Feeds:
Artikkelit
Kommentit

Posts Tagged ‘epäoikeudenmukaisuus’

A stone & a stone
15.11.2019, by Simon Desjardins, suom. SK

Kuten kaikki tiedämme, on olemassa monitahoisia asioita, jotka voivat murehduttaa Jumalan sydäntä ja valitettavasti useimmat niistä liittyvät ihmisen käyttäytymiseen. ”Tässä lyhyessä viestissä kiinnitän huomionne hienovaraiseen käytäntöön, joka on kaikilta osin kauhistus Herralle. Se esitetään meille suorasukaisesti Sananlaskujen kirjassa:

”Kahtalainen paino ja kahtalainen mitta – molemmat ovat Herralle kauhistus” (Sananl. 20:10).

Alkuperäinen teksti kuuluu:

A stone and a stone, an ephah and an ephah, Even both of them are an abomination to Jehovah. (Kivi ja kivi, eefa ja eefa, kumpikin kauhistus Jehovalle, Youngs Literal Translation).

Tämä kirjoitus viittaa painoihin, joita käytetään ”tasavartisessa vaa’assa” (katso yllä olevaa kuvaa). Jotkut kauppiaat käyttivät kahta erilaista kiveä väittäen, että molemmilla oli sama paino, esimerkiksi mina. Todellisuudessa toinen niistä painoi vähemmän kuin mina. Siksi ostaja maksoi sitä käytettäessä enemmästä, kuin mitä oli saanut. Samaa vilppiä harjoitettiin myös tilavuusmitoilla, kuten eefa osoittaa.

Ajatus ilmaistaan yksityiskohtaisemmin 5. Mooseksen kirjassa:

”Älä pidä kukkarossasi kahdenlaisia punnuksia, suurempia ja pienempiä. Älä pidä talossasi kahdenlaista eefa-mittaa, suurempaa ja pienempää. Olkoon sinulla täydet ja oikeat punnukset; olkoon sinulla täysi ja oikea eefa-mitta, että eläisit kauan siinä maassa, jonka Herra, sinun Jumalasi, sinulle antaa. Sillä jokainen, joka näitä tekee, on kauhistus Herralle, jokainen, joka vääryyttä tekee.” (5. Moos. 25:13–16)

Luemme myös Sananlaskujen kirjasta: ”Väärä vaaka on Herralle kauhistus, mutta täysi paino (kivi) on hänelle otollinen” (Sananl. 11:1).

Kenelle nämä sanat on kirjoitettu?

On myönnettävä, että nämä kohdat – alkuperäisessä kontekstissaan – viittaavat enimmäkseen kauppiaisiin. Entä me, jotka emme ole kauppamiehiä? Voidaanko näitä sanoja soveltaa myös meihin?

Selvä tosiasia on, että meillä, kuten näillä kauppiailla voi olla kiusaus käyttää niin sanotusti ”kiveä ja kiveä” eli eefaa ja eefaa”. Viittaan tässä yleiseen tapaan käyttää kaksoisstandardeja ihmisiä kohdeltaessa. Kaksoisstandardilla tarkoitan: erilaisten periaatteiden soveltamista tilanteisiin, jotka periaatteessa ovat samanlaisia ja usein käytetään kuvaamaan etua, joka annetaan yhdelle osapuolelle toiseen nähden. Näin ollen tiettyihin ihmisiin käytämme yhtä mittapuuta ja toisiin toista. Hämmästyttävää on, että tätä halveksittavaa puolueellisuutta suvaitaan usein ja tietyissä olosuhteissa sitä pidetään normaalina.

Puolueellisuuden ansa

Kun näin käy, lankeamme puolueellisuuteen. Sanan itsensä mukaan on olemassa puolia. Inhottavaa puolueellisuudessa on, että joitakin puolia kohdellaan epäoikeudenmukaisesti. Ei ihme, että Raamattu kehottaa meitä pysymään erossa sellaisesta kauhistuksesta.

”Veljeni, älköön teidän uskonne meidän kirkastettuun Herraamme, Jeesukseen Kristukseen, olko sellainen, joka katsoo henkilöön” (Jaak. 2: 1).

Tällaiset sanankohdat paljastavat, että meillä kristityilläkin voi olla kivi ja kivi, eefa ja eefa. Itseasiassa se ei ole vain mahdollista, vaan myös todennäköistä, koska juuri tällä tavalla vanha ihminen toimii. Tästä seuraa, että erilaisten painojen käyttö on niin juurtunut yhteiskuntaamme, että olemme tulleet sille lähes sokeiksi. Siksi voimme langeta tähän ansaan melkein tiedostamatta ja olla siinä rauhallisesti, ikään kuin kaikki olisi normaalia.

Kivi ja kivi tuomiossa

On kaksi perusaluetta, joilla puolueellisuus voidaan osoittaa, nimittäin tuomio ja suosio. Aloittakaamme tuomiosta.

”Älkää katsoko henkilöön tuomitessanne, vaan kuulkaa pientä yhtä hyvin kuin suurtakin; älkää peljätkö ketään ihmistä, sillä tuomio on Jumalan” (5. Moos. 1:17).

Kuinka voin osoittaa puolueellisuutta tuomitessa? Tässä on esimerkki: Olettakaamme, että Alice – hienosteleva naapurini – ottaa haravani kysymättä ja jättää minut ilman kipeästi tarvitsemaani työkalua. Jossakin vaiheessa tajuan, että se on hänellä ja juoksen hänen luoksensa kuin myrsky ja pääsen hänen tapaukseensa kertoen hänelle koleerisella äänellä, että tämä on hyvin epäkunnioittavaa ja todella ärsyttävää. Mutta omituista kyllä, kun viehättävä Harriet tekee täsmälleen saman, minä vain hymyilen lempeästi ja sanon ”hei”.

Tai ehkä Claude pysäköi autonsa minun ajotielleni, jättäen minut loukkuun kuin lintu häkissä. Kiukkuisena ryntään hänen ovelleen ja kerron hänelle, että seuraavalla kerralla hinautan hänen autonsa pois varoittamatta. Mutta kun Karl, pankkiiri, tekee saman säännöllisesti, olen hiljaa kiristellen hampaitani täysin turhautuneena. Ja jos käy niin, että olosuhteet pakottavat minut poistumaan talostani, kysyn häneltä varovasti, voisiko hän siirtää autoaan hetkeksi.

Tällaiset eroavaisuudet tuomitessa voivat tunkeutua sydämeemme ja saastuttaa käytöksemme. Haluan sanoa vain, että henkilön ei tarvitse työskennellä tuomioistuimessa osoittaakseen puolueellisuutta tuomitessaan. Käytäntö voi putkahtaa esiin milloin tahansa ja jos emme valvo, niin se voi vallata koko luonteemme.

Kivi ja kivi suosion osoittamisessa

Palvelusten alueella tulemme suosikkijärjestelmään sen kapeimmassa merkityksessä. Jaakob tuo kirjeessään esiin tällaisen käytöksen rumuuden ja väittää, että se johtuu väärämielisyydestä.

”Veljeni, älköön teidän uskonne meidän kirkastettuun Herraamme, Jeesukseen Kristukseen, olko sellainen, joka katsoo henkilöön. Sillä jos kokoukseenne tulee mies, kultasormus sormessa ja loistavassa puvussa, ja tulee myös köyhä ryysyissä, ja te katsotte loistavapukuisen puoleen ja sanotte: ’Istu sinä tähän mukavasti’, ja köyhälle sanotte: ’Seiso sinä tuossa’, tahi: ’Istu tähän jalkajakkarani viereen’, niin ettekö ole joutuneet ristiriitaan itsenne kanssa, ja eikö teistä ole tullut väärämielisiä tuomareita?” (Jaak. 2: 1–4)

Tällainen suosiminen voi tulla esiin, kun autamme tervettä Yrjöä puhdistamaan ovenedustansa yöllisen lumipyryn jälkeen, mutta emme ota huomioon Aleksia, jolla on murtunut käsivarsi.

Tai voimme siirtää auton Sandralle, joka on aina mukava meille, mutta kieltää palveluksen kylmältä Katilta, jonka täytyy saada äitinsä kiireesti sairaalaan.

Johtopäätös

On tärkeää ymmärtää, että tällainen epäoikeudenmukaisuus on vakava rikkomus ja kauhistus Jumalalle. Kuten mainitsin, se on niin juurtunut yhteiskuntaan, että se voi läikkyä päällemme jonakin hyväksyttävänä ja normaalina. Sanoa, että käytäntö on vuotanut seurakuntiimme, pukisi sanoiksi todellisuuden, jota usein vähätellään, tai mikä pahempaa, kokonaan sivuutetaan. Jätän teidät muutamalla sanalla viisailta:

”Ei ole hyvä henkilöön katsoa, mutta leipäpalankin tähden rikkomus tehdään” (Sananl. 28:21).

Auttakoon oikeudenmukaisuuden henki meitä vaeltamaan oikeudenmukaisesti, sillä Hän on tasapuolinen kaikkien kanssa ja oikeudenmukainen kaikissa toimissaan.

Read Full Post »