Maailma ja seurakunta: minne menossa? (osa 3)

THE WORLD AND THE CHURCH: WHERE ARE THEY HEADED? – PART  THREE
1.12.2020, T. A. McMahon, suom. SK

Tämä on jatkoa artikkelille Maailma ja seurakunta: minne menossa? (osa 2)

Raamattu on Jumalan suora yhteydenotto ihmiskuntaan. Genesiksestä Ilmestyskirjaan meille kerrotaan, kuinka Jumalan luomakunta alkoi ja myöhemmin, kuinka maa korvataan uudella taivaalla ja uudella maalla (Ilm. 21:1). Raamattu kertoo myös tapahtuneista merkittävistä tapahtumista (esim. Ihmisen tottelemattomuus, Kristuksen syntymä, ristiinnaulitseminen ja ylösnousemus ihmiskunnan sovittamiseksi Jumalan kanssa) ja mitä tulevaisuudessa tapahtuu juuri ennen Herramme ja Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen paluuta (seurakunnan tempaus, Suuri Ahdistus ja lyhytkestoinen Antikristuksen uskonnon ja valtakunnan perustaminen). Tämä kolmiosainen sarjani on keskittynyt eskatologiaan, joka on se, mitä Raamattu julistaa viimeisistä päivistä, jolloin Jeesus palaa perustamaan tuhatvuotisen hallintansa maan päälle.

Viime kuun uutiskirjeessä (osa 2) esitin esimerkkejä siitä, kuinka erilaisiin kristityiksi tunnustautuviin uskonnollisiin ryhmiin vaikutetaan ja niitä jopa mukautetaan Antikristuksen uskontoon. Siihen liittyy erilaisia panteistisia uskomuksia, kuten että ihminen on Jumala tai osa Jumalaa, että Jumala on kaikessa, että ihmisen on tiedostettava oma jumaluutensa, saavutettava ykseys Jumalan kanssa, saavutettava oma ääretön potentiaalinsa, päästävä käsiksi omiin luontaisiin jumalallisiin voimiinsa jne. Vaikka kontemplatiivinen liike kristinuskossa ei esitä yhtään avoimesti panteistista julistusta, se on kuitenkin edistänyt monia panteistisen itämaisen mystiikan käytäntöjä. [Lue myös kirjoitukset Kontemplatiivinen rukous ja Lectio Divina – pyhä lukeminen]

Tähän sisältyy myös kristittyjen tahaton apu Antikristuksen valtakunnan tuomiseksi. Monet uskovat erheellisesti olevansa perustamassa Kristuksen valtakuntaa ehtona Hänen paluulleen maan päälle. Tämä väärä opetus on nimetty valtakuntadominionismiksi. Uskonnolliset ryhmät, joilla on opetuksissaan ja käytännöissään elementtejä, jotka heijastavat panteismia ja valtakuntadominionismia, ovat sekä monimuotoisia että lukuisia. Heidän toivonsa on olla yhteydessä toisiinsa ja jonakin päivänä yhtyä luoden ”täydellisen myrskyn” skenaarion (ks. osa 2).

Vaikka suuri osa Antikristuksen valtakunnan teologiasta on yhdistetty niihin, jotka pitävät kiinni äärikarismaattisesta teologiasta, siemeniä löytyy myös konservatiivisten kristittyjen ryhmistä. Ajattele esimerkiksi uskonpuhdistuksen teologian ja kalvinismin opetuksia. Muutamia huomionarvoisia poikkeuksia lukuun ottamatta suurin osa kalvinisteista on amillennialisteja. Se on jäänne opista, joka uskonpuhdistajille jäi ajaltaan roomalaiskatolisina. He eivät usko Jeesuksen Kristuksen kirjaimelliseen tuhatvuotiseen valtakuntaan maan päällä. Kalvinismi vetosi voimakkaasti Augustinukseen, Jumalan Kaupunki -teoksen tekijään ja useimpien roomalaiskatolisuuden dogmien isään.

Monet kalvinistit noudattavat Augustinuksen raamatuntulkinnan menetelmää luottaen vahvasti allegoriaan ja Raamatun hengellistämiseen. Se on subjektiivinen keino saada Raamattu sanomaan mitä haluaa. Allegoria välttää jakeen kontekstia, sanojen yleistä merkitystä, jakeen kielioppia, logiikkaa ja erottamista pitäisikö se ymmärtää kirjaimellisesti vai kuvaannollisesti. Käytettäessä tätä lähestymistapaa Raamattuun berealaisuus (Apt. 17:10-12) on lähes mahdotonta. Se on myös portti mystiseen lähestymistapaan, jota käytetään panteismin edistämiseen. Se merkitsee, että hermeneutiikka (raamatullinen tapa ymmärtää Raamatun opetuksia) on kuollut. Siihen sisältyy myös eisegeesi – omien käsitysten lukeminen Raamattuun sen sijaan, että keskityttäisiin siihen, mitä Jumala sanoo.

Selkeä esimerkki amillenniaalisesta allegorisoimisesta on tapa, jolla he suhtautuvat Ilmestyskirjassa annettuihin yksityiskohtiin koskien Kristuksen tuhatvuotista hallintaa. Näitä kohtia ei pidetä kirjaimellisina mukaan lukien Saatanan sitominen ja myöhempi vapauttaminen pettämään epäuskoiset tuhatvuotisen valtakunnan lopussa. Sanoilla sanotaan olevan syvempi merkitys, jota asiayhteys, yleinen ymmärrys, tai selvä järki sen suhteen, miten sanat määritellään ja miten niitä käytetään, eivät tarkoita.

Amillennialistit uskovat, että tuhatvuotinen valtakunta alkoi Jeesuksen taivaaseenastumisessa ja jatkuu edelleen. He opettavat, että Saatana sidottiin ristillä. Koska Kristus ei ole palannut ja olemme muka 1000-vuotisessa valtakunnassa Saatanan ollessa sidottuina, niin Hänen valtakuntansa perustamisesta tulee Kristuksen ruumiin tärkein tehtävä! Taas meillä on ruumis ottamassa hallinnan seurakunnan päältä. Augustinuksen kirjan jälkeen Calvin päätti perustaa Jumalan valtakunnan maan päälle Geneveen. Siitä tuli katastrofi täynnä legalismia.

Eräs kirkkohistorioitsija sanoo: ”Calvin ryhtyi toimimaan suunnitelmansa toteuttamiseksi muuttaa Geneve ensimmäiseksi Jumalan valtakunnaksi maan päällä … yhteisöksi ilman korruptiota, häiriöitä, pahetta tai syntiä; … Uudeksi Jerusalemiksi, josta maailman pelastus säteilisi. … Hänen elämänsä oli omistettu tämän yhden idean palvelukseen.” Se muistutti roomalaiskatolisuuden globaaleja valtaussuunnitelmia, mikä on yksi syy, että Calvin’ista puhuttiin protestanttisena Geneven paavina.

Muita kalvinistien toteuttamia Kingdom Dominion -yrityksiä tapahtui Yhdysvalloissa alkaen 60- ja 70-luvuilla. Uskonpuhdistuksen teologien johdolla kristillinen rekonstruktionismi (teonomia) opettaa, että soveltamalla Jumalan lakeja (mukaan lukien VT:n lait) maa muutetaan ja Jumalan valtakunta tulee. Kristillinen rekonstruktionismi vaikutti suuresti tämän päivän kristilliseen oikeistoon ja moraaliseen enemmistöliikkeeseen (Moral Majority).

Sitä seurasi herätyksen koalitio (Coalition On Revival), joka sai kristittyjä valituiksi paikallisiin virkoihin, kongressiin, senaattiin ja presidentin virkaan. Näiden toimien uskottiin olevan välttämättömiä toteuttamaan valtuutuksen, joka perustaisi Jumalan valtakunnan. Calvinin sanoin ”valtion on suostuttava kirkon palvelijaksi”. Päästä (Jeesus Kristus) erotettuna kirkosta tuli kuitenkin usein valtion palvelija – tila, jonka amillennialismi aiheutti. Valtion viranomaiset nimittivät sananpalvelijat. Monin paikoin, kuten Hollannin reformoitujen dominoimassa Alankomaissa, valtion virkamiehet sovittelivat uskonnollisten ryhmien välisiä opillisia ristiriitoja. Tämä oli paluu Konstantinukseen, joka laillisti kristinuskon ja astui sitten johtamaan uskonnollista näytöstä joksikin aikaa.

Tänä päivänä näemme nuoria kristittyjä yhä enemmän altistettavan Kingdom Dominion -opetuksille. Tapahtuma Send oli ensisijaisesti tunnevetoinen Kingdom Dominion -ajoneuvo 50 000 nuorelle osallistujalle. Hillsong United’in ja Jesus Culture’n musiikki viettelee monet. Heidän teologiansa on valtakuntadominionismi, minkä todistaa joidenkin heidän kappaleidensa sanoitus.

Kristillinen rekonstruktionismi ja kalvinismi ovat tehneet yllättäviä tunkeutumisia kotiopetusliikkeeseen. Erittäin onnistunut Apologetiikka-sarja nimeltä Totuus-projekti (The Truth Project), jonka on tuottanut Focus on the Family, opettajina kalvinistit, kannusti nuorta yleisöä toimimaan globaalin muutoksen puolesta johtajuuden kautta yhteiskunnan tärkeillä vaikutusalueilla, kuten valtio, perhe, yhteisö, koulutus, työväki, media, taide jne. Kaikesta arvokkaasta huolimatta, jota jotkut näistä Jumalan valtakuntaa rakentavista liikkeistä ehkä puolustavat, elleivät ne ole uskollisia kurssille, jonka on Raamatussa esittänyt seurakunnan pää Jeesus Kristus, niin nämä johtajat osallistuvat tietämättään Vihollisen juoniin.

Amillennialismi, jolla on luontainen motivaatio ”perustaa valtakunta”, on samanlainen kuin laivan kompassi, joka näyttää muutaman asteen pieleen. Se ei voi ohjata alusta tarkoitettuun päämäärään. Kalvinismin epäraamatullisen eskatologian lisäksi amillennialismi on yleisin uskomus tunnustavien kristittyjen keskuudessa. Se on roomalaiskatolisten, kreikkalais- ja venäläis-ortodoksisten kirkkojen, luterilaisten, presbyteerien, anglikaanien, episkopaalien, Kristuksen Kirkon (Church of Christ) ja useimpien itsenäisten baptistien näkemys.

Tämä viimeinen liike, jota aion käsitellä, on mielestäni tehokkain pyrkimyksissä valmistella maailma ja kristikunta Antikristuksen uskontoa ja valtakuntaa varten. Saatat yllättyä kuullessasi, että se on psykologia – erityisesti psykoterapia eli psykologinen neuvonta. Väitteeni perustelemiseksi soveltakaamme kriteerejä, joita käytin muihin liikkeisiin, jotka myös olivat antikristuksen hyväksymisen valmisteluprosessissa.

Ensin vähän taustaa:

• Psykoterapia on näennäistiedettä, joka teeskentelee olevansa tiedettä. Sen sisältö on puhua – vain puhua.
• Terapeuttinen puhe on täysin subjektiivista. Siinä painotetaan voimakkaasti tunteiden, kokemusten, intuitioiden, tuntemusten jne. käsittelyä.
• Psykoterapiassa on noin 500 hoitoa ja tuhansia tekniikoita, joista suurin osa on ristiriidassa keskenään.
• Psykoterapia on uskonto, joka teeskentelee olevansa tiedettä kuten myös lääketiedettä.
• Hoidon arvioinnin pääkriteerit psykoterapiassa ovat potilaan omat uskomukset tai tunteet.

Psykoterapeutin henkilökohtainen mielipide ennemmin kuin objektiivinen tiede on diagnoosin periaate psykologisessa neuvonnassa.

Osassa 1 käsittelin niiden epäonnistuneita yrityksiä, jotka ovat hyljänneet Raamatun Jumalan ja Hänen ohjeensa ratkaisuna ihmiskunnan syntiongelmaan ja sen aiheuttamaan tuhoon. Viittasin siihen ”sotkuna”, jossa ihmiskunta ja muu luomakunta on. Maailma on ruman kuoleman prosessissa. Koska ei ole löytynyt toivoa ihmisen pyrkimyksessä korjata sotku tieteellisen materialismin, evoluutioteorian eikä naturalismin kautta, niin löytääkseen pelastuksen ihminen on kääntynyt koko sydämestään mystiikkaan. Hän asettaa toivonsa panteismiin, käsitykseen, että hän itse on Jumala kaiken muun ohella. Se saattaa tuntua järkevältä viimeisenä oljenkorsikeinona. Ongelmahan on Jumalan kokoinen, mutta uskominen ”jumaluuteen” synnyttää uuden ongelman.

Kuinka saada ihmiset hyväksymään ajatus, että he itse ovat Jumala tai jumalia? Vihollinen on työstänyt tuota valhetta kauan kohtuullisen menestyksekkäästi, mutta mieti, kuinka menestysaste voisi nousta, jos jumaluudelle, varsinkin lännessä, annetaan tieteen pintaviilu, joka samalla vähentää häpeää tuovaa uskonnollista leimautumista!

Menkäämme psykologian valetieteelliseen maailmaan. Eräs tutkijapsykologi kirjoittaa omasta ammatistaan: ”Olen henkilökohtaisesti nähnyt terapeuttien vakuuttavan asiakkaillensa, että kaikki heidän ongelmansa johtuvat heidän äidistään, tähdistään, biokemiallisesta koostumuksestaan, ruokavaliostaan, elämäntavoistaan ja jopa menneen elämänsä ’karmasta’.”

Karma ja muut idän mystiset ideat ovat siirtyneet terapialuettelon kärkeen. Eräs humanistisen psykologiayhdistyksen (Association of Humanistic Psychology) entinen presidentti on ehdottanut, että psykoterapia tullaan todennäköisesti tuntemaan 20. vuosisadan huijauksena. Sen sijaan, että luopuisivat selvästi konkurssiin menneestä ammatistaan, monet psykologit ja psykiatrit ovat pahentaneet harhaansa yrittämällä pönkittää romahtavan korttitalonsa yhden tai toisen muotoisella itämaisella mystiikalla.

Kuten Kalifornian yliopiston professori Jacob Needleman on sanonut: ”Suuri ja kasvava määrä psykoterapeutteja on nyt vakuuttunut, että itämaiset uskonnot tarjoavat mielen ymmärtämisen, paljon täydellisemmän kuin mikään, mitä länsimainen tiede on koskaan visioinut. Samalla uusien uskontojen johtajat (nykyään lännessä olevat lukemattomat gurut ja hengelliset opettajat) itse muotoilevat uudelleen ja mukauttavat perinteisiä järjestelmiä modernin psykologian kielen ja ilmapiirin mukaisiksi.”

Psychology Today -lehden artikkelissa todettiin, että itämaiset filosofiat ”näyttävät vähitellen etenevän [lännessä] psykologioina, ei uskontoina”. Jumaluus on helpompi hyväksyä käärittynä sveitsiläisen psykiatri Carl Jungin kollektiivisen alitajunnan, ihmisen korkeamman potentiaalin, tai liike-elämän itsensä parantamista koskevien seminaarien paketteihin. Stanfordin yliopiston MBA-ehdokkaat oppivat hyödyntämään ”sisäistä olemustaan” (korvaava ilmaus Jumalalle) etsimällä sisäistä ohjausta kurssilla nimeltä ”Luovuus liiketoiminnassa”, jolla opetti professori Michael Ray, intialaisen Guru Muktananda’n opetuslapsi. Itämaisen mietiskelyn harjoitukset, jotka on siirretty ”Joogaa terveydeksi”- tai holotrooppisina (eheyttä tuovina) hengitystekniikkoina, avaavat ihmisen kokemaan ”jumalatietoisuuden”.

Normaali tietoisuus luovuttaa ohjauksen ”korkeammalle tietoisuudelle”, joka saavutetaan enimmäkseen huumeiden aiheuttamien muutostilojen ja erilaisten huumeettomien joogatekniikoiden avulla. Maalaisjärki on tehnyt tietä epätavalliselle ”korkeammalle tietoisuudelle”. Psykoterapeutit ja psykiatrit itse ovat saavuttaneet kaikkitietävän, jumalankaltaisen suuruuden ennen tavallista kansaa. Tämä yhdessä heidän 300 miljardin dollarin teollisuutensa kanssa tekee heistä tärkeän voiman mystiikan myymisessä massoille.

Entä sitten psykoterapian vaikutus seurakunnassa? 1970-luvulla psykoterapia tulvi seurakuntaan kuin tsunami. Psykologi James Dobson’in ja muiden ”kristillistä psykologiaa” edustavien johdolla he tulkitsivat Raamatun uudelleen koskien sen opetuksia ”minästä” ollakseen yhteensopivia psykologian näkökulman kanssa. ”Minä/Itse” (self) hallitsee psykologiassa; sitä on psykoterapia kokonaan.

Olemme selittäneet, että jos uskomme, että Raamatun Jumala on todella Jumala, niin pitäisi olla selvää, että me emme ole Jumala. Jos joku ei usko sitä, niin käsitys, johon hänet johdetaan, on, että hän itse on Jumala. Kristityt, ovatpa sitten todellisia tai vain nimellisiä, ovat vastahakoisia menemään siihen. Silti psykologia siirtää heitä siihen suuntaan. Kuinka? Uskovalla on Jumala ja minä. Hänen elämänsä on jatkuvaa taistelua alistumisesta jommallekummalle. Kuitenkin viime vuosisadan loppupuolella psykologiasta johdetut ”minä/itse”-opetukset tulivat seurakuntaan: Itserakkaus, itsetunto, minäkuva, itseluottamus, omanarvontunto ja kuten Dave Hunt sanoi: self-ad nauseam (minää että oksettaa).

Nämä opetukset kristillisten psykologien ja neuvonantajien armeijan tukemina käänsivät ”minää” koskevat Raamatun jakeet täysin päälaelleen. Itselleen kuolemisen sijaan seurakuntaa on kehotettu rakastamaan ja arvostamaan itseään! Uskon, että se on ollut Saatanan tehokkain juoni kirkkohistorian viimeisten 50 vuoden aikana.

Kuten Tobia Jeremian kirjassa, psykologia, joka johtaa minä-epäjumalan palvelukseen – jopa sen jumalallistamiseen – on perustanut myymälän seurakuntaan aiheuttaen sanomatonta hengellistä tuhoa Kristuksessa olevien veljien ja sisarten keskuudessa.

Kuinka sitten elämme? Mikä on vastalääke, raamatullinen suojelusuunnitelma mitä tulee varoitukseen, jonka Jeesus antoi koskien viimeisinä päivinä tapahtuvaa petosta? ”Katsokaa, ettei kukaan teitä eksytä” (Matt. 24:4). Meidän on oltava kuin isaskarilaiset, jotka ymmärsivät ajan ja käsittivät, mitä Israelin oli tehtävä (1. Aik. 12: 32). Petoksen vastalääke ei ole monimutkainen, mutta se vaatii ahkeruutta erottamisen suhteen. Meidän tulee ensin alistua Jumalalle, joka tekee meille mahdolliseksi Hänen Pyhän Henkensä avulla vastustaa paholaista (Jaak. 4:7). Seuraavaksi meidän on jatkettava vakaasti Raamatun opissa ja ohjeissa. Se tarkoittaa tapaa lukea Jumalan Sanaa päivittäin ja se on tärkein tapa, joka meillä voi olla. Sitten meidän on tehtävä, mitä Jumalan Sana sanoo, ”ei väellä eikä omalla voimallamme, vaan Pyhän Hengen avulla” (Sak. 4:6). Meidän tulee myös olla yhteydessä muihin uskoviin tukien toisiamme rukouksessa sekä rukoilla jatkuvasti Herraa Jeesusta opastamaan ja ohjaamaan meitä Hänen tahtoonsa (Apt. 2: 42).

Ps. 1:2-3 antaa meille Jumalan ohjeita hedelmällisyyteen näinä vaikeina aikoina, kun Herra lähestyy. Uskovina meidän tulee ”iloita” Sanassa ja ”mietiskellä” sitä ”päivin öin”. Se tekee meistä hengellisesti ”kuin istutetun puun vesiojain tykönä, joka antaa hedelmänsä ajallaan ja jonka lehti ei lakastu; ja kaikki, mitä hän tekee, menestyy”.

TBC

Read Full Post »

Maailma ja seurakunta: minne menossa? (osa 1)

THE WORLD AND THE CHURCH: WHERE ARE THEY HEADED? – PART ONE
1.10.2020 T. A. McMahon, suom SK

Otsikko herättää tärkeän kysymyksen, joka korostaa raamatullisen eskatologian tuntemisen tärkeyttä. Ensinnäkin, mitä on raamatullinen eskatologia ja toiseksi, miksi on tarpeen ymmärtää sitä oikein?

Raamatullinen eskatologia on se, mitä Raamattu sanoo lopun ajoista – kaikki, mitä se julistaa, tulee tapahtumaan. Kuinka saamme siitä oikean käsityksen? Se on hyvin yksinkertaista. Meidän on vain luettava, mitä Raamatulla on sanottavaa siitä. Voimme myös lukea joitakin raamatullisesta eskatologiasta kirjoitettuja kirjoja, mutta ne on asetettava Raamatun valoon.

Raamattu on kirja maailman historiasta – maailman luomisen alusta sen loppuun, jolloin se korvataan uusilla taivailla ja uudella maalla. Miksi se korvataan? Koska sen luomisen jälkeen jokin meni pahasti pieleen.

Luojamme Jumala on välittänyt ihmiskunnalle valittuja yksityiskohtia luomakunnastaan, jonka hän julisti olevan ”sangen hyvä”. Kun Aadam ja Eeva luotiin, Hän antoi heille käskyn, jota he eivät totelleet. Tottelemattomuuden seuraukset toivat synnin maailmaan ja turmelivat koko luomakunnan.

Saatana, langennut enkeli Lusifer, petti Eevan olemaan tottelematon Jumalalle. Aadam, jota ei petetty, teki syntiä tahallaan. Heidän syntinsä tarttui kaikkiin heidän jälkeläisiinsä. Siksi ihmiskunnalla oli kaksi vaihtoehtoa syntisen tilansa suhteen. He voisivat 1) hyväksyä Jumalan sovinto- ja pelastussuunnitelman, jonka Hän tarjosi lähettämällä Poikansa Jeesuksen tulemaan ihmiseksi maksaakseen täyden rangaistuksen kaikista ihmiskunnan synneistä; tai 2) ihmiskunta voisi kääntyä Saatanan puoleen etsimään hänen ratkaisuaan tämän maailman jumalana, johon kuului hänen ”jumaluuden” tarjouksensa yhdelle ja kaikille.

Eevan viettelemisen ajasta aina Antikristuksen uskonnon ja valtakunnan perustamiseen Raamattu kertoo jatkuvasta hengellisestä taistelusta ihmiskunnan sieluista. Vanha Testamentti kertoo tapahtumat, joissa Jumala valitsee ja erottaa Israelin tarkoituksiinsa – ensisijaisesti sellaisen kansan perustamiseksi, jolle Hän lähettäisi Poikansa. Israelin historiaan sisältyi jaksoja Jumalalle alistumisesta ja kapinasta häntä vastaan, tosi palvonnan ja epäjumalanpalveluksen aikoja sekä saatanan edistämiä yrityksiä tuhota juutalaiset. Israelin historiaan sisältyi Jumalalle alistumisen jaksoja ja kapinoimista häntä vastaan, aidon palvonnan ja epäjumalanpalveluksen aikoja sekä saatanan edistämiä yrityksiä tuhota juutalaiset. Jos juutalaiset voitaisiin pyyhkäistä pois, Jumalan lupauksilla ei olisi mitään vaikutusta, eikä Israelin kautta maailmaan tulevaa Messiasta.

Uusi testamentti kertoo Saatanan yrityksestä tappaa Jeesus vauva Herodeksen kautta, kuten myös muista vastustajan juonista juutalaisen Messiaan eliminoimiseksi. Epäilemättä Saatana luuli voittaneensa taistelun, kun Kristus ristiinnaulittiin, mutta vain järkyttyäkseen, kun Jeesus nousi kuolleista! Hän ei ilmeisesti käsittänyt Jeesuksen tulemuksen tarkoitusta, joka oli ”tehdä tyhjäksi paholaisen teot” maksamalla täysi rangaistus ihmiskunnan synneistä kuolemansa, hautaamisensa ja ylösnousemuksensa kautta. Saatanan päätyö oli keskittyä pitämään ihmiskunta synnin orjuudessa, joka murtuisi niiden kohdalla, jotka kääntyisivät – yksin uskon kautta – Jeesuksen puoleen Hänen sovitusuhrinsa vuoksi.

Joten taistelu ihmiskunnan sieluista on ohi, vai mitä? Ei. Itse asiassa se on kiihtymässä – ja suuresti! Saatanan jatkuva itsepetos, joka alkoi taivaassa, kun hän väitti olevansa ”Korkeimman kaltainen”, on laajentunut käsittämään hänen oman uskontonsa ja valtakuntansa maan päällä. Sen kautta hän saa lopulta haluamansa palvonnan vallatessaan miehen, jonka hän voimaannuttaa, Antikristuksen.

Edellä esitetty asettaa eskatologisen taustan maailmalle ja kristinuskolle niiden viimeisessä konfliktissa. Maailma on lyhyen ajan oleva Antikristuksen valvonnassa, joka näyttää vihdoin voittavan kristikunnan. Jumala tuomitsee sitten maailman Suuren Ahdistuksen kautta.

Useista syistä haluan aloittaa Samuel Andrews’in kirjasta ”Christianity and Anti-Christianity in Their Final Conflict” (Kristinusko ja antikristillisyys lopullisessa konfliktissaan). Kirja julkaistiin vuonna 1898. Luettuani hyvin vanhan kopion, olin erittäin motivoitunut saada se uudelleenpainetuksi Berean Call’in kautta. Tajusin, että se ei pelkästään sisältänyt valtavia oivalluksia profetioiden täyttymisestä, vaan hänen kirjansa osoitti myös erinomaisen tavan ymmärtää paremmin raamatullista eskatologiaa. Andrews ei koskaan väittänyt, että hänellä olisi ollut mitään profetiaan liittyvää erityistä armoitusta. Se, mitä hän teki, oli kuitenkin hämmästyttävää! Silti se on jotakin, mitä me kaikki voimme tehdä ja mitä meidän on tehtävä näinä kasvavan luopumuksen päivinä. Seuraavassa siitä, mitä hän teki.

Samuel Andrews uppoutui Ilmestyskirjaan kootakseen, mitä siellä on sanottu viimeisistä päivistä. Hän pohti, keitä olivat tärkeimmät hahmot, mikä oli heidän pelisuunnitelmansa, mitkä olivat heidän uskonkäsityksensä, poliittinen agendansa ja kuinka nuo asiat sopivat yhteen Jumalan Sanan totuuden kanssa. Johanneksen kirjoitusten lisäksi Ilmestyskirjassa ja hänen kirjeissään Andrews tutki, mitä sanottavaa muilla Raamatun kirjoittajilla – Daniel, Matteus, Markus, Luukas, Paavali, Pietari ja Juudas – oli viimeisistä päivistä.

Jälleen, Samuel Andrews ei tehnyt mitään, mitä me uskovaisina emme voi tehdä. Kerätessään tuota tietoa hän tarkkaili nähdäkseen, josko jotakin hänen lukemastaan tulisi esiin ja vaikuttavaksi hänen omassa ajassaan. Hän oli niin raamatullisesti ymmärtäväinen yksilö, että epäilen, ettei hän ollut edes yllättynyt huomatessaan, kuinka paljon siitä oli vallitsevaa kaikkialla hänen aikansa maailmassa – ja jopa kristikunnassa. Surullinen hän oli, siitä olen varma, mutta ei yllättynyt.

Hän esimerkiksi tunnisti, että suurin osa hänen aikansa suuresti arvostetuista ja vaikutusvaltaisista filosofeista olivat kristinuskoa vastaan, sellaiset miehet kuten Baruch Spinoza, Immanuel Kant ja Georg Hegel. Suurin osa meistä on todennäköisesti paremmin perehtynyt sellaisiin miehiin kuin Henry David Thoreau ja Ralph Waldo Emerson, jotka olivat amerikkalaisia.

Jos mietit, mistä nämä filosofit tulivat hengellisesti, niin he, samoin kuin suurin osa 1800-luvun johtavista filosofeista, olivat ateisteja ja agnostikkoja. He hylkäsivät Raamatun Jumalan päättäen, että ”Jumala” on persoonaton voima, joka on kaikessa ja jokaisessa. He edistivät evoluutiota ja naturalismia, jotka he aikanaan yhdistivät idän mystiikkaan.

Andrews näki yhteyden heidän uskomustensa ja Raamatun julistuksen välillä, jonka mukaan Antikristus julistaa olevansa Jumala ja häntä palvotaan Jumalana (2. Tess. 2:3-4).

Se on tärkeä havainto, koska valhe, jolla Saatana vietteli Eevan – että hänestä tulisi ”niin kuin Jumala” – ei ole uskomus, jonka ihmiset omaksuvat välittömästi, varsinkaan ne, jotka perinteisesti pitävät Jumalaa persoonallisena olentona ja maailmankaikkeuden Luojana.

Tänä päivänä siihen kuuluisi esimerkiksi noin 2,5 miljardia kristittyä ja miljardi muslimia. Riippumatta siitä uskooko kristinuskon Jumalaan vai Allahiin, vaihto uskoon, että itse olet Jumala, tai tulossa sellaiseksi, ei tapahdu välittömästi. Andrews kirjoittaa: ”Niin kauan, kuin ihmiset uskovat persoonalliseen Jumalaan, maailmojen ja ihmisen Luojaan, joka hallitsee kaikkea tahtonsa mukaan ja on olemassa kaikesta erillään, kukaan ei voi istuutua Jumalan temppeliin ’todistaen itsensä Jumalaksi’; tällainen väite hylättäisiin välittömästi sekä rienaavana että absurdina. Ennen kuin tällaista väitettä voidaan kuunnella, on monissa mielissä saatava aikaan sellainen muutos heidän käsityksessään Jumalasta, että tämä väite jumaluudesta ei loukkaa heitä jonakin outona ja uskomattomana, vaan hyväksytään täysin yhdenmukaisena sen kanssa, mitä he uskovat jumalallisesta luonteesta ja sen suhteista ihmiskuntaan.” Sitten Andrews esittää joitakin oivalluksia, kuinka uskonnollisia vaikutuksia omaavat filosofiat edistävät jumaluuden hyväksymistä ihmiskunnalle.

Filosofian luonne soveltuu selityksiin käsitteistä, jotka perustuvat melkein kokonaan ihmisen älyyn ja päättelyihin. Se saattaa tuntua hyväksyttävältä joillekin asioille, mutta ihmisen äly ja perustelut ovat hyödyttömiä, kun on vastattava elämän tärkeimpiin kysymyksiin.

Yhden esimerkin pitäisi riittää. Mitä filosofit voivat kertoa meille Jumalasta? Ei mitään totta olevaa – muuta kuin sen vähän, jonka ovat ehkä johtaneet Raamatusta. Kun tarkastelee vaikutusvaltaisimpia filosofeja, niin uskonnollisissa kysymyksissä he ovat, kuten totesin, ateisteja ja agnostikkoja. Ateisteina he hylkäävät Raamatun Jumalan omien ideoidensa hyväksi; agnostikkoina he vetoavat tietämättömyyteensä Jumalasta. Molemmissa tapauksissa heillä on kuitenkin paljon sanottavaa Raamatun ilmoittamasta Jumalasta. Heillä ei kuitenkaan ole mitään sanottavaa totuudesta. Heidän kirjoituksensa Jumalasta ovat toivottomia harjoituksia tietämättömyydessä. Miksi näin? Eikö heitä pidetä briljantteina miehinä? Miksi sitten ”briljantit” filosofit ovat niin tietämättömiä ajattelussaan Jumalasta?

Hyvin yksinkertaisesti, syntisestä luonteestaan huolimatta he ovat rajallisia olentoja, jotka yrittävät selittää ääretöntä Jumalaa. Se ei tule onnistumaan, ainakaan missään totuuden merkityksessä. Oletko koskaan ajatellut jaetta Sananl. 3:5: ”Turvaa Herraan kaikesta sydämestäsi äläkä nojaudu omaan ymmärrykseesi.” Miksi emme nojaisi omaan ymmärrykseemme? Ulkopuolella sen, että tunnustamme luomakunnassa, että kaiken luoneen Jumalan on oltava kaikkitietävä, kaikkivoiva ja kaikkialla läsnä oleva, kaikki muu ymmärryksemme on pelkästään maailmallista viisautta Jumalaa koskevan tiedon varjolla. Tämä koskee kaikkia (ei vain filosofeja).

Jokainen, joka nojaa omaan ymmärrykseensä, on juuttunut omaan lihalliseen viisauteensa. Jälleen, rajallinen ihminen ei voi tuntea Luomakunnan Jumalaa, joka on ääretön, ellei…? Ellei Jumala viestitä hänelle, ja siihen täytyy sisältyä sellaisten asioiden paljastamista, joita ihmiskunta voi vain spekuloida: Hänen iankaikkisen luonteensa, täydelliset ominaisuutensa ja Hänen tarkoituksensa ihmiskunnalle. Jumalan on myös paljastettava meitä koskevia asioita. Mikä on ongelmamme? Mistä syntinen luontomme tuli? Onko mitään toivoa synnin saastuttaman tilamme parantamisesta?

Kaikkea tätä ja paljoa muuta emme voi tietää totuudessa, ellei Jumala valista meitä. Emme tunne edes omaa sydäntämme! ”Petollinen on sydän ylitse kaiken ja pahanilkinen; kuka taitaa sen tuntea?” (Jer. 17:9); ja: ”Sillä Jumalan sana on elävä ja voimallinen ja terävämpi kuin mikään kaksiteräinen miekka ja tunkee lävitse, kunnes se erottaa sielun ja hengen, nivelet sekä ytimet, ja on sydämen ajatusten ja aivoitusten tuomitsija” (Hepr. 4:12). Tämä oivallus ei tule rajallisen ja syntisen ihmisen mielestä, viisaudesta tai älystä!

Palatkaamme Samuel Andrews’in ajan vaikutusvaltaisiin filosofeihin, esim. Spinoza, Kant, Hegel, Thoreau ja Emerson – nämä olivat niitä, jotka hylkäsivät Raamatun Jumalan ja antoivat maailmalle omat antikristilliset käsityksensä. Antikristilliset käsitykset? Se on, mitä ihmiselle jää, kun hän hylkää Jumalan ja Hänen ilmoituksensa. Hänelle jää myös toinen valtaisa ongelma: hänen on keksittävä oma ratkaisunsa sotkuun, jossa maailma on.

Raamatun Jumala julistaa, että ongelma on synti ja että hänellä on ratkaisu siihen. Filosofien mielestä sitä ei voida hyväksyä ja he ovat siinä peräänantamattomia – jopa ällöttäviä. Maailman on siis keksittävä oma lääkkeensä. Kaikki sen kokeilemat lääkkeet ovat kuitenkin epäonnistuneet! Esimerkkejä on runsaasti, kuten:

Tieteellinen materialismi: usko siihen, että mitään aineetonta todellisuutta ei ole olemassa. Aiheesta käytävät keskustelut voivat käydä rumiksi – kuten myös typeriksi. Silti tämä aihe oli aikaisemmin päivän sääntö suurimmassa osassa tiedettä, mutta nykyisin se enimmäkseen hylätään. Miksi? Koska se uhmaa sekä kokemusta että järkeä ja on myös ”antikristus”-käsite.

Samuel Andrews kommentoi: ”Koska tiede kaipaa absoluuttista ja muuttumatonta lakia, se on taipuvainen tieteelliseen materialismiin. Se ei tykkää mistään jumalallisista väliintuloista [hyläten hengellisen maailman]; sen tavoite on aineellinen, ei moraalinen.”

Siksi se väittää, että ”vain aine on olemassa”. Todellako?

Jos minun pitäisi kysyä joltakulta, joka uskoo tieteelliseen materialismiin, miksi hän ajattelee sen olevan totta ja hän alkaisi luetella syitä, niin keskeyttäisin hänen selityksensä toisella kysymyksellä: ”Tätäkö sinä ajattelet?” Hänen todennäköinen vastauksensa olisi: ”Ehdottomasti”. Seuraava kysymykseni olisi sitten: ”Niinkö luulet? Ovatko ajatuksesi aineellisia? Entä syysi? Ovatko ne aineellisia?” Siitä voisimme jatkaa luetteloon asioita, joilla ei ole aineellista pohjaa, mutta silti ovat kiistattomasti osa elämää: rakkaus, himo, oikeudenmukaisuus, myötätunto, viha, estetiikka, ylpeys jne. jne.

Todellinen tiede on ollut hyödyllinen ihmiskunnalle, mutta se ei ole kyennyt ratkaisemaan likimainkaan kaikkia ihmiskunnan ongelmia – ja vielä vähemmän siirtyessään skientismiin, joka on itse asiassa tieteen muodonmuutos uskonnoksi. Tieteellinen materialismi on siis pudonnut pois ratkaisuna.

Seuraavaksi filosofit käänsivät katseensa evoluutioon: uskoon, että ihmiskunta kehittyy ylöspäin muuntuen ”alkulimasta jumalalliseksi”. Jotkut julistavat, että ihminen on evoluutiotikkaiden ylimmällä puolalla ja saavuttamassa korkeamman tilan. Näin ajattelevilla on kuitenkin voitettavanaan useita esteitä. Evoluutioteoria on konkurssissa – sillä ei ole vastauksia elämän peruskysymyksiin. Esimerkiksi miten elämä alkoi elottomasta? Moinen väite on ristiriidassa biogeneesin lain kanssa. Mikä on todennäköisyys, että elämä – sanokaamme ihmisen solu – muodostui sattumalta? Nolla!

Englantilainen tähtitieteilijä ja matemaatikko Sir Fred Hoyle esitti ongelman selvästi: ”…mahdollisuus tuottaa elämän perusentsyymejä satunnaisilla prosesseilla ilman älykästä ohjausta olisi yksi mahdollisuus luvusta, jossa on ykkönen ja perässä 40 000 nollaa. Geneetikot ovat hyvin tietoisia tästä matemaattisesta mahdottomuudesta, mutta silti kukaan ei näytä puhaltavan hälytyspilliin päättäväisesti.”

Löydettyjen miljoonien ja miljoonien fossiilien joukossa ei ole ainuttakaan siirtymäkauden fossiilia; eli ei ole olemassa mitään välilajia minkään kahden lajin välillä. Kuinka aika ja sattuma, evoluution pohjakallio, saavat aikaan hyvin erilaisia, silti hyvin välttämättömiä tekijöitä ihmisen lisääntymiselle? Miehillä on hyvin erilainen rakenne kuin naisilla, ja kunkin välinen ero on kriittinen vauvojen tekemiselle.

Jälleen, mitä tulee näihin kysymyksiin ja moniin muihin, evoluutiolla ei ole vastauksia. Siitä huolimatta ateistit etsivät jatkuvasti ratkaisuja.

Evoluutioon liittyy läheisesti naturalismi. Siihen sisältyy uskomus, että ihmiskunta on osa luontoa. Silti jotenkin olemme menettäneet yhteyden siihen. Näin ollen naturalismin ratkaisu sotkuun, jossa olemme, on ”palata Luontoon”. Miksi luonto? No niin, meille kerrotaan, että luonto on puhdas ja hyvä ja jostakin syystä meistä on tullut ”epäluonnollisia” ja siksi se, mitä teemme, on enimmäkseen luontoa vastaan.

Todellako?

Kun majava rakentaa kotinsa eli luo padon, se yleensä sekoittaa ekologisen ympäristönsä, jolloin vahingoittuneet puut seisovat puoliksi järsittyinä maan tulviessa. Mutta se on okei, koska se on ”luonnollista” ja näin ollen katsotaan täysin hyödylliseksi. Kun insinöörit rakentavat padon ihmiskunnan hyväksi ottaen huomioon useimmat ekologiset huolenaiheet, sitä ei pidetä hyvänä. Se on luonnotonta.

Hetkinen! Jos ihminen on todella osa luontoa, kuten väitetään, niin kaiken, mitä hän tekee, on oltava luonnollista ja siksi hyvää, puhdasta ja hyödyllistä. Palataksemme naturalismin yhteyteen evoluutioon, tärkeä väite evoluutioprosessille on ”sopivimpien eloonjääminen”. Minulla on syöttölaite talitiaisille. Söpöille pienille talitiaisille. Ne voivat tyhjentää linnunsiemenillä täytetyn 18-tuumaisen sylinterini muutamassa tunnissa. Toisinaan se on kuin katselisi villikoirien kemuja. Olen iloinen, ettei näillä söpöillä pikkuisilla ole torahampaita!

Luulen kaipaavani sitä hyvää, puhdasta ja hyödyllistä osaa luonnosta.

Siitä huolimatta meille sanotaan, että meidän kaikkien on ”jälleen sovitettava itsemme luontoon”. Kuten Dave Hunt tapasi sanoa, että yritä viihtyä äiti luonnon kanssa. Halaa purkautuvaa tulivuorta. Mene uimaan juoksuhiekkaan. Kuivaa itsesi myrkkymuratin lehdillä.

Naturalismi ei siivoa sotkua, jossa olemme. Se on osa sotkua!

Joten jos kaikki ihmiskunnan yritykset ratkaista surkea tilanteensa tieteellisen materialismin, evoluutioteorian ja luontoon palaamisen kautta, ovat epäonnistuneet, saatat ajatella, että ihminen heittäisi pyyhkeen kehään ja palaisi Luojansa tykö.

Ei missään tapauksessa! Vaikka filosofit väittävät olevansa ateisteja ja agnostikkoja, heidän oli – ja heidän on – käännyttävä uskonnon puoleen pyrkiessään ratkaisemaan sotku, jossa olemme. He ovat perustelleet, että koska Raamatun persoonallista Jumalaa ei ole, ihminen pysyy oletettavasti korkeimpana itsensä tiedostavana olentona. Siten hänen asemansa asettaa hänet jumalallisen piiriin.

Tämä on panteismia.

Se johtaa itsensä korottamiseen, mikä on välttämätöntä sellaisten ongelmien ratkaisemiseksi, joita vain kaikkivaltias Jumala pystyy käsittelemään. Siksi oman jumaluuden tiedostaminen on äärimmäisen tärkeää. Ralph Waldo Emerson, suuresti ihailtu kapinallinen filosofi ja panteisti, näytti tietä:

”Mikään ei ole pyhää, paitsi oman mielemme eheys. Mitä minulla on tekemistä perinteiden pyhyyden kanssa, jos elän kokonaan sisäpuolelta? … Mikään laki ei voi olla minulle pyhä, paitsi oman [jumalan kaltaisen] luonteeni laki. … Kartan isää ja äitiä, vaimoa ja veljeä, kun nerouteni kutsuu minua. Jeesus oli parempi kuin toiset, koska hän kieltäytyi kuuntelemasta toisia.”

Andrews panee merkille toisen ominaisuuden, kenties ensisijaisen, mitä tulee panteismiin. Panteismi on täysin subjektiivista, intuition ja tunteiden ajamaa, jota ei voida todistaa eikä kumota. Hän lainaa Emerson’in tunteiden tekemistä tuomariksi sille, mitä hän oli valmis hyväksymään tai hylkäämään. Herran ehtoollinen on Emersonin tutkinnassa: ”Jos uskoisin, että Jeesus määräsi sen opetuslapsilleen ja että hän jopa pohti tämän muotoisen muistelemisen tekemistä pysyväksi kaikin tavoin miellyttävänä … ja silti kokeilemisen aikana se oli vastenmielinen omille tunteilleni. Minun ei pitäisi hyväksyä sitä.”

Sen suhteen on olemassa vain kaksi uskonnollista tai hengellistä vaihtoehtoa: raamatullinen teismi ja panteismi. Raamatullinen teismi liittyy Jumalaan, joka ilmoittaa itsensä Raamatussa. Hän yksin on Jumala, joka on luonut kaiken. Hän ei ole osa luomakuntaansa – Hän on täydellisesti ”toinen”, joka on ikuisesti olemassa kaiken luomansa ulkopuolella. Jos Jumala olisi osa luomakuntaa, Hän olisi osa ”sotkua”, jossa olemme, mutta hän ei ole. Hän on ratkaisu!

Kuten edellä totesimme, panteismi on usko siihen, että Jumala on kaikessa ja siksi kaikki on Jumala. Raamatullisen teismin hylkääminen (tai mikä tahansa poikkeava näkemys) kääntää ihmiskunnan panteismiin. Kaikki edellä mainitsemani filosofit (ja monet muut, joita en maininnut), olivat panteisteja. He hylkäsivät Raamatun Jumalan ja etsivät omaa jumaluuttaan.

Samuel Andrews, jonka teos vuodelta1898 Christianity and Antikristianity in the Final Conflict, jota olen lainannut, dokumentoi saksalaisten filosofien panteistiset uskomukset, jotka valtasivat sivistyneen maailman taiteen, tieteen, kirjallisuuden ja uskonnon kautta. Andrews kirjoittaa: ”Edellä mainitun osalta on jo annettu joitakin todisteita, että joissakin muodoissaan panteismi ei kyllästä vain nykyistä modernia filosofiaa, vaan on yhä enemmän tunkeutumassa uskontoon, tieteeseen, kirjallisuuteen ja kaikille ihmisen ajattelun osa-alueille. Suuri yleisö perehdytetään sen periaatteisiin aikakauslehtien ja sanomalehtien, luentojen ja saarnatuolien kautta. Sen vallitsevuus näkyy siinä, kuinka nopeasti sellaiset järjestelmät kuin kristillinen tiede, mielentiede, teosofia ja muut niiden sukulaiset ovat levinneet kristillisissä yhteisöissä, sillä niillä kaikilla on panteistinen pohja. Moraalinen ilmapiiri on täynnä sen henkeä ja se vaikuttaa moniin heidän tietämättään.”

Tähän suuntaan kaikki menee.

Panteismia ei edistä pelkästään sen vetovoima ihmisiin ”olla niin kuin jumala”, vaan sitä vahvistaa myös poliittinen toiminta, varsinkin demokratia. Miten niin?

Andrews kirjoittaa: ”… demokratian kasvu auttaa valmistamaan tietä Antikristukselle tekemällä kansan tahdosta korkeimman sekä hallitsijoiden valinnan että heidän hallintonsa luonteen ja laajuuden suhteen; ja antamalla tälle tahdolle laillisen ilmaisun. Kun kansa valitsee lainsäätäjänsä, lainsäädäntö on sitä, mitä äänestäjien enemmistö vaatii. Menneisyydessä kaikkien kristittyjen kansojen keskuudessa tällainen lainsäädäntö on suurelta osin perustunut kristillisiin periaatteisiin ja siihen on kuulunut Jumalan auktoriteetin tunnustaminen. Niin kauan kuin tämä auktoriteetti, sellaisena kuin se on julistettu Raamatussa tai kirkon toimesta, tunnustetaan, kansan tahto ei ole ylin; mutta kun se kiistetään, tämä ylivalta yhä kasvaa. Jos sitten uskomus muuttuu yleiseksi joko sen suhteen, ettei ole Jumalaa, lain antajaa, eikä mitään Hänen tahtonsa ilmausta, joka olisi arvovaltainen, niin mikä periaate määrää silloin lainsäädännön luonteen ja rajoitukset? Ainoa periaate on [oletetun] yhteisen hyvän periaate; mitä ikinä se vaatii, on oikein.” Toisin sanoen tullakseen valituksi tai uudelleenvalituksi poliitikot usein mielistelevät äänestäjiä. Se on varmasti tämän päivän politiikkaa!

Muista, että Andrews’in kirja on kirjoitettu 120 vuotta sitten ja koskettelemme vain joitakin asioita, jotka hän paljastaa omasta ajastaan. Silti hänen kirjansa on kuin hän olisi uutiskommentaattori meidän ajassamme. Ja uutiset eivät olisi väärennettyjä!

Tämä artikkeli keskittyi ensisijaisesti maailmaan ja siihen, mihin se on menossa. Osassa 2 pääpaino on kirkossa, todellisessa ja tunnustavassa seurakunnassa, sekä luopumuksessa (joka muuten käsittää todellisia uskovia).

Aloitin tämän viestin korostamalla eskatologian merkitystä ja varsinkin sen arvoa suojellessamme uskovia petokselta, mukaan lukien tuleminen vedetyksi Antikristuksen uskontoon ja valtakuntaan ja niiden tahaton edistäminen. On traagista, että tätä tapahtuu tänä päivänä järkyttävissä mittasuhteissa, kun Herramme ja Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen paluu lähestyy.

TBC

Jatkuu artikkelissa Maailma ja seurakunta: minne menossa? (osa 2)

Read Full Post »

Konflikti tempauksesta

Rapture Conflict
By tri. David R. Reagan, suom. SK

Michael Brown (vas.), Craig Keener (oik.)

Olen murheellinen ilmoittaessani, että tri. Michael Brown, jota suuresti kunnioitan, on hiljattain toisen kirjoittajan kanssa tehnyt kirjan, jossa he hyökkäävät ennen vihaa/ahdistusta tapahtuvaa tempausta (Pre-Tribulation Rapture) vastaan. Hänen kirjoittajakumppaninsa on tri. Craig Keener, joka on Kentucky’n Willmore’n Asbury-seminaarin Raamatun tutkimuksen professori.

Perusolettamus

Kirjan nimi, Not Afraid of the Antichrist (Antikristus ei pelota), tiivistää yhden heidän perusargumenteistaan ennen vihaa tapahtuvaa tempausta vastaan. Periaatteessa he väittävät, että ne meistä, jotka uskovat ennen vihaa tapahtuvaan tempaukseen, ovat nynnyporukkaa, jotka eivät halua kärsiä Herran tähden ja siksi olemme pettäneet itsemme uskomaan, että meidät otetaan yliluonnollisesti pois tästä maailmasta ennen ahdistuksen alkamista.

Tämä on tietysti klassinen olkiukkoargumentti. Tunnen monia raamatunopettajia ja professoreita, jotka uskovat ennen vihaa tapahtuvaan tempaukseen, eikä mieleeni tule yhtään, jonka usko perustuisi Antikristuksen pelkoon. Sen sijaan heidän käsityksensä perustuu Raamatun kallisarvoiseen lupaukseen, että milloin tahansa Jeesus voi palata ylkänä viemään morsiamensa, seurakunnan, pois tästä maailmasta (1. Tess. 4:13-18). Ja he uskovat, että Raamatun perusteella paras päätelmä on, että se tapahtuu ennen ahdistuksen alkamista.

Yrittäessään todistaa perätöntä väitettään kirjoittajat kuluttavat paljon aikaansa kertoen kauhistuttavasta kristittyjen kärsimästä vainosta Kiinan ja Nigerian kaltaisissa paikoissa. He myös omistautuvat lainaamaan jakeita, jotka vakuuttavat meille, että jos todella olemme Jeesuksen puolella, niin tulemme kärsimään vainoa. Sitten he kysyvät, miksi todellisten kristittyjen Amerikassa pitäisi ajatella, etteivät he jonakin päivänä joudu kärsimään samanlaista ahdistusta.

Merkittävä ero

Vastaus heidän kysymykseensä on, että ahdistuksen (Joh. 16:33) ja suuren Ahdistuksen (Ilm. 7:14) välillä on suuri ero. Ei kukaan tuntemistani ennen vihaa tapahtuvaan tempaukseen uskovista usko, että kristityt olisivat immuuneja häirinnälle, vainoille ja jopa murhille. Meitä Lännen kristittyjä on siunattu niin, että elämme suhteellisessa rauhassa verrattuna uskoviin Afrikassa, Aasiassa ja Latinalaisessa Amerikassa, mutta nuo ajat ovat ohi. Tänä päivänä kristittyjä marginalisoidaan koko Länsi-Euroopassa sekä Yhdysvalloissa ja Kanadassa ja he kohtaavat kasvavaa vainoa ja se tulee lisääntymään lukumäärien ja voimakkuuden suhteen johtuen kulttuurimme pakanallistumisesta.

Ne meistä, jotka uskovat ennen vihaa tapahtuvaan tempaukseen, odottavat saavansa täysillä kärsiä saatanallista vainoa yhteiskunnan taholta, mutta Raamattu lupaa meille suojan Jumalan eskatologiselta vihalta – Jumalan vihan lopulliselta mallilta, jonka Jumala vuodattaa koko maailman päälle.

Jumala on käyttänyt tätä vihan mallia kerran aikaisemmin maailmanlaajuisessa Vedenpaisumuksessa. Hän on luvannut sen jälleen seurakunta-ajan lopussa sarjana vertaansa vailla olevan kauheita tuomioita, jotka kestävät seitsemän vuotta.

Uskoville on luvattu immuniteetti tällaisen Jumalan vihan suhteen (1. Tess. 1:10). Ja ne meistä, jotka uskovat tähän lupaukseen, odottavat seurakunnan tempausta ennen ahdistusta. Toivomme perustuu Raamatun lupaukseen, eikä Antikristuksen pelkoon.

Toinen heiveröinen argumentti

Tämän tempausta vastustavan kirjan toinen teema on, että usko ahdistusta edeltävään tempaukseen perustuu yksinomaan virheelliseen opetukseen ja saarnaamiseen, koska siihen ei voida mitenkään päästä tutkimalla vain Raamattua. Jälleen olkiukko!

Kirjoittajat perustavat tämän väitteen omiin kokemuksiinsa. Molemmat kasvoivat seurakunnissa, joissa opetettiin ahdistusta edeltävää tempausta ja molemmat tulivat myöhemmin elämässään johtopäätökseen, että käsitystä ei voi perustella Raamatulla.

No niin, minulla on heille uutisia. Kasvoin sotaisan amillenniaalisessa kirkossa, jonka johtajat suhtautuivat uskoonsa niin dogmaattisesti, että jos joku uskalsi olla eri mieltä heidän kanssaan, niin häntä pilkattiin. Itse asiassa, jos hän jatkuvasti epäili Amillenniaalista näkökulmaa, hänet virallisesti erotettiin! [Amillenialismi: tuhatvuotinen valtakunta on symbolinen kuvaus, ei kirjaimellisesti toteutuva ajanjakso.]

Minä tulin premillenniaalisen käsitykseen Jumalan Sanasta Raamattua tutkimalla, enkä opetuksen ja saarnaamisen kautta. Ja samalla tavalla tulin johtopäätökseen, että luvussa 1. Tess. 4 kuvatun tempauksen oli oltava erillinen tapahtuma ja erossa Ilmestyskirjan 19. luvun kuvailemasta Jeesuksen paluusta. [Premillenialismi: Jeesus palaa ennen tuhatvuotisen valtakunnan ajanjaksoa perustamaan kyseisen valtakunnan, jonka pääkaupunkina on Jerusalem.]

En ole myöskään ainoa henkilö, joka on tullut näihin johtopäätöksiin pelkästään tutkimalla Raamattua. Hiljattaisessa kirjassaan Dispensationalism Before Darby (Dispensationalismi ennen Darby’a) (2015) tri. William Watson todistaa, että 1600–1700-luvuilla oli monia, jotka myös päättelivät, että Tempaus ja Paluu ovat kaksi erilaista ja eriaikaista tapahtumaa – ja jotkut jopa uskoivat, että Tempaus on ennen Ahdistusta.

Tohtori Watson päättelee, että 1800-luvun alussa ennen vihaa tapahtuvaan tempaukseen uskoivat ”ei vain baptistit – vaan myös johtavat anglikaanit – ja jopa skotlantilaiset presbyteerit” (sivu 262). Toisin sanoen, se ei ollut vain jokin epärealistinen käsite, joka vuonna 1830 poksahti englantilaisen teologin, nimeltä John Nelson Darby, kekseliääseen mieleen, kuten kirjoittajat väittävät.

Ilman tohtori Watson’in yksityiskohtaista aineistoa historioitsija nimeltä tohtori Paul Boyer oli jo tullut samaan johtopäätökseen kirjassaan When Time Shall Be No More: Prophecy Belief in Modern America (Kun aikaa ei enää ole: profetiausko nykyajan Amerikassa). Tämän kirjan julkaisi Harvard University Press vuonna 1994. Hän kirjoittaa:

Tietyssä mielessä Darby’n järjestelmä ei sisältänyt mitään uutta. Hänen keskittymisensä profetian toteutumiseen tulevaisuudessa noudatti varhaisten kristittyjen eskatologiaa… Jopa tempausoppi … löytyy varhaisten tulkitsijoiden kirjoituksista. … Mutta Darby kutoi nämä eri säikeet tiukaksi ja yhtenäiseksi systeemiksi, jota hän tuki joka tilanteessa runsailla Raamatunkohdilla ja sitten uupumatta julisti kirjoitustensa ja saarnamatkojensa kautta (sivu 188).

Vielä yksi asiaton argumentti

Yksi tohtoreiden Brown and Keener rakentamista olkiukoista on, että usko ennen vihaa tapahtuvaan tempaukseen tuottaa apaattisia kristittyjä, jotka tyytyvät istumaan syrjässä odottaen Herran ilmestymistä unohtaen evankelioimisen ja yhteiskunnalliset ongelmat.

Ei pidä paikkaansa – en tunne ketään tästäkään porukasta! Itse asiassa viime vuosien johtava vihaa edeltävän tempauksen puolustaja – Tim LaHaye – oli yksi johtavista kristityistä poliittisista aktivisteista, joka oli voimakkaasti mukana Moral Majority -liikkeessä. Ja hänen vaimonsa Beverly perusti konservatiivisen kristittyjen naisten aktivistiryhmän nimeltä Concerned Women of America (Amerikan huolestuneet naiset).

Kirjan pahin vika

Suurin heikkous Brown’in & Keener’in kirjassa on sen tapa käsitellä läheisyyttä. Kirjoittajat kirjaimellisesti tanssivat aiheen ympärillä ja heillä on tietysti siihen hyvä syy.

Raamattu tekee selväksi, että Herra voi palata milloin tahansa ja että meidän kristittyinä tulee elää odottaen Hänen paluutaan. Sitä kutsutaan läheisyydeksi. Mutta jos hylkäät tempauksen ja uskot vain siihen, mitä kutsutaan Toiseksi Tulemukseksi, niin ei ole olemassa mitään läheisyyttä. Se johtuu siitä, että on niin monta profetiaa, joiden on täytyttävä, ennen kuin Toinen Tulemus voi tapahtua. Mainitaksemme vain yhden – ensin on oltava seitsenvuotinen Ahdistus!

Ne, jotka hylkäävät Tempauksen ja uskovat vain Toiseen tulemukseen elävät odottaen Antikristusta. Ne meistä, jotka uskovat tempauksen olevan erillinen tapahtuma Herran paluusta maan päälle, elävät odottaen Jeesusta Kristusta – ei Antikristusta.

Kirjoittajien käsitys tempauksesta

Julisteen teksti: RAUHOITTUKAA! Mitään ei tapahdu, ennen kuin Antikristus tulee.

Mitä kirjoittajat sitten tekevät sille tempaukselle, jota apostoli Paavali kuvailee yksityiskohtaisesti luvussa 1. Tess. 4? He yhdistävät sen Toiseen Tulemukseen. Siten he väittävät, että kun Herra ilmestyy taivaissa, uskovat temmataan kohtaamaan hänet taivaalla ja sitten he välittömästi palaavat hänen kanssaan maan päälle hallitsemaan Hänen kanssaan tuhannen vuotta Millenniumissa (tuhatvuotinen valtakunta).

Tähän käsitykseen vihan jälkeen tapahtuvasta tempauksesta liittyy monta ongelmaa. Yksi on, kuten olen jo todennut, että se tuhoaa läheisyyden.

Toinen ongelma on, että se ei anna asukkaita Millenniumiin. Miksi? Koska jos Tempaus ja Toinen Tulemus ovat yksi tapahtuma, niin jokainen uskova, sekä juutalainen että pakana, elävä ja kuollut, kirkastetaan Herran paluun hetkellä. Kaikki muut lähetetään Tuonelaan. Se tarkoittaa, ettei ole kuolevaisia ihmisiä menemässä Millenniumiin ja kansoittamassa maata uudelleen.

Tämä ei ole ongelma vihaa edeltävän tempauksen käsityksessä, sillä sen mukaan kaikki seurakunta-ajan uskovat, elävät ja kuolleet, saavat kirkastetun ruumiin tempauksen hetkellä – ennen kuin Ahdistus alkaa. Sitten seuraavien seitsemän Ahdistuksen vuoden aikana monet hyväksyvät Jeesuksen ja vaikka Antikristus surmaa suurimman osan heistä, niin tulee olemaan jäännös sekä juutalaisista että pakanauskovista, jotka elävät ahdistuksen loppuun asti. Tämän ryhmän sallitaan mennä Millenniumiin lihassa. He asuttavat maan uudelleen ja ne meistä, jotka ovat kirkastetussa ruumiissa, hallitsevat heitä.

Toistan, käsitys vihan jälkeen tapahtuvasta tempauksesta ei anna hallittavia Millenniumiin.

Loppuhuomautus

Päätän lainauksella tohtori Ron Rhodes’ilta, joka on yksi suosikeistani, mitä tulee raamatunprofetian opettamiseen. Useita vuosia sitten hän oli yksi puhujista vuosittaisessa raamattukonferenssissamme. Häntä pyydettiin puhumaan tempauksesta ja kun hän pääsi siihen asti, että arvioi käsitystä vihan jälkeen tapahtuvasta tempauksesta, hän aloitti muistuttamalla yleisöä, että apostoli Paavali lopetti tempauksen kuvauksensa sanomalla: ”Niin lohduttakaa siis toisianne näillä sanoilla” (1. Tess. 4:18).

Sitten hän tiivisti käsityksen vihan jälkeen tapahtuvasta tempauksesta näin:

Kuvitelkaamme hetken ajan, että tempaus vihan jälkeen on totta. Seuraavassa on, mitä tämä tempauskäsitys tarkoittaa:

• • • Käytte läpi seitsemän vuotta Jumalan vihaa.
    • Kärsitte Antikristuksen kauhistuttavan hallinnon kautta.
    • Koette tuskalliset sinetti-, pasuuna- ja maljatuomiot – jotka käyvät kerta kerralta pahemmiksi ja tuskallisemmiksi.
    • Suurin osa teistä kärsii tuskallisen marttyyrikuoleman.

Niin lohduttakaa siis toisianne näillä sanoilla” (1. Tess. 4:18). Sorry, ystävät – se vain ei pelitä!

Tähän en voi sanoa muuta kuin Aamen!

 

Read Full Post »

Mitä Raamattu sanoo tempauksesta?

What Does the Bible Say About the Rapture?
By Pete Garcia, 16.9.2019, suom. SK

Ennen kuin aloitamme syvällisen keskustelun tempauksesta ja muista eskatologisista kysymyksistä, tarvitsemme alustavan keskustelun. On olemassa kaksi viestinnän mallia, joita välitetään Pyhän Raamatun kautta ja sen takia: Progressiivinen ilmoitus ja progressiivinen valaistus. Progressiivinen ilmoitus opettaa meille, että Jumala avasi lunastussuunnitelmansa ihmiskunnalle progressiivisesti (asteittain). Se alkoi paratiisista (1. Moos. 3:14-19) ja päättyi apostoli Johannekseen Patmoksen saarella.

Progressiivinen valaistus alkoi, kun Raamatun kaanon suljettiin vuonna 95 jKr. ja Pyhän Hengen kautta alkoi paljastaa raamatullisia totuuksia ihmiskunnalle Hänen avautuvan suunnitelmansa mukaisesti. Siten on järkeen käyvää, että jos Herra voi järjestellä, milloin opit asioista, kuten Raamatun erehtymättömyys, kolminaisuus, seurakunta ja pelastus, pitää systematisoida (codify), niin Jumalan pitäisi myös pystyä sallimaan ajoitus sen suhteen, milloin ihmiset alkavat ymmärtää paremmin viimeisiä päiviä. Toisin sanoen, Hän tekee sen, kun se on tarkoituksenmukaista.

Herra on kaikkitietävä (Jes. 46:9-10) ja on aina tiennyt, että toinen tulemus ei tapahdu ainakaan ennen 2000-lukua; siksi Hänen kannaltaan ei olisi kovin järkevää valaista ihmisen ymmärrystä tästä aiheesta toisella vuosisadalla eKr. Olisiko Hän voinut tehdä sen? Ehdottomasti. Kuitenkin, vaikka Hän ei tehnyt sitä, se ei vähennä sitä tosiasiaa, että kaikki viimeisiä päiviä koskeva oli jo Raamatussa. Se ei myöskään vähennä ymmärrystämme siitä, milloin Hän palaa (kukaan ei tiedä päivää eikä hetkeä).

Jumala sai ihmisiä tiettyinä aikoina suorittamaan tiettyjä asioita. Neljännellä vuosisadalla jKr. Hän pani Jeromen kääntämään Raamatun latinaksi. 1200-luvulla Hän pani John Wycliffe’n kääntämään sen englanniksi. 1500-luvulla Hän antoi Martti Lutherille ahaa-elämyksen, kun hän tuli ymmärtämään pelastuksen armosta uskon kautta eikä tekojen. Samalla tavalla Jumala 1800-luvulla järjesteli myös, milloin John Nelson Darby elvyttäisi opin tempauksesta tärkeänä kristillisenä kysymyksenä.

Kaikki tämä tarkoittaa, että Jumalan ajoitus määrää, milloin ihmiset tulevat ymmärrykseen Raamatun totuuksista ja kuinka ne ovat sovellettavissa aikaan, jossa he elävät. Mikä oli tärkeä sanoma Nooan ajassa, se ei ollut sanoma Jobin eikä Daavidin ajalle. Todellinen ongelma tulee esiin siinä, kuinka me (ihmiset) päätämme tulkita totuutta, joka jo on Raamatussa.

Jos ajattelemme, kuinka tulkitsemme Raamattua, niin se muistuttaa hyvin paljon spektriä. Spektrin toisessa päässä on niitä, jotka jättävät täysin huomioimatta Raamatun erehtymättömyyden ja haluavat laittaa omat vaihtuvat tulkintansa sopimaan aikansa käsityksiin. Toisaalta on niitä, jotka väärinkäyttävät Raamatun erehtymättömyyttä noudattamalla puisevaa kirjaimellisuutta, etenkin tietyissä kohdissa, samalla jättäen huomiotta muun Raamatun yleisen kontekstin (esim. käärmeen käsittely).

Keskellä näemme, että tasapainoinen näkemys Raamatusta ottaa kieliopillisen, kirjaimellisen ja historiallisen lähestymistavan raamatuntulkintaan (eli hermeneutiikkaan) ja asettaa kontekstin kaiken yläpuolelle. Meidän on ymmärrettävä, kenelle kirjoittaja puhui (yleisölle) ja miten se sopii yhteen muiden kaikkialta Raamatusta löytyvien tärkeiden oppien kanssa (johdonmukaisuus). Alla on hyvin yksinkertaistettu graafinen esitys tämän idean esittämiseksi. Mistä sinä löydät itsesi tästä spektristä?

Et yleensä yhdistä kultteja ”puisevaan kirjaimellisuuteen”, kuitenkin, jotta kultti voisi rakentaa ”perustuksensa”, sen on sekoitettava totuus harhaan. Sekoittaessaan tuota myrkyllistä keittoa se väärinkäyttää tiettyjä kohtia viemällä ne kirjaimellisiin äärimmäisyyksiin (esim. roomalaiskatolinen transubstantiaatio, mormonismin Jumalan poika). He tekevät niin myös painottamalla enemmän tiettyjä opin kohtia saaden sen voittamaan kaikki muut.

Esimerkiksi spektrin toisessa päässä Raamattu käyttää symbolismia viestinnän muotona. Se ei kuitenkaan tarkoita, että symbolismi olisi mielivaltaista tai subjektiivista. Symbolismi löytyy ja määritellään aina muissa Raamatun kohdissa (esim. Ilm.12 ja 1. Moos. 37). Siten tekstin väärinkäyttö allegorisoimalla (symbolinen kuvaustapa) asioita, joita ei ole tarkoitettu allegorisoitaviksi (so. tuhatvuotinen valtakunta), tai tekemällä symbolismista täysin subjektiivinen ja avoin kenen tahansa tulkinnalle, on toinen kirjallisen väärinkäytön muoto. Kuitenkin siitä huolimatta, mitä monet kirkkokunnat ja teologiset keulakuvat opettavat, Raamatulla on aika paljon sanottavaa tempauksesta. Tietenkin ensimmäinen asia, josta kriitikot rakastavat huomauttaa koskien tempausta, on, että sanaa ei edes ole Raamatussa.

Pitää paikkansa. Sitä ei ole englanninkielisessä Raamatussasi.

Kuitenkin vuosituhansia sana rapio tai rapiemur oli sana, jota latinalainen Vulgate käytti kääntäessään koine-kreikan sanan harpazo. Harpazo on kreikan sana englannin sanonnalle “caught up”, kuten se esiintyy englantilaisissa Raamatuissa. Sana tempaus kapseloi opin samalla tavalla kuin sana kolminaisuus kapseloi Jumalan kolmioluonteen. Sana rapture (tempaus) kapseloi opin samalla tavalla, kuin sana kolminaisuus kapseloi Jumalan kolmiyhteisen luonteen. [Sanaa Kolminaisuus ei myöskään ole Raamatussa]. Lisäksi siitä ei vain kirjoiteta, mutta sitä kuvataan symbolisesti (Vanhan Testamentin esikuvat), kirjaimellisesti (fyysisesti) ja futuristisesti.

Vanhan Testamentin esikuvat

• Eenok muuttui kuolevaisesta kuolemattomaksi näkemättä kuolemaa (1. Moos. 5:24; Hepr. 11:5).
• Jumalan tuliset vaunut muuttivat Elian kuolevaisesta kuolemattomaksi (2. Kun. 2:11-12).

Uudessa Testamentissa kirjaimellisesti

• Jeesus nousee taivaaseen ja meille kerrotaan, että Hän palaa samalla tavalla. (Apt. 1:9). Myöhemmin Paavali vahvistaa, että me (seurakunta) kohtaamme Hänet yläilmoissa (1. Tess. 4:13-18).
• Filippus temmataan pois kastettuaan etiopialaisen eunukin (Apt. 8:39).
• Paavali temmataan kolmanteen taivaaseen ja näkee asioita, joita ei voi ilmaista ihmiskielellä (2. Kor. 12:2-5).
• Johannes temmataan ylös hengessä ja hänelle annetaan Ilmestyskirja (Ilm. 4:1-2).

Futuristisesti

• Jeesus lupaa seurakunnalleen, että Hän tulee takaisin heille viemään heidät olemaan siellä, missä Hän on (Joh. 14:1-3).
• Paavali opettaa, että tämä harpazo (ylösotto) on salaisuus, jota ei ollut paljastettu Vanhan Testamentin pyhille, vaan se tapahtuisi yhdelle uskovien sukupolvelle. Lisäksi ne, jotka olivat jo kuolleet, tulisivat takaisin Kristuksen kanssa kohtaamaan meidät (vielä elossa olevat) yläilmoissa. (1. Kor. 15:51-56, 1. Tess. 4:13-18)
• Jeesus käyttää tempausta varoituksena nukkuvalle seurakunnalle (Ilm. 3: 3) ja siunauksena uskolliselle (Ilm. 3:10).
• Kaksi todistajaa herätetään kuolleista ja välittömästi otetaan ylös maattuaan kuolleina Jerusalemin kaduilla kolme päivää (Ilm. 11:11-12).

Siksi riippumatta siitä, mitä pastorisi, pappisi tai saarnaajasi sanoo tempauksesta, niin Raamatussa se on sekä käsite että tosiasia. Jos he kieltävät sen, sivuuttavat sen opettamisen, tai sanovat, että se on jotakin ”ihmistekoista”, tai merkityksetöntä, niin kävelen pois siitä seurakunnasta, enkä koskaan katso taakseni. Se on tärkeä oppi, siinä kuin mikä tahansa. Jotta kristitty voisi kasvaa ja tulla sellaiseksi, kuin Kristus tarkoitti meidän olevan, hänen on tiedettävä enemmän kuin vain kuinka olla kristitty. Meille on annettava ”autuas toivo” voidaksemme seisoa ja kestää tässä pimenevässä ajassa.

Uuden testamentin malli

Kuten useimmat tätä lukevat tietävät, niin Raamattu on jaettu kahteen osaan, Vanhaan ja Uuteen testamenttiin. Vaikka Vanhassa testamentissa on siroteltuna joitakin arvoituksellisia ”tempausta muistuttavia” kohtia (esim. Jes. 26: 20-21; Laul.l. 2:10-13; Ps. 90:10 jne.), niin apostoli Paavali totesi tempauksen olevan salaisuus (kreikan musterion). Se oli jotakin, jota ei vielä ollut paljastettu julkisesti yhdellekään uskovalle ennen häntä. Kristuksen lausunnot yläsalin puheessa merkitsevät tämän tapahtuman ensimmäistä opetusta, mutta se oli tarkoitettu yksityiselle yleisölle (opetuslapset paitsi Juudas). Tässä kohtaa Kristus lupaa vastaanottaa omansa takaisin itselleen, ja viedä heidät olemaan siellä, mistä Hän palaisi (kolmanteen taivaaseen). Tämä on erossa toisesta tulemuksesta, sillä Hän ei tule taivaan sotajoukko perässään, hänen viittansa ei ole kastettu vereen, eikä hän käy myöskään sotaa. Luvussa Ilm.19 Kristus on tulossa miehittämään ja ottamaan haltuunsa vihollisalueen. Jakeissa Joh. 14:1-3 Kristus esiintyy täysin epäsotilaallisessa tapahtumassa. Tarkastelkaamme Uutta testamenttia ja vetäkäämme esiin joitakin mielenkiintoisia eroja ja vertailuja.

Evankeliumit

Matteus

• Esittää Jeesuksen juutalaisten kuninkaana
• Sukupuu alkaa Abrahamista
• Öljymäen puheessa Hän opettaa toista tulemusta selvästi, viittaa tempaukseen hienovaraisesti ennen viimeistä illallista (eli ensimmäistä ehtoollista)

Markus

• Esittää Jeesuksen juutalaisten kuninkaana
• Sukupuuta ei kerrota
• Öljymäen puheessa Hän opettaa toista tulemusta selvästi, viittaa tempaukseen hienovaraisesti ennen viimeistä illallista (eli ensimmäistä ehtoollista)

Luukas

• Esittää Kristuksen ihmisyyden
• Sukupuu alkaa Aadamista
• Öljymäen puheessa Hän opettaa toista tulemusta selvästi, viittaa tempaukseen hienovaraisesti ennen viimeistä illallista (eli ensimmäistä ehtoollista)

Johannes

• Esittää Kristuksen Vapahtajana
• Sukupuu osoittaa Kristuksen jumaluuden
• Viimeisen illallisen (eli ensimmäisen ehtoollisen) aikana Juudas lähtee, sitten Jeesus pitää yläsalin puheen, jossa Hän opettaa heille tempausta
  • Mielenkiintoista on, että Juudas, joka lähtee ennen yläsalin puhetta, ennakoi aikakauden lopussa (nyt) tapahtuvaa apostasiaa (sekä luopumusta että fyysistä poistumista)
  • Myöhemmin Paavali opettaa, että tämän apostasian on tapahduttava ennen tempausta (2. Tess. 2:3).

Apostolien teot

Kertoo alkuseurakunnan muodostumisen, eikä ole luonteeltaan eskatologinen. Siinä on kuitenkin joitakin tärkeitä tietoja, joita tässä selvennetään:

• Kristuksen on palattava samalla tavalla, kuin hän lähti (Luuk. 24:51; Apt. 1:9-11)
• Viimeiset ajat alkoivat ensimmäisestä helluntaista (Apt. 2:17)

Kirjeet

1. Tess. 1-5: Opettaa tempausta ja Kristuksen läheistä paluuta jokaisessa luvussa

Jaak. 5: Opettaa tempausta ja läheisyyttä

2. Tess. 2: Opettaa tempausta ja läheisyyttä

1. Kor. 13-15: Opettaa, että profetian lahja on jumalallisesti asetettu; tempauksen varmuus (ja välttämättömyys) ylösnousemuksen vuoksi

2. Kor. 5: Opettaa ylösnousemuksesta ja Bema-tuomiosta (uskovien palkkatuomio)

Fil. 3: Opettaa tempauksesta ja taivaan kansalaisuudesta

2. Piet. 1, 3-4: Opettaa, että profetia ei ole ihmisestä; väärien opettajien tuhoa ja että Herra tulee takaisin, kun ihmiset avoimesti pilkkaavat Hänen paluutaan (on mielenkiintoista, että pilkkaaminen ei voi tapahtua, elleivät ihmiset jo puhu siitä)

Juuda: Opettaa toisesta tulemuksesta jo Eenokin ennustamana

Ilmestyskirja

• 1-3: Seitsemän seurakuntaa (niiden antama profeetallinen järjestys antaa kirkkohistorialliset aikakaudet)
• 4-5: Taivaallinen näkymä, seurakunta nyt taivaassa (Jumala hallitsee täysin tuomioita; Kristus avaa sinetit)
• 6-18: 21 tuomiota Kristuksen hylkäävälle maailmalle, ei mainintaa seurakunnasta maan päällä
• 19-20: Harmageddonin taistelu ja Kristuksen tuhatvuotinen hallinta maan päällä
• 21-22: Uudet taivaat ja uusi maa

Yhteenveto

Toistamisen arvoista on, että syy siihen, että ihmisillä on varaa ivata, pilkata, keskustella ja väitellä seurakunnan tempauksesta, on, että Jumala toi sen takaisin kristillisen ajattelun eturintamaan. Syy siihen, että hän teki sen sellaisten miesten kautta kuin Joseph Mede, Morgan Edwards, James Frere, William Cuninghame, John N. Darby, William Blackstone, Cyrus Scofield, Clarence Larkin, Harry Ironside, Hal Lindsey ym., oli se, että aika on lähellä ja Jumala varoitti seurakuntaa (ja maailmaa), mitä on tapahtumassa. Todisteeksi Jumala myös paljasti näille miehille, että Israelista tulee jälleen valtio kauan ennen, kuin se todella tapahtui vuonna 1948.

”…että Herra Jeesus tulee henkilökohtaisesti tuomaan tuhatvuotisen aikakauden, jolloin Israel palautetaan omaan maahansa ja maa on täynnä Herran tuntemusta; ja että tämä henkilökohtainen ja premillenniaalinen tulemus on se autuas toivo, joka on asetettu eteemme evankeliumissa ja jota meidän tulisi jatkuvasti odottaa” (Niagra Bible Conference, 1878).

Dispensationalistit eivät kuitenkaan olleet ainoat, jotka uskoivat, että Israel tulisi jälleen valtioksi muinaisessa raamatullisessa kotimaassaan. Mitä tulee tulevaan aikakauden loppumiseen, niin Pyhä Henki liikutti kristittyjä monien erilaisten uskonsuuntien ja hermeneuttisten virtausten keskuudessa. Sellaiset teologit kuin, Charles Spurgeon, J.C. Ryle ja Bonar’in veljekset (Horatius ja Andrew) uskoivat myös, että Israelin olisi tultava maahansa.

“Sillä ei Herra, Herra, tee mitään ilmoittamatta salaisuuttaan palvelijoillensa profeetoille” (Aamos 3:7).

Jos seurakunnan tempaus ei olisi totta, niin kuinka (ja miksi) niin monet miehet eri aikakausilta, sukupolvista ja uskonsuunnista ovat tulleet samaan johtopäätökseen? He eivät tehneet niin Darby’n tai edes Hal Lindsey’n ansiosta, vaan yksinkertaisesti palaamalla Raamatun kirjaimelliseen, kieliopilliseen, historialliseen ja tasapainoiseen tulkintaan. He tekivät niin Jumalan Pyhän Hengen vaikutuksesta. He jättivät syrjään teologiset dogminsa, kirkkokunnalliset uskontunnustuksensa ja akateemiset tulkintansa ja yksinkertaisesti antoivat Raamatun puhua itselleen.

Vaikka en mene niin pitkälle, että sanoisin Darby’n kaltaisten miesten olleen profeettoja, he olivat epäilemättä sanansaattajia, joita Jumala käytti valaisemaan sukupolvensa ymmärrystä. Darby ei keksinyt tempausta, kuten ei Lutherkaan keksinyt pelastusta armosta uskon kautta. Darby (hänen edeltäjänsä ja seuraajansa) vain koonsivat (codified) sen, mikä oli jo paljastettu Raamatussa. Jos tempaus ei olisi jo ollut Raamatussa, niin Darby’n olisi pitänyt luoda se tyhjästä ja siten luoda uusi kulttiliike niiden pitkään riviin 1700-luvulla, jotka oikeaoppinen kristinusko hylkäsi. Koska se kuitenkin on selvästi Raamatussa, niin todisteet viittaavat siihen, että Jumalan Pyhä Henki järjesti ajankohdan sen palauttamiselle kristilliseen keskusteluun tapahtuman läheisyyden vuoksi.

Ajattele, mistä Nooa saarnasi vedenpaisumusta edeltävinä vuosina (2. Piet. 2:5). Saarnasiko hän aiheesta: Paras elämäsi nyt? Saarnasiko hän tulevasta Messiaasta? Saarnasiko hän tulevasta valtakunnasta?

Ei, ei ja ei. Hän saarnasi tulevasta tuomiosta.

Syy, että hän saarnasi siitä, oli, koska se oli olennaisen tärkeää hänen aikansa yleisölle. Hän saarnasi sukupolvelleen kehottaen sitä parannukseen ja tulemaan arkkiin, koska tuomio oli tulossa koko maan päälle. Ja saarnattuaan yli 100 vuotta vain hän ja hänen perheensä pelastuivat.

Jeesus totesi, että viimeisinä päivinä olisi hyvin samanlaista kuin Nooan ja Lootin päivinä. (Luuk. 17:25-27). Maailmassa ihmiset eläisivät elämäänsä huolettomasti. Pietari lisäsi, että ihmiset pilkkaisivat Kristuksen lupausta palata sanoen, että koska mitään ei ole vielä tapahtunut, niin mitään ei tule tapahtumaankaan (2. Piet. 3:3-7). Tässä myös Pietari linkittää Nooan päiviin sanoen, että sama sana, joka tuhosi maailman vedellä, tuhoaa sen eräänä päivänä tulella.

“Mutta tämä yksi älköön olko teiltä, rakkaani, salassa, että ‘yksi päivä on Herran edessä niinkuin tuhat vuotta ja tuhat vuotta niinkuin yksi päivä’. Ei Herra viivytä lupauksensa täyttämistä, niinkuin muutamat pitävät sitä viivyttelemisenä, vaan hän on pitkämielinen teitä kohtaan, sillä hän ei tahdo, että kukaan hukkuu, vaan että kaikki tulevat parannukseen.” (2. Piet. 3:8-9)

Jumalan kärsivällisyys johtuu puhtaasti Hänen pitkämielisestä luonteestaan ja suuresta rakkaudestaan ja armostaan kadotettuja kohtaan. Jumalan kärsivällisyys tässä suhteessa ei kuitenkaan ole rajaton, sillä eräänä päivänä ja pian Hän toteuttaa lupauksen, jonka hän antoi jakeissa Joh. 14:1-3 (Yläsalin puhe). Hänen oma sanansa velvoittaa Häntä tekemään, mitä Hän on sanonut tekevänsä. Jumalan pitkämielisyys on syy, miksi Jumala salli kysymyksen tempauksesta tuotavan takaisin maailman huomion keskipisteeseen. Hän käyttää näitä miehiä (ja naisia) varoittamaan maailmaa siitä, mitä on tulossa aivan kuten Hän käytti Nooaa. Aivan kuten Hän käytti Lootia (1. Moos. 19:14).  Aivan kuten Jumala käytti profeettoja ja apostoleja varoittamaan maailmaa tulevasta, Jumala käyttää palvelijoitaan tänä päivänä tekemään tunnetuksi, mitä on tapahtumassa.

Juuri siksi Hal Lindsey’n kirja Maa entinen suuri planeetta (Late Great Planet Earth) oli 1970-luvun myydyin kirja. Juuri siksi kirjasarjaa Left Behind (Suomessa: Viimeisten päivien vaellus) myytiin sadoissa miljoonissa 1990–2000-luvuilla. Vielä tärkeämpää on, että juuri siksi Hän käyttää sinua ja minua varoittamaan ystäviämme ja perheitämme niin, että kun se tapahtuu, he TIETÄVÄT, mitä tapahtui, ennen kuin Jumala sallii väkevän eksytyksen tapahtua (2. Tess. 2:11).

Viimeinen ajatus tempauksesta on se miksi. Miksi Jumala päätti tehdä tempauksesta niin sensaatiomaisen, dramaattisen, sellaisen äärimmäisyyden, jumalallisesti oikeutetun lunastustoimen? Sinun on myönnettävä, että tempaus näyttää toteutettavuudeltaan kovin kohtuuttomalta. Joten miksi Jumala valitsee tällaisen tavan lunastaa seurakuntamorsiamensa?

Jeesus sanoi Öljymäen puheessaan, että viimeisen sukupolven sydämet kylmenisivät. Paavali sanoi, että ihmiset rakastaisivat itseään. Pietari sanoi, että he olisivat pilkkaajia. Toisin sanoen viimeinen sukupolvi tulisi olemaan kaikkein kovasydämisin, paksupäisin ja hengellisesti kuollein sukupolvi. Vaaditaan niin äärimmäisen tapahtuma, kuin tempaus, edes muutamien saavuttamiseksi. Joka juontaa juurensa siihen, miksi Jumala tuo tätä ihmisten huomioon välittömästi sen edellä.

Ystävät, seurakunnan tempaus on niin lähellä. Tunnen sen hengessäni. Tunnen monia muita kirjoittajia ja lukijoita, jotka kaikki tuntevat saman kiireellisyyden tunteen vellovan sisällään. Tämä ei ole jonkinlainen kollektiivisen mielenvikaisuuden muoto. Me kaikki olemme eri taustoista, eri kulttuureista, eri koulutustasoilta ja eri kirkkokunnista, mutta silti me kaikki tunnemme, että Herran paluu on lähellä, jopa ovella! Jos se oli lähellä Jaakobin aikaan, niin kuinka paljon lähempänä olemmekaan nyt noin 2000 vuotta myöhemmin?

“Niin olkaa kärsivällisiä, veljet, Herran tulemukseen asti. Katso, peltomies odottaa maan kallista hedelmää, kärsivällisesti sitä vartoen, kunnes saa syksyisen sateen ja keväisen. Olkaa tekin kärsivällisiä, vahvistakaa sydämenne, sillä Herran tulemus on lähellä.” (Jaak. 5:7-8)

Amen, tule, Herra Jeesus!

Read Full Post »

Raamatunprofetian opettajat opettavat usein olettamusta totuutena

Bible prophecy teachers often teach presumption as truth
Posted on June 9, 2016 by Don Koenig, suom. SK

Raamatun profetiasta on kirjoitettu tuhansia kirjoja, mutta yksikään kirja ei ole täysin yhtäpitävä muiden kanssa, ellei ole plagioitu. Puhun nyt vakavista Jumalan sanan tutkijoista. Älkäämme edes ajatelko noita vääriä opettajia, jotka luulevat voivansa tulkita Raamattua sen ulkopuolisten arvailujen kautta.

Oletko koskaan miettinyt, miksi niin monet Jumalan sanaa tutkivat raamatunprofetian opettajat eivät pääse yksimielisyyteen tärkeissä eskatologian kysymyksissä? Ehkä se on tarkoituskin. Ehkä Jumala ei halua kenen tahansa tietävän, kuinka kaikki kirjaimellisesti toteutuu. Jos tuon ajan hallitsijat olisivat tienneet, että Jeesuksen kuolema ristillä toisi heille tappion, he eivät olisi ristiinnaulinneet kirkkauden Herraa (1. Kor. 2:8).

Se oli vain yksi esimerkki, miksi Jumala ei tee asioita helpoiksi omissa silmissään viisaille tuntea Hänen suunnitelmaansa. Muista, että Jeesus puhui vertauksilla, jotta Israelia johtavat paholaisen pojat ymmärtäisivät, mitä Hän opetti (Luuk. 8:10).

Samalla tavalla Herra ei halua olentojen, jotka nyt hallitsevat kansakuntia tietävän asioita, jotka ovat vielä verhon takana. Jos he tietäisivät, kuinka asiat tulevat menemään, he yrittäisivät muuttaa niitä niin, että ne eivät menisi, kuten on kirjoitettu. Pelkästään lukemalla kirjoituksia, joihin heillä oli pääsy, saatanalliset maailman hallitsijat yrittivät tehdä sitä Vanhan Testamentin aikoina. Pelkkä kirjoitusten lukeminen ei kuitenkaan antanut heille ymmärrystä. Jumalan sanassa oli kätkettynä mysteerejä, joita he eivät voineet ymmärtää. Se jatkuu edelleen.

Jos saatanalliset hallitsijat todella tietäisivät, milloin Herran Päivä tulee, he olisivat paremmin valmistautuneita vastustamaan Jumalan enkeleitä, jotka toteuttavat Hänen suunnitelmansa. Jokainen hyvä kuningas, ennen kuin käy sotaan vihollisen valtakuntaa vastaan, ensin salaisesti poistaa itselleen uskolliset alamaiset, jotta he eivät joutuisi panttivangiksi (tempaus). Sitten hän potkii ulos omasta valtakunnastaan viholliselle uskolliset, etteivät he kapinoisi (Ilm. 12 7-9).

Kohta 1. Tess. 5:4 osoittaa, että epäuskoiset ovat pimeydessä ja Herran Päivä tulee heidän päällensä kuin varas. Se sanoo, että tuohon aikaan he sanovat, rauha ja turvallisuus. Jeesus sanoi, että se olisi niin kuin Nooan päivinä ja Lootin päivinä. Ihmiset olivat täysin tietämättömiä, että tuomio oli tulossa. Se tuli yhtäkkiä ja odottamatta.

Tämä teksti tekee eron uskovien kohdalla. Se sanoo, että uskovat eivät ole pimeydessä, niin että se päivä yllättää heidät kuin varas. On siis selvää, että tosi uskovat tietävät yleisen ajan ja valvovat ja odottavat lunastustaan. Maailma kuitenkin on täysin tietämätön. Tämä on epäuskoisen maailman tila tänä päivänä.

Suuri osa tarkkoja yksityiskohtia, kuinka Herran Päivä toteutuu, todennäköisesti pakenee uskovia, mutta kaikki kirjoitusten yksityiskohdat täyttyvät täsmälleen, niin kuin Jumala tarkoitti niiden täyttyvän. Raamatunprofetian opettajat eivät välttämättä oleta, että se tulee menemään näin.

Monet Raamatun profetian opettajat ovat todella vartijoita muurilla. Nämä erehtyvät luulemaan, että pölyn näkeminen horisontissa kelpuuttaa heidät antamaan seurakunnalle kaikki tulevan taistelun yksityiskohdat.

Minua naurattaa, kun katselen niin kutsuttujen raamatunprofetian asiantuntijoiden opettavan omia olettamuksiaan, ikään kuin ne olisivat evankeliumin totuutta. Monet ”asiantuntijoista” eivät ole yhtä mieltä muusta, kuin että aika on lyhyt ja että heidän täytyy myydä ihmisille jotakin. He kaikki näkevät, että taistelu on tulossa pimeyden voimia vastaan, mutta jokainen keksii oman ainutlaatuisen kirjoituksensa myytäväksi.

Yksi hyvä esimerkki on Jack Van Impe. Tarkoitukseni ei ole haukkua Jackia, mutta hän on katsotuin raamatunprofetian opettaja mediassa. Van Impe on vartija, joka on varoittanut kansaa vuosikymmenien ajan. Se on kiitettävää. Van Impe on kuitenkin yli 50 vuotta opettanut myös yksityiskohtia, kuinka se kaikki toteutuu. Hänen yksityiskohtansa, kuinka se kaikki toteutuu ja milloin, ovat jatkuvasti ja johdonmukaisesti pielessä. Hän ottaa kirjoituksia ulos asiayhteydestään saadakseen ne sopimaan omiin mielipiteisiinsä ja olettamuksiinsa.

Hiljattaisessa ohjelmassa havaitsin, että Van Impe opetti, että Hesekiel 38 luvun sota, Psalmin 83 sota, Idän kuninkaiden hyökkäys ja Harmageddon, täyttyvät kaikki, kun Venäjä hyökkää Israeliin. Minä en näe, että Raamattu missään opettaisi sellaista olettamusta.

Toisin sanoen se, mitä Jack sanoo, on kehitelty hänen omista olettamuksistaan. Luulen, että raamatullisesti lukutaidoton ei tiedä eroa. Kuitenkin, jos kristityt todella lukisivat kontekstissaan Raamatun tekstit, joita Van Impe lainaa, heidän pitäisi nähdä, että Jack sekoittaa omenia ja appelsiineja kaupustellakseen viimeisintä keitostaan, että ahdistus alkaa ensi vuonna ja että Venäjä on nyt valmis aloittamaan sen kaiken.

Van Impe’n olettamus käynnistyi kohta, kun Venäjä muodosti Neuvostoliiton, mutta kun Neuvostoliitto ei toiminut, niin olettamus siirrettiin Putin’iin. Venäjä voi tulla alas Israelia vastaan jossakin vaiheessa, mutta Van Impe’n olettamukset siitä, kuinka nämä tapahtumat menevät, eivät ole kovin järkeviä Raamatun tekstin kannalta.

On satoja muita esimerkkejä raamatunprofetian opettajista, jotka opettavat olettamuksiaan ja keksittyjä mielipiteitään, ikään kuin ne olisivat erehtymättömiä totuuksia. Voi näyttää, että itsekin teen sitä joskus, mutta tavallisesti annan perustelun sille, mitä uskon, tai esitän vain ajatuksia herättävän argumentin ihmisille pureskeltavaksi. Yleensä en ole dogmaattinen. Jos olen, niin ota se suolarakeen kanssa.

Suuri osa raamatunprofetiaa ei ole niin selvää (cut and dry), kuin useimmat profetianopettajat johtavat sinua uskomaan. Näyttää, että kun kirjailija julkaisee kirjan raamatunprofetiasta, hän sitten puolustaa sitä, ikään kuin opetus olisi erehtymätöntä totuutta. Onko joku profetiakirjailija koskaan sanonut sinulle, että se, mitä hän opetti, olikin pielessä? On joitakin, mutta heitä on vähän. Useammin seuraa jatkokirja, joka sanoo saman asian eri sanoilla.

Minulla on uutisia. Niillä, jotka opettavat raamatunprofetiaa, on samat tekstit, jotka ovat kaikkien toistenkin saatavilla. Heidän tulkintansa eivät ole erehtymättömiä. Eivät läheskään! He voivat kuulostaa vakuuttavilta, kunnes tulee joku toinen, joka kuulostaa vielä vakuuttavammalta. Kukaan, joka väittää tietävänsä kaiken raamatunprofetiasta, ei ole sellainen, jota kristittyjen pitäisi uskoa.

Ehkä Jumala ei ole tehnyt Raamatun profetiaa täysin selväksi, koska Hän ei halunnut tehdä sitä täysin selväksi. Erilaisille tulkintamahdollisuuksille on todennäköisesti syy. Se voi olla totta myös koskien muita ristiriitaisia teologioita. Ihmiset tulevat liian ylimielisiksi (presumptuous). Heillä on taipumus laittaa Jumala laatikkoon, joka todellisuudessa on heidän itsensä suunnittelema.

Tässä pari esimerkkiä, kuinka voimme olla ylimielisiä: Opettaako Raamattu tempausta ennen vihaa, jossa kaikki seurakunnat poistetaan maan päältä? Ja jos, niin miksi vain yksi seitsemästä seurakuntamallista on mainittu Ilmestyskirjassa ahdistuksesta pelastuvana (Ilm. 3:10)?

Se, mikä oli ainutlaatuista tuolle seurakuntamallille, oli, että he valvoivat ja odottivat Herran paluuta ja miellyttivät Jumalaa. Samaa voidaan sanoa vedenpaisumusta edeltävistä esikuvista. Eenok vietiin elävänä taivaaseen ennen tulvatuomiota, koska vaelsi Jumalan kanssa. Muut kuolivat tulvassa, mutta muutamia pelastettiin tulvan läpi kansoittamaan maa uudelleen. Sama tulee tapahtumaan Herran Päivän tuomiossa.

En ehdota osittaista Kristuksen ruumiin tempausta. Sanon, että monet itseään uskovina pitävät eivät Tempauksen hetkellä ole lainkaan Kristuksen hengellisessä ruumiissa. He eivät tule menemään siinä. He eivät vaella Jumalan kanssa, kuten Eenok. Heissä ei ole Pyhää Henkeä. Silti monet heistä pelastuvat ahdistuksen tulien kautta. Ovatko vihanajan uskovat osa seurakuntaa, vaikka jäävät tempauksesta? Siltä näyttää. Näkemys, että tempaus tapahtuu ennen vihaa, on oikea ja niin myös näkemys, että uskovat menevät ahdistuksen läpi. Molemmat toteutuvat. Se, mitä uskot sen ajoituksesta, tulee sinun omasta näkökulmastasi.

Olettakaamme, että Aabraham uskoi hänelle annettujen lupausten toteutuvan, vaikka hylkäisi, mitä YHWH käski hänen tehdä. Olisiko YHWH tehnyt Aabrahamin kaikkien uskovien Isäksi, vaikka Aabraham olisi kapinoinut YHWH:ta vastaan sen jälkeen, kun alkuperäinen lupaus annettiin? Enpä usko. Luulen, että YHWH olisi aloittanut uudelleen jonkun toisen kanssa, kuten uhkasi tehdä Mooseksen kanssa.

Aabrahamin lasten tuli olla ainutlaatuinen pappiskansa, joka luottaisi Jumalaan ja eläisi uskosta. Heidän tuli olla kansojen valo. Jumala ei olisi milloinkaan suvainnut kapinallisia. Hän osoitti sen eksoduksessa. Lupaus annettiin kaikille Jaakobin jälkeläisille, mutta ne, jotka kapinoivat Jumalaa vastaan erämaassa, eivät eläneet niin kauan, että olisivat nähneet luvatun maan. Tämä kaikki, että Jumala tiesi Aabrahamin olleen uskovaisten Isä ennen maan perustamista, on tietysti oletettua.  Silti ennaltamäärääminen ja vapaa tahto ovat molemmat voimassa. Jos Aabraham olisi kapinoinut Jumalaa vastaan, hän olisi saanut kestää seuraukset.

Yksi syy ristiriitaisiin teologioihin, jotka kaikki näyttävät perustuvan Raamattuun, on, että ne voivat olla tarpeen. Jumalan tiet eivät ole ihmisten teitä. Meidän ei pitäisi olla liian kärkkäitä olettamaan (too presumptuous, voidaan kääntää myös: liian röyhkeitä. Suom. huom.) jotakin. Jumalaa ei laiteta ihmistekoiseen laatikkoon. Hän tekee, niin kuin Häntä miellyttää. Älä oleta olevasi yksi YHWH:n pelastamista, jos olet yksi niistä, jotka kapinoivat Häntä vastaan. Samalla tavalla meidän ei pitäisi olettaa, että olemme menossa tempauksessa ennen vihaa, jos tunnustimme Jeesuksen suullamme, mutta rakastamme sydämessämme sitä, minkä Jumala tuomitsee.

Saatat muistaa, että Vanhan Testamentin YWHW ja Jeesus ovat sama olento. YHWH:n ei tarvinnut tulla lihaksi, ryhtyäkseen sosiaaliseen interventioon, joka tekisi Hänet armollisemmaksi ihmisille. Hän oli aina armollinen. Jeesus näytti meille Jumalan. Hän ei muuttanut eikä korvannut Jumalaa. Jeesus ei ole Jumalan pehmeämpi feminisoitu versio, jonka löydämme monissa kirkoissa.

Älä oleta, että voit hyljätä YHWH:n ja olla yksi tottelemattomuuden lapsista ja silti pelastettu, koska rukoilit syntisen rukouksen. Tämä on ihmisen ajattelua eikä Jumalan. Raamattu käskee ahkeroimaan pelolla ja vavistuksella, että pelastuisimme, koska, jos Jumala ei säästänyt enkeleitä, jotka tekivät syntiä, Hän ei säästä sinuakaan, jos sinun havaitaan olevan kapinassa Häntä vastaan.

Mitä siis sanon? Ei aavistustakaan, mutta luulen, että se täytyy sanoa. On varmaa, että Jeesus pelastaa ne, jotka luottavat Häneen, mutta älä ole liian kärkäs olettamaan, että Hän valitsee tehdä sen. Sinun on valittava vastaanottaa Jeesus Herranasi ja se valinta vaatii jonkinasteista kuuliaisuutta Hänelle Herranasi, vaikka olisit aivokuollut.

Samoin on raamatunprofetian suhteen. Jumala noudattaa omaa käsikirjoitustaan, mutta Hän ei voi noudattaa käsikirjoitusta, jonka raamatunprofetian opettajat kirjoittivat tulkitessaan ja keksiessään teorioita Hänen kirjoittamastaan. Tee parhaasi selvittääksesi ristiriitoja ja teologioita, mutta älä oleta, että olet ainoa sitä tekevä kristitty, äläkä, että Jumala on velvoitettu toimimaan minkään olettamuksemme mukaan. Voisi valita uskoa jotakin, jota toiset eivät voi hyväksyä. Se on ok. Emme pääse yksimielisyyteen kaikissa asioissa.

Jos jotkut nykyajan raamatunprofetian mediaopettajista uskoisivat puoletkin siitä, mitä opettavat seuraavan vuoden tai parin sisällä tulevasta lopusta, he eivät pyytäisi rahaa profetiaimperiuminsa rakentamiseen, eivätkä nyt kirjoittaisi tai suunnittelisi jatkoa kirjoilleen. He spekuloivat raamatunprofetialla elääkseen. Useimpia heistä väärässä oleminen ei pysäytä.

Olkaamme armeliaita niille, jotka eivät ehkä näe asioita samalla tavalla, kuin jotkut meistä ylimielisistä (presumptuous) ihmisistä tietävät sen tapahtuvan. Meilläkin voi olla siitä väärä käsitys. Voisi olla, että riitelevät näkemykset edustavat saman totuuden eri puolia ja että Jumala halusi tuon epäselvyyden kirjoituksiin, jotta paholaisen lapset jäisivät täysin hämmentyneiksi ja kadotetuiksi, eivätkä koskaan tulisi tietoon pelastuksesta, eivätkä tietoon Perillisen tulemuksen tapahtumista, kun Hän ottaa maan haltuunsa.

Oletko nyt täysin sekaisin? Minä tiedän olevani katsottuani useita raamatunprofetian opettajia YouTubelta!

Read Full Post »

Ilmestyskirjan portto

Revelation Harlot spiritually fornicating with luciferian globalism
Ilmestyskirjan portto harjoittaa hengellistä haureutta
lusiferistisen globalismin kanssa
By Don Koenig 18.1.2019, suom. SK

Useimmat Raamattuun uskovat, jotka ottavat profetian kirjaimellisesti, ovat tietoisia, että Ilm. 17 puhuu naisesta, joka ratsastaa Pedolla. Kuvailtu Peto on lopunajan lusiferistinen maailmanjärjestelmä, joka on olemassa juuri ennen Jeesuksen toista tulemusta. Pedolla ratsastava nainen on uskonnollinen järjestelmä, joka väittää puhuvansa Jumalan puolesta maan päällä, mutta todellisuudessa on Saatanan käskyläinen. Haureus tapahtuu siinä, kun tämä uskonnollinen järjestelmä ohjaa maan kuninkaita toteuttamaan lusiferistista ohjelmaa.

Ilmestyskirjan Portto on historiallisesti tunnistettu roomalaiskatolisuudeksi. Se tunnistettiin aikana, jolloin roomalaiskatolisuus ohjasi kuninkaita ja tappoi ihmisiä, jotka eivät halunneet alistua sen vallalle. Silti tänä päivänä myös monet protestantit ja jopa monet evankelikaalit väittävät, että seurakunta rakentaa Jumalan valtakunnan maan päälle. He ottavat profeetalliset kirjoitukset ja allegorisesti vääntelevät niitä miellyttämään itseään aivan kuten roomalaiskatoliset. He ajavat maailmallisia epäraamatullisia sosiaalisen oikeudenmukaisuuden ohjelmia ja hyysäävät laittomuutta rakastavia ihmisiä edistämään vääriä valtakunnanrakentamispyrkimyksiään. Portto ja sen protestoiva tytär yhdistyvät uudelleen näinä viimeisinä päivinä suurimpaan valtakunnan rakentamisyritykseen sitten luomisen.

Nainen voidaan tunnistaa tekojensa kautta. Ilm. 17 luvun mukaan nainen harjoittaa haureutta maan kuninkaiden kanssa ja pyhien veri voidaan löytää hänestä. Roomalaiskatolisuus on tehnyt sitä ainutlaatuisesti. Se johti Eurooppaa monet vuosisadat ja jopa pöyhkeili nimellä ”Pyhä Rooman valtakunta”. Tänä päivänä Rooman kirkolla on suurlähetystöt 114 maassa ja se isännöi 86 maata Vatikaanissa. Luxemburgissa on paavin istuimen (Holy See) edustus ja Holy See’llä on tarkkailijan asema YK:ssa. Tämä ”Holy See” on täynnä sellaisia pilkkaavia nimiä. Se väittää olevansa Jumalan valtakunta maan päällä. Roomalaiskatolinen kirkko on ilmeisesti Ilm. 17. luvun kuvailema nainen.

Ilmestyskirjan Portto kuitenkin synnytti tyttären nimeltä Protestanttisuus. Protestoijat tulivat ulos Portosta, mutta huono veri ilman jumalista henkeä johti pian haureuteen maailman kanssa. Äiti on tyttärensä kaltainen. Ne tulevat jälleen yhteen lopunajassa ja vainoavat Ilmestyskirjan viidennen sinetin pyhiä.

Harhainen eskatologia tuottaa väärän opetuksen koskien seurakunnan tehtävää maan päällä. Seurakunnan rooli tässä ajassa on saarnata pelastuksen evankeliumia synneissään kuolleille. Seurakunta ei perusta Jumalan valtakuntaa maan päälle. Jumala poistaa epäuskoiset suuren ahdistuksen aikana ja vasta sen jälkeen Jeesus perustaa valtakuntansa maan päälle.

Ne, jotka eivät näe mitään kirjaimellista Raamatun profetian toteutumista, uskovat uudistavansa maailman, jota ei voida uudistaa, ennen kuin Saatana on sidottu. Lihallismieliset ihmiset harhautetaan luulemaan, että humanismi, sosiaalinen oikeudenmukaisuus ja tasa-arvoajattelu johtavat utopiaan. Nämä käsitteet eivät tule Raamatusta. Ne tulevat saatanallisesta kulttuurimarxilaisuudesta. Tasa-arvoinen lopputulos on mahdoton hierarkkisessa luomakunnassa, joka palkitsee vapaatahtoiset luodut, jotka valitsevat hyvän pahan sijasta. (Equal outcome is impossible in a hierarchical creation that awards free will creatures who choose good over evil.) Kulttuurimarxilaisuus rikkoo Jumalan käskyt. Kuitenkin monet, jotka kutsuvat itseään kristityiksi, osallistuvat tällaiseen laittomuuteen rakkauden varjolla.

Roomalaiskatolisuudella ja liberaalilla kristikunnalla on ollut lusiferistinen humanistis-sosialistinen maailmankuva jo jonkin aikaa. Evankelikaalisilla kristityillä kuitenkin oli raamatullinen maailmankuva. Se on nyt muuttumassa, kun megapastorit ja media-evankelikaalit korvaavat raamatullisen maailmankuvan maailmankuvalla maan päälle sosiaalisilla oikeudenmukaisuusohjelmilla rakennettavasta valtakunnasta. Jotkut ovat korvaamassa evankeliumin yksilöllisestä pelastuksesta uskon kautta Jeesukseen evankeliumilla kollektiivisesta pelastuksesta ihmisen ponnistusten kautta. Lusiferistisen systeemin kanssa huoraavan Porton puuhastelut tapahtuvat reaaliajassa. Ihmisiä indoktrinoidaan jatkuvasti. Jopa raamattuopistot ja seminaarit ovat korvaamassa evankeliumin ihmisten ja riivaajien opeilla. Opiskelijat menevät niihin vanhempiensa uskoon uskovina, mutta tulevat ulos marxilaisuuteen uskovina. Sähköinen media on täynnä Valtakunta Nyt -menestysopetusta ja kirjat kristillisissä kirjakaupoissa vetoavat enimmäkseen lihaan. Kun hereetikot vääntelevät Raamattua ja vähättelevät oppia, niin yhä harvemmat löytävät ymmärryksen.

Kansakuntia, jotka kerran olivat Raamatun vaikuttamia, ollaan pettämässä. Eurooppa on kypsä Antikristukselle, koska se korvasi raamatullisen opetuksen humanistisilla lusiferistisilla filosofioilla. Vaikutusvaltaiset evankelikaalit kaikkialla maailmassa ovat juomassa kulttuurimarxilaisten Kool-Aid’ia. Yksi tärkeimpiä esimerkkejä on The Gospel Coalition (Evankeliumiliitto).

Amerikan lapsia indoktrinoidaan marxilaisilla filosofioilla esikoulusta lähtien. Jeesuksen evankeliumi pidetään poissa ja naurettavana. Henkilökohtaisen evankelioimisen ovi on nopeasti sulkeutumassa. Jokaisen, jolla on vähänkin ymmärrystä, pitäisi nähdä, mihin tämä on viemässä, mutta kenelläpä nyt olisi enää ymmärrystä? Useimmat ovat täysin tietämättömiä, koska totuutta ei enää opeteta ja maailman ohjelmoimat tietävät vain, mitä heille on kerrottu. Kuinka voi kansakunta vajota niin nopeasti? Marx antoi vastauksen. Poistakaa vain Jumala. Jumalan totuutta ollaan aktiivisesti vaihtamassa kelvottoman mielen ajatteluun.

Uskonnolliset johtajat sanovat meille, että meidän kaikkien täytyy olla hyväksyviä, koska jokainen palvoo samaa Jumalaa. Se on vale. Kukaan ei voi tuntea Jumalaa, jos kieltää Pojan, jonka Hän lähetti. Jeesus on Jumalan näkyvä kuva. Ne, jotka kieltävät Jeesuksen, mutta väittävät palvovansa Jumalaa, palvovat väärää Jumalaa. Kulttuurimarxilaiset progressiiviset haluavat väittää, että Jumalan sanaa lainaavat ihmiset ovat foobisia, jotka edistävät suvaitsemattomuutta ja vihaa. Uskonnolliset ihmiset, joita indoktrinoidaan näihin vasemmistolaisiin filosofioihin, liittyvät marxilaisiin vainoamaan Jumalan kansaa.

Sudet lammasten vaatteissa käskevät ihmisiä hyväksymään pahuutta harjoittavia laittomia ihmisiä. He sanovat rakkauden vaativan sitä. Rakkaus ei kuitenkaan ole sitä, mitä he väittävät sen olevan. Todellinen rakkaus näkyy siinä, että Jumalan lait pidetään täydellisesti. Heidän maailmallinen rakkautensa ajaa heitä vainoamaan niitä, jotka noudattavat lakia ja profeettoja. He vaeltavat Saulin teitä eikä Paulin (Paavalin).

Viidennen sinetin vaino maailmallisen Porton toimesta ei ole kovin kaukana. Tämä vaino tapahtuu heti maailman suurten mullistusten (aikaisempien sinettien) jälkeen. Kun viides sinetti avataan, niin ihmiset väärässä maailmankirkossa alkavat tappaa toisia luullen tekevänsä palveluksen Jumalalle. He uskovat, että ne, jotka eivät tottele Vatikaanin määräyksiä, ovat esteenä rauhalle ja turvallisuudelle ja valtakunnan rakentamiselle maan päälle. Tuon valtakunnan vuoksi he edistävät väärää Messiasta.

Meidän pitäisi jo nähdä kirjoitus seinällä. Johtajat, jotka väittävät tulevansa Kristuksen nimessä, ovat korvaamassa yksilöllisen pelastuksen evankeliumin kollektiivisen pelastuksen väärällä evankeliumilla. He uskovat, että seurakunta voittaa maailman Kristukselle, kun se ennallistaa kadotetun paratiisin. Näin ei selvästikään ole tapahtumassa, ei tule tapahtumaan, eikä Raamattu opeta sitä. Saatana ei ole sidottu. Paha on ensin käsiteltävä. Tämä julkea maailmallinen portto ei tule saamaan haluamaansa. Se saa osakseen Paholaisen vihan, kun hänet heitetään alas taivaasta. Hän ei tule jakamaan mainettaan minkään muka puolestaan puhuvan porton kanssa.

Institutionaalisessa kristikunnassa ei ole monia, jotka puhuvat kasvavasta luopumuksesta. Jos haluat pysyä kärryillä detaljeista koskien kuka, mitä ja missä kehittyvässä Ilmestyskirjan Portossa, niin suosittelen sivustoa Worldview Weekend, jota pyörittää Brannon Howse. Sivustonsa lisäksi hänellä on opetuksia YouTube’ssa ja Roku’ssa ja hän isännöi vuosittaista Lake of the Ozarks -konferenssia.

 

Read Full Post »

Pysähdypä hetkeksi!

Time Out
By Jerry McDermott, 30.1.2019, suom. SK

Hoosea muistuttaa meitä Jumalan varoituksesta, että Hänen kansansa hukkuu tiedon puutteen vuoksi. Siksi tarvitsen muutaman minuutin aikaasi selostaakseni joitakin tulevia tapahtumia. Olen varma, että olet täysin perehtynyt sellaisiin aloihin kuin talous, urheilu, muoti, viihde ym. niihin liittyvät aktiviteetit. Useimmat ihmiset eivät kuitenkaan ole perillä uskonnollisista tapahtumista. Siksi haluaisin tutustuttaa sinut alueeseen, jota media ei juuri koskettele.

Operatiiviset sanat tälle artikkelille ovat eskatologia (lopunaikojen tutkimus) ja (monien ajanmerkkien yhtäaikainen) yhteen tuleminen (engl. convergence). Meidän kannaltamme se on kokoelma lopunaikojen tapahtumia. Tämä artikkeli ei ole kategoriaa ”pitäisi lukea”, vaan ”täytyy lukea”, koska se koskee sinun tulevaisuuttasi. Käsitä tämä väärin, niin ikuisen tulevaisuutesi todellisuus on äärimmäisen toivoton olemassaolo. Monet tulevat huutamaan myöhemmin: ”Miksi kukaan ei kertonut minulle?” Siksi valitsinkin otsikon ”Time Out” saadakseni huomiosi muutamaksi minuutiksi voidakseni selittää, mitä on tapahtumassa ei-sekulaarissa eli hengellisessä maailmassa. Okei, aloitetaan.

Pitkälle viety yhteenveto on, että kaikki muinaiset profetiat ovat loksahtamassa kohdalleen. Se, mitä aion kuvailla, ei ole tarkoitettu pelottamaan sinua, vaan antamaan sinulle toivon, että voit välttää tulevat katastrofit.

Väistämätön tosiasia on, että me olemme viimeinen sukupolvi ja siksi elämme lopunajassa. Pyhien kirjoitusten profeetat ovat toistuvasti puhuneet Jumalan sanoja Raamatussa. Heidän sanansa ovat nyt meidän ajassamme kaikki tulossa yhteen.

Saatat sanoa: ”Voi voi, tätä on kuultu ennenkin.” Ehkä on, mutta ne eivät merkinneet mitään, ennen kuin Israelista tuli uudelleen valtio vuonna 1948. Se käynnisti kellon! He ovat myös puhuneet Messiaan, Jeesuksen Kristuksen, Jumalan Pojan tulemuksesta, joka tuli ihmiseksi osoittamaan rakkautensa. Lisäksi useimmat pyhien kirjoitusten osat ennustivat kaikkien kansojen tulevaisuuden.

Pysy aalloilla, että näet, mihin olemme menossa seuraavien välttämättömien tapahtumien myötä, tempauksen ja ahdistuksen, jotka ovat tämän artikkelin tärkeimmät elementit.

Tempaus on kristittyjen silmänräpäyksellinen poistaminen kohtaamaan Jeesus pilvissä ja sitten tulemaan taivaan asukkaiksi. Tiedämme, että tämä tapahtuma poistaa välittömästi miljoonia kristittyjä maan päältä ja että se todennäköisesti tapahtuu pian. Ahdistuksen ajan ennustetaan seuraavan tempausta ja se on kirjaimellinen helvetti maan päällä. Syy varovaisuuteen ja valmiuteen on, että ahdistuksen ajalle ennustetut tapahtumat ovat jo käynnistyneet maailmanlaajuisesti. Koska nämä lopunajat, jotka on tiedetty tuhansia vuosia, ovat nyt alkaneet toteutua, on selvää, että tempaus on lähellä.

Ahdistuksen aika on maailmanlaajuisten kuolemien aika johtuen massiivisista tappamisista, sodasta, rutosta ja nälästä Antikristuksen johdolla, joka julistautuu jumalaksi. Seurakunnan väki ei tule olemaan täällä vastaamassa kysymyksiin johtuen siitä, että heidät on temmattu.

Lopun aikojen aikataulu on tämä:

1. Kristittyjen tempaus,
2. Ahdistuksen aika Antikristuksen alaisena,
3. Kristuksen toinen tulemus hallitsemaan.

Älä luule voivasi leijailla läpi ennustetun seitsenvuotisen ahdistuksen ajan. Mahdollisuus jäädä eloon tässä vihan ajassa on minimaalinen, koska enemmistö maapallon väestöstä harvennetaan. Syitä ovat myös mestaukset, muutokset taivaissa, kuten myös maassa. Ne eivät ole salaisuus. Jeesus puhui näistä tulevaisuuden tapahtumista 2000 vuotta sitten, kuten on kerrottu Matteuksen evankeliumin luvussa 24. Myös Ilmestyskirja kuvailee kauhistuttavia tapahtumia.

Saatat ihmetellä, miten tämä voi tapahtua. Se on saatanallinen paine hänen valtakuntaansa.

Etkö tunnista jo kasvavan paineen maailmanuskontoon, maailmanhallitukseen ja hallitsijaan vaikuttamaan rauhan? Nämä tapahtumat ylittävät uutiskynnyksen päivittäin:

Katso, kuinka Vatikaani yrittää vetää toiset kirkkokunnat itseensä. Huomaa, kuinka liberaalit kristityt sanovat, että Jeesus ei ole Jumalan Poika. Kuinka voi olla, että jotkut kristilliset johtajat asettavat kirkkonsa muslimien rinnalle sanoen, että me molemmat palvomme samaa Jumalaa? Huomaa painostus yhteiseen ymmärrykseen globaalin lämpenemisen hyväksymiseksi; tarkastele pyrkimyksiä uuden yhdistetyn Euroopan armeijan saamiseksi. Selitä Israelin reaktion tuomitseva YK sen jälkeen, kun juutalaisia kohti ammuttiin satoja raketteja Gazasta tai muualta. Ajattele Israelia ympäröiviä sotaan valmistautuvia maita.

Ilmastomuutos vaikuttaa jokaiseen ja on iso huoli, sanoo media. Marraskuun 22. päivänä 2018 Natural News raportoi päinvastoin, että 97 % tutkijoista sanoo, että ilmastomuutos on suunniteltu huijaus. [Tästä väitteestä on kommentti lopussa.]

Jotakin muuta kuin huijaus on noitien kasvava määrä Amerikassa. Nämä eivät ole Hollywoodin luomuksia, vaan todellisia ihmisiä, jotka asettuvat Saatanan rinnalle ja suorittavat saatanallisia rituaaleja. Jos tämä tuntuu kaukaiselta, niin ehkä olet nähnyt näitä raportoituna wiccalaisina toimintoina, jotka ovat samaa demonista lähdettä. Oletko huomannut perkeleellisten elokuvien, TV-ohjelmien, pakanallisten rituaalien ja jopa pakanallisten muistomerkkien lisääntymisen?

Käynnissä olevat tapahtumat johtavat maailmanuskontoon, maailmanhallitukseen ja -armeijaan kaiken tämän ollessa Antikristukseksi kutsutun karismaattisen johtajan valvonnassa. Etkö ole tietoinen, että koko maailma on nyt sähköisesti yhdistetty? Antikristuksella on keino valvoa koko maailmaa. Kaikki tämä tapahtuu tempauksen jälkeen ja on lopunaikojen alku.

Kyseenalaistatko, että olemme viimeinen sukupolvi? Ajatelkaamme loogisesti todellisia tapahtumia, joita tapahtuu päivittäin, kuten hullut säämallit, voimakkaat historialliset maanjäristykset, vakavat tulivuorenpurkaukset, uskomattoman syntinen sukupolvi ja järjetön rikollisuus. Katso, mitä Raamattu on jo sanonut viimeksi mainituista seikoista:

”Mutta tiedä se, että viimeisinä päivinä on tuleva vaikeita aikoja. Sillä ihmiset ovat silloin itserakkaita, rahanahneita, kerskailijoita, ylpeitä, herjaajia, vanhemmilleen tottelemattomia, kiittämättömiä, epähurskaita, rakkaudettomia, epäsopuisia, panettelijoita, hillittömiä, raakoja, hyvän vihamiehiä, pettureita, väkivaltaisia, pöyhkeitä, hekumaa enemmän kuin Jumalaa rakastavia.” (2. Tim. 3:1-4)

Eikö tämä kuvailekin nykyajan Amerikan poliittista maisemaa, kuten myös päivittäisiä uutisia? Nämä ovat syntejä, joita näemme, kuulemme ja luemme joka päivä. Lisää tähän vielä lasten murhaaminen, joka on maailmanlaajuisesti suurin kuolinsyy; samaa sukupuolta olevien avioliitto, jota Jumala kutsuu iljetykseksi; ja lopuksi häiden korvaaminen parisuhteilla.

Nooan paha sukupolvi oli samanlainen ja siksi Jumala tuhosi sen vedenpaisumuksella. Meidän sukupolvemme ei tule kokemaan maailmanlaajuista tulvaa, mutta olemme jo kuvailleet tulevia kauhuja. Eikö olekin ilmeistä, että maailmanlaajuisia ongelmia generoidaan saatanallisesti tuomaan oletettu ykseys rauhan ja turvallisuuden vuoksi, mikä on Antikristuksen ahdistuksen ajan todellisuus? Oletko ajatellut Jumalan vihaa, vai luuletko, että Hän on sokea ja kuuro, tietämätön siitä, mitä tapahtuu Hänen luomakunnalleen, jonka Hän loi uudelleen Nooan jälkeen?

Hyvä, ajatelkaamme taas loogisesti nähdäksemme, mihin olemme menossa. On aksiooma, että itseään kanssa riitautunut huone ei voi pysyä pystyssä. Meillä on laillisesti valittu presidentti, jota vastaan hyökkäävät media, nimelliset republikaanit ja toinen poliittinen puolue (demokraatit). Yhteistyön asemesta kaikki, mitä näemme, on verbaalista väkivaltaa ja väärennettyjä uutisia. Maailma ei voi katsella suopeasti Amerikan kongressin juonittelujen häpeää. Kuinka kukaan voi hyväksyä sellaiset panettelevat riehumiset, ei vain Amerikan presidenttiä vastaan, vaan myös hänen perhettään ja jokaista juridista hyväksymisprosessia vastaan?

Uusi poliittinen agenda on päivittäinen todistus riitautuneesta asetelmasta. Terrorismi, huumeet ja sairaat odottavat etelärajallamme, kuten eri järjestöt ovat vahvistaneet. Miksi olemme lopettaneet kansalaistemme suojelemisen? Kuinka voimme hyväksyä mielettömän valtataistelun tiettyjen hallinnon osastojen ja toimeenpanovallan välillä?

Mielettömien sattumusten välttämiseksi viimeisessä sukupolvessa Jumala on järjestänyt tempauksen uskovaisilleen. Jotkut huutavat, että tämä on kristittyjen eskapismia. Torjun tämän osoittamalla, että rakastava Jumala on antanut jumalallisia lupauksia tuhansien vuosien ajan taivaallisesta elämästä Hänen kanssaan. Kirjaimellisen pahan imperiumin välttämiseksi Hän tarjoaa seuraajilleen turvasataman tempauksen kautta. Hän on myös jättänyt sen meidän valittavaksi; Raamattu osoittaa, että jotkut kieltäytyvät Hänen rakkaudestaan.

Vaikka tämä näyttää vuorenvarmalta, jotkut kiistävät keinot. Yleisesti uskotaan sanontaan, että taivaaseen on monta tietä. Se on aika harhaista, koska se todella merkitsee, että jokainen voi valita kuinka järjestää lunastuksen synneistään ja minkä tien valitsee iankaikkisuuteen. Jotta sanonta olisi totta, sen pitäisi kuulua, että helvettiin on monta tietä!

Raamattu selittää sen näin: Taivaan portti on ahdas ja polku vaikea. Helvetin portti on avara kuten myös sille johtava tie. Huomaa, että Raamatun mukaan helvettiin on vain yksi tie. Se johtuu siitä, että jokainen synti varmistaa vaelluksen helvetin tiellä. Siksi, jos käsität synnin osan väärin, niin se on ikuinen ongelma, jota ei voida korjata.

Mitä tulee teihin ja keinoihin päästä taivaaseen, niin Jeesus sanoi: ”Minä olen tie, totuus ja elämä.” Ilmeinen johtopäätös on, että on vain yksi tie taivaaseen ja se on Hänen kauttansa.

Jotkut uskovat, että kristillinen tie on liian helppo. Siihen kuuluu, että pyydämme Häntä antamaan anteeksi syntimme. Ongelma on tässä: liian monta vuotta painotus oli siinä, että me teemme jotakin, tai että meillä on ane, joka takaa meille syntien anteeksiantamuksen. Taivaallisen Isän pyynnöstä Hänen Poikansa hyväksyi kaikki syntimme kuolemansa kautta ristillä. Siksi koska kaikki syntimme ovat anteeksiannettuja, niin tehtävämme ei ole tehdä töitä pelastuksemme eteen, vaan syntejämme katuen pyytää anteeksi ja hyväksyä, mitä Kristus on tehnyt edestämme. Näin tekemällä me pelastumme ja olemme yksi tempaukseen osallistujista siten paeten ahdistuksen draamaa ja väkivaltaisen kuoleman todennäköisyyttä.

Tämä on vahvistettu Raamatussa: ”Sillä jos sinä tunnustat suullasi Jeesuksen Herraksi ja uskot sydämessäsi, että Jumala on hänet kuolleista herättänyt, niin sinä pelastut” (Room. 10:9).

sacranet@aol.com

Author of: A Gilded Walk; Gifted-How God Is Glorified; Choices For Our Eternal Home; Together-Never Alone available from Amazon and other fine booksellers in electronic or soft co

***

En löytänyt kirjoittajan mainitsemaa Natural Newsin artikkelia. Yleinen käsityshän on, että 97 % tutkijoista pitää ilmastonmuutosta tosiasiana ja että se on ihmisen aiheuttama. Mutta kuten Alex Epstein osoittaa artikkelissaan, väite 97 %:n osuudesta ilmastotutkijoista on 100 %:sti väärä; ”se perustuu raakaan manipulaation, jota levittävät ihmiset, joiden ideologista agendaa se palvelee”.

Dosentti Juha Ahvio on myös kirjoittanut tästä asiasta kirjassaan Vaarallinen vihreä valhe (sivut 127-137). Monien eri selvitysten mukaan ilmastotutkijoiden keskuudessa ei vallitse konsensusta ilmastonmuutoksen aiheuttajasta. Perusväittämäthän ovat: ilmasto on lämmennyt 1800-luvun lukemista, ihmisen toiminta on siihen suurin syyllinen, lämpeneminen on vaarallista, ja hiilidioksidipäästöjen alentamisella voidaan korjata tilannetta. Todellisuudessa näitä väittämiä kannattaa alle 50 % ilmastotutkijoista. Ja kun otetaan huomioon niiden erityisasiantuntijoiden mielipiteet, jotka parhaiten osaavat arvioida ilmaston lämpötilamuutoksiin vaikuttavat monimutkaiset syy-seuraussuhteet, kannatuslukema putoaa vieläkin alemmaksi.

Read Full Post »

Damasko

Damascus 2.0
By Ronda Lane, 18.4.2018, suom. SK

Mitä teit perjantai-iltana 13. huhtikuuta? Jos sinulla oli tietokone, TV, tai kännykkä päällä tuohon aikaan, niin todennäköisesti se yhtäkkiä meni sekaisin viesteistä, hälytyksistä ja posteista. Tiedän, että minulla meni. Myönnän, että se oli jännää – itseasiassa monet meistä pohtivat (muutaman tunnin ajan), josko Jesaja 17 oli juuri käynnistynyt ja Damasko kohta tuhottaisiin. Pidimme niin sanotusti penkeistämme kiinni yhdessä katsellen ja odottaen, että näkisimme Jesajan 17. luvun toteutuvan.

Mutta ei, Jesaja 17 ei käynnistynyt, koska Raamattu sanoo hyvin selvästi, että Damasko tuhotaan yhdessä yössä ja tulee asumattomaksi rauniokasaksi. Oli selvää, että lyhytkestoinen rajoitettu isku ei ollut ollenkaan se, mitä Jes. 17 ennustaa. Meillä on kuitenkin enemmän kuin koskaan syytä uskoa, että sekä Jes. 17 että Hes. 38-39 ovat hyvin lähellä. Selitän myöhemmin, mutta katsokaamme ensin Raamattua.

Ennustus Damaskosta. Katso, Damasko poistetaan kaupunkien luvusta ja luhistuu raunioiksi (Jes. 17:1).

Useimmat meistä ovat pitkään ajatelleet, että Israel on se, joka tuhoaa Damaskon johtuen tuon luvun jakeesta 9, mutta Raamattu jättää kylliksi liikkumatilaa, että sen ei tarvitse olla Israel yksinään, joka tuhoaa Damaskon.

Sinä päivänä ovat hänen linnakaupunkinsa niinkuin autiopaikat metsissä ja kukkuloilla, jotka jätettiin autioiksi israelilaisten tullessa ja maa muuttuu erämaaksi (Jes. 17:9).

Jakeessa 14 meillä on myös syy, miksi Damasko tuhotaan ja aikakehys, jossa se tapahtuu.

Katso, ehtoolla on oleva kauhu, aamun tullen ei heitä enää ole. Tämä on riistäjäimme osa, ryöstäjäimme arpa. (Jes. 17:14)

Meille ei kuitenkaan anneta paljon tietoa, toimiiko Israel yksinään, vai onko sillä apua. Jesaja 17 antaa enemmän vihjeitä ajoituksesta; tulemme siihen kohta. Katsokaamme ensin, mitä tapahtui ja mitä ei, USA:n, Britannian ja Ranskan tekemässä iskussa.

Presidentti Trump ilmoitti useita päiviä ennen tapahtumaa, että ryhdyttäisiin toimiin vastauksena syyrialaisiin siviileihin kohdistuneisiin kemiallisiin hyökkäyksiin. Uutisosioiden ja artikkelien mukaan kesti useita päiviä neuvotella, että Britannia, Ranska ja Pentagon pääsivät yksimielisyyteen, mitä vastaan iskisivät ja missä. Muistan kuitenkin selvästi, kun presidentti Trump arvosteli ankarasti Obamaa tietojen antamisesta ennen iskemistä alueelle ja sättimiseen oli hyvä syy. Se antaa viholliselle kylliksi aikaa siirtää tärkeä henkilöstö, varusteet, aseet, kemikaalit ja jopa todisteet uusiin paikkoihin.

Paras isku on yllätysisku. Se ei kuitenkaan toteutunut tässä. Tietenkään se ei voinut olla mikään yllätysisku, kun USA:n oli tuotava lentotukialuksia ja paljon muita puolustustarvikkeita ja henkilöstöä alueelle. Maailma olisi nähnyt sen kumminkin ja raportoinut negatiivisesti (kuten on tullut tavaksi valtiopetollisille, antiamerikkalaisille uutislähteille Amerikassa).

Mitä vastaan he iskivät? VAIN paikkoja, joista oli todisteita, että niissä varastoidaan tai valmistetaan (tai on valmistettu) kemiallisia aseita. Toisin sanoen – hyvin vähää. Iskun kohteisiin eivät kuuluneet Assadin palatsi, eikä Syyrian hallituksen tai Syyrian armeijan paikkoja. Niihin ei koskettu. Ja seuraavana aamuna kaikkialla arabimediassa näytettiin hyvin rajoitettua iskua uhmaava video Assadista astelemassa töihin. Valitettavasti se oli laajuudeltaan naurettava.

Tämä isku tuli näytöksen suurella kattavuudella, mutta kun pöly laskeutui (hyvin pian alkamisen jälkeen, suureksi järkytykseksi), oli ilmeistä, ettei se ollut edes pikkuinen läpsäytys Assadin, Iranin, Venäjän ja Turkin sormille. Jos jotakin niin heti, kun USA poistaa lentotukialuksen ja muut puolustustarvikkeet alueelta, se toimii rohkaisten Irania, Venäjää ja Turkkia ja muita ryhmittymiä paljon enemmän.

Miksi? Koska puheessaan presidentti Trump mainitsi, että USA ei valvoisi Lähi-itää, että alueella oli aivan liian monta ongelmaa USA:n ratkaistavaksi ja että lopulta se olisi alueen valtioiden asia löytää ratkaisu. Toisin sanoen, hän olisi voinut yhtä hyvin sanoa: ”Israel, olet omillasi.”

Mitä voimme odottaa tapahtuvan sen jälkeen, kun USA on poissa alueelta?

Pahan akseli Syyriassa (Venäjä, Iran, Turkki, ym.) rohkaistuu toimimaan Israelia vastaan, kun ei ole pelkoa seurauksista. Tämä asettaa Israelin huonompaan asemaan kuin mitä se oli ennen tätä tapahtumaa. Sydäntäni kouristi, kun presidentti oli puhunut ja kun hyvin lyhyt ja äärimmäisen rajoitettu isku oli ohi. Tämä ei ollut Jesaja 17, mutta varmasti se kelpasi rohkaisemaan Hesekiel 38-39 lukujen koalitiota.

Venäjä ilmoitti myyvänsä sotilaslentokoneita ja ohjuspuolustusjärjestelmiä Syyrialle. Kuukautta aiemmin tämä olisi aiheuttanut paheksuntaa maailmalta. Entä nyt? Ei mitään paheksuntaa. On murheellista, että maailma näkee sen ”oikeutettuna” sen jälkeen, kun Syyriaa vastaan ”hyökättiin”. Mitä väliä on viattomilla vauvoilla, lapsilla ja perheillä, joita vastaan Assadin raivohullu hallitus taas kerran hyökkäsi. Nuo ihmisparat toivoivat apua Yhdysvalloilta, eivätkä vielä tiedä, että ovat jo saaneet kaiken avun, mitä luulevat saavansa meiltä. Olen varma, että monet heistä pian tuntevat itsensä taas täysin petetyiksi.

Miksi? Katsokaamme, mistä Syyrian sodassa oikein on kysymys (lyhyesti).

Assad on alawiitti shiia ja Iran on shiialainen. Yli 80 % Syyrian väestöstä ennen Assadin hallintoa oli kuitenkin sunnimuslimeja ja Iran (Venäjän avulla) tappoi paljon Syyrian siviiliväestöstä. Pakolaiskriisi johtui näistä tapahtumista. Silti kysyttäessä todellinen Syyrian kansa haluaisi asua kotimaassaan. He haluavat turvavyöhykkeitä omaan maahansa, ei, että heidät ajetaan pois kodeistaan ja maastaan. (Ks. videolinkki artikkelin lopussa.)

Paitsi, että Assad haluaa tuhota, ei vain sunnimuslimit, vaan myös kristityt, kurdit ja kaikki, jotka eivät käänny shiialaiseen islamiin, niin Syyriassa on Hesekielin lukujen 38-39 kolme tärkeintä peluria, joilla jokaisella on omat syynsä olla siellä. Iranilla ja Assadilla on paljolti sama ideologia, mutta pahempi on islamilainen eskatologia Iranin toiveiden takana. He itseasiassa uskovat, että heidän väärä ”Mahdinsa” tulee, kun Iran on nujertanut Israelin ja kun Iran on ”sytyttänyt maailman tuleen hävityksessä”.

Se on syy, että Iranilla on niin palava halu hankkia ydinaseita. Ei ole pienintäkään epäilystä, että jos Iran todella saa ydinaseita, se käyttää niitä välittömästi. Iran ei myöskään salaa, ketä vastaan se suunnittelee käyttävänsä niitä; he toistavat: ”Kuolema Amerikalle” ja sitten ”Kuolema Israelille”.

Sivuhuomautuksena sanottakoon, että Iranin kansa ei enimmäkseen kannata tätä päämäärää; sen sijaan se haluaa rauhaa ja sellaista elämäntapaa, joka sillä oli 1970-luvulle asti. Kun katsoo kuvia tai videoita Iranista 1970-luvulla, niin mitä tulee pukeutumiseen ja mukavuuksiin, se näytti samanlaiselta kuin monet nykyajan valtiot. Kuitenkin 1980-luku oli Iranille ”verinen vuosikymmen”, kun shiialaiset ääriryhmät vuonna 1988 nousivat valtaan ja teloittivat tuhansia poliittisia vankeja. (Jotakin vastaavaa tapahtui viime vuonna Turkissa, mutta islamilaisen ääriliikkeen erilaisessa muodossa.)

Suurin osa Iranin kansaa inhoaa hallitustaan, kun se tuhlaa kaikki varansa aseisiin ja sotilaallisiin keinoihin sekä ydinasehaaveisiin ja proxy-sotiin Israelia ja sunneja vastaan. He ovat nyt kuitenkin hirmuhallinnon alaisia. Valtava kansannousu alkoi hiljattain tulla esiin, mutta heiltä puuttuu aseita. Iloisempi uutinen: Monet Iranin kansalaiset tulevat Kristuksen tykö tajuttuaan, kuinka demoninen Islam on.

Iranin hallitus ja armeija ovat kuitenkin päättäneet tuhota Israelin ja myös Yhdysvallat. He iskevät Israelia vastaan proxy-sotana Yhdysvaltoja vastaan heti tilaisuuden tullen. Valitettavasti Yhdysvaltain armeijan vetäytyminen alueelta tulee edelleen rohkaisemaan ja panemaan vauhtia tähän toimintaan.

Toinen tärkeä jäsen Hesekielin lukujen 38-39 koalitiossa on Turkki. Se yrittää tuhota kurdit Pohjois-Syyriassa. Paljolti kuin Iranilla Turkillakin oma versionsa eskatologiasta (mutta eri lajin islamissa). Erdogan unelmoi ottomaanisen valtakunnan palauttamisesta ja harhaisesti uskoo olevansa ”kalifi” tässä uudessa ”kalifaatissa”, jonka uskoo tulevan globaaliksi hänen valloitettuaan alueen.

Islam on tilaisuus monille, paholaisen harhautusväline. Diktaattoreiksi pyrkivät ja islam käyvät käsi kädessä.

Sitten siellä on Venäjä. Kaikki olemme kuulleet väitteitä, että Venäjä meni Syyriaan ”tuhoamaan ISIS:in” ja ”auttamaan kristittyjä”. Se on pelkkää propagandaa. Siihen on kaksi syytä, että Putin on Syyriassa:

1. Saadakseen jäätymättömän sataman.
2. Turvatakseen Lähi-idän putkilinjan Venäjän maakaasulle.

Venäjä elää maakaasun myynnillä toisille valtioille, Eurooppa mukaan lukien. Kuvittele Putinin raivoa ja kateutta, kun Israel löysi valtavan maakaasu- ja öljyvarannon! Eikä vain sitä, vaan Putin yritti useaan kertaan tehdä sopimuksen Israelin kanssa, mutta Netanyahu kieltäytyi viisaasti. Nyt Israel myy maakaasua muille maille ja Putin on vihreänä kateudesta. Hän luuli, että hänellä oli markkinat kierroksessa ja nyt Israel on ottamassa palaa sellaisesta, jota hän pitää niin sanotusti omana kakkunaan.

Tämä Putinin sammumaton himo valvoa maakaasua alueella ja halu ottaa Israelin maakaasu- ja öljyvarantojen ”saalis” ovat Hesekielin 38. luvun ”koukut leuassa”, se ison rahan palkinto, jota hän ei kerta kaikkiaan voi vastustaa.

Kaikki kolme Hesekielin lukujen 38-39 pääpeluria ovat vahvistaneet asemansa Syyriassa erilaisista syistä; silti jokainen haluaa saada aikaan Israelin kuoleman.

Jokaisella näistä pääpelureista omat syynsä ja himonsa, sillä perkeleellä on räätälöity suunnitelma jokaiselle itsekeskeiselle diktaattorikanditaatille. Putinilla, Rouhan’illa ja Erdogan’illa on täysin erilaiset ajatukset, kuinka saavuttaa päämääränsä ja itse päämäärät ovat laajuudeltaan erilaisia; silti jokainen heistä haluaa Israelin tuhoa ja jokainen heistä harhaisesti uskoo tulevansa alueen pomoksi.

Vain muutama vuosi sitten oli mahdoton kuvitella, että Iran ja Turkki koskaan muodostaisivat minkäänlaista liittoa, mutta ne molemmat käyttävät tätä väliaikaista periaatetta: ”Viholliseni vihollinen on ystäväni ja on hyödyllinen, kunnes tavoite on saavutettu, vihollinen on tuhottu, eikä ole enää hyödyllinen.”

Nämä ryhmittymät ovat nyt Golanilla päättämässä parasta strategiaa Israelin valtaamiseksi, kuten Hes. 39:2-5 kuvailee. Jesaja 17 on todennäköisin katalysaattori, tai jopa puolustus Israelin valtaamiselle. Koska Yhdysvallat tiedotti runsaasti, eikä koskenut Syyrian, Iranin eikä Turkin etuihin eikä sotilastukikohtiin alueella, niin nyt on varmempaa kuin koskaan, että ne toimivat suunnitelmassaan vallata Israel heti, kun Yhdysvaltain joukot jättävät alueen.

Valitettavasti presidenttimme teki selväksi, että hän ei halua Yhdysvaltain paneutuvan MIHINKÄÄN Lähi-idän ”ongelmista” ja nyt voimme selvästi nähdä, miksi Israel on omillaan Hesekielin 38-39 lukujen sodassa juuri kuten sen ennustettiin olevan – ettei mikään valtio tulisi sen avuksi, vaan itse Jumala!

Palatkaamme Jesajan jakeeseen 17:14 ja tarkastelkaamme uudelleen jakeen osaa, joka puhuu niistä, jotka haluavat ”riistää” ja ”ryöstää” Israelia. Sitten siirtykäämme eteenpäin kolme kirjaa Jesajasta Hesekielin lukuihin 38-39. Näemme siellä saman teeman. Israelia vastaan tulevat kansakunnat haluavat ryöstää ja ottaa myös ”saalista” Israelista (Hes. 38:12-13). Onko pelkkää sattumaa, että siinä käytetään samaa sanaa kuin Jesajassa? (spoil = verbi riistää, subst. saalis. Suom huom.)

Verratkaamme myös kohtia Jes.17:12-13 ja Hes. 38:9.

“Voi paljojen kansojen pauhua – ne pauhaavat, niinkuin meri pauhaa, ja kansakuntien kohinaa – ne kohisevat, niinkuin valtavat vedet kohisevat! Kansakunnat kohisevat, niinkuin suuret vedet kohisevat, mutta hän nuhtelee niitä ja ne pakenevat kauas; ne karkoitetaan niinkuin akanat tuulessa vuorilla, niinkuin lentävät lehdet rajuilmassa.” (Jes. 17:12-13)

“Sinä hyökkäät kuin rajuilma, tulet kuin pilvi, peittääksesi maan, sinä ja kaikki sotalaumasi ja lukuisat kansat, jotka ovat sinun kanssasi” (Hes. 38:9).

Jesajan ja Hesekielin kuvauksissa on monta yhtäläisyyttä – ei vain, että ”saalis” on koalition halu, vaan niissä puhutaan myös ”kansojen kohinasta” – ”pilvestä, joka peittää maan”. Yhtäläisyyksiä on myös ennustetun Israeliin hyökkäämisen paikassa. Jesaja 17:13 sanoo, että ”ne karkoitetaan niinkuin akanat tuulessa vuorilla” ja Hes. 39:2-5 ennustaa, kuinka koalitio yrittää hyökätä pohjoisilla vuorilla (Golan) ja kaatuu vuorille ja avoimelle kentälle.

Jotkut voivat lukea yhden tai jopa kaksi näistä asioista pelkäksi ”sattumaksi”, mutta tässä on paljon enemmän kuin sattumaa.

Katsokaamme nyt Hesekielin lukujen 38-39 koalition kuolemaa: Hes. 38:22 ja Hes. 39:2-16.

“Minä käyn oikeutta hänen kanssansa rutolla ja verellä. Ja minä annan sataa kaatosadetta, raekiviä, tulta ja tulikiveä hänen päällensä, hänen sotalaumojensa päälle ja lukuisain kansojen päälle, jotka hänen kanssansa ovat” (Hes. 38:22).

Kohdassa Hes. 39:2-16 löydämme lisätietoa siitä, kuinka Jumala tuhoaa Israeliin hyökkääjät. Heidät tuhotaan niin täysin, että Jumala jättää jäljelle heistä vain kuudennen osan (KJV-käännöksen mukaan). He hämmentyvät ja taistelevat jopa toisiaan vastaan. He kaatuvat Israelin pohjoisen osan vuorille ja avoimille kentille (Golan). Jumala hyökkää itse Venäjää vastaan lähettämällä ”tulen” sen päälle (Hes. 39:6). Jopa Venäjän johtaja haudataan Israeliin.

Israelin asukkailta menee seitsemän kuukautta haudata niitä, jotka tulivat heitä vastaan ja seitsemän vuotta tuhota aseistusta, joka jäi jäljelle Hesekielin 38-39 lukujen sodasta.

Israelilla on lupaus, että Jumala todella puuttuu Hesekielin 38-39 lukujen sotaan. Mutta miten käy Yhdysvaltojen?

Meillä ei ole sellaista Raamatun lupausta tälle kansakunnalle. Luulen, ettei voida liioitella, kuinka hirvittävää tämä on Yhdysvalloille. Tämä kansakunta harjoittaa jo abortin hirmutekoja joukkotasolla kuten myös homojen ”avioliittoja” (suora loukkaus raamatullista avioliittoa kohtaan sellaisena kuin pyhät kirjoitukset sen esittävät: liittona miehen ja naisen välillä).

LGBT-ABCD-XYZ (miksi sitten kuluvalla viikolla itseään kutsuvatkin) -agenda; harhainen sukupuolisuutta koskeva väärinkäsitys (nyt he väittävät olevan jo yli 50 sukupuolta uhmaten jopa tiedettä, jota sanovat rakastavansa, ainakin, jos se sopii heidän agendaansa); Jumalaa vastustava antikristillinen liike julkisissa kouluissa ja jopa julkisilla foorumeilla, on kuumepiikissä.

Uskooko joku todella, että Jumala aikoo siunata tätä sotkua? Ja nyt, kun olemme pohjimmiltaan kääntämässä selkämme Israelille – sanon vain, että tuomio on odotettavissa Yhdysvalloille. Ei ole suosittua sanoa sitä, enkä tule saamaan siitä kehuja, mutta totuuden esiin tuominen on tärkeämpää kuin ihmisten korvien hively (Gal. 1:10).

Rukoilen, että tempaus tapahtuisi ennen Jumalan tuomiota tälle kansakunnalle. Me armon-/ seurakunta-ajan uskovat voimme lohduttautua sillä, että Jeesus on luvannut pelastaa meidät tulevasta vihasta ja että meitä ei ole määrätty Jumalan vihaan (1. Tess. 1:10, Room. 5:9, 1. Tess. 5:9). Hänen sanansa jopa kertoo, kuinka meidät pelastetaan (1. Kor. 15:49-53, 1. Tess. 4:13-18) – tapahtuu tempaus!

Sen jälkeen Jumalan viha tulee pian tämän Jumalaa vihaavan ja Kristuksen hylkäävän maailman päälle. On varmaa, että Jumalaa ei pilkata (Gal. 6:7). On myös varmaa, että kansakunnat, jotka eivät siunaa Israelia, aiheuttavat itselleen kirouksia ennemmin kuin siunauksia.

Voi maailmaa, joka pian jätetään jäljelle.

Oletko SINÄ varma, että tiedät SINUN ikuisen määränpääsi? Jos et, niin nyt on aika hoitaa tämä asia. Ne, jotka tunnustavat, etteivät ole tehneet mitään ratkaisua, ovat itseasiassa päättäneet, että EIVÄT usko (ks. Joh. 3:18).

On vain kaksi vaihtoehtoa: Usko yksin Kristukseen pelastukseksi, että Hän kuoli syntiemme tähden, haudattiin ja nousi kuolleista kolmantena päivänä (1. Kor. 15:1-4; Room. 10:9-10; Ef. 2:8-9; Joh. 3:15-18; Room. 6:23; ym.) – TAI – hyljätä niin suuri pelastus. Meille kaikille on annettu vapaa tahto tehdä tuo valinta omillamme. Kukaan ei voi tehdä sitä puolestasi. Kirkon jäsenyys ei voi pelastaa sinua, vesikaste ei voi pelastaa sinua, omat hyvät tekosikaan eivät voi pelastaa sinua. Ainoa, joka voi pelastaa sinut, on Jeesus Kristus.

Et syntynyt pelastukseen fyysisessä syntymässäsi; vanhempasi eivät voi tehdä ratkaisua puolestasi. Ei kukaan toinen ihminen. Henkilö joko uskoo ja vastaanottaa Jeesuksen iankaikkisen pelastuksen ilmaisen lahjan, tai sitten ei. Ei ole mitään välimaastoa.

Valitse viisaasti – ikuinen kohtalosi riippuu siitä.

Maranata!

Video link: One year ago, CNN got schooled on where Syrians really want to live (in their own land, not in the US or western nations). The impassioned Syrian refugee calls out Obama for doing nothing, and pleads for President Trump to help the Syrian citizens who are under attack from a tyrannical government. He (the Syrian refugee) wants the Assad government held accountable.
https://www.youtube.com/watch?v=s3uaf1NFxXc

 

Read Full Post »

Esiintuleva eskatologia: Kuviteltu tie paratiisiin

Raamattuun perustuva kommentti ajankohtaisista kysymyksistä, jotka koskevat sinua.

Roger Oaklandin on kirjoittanut erinomaisen kirjan Faith Undone, jonka Bileamin Aasi on suomentanut nimellä Uskon nollaus: http://www.lampaille.com/pdf—kirjoja/uskon-nollaus/

Myös Bob DeWaay on tehnyt kirjan samasta aiheesta nimellä The Emergent Church Undefining Christianity (Esiintuleva kirkko epämääräistää kristinuskon). Hänen kirjassaan on hyvin tärkeä näkökulma, joka puuttuu Oaklandin kirjasta, nimittäin esiintulevan liikkeen eskatologia, joka on ainut asia, josta he edes keskenään ovat yhtä mieltä:

Esiintulevan Kirkon liike on yksilöiden yhdistys, jota yhdistää yksi hyvin tärkeä avainidea: että Jumala on tuomassa historian kohti loistavaa Jumalan maanpäällistä valtakuntaa ilman tulevaa tuomiota. He inhoavat dispensationalismia enemmän kuin mitään muuta teologiaa, koska se sanoo juuri päinvastoin: että maailma on tulossa yhä syntisemmäksi ja luisumassa kohti mullistavaa tuomiota.

Miksi tämä aihe on tärkeä? Siksi, että tätä petollista eskatologiaa kannatetaan ja opetetaan monissa itseään kristillisinä pitävissä piireissä myös Suomessa. Suomalaisille ehkä tunnetuin Esiintulevan liikkeeseen liittyvistä nimistä on Rick Warren.

”Ja ennen kaikkea tietäkää se, että viimeisinä päivinä tulee pilkkapuheinensa pilkkaajia, jotka vaeltavat omien himojensa mukaan ja sanovat: ‘Missä on lupaus hänen tulemuksestansa? Sillä onhan siitä asti, kuin isät nukkuivat pois, kaikki pysynyt, niinkuin se on ollut luomakunnan alusta.’” (2. Piet. 3:3)

Alla olevaan artikkeliin sisältyy ensimmäinen luku edellä mainitusta DeWaayn kirjasta.

Tässä vielä Bob DeWaay’n kirjan esittely verkkokauppa Amazonissa:

Esiintuleva Kirkko. Sen nimi sisältää itsessään oikeaoppisen kristinuskon innovatiivisia käsityksiä. Mutta mitä se tarkalleen ottaen tarkoittaa? Mitä se opettaa? Kirjassaan The Emergent Church Undefining Christianity Bob DeWaay paljastaa ydinkäsityksen, joka yhtenäistää Esiintulevan Kirkon eskatologian. Hän osoittaa, että heidän systeemissään jokainen toinen kristillinen käsitys on avoin keskustelulle ja väittelylle, mutta heidän eskatologian määritelmänsä pysyy vakiona ja kiinteänä; se on heidän yhteinen perustuksensa. Ilman heidän eskatologiaansa ei ole mitään Esiintulevaa Kirkkoa. Monet ovat yrittäneet ymmärtää liikettä, mutta ovat kohdanneet turhautumisen törmätessään epämääräiseen kieleen ja ristiriitaisiin käsityksiin, jotka ovat ristiriidassa tekstin sisällä ja kirjoittajien välillä. Esiintuleva Kirkko johtajineen todellakin tarkoituksellisesti välttää määritelmiä ja tarkkoja opin julistuksia, joita voidaan ymmärtää ja arvostella ja sen sijaan toivottaa tervetulleeksi määritelmät, jotka perustuvat tunteisiin ja kokemuksiin. Ei ihme, että seuraus on turhautuminen. Kun nämä tosiasiat ymmärretään, käy selväksi, että Esiintuleva Kirkko ei ole ollenkaan uusi; se on ikivanhaa heresiaa, paketoitu uudelleen postmoderniin subjektiivisuuteen, jonka tarkoitus on edelleen vietellä sinisilmäisiä ja niitä, jotka eivät suostu rakastamaan ja tottelemaan totuutta.

---

 

Emergent Eschatology
The Road to Paradise Imagined
By Bob DeWaay, 6.4.2018, suom. Bileamin Aasi 2.5.2018

“Sillä hän on säätänyt päivän, jona hän on tuomitseva maanpiirin vanhurskaudessa sen miehen kautta, jonka hän siihen on määrännyt; ja hän on antanut kaikille siitä vakuuden, herättämällä hänet kuolleista” (Apt. 17:31).

Julkaistuani kirjani¹ Esiintulevasta Kirkosta (The Emergent Church), osallistuin Esiintulevaan konferenssiin Chicago’ssa, jossa tri. Moltmann puhui hartaalle kannattajakunnalleen – 250 Esiintulevaa johtajaa. Eräs sellainen kannattaja, Danielle Shroyer, oli julkaissut kirjan teologiastaan ja kuvaili sitä ”uus-hegeliläisenä, panenteistisenä universalismina”.² Kirjan kannessa on tri. Moltmann’in suosittelu. Ajatusten vaihtaminen eri Esiintulevien johtajien kanssa vahvisti, kuinka perustava Moltmann’in teologia ja sen ainutlaatuinen eskatologia on heidän liikkeelleen.

Osallistumalla tuohon konferenssiin ja kuuntelemalla Moltmann’ia itse, vahvistin todeksi tämän luvun sisällön. Hän todella opetti universalismia. Hän todella opettaa kaiken kosmista sovittamista Jumalalle ilma tulevaa mullistavaa tuomiota. Kuten osoitan seuraavassa tutkimuksessa, niin G. W. F. Hegel’in filosofia sisältää käsityksen, että kaikkien ristiriitojen täytyy syntetisoitua asteittain paremmaksi maailmaksi. Tämän idealistisen filosofian kannattajat väittävät, ettei ole välttämätöntä tehdä valintaa teismin ja ateismin välillä, koska synteettinen sovinto tapahtuu joka tapauksessa. He uskovat sen olevan sisäänrakennettu maailmankaikkeuden olemukseen. Voimme joko edistää tai estää sitä, mutta se toteutuu.

Sen jälkeen, kun kirjoitin tämän kirjan, liike on jatkunut ja on nyt monella tapaa uusi versio teologisesta liberalismista. LeRon Shults on muuttanut Eurooppaan ja on nyt ateisti. Teologisella ja poliittisella liberalismilla on tuskin paljon eroa. Kun kuulemme sanan ”progressiivinen”, meidän pitäisi ymmärtää, että ”edistyksen (progress)” määritelmä tulee Hegel’iltä ja hänen erilaisilta kannattajiltaan (teistit ja ateistit). Syy kiihkoon, jonka näemme poliittisessa väittelyssä, on, että niiden, jotka eivät liity progressiiviseen agendaan, katsotaan estävän sosiaalisen ja hengellisen kehityksen prosessia, joka muka tekee uuden kosmoksen paratiisiksi kaikille.

Ne, jotka uskovat Raamatussa määriteltyyn kristilliseen teismiin, nähdään pahimpina mahdollisina vihollisina niiden kuvitteelliselle eskatologialle, jotka tämän teologian/filosofian mukaan ovat ”progressiivisia”. Usko pysyvään eroon hyvän ja pahan, Jumalan ja luomakunnan, taivaan ja helvetin jne. välillä, on täysin yhteensopimaton heidän mielenmaailmassaan rakentamalleen esiintulevalle paratiisille. Raamattuun uskovat kristityt jatkuvasti hidastavat prosessia, koska me ajattelemme eri kategorioissa, jotka eivät koskaan syntetisoidu johonkin parempaan kosmokseen ilman tulevaa tuomiota. Näin he sen näkevät.

On loogista nähdä Hegel ja hänen saksalaisen filosofiansa kannattajat Esiintulevan Kirkon perustajina. Jälleen näemme saksalaisen romantiikan ja idealismin pettävän monet. Kun tämä tapahtui viimeksi, niin tuloksia olivat kansallissosialismi Natsisaksassa ja kommunismi Neuvostoliitossa.  Moltmann taisteli Natsisaksan puolesta. Mutta oltuaan sodan jälkeen vankina Englannissa, hänestä tuli teisti ja hän loi ”Toivon Teologian”. Toimiikohan tämä teistinen versio yhtään paremmin? Siitä ei ole mitään todisteita. Raamattu ei opeta sosiaalista ja hengellistä evoluutiota tulevaan paratiisiin ilman tuomiota. Meitä varoitetaan, että pakenisimme Kristukseen ja Hänen evankeliumiinsa välttääksemme tulevan tuomion, joka on varma. Me tarvitsemme syntien anteeksiantamuksen, jonka vain Hänen vuodatettu verensä tarjoaa.

Seuraava on luku 1 kirjasta The Emergent Church—Undefining Christianity (Esiintuleva Kirkko – Kristinuskon hämmentäminen)

Kuvittele maailmaa, jossa ajankulku on käännetty niin, että historia liikkuu taaksepäin kohti paratiisia, ennemmin kuin eteenpäin kohti tuomiota. Ajattele maailmaa, jossa Jumala niin luonnostaan sisältyy luomakuntaan, että Hän tekee tyhjäksi entropian³ ja uudelleen luo maailman jo nyt käynnissä olevien prosessien kautta. Ajattele maailmaa, jossa tulevaisuus johtaa Jumalan itsensä tykö pelastavalla tavalla kaikille ihmisille ja koko luomakunnalle. Tämä kuvitteellinen maailma on meidän maailmamme nähtynä Esiintulevan eskatologian linssin läpi.

Useat Jumalan kaitselmuksen teot toivat minut tuntemaan Esiintulevan teologian luonteen ja sen ainutlaatuisen eskatologian. Ensimmäinen tapahtui vuonna 1999 viimeisen seminaarivuoteni aikana, kun seminaari palkkasi uuden professorin nimeltä LeRon Shults. Shults’ista, joka oli saksalaisen teologin Wolfhart Pannenberg’in opetuslapsi, tuli logiikan kurssini professori. Shults kuvaili usein uskomuksiaan tällä yksinkertaisella lausunnolla: ”Jumala on tulevaisuus, joka vetää kaiken itseensä.”

Joitakin vuosia myöhemmin useat ihmiset ehdottivat, että kirjoittaisin artikkelin palvelutyömme uutiskirjeeseen, Critical Issues Commentary, joka tarkastelisi uutta ”Esiintulevaksi Kirkoksi” kutsuttua liikettä. Tutkimustani varten luin huolellisesti Brian McLaren’in kirjan A Generous Orthodoxy (Suurpiirteinen oikeaoppisuus).⁴ Se, mikä hämmensi minua hänen teologiassaan, oli, että hänen näkemyksensä olivat lähes samanlaiset, kuin ne, joita Francis Schaeffer oli torjunut 40 vuotta aikaisemmin ja kutsunut niitä ”uudeksi teologiaksi”. Mutta kuten Schaeffer selvästi osoitti, tämän teologian seuraus on epätoivo, koska sen alla ei ole mitään toivoa tietää totuus. Esiintulevat kirjoittajat kuitenkin kuvailevat teologiaansa toivon teologiana. Ellei ole mitään toivoa tietää totuus (kuten he väittävät) Jumalasta, ihmisestä ja maailmankaikkeudesta, jossa elämme, niin kuinka seuraus voi olla toivo? Näyttää, että 1960-luvun teologia, joka ensin esitettiin Saksassa, kun Schaeffer kirjoitti kirjojaan, on vastaus. Palaamme tähän myöhemmin.

Tämä johtaa toiseen kaitselmukselliseen tapahtumaan. Eräs seurakuntamme jäsen ojensi minulle kirjan nimeltä: A is for Abductive – The Language of the Emerging Church (A tarkoittaa abduktiivinen – Esiintulevan Kirkon kieli)⁵, jonka arveli kiinnostavan minua tutkimuksessani. Hakusanan ”Eschaton” alla on otsikko ”The end of entropy” (Entropian loppu)⁶. Sitten sanotaan: ”Postmodernissa matriisissa meillä on hyvä mahdollisuus, että maailma kääntää kronologisen polariteettinsa. Sen sijaan, että olisimme sidottuja menneisyyteen syyn ja seurauksen kahleilla, tunnemme, että Jumalan tahdon, Jumalan unelman, Jumalan halun magneetti vetää meitä tulevaisuuteen.”⁷ Tämän lukeminen vei minut takaisin vuoteen 1999 ja Shults’in tulkintaan Pannenberg’ista: ”Jumala on tulevaisuus, joka vetää kaiken itseensä.” Voisiko tämä olla Esiintulevan ”toivon” pohja?

Kolmas kaitselmuksellinen tapahtuma oli väittely Doug Pagitt’in kanssa, vuoden 2006 tapahtumassa aiheesta ESIINTULEVA KIRKKO JA POSTMODERNI HENGELLISYYS. Tuo tapahtuma antoi minulle tilaisuuden kysyä Pagitt’ilta, joka on kansallisesti tunnustettu johtaja Esiintulevassa liikkeessä, että uskoiko hän vai ei kirjaimelliseen tulevaan tuomioon. Hän ei halunnut vastata kummallakaan tavalla, mutta sanoi kyllä, että tuomio toteutuu nyt seurausten kautta historiassa. Hänen kieltäytymisensä vastata tuohon kysymykseen vakuutti minut, että Pannenberg/Shults’in eskatologia oli liikkeen takana!

Neljäs kaitselmuksellinen tapahtuma oli tapaaminen Emergent Village’n Tony Jones’in kanssa tarkoituksella järjestää uusi väittely. Osoittautui, etteivät he halunneet uutta väittelyä, mutta Jones lupasi vastata kaikkiin Esiintulevaa koskeviin kysymyksiini. Vastasin sähköpostilla kysyen Stanley Grenz’ista, Wolfhart Pannenberg’ista, LeRon Shults’ista ja Jürgen Moltmann’ista ja heidän vaikutuksestaan Esiintulevaan teologiaan.

Jones vastasi, että Grenz (joka, kuten myöhemmin osoitan, ylistää sekä Pannenberg’in että Moltmann’in teologiaa) oli vaikutusvaltainen ja että hän itse opiskeli professorin nimeltä Miroslav Volf alaisuudessa, joka oli opiskellut Moltmann’in alaisuudessa. Hän myös auttoi minua kommentillaan, että heidän toivontäyteinen käsityksensä yleensä johtaa heitä hylkäämään eskatologiat, jotka ”saarnaavat katastrofaalista loppua kosmokselle”. (Arvostin Jones’in auliutta osoittaa minulle, että katselin tutkimuksissani oikeaan suuntaan.)

Viides kaitselmuksellinen tapahtuma oli, kun puita leikatessani putosin ja nilkkani murtui. Murtunut nilkka vaati minua istumaan jalka koholla kokonaisen viikon, jotta turvotus laskisi. Olin löytänyt Jürgen Moltmann’in kirjan Theology of Hope ja tiesin, että minun on luettava se, jos aion kirjoittaa tämän kirjan ja todistaa väitteeni. Moltmann’in lukeminen oli niin työlästä, ettei ollut todennäköistä, että kirja olisi nopeasti luettu, mutta liikuntakyvyttömyydestäni johtuen selvitin Moltmann’in ja tein muistiinpanoja jokaisen sivun sisällöstä. Samalla viikolla, jolloin luin Moltmann’ia, sain juuri julkaistun kirjan An Emergent Manifesto of Hope (Esiintuleva toivon julistus), jonka toimittajia Pagitt ja Jones olivat. Luin myös sen ja huomasin, että kaksi esiintulevaa kirjoittajaa lainasivat Moltmann’ia myönteisesti.⁸ Tuossa samassa kirjassa Jones kuvailee, miksi tämä teologia on heille niin täynnä toivoa: ”Jumalan lupaama tulevaisuus on hyvä ja se odottaa meitä viittoen meitä eteenpäin. Meidät on pyydystetty lunastuksen ja uudelleenluomisen puoleensavetävään valonsäteeseen (tractor beam) eikä ole mitään järkeä panna hanttiin, joten voimme myös tehdä yhteistyötä.”⁹ Tai kuten professori Shults aina sanoi: ”Jumala on tulevaisuus, joka vetää kaiken itseensä.”

Kaikki tämä johtaa väitteeseeni: Että maailmankuva, jota edustaa Grenz’in, Pannenberg’in, Moltmann’in ja Shults’in teologia, on Esiintulevan Kirkkoliikkeen peruskallio. Heidän kielensä ja ideansa esittäytyvät monien Esiintulevien kirjojen sivuilla. Esimerkiksi McLaren kirjoittaa: ”Näin nähtynä Jumala seisoo edessämme ajassa matkan lopussa lähettäen meille ikään kuin aalloissa nykyisyyden lahjan, tulevaisuuden sisään syöksymisen, joka työntää menneisyyden taaksemme ja huuhtoo ylitsemme uusien mahdollisuuksien, uusien vaihtoehtojen, uusien tilaisuuksien taukoamattomalla virralla ajatellaksemme uudelleen ja saadaksemme uuttaa ohjausta, uutta voimaantumista.”¹⁰ Tässä Pagitt’in versio siitä:

Jumala luo alinomaa uudelleen. Ja Jumala myös kutsuu meitä olemaan uudelleenluotuja ja liittymään Jumalan työhön kumppaneina uudelleenluomisessa …  Kuvittele Jumalan Valtakunta Jumalan luovana prosessina, joka sitoutuu uudelleen kaikkeen, mitä tunnemme ja koemme. … Kun käytämme luovuutta parantamaan tätä maailmaa, me osallistumme Jumalan kanssa maailman uudelleenluomiseen.¹¹

Nämä kirjoittajat viittaavat usein ”Jumalan unelmaan”. Ilmeisesti he tarkoittavat, että Jumala kuvittelee maailmalle ihanteellisen tulevaisuuden, johon me voimme liittyä ja auttaa sitä toteutumaan. Kun tämä unelma tulee todellisuudeksi tulevaisuudessa, se on sitten Jumalan Valtakunta.

Tämä kaitselmuksellisten tapahtumien sarja elämässäni toimi yhdessä auttaen minua tarkasti ymmärtämään liikettä, joka tekee lujasti töitä pysyäkseen epämääräisenä (undefined). Määritelmät vetävät rajoja. Määritelmät ovat pysyviä, mutta ne ovat välttämättömiä ymmärtääksemme yhtään mitään. Ilman määriteltyjä kategorioita olisimme toivottomia ihmisiä, koska tarvitsemme esimerkiksi rationaalisen mielemme ja pätevän luokittelun erottaaksemme ruuan myrkystä. Määritelmät ovat välttämättömiä, eikä mikään määrä filosofisia silmänkääntötemppuja voi muuttaa sitä todellisuutta. Määritelmät vietyinä heidän ajattelutapaansa estävät lunastuksen ”puoleensavetävän säteen” prosessin, jota he kokevat. He pitävät määritelmiä liian ”perustuksellisina” (foundationalist), jota käsittelemme myöhemmässä luvussa. Uskon, että nyt voin määritellä Esiintulevan Kirkon liikkeen tarkemmin, koska ymmärrän, mitä he uskovat.

Esiintulevan Kirkon liike on yksilöiden yhdistys, jota yhdistää yksi hyvin tärkeä avainidea: että Jumala on tuomassa historian kohti loistavaa Jumalan maanpäällistä valtakuntaa ilman tulevaa tuomiota. He inhoavat dispensationalismia enemmän kuin mitään muuta teologiaa, koska se sanoo juuri päinvastoin: että maailma on tulossa yhä syntisemmäksi ja luisumassa kohti mullistavaa tuomiota.¹²

Nämä molemmat käsitykset eivät voi olla totta. Joko on kirjaimellinen tuleva tuomio tai sitten ei. Tätä kysymystä ei voi jättää makuasiaksi.

Jürgen Moltmann

Paras keino ymmärtää Esiintulevaa toivon teologiaa on tutkia sen ensisijaista lähdettä: Jürgen Moltmann’in vuonna 1964 julkaistua kirjaa Theology of Hope (Toivon teologia). Minun kappaleeni siitä on vuoden 1991 uusi painos, joka sisältää uuden johdannon.¹³ Siinä Moltmann antaa syyn ajatteluun, joka sai hänet kirjoittamaan kirjansa: ”Löysin tärkeitä kategorioita tämän ryijyn koristeluun uusmarxilaisen Ernst Bloch’in messiaanisesta filosofiasta.”¹⁴ Bloch oli ateisti. Vuonna 1960 Moltmann luki Bloch’in kirjan Principal of Hope (Toivon pääoma) ja eteni kehittämään ideaansa, että kristillinen toivon teologia olisi suurenmoinen oivallus. Se ei myöskään välttämättä kilpailisi Bloch’in ateistisen version kanssa: ”Ateismi, joka tahtoo vapauttaa ihmiset taikauskosta ja idolatriasta ja kristinusko, joka tahtoo johtaa heidät ulos sisäisestä ja ulkoisesta orjuudesta tulevan Jumalan valtakunnan vapauteen – näiden kahden ei tarvitse olla vastakkain. Ne voivat myös toimia yhdessä. Kumpi niistä pitkällä tähtäyksellä osoittautuu vahvemmaksi, on jotakin, jonka voimme luottavaisesti jättää tulevaisuuteen.”¹⁵

Useimmille meistä ajatus, että ateistinen filosofia ja kristillinen teologia voisivat molemmat olla päteviä, on ristiriitainen. Sitä se on ainakin minulle. Mutta se, mikä yhdistää Moltmann’in ja Bloch’in, on Georg Wilhelm Friedrich Hegel’in filosofia. Ajatus, että ristiriitaisuudet historian prosessien kautta syntetisoituvat paremmaksi maailmaksi, voidaan löytää Moltmann’in teologiasta. Tämä on hänelle totta, koska toivon Jumala on sekä tuleva että läsnä oleva ja koska maailman tulevaisuus on myös Jumalan tulevaisuus. Siksi sen täytyy olla myös loistava tulevaisuus, jossa kaikki on uutta ja parempaa. Marxilaiselle ateistille historian prosessit syntetisoituvat paremmaksi tulevaisuudeksi, koska se kuuluu niiden luonteeseen. Moltmann’in mielestä kristitty ja ateisti voivat toimia yhdessä tuon paremman tulevaisuuden puolesta ja jos Moltmann oikeassa, niin ateisti osallistuu tuohon Jumalan tuomaan loistavaan tulevaisuuteen. Jos ateisti on oikeassa, niin myös Moltmann osallistuu (ainakin tässä elämässä).

On sanottu, että Hegel on filosofeista yksi vaikeimpia ymmärtää. Voidaan sanoa, että hegeliläisen ajattelun innoittamat teologit ovat myös vaikeita. Se pitää paikkansa Moltmann’iin. Moltmann’in kirjan sanahakemiston tarkastelu osoittaa, että seuraavat henkilöt on mainittu useimmin: Karl Barth 26 sivulla; Rudolph Bultmann 32 sivulla; ja Hegel 34 sivulla. Hän käyttää näitä kolmea mielenkiintoisella tavalla. Hän luonnehtii Barth’in teologiaa ”Jumalan yliaistillisena subjektiivisuutena” (the transcendental subjectivity of God)¹⁶ ja Bultmann’in teologiaa ”ihmisen yliaistillisena subjektiivisuutena” (transcendental subjectivity of man).¹⁷ Tämä tulee pitkässä jaksossa, jossa hän pyrkii osoittamaan, mitä ajatus Jumalan itseilmoituksesta voisi mahdollisesti tarkoittaa. Hänen ehdottamansa vastaus on ristiriitojen dialektinen¹⁸ synteesi:

Jakautuneisuutta konkretisoimiseen ja subjektiivisuuteen ei tule paeta – eikä teologiakaan voi paeta sitä tuodessaan evankeliumin nykyajan maailmaan – julistamalla yhden puolen tällaista ajattelua turhaksi, puutteelliseksi, korruptoituneeksi ja rappeutuneeksi.  Pikemminkin, teologian on otettava kovettuneet antiteesit ja tehtävä ne uudelleen nestemäisiksi välittääkseen niiden välisessä ristiriidassa ja saadakseen ne sovintoon. Tämä on kuitenkin mahdollista vasta, kun se historian kategoria, joka putoaa pois tässä dualismissa, löydetään uudelleen sellaisella tavalla, ettei se kiistä kyseessä olevaa antiteesiä, vaan kattaa sen ja ymmärtää sen edistyvän prosessin osana.¹⁹

Tämä paksu (dense) teologia perustuu Hegeliläiseen synteesiin, kuten sitä populaaristi kutsutaan tarjoten ateisti Bloch’ille ja kristitylle Moltmann’ille toivon, että tuleva historia on matkalla kunniakkaaseen olemassaoloon.

En liioittele, kun sanon, että Moltmann’ille ajatus dialektiikasta selittää melkein kaiken teologiassa ja historiassa. Esimerkiksi Kristuksen kuolema ja ylösnousemus tulkitaan ristiriitana ja synteesinä. (Koeta kestää minua tässä kohdassa, koska tämä materiaali on paksua ja pitkää, mutta välttämätön käsitellä, jos aiomme ymmärtää Esiintulevaa Kirkkoa.) Moltmann muuten käyttää usein kirjassaan sanaa ”esiintuleva” (emerging) luonnehtimaan sellaista, joka syntetisoituu ristiriidoista:

Todelliset ongelmat nousevat vasta, kun näemme eskatologiset käyttövoimat ristin ja itse ylösnousemuksen ristiriitaisessa tapahtumassa. Ilmoitus – so. ylösnousseen Herran ilmestymiset – ei saa progressiivisuuden luonnettaan sille vieraasta todellisuudesta, Pääsiäisen jälkeen salaperäisesti jatkuvasta historiasta, vaan itse luo edistyksen ristiriidan prosessissaan synnin ja kuoleman jumalattomalle todellisuudelle. Se ei tule progressiiviseksi ”menemällä sisälle” ihmisen historiaan, vaan lupauksen, toivon ja kritiikin kolhaisulla se tekee ihmisen todellisuuden historialliseksi ja progressiiviseksi. Se on se ilmoitus Jumalan mahdollisuudesta ja voimasta sen yhden herättämisessä, joka oli ristiinnaulittu ja siinä tunnistettava Jumalan pyrkimys ja tarkoitus, josta muodostuu se horisontti, jota sanotaan historiaksi ja jota tulee odottaa historiana. Jumalan ilmoitus ristissä ja ylösnousemuksessa pystyttää siten näyttämön historialle, jolla tulee esiin (emerges) mahdollisuus kaiken mitätöimisestä ja uudesta luomisesta. Tehtävä, jolle toivon mies lähetetään tälle universaalisten mahdollisuuksien ennakkoalueelle, tavoittelee Jumalan oman toiminnan pyrkimyksen suuntaa kaikkivoipaisesti tavoitellessaan hänen uskollisuuttaan ja lupaustaan.²⁰

Niinpä risti ja ylösnousemus dialektiikkana nähtyinä, syntetisoituvat historiassa esiintulevaksi uudeksi todellisuudeksi ja me voimme osallistua siihen. Toivon meidän kaikkien huomaavan, että tällä ei ole mitään tekemistä raamatullisten kategorioiden kanssa, nimittäin verisovituksen, uskosta vanhurskauttamisen ja Kristuksen paluun palkitsemaan hurskaat ja tuomitsemaan pahat. Ne on ilmoitettu Raamatussa, mutta Moltmann ei katso Raamatun yksin olevan Jumalan itseilmoitus. Pikemminkin pyhät kirjoitukset, mennyt pelastushistoria ja Jumalan tulevaisuus ovat osa suurta dialektiikkaa, joka on menossa johonkin hyvään ja toiveikkaaseen.

Moltmann’in näkemys Kristuksen ylösnousemuksen historiallisesta luonteesta itse perustuu dialektiseen ymmärrykseen, joka syntetisoi ristiriitaiset ideat. Hän esimerkiksi näkee modernistisen, mekanistisen käsityksen historiasta ”itsenäisenä syyn ja seurauksen järjestelmänä”,²¹ joka sulkisi pois ylösnousemuksen. Hän asettaa sen vastakkain ylösnousemuksen eksistentiaalisen ymmärtämisen kanssa, mikä perustuu opetuslasten ”eksistentiaaliseen päätökseen”.²² Sen sijaan hän irrottaa ylösnousemuksen jokaisesta nykyisestä historiakäsityksestä (eli käsityksistämme siitä, mitä ”todella tapahtui” todistettavasti) ja käyttää ennakko-olettamusta Kristuksen ylösnousemuksesta pohjana uudelle historiakäsitykselle:

Silloin ylösnousemuksen teologiaa ei enää sovitettaisi olemassa olevaan historiakäsitykseen, vaan olisi tehtävä yritys, verrattaessa ja havaittaessa ristiriita olemassa oleviin historiakäsityksiin, päästä uuteen ymmärrykseen historiasta lopullisin mahdollisuuksin ja toivein, jotka kiinnittyvät siihen ennakko-olettamuksessa Kristuksen kuolleista herättämisestä.²³

Mutta jos emme voi jollakin tavanomaisella historiallisia tapahtumia koskevan totuuden tietämisen tavalla tietää, että Kristus herätettiin, niin kuinka voimme tietää, että ennakko-olettamus sellaisesta ylösnousemuksesta on yhtään parempi, kuin sanokaamme ennakko-olettamus, että Joseph Smith’illä todella oli lopullinen Jumalan ilmoitus?

Moltmann’ille tämä ennakko-olettamus on pohja uskolle, että Jumala edelleen on luovasti mukana historian prosesseissa johtaen niitä loistavaan tulevaisuuteen:

Kristuksen herättämistä tulee silloin sanoa ”historialliseksi”, ei siksi, että se tapahtui historiassa, johon jotkut muut kategoriat antavat avaimen, vaan sitä tulee sanoa historialliseksi, koska osoittamalla tietä tuleville tapahtumille se tekee historiaa, jossa voimme ja jossa meidän täytyy elää. Se on historiallinen, koska se paljastaa eskatologisen tulevaisuuden. Tämän väitteen täytyy silloin todistaa itsensä ristiriidassa muiden historiakäsitysten kanssa, jotka kaikki lopulta perustuvat ”historiaa tekeviin” tapahtumiin, järkytyksiin, tai vallankumouksiin historiassa.²⁴

Moltmann’in lukeminen saa minut kuitenkin melkein kirkumaan: ”Herätettiinkö Jeesus kuolleista todella ruumiillisesti ja ilmestyikö Hän ruumiillisesti luotettaville todistajille ja täytyykö minun uskoa Hänen kuolemansa, hautaamisensa ja ylösnousemuksensa pelastavaan arvoon pelastuakseni Jumalan vihasta?” Vastaus on, ettemme voi odottaa tietävämme näitä asioita, koska todisteet maailman, tai historian mallista, ovat tulevaisuudessa, jonne Jumala on viemässä historiaa. Niinpä, kuten hän sanoi edellä, se voisi olla tulevaisuus, kuten ateistiset marxilaiset sen ymmärsivät. Jos näin on, niin saamme sen tietää. Tämän näkemyksen mukaan toivomme ei ole Jeesuksen ylösnousemuksessa, joka antoi todisteet kaikille ihmisille ja siten teki heidät vastuullisiksi (kuten Paavali sanoo Apt. 17:31), vaan Jeesuksen ylösnousemuksessa historiakäsityksenä, johon sisältyy toiveikas tulevaisuus.

Kuten tulemme näkemään niin Esiintulevan Kirkon teologiassa, joka tulee Moltmann’ilta ja kumppaneilta, on vakava ongelma. Ongelma on, että tämä toivo perustuu ajatukseen, että historia ei ole johtamassa kohti mullistavaa tuomiota, jossa ne, jotka eivät usko kristilliseen evankeliumiin, tuomitaan ja ovat ikuisesti kadotettuja, vaan on menossa kohti Jumalan maanpäällistä valtakuntaa, johon kaikki osallistuvat. Mutta entäpä, jos Paavali olikin oikeassa ja Kristuksen ylösnousemus merkitsee tuomiota kaikille, jotka torjuivat sen tarjoamat ”todisteet”? Moltmann’in ja Esiintulevan Kirkon ajattelussa emme voi tietää, mikä on ”totta” koskien kilpailevia uskonnollisia käsityksiä, ennen kuin tulevaisuudessa, jolloin Jumala vie asiat siihen, mihin Hän on niitä viemässä. Useimmille se on myöhäistä! Emme voi odottaa seisovamme Jumalan tuomioistuimen edessä ja sanovamme: ”Hyvä, nyt minä näen, mikä historiakäsitys oli oikea; päästä minut valtakuntaan.”

Moltmann’in ymmärrys Kristuksen ylösnousemuksesta on niin hämärä, että tarvitaan sivukaupalla paksua tekstiä selvittämään, mitä tarkoittaa puhua tapahtumasta ”historiallisena”. Hegeliläinen synteesi muka auttaa meitä löytämään tämän merkityksen tulevaisuudessa – tulevaisuudessa, jonka ennustetaan olevan hyvä. Tämä kuitenkin merkitsee, että apokalyptiset näyt Jumalan vihan aiheuttamasta tulevasta mullistuksesta, eivät voi olla Raamatun sanoma. Siksi hän hylkää ”apokalyptisen” ajatuksen, että Jumala tuomitsee pahan ja perustaa uskovien asuttaman vanhurskauden maailman. Moltmann kirjoittaa:

Apokalyptinen odotus ei enää suuntaudu kohti luomakunnan täyttymystä sen kautta, että hyvä voittaa pahan, vaan kohti hyvän ja pahan erottamista ja siten ”pahan vallassa olevan maailman” korvaamista ”tulevalla vanhurskauden maailmalla”. Tämä osoittaa fatalistista dualismia, jota ei vielä löydy profeetoista.²⁵

Se, mitä hän tarkoittaa sillä, että hyvä voittaa pahan, on, että tämä tapahtuu historian tuolla puolen (jota hän kutsuu ”Kristuksen tulevaisuudeksi”) eikä minkään mullistavan tuomion kautta pahoille, jotka lopulta päätyvät tuliseen järveen. Se olisi ”fatalistista dualismia” hänen ajattelutavalleen. Taivas ja helvetti, jos ovat kirjaimellisesti olemassa, eivät ole dialektisen prosessin aihe, joka päätyy parempaan tulevaisuuteen universaalisesti kaikille. Jotkut tulevat ikuiseen tuomioon.

Moltmann’in teologia, joka omaksuu hegeliläisen dialektiikan ja käyttää sitä tulkitsemaan kristillistä toivoa, tulee filosofiasta, ei huolellisesta Raamatun tulkinnasta. Hän ei tunne mitään tarvetta käsitellä Raamatun kohtia, jotka ovat ristiriidassa hänen ajatustensa kanssa, mutta se ei ole yllättävää 1900-luvun saksalaiselta teologilta. Saksalaisissa teologisissa kouluissa teologia ja filosofia olivat usein niin toisiinsa kietoutuneita, että olivat erottamattomia. Näin kävi, kun Raamattua lakattiin pitämästä Jumalan erehtymättömänä sanallisena ilmoituksena itsestään. Jos Raamattua pidettäisiin sellaisena, niin sen lausunnot taivaasta ja helvetistä, tulevasta tuomiosta, vanhurskautuksen ehdoista ja kaikesta muusta määrittelisivät totuuden, mutta Moltmann ja hänen 2000-luvun esiintulevat kannattajansa eivät näe Raamattua sellaisena.

Moltmann’in nykyiset opetuslapset

Tyypillisesti esiintulevat kirjoittajat joko näyttävät ajattelevan Moltmann’in lailla tai esittelevät Moltmann’in ajattelua. Osoituksena tästä lainaan joitakin esimerkkejä edellä mainitusta kirjasta An Emergent Manifesto of Hope. Barry Taylor, joka opettaa Fuller’in teologisessa seminaarissa, aloittaa esseensä tällä paradoksilla: ”God is nowhere. God is now here” (Jumala ei ole missään. Jumala on nyt täällä).”²⁶ Mitä tämä paradoksi tarkoittaa? Se tarkoittaa, että meidän tulee heittää pois historialliset käsitykset Jumalasta: ”Usko 2000-luvulla ei keskity yksinomaan käsityksiin Jumalasta.”²⁷ Hän toistaa ”God is nowhere, God is now here” puolentusinaa kertaa. Taylor analysoi ajatusta Jumalan kuolemasta samalla tavalla kuin Hegel Moltmann’in lainaamana. Taylor kirjoittaa: ”Me elämme jälki-Nietzsche’läisessä uskon ja hengellisyyden maailmassa. Nietzsche’n julistus, että Jumala on kuollut, on yhä totta, koska kiinnostus kaikkeen hengelliseen ei välttämättä käänny uskoksi metafyysiseen Jumalaan eikä tietyn uskonnon opinkappaleiksi.”²⁸ Vertaa, mitä Moltmann kirjoitti: ”Vuonna 1802 Hegel kuvaili ”Jumalan kuolemaa” nykyajan uskonnon perustuntemuksena …”²⁹ Se oli ennen Nietzsche’n syntymää. Sitten Moltmann lainaa Hegel’iä ja osoittaa, kuinka Hegel’in ideoita voitaisiin käyttää tulkitsemaan pitkää perjantaita ja ylösnousemusta dialektisen prosessin kautta, mikä vapauttaisi meidät sekä ”romanttisesta nihilismistä” että ”tieteen menetelmällisestä (metholodical) ateismista” synteettiseen toiveikkaaseen tulevaisuuteen.³⁰ Voimme nähdä saman ajattelun Taylor’illa: ”God is nowhere. God is now here. Jumala on läsnä. Jumala on poissa. Uskon tulevaisuus lepää näiden sanojen välisessä jännitteessä ja tästä hankalasta ja monimutkaisesta asemasta uusi elämä tulee esiin.”³¹ Myös tämä käy yksiin Hegelin ajatusten kanssa.

Toinen esiintuleva kirjailija, Dwight J. Friesen, kannattaa Moltmann’in hegeliläistä ajattelua niin paljon, että on otsikoinut esseensä ”Orthoparadoxy – Emerging Hope for Embracing Difference” (Ortoparadoksisuus – Esiintuleva toivo hyväksyä erilaisuus).³² Friesen ylistää Moltmann’in kirjaa Theology of Hope ”uraauurtavana” ja lainaa sitä hyväksyvästi koskien ristiriitoja, joihin sisältyy tulevaisuuden toivon mahdollisuuksia.³³ Friesen kirjoittaa: ”Samoin kuin hän [Moltmann] korostaa ristiriitojen välttämättömyyttä elämälle, niin minäkin julistan, että ristiriitojen monimutkaisuuksien, vastakkaisuuksien ja ihmiselämän paradoksien hyväksyminen on vaeltamista Jeesuksen tiellä.”³⁴ Noudattaen Moltmann’in teologiaa ja Esiintulevaa ajattelua yleensä Friesen näkee prosessin hyväksyä ristiriita johtavan siihen, että Jumalan valtakunta ”manifestoituu” maailmassa: ”Ortoparadoksaalinen etiikka aivan oikein pitää yllä eroja, jännitteitä ja paradokseja viedessään yhtä liikettä kohti ykseyttä toisen kanssa. Kun ortoparadoksisuudesta tulee tapamme olla maailmassa, niin Jumalan valtakunta on manifestoitunut.”³⁵

Kateissa tässä näkökulmassa on kaikki toivo todella tietää jonkin olevan totuus, joka jatkaa totuutena olemista ikuisesti ja sitoo niitä, jotka eräänä päivänä ilmestyvät Jumalan eteen tuomiolle. Friesen sanoo: ”Ortoparadoksaalinen teologia on vähemmän kiinnostunut luomaan ‘kertakaikkisia’ opinjulistuksia, tai dogmaattisia väitteitä ja on enemmän kiinnostunut pitäytymään kilpaileviin totuusväitteisiin oikealla jännitteellä.”³⁶ Kuten Moltmann, Friesen’kään ei koskaan käsittele selviä Raamatun lausuntoja, jotka kumoavat hänen väitteensä. Juuda kehottaa meitä ”kilvoittelemaan sen uskon puolesta, joka kertakaikkiaan on pyhille annettu”. Raamatun kirjoittajat eivät nähneet tätä kertakaikkiaan pyhille annettua uskoa suurena ristiriitojen ja paradoksien sekamelskana.

Paradoksi muuten on merkityksetön, kuten nelikulmainen ympyrä. Voit sanoa sanat ”nelikulmainen ympyrä”, mutta et voi miettiä lausunnon merkitystä. Jeesus ei ajatellut sanojaan ristiriitaisina eikä paradoksaalisina: ”Joka katsoo minut ylen eikä ota vastaan minun sanojani, hänellä on tuomitsijansa: se sana, jonka minä olen puhunut, se on tuomitseva hänet viimeisenä päivänä” (Joh. 12:48). Tämä yksi lausunto Jeesukselta haastaa Esiintulevan teologian ydintään myöten. Jeesus puhui sanoja ja nämä sanat välittivät sitovan totuuden kerta kaikkiaan ja ovat niin arvovaltaisia, että niille, jotka hylkäävät ne, ne toimivat raskauttavana todisteena heitä vastaan Jumalan tulevalla tuomiolla. Tämä ei ole mikään dialektinen prosessi, vaan kaikille ihmisille puhuttu totuus, joka käskee heitä joko uskomaan ja pelastumaan, tai hylkäämään ja hukkumaan.

Toinen vaikutusvaltainen teologi Esiintulevassa liikkeessä ja postmodernissa teologiassa yleensä on edesmennyt Stanley Grenz. Grenz’in kirja Beyond Foundationalism – Shaping Theology in a Postmodern Context  (Perustuksellisuuden tuolla puolen – Teologian muotoilua postmodernissa kontekstissa) (kirjoitettu yhdessä John R. Franke’n kanssa) osoittaa, kuinka Pannenberg’in ja Moltmann’in ajatuksia ollaan täydentämässä Amerikassa 2000-luvun alussa.³⁷ Grenz lainaa Moltmann’ia laajasti ja myönteisesti aika tarkasti selittäen hänen teologiaansa jopa niin pitkälle, että tunnustaa sen marxilaiset juuret.³⁸ Grenz antaa varoituksen, että on huolestunut siitä, että Moltmann’in tulkinta Bloch’ista on vaarassa ”luiskahtaa ihmiskeskeiseen perustuksellisuuteen (foundationalism), joka korvaa raamatullisen toivon spesifisyyden toivolla ihmisen olemassaolon rakenteena”.³⁹ Sikäli kuin Moltmann sanoi, että marxilainen versio ei kilpaile hänen versionsa kanssa, Grenz on oikeassa ollessaan huolestunut siitä. Mutta se, mikä hämmästyttää, on, että hän väittää meidän haluavan omaksua ”raamatullisen toivon spesifisyyden”, kun en näe Grenz’in tekevän niin itse! Sanon, että koska kirjaimellinen tuleva tuomio, jossa jotkut herätetään ikuiseen elämään ja toiset herätetään ja määrätään tuliseen järveen, on yhtä poissa Grenzin teologiasta kuin Moltmann’inkin.

Yksi syy Jumalan tulevien lupausten poissaololle Grenz’in eskatologian mukaan on hänen käytäntönsä (mainittu edellä) tuntea olevansa vapaa sivuuttamaan kaiken raamatullisen materiaalin, joka ei sovi hänen tarkoituksiinsa. Tässä esimerkiksi on kohta, jonka Paavali kirjoitti vainotuille kristityille ja joka kuvailee nimenomaan kristillistä toivoa:

“…ja jotka ovat osoituksena Jumalan vanhurskaasta tuomiosta, että teidät katsottaisiin arvollisiksi Jumalan valtakuntaan, jonka tähden kärsittekin, koskapa Jumala katsoo oikeaksi kostaa ahdistuksella niille, jotka teitä ahdistavat ja antaa teille, joita ahdistetaan, levon yhdessä meidän kanssamme, kun Herra Jeesus ilmestyy taivaasta voimansa enkelien kanssa tulen liekissä ja kostaa niille, jotka eivät tunne Jumalaa eivätkä ole kuuliaisia meidän Herramme Jeesuksen evankeliumille. Heitä kohtaa silloin rangaistukseksi iankaikkinen kadotus Herran kasvoista ja hänen voimansa kirkkaudesta, kun hän sinä päivänä tulee, että hän kirkastuisi pyhissänsä ja olisi ihmeteltävä kaikissa uskovissa, sillä te olette uskoneet meidän todistuksemme.” (2. Tess. 1:5-10)

Kun laitat sivuun kaiken viisastelun, jota Grenz on käyttänyt tuhotakseen mahdollisuuden, että todella voimme tietää kirkkaasti, mitä Raamattu tarkoittaa, niin tämä kohta ei ole niin vaikea ymmärtää. On tuleva tuomio eikä tulevaisuus ole universaalisesti ihanteellinen kaikille nykyisistä uskomuksista ja teoista riippumatta. Paavali opetti sitä, eikä kukaan voi kiistää sitä. Moltmann’ille, Grenz’ille ja heidän Esiintuleville seuraajilleen ei jää muuta mahdollisuutta, kuin kieltää, että voisimme tietää, mitä Raamattu tarkoittaa. Käsittelen heidän menetelmäänsä toisessa luvussa, mutta tiedä, että kun he puhuvat ”kristillisestä toivosta”, he eivät käytä samoja ajattelun kategorioita, kuin Raamatun kirjoittajat.

Tämä lainaus luvusta otsikolla ”Eschatology: Theology’s Orienting Motif” (Eskatologia: Suunnan antaja teologialle) osoittaa, kuinka poikkeava Grenz’in ja hänen kumppanikirjoittajansa eskatologia on nimenomaisista Raamatun lopunaikoja koskevista lupauksista. Ajattele tätä:

Olemme valmiit tunnustamaan, että ”siellä ulkona” on todellinen universumi. Mutta tämä todellisuus – tämä ”siellä ulkona” – on ”edellä” enemmin kuin ”alla” tai ”ympärillämme”. Universumissamme on käynnissä luomisen prosessi, kuten monet tiedemiehet tunnustavat [kirja teologiasta evoluution maailmassa mainitaan]. Siksi sen sijaan, että löydettäisiin pelkästään kokeilun kautta uusi luomakunta, jota kohti maailmamme kehittyy, koetaan ennakkoaavistuksen (anticipation) kautta. … Jumalan kuvan kantajina meillä on jumalallinen mandaatti osallistua Jumalan työhön rakentaa tässä ja nyt maailma, joka heijastaa Jumalan omaa eskatologista tahtoa luomakunnalle.⁴⁰

Hän jatkaa perustaen sosiaalisesti rakennetun todellisuuden ideaan ja kielitieteeseen selittäen, kuinka me osallistumme Jumalan kanssa Hänen tarkoittamansa maailman rakentamiseen. Esimerkiksi: ”Me osallistumme Jumalan kanssa, sillä kielen rakentavan voiman kautta me asutamme nykyistä kielellistä maailmaa, joka näkee kaiken todellisuuden tulevaisuuden näkökulmasta, todellisen maailman, jota Jumala on toteuttamassa.”⁴¹ Mutta Grenz’in ymmärryksen mukaan tätä tulevaisuuden maailmaa ei nyt voida tuntea, koska se on objektiivinen vasta tulevaisuudessa. Tämä postmoderni ajattelu kieltää historiallisen tiedon objektiivisuuden, kieltää nykyisen tiedon objektiivisuuden, mutta puolustaa tulevan tiedon objektiivisuutta. Grenz kirjoittaa: ”Siksi sen maailman objektiivisuus, josta voimme todella puhua, on tulevan eskatologisen maailman objektiivisuutta.”⁴²

Joten tässä näkemyksessä me elämme nyt sosiaalisesti rakennetussa kielellisessä todellisuudessa, jota ei tunneta objektiivisesti. ”Todellinen” maailma on tulevaisuuden maailma; Raamatun sanat eivät ole arvovaltaisia, eivätkä objektiivisia kertomaan tulevan maailman yksityiskohtia ja Jumala on kaikkialla olevana (immanently) mukana nykyisessä maailmassa luoden ja saaden sen siirtymään kohti tulevaisuuden maailmaa. Tässä näkemyksessä meidän tulee osallistua Jumalan työhön luoda tulevaisuuden maailma, mutta meillä ei ole objektiivista tietoa siitä, mitä tämä tulevaisuuden maailma on – vielä. Moltmann, Grenz ja Esiintuleva Kirkko kertovat meille, että tämä on se ”toivo”.

Minun on sanottava, etten voi nähdä, miksi objektiivisen tiedon puuttuminen nykyisin tuntemattomasta tulevaisuudesta pitäisi tulkita ”toivoksi”. Tämä konsepti pitää paikkansa vain, jos he ovat oikeassa, että maailma kasvaa kohti valtakuntaa ja ettei tulevaa tuomiota ole. Jos tämä tulevaisuuden maailma on erilainen, kuin he (välittämättä raamatullisesta tulevaa tuomiota koskevasta tiedosta) katsovat sen olevan, niin he voivat olla vain romantikkoja, jotka katsovat elämää ruusunpunaisten lasien läpi. Grenz sanoo, ”Käyttämällä kielellisiä malleja Pyhän Hengen ohjauksessa kristillinen yhteisö rakentaa tietynlaisen maailman ihmisen asuttavaksi. … Lyhyesti sanoen teologit siis auttavat seurakuntaa maailman rakentavassa toiminnassa, johon osallistumme.”⁴³ Minun mielestäni tämä toivo, vaikka sen sanotaan olevan toivo Jumalaan, on todellisuudessa toivo ihmiseen.

Raamattu sanoo, että Jumala puhui ja maailma, jossa elämme, tuli olevaiseksi. Se sanoo, että se turmeltui syntiinlankeemuksen kautta ja sillä on edessään tuomio. Teologia, joka synnytti Esiintulevan Kirkon, sanoo, että me rakennamme maailman parempaan tulevaisuuteen Jumalan avulla uudelleenluojina Jumalan kumppaneina (käyttäen Pagitt’in terminologiaa: as co-(re)creators of the world with God). He näkevät tämän toteutuvan eri tavoilla. Moltmann asetti suuren painon hegeliläiselle dialektiikalle. Grenz painottaa sosiaalisesti rakennettua todellisuutta ja kielitiedettä tulevaisuuden maailman luomiseksi. Nykyajan Esiintulevat kirjoittajat painottavat erilaisia muunnelmia hyvistä töistä, sosiaalisesta evankeliumista ja yhteistyöstä muiden uskontojen kanssa tulevan Jumalan valtakunnan toteuttamiseksi. Kaikki ovat kuitenkin yksimielisiä, että tulevaisuus on loistava, toiveikas, universaalisesti hyvä uutinen kaikille ihmisille ja itse luomakunnalle ja kieltävät, että mullistava kosminen tuomio tapahtuu, joka pysyvästi erottaa hyvän pahasta. Esiintulevat johtajat näkevät loistavan matkan kohti paratiisia, eivät jumalallisen tuomion uhkaa. Mutta jospa he ovatkin väärässä?

Tiivistäen, Esiintulevan/postmodernin teologian ”toivo” perustuu hegeliläiseen ideaan, että ristiriidat syntetisoituvat paremmiksi tulevaisuuden todellisuuksiksi. Hegel’in ideat ovat filosofisia eikä niitä ole todistettu reaalimaailmassa. Moltmann otti Hegel’in ideat ja loi ”toivon teologiaksi” kutsutun kristillisen vaihtoehdon marxilaisuudelle (joka myös perustuu Hegel’in filosofiaan). Esiintulevan Kirkon johtajat julkaisivat kirjan nimeltä, An Emergent Manifesto of Hope (Esiintuleva toivon julistus), joka lainaa ja toistaa Moltmann’in ajatuksia. Grenz’in kirjoittama postmodernin teologian keskeinen kirja tekee samaa. Näiden opettajien kannattama ”toivo” ei perustu Raamatusta löytyviin kirjaimellisiin lupauksiin, vaan ennemmin filosofiseen spekulaation. Tämän kirjan viimeisessä luvussa palaan tähän ideaan ja käsittelen nykyajan filosofin Ken Wiberin ajatuksia, jotka myös perustuvat Hegel’iin ja ovat suuresti vaikuttaneet Esiintuleviin opettajiin.

Seuraavassa luvussa tarkastelemme, mitä Esiintuleva Kirkko tarkoittaa, kun sanoo olevansa ”missionaalinen”. Tulemme näkemään, että he epäilevät, että totuus koskien jäykkiä teologisia kategorioita, voitaisiin tietää, mutta ovat silti varmoja, että voivat tietää kristillisen mission luonteen.

Issue 136; Spring 2018

Viitteet

1. THE EMERGENT CHURCH—UNDEFINING CHRISTIANITY; BOB DEWAAY, 2009. AVAILABLE HERE or as an EBOOK HERE.
2. DANIELLE SHROYER, THE BOUNDARY-BREAKING GOD, JOSSEY-BASS, 2009
3. ENTROPY IS THE PRINCIPLE BY WHICH PHYSICISTS DESCRIBE HEAT LOSS IN A CLOSED SYSTEM. THE EXISTENCE OF ENTROPY IS A PROOF THAT THE UNIVERSE IS NOT ETERNAL BECAUSE IF IT WERE INFINITELY OLD IT WOULD HAVE ALREADY DIED OF HEAT DEATH.
4. CIC ISSUE 87, March/April 2005.
5. LEONARD SWEET, BRIAN MCLAREN, AND JERRY HASELMAYER, A IS FOR ABDUCTIVE – THE LANGUAGE OF THE EMERGING CHURCH (GRAND RAPIDS: ZONDERVAN, 2003).
6. IBID. 113.
7. IBID.
8. IN AN EMERGENT MANIFESTO OF HOPEDOUG PAGITT AND TONY JONES EDITORS (GRAND RAPIDS: BAKER, 2007); MOLTMANN IS CITED FAVORABLY BY DWIGHT FRIESEN ON PAGE 203 AND TROY BRONSINK PAGE 73 N. 24.
9. IBID. TONY JONES, 130.
10. BRIAN D. MCLAREN, A GENEROUS ORTHODOXY;(GRAND RAPIDS: ZONDERVAN, 2004) 283.
11. DOUG PAGITT, CHURCH RE-IMAGINED; (GRAND RAPIDS: ZONDERVAN, 2003/2005) 185.
12. PLEASE NOTE THAT CLASSICAL AMILLENNIALISM ALSO BELIEVES THAT THE WORLD IS FACING FUTURE JUDGMENT. EMERGENT IS NOT MERELY OPPOSED TO DISPENSATIONALISM, BUT ANY VERSION OF ESCHATOLOGY THAT ASSERTS THAT GOD WILL BRING CATACLYSMIC JUDGMENT AT THE END OF THE AGE.
13. JURGEN MOLTMANN, THEOLOGY OF HOPE, (HARPERCOLLINS: NEW YORK, 1991)
14. IBID. 9.
15. IBID.
16. IBID. 50 FF.
17. IBID. 58 FF.
18. “DIALECTIC,” AS I USE IT AND AS MOLTMANN USES IT, DESCRIBES A PROCESS WHEREBY APPARENTLY CONTRADICTORY IDEAS ARE RESOLVED INTO A SUPERIOR BUT OFTEN PRESENTLY UNSEEN THIRD OPTION. IN POPULAR LANGUAGE THIS IS DESCRIBED AS “THESIS, ANTITHESIS, AND SYNTHESIS.”
19. MOLTMANN THEOLOGY OF HOPE
20. IBID. 226, 227
21. IBID. 177.
22. IBID. 178.
23. IBID. 180.
24. IBID. 181 EMPHASIS IN ORIGINAL.
25. IBID. 134.
26. BARRY TAYLOR, “CONVERTING CHRISTIANITY THE END AND BEGINNING OF FAITH” IN EMERGENT MANIFESTO
27. IBID. 165
28. IBID.
29. MOLTMANN, THEOLOGY OF HOPE
30. TAYLOR, 169.
31. IBID. 170.
32. DWIGHT J. FRIESEN IN EMERGENT MANIFESTO OF HOPE, 201 – 212.
33. IBID. 203.
34. IBID.
35. IBID. 206.
36. IBID. 209.
37. STANLEY GRENZ AND JOHN R. FRANKE, BEYOND FOUNDATIONALISM – SHAPING THEOLOGY IN A POSTMODERN CONTEXT(LOUISVILLE: WESTMINSTER JOHN KNOX PRESS, 2001).
38. IBID. 247.
39. IBID.
40. IBID. 272.
41. IBID.
42. IBID. EMPHASIS IN ORIGINAL.
43. IBID. 273.

 

Read Full Post »

Profeetallista jyrinää 2018

Prophetic Rumblings 2018
By Terry James, suom. SK

The Devil at 4 O’Clock (Paholainen klo 4) on elokuva vuodelta 1961, pääosissa Frank Sinatra ja Spencer Tracy. Siinä on kolme vankia, jotka on viety eteläisen Tyynenmeren saarelle. Vankien pitäisi auttaa evakuoimaan pitaalisten lasten siirtokunta saarelta, joka on räjähtämässä, koska se on yksi suunnaton tulivuori.

Maa järisee jatkuvasti. Pahaenteinen jyrinä taustalla tekee selväksi, että on kiire evakuoida. Kaikki saarella olijat ovat tuhoon tuomittuja, ellei heitä viedä pois ajoissa.

Tämä on yksi suosikkielokuvistani. Ole ajatellut sitä vuosien varrella ja jopa sisällyttänyt sen näihin kommentaareihin ja kirjoihin. Analogiaa ei sovi ohittaa. Maaplaneetta on vulkaaninen saari kosmoksen valtavassa meressä. Jyrinä, joka on voimistumassa ja järinä, joka tuntuu, saa ahkeran raamatunprofetian tutkijan pre-trib näkökulmasta tietämään, että asiat ovat päätymässä ihmisen historian viimeiseen katastrofiin.

Astuessamme vuoteen 2018 profeetallinen jyrinä on johdonmukaista. Maa symbolisesti puhuen järähtelee. Huolimatta ajasta, jolloin kaikki näyttää tyyneltä ja jyrinä näyttää laantuneen, aito eskatologinen seismologi kyllä tietää, mitä on tapahtumassa.

Raamatullisesti profeetalliset anturit eivät voi valehdella. Planeetta on tuomittu. Tarvitaan evakuointisuunnitelma. Sellainen on saatavilla ja katsomme sitä aivan pian.

Palaten eskatologian tutkijan hallussa oleviin pre-trib profeetallisiin antureihin – hengelliseen seismometriin – haluan tarkastella kanssasi kolmea indikaattoria, joita luulen olevan hyvä valvoa vuoden 2018 kuluessa.

Ensiksi: Viha Israelia kohtaan lisääntyy suuresti.

Toiseksi: Sodan uhka kasvaa dramaattisesti

Kolmanneksi: Yhdysvaltain ja länsimaiden taloudet näyttävät kukoistavan.

On tietysti monia muitakin esijäristyksiä, joita tulee tarkkailla, mutta mielestäni nämä ovat kaikkein ilmeisimmin näkyvissä. Kuten elokuvassa The Devil at 4 O’Clock tämä on tuhoutuva saari kosmoksen meressä. Meidän täytyy auttaa evakuoimaan mahdollisimman monia, ennen kuin hirvittävä mullistuksen aika alkaa.

1) Viha Israelia kohtaan lisääntyy suuresti.

Öljymäen puheessaan luvuissa Matteus 24, Markus 13 ja Luukas 21 Jeesus kehottaa opetuslapsiaan odottamaan suuresti lisääntyvää vihaa, kun Hänen toisen tulemuksensa aika lähestyy. Hän osoittaa näissä profeetallisissa sanankohdissa, että Hän, Jeesus, on syy siihen, että heitä tullaan vihaamaan.

Näin on varmasti ollut uuden ajan historiassa. Esimerkiksi natsit nostattivat vihaa juutalaisia kohtaan väittämällä heidän olevan ”Kristuksen tappajia”. Edelleen monissa osissa maailmaa juutalaisia syytetään näin.

Enimmäkseen kuitenkin heitä vihataan, koska heitä syytetään, että ovat heille kuulumattoman maan ”miehittäjiä”. Heitä pidetään tunkeilijoina maassa, joka kuuluu ns. palestiinalaisille.

Antisemitismi tietysti on Saatanan työkalu koko maailman raivon tuomiseksi kansaa vastaan, joka on Jumalan valittu kansa. Paholainen on enemmän kuin vain mainitsemani elokuvan nimessä käytetty sana. Hän, Lusifer, nyt Saatana, työskentelee ahkerasti saadakseen aikaan juutalaisten – Israelin valtion – tuhon. Ja se on ”juutalaisongelma”, joka täytyy hoitaa paljolti tämän päivän diplomaattisen maailman silmissä, kuten Adolf Hitler ja hänen petomaiset kohorttinsa sen ilmaisivat.

Näimme tämän, kun vuosi 2017 tuli loppuunsa. Yhdysvaltain presidentin lupaus siirtää Amerikan suurlähetystö Tel Avivista Jerusalemiin toi raivon kiljahduksia. Nämä kiljahdukset eivät tulleet vain arabi-islamisteilta, vaan myös joiltakin muka läheisimmiltä liittolaisiltamme.

Vaikka jotkut valtiot näyttävät nyt yrittävän kiivetä takaisin Trump’in rattaille tukemaan Israelia, niin suuri enemmistö edelleen kirkuu vihan täyttämiä protesteja juutalaisvaltiota ja kaikkea sen edustamaa vastaan.

Uskon, että tämä presidentti on tuotu esiin historian tässä vaiheessa erityisellä tarkoituksella antaa Amerikan tuki Jumalan valitulle kansalle. Tämän tarkoitus on kuitenkin kaukana rauhan tuomisesta, sillä luulen, että on käymässä selväksi, että Herra käyttää Amerikan tukea edelleen raivostuttamaan Israelin vannoutuneita verivihollisia. Lisäksi se tekee ilmeiseksi Jumalaa ja Kristusta vastustavan globaalin salaliiton, joka ei halua mitään jumaluutta hallitsemaan itseään (ks. Psalmi 2).

Taivaan Herra ehkä vain ärsyttää lopunajan tulivuorta ja tuo sen räjähdystilaan. Kaikki tämä voisi palvella, ei vain profetian Sak. 12:1-3 tuomista polttopisteeseen, vaan myös sitä profeetallista kysymystä, josta haluan puhua seuraavaksi.

2) Sodan uhka kasvaa dramaattisesti

Uskon, että olemme jyrkänteen reunalla astumassa aikaan, jolloin huudetaan ”Nyt on rauha, ei hätää mitään”, kuten on sanottu apostoli Paavalin profetiassa: ”Kun he sanovat: ’Nyt on rauha, ei hätää mitään’, silloin yllättää heidät yhtäkkiä turmio, niinkuin synnytyskipu raskaan vaimon, eivätkä he pääse pakoon” (1.Tess. 5:3).

Tämä varoitus annettiin niille, joihin viittaa pronomini ”he”. Paavali puhui niistä, jotka eivät ole Taivaan pelastusvarjeluksen alaisia. Paavali sanoo heti ”rauha, ei hätää mitään” -ennustuksen jälkeen: ”Mutta te, veljet, ette ole pimeydessä, niin että se päivä voisi yllättää teidät niinkuin varas; sillä kaikki te olette valkeuden lapsia ja päivän lapsia; me emme ole yön emmekä pimeyden lapsia” (1. Tess. 5: 4-5).

Maailman ihmiset – varsinkin diplomaattisen – huutavat ”rauha, ei hätää mitään”, mutta niiden, jotka kuuluvat Jumalan perheeseen – niiden ”me”, jotka Paavali mainitsee tarkoittaen uskovia, pitäisi tietää, että tuo huuto ei sovellu heille.

Se, joka uskoo Jeesukseen Kristukseen pelastuksekseen, on Jumalan suojeluksen alla. Kapinallinen maailma ja kaikki sen vaarat eivät ole häntä varten.

Kuten edellä on todettu, niin uskon, että olemme suuren kollektiivisen sodan pelon kuilussa – ydinkonfliktin – joka räjähtää kaikkialla maapallolla. Tämä tulee osaksi Pohjois-Korean uhasta, kun käy yhä ilmeisemmäksi, että Kiina tukee Pohjois-Koreaa sen sijaan, että yrittäisi hillitä Pohjois-Korean diktaattorin holtitonta käytöstä.

Tunne uhkaavasta maailmansodasta voi tulla myös uhkista yhä vihamielisemmästä ja Israelia vihaavammasta Iranista. Tuo kiehuvan raivon koko kattila voi olla kiehumassa yli.

Jälleen tämä presidentti voi olla katalysaattori kiihottamaan kehittyviä tilanteita. Hän ei ole sellainen, että valitsee pienimmän vastuksen tien, kuten hänen tahdikkaat viimeisimmät edeltäjänsä.

Ja vielä kerran, tämä presidentti on sen viimeisen asian keskipisteessä, jonka mainitsen mahdollisesti tuovan vuoden 2018 profeetalliseen käännekohtaan.

3) Yhdysvaltain ja länsimaiden taloudet näyttävät kukoistavan.

Kirjoitin viime viikolla ja useita kertoja aikaisemmin tässä kolumnissa olevani vakuuttunut, että Kristuksen profetia ”Nooan ja Lootin päivistä” sopii parhaiten meidän aikaamme. Uskon, että olemme tulossa aikaan, josta Jeesus puhui, kuten osoitin viime viikolla. Tuo profetia löytyy kohtien Matt. 24:36-42 ja Luuk. 17:26-30 kertomuksissa Öljymäen puheesta. (Vähintään monet, minä mukaan lukien, uskovat, että Luukkaan kertomus kirjoitettiin Öljymäen puheen aikana.)

Jeesus sanoi, että asiat sujuvat reippaaseen tahtiin, kun hän seuraavaksi ”ilmestyy” – kun Hän seuraavaksi katastrofaalisesti puuttuu ihmiskunnan turmelukseen ja pahuuteen.

Uskon, että olemme suurin piirtein saavuttaneet tuon pisteen.

Talous, olen siitä vakuuttunut, on lähdössä nousuun mahtavasti. Tykkäätpä hänestä tai et, niin tämä presidentti – kuten edellä on mainittu kohdissa 1 ja 2 – on tuon taloudellisen nousun ytimessä, jonka uskon olevan tulossa. Yhä enemmän epäilen, että se tuleva nousu, jonka Jeesus osoitti olevan käynnissä, kun Hän seuraavan kerran puuttuu asioihin katastrofaalisesti, voi olla se, jonka näemme kehittyvän tällä hetkellä.

Se ”nousu”, kuten olen aiemmin kirjoittanut, on monin tavoin perustuva hämäykseen (smoke and mirrors) johtuen tietokoneilla keplottelusta. Kuitenkin se ilmenee aitona kasvuna (uptick) Amerikalle ja suurelle osalle maailmaa. Tämä johtuu siitä, että maailman valtiot ovat monimutkaisesti kytketyt Yhdysvaltain taloudelliseen moottoriin.

Kuinka tämä kaikki synkkaa yhteen profetian kanssa? Oma ajatukseni on, että Israelista täytyy jälleen tulla profeetallisen täyttymyksen Jumalan suunnitelman polttopiste. Hän alkaa jälleen hoidella valittua kansaansa. Minusta on huomattavan ilmeistä, että Hän on alkamassa vaikuttaa asioihin suoremmin tältä osin.

Toiseksi huuto ”rauha, ei hätää mitään” on alkamassa tosissaan. YK ja Lännen diplomaattinen maailma erityisesti ovat vaatimassa ydinasekonfliktin mahdollisuuden eliminoimista.

Ne tietysti näkevät Israelin syynä siihen, että sellainen konflikti voisi alkaa Lähi-idässä. Israelin täytyy antautua vihollisilleen, jotta rauha voisi vallita. (Ja tämä on se, mikä saa Herran tuomaan kaikki Jumalaa vastustavat rikolliset Harmageddonille – Joel 3:2.)

Donald J. Trump ei taaskaan näe asioita näin. Hän sotkee globalistien suunnitelmat tuoda uusi maailmanjärjestys, jota he pyrkivät rakentamaan.

Kolmanneksi, Jeesus sanoi, että se tapahtuisi ”hetkellä, jona ette luule”, jolloin Hän seuraavan kerran tekee läsnäolonsa tiettäväksi maailmalle. Tämä ei ole Toisen Tulemuksen aika (Ilm. 19:11), vaan aika, jolloin kaikki, puheen ollen taloudesta, näyttää hurisevan mukavasti.

Kuulemme tuon hurinan jo nyt, kun vuosi 2018 lähtee käyntiin!

On ihan tavallinen bisneksen aika – tai jopa tavallista parempi – jolloin Hän kutsuu ne meistä, joiden Paavali sanoi olevan ”ei yön lapsia, vaan päivän” luoksensa kunnian pilviin. Tehkäämme työtä nähdäksemme, että mahdollisimman moni evakuoidaan tältä saatanallisesti tuliperäiseltä planeetalta, kun tempaus tapahtuu.

 

Read Full Post »