The Time of Antichrist’s Debut Advances
By Matt Ward 19.3.2017, suom.SK
”EU:n täytyy vahvistaa edustustaan ja puolustaa etujaan paremmin. Tätä varten Ranska ehdottaa, että luodaan Neuvoston nimittämä korkean tason edustaja, joka antaisi Euroopalle kasvot ja äänen.” (Entinen Ranskan presidentti Jacques Chirac, Liberation, 1996)
Ranskan näkemys oli ja on, että ”kaikkia keinoja” pitäisi käyttää ”vahvistamaan tuota korkean tason edustajaa” (Instituto Affari Internazional, 1996; page 46).
Tapahtumat tänä päivänä etenevät melkoista vauhtia. Melkein 20 vuotta sitten kirjoitin väitöskirjan otsikolla: ”Millaiset näkymät EU:lla on kehittää yhtenäinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka uudelle vuosituhannelle?” Se oli todella silmien avaaja.
Tuossa väitöskirjassa käsittelin EU:n näkymiä saavuttaa sellainen poliittisen yhdentymisen vaihe, että se kehittäisi yhden toimivan ulko- ja turvallisuuspolitiikan (Common Foreign and Security Policy = CFSP). Tarkastelin mahdollisuutta, että EU voisi tulevaisuudessa kehittää yhdistetyn Euroopan armeijan.
Se oli vuonna 1999 ja johtopäätökseni voitaisiin tiivistää lyhyesti neljään sanaan: ei tule onnistumaan milloinkaan.
Tuohon aikaan syyt tähän olivat monimutkaisia. Ensiksikin oli käsittämätöntä, että Britannia ja Ranska antaisivat omien sotilaidensa taistella ja kuolla sodassa, jota käytäisiin jostakin tuntemattomasta palasta maata, joka ei ollenkaan liittyisi heidän omiin kansallisiin etuihinsa. Sitä kuitenkin yhdistetty Euroopan armeija olisi merkinnyt.
Esimerkkinä tästä ajattele Kreikkaa vuonna 1999. Johtuen rajaongelmistaan Turkin kanssa Kreikka oli tuohon aikaan pyytänyt EU:ta nimenomaan takaamaan ulkoiset rajansa Turkin hyökkäystä vastaan. Osana sitä Kreikka pyysi EU:lta tulevaa keskinäistä avunantoa (mikäli Turkki jossakin vaiheessa loukkaisi sen alueellista koskemattomuutta).
Vuonna 1999 mahdollisuudet, että Britannian sallisi miestensä ja naistensa mennä sotaan toista itsenäistä Turkin kaltaista valtiota vastaan johtuen lähinnä kiistasta, joka nousee kaukaisen ja strategisesti merkityksettömän kreikkalaisen saaren omistajuudesta – olivat nolla.
Yhtä epätodennäköinen vuonna 1999 oli hyvin todellinen näköala yhteisen eurooppalaisen armeijan alaisuudessa, että Britannia ja varsinkin Ranska sallisivat, että niiden joukkoja komentaisi upseeri Saksasta: vanhemmat saksalaiset upseerit komentaen kaikkia ranskalaisia armeijayksiköitä ja miehiä.
Vaikka NATO:n jäsenyys tuohon aikaan väistämättä merkitsi muille valtioille siirrettyä johtajuutta saksalaisten upseerien komentaessa ranskalaisia joukkoja, niin esim. EU-armeijan komento- ja valvontarakenteet olisivat olleet olennaisesti erilaiset yhdessä tärkeässä suhteessa: NATO:n sisällä Iso-Britannialle ja USA:lle taattiin yleensä aina johtoasemat, mikä ei automaattisesti toteutuisi yhdistetyssä EU-armeijassa.
Vaikka tällä hetkellä molemmat maat ovat oikein ystävällisiä toisilleen, niin menneiden niiden välisten sotien muisto merkitsi, ettei Ranska – eikä Britannia vuonna 1999 voinut kuvitellakaan, että saksalaiset upseerit komentaisivat ranskalaisia joukkoja. Se oli kuitenkin vuonna 1999 ja se oli ennen Brexit’iä ja Donald Trump’ia.
Brexit’in aiheuttaman järkytyksen aallot Euroopan mannermaalla jatkuvat valtavina. Samoin Donald Trump’in valinnalla on ollut valtavia globaaleja seurauksia, varsinkin Euroopassa.
Globaali muutosvoima on selvästi vaihtunut jättäen kokonaan uuden paradigman muotoutumaan silmiemme edessä; jotakin, josta Euroopan johtajat ovat hyvin tietoisia.
Brexit ja Donald Trump’in vaalivoitto ovat provosoimassa suunnattoman ja nopean profeetallisen kehityksen. Mielestäni ei ole liioiteltua sanoa, että Brexit’in alullepanemat muutokset ja sitten Trump’in nimittäminen korkeaan virkaan ovat nyt pystyttämässä näyttämöä itse Antikristuksen esiin tulemiselle. Niin tärkeitä uskon noiden kahden tapahtuman olevan.
Vuonna 1996 Euroopan hallitustenvälisessä konferenssissa (European Intergovernmental Conference), joka pidettiin nimenomaan käsittelemään aihetta yhdentää Euroopan ulkopolitiikka, kaikki läsnä olleet jäsenvaltiot suostuivat luomaan uuden roolin EU:n ylemmässä johtamiskoneistossa – herra tai rouva CFSP:n, miehen tai naisen, joka yksin olisi vastuussa EU:n ulko- ja sisäpolitiikasta. Tämä yksilö pitäisi käsissään Euroopan yhtyneiden puolustusrakenteiden yhdistettyä mahtia. [1]
Tämä mies tai nainen käyttäisi suunnatonta valtaa. Silloinen Ranska yhdessä muiden keskeisten EU-maiden kanssa selkeästi ja julkisesti kehotti luomaan sellaisen viran. Britannia kuitenkin kiihkeästi vastusti sitä vartioiden mustasukkaisesti omaa ulkopolitiikkaansa ja sotilaallista suvereniteettiaan.
Niinpä vaikka CFSP:n johtajan vakanssi, tuon yksilön, jonka varassa koko ulkopolitiikka ja EU:n armeijan luomisen jälkeen myös sotilaallinen voima lepäisi, hyväksyttiin, niin se myös hiljaisesti hyllytettiin. Kunnes nyt.
Kun Britannia päätti lähteä EU:sta Brexit’issä ja Donald Trump otti USA:n presidenttiyden, niin kaikki alkoi muuttua.
Nyt vuonna 2017 Euroopan sisäisiä liittoutumia testataan ja keskeisiä käsityksiä USA:n ja Britannian turvallisuussitoumuksista EU:lle haastetaan tavalla, jota ei koskaan ennen ole nähty.
Eurooppalaisia ravistellaan. Brexit on vain pahentanut tätä ja käyttänyt hyväkseen kuiskailtuja pelkoja, joita useimmilla Euroopan johtajilla on, että heidät jätetään yksin huolehtimaan itsestään sotilaallisesti. Monet Euroopan johtajat, vaikka tuskin myöntävät sitä julkisesti, pelkäävät NATO:n tulevan elinkelpoisuuden puolesta, varsinkin Donald Trump’in alaisuudessa. [2]
Vaikka EU:n jäsenvaltioiden osalta perinteisesti on vallinnut haluttomuus osallistua yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan ja varsinkin Euroopan armeijan vaatimiin syvän integraation tyyppeihin – niin se on nyt muuttumassa. Brexit ja Donald Trump, sekä massamuutto Eurooppaan, joka on hajottamassa ja tuhoamassa kudoksen, joka pitää Euroopan yhteiskuntaa koossa, on pakottamassa monet EU:n jäsenvaltiot tunnustamaan ne suuret edut, joita lisääntynyt integraatio niille tuo.
NATO:n havaittu heikentyminen Euroopan turvallisuuden takaajana alati läsnä olevaa Venäjän uhkaa vastaan, on vain pahentanut tätä.
Vaatimuksia Euroopan armeijan kehittämiseksi ei enää kuiskailla, vaan huudetaan katoilta. Jean-Claude Juncker, Euroopan komission puheenjohtaja, twiittasi omalta Twitter-tililtään 20.5.2014 seuraavasti:
”Hyvin pitkällä aikavälillä tarvitsemme Euroopan armeijan, koska meidän on oltava uskottavia, kun on kyse ulkopolitiikasta #wahlarena #withJuncker.”
Brexit’in ja Donald Trump’in vanavedessä näyttäisi, että ”hyvin pitkällä aikavälillä” itseasiassa tarkoittaa ”nyt”.
Puhuessaan saksalaiselle sanomalehdelle vain muutama päivä sitten 8.3.2017 Juncker sanoi toimittajalle näin: ”… Euroopan Unioni tarvitsee oman armeijansa kohdatakseen Venäjän ym. uhkat sekä palauttamaan ryhmittymän asema kaikkialla maailmassa.” [3]
Uudelleen samana päivänä Juncker meni pidemmälle tällä kertaa saksalaisessa Welt am Sonntag -lehdessä: ”Yhteinen EU-armeija näyttäisi maailmalle, että koskaan enää ei olisi sotaa Euroopan maiden välillä. Sellainen armeija auttaisi meitä muodostamaan yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan mahdollistamaan Euroopalle ottaa vastuuta maailmassa.”
Juncker uskoo, että yhteinen EU -armeija toimisi myös pelotteena Venäjälle. Hän totesi:
”Omalla armeijallaan Eurooppa voisi reagoida uskottavammin uhkaan rauhalle jäsenvaltiossa tai naapurivaltiossa. Ei tarvitsisi olla Euroopan armeijaa välittömästi käytettäväksi, mutta yhteinen Euroopan armeija välittäisi selkeän viestin Venäjälle, että olemme tosissamme, mitä tulee eurooppalaisten arvojen puolustamiseen.” [4]
On vakavaa, että vanhemmat ministerit Saksan hallituksessa toistavat Junckerin näkemyksiä. Saksan puolustusministeri Ursula von der Leyen, sanoi Saksan radiolle viime viikolla, että: ”Tulevaisuutemme eurooppalaisina on jossakin vaiheessa Euroopan armeijan kanssa.”
Tämä näkemys saa taakseen myös kasvavat määrät saksalaisia. Forsa’n tekemässä mielipidetutkimuksessa saksalaiselle uutislehdelle Stern 49 % yli 1000 haastatellusta sanoi kannattavansa Euroopan armeijan luomista, kun 46 % vastusti sitä. [5]
Saksalainen sanomalehti Süddeutsche Zeitung sanoo näin:
”Britannian Euroopan Unionin jättämistä koskevan kansanäänestyksen vanavedessä kansleri Angela Merkel ja Ranskan presidentti Francois Hollande ovat päättäneet todistaa EU:n voimaa ja ajaa jäljelle jääviä jäsenvaltioita osoittamaan enemmän yhteyttä. Varsinkin puolustuspolitiikassa monet hankkeet jäädytettiin, koska Britannia veto-oikeudellaan esti ne. Ilman Lontoota kaksi EU:n perustajavaltiota, Ranska ja Saksa, toivovat nopeita päätöksiä.”
EU:lla on jo vuorotteluperiaatteella miehitettyjä taisteluosastoja, joiden on tarkoitus olla saatavilla nopean toiminnan joukkoina ja näyttäisi, että ne eivät enää riitä. EU:n pääpelurit haluavat armeijan ja he haluavat myös, että tuo armeija on varustettu paremmin, kuin vain tavanomaisin asein. He haluavat ydinaseita.
USA:n ydinase-arsenaali on vuosikymmenien ajan tarjonnut Euroopalle lopullisen puolustuslinjan mahdollista venäläistä aggressiota vastaan, mutta Donald Trump’in tultua valituksi USA:n 45. presidentiksi, virkamiehet Berliinissä ja Brysselissä eivät enää luota, että Washington jatkaa suojaavan kätensä pitämistä Euroopan yllä.
Kirjoitus lehden Foreign Affairs marraskuun 2016 numerossa perustelee, että jos Trump vakavasti kyseenalaistaa Amerikan takuut, niin Berliinin on harkittava eurooppalaisen ydinpelotteen perustamista Ranskan ja Britannian valmiuksien pohjalta.
Heidän lopullinen strateginen päämääränsä näyttää olevan EU:n täysi aseistaminen. Tätä päämäärää varten Roderich Kiesewetter, ulkopolitiikan asiantuntija kristillisdemokraattisessa liitossa (Angela Merkelin puolue) ja korkea-arvoinen Bundestag’in jäsen, on nyt avoimesti ilmaissut sen, mitä monet Saksan ja Euroopan johtajat yksityisesti ajattelevat:
”… jos Yhdysvallat ei enää halua tarjota tätä ydintakuuta, niin Eurooppa edelleen tarvitsee ydinasesuojan pelotetarkoituksiin. Euroopan täytyy käynnistää suunnittelu omaksi turvallisuudekseen siinä tapauksessa, että amerikkalaiset nostavat jyrkästi maanosan puolustusmenoja, tai jos he päättävät lähteä kokonaan.” [6]
Kaikella tällä on Raamatun profetian kannalta dramaattisia seurauksia. Monet Raamatun profetian asiantuntijat uskovat, että eräänä päivänä pian Antikristus tulee esiin Euroopan sisältä. Yhdyn heihin. Eurooppa on oleva Antikristuksen alkuperäinen vallan paikka ja hänen ensisijainen vallan pohjansa. On kuitenkin suuri paradoksi, että sen sotilaalliset valmiudet eivät mitenkään vastaa sen taloudellista mahtia. EU on sotilaallisesti impotentti.
Tämä asettaa meille eskatologisen ongelman. Jos Antikristus, tämä viimeinen maailmandiktaattori, nousee Euroopan sisältä ja käyttää tätä eurooppalaista pohjaa päästäkseen maailman näyttämölle alistamaan toiset kansakunnat, kuten Raamattu ennustaa, niin se ei onnistu tämän päivän Euroopalta. Tuota sotilaallista vallan pohjaa ei ole. (Vanha totuus on, että valta tulee vain pyssyn piipusta, kuten Lenin sanoi. Suomentajan kommentti)
Mutta Brexit, Donald Trump ja massamuutto Eurooppaan ovat provosoimassa valtavan muutoksen Euroopassa, mikä aiheuttaa nopean kokonaan uusien valtarakenteiden muodostamisen EU:n sisällä, sellaisten, jotka tulevat terävästi keskeisiksi (sharply into focus) itse Ahdistuksen aikana.
Euroopan sotilaallinen valtapohja, josta Raamattu näyttäisi ennustavan, että siitä nousee Antikristus, on muotoutumassa silmiemme edessä juuri nyt. Tahto on nyt olemassa Euroopan armeijan luomiseksi ja vauhti kasvaa. Yksilöllistä herra tai rouva CFSP:n johtajan paikkaa ollaan ottamassa alas hyllyltä ja valmistamassa hyvin erikoiselle yksilölle, jonka varassa lepää valtava poliittinen ja sotilaallinen valta. Kuten Jacques Chirac sanoi vuonna 1996: yksi ainutlaatuinen yksilö ”… joka antaisi Euroopalle kasvot ja äänen”.
Eurooppalaisen kansanpuolueen (European People’s Party = EPP) presidentti Joseph Daul tiivistää tilanteen parhaiten lontoolaisen sanomalehti Express’in raportoimissa kommenteissaan: ”Olemme menossa kohti EU-armeijaa paljon nopeammin kuin kansa uskookaan.” [7]
Tällä vallalla tämä mies lähtee poikkeukselliseen valloitukseen, niin julmaan, että Daniel puhuu kaunistelematta sen seurauksista: ”… ja hän menestyy siinä, mitä hän tekee ja hän tuottaa turmion väkeville ja pyhien kansalle” (Daniel 8:24).
Kaikki hänen edellään lakaistaan pois, niin että lopulta koko maailma julistaa: ”Kuka on pedon vertainen ja kuka voi sotia sitä vastaan?” (Ilm. 13:4).
Hän kirjaimellisesti ”järkyttää valtakunnat” ja ”järisyttää maan” (Jes. 14:16).
Daniel sanoo, että profetian ”… sanat pysyvät lukittuina ja sinetöityinä lopun aikaan asti” (Dan.12:8-13).
Monet, itseni mukaan lukien, uskovat, että näiden sanojen sinetöintiä puretaan nyt kasvavassa määrin ja nopeasti, mikä tarkoittaa, että jokaisen päivän ja kuukauden mentyä Antikristuksen paljastaminen ja mekaniikka, kuinka se tapahtuu, käy yhä selvemmäksi kaikille odottaville ja valvoville.
”Ja tehkää tämä, koska tunnette tämän ajan, että jo on hetki teidän unesta nousta; sillä pelastus on nyt meitä lähempänä kuin silloin, kun uskoon tulimme” (Room. 13:11).
Viitteet
[1] Foreign and Security Policy in the European Union, edited by Kjell A Eliassen
[2] https://www.theguardian.com/world/2017/feb/18/trump-pence-eu-nato-munich-conference-germany-britain
[3] http://www.euractiv.com/section/global-europe/news/meps-call-eu-countries-to-boost-defence-cooperation-in-times-of-external-crises/
[4] https://www.gatestoneinstitute.org/8935/european-army
[5] http://uk.reuters.com/article/eu-defence-germany-poll-idUKKBN0ME0SS20150318
[6] http://carnegieendowment.org/2016/12/06/sudden-german-nuke-flirtation-pub-66366
[7] http://www.express.co.uk/news/politics/612710/European-leaders-EU-ARMY-close-to-reality-Juncker
wardmatt1977@gmail.com
Read Full Post »
