Feeds:
Artikkelit
Kommentit

Posts Tagged ‘edesmenneet’

Aina silloin tällöin kuuluu uutisia, miten joku saa viestejä kuolleilta omaisiltaan. Tällaisista kokemuksistaan on kertonut jopa eräs kaikkien suomalaisten tuntema ja rakastama julkisuuden henkilökin.

Läheisen menettäminen tuo surun, ja moni toivoisi, että saisi poismenneeseen vielä yhteyden. Onko se siis mahdollista, kun sellaista jotkut ovat kokeneet? Ja jos on, niin miten?

Yhteys kuolleisiin ei ole kristitylle luvallista, ja uskon, että se ei ole mahdollista kenellekään. Nimittäin ne yhteydet poisnukkuneisiin, joita jotkut ovat kokeneet, ovat olleet yhteyttä vainajahenkiin. Vainajahenget ovat riivaajia, pahuuden henkiolentoja, jotka esiintyvät kuolleena henkilönä. Sellaisten kanssa ei pidä missään nimessä olla tekemisissä!

Raamattu yksiselitteisesti kieltää meitä olemasta tekemisissä vainajahenkien kanssa:

Älkää kääntykö vainaja- ja tietäjähenkien puoleen; älkää etsikö heitä, ettette tulisi heistä saastutetuiksi. Minä olen Herra, teidän Jumalanne. (3. Moos. 19:31)

Älköön keskuudessasi olko ketään, joka panee poikansa tai tyttärensä kulkemaan tulen läpi, tahi joka tekee taikoja, ennustelee merkeistä, harjoittaa noituutta tai velhoutta, joka lukee loitsuja, kysyy vainaja- tai tietäjähengiltä tahi kääntyy vainajien puoleen. Sillä jokainen, joka senkaltaista tekee, on kauhistus Herralle, ja sellaisten kauhistusten tähden Herra, sinun Jumalasi, karkoittaa heidät sinun tieltäsi. (5. Moos. 18:10-12)

Joskus tällaiset henget voivat esiintyä jopa edesmenneenä apostolina tai jonain muuna pyhänä henkilönä ja antaa mukamas uutta tietoa ja opetusta Jumalalta. Suomessakin on tällaista esiintynyt aivan viime vuosina (internetissä oli erään henkilön sivusto, jossa oli hänen saamiaan sanomia ”Jumalalta”, en muista henkilön nimeä). Kyseessä on vainaja- ja tietäjähenkien vaikutus, ja sellaisesta on pysyttävä erossa.

Voivatko taivaaseen päässeet läheisemme sitten nähdä, miten me täällä maan päällä elämme? Raamattu ei anna tähän suoraan vastausta, mutta joistakin asioista voisi päätellä, että he eivät meidän tekemisiämme seuraa. Ensiksikin Raamattu sanoo, että taivaassa ei ole kyyneleitä ja murhetta (Ilm. 21:4). Sitä he varmasti kyllä kokisivat seuratessaan meidän pahoja ja synnillisiä tekojamme. Toiseksi, taivaaseen päässeet ovat täynnä Jumalan palvomista ja riemua, että tuntuu varsin epätodennäköiseltä, että heillä olisi halua seurata elämäämme täällä. Toki ei ole mahdotonta, etteikö Jumala sallisi heidän seurata elämäämme, mutta Raamattu ei tähän anna viitteitä. (GotQuestions.org)

Luterilaisuudessa esimerkiksi alttari symboloi sitä, että alttarikaiteen näkyvän puolikaaren ympärille kokoontuu ehtoolliselle täällä ajassa oleva seurakunta, ja sen näkymättömän toisen puolikaaren ympärille kokoontuu jo edesmennyt seurakunta. Tämä on kaunis ajatus yhteydestä ajallisen ja ikuisen seurakunnan välillä, eikä siinä ole sen kummempaa ajatusta yhteydenpidosta kuolleiden kanssa. Itse asiassa luterilaiset tunnustuskirjat tekevät ehdottoman selväksi sen, että kuolleita ei palvota eikä heitä rukoilla:

Pyhien palvonnasta seurakuntamme opettavat, että me voimme julkisesti muistaa pyhiä, jotta oppisimme kukin kutsumuksemme mukaisesti seuraamaan heidän uskoaan ja hyviä tekojaan… Mutta Raamattu ei neuvo kääntymään pyhien puoleen ja pyytämään heiltä apua (1. Tim. 2:5), sillä se asettaa yksin Kristuksen meidän eteemme välittäjäksi, sovituksen välineeksi, ylimmäiseksi papiksi ja esirukoilijaksi. Häntä tulee huutaa avuksi, ja hän on luvannut kuulla meidän rukouksemme. Tämä palvonta on hänelle mieleen erityisesti silloin, kun hänen puoleensa käännytään kaikissa ahdistuksissa: ”Jos joku syntiä tekee, niin meillä on puolustaja Isän tykönä jne.” (1. Joh. 2:1). (Augsburgin tunnustus, kohta XXI Pyhien palvonta)

Read Full Post »