Feeds:
Artikkelit
Kommentit

Posts Tagged ‘dispensaatio’

Rapture Conflict
By tri. David R. Reagan, suom. SK

Michael Brown (vas.), Craig Keener (oik.)

Olen murheellinen ilmoittaessani, että tri. Michael Brown, jota suuresti kunnioitan, on hiljattain toisen kirjoittajan kanssa tehnyt kirjan, jossa he hyökkäävät ennen vihaa/ahdistusta tapahtuvaa tempausta (Pre-Tribulation Rapture) vastaan. Hänen kirjoittajakumppaninsa on tri. Craig Keener, joka on Kentucky’n Willmore’n Asbury-seminaarin Raamatun tutkimuksen professori.

Perusolettamus

Kirjan nimi, Not Afraid of the Antichrist (Antikristus ei pelota), tiivistää yhden heidän perusargumenteistaan ennen vihaa tapahtuvaa tempausta vastaan. Periaatteessa he väittävät, että ne meistä, jotka uskovat ennen vihaa tapahtuvaan tempaukseen, ovat nynnyporukkaa, jotka eivät halua kärsiä Herran tähden ja siksi olemme pettäneet itsemme uskomaan, että meidät otetaan yliluonnollisesti pois tästä maailmasta ennen ahdistuksen alkamista.

Tämä on tietysti klassinen olkiukkoargumentti. Tunnen monia raamatunopettajia ja professoreita, jotka uskovat ennen vihaa tapahtuvaan tempaukseen, eikä mieleeni tule yhtään, jonka usko perustuisi Antikristuksen pelkoon. Sen sijaan heidän käsityksensä perustuu Raamatun kallisarvoiseen lupaukseen, että milloin tahansa Jeesus voi palata ylkänä viemään morsiamensa, seurakunnan, pois tästä maailmasta (1. Tess. 4:13-18). Ja he uskovat, että Raamatun perusteella paras päätelmä on, että se tapahtuu ennen ahdistuksen alkamista.

Yrittäessään todistaa perätöntä väitettään kirjoittajat kuluttavat paljon aikaansa kertoen kauhistuttavasta kristittyjen kärsimästä vainosta Kiinan ja Nigerian kaltaisissa paikoissa. He myös omistautuvat lainaamaan jakeita, jotka vakuuttavat meille, että jos todella olemme Jeesuksen puolella, niin tulemme kärsimään vainoa. Sitten he kysyvät, miksi todellisten kristittyjen Amerikassa pitäisi ajatella, etteivät he jonakin päivänä joudu kärsimään samanlaista ahdistusta.

Merkittävä ero

Vastaus heidän kysymykseensä on, että ahdistuksen (Joh. 16:33) ja suuren Ahdistuksen (Ilm. 7:14) välillä on suuri ero. Ei kukaan tuntemistani ennen vihaa tapahtuvaan tempaukseen uskovista usko, että kristityt olisivat immuuneja häirinnälle, vainoille ja jopa murhille. Meitä Lännen kristittyjä on siunattu niin, että elämme suhteellisessa rauhassa verrattuna uskoviin Afrikassa, Aasiassa ja Latinalaisessa Amerikassa, mutta nuo ajat ovat ohi. Tänä päivänä kristittyjä marginalisoidaan koko Länsi-Euroopassa sekä Yhdysvalloissa ja Kanadassa ja he kohtaavat kasvavaa vainoa ja se tulee lisääntymään lukumäärien ja voimakkuuden suhteen johtuen kulttuurimme pakanallistumisesta.

Ne meistä, jotka uskovat ennen vihaa tapahtuvaan tempaukseen, odottavat saavansa täysillä kärsiä saatanallista vainoa yhteiskunnan taholta, mutta Raamattu lupaa meille suojan Jumalan eskatologiselta vihalta – Jumalan vihan lopulliselta mallilta, jonka Jumala vuodattaa koko maailman päälle.

Jumala on käyttänyt tätä vihan mallia kerran aikaisemmin maailmanlaajuisessa Vedenpaisumuksessa. Hän on luvannut sen jälleen seurakunta-ajan lopussa sarjana vertaansa vailla olevan kauheita tuomioita, jotka kestävät seitsemän vuotta.

Uskoville on luvattu immuniteetti tällaisen Jumalan vihan suhteen (1. Tess. 1:10). Ja ne meistä, jotka uskovat tähän lupaukseen, odottavat seurakunnan tempausta ennen ahdistusta. Toivomme perustuu Raamatun lupaukseen, eikä Antikristuksen pelkoon.

Toinen heiveröinen argumentti

Tämän tempausta vastustavan kirjan toinen teema on, että usko ahdistusta edeltävään tempaukseen perustuu yksinomaan virheelliseen opetukseen ja saarnaamiseen, koska siihen ei voida mitenkään päästä tutkimalla vain Raamattua. Jälleen olkiukko!

Kirjoittajat perustavat tämän väitteen omiin kokemuksiinsa. Molemmat kasvoivat seurakunnissa, joissa opetettiin ahdistusta edeltävää tempausta ja molemmat tulivat myöhemmin elämässään johtopäätökseen, että käsitystä ei voi perustella Raamatulla.

No niin, minulla on heille uutisia. Kasvoin sotaisan amillenniaalisessa kirkossa, jonka johtajat suhtautuivat uskoonsa niin dogmaattisesti, että jos joku uskalsi olla eri mieltä heidän kanssaan, niin häntä pilkattiin. Itse asiassa, jos hän jatkuvasti epäili Amillenniaalista näkökulmaa, hänet virallisesti erotettiin! [Amillenialismi: tuhatvuotinen valtakunta on symbolinen kuvaus, ei kirjaimellisesti toteutuva ajanjakso.]

Minä tulin premillenniaalisen käsitykseen Jumalan Sanasta Raamattua tutkimalla, enkä opetuksen ja saarnaamisen kautta. Ja samalla tavalla tulin johtopäätökseen, että luvussa 1. Tess. 4 kuvatun tempauksen oli oltava erillinen tapahtuma ja erossa Ilmestyskirjan 19. luvun kuvailemasta Jeesuksen paluusta. [Premillenialismi: Jeesus palaa ennen tuhatvuotisen valtakunnan ajanjaksoa perustamaan kyseisen valtakunnan, jonka pääkaupunkina on Jerusalem.]

En ole myöskään ainoa henkilö, joka on tullut näihin johtopäätöksiin pelkästään tutkimalla Raamattua. Hiljattaisessa kirjassaan Dispensationalism Before Darby (Dispensationalismi ennen Darby’a) (2015) tri. William Watson todistaa, että 1600–1700-luvuilla oli monia, jotka myös päättelivät, että Tempaus ja Paluu ovat kaksi erilaista ja eriaikaista tapahtumaa – ja jotkut jopa uskoivat, että Tempaus on ennen Ahdistusta.

Tohtori Watson päättelee, että 1800-luvun alussa ennen vihaa tapahtuvaan tempaukseen uskoivat ”ei vain baptistit – vaan myös johtavat anglikaanit – ja jopa skotlantilaiset presbyteerit” (sivu 262). Toisin sanoen, se ei ollut vain jokin epärealistinen käsite, joka vuonna 1830 poksahti englantilaisen teologin, nimeltä John Nelson Darby, kekseliääseen mieleen, kuten kirjoittajat väittävät.

Ilman tohtori Watson’in yksityiskohtaista aineistoa historioitsija nimeltä tohtori Paul Boyer oli jo tullut samaan johtopäätökseen kirjassaan When Time Shall Be No More: Prophecy Belief in Modern America (Kun aikaa ei enää ole: profetiausko nykyajan Amerikassa). Tämän kirjan julkaisi Harvard University Press vuonna 1994. Hän kirjoittaa:

Tietyssä mielessä Darby’n järjestelmä ei sisältänyt mitään uutta. Hänen keskittymisensä profetian toteutumiseen tulevaisuudessa noudatti varhaisten kristittyjen eskatologiaa… Jopa tempausoppi … löytyy varhaisten tulkitsijoiden kirjoituksista. … Mutta Darby kutoi nämä eri säikeet tiukaksi ja yhtenäiseksi systeemiksi, jota hän tuki joka tilanteessa runsailla Raamatunkohdilla ja sitten uupumatta julisti kirjoitustensa ja saarnamatkojensa kautta (sivu 188).

Vielä yksi asiaton argumentti

Yksi tohtoreiden Brown and Keener rakentamista olkiukoista on, että usko ennen vihaa tapahtuvaan tempaukseen tuottaa apaattisia kristittyjä, jotka tyytyvät istumaan syrjässä odottaen Herran ilmestymistä unohtaen evankelioimisen ja yhteiskunnalliset ongelmat.

Ei pidä paikkaansa – en tunne ketään tästäkään porukasta! Itse asiassa viime vuosien johtava vihaa edeltävän tempauksen puolustaja – Tim LaHaye – oli yksi johtavista kristityistä poliittisista aktivisteista, joka oli voimakkaasti mukana Moral Majority -liikkeessä. Ja hänen vaimonsa Beverly perusti konservatiivisen kristittyjen naisten aktivistiryhmän nimeltä Concerned Women of America (Amerikan huolestuneet naiset).

Kirjan pahin vika

Suurin heikkous Brown’in & Keener’in kirjassa on sen tapa käsitellä läheisyyttä. Kirjoittajat kirjaimellisesti tanssivat aiheen ympärillä ja heillä on tietysti siihen hyvä syy.

Raamattu tekee selväksi, että Herra voi palata milloin tahansa ja että meidän kristittyinä tulee elää odottaen Hänen paluutaan. Sitä kutsutaan läheisyydeksi. Mutta jos hylkäät tempauksen ja uskot vain siihen, mitä kutsutaan Toiseksi Tulemukseksi, niin ei ole olemassa mitään läheisyyttä. Se johtuu siitä, että on niin monta profetiaa, joiden on täytyttävä, ennen kuin Toinen Tulemus voi tapahtua. Mainitaksemme vain yhden – ensin on oltava seitsenvuotinen Ahdistus!

Ne, jotka hylkäävät Tempauksen ja uskovat vain Toiseen tulemukseen elävät odottaen Antikristusta. Ne meistä, jotka uskovat tempauksen olevan erillinen tapahtuma Herran paluusta maan päälle, elävät odottaen Jeesusta Kristusta – ei Antikristusta.

Kirjoittajien käsitys tempauksesta

Julisteen teksti: RAUHOITTUKAA! Mitään ei tapahdu, ennen kuin Antikristus tulee.

Mitä kirjoittajat sitten tekevät sille tempaukselle, jota apostoli Paavali kuvailee yksityiskohtaisesti luvussa 1. Tess. 4? He yhdistävät sen Toiseen Tulemukseen. Siten he väittävät, että kun Herra ilmestyy taivaissa, uskovat temmataan kohtaamaan hänet taivaalla ja sitten he välittömästi palaavat hänen kanssaan maan päälle hallitsemaan Hänen kanssaan tuhannen vuotta Millenniumissa (tuhatvuotinen valtakunta).

Tähän käsitykseen vihan jälkeen tapahtuvasta tempauksesta liittyy monta ongelmaa. Yksi on, kuten olen jo todennut, että se tuhoaa läheisyyden.

Toinen ongelma on, että se ei anna asukkaita Millenniumiin. Miksi? Koska jos Tempaus ja Toinen Tulemus ovat yksi tapahtuma, niin jokainen uskova, sekä juutalainen että pakana, elävä ja kuollut, kirkastetaan Herran paluun hetkellä. Kaikki muut lähetetään Tuonelaan. Se tarkoittaa, ettei ole kuolevaisia ihmisiä menemässä Millenniumiin ja kansoittamassa maata uudelleen.

Tämä ei ole ongelma vihaa edeltävän tempauksen käsityksessä, sillä sen mukaan kaikki seurakunta-ajan uskovat, elävät ja kuolleet, saavat kirkastetun ruumiin tempauksen hetkellä – ennen kuin Ahdistus alkaa. Sitten seuraavien seitsemän Ahdistuksen vuoden aikana monet hyväksyvät Jeesuksen ja vaikka Antikristus surmaa suurimman osan heistä, niin tulee olemaan jäännös sekä juutalaisista että pakanauskovista, jotka elävät ahdistuksen loppuun asti. Tämän ryhmän sallitaan mennä Millenniumiin lihassa. He asuttavat maan uudelleen ja ne meistä, jotka ovat kirkastetussa ruumiissa, hallitsevat heitä.

Toistan, käsitys vihan jälkeen tapahtuvasta tempauksesta ei anna hallittavia Millenniumiin.

Loppuhuomautus

Päätän lainauksella tohtori Ron Rhodes’ilta, joka on yksi suosikeistani, mitä tulee raamatunprofetian opettamiseen. Useita vuosia sitten hän oli yksi puhujista vuosittaisessa raamattukonferenssissamme. Häntä pyydettiin puhumaan tempauksesta ja kun hän pääsi siihen asti, että arvioi käsitystä vihan jälkeen tapahtuvasta tempauksesta, hän aloitti muistuttamalla yleisöä, että apostoli Paavali lopetti tempauksen kuvauksensa sanomalla:Niin lohduttakaa siis toisianne näillä sanoilla” (1. Tess. 4:18).

Sitten hän tiivisti käsityksen vihan jälkeen tapahtuvasta tempauksesta näin:

Kuvitelkaamme hetken ajan, että tempaus vihan jälkeen on totta. Seuraavassa on, mitä tämä tempauskäsitys tarkoittaa:

      • Käytte läpi seitsemän vuotta Jumalan vihaa.
      • Kärsitte Antikristuksen kauhistuttavan hallinnon kautta.
      • Koette tuskalliset sinetti-, pasuuna- ja maljatuomiot – jotka käyvät kerta kerralta pahemmiksi ja tuskallisemmiksi.
      • Suurin osa teistä kärsii tuskallisen marttyyrikuoleman.

Niin lohduttakaa siis toisianne näillä sanoilla” (1. Tess. 4:18). Sorry, ystävät – se vain ei pelitä!

Tähän en voi sanoa muuta kuin Aamen!

 

Read Full Post »

Apostasy, Divine Judgements and the Great Escape
Prof. Johan Malan, Mossel Bay, South Africa (May 2016), suom. SK

Raamatun profetiat antavat huolestuttavan kuvan hengellisestä ja moraalisesta turmeluksesta, joka tapahtuu maailmanlaajuisesti lopunajassa. Jeesus Kristus itse vertaa tätä ajanjaksoa ihmisen historiassa Nooan ja Lootin aikoihin (Luuk. 17:26-30), jolloin tosi Jumala ja Hänen sanansaattajansa toistuvasti ja avoimesti torjuttiin. Ylimielisyydessään ja itsekorotuksessaan Nooan aikalaiset karttoivat Jumalan vanhurskauden rajoittavaa luonnetta ja katsoivat paremmaksi antautua synnin kulttuuriin, jolle oli luonteenomaista täysin kehittynyt materialismi liittyneenä pahoihin elämäntapoihin, kuten korruptio, väkivalta ja hillitön moraalittomuus. Sodoman ja Gomorran kohdalla turmelus myös yhdistyi Jumalan antaman seksuaalisen identiteetin menetykseen, kun homoseksuaalisuus (sodomia) oli yhteiskunnallisesti hyväksytty ja laajalti harjoitettu. Johtuen tästä luonnottomasta taipumuksesta, kyseessä olevat yhteisöt olivat matkalla itsetuhoon, koska eivät solmineet (eivätkä halunneet solmia) heteroseksuaalisia suhteita lisääntyäkseen normaalilla tavalla.

Vanhan Testamentin aikoina oli tapauksia, jolloin äärimmäisen turmeluksen ja Jumalan vastaisen kapinan vallitessa Hän puuttui peliin tuomioiden kautta. Kuitenkin pienelle tosi uskovien ryhmälle tarjottiin aina olemassa pako tuomioista. Luemme seuraavaa koskien suuren vedenpaisumuksen tuomiota: ”Mutta kun Herra näki, että ihmisten pahuus oli suuri maan päällä ja että kaikki heidän sydämensä aivoitukset ja ajatukset olivat kaiken aikaa ainoastaan pahat. … Nooa oli aikalaistensa keskuudessa hurskas ja nuhteeton mies ja vaelsi Jumalan yhteydessä…. Mutta maa turmeltui Jumalan edessä ja maa tuli täyteen väkivaltaa. Niin Jumala näki, että maa oli turmeltunut; sillä kaikki liha oli turmellut vaelluksensa maan päällä. Silloin Jumala sanoi Nooalle: ’Minä olen päättänyt tehdä lopun kaikesta lihasta, sillä maa on heidän tähtensä täynnä väkivaltaa; katso, minä hävitän heidät ynnä maan. Tee itsellesi arkki honkapuista.’” (1. Moos. 6:5, 9, 11-14). Nooa ja hänen perheensä pakenivat tätä suurta tuomiota pahoille aikalaisilleen, koska he olivat uskovia, jotka luottivat Herran pelastavaan armoon.

Kuitenkin ajan mittaan myös uskovan Nooan jälkeläiset luopuivat avoimeen kapinaan Jumalaa vastaan. Pahassa ylimielisyydessään he sanoivat: ”Tulkaa, rakentakaamme itsellemme kaupunki ja torni, jonka huippu ulottuu taivaaseen, ja tehkäämme itsellemme nimi, ettemme hajaantuisi yli kaiken maan” (1. Moos. 11:4). Tämä babylonialainen kansojen fuusio muodosti uuden maailmanjärjestyksen, joka perustui itsekorotukseen, vallan kokoamiseen ja vihamielisyyteen taivaan tosi Jumalaa vastaan. Osallistuvien kansojen oli luovutettava suvereenit oikeutensa omaan maahansa, kuten myös kulttuurinsa, hallintonsa ja uskontonsa kansainvälisen yhteyden vuoksi. Nimrod, aivot babylonialaisen kulttuurin takana, oli suorapuheinen tosi Jumalan vihollinen ja oli itse babylonialaisen aurinkojumalan henkilöitymä. Häntä myös palvottiin. Astrologia ja muita okkulttisen mystiikan muotoja yhdistettiin hänen väärään maailmanuskontoonsa.

Herra puuttui asioihin kielten sekoituksen kautta varmistaakseen, että tämä demoninen maailmanjärjestys ja sen pakollinen epäjumalanpalvelus romahtaisi. Itsenäiset suvereenit kansakunnat omine maantieteellisine alueineen ovat edelleen Jumalan järjestys varmistamaan sisäinen harmonia ja kuulumisen tunne. Ulkoisesti se tarjoaa ainoan pohjan rauhanomaiselle yhteiselolle muiden kansakuntien kanssa (Apt. 17:26). Kaikkien ihmisten etu on kunnioittaa näitä maantieteellisiä, kulttuurisia, taloudellisia ja poliittisia rajoja. Sekoitettu babylonialainen järjestys aiheuttaa suurta pelottelua, pakottamista mukautumaan, vähemmistöjen hyväksikäyttämistä, kulttuuri-identiteetin, oman kielen ja henkilökohtaisten vapauksien menettämisen – kaikki väkisin määrätyn globaalin yhteyden vuoksi.

Babylonista hajaantuneet erilaiset kansakunnat omaksuivat kukin oman epäjumalanpalveluksen ja väärien uskomusten muotonsa ja lopulta koko asutettu maailma oli pakanallistunut. Uskonnollisen petoksen mukana juurtui myös moraalinen turmelus ja tuli ajoittain niin vakavaksi, että Herra tuhosi Sodoman, Gomorran ja muut Jordanin laakson kaupungit. Myös tässä tapauksessa varmistettiin, että tosi uskovia ei tuomittu. Kaksi tuomioita toteuttamaan lähetettyä enkeliä kehottivat Lootia pakenemaan kiireesti vuorille: ”Nouse, ota vaimosi ja molemmat tyttäresi, jotka ovat luonasi, ettet hukkuisi kaupungin syntivelan tähden” (1. Moos. 19:15). Pahat tuomittiin vasta, kun uskovat olivat lähteneet.

Kun Jumala kutsui Aabrahamin ja Israel lopulta perustettiin Jumalan valituksi kansaksi luvatulle maalle, niin siellä oli selvä raja – maantieteellinen, etninen, uskonnollinen ja poliittinen – Jumalan kansan ja Saatanan hallinnassa olevien pakanakansojen välillä. Eri tilanteissa Jumala vuodatti tuomioita Israelin vihollisten päälle esim. Israelin lähdön aikaan Egyptistä (2. Moos. 7-11 ja 14), pakanakansojen tuhoamisen aikana Kanaanissa (Joos. 6-12) sekä erilaisissa Jumalan väliintuloissa Israelin ja sen vihollisten välisissä sodissa. Viimeinen ja hyvin ilmeinen Jumalan tuomio kohdistui Israeliin itseensä sisältäen Jerusalemin hävittämisen johtuen Israelin pitkästä luopumuksen historiasta, joka huipentui heidän Messiaan hylkäämiseensä (3. Moos. 26:33; 5. Moos. 28:52, 64; Matt. 23:37-39; Luuk. 19:41-44; 21:20-24). Tuomiot Israelille eivät kuitenkaan johtaneet heidän lopulliseen tuhoon ja hylkäämiseen Jumalan kansana (3. Moos. 26:44-45) ja se selittää, miksi heidät on taas palautettu lopunaikana – fyysisesti, poliittisesti ja hengellisesti (Jer. 31:31-34; Hes. 36:22-28; 37:21-22; Room. 11:25-26).

Armon dispensaatio (aikakausi)

Tämän Israelin tuomion ja kaikkien sen vakavien seurausten jälkeen luopuneelle Jumalan kansalle astui voimaan Uuden Testamentin armon dispensaatio kaikille kansoille (Matt. 28:19). Koko tämän dispensaation ajan Herra tarjoaa kaikille kansoille, kielille ja kansakunnille maan päällä (mukaan lukien hajotetut juutalaiset) tilaisuutta pelastua ja siten tulla synnin pimeydestä Herran valtakunnan ihmeelliseen valkeuteen. Ihmisten suuri enemmistö ei kuitenkaan tee tätä siirtymistä iankaikkiseen elämään, koska he rakastavat pimeyttä enemmän kuin valkeutta (Joh. 3:19). Näin ollen kadotettujen lavealla tiellä on paljon enemmän liikennettä kuin taivaan kaidalla tiellä. Tämä tilanne selittää, miksi armonkin dispensaation aikana koko maailma on yleensä pahan vallassa. (1. Joh. 5:19) ja siksi hengellisesti ja moraalisesti paha paikka elää.

Koska koko tämän dispensaation päämäärä on maailmanlaajuinen Jumalan pelastavan armon julistaminen Hänen Poikansa Jeesuksen Kristuksen sovituskuoleman nojalla, niin pahoja ihmisiä ei vielä tuomita. Väärät seurakunnat, pakanalliset uskonkäsitykset ja pahat poliittiset ideologiat ovat joissakin tapauksissa olleet olemassa vuosisatoja Jumalan tuomitsematta niitä. Edes silloin, kun jotkut kansakunnat vajosivat ja katosivat maisemasta, se ei johtunut Jumalan tuomioista, vaan ihmisistä itsestään paholaisen provosoidessa heitä suurena ihmisten murhaajana. Jumala ei myöskään aiheuttanut kahden menneen vuosituhannen aikana tapahtuneita luonnonkatastrofeja, kun sekä uskovia että uskomattomia kuoli tai loukkaantui näissä onnettomuuksissa. Jumalan tuomiot ovat aina vanhurskaita ja koskevat vain syyllistä osapuolta – ei viatonta.

Nykyisessä dispensaatiossa Jumala ”antaa aurinkonsa koittaa niin pahoille kuin hyvillekin ja antaa sataa niin väärille kuin vanhurskaillekin” (Matt. 5:45). Me elämme myös ajassa, jolloin koko luomakunta on alistettu turhuudelle ja korruptiolle (Room. 8:19-21), mikä selittää sellaisia ilmiöitä, kuin kuivuudet, tulvat, tulivuorenpurkaukset, maanjäristykset, bakteerit, virukset, myrkylliset aineet, laajan skaalan tauteja, vaarallisia eläimiä, vihamielisiä ja pahoja ihmisiä, rikoksia, ahdistusta, vainoa ja monia muita vaaroja. Nämä asiat piinaavat myös kristittyjä – ei siksi, että jumala olisi tuomitsemassa heitä, vaan koska he elävät epätäydellisessä syntisessä maailmassa, jossa Saatana nauttii enemmistön kannatusta (Ef. 6:10-13). Herra Jeesus itse sanoi, että meidän pitäisi odottaakin vihamielisyyttä, ahdistusta ja vaikeita aikoja maailmassa (Joh. 15:18-20; 16:33). Me emme kuitenkaan kärsi siksi, että Jumala rankaisisi meitä synneistämme (siitä huolimatta monilla synneillä on kyky aiheuttaa oma tuskansa ja kärsimyksensä uhreilleen), vaan pohjimmiltaan me kärsimme, koska elämme vihamielisessä ja vaarallisessa maailmassa, joka on vainonnut Kristusta ja siksi vihaa ja vainoaa myös Hänen seuraajiaan (Luuk. 6:22-23).

Pietari sanoo, että on kunnia kärsiä Kristuksen vuoksi, mutta on häpeällistä kärsiä, jos tekee syntiä tahallaan: ”Rakkaani, älkää oudoksuko sitä hellettä, jossa olette ja joka on teille koetukseksi, ikäänkuin teille tapahtuisi jotakin outoa, vaan iloitkaa, sitä myöten kuin olette osallisia Kristuksen kärsimyksistä, että te myös hänen kirkkautensa ilmestymisessä saisitte iloita ja riemuita. Jos teitä solvataan Kristuksen nimen tähden, niin te olette autuaat, sillä kirkkauden ja Jumalan Henki lepää teidän päällänne. Älköön näet kukaan teistä kärsikö murhaajana tai varkaana tai pahantekijänä tahi sentähden, että sekaantuu hänelle kuulumattomiin; mutta jos hän kärsii kristittynä, älköön hävetkö, vaan ylistäköön sen nimensä tähden Jumalaa.” (1. Piet. 4:12-16).

Ottaen huomioon taistelun pahaa vastaan ja kaikki uhkaavat vaarat epätäydellisessä maailmassa, meidän on säännöllisesti rukoiltava Herran suojelusta sairauksia, onnettomuuksia, vaaroja, petosta ja kiusauksia vastaan. On ratkaisevan tärkeää pukeutua Jumalan koko sota-asuun kyetäkseen vastustamaan paholaisen juonia. Mutta miksi Jumala ei tuomitse pahantekijöitä tämän dispensaation aikana? Koska uskovaiset ja pelastumattomat syntiset elävät yhdessä samoissa yhteiskunnissa ilman mitään heitä erottavia fyysisiä rajoja. He ovat kuin samalla pellolla rinnakkain kasvavat nisu ja luste, kuten Jeesus selitti opetuslapsilleen.”Toisen vertauksen hän puhui heille sanoen: ”Taivasten valtakunta on verrattava mieheen, joka kylvi hyvän siemenen peltoonsa. Mutta ihmisten nukkuessa hänen vihamiehensä tuli ja kylvi lustetta nisun sekaan ja meni pois. Ja kun laiho kasvoi ja teki hedelmää, silloin lustekin tuli näkyviin. Niin perheenisännän palvelijat tulivat ja sanoivat hänelle: ’Herra, etkö kylvänyt peltoosi hyvää siementä? Mistä siihen sitten on tullut lustetta?’ Hän sanoi heille: ’Sen on vihamies tehnyt’. Niin palvelijat sanoivat hänelle: ’Tahdotko, että menemme ja kokoamme sen?’ Mutta hän sanoi: ’En, ettette lustetta kootessanne nyhtäisi sen mukana nisuakin. Antakaa molempain kasvaa yhdessä elonleikkuuseen asti; ja elonaikana minä sanon leikkuumiehille: Kootkaa ensin luste ja sitokaa se kimppuihin poltettavaksi, mutta nisu korjatkaa minun aittaani.’” (Matt. 13:24-30).

Erottava hetki

Lopunaikana tulee ero vanhurskaiden ja väärien välillä. On väistämätöntä, että tämä ero tapahtuu ennen ahdistuksen aikaa, koska seitsenvuotinen ahdistus on myös Jumalan tuomion aika syntisille ja Herra ei missään tapauksessa tuomitse omia lapsiaan (vrt. 1. Moos. 18:23). Niille, jotka Jeesuksessa Kristuksessa ovat, ei ole tuomiota (condemnation) (Room. 8:1); siksi odotamme Jumalan Poikaa taivaasta, joka pelastaa meidät tulevasta vihasta (1.Tess. 1:10). Lähdettyämme Herra vuodattaa tuomionsa pahojen päälle: ”Katso, Herran päivä tulee, tulee armottomana, tulee kiivaus ja vihan hehku, tekemään autioksi maan ja hävittämään siitä sen syntiset” (Jes. 13:9; vrt. Matt. 24:21; Ilm. 6:15-17).

On tärkeää tehdä selvä ero sen ahdistuksen, jota kristityt nyt kokevat pahassa maailmassa uskonsa tähden, ja seurakuntadispensaation lopun suuren ahdistuksen välillä, kun Jumala tuomitsee epäuskoiset, syntiset, luopiot ja luopuneen Israelin. Tuleva ahdistus on vaivan aika Jaakobille ja kaikille kansoille, jotka kuten petetty Israel, ovat hyljänneet Jeesuksen Messiaana Jer. 30:7; Ilm. 3:10). Kristittyjä ei ole määrätty Herran päivän vihaan ja Hän kehottaa meitä seuraavasti: ”Valvokaa siis joka aika ja rukoilkaa, että saisitte voimaa paetaksenne tätä kaikkea, mikä tuleva on, ja seisoaksenne Ihmisen Pojan edessä” (Luuk. 21:36). Kristittyjen pako ennen ahdistuksen alkamista on sopusoinnussa yhtenäisen raamatullisen mallin kanssa koskien uskovien pakenemista ennen Jumalan vihan vuodattamista pahojen päälle:

  • Vedenpaisumuksen aikaan Nooa ja hänen perheensä ensin varmistettiin turvapaikkaan, ennen kuin Jumala kääntyi pahojen puoleen ja tuomitsi heidät, koska eivät suostuneet katumaan. Heidän joukossaan ei ollut yhtään uskovaa, kun se tapahtui.
  • Sodoman ja Gomorran tuhon aikaan tosi uskovat määrättiin lähtemään Jumalan tuomioiden tuhoalueelta vähän ennen tuomioiden vuodattamista.
  • Israelin Egyptistä lähdön aikaan kaikki vitsaukset iskivät aina epäuskoisiin egyptiläisiin – koskaan ne eivät koskeneet Jumalan kansaa.
  • Israelin monien sotien aikana Vanhassa Testamentissa Jumalan tuomiot olivat yhtä lailla valikoivia ja aina kohdistuivat tiettyyn pahantekijöiden ryhmään.
  • Tuomioiden aikana epäuskoiselle Israelille heidän Messiaansa tulemuksen ja hylkäämisen jälkeen tuomiot kohtasivat vain epäuskoisia juutalaisia ja kun se tapahtui, niin kaikki opetuslapset olivat jo paenneet Jerusalemista ja ylittäneet Jordanin turvapaikkaan (Luuk. 21:20-22).
  • Tulevan tempauksen aikaan kristityt temmataan pois maan päältä, kun Jumalan tuomiot vuodatetaan koko pelastumattoman maailman päälle (Jes. 24:3-6; Ilm. 6 to 19). Uskovat temmataan pois fyysisesti kohtaamaan Herraa yläilmoissa (1. Tess. 4:16-18). Ahdistus on vaivan aika Israelille ja epäuskoisille kansoille (Jer. 30:7; Matt. 24:21) – se ei ole seurakunnan vaivanaika.

Vauhdinotto ahdistukseen

Lähestyessämme seurakuntadispensaation loppua, tehokkaita valmisteluja on tekeillä Jumalan valtakunnan ilmestymiseksi maan päällä Jeesuksen Kristuksen hallitessa kuninkaana ja myös Saatanan valtakunnan ilmestymiseksi Antikristuksen johdon alaisena. Sen jälkeen, kun uskovien ylösnousemus on tapahtunut ja heidät kaikki temmattu taivaaseen kirkastettuine ruumiineen, Jumalan lopunajan tuomiot epäuskoisille pannaan toimeen. Sen jälkeen Kristus kuningasten Kuninkaana palaa maan päälle pyhiensä kanssa perustamaan vanhurskauden hallinnon (Ilm. 5:9-10; 19:11-15).

Seitsemän vuoden aikana, jolloin tuomiot kohtaavat epäuskoisia, tosi seurakunta on Kristuksen kanssa taivaassa. Paholainen käyttää tilaisuutta perustaa Jumalan vastainen vääryyden, synnin ja kapinan valtakunta maan päälle Antikristuksen ja väärän profeetan johdon alaisuudessa. Se tapahtuu kohta tempauksen jälkeen, kun hänen pahoille suunnitelmilleen ei ole vastustusta tosi seurakunnan – Pyhän Hengen temppelin – ollessa poissa. Paavali myös kuvailee pidättäjän poistamista ja sen seurauksia: ”Sillä laittomuuden salaisuus on jo vaikuttamassa; jahka vain tulee tieltä poistetuksi se, joka nyt vielä pidättää, niin silloin ilmestyy tuo laiton, jonka Herra Jeesus on surmaava suunsa henkäyksellä ja tuhoava tulemuksensa ilmestyksellä” (2. Tess. 2:7-8).

Tämä on edelleen kiistämätön todistus, että tempaus tapahtuu ennen Antikristuksen ilmestymistä. Uuden Testamentin seurakunta on Pyhän Hengen temppeli ja sellaisena pidättäjä Antikristuksen ilmestymiselle. Kun pidättäjä on tempauksessa otettu pois maan päältä, niin Antikristus voi ilmestyä ilman vastustusta. Johtuen Jumalan kaikkialla läsnäolevaisuudesta Pyhä Henki on yhä läsnä maan päällä, mutta ei yhtä ilmeisenä kuin Helluntain jälkeisenä aikana, koska tosi seurakunta, jonka kautta Hän toimi, on otettu pois. Hän löytää kuitenkin muita kanavia ilmentämään itseään, varsinkin Israelissa (vrt. Ilm. 7:2-8), mutta lyhyen täydellisen pimeyden jakson aikana tempauksen jälkeen Antikristuksella ja väärällä profeetalla on täydellinen tilaisuus ilmestyä ja ottaa fyysinen kontrolli yli petetyn maailman.

Olemme ehdottomasti lähellä tätä tilannetta, koska on ilmeistä, että ihmiset ovat nyt lopulta valmistautumassa joko ilmestymään Kristuksen eteen ja olemaan osa Hänen valtakuntansa ilmestymistä, tai vastaanottamaan Antikristuksen ja seuraamaan häntä moniuskonnollisena maailmanjohtajana. Ne, jotka odottavat Herraa Jeesusta, puhdistavat itsensä, niin kuin Hän on puhdas (1. Joh. 3:3). Hän on perusteellisesti puhdistamassa puimatantereensa tarkasti erotellakseen jyvät akanoista. Kohta pelastettujen sielujen sato kootaan taivaaseen. Lustetta ollaan sitomassa kimppuihin ja ne heitetään Jumalan tuomioiden tuleen seitsenvuotisen ahdistuksen aikana. Näitä kahta ryhmää erotellaan lisääntyvästi, kun pahat jatkavat pahoilla teillään ja pyhät tavoittelevat suurempaa pyhyyttä (Ilm. 22:11).

Ihmisten suuren enemmistön keskuudessa on jo merkittävä raamatullisista totuuksista lähteminen, ja myös nimellisten uskovien keskuudessa luopuneissa seurakunnissa. He tulevat yhä sokeammiksi ja vieraantuneemmiksi evankelisista kristillisistä periaatteista – siinä määrin, että hyväksyvät ja palvovat moniuskonnollista Antikristusta maailman tosi Kristuksena ja pelastajana. Siinä prosessissa he yhä enemmän kääntävät selkänsä tosi Jumalalle ja Hänen Sanalleen ja jopa pilkkaavat Häntä. Samalla synti ja vääryys, kuten valheet, korruptio, moraalittomat elämäntavat ja kaksinaismoraali nopeasti lisääntyvät siten valmistaen tietä ihmiskunnalle myös moraaliselta näkökannalta tulla Antikristuksen, ”laittomuuden ihmisen”, innokkaiksi seuraajiksi (2. Tess. 2:3). Kun Yljän viipyessä etenemme pitemmälle lopunajassa, niin uskosta luopumiseen liittyvät ongelmat saavat suurempia mittasuhteita.

Vain pieni uskollisten ryhmä jatkaa valvomista ja rukoilemista samalla puhdistautuen. Kun yö pimenee, niin aamutähti loistaa kirkkaammin ja se on taivaallisen Kuninkaan tulemuksen toivon symboli. Vain Hän, toisen tulemuksensa kautta, voi perustaa rauhan hallinnan, joka tuo kestävän muutoksen tälle turmeltuneelle maailmalle.

Lavean tien synkkä päämäärä

Pelastumattomalla maailmalla, kuten myös miljoonilla nimikristityillä, joiden sydän ei ole muuttunut (uudestisyntynyt), ei ole sellaista tulevaisuuden näkyä ja he katsovat vain maailmaan yrittäen tehdä sen vieraanvaraisemmaksi itselleen. He ovat innokkaasti sitoutuneet ajamaan globaalin yhteyden korkeampaa astetta pyrkiessään kohtaamaan yhä kasvavan määrän ongelmia, joita koetaan kansainvälisesti. Tämä lähestymistapa ei ainoastaan aiheuta taloudellista globalismia, jolla on näky perustaa maailmanhallitus sekä valvoa maailmantaloutta, vaan se voidaan myös selvästi nähdä nykyisessä uskonnollisen globalismin prosessissa. Tämän aloitteen puitteissa on tehty suunnitelmia luoda maailmanuskontojen liitto, joka voi auttaa vaalimaan maailmanrauhaa ja yhteyttä. Ekumeeninen liike on perustettu sille petolliselle idealle, että kaikki uskonnot palvovat samaa Jumalaa ja siksi myös odottavat samaa maailmanmessiasta, joka edelleen yhdistää heidät. Yhdessä he pyrkivät edistämään suvaitsevaisuutta, rakkautta ja rauhanomaista rinnakkaineloa kaikkien uskontojen mystisen veljeyden kera, mutta tämä väärä yhteys valmistaa tien kohti heidän yhteisen pelastajansa – Antikristuksen – ilmestymistä.

Ilm. 13. luvun mukaan langenneen ja petetyn ihmiskunnan globaalit aloitteet lopunajassa paholaisen vaikutuksesta aiheuttavat maailmanhallituksen perustamisen Antikristuksen johdon alaisuudessa, keskitetysti valvotun maailmantalouden, jossa kukaan ei voi ostaa eikä myydä ilman Antikristuksen lukua, sekä maailmanuskonnon, jossa kaikki ihmiset palvovat Antikristusta yhteisenä pelastajanaan. Aluksi kaikki ihmiset maan päällä ovat hämmästyneitä globalististen unelmiensa täyttymisestä ja spontaanisti seuraavat ja palvovat Antikristusta. Ennen pitkää heidät kuitenkin alennetaan orjiksi hänen sotilaallisessa diktatuurissaan. Kaikki, jotka kieltäytyvät kumartamasta häntä Jumalana, teloitetaan muitta mutkitta, ja ilman hänelle vannottua uskollisuudenvalaa kenelläkään ei ole mitään taloudellisia oikeuksia.

Mitä lähemmäs tulemme tosi Kristuksen tulemusta, sitä lähempänä on kaikkien uskontojen väärän kristuksen ilmestymisen hetki. Raamatun profetioiden toteutuminen lopunaikana – erityisesti Israelin ennallistaminen ja globaalien rakenteiden luominen Antikristuksen maailmanhallintoa varten – korostaa sitä tosiasiaa, että Kristuksen tulemus taivaallisena Ylkänä voi nyt tapahtua milloin tahansa. Profeetallinen skenaario tätä hyvin merkittävää tapahtumaa varten on ollut valmiina jo useita vuosia; näin ollen elämme ajassa, jolloin Ylkä viivyttää tulemustaan (vrt. Matt. 25:5). Tänä aikana maallismieliset ihmiset tekevät kuumeisia valmisteluja perustaakseen uuden globalistisen maailmanjärjestyksensä ja vastaanottaakseen yhteisen maailmanmessiaansa johtajanaan. Uskolliset kristityt odottavat Jumalan pasuunan puhallusta, joka ilmoittaa heidän kohtaamisensa taivaallisen Yljän kanssa. Kaikki, jotka jäävät jäljelle, alistetaan kaikkien aikojen suurimmalle petokselle ja koska seuraavat Antikristusta, ovat suuren ahdistuksen uhreja, joka on myös oleva ennennäkemätön maailmanhistoriassa.

Read Full Post »

Julkaisemalla alla olevan Bill Perkinsin artikkelin en ota kantaa, mikä on oikea tempausajankohta. Perkins edustaa ennen ahdistusta -näkemystä (pre-trib), mutta muillekin näkemyksille on olemassa oikeat ja Raamatulliset perusteet. Muistakaamme, että vaikka joudummekin kärsimään kristittyinä vainoa ja ahdistuksia, Jumala on kanssamme joka hetki eikä meitä hylkää.

”Olkaa varuillanne, valvokaa ja rukoilkaa, sillä ette tiedä, milloin se aika tulee. Valvokaa siis, sillä ette tiedä, milloin talon herra tulee, iltamyöhälläkö (Pre-Trib) vai yösydännä (Mid-Trib) vai kukonlaulun aikaan (Pre-Wrath) vai varhain aamulla (Post-Trib), ettei hän, äkkiarvaamatta tullessaan, tapaisi teitä nukkumasta. Mutta minkä minä teille sanon, sen minä sanon kaikille: valvokaa.” (Mark. 13:33,35-37)


 

The ”Pre-Wrath” Deception
By Bill Perkins, suom. SK

valheen_vangit  

”Kun hän puhuu valhetta, niin hän puhuu omaansa, sillä hän on valhettelija ja sen isä” (Joh. 8:44).

Saan kirjeitä ja puheluita…

Yksi työni ikävistä puolista täällä Compass’illa on se, että melkein joka viikko joku uusi tulokas yrittää vakuuttaa minulle, että tempaus ei tapahdu seurakunta-ajan lopussa, vaan sen sijaan joskus seitsenvuotisen Ahdistuksen aikana.

kaavio

Saan puheluita, kirjeitä, kaavioita, nauhoja, kirjoja ja videoita, jotka kaikki perustelevat mid-trib (ahdistuksen puolivälissä), post-trib (jälkeen ahdistuksen), tai pre-wrath (ennen vihaa) -näkemyksiä. Nämä kiihkeät ihmiset ovat yleensä niin vakuuttuneita siitä, että heidän näkemyksensä on oikea ja minun väärä, että luulevat minulla olevan aikaa tuntikausia kuunnella heitä ja väitellä heidän kanssaan.

[Pre-wrath-näkemyksen mukaan tempaus tapahtuu juuri ennen Herran päivää, joka on se hetki, jolloin Jumala vuodattaa vihansa maan päälle. Kun 7-vuotinen vaivanaika jaetaan kahteen 3½ vuoden jaksoon, tämän näkemyksen mukaan tempaus ajoittuisi jälkimmäiselle 3½ vuoden ajanjaksolle.]

MR_kirjaMuistutettakoon, että kirja The Pre-wrath Rapture of the Church (Seurakunnan tempaus ennen vihaa) on aiheuttanut Kristuksen ruumiille paljon kipua ja sekaannusta. Luulen, että kirjoittajalla on hyvä tarkoitus, mutta minun mielestäni kirja ajaa harhaopin asiaa.

Minusta tuntuu pahalta niiden puolesta, jotka on petetty tällä opetuksella, koska minutkin kerran petettiin uskomaan ”ennen vihaa” -perusteluun. Ollessani uusi uskova 1970-luvulla, eräs hyvää tarkoittava pastori opetti minulle, että ”tempaus keskellä ahdistusta” (mid-trib) on fakta, eikä teoria. Hän antoi kaikki ne samat perustelut, joita kuulen tänä päivänä, tavallisesti keskitettynä johonkin muotoon, tai muotiin, näiden kahden väärän teorian ympärillä:

> ”Meidät pelastetaan vain Jumalan Vihalta”

  • Ennen vihaa -teorian kannattajat uskovat, että ”Jumalan Viha” tulee vain ahdistuksen viimeisen 3½ vuoden aikana – virheellisesti uskoen, että ensimmäinen 3½ vuotta ei itseasiassa ole ”Jumalan Vihaa”.

Se on tietysti naurettavaa! Koko seitsenvuotista ahdistusta kutsutaan ”Jaakobin vaivan ajaksi”. Hyvä tavaton! Ensimmäisen 3½ vuoden aikana on maailmanlaajuinen talousromahdus, nälänhätä ja neljännes väestöstä kuolee… minusta se kyllä kuulostaa ”Jumalan Vihalta”!

> ”Meidän täytyy valmistautua väistämättömään”

  • Ennen vihaa -teorian kannattajat uskovat, että heidän pitää suunnitella pahimman mahdollisen skenaarion varalle, koska, jos ovat väärässä, niin he päättelevät, ettei siitä ole haittaa, mutta jos ovat oikeassa, niin he ovat valmistautuneet.

Se on hirveä tapa elää. Sen sijaan, että eläisivät rohkeasti Herralle tietäen Hänen olevan tulossa viemään meidät kotiin, ennen vihaa -teorian kannattajat murehtivat Antikristuksen tulemusta!

Tosiasia kuitenkin on, että jos elät siihen asti, että näet Antikristuksen, niin olet jäänyt tempauksesta!

”Ja nyt te tiedätte, mikä pidättää, niin että hän vasta ajallansa ilmestyy. Sillä laittomuuden salaisuus on jo vaikuttamassa; jahka vain tulee tieltä poistetuksi se, joka nyt vielä pidättää, niin silloin ilmestyy tuo laiton…” (2. Tess. 2:6-8)

Yksi raamatunprofetian opin kulmakivistä on, että meidän tulee pitää katseemme kiinnitettynä ylös taivaaseen, tulevaan kotiimme, ei alas tähän maahan. Meidän tulee odottaa Jeesusta, ei Antikristusta!

”Olkoon mielenne siihen, mikä ylhäällä on, älköön siihen, mikä on maan päällä” (Kol 3:2).

Lopulta läksin ensimmäisestä seurakunnastani, jolla oli taipumus myös legalismiin – mikä on yleistä ennen vihaa -teorian kannattajien keskuudessa. Ja kun jatkoin Raamattuni lukemista vuosien varrella, niin en voinut raamatullisesti puolustaa mid-trib-näkemystä enkä sen serkkua, ”ennen vihaa” (pre-wrath) -teoriaa.

Nooa tiesi

Olemme osoittaneet monesti menneissä artikkeleissa, että Raamattu sanoo tempausta edeltävän ajan olevan ”IHAN KUIN” aika ennen Nooan vedenpaisumusta. ”Ihan kuin”! Ja sitten Raamattu luettelee tuon ajan tunnuspiirteitä, jotka meidän päivinämme ovat ”ihan kuin”. Se ei voisi olla yhtään selvempää.

Sillä niinkuin (KJV: just like = ihan kuin) oli Nooan päivinä, niin on Ihmisen Pojan tulemus oleva. Sillä niinkuin ihmiset olivat niinä päivinä ennen vedenpaisumusta: söivät ja joivat, naivat ja naittivat, aina siihen päivään asti, jona Nooa meni arkkiin, eivätkä tienneet, ennenkuin vedenpaisumus tuli ja vei heidät kaikki; niin on myös Ihmisen Pojan tulemus oleva.” (Matt. 24:37-39)

Nooan_paivat_kaavio

Ennen vedenpaisumusta oli ”tavallista menoa”, juhlimista, syömistä, rakentamista – kunnes Jumala sulki oven, mikä vertauskuvallisesti vastaa tempausta. Niiden, jotka kannattavat ”ennen vihaa” -näkemystä, on selvästikin täytynyt jättää huomioimatta tämä Raamatun totuus.

Jos hyväksyt ”ennen vihaa” -näkemyksen, sinun on hyväksyttävä, että Danielin 70. viikon ensimmäinen 3½ vuotta ei ole erilaista kuin nykyinen aika. Eikö todellakaan?

Ilm. 6. sanoo, että ahdistuksen ensimmäisen 3½ vuoden ajan maa on kaaoksessa, maailmantalous romahtaa ja inflaatio on niin hurja, että tarvitaan päivän palkka pelkästään ruuan ostamiseen. Puhumattakaan siitä, että tämä kaikki aiheuttaa sen, että neljännes väestöstä kuolee sodan ja villien petojen kautta! Kuulostaako se Jeesuksen kuvaukselta Nooan päivistä? Tuskinpa!

Erehtymätön Jumalan Sana

Suurin ongelma kaikissa muissa käsityksissä, paitsi tempauksessa ennen ahdistusta (pre-trib), on, että niissä on hyljättävä Raamatun dispensaatioiden (armotalousaikakausien) käyttäminen sen tulkitsemiseen. Se on puhtain kaikista opeista, koska se on juurrutettu kirjaimelliseen hermeneutiikkaan (sananselitykseen) Raamatun tulkitsemisessa.

Tuntuu, että päivittäin saamme sähköpostin tai puhelun joltakin, joka on hämmentynyt, kuinka jotakin sanankohtaa pitäisi soveltaa. Mutta kun selitämme dispensationaalisen teologian perusteet, niin he eivät enää ole hämmentyneitä. Dispensaatioiden ymmärtäminen ja soveltaminen selvittää niin paljon.

Raamattu on tarkoitettu luettavaksi kirjaimellisesti kontekstissa. Jeesus otti Vanhan Testamentin kirjaimellisesti puhuessaan Aadamista ja Eevasta, Nooan arkista ja Joonasta, jonka suuri kala nielaisi. Sitä paitsi kaikki menneet profetiat toteutuivat kirjaimellisesti, eivät kuvaannollisesti. Siksi myös meidän pitäisi ottaa Raamattu kirjaimellisesti kontekstissa. Dispensaatioiden soveltaminen antaa meille tuon kontekstin.

Raamattu esimerkiksi sanoo neljästi, että Kristuksen tuhatvuotinen hallinta maan päällä kestää 1000 vuotta (Ilm. 20:4-7). Se ei tarkoita, että 1000 vuotta (millennium) olisi vertauskuva ”pitkälle ajanjaksolle”. Se tarkoittaa, mitä sanoo – se kestää 1000 vuotta. Jos yrität tehdä siitä vertauskuvan pitkälle ajanjaksolle, niin ujutat tulkintaan ihmisen syntisen ymmärryksen.

susi_ja_lammasRaamattu sanoo myös, että tuhatvuotisessa valtakunnassa susi ja karitsa makaavat yhdessä ruohikossa. Asiat muuttuvat eikä eläimillä ole enää lihansyöjän vaistoja (Jes. 11:6). Tämä on yksi todistus, että me EMME elä millenniumissa nyt! Silti viralliset presbyteerien, luterilaisten, Church of Christ’in ja katolisten (sekä monien muiden) opit edistävät tätä harhaoppia.

Jumala ei muutu, mutta Hän kyllä muuttaa tapaa, kuinka käsittelee ihmisiä läpi erilaisten aikakausien eli historian aikajaksojen.

Et voi perustella, että Jumala ei muuttanut ajan kuluessa sitä, kuinka käsittelee ihmisiä maan päällä, koska Hän muutti

  1. ennen ja jälkeen ihmisen lankeemuksen;
  2. ennen ja jälkeen vedenpaisumuksen;
  3. ennen ja jälkeen Baabelin tornin;
  4. ennen ja jälkeen Ristin;
  5. ennen ja jälkeen Tempauksen;
  6. ennen ja jälkeen Toisen Tulemuksen;
  7. ennen ja jälkeen Suuren Valkean Valtaistuimen.

aikakaudet

Siksi on TOSIASIA, että Jumala TODELLA muuttaa tapaa, kuinka Hän käsittelee ihmisiä maan päällä eri aikoina kautta aikakausien. Raamatun jakaminen raamatullisiin dispensaatioihin yksinkertaisesti tunnistaa ja soveltaa tätä tosiasiaa historialliseen tulkintaan ja selvittää niin monia näennäisesti ristiriitaisia sanankohtia.

Paavali viittaa nykyiseen seurakuntadispensaatioon ”taloudenhoitona” joka oli kätketty juutalaisilta, mutta nyt ilmoitettu:

”ja saattaa kaikille ilmeiseksi, mitä on sen salaisuuden taloudenhoito, joka ikuisista ajoista asti on ollut kätkettynä Jumalassa, kaiken Luojassa” (Ef. 3:9).

Kun oikein ymmärsin, kuinka Jumala näkee nämä erilaiset ajanjaksot, se kirjaimellisesti muutti elämäni. Dispensaatioiden ymmärtäminen antoi minun tietää, milloin ja missä soveltaa kutakin Raamatun jaetta. Jos et oikein sovella dispensaatioita ymmärtääksesi kontekstia sille, mitä Herra sanoo sanassa, niin olet laiva ilman peräsintä.

”…ettemme enää olisi alaikäisiä, jotka ajelehtivat ja joita viskellään kaikissa opintuulissa ja ihmisten arpapelissä ja eksytyksen kavalissa juonissa;” (Ef. 4:14).

Nauhoitin raamattutunnin, joka osoittaa sen mielettömyyden, jos ei oikein sovelleta dispensaatioita Raamatun tutkimiseen. Nimesin sen: Saatanan 10 suurinta valhetta – valhe n:o 5 ”Tee kaikki, mitä Jeesus käski tehdä”. Halusin erityisesti painottaa, että on MAHDOTONTA tehdä kaikki, mitä Jeesus evankeliumeissa käski tehdä.

Oikein ymmärrettyinä Matteus, Markus, Luukas ja Johannes ovat itseasiassa Vanhan Testamentin loppu, eivät Uuden testamentin alku. Ne ovat selostus Jeesuksen vuorovaikutuksesta lainalaisten juutalaisten kanssa.

Evankeliumit eivät ole erikoisohjeita seurakunta-ajassa eläville. Ohjeet seurakunta-ajassa eläville on annettu Paavalin kirjeissä. Jos kiinnostaa, voit ladata DVD:n ilmaiseksi TÄSTÄ.

Haastan jokaisen ”ennen vihaa” -eskatologian kannattajan löytämään jotakin, joka on raamatullisesti väärin koskien DVD-raamattutunnin valhetta n:o 5. Ja jos et löydä, niin sinulla ei ole muuta mahdollisuutta, kuin miettiä uudelleen ”ennen vihaa” -näkemystäsi.

Jo otsikko, joka antaa ymmärtää, että EI pitäisi tehdä kaikkea, mitä Jeesus käskee tehdä, herättää ihmetystä, koska useimmat eivät ymmärrä dispensaatioita. He OLETTAVAT, että meidän PITÄISI tehdä, mitä Jeesus evankeliumeissa käskee tehdä.

rannekeMiljoonat ovat pitäneet rannerenkaita, joissa on kirjaimet ”WWJD” tarkoittaen, että useimmat elämän ratkaisut voidaan tehdä soveltamalla sanoja ”What Would Jesus Do” (Mitä Jeesus tekisi) kaikkiin elämän kysymyksiin.

Mutta jos meillä on oikea kontekstuaalinen näkemys evankeliumeista, niin on helppo nähdä, että Jeesus ei puhunut seurakunta-ajassa eläville, vaan ennemminkin aikaisemman dispensaation lainalaisille juutalaisille. Hän puhui heille erilailla, koska heillä ei ollut Jumalan erottamiskykyistä Henkeä heissä asuvana.

Matteus Markus, Luukas ja Johannes puhuvat tapahtumista ennen ristiä

Matteus Markus, Luukas ja Johannes puhuvat tapahtumista ennen ristiä

”Seurakunta-aika”, se dispensaatio, jossa elämme, alkoi vasta Jeesuksen kuoleman ja ylösnousemuksen jälkeen. Se alkoi, kun Pyhä Henki tuli maan päälle ja päättyy, kun Hän lähtee Tempauksessa. Siksi Pyhän Hengen saapuminen ja lähteminen maan päällä ovat kuin seurakuntadispensaation kirjatuet (kirjahyllyssä).

Mielestäni on parempi ajatella evankeliumien olevan ennemmin Vanhan Testamentin loppu kuin Uuden Testamentin alku. Vasta sitten voit täysin arvostaa seurakunta-ajan uskomattomia ominaisuuksia. Se on erityinen aika Jumalan aikajanalla toisin kuin kaikki muut. Kuten Pietari sanoo:

”… ja lukekaa meidän Herramme pitkämielisyys pelastukseksi, josta myös meidän rakas veljemme Paavali hänelle annetun viisauden mukaan teille on kirjoittanut; niinkuin hän tekee kaikissa kirjeissään, kun hän niissä puhuu näistä asioista, vaikka niissä tosin on yhtä ja toista vaikeatajuista, jota tietämättömät ja vakaantumattomat vääntävät kieroon niinkuin muitakin kirjoituksia, omaksi kadotuksekseen” (2. Piet. 3:15-16).

Yksi dispensationaalisen teologian avainpiirre on, että dispensationaaliset ajanjaksot eivät voi mennä päällekkäin. Dispensaation, määritelmänsä perusteella, täytyy päättyä ennen kuin seuraava dispensaatio voi alkaa Jumalan kalenterissa.

Ennen vihaa -näkemyksessä kuitenkin seurakunta-aika ja Ahdistus ovat päällekkäin uudessa dispensaatiossa. Se on absurdia! Ei voi olla kahta dispensaatiota yhtä aikaa!!

dispensaatiot

Pahin haittapuoli ”ennen vihaa” -teoriassa on kuitenkin, että se ryöstää uskovalta tulevan tempauksen odottamisen ilon. Seurakunta-ajan loppuminen on jotakin sellaista, jota tulee odottaa eikä pelätä. Meidän tulee odottaa Jeesusta Kristusta, ei Antikristusta!

”… ja juoskaamme kestävinä edessämme olevassa kilvoituksessa, silmät luotuina uskon alkajaan ja täyttäjään, Jeesukseen…” (Hepr. 12:1-2).

Ja viimeiseksi tässä vielä yksi pulma ennen vihaa -teoriassa ja se on naurettava. ”Ennen vihaa” -tempausnäkemys sanoo, että me, Kristuksen morsian, läpikäymme ahdistuksen ensimmäisen 3½ vuotta, mikä tarkoittaa, että meitä vainotaan ankarasti ennen hääpäiväämme Herran kanssa.

Todellako? Uskotko todella, että Herra purkaa seurakunnan, Kristuksen morsiamen, päälle tuhoa ja kuolemaa repien meidät kappaleiksi juuri ennen häitä? Voi hyvä tavaton! Eipä siinä ole paljon odottamista!

Ei, meidän ”Kristuksen Morsiamena” tulee odottaa liittymistämme rakkauden Jumalaan.

Iloitkaamme ja riemuitkaamme ja antakaamme kunnia hänelle, sillä Karitsan häät ovat tulleet, ja hänen vaimonsa on itsensä valmistanut” (Ilm. 19:7).

Tässä vain joitakin ”ennen vihaa” teoriaan liittyviä ongelmia. Niitä on monta muuta – liian monta tähän artikkeliin.

Meillä on kuitenkin suurenmoinen Andy Woods’in DVD otsikolla 7 Irrefutable Reasons You Can Trust the Pre-Trib Rapture Position! (7 kiistatonta syytä miksi voit luottaa tempaukseen ennen vihaa!). Voit ladata sen ilmaiseksi TÄSTÄ.

Andy puhuu myös tulevassa Steeling the Mind -raamattukoferenssissa Spokane’ssa 5. maaliskuuta. Liity meihin kauniissa Davenport-hotellissa.

Tai jos et pääse Spokane’iin, niin kirjaudu suoraan yhteislähetykseen ja katso konferenssi kännykästä, tabletista tai jopa digitaalisesta televisiostasi (sinulla täytyy olla internet). Ylläolevasta linkistä saat tietoa konferenssin yhteislähetyksestä.

Tämä on SUURENMOINEN raamattukonferenssi, jossa suurenmoiset puhujat kaikella tarmollaan selvittävät vaikeita Raamatun aiheita. Toivottavasti pääset mukaan!

BP

Read Full Post »