Feeds:
Artikkelit
Kommentit

Posts Tagged ‘dispensationalismi’

The Rapture — A Necessary Inference
By The Paleofundamentalist (Dr. Steven Hayes) 4.1.2014, suom. SK

Dispensationalismin nousun myötä 1800-luvulla kirjaimellisen (so. kieliopillishistoriallisen) hermeneutiikan (sananselityksen) käyttäminen tulkitsemaan Raamattua alkoi tulla käyttöön yhä johdonmukaisemmin kaikilla raamatullisen ilmoituksen alueilla. Tämä uusi (tai uudistettu) johdonmukaisuus kirjaimellisen hermeneutiikan käyttämisessä johti luonnollisesti uusiin oivalluksiin monilla teologian alueilla. Esimerkiksi kirjaimellinen hermeneutiikka sovellettuna Uuden testamentin profeetallisiin kohtiin johti Raamatun tutkijat päättelemään, että seurakunnan tempaus on Kristuksen paluun vaihe, joka on erotettava toisesta tulemuksesta. Toisin sanoen Kristuksen vielä tuleva paluu itseasiassa koostuu kahdesta erillisestä tapahtumasta eri aikoina:

  • seurakunnan Tempaus, jossa Kristus tulee yläilmoihin Morsiantaan vastaan ja vie sen kanssaan takaisin taivaaseen (esim. Joh. 14:1-3; 1. Tess. 4:13-18) ja
  • Toinen Tulemus, jossa Kristus tulee taivaasta kaikkien pyhiensä kanssa perustamaan valtakuntansa tämän nykyisen maan päälle ja henkilökohtaisesti hallitsemaan sitä tuhannen vuotta (esim. Matt. 24:30; Ilm. 19:11-16; 20:4-6).

Syntymästään saakka idea, että Kristuksen tulemus olisi kaksivaiheinen, sai kritiikkiä pääasiassa kahdesta syystä. Ensiksi, että Uudessa testamentissa ei ole kohtaa, joka nimenomaan opettaisi, että jäljellä on kaksi tulevaa Kristuksen ”tulemusta”; näin ollen sellainen käsitys perustuu vain päättelyyn. Toiseksi, että tämä käsitys Kristuksen paluusta oli ”uusi” oppi. Koska aikaisempien sukupolvien kristityt (sekä uskonpuhdistajat ja kirkkoisät ennen heitä) eivät olleet opettaneet sitä, eivätkä uskoneet siihen, se hyvin todennäköisesti ei pitänyt paikkaansa. Seuraavassa käsittelemme lyhyesti näitä kahta kritiikin syytä.

Mitä tulee ensimmäiseen syyhyn, niin on ilmeistä, että missään Uudessa testamentissa ei nimenomaan sanota, että jäljellä on kaksi tulevaa Kristuksen ”tulemusta”. Käsitys, että on kaksi tulemusta, tempaus erillisenä ja eriaikaisena itse toisesta tulemuksesta, on todellakin johtopäätös.

Se on kuitenkin välttämätön johtopäätös! Tempaus erillisenä toisesta tulemuksesta on välttämätön johtopäätös kaikista Kristuksen paluuseen liittyvistä Uuden testamentin kohdista. Jotkut näistä kohdista paljastavat Hänen tulevan pyhilleen yläilmoissa ja palaavan heidän kanssaan taivaaseen (tempaus), toiset kohdat, että Hän tulee pyhiensä kanssa taivaasta maan päälle (toinen tulemus). Tähän paluuseen täytyy liittyä kaksi eriaikaista vaihetta, koska kaikki, mitä siitä on sanottu, ei voi toteutua yhdessä tapahtumassa. Tämä on täysin analogista Vanhan testamentin Kristuksen tulemusta koskevien kohtien kanssa. Vanha testamentti ei sano missään, että olisi kaksi Kristuksen (Messiaan) tulemusta. Kuitenkin annetaan ilmoitus Messiaasta, joka kärsii ja kuolee kansan puolesta (esim. Psalmi 22; Jesaja 53) sekä ilmoitus Messiaasta, joka perustaa valtakuntansa maan päälle ja hallitsee sitä iäti (esim. Psalmi 2; Daniel 2:44; Sakarja14:9). Nämä kaksi ilmoitusten kategoriaa eivät voisi toteutua yhdessä ”tulemuksessa”, joten Vanhan testamentin näkökulmasta oli välttämätön johtopäätös, että Messias tulisi kahdesti [1] (so. ensimmäinen tulemus ja varsinainen toinen tulemus. Koska tempaus koskee yksinomaan seurakuntaa, se oli salaisuus, jota ei ilmoitettu Vanhassa testamentissa).

Mitä tulee toiseen kritiikin syyhyn, niin on myönnetty, että käsitys erillisestä ja eriaikaisesta tempauksesta oli uusi ymmärrys, joka tuli esiin 1800-luvulla seurauksena dispensationaalisen teologian korostuksesta käyttää kirjaimellista sananselitystä Raamatun profeetallisissa kohdissa. Varhaisemmat / klassiset dispensationalistit, kuten Darby, Scofield ja Walvoord, olivat kaikki rehellisiä myöntäessään, että dispensationalismin oppi tempauksesta oli uusi ymmärrys Raamatusta, jota uskonpuhdistajilla ja kirkkoisillä ei ollut [2]. Vaikka monet nykyään näkevät paljon vaivaa yrittäen löytää lainauksia varhaisilta kristillisiltä kirjoittajilta, jotka osoittaisivat heidän uskoneen tempaukseen, joka olisi erillinen toisesta tulemuksesta, niin ei ole mitään tarvetta tehdä niin. Vaikka joitakin sellaisia aitoja lainauksia on löytynyt [3] ne palvelevat vain korostamaan totuutta, että dispensationalismin oppi tempauksesta oli vähemmistön äärikäsitys, jota tuskin kukaan kannatti ennen nykyistä aikakautta. Se ei kuitenkaan mitenkään tee tyhjäksi opin pätevyyttä. Muista, että juutalaisten uskovien valtava enemmistö ei osannut oikein päätellä Vanhan testamentin opettavan, että Messiaan täytyy tulla kahdesti, mukaan lukien Herran itsensä opetuslapset, mistä Hän nuhteli heitä aika ankarasti (vrt. Luuk. 24:25-27)!

Tiivistäen, dispensationalismin oppi tempauksesta erillisenä ja eriaikaisena toisesta tulemuksesta on välttämätön johtopäätös Raamatusta. Se, että se on johtopäätös, ei mitenkään alenna sitä toisen luokan opiksi, eikä merkitse, ettemmekö voisi täysin luotaa sen varmuuteen. Lisäksi se tosiasia, että tämä erityinen opillinen totuus on tunnistettu vasta melko myöhään tässä nykyisessä ajassa, ei ole pätevä argumentti sen totuudenmukaisuutta vastaan. Jumalan totuus on ollut saatavana Raamatun sivuilla siitä hetkestä, kun se kirjoitettiin, mutta kuten tri. Hannah huomauttaa: ”On ilmeistä, että opillista kehitystä on tapahtunut vuosisatojen ajan ja se tulee jatkumaan” [4].  Veljet, julistakaamme rohkeasti oppia Herramme Jeesuksen Kristuksen läheisestä paluusta (so. tempauksesta) seurakunnan autuaallisena toivona (Tiit. 2:13)!

Viitteet

[1] Jotkut muinaiset juutalaiset rabbit pyrkien sovittamaan nämä kaksi Messiasta koskevaa ilmoituksen kategoriaa olettivat, että olisi kaksi Messiasta: Messias ”Joosefin poika”, joka tulisi kuolemaan kansan puolesta ja Messias ”Daavidin poika”, joka tulisi hallitsemaan kansaa. Ilmeisesti tämä ei ollut oikein, mutta siitä huolimatta se todistaa heidän tunnistaneen, ettei kaikki VT:ssa annettu ilmoitus voinut toteutua yhdellä kertaa.

[2] Vaikka lähes kaikki kirkkohistorioitsijat yleensä myöntävät, että seurakunta oli kolmen ensimmäisen vuosisatansa ajan (Augustinukseen saakka) eskatologiassaan pääasiassa premillenniaalinen

[3] Useimmat sellaiset tarjotut lainaukset ovat luonteeltaan aika epämääräisiä ja avoimia erilaisille tulkinnoille.

[4] John Hannah, Our Legacy:  The History of Christian Doctrine (Colorado Springs: NavPress, 2001), 27.

 

Read Full Post »

COMPETING NEW WORLD ORDERS – Part 3
By Jackie Alnor 10.2.2017, suom. SK

Edellisessä osassa Kilpailevat maailmanjärjestykset, osa 2 tarkasteltiin roomalaiskatolisuutta ja sen globaaleja päämääriä. Tässä osassa luodaan katsaus protestanttien ja evankelikaalien lopunaikojen odotuksiin.

Rekonstruktionistit ja Kingdom Now -liike

Aivan kuten 1980-luvun New Age -liike muuttui tämän päivän progressiivisiksi, tuon vuosikymmenen rekonstruktionistit ovat edelleen olemassa, mutta välttelevät otsikoita. Molempien uskomukset pysyvät koskemattomina. 2000-luvun rekot voidaan nähdä sellaisissa ryhmissä kuin Tea Party – poliittisissa aktivisteissa, jotka heiluttavat Amerikan lippua presidentti Trumpin yllä. Heillä on paremmat perustelut kuin muilla uskonnollisilla ryhmittymillä väittää olevansa hänen vaalivoittonsa salaisuus.

[Kristillinen rekonstruktionismi on lähinnä Yhdysvalloissa vaikuttava suuntaus, jonka mukaan valta yhteiskunnassa kuuluu kristityille ja että yhteiskunta tulee perustaa raamatulliselle laille. Kristityt on kutsuttu ottamaan valtaansa (dominion) koko maailma. Kyseessä on radikaali, kumouksellinen fundamentalismi, joka pyrkii valtaan enemmän tai vähemmän aggressiivisin keinoin. (Lähde)]

Kuten katolinen uskonpuolustaja totesi, protestanttinen näkemys lopunajoista on samanlainen kuin heidän omansa. Sekä katolinen kirkko että äitikirkosta lohjenneet kirkkokunnat ottavat eskatologiansa Augustinukselta, kirjan The City of God tekijältä. Molemmat kieltävät raamatullisen näkemyksen, että Jeesus palaa ja perustaa Jumalan Valtakunnan maan päälle 1000 vuodeksi halliten Jerusalemista – kun ”Uusi Jerusalem” laskeutuu taivaasta. Edelliset ovat amillennialisteja ja jälkimmäiset postmillennialisteja.

Hal Lindsey, kirjan Maa entinen suuri planeetta, tekijä, selittää eroa:

”Augustinuksen (354-425 jKr.), kuuluisan Hippon piispan aikaan, Origenesin tulkintasysteemi vallitsi kristillistä kenttää. Se oli kuitenkin Augustinus, joka systematisoi allegoriaan perustuvat opetukset yhtenäiseksi teologiaksi, joka tulisi vallitsemaan kirkkoa yli tuhat vuotta. Jopa uskonpuhdistajat jatkoivat pitäytymistä hänen useimpiin näkemyksiinsä, mukaan lukien hänen allegoriaan perustuva jalostamaton (unrefined) eskatologiansa. Roomalaiskatolinen kirkko (RKK)… pani alulle opetuksen, että he olivat Israelille kuvatun Valtakunnan perijä ja siksi heidän täytyy ottaa lopullinen valta yli tämän maailman poliittisten voimien.” (The Road to Holocaust, pp 9-10)

Katoliset amillennialistit eivät nähneet Kristuksen tulevaa hallintaa maan päällä; he näkivät Hänen toisen tulemuksensa merkitsevän historian loppua. Se tulisi olemaan yksi iso ylösnousemus kaikille koskaan eläneille, hyville ja pahoille yhdessä ja sitten viimeinen tuomio ja porukka menisi joko taivaaseen tai helvettiin.

Lindsey määrittelee postmillennialismin teoriana, joka ”olettaa, että Kristus tulee vasta, kun Hengen voimaannuttama seurakunta on perustanut Jumalan valtakunnan maan päällä asteittain alistamalla maailman ja ottamalla sen hallintaansa”. Sekä a- että postmillennialistit ”uskovat, että nykyinen aikakausi on Jumalan Valtakunta ja ymmärtävät sanan millennium vain symbolisessa merkityksessä. Tärkeä ero niiden välillä on, että postmillennialistit uskovat Jumalan Valtakunnan olevan, ei vain Kristuksen hengellinen hallinta uskovien sydämissä, vaan Kirkon todellinen hallinta yli koko yhteiskunnan tässä ajassa… he ovat siirtäneet seurakunnalle kaikki Israelin liitot ja lupaukset koskien globaalia teokraattista valtakuntaa ja siirtäneet niiden toteutumisen ajan aikaan ennen Kristuksen toista tulemusta ennemmin kuin aikaan toisen tulemuksen jälkeen.” (Ibid. Pp 28-29)

Sekä katoliset että päälinjan protestantit pitivät eskatologiaa hyllyllä satoja vuosia, kunnes syntyi uudelleen usko premillennialismiin – näkemykseen Kristuksen läheisestä paluusta – ja sillä oli lakipisteensä 1900-luvun puolivälissä. Vaikka tämä oli muinaisen kirkon näkemys seurakunnan kolmen ensimmäisen vuosisadan ajan, vanha kaarti näki sen uhkana omalle kirkon jäsenyydelleen. Itse asiassa monista tuli suorastaan vihamielisiä Hal Lindsey’n kaltaisille opettajille ym. Dallas’in teologisen seminaarin tutkijoille, jotka opettivat dispensationalistista näkemystä lopun ajoista.

Dispensationalismi näkee Ilmestyskirjan kirjana tulevista tapahtumista, kirjaimellisesti ymmärrettynä, silti tunnustaen sen symboliikan ja typologian käytön apokalyptisessä kielessään. Raamatun profeetallisten kirjojen, sekä Vanhan että Uuden testamentin ynnä Jeesuksen sanojen evankeliumeissa tutkimisesta tuli selkeä opetus kirjaimellisesta Kristuksen tuhatvuotisesta hallinnasta maan päällä, jota seuraa seitsenvuotinen Suureksi Ahdistukseksi kutsuttu vaivan aika, jossa paholainen Antikristuksen persoonassa valvoo globaalia maailmanhallitusta. Jumalan viha vuodatettaisiin hänen ja hänen seuraajiensa päälle tuona aikana, kunnes suurin osa elämästä maan päällä olisi tuhottu. Sitten Jeesus palaisi pyhiensä kanssa, jotka oli viety ruumiissaan taivaaseen seurakunnan tempauksessa ja paholainen sidottaisiin tuhanneksi vuodeksi vasta perustetun Jumalan maanpäällisen valtakunnan aikana.

Vastauksena tähän opetukseen päälinjan protestantit keksivät Ilmestyskirjan vaihtoehtoisen preterismiksi kutsutun tulkinnan, joka näkee apokalyptisten kirjojen tapahtumat allegorisina – raamatunhistorian menneitä tapahtumia kuvailevina. Preterismistä tuli lääke sellaiseen, jota he pitivät lopunaikojen kuumeena. Vaati jonkin verran todellista Raamatun vääntämistä heijastaa heidän haluamansa eskatologia Raamattuun, mutta he varmasti saivat sen kuulostamaan tieteelliseltä.

Rekonstruktionismin isoin nimi on tri. Rousas Rushdoony (1916-2001), presbyteeri saarnamies ja yli 30 kirjan tekijä. Hän perusti Chalcedon-säätiön. Hänen ylevä suunnitelmansa kristillistää moderni yhteiskunta on esitetty hänen kirjassaan Institutes of Biblical Law, julkaistu vuonna 1973. Hal Lindsey’n mukaan häntä avusti hänen vävynsä Gary North, joka palveli lehden The Journal of Christian Reconstruction toimittajana, kunnes nämä kaksi vuonna 1981 erosivat johtuen joistakin opillisista eroista.

Molemmat miehet katosivat näyttämöltä vuosisadan vaihteessa: toinen kuoli ja toisen maine meni, kun hän äänekkäästi mainosti tuon ajan hysteriaa, Y2K-pelkoa. Hän sai kristityt paniikkiin, että vuosisadan vaihtuessa uudenvuodenaattona 1999 keskellä yötä kaikki tietokoneet kaatuvat, koska päivämäärä ei enää ala numeroilla 1 ja 9. Tulisi sähkökatkoja, lentokoneita putoaisi taivaalta ja kaikki tietokoneita käyttävät nykyajan härvelit lakkaisivat toimimasta. Seuraisi planetaarinen kaaos.

North puhui premillennialisteista ”pessimillennialisteina”, koska näki heidät luusereina, joilla ei ole voittoisaa käsitystä tehtävästään. Hänen kumppaninsa, David Chilton, ilmaisi heidän dominionistisia haaveitaan:

”Raamattu antaa meille hallinnan eskatologian, voiton eskatologian. Tämä ei ole jotakin sokeaa ’kaikki onnistuu jotenkin’ -lajin optimismia. Se on vakaa, luottavainen, Raamattuun perustuva varmuus, että ennen Kristuksen toista tulemusta evankeliumi on voitokas koko maailmassa.’” (Quoted in Road to Holocaust, pg. 41)

North kutsuu uskollisen morsiamen uskonkäsityksiä ”eskapistiseksi uskonnoksi”. Hän selittää, mitä hän sillä tarkoittaa:

”Tämä on antikristillisen uskonnon toinen suuri perinne. Katsoen, että autonomisen vallan käyttö on ansa ja eksytys, eskapistisen uskonnon kannattajat ovat pyrkineet eristäytymään kulttuurista yleensä – vallan ylläpitämästä kulttuurista. He ovat paenneet maailmanlaajuisen hallinnan vastuita, tai jopa alueellisen hallinnan, toivossa, että Jumala vapauttaa heidät yleisestä hallintaliitosta… Perusajatus eskapistisen uskonnon taustalla on hallintaliiton kieltäminen… Tämä kilpaileva uskonto julistaa rauhaa, koska sillä on vain vähän kiinnostusta niihin systemaattisiin ponnistuksiin, joita aina vaaditaan instituutioiden puhdistamiseksi alkusoittona sosiaaliselle jälleenrakentamiselle (reconstruction). Lyhyesti, eskapistinen uskonto vaatii pakenemista maailmasta…” (North, Liberating Planet Earth: An Introduction to Biblical Blueprints, Dominion Press, 1987)

Raamatussa ei missään kutsuta seurakuntaa hallitsemaan maailmaa. Ainoa ihmiselle annettu hallinta on mainittu Genesiksessä, kun Jumala antoi Aadamille hallinnan eläimiin (1. Moos. 1:28). Hän ei milloinkaan antanut ihmiselle hallintaa toisiin ihmisiin jonkinlaisena hengellisenä valtuutena. Nämä ihmiset ovat niin eksyneitä. Sen sijaan, että kasvaisimme vallassa ja vaikutuksessa maailmassa Jeesus kertoi meille, että maailma tulisi vihaamaan meitä, aivan kuten se vihasi Häntä. Ja apostoli Johannes muistutti meitä siitä tosiasiasta: Älkää rakastako maailmaa älkääkä sitä, mikä maailmassa on. Jos joku maailmaa rakastaa, niin Isän rakkaus ei ole hänessä.” (1. Joh. 2:15)

Se, että North pilkkasi raamatullista kristinuskoa, saattoi hyvinkin olla syy siihen, että HERRA poisti hänet kaikesta vaikutusvallasta. Hänen jalkansa seisovat tukevasti tässä maailmassa, kuten voidaan sanoa kaikista rekonstruktioneista, mutta tosi uskova on taivaan kansalainen ja sieltä me odotamme Vapahtajaamme HERRAA Jeesusta Kristusta. Se ei ole eskapismia, vaan ”kerta kaikkiaan pyhille annettu usko.”

Valitettavasti North’in ja Rushdoony’n haaveet elävät ja voivat hyvin maaplaneetalla, vaikkakin eri etiketin alla. Eturintamassa on ryhmä nimeltä Herätyksen Koalitio (Coalition on Revival = COR), rekonstruktionistinen ryhmä, joka ajaa käsitystä, että seurakunnat toimien yhdessä voisivat määrätä Vanhan testamentin lait niin uskoville kuin uskomattomille. 30 vuotta sitten he tuottivat laajan dokumentin nimeltä A Manifesto for the Christian Church: Declaration and Covenant jota jaettiin moniin seurakuntiin ja parakirkollisiin järjestöihin, enimmäkseen reformoituihin (kalvinistisiin) ja protestanttisiin. Itse asiassa COR:in verkkosivusto on www.reformation.net, koska katolisen kirkon kesken jäänyt uskonpuhdistus (reformation) 16. vuosisadalla on heidän uskottavuuden merkkinsä.

Yksi manifestin päämääristä on saada koko kristikunta toimimaan yhdessä uuden teokratian saavuttamiseksi, he itse huipulla. He ajavat yhteyttä kaikkien kanssa ja kaavailevat nokkimisjärjestystä, johon kaikkien täytyy alistua. He tiivistävät sen sellaisessa, josta käyttävät nimeä ”Suunnitelma” (New Age -liike käyttää samaa sanaa), joka sanoo, että seurakunnalle (yleisnimi) täytyy opettaa: ”Strategian tarve yhteiskunnan rakenneuudistuksen saavuttamiseksi – kodissa ja lain, hallinnon, liike-elämän ja talouden, koulutuksen, median, taiteiden, tieteen ja lääketieteen jne. aloilla – että kaikki nämä alat voidaan tuoda Kristuksen herruuden alle ja toimimaan Raamatun periaatteiden mukaan.”

Yksi Manifestin pykälistä selvästi osoittaa vastustusta premillennialismia kohtaan, asennetta, jolla kaikki dominionistit löytävät yhteisen pohjan. Se ilmaisee sen näin:

”Olemme kiinnostuneet enemmän taivaasta, tulevaisuudesta ja pakenemisesta tästä maailmasta Kristuksen toisessa tulemuksessa, kuin Hänen morsiamensa valmistamisesta olemaan tahraton, kaunis, kunniakas ja mieluinen Hänelle, kun Hän tulee.”

”Me uskomme, että olisi strategisesti viisasta Jumalan tahdon toteutumisen kannalta maan päällä pyrkiä vaatimaan Amerikka takaisin ja palauttamaan se raamatullisen lain perustukselle, jolle se alun perin perustettiin. Uudelleen syntyneestä ja rakennetusta Amerikasta voitaisiin käynnistää lisääntynyt lähetystyöräjähdys ja kristillisvaikutteisen bisneksen, hallinnon, taiteen ja teknologian vienti.”

Kansallinen koordinoiva neuvosto (The National Coordinating Council), COR:in poliittinen käsi vuonna 1990, osoittaa, kuinka kauaskantoinen ja laaja rekojen johto on. Seuraavassa joitakin tunnetuimpia neuvostossa istuneita nimiä: Ted Baehr, Good News Communication, Cal Beisner, Prof. Covenant College, Harold O. J. Brown, Prof. Trinity Evangelical Seminary, Gary DeMar, American Vision, Duane Gish, Inst. For Creation Research, D. James Kennedy, Pastor Coral Ridge Presbyterian Church, Harold Lindsell, Editor Emeritus Christianity Today ja edustajia reformoiduista seminaareista ja protestanttisista kirkoista. Heillä oli jopa ”karismaattinen neuvosto”, jossa oli sellaisia arvohenkilöitä kuin: Jack Deere, Vineyard’iin kuuluva kirjailija, Vinson Synan, ekumeenisen kongressin sielu Pyhän Hengen megakonferensseilla, Rodman Williams, Regent -yliopiston professori, Karl Strader, Carpenters Home Church (joka käynnisti pyhän naurun riehan) ja nimiä, joilla on yhteyksiä Oral Roberts -yliopistoon ja YWAM:iin.

Jos katsot lehteä Christianity Today, voit nähdä katkelmia COR:lta kannesta kanteen.

COR:in suosittelemia kirjoja auttamaan seurakuntien johtajia mukaan ovat: Taking Our Cities for God (Kaupunkiemme valtaaminen Jumalalle), by John Dawson, Creation House, The Harvest (Sadonkorjuu), by Rick Joyner, MorningStar Publications, The Church Triumphant at the End of the Age (Seurakunta voittaa aikakauden lopussa), by Nate Krupp, Destiny Image Publishers; Winning the Battle for the Minds of Men (Voitto taistelussa ihmisten mielistä), by Dennis Peacocke, Alive and Free Publishing ja erilaisia kirjoja ja oppaita reformoiduilta kirjoittajilta. Syy karismaatikoiden kirjojen laittamiselle listalle on epäilemättä halu myydä hallintamandaatti heille. On valitettavaa COR:in kannalta, että he tekivät siitä niin hyvän homman, että ne, joita he yrittivät käännyttää, murtautuivat vapaiksi ja aloittivat omat Valtakunta Nyt -ponnistelunsa ilman reformoituja – plagioiden paljon teologiasta, jota rekot jo työstivät.

Karismaattinen vaihtoehto COR:ille on Uusi Apostoline Uskonpuhdistus (New Apostolic Reformation = NAR), jota johtaa miesten ja naisten ryhmä, joka väittää olevansa uudet profeetat ja apostolit (jotakin, joka saisi reformoidut kavahtamaan), jotka korvasivat Manifestin sellaisella, jota kutsuvat Seitsemän Vuoren Mandaatiksi (The Seven Mountain Mandate). Sillä on samat Valtakunta Nyt -päämäärät, mutta profeetallinen näky päälle kiinnitettynä – toinen kilpaileva UMJ New Agen innoittamille globalisteille, RKK:lle ja protestanttisille uudistajille. Myös heillä on suuria suunnitelmia presidentti Trump’ille.

Jatkuu artikkelissa Kilpailevat maailmanjärjestykset, osa 4

Read Full Post »