Feeds:
Artikkelit
Kommentit

Posts Tagged ‘Bill Hybels’

Taustaa alla olevalle Lighthouse Trailsin artikkelille voit lukea seuraavista Seurakuntalainen.fi-sivuston uutisista:

Willow Creekin GLS-konferensseja (The Global Leadersip Summit) on Suomessakin pidetty jo yli 10 vuotta. Konferenssien ”isän” Bill Hybelsin ahdisteluskandaalin vuoksi Yhdysvalloissa yli sata kirkkoa ja järjestöä on perunut tilaisuuksien järjestämisen tiloissaan. Suomessa konferenssit kuitenkin järjestetään.

Monet kehuvat GLS-konferenssien antia. Seuraava artikkeli valotta Willow Greek -yhteisön opetusta ja hengellistä taustaa – onko GLS puhdas niistä vaikutteista?

GLS Suomen sivut: http://glssuomi.fi


 

Willow Creek Has A Lot More to Repent of Than Sexual Abuse Cover-Ups
Willow Creek’illä on paljon muutakin katumista kuin seksuaalisen hyväksikäytön salaamiset
11.8.2018 by Lighthouse Trails Editors, suom SK

Willow Creek Global Leadership Summit 2018

Elokuun 8. päivänä 2018 Christianity Today -lehden artikkeli otsikolla Willow Creek’in vanhimmat ja pastori Heather Larson eroavat Bill Hybels’in takia” kertoo tapahtumista, jotka johtivat Willow Creek’in perustaja Bill Hybels’in eroon megaseurakunnasta, koska lukuisia naisia oli tullut esiin syyttäen Hybels’ia vuosia jatkuneista seksuaalisista rikkomuksista ja hyväksikäytöstä. Johtuen vetelästä asenteesta, jonka Willow Creek’in johto on ottanut Hybels’in seksuaalisen hyväksikäytön uhreja kohtaan, Christianity Todayn artikkeli toteaa, että kaksi nykyistä johtavaa pastoria on eronnut, jota seuraa koko Willow Creek’in hallituksen ero.

Christianity Today’n artikkeli jättää vaikutelman, että kunhan Willow Creek vapautuu näistä johtajista, valitsee uuden hallituksen ja pyytää anteeksi naisilta, niin siellä on tuore ”uusi alku”. Tähän Willow Creek’in tarinaan sisältyy kuitenkin enemmän, kuin mitä silmään näkyy, enemmän kaduttavaa, kuin seksuaalisten rikkomusten salausta ja CT:n artikkeli viittaa siihen tietämättään. Artikkeli toteaa:

Kesällä 2008 Bill Hybels seisoi Willow Creek -kirkkoon kokoontuneiden tuhansien pastorien ja seurakuntajohtajien edessä ja myönsi, että hänen megaseurakuntansa oli epäonnistunut.

”Teimme virheen”, hän kertoi vuoden 2008 GLS-konferenssiin kokoontuneelle yleisölle. Yksityiskohtainen Willow-tutkimus oli todennut, että seurakunta oli auttanut monia löytämään uuden luottamuksen Jeesukseen, mutta ei ollut opettanut heille, kuinka tehdä hengellisiä harjoituksia, joita tarvittiin kasvattamaan heidän uskoaan.

Lighthouse Trails muistaa, kun Bill Hybels esitti tämän julkilausuman. Itseasiassa hän oli ilmoittanut sen jo aikaisemmin vuonna 2007. Tuohon aikaan kristillisen median otsikot levittivät uutista, että Willow Creek on katunut. Lukijamme alkoivat ottaa yhteyttä toimitukseemme kysellen, olimmeko kuulleet, että Willow Creek on katunut. Tämä johti siihen, että tutkijamme kaivautuivat vähän syvemmälle saadakseen esiin koko tarinan Willow Creek’in ”katumuksesta”. Marraskuussa 2007 julkaisimme artikkelin otsikolla ”Ei katumusta Willow Creek’iltä – Vain mystinen paradigman muutos”. Artikkelimme alkoi:

Hiljattain Willow Creek’iä koskevat otsikot täyttivät useiden verkkouutiskanavien etusivut. Ingressitekstissä sanottiin: ”Järkyttävä tunnustus Willow Creek’iltä.” Jotkut ihmettelivät, katuiko Willow Creek’in pastori Bill Hybels menneisyyden virheitä palvelutyön menetelmissä.1 Lighthouse Trails’in kommentaari kuitenkin osoitti, että tämä ”järkyttävä tunnustus” oli itseasiassa Willow Creek’in pyrkimysten uudelleenvahvistaminen ”muuttaa tämä planeetta” kontemplatiivisten ja esiintulevien hengellisyyksien kautta.

Tuo aikaisempi LT:n artikkeli totesi:

Ei ole uutta, että Willow Creek haluaa ”muuttaa planeetan”. He ovat osa esiintulevaa hengellisyyttä, johon kuuluvat Rick Warren ja monet muut tärkeät kristilliset johtajat, jotka uskovat, että seurakunta tuo Jumalan valtakunnan maan päälle, ennen kuin Jeesus palaa. Dominionistinen valtakunta nyt -teologia on kirjaimellisesti kyllästämässä monien kristillisten opistojen ja seurakuntien luentosalit, ja mystiikka on potkuri, joka pitää sen vauhdissa. Jos Willow Creek toivoo muuttavansa planeetan, he eivät voi päästä eroon keskittymisestä mystiikkaan (eli kontemplatiivisuuteen). Heidän uusi syksyn 2007 luettelonsa antaa selvän kuvan, missä heidän sydämensä on, kun siinä esitellään resursseja, joita tarjoavat New Age’in kannattaja Rob Bell, kontemplatiivinen kirjailija Keri Wyatt Kent ja Ancient Future -konferenssi, jossa puhuvat esiintulevat johtajat Scot McKnight ja Alan Hirsch, sekä resursseja Ruth Haley Barton’ilta ja John Ortberg’ilta. Aika näyttää, mitä Willow Creek aikoo tehdä koskien keskittymisensä vahvistamista ”hengellisiin harjoituksiin” ja ”planeetan muuttamiseen”.

Tuolloin Willow Creek oli tehnyt tutkimuksen selvittääkseen, miksi he olivat epäonnistuneet työssään. Tutkimuksen tulokset johtivat Willow Creek’in tekemään uuden kiihkeämmän sitoutumisen viedä heidän seurakuntansa esiintulevaan kirkkoon kontemplatiivisten rukouskäytäntöjen (eli hengellisten harjoitusten) kautta, kuten selvästi osoitettiin heidän lehtensä syksyn 2007 numerossa, jossa toimittajat totesivat: ”Palvelutyömme kuva on muuttumassa. Valmistautukaa jälkijäristyksiin.” Lehti sisälsi artikkeleita ja opetuksia lukuisilta kontemplatiivisilta / esiintulevilta hahmoilta, kuten Richard Foster, Richard Rohr, Ruth Haley Barton ja John Ortberg (ks. tarkemmin). Tuon lehden luettuaan ei jäänyt epäselväksi, että Willow Creek’in katumus pohjimmiltaan tarkoitti: ”Olemme muuttamassa tapaa tehdä asioita täällä – meidän täytyy sisällyttää enemmän kontemplatiivisia mystisiä elementtejä väkemme elämään.” Ja kuitenkin CT-lehti ja muut kristillisen median kanavat saivat sen näyttämään, kuin aito raamatullinen parannus olisi tapahtumassa Willow Creek’issä.

Sitten Willow Creek’in ”katumuksen” vuonna 2007 Lighthouse Trails on paljon seurannut, mihin Willow Creek on päässyt aina Lynne Hybels’in Israelin vastaisista ponnistuksista Hybels’ien aikuisten lasten sekä heidän puolisoidensa toimintaan tuoda kontemplatiivinen rukousliike täyteen kukoistukseen Willow Creek’issä – ja tietysti Bill Hybels’in omaan loppuun hillittömien hänen kanssaan tai hänelle työskennelleiden naisten seksuaalisten hyväksikäyttämisten kautta.

Antaaksemme esimerkin siitä, missä Willow Creek menee nyt, haluaisimme kiinnittää huomiosi Bill Hybels’in vävyn, Aaron Niequist’in, vuonna 2014 käynnistämään ohjelmaan The Practice, joka tapahtuu sunnuntai-iltaisin Willow Creek’issa ja sisältää nimenomaan kontemplatiivisia rukouskäytäntöjä. The Practice -verkkosivustolla todetaan:

The Practice on kokemuksellinen kokoontuminen, jossa uppoudumme Jumalan unelmaan ihmiskunnalle, harjoittelemme historiallisia harjoituksia [so. kontemplatiivista mietiskelyä], joka yhdistää meidät Hänen unelmaansa ja kannamme toisiamme matkallamme.

Vaikka otsikot vähän aikaa keskittyvät syytöksiin seksuaalisesta hyväksikäytöstä ja eroamisiin ja anteeksipyytelyihin, joita seuraa, niin ei juuri ole mahdollista nähdä otsikoita, jotka koskisivat Willow Creek’in kontemplatiivisia / esiintulevia tapoja. Eipä tietenkään. Lähes jokainen tärkeä kristillinen mediakanava (myös CT) näyttää joko vihreää tälle mystiselle paradigman muutokselle tai suoraan edistää sitä. Jos vain päämäärätietoinen, Willow Creek, etsijäystävällinen, seurakuntakasvu, dominionistinen ”tämän päivän seurakunta” voisi nähdä, että se on mystisessä liukumäessä täyteen luopumukseen, ja vaikka seksuaalisten saalistajien paljastaminen ja uhrien auttaminen on tärkeää, niin ”uuden hengellisyyden” luonne, joka on riippuvainen esoteerisista kokemuksista Jumalan Sanan ja Pyhän Hengen voiman asemesta, ei saa ihmisiä elämään hurskaammin ja enemmän Jumalalle mieliksi vaan itseasiassa vetää heitä syvemmälle pimeyteen ja syntiin, koska noiden esoteeristen kokemusten lähdettä ajaa ja johtaa se sama lähde, joka petti Aadamin ja Eevan paratiisissa eikä maailman Vapahtaja, Jeesus Kristus. Näin ollen sellaisen ”katumuksen” jokainen ”hedelmä” on hapan ja vahingollinen.

Kaikesta Willow Creek’issä tapahtuneesta huolimatta tämän vuoden GLS-konferenssi edelleen pidettiin tällä viikolla, kuten Religious News Service’n artikkelissa todetaan. Odotettiin, että yli 400 000 ihmistä eri puolilla maailmaa osallistuisi siihen. Kristityt tänä päivänä näyttävät tarvitsevan korviensa kutittelua ja hengelliset mahansa täyteen ja show’n täytyy jatkua.

Read Full Post »

The ”New Model” Gospel

An Editorial by Dr. Orrel Steinkamp, suom. Samuel Korhonen

Lähes huomaamatta ainakin yli 50 vuoden ajan uusi sanoma kääntymättömien kutsumiseksi Kristuksen tykö on vähitellen löytänyt tiensä hallitsevaan asemaan evankelikaalien keskuudessa.

25 vuotta sitten Christianity Today -lehti (virallinen uusevankekaalinen elin) julkaisi kanadalaisen evankelikaalin Robert Brow’n artikkelin otsikolla “Evangelical Megashift: Why You May Not Have Heard About Wrath, Sin and Hell Lately” (Evankelikaalinen megamuutos: Miksi et viime aikoina ehkä ole kuullut vihasta, synnistä ja helvetistä). Brow väitti lähes 25 vuotta sitten, että evankelikalismissa oli nousemassa esiin ”uusi malli”. Brow’n ”uusi malli” kuulosti silloin, kuten nytkin, kuluneelta vanhalta päälinjan protestanttiselta liberalismilta. On käynyt ilmi, että Brow’n artikkeli oli edeltäjä Clark Pinnock’in uudelle avoimelle teismille ja evankelikaaliselle esiintulevalle liikkeelle.

Kuitenkin evankelikaalit, jotka eivät vielä ole omaksuneet avointa teismiä ja esiintulevia opetuksia, ovat ilmeisesti huomaamattaan hyväksyneet Brow’n ”uuden mallin” opetuksen koskien Kristuksen kuoleman syytä. ”Vanhan mallin” opetus on edelleen monissa opinjulistuksissa, mutta ”uuden mallin” opetus rististä on vaikuttanut sydämiimme ja siten myös sanomaamme. Tämä hybridi / mutaatio on nyt löytänyt turvallisen aseman evankelikaalisessa evankeliumin saarnaamisessa. Kääntymättömiin vetoaminen on vähitellen muuttunut. Nyt on aivan normaalia sanoa, että Jeesus kuoli pelastaakseen meidät ”surkeasta” elämästä ja lupaa lisäksi taivaan. Siitä, mikä täytettiin ristillä Vapahtajan huutaessa, ”se on täytetty”, on nyt tullut pelastus epämiellyttävästä elämästä, josta emme enää tykkää.

Tämä ”uuden mallin” ristinsaarna pelastumattomille on itse asiassa ollut havaittavissa jo kauan aikaa. Muistan, kun ainakin 15 vuotta sitten kuuntelin Franklin Graham’in saarnaa. Hän saarnasi havainnollisesti ja konkreettisesti helvetistä. Järkytyin, kun hän esitti kutsunsa kääntymättömille ja juuri siinä hetkessä luiskahti ilman varoitusta tai epäröimistä ”tule Jeesuksen tykö” -tyyppiseen kutsuun vedoten tunneperäisten tarpeiden koko skaalaan. Se, mikä alkoi saarnana helvetin tulesta ja tulikivestä, muuttui terapeuttiseksi vetoomukseksi.

Kuinka tästä tuli hyväksyttävä evankeliumin esittäminen kääntymättömille? Mistä lähtien Jeesuksen kuolema on antanut meille uuden alun ja mahdollisuuden paeta elämän hankaluuksia kaupallisessa yhteiskunnassa? No niin. Varmasti oli eri syiden yhteentulemista, mutta todennäköisesti lähetysevankelioimisen seurakuntakasvun teorian tulo toi sen keskeiseen asemaan. Se alkoi Donald McGavern’in seurakuntakasvun opetuksesta. Hän vetosi ihmisen psykologisiin tarpeisiin lähetysevankelisessa palvelutyössä. Myöhemmin Fuller’in seminaari alkoi opettaa seurakuntakasvun teoriaa lomaileville lähetyssaarnaajille. Lopulta joku sanoi, että tämä ei ollut hyväksi vain lähetysevankelioimiselle, vaan sitä pitäisi käyttää myös vanhassa kunnon USA:ssa. Ennen kuin tiesimmekään, missiologisti C. Peter Wagner ja hänen oppilaansa John Wimber vakuuttivat kaikille, että keino saada seurakunta kasvuun oli vedota kääntymättömien ajallisiin tarpeisiin olivatpa he Uudella Guinealla tai New York’issa. Ennenkuin Wimber’istä tuli kuuluisa merkkien ja ihmeiden evankelistana, hän matkaili USA:ssa opettaen seurakuntakasvun periaatteita amerikkalaisille pastoreille.

Tämä tunneperäisten tarpeiden evankeliumi valmisti tien etsijäherkälle lähestymistavalle evankelioimiseen. Se synnytti Robert Schuller’in omanarvontunnon evankeliumin. Schuller vaati uutta itsetunnon uskonpuhdistusta. Kuulin hänen esittävän tämän vaatimuksen Minneapolis’issa. Rick Warren ja Bill Hybels, jotka Schuller suoraan koulutti, osoittivat, että voidaan kasvattaa valtavia seurakuntia, jos vedotaan ihmisten havaittuihin tarpeisiin. Yhtäkkiä jokainen seurakunta halusi olla mega sellainen, tai ainakin mini-mega. Muistan hyvin, kun AOG:n aluevalvojamme (District Superintendent) lähetti seurakuntakasvukirjan Unchurched Harry (Kirkoton Harry) jokaiselle pastorille. Meitä pyydettiin seurakuntakasvukursseille. Ei mennyt kauan, kun markkinamiehet opettivat meille, että ”asiakas on kuningas”, jne. Lopulta Schuller kuoli häväistynä ja Hybels muutti megakirkkonsa viimeisimmäksi riehaksi katolista kontemplatiivista rukousta. Ristin esittäminen ratkaisuna ”tosi surkeaan” elämään oli tullut jäädäkseen, tai kunnes aito herätys tyhjentää kannen.

Viimeiset 15 vuotta olen kiinnittänyt erityistä huomiota ”uuden mallin” kutsuun kääntymättömille evankelikaalisessa saarnaamisessa. Kun tosi paikka tulee, niin se tavallisesti on tunteellinen terapeuttinen vetoomus. ”Sinulla voi olla paras elämäsi nyt. Etkö olekin väsynyt epäonnistuneeseen elämääsi. Jeesus kuoli tämän vuoksi, koska Hän rakastaa sinua niin paljon ja haluaa antaa sinulle yltäkylläisen elämän ja Hänellä on ihana suunnitelma sinun elämällesi. Hän haluaa antaa sinulle uuden alun Jumalan valtakunnassa”, jne., jne. Jos nyt saarnaat tätä evankeliumia, voit ehkä todella kasvattaa seurakunnassa käyvien määrää, mutta sillä on hintansa. Sanoma täytyy mukauttaa kuluttajalle. Sinä annat ymmärtää, että Jeesus voi antaa, mitä eniten haluat ja jota et voi saada omin avuin. Olen kuullut myös tällaisia vetoomuksia: ”Tee mahdoton unelmasi mahdolliseksi”; ”Yksi pieni kyllä voi muuttaa kaiken”; ”Toivoton elämäsi voi täyttyä toivolla”; ”Uraan juuttunut elämäsi voi muuttua valtatieksi”, jne., jne. Mielikuvitus on ainoa rajoitus tässä.

J. I. Packer on riskeerannut kaiken sanomalla:

“Menneen vuosisadan aikana olemme sitä tiedostamatta vaihtaneet evankeliumin korvaavaan tuotteeseen, joka, vaikka näyttää riittävän samanlaiselta yksityiskohdissaan, on ratkaisevasti erilainen… On kiistatonta, että sitä me saarnaamme ja ehkä tämä on se, mitä todella uskomme… Tämä joukko väänneltyjä puolitotuuksia on jotakin muuta, kuin Raamatun evankeliumi. Raamattu on meitä vastaan, kun saarnaamme tällä tavalla.”

Evankeliumi on todella muutettu sellaiseksi, jossa olennaista on, että Jeesus kuoli pelastaakseen meidät mistä tahansa, joka on meidän itse kunkin kuoppa. Kuinka tämä megamuutos suoritettiin? Hitaasti ja varmasti. Jotkut totuudet ohitetaan ja vain jätetään pois. Joillekin totuuksille annetaan hiukan erilainen merkitys. Ajan mittaan ja kun suositut saarnaajat ja kirjailijat toistavat niitä, totuudet ohitetaan ja määritellään uudelleen. Lopulta ne korvataan harhalla.

Schuller, USA:n seurakuntakasvuliikkeen kiistämätön isä, väittää uraauurtavassa kirjassaan, Self Esteem the New Revolution (Omanarvontunto uusi vallankumous), että ihmisen tarvitsee saada kielteinen minäkuvansa korjatuksi tuomitsemattoman Jumalan rakkauden kautta. Schuller eli ja kuoli uuden vallankumouksensa. Valitettavasti hän kuoli häpeässä ja vararikossa. Roomalaiskatolinen kirkko omistaa nyt hänen Kristallikatedraalinsa, mutta hänen uskonpuhdistuksensa elää hänen megakirkko-opetuslastensa keskuudessa. Siitä huolimatta hänen opetuslapsiaan kannatetaan evankelikaalisissa seurakunnissamme. Olen henkilökohtaisesti uudelleen ja uudelleen kuullut näitä etsijäherkkiä opetuslapsia ja heidän kirjojaan mainostettavan seurakunnissamme.

Ei kuitenkaan ole mikään pikku asia muuttaa Jeesuksen ristinkuoleman merkitys. On iso juttu sivuuttaa varsinaisessa evankeliumin pelastumattomille esittämisessä Raamatun opetus Jeesuksen sijaiskuolemasta synnin vuoksi ja että Jeesus kuoli ihmisen syntisen turmeluksen vuoksi.

Vapahtaja on tullut, mutta ei saadakseen meidät pois negatiivisesta urasta ja antaakseen meille uuden alun. Ennemminkin Jeesus kuoli syntimme tähden. Syntiset eivät kuitenkaan tykkää sanasta synti ja alitajuisesti tiedämme sen, joten yleensä emme puhu synnistä ja rististä kovin paljon!

Hiljattain kuulin saarnan. Yleisölle kerrottiin: ”Voit vastaanottaa Jeesuksen tänään. Joten jos tarvitset uuden mahdollisuuden tänä aamuna… jos olet menettänyt toivon, niin Hänen nimensä on Jeesus. Vastaanota Hänet tänään.” Se oli kuitenkin meidän syntimme, joka siirrettiin Jeesukselle ja Hän oli ristillä meidän sijaisenamme ja kantoi syntimme rangaistuksen. Oikeudenmukainen Jumalamme antoi synnittömän uhrin meidän syntiemme tähden.

On kuitenkin hassua, että haastettuina ”uuden mallin” saarnaajamme ovat samaa mieltä. Mutta kun on kyse evankeliumin kutsun esittämisestä, he näyttävät unohtavan sen täydellisesti. Haastettuina he voivat jopa taistella sijaissovituskäsityksen puolesta, mutta on vain niin, että kun on kyse sieluista, niin monet eivät vain voi saarnata synnistä ja Jumalan parannuskeinosta ristillä. Arvaan, että alitajuisesti heidän täytyy ajatella, että kääntymiset tulevat helpommin sillä tavalla ja niin seurakuntakasvu on todennäköisempää.

Brow’n yleisevankelikaalisuuden (engl. pan-evangelicalism) ”uusi malli” näyttää juurtuneen lujasti paikoilleen. On hyvin epätodennäköistä, että merkittävää muutosta tapahtuu ilman raamatullista herätystä. Tämän herätyksen täytyisi tulla paimenilta, sillä lampaat tavallisesti seuraavat paimenia.

Hiljattain eräs myötätuntoinen evankelikaalinen pastori kutsui ihmisiä vastaanottamaan Jeesuksen Pelastajana. Hän käytti kielikuvaa vaihtokaupasta. Koska Jumala ilmaisi rakkautensa ristillä, niin anna Jumalalle vajavainen toteutumatta jäänyt elämäsi ja Hän antaa sinulle uuden elämän ja uuden alun. Uuden alun saaminen ei kuitenkaan ole nimenomaan se vaihtokauppa, jonka risti toteutti. Raamatullinen vaihtokauppa ristillä sai aikaan jotakin aivan muuta. Me kadumme syntiämme ja kapinaamme ja syntimme luetaan Jeesukselle ristillä ja me saamme vastineeksi synnin mitätöimisen ja vanhurskaan aseman Jumalan silmissä. Koska Jeesus Jumalan Poika eli täydellisen elämän ja kuoli meidän asemestamme, me voimme saada vanhurskaan aseman Jumalan edessä. 2. Kor. 5.21 ilmaisee sen näin: Sen, joka ei synnistä tiennyt, hän meidän tähtemme teki synniksi, että me hänessä tulisimme Jumalan vanhurskaudeksi.”

Jumalan armosta katumuksen ja uskon kautta asemamme syntisenä on siis muuttunut. Jeesus seisoi meidän tilallamme ja vastaanotti kuolemanrangaistuksen puolestamme. Sitten Jeesus antaa meille vastineeksi anteeksiantamuksen synnistä ja lupauksen iankaikkisesta elämästä. Tämä vaihtokauppa vapauttaa syntisen Jumalan oikeudenmukaisesta tuomiosta. Sen jälkeen kasvamme armossa ja elämme uutta elämää Kristuksessa. Jakeissa Kol. 2:14,15 Paavali sanoo selvästi, että syntimme vertauskuvallisesti naulittiin ristille. Muinoin, kun velka oli täysin maksettu, se ilmoitettiin yleisölle lyömällä naula velkakirjan läpi kaupungin torilla. Ristillä syntimme maksettiin ja mitätöitiin, mikä mahdollistaa uuden elämän. Ristillä pyhä Jumala sai aikaan oikeudenmukaisen kaupan. Rakastava ja oikeudenmukainen Jumala rankaisi syntiä meidän vuoksemme. Nyt Jumala voi oikeudenmukaisesti vapauttaa meidät synnistämme. Todellakin! Meidän täytyy saada risti kohdalleen, jotta saisimme evankeliumin kohdalleen!

”… ja pyyhki pois sen kirjoituksen säädöksineen, joka oli meitä vastaan ja oli meidän vastustajamme; sen hän otti meidän tieltämme pois ja naulitsi ristiin. Hän riisui aseet hallituksilta ja valloilta ja asetti heidät julkisen häpeän alaisiksi; hän sai heistä hänen kauttaan voiton riemun.” (Kol. 2:14,15)

 

Read Full Post »