä, jotka sanovat asioita ”provosoivasti”. Hän on Israelin vastaisen lobbausryhmän kummisetä Amerikassa, joka kylvää rahojaan alkaen NIAC:sta aina J Street’iin, rahoittaa tavanomaisia Israelin vastaisia BDS-ryhmiä ja tarjoaa hämärää rahaa troijalaisina hevosina toimiville organisaatioille, kuten J Street, joiden on tarkoitus värvätä Amerikan juutalaisia heikentämään juutalaista valtiota.

Ylittääkseen juutalaisten alkuperänsä salaisen häpeän, maailman rikkain antisemiitti on rahoittanut laajalle levinnyttä sotaa juutalaisia vastaan. Vain maailmassa, jossa ei ole juutalaisia, voi Soros lopulta uskoa olevansa jumala.

”Se on eräänlainen sairaus, kun pidät itseäsi jonkinlaisena jumalana, kaiken luojana, mutta nyt se tuntuu minusta mukavalta sen jälkeen, kun aloin elää sitä todeksi”, miljardööri kerran letkautti.

Parantamisen sijaan terapia teki Soros’ista suuruudenhullun, joka pakenee häpeäänsä tulemalla jumalaksi. Mutta kuten itävaltalainen taidemaalari, joka päätti olla jumala, hänkin tajusi, että se vaatii vapautumisen juutalaisista.

Soros’in lopullinen ratkaisu antisemitismiin on tuttu marxilainen kaava vapautua antisemitismistä vapautumalla juutalaisista. Kun juutalaisia ei enää ole, niin Soros on parannettu salaisesta häpeästään.

Tarvitaan vain uusi holokausti. Source

***

Tämä halveksittava mies on geopoliittisesti tehnyt enemmän tuhoa kuin kukaan toinen henkilö historiassa. Hän kanavoi miljardit dollarinsa erilaisille vasemmistojärjestöille, jotka hän on joko perustanut, tai vain tukee.

Hän on palestiinalaisten puolella Israelia vastaan. Hän tukee juutalaisvihaa yliopistokampuksilla. Mutta tämä maanikko on huiputtanut jopa Israelin juutalaiset.

Ehkä heidän pitäisi katsoa tämä: Soros Interviewed by Steve Kroft on Helping Nazis in WWII

Tässä joitakin artikkeleitani tästä psykopaatista:

Rukoilen, että monet juutalaiset lukisivat Daniel Greenfieldin Soros -artikkelin. Kansani on yleensä hyvin älykästä – mutta politiikassa heitä on huijattu pahan kerran. He jopa tukivat Obamaa hänen toisella kaudellaan!

Ongelma on seuraava: Suurin osa juutalaisista on sekulaareja, eivätkä voisi välittää vähemmän Israelista.

Joten miksi he välittäisivät George Soros’ista? Vasemmistolaiset juutalaiset huutavat: ”Antisemitismiä”, kun jotain Soros’ia koskevaa paljastetaan.

Ne, jotka tuntevat minut, ymmärtävät, että rakastan kansaani. Olen vain surullinen, ettei heillä ole erottamiskykyä, kun on kyse politiikasta.

Äitini, sekulaari juutalainen, sanoi minulle näin: ”Voin hyväksyä, että sinä uskot Jeesukseen, mutta en voi hyväksyä sitä, että minä synnytin republikaanin!”

How Can I Be Saved?

Shalom b’Yeshua

MARANATHA!!

grandmageri422@gmail.com

Articles at grandmageri422.me

***

Lue lisää Sorosin kytköksistä Eurooppaan seuraavista artikkelista:

Read Full Post »

Yhdysvaltalainen astrofyysikko ja agnostikko Robert Jastrow:

”Astronomit ovat maalanneet itsensä nurkkaan, koska ovat osoittaneet omilla menetelmillään, että maailma alkoi yhtäkkiä luomistyössä … Ja he ovat huomanneet, että kaikki tapahtui sellaisten voimien tuloksena, joita he eivät toivoneet löytävänsä. Se, että on jotain jota minä tai kuka tahansa voi kutsua yliluonnollisiksi voimiksi, on nyt mielestäni tieteellisesti todistettu tosiasia.”

”Tällä hetkellä näyttää siltä, että tiede ei koskaan kykene nostamaan verhoa luomisen mysteerin edestä. Pelkästään järjen voimaan luottavan tiedemiehen tutkimukset päättyvät kuin pahaan uneen. Hän on kiivennyt tietämättömyyden vuorilla ja on ollut saavuttamaisillaan kaikkein korkeimmat huiput. Kun hän lopulta kurkistaa viimeisen kallion kumpareen taakse, häntä tervehtii joukko teologeja, jotka ovat istuneet siellä satoja vuosia.”



The Madness of Science Falsely So Called

By The Paleofundamentalist (Dr. Steven Hayes), suom. SK

Oi Timoteus, talleta se, mikä sinulle on uskottu, ja vältä tiedon nimellä kulkevan valhetiedon epäpyhiä ja tyhjiä puheita ja vastaväitteitä, johon tunnustautuen muutamat ovat uskosta hairahtuneet… (1. Tim. 6:20-21).

Vuonna 2005 ilmestyneessä kirjassaan The Ancestor’s Tale: A Pilgrimage to the Dawn of Evolution (Esi-isän tarina: Pyhiinvaellus evoluution aamunkoittoon), Richard Dawkins, aggressiivisten uusien ateistien kiistämätön johtaja, kirjoittaa: ”Se tosiasia, että elämä kehittyi lähes tyhjästä noin 10 miljardia vuotta sen jälkeen, kun maailmankaikkeus ensin kehittyi kirjaimellisesti tyhjästä – on tosiasia, niin ällistyttävä, että olisin hullu, jos yrittäisin sanoilla sitä perustella.” [1]

Dawkins on myöntänyt, mitä muutamat sekularistit myöntävät; nimittäin, että niitä, jotka dogmaattisesti puolustavat uudenaikaisen (niin sanotun) tieteen ennakko-olettamuksia, voidaan parhaiten kuvailla ”hulluina”. Mark Twain, itse legendaarinen skeptikko, tarjosi tätä kristillisen uskon parodiaa: ”Usko on uskomista siihen, mistä tietää, ettei se ole totta.” Twain’in määritelmä sopii paljon paremmin Dawkins’iin ja hänen kaltaisiinsa tiedemiehiin kuin Raamattuun uskoviin kristittyihin. Miksi sanon tämän?

Ajattele, minkä Dawkins uskoo olevan kaksi perustavaa tapahtumaa tiellä kaiken selittämiseen. Ensiksi, että ”maailmankaikkeus kehittyi kirjaimellisesti tyhjästä”, jolla hän tarkoittaa maailmankaikkeuden syntymistä alkuräjähdyksessä (Big Bang). Että maailmankaikkeudellamme täytyy olla alku, on väistämätöntä, koska termodynamiikan toisen pääsäännön mukaan se olisi nyt kylmä, kuollut ja eloton, jos se todella olisi ikuinen. Kuitenkin väittäessään, että se syntyi ”kirjaimellisesti tyhjästä”, hän sanoo, että prosessi, joka teki sen olevaiseksi, loukkasi termodynamiikan ensimmäistä pääsääntöä. Vaikka nykypäivän tiedemiehet eivät suvaitse mitään muuta historian tapahtumaa selitettävän prosessilla, joka sisältää aineen tai energian luomisen tai tuhoutumisen, he hyväksyvät sen ”parhaana” selityksenä maailmankaikkeuden synnylle.

Toiseksi, että ”elämä kehittyi lähes tyhjästä”, jolla hän tarkoittaa elämän syntymistä useimmiten Darwin’iin yhdistettyjen satunnaisvaihtelun ja luonnonvalinnan prosessien kautta. Ongelma on siinä, että darvinistinen evoluutio, vaikka olisikin pätevä mekanismi synnyttämään uusia lajeja, voi toimia vain jo olemassa olevilla lisääntymiskykyisillä elämän muodoilla. Evoluutio ei voi selittää itse elämän syntyä. Miten alkoi ensimmäinen kopioituva elämän muoto? Vaikka nykypäivän tiedemiehet ovat äärimmäisen vastahakoisia myöntämään sitä, heidän vastauksensa on alkusynty (spontaneous generation), jossa elämä sai alkunsa elottomasta. (Suomentajan kommentti: Siitä ei ole monta sataa vuotta, kun tieteellinen kanta oli, että kirput ovat saaneet alkunsa lattian raoissa ja rotat lumppukasoissa, mikä maalaisjärjen mukaan on uskottavampaa, kuin nykytieteen selitys elämän synnystä.) Vaikka nykypäivän tiedemiehet eivät suvaitse mitään muuta tapahtumaa koko historiassa selitettävän prosessilla, joka loukkaa heidän omaa empiirisesti validoitua biogeneesin lakiaan, he hyväksyvät sen ”parhaana” selityksenä elämän synnylle.

Tämä on todella ”hulluutta”! Tämä hulluus on ennustettu Raamatussa, kun Paavali varoittaa Timoteusta välttämään ”tiedon nimellä kulkevaa valhetietoa” (science falsely so called) (1. Tim. 6:20). Sellainen hulluus on kuitenkin se, joka kapinallisten ihmisten täytyy hyväksyä, koska ovat filosofisesti sitoutuneet vaihtamaan Jumalan totuuden valheeseen ja kunnioittamaan ja palvelemaan luotua ennemmin kuin Luojaa” (Room. 1:25). Kuten evoluutiobiologi ja geneetikko Richard Lewontin myönsi: ”Pitämällä kiinni ennakko-olettamuksistamme koskien aineellisia syitä olemme pakotettuja luomaan … joukon käsitteitä, jotka tuottavat aineellisia selityksiä, joilla ei ole mitään väliä, kuinka terveen järjen vastaisia ovat … sillä me emme voi päästää Jumalan jalkaa oven väliin.” [2]

Viitteet

[1] Richard Dawkins, The Ancestor’s Tale: A Pilgrimage to the Dawn of Evolution (First Mariner Books, New York, NY, 2005) p. 613.

[2] Richard Lewontin, ”Billions and Billions of Demons”, New York Review, January 9, 1997, p. 31.

 

Read Full Post »