Feeds:
Artikkelit
Kommentit

Posts Tagged ‘evankelista’

Kukaan ihminen ei pääse Jumalan luo omilla teoillaan, vaan se on kokonaan Jumalan työtä. Hän on valmistanut meille pelastuksen Jeesuksen Kristuksen sovitustyössä, ja vain siihen turvautuminen on ainoa toivomme.

Jeesus sanoo: Ei kukaan voi tulla minun tyköni, ellei Isä, joka on minut lähettänyt, häntä vedä (Joh. 6:44). Luther selittää tämä asian näin: ”Uskon, etten voi omasta järjestäni enkä voimastani uskoa Herraani Jeesukseen Kristukseen enkä päästä hänen luokseen, vaan että Pyhä Henki on kutsunut minut evankeliumin välityksellä, valaissut minut lahjoillaan, pyhittänyt ja säilyttänyt minut oikeassa uskossa.”

Eli siis kun ihminen kuulee Jumalan sanaa, evankeliumia, siinä vaikuttaa Pyhä Henki, joka vetää ihmistä turvautumaan Jeesuksen sovitustyöhön. Mutta miten uskosta osaton kuulee evankeliumia, jos hän ei käy kirkossa tai raamattupiirissä eikä lue Raamattua? Ne ainoat kerrat hän on kosketuksissa seurakuntaan, kun hän osallistuu kastetilaisuuteen, konfirmaatioon, hautajaisiin tai sattuu tulemaan joululaulutilaisuuteen. Onneksi on vielä pappeja, jotka pitävät evankeliumia esillä noissakin tilaisuuksissa, jotta Pyhä Henki voi ihmisiä puhutella. Mutta kun yhä harvempi joutuu millään tavalla uskon asioiden kanssa tekemisiin, niin miten näitä ihmisiä sitten kohdataan?

Mitä Jeesus sanoi? Sanoiko Hän, että ”tulkaa kaikki seurakuntaan kuulemaan evankeliumia”? Ei, vaan Hän sanoi: ”Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni, kastamalla heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen ja opettamalla heitä pitämään kaikki, mitä minä olen käskenyt teidän pitää” (Matt. 28:19-20). Meidät on käsketty menemään muiden pariin viemään evankeliumia! Pitää muistaa, ettei yksikään uskova elä itseään varten vaan toisia varten. Kun Hyvä Paimen on saanut meidät laumaansa, niin emmekö mekin lähtisi myös Paimenen asialle?

Tässä tullaan nyt herkälle alueelle, joka on monelle ihmiselle erittäin kipeä kohta, ja tästä aiheesta käytiinkin keskustelua viime marraskuussa Uusi Tie -lehdessä. Kaikille evankeliointi kun ei ole ollenkaan luontaista, eikä osata luontevasti kertoa muille Jeesuksesta.

Toimittaja Matti Korhonen kirjoitti näin: ”Herätyskristillisissä piireissä korostetaan jokaisen kristityn todistajan tehtävää. Meidän tulee kertoa uskostamme niille, jotka eivät vielä usko. Toiset kuitenkin kokevat tällaisen velvollisuuden painostavana. Olenko huono kristitty, jos en kulje kaduilla kertomassa Jeesuksesta tai ole aina avaamassa keskustelunaiheita uskosta ei-uskovien kanssa? On totta, että ne kirkot kasvavat, joiden jäsenet kertovat Jeesuksesta myös ei-uskoville. Samalla on hyvä muistaa, että Jumala on varustanut meidät kristityt erilaisilla lahjoilla. Toisille on annettu evankelistan lahja, mutta toisella on toisenlaiset lahjat. Kaikkien kutsumuksena ei ole aktiivisesti evankelioida, mutta kaikkien kristittyjen tehtävä on elää kristittynä ja todistaa näin elämällään. Pietari antaa myös käskyn, joka koskee kaikkia kristittyjä: ”Pyhittäkää Herra Kristus sydämessänne ja olkaa aina valmiit antamaan vastaus jokaiselle, joka kysyy, mihin teidän toivonne perustuu.”

Kun siis joku kysyy vaikkapa näin, että ”oletkos sinä uskovainen?”, niin siihen on hyvä tarttua; siinä yhteydessä voi sanoa, että ”kyllä olen”. Itse olen huono todistaja, mutta useammankin kerran minulta on tultu kysymään, että ”taidat olla uskovainen?” Kuten Matti Korhonen sanoi, että ”kaikkien kristittyjen tehtävä on elää kristittynä ja todistaa näin elämällään” – se on ehkä sitä parasta todistamista. Ei voi jäädä uskomattomilta ihmisiltä huomaamatta, kun uskova työtoveri tai ystävä ei kiroile, ryyppää, puhu rivoja, on empaattinen ja kantaa huolta toisten taakoista ja niin edelleen. On parempi kuunnella ja auttaa toista ja olla myötäeläjänä ja tukena hänen vaikeuksissaan, kuin luetella raamatunlauseita siinä tilanteessa. Tästä puhuu Jaakobin kirje, jonka perusviesti on: ”Usko ilman tekoja on kuollutta uskoa.” Teoillamme emme pelastu, mutta joku saattaa jäädä pelastuksesta osattomaksi meidän tekemättä jättämisiemme tai tekojemme takia. Jälkimmäisellä tarkoitan sitä, että jotkut vasta pelastuneet ovat huomanneet, miten raadollista uskovien keskinäinen elämä on. Joku on jopa palannut takaisin maailmaan, koska seurakunnassa oli niin paljon keskinäistä syyttelyä, vihanpitoa ja rakkaudettomuutta.

Kaikki meistä eivät ole evankelistoja. Meillä on erilaisia muitakin lahjoja, jotka palvelevat tätä tehtävää. Yksi osaa tehdä esitteitä, toinen jakaa niitä. Jonkun tehtävänä on palvella kahvituksessa, toisen musiikissa. Joku on saanut kutsun auttaa toisia vaikkapa käymällä heitä katsomassa, olemalla ystävänä tai tukihenkilönä.

Ja lopuksi tärkein lahja: rukous. Paraskaan evankeliointi ei ole mitään, jos siihen ei liity rukousta. Se on kaiken perusta. On niin lukuisia esimerkkejä rukouksen voimasta, että niistä voitaisiin kertoa kokonaisen kirjan verran, mutta rakas ystävä: jos kannat taakkaa siitä, että olet huono todistaja, niin rukoile toisten puolesta. Ihan vaan hiljaa mielessäsi vaikkapa heitä kohdatessasi tai hartaushetkissäsi. Se on parasta, mitä voit tehdä!

Read Full Post »

Romancing the World
By Howard Green, 24.3.2017, suom. SK

Kuvittele seuraavia skenaarioita: Näkisit, että naapurisi talo palaa ja haluaisit rynnätä pelastamaan ihmisiä? Arkailisitko auttaa heitä, koska et milloinkaan varannut aikaa tutustuaksesi heihin vuosien varrella? Entä jos olisit kävelemässä pysäköintialueella ja näkisit, että mies käy julmasti naisen kimppuun? Jättäisitkö puuttumatta asiaan, koska nainen ei ehkä ole tietoinen hyvistä aikeistasi? Ilmeinen vastaus kysymyksiin edellä esitetyissä skenaarioissa on tietysti ”en”. Kussakin näistä tapauksista suhteen syvyys, kesto ja tausta ei merkitse, koska nämä ihmiset tiesivät olevansa kuolemanvaarassa ja ainut merkitsevä asia heille oli elämä. Jutustelun aika on ohi ja nyt on aika varoittaa ihmisiä. Moni moderni evankelikaalinen seurakunta uskoo voivansa kiertää parannuksen saarnaamisen näennäisen epämukavuuden kadotetuille rakentamalla ensin suhteita ja ystävyyttä heidän kanssaan.

”Sillä minä en häpeä evankeliumia; sillä se on Jumalan voima, itsekullekin uskovalle pelastukseksi, juutalaiselle ensin, sitten myös kreikkalaiselle” (Room. 1:16).

Kasvava määrä evankelikaalisia pastoreita ja johtajia ajassamme laimentaa evankeliumin sanoman. Evankeliumin saarnaaminen ja todistaminen on muuttunut kannustuspuheiksi suhteiden rakentamiselle ja ystävyyssuhteiden kehittämiselle. Monet seurakunnat ovat huolissaan siitä, mitä ympäröivä yhteiskunta heistä ajattelee ja monet kristityt ovat yhtä huolissaan siitä, mitä ihmiset heistä ajattelevat, kuin mitä Jumala heistä ajattelee. Jos todistamme ihmisille ja rakastavasti varoitamme heitä, että ilman Jeesusta he ovat ikuisesti kadotettuja, me murehdimme, että annamme itsestämme ehkä liian ankaran kuvan. Niinpä lääke tähän on suhteiden rakentaminen ja ystävyysevankelioiminen, niinkö? Väärin, koska missään Raamatussa emme näe alkuseurakunnan apostolien ”pehmittävän” vastaanottajaa kykeneväksi vastaanottamaan hyvän uutisen. Evankeliumi, vaikka ihmiset kuinka haluavat sokerikuorruttaa sen, on sekä kaunis että pelottava.

”Mutta kiitos olkoon Jumalan, joka aina kuljettaa meitä voittosaatossa Kristuksessa ja meidän kauttamme joka paikassa tuo ilmi hänen tuntemisensa tuoksun! Sillä me olemme Kristuksen tuoksu Jumalalle sekä pelastuvien että kadotukseen joutuvien joukossa: näille tosin kuoleman haju kuolemaksi, mutta noille elämän tuoksu elämäksi. Ja kuka on tällaiseen kelvollinen? Sillä me emme ole niinkuin nuo monet, jotka myyskentelevät Jumalan sanaa; vaan puhtaasta mielestä, niinkuin Jumalan vaikutuksesta, Jumalan edessä, me Kristuksessa puhumme.” (2. Kor. 2:14-17)

Miksi Paavali sanoo, että jotkut myyskentelevät Jumalan sanaa? Paavali oli ilmeisesti tietoinen, että jotkut opettajat laimensivat evankeliumin sellaiseksi, joksi se ei ollut tarkoitettu. Elämää, kuolemaa, taivasta, helvettiä ja iankaikkisuutta ei milloinkaan voida tehdä pikkuasioiksi, joissa voimme laskeutua small talk’in tasolle. Tämän luvun kontekstissa on selvää, että Paavali sanoi, että meidän kauttamme Kristuksen tuoksu on levinnyt kaikkialle. Kuulijoiden yhdelle ryhmälle se on kuoleman haju, mutta toiselle ryhmälle elämä. Olen kuullut sanottavan ja se kannattaa toistaa, että armo on todella ihmeellinen niille, jotka ovat epätoivoisen tietoisia sen tarpeestaan.

Hyvä pastori, opettaja, evankelista ja hyvää tarkoittava uskova, älä sekaannu siihen nykyiseen hölynpölyyn, joka on etsijäherkkä painostamaton evankeliumi. Nykyisillä ystävyysevankelioimisyrityksillä on paljonkin tekemistä lisääntyneen kirkossakäymisen ja maailman hyväksymisen kanssa, mutta ei mitään tekemistä opetuslasten Valtakuntaan tekemisen kanssa.

Seuraavassa jotakin siitä etsijäherkästä retoriikasta, jota olen kuullut saarnatuoleista ja lavoilta ihmisiltä, joiden pitäisi tietää paremmin:

”Me rakennamme armon siltoja, jotka kestävät totuuden painon.”

Se, mitä tällä lausunnolla annetaan ymmärtää, on, että meidän on jollakin tavalla ansaittava oikeus todistaa ja saarnata evankeliumia!! He sanovat, että ihmisten on tiedettävä sinun olevan ihan heidän kaltaisensa, ennen kuin voit kertoa totuuden. Emme ole myymässä autoa emmekä pölynimuria, vaan olemme Kristuksen evankeliumin sanansaattajia. Älä halvenna sitä rakentamalla kömpelösti siltaa sen myymiseksi. Mikään määrä inhimillistä ponnistusta ei voi valmistaa ihmisen sydäntä vastaanottamaan hyvää uutista. Meidän täytyy lopettaa huolestuminen siitä, mitä ihmiset meistä ajattelevat, tai siitä, osaavatko he käsitellä totuutta, koska ihmiset kuolevat ja menevät iankaikkisuuteen ilman Jeesusta. Jotkut hylkäävät meidät ja siinä tapauksessa me pudistamme tomun pois ja jatkamme eteenpäin. Jos luotamme, että Pyhä Henki tekee työn, emmekä omaan hurmaavaan persoonallisuuteemme, niin ehkä joitakin tulee parannukseen, koska ymmärtävät olevansa iankaikkisessa vaarassa.

Säästä minut epäraamatulliselta typeryydeltä, koska missään Uudessa Testamentissa ei ole mallia saada kuulija valmiiksi käsittelemään evankeliumin sanomaa. Tämän tyyppistä hyvää tarkoittavaa mutta väärää opetusta levittävät sellaiset ihmiset kuin Rick Warren, joka tunnetaan parhaiten ohjelmastaan Purpose Driven Life, Catalyst-konferenssien Andy Stanley, ynnä muut, jotka hyödyntävät myyntitekniikan ja markkinoinnin menetelmiä kirkkojen täyttämiseksi. Kuten sanoin, tämän artikkelin alussa, aikaa ei ole juuri haaskattavaksi, koska ihmiset ovat kuolemassa. Meillä ei ole aikaa, ylellisyyttä eikä Uuden Testamentin mallia istuskelemiselle ja small talk’in harjoittamiselle kadotettujen kanssa. Tänään on pelastuksen päivä, joten keitä me olemme panemaan esteitä ihmisen tielle, joka juuri voisi tulla pelastavaan uskoon Jeesukseen. Epäraamatullisimman evankeliumin levittämistä koskevan lausunnon, mitä koskaan olen kuullut, antoi Andy Stanley sanoessaan:

”Jos voisimme uudelleenkirjoittaa käsikirjoituksen kristinuskon maineelle, niin luulen, korostaisimme suhteiden kehittämistä epäuskoisiin palvellen heitä, rakastaen heitä ja saaden heidät tuntemaan itsensä hyväksytyiksi; vasta silloin ansaitsisimme oikeuden kertoa heille evankeliumi” (Andy Stanley).

Raamatunopettajakollegani Mark Cahill puhuu Andy Stanley’n epäraamatullisista kommenteista:

”Kun Jeesus todisti naiselle kaivolla, antoiko Hän ensin hänelle vettä, ennen kuin ansaitsi oikeuden kertoa hänelle evankeliumin? Kun Jeesus puhui rikkaan nuoren hallitusmiehen kanssa, niin neuvoiko hän häntä ensin hänen osakesalkkunsa hoidossa, ennen kuin kertoi hänelle iankaikkisen totuuden? Ja mitä kivaa Stefanus aikoi tehdä häntä kivittäville ihmisille, koska oli kertomassa heille näkevänsä Jeesuksen seisomassa Isän oikealla puolella? Olisiko hänen pitänyt kysyä heiltä, että voisiko hän pestä heidän kivensä, ennen kuin he heittivät ne häntä kohti? Kun juutalaisilla oli Paavali pidätettynä luvussa Apt. 21 ja tämä sai tilaisuuden saarnata porukalle, niin olisiko hänen pitänyt jakaa karkkeja, ilmaisia konserttilippuja, vai pestä heidän autonsa, ennen kuin kertoi heille totuuden Jeesuksesta Kristuksesta? Hölynpöly ja potaska on kaikki, mitä tulee mieleen. Taas kerran meitä huijataan sillä, mitä ihmiset sanovat, sen sijaan, että kuuntelisimme, mitä Jumala meille sanoo. Kuten eräs kaveri sanoi, että jos olisit ollut World Trade Centerissä syyskuun 10. päivänä ja tiennyt, että kaikki nuo ihmiset kuolisivat seuraavana päivänä, niin mitä olisit sanonut heille? Minusta tuntuu siltä, että sinulla ei olisi ollut paljon aikaa saada heitä tykkäämään sinusta eikä tehdä kivoja asioita heille. Jos todella haluat, että kadotetut rakastavat sinua, niin luovu kristinuskosta ja mene ja etsi toinen uskonto, johon uskoa.” (Mark Cahill of Mark Cahill Ministries)

Tehtävämme ei ole kosiskella yhteiskuntaa luulemaan, että me olemme talo täynnä mukavia ihmisiä, eikä voittaa ympäröivien lähiöiden sydämiä ja mieliä. Kristityn tavoite ei ole käyttää lukemattomia tunteja jutusteluun yhden ihmisen saamiseksi lopulta antautumaan ja päättämään tulla jonakin päivänä kirkkoon.

Tuo ajattelutapa ei auta tekemään opetuslapsia. Salli minun mennä askelta pitemmälle sanomalla, että mielestäni maailman ihmiset tunnistavat myyntimiehen jo kilometrin päästä. Lakkaa yrittämästä saada ihmiset ”vastaanottamaan” Jeesus myymällä, vakuuttamalla ja ystävystymällä.

Hän ei halua ihmisten vaisua hyväksymistä. Hän haluaa olla heidän Herransa.

Ymmärräthän, missä sydämeni on tässä artikkelissa: Olen mustasukkainen seurakunnasta. Minä rakastan kanssauskovia ja olen väsynyt siihen, että ihmisiä vedetään kohti erilaista sanomaa, kuin se, mikä on Raamatussa. Minulla ei ole ongelmaa puhua ihmisille kahvin tai lounaan ajan. Minulla ei ole mitään ongelmaa ottaa ihmisiä keskusteluun elämästä. Asia, joka meidän on muistettava, on, että jokainen kohtaaminen, joka meillä on ihmisten kanssa, on tilaisuus kertoa heille pelastuksesta Jeesuksen kautta. Se voi olla ainoa kerta, kun he kuulevat evankeliumin. Joten sen sijaan, että puhut lapsesi jalkapalloharrastuksesta, suosikkijalkapallojoukkueestasi, politiikasta, tai seurakuntasi suuruudesta, puhu heille pelastuksesta Jeesuksen kautta.

Tarkoittaako tämä, että olemme kovia ja rakkaudettomia esittäessämme evankeliumin? Ei varmasti, koska syy siihen, että todistamme ihmisille, pitäisi olla sydämen rakkaus ja sääli. Meidän pitäisi esittää evankeliumi kadotetuille rohkealla ja suoralla tavalla ja särkyneestä sydämestä. Pietari kertoo meille, kuinka suhtautua ihmisiin todistaessamme:

”…vaan pyhittäkää Herra Kristus sydämissänne ja olkaa aina valmiit vastaamaan jokaiselle, joka teiltä kysyy sen toivon perustusta, joka teissä on, kuitenkin sävyisyydellä ja pelolla, pitäen hyvän omantunnon, että ne, jotka parjaavat teidän hyvää vaellustanne Kristuksessa, joutuisivat häpeään siinä, mistä he teitä panettelevat” (1. Piet. 3:15-16).

Ystävät, ette voi tarpeeksi maalata kaupunkitonttien aitoja, levittää tarpeeksi multaa naapureille, tai puhua tarpeeksi seurakuntanne suurista ohjelmista koko perheelle saadaksenne edes yhden ihmisen tulemaan pelastavaan uskoon Jeesukseen. Se tekee seurakunnastasi vain yhden uuden sosiaalipalvelun, vaikkakin risti seinässä. Maailmassa on paljon sosiaalipalveluja, mutta se, mitä ihmiset todella tarvitsevat, on kuulla Jeesuksesta. Hyvät teot ovat suurenmoisia ja Raamatun mukaisia, koska kuten tiedämme, usko ilman tekoja on kuollut. Älä kuitenkaan ryhdy kerran vuodessa lähiöremonttiin, aidan maalaamiseen, mullanlevitykseen ja sano, että se on evankelioimista, koska se ei sitä ole. Älä juttele siitä, kuinka suurenmoinen sinun pienryhmäsi on ja sano sitä todistamiseksi, koska se ei ole sitä. Yksi kristityn tuntomerkki on hedelmän kantaminen. Osaltaan siihen kuuluu antaa johdonmukaisesti aikaamme, resurssejamme ja myötätuntoamme. He tuntevat kristityt rakkaudestamme toisiimme ja rakkautemme Jeesukseen on ilmeinen, koska autamme näistä vähäisintä. Jotkut näistä ihmisistä voivat tulla uteliaiksi ja kysyä, miksi me teemme, mitä teemme ja siinä on tilaisuus kertoa evankeliumi, mutta meidän ei tarvitse ansaita oikeutta ystävyyden ja hyvien tekojen kautta.

Kun löydät itsesi kahvikeskustelusta, tai puhut muutaman minuutin kaupan myyjän tai kenen tahansa kanssa päivän mittaan, niin rakasta heitä sen verran, että kerrot totuuden. Kysy heiltä tietävätkö he, missä viettävät iankaikkisuuden. Kysy heiltä, mitä he ajattelevat Jeesuksesta ja taivaasta. Käännät silloin keskustelun small talk’ista johonkin sellaiseen, jolla on merkitystä vielä yli sadan vuoden kuluttua. Älä myy evankeliumia kuin kaupustelija, koska jotkut reagoivat totuuteen ja katuvat.

”Sillä Jumalan mielen mukainen murhe saa aikaan parannuksen, joka koituu pelastukseksi ja jota ei kukaan kadu; mutta maailman murhe tuottaa kuoleman (2. Kor. 7:10).

Jos Jeesus, Paavali, Jaakob, Johannes ja uskollinen ensimmäisen vuosisadan seurakunta eivät ennaltaehkäisseet evankeliumin sanomaa tunteja kestävällä jutustelulla, niin miksi meidän pitäisi tehdä niin? Jos uskolliset miehet ja naiset kautta vuosisatojen rohkeasti julistivat evankeliumia, niin miksi emme me? Jos Raamattu käskee meitä menemään ja tekemään opetuslapsia, niin eikö meidän pitäisi mennä? Jos menneiden vuosien Tozer’in, Ravenhill’in ja Keith Green’in kaltaisten uskollisten miesten sanoma oli saarnata parannusta ja pelastusta yksin Kristuksen kautta, niin minä haluan rohkeasti seisoa samassa 2000 vuotta vanhassa sanomassa. Älä suostu tekemään evankeliumia naurettavaksi uskomalla, että meidän on ansaittava oikeus kertoa evankeliumi, tai että meidän on ensin rakennettava totuuden painon kestäviä armon siltoja. Me olemme vain sanansaattajia, mutta Pyhä Henki on se, joka tekee työn ihmisen sydämessä. Hän vakuuttaa synnistä; meidän ei tarvitse rakentaa siltaa, pehmentää evankeliumia eikä ansaita oikeutta tuoda hyvä uutinen, koska päivän päättyessä evankeliumi ei ole meistä, vaan Jeesuksesta. Kun Pietari saarnasi ensimmäisen saarnan joukoille, hän ei rakentanut armon siltoja, kehittänyt syviä ystävyyssuhteita, eikä ensin ansainnut oikeutta saarnata; hän yksinkertaisesti saarnasi ristiinnaulittua Kristusta.

”Kun he tämän kuulivat, saivat he piston sydämeensä ja sanoivat Pietarille ja muille apostoleille: ’Miehet, veljet, mitä meidän pitää tekemän?’ Niin Pietari sanoi heille: ’Tehkää parannus ja ottakoon kukin teistä kasteen Jeesuksen Kristuksen nimeen syntienne anteeksisaamiseksi, niin te saatte Pyhän Hengen lahjan. Sillä teille ja teidän lapsillenne tämä lupaus on annettu ja kaikille, jotka kaukana ovat, ketkä ikinä Herra, meidän Jumalamme, kutsuu.’” (Apt. 2:37-39)

Jos me vain jatkamme ja rakentelemme siltoja, jotka kestävät totuuden painon, tai yritämme ansaita oikeuden kertoa evankeliumi ystävyyden ja ystävällisten tekojen kautta, niin tulevatkohan ihmiset koskaan tuntemaan epätoivoisen tarpeensa tehdä parannus ja pelastua? Eivät, koska niin traagista kuin se onkin, monet heistä vain sulautuvat kirkkoon kävijöinä, jotka tuntevat nyt olevansa hyviä ihmisiä, mutta eivät koskaan tule pelastavaan uskoon. Heistä tuntuu hyvältä, koska heidät saatiin tuntemaan olonsa hyväksi eikä ymmärtämään, että ovat kurjia ja tarvitsevat Vapahtajaa. Sellaiset jumaliset miehet kuin Dave Hunt, David Wilkerson, Paul Washer ym. ovat varoittaneet lähtemisestä etsijäherkän (seeker sensitive) seurakunnan lavealle tielle. Tozer ja Spurgeon kiteyttävät ikuisen todellisuuden seurakunnista, jotka kuhertelevat maailman kanssa, sen sijaan, että saarnaisivat evankeliumia:

”Tämän päivän evankelikaalinen seurakunta on täynnä toimintoja, jotka kosiskelevat maailman hyväksyntää, mutta eivät valmista ketään Jeesuksen tulemukseen” (A.W. Tozer).

”Ihmiset täytyy tappaa lailla, ennen kuin heidät voidaan tehdä eläviksi evankeliumilla” (Charles Spurgeon).

Hylkää myyntitaktiikat, joihin tämän päivän seurakunta on hukkumassa. Päämäärätietoiset liikkeet, Catalyst-konferenssit ja etsijäherkät saarnat ehkä täyttävät kirkkoja, mutta niillä ei ole mitään yhteistä ensimmäisen vuosisadan evankeliumin kanssa. Haluatko olla jonkun todellinen ystävä maailmassa? Kerro hänelle evankeliumi ja tee se rakastavasti ja Pyhän Hengen rohkeudessa. Jos he hylkäävät sinut, niin tiedä, että se on Jeesus, jonka he hylkäävät. Vuosikausien kollektiiviset ihmisten lihalliset ponnistukset eivät tuota, mitä yksi sekunti Pyhän Hengen aikaan saamaa synnintuntoa saa aikaan. Todelliset opetuslapset, jotka tekevät uusia opetuslapsia, ovat tulos evankeliumin rohkeasta levittämisestä, eivät maailman liehittelystä.

Kaikki Hänen tähtensä,

Howard

Monet teistä muistavat kristityn laulajan nimeltä Keith Green, joka on nyt Herran luona. Seuraavassa hänen erinomainen puheensa, jonka hän piti koskien nykyisiä evankeliumin muuttamisyrityksiä.

Click here for the video: What’s wrong With The Gospel (Mikä evankeliumissa on pielessä)?

 

Read Full Post »

Franklin Graham: A Modern Day Daniel In The Lion’s Den

By Dr. David R. Reagan, suom. Samuel Korhonen

(Tämä artikkeli on julkaistu David Reagan’in lehden ”Lamplighter” heinä-elokuun 2015 numerossa. Suom. huom.)

Vuonna 1991 julkaistiin huomattava akateeminen elämäkerta Billy Graham’ista. Se oli otsikoitu A Prophet With Honor.1 Kirjoittaja tri. William Martin, oli tuohon aikaan professori Rice -yliopistossa, jossa erikoistui uskontotieteeseen.

Tunsin tri. Martin’in henkilökohtaisesti, koska olimme opiskelleet yhdessä Harvard’issa 1960-luvun alussa. Heti, kun kirja julkaistiin, soitin hänelle ja kysyin: ”Miksi ihmeessä annoit kirjalle nimen A Prophet With Honor? Tiedät siinä kuin minäkin, että Billy Graham oli kaikkea muuta kuin profeetta!”

Tri. Martin nauroi ja vastasi: ”Kyllä Dave, ymmärrän sen, mutta samalla tavalla sinäkin tiedät yhtä hyvin kuin minä, että kustantajat vaativat ehdotonta kontrollia, mitä tulee kirjan kanteen ja sen nimeen.” Hän jatkoi selittäen, että oli käynyt painiottelun kustantajan kanssa kirjan nimestä, mutta hävinnyt.

Isän ja pojan ero tyylissä ja kutsumuksessa

GrahamitFranklin Graham ja hänen isänsä

Billy Graham oli hyvin lahjakas ja tehokas evankelista, mutta hän ei taatusti ollut profeetta. Hän etsi poliitikkojen suosiota, pelkäsi loukata ketään ja hänellä oli pakonomainen tarve olla hyväksytty.2 Hänen poikansa Franklin tiivistää sen näin: ”Isä vihaa sanoa ei. Minä osaan sanoa ei.”3

Jyrkkänä vastakohtana Franklin ei voisi vähemmän välittää poliitikkojen suosion kosiskelusta; mitä tulee kiistanalaisiin kysymyksiin, niin hän ei suostu hiipimään varpaisillaan tulppaanien seassa eikä etsi kenenkään hyväksymistä, paitsi Herran. ”En ole koskaan todella ollut sellainen, joka yrittää olla poliittisesti korrekti”, Franklin on sanonut. ”Minusta vain tuntuu, että totuus on totuus ja joskus luultavasti loukkaan joitakin.”4

No niin, kuten näemme, niin siinä ei tarvitse ”luulla” mitään. Franklin saa arvostelijansa raivoihinsa kieltäytyessään kompromissista asioissa ja sen seurauksena hän on armottomien hyökkäysten kohde. Ottakaamme esimerkiksi Huffington Post’in artikkelin otsikko maaliskuun 6. päivänä 2015: “Franklin Graham is Still the Worst Thing to Happen to God in a While” (Franklin Graham on edelleen pahin asia, mikä Jumalalle on sattunut aikoihin).5 Artikkelin kirjoittaja julisti: ”Jumalalla on kovat ajat kestää Franklin Graham’in ahdasta kiihkoilua.”6

Franklin ei ole tullut isäänsä. Hänen keskittymisensä ja tyylinsä ovat radikaalisti erilaiset, kuin hänen isällään. Hän on kommentoinut heidän erojaan useita kertoja julkisesti. Hän on sanonut saaneensa kritiikkiä sekä kristillisiltä johtajilta että henkilökunnaltaan, joka voitaisiin tiivistää sanoihin: ”Isäsi ei koskaan olisi sanonut tuota eikä ottanut tuota kantaa julkisesti.”7

Tavallisesti Franklin vastaa sellaisiin kommentteihin huomauttamalla, että hänen isänsä palveli kristillistä kansakuntaa, kun taas hän palvelee keskellä kansakuntaa, joka on hyljännyt kristillisen perintönsä.8

Kommentti on oikeutettu, mutta ei selitä suuria eroja heidän palvelutyössään. Nuo erot ovat juurtuneet Pyhän Hengen heille antamaan armoitukseen. Billy oli armoitettu evankelistana ja käytti tuota lahjaa väkevästi julistamaan evankeliumia useammille ihmisille, kuin kukaan toinen koskaan elänyt evankelista. Franklin, toisaalta, on ollut armoitettu profeetallisesti ja hänellä on siten suurempi huoli puhua yhteiskunnan pahuutta vastaan ja kutsua ihmisiä parannukseen.

Profetian hengellistä lahjaa voidaan ilmentää kolmella tavalla:

  1. Yliluonnollinen tieto tulevaisuudesta.
  2. Kyky ymmärtää ja opettaa Raamatun profetiaa.
  3. Kyky ja pakotus soveltaa Raamattua nykyajan kansallisiin ja kansainvälisiin kysymyksiin.

Franklin Graham loistaa kolmannessa kategoriassa ja kuten isänsä, joka saarnasi evankeliumia rohkeasti ja tinkimättä, Franklin puhuu pelottomasti kaikista aikamme sosiaalisista ja moraalisista kysymyksistä.

Amerikkalainen profeetta

Tässä prosessissa hän on tullut esiin yhtenä Amerikan merkittävimmistä profeetallisista äänistä kutsuen tätä kansakuntaa katumukseen ja varoittaen Jumalan tuomiosta, ellemme tee parannusta.

Saarnassa toisensa jälkeen Franklin on tehnyt selväksi uskovansa, että Amerikka on kansakunta kapinassa sitä Yhtä vastaan, joka on siunannut sitä niin runsaasti. Todisteena kapinasta hän on osoittanut 1960-luvun seksuaaliseen vallankumoukseen, jonka hän sanoo ”jättäneen jälkeensä rikkinäisen moraalisen maiseman, joka on heikentänyt kansamme kudosta ja perustusta”.9 Hän sanoo, että seksuaalisen vallankumouksen lupaamat ns. ”vapaudet” ovat sen sijaan tuoneet ”lisääntyvän synnin orjuuden ja vankeuden”.10

Kommentoidessaan LGBT-tukiryhmittymien [lesbo-, homo-, bi- ja transseksuaalit] vaatimuksia Franklin esitti kattavan yhteenvedon kulttuurisodasta, jota tänä päivänä käydään Amerikassa:11

Tämä on täysimittainen hyökkäys kristinuskoa ja Kristuksen seuraajia vastaan. Kun torilla rukoileminen kielletään; kun presidenttimme ei puolusta Raamatun määrittelemää avioliittoa ja avoimesti ja intohimoisesti puoltaa homojen oikeuksia; kun lainsäätäjät ryntäävät kumoamaan voimassaolevia lakeja edistääkseen homoavioliittoa; kun koulut ja tuomioistuimet johdonmukaisesti tukahduttavat uskonnonvapautta, niin tiedämme olevamme lukittuja sotaan kristillistä uskoa, ei kulttuuria, vastaan. Arkkitehti tämän hyökkäyksen takana ei ole kukaan muu kuin itse Saatana. Raamattu sanoo, että paholainen, perivihollisemme, pyrkii saamaan aikaan tuhoa niin paljon kuin mahdollista.

Vaikeroiden moraalittomuuden hyökyaaltoa, joka on pyyhkinyt kansakuntamme ylitse 1960-luvulta saakka, Franklin kirjoittaa: ”Käytännössä ei ole paikkaa, missä sen syövyttävää vaikutusta ei tunnettaisi … Tänä päivänä se, mitä yhteiskuntamme näyttää arvostavan eniten, on vapaus tehdä mitä tahansa, joka saa meidät tuntemaan hyvää oloa.”12 Sitten hän huomautti, että jokaista, joka yrittää pysäyttää amerikkalaisia tekemästä tuhoisia asioita itselleen ”pilkataan ja panetellaan”.13

Tiivistäen kansamme moraalisen rappion Franklin esittää seuraavan huomion: ”Se moraalinen kompassi, joka kerran ohjasi kansaamme, on tehty naurunalaiseksi ja hyljätty ja synnistä on tehty kansallinen urheilu ja ajanviete.”14

Ongelmiemme syyt

Franklin panee suuren osan syystä Amerikan kurjaan hengelliseen tilaan ”syntiselle viihteelle”, joka ”tallettaa roskaa mieleen antaen Saatanalle jalansijan elämässämme”.15 Viitaten Hollywood’iin ”Follywood’ina” hän valittaa sitä tosiasiaa, että ”olemme valmiita tuhlaamaan kovalla työllä ansaitut rahamme … filmeihin, jotka juurruttavat meihin päinvastaista, mitä Raamattu käskee”.16

Ja mitä tulee televisioon, niin Franklin kysyy: ”Miksi toivotamme tervetulleeksi koteihimme synnillä rehentelyn, joka ihannoi lihaa ja kiroaa Jeesuksen nimeä, vaikka sunnuntaisin ihannoimme Häntä kirkossa?”17 Franklin on sanonut, että hänen poikasena ollessaan uskalletuin asia, jonka hän muistaa nähneensä TV:ssä, oli neiti Kitty ohjelmassa Gunsmoke.18 ”Nyt jopa mainosten katsominen televisiossa, tai elokuvien trailereiden katsominen, saa sinut punastumaan.”19

Franklin varaa pistävimmät nuhteensa sellaiselle, jonka katsoo olevan perussyy kansamme hengelliselle rämettymiselle – nimittäin hiljaiset saarnatuolit. Toukokuussa 2014 hän antoi voimakkaan tuomion evankelikaalisista pastoreista ja haastoi heitä nousemaan ja alkamaan puhua vanhurskauden puolesta.20

FG

Tilaisuus oli Family Research Council’in sponsoroima juhlapäivällinen Washington D.C:ssä, jossa Franklinille annettiin “Watchman on the Wall” (muurinvartija) -palkinto. Hän aloitti huomautuksensa lukemalla Ilm. 21:8, jossa on luettelo kahdeksasta ryhmästä ihmisiä, jotka lähetetään helvettiin. Hän huomautti, että ensimmäinen mainittu ryhmä oli ”pelkurit” ja sitten hän aloitti saarnaajien mitään rajoja tuntemattoman tuomitsemisen heidän pelkuruudestaan, kun eivät puhu Amerikan synneistä.21 Hän nuhteli heitä ankarasti moraalikysymysten kiertämisestä pelätessään loukkaavansa jotakuta:22

Kristityt eivät voi ohittaa osia Jumalan Sanasta, koska ne ovat epäsuosittuja ja aiheuttavat erimielisyyttä. Tehtävämme on julistaa Kristusta ja kaikkea, mitä Hän edustaa. Tämä on se, mitä seurakunnan läsnäolo maailmassa tarkoittaa. Emme voi vilpittömästi julistaa totuutta Jumalan rakkaudesta samalla ohittaen sen, mitä Hän vihaa – ja Jumala vihaa syntiä.

Hän jatkoi huomauttaen, että aivan kuten kansakuntamme on ajautunut tiukasta perustuslain tulkinnasta, niin myös seurakunta on ajautunut ottamasta vakavasti Jumalan Hänen sanassaan.23 Hän lisäsi: ”On pelkuruutta puolustella syntiä sanomalla [kuten monet saarnaajat], ettei meillä ole oikeutta tuomita sitä, minkä Jumala on jo tuominnut.” Hän muistutti yleisöään Jesajan sanoista: ”Kuulkaa minua, te jotka vanhurskauden tunnette, kansa, jonka sydämessä on minun lakini: älkää peljätkö ihmisten pilkkaa älkääkä kauhistuko heidän herjauksiansa…. ja vapiset alati, kaiket päivät, sortajan vihaa.” (Jes. 51:7,13)

Hän lopetti huomautuksensa tällä haasteella:24 Voittakaamme pelkuruus rohkeudella. Olkaamme pelottomia Kristuksen lähettiläitä ja seisokaamme lujina Jumalan Vapahtajamme kunniaksi vetäen toisia iankaikkisen tuomion tulesta (Juuda 22-23).

FJGFranklin ja hänen vaimonsa Jane

Seisoen vanhurskauden puolella

Franklin ei vaadi tämän kansakunnan pastoreita ja evankelistoja tekemään sellaista, jota hän itse ei ole valmis tekemään. Hänestä on itse asiassa tullut profeetallisen äänen malli, joka puhuu rohkeasti kansamme syntejä vastaan. Siinä prosessissa hän on tarttunut härkää sarvista monissa tilanteissa. Ajattele hänen kommenttejaan seuraavissa sosiaalisissa ja moraalisissa kysymyksissä:

Abortti — “Ei ole mitään sijaa kompromissille sellaisissa suoraviivaisissa kysymyksissä kuin abortti … Jumala on antanut meille selkeän raamatullisen ohjeen, jota meidän täytyy noudattaa ja totella … Herran Jeesuksen Kristuksen palvelijana minä uskon, että tästä kysymyksestä ei voi neuvotella. Abortti on väärin. Se on syntymättömän lapsen murha eikä mikään maan laki eikä puoluefoorumi voi koskaan laillistaa sitä.”25

Asevalvonta — “Asevalvontaehdotukset, jotka nyt kiertävät Washingtonissa ja monien osavaltioiden pääkaupungeissa, eivät käsittele tärkeämpää kysymystä – jatkuvaa viihdeteollisuuden [elokuvissa, musiikissa ja videopeleissä] esiintuomaa väkivallan painetta. Mutta ongelma – villakoiran todellinen ydin – ei ole käytetyissä väkivallan välineissä … Väkivallan juuri on ihmisen pahassa ja turmeltuneessa sydämessä.”26

Islam — “Islam on vihan uskonto. Se on sodan uskonto.”27 ”Muslimeille rauha tulee vain islamiin alistumisen kautta. Puhuessaan rauhasta he tarkoittavat alistumista heidän uskonnolleen… Maailmanlaajuisesti kymmeniä tuhansia miehiä, naisia ja lapsia on teurastettu Allahin nimessä Islamin verisen lipun alla.”28

ISIS — “ISIS:in pahuuden ei todellakaan pitäisi järkyttää meitä – se on täysin sopusoinnussa heidän lopullisen ohjelmansa kanssa nopeuttaa viimeistä apokalypsia … Yksi asia on varma – eräänä päivänä kaikkien polvet taipuvat ja jokainen kieli tunnustaa Isäjumalan kunniaksi, että Jeesus Kristus on Herra.”29

Hindulaisuus — “Ei yksikään elefantti, jolla on 100 kättä, voi tehdä minulle mitään. Ei yksikään heidän 9000 jumalastaan johda minua pelastukseen.”30

Samaa sukupuolta olevien liitot — “Jeesuksen Kristuksen todelliset seuraajat eivät voi hyväksyä samaa sukupuolta olevien avioliittoa riippumatta siitä, mitä presidenttimme, kongressi ja korkein oikeus, media, tai viimeinen gallup asiasta sanoo … Jumala itse on ratkaissut tämän moraalisen kysymyksen eikä se ole alistettavissa ihmisen tekemille korjauksille ja muutoksille. Lopussa haluaisin mieluummin olla yleisen mielipiteen väärällä puolella, kuin Kaikkivaltiaan Jumalan väärällä puolella, joka on vahvistanut elämisen mallin luomalleen maailmalle.”31

Homoseksuaalisuus — “Seurakunta on vaarallisella maalla, kun se poistuu Kristuksen opetuksesta ja yrittää määritellä uudelleen Hänen käskyjään ja tinkiä Hänen totuudestaan. Raamatussa on monia asioita, joista kristityt ovat eri mieltä, mutta mitä tulee elämän ja avioliiton pyhyyteen, Raamattu on kristallin kirkas. On myös selvää, että homoseksuaalisuus on sanottu synniksi – siinä ei ole mitään jossia eikä muttia.”32

vessatTranssukupuolisten vessat — “Ajatus ei ole ainoastaan naurettava, se on vaarallinen. Terve järki sanoo, että se avaa oven kirjaimellisesti kaikenlaisille vakaville huolenaiheille, joihin kuuluu seksuaalisten saalistajien pääsy lasten kimppuun. Se loukkaa joka suhteessa molempien sukupuolten, aikuisten ja lasten, yksityisyyttä ja säädyllisyyttä.”33

Sekularismi — “Kun Berliinin muuri kaatui, kaikki sanoivat, että me voitimme … [mutta sitten] tuli sekularismi. Ja sekularismi ja kommunismi ovat sama asia. Ne ovat jumalattomia. Ne ovat anti-Kristus.”34

Kristittyjen vaino — “Amerikassakin on viime aikoina kasvanut antikristillinen taipumus ja suvaitsemattomuus, joka on muuttamassa kansakuntamme läpikotaisin avaten ovet kaikenlaiselle syrjimiselle ja uskonnonvapauden menettämiselle, josta kuulemme päivittäin uutisista.”35

Hallinto — “Elämme nyt ajassa, jossa näemme Antikristuksen hengen hallitustasolla.”36 ”En luota lainkaan, että joku poliitikko tai puolue kääntäisi tämän maan toiseen suuntaan. Ainoa toivo tälle maalle on, että Jumalan miehet ja naiset ottavat kantaa.”37

Pelko — “Tuleeko meistä pelkureita, koska pelkäämme? Voitaisiinko kaulamme katkaista? Jonakin päivänä se ehkä voidaan. Entä sitten? Siitä vain!”38

Sukset ristissä presidentin kanssa

Useissa tilanteissa Franklin on rohkeasti noussut presidentti Obamaa vastaan julkisuudessa. Toukokuussa 2012, kun Obama hyväksyi samaa sukupuolta olevien avioliiton, Graham tuomitsi presidentin julistamalla, että hän oli ”puinut nyrkkiä samalle Jumalalle, joka määritteli avioliiton”.39

Presidentin rukousaamiaisella tämän vuoden helmikuussa presidentti Obama sattui puolustamaan islamilaisia barbaarisia tekoja esittäessään seuraavan huomautuksen: ”Ettemme ylpeilisi ja luulisi tämän olevan ominaista vain jollekin toiselle paikalle, niin muista, että ristiretkien ja inkvisition aikoina ihmiset tekivät kauhistuttavia tekoja Kristuksen nimissä.”40 Franklin’in vastaus oli nopea ja voimakas:41

Herra presidentti, monet ihmiset historiassa ovat käyttäneet Jeesuksen Kristuksen nimeä toteuttaakseen pahoja asioita omien halujensa vuoksi. Jeesus kuitenkin opetti rauhaa, rakkautta ja anteeksiantamista. Hän tuli antamaan elämänsä ihmiskunnan syntien tähden, ei ottamaan elämää. Muhammed sitä vastoin oli soturi ja tappoi viattomia. Kristuksen tosi seuraajat jäljittelevät Kristusta – Muhammedin tosi seuraajat jäljittelevät Muhammedia.

Kutsu kansakunnalle parannukseen

Franklin on juuri ilmoittanut, että hän suunnittelee viedä parannuksen sanomansa koko kansakunnalle vuoden 2016 aikana pitämällä rukouskokouksia jokaisessa osavaltiossa ennen marraskuun presidentin vaalia. Hän on antanut sille nimen The Decision America Tour.42 Hän sanoo haastavansa amerikkalaisia:43

  1. Rukoilemaan hartaasti kansakunnan puolesta.
  2. Elämään uskoaan rohkeasti.
  3. Ottamaan kantaa vanhurskauden puolesta.
  4. Asettumaan ehdolle julkisiin virkoihin.
  5. Äänestämään.
  6. Olemaan suola ja valo kansakunnalle.

Näin Franklin tiivistää rukouskokousten kokonaistarkoituksen:44

Tämän maan ainut toivo on kaikkivaltias Jumala ja Hänen Poikansa. Emme voi enää istua joutilaina. LGBT-aktivistit, abortin kannattajat, aggressiiviset ateistiset ryhmät ym., jotka eivät välitä Jumalan Sanasta, yrittävät työntää ohjelmansa alas kurkuistamme. Meidän täytyy käyttää jokainen tilaisuus puhua raamatullisten normien puolesta ja antaa valomme loistaa. Meidän täytyy toimia säilyttääksemme uskonnolliset vapautemme, jotta voimme jatkaa evankeliumin julistamista vapaasti. Jos kristittyinä seisomme yhdessä ja annamme äänemme kuulua, niin uskon, että Jumala voi käyttää meitä saamaan aikaan muutoksen. Toivon, että alat rukoilla kanssamme nyt.

Johtopäätös

Meidän täytyy kiittää Jumalaa tästä rohkeasta kristitystä johtajasta. Meidän täytyy rukoilla hänen turvallisuutensa puolesta ja meidän täytyy rukoilla menestystä hänen kansalliselle kiertueelleen ensi vuonna. Kehottaisin teitä kaikkia osallistumaan oman valtionne rukouskokouksiin. Voit kirjautua päivityksiin koskien rukouskokousta valtiossasi osoitteessa: http://billygraham.org/decision-america-tour.

Siihen asti jokaisen meistä tunnustavista kristityistä täytyy olla valmis puolustamaan näkyvästi Jeesusta ja Jumalan Sanaa.

FG2

Read Full Post »