Feeds:
Artikkelit
Kommentit

Posts Tagged ‘eskatologia’

Revelation Harlot spiritually fornicating with luciferian globalism
Ilmestyskirjan portto harjoittaa hengellistä haureutta
lusiferistisen globalismin kanssa
By Don Koenig 18.1.2019, suom. SK

Useimmat Raamattuun uskovat, jotka ottavat profetian kirjaimellisesti, ovat tietoisia, että Ilm. 17 puhuu naisesta, joka ratsastaa Pedolla. Kuvailtu Peto on lopunajan lusiferistinen maailmanjärjestelmä, joka on olemassa juuri ennen Jeesuksen toista tulemusta. Pedolla ratsastava nainen on uskonnollinen järjestelmä, joka väittää puhuvansa Jumalan puolesta maan päällä, mutta todellisuudessa on Saatanan käskyläinen. Haureus tapahtuu siinä, kun tämä uskonnollinen järjestelmä ohjaa maan kuninkaita toteuttamaan lusiferistista ohjelmaa.

Ilmestyskirjan Portto on historiallisesti tunnistettu roomalaiskatolisuudeksi. Se tunnistettiin aikana, jolloin roomalaiskatolisuus ohjasi kuninkaita ja tappoi ihmisiä, jotka eivät halunneet alistua sen vallalle. Silti tänä päivänä myös monet protestantit ja jopa monet evankelikaalit väittävät, että seurakunta rakentaa Jumalan valtakunnan maan päälle. He ottavat profeetalliset kirjoitukset ja allegorisesti vääntelevät niitä miellyttämään itseään aivan kuten roomalaiskatoliset. He ajavat maailmallisia epäraamatullisia sosiaalisen oikeudenmukaisuuden ohjelmia ja hyysäävät laittomuutta rakastavia ihmisiä edistämään vääriä valtakunnanrakentamispyrkimyksiään. Portto ja sen protestoiva tytär yhdistyvät uudelleen näinä viimeisinä päivinä suurimpaan valtakunnan rakentamisyritykseen sitten luomisen.

Nainen voidaan tunnistaa tekojensa kautta. Ilm. 17 luvun mukaan nainen harjoittaa haureutta maan kuninkaiden kanssa ja pyhien veri voidaan löytää hänestä. Roomalaiskatolisuus on tehnyt sitä ainutlaatuisesti. Se johti Eurooppaa monet vuosisadat ja jopa pöyhkeili nimellä ”Pyhä Rooman valtakunta”. Tänä päivänä Rooman kirkolla on suurlähetystöt 114 maassa ja se isännöi 86 maata Vatikaanissa. Luxemburgissa on paavin istuimen (Holy See) edustus ja Holy See’llä on tarkkailijan asema YK:ssa. Tämä ”Holy See” on täynnä sellaisia pilkkaavia nimiä. Se väittää olevansa Jumalan valtakunta maan päällä. Roomalaiskatolinen kirkko on ilmeisesti Ilm. 17. luvun kuvailema nainen.

Ilmestyskirjan Portto kuitenkin synnytti tyttären nimeltä Protestanttisuus. Protestoijat tulivat ulos Portosta, mutta huono veri ilman jumalista henkeä johti pian haureuteen maailman kanssa. Äiti on tyttärensä kaltainen. Ne tulevat jälleen yhteen lopunajassa ja vainoavat Ilmestyskirjan viidennen sinetin pyhiä.

Harhainen eskatologia tuottaa väärän opetuksen koskien seurakunnan tehtävää maan päällä. Seurakunnan rooli tässä ajassa on saarnata pelastuksen evankeliumia synneissään kuolleille. Seurakunta ei perusta Jumalan valtakuntaa maan päälle. Jumala poistaa epäuskoiset suuren ahdistuksen aikana ja vasta sen jälkeen Jeesus perustaa valtakuntansa maan päälle.

Ne, jotka eivät näe mitään kirjaimellista Raamatun profetian toteutumista, uskovat uudistavansa maailman, jota ei voida uudistaa, ennen kuin Saatana on sidottu. Lihallismieliset ihmiset harhautetaan luulemaan, että humanismi, sosiaalinen oikeudenmukaisuus ja tasa-arvoajattelu johtavat utopiaan. Nämä käsitteet eivät tule Raamatusta. Ne tulevat saatanallisesta kulttuurimarxilaisuudesta. Tasa-arvoinen lopputulos on mahdoton hierarkkisessa luomakunnassa, joka palkitsee vapaatahtoiset luodut, jotka valitsevat hyvän pahan sijasta. (Equal outcome is impossible in a hierarchical creation that awards free will creatures who choose good over evil.) Kulttuurimarxilaisuus rikkoo Jumalan käskyt. Kuitenkin monet, jotka kutsuvat itseään kristityiksi, osallistuvat tällaiseen laittomuuteen rakkauden varjolla.

Roomalaiskatolisuudella ja liberaalilla kristikunnalla on ollut lusiferistinen humanistis-sosialistinen maailmankuva jo jonkin aikaa. Evankelikaalisilla kristityillä kuitenkin oli raamatullinen maailmankuva. Se on nyt muuttumassa, kun megapastorit ja media-evankelikaalit korvaavat raamatullisen maailmankuvan maailmankuvalla maan päälle sosiaalisilla oikeudenmukaisuusohjelmilla rakennettavasta valtakunnasta. Jotkut ovat korvaamassa evankeliumin yksilöllisestä pelastuksesta uskon kautta Jeesukseen evankeliumilla kollektiivisesta pelastuksesta ihmisen ponnistusten kautta. Lusiferistisen systeemin kanssa huoraavan Porton puuhastelut tapahtuvat reaaliajassa. Ihmisiä indoktrinoidaan jatkuvasti. Jopa raamattuopistot ja seminaarit ovat korvaamassa evankeliumin ihmisten ja riivaajien opeilla. Opiskelijat menevät niihin vanhempiensa uskoon uskovina, mutta tulevat ulos marxilaisuuteen uskovina. Sähköinen media on täynnä Valtakunta Nyt -menestysopetusta ja kirjat kristillisissä kirjakaupoissa vetoavat enimmäkseen lihaan. Kun hereetikot vääntelevät Raamattua ja vähättelevät oppia, niin yhä harvemmat löytävät ymmärryksen.

Kansakuntia, jotka kerran olivat Raamatun vaikuttamia, ollaan pettämässä. Eurooppa on kypsä Antikristukselle, koska se korvasi raamatullisen opetuksen humanistisilla lusiferistisilla filosofioilla. Vaikutusvaltaiset evankelikaalit kaikkialla maailmassa ovat juomassa kulttuurimarxilaisten Kool-Aid’ia. Yksi tärkeimpiä esimerkkejä on The Gospel Coalition (Evankeliumiliitto).

Amerikan lapsia indoktrinoidaan marxilaisilla filosofioilla esikoulusta lähtien. Jeesuksen evankeliumi pidetään poissa ja naurettavana. Henkilökohtaisen evankelioimisen ovi on nopeasti sulkeutumassa. Jokaisen, jolla on vähänkin ymmärrystä, pitäisi nähdä, mihin tämä on viemässä, mutta kenelläpä nyt olisi enää ymmärrystä? Useimmat ovat täysin tietämättömiä, koska totuutta ei enää opeteta ja maailman ohjelmoimat tietävät vain, mitä heille on kerrottu. Kuinka voi kansakunta vajota niin nopeasti? Marx antoi vastauksen. Poistakaa vain Jumala. Jumalan totuutta ollaan aktiivisesti vaihtamassa kelvottoman mielen ajatteluun.

Uskonnolliset johtajat sanovat meille, että meidän kaikkien täytyy olla hyväksyviä, koska jokainen palvoo samaa Jumalaa. Se on vale. Kukaan ei voi tuntea Jumalaa, jos kieltää Pojan, jonka Hän lähetti. Jeesus on Jumalan näkyvä kuva. Ne, jotka kieltävät Jeesuksen, mutta väittävät palvovansa Jumalaa, palvovat väärää Jumalaa. Kulttuurimarxilaiset progressiiviset haluavat väittää, että Jumalan sanaa lainaavat ihmiset ovat foobisia, jotka edistävät suvaitsemattomuutta ja vihaa. Uskonnolliset ihmiset, joita indoktrinoidaan näihin vasemmistolaisiin filosofioihin, liittyvät marxilaisiin vainoamaan Jumalan kansaa.

Sudet lammasten vaatteissa käskevät ihmisiä hyväksymään pahuutta harjoittavia laittomia ihmisiä. He sanovat rakkauden vaativan sitä. Rakkaus ei kuitenkaan ole sitä, mitä he väittävät sen olevan. Todellinen rakkaus näkyy siinä, että Jumalan lait pidetään täydellisesti. Heidän maailmallinen rakkautensa ajaa heitä vainoamaan niitä, jotka noudattavat lakia ja profeettoja. He vaeltavat Saulin teitä eikä Paulin (Paavalin).

Viidennen sinetin vaino maailmallisen Porton toimesta ei ole kovin kaukana. Tämä vaino tapahtuu heti maailman suurten mullistusten (aikaisempien sinettien) jälkeen. Kun viides sinetti avataan, niin ihmiset väärässä maailmankirkossa alkavat tappaa toisia luullen tekevänsä palveluksen Jumalalle. He uskovat, että ne, jotka eivät tottele Vatikaanin määräyksiä, ovat esteenä rauhalle ja turvallisuudelle ja valtakunnan rakentamiselle maan päälle. Tuon valtakunnan vuoksi he edistävät väärää Messiasta.

Meidän pitäisi jo nähdä kirjoitus seinällä. Johtajat, jotka väittävät tulevansa Kristuksen nimessä, ovat korvaamassa yksilöllisen pelastuksen evankeliumin kollektiivisen pelastuksen väärällä evankeliumilla. He uskovat, että seurakunta voittaa maailman Kristukselle, kun se ennallistaa kadotetun paratiisin. Näin ei selvästikään ole tapahtumassa, ei tule tapahtumaan, eikä Raamattu opeta sitä. Saatana ei ole sidottu. Paha on ensin käsiteltävä. Tämä julkea maailmallinen portto ei tule saamaan haluamaansa. Se saa osakseen Paholaisen vihan, kun hänet heitetään alas taivaasta. Hän ei tule jakamaan mainettaan minkään muka puolestaan puhuvan porton kanssa.

Institutionaalisessa kristikunnassa ei ole monia, jotka puhuvat kasvavasta luopumuksesta. Jos haluat pysyä kärryillä detaljeista koskien kuka, mitä ja missä kehittyvässä Ilmestyskirjan Portossa, niin suosittelen sivustoa Worldview Weekend, jota pyörittää Brannon Howse. Sivustonsa lisäksi hänellä on opetuksia YouTube’ssa ja Roku’ssa ja hän isännöi vuosittaista Lake of the Ozarks -konferenssia.

 

Read Full Post »

Time Out
By Jerry McDermott, 30.1.2019, suom. SK

Hoosea muistuttaa meitä Jumalan varoituksesta, että Hänen kansansa hukkuu tiedon puutteen vuoksi. Siksi tarvitsen muutaman minuutin aikaasi selostaakseni joitakin tulevia tapahtumia. Olen varma, että olet täysin perehtynyt sellaisiin aloihin kuin talous, urheilu, muoti, viihde ym. niihin liittyvät aktiviteetit. Useimmat ihmiset eivät kuitenkaan ole perillä uskonnollisista tapahtumista. Siksi haluaisin tutustuttaa sinut alueeseen, jota media ei juuri koskettele.

Operatiiviset sanat tälle artikkelille ovat eskatologia (lopunaikojen tutkimus) ja (monien ajanmerkkien yhtäaikainen) yhteen tuleminen (engl. convergence). Meidän kannaltamme se on kokoelma lopunaikojen tapahtumia. Tämä artikkeli ei ole kategoriaa ”pitäisi lukea”, vaan ”täytyy lukea”, koska se koskee sinun tulevaisuuttasi. Käsitä tämä väärin, niin ikuisen tulevaisuutesi todellisuus on äärimmäisen toivoton olemassaolo. Monet tulevat huutamaan myöhemmin: ”Miksi kukaan ei kertonut minulle?” Siksi valitsinkin otsikon ”Time Out” saadakseni huomiosi muutamaksi minuutiksi voidakseni selittää, mitä on tapahtumassa ei-sekulaarissa eli hengellisessä maailmassa. Okei, aloitetaan.

Pitkälle viety yhteenveto on, että kaikki muinaiset profetiat ovat loksahtamassa kohdalleen. Se, mitä aion kuvailla, ei ole tarkoitettu pelottamaan sinua, vaan antamaan sinulle toivon, että voit välttää tulevat katastrofit.

Väistämätön tosiasia on, että me olemme viimeinen sukupolvi ja siksi elämme lopunajassa. Pyhien kirjoitusten profeetat ovat toistuvasti puhuneet Jumalan sanoja Raamatussa. Heidän sanansa ovat nyt meidän ajassamme kaikki tulossa yhteen.

Saatat sanoa: ”Voi voi, tätä on kuultu ennenkin.” Ehkä on, mutta ne eivät merkinneet mitään, ennen kuin Israelista tuli uudelleen valtio vuonna 1948. Se käynnisti kellon! He ovat myös puhuneet Messiaan, Jeesuksen Kristuksen, Jumalan Pojan tulemuksesta, joka tuli ihmiseksi osoittamaan rakkautensa. Lisäksi useimmat pyhien kirjoitusten osat ennustivat kaikkien kansojen tulevaisuuden.

Pysy aalloilla, että näet, mihin olemme menossa seuraavien välttämättömien tapahtumien myötä, tempauksen ja ahdistuksen, jotka ovat tämän artikkelin tärkeimmät elementit.

Tempaus on kristittyjen silmänräpäyksellinen poistaminen kohtaamaan Jeesus pilvissä ja sitten tulemaan taivaan asukkaiksi. Tiedämme, että tämä tapahtuma poistaa välittömästi miljoonia kristittyjä maan päältä ja että se todennäköisesti tapahtuu pian. Ahdistuksen ajan ennustetaan seuraavan tempausta ja se on kirjaimellinen helvetti maan päällä. Syy varovaisuuteen ja valmiuteen on, että ahdistuksen ajalle ennustetut tapahtumat ovat jo käynnistyneet maailmanlaajuisesti. Koska nämä lopunajat, jotka on tiedetty tuhansia vuosia, ovat nyt alkaneet toteutua, on selvää, että tempaus on lähellä.

Ahdistuksen aika on maailmanlaajuisten kuolemien aika johtuen massiivisista tappamisista, sodasta, rutosta ja nälästä Antikristuksen johdolla, joka julistautuu jumalaksi. Seurakunnan väki ei tule olemaan täällä vastaamassa kysymyksiin johtuen siitä, että heidät on temmattu.

Lopun aikojen aikataulu on tämä:

  1. Kristittyjen tempaus,
  2. Ahdistuksen aika Antikristuksen alaisena,
  3. Kristuksen toinen tulemus hallitsemaan.

Älä luule voivasi leijailla läpi ennustetun seitsenvuotisen ahdistuksen ajan. Mahdollisuus jäädä eloon tässä vihan ajassa on minimaalinen, koska enemmistö maapallon väestöstä harvennetaan. Syitä ovat myös mestaukset, muutokset taivaissa, kuten myös maassa. Ne eivät ole salaisuus. Jeesus puhui näistä tulevaisuuden tapahtumista 2000 vuotta sitten, kuten on kerrottu Matteuksen evankeliumin luvussa 24. Myös Ilmestyskirja kuvailee kauhistuttavia tapahtumia.

Saatat ihmetellä, miten tämä voi tapahtua. Se on saatanallinen paine hänen valtakuntaansa.

Etkö tunnista jo kasvavan paineen maailmanuskontoon, maailmanhallitukseen ja hallitsijaan vaikuttamaan rauhan? Nämä tapahtumat ylittävät uutiskynnyksen päivittäin:

Katso, kuinka Vatikaani yrittää vetää toiset kirkkokunnat itseensä. Huomaa, kuinka liberaalit kristityt sanovat, että Jeesus ei ole Jumalan Poika. Kuinka voi olla, että jotkut kristilliset johtajat asettavat kirkkonsa muslimien rinnalle sanoen, että me molemmat palvomme samaa Jumalaa? Huomaa painostus yhteiseen ymmärrykseen globaalin lämpenemisen hyväksymiseksi; tarkastele pyrkimyksiä uuden yhdistetyn Euroopan armeijan saamiseksi. Selitä Israelin reaktion tuomitseva YK sen jälkeen, kun juutalaisia kohti ammuttiin satoja raketteja Gazasta tai muualta. Ajattele Israelia ympäröiviä sotaan valmistautuvia maita.

Ilmastomuutos vaikuttaa jokaiseen ja on iso huoli, sanoo media. Marraskuun 22. päivänä 2018 Natural News raportoi päinvastoin, että 97 % tutkijoista sanoo, että ilmastomuutos on suunniteltu huijaus. [Tästä väitteestä on kommentti lopussa.]

Jotakin muuta kuin huijaus on noitien kasvava määrä Amerikassa. Nämä eivät ole Hollywoodin luomuksia, vaan todellisia ihmisiä, jotka asettuvat Saatanan rinnalle ja suorittavat saatanallisia rituaaleja. Jos tämä tuntuu kaukaiselta, niin ehkä olet nähnyt näitä raportoituna wiccalaisina toimintoina, jotka ovat samaa demonista lähdettä. Oletko huomannut perkeleellisten elokuvien, TV-ohjelmien, pakanallisten rituaalien ja jopa pakanallisten muistomerkkien lisääntymisen?

Käynnissä olevat tapahtumat johtavat maailmanuskontoon, maailmanhallitukseen ja -armeijaan kaiken tämän ollessa Antikristukseksi kutsutun karismaattisen johtajan valvonnassa. Etkö ole tietoinen, että koko maailma on nyt sähköisesti yhdistetty? Antikristuksella on keino valvoa koko maailmaa. Kaikki tämä tapahtuu tempauksen jälkeen ja on lopunaikojen alku.

Kyseenalaistatko, että olemme viimeinen sukupolvi? Ajatelkaamme loogisesti todellisia tapahtumia, joita tapahtuu päivittäin, kuten hullut säämallit, voimakkaat historialliset maanjäristykset, vakavat tulivuorenpurkaukset, uskomattoman syntinen sukupolvi ja järjetön rikollisuus. Katso, mitä Raamattu on jo sanonut viimeksi mainituista seikoista:

Mutta tiedä se, että viimeisinä päivinä on tuleva vaikeita aikoja. Sillä ihmiset ovat silloin itserakkaita, rahanahneita, kerskailijoita, ylpeitä, herjaajia, vanhemmilleen tottelemattomia, kiittämättömiä, epähurskaita, rakkaudettomia, epäsopuisia, panettelijoita, hillittömiä, raakoja, hyvän vihamiehiä, pettureita, väkivaltaisia, pöyhkeitä, hekumaa enemmän kuin Jumalaa rakastavia. (2. Tim. 3:1-4)

Eikö tämä kuvailekin nykyajan Amerikan poliittista maisemaa, kuten myös päivittäisiä uutisia? Nämä ovat syntejä, joita näemme, kuulemme ja luemme joka päivä. Lisää tähän vielä lasten murhaaminen, joka on maailmanlaajuisesti suurin kuolinsyy; samaa sukupuolta olevien avioliitto, jota Jumala kutsuu iljetykseksi; ja lopuksi häiden korvaaminen parisuhteilla.

Nooan paha sukupolvi oli samanlainen ja siksi Jumala tuhosi sen vedenpaisumuksella. Meidän sukupolvemme ei tule kokemaan maailmanlaajuista tulvaa, mutta olemme jo kuvailleet tulevia kauhuja. Eikö olekin ilmeistä, että maailmanlaajuisia ongelmia generoidaan saatanallisesti tuomaan oletettu ykseys rauhan ja turvallisuuden vuoksi, mikä on Antikristuksen ahdistuksen ajan todellisuus? Oletko ajatellut Jumalan vihaa, vai luuletko, että Hän on sokea ja kuuro, tietämätön siitä, mitä tapahtuu Hänen luomakunnalleen, jonka Hän loi uudelleen Nooan jälkeen?

Hyvä, ajatelkaamme taas loogisesti nähdäksemme, mihin olemme menossa. On aksiooma, että itseään kanssa riitautunut huone ei voi pysyä pystyssä. Meillä on laillisesti valittu presidentti, jota vastaan hyökkäävät media, nimelliset republikaanit ja toinen poliittinen puolue (demokraatit). Yhteistyön asemesta kaikki, mitä näemme, on verbaalista väkivaltaa ja väärennettyjä uutisia. Maailma ei voi katsella suopeasti Amerikan kongressin juonittelujen häpeää. Kuinka kukaan voi hyväksyä sellaiset panettelevat riehumiset, ei vain Amerikan presidenttiä vastaan, vaan myös hänen perhettään ja jokaista juridista hyväksymisprosessia vastaan?

Uusi poliittinen agenda on päivittäinen todistus riitautuneesta asetelmasta. Terrorismi, huumeet ja sairaat odottavat etelärajallamme, kuten eri järjestöt ovat vahvistaneet. Miksi olemme lopettaneet kansalaistemme suojelemisen? Kuinka voimme hyväksyä mielettömän valtataistelun tiettyjen hallinnon osastojen ja toimeenpanovallan välillä?

Mielettömien sattumusten välttämiseksi viimeisessä sukupolvessa Jumala on järjestänyt tempauksen uskovaisilleen. Jotkut huutavat, että tämä on kristittyjen eskapismia. Torjun tämän osoittamalla, että rakastava Jumala on antanut jumalallisia lupauksia tuhansien vuosien ajan taivaallisesta elämästä Hänen kanssaan. Kirjaimellisen pahan imperiumin välttämiseksi Hän tarjoaa seuraajilleen turvasataman tempauksen kautta. Hän on myös jättänyt sen meidän valittavaksi; Raamattu osoittaa, että jotkut kieltäytyvät Hänen rakkaudestaan.

Vaikka tämä näyttää vuorenvarmalta, jotkut kiistävät keinot. Yleisesti uskotaan sanontaan, että taivaaseen on monta tietä. Se on aika harhaista, koska se todella merkitsee, että jokainen voi valita kuinka järjestää lunastuksen synneistään ja minkä tien valitsee iankaikkisuuteen. Jotta sanonta olisi totta, sen pitäisi kuulua, että helvettiin on monta tietä!

Raamattu selittää sen näin: Taivaan portti on ahdas ja polku vaikea. Helvetin portti on avara kuten myös sille johtava tie. Huomaa, että Raamatun mukaan helvettiin on vain yksi tie. Se johtuu siitä, että jokainen synti varmistaa vaelluksen helvetin tiellä. Siksi, jos käsität synnin osan väärin, niin se on ikuinen ongelma, jota ei voida korjata.

Mitä tulee teihin ja keinoihin päästä taivaaseen, niin Jeesus sanoi: ”Minä olen tie, totuus ja elämä.” Ilmeinen johtopäätös on, että on vain yksi tie taivaaseen ja se on Hänen kauttansa.

Jotkut uskovat, että kristillinen tie on liian helppo. Siihen kuuluu, että pyydämme Häntä antamaan anteeksi syntimme. Ongelma on tässä: liian monta vuotta painotus oli siinä, että me teemme jotakin, tai että meillä on ane, joka takaa meille syntien anteeksiantamuksen. Taivaallisen Isän pyynnöstä Hänen Poikansa hyväksyi kaikki syntimme kuolemansa kautta ristillä. Siksi koska kaikki syntimme ovat anteeksiannettuja, niin tehtävämme ei ole tehdä töitä pelastuksemme eteen, vaan syntejämme katuen pyytää anteeksi ja hyväksyä, mitä Kristus on tehnyt edestämme. Näin tekemällä me pelastumme ja olemme yksi tempaukseen osallistujista siten paeten ahdistuksen draamaa ja väkivaltaisen kuoleman todennäköisyyttä.

Tämä on vahvistettu Raamatussa:Sillä jos sinä tunnustat suullasi Jeesuksen Herraksi ja uskot sydämessäsi, että Jumala on hänet kuolleista herättänyt, niin sinä pelastut(Room. 10:9).

sacranet@aol.com

Author of: A Gilded Walk; Gifted-How God Is Glorified; Choices For Our Eternal Home; Together-Never Alone available from Amazon and other fine booksellers in electronic or soft co

***

En löytänyt kirjoittajan mainitsemaa Natural Newsin artikkelia. Yleinen käsityshän on, että 97 % tutkijoista pitää ilmastonmuutosta tosiasiana ja että se on ihmisen aiheuttama. Mutta kuten Alex Epstein osoittaa artikkelissaan, väite 97 %:n osuudesta ilmastotutkijoista on 100 %:sti väärä; ”se perustuu raakaan manipulaation, jota levittävät ihmiset, joiden ideologista agendaa se palvelee”.

Dosentti Juha Ahvio on myös kirjoittanut tästä asiasta kirjassaan Vaarallinen vihreä valhe (sivut 127-137). Monien eri selvitysten mukaan ilmastotutkijoiden keskuudessa ei vallitse konsensusta ilmastonmuutoksen aiheuttajasta. Perusväittämäthän ovat: ilmasto on lämmennyt 1800-luvun lukemista, ihmisen toiminta on siihen suurin syyllinen, lämpeneminen on vaarallista, ja hiilidioksidipäästöjen alentamisella voidaan korjata tilannetta. Todellisuudessa näitä väittämiä kannattaa alle 50 % ilmastotutkijoista. Ja kun otetaan huomioon niiden erityisasiantuntijoiden mielipiteet, jotka parhaiten osaavat arvioida ilmaston lämpötilamuutoksiin vaikuttavat monimutkaiset syy-seuraussuhteet, kannatuslukema putoaa vieläkin alemmaksi.

Read Full Post »

Damascus 2.0
By Ronda Lane, 18.4.2018, suom. SK

Mitä teit perjantai-iltana 13. huhtikuuta? Jos sinulla oli tietokone, TV, tai kännykkä päällä tuohon aikaan, niin todennäköisesti se yhtäkkiä meni sekaisin viesteistä, hälytyksistä ja posteista. Tiedän, että minulla meni. Myönnän, että se oli jännää – itseasiassa monet meistä pohtivat (muutaman tunnin ajan), josko Jesaja 17 oli juuri käynnistynyt ja Damasko kohta tuhottaisiin. Pidimme niin sanotusti penkeistämme kiinni yhdessä katsellen ja odottaen, että näkisimme Jesajan 17. luvun toteutuvan.

Mutta ei, Jesaja 17 ei käynnistynyt, koska Raamattu sanoo hyvin selvästi, että Damasko tuhotaan yhdessä yössä ja tulee asumattomaksi rauniokasaksi. Oli selvää, että lyhytkestoinen rajoitettu isku ei ollut ollenkaan se, mitä Jes. 17 ennustaa. Meillä on kuitenkin enemmän kuin koskaan syytä uskoa, että sekä Jes. 17 että Hes. 38-39 ovat hyvin lähellä. Selitän myöhemmin, mutta katsokaamme ensin Raamattua.

Ennustus Damaskosta. Katso, Damasko poistetaan kaupunkien luvusta ja luhistuu raunioiksi (Jes. 17:1).

Useimmat meistä ovat pitkään ajatelleet, että Israel on se, joka tuhoaa Damaskon johtuen tuon luvun jakeesta 9, mutta Raamattu jättää kylliksi liikkumatilaa, että sen ei tarvitse olla Israel yksinään, joka tuhoaa Damaskon.

Sinä päivänä ovat hänen linnakaupunkinsa niinkuin autiopaikat metsissä ja kukkuloilla, jotka jätettiin autioiksi israelilaisten tullessa ja maa muuttuu erämaaksi (Jes. 17:9).

Jakeessa 14 meillä on myös syy, miksi Damasko tuhotaan ja aikakehys, jossa se tapahtuu.

Katso, ehtoolla on oleva kauhu, aamun tullen ei heitä enää ole. Tämä on riistäjäimme osa, ryöstäjäimme arpa. (Jes. 17:14)

Meille ei kuitenkaan anneta paljon tietoa, toimiiko Israel yksinään, vai onko sillä apua. Jesaja 17 antaa enemmän vihjeitä ajoituksesta; tulemme siihen kohta. Katsokaamme ensin, mitä tapahtui ja mitä ei, USA:n, Britannian ja Ranskan tekemässä iskussa.

Presidentti Trump ilmoitti useita päiviä ennen tapahtumaa, että ryhdyttäisiin toimiin vastauksena syyrialaisiin siviileihin kohdistuneisiin kemiallisiin hyökkäyksiin. Uutisosioiden ja artikkelien mukaan kesti useita päiviä neuvotella, että Britannia, Ranska ja Pentagon pääsivät yksimielisyyteen, mitä vastaan iskisivät ja missä. Muistan kuitenkin selvästi, kun presidentti Trump arvosteli ankarasti Obamaa tietojen antamisesta ennen iskemistä alueelle ja sättimiseen oli hyvä syy. Se antaa viholliselle kylliksi aikaa siirtää tärkeä henkilöstö, varusteet, aseet, kemikaalit ja jopa todisteet uusiin paikkoihin.

Paras isku on yllätysisku. Se ei kuitenkaan toteutunut tässä. Tietenkään se ei voinut olla mikään yllätysisku, kun USA:n oli tuotava lentotukialuksia ja paljon muita puolustustarvikkeita ja henkilöstöä alueelle. Maailma olisi nähnyt sen kumminkin ja raportoinut negatiivisesti (kuten on tullut tavaksi valtiopetollisille, antiamerikkalaisille uutislähteille Amerikassa).

Mitä vastaan he iskivät? VAIN paikkoja, joista oli todisteita, että niissä varastoidaan tai valmistetaan (tai on valmistettu) kemiallisia aseita. Toisin sanoen – hyvin vähää. Iskun kohteisiin eivät kuuluneet Assadin palatsi, eikä Syyrian hallituksen tai Syyrian armeijan paikkoja. Niihin ei koskettu. Ja seuraavana aamuna kaikkialla arabimediassa näytettiin hyvin rajoitettua iskua uhmaava video Assadista astelemassa töihin. Valitettavasti se oli laajuudeltaan naurettava.

Tämä isku tuli näytöksen suurella kattavuudella, mutta kun pöly laskeutui (hyvin pian alkamisen jälkeen, suureksi järkytykseksi), oli ilmeistä, ettei se ollut edes pikkuinen läpsäytys Assadin, Iranin, Venäjän ja Turkin sormille. Jos jotakin niin heti, kun USA poistaa lentotukialuksen ja muut puolustustarvikkeet alueelta, se toimii rohkaisten Irania, Venäjää ja Turkkia ja muita ryhmittymiä paljon enemmän.

Miksi? Koska puheessaan presidentti Trump mainitsi, että USA ei valvoisi Lähi-itää, että alueella oli aivan liian monta ongelmaa USA:n ratkaistavaksi ja että lopulta se olisi alueen valtioiden asia löytää ratkaisu. Toisin sanoen, hän olisi voinut yhtä hyvin sanoa: ”Israel, olet omillasi.”

Mitä voimme odottaa tapahtuvan sen jälkeen, kun USA on poissa alueelta?

Pahan akseli Syyriassa (Venäjä, Iran, Turkki, ym.) rohkaistuu toimimaan Israelia vastaan, kun ei ole pelkoa seurauksista. Tämä asettaa Israelin huonompaan asemaan kuin mitä se oli ennen tätä tapahtumaa. Sydäntäni kouristi, kun presidentti oli puhunut ja kun hyvin lyhyt ja äärimmäisen rajoitettu isku oli ohi. Tämä ei ollut Jesaja 17, mutta varmasti se kelpasi rohkaisemaan Hesekiel 38-39 lukujen koalitiota.

Venäjä ilmoitti myyvänsä sotilaslentokoneita ja ohjuspuolustusjärjestelmiä Syyrialle. Kuukautta aiemmin tämä olisi aiheuttanut paheksuntaa maailmalta. Entä nyt? Ei mitään paheksuntaa. On murheellista, että maailma näkee sen ”oikeutettuna” sen jälkeen, kun Syyriaa vastaan ”hyökättiin”. Mitä väliä on viattomilla vauvoilla, lapsilla ja perheillä, joita vastaan Assadin raivohullu hallitus taas kerran hyökkäsi. Nuo ihmisparat toivoivat apua Yhdysvalloilta, eivätkä vielä tiedä, että ovat jo saaneet kaiken avun, mitä luulevat saavansa meiltä. Olen varma, että monet heistä pian tuntevat itsensä taas täysin petetyiksi.

Miksi? Katsokaamme, mistä Syyrian sodassa oikein on kysymys (lyhyesti).

Assad on alawiitti shiia ja Iran on shiialainen. Yli 80 % Syyrian väestöstä ennen Assadin hallintoa oli kuitenkin sunnimuslimeja ja Iran (Venäjän avulla) tappoi paljon Syyrian siviiliväestöstä. Pakolaiskriisi johtui näistä tapahtumista. Silti kysyttäessä todellinen Syyrian kansa haluaisi asua kotimaassaan. He haluavat turvavyöhykkeitä omaan maahansa, ei, että heidät ajetaan pois kodeistaan ja maastaan. (Ks. videolinkki artikkelin lopussa.)

Paitsi, että Assad haluaa tuhota, ei vain sunnimuslimit, vaan myös kristityt, kurdit ja kaikki, jotka eivät käänny shiialaiseen islamiin, niin Syyriassa on Hesekielin lukujen 38-39 kolme tärkeintä peluria, joilla jokaisella on omat syynsä olla siellä. Iranilla ja Assadilla on paljolti sama ideologia, mutta pahempi on islamilainen eskatologia Iranin toiveiden takana. He itseasiassa uskovat, että heidän väärä ”Mahdinsa” tulee, kun Iran on nujertanut Israelin ja kun Iran on ”sytyttänyt maailman tuleen hävityksessä”.

Se on syy, että Iranilla on niin palava halu hankkia ydinaseita. Ei ole pienintäkään epäilystä, että jos Iran todella saa ydinaseita, se käyttää niitä välittömästi. Iran ei myöskään salaa, ketä vastaan se suunnittelee käyttävänsä niitä; he toistavat: ”Kuolema Amerikalle” ja sitten ”Kuolema Israelille”.

Sivuhuomautuksena sanottakoon, että Iranin kansa ei enimmäkseen kannata tätä päämäärää; sen sijaan se haluaa rauhaa ja sellaista elämäntapaa, joka sillä oli 1970-luvulle asti. Kun katsoo kuvia tai videoita Iranista 1970-luvulla, niin mitä tulee pukeutumiseen ja mukavuuksiin, se näytti samanlaiselta kuin monet nykyajan valtiot. Kuitenkin 1980-luku oli Iranille ”verinen vuosikymmen”, kun shiialaiset ääriryhmät vuonna 1988 nousivat valtaan ja teloittivat tuhansia poliittisia vankeja. (Jotakin vastaavaa tapahtui viime vuonna Turkissa, mutta islamilaisen ääriliikkeen erilaisessa muodossa.)

Suurin osa Iranin kansaa inhoaa hallitustaan, kun se tuhlaa kaikki varansa aseisiin ja sotilaallisiin keinoihin sekä ydinasehaaveisiin ja proxy-sotiin Israelia ja sunneja vastaan. He ovat nyt kuitenkin hirmuhallinnon alaisia. Valtava kansannousu alkoi hiljattain tulla esiin, mutta heiltä puuttuu aseita. Iloisempi uutinen: Monet Iranin kansalaiset tulevat Kristuksen tykö tajuttuaan, kuinka demoninen Islam on.

Iranin hallitus ja armeija ovat kuitenkin päättäneet tuhota Israelin ja myös Yhdysvallat. He iskevät Israelia vastaan proxy-sotana Yhdysvaltoja vastaan heti tilaisuuden tullen. Valitettavasti Yhdysvaltain armeijan vetäytyminen alueelta tulee edelleen rohkaisemaan ja panemaan vauhtia tähän toimintaan.

Toinen tärkeä jäsen Hesekielin lukujen 38-39 koalitiossa on Turkki. Se yrittää tuhota kurdit Pohjois-Syyriassa. Paljolti kuin Iranilla Turkillakin oma versionsa eskatologiasta (mutta eri lajin islamissa). Erdogan unelmoi ottomaanisen valtakunnan palauttamisesta ja harhaisesti uskoo olevansa ”kalifi” tässä uudessa ”kalifaatissa”, jonka uskoo tulevan globaaliksi hänen valloitettuaan alueen.

Islam on tilaisuus monille, paholaisen harhautusväline. Diktaattoreiksi pyrkivät ja islam käyvät käsi kädessä.

Sitten siellä on Venäjä. Kaikki olemme kuulleet väitteitä, että Venäjä meni Syyriaan ”tuhoamaan ISIS:in” ja ”auttamaan kristittyjä”. Se on pelkkää propagandaa. Siihen on kaksi syytä, että Putin on Syyriassa:

  1. Saadakseen jäätymättömän sataman.
  2. Turvatakseen Lähi-idän putkilinjan Venäjän maakaasulle.

Venäjä elää maakaasun myynnillä toisille valtioille, Eurooppa mukaan lukien. Kuvittele Putinin raivoa ja kateutta, kun Israel löysi valtavan maakaasu- ja öljyvarannon! Eikä vain sitä, vaan Putin yritti useaan kertaan tehdä sopimuksen Israelin kanssa, mutta Netanyahu kieltäytyi viisaasti. Nyt Israel myy maakaasua muille maille ja Putin on vihreänä kateudesta. Hän luuli, että hänellä oli markkinat kierroksessa ja nyt Israel on ottamassa palaa sellaisesta, jota hän pitää niin sanotusti omana kakkunaan.

Tämä Putinin sammumaton himo valvoa maakaasua alueella ja halu ottaa Israelin maakaasu- ja öljyvarantojen ”saalis” ovat Hesekielin 38. luvun ”koukut leuassa”, se ison rahan palkinto, jota hän ei kerta kaikkiaan voi vastustaa.

Kaikki kolme Hesekielin lukujen 38-39 pääpeluria ovat vahvistaneet asemansa Syyriassa erilaisista syistä; silti jokainen haluaa saada aikaan Israelin kuoleman.

Jokaisella näistä pääpelureista omat syynsä ja himonsa, sillä perkeleellä on räätälöity suunnitelma jokaiselle itsekeskeiselle diktaattorikanditaatille. Putinilla, Rouhan’illa ja Erdogan’illa on täysin erilaiset ajatukset, kuinka saavuttaa päämääränsä ja itse päämäärät ovat laajuudeltaan erilaisia; silti jokainen heistä haluaa Israelin tuhoa ja jokainen heistä harhaisesti uskoo tulevansa alueen pomoksi.

Vain muutama vuosi sitten oli mahdoton kuvitella, että Iran ja Turkki koskaan muodostaisivat minkäänlaista liittoa, mutta ne molemmat käyttävät tätä väliaikaista periaatetta: ”Viholliseni vihollinen on ystäväni ja on hyödyllinen, kunnes tavoite on saavutettu, vihollinen on tuhottu, eikä ole enää hyödyllinen.”

Nämä ryhmittymät ovat nyt Golanilla päättämässä parasta strategiaa Israelin valtaamiseksi, kuten Hes. 39:2-5 kuvailee. Jesaja 17 on todennäköisin katalysaattori, tai jopa puolustus Israelin valtaamiselle. Koska Yhdysvallat tiedotti runsaasti, eikä koskenut Syyrian, Iranin eikä Turkin etuihin eikä sotilastukikohtiin alueella, niin nyt on varmempaa kuin koskaan, että ne toimivat suunnitelmassaan vallata Israel heti, kun Yhdysvaltain joukot jättävät alueen.

Valitettavasti presidenttimme teki selväksi, että hän ei halua Yhdysvaltain paneutuvan MIHINKÄÄN Lähi-idän ”ongelmista” ja nyt voimme selvästi nähdä, miksi Israel on omillaan Hesekielin 38-39 lukujen sodassa juuri kuten sen ennustettiin olevan – ettei mikään valtio tulisi sen avuksi, vaan itse Jumala!

Palatkaamme Jesajan jakeeseen 17:14 ja tarkastelkaamme uudelleen jakeen osaa, joka puhuu niistä, jotka haluavat ”riistää” ja ”ryöstää” Israelia. Sitten siirtykäämme eteenpäin kolme kirjaa Jesajasta Hesekielin lukuihin 38-39. Näemme siellä saman teeman. Israelia vastaan tulevat kansakunnat haluavat ryöstää ja ottaa myös ”saalista” Israelista (Hes. 38:12-13). Onko pelkkää sattumaa, että siinä käytetään samaa sanaa kuin Jesajassa? (spoil = verbi riistää, subst. saalis. Suom huom.)

Verratkaamme myös kohtia Jes.17:12-13 ja Hes. 38:9.

Voi paljojen kansojen pauhua – ne pauhaavat, niinkuin meri pauhaa, ja kansakuntien kohinaa – ne kohisevat, niinkuin valtavat vedet kohisevat! Kansakunnat kohisevat, niinkuin suuret vedet kohisevat, mutta hän nuhtelee niitä ja ne pakenevat kauas; ne karkoitetaan niinkuin akanat tuulessa vuorilla, niinkuin lentävät lehdet rajuilmassa. (Jes. 17:12-13)

Sinä hyökkäät kuin rajuilma, tulet kuin pilvi, peittääksesi maan, sinä ja kaikki sotalaumasi ja lukuisat kansat, jotka ovat sinun kanssasi(Hes. 38:9).

Jesajan ja Hesekielin kuvauksissa on monta yhtäläisyyttä – ei vain, että ”saalis” on koalition halu, vaan niissä puhutaan myös ”kansojen kohinasta” – ”pilvestä, joka peittää maan”. Yhtäläisyyksiä on myös ennustetun Israeliin hyökkäämisen paikassa. Jesaja 17:13 sanoo, että ”ne karkoitetaan niinkuin akanat tuulessa vuorilla” ja Hes. 39:2-5 ennustaa, kuinka koalitio yrittää hyökätä pohjoisilla vuorilla (Golan) ja kaatuu vuorille ja avoimelle kentälle.

Jotkut voivat lukea yhden tai jopa kaksi näistä asioista pelkäksi ”sattumaksi”, mutta tässä on paljon enemmän kuin sattumaa.

Katsokaamme nyt Hesekielin lukujen 38-39 koalition kuolemaa: Hes. 38:22 ja Hes. 39:2-16.

Minä käyn oikeutta hänen kanssansa rutolla ja verellä. Ja minä annan sataa kaatosadetta, raekiviä, tulta ja tulikiveä hänen päällensä, hänen sotalaumojensa päälle ja lukuisain kansojen päälle, jotka hänen kanssansa ovat” (Hes. 38:22).

Kohdassa Hes. 39:2-16 löydämme lisätietoa siitä, kuinka Jumala tuhoaa Israeliin hyökkääjät. Heidät tuhotaan niin täysin, että Jumala jättää jäljelle heistä vain kuudennen osan (KJV-käännöksen mukaan). He hämmentyvät ja taistelevat jopa toisiaan vastaan. He kaatuvat Israelin pohjoisen osan vuorille ja avoimille kentille (Golan). Jumala hyökkää itse Venäjää vastaan lähettämällä ”tulen” sen päälle (Hes. 39:6). Jopa Venäjän johtaja haudataan Israeliin.

Israelin asukkailta menee seitsemän kuukautta haudata niitä, jotka tulivat heitä vastaan ja seitsemän vuotta tuhota aseistusta, joka jäi jäljelle Hesekielin 38-39 lukujen sodasta.

Israelilla on lupaus, että Jumala todella puuttuu Hesekielin 38-39 lukujen sotaan. Mutta miten käy Yhdysvaltojen?

Meillä ei ole sellaista Raamatun lupausta tälle kansakunnalle. Luulen, ettei voida liioitella, kuinka hirvittävää tämä on Yhdysvalloille. Tämä kansakunta harjoittaa jo abortin hirmutekoja joukkotasolla kuten myös homojen ”avioliittoja” (suora loukkaus raamatullista avioliittoa kohtaan sellaisena kuin pyhät kirjoitukset sen esittävät: liittona miehen ja naisen välillä).

LGBT-ABCD-XYZ (miksi sitten kuluvalla viikolla itseään kutsuvatkin) -agenda; harhainen sukupuolisuutta koskeva väärinkäsitys (nyt he väittävät olevan jo yli 50 sukupuolta uhmaten jopa tiedettä, jota sanovat rakastavansa, ainakin, jos se sopii heidän agendaansa); Jumalaa vastustava antikristillinen liike julkisissa kouluissa ja jopa julkisilla foorumeilla, on kuumepiikissä.

Uskooko joku todella, että Jumala aikoo siunata tätä sotkua? Ja nyt, kun olemme pohjimmiltaan kääntämässä selkämme Israelille – sanon vain, että tuomio on odotettavissa Yhdysvalloille. Ei ole suosittua sanoa sitä, enkä tule saamaan siitä kehuja, mutta totuuden esiin tuominen on tärkeämpää kuin ihmisten korvien hively (Gal. 1:10).

Rukoilen, että tempaus tapahtuisi ennen Jumalan tuomiota tälle kansakunnalle. Me armon-/ seurakunta-ajan uskovat voimme lohduttautua sillä, että Jeesus on luvannut pelastaa meidät tulevasta vihasta ja että meitä ei ole määrätty Jumalan vihaan (1. Tess. 1:10, Room. 5:9, 1. Tess. 5:9). Hänen sanansa jopa kertoo, kuinka meidät pelastetaan (1. Kor. 15:49-53, 1. Tess. 4:13-18) – tapahtuu tempaus!

Sen jälkeen Jumalan viha tulee pian tämän Jumalaa vihaavan ja Kristuksen hylkäävän maailman päälle. On varmaa, että Jumalaa ei pilkata (Gal. 6:7). On myös varmaa, että kansakunnat, jotka eivät siunaa Israelia, aiheuttavat itselleen kirouksia ennemmin kuin siunauksia.

Voi maailmaa, joka pian jätetään jäljelle.

Oletko SINÄ varma, että tiedät SINUN ikuisen määränpääsi? Jos et, niin nyt on aika hoitaa tämä asia. Ne, jotka tunnustavat, etteivät ole tehneet mitään ratkaisua, ovat itseasiassa päättäneet, että EIVÄT usko (ks. Joh. 3:18).

On vain kaksi vaihtoehtoa: Usko yksin Kristukseen pelastukseksi, että Hän kuoli syntiemme tähden, haudattiin ja nousi kuolleista kolmantena päivänä (1. Kor. 15:1-4; Room. 10:9-10; Ef. 2:8-9; Joh. 3:15-18; Room. 6:23; ym.) – TAI – hyljätä niin suuri pelastus. Meille kaikille on annettu vapaa tahto tehdä tuo valinta omillamme. Kukaan ei voi tehdä sitä puolestasi. Kirkon jäsenyys ei voi pelastaa sinua, vesikaste ei voi pelastaa sinua, omat hyvät tekosikaan eivät voi pelastaa sinua. Ainoa, joka voi pelastaa sinut, on Jeesus Kristus.

Et syntynyt pelastukseen fyysisessä syntymässäsi; vanhempasi eivät voi tehdä ratkaisua puolestasi. Ei kukaan toinen ihminen. Henkilö joko uskoo ja vastaanottaa Jeesuksen iankaikkisen pelastuksen ilmaisen lahjan, tai sitten ei. Ei ole mitään välimaastoa.

Valitse viisaasti – ikuinen kohtalosi riippuu siitä.

Maranata!

Video link: One year ago, CNN got schooled on where Syrians really want to live (in their own land, not in the US or western nations). The impassioned Syrian refugee calls out Obama for doing nothing, and pleads for President Trump to help the Syrian citizens who are under attack from a tyrannical government. He (the Syrian refugee) wants the Assad government held accountable.
https://www.youtube.com/watch?v=s3uaf1NFxXc

 

Read Full Post »

Raamattuun perustuva kommentti ajankohtaisista kysymyksistä, jotka koskevat sinua.

Roger Oaklandin on kirjoittanut erinomaisen kirjan Faith Undone, jonka Bileamin Aasi on suomentanut nimellä Uskon nollaus: http://www.lampaille.com/pdf—kirjoja/uskon-nollaus/

Myös Bob DeWaay on tehnyt kirjan samasta aiheesta nimellä The Emergent Church Undefining Christianity (Esiintuleva kirkko epämääräistää kristinuskon). Hänen kirjassaan on hyvin tärkeä näkökulma, joka puuttuu Oaklandin kirjasta, nimittäin esiintulevan liikkeen eskatologia, joka on ainut asia, josta he edes keskenään ovat yhtä mieltä:

Esiintulevan Kirkon liike on yksilöiden yhdistys, jota yhdistää yksi hyvin tärkeä avainidea: että Jumala on tuomassa historian kohti loistavaa Jumalan maanpäällistä valtakuntaa ilman tulevaa tuomiota. He inhoavat dispensationalismia enemmän kuin mitään muuta teologiaa, koska se sanoo juuri päinvastoin: että maailma on tulossa yhä syntisemmäksi ja luisumassa kohti mullistavaa tuomiota.

Miksi tämä aihe on tärkeä? Siksi, että tätä petollista eskatologiaa kannatetaan ja opetetaan monissa itseään kristillisinä pitävissä piireissä myös Suomessa. Suomalaisille ehkä tunnetuin Esiintulevan liikkeeseen liittyvistä nimistä on Rick Warren.

Ja ennen kaikkea tietäkää se, että viimeisinä päivinä tulee pilkkapuheinensa pilkkaajia, jotka vaeltavat omien himojensa mukaan ja sanovat: ‘Missä on lupaus hänen tulemuksestansa? Sillä onhan siitä asti, kuin isät nukkuivat pois, kaikki pysynyt, niinkuin se on ollut luomakunnan alusta.’” (2. Piet. 3:3)

Alla olevaan artikkeliin sisältyy ensimmäinen luku edellä mainitusta DeWaayn kirjasta.

Tässä vielä Bob DeWaay’n kirjan esittely verkkokauppa Amazonissa:

Esiintuleva Kirkko. Sen nimi sisältää itsessään oikeaoppisen kristinuskon innovatiivisia käsityksiä. Mutta mitä se tarkalleen ottaen tarkoittaa? Mitä se opettaa? Kirjassaan The Emergent Church Undefining Christianity Bob DeWaay paljastaa ydinkäsityksen, joka yhtenäistää Esiintulevan Kirkon eskatologian. Hän osoittaa, että heidän systeemissään jokainen toinen kristillinen käsitys on avoin keskustelulle ja väittelylle, mutta heidän eskatologian määritelmänsä pysyy vakiona ja kiinteänä; se on heidän yhteinen perustuksensa. Ilman heidän eskatologiaansa ei ole mitään Esiintulevaa Kirkkoa. Monet ovat yrittäneet ymmärtää liikettä, mutta ovat kohdanneet turhautumisen törmätessään epämääräiseen kieleen ja ristiriitaisiin käsityksiin, jotka ovat ristiriidassa tekstin sisällä ja kirjoittajien välillä. Esiintuleva Kirkko johtajineen todellakin tarkoituksellisesti välttää määritelmiä ja tarkkoja opin julistuksia, joita voidaan ymmärtää ja arvostella ja sen sijaan toivottaa tervetulleeksi määritelmät, jotka perustuvat tunteisiin ja kokemuksiin. Ei ihme, että seuraus on turhautuminen. Kun nämä tosiasiat ymmärretään, käy selväksi, että Esiintuleva Kirkko ei ole ollenkaan uusi; se on ikivanhaa heresiaa, paketoitu uudelleen postmoderniin subjektiivisuuteen, jonka tarkoitus on edelleen vietellä sinisilmäisiä ja niitä, jotka eivät suostu rakastamaan ja tottelemaan totuutta.


 

Emergent Eschatology
The Road to Paradise Imagined
By Bob DeWaay, 6.4.2018, suom. Bileamin Aasi 2.5.2018

“Sillä hän on säätänyt päivän, jona hän on tuomitseva maanpiirin vanhurskaudessa sen miehen kautta, jonka hän siihen on määrännyt; ja hän on antanut kaikille siitä vakuuden, herättämällä hänet kuolleista” (Apt. 17:31).

Julkaistuani kirjani1 Esiintulevasta Kirkosta (The Emergent Church), osallistuin Esiintulevaan konferenssiin Chicago’ssa, jossa tri. Moltmann puhui hartaalle kannattajakunnalleen – 250 Esiintulevaa johtajaa. Eräs sellainen kannattaja, Danielle Shroyer, oli julkaissut kirjan teologiastaan ja kuvaili sitä ”uus-hegeliläisenä, panenteistisenä universalismina”.2 Kirjan kannessa on tri. Moltmann’in suosittelu. Ajatusten vaihtaminen eri Esiintulevien johtajien kanssa vahvisti, kuinka perustava Moltmann’in teologia ja sen ainutlaatuinen eskatologia on heidän liikkeelleen.

Osallistumalla tuohon konferenssiin ja kuuntelemalla Moltmann’ia itse, vahvistin todeksi tämän luvun sisällön. Hän todella opetti universalismia. Hän todella opettaa kaiken kosmista sovittamista Jumalalle ilma tulevaa mullistavaa tuomiota. Kuten osoitan seuraavassa tutkimuksessa, niin G. W. F. Hegel’in filosofia sisältää käsityksen, että kaikkien ristiriitojen täytyy syntetisoitua asteittain paremmaksi maailmaksi. Tämän idealistisen filosofian kannattajat väittävät, ettei ole välttämätöntä tehdä valintaa teismin ja ateismin välillä, koska synteettinen sovinto tapahtuu joka tapauksessa. He uskovat sen olevan sisäänrakennettu maailmankaikkeuden olemukseen. Voimme joko edistää tai estää sitä, mutta se toteutuu.

Sen jälkeen, kun kirjoitin tämän kirjan, liike on jatkunut ja on nyt monella tapaa uusi versio teologisesta liberalismista. LeRon Shults on muuttanut Eurooppaan ja on nyt ateisti. Teologisella ja poliittisella liberalismilla on tuskin paljon eroa. Kun kuulemme sanan ”progressiivinen”, meidän pitäisi ymmärtää, että ”edistyksen (progress)” määritelmä tulee Hegel’iltä ja hänen erilaisilta kannattajiltaan (teistit ja ateistit). Syy kiihkoon, jonka näemme poliittisessa väittelyssä, on, että niiden, jotka eivät liity progressiiviseen agendaan, katsotaan estävän sosiaalisen ja hengellisen kehityksen prosessia, joka muka tekee uuden kosmoksen paratiisiksi kaikille.

Ne, jotka uskovat Raamatussa määriteltyyn kristilliseen teismiin, nähdään pahimpina mahdollisina vihollisina niiden kuvitteelliselle eskatologialle, jotka tämän teologian/filosofian mukaan ovat ”progressiivisia”. Usko pysyvään eroon hyvän ja pahan, Jumalan ja luomakunnan, taivaan ja helvetin jne. välillä, on täysin yhteensopimaton heidän mielenmaailmassaan rakentamalleen esiintulevalle paratiisille. Raamattuun uskovat kristityt jatkuvasti hidastavat prosessia, koska me ajattelemme eri kategorioissa, jotka eivät koskaan syntetisoidu johonkin parempaan kosmokseen ilman tulevaa tuomiota. Näin he sen näkevät.

On loogista nähdä Hegel ja hänen saksalaisen filosofiansa kannattajat Esiintulevan Kirkon perustajina. Jälleen näemme saksalaisen romantiikan ja idealismin pettävän monet. Kun tämä tapahtui viimeksi, niin tuloksia olivat kansallissosialismi Natsisaksassa ja kommunismi Neuvostoliitossa.  Moltmann taisteli Natsisaksan puolesta. Mutta oltuaan sodan jälkeen vankina Englannissa, hänestä tuli teisti ja hän loi ”Toivon Teologian”. Toimiikohan tämä teistinen versio yhtään paremmin? Siitä ei ole mitään todisteita. Raamattu ei opeta sosiaalista ja hengellistä evoluutiota tulevaan paratiisiin ilman tuomiota. Meitä varoitetaan, että pakenisimme Kristukseen ja Hänen evankeliumiinsa välttääksemme tulevan tuomion, joka on varma. Me tarvitsemme syntien anteeksiantamuksen, jonka vain Hänen vuodatettu verensä tarjoaa.

Seuraava on luku 1 kirjasta The Emergent Church—Undefining Christianity (Esiintuleva Kirkko – Kristinuskon hämmentäminen)

Kuvittele maailmaa, jossa ajankulku on käännetty niin, että historia liikkuu taaksepäin kohti paratiisia, ennemmin kuin eteenpäin kohti tuomiota. Ajattele maailmaa, jossa Jumala niin luonnostaan sisältyy luomakuntaan, että Hän tekee tyhjäksi entropian3 ja uudelleen luo maailman jo nyt käynnissä olevien prosessien kautta. Ajattele maailmaa, jossa tulevaisuus johtaa Jumalan itsensä tykö pelastavalla tavalla kaikille ihmisille ja koko luomakunnalle. Tämä kuvitteellinen maailma on meidän maailmamme nähtynä Esiintulevan eskatologian linssin läpi.

Useat Jumalan kaitselmuksen teot toivat minut tuntemaan Esiintulevan teologian luonteen ja sen ainutlaatuisen eskatologian. Ensimmäinen tapahtui vuonna 1999 viimeisen seminaarivuoteni aikana, kun seminaari palkkasi uuden professorin nimeltä LeRon Shults. Shults’ista, joka oli saksalaisen teologin Wolfhart Pannenberg’in opetuslapsi, tuli logiikan kurssini professori. Shults kuvaili usein uskomuksiaan tällä yksinkertaisella lausunnolla: ”Jumala on tulevaisuus, joka vetää kaiken itseensä.”

Joitakin vuosia myöhemmin useat ihmiset ehdottivat, että kirjoittaisin artikkelin palvelutyömme uutiskirjeeseen, Critical Issues Commentary, joka tarkastelisi uutta ”Esiintulevaksi Kirkoksi” kutsuttua liikettä. Tutkimustani varten luin huolellisesti Brian McLaren’in kirjan A Generous Orthodoxy (Suurpiirteinen oikeaoppisuus).4 Se, mikä hämmensi minua hänen teologiassaan, oli, että hänen näkemyksensä olivat lähes samanlaiset, kuin ne, joita Francis Schaeffer oli torjunut 40 vuotta aikaisemmin ja kutsunut niitä ”uudeksi teologiaksi”. Mutta kuten Schaeffer selvästi osoitti, tämän teologian seuraus on epätoivo, koska sen alla ei ole mitään toivoa tietää totuus. Esiintulevat kirjoittajat kuitenkin kuvailevat teologiaansa toivon teologiana. Ellei ole mitään toivoa tietää totuus (kuten he väittävät) Jumalasta, ihmisestä ja maailmankaikkeudesta, jossa elämme, niin kuinka seuraus voi olla toivo? Näyttää, että 1960-luvun teologia, joka ensin esitettiin Saksassa, kun Schaeffer kirjoitti kirjojaan, on vastaus. Palaamme tähän myöhemmin.

Tämä johtaa toiseen kaitselmukselliseen tapahtumaan. Eräs seurakuntamme jäsen ojensi minulle kirjan nimeltä: A is for Abductive – The Language of the Emerging Church (A tarkoittaa abduktiivinen – Esiintulevan Kirkon kieli)5, jonka arveli kiinnostavan minua tutkimuksessani. Hakusanan ”Eschaton” alla on otsikko ”The end of entropy” (Entropian loppu)6. Sitten sanotaan: ”Postmodernissa matriisissa meillä on hyvä mahdollisuus, että maailma kääntää kronologisen polariteettinsa. Sen sijaan, että olisimme sidottuja menneisyyteen syyn ja seurauksen kahleilla, tunnemme, että Jumalan tahdon, Jumalan unelman, Jumalan halun magneetti vetää meitä tulevaisuuteen.”7 Tämän lukeminen vei minut takaisin vuoteen 1999 ja Shults’in tulkintaan Pannenberg’ista: ”Jumala on tulevaisuus, joka vetää kaiken itseensä.” Voisiko tämä olla Esiintulevan ”toivon” pohja?

Kolmas kaitselmuksellinen tapahtuma oli väittely Doug Pagitt’in kanssa, vuoden 2006 tapahtumassa aiheesta ESIINTULEVA KIRKKO JA POSTMODERNI HENGELLISYYS. Tuo tapahtuma antoi minulle tilaisuuden kysyä Pagitt’ilta, joka on kansallisesti tunnustettu johtaja Esiintulevassa liikkeessä, että uskoiko hän vai ei kirjaimelliseen tulevaan tuomioon. Hän ei halunnut vastata kummallakaan tavalla, mutta sanoi kyllä, että tuomio toteutuu nyt seurausten kautta historiassa. Hänen kieltäytymisensä vastata tuohon kysymykseen vakuutti minut, että Pannenberg/Shults’in eskatologia oli liikkeen takana!

Neljäs kaitselmuksellinen tapahtuma oli tapaaminen Emergent Village’n Tony Jones’in kanssa tarkoituksella järjestää uusi väittely. Osoittautui, etteivät he halunneet uutta väittelyä, mutta Jones lupasi vastata kaikkiin Esiintulevaa koskeviin kysymyksiini. Vastasin sähköpostilla kysyen Stanley Grenz’ista, Wolfhart Pannenberg’ista, LeRon Shults’ista ja Jürgen Moltmann’ista ja heidän vaikutuksestaan Esiintulevaan teologiaan.

Jones vastasi, että Grenz (joka, kuten myöhemmin osoitan, ylistää sekä Pannenberg’in että Moltmann’in teologiaa) oli vaikutusvaltainen ja että hän itse opiskeli professorin nimeltä Miroslav Volf alaisuudessa, joka oli opiskellut Moltmann’in alaisuudessa. Hän myös auttoi minua kommentillaan, että heidän toivontäyteinen käsityksensä yleensä johtaa heitä hylkäämään eskatologiat, jotka ”saarnaavat katastrofaalista loppua kosmokselle”. (Arvostin Jones’in auliutta osoittaa minulle, että katselin tutkimuksissani oikeaan suuntaan.)

Viides kaitselmuksellinen tapahtuma oli, kun puita leikatessani putosin ja nilkkani murtui. Murtunut nilkka vaati minua istumaan jalka koholla kokonaisen viikon, jotta turvotus laskisi. Olin löytänyt Jürgen Moltmann’in kirjan Theology of Hope ja tiesin, että minun on luettava se, jos aion kirjoittaa tämän kirjan ja todistaa väitteeni. Moltmann’in lukeminen oli niin työlästä, ettei ollut todennäköistä, että kirja olisi nopeasti luettu, mutta liikuntakyvyttömyydestäni johtuen selvitin Moltmann’in ja tein muistiinpanoja jokaisen sivun sisällöstä. Samalla viikolla, jolloin luin Moltmann’ia, sain juuri julkaistun kirjan An Emergent Manifesto of Hope (Esiintuleva toivon julistus), jonka toimittajia Pagitt ja Jones olivat. Luin myös sen ja huomasin, että kaksi esiintulevaa kirjoittajaa lainasivat Moltmann’ia myönteisesti.8 Tuossa samassa kirjassa Jones kuvailee, miksi tämä teologia on heille niin täynnä toivoa: ”Jumalan lupaama tulevaisuus on hyvä ja se odottaa meitä viittoen meitä eteenpäin. Meidät on pyydystetty lunastuksen ja uudelleenluomisen puoleensavetävään valonsäteeseen (tractor beam) eikä ole mitään järkeä panna hanttiin, joten voimme myös tehdä yhteistyötä.”9 Tai kuten professori Shults aina sanoi: ”Jumala on tulevaisuus, joka vetää kaiken itseensä.”

Kaikki tämä johtaa väitteeseeni: Että maailmankuva, jota edustaa Grenz’in, Pannenberg’in, Moltmann’in ja Shults’in teologia, on Esiintulevan Kirkkoliikkeen peruskallio. Heidän kielensä ja ideansa esittäytyvät monien Esiintulevien kirjojen sivuilla. Esimerkiksi McLaren kirjoittaa: ”Näin nähtynä Jumala seisoo edessämme ajassa matkan lopussa lähettäen meille ikään kuin aalloissa nykyisyyden lahjan, tulevaisuuden sisään syöksymisen, joka työntää menneisyyden taaksemme ja huuhtoo ylitsemme uusien mahdollisuuksien, uusien vaihtoehtojen, uusien tilaisuuksien taukoamattomalla virralla ajatellaksemme uudelleen ja saadaksemme uuttaa ohjausta, uutta voimaantumista.”10 Tässä Pagitt’in versio siitä:

Jumala luo alinomaa uudelleen. Ja Jumala myös kutsuu meitä olemaan uudelleenluotuja ja liittymään Jumalan työhön kumppaneina uudelleenluomisessa …  Kuvittele Jumalan Valtakunta Jumalan luovana prosessina, joka sitoutuu uudelleen kaikkeen, mitä tunnemme ja koemme. … Kun käytämme luovuutta parantamaan tätä maailmaa, me osallistumme Jumalan kanssa maailman uudelleenluomiseen.11

Nämä kirjoittajat viittaavat usein ”Jumalan unelmaan”. Ilmeisesti he tarkoittavat, että Jumala kuvittelee maailmalle ihanteellisen tulevaisuuden, johon me voimme liittyä ja auttaa sitä toteutumaan. Kun tämä unelma tulee todellisuudeksi tulevaisuudessa, se on sitten Jumalan Valtakunta.

Tämä kaitselmuksellisten tapahtumien sarja elämässäni toimi yhdessä auttaen minua tarkasti ymmärtämään liikettä, joka tekee lujasti töitä pysyäkseen epämääräisenä (undefined). Määritelmät vetävät rajoja. Määritelmät ovat pysyviä, mutta ne ovat välttämättömiä ymmärtääksemme yhtään mitään. Ilman määriteltyjä kategorioita olisimme toivottomia ihmisiä, koska tarvitsemme esimerkiksi rationaalisen mielemme ja pätevän luokittelun erottaaksemme ruuan myrkystä. Määritelmät ovat välttämättömiä, eikä mikään määrä filosofisia silmänkääntötemppuja voi muuttaa sitä todellisuutta. Määritelmät vietyinä heidän ajattelutapaansa estävät lunastuksen ”puoleensavetävän säteen” prosessin, jota he kokevat. He pitävät määritelmiä liian ”perustuksellisina” (foundationalist), jota käsittelemme myöhemmässä luvussa. Uskon, että nyt voin määritellä Esiintulevan Kirkon liikkeen tarkemmin, koska ymmärrän, mitä he uskovat.

Esiintulevan Kirkon liike on yksilöiden yhdistys, jota yhdistää yksi hyvin tärkeä avainidea: että Jumala on tuomassa historian kohti loistavaa Jumalan maanpäällistä valtakuntaa ilman tulevaa tuomiota. He inhoavat dispensationalismia enemmän kuin mitään muuta teologiaa, koska se sanoo juuri päinvastoin: että maailma on tulossa yhä syntisemmäksi ja luisumassa kohti mullistavaa tuomiota.12

Nämä molemmat käsitykset eivät voi olla totta. Joko on kirjaimellinen tuleva tuomio tai sitten ei. Tätä kysymystä ei voi jättää makuasiaksi.

Jürgen Moltmann

Paras keino ymmärtää Esiintulevaa toivon teologiaa on tutkia sen ensisijaista lähdettä: Jürgen Moltmann’in vuonna 1964 julkaistua kirjaa Theology of Hope (Toivon teologia). Minun kappaleeni siitä on vuoden 1991 uusi painos, joka sisältää uuden johdannon.13 Siinä Moltmann antaa syyn ajatteluun, joka sai hänet kirjoittamaan kirjansa: ”Löysin tärkeitä kategorioita tämän ryijyn koristeluun uusmarxilaisen Ernst Bloch’in messiaanisesta filosofiasta.”14 Bloch oli ateisti. Vuonna 1960 Moltmann luki Bloch’in kirjan Principal of Hope (Toivon pääoma) ja eteni kehittämään ideaansa, että kristillinen toivon teologia olisi suurenmoinen oivallus. Se ei myöskään välttämättä kilpailisi Bloch’in ateistisen version kanssa: ”Ateismi, joka tahtoo vapauttaa ihmiset taikauskosta ja idolatriasta ja kristinusko, joka tahtoo johtaa heidät ulos sisäisestä ja ulkoisesta orjuudesta tulevan Jumalan valtakunnan vapauteen – näiden kahden ei tarvitse olla vastakkain. Ne voivat myös toimia yhdessä. Kumpi niistä pitkällä tähtäyksellä osoittautuu vahvemmaksi, on jotakin, jonka voimme luottavaisesti jättää tulevaisuuteen.”15

Useimmille meistä ajatus, että ateistinen filosofia ja kristillinen teologia voisivat molemmat olla päteviä, on ristiriitainen. Sitä se on ainakin minulle. Mutta se, mikä yhdistää Moltmann’in ja Bloch’in, on Georg Wilhelm Friedrich Hegel’in filosofia. Ajatus, että ristiriitaisuudet historian prosessien kautta syntetisoituvat paremmaksi maailmaksi, voidaan löytää Moltmann’in teologiasta. Tämä on hänelle totta, koska toivon Jumala on sekä tuleva että läsnä oleva ja koska maailman tulevaisuus on myös Jumalan tulevaisuus. Siksi sen täytyy olla myös loistava tulevaisuus, jossa kaikki on uutta ja parempaa. Marxilaiselle ateistille historian prosessit syntetisoituvat paremmaksi tulevaisuudeksi, koska se kuuluu niiden luonteeseen. Moltmann’in mielestä kristitty ja ateisti voivat toimia yhdessä tuon paremman tulevaisuuden puolesta ja jos Moltmann oikeassa, niin ateisti osallistuu tuohon Jumalan tuomaan loistavaan tulevaisuuteen. Jos ateisti on oikeassa, niin myös Moltmann osallistuu (ainakin tässä elämässä).

On sanottu, että Hegel on filosofeista yksi vaikeimpia ymmärtää. Voidaan sanoa, että hegeliläisen ajattelun innoittamat teologit ovat myös vaikeita. Se pitää paikkansa Moltmann’iin. Moltmann’in kirjan sanahakemiston tarkastelu osoittaa, että seuraavat henkilöt on mainittu useimmin: Karl Barth 26 sivulla; Rudolph Bultmann 32 sivulla; ja Hegel 34 sivulla. Hän käyttää näitä kolmea mielenkiintoisella tavalla. Hän luonnehtii Barth’in teologiaa ”Jumalan yliaistillisena subjektiivisuutena” (the transcendental subjectivity of God)16 ja Bultmann’in teologiaa ”ihmisen yliaistillisena subjektiivisuutena” (transcendental subjectivity of man).17 Tämä tulee pitkässä jaksossa, jossa hän pyrkii osoittamaan, mitä ajatus Jumalan itseilmoituksesta voisi mahdollisesti tarkoittaa. Hänen ehdottamansa vastaus on ristiriitojen dialektinen18 synteesi:

Jakautuneisuutta konkretisoimiseen ja subjektiivisuuteen ei tule paeta – eikä teologiakaan voi paeta sitä tuodessaan evankeliumin nykyajan maailmaan – julistamalla yhden puolen tällaista ajattelua turhaksi, puutteelliseksi, korruptoituneeksi ja rappeutuneeksi.  Pikemminkin, teologian on otettava kovettuneet antiteesit ja tehtävä ne uudelleen nestemäisiksi välittääkseen niiden välisessä ristiriidassa ja saadakseen ne sovintoon. Tämä on kuitenkin mahdollista vasta, kun se historian kategoria, joka putoaa pois tässä dualismissa, löydetään uudelleen sellaisella tavalla, ettei se kiistä kyseessä olevaa antiteesiä, vaan kattaa sen ja ymmärtää sen edistyvän prosessin osana.19

Tämä paksu (dense) teologia perustuu Hegeliläiseen synteesiin, kuten sitä populaaristi kutsutaan tarjoten ateisti Bloch’ille ja kristitylle Moltmann’ille toivon, että tuleva historia on matkalla kunniakkaaseen olemassaoloon.

En liioittele, kun sanon, että Moltmann’ille ajatus dialektiikasta selittää melkein kaiken teologiassa ja historiassa. Esimerkiksi Kristuksen kuolema ja ylösnousemus tulkitaan ristiriitana ja synteesinä. (Koeta kestää minua tässä kohdassa, koska tämä materiaali on paksua ja pitkää, mutta välttämätön käsitellä, jos aiomme ymmärtää Esiintulevaa Kirkkoa.) Moltmann muuten käyttää usein kirjassaan sanaa ”esiintuleva” (emerging) luonnehtimaan sellaista, joka syntetisoituu ristiriidoista:

Todelliset ongelmat nousevat vasta, kun näemme eskatologiset käyttövoimat ristin ja itse ylösnousemuksen ristiriitaisessa tapahtumassa. Ilmoitus – so. ylösnousseen Herran ilmestymiset – ei saa progressiivisuuden luonnettaan sille vieraasta todellisuudesta, Pääsiäisen jälkeen salaperäisesti jatkuvasta historiasta, vaan itse luo edistyksen ristiriidan prosessissaan synnin ja kuoleman jumalattomalle todellisuudelle. Se ei tule progressiiviseksi ”menemällä sisälle” ihmisen historiaan, vaan lupauksen, toivon ja kritiikin kolhaisulla se tekee ihmisen todellisuuden historialliseksi ja progressiiviseksi. Se on se ilmoitus Jumalan mahdollisuudesta ja voimasta sen yhden herättämisessä, joka oli ristiinnaulittu ja siinä tunnistettava Jumalan pyrkimys ja tarkoitus, josta muodostuu se horisontti, jota sanotaan historiaksi ja jota tulee odottaa historiana. Jumalan ilmoitus ristissä ja ylösnousemuksessa pystyttää siten näyttämön historialle, jolla tulee esiin (emerges) mahdollisuus kaiken mitätöimisestä ja uudesta luomisesta. Tehtävä, jolle toivon mies lähetetään tälle universaalisten mahdollisuuksien ennakkoalueelle, tavoittelee Jumalan oman toiminnan pyrkimyksen suuntaa kaikkivoipaisesti tavoitellessaan hänen uskollisuuttaan ja lupaustaan.20

Niinpä risti ja ylösnousemus dialektiikkana nähtyinä, syntetisoituvat historiassa esiintulevaksi uudeksi todellisuudeksi ja me voimme osallistua siihen. Toivon meidän kaikkien huomaavan, että tällä ei ole mitään tekemistä raamatullisten kategorioiden kanssa, nimittäin verisovituksen, uskosta vanhurskauttamisen ja Kristuksen paluun palkitsemaan hurskaat ja tuomitsemaan pahat. Ne on ilmoitettu Raamatussa, mutta Moltmann ei katso Raamatun yksin olevan Jumalan itseilmoitus. Pikemminkin pyhät kirjoitukset, mennyt pelastushistoria ja Jumalan tulevaisuus ovat osa suurta dialektiikkaa, joka on menossa johonkin hyvään ja toiveikkaaseen.

Moltmann’in näkemys Kristuksen ylösnousemuksen historiallisesta luonteesta itse perustuu dialektiseen ymmärrykseen, joka syntetisoi ristiriitaiset ideat. Hän esimerkiksi näkee modernistisen, mekanistisen käsityksen historiasta ”itsenäisenä syyn ja seurauksen järjestelmänä”,21 joka sulkisi pois ylösnousemuksen. Hän asettaa sen vastakkain ylösnousemuksen eksistentiaalisen ymmärtämisen kanssa, mikä perustuu opetuslasten ”eksistentiaaliseen päätökseen”.22 Sen sijaan hän irrottaa ylösnousemuksen jokaisesta nykyisestä historiakäsityksestä (eli käsityksistämme siitä, mitä ”todella tapahtui” todistettavasti) ja käyttää ennakko-olettamusta Kristuksen ylösnousemuksesta pohjana uudelle historiakäsitykselle:

Silloin ylösnousemuksen teologiaa ei enää sovitettaisi olemassa olevaan historiakäsitykseen, vaan olisi tehtävä yritys, verrattaessa ja havaittaessa ristiriita olemassa oleviin historiakäsityksiin, päästä uuteen ymmärrykseen historiasta lopullisin mahdollisuuksin ja toivein, jotka kiinnittyvät siihen ennakko-olettamuksessa Kristuksen kuolleista herättämisestä.23

Mutta jos emme voi jollakin tavanomaisella historiallisia tapahtumia koskevan totuuden tietämisen tavalla tietää, että Kristus herätettiin, niin kuinka voimme tietää, että ennakko-olettamus sellaisesta ylösnousemuksesta on yhtään parempi, kuin sanokaamme ennakko-olettamus, että Joseph Smith’illä todella oli lopullinen Jumalan ilmoitus?

Moltmann’ille tämä ennakko-olettamus on pohja uskolle, että Jumala edelleen on luovasti mukana historian prosesseissa johtaen niitä loistavaan tulevaisuuteen:

Kristuksen herättämistä tulee silloin sanoa ”historialliseksi”, ei siksi, että se tapahtui historiassa, johon jotkut muut kategoriat antavat avaimen, vaan sitä tulee sanoa historialliseksi, koska osoittamalla tietä tuleville tapahtumille se tekee historiaa, jossa voimme ja jossa meidän täytyy elää. Se on historiallinen, koska se paljastaa eskatologisen tulevaisuuden. Tämän väitteen täytyy silloin todistaa itsensä ristiriidassa muiden historiakäsitysten kanssa, jotka kaikki lopulta perustuvat ”historiaa tekeviin” tapahtumiin, järkytyksiin, tai vallankumouksiin historiassa.24

Moltmann’in lukeminen saa minut kuitenkin melkein kirkumaan: ”Herätettiinkö Jeesus kuolleista todella ruumiillisesti ja ilmestyikö Hän ruumiillisesti luotettaville todistajille ja täytyykö minun uskoa Hänen kuolemansa, hautaamisensa ja ylösnousemuksensa pelastavaan arvoon pelastuakseni Jumalan vihasta?” Vastaus on, ettemme voi odottaa tietävämme näitä asioita, koska todisteet maailman, tai historian mallista, ovat tulevaisuudessa, jonne Jumala on viemässä historiaa. Niinpä, kuten hän sanoi edellä, se voisi olla tulevaisuus, kuten ateistiset marxilaiset sen ymmärsivät. Jos näin on, niin saamme sen tietää. Tämän näkemyksen mukaan toivomme ei ole Jeesuksen ylösnousemuksessa, joka antoi todisteet kaikille ihmisille ja siten teki heidät vastuullisiksi (kuten Paavali sanoo Apt. 17:31), vaan Jeesuksen ylösnousemuksessa historiakäsityksenä, johon sisältyy toiveikas tulevaisuus.

Kuten tulemme näkemään niin Esiintulevan Kirkon teologiassa, joka tulee Moltmann’ilta ja kumppaneilta, on vakava ongelma. Ongelma on, että tämä toivo perustuu ajatukseen, että historia ei ole johtamassa kohti mullistavaa tuomiota, jossa ne, jotka eivät usko kristilliseen evankeliumiin, tuomitaan ja ovat ikuisesti kadotettuja, vaan on menossa kohti Jumalan maanpäällistä valtakuntaa, johon kaikki osallistuvat. Mutta entäpä, jos Paavali olikin oikeassa ja Kristuksen ylösnousemus merkitsee tuomiota kaikille, jotka torjuivat sen tarjoamat ”todisteet”? Moltmann’in ja Esiintulevan Kirkon ajattelussa emme voi tietää, mikä on ”totta” koskien kilpailevia uskonnollisia käsityksiä, ennen kuin tulevaisuudessa, jolloin Jumala vie asiat siihen, mihin Hän on niitä viemässä. Useimmille se on myöhäistä! Emme voi odottaa seisovamme Jumalan tuomioistuimen edessä ja sanovamme: ”Hyvä, nyt minä näen, mikä historiakäsitys oli oikea; päästä minut valtakuntaan.”

Moltmann’in ymmärrys Kristuksen ylösnousemuksesta on niin hämärä, että tarvitaan sivukaupalla paksua tekstiä selvittämään, mitä tarkoittaa puhua tapahtumasta ”historiallisena”. Hegeliläinen synteesi muka auttaa meitä löytämään tämän merkityksen tulevaisuudessa – tulevaisuudessa, jonka ennustetaan olevan hyvä. Tämä kuitenkin merkitsee, että apokalyptiset näyt Jumalan vihan aiheuttamasta tulevasta mullistuksesta, eivät voi olla Raamatun sanoma. Siksi hän hylkää ”apokalyptisen” ajatuksen, että Jumala tuomitsee pahan ja perustaa uskovien asuttaman vanhurskauden maailman. Moltmann kirjoittaa:

Apokalyptinen odotus ei enää suuntaudu kohti luomakunnan täyttymystä sen kautta, että hyvä voittaa pahan, vaan kohti hyvän ja pahan erottamista ja siten ”pahan vallassa olevan maailman” korvaamista ”tulevalla vanhurskauden maailmalla”. Tämä osoittaa fatalistista dualismia, jota ei vielä löydy profeetoista.25

Se, mitä hän tarkoittaa sillä, että hyvä voittaa pahan, on, että tämä tapahtuu historian tuolla puolen (jota hän kutsuu ”Kristuksen tulevaisuudeksi”) eikä minkään mullistavan tuomion kautta pahoille, jotka lopulta päätyvät tuliseen järveen. Se olisi ”fatalistista dualismia” hänen ajattelutavalleen. Taivas ja helvetti, jos ovat kirjaimellisesti olemassa, eivät ole dialektisen prosessin aihe, joka päätyy parempaan tulevaisuuteen universaalisesti kaikille. Jotkut tulevat ikuiseen tuomioon.

Moltmann’in teologia, joka omaksuu hegeliläisen dialektiikan ja käyttää sitä tulkitsemaan kristillistä toivoa, tulee filosofiasta, ei huolellisesta Raamatun tulkinnasta. Hän ei tunne mitään tarvetta käsitellä Raamatun kohtia, jotka ovat ristiriidassa hänen ajatustensa kanssa, mutta se ei ole yllättävää 1900-luvun saksalaiselta teologilta. Saksalaisissa teologisissa kouluissa teologia ja filosofia olivat usein niin toisiinsa kietoutuneita, että olivat erottamattomia. Näin kävi, kun Raamattua lakattiin pitämästä Jumalan erehtymättömänä sanallisena ilmoituksena itsestään. Jos Raamattua pidettäisiin sellaisena, niin sen lausunnot taivaasta ja helvetistä, tulevasta tuomiosta, vanhurskautuksen ehdoista ja kaikesta muusta määrittelisivät totuuden, mutta Moltmann ja hänen 2000-luvun esiintulevat kannattajansa eivät näe Raamattua sellaisena.

Moltmann’in nykyiset opetuslapset

Tyypillisesti esiintulevat kirjoittajat joko näyttävät ajattelevan Moltmann’in lailla tai esittelevät Moltmann’in ajattelua. Osoituksena tästä lainaan joitakin esimerkkejä edellä mainitusta kirjasta An Emergent Manifesto of Hope. Barry Taylor, joka opettaa Fuller’in teologisessa seminaarissa, aloittaa esseensä tällä paradoksilla: ”God is nowhere. God is now here” (Jumala ei ole missään. Jumala on nyt täällä).”26 Mitä tämä paradoksi tarkoittaa? Se tarkoittaa, että meidän tulee heittää pois historialliset käsitykset Jumalasta: ”Usko 2000-luvulla ei keskity yksinomaan käsityksiin Jumalasta.”27 Hän toistaa ”God is nowhere, God is now here” puolentusinaa kertaa. Taylor analysoi ajatusta Jumalan kuolemasta samalla tavalla kuin Hegel Moltmann’in lainaamana. Taylor kirjoittaa: ”Me elämme jälki-Nietzsche’läisessä uskon ja hengellisyyden maailmassa. Nietzsche’n julistus, että Jumala on kuollut, on yhä totta, koska kiinnostus kaikkeen hengelliseen ei välttämättä käänny uskoksi metafyysiseen Jumalaan eikä tietyn uskonnon opinkappaleiksi.”28 Vertaa, mitä Moltmann kirjoitti: ”Vuonna 1802 Hegel kuvaili ”Jumalan kuolemaa” nykyajan uskonnon perustuntemuksena …”29 Se oli ennen Nietzsche’n syntymää. Sitten Moltmann lainaa Hegel’iä ja osoittaa, kuinka Hegel’in ideoita voitaisiin käyttää tulkitsemaan pitkää perjantaita ja ylösnousemusta dialektisen prosessin kautta, mikä vapauttaisi meidät sekä ”romanttisesta nihilismistä” että ”tieteen menetelmällisestä (metholodical) ateismista” synteettiseen toiveikkaaseen tulevaisuuteen.30 Voimme nähdä saman ajattelun Taylor’illa: ”God is nowhere. God is now here. Jumala on läsnä. Jumala on poissa. Uskon tulevaisuus lepää näiden sanojen välisessä jännitteessä ja tästä hankalasta ja monimutkaisesta asemasta uusi elämä tulee esiin.”31 Myös tämä käy yksiin Hegelin ajatusten kanssa.

Toinen esiintuleva kirjailija, Dwight J. Friesen, kannattaa Moltmann’in hegeliläistä ajattelua niin paljon, että on otsikoinut esseensä ”Orthoparadoxy – Emerging Hope for Embracing Difference” (Ortoparadoksisuus – Esiintuleva toivo hyväksyä erilaisuus).32 Friesen ylistää Moltmann’in kirjaa Theology of Hope ”uraauurtavana” ja lainaa sitä hyväksyvästi koskien ristiriitoja, joihin sisältyy tulevaisuuden toivon mahdollisuuksia.33 Friesen kirjoittaa: ”Samoin kuin hän [Moltmann] korostaa ristiriitojen välttämättömyyttä elämälle, niin minäkin julistan, että ristiriitojen monimutkaisuuksien, vastakkaisuuksien ja ihmiselämän paradoksien hyväksyminen on vaeltamista Jeesuksen tiellä.”34 Noudattaen Moltmann’in teologiaa ja Esiintulevaa ajattelua yleensä Friesen näkee prosessin hyväksyä ristiriita johtavan siihen, että Jumalan valtakunta ”manifestoituu” maailmassa: ”Ortoparadoksaalinen etiikka aivan oikein pitää yllä eroja, jännitteitä ja paradokseja viedessään yhtä liikettä kohti ykseyttä toisen kanssa. Kun ortoparadoksisuudesta tulee tapamme olla maailmassa, niin Jumalan valtakunta on manifestoitunut.”35

Kateissa tässä näkökulmassa on kaikki toivo todella tietää jonkin olevan totuus, joka jatkaa totuutena olemista ikuisesti ja sitoo niitä, jotka eräänä päivänä ilmestyvät Jumalan eteen tuomiolle. Friesen sanoo: ”Ortoparadoksaalinen teologia on vähemmän kiinnostunut luomaan ‘kertakaikkisia’ opinjulistuksia, tai dogmaattisia väitteitä ja on enemmän kiinnostunut pitäytymään kilpaileviin totuusväitteisiin oikealla jännitteellä.”36 Kuten Moltmann, Friesen’kään ei koskaan käsittele selviä Raamatun lausuntoja, jotka kumoavat hänen väitteensä. Juuda kehottaa meitä ”kilvoittelemaan sen uskon puolesta, joka kertakaikkiaan on pyhille annettu”. Raamatun kirjoittajat eivät nähneet tätä kertakaikkiaan pyhille annettua uskoa suurena ristiriitojen ja paradoksien sekamelskana.

Paradoksi muuten on merkityksetön, kuten nelikulmainen ympyrä. Voit sanoa sanat ”nelikulmainen ympyrä”, mutta et voi miettiä lausunnon merkitystä. Jeesus ei ajatellut sanojaan ristiriitaisina eikä paradoksaalisina:Joka katsoo minut ylen eikä ota vastaan minun sanojani, hänellä on tuomitsijansa: se sana, jonka minä olen puhunut, se on tuomitseva hänet viimeisenä päivänä” (Joh. 12:48). Tämä yksi lausunto Jeesukselta haastaa Esiintulevan teologian ydintään myöten. Jeesus puhui sanoja ja nämä sanat välittivät sitovan totuuden kerta kaikkiaan ja ovat niin arvovaltaisia, että niille, jotka hylkäävät ne, ne toimivat raskauttavana todisteena heitä vastaan Jumalan tulevalla tuomiolla. Tämä ei ole mikään dialektinen prosessi, vaan kaikille ihmisille puhuttu totuus, joka käskee heitä joko uskomaan ja pelastumaan, tai hylkäämään ja hukkumaan.

Toinen vaikutusvaltainen teologi Esiintulevassa liikkeessä ja postmodernissa teologiassa yleensä on edesmennyt Stanley Grenz. Grenz’in kirja Beyond Foundationalism – Shaping Theology in a Postmodern Context  (Perustuksellisuuden tuolla puolen – Teologian muotoilua postmodernissa kontekstissa) (kirjoitettu yhdessä John R. Franke’n kanssa) osoittaa, kuinka Pannenberg’in ja Moltmann’in ajatuksia ollaan täydentämässä Amerikassa 2000-luvun alussa.37 Grenz lainaa Moltmann’ia laajasti ja myönteisesti aika tarkasti selittäen hänen teologiaansa jopa niin pitkälle, että tunnustaa sen marxilaiset juuret.38 Grenz antaa varoituksen, että on huolestunut siitä, että Moltmann’in tulkinta Bloch’ista on vaarassa ”luiskahtaa ihmiskeskeiseen perustuksellisuuteen (foundationalism), joka korvaa raamatullisen toivon spesifisyyden toivolla ihmisen olemassaolon rakenteena”.39 Sikäli kuin Moltmann sanoi, että marxilainen versio ei kilpaile hänen versionsa kanssa, Grenz on oikeassa ollessaan huolestunut siitä. Mutta se, mikä hämmästyttää, on, että hän väittää meidän haluavan omaksua ”raamatullisen toivon spesifisyyden”, kun en näe Grenz’in tekevän niin itse! Sanon, että koska kirjaimellinen tuleva tuomio, jossa jotkut herätetään ikuiseen elämään ja toiset herätetään ja määrätään tuliseen järveen, on yhtä poissa Grenzin teologiasta kuin Moltmann’inkin.

Yksi syy Jumalan tulevien lupausten poissaololle Grenz’in eskatologian mukaan on hänen käytäntönsä (mainittu edellä) tuntea olevansa vapaa sivuuttamaan kaiken raamatullisen materiaalin, joka ei sovi hänen tarkoituksiinsa. Tässä esimerkiksi on kohta, jonka Paavali kirjoitti vainotuille kristityille ja joka kuvailee nimenomaan kristillistä toivoa:

“…ja jotka ovat osoituksena Jumalan vanhurskaasta tuomiosta, että teidät katsottaisiin arvollisiksi Jumalan valtakuntaan, jonka tähden kärsittekin, koskapa Jumala katsoo oikeaksi kostaa ahdistuksella niille, jotka teitä ahdistavat ja antaa teille, joita ahdistetaan, levon yhdessä meidän kanssamme, kun Herra Jeesus ilmestyy taivaasta voimansa enkelien kanssa tulen liekissä ja kostaa niille, jotka eivät tunne Jumalaa eivätkä ole kuuliaisia meidän Herramme Jeesuksen evankeliumille. Heitä kohtaa silloin rangaistukseksi iankaikkinen kadotus Herran kasvoista ja hänen voimansa kirkkaudesta, kun hän sinä päivänä tulee, että hän kirkastuisi pyhissänsä ja olisi ihmeteltävä kaikissa uskovissa, sillä te olette uskoneet meidän todistuksemme.” (2. Tess. 1:5-10)

Kun laitat sivuun kaiken viisastelun, jota Grenz on käyttänyt tuhotakseen mahdollisuuden, että todella voimme tietää kirkkaasti, mitä Raamattu tarkoittaa, niin tämä kohta ei ole niin vaikea ymmärtää. On tuleva tuomio eikä tulevaisuus ole universaalisesti ihanteellinen kaikille nykyisistä uskomuksista ja teoista riippumatta. Paavali opetti sitä, eikä kukaan voi kiistää sitä. Moltmann’ille, Grenz’ille ja heidän Esiintuleville seuraajilleen ei jää muuta mahdollisuutta, kuin kieltää, että voisimme tietää, mitä Raamattu tarkoittaa. Käsittelen heidän menetelmäänsä toisessa luvussa, mutta tiedä, että kun he puhuvat ”kristillisestä toivosta”, he eivät käytä samoja ajattelun kategorioita, kuin Raamatun kirjoittajat.

Tämä lainaus luvusta otsikolla ”Eschatology: Theology’s Orienting Motif” (Eskatologia: Suunnan antaja teologialle) osoittaa, kuinka poikkeava Grenz’in ja hänen kumppanikirjoittajansa eskatologia on nimenomaisista Raamatun lopunaikoja koskevista lupauksista. Ajattele tätä:

Olemme valmiit tunnustamaan, että ”siellä ulkona” on todellinen universumi. Mutta tämä todellisuus – tämä ”siellä ulkona” – on ”edellä” enemmin kuin ”alla” tai ”ympärillämme”. Universumissamme on käynnissä luomisen prosessi, kuten monet tiedemiehet tunnustavat [kirja teologiasta evoluution maailmassa mainitaan]. Siksi sen sijaan, että löydettäisiin pelkästään kokeilun kautta uusi luomakunta, jota kohti maailmamme kehittyy, koetaan ennakkoaavistuksen (anticipation) kautta. … Jumalan kuvan kantajina meillä on jumalallinen mandaatti osallistua Jumalan työhön rakentaa tässä ja nyt maailma, joka heijastaa Jumalan omaa eskatologista tahtoa luomakunnalle.40

Hän jatkaa perustaen sosiaalisesti rakennetun todellisuuden ideaan ja kielitieteeseen selittäen, kuinka me osallistumme Jumalan kanssa Hänen tarkoittamansa maailman rakentamiseen. Esimerkiksi: ”Me osallistumme Jumalan kanssa, sillä kielen rakentavan voiman kautta me asutamme nykyistä kielellistä maailmaa, joka näkee kaiken todellisuuden tulevaisuuden näkökulmasta, todellisen maailman, jota Jumala on toteuttamassa.”41 Mutta Grenz’in ymmärryksen mukaan tätä tulevaisuuden maailmaa ei nyt voida tuntea, koska se on objektiivinen vasta tulevaisuudessa. Tämä postmoderni ajattelu kieltää historiallisen tiedon objektiivisuuden, kieltää nykyisen tiedon objektiivisuuden, mutta puolustaa tulevan tiedon objektiivisuutta. Grenz kirjoittaa: ”Siksi sen maailman objektiivisuus, josta voimme todella puhua, on tulevan eskatologisen maailman objektiivisuutta.”42

Joten tässä näkemyksessä me elämme nyt sosiaalisesti rakennetussa kielellisessä todellisuudessa, jota ei tunneta objektiivisesti. ”Todellinen” maailma on tulevaisuuden maailma; Raamatun sanat eivät ole arvovaltaisia, eivätkä objektiivisia kertomaan tulevan maailman yksityiskohtia ja Jumala on kaikkialla olevana (immanently) mukana nykyisessä maailmassa luoden ja saaden sen siirtymään kohti tulevaisuuden maailmaa. Tässä näkemyksessä meidän tulee osallistua Jumalan työhön luoda tulevaisuuden maailma, mutta meillä ei ole objektiivista tietoa siitä, mitä tämä tulevaisuuden maailma on – vielä. Moltmann, Grenz ja Esiintuleva Kirkko kertovat meille, että tämä on se ”toivo”.

Minun on sanottava, etten voi nähdä, miksi objektiivisen tiedon puuttuminen nykyisin tuntemattomasta tulevaisuudesta pitäisi tulkita ”toivoksi”. Tämä konsepti pitää paikkansa vain, jos he ovat oikeassa, että maailma kasvaa kohti valtakuntaa ja ettei tulevaa tuomiota ole. Jos tämä tulevaisuuden maailma on erilainen, kuin he (välittämättä raamatullisesta tulevaa tuomiota koskevasta tiedosta) katsovat sen olevan, niin he voivat olla vain romantikkoja, jotka katsovat elämää ruusunpunaisten lasien läpi. Grenz sanoo, ”Käyttämällä kielellisiä malleja Pyhän Hengen ohjauksessa kristillinen yhteisö rakentaa tietynlaisen maailman ihmisen asuttavaksi. … Lyhyesti sanoen teologit siis auttavat seurakuntaa maailman rakentavassa toiminnassa, johon osallistumme.”43 Minun mielestäni tämä toivo, vaikka sen sanotaan olevan toivo Jumalaan, on todellisuudessa toivo ihmiseen.

Raamattu sanoo, että Jumala puhui ja maailma, jossa elämme, tuli olevaiseksi. Se sanoo, että se turmeltui syntiinlankeemuksen kautta ja sillä on edessään tuomio. Teologia, joka synnytti Esiintulevan Kirkon, sanoo, että me rakennamme maailman parempaan tulevaisuuteen Jumalan avulla uudelleenluojina Jumalan kumppaneina (käyttäen Pagitt’in terminologiaa: as co-(re)creators of the world with God). He näkevät tämän toteutuvan eri tavoilla. Moltmann asetti suuren painon hegeliläiselle dialektiikalle. Grenz painottaa sosiaalisesti rakennettua todellisuutta ja kielitiedettä tulevaisuuden maailman luomiseksi. Nykyajan Esiintulevat kirjoittajat painottavat erilaisia muunnelmia hyvistä töistä, sosiaalisesta evankeliumista ja yhteistyöstä muiden uskontojen kanssa tulevan Jumalan valtakunnan toteuttamiseksi. Kaikki ovat kuitenkin yksimielisiä, että tulevaisuus on loistava, toiveikas, universaalisesti hyvä uutinen kaikille ihmisille ja itse luomakunnalle ja kieltävät, että mullistava kosminen tuomio tapahtuu, joka pysyvästi erottaa hyvän pahasta. Esiintulevat johtajat näkevät loistavan matkan kohti paratiisia, eivät jumalallisen tuomion uhkaa. Mutta jospa he ovatkin väärässä?

Tiivistäen, Esiintulevan/postmodernin teologian ”toivo” perustuu hegeliläiseen ideaan, että ristiriidat syntetisoituvat paremmiksi tulevaisuuden todellisuuksiksi. Hegel’in ideat ovat filosofisia eikä niitä ole todistettu reaalimaailmassa. Moltmann otti Hegel’in ideat ja loi ”toivon teologiaksi” kutsutun kristillisen vaihtoehdon marxilaisuudelle (joka myös perustuu Hegel’in filosofiaan). Esiintulevan Kirkon johtajat julkaisivat kirjan nimeltä, An Emergent Manifesto of Hope (Esiintuleva toivon julistus), joka lainaa ja toistaa Moltmann’in ajatuksia. Grenz’in kirjoittama postmodernin teologian keskeinen kirja tekee samaa. Näiden opettajien kannattama ”toivo” ei perustu Raamatusta löytyviin kirjaimellisiin lupauksiin, vaan ennemmin filosofiseen spekulaation. Tämän kirjan viimeisessä luvussa palaan tähän ideaan ja käsittelen nykyajan filosofin Ken Wiberin ajatuksia, jotka myös perustuvat Hegel’iin ja ovat suuresti vaikuttaneet Esiintuleviin opettajiin.

Seuraavassa luvussa tarkastelemme, mitä Esiintuleva Kirkko tarkoittaa, kun sanoo olevansa ”missionaalinen”. Tulemme näkemään, että he epäilevät, että totuus koskien jäykkiä teologisia kategorioita, voitaisiin tietää, mutta ovat silti varmoja, että voivat tietää kristillisen mission luonteen.

Issue 136; Spring 2018

Viitteet

  1. THE EMERGENT CHURCH—UNDEFINING CHRISTIANITY; BOB DEWAAY, 2009. AVAILABLE HERE or as an EBOOK HERE.
  2. DANIELLE SHROYER, THE BOUNDARY-BREAKING GOD, JOSSEY-BASS, 2009
  3. ENTROPY IS THE PRINCIPLE BY WHICH PHYSICISTS DESCRIBE HEAT LOSS IN A CLOSED SYSTEM. THE EXISTENCE OF ENTROPY IS A PROOF THAT THE UNIVERSE IS NOT ETERNAL BECAUSE IF IT WERE INFINITELY OLD IT WOULD HAVE ALREADY DIED OF HEAT DEATH.
  4. CIC ISSUE 87, March/April 2005.
  5. LEONARD SWEET, BRIAN MCLAREN, AND JERRY HASELMAYER, A IS FOR ABDUCTIVE – THE LANGUAGE OF THE EMERGING CHURCH (GRAND RAPIDS: ZONDERVAN, 2003).
  6. IBID. 113.
  7. IBID.
  8. IN AN EMERGENT MANIFESTO OF HOPEDOUG PAGITT AND TONY JONES EDITORS (GRAND RAPIDS: BAKER, 2007); MOLTMANN IS CITED FAVORABLY BY DWIGHT FRIESEN ON PAGE 203 AND TROY BRONSINK PAGE 73 N. 24.
  9. IBID. TONY JONES, 130.
  10. BRIAN D. MCLAREN, A GENEROUS ORTHODOXY;(GRAND RAPIDS: ZONDERVAN, 2004) 283.
  11. DOUG PAGITT, CHURCH RE-IMAGINED; (GRAND RAPIDS: ZONDERVAN, 2003/2005) 185.
  12. PLEASE NOTE THAT CLASSICAL AMILLENNIALISM ALSO BELIEVES THAT THE WORLD IS FACING FUTURE JUDGMENT. EMERGENT IS NOT MERELY OPPOSED TO DISPENSATIONALISM, BUT ANY VERSION OF ESCHATOLOGY THAT ASSERTS THAT GOD WILL BRING CATACLYSMIC JUDGMENT AT THE END OF THE AGE.
  13. JURGEN MOLTMANN, THEOLOGY OF HOPE, (HARPERCOLLINS: NEW YORK, 1991)
  14. IBID. 9.
  15. IBID.
  16. IBID. 50 FF.
  17. IBID. 58 FF.
  18. DIALECTIC,” AS I USE IT AND AS MOLTMANN USES IT, DESCRIBES A PROCESS WHEREBY APPARENTLY CONTRADICTORY IDEAS ARE RESOLVED INTO A SUPERIOR BUT OFTEN PRESENTLY UNSEEN THIRD OPTION. IN POPULAR LANGUAGE THIS IS DESCRIBED AS “THESIS, ANTITHESIS, AND SYNTHESIS.”
  19. MOLTMANN THEOLOGY OF HOPE
  20. IBID. 226, 227
  21. IBID. 177.
  22. IBID. 178.
  23. IBID. 180.
  24. IBID. 181 EMPHASIS IN ORIGINAL.
  25. IBID. 134.
  26. BARRY TAYLOR, “CONVERTING CHRISTIANITY THE END AND BEGINNING OF FAITH” IN EMERGENT MANIFESTO
  27. IBID. 165
  28. IBID.
  29. MOLTMANN, THEOLOGY OF HOPE
  30. TAYLOR, 169.
  31. IBID. 170.
  32. DWIGHT J. FRIESEN IN EMERGENT MANIFESTO OF HOPE, 201 – 212.
  33. IBID. 203.
  34. IBID.
  35. IBID. 206.
  36. IBID. 209.
  37. STANLEY GRENZ AND JOHN R. FRANKE, BEYOND FOUNDATIONALISM – SHAPING THEOLOGY IN A POSTMODERN CONTEXT(LOUISVILLE: WESTMINSTER JOHN KNOX PRESS, 2001).
  38. IBID. 247.
  39. IBID.
  40. IBID. 272.
  41. IBID.
  42. IBID. EMPHASIS IN ORIGINAL.
  43. IBID. 273.

 

Read Full Post »

Prophetic Rumblings 2018
By Terry James, suom. SK

The Devil at 4 O’Clock (Paholainen klo 4) on elokuva vuodelta 1961, pääosissa Frank Sinatra ja Spencer Tracy. Siinä on kolme vankia, jotka on viety eteläisen Tyynenmeren saarelle. Vankien pitäisi auttaa evakuoimaan pitaalisten lasten siirtokunta saarelta, joka on räjähtämässä, koska se on yksi suunnaton tulivuori.

Maa järisee jatkuvasti. Pahaenteinen jyrinä taustalla tekee selväksi, että on kiire evakuoida. Kaikki saarella olijat ovat tuhoon tuomittuja, ellei heitä viedä pois ajoissa.

Tämä on yksi suosikkielokuvistani. Ole ajatellut sitä vuosien varrella ja jopa sisällyttänyt sen näihin kommentaareihin ja kirjoihin. Analogiaa ei sovi ohittaa. Maaplaneetta on vulkaaninen saari kosmoksen valtavassa meressä. Jyrinä, joka on voimistumassa ja järinä, joka tuntuu, saa ahkeran raamatunprofetian tutkijan pre-trib näkökulmasta tietämään, että asiat ovat päätymässä ihmisen historian viimeiseen katastrofiin.

Astuessamme vuoteen 2018 profeetallinen jyrinä on johdonmukaista. Maa symbolisesti puhuen järähtelee. Huolimatta ajasta, jolloin kaikki näyttää tyyneltä ja jyrinä näyttää laantuneen, aito eskatologinen seismologi kyllä tietää, mitä on tapahtumassa.

Raamatullisesti profeetalliset anturit eivät voi valehdella. Planeetta on tuomittu. Tarvitaan evakuointisuunnitelma. Sellainen on saatavilla ja katsomme sitä aivan pian.

Palaten eskatologian tutkijan hallussa oleviin pre-trib profeetallisiin antureihin – hengelliseen seismometriin – haluan tarkastella kanssasi kolmea indikaattoria, joita luulen olevan hyvä valvoa vuoden 2018 kuluessa.

Ensiksi: Viha Israelia kohtaan lisääntyy suuresti.

Toiseksi: Sodan uhka kasvaa dramaattisesti

Kolmanneksi: Yhdysvaltain ja länsimaiden taloudet näyttävät kukoistavan.

On tietysti monia muitakin esijäristyksiä, joita tulee tarkkailla, mutta mielestäni nämä ovat kaikkein ilmeisimmin näkyvissä. Kuten elokuvassa The Devil at 4 O’Clock tämä on tuhoutuva saari kosmoksen meressä. Meidän täytyy auttaa evakuoimaan mahdollisimman monia, ennen kuin hirvittävä mullistuksen aika alkaa.

1) Viha Israelia kohtaan lisääntyy suuresti.

Öljymäen puheessaan luvuissa Matteus 24, Markus 13 ja Luukas 21 Jeesus kehottaa opetuslapsiaan odottamaan suuresti lisääntyvää vihaa, kun Hänen toisen tulemuksensa aika lähestyy. Hän osoittaa näissä profeetallisissa sanankohdissa, että Hän, Jeesus, on syy siihen, että heitä tullaan vihaamaan.

Näin on varmasti ollut uuden ajan historiassa. Esimerkiksi natsit nostattivat vihaa juutalaisia kohtaan väittämällä heidän olevan ”Kristuksen tappajia”. Edelleen monissa osissa maailmaa juutalaisia syytetään näin.

Enimmäkseen kuitenkin heitä vihataan, koska heitä syytetään, että ovat heille kuulumattoman maan ”miehittäjiä”. Heitä pidetään tunkeilijoina maassa, joka kuuluu ns. palestiinalaisille.

Antisemitismi tietysti on Saatanan työkalu koko maailman raivon tuomiseksi kansaa vastaan, joka on Jumalan valittu kansa. Paholainen on enemmän kuin vain mainitsemani elokuvan nimessä käytetty sana. Hän, Lusifer, nyt Saatana, työskentelee ahkerasti saadakseen aikaan juutalaisten – Israelin valtion – tuhon. Ja se on ”juutalaisongelma”, joka täytyy hoitaa paljolti tämän päivän diplomaattisen maailman silmissä, kuten Adolf Hitler ja hänen petomaiset kohorttinsa sen ilmaisivat.

Näimme tämän, kun vuosi 2017 tuli loppuunsa. Yhdysvaltain presidentin lupaus siirtää Amerikan suurlähetystö Tel Avivista Jerusalemiin toi raivon kiljahduksia. Nämä kiljahdukset eivät tulleet vain arabi-islamisteilta, vaan myös joiltakin muka läheisimmiltä liittolaisiltamme.

Vaikka jotkut valtiot näyttävät nyt yrittävän kiivetä takaisin Trump’in rattaille tukemaan Israelia, niin suuri enemmistö edelleen kirkuu vihan täyttämiä protesteja juutalaisvaltiota ja kaikkea sen edustamaa vastaan.

Uskon, että tämä presidentti on tuotu esiin historian tässä vaiheessa erityisellä tarkoituksella antaa Amerikan tuki Jumalan valitulle kansalle. Tämän tarkoitus on kuitenkin kaukana rauhan tuomisesta, sillä luulen, että on käymässä selväksi, että Herra käyttää Amerikan tukea edelleen raivostuttamaan Israelin vannoutuneita verivihollisia. Lisäksi se tekee ilmeiseksi Jumalaa ja Kristusta vastustavan globaalin salaliiton, joka ei halua mitään jumaluutta hallitsemaan itseään (ks. Psalmi 2).

Taivaan Herra ehkä vain ärsyttää lopunajan tulivuorta ja tuo sen räjähdystilaan. Kaikki tämä voisi palvella, ei vain profetian Sak. 12:1-3 tuomista polttopisteeseen, vaan myös sitä profeetallista kysymystä, josta haluan puhua seuraavaksi.

2) Sodan uhka kasvaa dramaattisesti

Uskon, että olemme jyrkänteen reunalla astumassa aikaan, jolloin huudetaan ”Nyt on rauha, ei hätää mitään”, kuten on sanottu apostoli Paavalin profetiassa: ”Kun he sanovat: ’Nyt on rauha, ei hätää mitään’, silloin yllättää heidät yhtäkkiä turmio, niinkuin synnytyskipu raskaan vaimon, eivätkä he pääse pakoon (1.Tess. 5:3).

Tämä varoitus annettiin niille, joihin viittaa pronomini ”he”. Paavali puhui niistä, jotka eivät ole Taivaan pelastusvarjeluksen alaisia. Paavali sanoo heti ”rauha, ei hätää mitään” -ennustuksen jälkeen: Mutta te, veljet, ette ole pimeydessä, niin että se päivä voisi yllättää teidät niinkuin varas; sillä kaikki te olette valkeuden lapsia ja päivän lapsia; me emme ole yön emmekä pimeyden lapsia (1. Tess. 5: 4-5).

Maailman ihmiset – varsinkin diplomaattisen – huutavat ”rauha, ei hätää mitään”, mutta niiden, jotka kuuluvat Jumalan perheeseen – niiden ”me”, jotka Paavali mainitsee tarkoittaen uskovia, pitäisi tietää, että tuo huuto ei sovellu heille.

Se, joka uskoo Jeesukseen Kristukseen pelastuksekseen, on Jumalan suojeluksen alla. Kapinallinen maailma ja kaikki sen vaarat eivät ole häntä varten.

Kuten edellä on todettu, niin uskon, että olemme suuren kollektiivisen sodan pelon kuilussa – ydinkonfliktin – joka räjähtää kaikkialla maapallolla. Tämä tulee osaksi Pohjois-Korean uhasta, kun käy yhä ilmeisemmäksi, että Kiina tukee Pohjois-Koreaa sen sijaan, että yrittäisi hillitä Pohjois-Korean diktaattorin holtitonta käytöstä.

Tunne uhkaavasta maailmansodasta voi tulla myös uhkista yhä vihamielisemmästä ja Israelia vihaavammasta Iranista. Tuo kiehuvan raivon koko kattila voi olla kiehumassa yli.

Jälleen tämä presidentti voi olla katalysaattori kiihottamaan kehittyviä tilanteita. Hän ei ole sellainen, että valitsee pienimmän vastuksen tien, kuten hänen tahdikkaat viimeisimmät edeltäjänsä.

Ja vielä kerran, tämä presidentti on sen viimeisen asian keskipisteessä, jonka mainitsen mahdollisesti tuovan vuoden 2018 profeetalliseen käännekohtaan.

3) Yhdysvaltain ja länsimaiden taloudet näyttävät kukoistavan.

Kirjoitin viime viikolla ja useita kertoja aikaisemmin tässä kolumnissa olevani vakuuttunut, että Kristuksen profetia ”Nooan ja Lootin päivistä” sopii parhaiten meidän aikaamme. Uskon, että olemme tulossa aikaan, josta Jeesus puhui, kuten osoitin viime viikolla. Tuo profetia löytyy kohtien Matt. 24:36-42 ja Luuk. 17:26-30 kertomuksissa Öljymäen puheesta. (Vähintään monet, minä mukaan lukien, uskovat, että Luukkaan kertomus kirjoitettiin Öljymäen puheen aikana.)

Jeesus sanoi, että asiat sujuvat reippaaseen tahtiin, kun hän seuraavaksi ”ilmestyy” – kun Hän seuraavaksi katastrofaalisesti puuttuu ihmiskunnan turmelukseen ja pahuuteen.

Uskon, että olemme suurin piirtein saavuttaneet tuon pisteen.

Talous, olen siitä vakuuttunut, on lähdössä nousuun mahtavasti. Tykkäätpä hänestä tai et, niin tämä presidentti – kuten edellä on mainittu kohdissa 1 ja 2 – on tuon taloudellisen nousun ytimessä, jonka uskon olevan tulossa. Yhä enemmän epäilen, että se tuleva nousu, jonka Jeesus osoitti olevan käynnissä, kun Hän seuraavan kerran puuttuu asioihin katastrofaalisesti, voi olla se, jonka näemme kehittyvän tällä hetkellä.

Se ”nousu”, kuten olen aiemmin kirjoittanut, on monin tavoin perustuva hämäykseen (smoke and mirrors) johtuen tietokoneilla keplottelusta. Kuitenkin se ilmenee aitona kasvuna (uptick) Amerikalle ja suurelle osalle maailmaa. Tämä johtuu siitä, että maailman valtiot ovat monimutkaisesti kytketyt Yhdysvaltain taloudelliseen moottoriin.

Kuinka tämä kaikki synkkaa yhteen profetian kanssa? Oma ajatukseni on, että Israelista täytyy jälleen tulla profeetallisen täyttymyksen Jumalan suunnitelman polttopiste. Hän alkaa jälleen hoidella valittua kansaansa. Minusta on huomattavan ilmeistä, että Hän on alkamassa vaikuttaa asioihin suoremmin tältä osin.

Toiseksi huuto ”rauha, ei hätää mitään” on alkamassa tosissaan. YK ja Lännen diplomaattinen maailma erityisesti ovat vaatimassa ydinasekonfliktin mahdollisuuden eliminoimista.

Ne tietysti näkevät Israelin syynä siihen, että sellainen konflikti voisi alkaa Lähi-idässä. Israelin täytyy antautua vihollisilleen, jotta rauha voisi vallita. (Ja tämä on se, mikä saa Herran tuomaan kaikki Jumalaa vastustavat rikolliset Harmageddonille – Joel 3:2.)

Donald J. Trump ei taaskaan näe asioita näin. Hän sotkee globalistien suunnitelmat tuoda uusi maailmanjärjestys, jota he pyrkivät rakentamaan.

Kolmanneksi, Jeesus sanoi, että se tapahtuisi ”hetkellä, jona ette luule”, jolloin Hän seuraavan kerran tekee läsnäolonsa tiettäväksi maailmalle. Tämä ei ole Toisen Tulemuksen aika (Ilm. 19:11), vaan aika, jolloin kaikki, puheen ollen taloudesta, näyttää hurisevan mukavasti.

Kuulemme tuon hurinan jo nyt, kun vuosi 2018 lähtee käyntiin!

On ihan tavallinen bisneksen aika – tai jopa tavallista parempi – jolloin Hän kutsuu ne meistä, joiden Paavali sanoi olevan ”ei yön lapsia, vaan päivän” luoksensa kunnian pilviin. Tehkäämme työtä nähdäksemme, että mahdollisimman moni evakuoidaan tältä saatanallisesti tuliperäiseltä planeetalta, kun tempaus tapahtuu.

 

Read Full Post »

Pedon nousuko? Uusi paine presidentin johtamaan voimakkaaseen
federalistiseen Eurooppaan

Rise Of The Beast? New Push For Powerful Federal Europe Led By President
BY PNW STAFF 22.9.2017, suom. SK

Euroopan Unionin pomo on kartoittanut reitin paljon voimakkaampaan kansakuntien superblokkiin (superbloc) kiistellyssä Unionin tilaa koskevassa puheessaan. Britannian lähtiessä ja maanosan talouden kasvaessa sen federalistit ovat nyt tarttumassa tilaisuuteen ajaa isoa harppausta eteenpäin.

Merkittävintä profetian tarkkailijoille on hänen kehotuksensa yhdistää EU:n kaksi presidentinvirkaa – Euroopan Komission, joka vastaa unionin päivittäisestä pyörittämisestä ja Euroopan Neuvoston, joka tuo yhteen kansalliset johtajat – yhdeksi viraksi, joka täytetään Euroopan laajuisten vaalien jälkeen.

”Ymmärtääkseen tehtävänsä haasteet ja jäsenvaltioidemme erilaisuuden tulevan presidentin pitäisi olla tavannut kansalaisia Helsingin kaupungintaloissa, kuten myös Ateenan aukioilla”, Juncker sanoi.

Yhden johtajan valintaa unionille on ehdotettu jo vuosia, mutta harvoin on sellaisen viran roolia ja vastuuta hahmoteltu. Tätä uutta johdon virkaa edistäisi myös sellainen, jonka Euroopan Komission presidentit näkevät uutena Euroopan puolustusliittona (European Defence Union), johon kaikki jäsenvaltiot liittyisivät – itseasiassa EU:n armeijana.

Useat jäsenvaltiot, Saksa ja Ranska etunenässä, ovat jo ottaneet lisääntyviä askelia yhdistämään tiettyjä yksiköitä, kääntämään puolustusrahoitusta suljetuille tileille ja luomaan uusia koordinoituja komentorakenteita. Ensimmäistä kertaa EU perusti viime maaliskuussa yhteisen sotilaskeskuksen.

Itse asiassa keskellä kasvavia Venäjän ja Pohjois-Korean välisiä jännitteitä Saksan ulkoministeri on ilmaissut toiveensa, että eurooppalaisesta supervaltiosta tulee maailmanlaajuinen toimija kansainvälisessä politiikassa. Ulkoministeri Sigmar Gabriel sanoi, että Euroopan on aika löytää ”oma äänensä” sen sijaan, että antaa USA:n sanella globaaleissa kysymyksissä, samalla kun maanosa väittelee keskenään.

Osa tuota yhdistettyä painetta näkee tilaisuuden Bulgarialle, Romanialle ja Kroatialle lopultakin tulla Schengenin rajattoman alueen jäseniksi, samalla kun Ukrainan presidentti ajaa välitöntä paikkaa EU:n pöydässä tulla unionin 28. jäseneksi. Se ulottaisi Brysselin vallan tuhansia kilometrejä Irlannista Venäjän rajoille.

Ukrainan presidentti Poroshenko vaati, että Ukraina tulee nähdä Euroopan Unionin ”uutena itäisenä rajana”, unionin, jonka hänen mukaansa pitäisi hyväksyä Junckerin näky ja tulla ”lähemmäksi”. Idean Euroopan integraatiosta täytyy päästä toiseen aaltoon.

Luoko tämä toinen aalto täysin yhtenäisen Euroopan, jolla voisi pian olla armeija kilpailemaan Yhdysvaltain armeijan kanssa koossa, pystyvyydessä ja yhtenäisyydessä? Brysselin byrokraatit eivät tykkäisi mistään enemmän.

Raamatunprofetian tarkkailijat ovat pitkään spekuloineet, että EU voisi edustaa lopullista ”Pedon” valtakuntaa, josta puhutaan Danielin kirjassa ja Ilmestyskirjassa.

Mahdollisuudella uudeksi voimakkaammaksi/federalistisemmaksi Euroopaksi, jolla on yksi presidentti johtamassa sitä, on seuraamuksia, ei vain poliittisesti ja taloudellisesti, vaan myös profeetallisesti.

Yllättäen jopa The Economist -lehti tunnusti artikkelissaan Protestants, leaving Europe is a matter of eschatology (Protestanttien lähtö Euroopasta on eskatologinen kysymys), että tämä oli tärkeä tekijä joillekin protestanteille, jotka äänestivät Unionista lähtemistä. Nämä evankelikaalit uskoivat, että EU:hun jääminen asettaisi heidät vaaraan joutua lopulliseen Pedon maailmanvaltaan. Miksi he uskoivat tähän?

Raamattu puhuu useista eri pedoista. Kutakin käytetään vertauskuvallisesti antamaan ymmärrystä lopullisen maailmanvallan ja sen johtajan eri puolista ja yhdessä tutkittuina antavat meille paremman kuvan siitä, mitä odottaa viimeisinä päivinä.

Ilm. 13 puhuu pedosta seitsemässä ensimmäisessä jakeessaan. Toista petoa, nainen selässään, kuvailee Ilm. 17. Daniel 7 puhuu neljästä erillisestä pedosta viitaten ”pieneen sarveen”, joka ilmestyy neljännen pedon aikana. Myös Ilm. 13 kuvailee toista ”kaksisarvista petoa” alkaen jakeesta 11. Nämä julmat kuvat tulee ymmärtää myös neljästä eri metallista koostuvan jättiläismäisen ihmisen kuvan kontekstissa luvussa Daniel 2.

Liittyen useimpiin näistä kuvauksista tätä lopullista maailmanvaltaa kuvailemassa on luku 10; 10 varvasta, 10 päätä ja 10 sarvea. Kukin antaa meille erilaisen ymmärryksen, mutta kaikki viittaavat 10 kansakunnan liittoon, tai johtajiin, joita eräänä päivänä valvoo ”pieni sarvi”, Antikristus.

Nähtäväksi jää, kuinka luku 10 sopii tähän uuteen eurooppalaiseen paineeseen, mutta jotkut ovat ehdottaneet, että laajentuessaan Eurooppa tarvitsee pienemmän neuvoston auttamaan sen hallinnoimisessa. Euroopan kymmenen neuvosto, joka edustaa kansakuntien blokkia EU:n presidentille, on mielenkiintoinen mahdollisuus.

Tuleeko uusi voimakas ja karismaattinen johtaja esiin johtamaan Eurooppaa? Euroopan komission puheenjohtaja Juncker ajaa jo Euron levittämistä ei-eurooppalaisiin valtioihin. Se varmasti myös levittäisi yhteisen blokin taloudellista valtaa.

Emme tiedä, kuinka nämä ehdotukset lopulta menevät, mutta tiedämme kyllä, että lopulta tämä profetia tulee toteutumaan. Viimeaikaiset tapahtumat edustavat vakavia muutoksia tälle alueelle ja maailmalle. Se on alue, josta Raamatulla on paljon sanottavaa viimeisinä päivinä ja kannustamme sinua tutustumaan Danielin ja Ilmestyskirjan eri kohtiin, jotka paljastavat, miltä viimeinen maailmanvalta näyttää.

Useat profetia-asiantuntijat tuottivat hiljattain yhdessä uuden 10 tunnin DVD-sarjan nimeltä ”Decoding The Future”, joka kuljettaa sinut Ilmestyskirjan läpi luku luvulta. Tämä lähde varustaa sinut paremmalla ymmärryksellä siitä, kuinka nämä ”peto”-kohdat sopivat Ilmestyskirjan ja Raamatun itsensä kontekstiin.

Learn more about Decoding The Future here

 

 

Read Full Post »

COMPETING NEW WORLD ORDERS – Part 3
By Jackie Alnor 10.2.2017, suom. SK

Edellisessä osassa Kilpailevat maailmanjärjestykset, osa 2 tarkasteltiin roomalaiskatolisuutta ja sen globaaleja päämääriä. Tässä osassa luodaan katsaus protestanttien ja evankelikaalien lopunaikojen odotuksiin.

Rekonstruktionistit ja Kingdom Now -liike

Aivan kuten 1980-luvun New Age -liike muuttui tämän päivän progressiivisiksi, tuon vuosikymmenen rekonstruktionistit ovat edelleen olemassa, mutta välttelevät otsikoita. Molempien uskomukset pysyvät koskemattomina. 2000-luvun rekot voidaan nähdä sellaisissa ryhmissä kuin Tea Party – poliittisissa aktivisteissa, jotka heiluttavat Amerikan lippua presidentti Trumpin yllä. Heillä on paremmat perustelut kuin muilla uskonnollisilla ryhmittymillä väittää olevansa hänen vaalivoittonsa salaisuus.

[Kristillinen rekonstruktionismi on lähinnä Yhdysvalloissa vaikuttava suuntaus, jonka mukaan valta yhteiskunnassa kuuluu kristityille ja että yhteiskunta tulee perustaa raamatulliselle laille. Kristityt on kutsuttu ottamaan valtaansa (dominion) koko maailma. Kyseessä on radikaali, kumouksellinen fundamentalismi, joka pyrkii valtaan enemmän tai vähemmän aggressiivisin keinoin. (Lähde)]

Kuten katolinen uskonpuolustaja totesi, protestanttinen näkemys lopunajoista on samanlainen kuin heidän omansa. Sekä katolinen kirkko että äitikirkosta lohjenneet kirkkokunnat ottavat eskatologiansa Augustinukselta, kirjan The City of God tekijältä. Molemmat kieltävät raamatullisen näkemyksen, että Jeesus palaa ja perustaa Jumalan Valtakunnan maan päälle 1000 vuodeksi halliten Jerusalemista – kun ”Uusi Jerusalem” laskeutuu taivaasta. Edelliset ovat amillennialisteja ja jälkimmäiset postmillennialisteja.

Hal Lindsey, kirjan Maa entinen suuri planeetta, tekijä, selittää eroa:

”Augustinuksen (354-425 jKr.), kuuluisan Hippon piispan aikaan, Origenesin tulkintasysteemi vallitsi kristillistä kenttää. Se oli kuitenkin Augustinus, joka systematisoi allegoriaan perustuvat opetukset yhtenäiseksi teologiaksi, joka tulisi vallitsemaan kirkkoa yli tuhat vuotta. Jopa uskonpuhdistajat jatkoivat pitäytymistä hänen useimpiin näkemyksiinsä, mukaan lukien hänen allegoriaan perustuva jalostamaton (unrefined) eskatologiansa. Roomalaiskatolinen kirkko (RKK)… pani alulle opetuksen, että he olivat Israelille kuvatun Valtakunnan perijä ja siksi heidän täytyy ottaa lopullinen valta yli tämän maailman poliittisten voimien.” (The Road to Holocaust, pp 9-10)

Katoliset amillennialistit eivät nähneet Kristuksen tulevaa hallintaa maan päällä; he näkivät Hänen toisen tulemuksensa merkitsevän historian loppua. Se tulisi olemaan yksi iso ylösnousemus kaikille koskaan eläneille, hyville ja pahoille yhdessä ja sitten viimeinen tuomio ja porukka menisi joko taivaaseen tai helvettiin.

Lindsey määrittelee postmillennialismin teoriana, joka ”olettaa, että Kristus tulee vasta, kun Hengen voimaannuttama seurakunta on perustanut Jumalan valtakunnan maan päällä asteittain alistamalla maailman ja ottamalla sen hallintaansa”. Sekä a- että postmillennialistit ”uskovat, että nykyinen aikakausi on Jumalan Valtakunta ja ymmärtävät sanan millennium vain symbolisessa merkityksessä. Tärkeä ero niiden välillä on, että postmillennialistit uskovat Jumalan Valtakunnan olevan, ei vain Kristuksen hengellinen hallinta uskovien sydämissä, vaan Kirkon todellinen hallinta yli koko yhteiskunnan tässä ajassa… he ovat siirtäneet seurakunnalle kaikki Israelin liitot ja lupaukset koskien globaalia teokraattista valtakuntaa ja siirtäneet niiden toteutumisen ajan aikaan ennen Kristuksen toista tulemusta ennemmin kuin aikaan toisen tulemuksen jälkeen.” (Ibid. Pp 28-29)

Sekä katoliset että päälinjan protestantit pitivät eskatologiaa hyllyllä satoja vuosia, kunnes syntyi uudelleen usko premillennialismiin – näkemykseen Kristuksen läheisestä paluusta – ja sillä oli lakipisteensä 1900-luvun puolivälissä. Vaikka tämä oli muinaisen kirkon näkemys seurakunnan kolmen ensimmäisen vuosisadan ajan, vanha kaarti näki sen uhkana omalle kirkon jäsenyydelleen. Itse asiassa monista tuli suorastaan vihamielisiä Hal Lindsey’n kaltaisille opettajille ym. Dallas’in teologisen seminaarin tutkijoille, jotka opettivat dispensationalistista näkemystä lopun ajoista.

Dispensationalismi näkee Ilmestyskirjan kirjana tulevista tapahtumista, kirjaimellisesti ymmärrettynä, silti tunnustaen sen symboliikan ja typologian käytön apokalyptisessä kielessään. Raamatun profeetallisten kirjojen, sekä Vanhan että Uuden testamentin ynnä Jeesuksen sanojen evankeliumeissa tutkimisesta tuli selkeä opetus kirjaimellisesta Kristuksen tuhatvuotisesta hallinnasta maan päällä, jota seuraa seitsenvuotinen Suureksi Ahdistukseksi kutsuttu vaivan aika, jossa paholainen Antikristuksen persoonassa valvoo globaalia maailmanhallitusta. Jumalan viha vuodatettaisiin hänen ja hänen seuraajiensa päälle tuona aikana, kunnes suurin osa elämästä maan päällä olisi tuhottu. Sitten Jeesus palaisi pyhiensä kanssa, jotka oli viety ruumiissaan taivaaseen seurakunnan tempauksessa ja paholainen sidottaisiin tuhanneksi vuodeksi vasta perustetun Jumalan maanpäällisen valtakunnan aikana.

Vastauksena tähän opetukseen päälinjan protestantit keksivät Ilmestyskirjan vaihtoehtoisen preterismiksi kutsutun tulkinnan, joka näkee apokalyptisten kirjojen tapahtumat allegorisina – raamatunhistorian menneitä tapahtumia kuvailevina. Preterismistä tuli lääke sellaiseen, jota he pitivät lopunaikojen kuumeena. Vaati jonkin verran todellista Raamatun vääntämistä heijastaa heidän haluamansa eskatologia Raamattuun, mutta he varmasti saivat sen kuulostamaan tieteelliseltä.

Rekonstruktionismin isoin nimi on tri. Rousas Rushdoony (1916-2001), presbyteeri saarnamies ja yli 30 kirjan tekijä. Hän perusti Chalcedon-säätiön. Hänen ylevä suunnitelmansa kristillistää moderni yhteiskunta on esitetty hänen kirjassaan Institutes of Biblical Law, julkaistu vuonna 1973. Hal Lindsey’n mukaan häntä avusti hänen vävynsä Gary North, joka palveli lehden The Journal of Christian Reconstruction toimittajana, kunnes nämä kaksi vuonna 1981 erosivat johtuen joistakin opillisista eroista.

Molemmat miehet katosivat näyttämöltä vuosisadan vaihteessa: toinen kuoli ja toisen maine meni, kun hän äänekkäästi mainosti tuon ajan hysteriaa, Y2K-pelkoa. Hän sai kristityt paniikkiin, että vuosisadan vaihtuessa uudenvuodenaattona 1999 keskellä yötä kaikki tietokoneet kaatuvat, koska päivämäärä ei enää ala numeroilla 1 ja 9. Tulisi sähkökatkoja, lentokoneita putoaisi taivaalta ja kaikki tietokoneita käyttävät nykyajan härvelit lakkaisivat toimimasta. Seuraisi planetaarinen kaaos.

North puhui premillennialisteista ”pessimillennialisteina”, koska näki heidät luusereina, joilla ei ole voittoisaa käsitystä tehtävästään. Hänen kumppaninsa, David Chilton, ilmaisi heidän dominionistisia haaveitaan:

”Raamattu antaa meille hallinnan eskatologian, voiton eskatologian. Tämä ei ole jotakin sokeaa ’kaikki onnistuu jotenkin’ -lajin optimismia. Se on vakaa, luottavainen, Raamattuun perustuva varmuus, että ennen Kristuksen toista tulemusta evankeliumi on voitokas koko maailmassa.’” (Quoted in Road to Holocaust, pg. 41)

North kutsuu uskollisen morsiamen uskonkäsityksiä ”eskapistiseksi uskonnoksi”. Hän selittää, mitä hän sillä tarkoittaa:

”Tämä on antikristillisen uskonnon toinen suuri perinne. Katsoen, että autonomisen vallan käyttö on ansa ja eksytys, eskapistisen uskonnon kannattajat ovat pyrkineet eristäytymään kulttuurista yleensä – vallan ylläpitämästä kulttuurista. He ovat paenneet maailmanlaajuisen hallinnan vastuita, tai jopa alueellisen hallinnan, toivossa, että Jumala vapauttaa heidät yleisestä hallintaliitosta… Perusajatus eskapistisen uskonnon taustalla on hallintaliiton kieltäminen… Tämä kilpaileva uskonto julistaa rauhaa, koska sillä on vain vähän kiinnostusta niihin systemaattisiin ponnistuksiin, joita aina vaaditaan instituutioiden puhdistamiseksi alkusoittona sosiaaliselle jälleenrakentamiselle (reconstruction). Lyhyesti, eskapistinen uskonto vaatii pakenemista maailmasta…” (North, Liberating Planet Earth: An Introduction to Biblical Blueprints, Dominion Press, 1987)

Raamatussa ei missään kutsuta seurakuntaa hallitsemaan maailmaa. Ainoa ihmiselle annettu hallinta on mainittu Genesiksessä, kun Jumala antoi Aadamille hallinnan eläimiin (1. Moos. 1:28). Hän ei milloinkaan antanut ihmiselle hallintaa toisiin ihmisiin jonkinlaisena hengellisenä valtuutena. Nämä ihmiset ovat niin eksyneitä. Sen sijaan, että kasvaisimme vallassa ja vaikutuksessa maailmassa Jeesus kertoi meille, että maailma tulisi vihaamaan meitä, aivan kuten se vihasi Häntä. Ja apostoli Johannes muistutti meitä siitä tosiasiasta: Älkää rakastako maailmaa älkääkä sitä, mikä maailmassa on. Jos joku maailmaa rakastaa, niin Isän rakkaus ei ole hänessä.” (1. Joh. 2:15)

Se, että North pilkkasi raamatullista kristinuskoa, saattoi hyvinkin olla syy siihen, että HERRA poisti hänet kaikesta vaikutusvallasta. Hänen jalkansa seisovat tukevasti tässä maailmassa, kuten voidaan sanoa kaikista rekonstruktioneista, mutta tosi uskova on taivaan kansalainen ja sieltä me odotamme Vapahtajaamme HERRAA Jeesusta Kristusta. Se ei ole eskapismia, vaan ”kerta kaikkiaan pyhille annettu usko.”

Valitettavasti North’in ja Rushdoony’n haaveet elävät ja voivat hyvin maaplaneetalla, vaikkakin eri etiketin alla. Eturintamassa on ryhmä nimeltä Herätyksen Koalitio (Coalition on Revival = COR), rekonstruktionistinen ryhmä, joka ajaa käsitystä, että seurakunnat toimien yhdessä voisivat määrätä Vanhan testamentin lait niin uskoville kuin uskomattomille. 30 vuotta sitten he tuottivat laajan dokumentin nimeltä A Manifesto for the Christian Church: Declaration and Covenant jota jaettiin moniin seurakuntiin ja parakirkollisiin järjestöihin, enimmäkseen reformoituihin (kalvinistisiin) ja protestanttisiin. Itse asiassa COR:in verkkosivusto on www.reformation.net, koska katolisen kirkon kesken jäänyt uskonpuhdistus (reformation) 16. vuosisadalla on heidän uskottavuuden merkkinsä.

Yksi manifestin päämääristä on saada koko kristikunta toimimaan yhdessä uuden teokratian saavuttamiseksi, he itse huipulla. He ajavat yhteyttä kaikkien kanssa ja kaavailevat nokkimisjärjestystä, johon kaikkien täytyy alistua. He tiivistävät sen sellaisessa, josta käyttävät nimeä ”Suunnitelma” (New Age -liike käyttää samaa sanaa), joka sanoo, että seurakunnalle (yleisnimi) täytyy opettaa: ”Strategian tarve yhteiskunnan rakenneuudistuksen saavuttamiseksi – kodissa ja lain, hallinnon, liike-elämän ja talouden, koulutuksen, median, taiteiden, tieteen ja lääketieteen jne. aloilla – että kaikki nämä alat voidaan tuoda Kristuksen herruuden alle ja toimimaan Raamatun periaatteiden mukaan.”

Yksi Manifestin pykälistä selvästi osoittaa vastustusta premillennialismia kohtaan, asennetta, jolla kaikki dominionistit löytävät yhteisen pohjan. Se ilmaisee sen näin:

”Olemme kiinnostuneet enemmän taivaasta, tulevaisuudesta ja pakenemisesta tästä maailmasta Kristuksen toisessa tulemuksessa, kuin Hänen morsiamensa valmistamisesta olemaan tahraton, kaunis, kunniakas ja mieluinen Hänelle, kun Hän tulee.”

”Me uskomme, että olisi strategisesti viisasta Jumalan tahdon toteutumisen kannalta maan päällä pyrkiä vaatimaan Amerikka takaisin ja palauttamaan se raamatullisen lain perustukselle, jolle se alun perin perustettiin. Uudelleen syntyneestä ja rakennetusta Amerikasta voitaisiin käynnistää lisääntynyt lähetystyöräjähdys ja kristillisvaikutteisen bisneksen, hallinnon, taiteen ja teknologian vienti.”

Kansallinen koordinoiva neuvosto (The National Coordinating Council), COR:in poliittinen käsi vuonna 1990, osoittaa, kuinka kauaskantoinen ja laaja rekojen johto on. Seuraavassa joitakin tunnetuimpia neuvostossa istuneita nimiä: Ted Baehr, Good News Communication, Cal Beisner, Prof. Covenant College, Harold O. J. Brown, Prof. Trinity Evangelical Seminary, Gary DeMar, American Vision, Duane Gish, Inst. For Creation Research, D. James Kennedy, Pastor Coral Ridge Presbyterian Church, Harold Lindsell, Editor Emeritus Christianity Today ja edustajia reformoiduista seminaareista ja protestanttisista kirkoista. Heillä oli jopa ”karismaattinen neuvosto”, jossa oli sellaisia arvohenkilöitä kuin: Jack Deere, Vineyard’iin kuuluva kirjailija, Vinson Synan, ekumeenisen kongressin sielu Pyhän Hengen megakonferensseilla, Rodman Williams, Regent -yliopiston professori, Karl Strader, Carpenters Home Church (joka käynnisti pyhän naurun riehan) ja nimiä, joilla on yhteyksiä Oral Roberts -yliopistoon ja YWAM:iin.

Jos katsot lehteä Christianity Today, voit nähdä katkelmia COR:lta kannesta kanteen.

COR:in suosittelemia kirjoja auttamaan seurakuntien johtajia mukaan ovat: Taking Our Cities for God (Kaupunkiemme valtaaminen Jumalalle), by John Dawson, Creation House, The Harvest (Sadonkorjuu), by Rick Joyner, MorningStar Publications, The Church Triumphant at the End of the Age (Seurakunta voittaa aikakauden lopussa), by Nate Krupp, Destiny Image Publishers; Winning the Battle for the Minds of Men (Voitto taistelussa ihmisten mielistä), by Dennis Peacocke, Alive and Free Publishing ja erilaisia kirjoja ja oppaita reformoiduilta kirjoittajilta. Syy karismaatikoiden kirjojen laittamiselle listalle on epäilemättä halu myydä hallintamandaatti heille. On valitettavaa COR:in kannalta, että he tekivät siitä niin hyvän homman, että ne, joita he yrittivät käännyttää, murtautuivat vapaiksi ja aloittivat omat Valtakunta Nyt -ponnistelunsa ilman reformoituja – plagioiden paljon teologiasta, jota rekot jo työstivät.

Karismaattinen vaihtoehto COR:ille on Uusi Apostoline Uskonpuhdistus (New Apostolic Reformation = NAR), jota johtaa miesten ja naisten ryhmä, joka väittää olevansa uudet profeetat ja apostolit (jotakin, joka saisi reformoidut kavahtamaan), jotka korvasivat Manifestin sellaisella, jota kutsuvat Seitsemän Vuoren Mandaatiksi (The Seven Mountain Mandate). Sillä on samat Valtakunta Nyt -päämäärät, mutta profeetallinen näky päälle kiinnitettynä – toinen kilpaileva UMJ New Agen innoittamille globalisteille, RKK:lle ja protestanttisille uudistajille. Myös heillä on suuria suunnitelmia presidentti Trump’ille.

Jatkuu artikkelissa Kilpailevat maailmanjärjestykset, osa 4

Read Full Post »

Older Posts »