Feeds:
Artikkelit
Kommentit

Posts Tagged ‘Billy Graham’

Olen jo vuosia harrastanut sitä, että töihin mennessäni siunanaan tuttuja ja tuntemattomia koteja ja ihmisiä ohi ajaessani. Samoin siunaan hiljaa mielessäni kaupassa tai kadulla vastaantulijoita, ja lääkärin vastaanotolla tai muussa odotustilassa on hyvää aikaa muistaa muita kanssaihmisiä siunauksin. Vasta jälkeen päin kuulin sitten sellaisesta käsitteestä kuin rukouskävely.

Rukouskävelyjä tehdään monissa seurakunnissa myös Suomessa – ja ihan raittiiltakin pohjalta. Esimerkiksi erittäin hyvässä L10T-koulutuksessa rukouskävelyä kuvataan siten, että ”… lähdetään rukoillen liikkeelle eli kävellään rukoillen. Näin rukous ’jalkautuu’ yhteisöön, jonka puolesta rukoillaan. Samalla rukoilija näkee, minkä puolesta hän rukoilee ja voi alueella liikkuessaan nähdä myös uusia rukoustarpeita.”

Luukas 10 -luvun pohjalta muotoutunut kansainvälinen L10T-toimintamalli on kiteytetysti ”siunaa, ystävysty, auta missä voit, kerro Jeesuksesta”. Rukouskävely on siinä vain pieni osanen, ja on todennäköisesti saanut alkunsa ei-kristillisissä maissa koettujen tarpeiden pohjalta. L10T:n mukaan rukouskävelyssä kuljetaan rukoillen omalla kotialueella sekä sen lisäksi tietyissä tärkeissä paikoissa, kuten hallintorakennukset, temppelit yms.

Ajatuksena rukouskävelyssä on rukoilla ja siunata hiljaa mielessään ihmisiä, koteja, työpaikkoja ja siellä olevia ihmisiä. Siinä ei ole mitään väärää, vaan juuri näin kristityn tuleekin toimia. Lue lisää vaikkapa KRS:n julkaisusta Rukous avaa ovet.

Vääränlaiseksi hengelliseksi sodankäynniksi toiminta muuttuu, kun lähdetään jotakin vastaan, tai mennään kiertämään vaikkapa jotakin kirkkoa tai muuta rakennusta seitsemän kertaa ympäri sitoen samalla henkiä. Esimerkkejä tällaisesta olen kuullut Suomestakin. Jeesus on jo voittanut sodan Saatanaa vastaan Golgatalla tekemällään työllä, jossa käärmeen pää poljettiin rikki. Tehtävämme on rukoilla ihmisten puolesta ja siunata heitä – jättää työ Jumalalle, joka parhaiten tietää, mikä on kunkin kohdalla parasta. Seuraavassa on muutama huomio Rukous.net-sivuston artikkelista ”Rukousevankeliointi” argentiinalaisen Ed Silvoson kirjan pohjalta.

Ed Silvoso toteaa: ”Moni meistä on nopeampi ryhtymään taisteluun pahaa ja sen ilmentymiä vastaan kuin rukoustaisteluun niiden ihmisten puolesta, jotka paholainen on sokaissut tekemään syntiä. Jeesus kehotti meitä rakastamaan vihollisiamme ja rukoilemaan vainoojien puolesta. Meidän, jotka elämme vapaassa maailmassa, ei tarvitse kohdata suoranaista vainoa uskomme vuoksi. Meidän osaksemme saama vastustus on epäsuoraa, ja meidän vastustajiamme ovat yleensä epäkristillistä yhteiskuntaa, moraalitonta lainsäädäntöä ja elämäntapaa ajavat vaikuttajat. Kaikki nämä asiat ovat selvästi Jumalan ja Hänen asiansa vastaisia. Herran viesti on kuitenkin se, että rukoilemme näiden ihmisten puolesta, sen sijaan että keskittyisimme rukoilemaan heidän tekojansa vastaan.

Silvoso jatkaa: ”Hengellisessä sodankäynnissämme usein etsimme taistelua enemmän kuin rauhaa. Saatanan musertaa kuitenkin rauhan Jumala, ei sodan Jumala. Hän tekee sen meidän jalkojemme alle, eli meidän on kuljettava eteenpäin Hänen rauhassaan julistaen tämän kautta sitä, että Jeesus on jo voittanut vihollisen Golgatan ristillä. Voimme nyt mennä Saatanan hallitsemille alueille, sillä vihollinen on voitettu Jeesuksen veren kautta. Jumalan rauhassa vaeltaen astumme voitetun vihollisen päälle.” Juuri tätä Silvoson mukaan tapahtui, kun uskovat rauhassa ja hiljaisuudessa rukouskävelivät Argentiinassa San Nicolasin kaikki kadut ja rukoilivat sen asukkaiden puolesta. Kaupungissa oli nimittäin vallan saanut voimakas Marianpalvontakultti ja koko kaupungin elämä meni sen takia sekaisin. Silvoso kertoo: ”Koimme selvästi, että meidän on julistettava rauhaa jokaiselle kodille, sen sijaan että ryhtyisimme ajamaan pois pahoja henkiä. Kiersimme sen päivän aikana kaikki kaupungin kadut hiljaisessa rukouksessa, siunasimme hiljaa jokaista kotia ja sen asukasta, ja jaoimme hiljaa jokaiseen kotiin kutsun lauantain suureen rukoustapahtumaan.”

Tässä linkki artikkeliin Rukousevankeliointi (Rukous.net-sivustolle). Artikkelissa kuvataan erinomaisesti L10T-periaate sekä rukouskävely. Lue artikkelista myös tarkemmin San Nicolasin tapauksesta.

Koska rukouskävely tuntuu saavan yhä enemmän huomiota ja jalansijaa, seuraavassa on Frank Hughesin kirjoitus, joka kertoo rukouskävelyn taustasta ja siitä, mikä uuskarismaattisessa rukouskävelyssä on mennyt ohi Raamatun.

 


Prayer walking is unbiblical
By Frank Hughes jr., suom. SK

Nykyisin monet kristityt harjoittavat rukouskävelyä keinona ”puhdistaa” maantieteellisiä alueita demoneista, jotta evankeliointi olisi tehokkaampaa. Raamatussa on varmasti todisteita pahoista alueellisista hengistä (pääkaupungeista), jotka hallitsevat eri paikkoja. Danielin kirja tunnistaa ”Persian ruhtinaan” (demoni), joka vastustaa Danielin näkyä ”miehestä” (Jeesuksen Kristuksen ilmestys ennen inkarnaatiota) 21 päivän ajan. Arkkienkeli Mikael (yksi pääruhtinaista) jätettiin vastustamaan Persian demonista ruhtinasta (Dan. 10). Myös Kreikan ruhtinas ja muita ruhtinaita on mainittu tässä kohdassa:

”Nyt minä käyn jälleen sotimaan Persian enkeliruhtinasta vastaan ja kun minä olen päässyt hänestä, niin katso: tulee Jaavanin enkeliruhtinas. Mutta minä ilmoitan sinulle, mitä on kirjoitettuna totuuden kirjassa. Eikä ole ketään muuta vahvistamassa minua heitä vastaan paitsi teidän enkeliruhtinaanne Miikael.” (Dan. 10:20-21)

”Mutta ei ylienkeli Miikaelkaan, kun riiteli ja väitteli perkeleen kanssa Mooseksen ruumiista, rohjennut lausua herjaavaa tuomiota, vaan sanoi: ‘Rangaiskoon sinua Herra!’” (Juuda 1:9). Konteksti on epäselvä, mutta selvää on, ettei edes mahtava arkkienkeli Miikael uskaltanut nuhdella paholaista. On todella tarpeen sanoa, että Saatana (paholainen) on pelottava vihollinen!

Meille Danielin kirjassa annettu vähäinen tieto on, että taivaissa tapahtui demonista vastarintaa Danielin rukoiltua ja Herra itse, sekä arkkienkeli Miikael taistelivat demoneja, ei ihmisiä, vastaan. Kysymys kuuluu: Onko todella meidän tehtävämme tulla saatanallisia linnoituksia vastaan maantieteellisillä alueilla, vai puuttuuko Jumala henkilökohtaisesti, eli lähettää enkelinsä vastustamaan demoneja? Enkelit ovat palvelevia henkiä (Hepr. 1:14), joilla on vaihtelevat roolit. Arkkienkeli Miikael on Israelin suojelija (Dan. 12:1). Enkelit ovat hyvin paljon mukana ihmisten asioissa esim. Dan. 12:1; Hes. 9:1; Apt. 16:9; Apt. 10:30; Matt. 18:10; Apt. 12:15.

Idea rukouskävelystä sai alkunsa vuonna 1987, kun Gerald Coates, Roger Forster ja Lynn Green yhdessä Graham Kendrick’in ja Steven Hawthorne’n kanssa perustivat nyt hyljätyn Jeesus-marssin. Ennen tätä Kristuksen ruumiissa ei ole esiintynyt rukouskävelyä, eikä sitä mainita missään Raamatussa. Hawthorne’n ja Kendrick’in mukaan rukouskävelyn tarkoitus on:

  • Määrittää maantieteelliset paikat, joissa Jumala on jo aktiivinen ja rukoilla paikan päällä linnoituksia vastaan, jotka estävät Häntä muuttamasta ihmisten elämää.
  • Havaita kadotetut ja rukoilla heidän pelastustaan. (Prayerwalking by Steve Hawthorne and Graham Kendrick, Creation House, 1993)

Ei ole väärin kävellä ja rukoilla – Raamattu sanoo, että meidän pitäisi rukoilla lakkaamatta (Tess. 5:17). Vaikeus syntyy, kun ihmiset keksivät kaavoja tiettyjen päämäärien saavuttamiseksi, jotka eivät ole raamatullisesti raittiita. Siinä ei ole mitään raamatullista pohjaa, että rukouskävelyllä voitaisiin kaataa demonisia linnoituksia tietyillä maantieteellisillä alueilla. Voimme rukoilla missä tahansa: kammiossa (huoneessa) (Matt. 6:6); Jeesus rukoili puutarhassa (Matt. 26:36); Jeesus vei Pietarin, Johanneksen ja Jaakobin ylös vuorelle rukoilemaan (Luuk. 9:28).

Maantieteellinen sijainti ei ole ongelma; kysymys on siitä, pysytkö Kristuksessa: ”Jos te pysytte minussa ja minun sanani pysyvät teissä, niin anokaa, mitä ikinä tahdotte ja te saatte sen” (Joh. 15:7). Ainoa lisätekijä, jonka Jeesus Kristus ja apostolit ovat koskaan lisänneet rukoukseen, on paasto (Matt. 4:2; Luuk. 4:2; 6:16-18). Antiokiassa seurakunta palveli Herraa ja paastosi, kun he saivat Pyhältä Hengeltä ohjeita Barnabaan ja Sauluksen lähetysmatkalle (Apt. 13:2-4). Vanhimmat valittiin jokaisessa seurakunnassa rukoillen ja paastoten (Apt. 14:23). On selvää, että tärkeitä päätöksiä tehtiin ja että Pyhä Henki puhui alkuseurakunnassa rukouksen ja paaston jälkeen.

Rukouskävely lisää jotain, mikä on ”Raamatun ulkopuolista” ja se myös asettaa asiat väärään järjestykseen. Rukouskävely ja valinnainen paasto suoritetaan toivottujen tulosten saamiseksi, mutta rukouksessa ja paastossa pyritään etsimään Pyhän Hengen ohjausta. Kun evankeliumi on saarnattu, me luotamme Pyhään Henkeen, että Hän vaikuttaa epäuskoisten sydämissä parannuksen ja uuden syntymän.

Rukouskävely vie keskittymisen pois Jumalasta siihen, miten asiat pitäisi tehdä meidän mielestämme ja Jumalan lisäämiseen meidän ohjelmaamme – se on pohjimmiltaan lihan työtä. Fyysinen sijainti ei ole edellytys, että Jumala paljastaa asioita. Paavalille annettiin näky makedonialaisesta miehestä, kun hän oli aivan eri paikassa, eikä edes ajatellut Makedoniaa (Apt. 16:9). Apostoli Paavalilla oli kauheita ongelmia ja vastustusta, mutta emme näe hänen ottavan hallintaa demonivoimien ylitse?

Yksi rukouskävelyn oletetuista syistä on ”vakoilla maata” (4. Moos. 13:2):

Maan vakoileminen on välttämätöntä, kun soditaan kaupunkia vastaan. Kristittyjen tulisi kävellä tai ajaa kaupunkien kaikkia tärkeimpiä moottoriteitä, väyliä ja teitä rukoillessaan ja tullessaan jokaisen lähiön yllä olevia demonisia linnoituksia vastaan. (Engaging the Enemy: How to Fight and Defeat Territorial Spirits – C. Peter Wagner, sivu 98).

Ensinnäkin, kun kaksitoista vakoojaa menivät Kanaaniin, he menivät tarkoituksella miehittää tuo maa fyysisesti (4. Moos. 13). Konteksti on täysin erilainen. Kaupungista sotiminen ei ole raamatullista. Meitä ei missään kehoteta menemään jokaisen lähiön yllä olevia demonisia linnoituksia vastaan – meitä kehotetaan menemään ja saarnaamaan evankeliumia. Me menemme sinne, minne Jumala meidät lähettää. Jumala tietää jo ongelmat ja meidän pitäisi rukoilla ja luottaa, että Hän selvittää ne Hänen tavallaan.

Seuraavassa väite sivustolta transformingsydney.org:

Vaikka termiä ”rukouskävely” ei olekaan Raamatussa, niin rukouskävelyn periaatteet ovat siellä hyvin pitkälti nähtävissä. Jeesus sanoi: ”Ja tämä valtakunnan evankeliumi pitää saarnattaman kaikessa maailmassa, todistukseksi kaikille kansoille; ja sitten tulee loppu” (Matt. 24:14). ”Loppu” tarkoittaa Toista Tulemusta. Haluamme nopeuttaa hänen paluutaan, joten käytämme kaikkia käytettävissä olevia työkaluja evankeliumin edistämiseen kaikissa lähiöissämme ja kaupungeissamme ja maassamme ja kaikkialla maailmassa. Rukous on sellainen tehokas työkalu ja rukouskävely antaa meille lisäpotkua. Veikkaan, että Aabraham, Joosua ja Kaaleb ja Nehemia tykkäisivät kannustaa meitä. Tehkäämme sitä!

Huomaa kuitenkin, että rukouskävelyn periaatteita ei voida rinnastaa evankeliumin saarnaamiseen – ne ovat täysin erilaisia toimintoja. Edellä mainitussa jakeessa Matt. 24:14 Jeesus ei sano, että Häneen paluutansa nopeuttaisi kaikki, mitä me teemme. Hän vain totesi tosiasian. Rukous on tärkein asia, mitä voimme tehdä. Sanoa, että rukouskävely antaa meille lisäpotkua rukoukseen, on epäraamatullista.

On esimerkkejä demonivaltauksesta, kun Jeesus ja apostolit käskivät demoneja poistumaan tietyistä ihmisistä ja siihen on selvä valtuutus, mutta Jeesus ja apostolit eivät koskaan tehneet sitä maantieteellisille alueille.

Meillä uskovina on valta ajaa ulos riivaajia / saastaisia henkiä ja parantaa sairauksia (yksilöllisen tarpeen mukaan) (Matt. 10:1; Mark. 3:15, 6:7; Luuk. 9:1; Luuk. 10:17). Kun opetuslapset eivät onnistuneet ajamaan riivaajaa ulos, Jeesus sanoi: ”Tätä lajia ei saa lähtemään ulos muulla kuin rukouksella ja paastolla” (Mark. 9:29).

Rukouskävelyn oletetaan olevan hengellistä sodankäyntiä:

C. Peter Wagner ja kumppanit kutsuvat sitä ”strategisen tason hengelliseksi sodankäynniksi” ja rukoilevat näitä alueellisia henkiä vastaan pyrkien ”kartoittamaan” strategiansa tietyissä paikoissa havaitsemalla niiden nimet ja sen, mitä ne käyttävät pitääkseen ihmiset orjuudessa ja sitten sitomaan ne niin, että evankeliointi voi edetä esteettömästi. Idea ”hengellisestä kartoituksesta” on, että tutkitaan alue ja yritetään tunnistaa sitä valvova henki / henget, jotta ”älypommi” (smart-bomb) -rukoileminen voisi irrottaa alueellisten henkien otteen ihmisistä, jotka voivat sitten tulla Kristuksen tykö vapaammin. (www.lausanne.org)

Tässä meillä on toinen lisäosa, nimittäin ”hengellinen kartoitus”. Wagner väittää, että ”hengellinen kartoitus” tunnistaa alueelliset henget. Tämä keskittää huomiomme demoniseen ja toimintaan, joka horjuttaa meille annettua tehtävää saarnata evankeliumia Pyhän Hengen johdolla.

Pahojen henkien karkottaminen, tai torjuminen, on okkulttista toimintaa. Pakanat suorittavat erilaisia rituaaleja pahojen henkien torjumiseksi; Buddhalaiset kävelevät ja lukevat loitsuja pahoja henkiä vastaan – mutta tämä käytäntö puuttuu Raamatusta. Sen sijaan, että etsivät demonista tietoa strategioista ja demonien nimistä – eikö kansan pitäisi kysyä Jumalaltaan? (Jes. 8:19).

Muita uus-evankelikaalien puolustamia asioita ovat labyrinttikävelyt, rukousmatkat, etsinnät (quests) – kaikki ideat, jotka ovat lähtöisin pakanuudesta, vihkimysriitit, mytologia ja tarut. Jos tällaiset strategiat ovat todella tarpeellisia, niin miksi emme löydä niistä mitään Raamatusta? Sen minä siis sanon ja varoitan Herrassa: älkää enää vaeltako, niinkuin pakanat vaeltavat mielensä turhuudessa” (Ef. 4:17).

Hengellisen sodankäynnin raamatullinen määritelmä:

  • ”…ja uudistua mielenne hengeltä ja pukea päällenne uusi ihminen, joka Jumalan mukaan on luotu totuuden vanhurskauteen ja pyhyyteen. Pankaa sentähden pois valhe ja puhukaa totta, kukin lähimmäisensä kanssa, sillä me olemme toinen toisemme jäseniä. ’Vihastukaa, mutta älkää syntiä tehkö.’ Älkää antako auringon laskea vihanne yli, älkääkä antako perkeleelle sijaa. Joka on varastanut, älköön enää varastako, vaan tehköön ennemmin työtä ja toimittakoon käsillään sitä, mikä hyvää on, että hänellä olisi, mitä antaa tarvitsevalle.” (Ef. 4:23-28)
  • ”Sillä meillä ei ole taistelu verta ja lihaa vastaan, vaan hallituksia vastaan, valtoja vastaan, tässä pimeydessä hallitsevia maailmanvaltiaita vastaan, pahuuden henkiolentoja vastaan taivaan avaruuksissa” (Ef. 6:12). Paavali jatkaa selittäen tarkasti, mikä Jumalan sota-asu on ja kuinka ottaa se itselleen. (Ef. 6).
  • ”Olkaa siis Jumalalle alamaiset; mutta vastustakaa perkelettä, niin se teistä pakenee. Lähestykää Jumalaa, niin hän lähestyy teitä.” (Jaak. 4:7-8). Jaakobin 4. luvun konteksti on parannus.
  • Katso myös Fil. 4:6-7; Hepr. 4:12; Room. 12:2.
  • Jeesus Kristus vastasi Saatanalle kirjoituksilla, kun häntä kiusattiin henkilökohtaisesti. Jeesus ei kiistänyt Saatanan hallintaa maan yli (Matt. 4:1-11). Jeesus vastasi Pietarille: ”Mene pois minun edestäni, saatana” (Matt. 16:23) ja se oli myös vastaus henkilökohtaiseen kiusaukseen.

Keitä ovat rukouskävelyn puolestapuhujat?

Gerald Coates, Roger Forster, Lynn Green, Graham Kendrick ja Steve Hawthorne on jo mainittu rukouskävelyjen perustajina, mutta monet muut ovat liittyneet niihin. On aiheellista sanoa muutama sana joidenkin näiden ihmisten uskomuksista ja käytännöistä, että voimme selvittää, mistä heidän ideansa ovat lähtöisin.

Graham Kendrick ja Steven Hawthorne ovat yhdessä tehneet kirjan ”Prayer Walking: Praying on Site with Insight” (Rukouskävely: Rukoilemista paikan päällä oivaltaen). Kendrick’in ilmoittama tavoite on murtaa kirkkokunnalliset rajat ekumeenisen yhteyden luomiseksi. Ekumeenisen Jeesus-marssin ohjelma käsitti roomalaiskatoliset ja mormonit. Hawthorne on myös hyvin paljon mukana ekumeniassa Lausanne-liikkeen kautta. Lausanne-liikkeen perusti Billy Graham, tunnustettu (admitted) universalisti, jolla on vahvat yhteydet katolilaisuuteen ja vapaamuurariuteen. Edesmennyt John Stott, tunnustettu annihilationisti, oli Lausanne-liikkeen kunniapuheenjohtaja. Lausanne-liike ja maailman kristillinen liike (World Christian Movement) ovat siirtyneet pois evankeliumin ensisijaisuudesta asettamalla sosiaalisen oikeudenmukaisuuden ja evankelioinnin tasa-arvoisiksi. Raamatun mukaan evankeliumin julistaminen on aina ensisijaista – teot tulevat perässä. ”Ja missä paikassa teitä ei oteta vastaan eikä teitä kuulla, sieltä menkää pois ja pudistakaa tomu jalkojenne alta, todistukseksi heille” (Mark. 6:11; Luuk. 9:5; 10:11; Apt. 13:51).

Samoin Gerald Coates’in teologia herättää useita huolenaiheita: Hän kiistää Raamatun erehtymättömyyden eli riittävyyden. Hänen on todistettu olevan väärä profeetta. Hän totesi, että Jeesus-marssi oli profeetallinen teko, joka vaatii maata Jumalalle siirtämällä kansakunnille annettuja hengellisiä voimia (Gerald Coates, March For Jesus, sivu131).

Ajatus tempauksesta on naurettava… On pääteltävä, että teoria salaisesta tempauksesta voi olla evankelikaalinen, mutta se on silti epäraamatullinen. Se on irvokas ajatus – tempaus voi olla mitä mukavin oppi pelkureille, mutta se ei ole mitään muuta kuin toiveajattelua ja se on luokiteltava myytin ja fantasian alueelle. (Gerald Coates, What On Earth Is This Kingdom sivu 36)

Vaikka seurakunnan tempauksen ajankohdasta jonkin verran väitellään, on selviä Raamatun kohtia, jotka vahvistavat todellisten uskovien tempauksen: Joh. 14:1-3; Apt. 1:9-11; 1. Kor. 15:51-52; 1. Tess. 4:16-17.

Roger Forster’in määritelmä seurakunnan lähetystehtävän suorittamisesta:

Saatanallisten linnoitusten rakenteet kunnostetaan kokonaan uudella henkilöstöllä. Uskon koko sydämestäni, että alueellisten henkien löytäminen on osa Jumalan halua ja tarkoitusta saada kansansa täyteen tietoon Jumalan pojista, jotta voimme kasvaa maantieteellisesti ja alueellisesti, kuten myös voimakkaasti, niin että se antaa meille mahdollisuuden toteuttaa seurakunnan lähetystehtävä maailmassa. (Roger Forster, Introduction to Territorial Spirits)

Seurakunnan lähetystehtävä raamatullisesta näkökulmasta:

  • ”Ja hän sanoi heille: ’Menkää kaikkeen maailmaan ja saarnatkaa evankeliumia kaikille luoduille.’” (Mark. 16:15)
  • ”Siitä lähtien Jeesus rupesi saarnaamaan ja sanomaan: ’Tehkää parannus, sillä taivasten valtakunta on tullut lähelle.’” (Matt. 4:17)
  • ”Ja hän käski meidän saarnata kansalle ja todistaa, että hän on se, jonka Jumala on asettanut elävien ja kuolleitten tuomariksi” (Apt. 10:42).
  • myös Mark. 1:14; Joh. 1:1-10; Apt. 17:3; 1. Kor. 1:17-23; 1. Kor. 2:1-81; 1. Tess. 2:3-12; Gal. 1:6-10 jne.

Ottaen huomioon kaikkien em. miesten täysin epäraamatulliset käsitykset ja käytännöt, on mahdotonta perustella, että heidän ideansa todella tulevat Herralta. Pitäisikö meidän antaa johtava asema ekumeniaan juurtuneille miehille vain, koska he ovat tunnettuja kristittyjä?

Globaali dominionismi

Perusvirhe, jonka monet näistä ihmisistä tekevät, on se, että heillä on ”hallintateologia” siinä mielessä, että he kuvittelevat seurakunnan hallitsevan ennen Jeesuksen Kristuksen paluuta ja edesauttavan Hänen paluutaan. Tämä on täysin vastoin Raamatun tekstejä, jotka kertovat meille, että kaukana siitä, että hallitsisivat maata, kristittyjä lopun aikoina vainotaan yhä enemmän. Antikristus hallitsee maata seitsemän vuoden ajan ennen Kristuksen paluuta – asiat tulevat pahemmiksi, ei paremmiksi. Ainoa ”seurakunta”, joka hallitsee ennen Kristuksen paluuta, on maailmanuskonto väärän profeetan alaisuudessa, joka väärentää aidon – olemme todistamassa tämän muodostumista elinaikanamme. Vasta Jeesuksen paluun jälkeen maailma ennallistetaan Hänen johtajuuteensa – Jumalan valtakunta ei ole tästä maailmasta. Ennen Jeesuksen paluuta meillä ei ole valtaa kansakuntien yli. (Ilm. 2:26)

Johtopäätös

Jumala on antanut meille kaiken, mitä tarvitsemme ihmisten voittamiseksi Kristukselle, meille on annettu Pyhä Henki, hänen Poikansa toimintamalli ja myös apostolien esimerkki. Miksi luulemme tarvitsevamme uuden ohjelman voidaksemme tehdä asioita eri tavalla? Rukouskävely, rukousmarssit, rukouskartoitus, ympyräkävely, labyrinttikävely, valtojen ja hallitusten kohtaaminen, linjaus (alignment) jne. ovat häiriötekijöitä, jotka heikentävät seurakunnan valtuutusta julistaa evankeliumia. Jos lisäämme Raamattuun, niin toimimme röyhkeästi ja ylitämme toimivaltamme.

”Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni, kastamalla heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen” (Matt. 28:19).

Aivan kuten Raamattu varoittaa, todellisten kristittyjen vaarallisimmat viholliset eivät ole selvästi väärät uskonnot, vaan ne, jotka väittävät olevansa kristittyjä, eivätkä ole. Saatanan päämäärä on pettää valitutkin – jos se olisi mahdollista (Matt. 24:24).

”Älkää antako kenenkään vietellä itseänne millään tavalla. Sillä se päivä ei tule, ennenkuin luopumus ensin tapahtuu ja laittomuuden ihminen ilmestyy, kadotuksen lapsi, tuo vastustaja, joka korottaa itsensä yli kaiken, mitä jumalaksi tai jumaloitavaksi kutsutaan, niin että hän asettuu Jumalan temppeliin ja julistaa olevansa Jumala.” (2. Tess. 2:3-4)

 

Read Full Post »

Stop the Vicious Attacks on Billy Graham
4.3.2018 by Geri Ungurean, suom. SK

I have absolutely had it. (Minulle riittää).

Tämä artikkeli ei tule olemaan täynnä niiden tosiasioiden kiistämisiä, joita esitetään häijyissä hyökkäyksissä Billy Graham’in elämää kohtaan, vaan sen sijaan haluan, että lukija näkisi muiden suurten Jumalan miesten elämää. Minulla on jatkuvasti päässäni kuva kristityistä kivet kädessä kivittääkseen Billy Graham’in muistoa, miehen, joka kuitenkin käytti elämänsä Jeesuksen Kristuksen evankeliumin kertomiseen.

Tämän artikkelin tarkoitus on tarkastella monia teologeja kautta historian ja jopa Raamatussa. Toivon voivani osoittaa lukijalle, että me kaikki jotka kuulumme Herralle Jeesukselle Kristukselle, olemme inhimillisiä, joilla on heikkouksia ja vikoja, jotka johtuvat siitä, että olemme tässä syntisessä lihan ruumiissa.

Kuningas Daavid

Jos joskus on ollut mies, joka rikkoi joka ainoan Jumalan käskyn, niin se varmasti oli Daavid. Ja silti Jumala sanoi Daavidista: ”Oman sydämeni mukainen mies.” Alkaen hänen suuresta haureuden synnistään Batseban kanssa ja sitten tämän aviomiehen murhan järjestämisestä taistelun etulinjassa Daavidin suuret synnit paljastettiin hänelle itselleen ja myös jokaiselle, joka lukee Jumalan Sanaa. Silti kuningas Daavidin elämä innoittaa meitä rakastamaan Jumalaa ja Hänen Sanaansa. Tämä voi kuulostaa tekopyhältä, mutta se ei todellakaan ole sitä.

Katkelmia sivustolta gotquestions.org:

Tehtyään syntiä Daavid todella katui. Daavidin synti Batseban kanssa on kerrottu kohdassa 2. Sam. 11:2–5. Mahtavat lankeavat pahasti ja Daavidin lankeemukseen sisältyi aviorikos, valhe ja murha. Hän oli tehnyt syntiä Jumalaa vastaan ja hän myöntää sen kohdassa 2. Sam. 12:13: Niin Daavid sanoi Naatanille: ”Minä olen tehnyt syntiä Herraa vastaan”. Naatan sanoi Daavidille: ”Niin on myös Herra antanut sinun syntisi anteeksi; sinä et kuole.Syntimme myöntäminen ja anteeksipyytäminen ovat kuitenkin vasta puolet yhtälöstä. Toinen puoli on katumus ja Daavid myös katui. Psalmi 51 on Daavidin katumusrukous Jumalalle: Jumala, ole minulle armollinen hyvyytesi tähden; pyyhi pois minun syntini suuren laupeutesi tähden. Pese minut puhtaaksi rikoksestani, puhdista minut synnistäni. (Ps. 51:1–2).

Yhteenvetona, Daavid oli Jumalan oman sydämen mukainen mies, koska osoitti uskoaan ja oli sitoutunut seuraamaan Herraa. Hänen uskoaan kyllä koeteltiin suuresti ja hän töppäili välillä, mutta tehtyään syntiä hän etsi ja sai Herran anteeksiantamuksen.

Apostoli Paavali

Uskon, että Herra on sallinut voideltujensa taistelut ja synnit auttamaan meitä vaelluksessamme Jumalan kanssa. Kun luemme apostoli Paavalista, niin tiedämme, että hän kamppaili jonkin sellaisen kanssa, jota sanoi ”pistimeksi lihassa”. Tiedämmekö tarkalleen, mikä tämä pistin Jumalan palvelijan lihassa oli? Voimme vain spekuloida sillä. Lue, mitä Paavali sanoi kamppailuistaan:

Onko siis hyvä tullut minulle kuolemaksi? Pois se! Vaan synti, että se synniksi nähtäisiin, on hyvän kautta tuottanut minulle kuoleman, että synti tulisi ylenmäärin synnilliseksi käskysanan kautta. Sillä me tiedämme, että laki on hengellinen, mutta minä olen lihallinen, myyty synnin alaisuuteen. Sillä minä en tunne omakseni sitä, mitä teen; sillä minä en toteuta sitä, mitä tahdon, vaan mitä minä vihaan, sitä minä teen. Mutta jos minä teen sitä, mitä en tahdo, niin minä myönnän, että laki on hyvä.

Niin en nyt enää tee sitä minä, vaan synti, joka minussa asuu. Sillä minä tiedän, ettei minussa, se on minun lihassani, asu mitään hyvää. Tahto minulla kyllä on, mutta voimaa hyvän toteuttamiseen ei; sillä sitä hyvää, mitä minä tahdon, minä en tee, vaan sitä pahaa, mitä en tahdo, minä teen. Jos minä siis teen sitä, mitä en tahdo, niin sen tekijä en enää ole minä, vaan synti, joka minussa asuu.” (Room. 7:13-20).

Apostoli Pietari

Kuinka rakastammekaan Pietaria, kun pääsemme tuntemaan häntä lukemalla evankeliumeja! Kuinka selvää meille onkaan, että tämä mies, joka ihaili Herraamme Jeesusta, oli taipuvainen sanomaan mitä hirveimpiä asioita. Ne on kaikki tallennettu Jumalan Sanassa meille nähtäväksi.

Ja julistettuaan Herralleen, ettei koskaan hylkäisi Häntä, Jeesus sanoo Pietarille, että ennen kuin kukko laulaa kolmesti, Pietari kieltää Hänet kolmesti. En osaa kuvitella sitä tuskaa Pietarin sydämessä, kun hän tajuaa tehneensä juuri kuten Herra oli sanonut:

Ja Jeesusta seurasi Simon Pietari ja eräs toinen opetuslapsi. Tämä opetuslapsi oli ylimmäisen papin tuttava ja meni Jeesuksen kanssa sisälle ylimmäisen papin kartanoon. Mutta Pietari seisoi portilla ulkona. Niin se toinen opetuslapsi, joka oli ylimmäisen papin tuttava, meni ulos ja puhutteli portinvartijatarta ja toi Pietarin sisälle. Niin palvelijatar, joka vartioi porttia, sanoi Pietarille: ”Etkö sinäkin ole tuon miehen opetuslapsia?”  Hän sanoi: ”En ole”. (Joh. 18:15-17).

Mutta Simon Pietari seisoi lämmittelemässä. Niin he sanoivat hänelle: ”Etkö sinäkin ole hänen opetuslapsiaan?” Hän kielsi ja sanoi: ”En ole”. Silloin eräs ylimmäisen papin palvelijoista, sen sukulainen, jolta Pietari oli sivaltanut korvan pois, sanoi: ”Enkö minä nähnyt sinua puutarhassa hänen kanssaan?”  Niin Pietari taas kielsi, ja samassa lauloi kukko. (Joh. 18: 25-27).

Jumalan Sanassa on niin monia muita esimerkkejä, jotka osoittavat selvästi miesten ja naisten heikkouden – ja kuinka, huolimatta heidän synnistään, Jumala käyttää heitä niin mahtavasti kunniakseen.

Tarkastelkaamme Herramme palvelijoita myöhempinä aikoina:

Martti Luther

Tämän miehen, joka tunnetaan yhtenä suuren uskonpuhdistuksen isistä, elämässä on varmasti hyvin synkkiä kausia. Monet uskovat tietävät kyllä Lutherin suurista synneistä – monet eivät. Kirjoitin artikkelin, joka sivusi myös Lutherin antisemitismiä. Sen voi lukea täällä: Can you Love the Lord Jesus Christ, Yet Despise His People?

Viimeisinä vuosinaan Luther kirjoitti saarnan otsikolla ”Juutalaisista ja heidän valheistaan”. Tämä halventava ja suorastaan häijy saarna sai aikaan, että lukemattomia synagoogia poltettiin ja yli 2000 juutalaista murhattiin yhdessä yössä.

Hitler rakasti Martti Lutheria ja toi mukanaan em. saarnan jokaiseen SS:n kokoukseen.

Olen pahoillani, jos olen järkyttänyt niitä, jotka eivät tienneet Lutherin tästä puolesta. Itse juutalaisena tunnustan teille, että kun luin tästä saarnasta, olin kauhistunut ja vähään aikaan en halunnut nähdä ainuttakaan lainausta Lutherilta.

Eräänä päivänä sisar Kristuksessa puhui minulle sanoja, jotka muuttivat sydämeni. Hän kertoi minulle, että Luther oli vain ”ihminen” ja siksi ei täydellinen. Hän muistutti minua Lutherin rohkeudesta, kun hän kirjoitti 95 teesiä ja naulasi ne katolisen kirkon oveen. Hän pyrki osoittamaan katolisuuden johdolle, että Sana puhui selvästi pelastumisesta armosta uskon, EIKÄ tekojen kautta. Olen niin kiitollinen, että Herra lähetti tämän sisaren auttamaan minua näkemään Lutherin ”ihmisenä” eikä kyvyttömänä tekemään suuria syntejä.

Jean Calvin

Toisen suuren uskonpuhdistuksen isän kerrotaan sanoneen:

”Heidän [juutalaisten] kelvoton ja taipumaton jäykkäniskaisuutensa ansaitsee, että heitä ahdistetaan loputtomasti ja määrättömästi ja että he kuolevat kurjuudessaan kenenkään säälimättä.” – Jean Calvin.

Voisin kirjoittaa niin monista ”suurista” uskon miehistä ja järkyttää teitä lainauksilla ja teoilla kansaani kohtaan, mutta luulen, että tässä artikkelissa esitetyt riittävät siihen, että se, mitä haluan sanoa, menee perille.

Billy Graham

Isäni kasvoi ortodoksijuutalaisessa perheessä Bostonissa. Jossakin elämänsä vaiheessa joku kertoi isälleni sen suurimman kertomuksen, mitä koskaan on kerrottu. En tiedä onko tämä totta, mutta niille sanoille, joita isäni puhui meille kasvaessamme – sanoille Yeshua’sta – ei ole muuta selitystä. Näin jälkikäteen ajatellen, isäni oli etsinyt totuutta Jeesuksesta monia vuosia.

Ikääntyessään isäni alkoi katsella Billy Grahamin ristiretkiä paljolti ”sekulaarijuutalaisen” äitini harmiksi. Hän sanoi, että isäni täytyy olla menettämässä järkensä! Isä ei koskaan halunnut jättää näkemättä Graham’ia, kun hän esiintyi TV:ssä.

Tiedän täysin varmasti, että vuosien mittaan Billy Graham kylvi niin monta siementä isäni sydämeen. Herra antoi minulle autuaan etuoikeuden johtaa isäni rukouksessa Vapahtajamme tykö hänen kuolemansa iltana.

Näen hänet taivaassa – Halleluja!

Veljet ja sisaret Kristuksessa! – on YKSI täydellinen ja se on meidän Lunastajamme – Pelastajamme Herra Jeesus Kristus. Kiusattuna kaikessa kuten mekin Hän ei tehnyt mitään syntiä. Hän on Jumala.

PYYDÄN, pankaa kivet pois. Pyydän, nähkää Graham’in elämä samasta näkökulmasta, kuin kuka tahansa muu Jumalamme palvelija. Ymmärtäkää, että kun halvennatte Billy Grahamin elämäntyötä, te vahingoitatte Kristuksen ruumista ja jopa Jeesuksen Kristuksen evankeliumia.

Te viette maailman katseen pois Herrasta ja vielä enemmän: te raahaatte itse Herraa mudassa.

Rukoilen, että tämä artikkeli avaisi ainakin muutamien silmät, jotka ovat sitoutuneet ja päättäneet häväistä suuren palvelijan – Jumalan voiteleman miehen – nimeä, jonka elämäntehtävä oli tuoda ihmisiä ristin luo ja saada heidät luovuttamaan elämänsä ja vastaanottamaan Kristuksen täytetty työ ja pelastuakseen.

Shalom b’Yeshua

MARANATHA

Suomentajan kommentti:

Billy Grahamin kivittäjien kannattaa tarkistaa motiivinsa, mutta häntäkään koskevia tosiasioita ei pidä salailla. Billy Grahamista on tehty kristikunnan Sacred Cow (Pyhä Lehmä), jota asemaa tosiasiat horjuttavat, mikä on vain hyvä. Ne eivät kuitenkaan horjuta Kristuksen asemaa – päinvastoin.

 

Read Full Post »

Franklin Graham: A Modern Day Daniel In The Lion’s Den

By Dr. David R. Reagan, suom. Samuel Korhonen

(Tämä artikkeli on julkaistu David Reagan’in lehden ”Lamplighter” heinä-elokuun 2015 numerossa. Suom. huom.)

Vuonna 1991 julkaistiin huomattava akateeminen elämäkerta Billy Graham’ista. Se oli otsikoitu A Prophet With Honor.1 Kirjoittaja tri. William Martin, oli tuohon aikaan professori Rice -yliopistossa, jossa erikoistui uskontotieteeseen.

Tunsin tri. Martin’in henkilökohtaisesti, koska olimme opiskelleet yhdessä Harvard’issa 1960-luvun alussa. Heti, kun kirja julkaistiin, soitin hänelle ja kysyin: ”Miksi ihmeessä annoit kirjalle nimen A Prophet With Honor? Tiedät siinä kuin minäkin, että Billy Graham oli kaikkea muuta kuin profeetta!”

Tri. Martin nauroi ja vastasi: ”Kyllä Dave, ymmärrän sen, mutta samalla tavalla sinäkin tiedät yhtä hyvin kuin minä, että kustantajat vaativat ehdotonta kontrollia, mitä tulee kirjan kanteen ja sen nimeen.” Hän jatkoi selittäen, että oli käynyt painiottelun kustantajan kanssa kirjan nimestä, mutta hävinnyt.

Isän ja pojan ero tyylissä ja kutsumuksessa

GrahamitFranklin Graham ja hänen isänsä

Billy Graham oli hyvin lahjakas ja tehokas evankelista, mutta hän ei taatusti ollut profeetta. Hän etsi poliitikkojen suosiota, pelkäsi loukata ketään ja hänellä oli pakonomainen tarve olla hyväksytty.2 Hänen poikansa Franklin tiivistää sen näin: ”Isä vihaa sanoa ei. Minä osaan sanoa ei.”3

Jyrkkänä vastakohtana Franklin ei voisi vähemmän välittää poliitikkojen suosion kosiskelusta; mitä tulee kiistanalaisiin kysymyksiin, niin hän ei suostu hiipimään varpaisillaan tulppaanien seassa eikä etsi kenenkään hyväksymistä, paitsi Herran. ”En ole koskaan todella ollut sellainen, joka yrittää olla poliittisesti korrekti”, Franklin on sanonut. ”Minusta vain tuntuu, että totuus on totuus ja joskus luultavasti loukkaan joitakin.”4

No niin, kuten näemme, niin siinä ei tarvitse ”luulla” mitään. Franklin saa arvostelijansa raivoihinsa kieltäytyessään kompromissista asioissa ja sen seurauksena hän on armottomien hyökkäysten kohde. Ottakaamme esimerkiksi Huffington Post’in artikkelin otsikko maaliskuun 6. päivänä 2015: “Franklin Graham is Still the Worst Thing to Happen to God in a While” (Franklin Graham on edelleen pahin asia, mikä Jumalalle on sattunut aikoihin).5 Artikkelin kirjoittaja julisti: ”Jumalalla on kovat ajat kestää Franklin Graham’in ahdasta kiihkoilua.”6

Franklin ei ole tullut isäänsä. Hänen keskittymisensä ja tyylinsä ovat radikaalisti erilaiset, kuin hänen isällään. Hän on kommentoinut heidän erojaan useita kertoja julkisesti. Hän on sanonut saaneensa kritiikkiä sekä kristillisiltä johtajilta että henkilökunnaltaan, joka voitaisiin tiivistää sanoihin: ”Isäsi ei koskaan olisi sanonut tuota eikä ottanut tuota kantaa julkisesti.”7

Tavallisesti Franklin vastaa sellaisiin kommentteihin huomauttamalla, että hänen isänsä palveli kristillistä kansakuntaa, kun taas hän palvelee keskellä kansakuntaa, joka on hyljännyt kristillisen perintönsä.8

Kommentti on oikeutettu, mutta ei selitä suuria eroja heidän palvelutyössään. Nuo erot ovat juurtuneet Pyhän Hengen heille antamaan armoitukseen. Billy oli armoitettu evankelistana ja käytti tuota lahjaa väkevästi julistamaan evankeliumia useammille ihmisille, kuin kukaan toinen koskaan elänyt evankelista. Franklin, toisaalta, on ollut armoitettu profeetallisesti ja hänellä on siten suurempi huoli puhua yhteiskunnan pahuutta vastaan ja kutsua ihmisiä parannukseen.

Profetian hengellistä lahjaa voidaan ilmentää kolmella tavalla:

  1. Yliluonnollinen tieto tulevaisuudesta.
  2. Kyky ymmärtää ja opettaa Raamatun profetiaa.
  3. Kyky ja pakotus soveltaa Raamattua nykyajan kansallisiin ja kansainvälisiin kysymyksiin.

Franklin Graham loistaa kolmannessa kategoriassa ja kuten isänsä, joka saarnasi evankeliumia rohkeasti ja tinkimättä, Franklin puhuu pelottomasti kaikista aikamme sosiaalisista ja moraalisista kysymyksistä.

Amerikkalainen profeetta

Tässä prosessissa hän on tullut esiin yhtenä Amerikan merkittävimmistä profeetallisista äänistä kutsuen tätä kansakuntaa katumukseen ja varoittaen Jumalan tuomiosta, ellemme tee parannusta.

Saarnassa toisensa jälkeen Franklin on tehnyt selväksi uskovansa, että Amerikka on kansakunta kapinassa sitä Yhtä vastaan, joka on siunannut sitä niin runsaasti. Todisteena kapinasta hän on osoittanut 1960-luvun seksuaaliseen vallankumoukseen, jonka hän sanoo ”jättäneen jälkeensä rikkinäisen moraalisen maiseman, joka on heikentänyt kansamme kudosta ja perustusta”.9 Hän sanoo, että seksuaalisen vallankumouksen lupaamat ns. ”vapaudet” ovat sen sijaan tuoneet ”lisääntyvän synnin orjuuden ja vankeuden”.10

Kommentoidessaan LGBT-tukiryhmittymien [lesbo-, homo-, bi- ja transseksuaalit] vaatimuksia Franklin esitti kattavan yhteenvedon kulttuurisodasta, jota tänä päivänä käydään Amerikassa:11

Tämä on täysimittainen hyökkäys kristinuskoa ja Kristuksen seuraajia vastaan. Kun torilla rukoileminen kielletään; kun presidenttimme ei puolusta Raamatun määrittelemää avioliittoa ja avoimesti ja intohimoisesti puoltaa homojen oikeuksia; kun lainsäätäjät ryntäävät kumoamaan voimassaolevia lakeja edistääkseen homoavioliittoa; kun koulut ja tuomioistuimet johdonmukaisesti tukahduttavat uskonnonvapautta, niin tiedämme olevamme lukittuja sotaan kristillistä uskoa, ei kulttuuria, vastaan. Arkkitehti tämän hyökkäyksen takana ei ole kukaan muu kuin itse Saatana. Raamattu sanoo, että paholainen, perivihollisemme, pyrkii saamaan aikaan tuhoa niin paljon kuin mahdollista.

Vaikeroiden moraalittomuuden hyökyaaltoa, joka on pyyhkinyt kansakuntamme ylitse 1960-luvulta saakka, Franklin kirjoittaa: ”Käytännössä ei ole paikkaa, missä sen syövyttävää vaikutusta ei tunnettaisi … Tänä päivänä se, mitä yhteiskuntamme näyttää arvostavan eniten, on vapaus tehdä mitä tahansa, joka saa meidät tuntemaan hyvää oloa.”12 Sitten hän huomautti, että jokaista, joka yrittää pysäyttää amerikkalaisia tekemästä tuhoisia asioita itselleen ”pilkataan ja panetellaan”.13

Tiivistäen kansamme moraalisen rappion Franklin esittää seuraavan huomion: ”Se moraalinen kompassi, joka kerran ohjasi kansaamme, on tehty naurunalaiseksi ja hyljätty ja synnistä on tehty kansallinen urheilu ja ajanviete.”14

Ongelmiemme syyt

Franklin panee suuren osan syystä Amerikan kurjaan hengelliseen tilaan ”syntiselle viihteelle”, joka ”tallettaa roskaa mieleen antaen Saatanalle jalansijan elämässämme”.15 Viitaten Hollywood’iin ”Follywood’ina” hän valittaa sitä tosiasiaa, että ”olemme valmiita tuhlaamaan kovalla työllä ansaitut rahamme … filmeihin, jotka juurruttavat meihin päinvastaista, mitä Raamattu käskee”.16

Ja mitä tulee televisioon, niin Franklin kysyy: ”Miksi toivotamme tervetulleeksi koteihimme synnillä rehentelyn, joka ihannoi lihaa ja kiroaa Jeesuksen nimeä, vaikka sunnuntaisin ihannoimme Häntä kirkossa?”17 Franklin on sanonut, että hänen poikasena ollessaan uskalletuin asia, jonka hän muistaa nähneensä TV:ssä, oli neiti Kitty ohjelmassa Gunsmoke.18 ”Nyt jopa mainosten katsominen televisiossa, tai elokuvien trailereiden katsominen, saa sinut punastumaan.”19

Franklin varaa pistävimmät nuhteensa sellaiselle, jonka katsoo olevan perussyy kansamme hengelliselle rämettymiselle – nimittäin hiljaiset saarnatuolit. Toukokuussa 2014 hän antoi voimakkaan tuomion evankelikaalisista pastoreista ja haastoi heitä nousemaan ja alkamaan puhua vanhurskauden puolesta.20

FG

Tilaisuus oli Family Research Council’in sponsoroima juhlapäivällinen Washington D.C:ssä, jossa Franklinille annettiin “Watchman on the Wall” (muurinvartija) -palkinto. Hän aloitti huomautuksensa lukemalla Ilm. 21:8, jossa on luettelo kahdeksasta ryhmästä ihmisiä, jotka lähetetään helvettiin. Hän huomautti, että ensimmäinen mainittu ryhmä oli ”pelkurit” ja sitten hän aloitti saarnaajien mitään rajoja tuntemattoman tuomitsemisen heidän pelkuruudestaan, kun eivät puhu Amerikan synneistä.21 Hän nuhteli heitä ankarasti moraalikysymysten kiertämisestä pelätessään loukkaavansa jotakuta:22

Kristityt eivät voi ohittaa osia Jumalan Sanasta, koska ne ovat epäsuosittuja ja aiheuttavat erimielisyyttä. Tehtävämme on julistaa Kristusta ja kaikkea, mitä Hän edustaa. Tämä on se, mitä seurakunnan läsnäolo maailmassa tarkoittaa. Emme voi vilpittömästi julistaa totuutta Jumalan rakkaudesta samalla ohittaen sen, mitä Hän vihaa – ja Jumala vihaa syntiä.

Hän jatkoi huomauttaen, että aivan kuten kansakuntamme on ajautunut tiukasta perustuslain tulkinnasta, niin myös seurakunta on ajautunut ottamasta vakavasti Jumalan Hänen sanassaan.23 Hän lisäsi: ”On pelkuruutta puolustella syntiä sanomalla [kuten monet saarnaajat], ettei meillä ole oikeutta tuomita sitä, minkä Jumala on jo tuominnut.” Hän muistutti yleisöään Jesajan sanoista: ”Kuulkaa minua, te jotka vanhurskauden tunnette, kansa, jonka sydämessä on minun lakini: älkää peljätkö ihmisten pilkkaa älkääkä kauhistuko heidän herjauksiansa…. ja vapiset alati, kaiket päivät, sortajan vihaa.” (Jes. 51:7,13)

Hän lopetti huomautuksensa tällä haasteella:24 Voittakaamme pelkuruus rohkeudella. Olkaamme pelottomia Kristuksen lähettiläitä ja seisokaamme lujina Jumalan Vapahtajamme kunniaksi vetäen toisia iankaikkisen tuomion tulesta (Juuda 22-23).

FJGFranklin ja hänen vaimonsa Jane

Seisoen vanhurskauden puolella

Franklin ei vaadi tämän kansakunnan pastoreita ja evankelistoja tekemään sellaista, jota hän itse ei ole valmis tekemään. Hänestä on itse asiassa tullut profeetallisen äänen malli, joka puhuu rohkeasti kansamme syntejä vastaan. Siinä prosessissa hän on tarttunut härkää sarvista monissa tilanteissa. Ajattele hänen kommenttejaan seuraavissa sosiaalisissa ja moraalisissa kysymyksissä:

Abortti — “Ei ole mitään sijaa kompromissille sellaisissa suoraviivaisissa kysymyksissä kuin abortti … Jumala on antanut meille selkeän raamatullisen ohjeen, jota meidän täytyy noudattaa ja totella … Herran Jeesuksen Kristuksen palvelijana minä uskon, että tästä kysymyksestä ei voi neuvotella. Abortti on väärin. Se on syntymättömän lapsen murha eikä mikään maan laki eikä puoluefoorumi voi koskaan laillistaa sitä.”25

Asevalvonta — “Asevalvontaehdotukset, jotka nyt kiertävät Washingtonissa ja monien osavaltioiden pääkaupungeissa, eivät käsittele tärkeämpää kysymystä – jatkuvaa viihdeteollisuuden [elokuvissa, musiikissa ja videopeleissä] esiintuomaa väkivallan painetta. Mutta ongelma – villakoiran todellinen ydin – ei ole käytetyissä väkivallan välineissä … Väkivallan juuri on ihmisen pahassa ja turmeltuneessa sydämessä.”26

Islam — “Islam on vihan uskonto. Se on sodan uskonto.”27 ”Muslimeille rauha tulee vain islamiin alistumisen kautta. Puhuessaan rauhasta he tarkoittavat alistumista heidän uskonnolleen… Maailmanlaajuisesti kymmeniä tuhansia miehiä, naisia ja lapsia on teurastettu Allahin nimessä Islamin verisen lipun alla.”28

ISIS — “ISIS:in pahuuden ei todellakaan pitäisi järkyttää meitä – se on täysin sopusoinnussa heidän lopullisen ohjelmansa kanssa nopeuttaa viimeistä apokalypsia … Yksi asia on varma – eräänä päivänä kaikkien polvet taipuvat ja jokainen kieli tunnustaa Isäjumalan kunniaksi, että Jeesus Kristus on Herra.”29

Hindulaisuus — “Ei yksikään elefantti, jolla on 100 kättä, voi tehdä minulle mitään. Ei yksikään heidän 9000 jumalastaan johda minua pelastukseen.”30

Samaa sukupuolta olevien liitot — “Jeesuksen Kristuksen todelliset seuraajat eivät voi hyväksyä samaa sukupuolta olevien avioliittoa riippumatta siitä, mitä presidenttimme, kongressi ja korkein oikeus, media, tai viimeinen gallup asiasta sanoo … Jumala itse on ratkaissut tämän moraalisen kysymyksen eikä se ole alistettavissa ihmisen tekemille korjauksille ja muutoksille. Lopussa haluaisin mieluummin olla yleisen mielipiteen väärällä puolella, kuin Kaikkivaltiaan Jumalan väärällä puolella, joka on vahvistanut elämisen mallin luomalleen maailmalle.”31

Homoseksuaalisuus — “Seurakunta on vaarallisella maalla, kun se poistuu Kristuksen opetuksesta ja yrittää määritellä uudelleen Hänen käskyjään ja tinkiä Hänen totuudestaan. Raamatussa on monia asioita, joista kristityt ovat eri mieltä, mutta mitä tulee elämän ja avioliiton pyhyyteen, Raamattu on kristallin kirkas. On myös selvää, että homoseksuaalisuus on sanottu synniksi – siinä ei ole mitään jossia eikä muttia.”32

vessatTranssukupuolisten vessat — “Ajatus ei ole ainoastaan naurettava, se on vaarallinen. Terve järki sanoo, että se avaa oven kirjaimellisesti kaikenlaisille vakaville huolenaiheille, joihin kuuluu seksuaalisten saalistajien pääsy lasten kimppuun. Se loukkaa joka suhteessa molempien sukupuolten, aikuisten ja lasten, yksityisyyttä ja säädyllisyyttä.”33

Sekularismi — “Kun Berliinin muuri kaatui, kaikki sanoivat, että me voitimme … [mutta sitten] tuli sekularismi. Ja sekularismi ja kommunismi ovat sama asia. Ne ovat jumalattomia. Ne ovat anti-Kristus.”34

Kristittyjen vaino — “Amerikassakin on viime aikoina kasvanut antikristillinen taipumus ja suvaitsemattomuus, joka on muuttamassa kansakuntamme läpikotaisin avaten ovet kaikenlaiselle syrjimiselle ja uskonnonvapauden menettämiselle, josta kuulemme päivittäin uutisista.”35

Hallinto — “Elämme nyt ajassa, jossa näemme Antikristuksen hengen hallitustasolla.”36 ”En luota lainkaan, että joku poliitikko tai puolue kääntäisi tämän maan toiseen suuntaan. Ainoa toivo tälle maalle on, että Jumalan miehet ja naiset ottavat kantaa.”37

Pelko — “Tuleeko meistä pelkureita, koska pelkäämme? Voitaisiinko kaulamme katkaista? Jonakin päivänä se ehkä voidaan. Entä sitten? Siitä vain!”38

Sukset ristissä presidentin kanssa

Useissa tilanteissa Franklin on rohkeasti noussut presidentti Obamaa vastaan julkisuudessa. Toukokuussa 2012, kun Obama hyväksyi samaa sukupuolta olevien avioliiton, Graham tuomitsi presidentin julistamalla, että hän oli ”puinut nyrkkiä samalle Jumalalle, joka määritteli avioliiton”.39

Presidentin rukousaamiaisella tämän vuoden helmikuussa presidentti Obama sattui puolustamaan islamilaisia barbaarisia tekoja esittäessään seuraavan huomautuksen: ”Ettemme ylpeilisi ja luulisi tämän olevan ominaista vain jollekin toiselle paikalle, niin muista, että ristiretkien ja inkvisition aikoina ihmiset tekivät kauhistuttavia tekoja Kristuksen nimissä.”40 Franklin’in vastaus oli nopea ja voimakas:41

Herra presidentti, monet ihmiset historiassa ovat käyttäneet Jeesuksen Kristuksen nimeä toteuttaakseen pahoja asioita omien halujensa vuoksi. Jeesus kuitenkin opetti rauhaa, rakkautta ja anteeksiantamista. Hän tuli antamaan elämänsä ihmiskunnan syntien tähden, ei ottamaan elämää. Muhammed sitä vastoin oli soturi ja tappoi viattomia. Kristuksen tosi seuraajat jäljittelevät Kristusta – Muhammedin tosi seuraajat jäljittelevät Muhammedia.

Kutsu kansakunnalle parannukseen

Franklin on juuri ilmoittanut, että hän suunnittelee viedä parannuksen sanomansa koko kansakunnalle vuoden 2016 aikana pitämällä rukouskokouksia jokaisessa osavaltiossa ennen marraskuun presidentin vaalia. Hän on antanut sille nimen The Decision America Tour.42 Hän sanoo haastavansa amerikkalaisia:43

  1. Rukoilemaan hartaasti kansakunnan puolesta.
  2. Elämään uskoaan rohkeasti.
  3. Ottamaan kantaa vanhurskauden puolesta.
  4. Asettumaan ehdolle julkisiin virkoihin.
  5. Äänestämään.
  6. Olemaan suola ja valo kansakunnalle.

Näin Franklin tiivistää rukouskokousten kokonaistarkoituksen:44

Tämän maan ainut toivo on kaikkivaltias Jumala ja Hänen Poikansa. Emme voi enää istua joutilaina. LGBT-aktivistit, abortin kannattajat, aggressiiviset ateistiset ryhmät ym., jotka eivät välitä Jumalan Sanasta, yrittävät työntää ohjelmansa alas kurkuistamme. Meidän täytyy käyttää jokainen tilaisuus puhua raamatullisten normien puolesta ja antaa valomme loistaa. Meidän täytyy toimia säilyttääksemme uskonnolliset vapautemme, jotta voimme jatkaa evankeliumin julistamista vapaasti. Jos kristittyinä seisomme yhdessä ja annamme äänemme kuulua, niin uskon, että Jumala voi käyttää meitä saamaan aikaan muutoksen. Toivon, että alat rukoilla kanssamme nyt.

Johtopäätös

Meidän täytyy kiittää Jumalaa tästä rohkeasta kristitystä johtajasta. Meidän täytyy rukoilla hänen turvallisuutensa puolesta ja meidän täytyy rukoilla menestystä hänen kansalliselle kiertueelleen ensi vuonna. Kehottaisin teitä kaikkia osallistumaan oman valtionne rukouskokouksiin. Voit kirjautua päivityksiin koskien rukouskokousta valtiossasi osoitteessa: http://billygraham.org/decision-america-tour.

Siihen asti jokaisen meistä tunnustavista kristityistä täytyy olla valmis puolustamaan näkyvästi Jeesusta ja Jumalan Sanaa.

FG2

Read Full Post »