Israeliin liittyviä myyttejä

What Are The Two Kinds of Myths Regarding Israel?
Lamb & Lion Ministries -uutiskirje 6.3.2019
Dr. David Reagan, suom. Hannu

Nykyään on kahdenlaisia myyttejä koskien juutalaisia ja heidän maataan Israelia. Ensinnäkin kristilliset teologit ovat luoneet kauhistuttavia teologisia myyttejä, ja toisekseen Israelin poliittiset viholliset ovat rakennelleet poliittisia myyttejä.

Teologiset myytit perustuvat niin sanotulle korvausteologialle. Ne koostuvat seuraavanlaisista väitteistä:

1. Jumala on pessyt kätensä juutalaisista, koska he hylkäsivät ja murhasivat Jeesuksen.
2. Jumala on korvannut Israelin kristillisellä kirkolla/seurakunnalla.
3. Jumala on siirtänyt kaikki Israelille luvatut siunaukset kirkolle/seurakunnalle.
4. Jumalalla ei ole enää mitään tarkoitusta juutalaisille.

Kaikki nämä neljä väitettä ovat ilmiselvästi vääriä. Ne kaikki ovat täydellisiä myyttejä, ja olen käsitellyt niitä erityisesti teoksessani The Jewish People: Rejected or Beloved? (Juutalaiset: hylättyjä vai rakastettuja?).

Perustotuus

Ensimmäinen seikka, joka kannattaa huomioida näihin myytteihin liittyen, on se, että ne eivät ole sattumia. Ne juontavat juurensa Saatanan syvästä vihasta juutalaisia kohtaan. Se vihaa heitä, koska:

1. Juutalaiset ovat Jumalan valittua kansaa.
2. Heidän kauttaan Jumala antoi maailmalle Raamatun.
3. Heidän kauttaan Jumala antoi maailmalle Messiaan.

Edelleen Saatana vihaa juutalaisia, koska Jumala on antanut heille lupauksia. Jumala on luvannut, että:

1. Juutalaisten suuri jäännös pelastuu lopunaikoina Jeesuksen toisessa tulemuksessa, kun he tekevät parannuksen ja hyväksyvät Hänet Messiaanaan (Sak. 12:10).
2. Juutalaiset kootaan kotimaahansa (5. Moos. 30:1-5).
3. Israelin kansalle annetaan kaikki se maa, joka on luvattu Jumalan Aabrahamin kanssa tekemässä liitossa (1. Moos. 15: 18-21).
4. Juutalainen valtio tulee olemaan keskeinen kansakunta Jeesuksen tuhatvuotisen valtakunnan aikana (Jes. 2:1-4).
5. Jumalan siunaukset maailman kansoille tuhatvuotisen valtakunnan aikana kulkevat juutalaisten kautta (Jes. 62:1-7).
6. Maailma kunnioittaa juutalaisia niin paljon, että kun juutalainen kävelee, kymmenen pakanaa sanoo: ”Me tahdomme kulkea teidän mukananne, sillä me olemme kuulleet, että Jumala on teidän kanssanne” (Sak. 8:23).

Saatana ei halua nähdä yhtäkään näistä lupauksista täytettyinä, ja siksi se on päättänyt tuhota juutalaiset. Juuri tästä oli kyse holokaustissa, kun neljäsosa heistä tapettiin. Ja se on syynä siihen, että Saatana pyrkii tuhoamaan heidät jälleen kerran ahdistuksen aikana, kun hän onnistuu tappamaan kaksi kolmasosaa heistä (Sak. 13:8).

Saatana on kuitenkin tuomittu epäonnistumaan, sillä Jumalan tahto on tuoda juutalaisten jäännös parannukseen ja pelastukseen. Ja Hän täyttää jokaisen tekemänsä lupauksen juutalaisille. Apostoli Paavali vahvisti tämän, kun hän kirjoitti nämä sanat (Room. 3:1-4):

”Mitä etuja sitten on juutalaisilla, tai mitä hyötyä on ympärileikkauksesta? Paljonkin, kaikin tavoin. Ensinnäkin se, että heille on uskottu Jumalan sanat. Entä jos jotkut ovat olleet epäuskoisia? Ei kai heidän epäuskonsa tee Jumalan uskollisuutta tyhjäksi? Ei tietenkään! Olkoon Jumala luotettava, vaikka kaikki ihmiset olisivat valehtelijoita!”

Paavali jatkaa edelleen (Room. 9:3-5):

”Minä soisin itse olevani kirottu pois Kristuksesta veljieni hyväksi, jotka ovat sukulaisiani lihan puolesta. Ovathan he israelilaisia, joille kuuluu lapsen asema ja kirkkaus ja liitot. Heille hän antoi lain ja lupaukset ja sääti jumalanpalveluksen. Heidän ovat kantaisät, ja heistä on Kristus lihan puolesta. Hän on yli kaiken, Jumala, iankaikkisesti ylistetty. Aamen.”

Nämä sanat kirjoitettiin seurakunnan perustamisen jälkeen, ja kuten nähdään, Paavali vahvistaa, että Jumalalla on edelleen suhde Israeliin eikä ole kiistänyt lupauksiaan heiltä. Roomalaiskirjeen luvuissa 9-11 Paavali tekee kristallinkirkkaan selväksi, että Jumala ei ole pessyt käsiään juutalaisten suhteen eikä seurakunta ole korvannut Israelia. Jeesus itse sanoi, että Hän ei palaa maapallolle ennen kuin juutalaiset ovat valmiita sanomaan: ”Siunattu olkoon hän, joka tulee Herran nimessä!” (Matt. 23:37-39).

Näistä Jumalan lupauksista huolimatta Saatana pysyy hulluudessaan juutalaisia kohtaan, koska hän on pettänyt itsensä uskomaan, että hän voi ylittää Jumalan – eikä ole huonompaa petosta kuin itsepetos. Ja näin Saatana nyt organisoi kaikki kansakunnat pientä Israelia vastaan heitä syyttävien myyttien avulla.

Paradoksaalisesti Saatana tässä prosessissa täyttää Raamatun profetian, sillä profeetta Sakarja ilmoitti 2500 vuotta sitten, että lopulta koko maailma tulee asettumaan Israelia vastaan (Sak. 12:2-3):

”Katso, minä teen Jerusalemin juovuttavaksi maljaksi kaikille kansoille, kun ne piirittävät Juudaa ja Jerusalemia. Sinä päivänä minä teen Jerusalemista väkikiven kaikille kansoille: kaikki, jotka sitä nostavat, repivät pahoin itsensä. Kuitenkin kaikki maan kansakunnat kokoontuvat sitä vastaan.”

Read Full Post »

Jerusalem: Maailman pääkaupunki

Jerusalem: Capital of the World
By Joseph Chambers, Aug. 18^th 2018, suom. SK

”Iloitkaa Jerusalemin kanssa ja riemuitkaa hänestä kaikki, jotka häntä rakastatte; iloitsemalla iloitkaa hänen kanssaan, te, jotka olette hänen tähtensä surreet, että imisitte ja tulisitte ravituiksi hänen lohdutuksensa rinnoista, että joisitte ja virkistyisitte hänen kunniansa runsaudesta. Sillä näin sanoo Herra: Minä ohjaan hänen tykönsä rauhan niinkuin virran ja kansojen kunnian niinkuin tulvajoen. Ja te saatte imeä, kainalossa teitä kannetaan ja polvilla pitäen teitä hyväillään. Niinkuin äiti lohduttaa lastansa, niin minä lohdutan teitä ja Jerusalemissa te saatte lohdutuksen. (Jes. 66:10-13)

Ei ole maan päällä toista paikkaa, joka olisi yhtä rakastettu ja vihattu kuin Jerusalemin kaupunki ja sitä ympäröivä Aabrahamille luvattu maa. Nykyinen ”Israelin valtio” on pieni osa maantieteellistä aluetta, joka tulee muodostamaan sen lopullisen alueen. Jahve Jumala teki kiistämättömän liiton Aabrahamille ja antoi hänelle hänen lopullisen perintönsä perusrajat. Juutalainen kansa, Aabrahamin siemen, ottaa sen pian täyteen omistukseensa. Jeesus Kristus asetetaan uudelleen perustetulle ”Daavidin valtaistuimelle” ja maailman kunnia ja rikkaudet virtaavat tähän ”Maailman hallintorakennukseen” (Capitol).

Tästä kultaisesta kaupungista vahvistetaan vanhurskas teokratia takaamaan oikeudenmukaisuus, tasa-arvo ja laupeus maailmanlaajuisesti. Ihmiset ovat unelmoineet yhden miehen johtamasta maailmanhallituksesta. Tämä unelma on aina ollut vastakohta Jumalan tulevaisuuden suunnitelmalle. Babylonin jälleenrakennettu kaupunki on oleva viimeinen haaste Jerusalemille maailmanlaajuisen hallinnon pääkaupunkina. Nämä kaksi kaupunkia ovat toistensa tarkat vastakohdat. Jerusalem on kaiken hengellisen ilmestyksen keskus, kun taas Babylon on jokaisen vihattavan ja pahan hengen ponnahduslauta.

Jerusalem, koko maan ilo

Aabrahamin ollessa vielä vaelteleva beduiini, joka vasta hiljattain oli tullut pakanoiden maasta, Jerusalemilla oli jo kuningas ja pappi nimeltä Melkisedek. Häntä kutsuttiin Saalemin kuninkaaksi, Jumalan Korkeimman papiksi, Vanhurskauden Kuninkaaksi ja Rauhan Kuninkaaksi (Hepr. 7:1-28). Jumala oli jo valinnut kaupungin, ja sen kuningasta ja pappia kuvailtiin kielellä, joka sopi Jumalalle. Itseasiassa Jeesus Kristus, Jumalan ikuinen Poika, tehtiin papiksi Melkisedekin järjestyksen mukaan, ei Aaronin. Lyhyesti, Melkisedek oli ennen Aaronia ja hengellisestä järjestyksestä, joka on liian laaja kuvailtavaksi tässä artikkelissa. On selvää, että Isä itse oli valinnut tämän kaupungin. ”Mutta Jerusalemin minä olen valinnut nimeni asuinsijaksi” (2. Aik. 6:6).

Israelin lapset olivat Aabrahamin valittu perillinen ja perustivat Jerusalemin pääkaupungikseen toisen kuninkaansa Daavidin alaisuudessa. Jebusilaiset olivat tehneet tästä kaupungista sotilaallisen linnoituksen, jota ovelasti puolustettiin vahvalla muurilla ja sijainnilla kukkulalla, jota ympäröi joka puolelta laakso. Sitä kutsuttiin ”Siionin linnoitukseksi” (2. Sam. 5:6-9). Ikään kuin sotilaallisessa voitossa ampumatta nuoltakaan Daavid valtasi kaupungin ja antoi sille uuden nimen ”Daavidin kaupunki”. Välittömästi he toivat ”lliton arkin” kuningas Daavidin uuteen pääkaupunkiin suurin juhlallisuuksin. Jumalan läsnäolo oli nyt valitussa kaupungissa ja se oli syy suureen iloon. Pane merkille juhlinta ja pyhyys, jota tämä tapahtuma kuvaa:

”Ja Daavid ja kaikki väki, joka oli hänen kanssaan, nousi ja lähti Juudan Baalasta, tuomaan sieltä Jumalan arkkia, jonka Herra Sebaot oli ottanut nimiinsä, hän, jonka istuinta kerubit kannattavat. Ja Daavid ynnä koko Israelin heimo karkeloi kaikin voimin Herran edessä soittaen kaikenkaltaisilla kypressipuisilla soittimilla, kanteleilla, harpuilla, vaskirummuilla, helistimillä ja kymbaaleilla.

Mutta kun he tulivat Naakonin puimatantereen luo, ojensi Ussa kätensä Jumalan arkkiin ja tarttui siihen, sillä härät kompastuivat. Silloin Herran viha syttyi Ussaa kohtaan ja Jumala löi hänet siinä hänen hairahduksensa tähden, niin että hän kuoli siihen Jumalan arkin ääreen. Mutta Daavid pahastui siitä, että Herra niin oli murtanut Ussan. Siitä se paikka sai nimekseen Peres-Ussa, aina tähän päivään saakka. Ja Daavid pelkäsi sinä päivänä Herraa, niin että hän sanoi: ’Kuinka Herran arkki voi tulla minun tyköni?’

Kun kuningas Daavidille kerrottiin, että Herra oli Jumalan arkin tähden siunannut Oobed-Edomin taloa ja kaikkea, mitä hänellä oli, niin Daavid meni ja toi riemuiten Jumalan arkin Oobed-Edomin talosta Daavidin kaupunkiin. Kun Herran arkin kantajat olivat astuneet kuusi askelta, uhrasi hän härän ja juottovasikan. Ja Daavid hyppi kaikin voimin Herran edessä ja Daavid oli puettu pellavakasukkaan. Niin Daavid ja koko Israelin heimo toivat Herran arkin riemun raikuessa ja pasunain pauhatessa. Kun Herran arkki tuli Daavidin kaupunkiin, katseli Miikal, Saulin tytär, ikkunasta; ja nähdessään kuningas Daavidin karkeloivan ja hyppivän Herran edessä halveksi hän häntä sydämessänsä.” (2. Sam. 6:2,5-9,12-16).

Jeesus syntyi pienessä kylässä nimeltä Betlehem vain muutaman mailin päässä. Jerusalem oli keskeinen kaupunki Hänen elämässään. Hänet tuomittiin ja ruoskittiin kaupungissa, jossa hänet oli aikaisemmin pidätetty. Lopullinen kuolema ja hautaus tapahtuivat välittömästi muurien ulkopuolella. Hän nousi taivaaseen vuorelta, jolta oli näköala kaupunkiin ja tulee palaamaan tuolle samalle Öljymäeksi kutsutulle paikalle. Tämä kultainen kaupunki on oleva Hänen asuinpalatsinsa ja hallintopäämajansa sijoituspaikka. Vaikka Jerusalem on ollut Jumalan valittu kaupunki, jonka nousuun ja laskuun Hänen nimensä on selvästi liittynyt, niin nyt tuo kaupunki on näkevä sen kunnian, jonka suuri Jumala sille tarkoitti. Ihmismieli ei voi kuvitella sen rikkautta, suuruutta ja sanoinkuvaamatonta loistoa, joka on oleva sen osa. Vain Uusi Jerusalem, joka laskeutuu Jumalan tyköä taivaasta, jättää varjoonsa sen suuruuden ja loiston. Itseasiassa uskon, että nämä kaksi kaupunkia ovat yhteydessä toisiinsa ja korottavat toisiaan. Uusi Jerusalem todennäköisesti riippuu taivaista maallisen kaupungin yläpuolella ja tulee valoksi, joka kaareutuu sen ylle, kuten tulinen pilvi leiriytyvälle Israelille erämaassa.

Ennen saapumistaan Jerusalemiin palaava Jumalan Poika lyö Antikristuksen loistavassa näytöksessä asemastaan ”Herra Sebaotina”. Sakarja kuvailee Hänen saapumistaan Jerusalemiin:

”Hänen jalkansa seisovat sinä päivänä Öljymäellä, joka on Jerusalemin edustalla itää kohti. Ja Öljymäki halkeaa kahtia idästä länteen hyvin suureksi laaksoksi: toinen puoli mäkeä siirtyy pohjoiseen ja toinen puoli etelään päin.

Sinä päivänä elävät vedet virtaavat Jerusalemista: toiset puolet niistä Idänmerta kohti, toiset puolet Länsimerta kohti. Niin on tapahtuva kesät ja talvet. Herra on oleva koko maan kuningas. Sinä päivänä on Herra oleva yksi ja hänen nimensä yksi. Koko maa muuttuu tasaiseksi kuin Aromaa Gebasta Rimmoniin asti, Jerusalemin eteläpuolelle. Ja tämä on oleva korkea ja oleva asuttu, paikallansa, Benjaminin portista entisen portin sijaan asti, Kulmaporttiin ja Hananelin-torniin asti, kuninkaan viinikuurniin asti. He asuvat siellä, eikä vihitä sitä enää tuhon omaksi ja Jerusalem on oleva asuttu, oleva turvassa.” (Sak. 14:4, 8-11).

Kaupunki laajenee suuresti, kun sen topografia muutetaan täydellisesti. Sakarjan kuvaus viittaa selvästi vuoriin, jotka siirtyvät pohjois- ja eteläsuunnassa, samalla kun Öljymäki liikkuu vastakkaisissa sekä itä- että länsisuunnissa. Öljymäen halkeaminen vapauttaa elävien vesien lähteen, jotka virtaavat suuresta kaupungista kohti Kuollutta Merta idässä ja Välimerta lännessä. Nämä vedet todella virtaavat Öljymäeltä ja temppelin alttarin kautta tai temppelin alttarilta ja Öljymäen kautta ja sitten itään ja länteen. Kun ne virtaavat itään Kuolleeseen Mereen, niin Hesekiel kertoo tämän vesistön ja kaikkien aavikoiden idän suunnalla paranevan. Samoin käy kaikille aavikoille Jerusalemin ympärillä:

”Ja hän sanoi minulle: ”Nämä vedet juoksevat itäiselle alueelle, virtaavat alas Aromaahan ja tulevat mereen; niiden jouduttua mereen vesi siinä paranee. Ja kaikki elolliset, kaikki, jotka liikkuvat, virkoavat elämään kaikkialla, mihin tämä kaksoisvirta tulee. Ja kaloja on oleva hyvin paljon; sillä kun nämä vedet sinne tulevat ja vesi paranee, niin kaikki virkoaa elämään, minne vain virta tulee.” (Hes. 47:8-9)

Syntyy suuri vehreä laakso: ”Ja Öljymäki halkeaa kahtia idästä länteen hyvin suureksi laaksoksi” (Sak. 14:4), joka muuttaa suuren osan maisemaa vuorisesta maastosta kukoistavaksi puutarhamaiseksi miljööksi. Jesaja puhui tästä suuresta päivästä: ”Erämaa ja hietikko iloitsee, aromaa riemuitsee ja kukoistaa kuin lilja. Se kauniisti kukoistaa ja iloitsee ilolla ja riemulla. Sille annetaan Libanonin kunnia, Karmelin ja Saaronin ihanuus. He saavat nähdä Herran kunnian, meidän Jumalamme ihanuuden.” (Jes. 35:1-2). Eedenin paratiisi tuhottiin Aadamin synnin vuoksi. Nyt se luodaan uudelleen ja Jerusalem on sen uusi keskus.

Hesekiel 36:37-38:

”Näin sanoo Herra, Herra: Vielä tätäkin annan Israelin heimon minulta anoa, että tekisin heille sen: minä lisään heille ihmisiä runsaasti kuin lammaslaumaa.

Niinkuin on pyhitettyjen uhrilammasten laumaa, niinkuin Jerusalemin lammaslaumaa sen juhlissa, niin tulevat raunioina olleet kaupungit täyteen ihmislaumaa. Ja niin he tulevat tietämään, että minä olen Herra.”

Hesekiel kuvailee kaupungin uusia rajoja:

”Leeviläiset saakoot samanlaisen alueen kuin papit, kahtakymmentäviittä tuhatta pitkän ja kymmentätuhatta leveän. Koko pituus olkoon kaksikymmentäviisi tuhatta ja leveys kaksikymmentä tuhatta. Älkööt he myykö siitä mitään, älköönkä parasta maata vaihdettako tai luovutettako, sillä se on pyhitetty Herralle. Mutta viittätuhatta leveä maa, mikä jää yli kahdenkymmenenviiden tuhannen sivusta, on kaupungin yhteisomaisuutta asumuksia ja avointa tilaa varten; ja kaupunki olkoon sen keskellä. Ja nämä olkoot sen mitat: pohjoispuoli neljätuhatta viisisataa, eteläpuoli neljätuhatta viisisataa, itäpuoli neljätuhatta viisisataa ja länsipuoli neljätuhatta viisisataa. Ja kaupungilla olkoon avoin tila: pohjoiseen päin kaksisataa viisikymmentä, etelään päin kaksisataa viisikymmentä, itään päin kaksisataa viisikymmentä ja länteen päin kaksisataa viisikymmentä. Mutta niin pitkälti kuin jää yli pyhän antimaan viereltä, kymmenentuhatta itään päin ja kymmenentuhatta länteen päin, se olkoon pyhän antimaan vierellä ja sen sato tulkoon leiväksi kaupungin työmiehille; ja sitä viljelkööt kaupungin työmiehet kaikista Israelin sukukunnista.” (Hes. 48:13-19)

Kaupunki on noin 95 kilometrin neliö, jossa on sisäkaupunki 19 kilometrin neliöllä antaen 77 kilometrin ympärysmitan. Tämä vastaa melkein koko etäisyyttä Kuolleelta Mereltä Välimerelle. Monet osat maasta ovat jo muuttumassa puutarhaksi, mutta niitä ei voida verrata sen tulevaisuuteen.

Daavid saattoi nähdä pääkaupunkinsa tulevan loiston ja lauloi tuosta ajasta: ”Suuri on Herra ja korkeasti ylistettävä meidän Jumalamme kaupungissa, pyhällä vuorellansa. Kauniina kohoaa, kaiken maan ilona, pohjan puolella Siionin vuori, suuren kuninkaan kaupunki. Jumala on sen linnoissa turvaksi tunnettu.” (Ps. 48:1-3). Hän jopa kuvailee vihaa, jota kuninkaat tuntisivat kadehtiessaan tätä kaupunkia: ”Sillä katso, kuninkaat kokoontuivat, hyökkäsivät yhdessä. Mutta he näkivät sen, hämmästyivät, peljästyivät ja pakenivat pois. Vavistus valtasi heidät siellä, tuska niinkuin synnyttäväisen.” (Ps. 48:4-6). Hän puhui myös kaupungin ikuisesta läsnäolosta iankaikkisesti pysyvänä: ”Niinkuin me olimme kuulleet, niin me sen nyt näimme Herran Sebaotin kaupungissa, meidän Jumalamme kaupungissa: Jumala pitää sen lujana iankaikkisesti. Sela.” (Ps. 48:8).

Nykyinen Jerusalem joutuu Antikristuksen hyökkäyksen kohteeksi, sen temppeli saastutetaan hänen väärällä uskonnollaan ja sen palatsi osittain tuhotaan, mutta välittömästi Messiaan voiton jälkeen se aloittaa nousunsa suuruuteen. Edesmennyt Jerusalemin pormestari Teddy Kollek sanoi, että hänellä oli maailman suurin tehtävä valmistaa Jerusalem Messiasta varten. Uskon, että tämä sukupolvi on se sukupolvi, joka saa todistaa viimeisiä tapahtumia, jotka johtavat Jumalan Pojan Jeesuksen Kristuksen tuhatvuotiseen valtakuntaan ja Hänen hallintaansa tässä ”Ikuisessa Kaupungissa”. Voi melkein kuulla Jesajan sanat niiden lähestyessä toteutumistaan: ”Heräjä, heräjä, pukeudu voimaasi, Siion; pukeudu juhlapukuusi, Jerusalem, sinä pyhä kaupunki. Sillä ei koskaan enää astu sinun sisällesi ympärileikkaamaton eikä saastainen.” (Jes. 52:1). Hesekiel profetoi Jerusalemista: ”Ja kaupungin nimi on tästedes oleva: Herra on täällä.” (Hes. 48:35).

Luvattu maa Jerusalemin ympärillä

Jerusalemin suuri kaupunki on oleva koko Aabrahamille luvatun alueen pääkaupunki. Sen rajat eliminoivat useita nykyisiä kansakuntia ja lopulta kokevat rauhan kahden sen rajoille jäävän kansakunnan kanssa. Assyria ja Egypti ovat sen pohjoinen ja eteläinen liittolainen, samalla kun lupauksen perilliset asuttavat muuta maantieteellistä aluetta näiden kahden välissä. Jumala, joka ei voi valehdella, on antanut siitä Sanansa.

Tämä on lupaus annettuna Aabrahamille:

”Sinä päivänä Herra teki Abramin kanssa liiton, sanoen: ’Sinun jälkeläisillesi minä annan tämän maan, Egyptin virrasta aina suureen virtaan, Eufrat-virtaan saakka: keeniläiset, kenissiläiset, kadmonilaiset, heettiläiset, perissiläiset, refalaiset, amorilaiset, kanaanilaiset, girgasilaiset ja jebusilaiset.’” (1. Moos. 15:18-21).

Aabraham ei ainoastaan saanut tätä suurta varmuutta perinnöstään, vaan se myös annettiin tälle lupaukselle ainutlaatuisen liiton tekemisen kanssa. Suuri raamatuntutkija G.H. Pember kuvailee tätä liittoa henkeäsalpaavin sanoin:

”Totellen Jumalan käskyä Aabraham sitten toi määrätyt eläimet jatkaen halkaisemalla ne ja asettamalla puolikkaat vastakkain.

Lintuja hän ei halkaissut siten noudattaen myöhempää Mooseksen lain rituaalia, mutta todennäköisesti asetti yhden kummallekin puolelle. Ja niin suoritettuaan valmistelunsa hän odotti liiton Toisen Osapuolen saapumista samalla karkottaen haaskalintuja, joita lenteli raatojen yllä.

Kun Jumala oli kutsunut hänet ulos teltasta, niin tähdet loistivat: siksi täytyi olla hyvin varhainen aamu. Näin ollen patriarkka näyttäisi odottaneen ja valvoneen koko pitkän päivän ja edelleen hänen uskoaan koeteltiin, sillä Jumalaa ei vielä näkynyt vahvistamaan liittoaan. Kuitenkin juuri kun aurinko oli laskemaisillaan, hän vaipui syvään uneen, jossa koki kauhua ja suurta pimeyttä. Sitten Jumalan ääni lävisti synkeyden ja Aabraham kuuli sanoja, jotka eivät mitenkään olleet ristiriidassa hänen kaameiden tuntemustensa kanssa, vaikka päättyivätkin säkeisiin kaukaisesta toivosta.

Aurinko oli laskenut ja Aabraham näyttää heränneen tietoisuuteen ympäristöstään. Oli pimeä ja hän näki raatoja kohti liikkuvan ikään kuin lieriömäisen uunin, josta tuli savua ja leimuava tulen liekki. Se oli merkki Jumalan läsnäolosta vastaten pilven ja tulen patsasta, jolla Hän myöhemmin ilmestyi Israelille. Tässä muodossa Hän kulki puolikkaiden välistä, mutta Aabrahamia ei kutsuttu seuraamaan Häntä. Syy tähän poikkeamiseen tavanomaisesta käytännöstä näyttää olevan siinä, että liittoon, jota Jumala oli vahvistamassa, sisältyi ehdoton lupaus, jonka toteutuminen ei riippunut Aabrahamilta vaadittavista ehdoista.

Kuljettuaan puolikkaiden välistä Herra määritteli mitä selvimmin ja yksinkertaisimmin sanoin sen alueen laajuuden, jonka oli varannut Aabrahamin lapsille: ’Sinun jälkeläisillesi minä annan tämän maan, Egyptin virrasta aina suureen virtaan, Eufrat-virtaan saakka: keeniläiset, kenissiläiset, kadmonilaiset, heettiläiset, perissiläiset, refalaiset, amorilaiset, kanaanilaiset, girgasilaiset ja jebusilaiset’ (1. Moos. 15:18-21).

Sellainen siis on se ikimuistettava lupaus, jossa Israelin maan rajat määriteltiin ja sen koko laajuus tehtiin tiettäväksi. Kuten edellä huomautimme, se annettiin ilman mitään ehtoja: näin ollen ei ole mahdollista, että mitkään olosuhteet voisivat estää sen lopullista toteutumista.” (The Great Prophecies of the Centuries Concerning Israel and the Gentiles, G.H. Pember, M.A., original publisher, Hodder and Stoughton, London, England, 1909, pp. 52-54.)

Rajojen laajuus asetettiin päivänselvin sanoin. Israelin tuli karkottaa kaikki sen asukkaat ja periä tämä koko alue, kun se palasi Egyptin orjuudesta. Sen sijaan se teki kompromisseja naapuriensa kanssa, alkoi palvella heidän jumaliaan, meni seka-avioliittoihin pakanain kanssa ja lopulta päätyi siihen, että Jumala tuhosi ja hylkäsi sen. Ei mikään, mitä on tapahtunut yli 3000 vuoden aikana siitä, kun Aabraham kuuli Jumalalta, ole peruuttanut Jumalan uskollisuutta. Israelia kuritetaan ja ruoskitaan, kunnes sen sydän on nöyrtynyt ja silloin Messias tulee. ”Niin te muistatte huonon vaelluksenne ja tekonne, jotka eivät olleet hyvät, ja teitä kyllästyttää oma itsenne rikostenne ja kauhistustenne tähden” (Hes. 36:31). Tuo päivä lähestyy nopeasti.

Useat muut kirjoitukset auttavat määrittämään näiden lupausten sisältämän maan laajuuden:

”Maa erämaasta ja tuolta Libanonista aina suureen virtaan, Eufrat-virtaan, saakka – koko heettiläisten maa – ja aina Suureen mereen asti, auringonlaskuun päin, on oleva teidän aluettanne” (Joosua 1:4).

”Mihin paikkaan te jalkanne astutte, se on oleva teidän. Erämaasta ja Libanonista, virrasta, Eufrat-virrasta, aina Länsimereen saakka on teidän alueenne ulottuva” (5. Moos. 11:24).

Sakarja 14:20-21

”Sinä päivänä on oleva hevosten kulkusissa kirjoitus: ’Pyhitetty Herralle’. Ja padat Herran temppelissä ovat uhrimaljain vertaisia, jotka ovat alttarin edessä.

Ja jokainen pata Jerusalemissa ja Juudassa on oleva pyhitetty Herralle Sebaotille ja kaikki uhraajat tulevat ja ottavat niitä ja keittävät niissä. Eikä ole enää sinä päivänä yhtään kaupustelijaa Herran Sebaotin temppelissä.”

Voimme selvästi määritellä useita alueita: erämaa (Arabia, nykyinen Saudi-Arabia ja useita pieniä arabivaltioita), Libanon (Syyrian valvoma), Eufrat-virtaan saakka (osa Irakia länteen Eufrat-virrasta), heettiläisten maa (kuvailtu alla) Välimeri länsirajana. ”Koko heettiläisten maa” käsittää suuren osan itäistä ja eteläistä Turkkia ja koko Syyria sisältyy tähän lupaukseen. Muita alueita kuvaillaan tekstissä 1. Moos. 15:18-21. ”Egyptin virrasta” uskotaan tarkoittavan aluetta Suezinlahden pohjoispäästä luoteeseen kohti Välimerta. Näyttää, että koko Siinain autiomaa ja koko Jordania kuuluvat Luvattuun Maahan. Kanaanilaisten heimot, jotka elivät Palestiinassa, karkotettiin Joosuan toimesta joko osittain tai kokonaan eikä niitä enää ole luonnollisessa muodossa. Tämä antaa melko selvän kuvan Israelin tulevasta maanomistuksesta: Välimeri länsirajana, Siinain ja Arabian autiomaan eteläreunat eteläisenä rajana ja sitten pohjoiseen pitkin Persianlahtea ja Eufrat-jokea käsittäen ainakin Turkin lounaisen puolikkaan Eufrat-joesta alueille pohjoiseen Syyriasta ja Libanonista päätyen jälleen Suuren Meren rannikolle. Jos Israel ääneen puhuisi tällaisesta aluesuunnitelmasta, se olisi sodan aloitus. Silti Jumalan lupaukset, jotka eivät voi pettää, ovat kiistattomia julistaessaan Aabrahamin siemenen laillisiksi perillisiksi.

Tällä seudulla on joitakin alueita, jotka tuomitaan ja tulevat asumattomiksi ainakin siihen saakka, kunnes Jumala luo uuden taivaan ja uuden maan ja entiset ovat ikuisesti kukistettuja. Uskon, että Uusi luominen alkaa tuhatvuotisen valtakunnan alussa ja jatkuu, kunnes kaikki asiat ovat uusia ja Isä Jumala itse asuu ihmisten kanssa Uudessa Jerusalemissa. Se kaikki on valmista tuhannen vuoden lopulla, kun morsiuskaupunki laskeutuu Jumalan tyköä asumaan ihmisten keskuudessa. Kun tuhatvuotinen valtakunta on perustettu, niin vanhurskaus ja vauraus täyttävät koko maan alkaen uudesta suuresti laajentuneesta ”Israelin valtiosta”.

Juutalaiset palaavat, kun tuhatvuotinen valtakunta on alkanut

Välittömästi sen jälkeen, kun Jeesus Kristus on palannut lopettamaan Harmageddonin taistelun ja aloittamaan valtakuntansa, juutalaiset tulvivat maahansa kaikkialta maapallolta. Aabrahamin lasten paluu on jo alkanut, mutta se on vain pieni puro verrattuna siihen, mitä on tulossa. Seuraava Jesajan profetia tarkoittaa selvästi ”Kristuksen tuhatvuotisen hallinnan” jälkeistä aikaa. Jäännös palaa kotiin tällä hetkellä, mutta koko lupauksen siemen tulee pian seuraamaan.

”Sinä päivänä pakanat etsivät Iisain juurta, joka on kansojen lippuna ja hänen asumuksensa on oleva kunniata täynnä. Ja sinä päivänä Herra vielä toisen kerran ojentaa kätensä hankkiakseen itselleen kansansa jäännöksen, joka on jäljellä Assurissa, Egyptissä, Patroksessa, Etiopiassa, Eelamissa, Sinearissa, Hamatissa ja merensaarilla. Hän nostaa viirin pakanakansoille ja kokoaa Israelin karkoitetut miehet; ja Juudan hajoitetut naiset hän kerää maan neljästä äärestä. Silloin katoaa Efraimin kateus ja Juudan vihat häviävät. Efraim ei kadehdi Juudaa, eikä Juuda vihaa Efraimia. Ja he lentävät länteen päin filistealaisten niskaan, yhdessä he ryöstävät Idän miehiä. Edom ja Mooab joutuvat heidän käsiinsä, ammonilaiset heidän alamaisikseen. Ja Herra vihkii tuhon omaksi Egyptin merenlahden ja vihansa hehkussa kohottaa kätensä Eufrat-virtaa vastaan, lyö sen hajalle seitsemäksi puroksi ja tekee sen kengin kuljettavaksi. Siitä tulee valtatie hänen kansansa jäännökselle, joka on jäljellä Assurissa, niinkuin tuli Israelille silloin, kun se Egyptin maasta lähti.” (Jes. 11:10-16).

Monta kertaa entistä suuremmat Jerusalem ja ”Israelin valtio” voivat helposti ottaa miljoonia juutalaisia kansalaisia. Israelin kansa edustaa sen tasoista asiantuntemusta ja aivokapasiteettia, jota ei tunneta muissa kulttuureissa maan päällä. Tätä älyllistä ja luovaa kykyä suuresti voimistaa hengellinen muutos, kun he nyt palvelevat kirkastettua Messiasta, joka on heidän uusi kuninkaansa Jeesus Kristus. Loisto, josta kuningas Daavid ja Salomo unelmoivat, on oleva todellisuutta, kun varakkaat juutalaiset tuovat kaikki rikkautensa ”Lupauksen Maahan”. Enää heitä ei vaadita jättämään omaisuuttansa lähtömaahan. Se palvelee nyt ”Jumalan Siionin” varallisuuden kasvua.

Tietoa on nyt tulossa esiin, että monissa maissa juutalaisten määrä on miljoonia suurempi kuin aikaisemmin uskottiin. Väittelyä on käyty vuosikymmeniä koskien kymmentä heimoa (Israelia), jotka karkotettiin Assyrian valtakuntaan, ennen kuin Jerusalem (Juuda) hävitettiin ja sen asukkaat karkotettiin Babyloniin. En ole auktoriteetti tässä asiassa, mutta uskon kyllä, että miljoonat vastaavat kutsuun, kun tuhatvuotinen valtakunta on perustettu. Jesaja tekee selvän eron kahden ryhmän välillä profetiallaan. Hän sanoo: ”… ja kokoaa Israelin karkoitetut miehet; ja Juudan hajoitetut naiset hän kerää maan neljästä äärestä” (Jes. 11:12). Hän kutsuu Israelia “karkotetuiksi” (KJV: outcasts), joka voisi viitata hylkäämiseen jopa nykyisen “Israelin valtion” taholta. Kaikki tuo tulee muuttumaan, kun Messias asettuu Daavidin valtaistuimelle.

Israel omistaa Babylonin asukkaat orjina

Israelin kansalaiset eivät ole vain rikkaita, vaan he omistavat pakanat perintönä. Se on Jumalan oikeuden ja kohtuuden sääntö, mutta he ovat heidän palvelijoitaan. Jesaja puhui tästä päivästä, jolloin Babylon tuhottaisiin kuin Sodoma ja Gomorra. Hän sanoo näin:

”Sillä Herra armahtaa Jaakobia ja valitsee vielä Israelin ja sijoittaa heidät heidän omaan maahansa; muukalaiset liittyvät heihin ja yhtyvät Jaakobin heimoon. Kansat ottavat heidät ja tuovat heidät heidän kotiinsa ja Israelin heimo saa heidät Herran maassa omiksensa, orjiksi ja orjattariksi ja he vangitsevat vangitsijansa ja vallitsevat käskijöitänsä. Ja sinä päivänä, jona Herra päästää sinut rauhaan vaivastasi, tuskastasi ja siitä kovasta työstä, jota sinulla teetettiin, sinä virität tämän pilkkalaulun Baabelin kuninkaasta ja sanot: Kuinka on käskijästä tullut loppu, tullut loppu ahdistuksesta! Herra on murtanut jumalattomain sauvan, valtiaitten vitsan, joka kiukussa löi kansoja, löi lakkaamatta, joka vihassa vallitsi kansakuntia, vainosi säälimättä. Kaikki maa on saanut levon ja rauhan, he puhkeavat riemuun.” (Jes. 14:1-7).

Daavid näki tämän saman todellisuuden profeetallisissa lausunnoissaan. Hän liittää tämän historiallisen tulevaisuuden aikaan, jolloin Kuningas asetettaisiin Siionin pyhälle vuorelle:

”Minä olen asettanut kuninkaani Siioniin, pyhälle vuorelleni. Minä ilmoitan, mitä Herra on säätänyt. Hän lausui minulle: ”Sinä olet minun poikani, tänä päivänä minä sinut synnytin. Ano minulta, niin minä annan pakanakansat sinun perinnöksesi ja maan ääret sinun omiksesi. Rautaisella valtikalla sinä heidät muserrat, niinkuin saviastian sinä särjet heidät.” (Ps. 2:6-9).

20. vuosisatamme ihmiset eivät voi käsittää tällaista ajattelua. Me unohdamme, että Jumala on oikeudenmukainen ja että me kaikki korjaamme juuri sitä, mitä kylvämme. Eivät vain yksilöt korjaa työnsä hedelmän, vaan myös perheet ja kansakunnat vastaavat menneisyytensä yhteistyöstä. Ahdistuksen Aika puhdistaa maan sen pahuudesta, mutta ne, jotka jäävät eloon tässä holokaustissa, tuomitaan sen perusteella, kuinka yksilöinä ja yhteisöinä kohtelivat juutalaisia. Heidän arpansa tuhatvuotisessa valtakunnassa ratkaisee heidän toimintansa Israelin koko historian synkimpänä aikana. Muista, että nämä ovat luonnollisia ihmisiä, jotka onnistuvat selviytymään ”seitsemän vuoden Ahdistuksesta”. Tuhatvuotisessa valtakunnassa on kolmen luokan ihmisiä: Juutalaiset, kirkastetut pyhät ja luonnolliset ihmiset. Israelilaiset hallitsevat uutta Israelin valtiota, pyhät hallitsevat muuta maailmaa ja luonnolliset ihmiset palvelevat molempia.

”Ja minä näin valtaistuimia ja he istuivat niille ja heille annettiin tuomiovalta; ja minä näin niiden sielut, jotka olivat teloitetut Jeesuksen todistuksen ja Jumalan sanan tähden, ja niiden, jotka eivät olleet kumartaneet petoa eikä sen kuvaa eivätkä ottaneet sen merkkiä otsaansa eikä käteensä; ja he virkosivat eloon ja hallitsivat Kristuksen kanssa tuhannen vuotta. Muut kuolleet eivät vironneet eloon, ennenkuin ne tuhat vuotta olivat loppuun kuluneet. Tämä on ensimmäinen ylösnousemus.

Autuas ja pyhä on se, jolla on osa ensimmäisessä ylösnousemuksessa; heihin ei toisella kuolemalla ole valtaa, vaan he tulevat olemaan Jumalan ja Kristuksen pappeja ja hallitsevat hänen kanssaan ne tuhannen vuotta.” (Ilm. 20:4-6)

Assyria ja Egypti Israelin yhteistyökumppaneita

Luvattu maa ulottuu eteläisestä Egyptistä Assyriaan pohjoisessa ja idässä. Iisakin ja Jaakobin perilliset tulevat omistamaan kaiken näiden kahden kansakunnan välillä. Mooabilaiset, ammonilaiset (nykyisen Jordanian osia) ja edomilaiset jakavat heille annetun maan, mutta Israel hallitsee heitä. Israelin, Egyptin ja Assyrian välille kehittyy kumppanuus, joka antaa niille koko Lähi-idän hallinnan. Rauha tulee vihdoinkin tähän ”maailman levottomuuspesäkkeeseen”. Jesaja antoi täsmällisen profetian tästä päivästä:

”Ennustus Egyptistä. Katso, Herra ajaa nopealla pilvellä ja tulee Egyptiin. Silloin vapisevat Egyptin epäjumalat hänen edessään ja sydän raukeaa Egyptin rinnassa.

Minä annan Egyptin tylyn herran käsiin, ja kova kuningas on hallitseva heitä, sanoo Herra, Herra Sebaot.

Sinä päivänä Egypti on oleva naisten kaltainen; se vapisee ja pelkää Herran Sebaotin käden heilutusta, kun hän heiluttaa kättään sitä vastaan. Ja Juudan maa on oleva Egyptille kauhuksi; niin usein kuin sitä sille mainitaan, pelkää se Herran Sebaotin päätöstä, jonka hän siitä on päättänyt.

Sinä päivänä on oleva Herran alttari keskellä Egyptin maata ja sen rajalla Herran patsas. Ja se on oleva merkkinä ja todistuksena Herralle Sebaotille Egyptin maassa; sillä he huutavat Herraa sortajain tähden ja hän lähettää heille vapauttajan ja puolustajan, joka pelastaa heidät. Ja Herra tekee itsensä tunnetuksi egyptiläisille, ja egyptiläiset tuntevat Herran sinä päivänä ja palvelevat häntä teuras- ja ruokauhreilla ja he tekevät Herralle lupauksia ja täyttävät ne. Herra lyö egyptiläisiä, lyö ja parantaa; he palajavat Herran tykö, ja hän kuulee heidän rukouksensa ja parantaa heidät. Sinä päivänä on oleva valtatie Egyptistä Assuriin, ja Assur yhtyy Egyptiin ja Egypti Assuriin ja he, Egypti ynnä Assur, palvelevat Herraa. Sinä päivänä on Israel oleva kolmantena Egyptin ja Assurin rinnalla, siunauksena keskellä maata, sillä Herra Sebaot siunaa sitä sanoen: ’Siunattu olkoon Egypti, minun kansani, ja Assur, minun kätteni teko ja Israel, minun perintöosani’.” (Jes. 19:1, 4, 16-17, 19-25).

Tämän suuruusluokan profetiat tekevät minuun aina valtavan vaikutuksen. Ollessani Egyptissä helmikuussa 1990 sydämeni suli masennuksesta, joka riippui kuin pilvi. Saapuessani hotelliini ensimmäisenä iltana Pyhä Henki ihmeellisesti muistutti minua näistä jakeista. Yhtäkkiä toivo Messiaani (Jeesuksen Kristuksen) tulemuksesta oli enemmän kuin pako. Se oli, uudistuminen, uudelleen luominen ja kunnia jokaiselle osalle Jumalan maailmaa, mukaan lukien Egypti.

Nämä jakeet osoittavat, että sen jälkeen, kun Egypti ja Assyria on tuomittu, Jumala uudistaa molemmat ja tekee niistä Israelin Kuninkaan seuraajia ja palvojia. Ne jakavat Israelin kanssa ikuisen valtakunnan siunaukset. Israel on oleva siunaus Egyptin ja Assyrian keskellä. Egyptiä Hän kutsui ”kansakseen”, Assyriaa ”kättensä teoksi” ja Israelia ”perintöosakseen”. Israelin Kuningas, eikä Israel kansana, omistaa Assyrian ja Egyptin. Se on oleva ainutlaatuinen kumppanuus ikuisesti.

Uusi luomakunnan keskus

Jerusalem, Kultainen Kaupunki ja Israelin valtio tulevat oleman Jumalan uuden maailman keskus. Sen kuningas on oleva se voittoisa, joka polki Jumalan vihan viinikuurnan Golgatalla ja ansaitsi oikeuden hallita. Luomakunnan vanha keskus oli Eeden ja Sinearin (Sumerin) maa. Ihmiset menettivät asemansa ja Aabrahamin kautta Jumala kutsui uuden kansan. Jerusalem otti Eedenin eli Babylonin paikan jo ennen kuin Aabraham saapui maahan. Lopultakin vuosisatoja kestäneen ihmisen epäonnistumisen jälkeen lupaus toteutuu. Luvatusta maasta tulee ”Jumalan Uuden Maailman” keskus. Tuhannen vuoden ajan kuningasten Kuningas hallitsee sitä täydellisesti. Toisen Aadamin seuraajat nauttivat siitä, mitä Jumala tarkoitti ensimmäiselle Aadamille.

”Silloin sanotaan: Tästä maasta, joka oli autiona, on tullut kuin Eedenin puutarha; ja raunioina olleet, autiot ja maahan revityt kaupungit ovat varustettuja ja asuttuja. Niin tulevat pakanakansat, joita on jäljellä teidän ympärillänne, tietämään, että minä, Herra, rakennan jälleen alasrevityn ja istutan aution: minä, Herra, olen puhunut, ja minä teen sen.” (Hes. 36:35-36)

Se ei lopu tuhatvuotiseen valtakuntaan. Se on vasta alkusoitto ikuisuudelle Jumalan läsnäolossa. ”Maanpäällinen Jerusalem” ja ”Uusi Jerusalem”, joka laskeutuu Jumalan tyköä taivaasta, ovat koko Jumalan maailmankaikkeuden polttopiste. Isä itse on oleva kanssamme ikuisesti. Me nautimme ”Uudesta Taivaasta” ja ”Uudesta maasta”. Jumalan ja Karitsan kunnia valaisee ja täyttää ihmiskunnan synnittömän ja ikuisen olemassaolon.

”Ja minä näin uuden taivaan ja uuden maan; sillä ensimmäinen taivas ja ensimmäinen maa ovat kadonneet, eikä merta enää ole.”

Ja minä kuulin suuren äänen valtaistuimelta sanovan: ’Katso, Jumalan maja ihmisten keskellä! Ja hän on asuva heidän keskellänsä ja he ovat hänen kansansa ja Jumala itse on oleva heidän kanssaan, heidän Jumalansa;’

Mutta temppeliä minä en siinä nähnyt; sillä Herra Jumala, Kaikkivaltias, on sen temppeli, ja Karitsa. Eikä kaupunki tarvitse valoksensa aurinkoa eikä kuuta; sillä Jumalan kirkkaus valaisee sen, ja sen lamppu on Karitsa.” (Ilm. 21:1, 3, 22-23)

Read Full Post »

Todistus Jumalan olemassaolosta

The Proof God Exists
By Britt Gillette 19.6.2018, suom. SK

Monet väittävät, ettei Jumalaa ole ja usein kuulen ihmisten sanovan, ettei ole mitään todisteita uskoa Jumalan olemassaoloon. ”Sinun on vain hyväksyttävä se uskolla”, he sanovat. ”Siitä ei ole todisteita.” Tämä lausunto esitetään ikään kuin se olisi fakta. Vaan onko se? Ei mitenkään. Mikään ei voisi olla kauempana totuudesta. Ihmiset voivat todistaa Jumalan olemassaolon vaikka kuinka monella tavalla, mutta minusta yksi todiste on kaikkien muiden yläpuolella. Se on kiistämätön. Me kaikki voimme nähdä sen. Se on nykyajan ihme – todistus Jumalan olemassaolosta selvästi nähtävänä jokaiselle tänä päivänä maailmassa elävälle. Mikä on tämä kallionluja todistus?

Ellet jo arvannut, niin se on nykyajan Israelin valtio.

Todistus, että Jumala on olemassa

Raamattu sanoo, että noin 4000 vuotta sitten Jumala lupasi Aabrahamille: ”Minä teen sinun jälkeläistesi luvun paljoksi kuin taivaan tähdet” (1. Moos. 22:17) ja “minä siunaan niitä, jotka sinua siunaavat ja kiroan ne, jotka sinua kiroavat” (1. Moos.12:3). Jumala piti lupauksensa ja me kaikki olemme todistajia. Huolimatta vuosisatojen vainosta ja kansallisesta tragediasta, sekä juutalaiset että Israelin valtio kestävät.

Kuinka monet muut voivat esittää saman väitteen? Kuinka moni muu kansanryhmä on ollut valloitettu, orjuutettu ja vainottu kaikkialla maailmassa, ja silti onnistunut, ei vain jäämään eloon, vaan myös säilyttämään ainutlaatuisen kulttuurisen, uskonnollisen ja etnisen identiteettinsä? Vain juutalaiset voivat esittää tämän väitteen. Ja se todistaa, että Aabrahamin, Iisakin ja Jaakobin Jumala on se yksi oikea Jumala. Miksi sanon tämän? Koska kaiken sen jälkeen, mitä vuosisatojen mittaan tapahtui, juutalaiset jatkuvasti menestyvät ja Israelin kansa on edelleen olemassa – aivan kuten Jumala lupasi.

Lupaus Jumalalta

Melkein kaikki tuntevat kertomuksen, kuinka Jumala käytti Moosesta vapauttamaan juutalaiset Egyptin orjuudesta. Mutta tuhansia vuosia sitten Jumala lupasi, että tulee päivä, jolloin maailma ei enää viittaa Israelin Jumalaan sellaisena, joka pelasti kansansa Egyptin maasta. Sen sijaan he viittaavat Häneen sellaisena, joka toi kansansa takaisin Israelin maahan kaikista maista maailmassa, jonne Hän oli heidät karkottanut (Jer. 16:14-15).

Tämä profetia alkoi täyttyä lähes 2000 vuotta sitten, kun Jeesus kertoi opetuslapsilleen, että Temppeli hävitetään ja Israelin kansa hajotetaan kansojen sekaan palvelemaan orjina. Tämä toteutui vuonna 70. Tiitus ja Rooman legioonat valloittivat Jerusalemin, tuhosivat Temppelin ja veivät eloonjääneet israelilaiset joka puolelle Rooman imperiumia palvelemaan orjina. Jokainen toinen kansakunta olisi hajonnut. Jokainen toinen kansa olisi assimiloitunut seuraavien 2000 vuoden aikana.

Historia vahvistaa tämän todeksi. Oletko muuten koskaan tavannut karthagolaista? Entä babylonialaista? En minäkään. Juutalaiset kuitenkin selvisivät ihmeellisesti erillisenä kansana lähes 2000 vuotta ilman omaa kotimaata, eikä vain roomalaisten valloittajien edessä. He selvisivät Espanjan inkvisitiosta, Hitlerin Holokaustista ja lukuisista muista hirmuteoista. Kuinka se on mahdollista?

Siihen on vain yksi selitys – Jumala sanoi, että he selviäisivät. Juutalaisten selviytyminen ja menestys todistaa Jumalan olemassaolon. Mutta niitä varten, jotka tarvitsevat lisätodisteita, Jumala järjesti toisen ihmeen meidän ajassamme – ennallistetun Israelin valtion ihmeen.

Israelin jälleensyntyminen

Kuinka moni valloitettu kansakunta on tullut uudelleen? Kuinka monta kansakuntaa on tuhottu, niiden kansa viety muihin maihin orjina ja sitten 19 vuosisataa myöhemmin he tulevat uudelleen? Minun tietääkseni vain yksi – Israelin kansa. Eikä tämä ole vain historiaa, vaan se ennustettiin yli 2000 vuotta etukäteen.

Jumala lupasi juutalaisille, että he selviytyisivät ja menestyisivät huolimatta kohtaamistaan vaikeuksista (Jes. 43:1-13).

Hän lupasi kutsua heidät ”pakanain seasta” (Hes. 39:28), ”maan neljästä äärestä” (Jes. 11:12), ja “idästä ja lännestä, pohjoisesta ja etelästä” (Ps. 107:3).

Hän lupasi tuoda heidät kotiin ja näyttää pyhyytensä kansakunnille (Hes. 20:41-42). Hän lupasi tuoda heidät kotiin maista, joihin heidät oli hajotettu (Hes. 20:34).

Hän sanoi palauttavansa heidät Israelin maahan kaukaisista maista (Jer. 30:3, 10). Ja Jumala lupasi, että vaikka oli hajotettuina kansojen seassa, Hänen kansansa ei koskaan unohtaisi Häntä ja Hän toisi heidät takaisin Israelin maahan (Sak. 10:9).

Jo Mooseksen päivinä Jumala antoi tämän lupauksen: ”Vaikka sinun karkoitettusi olisivat taivaan äärissä, niin Herra, sinun Jumalasi, kokoaa ja noutaa sinut sieltäkin. Ja Herra, sinun Jumalasi, tuo sinut siihen maahan, jonka sinun isäsi ovat omistaneet, ja niin sinä otat sen omaksesi.” (5. Moos. 30:4-5). Jumala piti lupauksensa. Nykyinen Israel on siitä todistus.

Mitä sitten tapahtuu?

Juutalaisten olemassaolon jälleensyntyneessä Israelin valtiossa pitäisi saada kaikki vakuuttuneiksi, että Aabrahamin, Iisakin ja Jaakobin Jumala on todellinen. Hänen toteutuneet lupauksensa ovat täysin näkyviä omassa ajassamme. Jumala kuitenkin antoi muitakin lupauksia:

Hän sanoi, että silloin, kun Hän tuo kansansa takaisin Israelin maahan, erämaa kukoistaa (Jes. 35:2-4). Jeremian kautta Jumala sanoi, että kun Hän tuo kansansa takaisin maahan, Hän herättää hurskaan kuninkaan, joka hallitsee maata viisaudella – kauan odotetun Messiaan (Jer. 23:3-6). Miikan kautta Jumala lupasi koota karkotettunsa ja muodostaa heistä väkevän kansan. Sitten Hän lupasi hallita Jerusalemista heidän kuninkaanaan iankaikkisesti (Miika 4:6-7).

Uudelleen ja uudelleen profeetta Jesaja välitti Jumalan lupauksen tuoda Israelin karkotetut ja muodostaa heistä uusi kansakunta. Jesajan kautta Jumala lupasi ennallistaa Israelin kansakunnan ja nostaa sen lipun kansakuntien keskuudessa (Jes. 11:12). Ja sitten?

Sitten Hän lupasi, että susi ja lammas lepäävät yhdessä. Leopardi makailee vuohien kanssa. Jopa lapsi leikkii kobran kanssa eikä tule purruksi! (Jes. 11:6-9). Kuinka tämä on mahdollista?

Koska Daavidin valtaistuimen perillinen (Jeesus Kristus) hallitsee kansoja muuttaen maailman rauhan ja tyyneyden paikaksi (Jes. 11:10). Ja milloin sitten Jumala sanoo tämän tapahtuvan? Sen jälkeen, kun Hänen kansansa on koottu kaukaisista maista ja maan ääristä (Jes. 11:11-12). Sen jälkeen, kun Israel on jälleensyntynyt yhdeksi yhtenäiseksi kansakunnaksi (Jes. 11:13). Toisin sanoen, meidän ajassamme. Koska Raamattu sanoo, että kohta kun Israel on ennallistettu, Jeesus palaa maan päälle hallitsemaan Jerusalemista käsin!

Jumala ei lupaa ennallistaa Israelia ja sitten lähettää Messiaan tuhat vuotta myöhemmin. Profeetat yhdistivät nämä tapahtumat läheisiksi eivätkä vain he. Jeesus itse teki samoin. Hän sanoi: ”Ja Jerusalem on oleva pakanain tallattavana, kunnes pakanain ajat täyttyvät” (Luuk. 21:24). Tänä päivänä juutalaiset valvovat Jerusalemia. Se on Israelin pääkaupunki. Sitten Jeesus sanoi: ”Mutta kun nämä alkavat tapahtua, niin rohkaiskaa itsenne ja nostakaa päänne, sillä teidän vapautuksenne on lähellä” (Luuk. 21:28).

Asiat, joita Jeesus käski tarkkailla, ovat täällä. Israel on jälleen kansakunta. Pakanat eivät enää valvo Jerusalemia. Joten nosta pääsi. Jeesus on tulossa!

**

Britt Gillette is author of the free ebook Coming to Jesus as well as the books Signs of the Second Coming and Racing Toward Armageddon. Receive his book 7 Signs of the End Times for free when you sign up for his monthly newsletter.

---

Katso myös Juutalainen aikajana.

Read Full Post »

Israel: Gideonista Netanjahuun

From Gideon to Netanjahu

By Bill Perkins, Compass; suom. Samuel Korhonen

”Sillä sinä olet Herralle, sinun Jumalallesi, pyhitetty kansa, ja Herra on valinnut sinut omaisuuskansakseen ennen kaikkia muita kansoja, mitä maan päällä on” (5. Moos. 14:2).

Israelin Egyptistä lähdön ja sen jälkeisen 40-vuotisen erämaassa harhailemisen jälkeen Joosua johti Israelin luvattuun maahan. Jumala antoi Joosualle voiton toisensa jälkeen pyyhkäisten pois pakanat Israelin maasta.

Joosuan kuoltua Israel ei kuitenkaan vienyt loppuun vihollistensa alistamista maassa, kuten Jumala oli käskenyt (Tuom. 1:27-36).

Näillä Baalia palvovilla vihollisilla oli hirvittävä vaikutus Israeliin, jopa siinä määrin, että israelilaiset palvoivat Baalia (Tuom. 2:11), osallistuivat pakanallisiin orgioihin ja uhrasivat lapsia.

Lopulta Israel ymmärsi syntinsä, katui ja Jumala antoi Israelin jälleen alkaa kitkeä pois vihollisiaan. Mutta yksi hirmuinen vihollinen oli midianilaiset, ”monilukuiset kuin heinäsirkat” ja heillä oli 120 000 sotilaan armeija.

Niin Jumala herätti tuomarin nimeltä Gideon ja lupasi, että Israel voittaisi midianilaiset taistelussa. Gideonilla oli vain 32 000 miestä taistelemaan 120 000 midianilaista vastaan. Jumala kuitenkin halusi Israelin näkevän Hänen mahtinsa ennemmin kuin uskovan, että se oli heidän inhimillinen voimansa, joka voittaisi taistelun.

”Mutta Herra sanoi Gideonille: Sinulla on kanssasi liian paljon väkeä, antaakseni Midianin heidän käsiinsä; muuten Israel voisi kerskua minua vastaan ja sanoa: ’Oma käteni vapautti minut’.” (Tuom. 7:2)

Jumala halusi Israelin luottavan Häneen, ei omaan miekkaansa. Niinpä Hän alkoi vähentää Israelin taistelijoiden rivejä – 32 tuhannesta 10 tuhanteen ja sitten lopulta vain 300 mieheen kuuluisan purosta juomisen tavan perusteella.

Jumala halusi osoittaa jotakin. Jos Gideonin 300 miehen armeija voisi voittaa 120 tuhatta midianilaista, niin epäilemättä Israelin ja maailman olisi uskottava, että siinä on Jumala takana.

Loppu on historiaa, kun Israel voitti midianilaiset ja Jumala osoitti voimansa ja jumalallisen varjeluksensa saattamalla midianilaiset sekasortoon ja tappamaan toisiaan. Lopputulos oli, että Israelia siunattiin 40 vuoden rauhalla (Tuom. 8:28).

Sovellus tähän päivään

Tänä päivänä näemme samanlaisen skenaarion kehittyvän Israelissa. Israel on jälleen kerran palaamassa luvattuun maahan ja suurten vihollismäärien ympäröimä. Jälleen Jumala haluaa Israelin luottavan Hänen varjelevaan käteensä, eikä sotilaalliseen voimaansa. Se on vaikeaa, koska Israel on täysin vihollistensa ympäröimä!

Yllä olevasta kartasta näemme, että Jumala on sallinut satojen miljoonien muslimien, jotka ovat Baalin palvojien jälkeläisiä, varttua Israelin maan ympärillä. Baal oli kuunjumala ja vielä tänä päivänäkin islamin symboli on kuunsirppi.

Ja jälleen Jumala valmistautuu osoittamaan mahtinsa. Hän haluaa Israelin luottavan täysin Hänen Sanaansa. Ja Hän haluaa maailman näkevän Hänen kansansa palaavan voimaan ja siunaukseen.

”Ja pyhän nimeni minä teen tunnetuksi kansani Israelin keskuudessa enkä enää salli häväistävän pyhää nimeäni. Ja pakanakansat tulevat tietämään, että minä olen Herra, Israelin Pyhä.” (Hes. 39:7)

Kuinka sitten Herra tekee tämän? Raamattu sanoo, että voimme katsoa menneisyyteen nähdäksemme, mitä tapahtuu tulevaisuudessa.

”Mitä on ollut, sitä vastakin on; ja mitä on tapahtunut, sitä vastakin tapahtuu. Ei ole mitään uutta auringon alla.” (Saarn. 1:9)

Ja aivan kuten Jumala sai midianilaiset tappamaan toisiaan, Hän jälleen käyttää tuota samaa menetelmää tulevaisuudessa Israelin vihollisiin, jotka hyökkäävät sitä vastaan.

”Ja minä kutsun häntä vastaan kaikille vuorilleni miekan, sanoo Herra, Herra: toisen miekka on oleva toista vastaan” (Hes. 38:21).

Ei kovin kaukaisessa tulevaisuudessa tämä aikakausi päättyy ja Jumala jälleen tuo Israelin eturintamaan, jossa se nostetaan takaisin näkyvään asemaan. Jumala ilmoitetaan myös kaikille kansoille maan päällä. Ja uusi dispensaatio (aikakausi) alkaa Israelin ollessa oikeutetulla paikallaan Jumalan valittuna kansana.

”Sentähden, näin sanoo Herra, Herra: Nyt minä käännän Jaakobin kohtalon ja armahdan kaikkea Israelin heimoa ja kiivailen pyhän nimeni puolesta.” (Hes. 39:25)

”Kun minä tuon heidät takaisin kansojen seasta ja kokoan heidät heidän vihamiestensä maista, niin minä osoitan heissä pyhyyteni lukuisain pakanakansain silmien edessä” (Hes. 39:27).

Tietäen, että Israel on Jumalan valittu kansa, on hermostuttavaa nähdä kansakuntamme johdon yrittävän tuhota ja heikentää Israelin kykyä puolustaa itseään.

USA on ollut siunattu 67 vuoden ajan, koska on puolustanut Israelia. Nyt katselemme, kun johtomme tekee juuri päinvastoin selvästi halveksien Israelia ja sen pääministeriä, Benjamin Netanjahua.

”Toivottakaa rauhaa Jerusalemille, menestykööt ne, jotka sinua rakastavat” (Ps. 122:6).

Arvostettu presidenttimme tulee olemaan aika järkyttynyt, kun saa tietää, että juutalainen kuningas hallitsee maailmaa Moorian vuorelta Jerusalemissa. Rukoukseni on, että hän oppisi tämän totuuden ennen kuolemaansa, tai muuten hän kärsii sammumattomissa liekeissä iankaikkisesti.

Jos kansakuntamme jatkaa tähän jumalattomaan Israelin vastaiseen suuntaan, niin taivas meitä auttakoon! Onko myöhäistä vaihtaa suuntaa? Vai onko kansakuntamme tuomittu jatkamaan luisua jumalattomuuden suohon? Onneksi koskaan ei ole liian myöhäistä.

Voimme kaiken Kristuksen kautta.

Tiedämme, että Jumala oli aika kärsivällinen Niiniven kanssa ja kun he katuivat/muuttivat suuntaa, niin Jumala antoi heille vielä 150 rauhan vuotta. Rukoilemme sellaista herätystä.

Mutta jos Jumala ei suokaan meille herätystä, niin rukoilemme, että uskovat olisivat herkkiä Pyhän Hengen johdatukselle ja todistaisivat rohkeasti hyvästä uutisesta Jeesuksen kuolemasta, hautauksesta ja ylösnousemuksesta.

Tämä nykyinen aika/dispensaatio loppuu äkkiä ja yllättää kaikki ei-uskovat. Siksi on todennäköistä, että talous jatkaa putputtelua ylös ja alas aina äkilliseen lähtöömme saakka. On epätodennäköistä, että meidän on paettava metsiin elämään ja syömään puunjuuria selvitäksemme.

”Ja niinkuin kävi Nooan päivinä, niin käy myöskin Ihmisen Pojan päivinä:” (Luuk. 17:26)

”he söivät, joivat, naivat ja menivät miehelle, aina siihen päivään asti, jona Nooa meni arkkiin; ja vedenpaisumus tuli ja hukutti heidät kaikki.” (Luuk. 17:27)

”Niin myös, samoin kuin kävi Lootin päivinä: he söivät, joivat, ostivat, myivät, istuttivat ja rakensivat,” (Luuk. 17:28)

”mutta sinä päivänä, jona Loot lähti Sodomasta, satoi tulta ja tulikiveä taivaasta, ja se hukutti heidät kaikki, samoin käy sinä päivänä, jona Ihmisen Poika ilmestyy.” (Luuk. 17:29)

Voimme kokea valuutan nollauksen, tai yhteiskunnallisia häiriöitä siellä täällä, tai sotia siellä täällä, mutta maailmalle kokonaisuutena elämä jauhaa eteenpäin, kunnes Jumala sulkee oven tempauksella, aivan kuten Hän sulki arkin oven.

Jokaisen uskovan, jolla on kaksikin aivosolua, pitäisi kyetä näkemään koko Jumalan suunnitelman tulevan yhteen.

”Mutta te, veljet, ette ole pimeydessä, niin että se päivä voisi yllättää teidät niinkuin varas” (1. Tess. 5:4)

”Kuinka meidän sitten pitää elää?” kuten Francis Schaeffer kysyi kerran. Raamattu sanoo, että meidän pitäisi elää katsoen ylös turvalliseen päämääräämme, ei juuttuneena tämän maailman väliaikaisuuksiin.

Tavoitteemme jäljellä olevalle ajalle ja kaikelle, mitä meillä on, on antaa Herran käyttää meitä väkevästi omassa vaikutuspiirissämme.

”…pankaamme mekin pois kaikki, mikä meitä painaa ja synti, joka niin helposti meidät kietoo ja juoskaamme kestävinä edessämme olevassa kilvoituksessa, silmät luotuina uskon alkajaan ja täyttäjään, Jeesukseen…” (Hepr. 12:1-2).

Näyttää, että päivä päivältä asiat tässä maailmassa käyvät yhä mielenkiintoisemmiksi, joten nyt, enemmän kuin koskaan, tarvitsemme pukeutua isojen poikien housuihin ja käyttää aikamme viisaasti. Seuraavassa lyhyt luettelo ehdotuksia auttamaan, että voimme pitää pääasian pääasiana:

• Meidän pitäisi pyrkiä elämään hedelmällistä raamattukeskeistä elämää pitäen silmämme kiinnitettyinä ikuiseen päämääräämme;

”Olkoon mielenne siihen, mikä ylhäällä on, älköön siihen, mikä on maan päällä” (Kol. 3:2).

• Meidän pitäisi pyrkiä kypsymään Raamatun tuntemuksessamme ja ymmärryksessämme;

”…mutta vahva ruoka on täysi-ikäisiä varten, niitä varten, joiden aistit tottumuksesta ovat harjaantuneet erottamaan hyvän pahasta” (Hepr. 5:14).

• Meidän pitäisi rukoilla päivittäin huolenpitoa ja varjelusta perheillemme, ystävillemme ja Israelille;

”…vanhurskaan rukous voi paljon, kun se on harras” (Jaak. 5:16).

• Meidän pitäisi rukoilla Jumalaa antamaan hurskas johto maallemme, seurakunnillemme ja työpaikoillemme;

”Kuninkaan sydän on Herran kädessä kuin vesiojat: hän taivuttaa sen, kunne tahtoo” (Sananl. 21:1)

• Meidän pitäisi rukoilla tilaisuuksia kertoa Jeesuksen Kristuksen evankeliumia;

”rukoillen samalla meidänkin edestämme, että Jumala avaisi meille sanan oven puhuaksemme Kristuksen salaisuutta, jonka tähden minä myös olen sidottuna” (Kol. 4:3)

• Meidän pitäisi odottaa Jeesuksen paluuta lihassa hallitsemaan tätä maailmaa Jerusalemista;

”odottaessamme autuaallisen toivon täyttymistä ja suuren Jumalan ja Vapahtajamme Kristuksen Jeesuksen kirkkauden ilmestymistä (Tiit. 2:13)

•  Meidän pitäisi kiittää Herraa päivittäin kaikesta, mitä Hän on sallinut elämässämme, hyvää ja pahaa;

”Minä suullani kiitän suuresti Herraa ja monien keskellä minä ylistän häntä” (Ps. 109:30).

• Meidän pitäisi elää nöyrästi rukoillen viisautta, tietäen, että ilman Jumalan armoa mekin olisimme vailla raamatullista tietoa ja ymmärrystä;

”Niin kehoitan siis minä, joka olen vankina Herrassa, teitä vaeltamaan, niinkuin saamanne kutsumuksen arvo vaatii, kaikessa nöyryydessä ja hiljaisuudessa ja pitkämielisyydessä kärsien toinen toistanne rakkaudessa” (Ef. 4:1-2 KR33/38).

 Minä, joka olen vankina Herran vuoksi, kehotan siis teitä vaeltamaan saamanne kutsumuksen arvoisesti, kaikessa nöyrinä, lempeinä ja pitkämielisinä, kärsien toisianne rakkaudessa (Ef. 4:1-2 Raamattu Kansalle).

 (NASB: with all humility and gentleness, with patience, showing tolerance for one another in love. Ivan Panin’in NENT: with all lowliness and gentleness, with longsuffering, forbearing one another in love).

• Eikä milloinkaan ole ollut yhtä tärkeää toimia ja olla fiksu!

”Vaelluksessanne olkaa viisaat ulkopuolella olevia kohtaan ja ottakaa vaari oikeasta hetkestä” (Kol. 4:5).

”Katso, minä lähetän teidät niinkuin lampaat susien keskelle; olkaa siis älykkäät kuin käärmeet ja viattomat kuin kyyhkyset” (Matt. 10:16).

 Käytä meitä, Herra!

Read Full Post »

Lisäävätkö ihmeet uskoa?

Hengellisissä piireissä on nykyjään valtavan paljon odotusta, että näkyisi kaikenlaisia ihmeitä ja merkkejä. Uskotaan kyllä Jumalaan, mutta kaivataan ihmeitä, jotta uskosta osattomat vakuuttuisivat Jumalan olemassaolosta.

Moni ajattelee, että ihmeiden avulla voidaan saada muut uskomaan Jumalaan – ja samalla saadaan vahvistusta myös omalle uskolle. Mutta luovatko ihmeet kestävää ja lujaa uskoa? Epäilen tätä vahvasti.

Olen aiemmin kirjoittanut useaan otteeseen Israelin kansan eksoduksesta Egyptistä kohti Luvattua maata. Kuten Raamatusta voimme lukea, niin he saivat nähdä kerta toisensa jälkeen mitä suurimpia Jumalan ihmeitä. Silti he aina seuraavan koetuksen hetkellä unohtivat Jumalan ihmeteot ja alkoivat kapinoida Moosesta ja Jumalaa vastaan. Heillä ei ollut vaikeuksien tullessa pienintäkään uskoa ja luottamusta, että Jumala on heidän kanssaan ja huolehtii heidän tarpeistaan. Nykyaikana on aivan samoin kuin silloin: uskovalla pitäisi olla vain menestystä, eikä ymmärretä, että vaikeudet kuuluvat Jumalan johdatukseen ja uskon kasvuun.

David Wilkerson kirjoittaa osuvasti: ”Me olemme suuresti Israelin kaltaisia. Haluamme, että Jumala puhuu sanan, sallii meille ihmeellisen pelastuksen, täyttää nopeasti meidän tarpeemme, poistaa kaikki tuskamme ja kärsimyksemme. Saatat ehkä juuri nyt sanoa: ’Kunpa Jumala vain päästäisi minut tästä sotkusta – jos Hän antaisi minulle vain tämän yhden ainoan ihmeen – en enää ikinä epäilisi Häntä!’ Mutta entä ne kaikki ihmeet, jotka Hän on jo sinulle tuottanut? Ne eivät ole saaneet sinussa aikaan minkäänlaista uskoa, joka auttaisi sinua nykyisissä vaikeuksissa.”

Wilkerson jatkaa, että suurin ihme tai merkki maailmalle ei ole edes jonkun herääminen kuolleista, vaan: ”… jumalattomien mieleen ja henkeen tekee todella vaikutuksen kristitty, joka kestää kaikki koettelemukset, myrskyt, ahdistukset ja kärsimykset pysymällä luottavaisesti uskossa. Sellainen uskova kohoaa vaikeuksistaan luonteeltaan vahvempana, uskoltaan vahvempana, vahvempana Kristuksessa.”

***

Kerran nuoruudessani yritin saada yhtä kaveria kääntymään uskon tielle kertomalla hänelle Jumalan tekemistä ihmeistä. Muistan hyvin kun tämä kaveri vastasi, että vaikka näkisi ihmeen silmiensä edessä, hän ei uskoisi silti. Jos joku tekee uskonratkaisun näkemiensä ihmeiden ja merkkien perusteella, se ratkaisu ei välttämättä ole kestävällä pohjalla. Oikea uskoontulo lähtee synnintunnosta, hädästä oman sielun iankaikkisesta elämästä.

Ihmeistä suurin on se, että Jeesus on kuollut syntiemme tähden ja antanut meille sovituksen kaikista rikkomuksistamme. Kun ihmiselle tulee synnintunto ja hän saa jättää asiansa Jeesukselle, sitä rauhaa suurempaa ihmettä ei maan päällä olekaan.

Jeesus sanoi: ”Tämä paha ja avionrikkoja sukupolvi tavoittelee merkkiä, mutta sille ei anneta muuta merkkiä kuin Joonaan merkki” (Matt 16:4). Fariseukset ja saddukeukset pyysivät merkkiä muka uskoakseen, mutta Jeesus vastasi heille vain viittaamalla omaan kuolemaansa ja ylösnousemukseensa. Älkäämme siis tavoitelko ihmeitä vaan sielujen pelastusta. Kun julistamme väkevää evankeliumia puolestamme kuolleesta ja ylösnousseesta Kristuksesta, voivat ihmeet ja merkitkin seurata tällaista julistusta.

Read Full Post »

Luja luottamus Jumalaan

Olen monesti miettinyt, miksi Mooseksen aikainen Israelin kansa oli niin epäuskoinen. Kansa oli saanut nähdä toinen toistaan suurempia ihmeitä, joita Jumala näytti faaraolle. Sitten kansa saapui Punaisen meren rannalle, mutta egyptiläiset takaa-ajajat olivat jo aivan kintereillä. Kansa alkoi napista ja sanoi Moosekselle, että ”parempi olisi ollut palvella egyptiläisiä kuin kuolla erämaahan”.

Kuten tiedämme, niin Jumala antoi jälleen tapahtua ihmeen: vesi jakaantui päästäen israelilaiset toiselle rannalle, mutta egyptiläiset hukkuivat. Tästähän on löytynyt arkeologisia todisteitakin, katso vaikkapa:

• The Exodus Discovered! Egypt to Arabia
• Exodus Revealed part 3

Ja Israel näki sen suuren teon, jonka Herra teki tuhotessaan egyptiläiset. Silloin kansa pelkäsi Herraa ja uskoi Herraan ja uskoi hänen palvelijaansa Moosesta. Silloin Mooses ja israelilaiset veisasivat Herralle tämän virren; he sanoivat näin: ”Minä veisaan Herralle, sillä hän on ylen korkea; hevoset ja miehet hän mereen syöksi…” (2. Moos. 14:31; 15:1)

David Wilkerson kirjoittaa artikkelissaan Oikea laulu – väärällä puolella!, että tuota laulua ei laulettu totisessa uskossa, koska he lauloivat sen voiton puolella – ei koettelemusten puolella.

Israelin kansa vaelsi erämaassa 40 vuotta, koska heillä ei ollut todellista uskoa ja luottamusta Jumalaan. Wilkerson sanoo, että ”Jumala sallii kriisitilanteiden seurata toistaan, kunnes lopulta opimme läksyn. Jos kieltäydymme oppimasta sitä, tulee aika, jolloin Hän luovuttaa meidät oman katkeruutemme ja napinamme valtaan.”

Jumala antaa meille koetuksia, koska Hän haluaa varustaa meidät kestämään elämän taisteluja. Vaellammeko omassa erämaassamme lopun ikämme, vai opimmeko luottamaan Häneen joka tilanteessa? Meidän on opittava luottamaan Jumalaan – ensin pienissä asioissa ja sitten suuremmissa.

Minua on suuresti puhutellut Wilkersonin toinen kirjoitus Ota Kristus avuksi kriisiisi. Siinä hän käy läpi Danielin kirjan tuttua kertomusta Baabelin pakkosiirtolaisuuden ajan juutalaisista miehistä Sadrakista, Meesakista ja Abednegosta. Kuningas Nebukadnessar uhkasi, että jos joku ei kumarra hänen jumaliaan, sellaiset heitetään tuliseen pätsiin. Nämä Jumalaa pelkäävät miehet eivät aikoneet kumartaa Nebukadnessarin pystyttämää patsasta, vaan sanoivat: ”Jos niin käy, voi meidän Jumalamme kyllä pelastaa meidät tulisesta pätsistä, ja hän pelastaa myös sinun kädestäsi, kuningas. Ja vaikka ei pelastaisikaan, niin tiedä se, kuningas, että me emme palvele sinun jumaliasi emmekä kumartaen rukoile kultaista kuvapatsasta, jonka sinä olet pystyttänyt.” (Dan. 3:17,18)

Heidän luja uskonsa luotti siihen, että Jumala tietää heidän tilanteensa ja voi pelastaa heidät kuninkaan käsistä. Ja vaikka ei pelastaisikaan pätsiltä, niin he eivät silti luovu Hänestä!

Wilkerson kirjoittaa: ”Juuri tämä avaa Kristukselle oven sinun hätääsi – täysi luottamus siihen, että Hän kykenee pelastamaan ja vapauttamaan meidät millaisesta kriisistä tahansa. Me luotamme siihen, että olemme Hänen käsissään, tapahtui mitä tahansa.”

Lue tuo Wilkersonin kirjoitus kokonaisuudessaan edellisestä linkistä. Artikkelissa puhutaan kolmesta alueesta, joihin meidän on sitouduttava saadaksemme Kristuksen avuksi kriisiimme:

• sitoutumista puhtaaseen vaellukseen,
• sitoutumista etsimään Jumalaa rukouksessa ja
• sitoutumista luottamaan Jumalaan täydellisesti elämässä tai kuolemassa.

Mistä uskosta osattomat ympärillämme oppivat tuntemaan Jumalan? Siitäkö, että evankelioimme heitä joka käänteessä? Vai siitäkö, jos elämässämme on suurta menestystä? Luulenpa, että monia puhuttelee se, jos voimme todistaa omalla elämällämme, että kaikkien vaikeuksiemmekin keskellä kiinnitämme luottamuksemme täysin Jumalaan.

Silloin Nebukadnessar lausui ja sanoi: Kiitetty olkoon Sadrakin, Meesakin ja Abednegon Jumala, joka lähetti enkelinsä ja pelasti palvelijansa, jotka häneen turvasivat eivätkä totelleet kuninkaan käskyä, vaan antoivat ruumiinsa alttiiksi, ennemmin kuin palvelivat kumartaen rukoilivat muuta jumalaa kuin omaa Jumalaansa. (Dan. 3:28)

Read Full Post »