Feeds:
Artikkelit
Kommentit

Posts Tagged ‘demonivaltaus’

Olen jo vuosia harrastanut sitä, että töihin mennessäni siunanaan tuttuja ja tuntemattomia koteja ja ihmisiä ohi ajaessani. Samoin siunaan hiljaa mielessäni kaupassa tai kadulla vastaantulijoita, ja lääkärin vastaanotolla tai muussa odotustilassa on hyvää aikaa muistaa muita kanssaihmisiä siunauksin. Vasta jälkeen päin kuulin sitten sellaisesta käsitteestä kuin rukouskävely.

Rukouskävelyjä tehdään monissa seurakunnissa myös Suomessa – ja ihan raittiiltakin pohjalta. Esimerkiksi erittäin hyvässä L10T-koulutuksessa rukouskävelyä kuvataan siten, että ”… lähdetään rukoillen liikkeelle eli kävellään rukoillen. Näin rukous ’jalkautuu’ yhteisöön, jonka puolesta rukoillaan. Samalla rukoilija näkee, minkä puolesta hän rukoilee ja voi alueella liikkuessaan nähdä myös uusia rukoustarpeita.”

Luukas 10 -luvun pohjalta muotoutunut kansainvälinen L10T-toimintamalli on kiteytetysti ”siunaa, ystävysty, auta missä voit, kerro Jeesuksesta”. Rukouskävely on siinä vain pieni osanen, ja on todennäköisesti saanut alkunsa ei-kristillisissä maissa koettujen tarpeiden pohjalta. L10T:n mukaan rukouskävelyssä kuljetaan rukoillen omalla kotialueella sekä sen lisäksi tietyissä tärkeissä paikoissa, kuten hallintorakennukset, temppelit yms.

Ajatuksena rukouskävelyssä on rukoilla ja siunata hiljaa mielessään ihmisiä, koteja, työpaikkoja ja siellä olevia ihmisiä. Siinä ei ole mitään väärää, vaan juuri näin kristityn tuleekin toimia. Lue lisää vaikkapa KRS:n julkaisusta Rukous avaa ovet.

Vääränlaiseksi hengelliseksi sodankäynniksi toiminta muuttuu, kun lähdetään jotakin vastaan, tai mennään kiertämään vaikkapa jotakin kirkkoa tai muuta rakennusta seitsemän kertaa ympäri sitoen samalla henkiä. Esimerkkejä tällaisesta olen kuullut Suomestakin. Jeesus on jo voittanut sodan Saatanaa vastaan Golgatalla tekemällään työllä, jossa käärmeen pää poljettiin rikki. Tehtävämme on rukoilla ihmisten puolesta ja siunata heitä – jättää työ Jumalalle, joka parhaiten tietää, mikä on kunkin kohdalla parasta. Seuraavassa on muutama huomio Rukous.net-sivuston artikkelista ”Rukousevankeliointi” argentiinalaisen Ed Silvoson kirjan pohjalta.

Ed Silvoso toteaa: ”Moni meistä on nopeampi ryhtymään taisteluun pahaa ja sen ilmentymiä vastaan kuin rukoustaisteluun niiden ihmisten puolesta, jotka paholainen on sokaissut tekemään syntiä. Jeesus kehotti meitä rakastamaan vihollisiamme ja rukoilemaan vainoojien puolesta. Meidän, jotka elämme vapaassa maailmassa, ei tarvitse kohdata suoranaista vainoa uskomme vuoksi. Meidän osaksemme saama vastustus on epäsuoraa, ja meidän vastustajiamme ovat yleensä epäkristillistä yhteiskuntaa, moraalitonta lainsäädäntöä ja elämäntapaa ajavat vaikuttajat. Kaikki nämä asiat ovat selvästi Jumalan ja Hänen asiansa vastaisia. Herran viesti on kuitenkin se, että rukoilemme näiden ihmisten puolesta, sen sijaan että keskittyisimme rukoilemaan heidän tekojansa vastaan.

Silvoso jatkaa: ”Hengellisessä sodankäynnissämme usein etsimme taistelua enemmän kuin rauhaa. Saatanan musertaa kuitenkin rauhan Jumala, ei sodan Jumala. Hän tekee sen meidän jalkojemme alle, eli meidän on kuljettava eteenpäin Hänen rauhassaan julistaen tämän kautta sitä, että Jeesus on jo voittanut vihollisen Golgatan ristillä. Voimme nyt mennä Saatanan hallitsemille alueille, sillä vihollinen on voitettu Jeesuksen veren kautta. Jumalan rauhassa vaeltaen astumme voitetun vihollisen päälle.” Juuri tätä Silvoson mukaan tapahtui, kun uskovat rauhassa ja hiljaisuudessa rukouskävelivät Argentiinassa San Nicolasin kaikki kadut ja rukoilivat sen asukkaiden puolesta. Kaupungissa oli nimittäin vallan saanut voimakas Marianpalvontakultti ja koko kaupungin elämä meni sen takia sekaisin. Silvoso kertoo: ”Koimme selvästi, että meidän on julistettava rauhaa jokaiselle kodille, sen sijaan että ryhtyisimme ajamaan pois pahoja henkiä. Kiersimme sen päivän aikana kaikki kaupungin kadut hiljaisessa rukouksessa, siunasimme hiljaa jokaista kotia ja sen asukasta, ja jaoimme hiljaa jokaiseen kotiin kutsun lauantain suureen rukoustapahtumaan.”

Tässä linkki artikkeliin Rukousevankeliointi (Rukous.net-sivustolle). Artikkelissa kuvataan erinomaisesti L10T-periaate sekä rukouskävely. Lue artikkelista myös tarkemmin San Nicolasin tapauksesta.

Koska rukouskävely tuntuu saavan yhä enemmän huomiota ja jalansijaa, seuraavassa on Frank Hughesin kirjoitus, joka kertoo rukouskävelyn taustasta ja siitä, mikä uuskarismaattisessa rukouskävelyssä on mennyt ohi Raamatun.

 


Prayer walking is unbiblical
By Frank Hughes jr., suom. SK

Nykyisin monet kristityt harjoittavat rukouskävelyä keinona ”puhdistaa” maantieteellisiä alueita demoneista, jotta evankeliointi olisi tehokkaampaa. Raamatussa on varmasti todisteita pahoista alueellisista hengistä (pääkaupungeista), jotka hallitsevat eri paikkoja. Danielin kirja tunnistaa ”Persian ruhtinaan” (demoni), joka vastustaa Danielin näkyä ”miehestä” (Jeesuksen Kristuksen ilmestys ennen inkarnaatiota) 21 päivän ajan. Arkkienkeli Mikael (yksi pääruhtinaista) jätettiin vastustamaan Persian demonista ruhtinasta (Dan. 10). Myös Kreikan ruhtinas ja muita ruhtinaita on mainittu tässä kohdassa:

”Nyt minä käyn jälleen sotimaan Persian enkeliruhtinasta vastaan ja kun minä olen päässyt hänestä, niin katso: tulee Jaavanin enkeliruhtinas. Mutta minä ilmoitan sinulle, mitä on kirjoitettuna totuuden kirjassa. Eikä ole ketään muuta vahvistamassa minua heitä vastaan paitsi teidän enkeliruhtinaanne Miikael.” (Dan. 10:20-21)

”Mutta ei ylienkeli Miikaelkaan, kun riiteli ja väitteli perkeleen kanssa Mooseksen ruumiista, rohjennut lausua herjaavaa tuomiota, vaan sanoi: ‘Rangaiskoon sinua Herra!’” (Juuda 1:9). Konteksti on epäselvä, mutta selvää on, ettei edes mahtava arkkienkeli Miikael uskaltanut nuhdella paholaista. On todella tarpeen sanoa, että Saatana (paholainen) on pelottava vihollinen!

Meille Danielin kirjassa annettu vähäinen tieto on, että taivaissa tapahtui demonista vastarintaa Danielin rukoiltua ja Herra itse, sekä arkkienkeli Miikael taistelivat demoneja, ei ihmisiä, vastaan. Kysymys kuuluu: Onko todella meidän tehtävämme tulla saatanallisia linnoituksia vastaan maantieteellisillä alueilla, vai puuttuuko Jumala henkilökohtaisesti, eli lähettää enkelinsä vastustamaan demoneja? Enkelit ovat palvelevia henkiä (Hepr. 1:14), joilla on vaihtelevat roolit. Arkkienkeli Miikael on Israelin suojelija (Dan. 12:1). Enkelit ovat hyvin paljon mukana ihmisten asioissa esim. Dan. 12:1; Hes. 9:1; Apt. 16:9; Apt. 10:30; Matt. 18:10; Apt. 12:15.

Idea rukouskävelystä sai alkunsa vuonna 1987, kun Gerald Coates, Roger Forster ja Lynn Green yhdessä Graham Kendrick’in ja Steven Hawthorne’n kanssa perustivat nyt hyljätyn Jeesus-marssin. Ennen tätä Kristuksen ruumiissa ei ole esiintynyt rukouskävelyä, eikä sitä mainita missään Raamatussa. Hawthorne’n ja Kendrick’in mukaan rukouskävelyn tarkoitus on:

  • Määrittää maantieteelliset paikat, joissa Jumala on jo aktiivinen ja rukoilla paikan päällä linnoituksia vastaan, jotka estävät Häntä muuttamasta ihmisten elämää.
  • Havaita kadotetut ja rukoilla heidän pelastustaan. (Prayerwalking by Steve Hawthorne and Graham Kendrick, Creation House, 1993)

Ei ole väärin kävellä ja rukoilla – Raamattu sanoo, että meidän pitäisi rukoilla lakkaamatta (Tess. 5:17). Vaikeus syntyy, kun ihmiset keksivät kaavoja tiettyjen päämäärien saavuttamiseksi, jotka eivät ole raamatullisesti raittiita. Siinä ei ole mitään raamatullista pohjaa, että rukouskävelyllä voitaisiin kaataa demonisia linnoituksia tietyillä maantieteellisillä alueilla. Voimme rukoilla missä tahansa: kammiossa (huoneessa) (Matt. 6:6); Jeesus rukoili puutarhassa (Matt. 26:36); Jeesus vei Pietarin, Johanneksen ja Jaakobin ylös vuorelle rukoilemaan (Luuk. 9:28).

Maantieteellinen sijainti ei ole ongelma; kysymys on siitä, pysytkö Kristuksessa: ”Jos te pysytte minussa ja minun sanani pysyvät teissä, niin anokaa, mitä ikinä tahdotte ja te saatte sen” (Joh. 15:7). Ainoa lisätekijä, jonka Jeesus Kristus ja apostolit ovat koskaan lisänneet rukoukseen, on paasto (Matt. 4:2; Luuk. 4:2; 6:16-18). Antiokiassa seurakunta palveli Herraa ja paastosi, kun he saivat Pyhältä Hengeltä ohjeita Barnabaan ja Sauluksen lähetysmatkalle (Apt. 13:2-4). Vanhimmat valittiin jokaisessa seurakunnassa rukoillen ja paastoten (Apt. 14:23). On selvää, että tärkeitä päätöksiä tehtiin ja että Pyhä Henki puhui alkuseurakunnassa rukouksen ja paaston jälkeen.

Rukouskävely lisää jotain, mikä on ”Raamatun ulkopuolista” ja se myös asettaa asiat väärään järjestykseen. Rukouskävely ja valinnainen paasto suoritetaan toivottujen tulosten saamiseksi, mutta rukouksessa ja paastossa pyritään etsimään Pyhän Hengen ohjausta. Kun evankeliumi on saarnattu, me luotamme Pyhään Henkeen, että Hän vaikuttaa epäuskoisten sydämissä parannuksen ja uuden syntymän.

Rukouskävely vie keskittymisen pois Jumalasta siihen, miten asiat pitäisi tehdä meidän mielestämme ja Jumalan lisäämiseen meidän ohjelmaamme – se on pohjimmiltaan lihan työtä. Fyysinen sijainti ei ole edellytys, että Jumala paljastaa asioita. Paavalille annettiin näky makedonialaisesta miehestä, kun hän oli aivan eri paikassa, eikä edes ajatellut Makedoniaa (Apt. 16:9). Apostoli Paavalilla oli kauheita ongelmia ja vastustusta, mutta emme näe hänen ottavan hallintaa demonivoimien ylitse?

Yksi rukouskävelyn oletetuista syistä on ”vakoilla maata” (4. Moos. 13:2):

Maan vakoileminen on välttämätöntä, kun soditaan kaupunkia vastaan. Kristittyjen tulisi kävellä tai ajaa kaupunkien kaikkia tärkeimpiä moottoriteitä, väyliä ja teitä rukoillessaan ja tullessaan jokaisen lähiön yllä olevia demonisia linnoituksia vastaan. (Engaging the Enemy: How to Fight and Defeat Territorial Spirits – C. Peter Wagner, sivu 98).

Ensinnäkin, kun kaksitoista vakoojaa menivät Kanaaniin, he menivät tarkoituksella miehittää tuo maa fyysisesti (4. Moos. 13). Konteksti on täysin erilainen. Kaupungista sotiminen ei ole raamatullista. Meitä ei missään kehoteta menemään jokaisen lähiön yllä olevia demonisia linnoituksia vastaan – meitä kehotetaan menemään ja saarnaamaan evankeliumia. Me menemme sinne, minne Jumala meidät lähettää. Jumala tietää jo ongelmat ja meidän pitäisi rukoilla ja luottaa, että Hän selvittää ne Hänen tavallaan.

Seuraavassa väite sivustolta transformingsydney.org:

Vaikka termiä ”rukouskävely” ei olekaan Raamatussa, niin rukouskävelyn periaatteet ovat siellä hyvin pitkälti nähtävissä. Jeesus sanoi: ”Ja tämä valtakunnan evankeliumi pitää saarnattaman kaikessa maailmassa, todistukseksi kaikille kansoille; ja sitten tulee loppu” (Matt. 24:14). ”Loppu” tarkoittaa Toista Tulemusta. Haluamme nopeuttaa hänen paluutaan, joten käytämme kaikkia käytettävissä olevia työkaluja evankeliumin edistämiseen kaikissa lähiöissämme ja kaupungeissamme ja maassamme ja kaikkialla maailmassa. Rukous on sellainen tehokas työkalu ja rukouskävely antaa meille lisäpotkua. Veikkaan, että Aabraham, Joosua ja Kaaleb ja Nehemia tykkäisivät kannustaa meitä. Tehkäämme sitä!

Huomaa kuitenkin, että rukouskävelyn periaatteita ei voida rinnastaa evankeliumin saarnaamiseen – ne ovat täysin erilaisia toimintoja. Edellä mainitussa jakeessa Matt. 24:14 Jeesus ei sano, että Häneen paluutansa nopeuttaisi kaikki, mitä me teemme. Hän vain totesi tosiasian. Rukous on tärkein asia, mitä voimme tehdä. Sanoa, että rukouskävely antaa meille lisäpotkua rukoukseen, on epäraamatullista.

On esimerkkejä demonivaltauksesta, kun Jeesus ja apostolit käskivät demoneja poistumaan tietyistä ihmisistä ja siihen on selvä valtuutus, mutta Jeesus ja apostolit eivät koskaan tehneet sitä maantieteellisille alueille.

Meillä uskovina on valta ajaa ulos riivaajia / saastaisia henkiä ja parantaa sairauksia (yksilöllisen tarpeen mukaan) (Matt. 10:1; Mark. 3:15, 6:7; Luuk. 9:1; Luuk. 10:17). Kun opetuslapset eivät onnistuneet ajamaan riivaajaa ulos, Jeesus sanoi: ”Tätä lajia ei saa lähtemään ulos muulla kuin rukouksella ja paastolla” (Mark. 9:29).

Rukouskävelyn oletetaan olevan hengellistä sodankäyntiä:

C. Peter Wagner ja kumppanit kutsuvat sitä ”strategisen tason hengelliseksi sodankäynniksi” ja rukoilevat näitä alueellisia henkiä vastaan pyrkien ”kartoittamaan” strategiansa tietyissä paikoissa havaitsemalla niiden nimet ja sen, mitä ne käyttävät pitääkseen ihmiset orjuudessa ja sitten sitomaan ne niin, että evankeliointi voi edetä esteettömästi. Idea ”hengellisestä kartoituksesta” on, että tutkitaan alue ja yritetään tunnistaa sitä valvova henki / henget, jotta ”älypommi” (smart-bomb) -rukoileminen voisi irrottaa alueellisten henkien otteen ihmisistä, jotka voivat sitten tulla Kristuksen tykö vapaammin. (www.lausanne.org)

Tässä meillä on toinen lisäosa, nimittäin ”hengellinen kartoitus”. Wagner väittää, että ”hengellinen kartoitus” tunnistaa alueelliset henget. Tämä keskittää huomiomme demoniseen ja toimintaan, joka horjuttaa meille annettua tehtävää saarnata evankeliumia Pyhän Hengen johdolla.

Pahojen henkien karkottaminen, tai torjuminen, on okkulttista toimintaa. Pakanat suorittavat erilaisia rituaaleja pahojen henkien torjumiseksi; Buddhalaiset kävelevät ja lukevat loitsuja pahoja henkiä vastaan – mutta tämä käytäntö puuttuu Raamatusta. Sen sijaan, että etsivät demonista tietoa strategioista ja demonien nimistä – eikö kansan pitäisi kysyä Jumalaltaan? (Jes. 8:19).

Muita uus-evankelikaalien puolustamia asioita ovat labyrinttikävelyt, rukousmatkat, etsinnät (quests) – kaikki ideat, jotka ovat lähtöisin pakanuudesta, vihkimysriitit, mytologia ja tarut. Jos tällaiset strategiat ovat todella tarpeellisia, niin miksi emme löydä niistä mitään Raamatusta? Sen minä siis sanon ja varoitan Herrassa: älkää enää vaeltako, niinkuin pakanat vaeltavat mielensä turhuudessa” (Ef. 4:17).

Hengellisen sodankäynnin raamatullinen määritelmä:

  • ”…ja uudistua mielenne hengeltä ja pukea päällenne uusi ihminen, joka Jumalan mukaan on luotu totuuden vanhurskauteen ja pyhyyteen. Pankaa sentähden pois valhe ja puhukaa totta, kukin lähimmäisensä kanssa, sillä me olemme toinen toisemme jäseniä. ’Vihastukaa, mutta älkää syntiä tehkö.’ Älkää antako auringon laskea vihanne yli, älkääkä antako perkeleelle sijaa. Joka on varastanut, älköön enää varastako, vaan tehköön ennemmin työtä ja toimittakoon käsillään sitä, mikä hyvää on, että hänellä olisi, mitä antaa tarvitsevalle.” (Ef. 4:23-28)
  • ”Sillä meillä ei ole taistelu verta ja lihaa vastaan, vaan hallituksia vastaan, valtoja vastaan, tässä pimeydessä hallitsevia maailmanvaltiaita vastaan, pahuuden henkiolentoja vastaan taivaan avaruuksissa” (Ef. 6:12). Paavali jatkaa selittäen tarkasti, mikä Jumalan sota-asu on ja kuinka ottaa se itselleen. (Ef. 6).
  • ”Olkaa siis Jumalalle alamaiset; mutta vastustakaa perkelettä, niin se teistä pakenee. Lähestykää Jumalaa, niin hän lähestyy teitä.” (Jaak. 4:7-8). Jaakobin 4. luvun konteksti on parannus.
  • Katso myös Fil. 4:6-7; Hepr. 4:12; Room. 12:2.
  • Jeesus Kristus vastasi Saatanalle kirjoituksilla, kun häntä kiusattiin henkilökohtaisesti. Jeesus ei kiistänyt Saatanan hallintaa maan yli (Matt. 4:1-11). Jeesus vastasi Pietarille: ”Mene pois minun edestäni, saatana” (Matt. 16:23) ja se oli myös vastaus henkilökohtaiseen kiusaukseen.

Keitä ovat rukouskävelyn puolestapuhujat?

Gerald Coates, Roger Forster, Lynn Green, Graham Kendrick ja Steve Hawthorne on jo mainittu rukouskävelyjen perustajina, mutta monet muut ovat liittyneet niihin. On aiheellista sanoa muutama sana joidenkin näiden ihmisten uskomuksista ja käytännöistä, että voimme selvittää, mistä heidän ideansa ovat lähtöisin.

Graham Kendrick ja Steven Hawthorne ovat yhdessä tehneet kirjan ”Prayer Walking: Praying on Site with Insight” (Rukouskävely: Rukoilemista paikan päällä oivaltaen). Kendrick’in ilmoittama tavoite on murtaa kirkkokunnalliset rajat ekumeenisen yhteyden luomiseksi. Ekumeenisen Jeesus-marssin ohjelma käsitti roomalaiskatoliset ja mormonit. Hawthorne on myös hyvin paljon mukana ekumeniassa Lausanne-liikkeen kautta. Lausanne-liikkeen perusti Billy Graham, tunnustettu (admitted) universalisti, jolla on vahvat yhteydet katolilaisuuteen ja vapaamuurariuteen. Edesmennyt John Stott, tunnustettu annihilationisti, oli Lausanne-liikkeen kunniapuheenjohtaja. Lausanne-liike ja maailman kristillinen liike (World Christian Movement) ovat siirtyneet pois evankeliumin ensisijaisuudesta asettamalla sosiaalisen oikeudenmukaisuuden ja evankelioinnin tasa-arvoisiksi. Raamatun mukaan evankeliumin julistaminen on aina ensisijaista – teot tulevat perässä. ”Ja missä paikassa teitä ei oteta vastaan eikä teitä kuulla, sieltä menkää pois ja pudistakaa tomu jalkojenne alta, todistukseksi heille” (Mark. 6:11; Luuk. 9:5; 10:11; Apt. 13:51).

Samoin Gerald Coates’in teologia herättää useita huolenaiheita: Hän kiistää Raamatun erehtymättömyyden eli riittävyyden. Hänen on todistettu olevan väärä profeetta. Hän totesi, että Jeesus-marssi oli profeetallinen teko, joka vaatii maata Jumalalle siirtämällä kansakunnille annettuja hengellisiä voimia (Gerald Coates, March For Jesus, sivu131).

Ajatus tempauksesta on naurettava… On pääteltävä, että teoria salaisesta tempauksesta voi olla evankelikaalinen, mutta se on silti epäraamatullinen. Se on irvokas ajatus – tempaus voi olla mitä mukavin oppi pelkureille, mutta se ei ole mitään muuta kuin toiveajattelua ja se on luokiteltava myytin ja fantasian alueelle. (Gerald Coates, What On Earth Is This Kingdom sivu 36)

Vaikka seurakunnan tempauksen ajankohdasta jonkin verran väitellään, on selviä Raamatun kohtia, jotka vahvistavat todellisten uskovien tempauksen: Joh. 14:1-3; Apt. 1:9-11; 1. Kor. 15:51-52; 1. Tess. 4:16-17.

Roger Forster’in määritelmä seurakunnan lähetystehtävän suorittamisesta:

Saatanallisten linnoitusten rakenteet kunnostetaan kokonaan uudella henkilöstöllä. Uskon koko sydämestäni, että alueellisten henkien löytäminen on osa Jumalan halua ja tarkoitusta saada kansansa täyteen tietoon Jumalan pojista, jotta voimme kasvaa maantieteellisesti ja alueellisesti, kuten myös voimakkaasti, niin että se antaa meille mahdollisuuden toteuttaa seurakunnan lähetystehtävä maailmassa. (Roger Forster, Introduction to Territorial Spirits)

Seurakunnan lähetystehtävä raamatullisesta näkökulmasta:

  • ”Ja hän sanoi heille: ’Menkää kaikkeen maailmaan ja saarnatkaa evankeliumia kaikille luoduille.’” (Mark. 16:15)
  • ”Siitä lähtien Jeesus rupesi saarnaamaan ja sanomaan: ’Tehkää parannus, sillä taivasten valtakunta on tullut lähelle.’” (Matt. 4:17)
  • ”Ja hän käski meidän saarnata kansalle ja todistaa, että hän on se, jonka Jumala on asettanut elävien ja kuolleitten tuomariksi” (Apt. 10:42).
  • myös Mark. 1:14; Joh. 1:1-10; Apt. 17:3; 1. Kor. 1:17-23; 1. Kor. 2:1-81; 1. Tess. 2:3-12; Gal. 1:6-10 jne.

Ottaen huomioon kaikkien em. miesten täysin epäraamatulliset käsitykset ja käytännöt, on mahdotonta perustella, että heidän ideansa todella tulevat Herralta. Pitäisikö meidän antaa johtava asema ekumeniaan juurtuneille miehille vain, koska he ovat tunnettuja kristittyjä?

Globaali dominionismi

Perusvirhe, jonka monet näistä ihmisistä tekevät, on se, että heillä on ”hallintateologia” siinä mielessä, että he kuvittelevat seurakunnan hallitsevan ennen Jeesuksen Kristuksen paluuta ja edesauttavan Hänen paluutaan. Tämä on täysin vastoin Raamatun tekstejä, jotka kertovat meille, että kaukana siitä, että hallitsisivat maata, kristittyjä lopun aikoina vainotaan yhä enemmän. Antikristus hallitsee maata seitsemän vuoden ajan ennen Kristuksen paluuta – asiat tulevat pahemmiksi, ei paremmiksi. Ainoa ”seurakunta”, joka hallitsee ennen Kristuksen paluuta, on maailmanuskonto väärän profeetan alaisuudessa, joka väärentää aidon – olemme todistamassa tämän muodostumista elinaikanamme. Vasta Jeesuksen paluun jälkeen maailma ennallistetaan Hänen johtajuuteensa – Jumalan valtakunta ei ole tästä maailmasta. Ennen Jeesuksen paluuta meillä ei ole valtaa kansakuntien yli. (Ilm. 2:26)

Johtopäätös

Jumala on antanut meille kaiken, mitä tarvitsemme ihmisten voittamiseksi Kristukselle, meille on annettu Pyhä Henki, hänen Poikansa toimintamalli ja myös apostolien esimerkki. Miksi luulemme tarvitsevamme uuden ohjelman voidaksemme tehdä asioita eri tavalla? Rukouskävely, rukousmarssit, rukouskartoitus, ympyräkävely, labyrinttikävely, valtojen ja hallitusten kohtaaminen, linjaus (alignment) jne. ovat häiriötekijöitä, jotka heikentävät seurakunnan valtuutusta julistaa evankeliumia. Jos lisäämme Raamattuun, niin toimimme röyhkeästi ja ylitämme toimivaltamme.

”Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni, kastamalla heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen” (Matt. 28:19).

Aivan kuten Raamattu varoittaa, todellisten kristittyjen vaarallisimmat viholliset eivät ole selvästi väärät uskonnot, vaan ne, jotka väittävät olevansa kristittyjä, eivätkä ole. Saatanan päämäärä on pettää valitutkin – jos se olisi mahdollista (Matt. 24:24).

”Älkää antako kenenkään vietellä itseänne millään tavalla. Sillä se päivä ei tule, ennenkuin luopumus ensin tapahtuu ja laittomuuden ihminen ilmestyy, kadotuksen lapsi, tuo vastustaja, joka korottaa itsensä yli kaiken, mitä jumalaksi tai jumaloitavaksi kutsutaan, niin että hän asettuu Jumalan temppeliin ja julistaa olevansa Jumala.” (2. Tess. 2:3-4)

 

Read Full Post »

(Kirjoittanut Mike Oppenheime, suomentanut Samuel Korhonen)

Tänä päivänä on tullut suosituksi luottaa vapautukseen nopeana ja tehokkaana keinona päästä eroon vioistamme ja sodankäynnistä. Niitä, jotka opettavat demonivaltausta kristityissä, ovat Neil T. Anderson, C. Peter Wagner ja suuri joukko muita. Ray Bubeck menee vielä pitemmälle sanoen: ”Pyydän sinua katsomaan kaikkea sukupuolielinten ja ruumiini toiminnan kautta löytyykö jotakin pahan hengen toimintaa. Hän jatkaa pyytäen Pyhää Henkeä ”tutkimaan kaikki luuni, verenkierto, hermopiirit, lihakset, kudokset, rauhaset, hiukset, iho ja jokainen solu löytyykö mitään pahan hengen toimintaa fyysistä ruumistani vastaan.” (Spiritual warfare basics pg. 23 Mark. Bubeck)

Kun opetetaan, että kristityissä on demoneja, voi tapahtua melkein mitä tahansa. Se, mitä ei huomioida, on, että ne voivat valehdella ja pettää vapautuksen suorittajia! Saatanalla voi varmasti olla demoninsa kontrolloimassa kristittyjä ulkopuolelta, kun he luovuttavat tahtonsa toteuttamaan niiden kiusauksia. Synnin harjoittaminen edelleen luo orjuuden ja voi johtaa siihen, että tietyt elämän osa-alueet ovat heikosti hallinnassa. Tätä sanotaan painostukseksi (oppression) ja se on varmasti eri asia kuin valtaus (possession). Evankeliumeissa käytetty sana on demonisoitu (engl demonized, kreikaksi Diamonizomai), joka tarkoittaa olla demonin hallitsema. Yleinen ilmaus on ”hänessä on riivaaja” (Mt. 11:18), mikä ilmaisee asumista jossakin. Tällä tarkoitetaan, että tällä olennolla voi olla suora hallinta henkilöön sisäpuolelta. Tämän mukana tulee tietynasteinen häiriintyneisyys mielessä tai fyysinen järkytys ruumiissa (Mk. 5:1-20 Mt. 12:43-45). On paras erottaa hallinta (control) häirinnästä (harassment).

Hallinnan aste kristityllä on eri kuin ei-kristityllä (1. Tess. 2:18), koska kristittyjä vihollinen voi kontrolloida ulkopuolelta eikä sisäpuolelta, vaikka ajoittain se voi näyttää valtaukselta. Uskovalla vapautus on tahdon kysymys. Ei-uskovalla ei ole hengellistä auktoriteettia: ”… ettei yksikään Jumalasta syntynyt tee syntiä; vaan Jumalasta syntynyt pitää itsestänsä vaarin, eikä häneen ryhdy se paha” (1. Joh. 5:18). Tämä on vakuutus ja tehty selväksi kreikaksi, johon hän ei voi tarttua eikä kiinnittyä. Kohdassa Joh. 17:15 Jeesus rukoilee, ”ettei heitä otettaisi pois maailmasta, vaan että Isä varjelisi heidät pahasta.” Jälleen pohjaa sille, ettemme ole suhteessa viholliseen, josta meidät aikaisemmin vapautettiin. Tarvitsemme jatkuvaa uskoa, koska ei ole mitään lupausta pysyvästä vapautuksesta pahasta. Meidän tulee aina rukoilla vapautusta pahasta (Matt. 6:13). Niin kauan kuin olemme tässä maailmassa, paha käy päällemme. Ei ole mitään rukousta, menetelmää, tai loitsua; vain usko, joka pysyy lujana.

Kohdassa 1. Joh. 5:21 Johannes käskee uskovaa ”kavahtamaan epäjumalia.” Vaikka Raamattu sanoo selvästi, että epäjumalan takana on demoni, niin Johannes ei käske meitä kavahtamaan demoneja. Tämän kaltaista huolenaihetta ei nosteta esiin Raamatussa. Meitä varoitetaan pimeyden hedelmättömistä teoista, mutta Raamattu ei missään opeta, että valosta tulee pimeys muuten, kuin siinä tapauksessa, että ihminen hylkää uskon.

Raamatullinen käsitys on, että ihminen koostuu kahdesta komponentista, aineellisesta ruumiista ja aineettomasta hengestä. Ne, jotka mainostavat kristillistä demonisaatiota, sanovat, että saastainen asuu meidän ruumiissamme eikä hengessä. Se, minkä he unohtavat, on, että vanha luonto edelleen asuu meissä ja että se ilmaisee itsensä ruumiissa. Suostuminen lihan haluihin voi tuoda ihmisen orjuuteen, mutta sitä ei varmasti voida panna samaan kategoriaan kuin demonisaatio. Vaikka se saa ihmisen tekemään Saatanan tahtoa Jumalan tahdon asemesta, sitä ei pitäisi sekoittaa valtaukseen. Kohdassa Gal. 5:19-22 paljon siitä, mistä syytetään demoneja, on todellisuudessa ihmisen langennutta luontoa, joka ilmaisee itsensä hänen lihansa kautta. Demonit voivat houkutella ja liioitella lihamme heikkouksia, mutta syy on itsessämme.

Vaikka demoninen voima voi vaikuttaa ruumiimme ulkopuoleen ja tunteisiimme ja mieleemme, niin se ei koskaan voi tulla sisimpään ihmiseen; on tehtävä ero painostuksen ja valtauksen välillä.

Saatanalla on raja uskovan käsittelyssä; muutoinhan meillä ei olisi mitään etua ei-uskoviin nähden. Jos joka kerran kun he tekevät syntiä, siitä olisi syytettävä demonista toimintaa, niin mitä eroa siinä olisi, kun me teemme syntiä. Silloinhan Kristus ei voisi suojella kansaansa.

Raamatusta ei ole tapauksia, että demoneja olisi ajettu ulos kristityistä. Niitä ei ole myöskään jäänteinä vanhasta elämästä eikä uusina matkustajina. Raamattu ehdottomasti puhuu sitä vastaan. Me olemme Jumalan temppeli, emme sekä Jumalan että paholaisen edustajien. Mikä hämmennys niille, jotka ovat sitomassa omia henkilökohtaisia demonihenkiään!

Larry Thomas varoitti sellaisesta, jota mainostetaan demonihyökkäyksenä kristityissä: ”Todellinen mahdollisuus ongelmiin kristillisessä elämässä on syyttää asioista demoneja ja laiminlyödä normaali kristillinen kasvu ja kypsyminen. Tällainen kypsyyden puute on monien uskovien elämässä, koska he etsivät Neil Anderson’in pikakorjausta, joka osoittautuu suuremmaksi vahingoksi. Olen huolissani, että uskovat tulevat tietoisiksi tri. Andersonin vääristä tavoista.” (Biblical Perspectives Vol.V, no.3 1992)

Gil Rugh kommentoi tätä sanoen: ”Demonit eivät voi vallata uskovia… Raamatun kanta on tässä asiassa selvä. …Kristuksen työ on riittävä. Ei ole mitään lisävapautusta, joka täytyy suorittaa. Jos olisi, niin pelastus Kristuksessa olisi epätäydellinen. Jos seurakunta pysähtyisi ja ajattelisi läpi Raamatun teologiansa, niin ymmärtäisimme, että jotakin on pahasti pielessä opissa, jota mainostavat ne, jotka opettavat, että uskovat voivat olla riivattuja.” (Gil Rugh Demonization and the believer– an unbiblical teaching exposed, pg.26 1994)

Paavali kirjoittaa paholaisen hengellisestä armeijasta, jonka hän luettelee kohdissa Ef. 6: 12 ja Kol. 2:15: ”Hän riisui aseet hallituksilta ja valloilta ja asetti heidät julkisen häpeän alaisiksi; hän sai heistä hänen kauttaan voiton riemun.” Paholaisen ja hänen enkeliensä kohtalo on jo sinetöity, mutta silti Jumala sallii niiden jatkaa. Niillä ei kuitenkaan ole mitään valtaa kristittyyn. Hän toimii tottelemattomuuden lapsissa ja jatkaa kunnes Jumala, emme me, sitoo hänet. Hän voi valehdella meille ja johtaa meitä syntiin sen kautta, että tahtomme taipuu hänen valheisiinsa. On vain vastustettava ja hän on voitettu.

Kristittyinä me olemme Jumalan omistama Kristuksen valtaus (possession) (1. Kor..6:20, 1. Joh. 4:15). Meidät on ostettu hinnalla ja olemme uudestisyntyneet katoamattomasta siemenestä (1. Piet. 1:23). Kohta 1. Joh. 4:4 sanoo: ”Hän, joka teissä on, on suurempi kuin se, joka on maailmassa.” Pyhä Henki on kykenevä pitämään meidät erotettuina ja puhtaina, kun annamme hänen tehdä sen. Jos annamme periksi, emme voi sanoa, että hän on heikompi, vaan se todella on valinnan kysymys ja oman tahtomme harjoitus. Sen, joka uskoo demonivaltaukseen kristityissä täytyy ohittaa useita seikkoja. Kristus on meidän hyvä paimenemme – antaisiko hän kansansa suden suuhun? Vaikka voimme vahingossa astua yli viivan, se ei mitätöi Herran armoa ja suojelusta. Se merkitsisi, että Jumala joka kerran käsittelee meitä legalistina, kun vahingossa tai tahallamme rikomme hänen rajojaan ja menettäisimme hänen suojeluksensa ja olisimme vihollisen armoilla. On totta, että tiettyjä alueita täytyy karttaa kuin ruttoa (okkultismi, seksi avioliiton ulkopuolella, homoseksuaalisuus ja erilaiset tietoisuuden muutostilat). Silti Jumala on suurempi kuin nämä. Ellei, niin väärin tehdessämme ei olisi mitään takeita mistään. Vaeltaisimme vainoharhaisuudessa emmekä voitossa.

Jumala ei nuku työssä eikä ole pannut suojelustaan meidän kättemme ja voimamme varaan. Meidän tulee olla vahvoja Herran armossa eikä vainoharhaisia vihollisen pelossa.

Kohdassa Ef. 4:27 meille sanotaan, että älkää antako paholaiselle tilaisuutta (jalansijaa, sijaa, sillanpääasemaa).

Voimme antaa elämänalueiden suojan viholliselle, jos niitä ei ole annettu Herran haltuun. Kohdassa Ef. 5:18 hän myös kehottaa meitä jatkuvasti täyttymään Hengellä. Emme voi vaeltaa voitossa alistumatta Jumalan ehtoihin. Olla täytetty tarkoittaa olla Hengen hallitsema, mikä tarkoittaa, ettei ole tottelematon ja tekee sitä, mikä on oikein Herran silmissä. Parannuskeino tottelemattomuuden vangiksi joutuneelle on Jk. 4:7: ”Olkaa siis Jumalalle alamaiset ’ensin’ (missä sitten oletkin tottelematon, niin muuta käytöksesi alistumalla Hengelle) ’sitten’ vastustakaa perkelettä, niin se teistä pakenee.” Jos olet kuollut synnille, niin hän kiusaa sinua sellaisella, johon ei voi saada sinua reagoimaan. Myös Pietari sanoo samaa: ”Olkaa raittiit, valvokaa. Teidän vastustajanne, perkele, käy ympäri niinkuin kiljuva jalopeura, etsien, kenen hän saisi niellä. Vastustakaa häntä lujina uskossa… (1. Piet. 5:8-9).  Meillä ei tule olla voimakohtaamisia eikä keskusteluja, vaan meidän tulee seisoa Herrassa uskon kautta, luottaa, että kun nojaamme häneen, niin taistelu on hänen. Jos luotamme itseemme, niin taistelu on meidän. Tärkein päämäärä on olla antamatta maata viholliselle.

Paavali sanoo, että olimme kerran pimeys, mutta nyt me olemme valo. Yritäpä tuoda pimeyttä huoneeseen, kun valo on päällä. Vain, jos siellä ei ole valoa, siellä voi olla pimeys. Raamattu ei sano missään, että me voimme olla kuin valokatkaisija, päällä ja pois päältä.

Vaikka Raamattu sanoo, että Pyhä Henki voi asua synnin kanssa ja että Hän voi asua demonin läsnäolossa, niin varmasti on eri asia sanoa, että demoni voisi asua Pyhän Hengen kanssa. Näemme demonien väkivaltaisen reaktion Jeesuksen läsnäololle ja sille, mikä on pyhää. Jumalan ei ole pakko paeta, demonien kylläkin. Raamattu todistaa niiden olevan tuskaisia, kun Jeesus on vain lähelläkin.

Kohta 1. Kor. 3:16 sanoo: ”Ettekö tiedä, että te olette Jumalan temppeli ja että Jumalan Henki asuu teissä? Siinä on vain Pyhä Henki eikä Pyhä Henki ynnä demonit!

Seuraukset siitä, että uskoo olevansa riivattu (possessed), voivat varmasti olla vieläkin tuhoisammat, kuin demonin todellisesta asumisesta (inhabit). Painopiste siirtyy sitten todellisesta ongelmaan puuttumisesta ja vastuun ottamisesta teoistaan syyttämään siitä näkymätöntä vihollista, demonia, jota ei edes ole olemassa. Valhe, että uskovassa on demoni, voi olla aivan yhtä paha ja se, mistä todella tarvitaan vapautusta, on se valhe, että uskovassa asuu ns. valtaus eli riivaus (possession).

Vapautuspalveluissa meitä käsketään etsimään päädemoni kysymällä sen nimeä ja loput seuraavat sitä. Jeesuksen aikana juutalaisuudessa suoritettiin paholaisen karkotuksia. Sen onnistumiseksi karkottajien tarvitsi kommunikoida demonin kanssa. Tässä harjoituksessa päädemonia kutsuttiin nimeltä ja käskettiin lähteä. Jokaisen alidemonin oli myös toteltava. Tänä päivänä Jeesuksen nimeen vedotaan loitsuna kaiken mahdollisen saamiseksi, kuten rikkaus ja parantuminen ja totta kai asioiden palauttaminen takaisin Jumalalle.

Vapautuspalveluja pyöritetään eri muodoissa henkilökohtaisesta neuvonnasta ryhmävapautuksiin. Se tarkoittaa, että vapauttajat kävelevät ympäri huoneessa ja henki puhuu heille johtaen heitä ihmisten luokse. Sitten he laittavat kätensä heidän päällensä ja kutsuvat ulos päädemonin ensin ja muut tulevat lopulta perässä. Nimiä sellaisia kuin Leviatan, kiukun henget, mustasukkaisuuden ja uskonnollisuuden henget, kutsutaan ulos. Myös ikivanhoja sukukirouksia murretaan. Kaikki nämä ns. demonit on lueteltu lihan teoissa, joita me kaikki edelleen kykenemme tekemään. Kirjoitellaan psykologisten käsikirjojen kaltaisia vapautuskirjoja, joissa väitetään, että kun noudattaa tätä menetelmää, niin menestys seuraa – Herran avulla tietysti. Paljon siitä, mitä päätellään näissä kirjoissa, on henkilökohtaisista kokemuksista, jotka ovat raamatullisten rajojen ulkopuolella eivätkä varmasti mainittuja Raamatussa.

Lähde: http://www.letusreason.org/Pent24.htm

Lisäys 6.3.2018

Kuuntele tähän aiheeseen suoraan liittyen Pastori Juha Vähäsarjan puhe Jeesus, Pahan vallan voittaja. Vähäsarja on Suomen Raamattuopiston rehtori ja tunnetaan Raamatun sanaan pitäytyvästä ja helposti ymmärrettävästä julistuksestaan. Edellä mainitussa puheessa kohdasta 12:15 eteenpäin puhutaan kolmesta näkökulmasta: miten henkivaltoihin tulisi suhtautua, voiko kristitty olla pahojen henkien riivaama (valtaama) ja mikä on Jeesuksen valta kaikkien muiden henkivaltojen yli.

Lue myös artikkeli Irti pahan vallasta – demonien ulosajaminen.

Read Full Post »