Feeds:
Artikkelit
Kommentit

Posts Tagged ‘erottamiskyky’

Spiritual Childhood
14.12.2019 by Simon Desjardins, suom. SK

Hengellisessä maailmassa – kuten fyysisessäkin – on aika syntyä ja kohta sen jälkeen tulee aika oppia tuhat asiaa ja soveltaa oppimaamme. Se on epäkypsyyden kausi, jolloin meitä kehotetaan kehittämään taitoja syödä, pukeutua, sitoa kengännauhat jne.

Kaikki tietävät, että tämä ajanjakso on täysin normaali. Siksi lapsen ei tarvitse hävetä lapsuuttaan. Hän voi syödessään valuttaa keittoa housuillensa, mutta se kuuluu asiaan, sillä hän edistyy viikko viikolta.

Tietenkin, kun vuodet vierivät, hänen odotetaan kasvavan ja kypsyvän; siirtyvän vastuuttomuuden tilasta vastuullisuuden tilaan; tulevan luotettavaksi henkilöksi, joka myötävaikuttaa yhteiskunnan hyvinvointiin. Lopulta tämän siirtymäajan pitäisi saavuttaa päämäärä. Paavali ilmaisee sen näillä sanoilla:

”Kun minä olin lapsi, niin minä puhuin kuin lapsi, minulla oli lapsen mieli, ja minä ajattelin kuin lapsi; kun tulin mieheksi, hylkäsin minä sen, mikä lapsen on” (1. Kor. 13:11).

Hälyttävä tilanne

Ongelma syntyy, kun normaalista tulee epänormaalia, eli kun siirtymäaika on ohitettu eikä siirtymistä ole tapahtunut. Se on todella valitettava asioiden tila: aikuinen ei pysty sitomaan kengännauhojaan; syö edelleen leukalapun kanssa; ei erota televisiota tietokoneesta; ei tiedä, mikä on oikea ja mikä vasen. Ei ihme, että psalmista kirjoittaa:

”Niin meidän poikamme ovat nuoruudessaan kuin korkealle kohoavat kasvit” (Ps. 144:12).

Oikein! On aika kasvaa. Mutta kuten Paavali huomauttaa, tuo aika voi loppua ja me jäämme kehtoon:

”Sillä te, joiden olisi jo aika olla opettajia, olette taas sen tarpeessa, että teille opetetaan Jumalan sanojen ensimmäisiä alkeita; te olette tulleet maitoa tarvitseviksi, ei vahvaa ruokaa. Sillä jokainen, joka vielä nauttii maitoa, on kokematon vanhurskauden sanassa, sillä hän on lapsi.” (Hepr. 5:12,13)

Jos olemme olleet uskossa yli 20 vuotta, on aiheellista kysyä: puhummeko edelleen kuin lapset, ymmärrämmekö kuin lapset ja ajattelemmeko kuin lapset?

Keskityn nyt kuuteen lapsille kuuluvaan ominaisuuteen. Teen tämän itsetutkistelun käynnistämiseksi, josta voi olla hyötyä meille kaikille.

Lapset rakastavat leluja

Lasten kiistaton ominaisuus on heidän rakkautensa viihteeseen – sama pätee hengellisiin lapsiin. He rakastavat leikkimistä ja hauskan pitoa. Siksi näet heitä kristillisissä konserteissa, kristillisillä festivaaleilla, kristillisillä piknikeillä ja kaikenlaisissa huvituksissa. Mutta kun on aika työskennellä, he jotenkin katoavat ja menevät piiloon. He ovat liian kiireisiä, tai liian kaukana, liian väsyneitä tai liian kokemattomia, liian ujoja, tai liian heikkoja – tällaisia ovat taaperoiden tekosyyt.

Heidän maailmansa on pieni

Heidän toiminta-alueensa rajoittuu usein kotiin ja takapihaan; hengellisesti puhuen voisimme sanoa: heidän kotiinsa ja seurakuntaansa. Jotkut heistä voivat laajentaa näköalansa yhteisöön, mutta ei paljon enempää. He pysyvät yleensä mukavuusvyöhykkeensä rajojen sisäpuolella, jolloin he tuntevat olonsa turvalliseksi ja kotoisaksi.

Heidän tragedian tuntonsa on vääristynyt

Se, että 9 miljoonaa ihmistä kuolee nälkään ja nälkäperäisiin sairauksiin vuosittain – enemmän kuin aidsiin, malariaan ja tuberkuloosiin yhteensä – ei juurikaan vaikuta heihin. Suurin murhenäytelmä heille on, että heidän kissansa on kuollut eilen illalla. Se, että miljardit ihmiset eivät ole koskaan kuulleet evankeliumin sanomaa, jättää heidät kylmiksi. Viikon onnettomuus on, että joku teki naarmun kirkon lattiaan aivan saarnatuolin eteen.

He rakastavat makeisia

He nauttivat Raamatun makeasta osasta, eli lupauksista, rakkaustarinoista ja fantastisista tapahtumista. He myös tykkäävät syödä sellaista, joka on helppo niellä, kuten maito, velli ja sose, mutta he eivät pidä kiinteästä ruuasta.

”Maitoa minä juotin teille, en antanut ruokaa, sillä sitä ette silloin sietäneet, ettekä vielä nytkään siedä” (1. Kor. 3:2).

Mitä sitten on (kiinteä) ruoka, voimme kysyä? Raamattu selittää sen selvästi sellaisissa kohdissa kuin Joh. 4:34:

”Minun ruokani on se, että minä teen hänen tahtonsa, joka minun lähetti, ja täytän hänen tekonsa.

Raamatussa sanan lukemista tai opetuksen vastaanottamista pidetään maitona, mutta opetuksen soveltamista – eli Jumalan tahdon tekemistä ja Hänen työnsä loppuun saattamista – pidetään kiinteänä ruokana.

Heidän käsityksensä vaarasta on vääristynyt

Toisinaan he ovat hyvin peloissaan, kun vaaraa ei ole ollenkaan ja toisinaan luottavaisia kohdatessaan vaaran. He voivat pelätä hiiriä, mutta rakastavat leikkimistä ahnaiden susien kanssa.

”Kavahtakaa vääriä profeettoja, jotka tulevat teidän luoksenne lammasten vaatteissa, mutta sisältä ovat raatelevaisia susia” (Matt. 7:15).

Nämä väärät sananpalvelijat eivät pelota heitä vähääkään. Itse asiassa heistä voi tulla heidän ystäviään ja he voivat tukea heidän työtänsä. Se johtuu siitä, että heidän erottamiskykynsä ei ole kehittynyt; eikä se kehity, koska he ovat edelleen juuttuneet keskustelemaan Kristuksen opin alkeista, eivätkä pyri eteenpäin kypsyyteen (ks. Hepr. 6:1).

He ovat herkkäuskoisia

Toinen lapsille ominainen piirre on, että he ovat lapsellisia ja siksi narrattavissa. Jos sinulla on sopiva lähestymistapa, voit saada heidät uskomaan melkein mihin tahansa. Esimerkiksi Paavali kirjoitti korinttolaisille kristityille sanoen heille, että he olivat vauvoja Kristuksessa (1. Kor. 3:1). Ja todellakin, myöhemmin näemme, että näitä vauvoja pettävät teeskentelijät, jotka tulevat heidän luokseen suosituskirjein. (2. Kor. 3:1). Itse asiassa petos oli niin täydellinen, että nämä vauvat aikoivat kirjoittaa näitä huijareita suosittelevan kirjeen, joten Paavalin piti pelastaa heidät näiden leijonien kynsistä ja jälleen voittaa heidän luottamuksensa sen jälkeen, kun nämä puoskarit olivat haukkuneet häntä.

Johtopäätös

Veljet, jatkakaamme kypsyyteen. Antakaamme korvamme ja sydämemme viisauden sanoille.

”Kuitenkin me puhumme viisautta täydellisten seurassa, mutta emme tämän maailman viisautta emmekä tämän maailman valtiasten, jotka kukistuvat, vaan me puhumme salattua Jumalan viisautta, sitä kätkettyä, jonka Jumala on edeltämäärännyt ennen maailmanaikoja meidän kirkkaudeksemme, sitä, jota ei kukaan tämän maailman valtiaista ole tuntenut – sillä jos he olisivat sen tunteneet, eivät he olisi kirkkauden Herraa ristiinnaulinneet” (1. Kor. 2:6–8).

Read Full Post »

False Brethren Secretly Brought In
By Sandy Simpson, 15.1.2019, suom. SK

Mutta salaa sisään kuljetettujen valheveljien vuoksi, jotka olivat hiipineet sisälle vakoilemaan vapauttamme, joka meillä on Kristuksessa Jeesuksessa ja voidakseen orjuuttaa meitä, emme hetkeksikään myöntyneet heille alamaisiksi, jotta evankelion totuus säilyisi keskellänne” (Gal. 2:4-5, Aapeli Saarisalo).

Mutta salaa sisään tuotujen valheveljien vuoksi, jotka orjuuttaakseen meitä olivat soluttautuneet joukkoomme vakoilemaan vapauttamme, joka meillä on Kristuksessa Jeesuksessa, emme hetkeksikään alistumalla antaneet heille myöten jotta ilosanoman totuus säilyisi keskenänne (Gal. 2:4-5, Toivo Koilo).

“Noiden pariimme luikertaneiden valheveljien tähden, jotka orjuuttaakseen meitä olivat hiipineet vakoilemaan vapauttamme, mikä meillä on Kristuksessa Jeesuksessa, me emme hetkeksikään alistuneet antamaan heille myöten, että evankeliumin totuus säilyisi teidän keskuudessanne” (Gal. 2:4-5, KR-38).

Joukkoomme oli kuitenkin soluttautunut valeveljiä. He olivat hiipineet sisään vakoilemaan vapauttamme, joka meillä on Kristuksessa Jeesuksessa, jotta voisivat orjuuttaa meitä. Mutta me emme hetkeksikään alistuneet antamaan heille periksi, jotta evankeliumin totuus säilyisi teidän keskuudessanne” (Gal. 2:4-5, Raamattu Kansalle).

”But it was because of the false brethren secretly brought in, who had sneaked in to spy out our liberty which we have in Christ Jesus, in order to bring us into bondage. But we did not yield in subjection to them for even an hour, so that the truth of the gospel would remain with you.” (Gal. 2:4-5, NASB)

Tämän kohdan konteksti on, kun Paavali meni Jerusalemiin tapaamaan apostoleja ja puhui juutalaisista, jotka toivat lakihenkistä harhaoppia lisäämällä tekoja pelastukseen yksin armosta yksin uskon kautta yksin Kristukseen. Nämä miehet, toisin kuin nykyiset kollegansa, olivat ”tekopyhiä”. ”He olivat näyttelijöitä, jotka teeskentelivät olevansa kristittyjä, mutta eivät olleet. Itseasiassa he käyttivät naamaria tai uskonnollista pukua ja matkivat todellisten kristittyjen puhetta opetellen kaikki kristilliset sanat kuin rooliaan näyttelevä näyttelijä. He vaikuttivat ulkoisesti jumalisilta, mutta sisäisesti olivat jumalattomia.” (Mike Storti, False Brethren). Tiedämme, että nämä ideat melkein huiputtivat itse apostoleita ja ilman Paavalia ja Tiitusta meillä todennäköisesti olisi tänä päivänä erilainen kristinuskon versio. Juutalaiset väärät veljet uskoivat, että Kristuksen seuraajat täytyy ympärileikata Mooseksen lain mukaan. He olivat unohtaneet, mitä Jeesus sanoi viimeisellä ehtoollisella:

“Samoin myös maljan, aterian jälkeen, ja sanoi: ‘Tämä malja on uusi liitto minun veressäni, joka teidän edestänne vuodatetaan.’” (Luuk. 22:20)

“Sanoessaan ‘uuden’ hän on julistanut ensimmäisen liiton vanhentuneeksi; mutta se, mikä vanhenee ja käy iälliseksi, on lähellä häviämistään” (Hepr. 8:13).

Kun pyhäkoululuokallamme tutkimme Galatalaiskirjettä, huomasin, että olin vuosikausia opettaessani tätä kohtaa ilmeisesti peittänyt osan siitä villaisella. Osa, joka valkeni minulle, oli se, jossa sanotaan, että ”valheveljiä” ”salaa tuotiin sisään”. Heidät tuotiin sisään! Siitä, kuka heidät toi, tänä päivänä vain spekuloidaan. Kenties se oli Jaakob, mutta siitä ei ole yksimielisyyttä. En ole löytänyt yhtään kommentaaria, joka nimeäisi henkilön, joka sen teki, mutta John Gill tekee kaukonäköisen havainnon:

Salaa sisään tuotujen. Sana pareisaktouv, joka on käännetty ”salaa”, on johdettu verbistä, joka tarkoittaa johtaa sisään toisten sivussa, esitellä toisten rinnalla; ja sitten tuoda sisään varkain, salakuljettaa sisään – Robinson, Lex. Sana ei esiinny UT:ssa, mutta jakeessa 2. Piet. 2:1, jossa sitä sovelletaan harhaoppeihin, se on käännetty: ”jotka salaa kuljettavat sisään”.  Tässä se luultavasti viittaa miehiin, jotka oli taitavasti esitelty työhön, jotka teeskentelivät hurskautta, mutta olivat sille vieraita, tai olivat suuresti tietämättömiä kristinuskon systeemin todellisesta luonteesta ja taipuvaisia ottamaan kaikki edut ja pakottamaan toisia moosekselaiselle taloudelle ominaisten rituaalien noudattamiseen. Mihin heidät tuotiin, sitä apostoli ei sano. Saattaa olla, että heidät esiteltiin työhön tällä tavalla – Doddridge, tai voi olla, että heidät tuotiin ”kokoukseen”, jossa apostolit olivat koolla pohtimassa asiaa – Chandler. Mielestäni on todennäköistä, että Paavali viittaa tapahtumiin Jerusalemissa ja että näitä vääriä veljiä oli tuotu Antiokiasta, tai joltakin muulta paikkakunnalta, jossa Paavali oli saarnannut, tai he olivat henkilöitä, joita hänen vastustajansa olivat tuoneet vaatimaan, että Tiitus pitäisi ympärileikata sillä uskottavalla tekosyyllä, että Mooseksen lait vaativat sitä, mutta todellinen syy oli, että saataisiin heidän haluamansa todisteet, että tämä rituaali tuli pakottaa pakanakäännynnäisille. Jos Paavali olisi saatu pakotettua alistumaan tähän, jos he olisivat onnistuneet siinä, niin se olisi juuri sellainen ennakkotapaus, kuin he tarvitsivat ja ratkaisisi koko asian ja todistaisi, että Mooseksen lait tuli tehdä pakollisiksi pakanakäännynnäisille. Tämä oli syy, että Paavali niin jyrkästi vastusti sitä. (John Gill Commentary, Gal. 2:4)

Mieleeni tuli, että monta kertaa jonkun on tuotava väärät opettajat seurakuntaan. Oman kokemukseni mukaan asia on aina ollut näin. Aina on joku, tai ryhmä ihmisiä, jotka väärä opetus on johtanut harhaan ja jotka sitten saavat toiset seurakunnissaan lukemaan tiettyjä kirjoja, katsomaan tiettyjä TV-ohjelmia, tai menemään ”herätys”-kokouksiin ”kokemaan” uutta ilmoitusta itselleen. Näin on, koska vähintäänkin heiltä puuttuu erottamiskyky, tai ovat ehkä jopa täysin hyväksyneet toisen Jeesuksen, erilaisen evankeliumin ja/tai erilaisen hengen (2. Kor. 11:4). Vuosia sitten, ennen kuin tiesin Uskonsanan ja Kolmannen Aallon harhaopeista, minut melkein vietiin sisään muutamien ihmisten toimesta, jotka jatkuvasti antoivat minulle Rick Joyner’in ja Francis Frangipane’n kirjoja ja jopa tilasivat minulle Morningstar-lehden. Lopulta kuitenkin minulla alkoi olla hyvin sekavia tunteita sen suhteen, mitä he kirjoittivat ja onneksi etsin Raamatusta neuvoa Pyhän Hengen kautta ja erottamiskykyisiltä ihmisiltä, joita kunnioitin. Sieltä Sanasta pystyin erottamaan hyvän pahasta (Hepr. 5:14) ja oikean väärästä (Ef. 4:13).

On selvää, että seurakunnan johtajina meidän täytyy olla tietoisia jokaisesta sisään tulevasta väärästä opetuksesta, mutta yhtä tärkeää meille on olla tietoisia siitä, kuka sen toi sisään. Kumpikin osapuoli on vastuussa harhaopin tuomisesta paikalliseen seurakuntaan. Joskus johtajat keskittyvät väärään opetukseen ja pystyvät poistamaan hapatuksen, ennen kuin se saa kannatusta, mutta joskus unohtavat jälkeenpäin käsitellä niitä, jotka toivat sen sisään. Näin tehdessään he ehkä tahattomasti jättävät oven auki hapatukselle jäädä ja lisääntyä uudelleen. Olen myös nähnyt, että kristillinen johto joskus pelkää vastustaa ”kristittyä”, jos hän on seurakunnan pitkäaikainen jäsen. He eivät halua keikuttaa venettä, joten eivät sano mitään, ehkä toivoen, että kyseinen henkilö näkee ajan mittaan virheensä. Tämä on kuitenkin harvinaista, ellei henkilölle tai ryhmälle ole puhuttu heidän tekemisistään ja syntiä paljastettu, niin että he joko tekevät parannuksen, tai jatkavat väärien veljien kannattamistaan.

Väärät veljet on muuten testattava, sitten heitä on kartettava ja nimettävä vääriksi opettajiksi (ks. tutkielmani toisesta Johanneksen kirjeestä, http://op.50megs.com/ditc/2johnstudy.pdf ) Onko todella olemassa vääriä veljiä, jotka ovat joko kutsuttuja, tai jotka livahtavat seurakuntiin? Tässä joitakin esimerkkejä Raamatusta:

“…olen usein ollut matkoilla, vaaroissa virtojen vesillä, vaaroissa rosvojen keskellä, vaaroissa heimoni puolelta, vaaroissa pakanain puolelta, vaaroissa kaupungeissa, vaaroissa erämaassa, vaaroissa merellä, vaaroissa valheveljien keskellä” (2. Kor. 11:26).

Mutta minä kehoitan teitä, veljet, pitämään silmällä niitä, jotka saavat aikaan erimielisyyttä ja pahennusta vastoin sitä oppia, jonka te olette saaneet; vetäytykää pois heistä” (Room. 16:17).

Mutta myös valheprofeettoja oli kansan seassa, niinkuin teidänkin keskuudessanne on oleva valheenopettajia, jotka salaa kuljettavat sisään turmiollisia harhaoppeja, kieltävätpä Herrankin, joka on heidät ostanut ja tuottavat itselleen äkillisen perikadon” (2. Piet. 2:1).

Todellisen kristillisen johtajan päämäärä on olla vartija Jumalan laumalle ja tuoda karkulaiset takaisin laumaan.

Jos taas vartija näkee miekan tulevan, mutta ei puhalla pasunaan eikä kansa saa varoitusta ja miekka tulee ja ottaa pois jonkun sielun heistä, on hän otettu pois synnissänsä, mutta hänen verensä minä vaadin vartijan kädestä. Ja sinä, ihmislapsi! Minä olen asettanut sinut Israelin heimolle vartijaksi. Kun kuulet sanan minun suustani, on sinun varoitettava heitä minun puolestani. (Hes. 33:6-7)

Tämän päivän seurakunnassa voit käyttää edellä esitettyä mallina tehokkaalle johtamiselle näissä asioissa. Miksi meidän tulee mennä karkulaisten perään? Se on velvollisuutemme.

“Veljeni, jos joku teistä eksyy totuudesta ja hänet joku palauttaa, niin tietäkää, että joka palauttaa syntisen hänen eksymyksensä tieltä, se pelastaa hänen sielunsa kuolemasta ja peittää syntien paljouden (Jaak. 5:19-20).

“Sillä Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa eikä lukenut heille heidän rikkomuksiaan ja hän uskoi meille sovituksen sanan” (2. Kor. 5:19).

 

Read Full Post »