Feeds:
Artikkelit
Kommentit

Posts Tagged ‘Brennan Manning’

Lighthouse Trailsin minikirja 1.5.2016
The Story Behind Lighthouse Trails
Deborah Dombrowski ja Lighthouse Trails’in toimittajat, suom. SK

Osa 1: Oli pimeä ja myrskyinen yö”

Jokainen hyvä mysteeri lähtee siitä, että ”oli pimeä ja myrskyinen yö”. Tämä on kuitenkin erilainen mysteeri. Se koskee seurakuntaa, Morsianta, jonka salaperäisesti sieppasi tumma, petollinen muukalainen, joka tuli valon enkelinä ja lupasi sille monia suuria asioita, jos se vain seuraisi häntä. Ja se koskee pientä ja mitätöntä kustannusyhtiötä, joka ryhtyi yhteistyöhön niiden Morsiameen kuuluvien kanssa, jotka eivät antautuneet valon enkelille ja pyrki selvittämään, mitä sille tapahtui ja kuinka tuoda se takaisin turvaan.

Kesällä 2000 ei ollut mitään Lighthouse Trails -kustannusta. Kenenkään mielessä ei ollut aavistustakaan siitä. Dave’n kanssa lähestyimme kuuden lapsemme kasvattamisen viimeistä kierrosta oregonilaisessa pikkukaupungissa kätkössä Cascade-vuorten juurella. Vuonna 1997 meidät oli hälytetty asiaan nimeltä Y2K ja autoimme kokoamaan työryhmän pienessä kaupungissamme, ei siksi, että olisimme luulleet maailmanlopun tulevan 31.12.1999. Emme luulleet. Meidät kuitenkin herätettiin arjestamme, johon kuului jalkapallopelejä, lastenkasvatusta, kirkossa käymistä, kampanjoimista pitää homoagenda poissa kouluista, tarvitsevien ystävien auttamista, Focus on the Family’n kaltaisten järjestöjen tukemista – tiedäthän, ihan tavanomaista kamaa, jota hyvä kristitty perhe harrastaa. Tultuamme uskoon 70-luvulla (minä navetassa Raamatun ja muutaman lehmän kanssa ja Dave armeijan kasarmeilla Saksassa) ja kuuluttuamme seurakuntaan 25 vuotta oli paljon asioita, joista emme koskaan olleet kuulleet saarnatuoleista. Aluksi 70-luvulla kuulimme Jeesuksen tulemuksesta, eikä ollut harvinaista kuulla evankeliumia saarnattavan sunnuntaisin ja ihmisiä tuli esille ja pelastui. Se oli jännittävää ja ilmassa oli odotus, että tempaus voi tapahtua milloin tahansa. Ajan mittaan sellaiset puheet kuitenkin loppuivat, alttarikutsut laantuivat ja tilalle tuli paljon muita asioita: merkkejä ja ihmeitä, joiden sanottiin olevan Jumalasta, boikotteja ja lainsäädännöllisiä pyrkimyksiä kääntää maamme ”kristilliseen” kulttuuriin, lauluja, jotka alkoivat jättää Jeesuksen ja Ristin pois ja monta kertaa rummut niin lujalla, ettei sanoja voinut kuulla ollenkaan, tai lauluja kaikista niistä suurista asioista, joita voisimme tehdä, jos vain liittyisimme yhteen.

Kun Y2K tuli, se tärisytti meitä ja muistutti, että aikamme tämän maan päällä on tilapäinen ja että Raamattu puhuu ajasta, jossa ihmiset tulevat hyvin petetyiksi tajuamatta aikaa, jossa elämme. Vaikka emme uskoneet, että maailmanloppu tulisi keskiyöllä uudenvuodenaattona 1999, me uskoimme, että Jumala halusi saada huomiomme. Tuolloin emme vain tienneet mitä varten. Vuosi 2000 vieri melko rauhallisesti ja elämä jatkui. Kuitenkin jo vuonna 1998 eräs ystävä oli kertonut meille tuntemastaan kirjailijasta Salem’issa, joka kirjoitti siitä, kuinka New Age oli tulossa evankelikaaliseen seurakuntaan. Vaikka tiesimme jotakin New Agesta, niin se oli sana, jota ei koskaan mainittu minkään seurakunnan saarnatuolissa, joissa olimme koskaan käyneet, joten tuo huomautus luiskahti hiljaisesti pois kahdeksi vuodeksi.

Syksyllä 2000 tyttäremme, silloin 16 vuotias, oli Young Life -harjoittelija. Young Life on kansallinen järjestö, joka tavoittaa nuoria julkisissa kouluissa kristillisellä sanomalla. Eräänä päivänä lokakuussa hän toi kotiin luettelon sille vuodelle vaadittavista luettavista kirjoista. Se käsitti kirjoja 12 kirjailijalta, joista useimmista emme me, eikä tyttäremme, olleet koskaan kuulleet. Neljä heistä tulisi pian muuttamaan elämämme ikuisesti: Thomas Merton, Richard Foster, Henri Nouwen ja Brennan Manning.

Noin viikkoa myöhemmin paikallinen pastori soitti, koska yritti saada vähän tietoa eräästä collegesta, jonne hänen lapsensa halusivat mennä. ”Deborah, muistatko, kun kerroit minulle pari vuotta sitten kirjailijasta täällä päin, joka kirjoitti, että New Age on tulossa seurakuntaan? Voisitko selvittää sitä.” Sen puhelun jälkeen otin yhteyttä vanhaan ystävääni, joka oli kertonut minulle tästä kirjailijasta ja hän sanoi heti: ”Deborah, sinun on aika tavata Ray Yungen.”

Viikkoa myöhemmin istuin Oregonin Keizer’issä eräässä kahvilassa muutamaa minuuttia ennen sovittua tapaamistani herra Yungen’in kanssa. Oikeaan aikaan sisälle pomppi lähes kaksimetrinen mukavan näköinen kaveri kantaen kummallakin kädellään nipuittain lehtiä, lehtileikkeitä ja kirjoja. Jysäytettyään pöydälle ilmeisen luetut aineistokasansa hän osti minulle 50 sentin kupin talon kahvia ja sitten jatkoi puhuen minulle toista tuntia. Jo puheensa alkuvaiheessa, kun hän mainitsi Thomas Merton’in ja Richard Foster’in, jokin sanoi minulle tämän olevan kaitselmuksen järjestämä tapaaminen. Ja kun hän vähän myöhemmin mainitsi Brennan Manning’in ja Henri Nouwen’in, niin aloin saada kuvan. Tämä mies oli lähetetty pelastamaan tyttäreni lukemasta kirjoja miehiltä, jotka kutsuivat itseään kristityiksi, mutta jotka todellisuudessa olivat tuomassa mystistä hengellisyyttä kristinuskoksi naamioituneena. Ennen kuin lähdin tapaamisesta Ray’n kanssa, hän ojensi minulle ruskean kirjekuoren. ”Olen kirjoittanut kirjan tästä, mutta sitä ei ole vielä julkaistu. Sen nimi on Time of Departing (Lähdön/erottautumisen aika). Olen kanniskellut sitä kaksi vuotta. Mahtaisitteko sinä ja miehesi tykätä lukea se.” Otin paketin ja lähdin. (Kirja luettavissa suomeksi täällä)

Olisi vähättelemistä sanoa, että tuon käsikirjoituksen lukeminen avasi silmämme ja muutti elämämme ikuisesti. Ja jos joku olisi sanonut meille silloin, että kahden vuoden sisällä tuosta päivästä kahvilassa me aloittaisimme kustannusyhtiön ja lopulta kohtaisimme Pohjois-Amerikan kristilliset johtajat, niin todennäköisesti olisimme menetelleet toisin. Suoraan sanoen, me ajattelimme tuolloin, että Ray Yungen’in kirja tuli juuri ajoissa varoittamaan seurakuntaa, jotta kontemplatiivinen hengellisyys ei tulisi siihen. Me ajattelimme, ettei voisi olla mitään mahdollisuutta, että liian monet kristityt edes harkitsisivat lähtemistä kontemplatiiviselle tielle. Meistä se oli niin selvää, kuinka vaarallinen ja raamatunvastainen se oli. Ajattelimme, että jos voisimme varoittaa joitakin vaikutusvaltaisempia johtajia (kuten Rick Warren), niin he olisivat varoittamisesta niin iloisia, että todennäköisesti menisivät ja kirjoittaisivat omia kirjojaan varoittaen kontemplatiivisesta rukouksesta ja me voisimme palata ”normaaliin” elämään ja jättää tällaisen asian heille.

Noina aikoina meillä oli paljon vääränlaisia ajatuksia eikä meillä ollut mitään käsitystä siitä, mitä oli tapahtumassa.

Osa 2: Kuuma aihe, joka ei noin vain poistuisi”

Luettuamme syksyllä 2000 vastalöydetyn uskonveljemme Ray Yungen’in julkaisemattoman käsikirjoituksen A Time of Departing, ensimmäinen asia, joka tuntui järkevältä tehdä, oli tavata Young Life’n Oregon’in koulutusjohtaja. Olin huolestunut oman tyttäreni mukanaolosta Young Life’ssa, mutta ajattelin myös kaikkia niitä tuhansia Young Life’n johtajia ja harjoittelijoita, jotka voitaisiin tutustuttaa kontemplatiiviseen hengellisyyteen Young Life’n luettavaksi suosittelemien kirjojen kautta.

Soitin Young Life’n toimistoon Portland’issa ja sovin tapaamisesta. Noin viikon aikana ennen tapaamista aloin tutkia kontemplatiivista hengellisyyttä internetissä. Ainoa ongelma vain oli, että sitä vastustavaa tai kritisoivaa aineistoa ei käytännössä löytynyt. Kuitenkin sitä tukevaa oli runsaasti. Lopulta löysin erään John Caddick’in (Oregon’ista) artikkelin. Se oli kirjoitettu vuonna 1997 ja otsikoitu: ”What is Contemplative Spirituality, and Why is it So Dangerous?” (Mitä on kontemplatiivinen hengellisyys ja miksi se on niin vaarallista?). Se oli itseasiassa Brennan Manning’in kirjan, The Signature of Jesus (Jeesuksen allekirjoitus), arvostelu. Se oli yksi kirjoista, joista Ray puhui käsikirjoituksessaan. John Caddock’in artikkeli ja eräs toinen olivat ainoat internetissä torjumassa tätä mystistä rukousta, jota sanottiin kristilliseksi. Kysymystä kontemplatiivisuudesta ei pohjimmiltaan kyseenalaistettu. Emme juuri tienneet tuolloin, että se oli muhinut evankelikaalisen seurakunnan taustalla siihen mennessä ainakin kaksi vuosikymmentä ja oli räjähtämässä apposelleen.

Young Life’n johtajan tapaamistamme edeltävänä päivänä törmäsin internetissä Peter Marshall nuoremman nimeen ja näin, missä hän mainosti Henri Nouwen’ia. En tiennyt paljonkaan Marshall nuoremmasta, mutta olin tykännyt hänen isänsä Peter Marshall’in elokuvasta A Man Called Peter (Mies nimeltä Peter). Hän oli skotlantilainen saarnamies, josta lopulta tuli USA:n senaatin kappalainen 50-luvulla. Kun huomasin Peter Marshall nuoremman suosittelevan Nouwen’ia, lähetin sähköpostin hänen toimistoonsa ilmaisten huoleni ja sain aika murhaavan vastauksen. Tuolloisessa lapsellisuudessani en voinut uskoa, että vastaus oli todella häneltä. Niinpä aamuna, jolloin olin lähdössä tapaamiseen Ray’n ja Young Life’n johtajan kanssa, soitin Peter Marshall’in toimistoon. Ja yllätys, yllätys, puhelimeen vastasi Peter Marshall nuorempi. Hän tunnusti, että se oli todella hän, joka oli vastannut sähköpostiin ja kertoi minulle, että jokainen, joka sanoi jotakin pahaa Henri Nouwen’ista tai Brennan Manning’ista syyllistyi ”saatanalliseen panetteluun”. Marshall ilmaisi voimakasta vihaa siitä, että olin kyseenalaistanut nämä kaksi kontemplatiivista miestä. Olin hyvin hämmentynyt vihaisesta reaktiosta sellaiseen, jonka olin luullut minun osaltani olevan ystävällinen ja leppeä haaste. Kun Marshall oli lakannut nuhtelemasta minua, sanoimme ”good bye” ja lopetimme puhelun. Minulle ei koskaan tullut toista tilaisuutta puhua Peter Marshall nuoremmalle ja hän kuoli vuonna 2010 70 vuoden iässä.

Kun tuona aamuna tulin kahvilaan Portland’issa, Ray seisoi eteisaulassa odottamassa. Lähestyessäni häntä sanoin: ”Et usko, kenelle juuri puhuin.” En tule koskaan unohtamaan Ray’n reaktiota, kun kerroin hänelle tapahtuneesta. Silmät kyynelissä hän sanoi: ”Peter Marshall on konservatiivinen kristitty. Olen järkyttynyt, että hänellä on tuollainen näkemys.” Tiesin silloin, että Ray Yungen oli veli, joka ei vihannut näitä ihmisiä, vaan hänellä oli aito halu auttaa ihmisiä. Ja mitä tulee Marshall’in vihaiseen reaktioon, tulin myöhemmin huomaamaan, että vihainen reaktio oli yhteinen nimittäjä niille, jotka edistävät kontemplatiivista hengellisyyttä, kun joku kyseenalaistaa sen. Niiden lista, joille jonakin päivän puhuisin joko puhelimessa, sähköpostilla, tai kirjeellä alkoi Marshall’ista, mutta siihen tulisi myöhemmin kuulumaan: Philip Yancey, Dan Kimball, Shane Claiborne, Rick Warren, Ken Blanchard, David Jeremiah, Gary Thomas, Keri Wyatt Kent, Richard Foster (välillisesti), Focus on the Family’n henkilökuntaa, Beth Moore’n korkein avustaja sekä Charles Stanley’n läheinen avustaja ja monia muita.

Syksystä 2000, jolloin tapasimme Ray’n, aina vuoden 2001 loppuun yritimme löytää kustantajan, joka julkaisisi kirjan A Time of Departing. Laadimme ehdotuksen ja lähetimme sen useille kristillisille kustantajille.

Kun hylkäävä kirje toisensa jälkeen tuli, niin tulimme yhä skeptisemmiksi sen suhteen, että löytäisimme kustantajan kirjalle A Time of Departing. Sillä aikaa Ray luki artikkelin jostakin, että 40 johtavaa kristillistä kustantajaa julkaisivat kirjoja sellaisilta kirjailijoilta, joilla oli ”merkittävät kansalliset foorumit”. Tiesimme, että tämä lausunto jätti Ray’n ulos. Hän oli tuntematon.

Mitä tulee Ray’n taustaan kirjoittajana, niin hän oli kirjoittanut 90-luvun alussa kirjan For Many Shall Come in My Name (Sillä monia tulee minun nimessäni), jonka julkaisi pieni kustannusyhtiö, joka lopulta meni konkurssiin. Kirja oli New Age -liikkeen paljastus yhteiskunnassamme. Kirjaa myytiin useita tuhansia kappaleita ja Ray teki maanlaajuisen kiertueen, johon kuului haastatteluja sellaisissa paikoissa kuin Southwest Radio Church, mutta kun Ray’n kustantaja lopetti, niin hän jäi ilman mitään edustusta.

Sitten vuonna 1994 muutamia vuosia siitä, kun Ray kirjoitti kirjan Many Shall Come in My Name Salem Missionary Alliance’n nuorisopastori pyysi häntä tutkimaan miestä nimeltä Richard Foster, joka oli pian tulossa pastorin seurakuntaan. Ray ei ollut kuullut Foster’ista aikaisemmin, joten ennen kuin seminaari alkoi. hän luki kirjan Celebration of Discipline. Ray oli jonkin aikaa tutkinut katolista munkkia ja panenteistia nimeltä Thomas Merton ja lukiessaan Foster’ia hänestä tuntui, että tämän ja Merton’in välillä oli yhteys. Ray osallistui seminaariin ja jälkeenpäin meni eteen, jossa Foster seisoi ja puhui ihmisille. Ray kuvailee lyhyttä keskusteluaan Foster’in kanssa tuona iltana:

Kun seminaari oli lopussa … lähestyin Foster’ia ja kysyin kohteliaasti: ”Mitä ajattelet nykyisestä katolisesta kontemplatiivisesta rukousliikkeestä?” Hän näytti selvästi vaivautuneelta kysymyksestä ja aluksi näytti välttelevältä ja poissaolevalta.

Sitten hän vastasi: ”No niin, enpä oikein osaa sanoa, jotain hyvää, jotain pahaa (mainiten Matthew Fox’in esimerkkinä pahasta).” Puolustaen hän sanoi: ”Arvostelijani eivät ymmärrä, että kristikunnassa on tämä perinne vuosisatojen takaa.” Sitten hän sanoi sellaista, joka on kaikunut mielessäni siitä saakka. Hän totesi painokkaasti: ”No niin, Thomas Merton yritti herättää Jumalan kansan!” Silloin tajusin, että Foster oli kahlannut syvälle Merton’in uskomussysteemiin.1

Sen jälkeen Ray alkoi tutkia Foster’ia perusteellisesti ja alkuvuodesta 1999 hän sai valmiiksi kirjan A Time of Departing käsikirjoituksen, jossa Richard Foster ja Thomas Merton olivat hänen kritiikkinsä tärkeitä kohteita. Lähes kaksi vuotta myöhemmin me tapasimme Ray’n.

Sillä aikaa kun etsimme kustantajaa kirjalle A Time of Departing ja hylkäävien kirjeiden pino kasvoi, niin Ron, Salem’in nuorisopastori, joka oli kutsunut Ray’n Richard Foster’in seminaariin, oli eräässä seurakuntakonferenssissa ja löysi itsensä päivällispöydästä John Armstrong’in kanssa, joka oli pastori, kirjailija ja Wheaton College’n ylempiin tutkintoihin johtavan osaston dosentti. Ron’illa sattui olemaan Ray’n käsikirjoituksen kopio mukanaan ja päästyään keskustelemaan hän kysyi Armstrong’ilta, ottaisiko tämä käsikirjoituksen mukaansa ja lukisi sen. Armstrong suostui.

Kahden viikon sisällä Armstrong otti yhteyttä Ron’iin ja sanoi, että kirja A Time of Departing oli fantastinen. Hän sanoi, että jos Ray ottaisi pois luvun kuusi (”Voiko tämä olla lopun aika?”), hän todennäköisesti voisi saada Harvest House’n julkaisemaan kirjan. Aluksi innostuimme, mutta rukoiltuamme ja harkittuamme Ray, David ja minä päätimme, että tuon luvun poistaminen heikentäisi kirjan sanomaa vakavasti. Tässä luvussa Ray puhuu okkultisti Alice Bailey’stä (joka keksi käsitteen New Age) ja hänen ennustuksestaan, että Vesimiehen Aika (oletettu valaistuksen aika ihmiselle, jolloin hän tiedostaa jumaluutensa) tulisi kristillisen kirkon kautta mystisillä harjoituksilla ja merkeillä ja ihmeillä. Luku kuusi puhuu myös sellaisesta, johon Raamattu viittaa Salaisuus Babylonina (Ilm. 17:5), jossa viettelevät henget pettävät koko maailman hyväksymään uuden hengellisyyden systeemin (maailmanuskonnon). Lainauksessa tuosta luvusta Ray toteaa:

Sen sijaan, että vastustaisi kristinuskoa, okkultismi kaappaisi sen ja sulautuisi siihen ja sitten käyttäisi kristikuntaa ensisijaisena välineenä New Age -tietoisuuden levittämiselle ja juurruttamiselle!2

Ei, me tiesimme, että tuon luvun oli jäätävä. On murheellista ja ironista, että John Armstrong viime vuosina on tullut ulos esiintulevan kirkon [Emerging church] puolestapuhujana.

Eräänä päivänä sen jälkeen, kun olimme torjuneet John Armstrong’in tarjouksen julkaista kirja A Time of Departing ja kun jo aloimme ajatella, ettemme koskaan löytäisi kustantajaa tälle elintärkeälle kirjalle, niin hieman valoa tuli ja minä sanoin Dave’lle: ”Miksi emme käynnistäisi omaa kustannusyhtiötä ja julkaisisi kirjaa itse?” Rukoilimme, että Jumala avaisi oven, jos tämä olisi se, mitä Hän tahtoi meidän tekevän, ja puhuttuamme Ray’n kanssa sovimme yhdessä, että näin me saisimme kirjan julkaistua.

Emme tienneet kustantamisesta mitään. Minä olin pieniaikainen free-lance-kirjoittaja ja olin kirjoittanut oman elämäkertani, ja Dave’lla oli englanninkielen tutkinto Portland’in valtionyliopistossa.  Tämä tuskin kuitenkaan valmisti meitä käynnistämään kustannusyhtiötä. Ostin Amazon’ilta pinon kirjoja, joista yksi oli nimeltään How to Publish a Book and Sell a Million Copies (Kuinka kustantaa kirja ja myydä miljoona kappaletta). Kuitenkin, kun luin kirjaa, niin yksi neuvo oli: Älä koskaan kirjoita mitään ”kiistanalaista”, jos olet kiinnostunut ”isosta myynnistä”. Silloin tajusin, että Lighthouse Trails ei koskaan tulisi olemaan iso kustannusyhtiö, joka myisi miljoonia kirjoja. Me läksimme liikkeelle kiistanalaisena ja yli vuosikymmentä myöhemmin meitä edelleen pidetään kiistanalaisena. On murheellista, että sana ”kiistanalainen” on yhä lisääntyvästi tulossa tarkoittamaan ”sellaista, joka on sitoutunut raamatulliseen evankeliumiin”.

Maaliskuussa 2002 avasimme liiketoimintapankkitilin sadalla dollarilla ja virallisesti käynnistimme Lighthouse Trails -kustannuksen (josta myöhemmin tuli LLC). Mottomme tulisi olemaan ”tuoda valoa pimeille alueille”. Kuusi kuukautta myöhemmin julkaisimme ensimmäisen painoksen kirjasta A Time of Departing. (Kirjan voi lukea suomeksi tästä.)

Aivan samoihin aikoihin kuin kirjaa A Time of Departing oltiin julkaisemassa, toista kirjaa suuremman kristillisen kustannustalon toimesta oltiin myös julkaisemassa. Ollessamme noutamassa uuden julkaisumme ensimmäistä painoerää pieneltä kirjanpainajalta Washingtonin valtiossa, niin tietämättämme oltiin julkaisemassa myös Rick Warren’in kirjaa The Purpose Driven Life (Suomeksi: Tarkoituksena elämä, Päivä Oy, 2005) ja siitä tuli pian New York Timesin bestselleri, joka lopulta saavutti yli 30 miljoonan kappaleen myynnin. Se muuttuisi kanin ja kilpikonnan väliseksi kisaksi, mutta koska uskoimme, että kontemplatiivinen hengellisyys vetäisi ihmisiä pois Evankeliumista eikä siihen, niin meistä tuntui, että ponnistuksemme olivat tarpeellisia ja että Jumala kyllä saisi varoituksemme ulos sopivaksi katsomallaan tavalla.

Keväällä 2003 lähetimme kirjan A Time of Departing Rick Warren’ille ajatellen, että meidän pitäisi varoittaa tätä nyt niin suosittua pastoria kontemplatiivisesta rukousliikkeestä. Hän lähetti meille henkilökohtaisen huomautuksen kortilla sanoen:

Vain huomautus sanoakseni kiitoksia Ray Yungen’in kirjasta A Time of Departing. Se varmasti on hyödyllinen lisä henkilökohtaiseen kirjastooni ja resurssi tutkimuksissani. Myönnän, että tämä on kuuma aihe.

Vilpittömästi, Rick Warren

Saatuamme Rick Warren’in vastauksen tunsimme helpotusta, että hän näytti arvostaneen varoitustamme, mutta se oli ennen kuin tapahtui paljon asioita:

Se oli ennen kuin luimme Warren B. Smith’in kirjan Deceived on Purpose: The New Age Implications of the Purpose Driven Life (Petetty tarkoituksella: Päämäärätietoisen elämän New Age -implikaatiot).

Se oli ennen kuin saimme tietää, että Rick Warren oli mainostanut Richard Foster’ia, Dallas Willard’ia ja hengellisen muodostamisen liikettä (so. kontemplatiivista hengellisyyttä) jo 1990-luvun alussa ensimmäisessä kirjassaan The Purpose Driven Church (Suomeksi: Päämäärätietoinen seurakunta, Aika Oy 1999).3

Se oli ennen kuin luimme George Mair’in kirjan A Life With Purpose: Reverend Rick Warren—the most inspiring pastor of our time (Elämä tarkoituksella: Rick Warren – aikamme innoittavin pastori), joka tunnisti Rick Warren’in suunnitelmia käyttää New Age -myötäilijä Ken Blanchard’ia Warren’in globaalissa P.E.A.C.E. -suunnitelmassa kouluttamaan johtajia ympäri maailmaa.4

Se oli ennen kuin tuttava neuvoi George Mair’ia oikeuskanslerin toimistossa Kaliforniassa nostamaan viharikossyytteen Rick Warren’ia vastaan hänen hyökättyään Mair’ia vastaan tämän kirjan vuoksi (Mair soitti minulle ja neuvoin häntä jättämään syyte nostamatta).5 On ironista, että kun Mair kirjoitti kirjansa, niin se oli tarkoitettu kiitoksen osoitukseksi Rick Warren’ille ”Amerikan pastorina” ymmärtämättä, että samalla oli paljastettu New Age -yhteyksiä.

Se oli ennen kuin Rick Warren keväällä 2005 kirjoitti vahinkoa hallitsevan ”keskiyön sähköpostinsa”, sähköpostin, joka oli täynnä epätarkkuuksia totuuden salaamiseksi, mutta silti hän pani silloisen pääuskonpuolustajansa laittamaan sen kaikkialle nettiin muutamassa tunnissa siitä, kun lähetti sen minulle.6

Se oli ennen kuin Saddleback lähetti sähköposteja tuntemattomalle määrälle ihmisiä sanoen, että Lighthouse Trails ja Ray Yungen ”istuivat rahakasan päällä” (ja me vain halusimme tietää missä se kasa oli, koska olisimme todella voineet käyttää sen rahakasan laskujen maksamiseen siinä kuussa).

Se oli ennen kuin Saddleback syytti Lighthouse Trails’iä ”julkaisuvalheista” ja päätteli, että me olimme murtautuneet heidän verkkosivupalvelimelleen ja ”liittovaltion agentit” olivat asialla.7

Se oli silloin, kun vielä luulimme, ettei ollut mitään mahdollisuutta, että kristillisten johtajien enemmistö voisi olla auttamisen ytimessä tuomassa sisälle mystistä hengellisyyttä, joka veisi miljoonia suoranaisen luopumuksen syliin.

Ei tarvinne mainita, että kun keväällä 2006 menimme painoon kirjan A Time of Departing toisella painoksella, niin kirja nyt sisälsi kokonaisen luvun, joka oli omistettu Rick Warren’ille ja hänen taipumuksilleen kontemplatiiviseen rukoukseen. Ja siinä oli luku omistettu sellaiselle, jota kaikki kutsuvat ”esiintulevaksi kirkoksi”. Häijyjä ja häikäilemättömiä ponnistuksia oli jo käynnissä Lighthouse Trails’in pysäyttämiseksi. Jos olisi ollut vain meidän voimamme ja viisautemme varassa pitää itsemme käynnissä, emme olisi voineet jatkaa, mutta huolimatta omista inhimillisistä heikkouksistamme ja huolimatta yrityksistä pysäyttää meidät, Jumala osoitti armoa ja oikeudenmukaisuutta ja piti Lighthouse Trails’in pinnalla. Ja vaikka ei ole epäilystä, että kontemplatiivinen hengellisyys on lisääntynyt eksponentiaalisesti kaikkialla maailmassa, kiitos siitä liikkeen isonimisille puolestapuhujille, niin kymmenet tuhannet ovat nyt lukeneet kirjan A Time of Departing, kuten myös vuoden 2007 kirjamme esiintulevasta kirkosta, Roger Oakland’in Faith Undone (Uskon nollaus, lue suomeksi tästä); ja me uskomme, että nämä kirjat ovat tuoneet muutoksen auttamisessa puolustamaan Jeesuksen Kristuksen evankeliumin sanomaa ja sen mystisen hengellisyyden tunnistamisessa, joka pyrkii sokaisemaan miljoonien silmät.

Tarinaamme liittyy paljon enemmän ja useimmista episodeista voit lukea sivustoltamme. Kun aloitimme, pohdimme, oliko olemassa muita kristittyjä, jotka näkivät, mitä Ray, Dave ja minä näimme. Varmastikaan me emme voi olla ainoat, ajattelimme. Olemme niin onnellisia voidessamme ilmoittaa, että emme läheskään. Tuhansien sähköpostien, kirjeiden ja puheluiden kautta lukijoiltamme, asiakkailtamme ja uutiskirjeemme tilaajilta olemme oppineet, että Jumala on uskollisesti näyttänyt monille uskoville, mitä on tapahtumassa tämän päivän seurakunnassa ja maailmassa. Olemme etuoikeutettuja ja nöyryytettyjä, kun meillä on pieni osa tässä työssä. Kuten olemme monesti sanoneet ennenkin, Lighthouse Trails on olemassa palveluna Kristuksen ruumiille evankeliumin tähden ja me rukoilemme ja toivomme, että Jumalan kunniaksi.

Mutta aikakausista ja määrähetkistä ei teille, veljet, ole tarvis kirjoittaa; sillä itse te varsin hyvin tiedätte, että Herran päivä tulee niinkuin varas yöllä. Kun he sanovat: Nyt on rauha, ei hätää mitään, silloin yllättää heidät yhtäkkiä turmio, niinkuin synnytyskipu raskaan vaimon, eivätkä he pääse pakoon. Mutta te, veljet, ette ole pimeydessä, niin että se päivä voisi yllättää teidät niinkuin varas; sillä kaikki te olette valkeuden lapsia ja päivän lapsia; me emme ole yön emmekä pimeyden lapsia. Älkäämme siis nukkuko niinkuin muut, vaan valvokaamme ja olkaamme raittiit. (1. Tess. 5:1-6)

Viitteet:

  1. Ray Yungen, A Time of Departing (Eureka, MT: Lighthouse Trails Publishing, 2nd ed., 2006), pp. 76-77.
  2. , p. 123.
  3. Rick Warren, The Purpose Driven Church (Grand Rapids, MI: Zondervan, 1995), pp. 126-127.
  4. http://www.lighthousetrailsresearch.com/PressReleasekenblanchard.htm.
  5. Read our article Rick Warren Biographer, George Mair, Passes Away at 83 – The Rest of the Story” for this full story:
  6. http://www.lighthousetrailsresearch.com/furtherinformation.htm.
  7. Joulukuussa 2005 eräs nainen lähetti meille sähköpostin, jonka oli saanut Rick Warren’in henkilökohtaisesta sähköpostiosoitteesta. Siinä sanottiin:

Verkkosivusto, johon alla viittaatte {Lighthouse Trails} tunnetaan hyvin siitä, että se julkaisee valheita, jotka on helppo todistaa vääriksi. … Raamattu sanoo, että ”Saatana on valheiden isä”, joten ne, jotka tarkoituksella levittävät niitä, tekevät Saatanan työtä hänelle. Se on pahaa. Ehdotamme, että vältätte kuuntelemasta pahoja ihmisiä, joilla on tapa valehdella evankeliumin palvelijoista. Tutkikaa Kirjoituksia joka päivä ja paetkaa niitä, jotka hankkivat maineensa valehtelemalla.

Otimme sähköpostin vuoksi yhteyttä Saddleback’iin ja saimme seuraavan vastauksen, jossa ehdotettiin, että sähköpostin oli kirjoittanut tietokonehakkeri: ”Pahoittelemme, että tämä julkinen postilaatikko on suljettu johtuen ilkivallasta ja identiteettivarkaudesta. Liittovaltion viranomaiset ovat jäljittämässä lähteen joko Afrikkaan tai Tyynenmeren luoteisrannikolle.” Aluksi luulimme tätä vitsiksi, koska me (jotka asumme Tyynenmeren luoteisrannikolla) olimme hiljattain antaneet lehdistötiedotteen eräästä evankelistasta Afrikassa, joka oli vastustanut päämäärätietoista liikettä. Sen kuuleminen, että liittovaltion viranomaiset olivat keskittäneet tutkimuksen joko meidän sijaintiimme tai evankelistan sijaintiin, tuntui naurettavalta. Otimme yhteyttä Saddleback’iin puhelimella ja kysyimme näiden liittovaltion agenttien nimiä, johtuen ”nimettömän” sähköpostin uhkaavasta luonteesta. Muutaman päivän kuluttua eräs Saddleback’in henkilökunnan jäsen soitti ja kertoi meille, että liittovaltion agentit olivat tutkimassa heidän verkkopalvelintaan, johon oli murtauduttu ja että Saddleback (ja ne agentit) epäilivät Lighthouse Trails’ia. Kysyimme uudelleen liittovaltion agenttien nimiä sekä tapausta käsittelevän Saddleback’in viestintäjohtajan nimeä. Meille kuitenkin sanottiin, että he eivät anna meille mitään nimiä. Sen jälkeen emme ole kuulleet Saddleback’istä mitään.

To order copies of The Story Behind Lighthouse Trails, click here.

 

Read Full Post »