Ja sitten tulee loppu

And Then The End Will Come
By Steve Schmutzer 4.6.2021, suom. SK

Harmaantunut vanha lähetyssaarnaaja keskeytti. Hän oli saarnannut evankeliumin hyvää uutista, mutta nyt hänen karhea äänensä oli vaiennut.

Hän asetti molemmat kätensä saarnapöntön päälle ja tuijotti täpötäyteen huoneeseen. Syvät juonteet hänen suunsa ja silmiensä ympärillä antoivat hänelle ankaran ilmeen ja hän näytti katsovan vihaisesti jokaista ihmistä.

Oli joulukuu Etelä-Afrikassa. Kesäaika. Ulkona oli polttavan kuuma.

Ei paljon parempi sisällä. Helteinen ilma oli seisovaa ja pieni puskaseurakunta haisi kuin ummehtunut pukuhuone. Tunsin hikinorojen valuvan alas pitkin niskaani. Minulla oli kurja olo.

Kuivilla mutaseinillä oli liskoja. Ne vahtivat tuhruisia ikkunoita vasten pörrääviä kärpäsiä. Vangittu kana korissa huohotti nokka avoinna. Värikkäästi pukeutuneet naiset tuulettivat itseään paperiarkeilla, ruohotukoilla ja huiveilla – millä tahansa, mitä vain voivat käyttää.

BAM!

Vanha saarnaaja löi yhtäkkiä nyrkillä saarnapönttöön. Kaikki sävähtivät.

”JA TÄMÄ VALTAKUNNAN EVANKELIUMI PITÄÄ SAARNATTAMAN KAIKESSA MAAILMASSA!” hän mylvi. Hänen äänensä oli kuin sora-arinan lävitse pakotettu mahtava murina.

THUNK!

Nuori zulu-tulkki kurkotti yleisöön päin ja iski samaa saarnapönttöä toisella puolella. Tällä kertaa me kaikki näimme sen tulevan, joten kukaan ei säikähtänyt.

”LELI VANGELI LOMBUSO LIYAKUSHUNYAYELWA EMHLABENI WONKE, KUBE NGUBUFAKAZI EZIZWENI ZONKE!” Hänen äänensä oli korkea ja kimeä, mutta hän yritti parhaansa mukaan jäljitellä vanhaa saarnaajaa.

Olin tuolloin melko nuori. Lähetyskentällä kasvaneena olin usein kuullut lainattavan jaetta Matteus 24:14 näin. Vasta kun olin vanhempi, tajusin, että tässä jakeessa on vielä loppu-osa: ”… ja sitten tulee loppu.”

Toivoisin voivani kertoa teille, että tuo uskollinen vanha soturi oli ainoa, jonka olen koskaan kuullut käyttävän tätä jaetta kontekstin ulkopuolella, mutta se on lähetyskonferenssien perusasioita (staple for mission conferences). Tätä jaetta käytetään edelleen innostamaan kandidaatteja ja valamaan heihin ”korkeampaa kutsumusta”.

Aiemmin, jakeessa Matteus 24:3, opetuslapset kysyvät Jeesukselta: ”…mikä on sinun tulemuksesi ja maailman lopun merkki?” Se tapahtui juuri ennen Jeesuksen ristiinnaulitsemista ja jae 14 on osa Hänen vastaustaan.

Vastatessaan opetuslastensa kyselyihin Jeesus korosti kahta teemaa. Ne ovat:

JUUTALAISET – Jakeessa 2 Jeesus kertoo Jerusalemin temppelin tuhon. Jakeessa 16 Hän kutsuu ulos ”Juudeassa olevat”. Jakeessa 20 Hän varoittaa sapatin rajoituksista ja jakeessa 23 vääristä Messiaista. Jakeessa 32 Jeesus käytti myös viikunapuun esimerkkiä. Raamattu vertaa Israelin kansaa viikunapuuhun ja Hänen opetuslapsensa eivät sivuuttaneet tätä kytkentää.

AJAN LOPPU – Matteuksen 24. luvussa sekä Markuksen 13. ja Luukkaan 21. luvun rinnakkaisissa kohdissa Jeesus paljastaa läheisen toisen tulemuksensa merkit. Nämä on lueteltu merkkeinä maaplaneetalla (maanjäristykset, nälänhädät), merkkeinä ihmiskunnassa (laittomuus, petos), merkkeinä katoavasta uskosta (luopumus, väärät profeetat), merkkeinä taivaissa (pelottavat kosmiset häiriöt, asteroidit) ja merkkeinä koskien Israelia ja juutalaisia (sodat, ankara vaino, kaikkien kansojen viha).

Lause ”… tämä valtakunnan evankeliumi”, on täsmälleen näiden kahden teeman sekoitus. Se on juutalaiskeskeinen lause ja se liittyy ajan loppuun juuri ennen Jeesuksen Kristuksen toista tulemusta.

Kontekstissa Matt. 24:14 koskee lähinnä Kristuksen tulevaa tuhatvuotista valtakuntaa, jonka aikana Hän hallitsee Jerusalemista käsin. Varmasti Jeesus saarnasi sekä henkilökohtaisen parannuksen että valtakunnan odottamisen sanomaa (Matt. 3:2 ym.), mutta kuten tohtori Stan Toussaint huomauttaa: ”Joka kerran kun termiä valtakunta käytetään teologisesti Matteuksessa, se viittaa samaan asiaan, valtakuntaan, joka on vielä tulossa maan päälle, Messiaan perustamaan ja hallitsemaan.”

Myös Jeesuksen opetuslapset ymmärsivät sen niin. Apostolien tekojen jakeessa 1:6 kohta Kristuksen ylösnousemuksen jälkeen he kysyivät Jeesukselta asiaan liittyen: ”Herra, tälläkö ajalla sinä jälleen rakennat Israelille valtakunnan?” He muistivat Jeesuksen sanat Matt. 24:14 vain muutamaa viikkoa aikaisemmin. Tämä osoittaa, että Israelin luvattu valtakunta oli päällimmäisenä heidän mielessään, vaikka ajoitus olikin ehkä ”vähän pielessä”.

Kaiken kaikkiaan on lähinnä tietämättömyyttä olettaa, että seurakunta onnistuu kokonaan evankelioimaan tämän langenneen maailman. On lähinnä ylimielisyyttä väittää, että kirkko tulee saamaan hallinnan tämän nykyisen maan päällä hengellisen taistelun avulla. Raamattu ei tue kumpaakaan kantaa.

Raamattu tukee sitä tosiasiaa, että evankeliointi saavuttaa huippunsa ahdistuksen aikana – sen JÄLKEEEN, kun seurakunta on poistettu. Se, mitä Raamattu tukee, ON se tosiasia, että hyvä uutinen pelastuksesta lopulta saavuttaa maailman kaikki kulmat noiden seitsemän kauhun vuoden aikana. Nämä totuudet sopivat jakeen Matt. 24:14 suurempaan sanomaan.

Jotta voisimme oikein ymmärtää tätä tulevaa ennennäkemättömän trauman aikaa, jolloin hyvää uutista pelastuksesta edistetään, kuin ei koskaan ennen, meidän on hyväksyttävä kolme perustavaa tosiasiaa:

1. Se on yliluonnollisten ilmiöiden aikaa (Matt. 24:24; 2. Tess. 2:9; Ilm. 13:13; ym.)
2. Se on ennennäkemättömän petoksen aikaa (Matt. 24:24; 2. Tess. 2:11; Ilm. 13:14; ym.)
3. Se on vertaansa vailla olevan vainon aikaa (Dan. 7:21,25; Matt. 24: 9; Ilm. 12:17, 13:7; ym.)

Yhdessä nämä kolme tosiasiaa selventävät, kuinka ja miksi seitsemästä ahdistuksen vuodesta tulee maailmanlaajuisen evankelioinnin huippukohta.

Tänä päivänä strategioita hyvän pelastuksen uutisen levittämiseksi on monia. Henkilökohtainen todistaminen, painetut materiaalit, radio, televisio, sosiaalinen media, julkiset tapahtumat sekä musiikki ja taide ovat käytettävissä olevia keinoja edistää lähetyskäskyn periaatteita (Matt. 28:18-20; Mark. 16:15; Apt. 1:8; ym.)

Kuitenkin hyvin harvat näistä tavanomaisista lähestymistavoista löytävät mitään mahdollisuutta ahdistuksen aikana. Antikristus ja hänen murhanhimoinen globalistinen hallintonsa tulevat varmistamaan sen. He pyrkivät lopettamaan sen kaiken,

Sensuuri on jo alkanut. On yhtä todennäköistä, että Facebook- tai Twitter-tilisi suljetaan, koska sanot, että Jeesus Kristus on tie, totuus ja elämä, kuin jos paljastat tosiasioita COVID-19:stä, tai tuet laajaa rukoustyötä juutalaisten puolesta (Friends of Zion & Mike Evans). Totuus ei ole enää tervetullut.

Siksi vuosina juuri ennen Jeesuksen Kristuksen toista tulemusta tapaan levittää hyvää uutista pelastuksesta sisältyy joitakin epätavallisia menetelmiä. Se on Jumalan tapa saada työ tehdyksi vaikka Saatana tekee kaikkensa sen litistämiseksi.

Raamattu purkaa nämä poikkeukselliset menetelmät seuraavasti:

PYHÄT – Ei ole epäilystäkään siitä, että ihmisiä tulee pelastavaan uskoon Ahdistuksen aikana. Lopun ajan profetia on täynnä näitä todisteita ja Pyhä Henki pysyy kaikkialla läsnä olevana, kun Hän jatkaa maailman vakuuttamista sen synnistä (Joh. 16: 8).

Tämän artikkelin tarkoitus ei ole perustella näitä näkökohtia. Tarkoitan sen sijaan, että evankeliumi etenee edelleen henkilökohtaisen todistamisen kautta – niiden pyhien kautta, jotka ovat saaneet pelastuksen sen JÄLKEEN, kun seurakunta on yliluonnollisesti temmattu.

Nämä eivät kuitenkaan ole tavanomaisia pyhiäsi! He erottuvat nykyisistä pyhistä – siksi heidän henkilökohtainen todistuksensa on poikkeuksellinen. Nämä ihmiset ovat eläneet seurakunta-ajassa, mutta he eivät kuulu seurakuntaan. Vaikka ”he ovat pesseet vaatteensa ja valkaisseet ne Karitsan veressä” (Ilm. 7:14), he eivät kuulu Kristuksen morsiameen.

Nämä Ahdistuksen pyhät ovat poikkeuksellisia kahdella muullakin tavalla. Ensinnäkin ryhmänä he ovat radikaalisti sitoutuneet pelastuksen evankeliumiin ihmiskunnan historian ehdottomasti pahimman jakson aikana (Matt. 24:22; Ilm. 6:9; 12:11, 17; 20:4; ym.).

Nämä ahdistuksen pyhät ELÄVÄT aktiivisesti ja JULISTAVAT evankeliumia ja siten erottuvat jyrkästi ympärillään olevasta ennennäkemättömästä turmeluksesta ja petoksesta. Ehkä jotkut heistä ovat kerran käyneet kirkossa, mutta eivät koskaan todella pelastuneet. He tajuavat, että kuuluivat tuolloin paljon enemmän maailmaan, kuin mihinkään osaan Kristuksen ruumista.

Tämä johtaa toiseen syyhyn, miksi nämä ahdistuksen pyhät ovat poikkeuksellisia, koska jälleen – ryhmänä – he kärsivät marttyyrikuoleman uskonsa tähden paljon todennäköisemmin, kuin välttyvät siltä (Ilm. 6: 9; 20:4, ym.). Maailma ei lupaa heille mitään – paitsi että he tulevat menettämään henkensä – joten he elävät 100-prosenttisesti varmuudesta, joka heillä on Jeesuksessa Kristuksessa. He ymmärtävät intuitiivisesti Paavalin sanat: ”Sillä elämä on minulle Kristus, ja kuolema on voitto” (Fil. 1:21).

144 000 JUUTALAISTA – Tästä erityisestä ryhmästä on väitelty paljon. On useita pyrkimyksiä määritellä se joksikin muuksi, kuin mitä Jumalan Sana selvästi sanoo (Ilm. 7: 4-8).

Tärkein näiden harhaanjohtavien pyrkimysten joukossa on väite, että nämä 144 000 eivät ole etnisiä juutalaisia – mutta Raamattu on tämän suhteen läpinäkyvä. He ovat 12 000 juutalaista jokaisesta 12 Israelin heimosta ja heidät tunnistetaan Ahdistuksen alkamisen vaiheilla. Se, että me – tai edes he itse – emme ehkä tunne heidän sukupuutaan, ei vähennä sitä tosiasiaa, että Jumala TIETÄÄ!

Toinen arvostelijoiden väite on, että nämä 144 000 juutalaista eivät ole evankelistoja. Tätä pointtia mainostetaan, koska Raamattu ei nimenomaan sano heitä sellaisiksi. Samanlainen virheellinen logiikka päättelee, että seurakuntaa ei tempaista yliluonnollisesti maan päältä, koska sanaa ”tempaus” ei esiinny Raamatussa. Raamattu tekee tempauksen kohdat aika selviksi ja sama pätee pitkälti näihin 144 000 juutalaiseen. Se, mitä opimme heistä ja asiayhteys, jossa sen opimme, kertoo meille, mikä heidän vaikutuksensa on oleva. On ilmeistä, että tällä ryhmällä on tärkeä rooli julistettaessa pelastuksen evankeliumia Ahdistuksen aikana.

Juutalaisen alkuperänsä lisäksi he ovat Jumalan yliluonnollisesti valitsemia ja sinetöimiä kuudennen ja seitsemännen sinettituomion avaamisten välillä. Heitä kutsutaan ”Jumalan palvelijoiksi” ja heidät on merkitty jumalalliseen suojeluun tuon ajan vertaansa vailla olevalta vainolta (Ilm. 7: 3-4). He ovat omistautuneet täysin Herransa ja Vapahtajansa palvelukseen (Ilm. 14: 3-4), he ovat ”ensihedelmiä Jumalalle” (Ilm. 14: 4) ja heidät tunnetaan puhtaudestaan ja vanhurskaasta käytöksestään (Ilm. 14:4-5).

Minulla on vahvistuva vakaumus, että nämä 144 000 juutalaista eivät silloin, kun Jumala sinetöi heidät, välttämättä ole Israelin maasta. Raamattu ei sano, että he olisivat. Vaikka he lopulta ilmestyvät Siionin vuorelle (Ilm. 14:1), on järkevää olettaa, että he saapuvat Israeliin tuolloin osana toista – ja viimeistä – maailmanlaajuista juutalaisten kokoontumista kotimaahansa.

Raamatun mukaan tämä juutalaisten tuleva jälleenkokoontuminen Israeliin on tapahtuva uskossa (Jes. 11:11–12:6). Todellinen usko Jeesukseen Kristukseen Messiaana on merkkinä tämän tulevaisuuden tapahtuman juutalaisilla. Se on hyvin erilaista dynamiikkaa kuin ”tehdä Alija” epäuskossa, profeetallisesti merkittävä prosessi, jonka näemme nykyisessä ajassamme (Hes. 34-37, ym.).

Samaan aikaan diasporan seurauksena juutalaisia elää lähes jokaisessa kansakunnassa (5. Moos. 28:64; Jer. 29:18; Hes. 12:15; Aam. 9: 9; Sak. 10:9; ym.). He tuntevat ihmiset, kulttuurit ja kielet näistä erilaisista paikoista, joihin he nyt kuuluvat. Pelastuksen hyvän uutisen levittämisen kannalta heidät on sijoitettu täydellisesti ”kaikkeen maailmaan”, kun Jumala sinetöi yliluonnollisesti 144 000 heistä.

Kuvittele, vaikutusta, joka 144 000 juutalaisella maapallon kaikista osista on, kun heidät valtuutetaan antautuneiksi ”Jumalan palvelijoiksi”. Jotkut pitävät tätä 144 000 -kertaisena Paavalin palvelutyönä. Ei ihme, että tämä ryhmä näyttää olevan avaintekijä ”… suuren joukon, jota ei kukaan voinut lukea, kaikista kansanheimoista ja sukukunnista ja kansoista ja kielistä” (Ilm. 7:9) pelastumisessa. Tämä tukee jakeen Matt. 24:14 ydinsanomaa.

KAKSI TODISTAJAA – Salaperäinen kaksikko ilmestyy Ahdistuksen alkaessa. Kuten 144 000 juutalaisen kohdalla me tiedämme heistä joitakin asioita ja joitakin voimme päätellä.

Kohdan Ilm. 11:3-12 perusteella tiedämme muun muassa, että he vaikuttavat Jerusalemissa. Heidän tehtävänsä on ”profetoida”; he julistavat Jumalan Sanaa ja tulevia tapahtumia. He tekevät sitä 1260 päivän ajan (3½ vuotta) Ahdistuksen puoliväliin saakka. Tiedämme, että heidän sanomansa on niin ei-toivottu turmeltuneelle maailmalle, että tapahtuu useita yrityksiä näiden kahden hahmon vahingoittamiseksi. Ne epäonnistuvat.

Tiedämme myös, että näillä kahdella todistajalla on ihmeellisiä voimia, kuten ”lyödä maata vitsauksilla, muuttaa vesi vereksi, pysäyttää sade ja kuluttaa vihollisiaan tulella” (Ilm. 11: 6). ”Näkeminen on uskomista”, eikä tässä ole eroa, kun nämä kaksi todistajaa vahvistavat sanomansa.

Kun heille määrätty palvelutyön aika on päättynyt, Jumala sallii antikristuksen tappaa heidät. Heidän kuolemaansa juhlitaan maailmanlaajuisena nähtävyytenä. Aivan yhtä julkinen on heidän yliluonnollinen ylösnousemuksensa ja nousunsa taivaaseen kolme ja puoli päivää ”post mortem, kuoleman jälkeen”.

Se, mitä voimme päätellä näistä kahdesta todistajasta, on, että heidän profetoimisen palvelutyönsä on suorapuheinen. ”Ne, jotka maan päällä asuvat”, vihaavat heitä, koska he puhuvat totuutta ja osoittavat todisteita yliluonnollisesta valtuutuksestaan Jumalalta. Voimme myös päätellä, että nämä kaksi todistaa keskittyvät ensisijaisesti Israelin juutalaisiin asukkaisiin. Vaikka heidän sanomansa vaikutus on maailmanlaajuinen, näyttää todennäköisimmältä, että Jumala lähettää nämä kaksi todistajaa muistuttamaan juutalaisia messiaanisista profetioista, paljastamaan totuuden antikristuksesta ja hänen liitostaan Israelin kanssa (Dan. 9:27) ja haastamaan kansakunnan harhainen paluu temppelin palvontajärjestelmään.

Kun kaikki kysymykset punnitaan, voimme mielestäni päätellä, että nämä kaksi todistajaa ovat kahden Raamatun hahmon, Mooseksen ja Elian, ihmeellinen fyysinen paluu. Vaikka myös Eenokia voidaan perustellusti harkita, niin juutalaisille Mooses ja Elia edustavat parhaiten ”lakia ja profeettoja”. Ihmeet, joita nämä kaksi todistajaa tekevät, ovat samankaltaisia kuin ne, joita Mooses ja Elia tekivät.

Sitä paitsi ne olivat Mooses ja Elia, jotka olivat Jeesuksen kanssa kirkastusvuorella (Matt. 17:3-4). Jeesus puki tämän tapahtuman lopunajan kieleen sanomalla, että jotkut Hänen opetuslapsistaan olisivat vielä elossa, kun näkevät ”…Ihmisen Pojan tulevan kuninkuudessaan” (Matt. 16:28). Se tosiasia, että Jeesus näytti tulevan kirkkautensa Mooseksen ja Elian fyysisessä seurassa, ei ole noin vain hyljättävää dynamiikkaa.

Viimeinen asia, jonka voimme päätellä vastuullisesti koskien näitä kahta todistajaa – riippumatta siitä, keitä he ovat – on, että he kutsuvat muita oikeaan suhteeseen Jeesuksen Kristuksen kanssa. Sitä ei ole erityisesti mainittu, mutta se on selvää asiayhteydestä. Miksi nämä kaksi todistajaa lähettäisivät tuomioita maan päälle ja kuluttaisivat vihollisiaan tulella, elleivät tällaiset seuraukset olisi todisteita kaikkivaltiaasta Jumalasta, joka lähetti heidät?

ENKELI – Kaikista epätavanomaisista menetelmistä pelastuksen sanoman välittämiseksi Ahdistuksen aikana enkeli ”… joka lentää keskitaivaalla” (Ilm. 14: 6-7) on dramaattisin. Se korostaa Jumalan päättäväisyyttä välittää evankeliumia kaikilla keinoilla – jopa niillä, jotka ovat erossa ihmisen toiminnasta.

Tässä kohdassa enkeli lentää ympäri maan ja toimittaa tärkeän sanoman. Muista, että tämä on aikaa, jolloin elämä maan päällä näkee luonnottoman ja luonnollisen rinnakkain. Emme voi arvioida Ahdistuksen tapahtumia tämän päivän rutiineilla. Yliluonnolliset ilmiöt leimaavat noita vuosia.

Vähän epäilen, että tämä enkeli näkyy ”maan päällä asuvaisille”. Tärkeintä on, että Hän on heille kuultavissa. Raamattu sanoo, että tämä enkeli toimittaa sanomansa ”…  suurella äänellä”, ja se kuuluu ”… kaikille kansanheimoille ja sukukunnille ja kielille ja kansoille”.

Se tarkoittaa, että ketään ei jätetä väliin. Amazonin syrjäisimmistä viidakoista Siperian jäisiin maisemiin ja Tyynenmeren yksinäisiltä atolleilta Saharan pölyisiin kyliin – kaikki kuulevat enkelin sanat ja ymmärtävät ne.

Raamatun mukaan enkelin sanoma on ”iankaikkinen evankeliumi”, mutta se ei ole se, mitä saatat kuulla kirkossa. Käsitteen jokaisessa merkityksessä se on ”viimeinen toivo” jokaiselle sen kuulevalle:

”Peljätkää Jumalaa ja antakaa hänelle kunnia, sillä hänen tuomionsa hetki on tullut, ja kumartakaa häntä, joka on tehnyt taivaan ja maan ja meren ja vetten lähteet”.

Se on yksinkertainen ja suoraviivainen. Se on Genesiksestä Ilmestyskirjaan. Se on luominen ja se on tuomio. Se koskee tarvetta oikeaan suhteeseen Jeesuksen Kristuksen kanssa. Jokainen, joka kuulee sen, joutuu tekemään valinnan.

Se ei ole etsijäherkkä pelastuksen sanoma, jonka tänä päivänä usein heitämme ihmisille epäilyttävin tarkoituksin. Enkelin lähestymistavassa ei ole päämäärää olla houkutteleva kadotetuille tai ”käydä keskustelua”.

Enkelin julistama ”iankaikkinen evankeliumi” perustuu kiireellisyyteen ja terveeseen järkeen. Tuolloin vallitsevat olosuhteet maailmassa tukevat kaikkea, mitä hän sanoo. Tuloksena enkelin sanat ovat hyökkääviä, lyhyitä – ja kaikkien tämän päivän haaleiden normien mukaan ”poliittisesti epäkorrekteja”.

Ne ovat myös tehokkaita! Jokainen planeetalla tietää totuuden ja jokainen on tilivelvollinen sille.

Noin kaksi tuhatta vuotta sitten Jeesus istui Öljymäellä ja katsoi alas kaupunkiin ja uskonnolliseen järjestelmään, joka oli hylännyt hänet. Hän tiesi, että seurakunta-aika oli alkamassa. Vaikka Jeesus antaisi seurakunnalle tehtävän olla Hänen todistajinaan ”… maan ääriin” (Apt. 1: 8), hän tiesi myös, että se päättyisi työn ollessa vielä kesken.

Opetuslapsensa ympärillään Jeesus veti verhot takaisin tulevaisuuden eteen. Hänen sanansa olivat synkät. Hän selitti, kuinka asiat maailmassa suuresti pahenisivat, mutta Jumalan suvereenin suunnitelman mukaan se kaikki kuului suunnitelmaan. Evankeliumin hyvää uutista saarnattaisiin lopulta kaikkialla maailmassa.

Ja sitten tulee loppu.

© Steve Schmutzer 2021. All Rights Reserved

Read Full Post »

Profeetallisesti kohtalokas 2020-luku

The 2020’s will turn out to be a prophetically fateful decade
3.1.2020, by Don Koenig, suom. SK

En aio tehdä erityisiä ennusteita vuodelle 2020, mutta uskoin, että olemme nyt tulleet Kristuksen morsiamen tempaamisen vuosikymmeneen. Kohta tempauksen jälkeen tulee ahdistuksen jakso, jota seuraa kaikkien Jeesuksen Kristuksen toiseen tulemukseen liittyvien Raamatun profetioiden toteutuminen. Uskon, että suurin osa lopunajan profetioista toteutuu 2030-luvulla, vaikka Ilmestyskirjan neljä ratsastajaa todennäköisesti ratsastavat jo 2020-luvulla.

Voin olla väärässä 2020-luvulla alkavan ahdistuksen suhteen, mutta jos olen, niin en usko, että se tulee paljon lohduttamaan tämän vuosikymmenen läpi eläviä. Koska siinä tapauksessa luulen, että he joutuvat kokemaan maailmansodan, joka on merkittävämpi, kuin mikään toinen historiassa ja silti koettava kohta sen jälkeen tulevat profeetalliset tapahtumat.

Keskiverto amerikkalainen ja eurooppalainen ovat täysin valmistautumattomia tapahtumiin, joita ovat joutumassa kokemaan. Euroopan ja Amerikan nuoret ovat paljolti samanlaisia kuin ihmiset, jotka elivät 20-luvulla 100 vuotta sitten. He tavoittelivat ylellistä elämää, juhlimista ja olivat täysin tietämättömiä pian tulevasta suuresta lamasta ja toisesta maailmansodasta. 2000-luvun kuohuva 20-luvun sukupolvi todennäköisesti tulee myös kokemaan maailmansodan, talousromahduksen ja pahimmat sisällissodat, mitä koskaan on nähty maan päällä. Ihmisten, joilla on siihen mahdollisuus, tulisi vakavasti harkita poistumista suurista kaupungeista nyt, ennen kuin huomaavat asuvansa verisillä sotavyöhykkeillä, joilta ei voi paeta.

Kommunistiset ja islamilaiset valtaukset, jotka ovat jo käynnissä länsimaisen kristillisen kulttuurin kukistamiseksi, varmistavat, että mikä tahansa suuri sota, verkon kaatumistilanne tai talousromahdus tulee aiheuttamaan kaupungeissa valtavan siviilihallinnon mullistuksen. Monet siellä elävät eivät yksinkertaisesti pysty selviytymään siitä, mitä heille on tulossa. Kaupungeissa asuvat taistelevat välittömästi ideologiasta, ruuasta, vedestä ja reviiristä. Se on Max Max -tilanne, kunnes yksi tai toinen ryhmä ottaa täydellisen vallan. Ei myöskään ole mitään takeita, tai edes todennäköisyyttä, että siviilit hallitsevat aluetta, jolla asut.

Vaikka Trump voitaisiin valita uudelleen, on kyseenalaista, voiko amerikkalainen tasavalta Raamattuun perustuvan perustuslakinsa kanssa selviytyä omista kotimaisista vihollisistaan vielä yhden vuosikymmenen ajan. Kun jumalaton vasemmisto saa liittohallituksen valvonnan, niin Amerikassa on sisällissota. Jos amerikkalaiset patriootit estävät vasemmistoa, niin nämä tasavallan kotimaiset vihamiehet, jotka jo johtavat suurkaupunkeja, mediaa, koulututusta, säätiöitä ja globalistisia yrityksiä, tuovat edelleen kriisejä kansakuntaamme. Jako Jumalaa pelkäävän järkevämmän maaseutuväestön ja jumalattomien lauma-ajattelevien kaupunki-zombien välillä tekee kansalaiskriisin väistämättömäksi.

Uskovatko vasemmistolaiset ideologit todella, että maaseudun järkevä konservatiivinen väki sallii marksilaisten tulla ottamaan pois itsepuolustuskeinomme voidakseen pidättää vapauden ystävät ja vangita tai tappaa ne, jotka eivät mukaudu?

Näiden marksistien täytyy tulla järkiinsä! Katso vain Virginiaa. Kaupunkien aivopestyjä lauma-ajattelijoita voi olla tarpeeksi perustuslain vastaisten aselakien pakottamiseksi, mutta heillä ei ole keinoja pakottaa näitä lakeja maaseudun lääneissä. On vain ajan kysymys, milloin tämä muuttuu väkivaltaiseksi. Kun vasemmisto pääsee valtaan, tulet näkemään paikallisen miliisin muodostuvan koko maan maakunnissa vastustamaan liittovaltion tai osavaltioiden perustuslain vastaisia toimia.

Todellinen kristinusko ollaan kieltämässä kaikkialla maailmassa. Armon evankeliumin jäljellä oleva aika näyttää olevan ohi. Jäljellä oleva poliittisesti korrekti kristinusko jopa ”kristillisissä maissa” on enimmäkseen vain maailmallinen uskonto, joka käyttää kristillisiä termejä.

Minusta näyttää, että maailma on saamassa viimeisen kutsunsa. Jumala käyttää maailman suurinta syntistä räppäritähteä tavoittaakseen huumeiden, pornon ja kaikenlaisen synnin sitomia. Toisaalta maailman suurin ”kristitty” ”pyhä mies” (paavi) kieltää kristittyjä käännyttämästä ihmisiä Kristukselle. Tämä pellepaavi jopa sanoi, että ne, jotka pitävät kiinni kristillisen uskon perusteista, ovat vihanlietsojia ja fanaatikkoja. Aikaa on vähän. Vatikaanissa on nyt väärä profeetta, vasemmistolainen paavi, joka pohjustaa maailmaa marksismille, globalismille, avaruusmuukalaisille ja johtajalle, joka tulee osoittautumaan Antikristukseksi.

Ainoa asia, joka pidättää pahuutta maailmassa, on evankeliumi – ja sen saarnaaminen estetään enenevässä määrin. Seurakunnan olemisella täällä ei ole mitään merkitystä, jos armon evankeliumia ei enää voida kuulla. Käännyttämisen mahdollisuus on nopeasti sulkeutumassa. Muista, että Herran tulemuksen viipyminen ei ole sitä varten, että seurakunta käännyttää maailman. Se on vain uskollisen morsiamen ottamiseksi tulevalle Kuninkaalle. Suuri sielujen sadonkorjuu tapahtuu sen jälkeen määrittämään ne ihmiset, joiden sallitaan asuttaa Herran valtakunta maan päällä.

Meidän pitäisi olla tietoisia käynnissä olevista ajan merkistä, jotka ovat täysin ainutlaatuisia viimeisten päivien sukupolvelle. Yksi merkki on Israelin valtion jälleensyntyminen. Raamatun profetia ei ole voinut toteutua ennen sitä. Toinen merkki on, että näyttämö on pystytetty Hesekielin 38 ja 39 lukujen Googin sodan toteutumiseksi. Venäjä, Turkki, Iran, Libya ja Sudan ovat nyt muodostamassa sotilaallisen liiton toteuttamaan ennustetun armeijan, joka tulee Israelia vastaan. Kun Amerikka poistuu kuvasta, niin ei ole yhtään epäilystä siitä, että YK äänestää Israelin aiemmissa sodissa hankkimien maiden takaisin ottamisen puolesta. Googin sota on todennäköisesti YK:n toimi, jonka toteuttamista Venäjä johtaa.

Toinen suuri merkki sukupolvellemme on numeerinen profetia idän kuninkaista. Kiinassa on nyt sata miljoonaa ylimääräistä miestä, joilla ei ole toivoa normaalista perhe-elämästä. Tämä tuli mahdolliseksi vasta meidän ajassamme johtuen Kiinan yhden lapsen politiikasta. Näillä ylimääräisillä miehillä on tarkoitus. He tulevat 200 miljoonan miehen armeijan kanssa idästä (Ilm. 9: 15-16). Ilmestyskirjan mukaan tämä suuri armeija on valmistettu tiettyä hetkeä varten. Yhden lapsen politiikka alkoi noin vuonna1980 ja päättyi vuonna 2015. Monet varhain syntyneistä ylimääräisistä miehistä ovat liian vanhoja taistelemaan 2030-luvun puolivälin jälkeen. Monet viimeksi syntyneistä tulevat tarpeeksi vanhoiksi taistelemaan vuoteen 2030 mennessä.

Intiassa ja muuallakin Aasiassa on myös suuret määrät ylimääräisiä miehiä, johtuen syntyvyyden säännöstelystä ja tyttövauvojen murhaamisesta. Nämä ylimääräiset miehet ovat ainutlaatuisesti valmistettuja aikaamme varten muodostamaan kaksisataamiljoonaisen profeetallisen armeija, joka tuhoaa kolmanneksen kaikista ihmisistä maan päällä. Tämä armeija idästä on myöhäinen ahdistuksen tapahtuma, joten jos sen on tapahduttava, ennen kuin ylimääräiset miehet tulevat liian vanhoiksi taistelemaan, niin Ilmestyskirjan sinettien on alettava avautua 2020-luvun lopulla. Kiina on nyt aseistautumassa hampaisiin saakka ja rakentaa silkkitien infrastruktuuria tällaisen itäisen invaasion tueksi.

Toinen ajanmerkki, jossa elämme, on se, että Iran ilmoittaa tuhoavansa Israelin ja kehittelevänsä ydinaseita sen tekemiseksi. Luuleeko joku, että tämä päättyy hyvin, tai että tämä voi jatkua vielä vuosikymmenen ilman ydinasekonfliktia? Kiitos Iranin, Israeliin on suunnattu lähes 200 000 ohjusta Iranin edustajilta (proxies). On selvää, että emme pääse läpi tämän vuosikymmenen ilman, että Lähi-idässä puhkeaa suuri sotaa.

Juuri tällä viikolla Iran käytti irakilaisia shiialaisia edustajia hyökkäämään Yhdysvaltojen Irakin suurlähetystöön. He saivat selville, että Obama ja Hillary eivät enää olleet vastuussa. Sata merisotilasta saapui nopeasti helikoptereilla suojelemaan lähetystöämme. Neljätuhatta lisää ilmavoimista voi olla matkalla. Presidentti Trump määräsi eilen ilmaiskun Iranin ylimmän kenraalin tappamiseksi, kun tämä terroristijohtaja saapui Bagdadin lentokentälle mahdollisesti järjestämään Irakin valitun hallituksen kaatamista. Näemme pian Iranin vastauksen Trumpin päättäväiseen toimintaan heidän ylimmän sotilasjohtajansa poistamiseksi.

Kaikki on nyt mahdollista, mutta varmaa on, että aika käy vähiin Iranille päättää ydinaseohjelmansa purkamisesta. Jos Iran päättää laajentaa tätä edelleen, niin Trump ja Israel tekevät pian homman heidän puolestaan ilmaiskujen avulla. Kaikki Iranin mahdolliset lisätoimet hedelmällisen puolikuun valvonnan laajentamiseksi voivat myös sytyttää alueellisen sodan sunnien ja shiiojen välillä. Toisaalta Amerikalle voi pian selvitä Iranin nukkuvien solujen määrä maassamme ja haavoittuvuutemme sähköverkkoomme kohdistuville yllätyshyökkäyksille. Kuten olen aiemmin sanonut, niin Amerikka sellaisena kuin sen tunnemme, ei selviä pitkästä sähköttömyydestä (grid down situation).

Maailman velat ovat lähes 300 biljoonaa dollaria. Tätä valtavaa velan määrää ei voida koskaan maksaa. Mahdollisuuksia on vain kaksi. Kansakunnat laiminlyövät velkansa, tai velalliset maat painavat rahaa ja maksavat sillä velkansa. Molemmat menetelmät tuhoavat hankitun varallisuuden, eikä hallitusten tekemiä lupauksia voida toteuttaa. Tämä johtaa mellakoihin kaikkialla maailmassa. Kun monet kansakunnat ovat epätoivossa (Luuk. 21:25), niin Antikristuksen on aika ilmestyä tuoden kaikki vastaukset ja paperittoman digitaalisen 666-osto- ja myyntisysteemin.

Ei ole ajan kannalta sattumaa, että lohkoketjuteknologia ja 5G tekevät Antikristuksen digitaalisen 666-järjestelmän mahdolliseksi 2020-luvulla. Tämän vuosikymmenen aikana suunnitellaan laittaa yli 50 000 matalan kiertoradan satelliittia, jotta digitaalinen viestintä olisi mahdollista mistä paikasta tahansa maan päällä. Kun kaikki maailman tärkeimmät rahoituslaitokset uppoavat, niin uusi systeemi astuu käyttöön välittömästi. En voi nähdä, että pankkiirit voisivat potkia velkapommia tulevaisuuteen enää edes yhtä vuosikymmentä. Maailmankonfliktin aikana se ei ole edes mahdollista. On tehtävä taloudellinen nollaus, jota seuraa uusi maailman taloussysteemi.

Olemme kaikki valvonnassa ja riippuvaisia viestintälaitteistamme. Kiitos Obamalle, että hän antoi Yhdysvaltojen internetin valvonnan YK:lle, joka tekee nyt suunnitelmia, että diktaattorit, islamistit ja globalistit saavat valvontaansa sen kokonaan. Pian mitään poliittisesti epäkorrektia ei edes nähdä tai kuulla. Ainoa totuus tai todellisuus, jonka saat nähdä tai kuulla, on poliittisesti korrekti versio. Tekoäly valvoo kaikkea ja todennäköisesti ennen 2020-luvun loppua kaikkia valvotaan täydellisesti. Kiina valvoo jo suurinta osaa väestöstään ja Intia on heti kannoilla. Vielä yksi vuosikymmen, niin elitistiset fasistit ja tekoäly saavat valvontaansa loput pallosta.

Saatat saada käsityksen, että tämä on viimeinen vapaa vuosikymmen ennen toista tulemusta, mutta kaiken tämän ei pitäisi olla masentavaa todellisille kristityille. Tempaus tapahtuu ennen lopunajan profeetallisia tapahtumia. 2020-luvulla meidän pitäisi katsoa ylöspäin, koska lunastuksemme lähestyy.

Read Full Post »

Huonoja ja hyviä uutisia Ylkää odotellessa

Bad News and Good News While Waiting for the Bridegroom
18.10.2019, by Lighthouse Trails Editors, David Dombrowski, suom. SK

Kun kuuntelen uutisia maailman tapahtumista, niin yhä enenevästi ainoa johtopäätökseni voi olla vain, että elämme viimeisiä päiviä. Ja vastoin ”korvausteologiaa” juutalaisilla ja Israelin valtiolla on avainasema Raamatun profetian toteutumisessa. Ironista kyllä, yhä harvemmat kristityt näyttävät ajattelevan, että Raamatun profetialla olisi jotakin tekemistä ajan kanssa, jossa elämme. He voivat sanoa, että Ilmestyskirja on jo toteutunut (preterismi), tai että se on vertauskuvallinen (ei kirjaimellinen) ja että siinä kuvatut karmeat tapahtumat palvelevat vain kehotuksina seurakunnalle keskittyä ”yhteyteen” ja ”ykseyteen”.

Ja vaikka jokainen uskova on henkilökohtaisesti vastuussa, kuinka ymmärtää Raamatun profetian, niin korvausteologia ja dominionismi (kristityt ottavat hallintaansa koko maailman = Kingdom Now) ovat suurelta osin syyllisiä. Menneenä vuonna se kävi minulle erityisen selväksi, kun luin Bill Randles’in uutta kirjaa War Against the Saints (Sota pyhiä vastaan), joka vahvistaa Israelin roolin viimeisinä päivinä. Minulle kirkastui ajatus: Kuinka kenelläkään voisi olla edes kaukaisesti oikea ymmärrys Raamatun profetiasta, jos kieltäytyy tunnustamasta sitä avainroolia, joka Israelilla on näinä viimeisinä päivinä? Tätä varten ihmisen on luettava Raamattua silmillään suodatin, joka sulkee juutalaiset pois Jumalan tulevaisuudensuunnitelmista aina, kun niihin törmätään Raamatussa. Päinvastoin, Raamatun profeetalliset kirjoitukset paljastavat, että juutalaiset ovat edelleen Jumalan valittu kansa, joka vielä perii lupaukset; ja Raamatun profetiat ovat erityisen merkityksellisiä heidän tulevaisuudelleen, vaikka maailma edelleen vihaa heitä. Juutalaisilla, joita maailma tutkii suurennuslasilla, on erityinen paikka Jumalan sydämessä.

”Sillä näin sanoo Herra Sebaot: Kunniaksensa hän on lähettänyt minut pakanakansojen luokse, jotka ovat teitä saalistaneet. Sillä joka teihin koskee, se koskee hänen silmäteräänsä” (Sak. 2:8).

Jeesus sanoi sen hyvin täsmällisesti sanoessaan samarialaiselle naiselle kaivolla: ”Pelastus on juutalaisista” (Joh. 4:22). Ja vastoin joitakin tänä päivänä esitettyjä opetuksia Jumalan pelastussuunnitelma juutalaisille itselleen on evankeliumin kautta. Paavali selittää sitä näin:

”Sillä minä en häpeä evankeliumia; sillä se on Jumalan voima, itsekullekin uskovalle pelastukseksi, juutalaiselle ensin, sitten myös kreikkalaiselle” (Room. 1:16).

Niin, itse evankeliumi tuli ensin juutalaisille, ennen kuin laajeni pakanoille.

Jumalan ajattelutavan mukaan maailma koostuu juutalaisista ja pakanoista, jotka muodostavat kaikki muut maailman heimot ja kansat. Siksi evankeliumi on koko maailmalle ja Jumalan ainoa pelastussuunnitelma. Se on itse asiassa Jumalan keino siunata kaikkia maan kansoja lunastamalla kalliiseen hintaan kaikki, jotka ottavat Hänet vastaan.

”Mutta kaikille, jotka ottivat hänet vastaan, hän antoi voiman tulla Jumalan lapsiksi, niille, jotka uskovat hänen nimeensä” (Joh. 1:12).

Suunnitelma, jota ei tulisi ottaa kevyesti

Jotkut sanovat, että pelastus tuli lain myötä, mutta kuten Paavali osoittaa, evankeliumi todella alkoi Aabrahamista, kun Jumala teki hänen kanssaan lupaukseen perustuvan liiton (Gal. 3:16-18). Luku 1. Moos. 15 on yksi Raamatun merkittävimmistä, koska siinä kuvataan juuri sitä, mitä tapahtui Jumalan ja Aabrahamin välillä. Jakeet 5 ja 6 paljastavat lupauksen, jossa Jumala sanoi Aabrahamille, että hänen jälkeläisiänsä olisi yhtä paljon kuin tähtiä taivaalla, jolloin Aabraham ”uskoi Herraan; ja hän [Jumala] luki sen hänelle vanhurskaudeksi” (jae 6). Paavali muistelee tätä tapahtumaa sanoessaan: ”Aabraham uskoi Jumalaan ja se luettiin hänelle vanhurskaudeksi” (Gal. 3:6). Ja mitä tarkoittaa olla luettu vanhurskaaksi? Kun Jumala tekee sen, se tarkoittaa, että Hän antaa meille passin, joka tekee meidät valmiiksi taivasta varten ja se tietysti tapahtui, kun Kristus kuoli lunastaakseen kaikki, jotka uskovat Jumalaan, kuten Aabraham uskoi.

Tämä on vanhurskaus, joka perustuu uskoomme ja siksi sitä ei voi ansaita. Jumalan kutsu olla vanhurskautettu uskosta ratkaisee, missä vietämme iankaikkisuuden, joten se on aihe, jota ei tulisi ottaa kevyesti. Paavali vahvistaa, että olemme pelastettuja yksin uskosta sanoessaan: ”Sillä siinä Jumalan vanhurskaus ilmestyy uskosta uskoon, niinkuin kirjoitettu on: Vanhurskas on elävä uskosta” (Room. 1:17). Tässä Paavali sanoo, että usko pelastaa meidät alusta loppuun. Pelastuksemme luetaan meille täysin, kun luotamme, emme omaan ansioomme, vaan yksin Kristukseen, joka maksoi rangaistuksen synneistämme.

Valmistautuminen petokseen

Tänä päivänä seurakuntaan syötetään harhaisia opetuksia eri liikkeiden, kuten uuden apostolisen uskonpuhdistuksen (New Apostolic Reformation = NAR), dominionismin ja Valtakunta Nyt -liikkeen, korvausteologian ja Esiintulevan Kirkon (Emerging Church) kautta. Kaikkien näiden liikkeiden keskuudessa yleinen käsitys on, että kaikki on hyvin maailmassa (tai ainakin tulee pian olemaan) ja että Jeesus palaa maailmalle, jonka me siivosimme Hänelle. Todellisuudessa Jeesus palaa maailmalle, joka on hyljännyt Hänet ja on lähellä täydellistä itsetuhoa.

Tällä hetkellä näiden liikkeiden kannattajat puhuvat ekumeenisesta maailmanherätyksestä. Samanaikaisesti jännitteet kasvavat Lähi-idässä, kun juutalaisten ja Israelin maailmanlaajuinen paheksunta jatkaa kasvuaan. Silti kaikki tämä toteuttaa Raamatun profetian, kun näemme Vastustajan luovan maailmanlaajuisen ekumeenisen kaikki käsittävän ”kirkon”. Tämä väärennetty ruumis sulautuu okkultististen meditatiivisten käytäntöjen kautta New Age -liikkeeseen (väline, joka vakuuttaa ihmiselle, että hän on jumalallinen) valmistautuessaan Antikristusta varten. Profeetallisessa asteikossa meillä on vielä näkemättä temppelin jälleenrakentaminen ja Antikristuksen tulo maisemaan, mutta temppelin valmistelut ovat jo käynnissä.

Heidän todistuksensa sana

Tänä päivänä monet, jotka puhuvat ykseydestä ja yhteydestä, ennustavat tulevaa suurta herätystä, mutta se on opista tinkimisen herätys. Evankeliumi on jotakin, jonka suhteen emme voi tehdä kompromisseja. Ilmestyskirja puhuu ihmisistä, jotka olivat valmiita kuolemaan ”todistuksensa sanan tähden”.

”Ja he ovat voittaneet hänet Karitsan veren kautta ja todistuksensa sanan kautta, eivätkä ole henkeänsä rakastaneet, vaan olleet alttiit kuolemaan asti” (Ilm. 12:11).

Saanko kysyä, mitä Johannes puhuu tässä? Mikä on ”Karitsan veri” ja mikä on “heidän todistuksensa sana”? Eikö se ole evankeliumi? Ja tässä sanotaan, että he voittivat hänet (eli suuren lohikäärmeen, sen vanhan käärmeen, paholaisen, saatanan – jae 9) evankeliumin kautta. Tässä on hengellinen sodankäyntimme ja näin me voitamme! Joten missä tahansa kuulet puhuttavan hengellisestä sodankäynnistä, niin tarkista, julistetaanko ja puolustetaanko siellä evankeliumia. Tosiasia on, että meillä on Hyvä Uutinen ja me voimme ja meidän pitäisi rohkaista itseämme siinä.

Toivomme on Herrassa, ja riippumatta siitä, kuinka synkäksi maailma käy, niin Jumala on kanssamme ja Hän ei koskaan hylkää meitä.

Siksi kehotan Kristukseen uskovia, jotka ymmärtävät ajan, jossa elämme, ottamaan huomioon, että nyt ei ole aika nukkua, vaan olla ahkera Herrallemme ja Hänen paluullensa ylkänämme (Matt. 25:1-13). Ja olkaa lujat uskossanne. Vaikka elämme kuolevalla planeetalla, asettakaamme toivomme Häneen pitäen silmämme Häneen kiinnitettyinä odottaessamme riemulla Hänen paluutaan.

Read Full Post »

Älä jää menneisyytesi vangiksi

What If?
By John Lysaught, 18.8.2019, suom. SK

Jos voisit palata ajassa taaksepäin ja tehdä uudelleen jotakin, joka surettaa sinua elämässäsi, niin tekisitkö? Luulen, että meillä kaikilla on katumisen aiheita ja me tekisimme. Ehkä se oli ihmissuhde, työpaikan vaihto, tai risteys elämän tiellä, jonka toivoisit voivasi kääntää ympäri ja kävellä siihen uudelleen, että voisit lähteä toiselle tielle. Asia on niin, ettei se kannata, koska mikään tekemäsi ei voi muuttaa menneisyyttä. Voit mennä vain eteenpäin. Tämä pätee erityisesti synninsuruun.

Elämässä tehdyt valinnat tekevät meistä sitä, mitä olemme tänään, juuri nyt, jopa synnissä. Huolimatta menneisyyden katumisista, niiden ei Kristuksen tähden tarvitse hallita elämäämme. Joskus vaikeaa? Kyllä, ehdottomasti. En sano, että se on ollenkaan helppoa. Paraneminen voi tietysti viedä aikaa ja harmittelusta on vaikea päästä irti. Silti se on mahdollista, jos vain osaamme antaa anteeksi itsellemme.

Minulla oli elämässäni kaksikin isoa kaduttavaa asia, jotka veivät minulta kauan päästä yli. Ne olivat elämää muuttavia tapahtumia, joita aina ihmettelisin. Ihmettelisin, että olisiko elämäni ollut vaikeampaa vai helpompaa, tai että olisinko samassa paikassa, jossa olen nyt. Päätökset näet vievät meitä teille, joista emme tiedä, minne ne johtavat; eivät aina niin hyvään. Jumala käyttää historiaamme nykyisyydessä ja tulevaisuudessa vaikuttamaan yksilölliseen elämäämme ja toisten elämään hänen hyväkseen.

Jumalan armo ja laupeus käyttivät harmitteluani Hänen kunniakseen tavalla tai toisella. Minulla oli tapana jatkuvasti pyöritellä mielessäni “mitä jos” asioita. Sen kuorma painoi minut alas ja kesti kauan kohdata ne ja päästä niistä irti. Lopussa kuitenkin, kun harmittelusta on päästy irti, elämässä on tyytyväisyys ja Jeesus, tärkein asia omistaa. Jeesuksen ja hänen armonsa ja laupeutensa vuoksi katumiset on pesty puhtaiksi, eikä meidän enää tarvitse elää syyllisyyden varjossa.

Fil. 3:13-14 sanoo meille: “Veljet, minä en vielä katso sitä voittaneeni; mutta yhden minä teen: unhottaen sen, mikä on takana, ja kurottautuen sitä kohti, mikä on edessäpäin, minä riennän kohti päämäärää, voittopalkintoa, johon Jumala on minut taivaallisella kutsumisella kutsunut Kristuksessa Jeesuksessa.”

Kun ihminen harmittelee menneitä, hän on menneisyyden vanki. Ihmiset voivat viipyä ja viipyä syntisessä harmittelussa, mutta menneisyys ei muutu. Se, mitä tarvitaan, on katsoa eteenpäin taivaaseen, olla taivaaseen sidottu Kristuksen kanssa majakkana myrskyssä. Ei ole mitään menneisyyden toivoa, vaan tulevaisuuden toivo. Tulevaisuuden, jossa olemme kuninkaamme kanssa ja harmittelevat ajatukset eivät kuulu edes kuiskauksina sydämissämme.

Uskovien ei tule muistella vanhoja elämässä (Jes. 43:18). Katumuksen taakan ei tarvitse painaa meitä murheen liejuun tai epätoivoon. On olemassa Jumalan toivo ja elämä Hänen rakkaudessaan ja laupeudessaan ja armossaan. Kun ihminen pitää tiukasti kiinni harmitteluista, niin hän tulee alas painetuksi ja tukehtuu menneisyyden virheisiin. Jokin synti, tai tehdyt synnit, jotka painavat raskaasti sydämessä ja mielessä, estävät uskovia elämästä täysillä Jumalassa. Muista, mitä apostoli Paavali sanoo:

“Sillä minä annan anteeksi heidän vääryytensä enkä enää muista heidän syntejänsä” (Hepr. 8:12).

Tämä on vahva ja tosi lausunto. Jumala ei muista syntejämme. On vain oltava usko ja toivo Kristukseen, niin nuo harmittelut lähtevät meistä.

Saatana käyttää harmittelujamme edukseen meitä vastaan. Hän pystyy pitämään meidät alas painettuina, jos sallimme harmittelun vallata elämämme. Saatana on tässä hyvä ja hyödyntää tätä. Jos hän pystyy tukahduttamaan uskovat harmitteluihin, niin hän voittaa, mutta muista: Jumala on aina lähellä. “Lähellä on Herra niitä, joilla on särjetty sydän, ja hän pelastaa ne, joilla on murtunut mieli” (Ps. 34:18). Hän on aina lähellä eikä hylkää meitä harmittelun hetkinä, koska Hän on aina lähellämme.

Älä anna saatanan taakoittaa sinua harmitteluillasi. Laita ne sivuun ja nosta katseesi Jumalaan. Jumala ei hylkää uskovia elämän harmitteluiden takia (Hepr. 13:5). Hän ei kääntänyt rakkauttaan pois, vaan rakasti ihmistä niin paljon, että “osoitti rakkautensa meitä kohtaan siinä, että Kristus, kun me vielä olimme syntisiä, kuoli meidän edestämme” (Room. 5:8).

Kristus kuoli valittujensa puolesta, niiden, jotka hän omisti jo ennen maailman perustamista (Ef. 1:4). Hän ei kuollut ja uhrautunut synnittömien puolesta, vaan tuli pesemään lumivalkoisiksi ne, jotka uskovat Häneen (Jes. 1:18). Tässä pitäisi olla rauhan ja arvon tunto.

Harmittelun ketjut voidaan katkaista. Synti voidaan pyyhkiä pois ja sen mukana mikä tahansa ja kaikki siihen sidottu harmittelu.

On olemassa anteeksiantamus Jumalalta Kristuksen kautta ja silti me edelleen pieksämme itseämme harmittelemalla. Meistä tuntuu, että Jumalan edessä on häpeä, ja katsomme sen vuoksi maahan. Siihen ei ole mitään syytä. Paistattele hänen rakkautensa valossa, jota ei pidetä synnin harmittelun kahleissa. Anna Jumalan valon vapauttaa sinut katumuksesta, josta pidät kiinni niin tiukasti, että se estää Jumalan todellisen rakkauden ja anteeksiantavan armon hyväksymisen.

“Jos me tunnustamme syntimme, on hän uskollinen ja vanhurskas, niin että hän antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä” (1. Joh. 1:9).

Kun Hän puhdistaa uskovan, niin jo kadutuista synneistä ei jää mitään tahraa. Jos Hän on antanut meille anteeksi, niin emmekö mekin voisi antaa anteeksi itsellemme? Harmittelusta vapautuminen on avain edistymiseen pyhityksen tiellä. Harmittelu on este pyhityksellemme ja vain vapautumalla siitä voimme hyväksyä itsemme ja edetä vanhurskauden tiellä.

Gal. 5:1 sanoo: ”Vapauteen Kristus vapautti meidät. Pysykää siis lujina, älkääkä antako uudestaan sitoa itseänne orjuuden ikeeseen.”

Katumisen orjuuden ei tarvitse masentaa meitä. Sen ei tarvitse ympäröidä jokaista ajatusta, eikä estää suhdetta Jumalaan. Vapautuminen katumisesta antaa rauhan sydämellemme. On helpotus tietää, että Jumala on armollinen ja Hänen lupauksensa antaa anteeksi ei ole lupaus rikottavaksi. Kristuksen uhri menneisyyden, nykyisyyden ja tulevaisuuden synneistä antaa mahdollisuuden haudata katuminen, eikä asua siinä enää. Suremisen aihetta ei ole, koska Kristuksessa on toivo paremmasta tulevaisuudesta. Katsominen huomiseen, eikä taaksepäin, antaa varmuuden, että taivas on aivan nurkan takana. Se antaa mahdollisuuden viedä taakkamme Hänelle, joka on varmasti kykenevä ja halukas antamaan anteeksi seuraajiensa synnit.

Kristuksen rakastaminen on eteenpäin menoa, eikä taaksepäin katsomista harmittelussa. Synti voi varmasti taakoittaa, mutta sen ei tarvitse monopolisoida uskovien ajatuksia. Kristuksen uskossa on toivo näkymättömästä (Hepr. 11:1). Menneisyyden harmittelussa ei ole mitään toivoa. Katsominen eteenpäin Kristukseen on ainoa keino navigoida tässä vaikeuksien maailmassa. Harmittelu ei saa taakoittaa meitä (Ps. 55:22).

Katumisesta pääseminen on valtava askel eteenpäin Kristuksen anteeksiantamisen hyväksymisessä ja askel eteenpäin vaelluksessamme Jumalan pyhittävässä rakkaudessa ja kirkkaudessa.

johnflysaught@gmail.com

 

Read Full Post »

Varoitus niille, jotka ovat tästä maailmasta

Warning to Those Who Are Of This World
By Geri Ungurean, October 25, 2018, suom. SK

Jos olet lukemassa tätä artikkelia, niin ehkä ihmettelet, miksi minä varoitan niitä, jotka ovat tästä maailmasta. Minä näet en ole tästä maailmasta – minä kuulun Jeesukselle Kristukselle. Minä olen maailmassa, mutta en maailmasta.

Sivustolta gotquestions.org:

Kysymys: ”Kuinka uskovat voivat olla maailmassa, mutta ei maailmasta?”

Vastaus: Kun luemme ”maailmasta” Uudessa Testamentissa, niin luemme kreikan sanan kosmos. Useimmiten se viittaa asuttuun maahan ja ihmisiin, jotka elävät maan päällä ja jotka toimivat erillään Jumalasta. Saatana on tämän ”kosmoksen” hallitsija (Joh. 12:31; 16:11; 1. Joh. 5:19). Yksinkertaisella määritelmällä, että sana maailma viittaa Saatanan hallitsemaan maailman järjestelmään, voimme helpommin ymmärtää Kristuksen väitteitä, että uskovat eivät enää ole maailmasta – synti ei enää hallitse meitä, emmekä ole tämän maailman periaatteiden sitomia. Lisäksi meitä muutetaan Kristuksen kuvaksi, mikä saa mielenkiintomme maailman asioihin tulemaan yhä vähäisemmäksi, kun kypsymme Kristuksessa.

Jeesukseen Kristukseen uskovat ovat kyllä maailmassa – fyysisesti läsnä – mutta eivät siitä, eivät osa sen arvoja. (Joh. 17:14-15). Uskovina meidän pitäisi erottautua maailmasta. Tätä tarkoittaa se, että olemme pyhiä ja elämme pyhää ja hurskasta elämää – erottaudumme. Meidän ei tule sitoutua syntiseen toimintaan, jota maailma edistää, eikä meidän tule säilyttää sitä tyhjänpäiväistä turmeltunutta mieltä, jonka maailma synnyttää. Sen sijaan meidän tulee mukauttaa itsemme ja mielemme Jeesuksen Kristuksen mieleen (Room. 12:1-2). Se on päivittäinen tehtävä ja velvollisuus.

Meidän täytyy myös ymmärtää, että olla maailmassa, mutta ei siitä, on välttämätöntä, jos aiomme olla valona niille, jotka ovat hengellisessä pimeydessä. Meidän tulee elää niin, että epäuskoiset näkevät hyvät tekomme ja tapamme ja tietävät, että meissä on jotakin ”erilaista”. Kristityt, jotka pyrkivät kaikin tavoin elämään, ajattelemaan ja toimimaan kuin ne, jotka eivät tunne Kristusta, tekevät Hänelle karhunpalveluksen. Pakanatkin tietävät, että ”hedelmistään te tunnette heidät” ja kristittyinä meidän pitäisi osoittaa Hengen hedelmää itsessämme.

Maailmassa oleminen tarkoittaa myös, että voimme nauttia maailman asioista, kuten Jumalan antamasta kauniista luomakunnasta, mutta meidän ei tule uppoutua siihen, mitä maailma arvostaa, eikä meidän tule ajaa takaa maailmallisia huvituksia. Nautinto ei enää ole kutsumuksemme elämässä, kuten se kerran oli, vaan sen sijaan Jumalan palvominen. Lähde

Vuonna 1983 tajusin olevani kadotettu syntinen. Ymmärsin myös, että jos olisin kuollut hetkeä ennen, kuin tajusin olevani syntinen, olisin joutunut helvettiin. Halusin kuoltuani mennä taivaaseen. Muutamat tapaamani kristityt kertoivat minulle kaiken Jeesuksesta ja kuinka Hän kuoli puolestani. Tuo ilta oli koko elämäni ihmeellisin ilta. Jumala rakasti minua! Hän halusi antaa minulle anteeksi, jotta voisin olla Hänen perheessään. Kuinka ihanaa se onkaan!

Hän antoi minulle anteeksi kaikki syntini. Ymmärsin, että Jeesuksen kuolema ristillä oli maksu synnistäni – kaikesta synnistä – ja jokaisen puolesta, joka uskoo Häneen ja luottaa Häneen.

“Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä. Sillä ei Jumala lähettänyt Poikaansa maailmaan tuomitsemaan maailmaa, vaan sitä varten, että maailma hänen kauttansa pelastuisi.” (Joh. 3:16-17)

Takaisin varoitukseeni sinulle, jos olet maailmasta. Jos et ole koskaan kuullut Jeesuksen evankeliumia, niin et voi enää sanoa niin. Sinä luet sitä nyt. Jumala rakastaa sinua niin paljon. Hän tahtoo sinun olevan Hänen perheessään. Tähän asti sinä olet hyljännyt Hänet. Vain sinä tiedät, miksi et ole halunnut kuulua Jumalan perheeseen. Olet ehkä ajatellut, että menetät ystäväsi ja jopa perheesi.

Minä menetin perheen. Olin näet kasvatettu juutalaisessa kodissa. Useimmat perheestäni ovat hylänneet minut. Herra antoi minulle etuoikeuden johdattaa isäni Hänen tykönsä. Hän odottaa minua taivaassa, mutta muut perheestäni ovat hyljänneet minut. Jeesus sanoo siitä näin:

“Luuletteko, että minä olen tullut tuomaan maan päälle rauhaa? Ei, sanon minä teille, vaan eripuraisuutta. Sillä tästedes riitautuu viisi samassa talossa keskenään, kolme joutuu riitaan kahta vastaan ja kaksi kolmea vastaan, isä poikaansa vastaan ja poika isäänsä vastaan, äiti tytärtänsä vastaan ja tytär äitiänsä vastaan, anoppi miniäänsä vastaan ja miniä anoppiansa vastaan.” (Luuk. 12:51-53)

Aika on lyhyt. Raamatussa on sadoittain profetioita – monet ovat jo toteutuneet. Kuitenkin profetiat Ilmestyskirjassa, Danielissa ja muissa paikoissa Sanassa ovat vielä toteutumatta.

On tulossa aika, jota kutsutaan Ahdistukseksi. Raamattu sanoo, että ne hirvittävät tapahtumat, jotka tapahtuvat maailmassa Ahdistuksen aikana, eivät ole tapahtuneet koskaan aikaisemmin eivätkä tule koskaan tapahtumaan uudelleen. Seurakunnan (johon minä kuulun) vie taivaaseen Jeesus itse ja sitten se ”Ahdistus” alkaa.

Mikä on ahdistus?

Sivustolta gotquestions.org:

Kysymys: ”Mikä on Ahdistus? Mistä tiedämme, että Ahdistus kestää seitsemän vuotta?”

Vastaus: Ahdistus on tuleva seitsemän vuoden ajanjakso, jolloin Jumala vie päätökseen kurituksensa Israelille ja viimeistelee tuomionsa epäuskoiselle maailmalle. Seurakunta, joka koostuu kaikista, jotka ovat luottaneet Herran Jeesuksen persoonaan ja työhön pelastamaan heidät synnin rangaistuksesta, ei ole läsnä ahdistuksen aikana. Seurakunta otetaan pois maan päältä tapahtumassa, joka tunnetaan tempauksena (1. Tess. 4:13-18; 1. Kor. 15:51-53). Seurakunta pelastetaan tulevasta vihasta (1. Tess. 5:9).

Kaikkialla Raamatussa ahdistukseen viitataan muilla nimillä, kuten Herran päivä (Jes. 2:12; 13:6-9; Joel 1:15; 2:1-31; 3:14; 1. Tess. 5:2); tuskan ja ahdistuksen päivä (5. Moos. 4:30; Sef. 1:15); suuri ahdistus, joka viittaa pahempaan seitsemän vuoden jakson toiseen puoliskoon (Matt. 24:21); ahdistuksen aika tai päivä (Dan. 12:1; Sef. 1:15); Jaakobin vaivan aika (Jer. 30:7).

Kohdan Dan. 9:24-27 ymmärtäminen on välttämätöntä ahdistuksen tarkoituksen ja ajan ymmärtämiseksi. Tämä kohta puhuu 70 viikosta, jotka on julistettu ”sinun kansaasi” vastaan. Danielin kansa ovat juutalaiset, Israelin kansa ja Daniel 9:24 puhuu ajanjaksosta, jonka Jumala on antanut ”lopettamaan luopumuksen, lukitsemaan synnin, sovittamaan pahat teot, tuomaan iankaikkisen vanhurskauden, sinetöimään näyn ja profetian ja voitelemaan kaikkeinpyhimmän.” Jumala julistaa, että ”70 seitsemää” toteuttaa kaikki nämä asiat. Tämä on 70 vuosiviikkoa, eli 490 vuotta (jotkut käännökset puhuvat 70 vuosiviikosta).

Tämän vahvistaa em. Danielin kohdan toinen osa. Jakeissa 25 ja 26 Danielille kerrotaan, että Messias tuhotaan ”seitsemän seitsemän ja kuudenkymmenenkahden seitsemän” (kaikkiaan 69 seitsemän) jälkeen, jotka alkavat määräyksellä jälleenrakentaa Jerusalem. Toisin sanoen 69 vuosiviikkoa (483 vuotta) määräyksestä jälleenrakentaa Jerusalem Messias tuhotaan. Raamatun historioitsijat vahvistavat, että 483 vuotta kului Jerusalemin jälleenrakentamismääräyksen ajasta aikaan, jolloin Jeesus ristiinnaulittiin. Useimmilla kristillisillä tutkijoilla riippumatta eskatologisesta näkemyksestään on em. käsitys Danielin 70 vuosiviikosta. Kun 483 vuotta on kulunut määräyksestä jälleenrakentaa Jerusalem, niin jää vielä yksi seitsemän vuoden jakso toteutumaan jakeen Daniel 9:24 puitteissa: ”silloin luopumus päättyy, ja synti sinetillä lukitaan ja pahat teot sovitetaan ja iankaikkinen vanhurskaus tuodaan ja näky ja profeetta sinetillä vahvistetaan ja kaikkeinpyhin voidellaan:” Tämä viimeinen seitsemän vuoden jakso tunnetaan ahdistuksen aikana – se on aika, jolloin Jumala vie loppuun Israelin tuomitsemisen sen synneistä.

Daniel 9:27 antaa muutaman kohokohdan seitsemän vuoden ahdistuksen jaksosta: ”Hän vahvistaa liiton monien kanssa yhden ’seitsemän’ ajaksi. ’Seitsemän’ keskellä hän lopettaa teurasuhrin ja ruokauhrin. Ja temppelin siivelle hän pystyttää kauhistuksen, joka aiheuttaa hävityksen, kunnes loppu, joka on säädetty, vuodatetaan hänen päällensä” (Gerin käyttämä käännös suomennettuna).

”Hän tekee lujan liiton monien kanssa yhdeksi vuosiviikoksi, mutta viikon puolivälissä hän lakkauttaa teurasuhrin ja ruokauhrin, ja hävittäjä tulee iljetysten siivin. Tämä loppuu vasta, kun säädetty tuomio vuodatetaan hävittäjän yli.” (Raamattu Kansalle)

Henkilö, josta tämä jae puhuu, on henkilö, jota Jeesus kutsuu ”kauhistukseksi, joka aiheuttaa hävityksen” (Matt. 24:15) ja ”pedoksi” Ilm.13. luvussa.

Daniel 9:27 sanoo, että peto tekee liiton seitsemäksi vuodeksi, mutta keskellä viikkoa (kun ahdistusta on kulunut 3½ vuotta) hän rikkoo liiton lakkauttaen uhraamisen. Ilm. 13 selittää, että peto asettaa oman kuvansa temppeliin ja vaatii maailmaa palvomaan häntä. Ilm. 13:5 sanoo, että tämä jatkuu 42 kuukautta, mikä on 3½ vuotta.

Koska Daniel 9:27 sanoo, että tämä tapahtuu keskellä viikkoa ja Ilm. 13:5 sanoo, että peto tekee sitä 42 kuukauden ajan, niin on helppo nähdä, että ajan kokonaispituus on 84 kuukautta eli seitsemän vuotta. Katso myös kohtaa Daniel 7:25, jossa ”aika, kaksi aikaa ja puoli aikaa” myös viittaavat ”suureen ahdistukseen”, seitsenvuotisen ahdistuksen jakson jälkimmäiseen puoliskoon, jolloin peto on vallassa.

Lisää viittauksia ahdistukseen on kohdassa Ilm. 11:2-3, joka puhuu 1260 päivästä ja 42 kuukaudesta sekä kohdassa Daniel 12:11-12, joka puhuu 1290 päivästä ja 1335 päivästä. Näiden päivämäärien referenssipiste on ahdistuksen puoliväli. Lisäpäivät Daniel 12 luvussa voivat sisältää lopussa ajan kansojen tuomiolle (Matt. 25:31-46) ja ajan Kristuksen tuhatvuotisen valtakunnan perustamiselle (Ilm. 20:4-6).

Lyhyesti: Ahdistus on seitsemän vuoden ajanjakso lopunaikoina, jolloin ihmiskunnan rappio ja turmelus on tullut täydelliseksi ja Jumala tuomitsee sen mukaisesti. Lähde

Vedenpaisumus ja Jumalan lasten tempaus

Raamattu kertoo, että Jumala tuhosi maan, lukuun ottamatta Nooaa ja hänen perhettään, suurella vedenpaisumuksella. Kertomus tästä on Vanhassa Testamentissa. Jumala sanoi, että ihmisten ajatukset olivat kaiken aikaa ainoastaan pahat ja että Hän katui, että oli luonut heidät. Ihmisrotu oli hyljännyt tekijänsä – Herran.

Jumala ei ole vastuussa kaikista hirvittävistä asioista, joita tapahtuu tällä pallolla. Eedenin paratiisi oli täydellinen. Siellä ei ollut syntiä. Aadam ja Eeva vaelsivat Jumalan kanssa ja puhuivat Hänen kanssaan. Kaikki oli juuri, kuten Jumala halusi. Jumala loi Aadamin ja Eevan kuvakseen, mutta antoi heille myös mahdollisuuden valita vapaasti joko hyvä tai paha. Saatana petti Eevan ja Aadam teki syntiä tahallaan. Siitä lähtien tämä maa on ollut täysin kaaoksessa. Ahdistus on sitä, että Jumalan viha vuodatetaan kaiken lihan päälle heidän syntinsä ja tottelemattomuutensa tähden.

Jeesus on pelastuksen arkki kaikille, jotka luottavat Häneen

Raamattu sanoo:

“Sillä niinkuin oli Nooan päivinä, niin on Ihmisen Pojan tulemus oleva. Sillä niinkuin ihmiset olivat niinä päivinä ennen vedenpaisumusta: söivät ja joivat, naivat ja naittivat, aina siihen päivään asti, jona Nooa meni arkkiin, eivätkä tienneet, ennenkuin vedenpaisumus tuli ja vei heidät kaikki; niin on myös Ihmisen Pojan tulemus oleva.” (Matt. 24:37-39)

Laittomuuden ihmisen tulemus

Mies, jota Raamattu kutsuu ”Antikristukseksi” narraa maailmaa ja monet palvovat häntä. He ottavat hänen ”merkkinsä”, mikä osoittaa, että he ovat alamaisia Pedolle (Antikristukselle). Pedon ”merkin” ottavat tuomitaan kuollessaan helvettiin. Seurakunta on siinä vaiheessa mennyt taivaaseen, kuten myös lapset, jotka eivät ole saavuttaneet vastuullista ikää. Jos olet jäänyt tempauksesta, joudut kärsimään suuresti. Raamattu sanoo, että ihmiset haluavat kuolla, mutta eivät voi.

Itse Saatana tulee asumaan Antikristuksessa

Kun ahdistus alkaa, jotkut tajuavat, etteivät nähneet totuutta – että Jeesus Kristus on todella Jumala ja että Hän on maailman Vapahtaja. Nämä ihmiset antavat sydämensä Kristukselle. Antikristus metsästää ja teurastaa heitä, koska he eivät kumarra häntä. Heidän kärsittyään marttyyrikuoleman Jeesus ottaa heidät valtakuntaansa. Tämä ajanjakso on pahin, mitä koskaan on nähty maan päällä.

Aika on lyhyt. Päivittäin lukemasi uutisotsikot koskien Lähi-itää ovat vain toteutuvaa Jumalan profeetallista Sanaa. Kukaan ei tiedä Jeesuksen Kristuksen tulemuksen hetkeä tempaamaan seurakuntansa! Kenellekään ei ole taattu uutta päivää eikä minuuttiakaan tässä elämässä. Oletko valmis menemään iankaikkisuuteen ilman Kristusta ja tulemaan tuomituksi helvettiin?

Pallo on sinulla

Haluatko olla täällä tuona aikana? Sinun ei tarvitse olla täällä. Voit pysähtyä nyt heti – missä ikinä oletkin ja tunnustaa ja myöntää Jumalalle olevasi syntinen ja tehdä parannuksen noista synneistä. Voit sanoa Jeesukselle tarvitsevasi Häntä Vapahtajaksesi ja että luotat Häneen, että Hän pelastaa sinut.

Tiedä kuitenkin tämä: Jumalaa ei pilkata. Hän tietää, onko tunnustuksesi uskosta Häneen vilpitön. Mikään ei ole salassa Herraltamme.

Kuinka voit pelastua?

ÄLÄ usko, että Jumalan luokse on monta tietä. Sinne on YKSI tie: ”Jeesus sanoi hänelle: ’Minä olen tie ja totuus ja elämä; ei kukaan tule Isän tykö muutoin kuin minun kauttani.’” (Joh. 14:6). Ei ole mitään jälleensyntymistä. Se on paholaisen valhe. Ei ole sellaista asiaa kuin Krislam. Se on myös paholaisesta. Raamatun Jumala ja Allah eivät ole sama. Allah on väärä jumala.

”Ja samoinkuin ihmisille on määrätty, että heidän kerran on kuoleminen, mutta senjälkeen tulee tuomio” (Hepr. 9:27).

Toivon ja rukoilen, että monet tästä maailmasta olevat ottavat sydämelleen asiat, joista olen puhunut tässä artikkelissa. Se, missä vietät iäisyytesi, riippuu siitä, hyväksytkö Jeesuksen sydämeesi, vai hylkäätkö Hänet.

Hänen rakkautensa sinua kohtaan on rajaton ja Hän odottaa sinua syli avoinna. Riippumatta mitä olet tehnyt tässä elämässä Hän odottaa antaakseen sinulle anteeksi, tehdäkseen sinusta uuden ihmisen ja ottaakseen sinut omaan perheeseensä.

Rukoilen, että avaisit sydämesi Hänelle.

How Can I Be Saved?

Siunausta Jeesuksessa,

MARANATHA (Come O Lord!)

Grandmageri422@gmail.com

Articles at grandmageri422.me

 

Read Full Post »

Vähiten huomioitu profeetallinen merkki

The #1 Most Overlooked Prophetic Sign
By Britt Gillette, suom. SK

Voimmeko tietää milloin Jeesus tulee takaisin? Emme voi. Kukaan ei tiedä Hänen paluunsa päivää eikä hetkeä (Mark. 13:32). Voimme kuitenkin tietää Hänen paluunsa yleisen kauden. Miksi sanon tämän? Koska Jeesus sanoi meille niin. Hän sanoi, että tietyt merkit osoittavat Hänen paluunsa olevan lähellä ja tänä päivänä me näemme ne. Noita merkkejä ovat:

• Israelin jälleensyntyminen valtiona (Jer. 23:7-8)
• Juutalaiset valvovat Jerusalemia (Luuk. 21:24-28)
• Merkittävä matkustamisen ja tiedon kasvu (Dan. 12:4)
• ja monet muut

Vuosisatoja sitten Jeesus ja profeetat osoittivat kymmeniin juuri tällaisiin merkkeihin. Jeesus sanoi, että kun näette ne, niin teidän pitää ”nostaa päänne, sillä teidän vapautuksenne lähestyy” (Luuk. 21:28). Haluan kuitenkin keskittyä vain yhteen noista merkeistä. Se on niin ilmeinen merkki, että ihmiset pitävät sitä itsestään selvänä. Se voi olla jopa kaikkein tärkein merkki. Silti, vaikka se on täysin näkyvissä jokaiselle miehelle, naiselle ja lapselle maan päällä, niin useimmat jättävät sen huomiotta. Onko se vaikeaa uskoa? Se on kuitenkin totta. Melkein jokainen maailmassa joko jättää huomiotta, tai torjuu yhden toisen tulemuksen tärkeimmistä merkeistä.

Vähiten huomioitu Toisen Tulemuksen merkki

Mikä sitten on tämä merkki? Se on evankeliumi. Oikein. Evankeliumin leviäminen on Toisen Tulemuksen vähiten huomioitu merkki. Kun Jeesukselta kysyttiin: ”Mikä on sinun tulemuksesi ja maailman lopun merkki?”, Hän vastasi: ”Ja tämä valtakunnan evankeliumi pitää saarnattaman kaikessa maailmassa, todistukseksi kaikille kansoille; ja sitten tulee loppu” (Matt. 24:14, KR1938). Sukupolvemme on tämän merkin täyttymisen kynnyksellä. Juuri nyt evankeliumia saarnataan jokaisessa kansakunnassa maan päällä. Se on selvä merkki ajasta, jossa elämme. Silti se on kaikkein vähiten huomioitu merkki. Maailma ja jopa monet kristityt pitävät sitä itsestäänselvyytenä.

He sanovat: ”Mitä ihmettä siinä on? Miksi ei evankeliumi leviäisi kaikkeen maailmaan? Me elämme satelliittien, TV:n, internetin ja maailmanlaajuisen matkustamisen aikaa.” Se on totta. Teknologia osaksi selittää viimeaikaisen evankeliumin räjähdysmäisen leviämisen. Painetut ja sähköiset kirjat, verkkosivustot, TV, radio, ym. välineet vievät evankeliumin miljoonille päivittäin. Mutta onko teknologia yksin vastuussa? Ei. Teknologia yksin ei tee sanomasta maailmanlaajuista.

Mikä sitten? Sanoman voima. Jumala on se, joka on evankeliumin leviämisen takana. Älä yhtään epäile. Kuten Gamaliel havaitsi: ”jos evankeliumi ei ole Jumalasta, niin se pian häviää, mutta jos evankeliumi on Jumalasta, niin kukaan ei voi sitä pysäyttää” (Apt. 5:38-39). Kuinka monet muut ovatkaan yrittäneet levittää toisenlaista sanomaa ja epäonnistuneet? Evankeliumi on levinnyt, koska se on Jumalan Sana. Raamattu sanoo, että Jumalan Sana tuottaa aina hedelmää. Se tekee kaiken, minkä Jumala haluaa sen tekevän ja menestyy kaikkialla, minne Hän sen lähettää (Jes. 55:11). Kenenkään ei pitäisi pitää sitä itsestäänselvyytenä. Loppujen lopuksi evankeliumin maailmanlaajuinen leviäminen ei ole yhtään vähemmän kuin ihme.

Ajattelepa sitä. Ensimmäisen vuosisadan puuseppä Rooman valtakunnan laitamilla sanoi, että Hänen sanomansa julistettaisiin maan ääriin. Hän sanoi, että ”koko maailma” ja ”kaikki kansat” tulevat kuulemaan sen. Se on rohkea väite. Muista, että tuohon aikaan Jeesuksella oli vain muutamia seuraajia. Hänellä ei ollut suurta varallisuutta. Hänellä ei ollut korkeaa eikä tärkeää hallinnollista asemaa. Hän ei ollut valloittava sankari. Hän oli köyhä vaeltava saarnaaja mahtavan Rooman valtakunnan melkein unohdetussa maakunnassa. Hän eli aikana, jolloin ei ollut TV:tä, radiota, internettiä eikä painokonetta. Mikään ei viitannut siihen, että Hänen nimensä ja sanomansa leviäisi kaikille kansoille. Silti, tässä me vain olemme tänä päivänä ja Jeesus-nimi tunnetaan kaikkialla maailmassa.

Tajuammeko todella tämän merkityksen? Kun Jeesus esitti tämän rohkean väitteen, Hänen seuraajansa eivät edes ymmärtäneet, mitä ”koko maailma” tarkoitti. He ehkä olivat kuulleet Intiasta ja Kiinasta, mutta entä Japanista? Australiasta? Pohjois- ja Etelä-Amerikasta? Kaikki nämä paikat olivat tuntemattomia opetuslapsille. Kukaan tuolloin ei tiennyt, kuinka laaja maailma oli, tai edes kuinka monta kansakuntaa oli olemassa. Ajatus kaikkien niiden saavuttamisesta oli järjetön. Jeesus kuitenkin tiesi. Jumalana lihassa Hän tiesi, kuinka iso maailma oli. Ja Hän sanoi, että evankeliumin maailmanlaajuinen leviäminen olisi merkki Hänen paluustaan.

Evankeliumin leviäminen

Ristiinnaulitsemista seurasi evankeliumin leviäminen koko Israeliin. Kristikunnan ensimmäisen vuosituhannen aikana evankeliumi harvoin lähti Länsi-Euroopasta ja Välimeren alueelta. Niinpä 15 vuosisataan yksikään kristitty ei voinut viitata tähän Toisen Tulemuksen merkkiin. Monet kunnioittivat Herran käskyä ”mennä kaikkiin kansakuntiin ja tehdä opetuslapsia” (Matt. 28:19) ja he yrittivät toteuttaa tämän merkin ajassaan. Kuitenkin vasta viime vuosina on kukaan voinut väittää, että tämä merkki on lähellä toteutumista.

Tänä päivänä evankeliumi piirittää maapallon päivittäin. Lähetyssaarnaajat vievät sen maailman kaukaisimmille kulmille. Radio ja TV lähettävät Jumalan Sanan kristinuskolle vihamielisiin kansakuntiin ja internet tuo evankeliumin jokaiselle sähköisellä laitteella. Tästä kaikesta huolimatta evankeliumin leviäminen tapahtuu kuitenkin paljolti huomaamatta. Jeesus sanoi tämän olevan merkki Hänen paluustaan. Hän sanoi, että Nooan päivinä ihmiset nauttivat pidoista ja juhlista ja häistä aina siihen saakka, kun Nooa meni paattiinsa ja vedenpaisumus tuli ja tuhosi heidät kaikki (Luuk: 17:26-30). Nooan ajan ihmiset eivät uskoneet, että vedenpaisumus oli tulossa, mutta se vain tuli ja niin tulee myös Jeesus.

Muista, mitä Jeesus sanoi: ”Ja tämä valtakunnan evankeliumi pitää saarnattaman kaikessa maailmassa, kaikille pakanoille todistukseksi; ja silloin tulee loppu” (Matt. 24:14, Biblia 1776). Hän ei sanonut: ”Evankeliumi pitää saarnattaman kaikille kansoille ja sitten minä tulen 50 tai 100 tai 1000 vuotta myöhemmin.” Ei, Hän sanoi: ”ja silloin (engl. then) tulee loppu.” Sukupolvemme on näkemäisillään, että evankeliumi on saarnattu kaikille kansoille. Se tarkoittaa, että Jeesus on ihan ovella. Hän tulee pian!

Suomentajan kommentti: Suomenkielen sanoilla sitten ja silloin on eri merkitys. Kaikissa englantilaisissa käännöksissä Matt. 24:14 käyttää sanaa sanaa then (silloin).

Britt Gillette is the founder of End Times Bible Prophecy and the author of Coming To Jesus and Signs Of The Second Coming. Receive his book 7 Signs of the End Times for FREE when you sign up for his monthly newsletter.

 

Read Full Post »

Riemua ja empatiaa tempauksen lähestyessä

Elation and Empathy as the Rapture Nears
By Ronda Lane 8.11.2017, suom.SK

Tämä artikkeli tarkastelee ristiriitaa, kun vertaa tempauksen riemua myötätuntoon niitä kohtaan, jotka eivät vielä ole vastaanottaneet Kristusta ja kun tietää, että he joutuvat pian hirvittävimpään aikaan ihmiskunnan historiassa.

Uskovina olemme todistamassa armonajan viimeisiä hetkiä ja sitä, kuinka kaikki tulevaisuutta koskeva Raamatun profetia on asettumassa kohdalleen. Ajallemme ominaiset viimeisistä päivistä ennustetut piirteet ovat vallitsevia. (2. Tim.3:1-5, Room. 1:18-32, Juuda 1:18, 2. Piet. 3:3-7, 2. Tim. 4:3-4 ym.)

Todistamme näitä asioita tietäen, että tempaus on läheinen (päivämäärää ei anneta, ei mitään edeltävää tapahtumaa). Silti tiedämme kaiken, mitä ennustettiin tapahtuvan tempauksen JÄLKEEN ja tunnistamme, että nämä asiat ovat asettumassa kohdalleen nopeasti.

Se aiheuttaa useimmille meistä ristiriitaisia tunteita.

Ensinnäkin olemme innoissamme, että pian kohtaamme Herran yläilmoissa (1. Tess. 4:16-18), että pian saamme luvatun turmeltumattoman ylösnousemusruumiin (1. Kor. 15:49-53) ja tuo kirkastettu ruumis on samanlainen kuin Jeesuksen oma ruumis (1. Joh. 3:2).

Jumala todella tietää, kuinka me kaipaamme sitä, ”huokaamme sisimmässämme, odottaen lapseksi-ottamista, meidän ruumiimme lunastusta” (Room. 8:23).

Tämä ikävöiminen ja odotus vahvistuu päivä päivältä. Jumalan sana kutsuu sitä ”hartaaksi ikävöitsemiseksi” (Room. 8:19) ja sanoo, että meidän tulee odottaa ”kärsivällisyydellä.” (Room. 8:25).

Meille kerrotaan (ja ymmärrämme), että me odotamme vanhurskautta. ”Sillä me odotamme uskosta vanhurskauden toivoa Hengen kautta” (Gal. 5:5, KJV).

Tiedämme, vaikka olemme pelastettuja, että niin kauan kuin olemme vielä tässä lihan ruumiissa, myös synti asuu meissä (Room. 7:14-25). Se on jatkuvaa taistelua kuolla itselleen ja alistua Herran johtoon.

Tätä ”vanhurskauden toivoa” me halajamme vielä enemmän kuin luvattua iankaikkista ruumista, jopa enemmän kuin niiden kanssauskovien jälleennäkemistä, jotka ovat menneet ennen meitä ja jopa enemmän kuin päästä nauttimaan luvatusta palkinnosta. Meillä ei silloin ole enää kiusausta syntiin; synti ei enää asu meissä (eikä kenessäkään taivaassa).

Emme voi täysin käsittää, mitä se merkitsee, koska koko elämämme ajan meillä on ollut synti asumassa ja läsnä kanssamme ja kaikkien ympärillämme olevien kanssa. Me todistamme kaikkia maailman synnistä johtuvia suruja.

Kuvittele – ei enää syntiä! Vain vanhurskautta!

Ei ihme, että me uskovat olemme niin tulessa ja innostuneita tempauksesta. Loppujen lopuksi mitä siinä on, jota ei tulisi rakastaa koskien pikaista pelastamistamme tästä pahasta synnin täyttämästä likakaivosta? Sitä tämä artikkeli koskee. AINOA asia, jonka kanssa useimmat meistä painiskelevat, koskee niitä, jotka eivät ole vielä tulleet Kristuksen tykö.

Me naiset olemme tunteellisempia ja/tai hoivaavampia kuin miehet. Jumala itse teki meidät tällaisiksi ja syystä. Silti meitä KAIKKIA (sekä miehiä että naisia) kehotetaan ymmärtämään muiden kärsimyksiä.

“Iloitkaa iloitsevien kanssa, itkekää itkevien kanssa” (Room. 12:15).

Raamatussa on enemmänkin siitä, kuinka meidän tulee käyttäytyä toisia kohtaan. Mutta vielä enemmän, meissä uskovissa asuu Pyhä Henki, joka johtaa ja ohjaa meitä kaikkeen totuuteen (Joh. 16:13).

Hän tuo sydämeemme ja mieleemme empatian ja huomaavaisuuden toisten kärsimyksille. Me tunnistamme heidän nykyisen ja/tai fyysisen kärsimyksensä, jota voimme todistaa silmillämme ja korvillamme, mutta tunnistamme myös sen, mikä on pian kohtaava epäuskoista maailmaa. Heille tuleva kärsimys on hirvittävä.

Kuinka sydämemme voisi olla särkymättä tästä, varsinkin, jos meillä on läheisiä ja sukulaisia, jotka eivät vielä ole tulleet Kristuksen tykö saamaan pelastuksen?

Voimme kertoa heille evankeliumin (jopa vaikka he eivät haluaisi lainkaan kuunnella). Voimme kerjätä ja vedota heihin, väitellä heidän kanssaan, rukoilla heidän puolestaan (kuten meidän pitäisi) ja vielä – jokaisen yksilön asia on tehdä tuo kaikista tärkein päätös: joko hyväksyä/uskoa Jeesukseen pelastukseksi, tai hylätä/kieltää Hänet (Joh. 3:18).

Emme voi tehdä ratkaisua heidän puolestaan. Jumala antoi meille jokaiselle vapaan tahdon juuri tästä syystä. Hän rakasti meitä KAIKKIA niin paljon, että antoi ainosyntyisen Poikansa syntiemme sovitukseksi. Jeesus, joka ei milloinkaan tehnyt syntiä, on ainoa hyväksyttävä hinta synneistämme (Room. 3:25, 1. Joh. 4:10, Joh. 3:16-18 ym.). Ei ole toista tietä (Joh. 14:6).

Me uskovat ymmärrämme, kuinka ihmeellisen lahjan Hän on meille antanut. Mikä mahdollisuus olla oksastettu pelkkänä metsäöljypuuna (Room. 11) ja kuitenkin olla kanssaperillinen itse Jeesuksen kanssa! (Room. 8:17, Tiitus 3:7 ym.).

Meistä on niin vaikea käsittää, kuinka kukaan EI haluaisi hyväksyä Kristusta ja uskoa Häneen pelastukseksi. Myönnän, että joskus haluaisin ravistella muutamia ja huutaa: ”HERÄTKÄÄ”. Ihmettelemme, kuinka joku voi olla ”välittämättä tuosta niin suuresta pelastuksesta” (Hepr. 2:3).

Yleisin syy niillä, jotka hylkäävät pelastuksen, on, että he uskovat olevansa ”hyviä” ihmisiä. On murheellista, että he vertaavat itseään toisiin ja se on malli, jolla he mittaavat syntejään ja hyviä tekojaan (2. Kor. 10:12), kun sen sijaan se on Jumalan itsensä vanhurskaus, johon meidän täytyy verrata niin syntejämme kuin hyviä tekojamme, koska meidän parhaatkin sellaiset ovat kuin saastainen vaate (Jes. 64:6).

”sillä kun he eivät tunne Jumalan vanhurskautta, vaan koettavat pystyttää omaa vanhurskauttaan, eivät he ole alistuneet Jumalan vanhurskauden alle” (Room. 10:3).

He kyllä tietävät sydämissään, että me KAIKKI olemme syntisiä (Room. 3:23). Siihen kuitenkin heidän halunsa ymmärtää loppuu, sillä jos he sallisivat itsensä todella ajatella, että riippumatta siitä, kuinka ”hyviä” luulevat olevansa, he eivät koskaan voi päästä lähellekään Jumalan vanhurskautta.

Ainoa keino käsitellä syntiä on saada se poistetuksi, pestyksi Karitsan veressä (Ilm. 1:5, 1.Joh. 1:7-9, 1. Kor. 6:11).

“ja minun havaittaisiin olevan hänessä ja omistavan, ei omaa vanhurskautta, sitä, joka laista tulee, vaan sen, joka tulee Kristuksen uskon kautta, sen vanhurskauden, joka tulee Jumalasta uskon perusteella” (Fil. 3:9).

Ja tässä se suurin vaikeus tuleekin. Se yksi asia, joka seisoo syntisen ja pelastuksen välissä on YLPEYS. Eikä ihme. Ylpeys oli paholaisen kukistuminen (Jes. 13:12-15, Hes. 28:11-17 ym.). On murheellista, että hänelle oli annettu kauneus, kirkkaus, kaikki kalliit kivet peitteeksi ja voideltu asema; ja kuitenkin hän päätti tieten tahtoen tehdä syntiä. Niinpä kuten ylpeys oli hänen kukistumisensa, niin samoin hän käyttää sitä myös ihmiskunnan houkuttelemiseksi.

Monet voivat mennä niin pitkälle, että myöntävät olevansa syntisiä (jos sitten pääsevät niin pitkälle), mutta myöntävätkö he, etteivät voi itse täyttää Pyhän Jumalan vanhurskaita vaatimuksia? Juuri sitä he eivät suostu tunnustamaan.

Miksi? Tämän myöntäminen olisi sen myöntäminen, että he nauttivat synneistä, joissa rypevät ja heillä on syvä pelko, että heidät tuomitaan synneistä, joten he mieluummin jatkavat noissa synneissä, kuin että käsittelisivät ne ainoalla mahdollisella tavalla – yksin Kristuksen kautta.

“Mutta tämä on tuomio, että valkeus on tullut maailmaan, ja ihmiset rakastivat pimeyttä enemmän kuin valkeutta; sillä heidän tekonsa olivat pahat. Sillä jokainen, joka pahaa tekee, vihaa valkeutta eikä tule valkeuteen, ettei hänen tekojansa nuhdeltaisi.” (Joh. 3:19-20)

Eräs hyvin rakas sukulainen tuli vierailulle luokseni muutamia kuukausia sitten. Hän hoki jatkuvasti: ”Täällä on niin hiljaista! Ei televisiota, ei radiota – kuinka te kestätte tätä?” Se oli minulle silmät avaava tapahtuma. Miksi? Koska tuolla hetkellä tajusin (ikään kuin lamppu olisi sytytetty), että USEIMMAT ihmiset viettävät jokaisen hetken valveilla melun ja häiriöiden parissa – eikä sattumalta, vaan tarkoituksella.

Edes useimmilla lapsilla ja nuorilla aikuisilla ei enää ole luovaa, mielikuvituksen käyttöaikaa tai hiljaista aikaa lukea tai opiskella, vaan sen sijaan odottavat viihdettä.

Nykyaikainen ihminen ajattelee, että hänellä TÄYTYY olla jatkuva viihde hukuttamaan – minkä? Hukuttamaan hänen omantuntonsa. Hukuttamaan Pyhän Hengen, joka yrittää vakuuttaa hänet synnistä. Nujertamaan kaikki ajatukset, joita hänellä ehkä on iankaikkisuudesta. Hän ei suostu edes puhumaan siitä, ”mitä tapahtuu kuollessamme”, eikä mistään sellaisesta aiheesta, joka saa hänet tuntemaan olonsa hankalaksi.

Paholaisella on räätälöity häiriö (tai monia häiriöitä) jokaiselle ihmiselle. Jopa uskovat voidaan suistaa häiriöillä. On tärkeää, että henkilö käyttää jonkin verran ”hiljaista aikaa” miettimiseen ja että varsinkin uskova tutkii Jumalan sanaa. Ja silti näemme, että useimmat tunnustavat uskovat eivät nykyisin edes vaivaudu tutkimaan pyhiä kirjoituksia, vaan mieluummin kuuntelevat videoita, audio-podcasteja jne.

On murheellista, että monet tunnustavat kristityt elävät täsmälleen samalla tavalla kuin pelastumaton maailma: TV:n katselua, elokuvia, musiikkia, harrastuksia, urheilua, kaikenlaista viihdettä – ja silti he väittävät, että ”ei ole aikaa tutkia” Jumalan sanaa.

Itseasiassa iso osa väestöstämme haluaa tehdä lainvastaiseksi jo Raamatun mainitsemisen. Vaikka teknologia voi olla siunaus lääketieteen alalla ja yhteyden pitämisessä läheisiin, se voi olla kamala häiriö, joka estää meitä tekemästä, mitä pitäisi.

Jos kristityt ovat joutuneet 24/7 viihteen saaliiksi, niin onko mikään ihme, että myös pelastumattomat käyttävät tätä samaa asiaa tekosyynä hylätä Kristus? Jos he eivät anna itselleen yhtään hiljaista aikaa ajatella, häiriöttömiä hetkiä, niin kuinka he koskaan voivat tunnistaa tarvitsevansa Vapahtajaa?

Jos teemme rehellisen tarkastelun, kuinka väki eli vain 100 vuotta sitten, niin pian tunnistamme, miksi maailma on muuttunut niin paljon. Silloin (ja aiemmilla vuosisadoilla) tarvittiin ankaraa työtä vain selvitäkseen hengissä. Saamme siitä käsityksen, kun katselemme tämän päivän amisseja, jotka kaatavat/kuivattavat/pinoavat ja käyttävät puuta keittämiseen ja lämmittämiseen, jotka kasvattavat kaiken ruokansa itse (sekä kasvit että eläimet), jotka säilövät ruokansa, laittavat aterioita tyhjästä, pesevät vaatteensa käsin pyykkilaudalla ja kuivaavat ne pyykkinarulla. Joillakin ei ole juoksevaa vettä ja edelleen kantavat vettä ämpäreissä peseytymiseen, siivoamiseen, juomiseen jne.

Kun ajattelemme nykyajan mukavuuksia, niin se tuntuu todelliselta siunaukselta, ettei tarvitse raataa sillä tavalla selvitäkseen päivästä päivään. Mutta onko se siunaus, kun teknologia on vallannut, ei vain arjen askareiden avustamisen, vaan myös niistä vapautuvan ajan viihteelle? Ja silti ihmiset EDELLEEN väittävät, ettei heillä ole aikaa tutkia pyhiä kirjoituksia? Kuitenkin kun käytämme amisseja esimerkkinä, näemme, että vaikka pääosaltaan heidän päivänsä on täynnä kovaa työtä ja väsyttäviä tehtäviä, niin he silti antavat aikaa tutkimiselle ja yhteydelle.

En ehdota, että eläisimme kuten amissit. En myöskään ehdota, että luopuisimme nykyajan vempeleistä ja vesijohdoista, jotka todella ovat siunauksia, mutta kyllä ehdotan, että antaisimme aikaa päivittäin Jumalan sanan tutkimiselle, kuten berealaiset (Apt. 17:10-11) ja tutkisimme kuten työmiehet (2. Tim. 2:15), jotta emme joutuisi häpeään, kun Herra pian ilmestyy tempaamaan meidät ylös.

Vietä myös HILJAINEN hetki Herran kanssa rukouksessa.

En tiedä kuinka me uskovat voisimme ”taistella” yhteiskunnan halua vastaan 24/7 viihteeseen. Tiedän, mitä me (uskovat) voimme tehdä sen suhteen. Voimme käyttää enemmän aikaa Jumalan sanan ja uskovien parissa, mutta en tiedä, kuinka voimme väitellä pelastumattomien kanssa, jotka eivät salli itselleen edes viittä minuuttia ajattelemiseen, vielä vähemmän Jumalan sanan ja oman ikuisen kohtalonsa miettimiseen. Se on todella itse kunkin oma asia.

Valitettavasti osa paholaisen lopunajan taktiikkaa on häiritä yhteiskuntaa siinä määrin, että ihmiset eivät suostu viettämään edes muutamaa hetkeä yksin hiljaisuudessa, ettei evankeliumin valo vain paistaisi heidän sydämiinsä, ettei heidän tarvitsisi antaa itselleen minuuttiakaan sen miettimiseen, missä viettävät iäisyytensä ja kuinka todella syntinen itse kukin on. He eivät halua antaa itselleen hetkeäkään sen ajattelemiseen

Me (itse) emme voi herättää heitä siinä teknologisessa viihteen ”bunkkerissa”, johon he ovat tahallaan sulkeutuneet.

He ovat kääriytyneet tähän tautien täyttämään häirinnän ja viihteen vilttiin niin, ettei heillä ole aikaa AJATELLA ja pohtia ikuista ahdinkoaan. Se tarjoaa heille häiriötä ja he luulevat sitä mukavuudeksi.

Kuin huopaviltit, joita käytetään uhrien mukavuudeksi tautiepidemian aikana, nuo samat yhden uhrin mukavuudeksi tarkoitetut huovat kuljettavat kuiduissaan kuoleman basilleja seuraavalle uhrille. Sellainen on se kuoleman ansa, jonka saa aikaan tauoton melu, viihde ja uppoutuminen maailmallisiin tyhjänpäiväisiin asioihin, joiden tarkoitus on häiritä niin, ettei milloinkaan jää hetkeäkään aikaa ajatella vakavia.

Mikä on velvollisuutemme? Se on, että jatkamme evankeliumin kertomista kadotetuille, vaikka se ei näyttäisi läpäisevän sitä häirinnän bunkkeria, jonka maailma on rakentanut heidän ympärilleen; vaikka näyttäisi, kuin kukaan ei kuuntelisi; vaikka meitä kohdeltaisiin vihamielisesti, pilkattaisiin, naurettaisiin, herjattaisiin, syljettäisiin tai uhkailtaisiin. Meille on kerrottu edeltä näistä asioista.

Tiedämme hyvin, että rohkea Kristuksen puolella seisominen tuo meille vainoa eikä vain ihmisiltä, vaan myös henkimaailmasta (Ef. 6:12). Silti palvelemme alttiisti Herraa ennemmin kuin ihmisiä tai omia lihallisia halujamme (Gal. 1:10, Room. 6:19, Room. 8:1-14, 2. Kor.7:1 ja niin monta muuta kohtaa).

“…vaan pukekaa päällenne Herra Jeesus Kristus, älkääkä niin pitäkö lihastanne huolta, että himot heräävät” (Room. 13:14).

Meidän tehtävämme EI ole tehdä ratkaisua pelastumattomien puolesta, emmekä voikaan. Ja vaikka on helppo masentua, kun nykyisin niin harvoja tulee Kristuksen tykö, niin meidän täytyy aina muistaa, että heidän on tehtävä oma ratkaisunsa.

Valitettavasti monet eivät halua tietää (2. Piet. 3:5). He vain eivät halua tunnustaa eivätkä ota hetkeäkään aikaa ajattelemiseen. He ovat kääriytyneet maailmallisuuden vilttiin, joka tuo väärän lohdutuksen.

Jumalan sana sanoo, että he eivät voi “millään itseänsä puolustaa” (Room. 1:18-32). Itse asiassa he KYLLÄ tunnistavat, että Jumala loi kaiken ja että ovat vastuussa teoistaan ja ajatuksistaan – he vain eivät halua myöntää sitä, koska rakastavat syntiä liian paljon.

Raamattu on ennustanut myös viimeisten päivien vaaralliset ominaispiirteet (2. Tim.3:1-7, 13). Tänä päivänä näemme nämä piirteet vallitsevina yhteiskunnassamme.

Ja lopuksi, yritettyämme kertoa evankeliumia pelastumattomille, mikä on parasta, mitä voimme tehdä niiden puolesta, jotka on kääritty maailmalliseen petokseen? RUKOILE heidän puolestaan. Jumalan sana ei tyhjänä palaja.

Ja mitä meille? Me löydämme lohdutuksen Jumalan sanasta.

Voimme myös ottaa aikaa Raamatun tutkimiseen päivittäin, sen sijaan että olisimme yhteiskuntaan ”kytkettynä” 24/7, sen sijaan että viettäisimme lukemattomia tunteja viihdyttäen itseämme häiriöillä. Kaikki, mikä on TÄRKEÄMPÄÄ, kuin aika Jumalan sanassa ja rukouksessa, on epäjumala.

Meille on annettu esimerkiksi Mooses, joka ”otti mieluummin kärsiäkseen vaivaa yhdessä Jumalan kansan kanssa kuin saadakseen synnistä lyhytaikaista nautintoa” (Hepr. 11:25).

Tiivistäen: Sydämemme särkyy nähdessämme pelastumattoman maailman hylkäävän pelastuksen Kristuksessa. Jotkut ovat ystäviämme, sukulaisiamme, vanhempiamme, tai aikuisia lapsiamme. Se on todella kovaa, koska tiedämme tulevan ahdistuksen kauhut, emmekä toivo niitä kenellekään, varsinkaan läheisillemme. Tiedämme myös, kuinka epävarmaa elämä on – emme koskaan tiedä, kuinka kauan ihminen vielä elää. Moni kuolee nuorena; eivät kaikki maan päällä elä vanhoiksi.

Älä luovu evankeliumin kertomisesta, vaikka näyttäisi, etteivät he kuuntele. Äläkä vaivu epätoivoon, kun he eivät suostu kuuntelemaan. Tiedän, että se on helpommin sanottu kuin tehty. Meidän tulee kuitenkin viedä KAIKKI huolet ja murheet Herralle. (Fil. 4:6-7, 1. Piet. 5:7 ym.).

Ja mitä meille? Meidän (uskovina) pitäisi jatkaa evankeliumin antamista pelastumattomalle maailmalle. Meidän pitäisi pysyä valppaina (1. Piet. 5:8) odottaen kärsivällisesti Herraa (1. Tess.1:10; Room. 8:19, 23, 25; 1. Kor. 1:7-8; Gal. 5:5; 2.Tess. 3:5 ym.).

Meidän pitäisi tutkia Hänen sanaansa (2. Tim. 2:15, Apt. 17:10-11).

Meidän pitäisi lohduttaa kanssauskovia (1. Tess. 4:16-18, Room. 1:12, 2. Kor. 1:3-4, 1. Tess. 5:11 ym.).

Rukoile (sille on omistettu paljon raamatunkohtia) ja myös pukeudu Jumalan sota-asuun ja pidä se päälläsi jatkuvasti (Ef. 6:10-18).

Se riittää pitämään meidät ahkerana Herran kanssa, kun innokkaasti odotamme tempausta ennemmin kuin maailmallisten ihmisten 24/7 viihdettä.

Maranata!

 

 

Read Full Post »

Uskonpuhdistuksen hylkääminen

The Abandonment of the Reformation
By Mike Gendron, suom. SK

Kun juhlimme uskonpuhdistuksen 500. vuosipäivää, on hyvin huolestuttavaa, että monet kristityt ovat hylkäämässä oleelliset evankeliumin totuudet, joita puolustamaan uskonpuhdistajat antoivat elämänsä.

Toiset kristityt uskovat, että uskonpuhdistus oli kallis virhe, koska se jakoi kirkon. He pyrkivät nyt peruuttamaan uskonpuhdistuksen ja yhdistymään jälleen roomalaiskatoliseen kirkkoon.

Mistä johtuu tämä erottamisen puute? Miksi kerran mustavalkoiset opilliset erot ovat nyt käymässä harmaiksi? Kuinka voivat ne, jotka totuus on pyhittänyt, haluta yhteyttä luopiokirkon kanssa? Johtuuko se siitä, että ihmiset eivät tiedä, kuinka poissulkeva aito evankeliumi on? Vai eivätkö he vain tiedä, kuinka väärä ja kuolettava Rooman evankeliumi on?

Uskonpuhdistajat lähtivät roomalaiskatolisesta kirkosta ensisijaisesti kahden tärkeän Raamatun opin perusteella: 1) Raamatun ylin auktoriteetti ja 2) vanhurskautus yksin uskon kautta yksin Kristukseen.

Uskonpuhdistajat väittivät rohkeasti, että Raamatun auktoriteetti on katolisen kirkon opetusten ja perinteiden yläpuolella. He myös vaativat evankeliumin puhtautta, jonka avulla katuvat syntiset voivat tulla oikeaan suhteeseen Jumalan kanssa yksin armosta yksin uskon kautta.

Sanan ”yksin” tärkeys

Jeesuksen Kristuksen kirkas evankeliumi oli ollut piilotettuna katolisen kirkon uskonnollisten perinteiden alle yli 1000 vuotta. Rooma oli kauan opettanut, että syntiset pelastuvat armosta ynnä ansioista, uskon kautta Kristukseen ja muihin välittäjiin ynnä tekoihin, Raamatun ynnä perinteen mukaan, Jumalan ynnä Marian kunniaksi.

Uskonpuhdistajat hylkäsivät katolisuuden väärän ja kuolettavan evankeliumin julistamalla pelastusta yksin armosta, yksin uskon kautta yksin Kristukseen yksin Raamatun mukaan ja kaikki yksin Jumalan kunniaksi.

Samoin apostoli Paavali 2000 vuotta sitten ajoi paalun maahan suojelemaan evankeliumin puhtautta ja poissulkevuutta. Käyttäen uransa ankarinta ja jyrkintä kieltä, hän kirjoittaa: ”… on vain eräitä, jotka hämmentävät teitä ja tahtovat vääristellä Kristuksen evankeliumin. Mutta vaikka me, tai vaikka enkeli taivaasta julistaisi teille evankeliumia, joka on vastoin sitä, minkä me olemme teille julistaneet, hän olkoon kirottu!” (Gal. 1:7-8).

On selvää, että roomalaiskatolinen kirkko kuuluu tämän jumalallisen tuomion alaisuuteen. Se on vääristänyt evankeliumin asettamalla lisävaatimuksia pelastukselle, kuten: sakramentit, hyvät teot, lain pitäminen, kiirastuli ja aneet.

Kipinä joka käynnisti uskonpuhdistuksen

Kun Martti Luther ei voinut enää kestää, että Jumalan anteeksiantamusta käsiteltiin niin alentavasti, hän naulasi 95 teesiään Wittenbergin linnankirkon oveen. Kirkolla oli näytteillä yli 1900 pyhäinjäännöstä, kuten pyhimysten ihoa, hiuksia, sormenkynsiä ja jopa päitä. Katolisille myönnettiin aneita heidän syntiensä anteeksisaamiseksi, jos he katselivat pyhäinjäännöksiä ja ripittäytyivät papille.

Lutherin ensimmäinen protesti paljasti paavin iljettävän käytännön myydä pelastusta kiirastulesta aneiden hinnalla. Anekaupan kautta jumalallista anteeksiantamusta myytiin kuin mitä tahansa tavaraa torilla. Johtuen tällaisesta laajalle levinneestä korruptiosta ja harhaopista katolisessa kirkossa vanhurskautuksen opista tuli uskonpuhdistuksen määrittävä oppi.

Vanhurskautuksen oppia on sanottu saranoiksi, joiden varassa taivaan ovi avautuu ja sulkeutuu. Ne, jotka ovat väärässä koskien vanhurskautusta, joutuvat väärään ja kuolettavaan evankeliumiin.

Katolinen kirkko ei vain ymmärtänyt vanhurskautusta väärin, vaan tuomitsi jokaisen, joka omaksui Raamatun opin vanhurskautuksesta uskon kautta Kristuksen hyväksi luetun laillisen vanhurskauden perusteella. Sen sijaan Rooma opetti annettua moraalista vanhurskautta, joka käynnistettiin vesikasteella, menetettiin kuolemansynnillä ja saatiin takaisin sakramenttien kautta, kunnes täydellinen vanhurskaus voitaisiin saavuttaa.

Rooman oppi vanhurskautuksesta oli täysin Raamatun opin vastainen. Toinen oli Jumalan ilmoittama, toinen ihmisten keksimä; toinen oli armosta, toinen ansiosta; toinen perustui Kristuksen täytettyyn ja riittävään työhön, toinen syntisen ihmisen vajavaisiin tekoihin. Uskonpuhdistajat luottivat, että Jumalan Sanan totuus paljastaa laittomien ihmisten harhan, aivan kuten valo karkottaa pimeyden pahat teot.

Miksi uskonpuhdistus hylätään nyt?

Vuodesta 1965 Vatikaani on toteuttanut hyvin määriteltyä strategiaa uskonpuhdistuksen peruuttamiseksi ekumeniaa koskevan määräyksensä kautta. He ovat hyvällä menestyksellä suostutelleet evankelikaaliset johtajat allekirjoittamaan lukuisia yhteyssopimuksia katolisten kanssa, jotka julistavat, että kaikki kristikunnan haarat jakavat yhteisen uskon evankeliumiin. Ei ole tarpeen sanoa, että se on sen evankeliumin traaginen kavaltaminen, jota puolustaessaan monet uskonpuhdistajat kuolivat.

Vielä traagisempi on se tosiasia, että evankelikaalit ovat niitä, jotka tinkivät Jumalan Sanan totuudesta, samalla kun katolinen kirkko edelleen pysyy tiukasti ”erehtymättömissä” opeissaan, jotka pettävät kansan, jolla on vähän tai ei lainkaan erottamiskykyä.

Tietämättömyys Raamatusta ja erottamiskyvyn puute luovat hedelmällistä maaperää petokselle ja luopumukselle. On paljon evakelikaalisia seurakuntia, jotka eivät enää uskollisesti opeta Jumalan koko neuvoa jae jakeelta.

Kun kristittyjä ei ravita vakaalla Sanan ruokavaliolla, he eivät saa totuutta ja siitä tietämättöminä eivät osaa erottaa totuutta harhasta. Ne, joilta puuttuu erottamiskyky, hyppäävät ensimmäisinä ekumenian rattaille ja hylkäävät opit, jotka erottavat uskovat epäuskoisista.

Ajattele vain Teksasin Irving Bible Church’in pastori Andy McQuitty’n sanoja: ”Repeämä, joka tapahtui katolisten ja protestanttien välillä 500 vuotta sitten, on ’teologinen mitättömyys’. Meillä on runsaasti aikaa taivaassa selvittää, kuka oli oikeassa koskien kiirastulta ja Mariaa” (The Chatter, May 2005).

Tämä ei ole mikään yksittäinen kavallustapaus. Kun Life Way Research haastatteli 1000 johtavaa evankelikaalista pastoria, niin paljastui, että melkein kaksi kolmannesta heistä piti paavi Fransiskusta veljenään Kristuksessa. Yli kolmannes sanoi, että he arvostavat paavin näkemystä teologiasta ja että hän on parantanut heidän käsitystään katolisesta kirkosta.

Tämä uskonpuhdistuksen teologian hylkääminen on säälittävää, kun sovittelijat asetetaan vastakkain Lutherin syvällisen näkemyksen kanssa paaviudesta. Hän julisti rohkeasti: ”Paavi on Antikristus, joka on korottanut itsensä Kristuksen yläpuolelle ja asettunut Kristusta vastaan, koska hän ei salli kristittyjen pelastua ilman hänen valtaansa … valehdella, tappaa ja tuhota ruumis ja sielu, siitä hänen paavillinen hallituksensa todella koostuu” (Article IV, The Smalcald Articles).

Vatikaanin strategia peruuttaa uskonpuhdistus

Katolinen kirkko ei enää kutsu protestantteja ”harhaoppisiksi”, koska se yrittää peruuttaa uskonpuhdistuksen. Sen sijaan meistä puhutaan nyt ”eronneina veljinä” meidän viettelemiseksi tulemaan takaisin kotiin Roomaan pelastuksen ”täyteydeksi”.

Heidän strategiansa on suostutella hyvin näkyviä evankelikaaleja edistämään katolisuutta kristinuskon aitona ilmauksena. Toinen osa heidän strategiaansa on lumota ihmiset katolisella mystiikalla, kontemplatiivisella hengellisyydellä ja postmodernismilla.

Postmoderni kulttuurimme edistää moniarvoisuutta, moraalista relativismia (suhteellisuutta) ja suvaitsevaisuutta samalla hyljäten ehdottoman auktoriteetin ja objektiivisen totuuden. Tämä tukee Rooman strategiaa yhdistää kaikki tunnustavat kristityt paavinvallan alle.

Mitä meidän tulee tehdä?

Meidän täytyy pysyä Jumalan Sanan totuuden pyhittäminä (Joh. 17:17). Jumala on kutsunut kansansa ulos pimeyden valtakunnasta Poikansa kirkkauden valoon. Meidän on vastustettava kaikkia liikkeitä, jotka pyrkivät yhdistymään epäuskoisiin hengellisissä riennoissa (2. Kor. 6:14-18).

Meillä ei voi olla mitään yhteyttä katolisten kanssa, koska olemme eri mieltä evankeliumin olennaisissa kysymyksissä, kuinka ihminen uudestisyntyy, kuinka hänet vanhurskautetaan, kuinka hänet puhdistetaan synnistä ja kuka välittää ihmisen ja Jumalan välillä.

Olemme eri mieltä, mitä tulee Jeesuksen Kristuksen kyvystä vaikuttaa, Hänen riittävyydestään ja välttämättömyydestään. Jokaisen uudestisyntyneen kristityn on tarpeen liittyä Herran armeijaan taistelemaan hyvää uskon taistelua (1. Tim. 6:12).

Meidän täytyy kasvattaa intohimoamme ja rakkauttamme totuuteen ja kilvoitella vakavasti uskon puolesta luopumuksen tuulia vastaan. Meidän täytyy puolustaa Herramme Jeesuksen Kristuksen kirkkautta, kunniaa ja nimeä ja varjella evankeliumin puhtautta ja poissulkevuutta. Lopuksi meidän on oltava uskollisia lähetyskäskylle ja evankelioitava monia uskonnollisen petoksen uhreja!

---

Kirjoittaja Mike Gendron oli harras katolinen 34 vuotta ja ”yhden tosi kirkon” vahva puolustaja, ennen kuin kehitti omakohtaisen suhteen Jeesukseen vuonna 1981.

Hän jätti katolisen kirkon vuonna 1985 ja menestyvän uran liikkeenjohdossa vuonna 1988 opiskellakseen Dallas’in teologisessa seminaarissa. Neljä vuotta myöhemmin hän perusti Proclaiming the Gospel Ministries’in ensisijaisena päämääränä katolisten saavuttaminen evankeliumilla.

Voit päästä hänen postituslistalleen ja löydät täydellisen luettelon hänen kirjoistaan ja videoistaan hänen palvelutyönsä sivustolla: www.pro-gospel.org

Read Full Post »

Maailman liehittelyä

Romancing the World
By Howard Green, 24.3.2017, suom. SK

Kuvittele seuraavia skenaarioita: Näkisit, että naapurisi talo palaa ja haluaisit rynnätä pelastamaan ihmisiä? Arkailisitko auttaa heitä, koska et milloinkaan varannut aikaa tutustuaksesi heihin vuosien varrella? Entä jos olisit kävelemässä pysäköintialueella ja näkisit, että mies käy julmasti naisen kimppuun? Jättäisitkö puuttumatta asiaan, koska nainen ei ehkä ole tietoinen hyvistä aikeistasi? Ilmeinen vastaus kysymyksiin edellä esitetyissä skenaarioissa on tietysti ”en”. Kussakin näistä tapauksista suhteen syvyys, kesto ja tausta ei merkitse, koska nämä ihmiset tiesivät olevansa kuolemanvaarassa ja ainut merkitsevä asia heille oli elämä. Jutustelun aika on ohi ja nyt on aika varoittaa ihmisiä. Moni moderni evankelikaalinen seurakunta uskoo voivansa kiertää parannuksen saarnaamisen näennäisen epämukavuuden kadotetuille rakentamalla ensin suhteita ja ystävyyttä heidän kanssaan.

”Sillä minä en häpeä evankeliumia; sillä se on Jumalan voima, itsekullekin uskovalle pelastukseksi, juutalaiselle ensin, sitten myös kreikkalaiselle” (Room. 1:16).

Kasvava määrä evankelikaalisia pastoreita ja johtajia ajassamme laimentaa evankeliumin sanoman. Evankeliumin saarnaaminen ja todistaminen on muuttunut kannustuspuheiksi suhteiden rakentamiselle ja ystävyyssuhteiden kehittämiselle. Monet seurakunnat ovat huolissaan siitä, mitä ympäröivä yhteiskunta heistä ajattelee ja monet kristityt ovat yhtä huolissaan siitä, mitä ihmiset heistä ajattelevat, kuin mitä Jumala heistä ajattelee. Jos todistamme ihmisille ja rakastavasti varoitamme heitä, että ilman Jeesusta he ovat ikuisesti kadotettuja, me murehdimme, että annamme itsestämme ehkä liian ankaran kuvan. Niinpä lääke tähän on suhteiden rakentaminen ja ystävyysevankelioiminen, niinkö? Väärin, koska missään Raamatussa emme näe alkuseurakunnan apostolien ”pehmittävän” vastaanottajaa kykeneväksi vastaanottamaan hyvän uutisen. Evankeliumi, vaikka ihmiset kuinka haluavat sokerikuorruttaa sen, on sekä kaunis että pelottava.

”Mutta kiitos olkoon Jumalan, joka aina kuljettaa meitä voittosaatossa Kristuksessa ja meidän kauttamme joka paikassa tuo ilmi hänen tuntemisensa tuoksun! Sillä me olemme Kristuksen tuoksu Jumalalle sekä pelastuvien että kadotukseen joutuvien joukossa: näille tosin kuoleman haju kuolemaksi, mutta noille elämän tuoksu elämäksi. Ja kuka on tällaiseen kelvollinen? Sillä me emme ole niinkuin nuo monet, jotka myyskentelevät Jumalan sanaa; vaan puhtaasta mielestä, niinkuin Jumalan vaikutuksesta, Jumalan edessä, me Kristuksessa puhumme.” (2. Kor. 2:14-17)

Miksi Paavali sanoo, että jotkut myyskentelevät Jumalan sanaa? Paavali oli ilmeisesti tietoinen, että jotkut opettajat laimensivat evankeliumin sellaiseksi, joksi se ei ollut tarkoitettu. Elämää, kuolemaa, taivasta, helvettiä ja iankaikkisuutta ei milloinkaan voida tehdä pikkuasioiksi, joissa voimme laskeutua small talk’in tasolle. Tämän luvun kontekstissa on selvää, että Paavali sanoi, että meidän kauttamme Kristuksen tuoksu on levinnyt kaikkialle. Kuulijoiden yhdelle ryhmälle se on kuoleman haju, mutta toiselle ryhmälle elämä. Olen kuullut sanottavan ja se kannattaa toistaa, että armo on todella ihmeellinen niille, jotka ovat epätoivoisen tietoisia sen tarpeestaan.

Hyvä pastori, opettaja, evankelista ja hyvää tarkoittava uskova, älä sekaannu siihen nykyiseen hölynpölyyn, joka on etsijäherkkä painostamaton evankeliumi. Nykyisillä ystävyysevankelioimisyrityksillä on paljonkin tekemistä lisääntyneen kirkossakäymisen ja maailman hyväksymisen kanssa, mutta ei mitään tekemistä opetuslasten Valtakuntaan tekemisen kanssa.

Seuraavassa jotakin siitä etsijäherkästä retoriikasta, jota olen kuullut saarnatuoleista ja lavoilta ihmisiltä, joiden pitäisi tietää paremmin:

”Me rakennamme armon siltoja, jotka kestävät totuuden painon.”

Se, mitä tällä lausunnolla annetaan ymmärtää, on, että meidän on jollakin tavalla ansaittava oikeus todistaa ja saarnata evankeliumia!! He sanovat, että ihmisten on tiedettävä sinun olevan ihan heidän kaltaisensa, ennen kuin voit kertoa totuuden. Emme ole myymässä autoa emmekä pölynimuria, vaan olemme Kristuksen evankeliumin sanansaattajia. Älä halvenna sitä rakentamalla kömpelösti siltaa sen myymiseksi. Mikään määrä inhimillistä ponnistusta ei voi valmistaa ihmisen sydäntä vastaanottamaan hyvää uutista. Meidän täytyy lopettaa huolestuminen siitä, mitä ihmiset meistä ajattelevat, tai siitä, osaavatko he käsitellä totuutta, koska ihmiset kuolevat ja menevät iankaikkisuuteen ilman Jeesusta. Jotkut hylkäävät meidät ja siinä tapauksessa me pudistamme tomun pois ja jatkamme eteenpäin. Jos luotamme, että Pyhä Henki tekee työn, emmekä omaan hurmaavaan persoonallisuuteemme, niin ehkä joitakin tulee parannukseen, koska ymmärtävät olevansa iankaikkisessa vaarassa.

Säästä minut epäraamatulliselta typeryydeltä, koska missään Uudessa Testamentissa ei ole mallia saada kuulija valmiiksi käsittelemään evankeliumin sanomaa. Tämän tyyppistä hyvää tarkoittavaa mutta väärää opetusta levittävät sellaiset ihmiset kuin Rick Warren, joka tunnetaan parhaiten ohjelmastaan Purpose Driven Life, Catalyst-konferenssien Andy Stanley, ynnä muut, jotka hyödyntävät myyntitekniikan ja markkinoinnin menetelmiä kirkkojen täyttämiseksi. Kuten sanoin, tämän artikkelin alussa, aikaa ei ole juuri haaskattavaksi, koska ihmiset ovat kuolemassa. Meillä ei ole aikaa, ylellisyyttä eikä Uuden Testamentin mallia istuskelemiselle ja small talk’in harjoittamiselle kadotettujen kanssa. Tänään on pelastuksen päivä, joten keitä me olemme panemaan esteitä ihmisen tielle, joka juuri voisi tulla pelastavaan uskoon Jeesukseen. Epäraamatullisimman evankeliumin levittämistä koskevan lausunnon, mitä koskaan olen kuullut, antoi Andy Stanley sanoessaan:

”Jos voisimme uudelleenkirjoittaa käsikirjoituksen kristinuskon maineelle, niin luulen, korostaisimme suhteiden kehittämistä epäuskoisiin palvellen heitä, rakastaen heitä ja saaden heidät tuntemaan itsensä hyväksytyiksi; vasta silloin ansaitsisimme oikeuden kertoa heille evankeliumi” (Andy Stanley).

Raamatunopettajakollegani Mark Cahill puhuu Andy Stanley’n epäraamatullisista kommenteista:

”Kun Jeesus todisti naiselle kaivolla, antoiko Hän ensin hänelle vettä, ennen kuin ansaitsi oikeuden kertoa hänelle evankeliumin? Kun Jeesus puhui rikkaan nuoren hallitusmiehen kanssa, niin neuvoiko hän häntä ensin hänen osakesalkkunsa hoidossa, ennen kuin kertoi hänelle iankaikkisen totuuden? Ja mitä kivaa Stefanus aikoi tehdä häntä kivittäville ihmisille, koska oli kertomassa heille näkevänsä Jeesuksen seisomassa Isän oikealla puolella? Olisiko hänen pitänyt kysyä heiltä, että voisiko hän pestä heidän kivensä, ennen kuin he heittivät ne häntä kohti? Kun juutalaisilla oli Paavali pidätettynä luvussa Apt. 21 ja tämä sai tilaisuuden saarnata porukalle, niin olisiko hänen pitänyt jakaa karkkeja, ilmaisia konserttilippuja, vai pestä heidän autonsa, ennen kuin kertoi heille totuuden Jeesuksesta Kristuksesta? Hölynpöly ja potaska on kaikki, mitä tulee mieleen. Taas kerran meitä huijataan sillä, mitä ihmiset sanovat, sen sijaan, että kuuntelisimme, mitä Jumala meille sanoo. Kuten eräs kaveri sanoi, että jos olisit ollut World Trade Centerissä syyskuun 10. päivänä ja tiennyt, että kaikki nuo ihmiset kuolisivat seuraavana päivänä, niin mitä olisit sanonut heille? Minusta tuntuu siltä, että sinulla ei olisi ollut paljon aikaa saada heitä tykkäämään sinusta eikä tehdä kivoja asioita heille. Jos todella haluat, että kadotetut rakastavat sinua, niin luovu kristinuskosta ja mene ja etsi toinen uskonto, johon uskoa.” (Mark Cahill of Mark Cahill Ministries)

Tehtävämme ei ole kosiskella yhteiskuntaa luulemaan, että me olemme talo täynnä mukavia ihmisiä, eikä voittaa ympäröivien lähiöiden sydämiä ja mieliä. Kristityn tavoite ei ole käyttää lukemattomia tunteja jutusteluun yhden ihmisen saamiseksi lopulta antautumaan ja päättämään tulla jonakin päivänä kirkkoon.

Tuo ajattelutapa ei auta tekemään opetuslapsia. Salli minun mennä askelta pitemmälle sanomalla, että mielestäni maailman ihmiset tunnistavat myyntimiehen jo kilometrin päästä. Lakkaa yrittämästä saada ihmiset ”vastaanottamaan” Jeesus myymällä, vakuuttamalla ja ystävystymällä.

Hän ei halua ihmisten vaisua hyväksymistä. Hän haluaa olla heidän Herransa.

Ymmärräthän, missä sydämeni on tässä artikkelissa: Olen mustasukkainen seurakunnasta. Minä rakastan kanssauskovia ja olen väsynyt siihen, että ihmisiä vedetään kohti erilaista sanomaa, kuin se, mikä on Raamatussa. Minulla ei ole ongelmaa puhua ihmisille kahvin tai lounaan ajan. Minulla ei ole mitään ongelmaa ottaa ihmisiä keskusteluun elämästä. Asia, joka meidän on muistettava, on, että jokainen kohtaaminen, joka meillä on ihmisten kanssa, on tilaisuus kertoa heille pelastuksesta Jeesuksen kautta. Se voi olla ainoa kerta, kun he kuulevat evankeliumin. Joten sen sijaan, että puhut lapsesi jalkapalloharrastuksesta, suosikkijalkapallojoukkueestasi, politiikasta, tai seurakuntasi suuruudesta, puhu heille pelastuksesta Jeesuksen kautta.

Tarkoittaako tämä, että olemme kovia ja rakkaudettomia esittäessämme evankeliumin? Ei varmasti, koska syy siihen, että todistamme ihmisille, pitäisi olla sydämen rakkaus ja sääli. Meidän pitäisi esittää evankeliumi kadotetuille rohkealla ja suoralla tavalla ja särkyneestä sydämestä. Pietari kertoo meille, kuinka suhtautua ihmisiin todistaessamme:

”…vaan pyhittäkää Herra Kristus sydämissänne ja olkaa aina valmiit vastaamaan jokaiselle, joka teiltä kysyy sen toivon perustusta, joka teissä on, kuitenkin sävyisyydellä ja pelolla, pitäen hyvän omantunnon, että ne, jotka parjaavat teidän hyvää vaellustanne Kristuksessa, joutuisivat häpeään siinä, mistä he teitä panettelevat” (1. Piet. 3:15-16).

Ystävät, ette voi tarpeeksi maalata kaupunkitonttien aitoja, levittää tarpeeksi multaa naapureille, tai puhua tarpeeksi seurakuntanne suurista ohjelmista koko perheelle saadaksenne edes yhden ihmisen tulemaan pelastavaan uskoon Jeesukseen. Se tekee seurakunnastasi vain yhden uuden sosiaalipalvelun, vaikkakin risti seinässä. Maailmassa on paljon sosiaalipalveluja, mutta se, mitä ihmiset todella tarvitsevat, on kuulla Jeesuksesta. Hyvät teot ovat suurenmoisia ja Raamatun mukaisia, koska kuten tiedämme, usko ilman tekoja on kuollut. Älä kuitenkaan ryhdy kerran vuodessa lähiöremonttiin, aidan maalaamiseen, mullanlevitykseen ja sano, että se on evankelioimista, koska se ei sitä ole. Älä juttele siitä, kuinka suurenmoinen sinun pienryhmäsi on ja sano sitä todistamiseksi, koska se ei ole sitä. Yksi kristityn tuntomerkki on hedelmän kantaminen. Osaltaan siihen kuuluu antaa johdonmukaisesti aikaamme, resurssejamme ja myötätuntoamme. He tuntevat kristityt rakkaudestamme toisiimme ja rakkautemme Jeesukseen on ilmeinen, koska autamme näistä vähäisintä. Jotkut näistä ihmisistä voivat tulla uteliaiksi ja kysyä, miksi me teemme, mitä teemme ja siinä on tilaisuus kertoa evankeliumi, mutta meidän ei tarvitse ansaita oikeutta ystävyyden ja hyvien tekojen kautta.

Kun löydät itsesi kahvikeskustelusta, tai puhut muutaman minuutin kaupan myyjän tai kenen tahansa kanssa päivän mittaan, niin rakasta heitä sen verran, että kerrot totuuden. Kysy heiltä tietävätkö he, missä viettävät iankaikkisuuden. Kysy heiltä, mitä he ajattelevat Jeesuksesta ja taivaasta. Käännät silloin keskustelun small talk’ista johonkin sellaiseen, jolla on merkitystä vielä yli sadan vuoden kuluttua. Älä myy evankeliumia kuin kaupustelija, koska jotkut reagoivat totuuteen ja katuvat.

”Sillä Jumalan mielen mukainen murhe saa aikaan parannuksen, joka koituu pelastukseksi ja jota ei kukaan kadu; mutta maailman murhe tuottaa kuoleman (2. Kor. 7:10).

Jos Jeesus, Paavali, Jaakob, Johannes ja uskollinen ensimmäisen vuosisadan seurakunta eivät ennaltaehkäisseet evankeliumin sanomaa tunteja kestävällä jutustelulla, niin miksi meidän pitäisi tehdä niin? Jos uskolliset miehet ja naiset kautta vuosisatojen rohkeasti julistivat evankeliumia, niin miksi emme me? Jos Raamattu käskee meitä menemään ja tekemään opetuslapsia, niin eikö meidän pitäisi mennä? Jos menneiden vuosien Tozer’in, Ravenhill’in ja Keith Green’in kaltaisten uskollisten miesten sanoma oli saarnata parannusta ja pelastusta yksin Kristuksen kautta, niin minä haluan rohkeasti seisoa samassa 2000 vuotta vanhassa sanomassa. Älä suostu tekemään evankeliumia naurettavaksi uskomalla, että meidän on ansaittava oikeus kertoa evankeliumi, tai että meidän on ensin rakennettava totuuden painon kestäviä armon siltoja. Me olemme vain sanansaattajia, mutta Pyhä Henki on se, joka tekee työn ihmisen sydämessä. Hän vakuuttaa synnistä; meidän ei tarvitse rakentaa siltaa, pehmentää evankeliumia eikä ansaita oikeutta tuoda hyvä uutinen, koska päivän päättyessä evankeliumi ei ole meistä, vaan Jeesuksesta. Kun Pietari saarnasi ensimmäisen saarnan joukoille, hän ei rakentanut armon siltoja, kehittänyt syviä ystävyyssuhteita, eikä ensin ansainnut oikeutta saarnata; hän yksinkertaisesti saarnasi ristiinnaulittua Kristusta.

”Kun he tämän kuulivat, saivat he piston sydämeensä ja sanoivat Pietarille ja muille apostoleille: ’Miehet, veljet, mitä meidän pitää tekemän?’ Niin Pietari sanoi heille: ’Tehkää parannus ja ottakoon kukin teistä kasteen Jeesuksen Kristuksen nimeen syntienne anteeksisaamiseksi, niin te saatte Pyhän Hengen lahjan. Sillä teille ja teidän lapsillenne tämä lupaus on annettu ja kaikille, jotka kaukana ovat, ketkä ikinä Herra, meidän Jumalamme, kutsuu.’” (Apt. 2:37-39)

Jos me vain jatkamme ja rakentelemme siltoja, jotka kestävät totuuden painon, tai yritämme ansaita oikeuden kertoa evankeliumi ystävyyden ja ystävällisten tekojen kautta, niin tulevatkohan ihmiset koskaan tuntemaan epätoivoisen tarpeensa tehdä parannus ja pelastua? Eivät, koska niin traagista kuin se onkin, monet heistä vain sulautuvat kirkkoon kävijöinä, jotka tuntevat nyt olevansa hyviä ihmisiä, mutta eivät koskaan tule pelastavaan uskoon. Heistä tuntuu hyvältä, koska heidät saatiin tuntemaan olonsa hyväksi eikä ymmärtämään, että ovat kurjia ja tarvitsevat Vapahtajaa. Sellaiset jumaliset miehet kuin Dave Hunt, David Wilkerson, Paul Washer ym. ovat varoittaneet lähtemisestä etsijäherkän (seeker sensitive) seurakunnan lavealle tielle. Tozer ja Spurgeon kiteyttävät ikuisen todellisuuden seurakunnista, jotka kuhertelevat maailman kanssa, sen sijaan, että saarnaisivat evankeliumia:

”Tämän päivän evankelikaalinen seurakunta on täynnä toimintoja, jotka kosiskelevat maailman hyväksyntää, mutta eivät valmista ketään Jeesuksen tulemukseen” (A.W. Tozer).

”Ihmiset täytyy tappaa lailla, ennen kuin heidät voidaan tehdä eläviksi evankeliumilla” (Charles Spurgeon).

Hylkää myyntitaktiikat, joihin tämän päivän seurakunta on hukkumassa. Päämäärätietoiset liikkeet, Catalyst-konferenssit ja etsijäherkät saarnat ehkä täyttävät kirkkoja, mutta niillä ei ole mitään yhteistä ensimmäisen vuosisadan evankeliumin kanssa. Haluatko olla jonkun todellinen ystävä maailmassa? Kerro hänelle evankeliumi ja tee se rakastavasti ja Pyhän Hengen rohkeudessa. Jos he hylkäävät sinut, niin tiedä, että se on Jeesus, jonka he hylkäävät. Vuosikausien kollektiiviset ihmisten lihalliset ponnistukset eivät tuota, mitä yksi sekunti Pyhän Hengen aikaan saamaa synnintuntoa saa aikaan. Todelliset opetuslapset, jotka tekevät uusia opetuslapsia, ovat tulos evankeliumin rohkeasta levittämisestä, eivät maailman liehittelystä.

Kaikki Hänen tähtensä,

Howard

Monet teistä muistavat kristityn laulajan nimeltä Keith Green, joka on nyt Herran luona. Seuraavassa hänen erinomainen puheensa, jonka hän piti koskien nykyisiä evankeliumin muuttamisyrityksiä.

Click here for the video: What’s wrong With The Gospel (Mikä evankeliumissa on pielessä)?

 

Read Full Post »

Missä aiot viettää iäisyytesi?

Evankeliumitraktaatti Australiasta, suom. SK

Missä aiot viettää iäisyytesi? Vastaus tähän kysymykseen riippuu suhteestasi Jumalaan.

JUMALAN HALU – Jumala haluaa suhdetta kaikkiin ihmisiin. 2. Piet. 3:9 sanoo, että ”Hän ei tahdo, että kukaan hukkuu”. Kuitenkin Hän kunnioittaa meidän jokaisen vapaata tahtoa eikä pakota ketään suhteeseen.

IHMISEN ONGELMA – Ongelmamme on, että Hän on täydellisesti täydellinen, samalla kun tiedämme, että yksikään ihmisrodusta ei sitä ole, mikä aiheuttaa meille suuren ongelman. Kukaan meistä ei täytä Jumalan normia ja omillamme emme voi päästä siihen, joten meidän täytyy luottaa Jumalaan tämän ongelman ratkaisemiseksi.

JUMALAN JÄRJESTELY – Hänen Poikansa Herran Jeesuksen Kristuksen kuolema ja ylösnousemus on hankkinut ”Jumalan tien”. Kuolemallaan ja ylösnousemuksellaan Jeesus hankki ”Tien” kaikille ihmisrodun jäsenille olla katsottuja vanhurskaiksi. Tässä Herra Jeesus Kristus täytti Jumalan vanhurskaan normin meidän puolestamme tarjoten pääsyn armosta meille suhteeseen Jumalan kanssa. Ristillä vuonna 32 jKr. kaikki ihmiskunnan synnit, menneet, nykyiset ja tulevat tuomittiin ja maksettiin. Jeesus julisti ennen kuin kuoli: ”maksettu täysin”. Jeesus on se Yksi ainoa, joka tarjoaa tätä ratkaisua.

SYNTI EI OLE ENÄÄ ONGELMA – Synti ei siksi ole enää ongelma, koska Jeesus Kristus maksoi ristillä koko ihmisrodun synnit kaikki kerralla. Siksi, mitä Jumalaan tulee, niin jokaisella ihmisolennolla, joka on saavuttanut vastuullisuuden, on heille hankittu tilaisuus omistaa suhde Häneen luottamalla Hänen suunnitelmaansa.

JOS SYNTI ON MAKSETTU NIIN MIKÄ SITTEN ON ONGELMAMME?

Meidän kaikkien ongelma on siinä yksilöllisessä asenteessa, joka meillä itse kullakin on Jumalan armosta pelastumisen armolliseen järjestelyyn. Se, mitä yksilön puolelta vaaditaan, on, että hän hyväksyy Jumalan tien jonkin vaihtoehtoisen tien asemesta, jolla voisimme yrittää voittaa Jumalan hyväksymisen suhteellemme Häneen. Tästä puhutaan yleensä ihmisen hyvien töiden kokoamisena.

JUMALAN LUONNE

JUMALA ON KUNINGASTEN KUNINGAS – Jumala vastaa historiasta. Hän on suurempi kuin yksikään enkeli tai ihminen. Kaikki luomisesta maailmanloppuun on Jumalan täydellisen valvonnan alla. Näin ollen Hän voi huolehtia meistä niin, että tiedämme olevamme turvassa Kuninkaan käsissä.

JUMALA ON TÄYSIN HYVÄ – Jumala on ehdottomasti täydellinen kaikilla teillään. Raamattu sanoo, että Jeesus Kristus oli kaikessa kiusattu, kuten me, mutta ilman syntiä. Hän, joka ei synnistä tiennyt, tehtiin synniksi meidän tähtemme, jotta meidät voitaisiin tehdä Jumalan vanhurskaudeksi Hänessä.

JUMALA ON TÄYDELLISEN OIKEUDENMUKAINEN – Jumala on reilu kaikille. Hän ei halua, että kukaan hukkuu. Hänen on kuitenkin tuomittava synti. Hän teki täydellisen suunnitelman, jossa Hänen Poikansa, täydellinen persoona, uhrattiin tyydyttämään Hänen oikeudenmukaisuutensa ja tekemään mahdolliseksi suhteemme Häneen.

JUMALA ON TÄYDELLINEN RAKKAUS – Jumala rakastaa meitä täydellisellä rakkaudella. Hän rakastaa meitä samalla rakkaudella, jolla Hän rakastaa Poikaansa Herraa Jeesusta Kristusta. Rakkaus karkottaa kaiken pelon. Jumalan täydellisen rakkauden tunnistaminen antaa meille suuren luottamuksen tulevaisuuteemme.

JUMALA ON IANKAIKKINEN ELÄMÄ – Jumala on ollut aina. Ennen luomista Hän oli siellä ja Hän on oleva siellä ikuisesti. Jumala rakastaa meitä niin paljon, että uhrasi ainoan Poikansa, jotta kuka ikinä uskoo Häneen, ei hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä.

JUMALA TIETÄÄ KAIKEN – Jumala tietää ehdottomasti kaiken. Se, johtuu siitä, että Hän on ajan ulkopuolella. Hän tiesi täsmälleen, milloin sinä luottaisit Kristukseen. Hän tiesi synnit, joita tekisimme ja pystyi tuomitsemaan ne kaikki ristillä 2000 vuotta sitten.

JUMALA ON ÄÄRIMMÄISEN VOIMAKAS – Johanneksen evankeliumi kertoo meille, että me olemme Jumalan käsissä ja että kukaan ei voi riistää meitä noista käsistä. Jeesus Kristus ei vain luonut maailmankaikkeutta, vaan voimallaan pitää sen kaiken koossa. Miten mahtavaa Jumalaa me palvelemmekaan!

JUMALA ON KAIKKIALLA – Minne tahansa menet maailmankaikkeudessa, niin Jumala on aina läsnä. Oletpa syvimmässä kaivoksessa, tai kuussa, niin Jumala on siellä. Et voi löytää paikkaa, jossa Jumala ei olisi kanssasi. Vaikka ihminen kulkee kuolemanvarjon laakson kautta, Hän on sielläkin.

JUMALA ON MUUTTUMATON – Jumala on erilainen kuin ihmiset. Hän ei muutu. Hän on sama eilen tänään ja iankaikkisesti. Se tarkoittaa, että ne 7000 lupausta, jotka Hän antoi meille Raamatussa, pysyvät yhtä tosina nyt, kuin silloin, kun lupaus annettiin.

JUMALA ON TÄYDELLINEN TOTUUS – Jumala on antanut meille Totuuden Sanan käyttöömme ollessamme tämän maan päällä. Voimme ottaa Hänen Raamattunsa täysin totena ja luotettavana. Jeesus sanoi: Minä olen tie, totuus ja elämä. Hänen tiensä eivät ole meidän teitämme, joten meidän täytyy oppia Totuus Häneltä, emmekä saa luottaa ihmisiin.

Jumala on kolmessa persoonassa, Isä Jumala, Poika Jumala ja Pyhä Henki Jumala, mikä tekee mahdolliseksi nähdä Jumaluudessa suhteita.

Vaikka heitä kutsutaan Isäksi, Pojaksi ja Hengeksi, heillä kaikilla on tasa-arvoiset ominaisuudet. Esimerkiksi Isä Jumala on aivan yhtä muuttumaton kuin Poika Jumala ja Pyhä Henki Jumala. Kaikilla kolmella on sama pyhyys, rakkaus ja iankaikkinen elämä, kuten muutkin luonteen alueet.

Tärkein ero on heidän vastuualueensa Jumalan suunnitelmassa. Isä on Suunnittelija, Poika sitoutuu suunnitelmaan ja toteuttaa sen ja Pyhä Henki ilmoittaa suunnitelman.

PELASTUMATTOMAN IHMISEN VASTAUS PELASTUKSEN SUUNNITELMAAN

Reaktiot pelastuksen suunnitelmaan käsittävät suoran hylkäämisen tai olla välittämättä suunnitelmasta. He voivat tarjota ihmisen hyviä tekoja Jumalalle, mutta Hän ei hyväksy niitä. Ihmisen hyvyys, jota ihmiskunta yleensä kehuu, on saastutettu ja Hänen silmissään arvioitu ”saastaisíksi rievuiksi” (Jes. 64:6).

ARVIOIMINEN JA TUOMIOT

Herra Jeesus Kristus arvioi sekä uskovan että epäuskoisen.

Uskovan Kristuksen tuomioistuimella (1. Kor. 3:11-15) ja epäuskoisen Suurella Valkealla Valtaistuimella (Ilm. 20:10-15). Kummassakaan tapauksessa syntejä ei mainita, koska Kristus on maksanut ne ristillä. Meidät kuitenkin arvioidaan hyvien tekojemme laadun perusteella. Koska uskova on hyväksynyt Kristuksen hyvän työn, niin Jumala hyväksyy hänet. Kaikki pelastumisen jälkeen Jumalan ohjauksessa tehdyt hyvät työt palkitaan, mutta inhimillisestä luonnostamme peräisin olevat työt palavat pois. Tekomme eivät ole pelastuksemme perustus. (Tiit. 3:5-7)

Mitä tulee epäuskoisiin, niin koska he eivät ole saaneet Jumalan vanhurskautta uskon kautta, heidän tekojaan ei hyväksytä ja heidät tuomitaan iankaikkiseen suhteeseen Saatanan kanssa.

HAASTE – Hyväksytkö sinä omakohtaisesti sen tosiasian uskossa, että Jeesuksen Kristuksen työ ristillä oli sinua varten, vai ohitatko sen, tai herjaat sitä, kuten Saatana? Valintasi koskien sitä, kuka Jeesus on ja mitä Jeesus on tehnyt, sinetöi iankaikkisen kohtalosi. Kenen kanssa sinä haluat viettää iankaikkisuutesi? Saatanan vai Jeesuksen? Siitä on kysymys!

VASTAUS – Jotta olisimme ikuisesti pelastettuja, meidän täytyy varmistaa, että meidän tiemme on Jumalan Tie. ”Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä” (Joh. 3:16).

Jeesus on ainutlaatuinen. Hän sanoi: ”Minä olen tie ja totuus ja elämä; ei kukaan tule Isän tykö muutoin kuin minun kauttani” (Joh. 14:6).

Rajoitettu mahdollisuus hyväksyä Jumalan tie päättyy sinun kuolemaasi.

***

EBCWA email pjmoses@bigpond.com.au; john.mcewan@xtra.co.nz

Read Full Post »