Feeds:
Artikkelit
Kommentit

Posts Tagged ‘Golgatan evankeliumi’

Viime sunnuntain evankeliumitekstinä oli Luukkaan evankeliumin 10. luvun jakeet 1-12. Siinä Jeesus lähettää 72 opetuslastaan kaksittain julistamaan eri kaupunkeihin. Hän käskee opetuslapsia: ”Parantakaa kaupungin sairaat ja kertokaa kaikille: ’Jumalan valtakunta on tullut teitä lähelle.'”

Jeesus sanoi opetuslapsille myös: ”Satoa on paljon, mutta sadonkorjaajia vähän.” Tästä Hän tahtoo muistuttaa tänään meitäkin.

Moni kyselee ja jopa tuskailee, että mikä onkaan se oma tehtävä Jumalan elovainioilla. Vastaus on helppo, kun muistamme Jeesuksen antaman lähetyskäskyn:

Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni, kastamalla heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen ja opettamalla heitä pitämään kaikki, mitä minä olen käskenyt teidän pitää. Ja katso, olen teidän kanssanne joka päivä maailman loppuun asti. (Matt. 28:19,20)

Saatamme sanoa mielessämme, että tuo on pappien, lähetystyöntekijöiden ja muiden palkattujen työntekijöiden tehtävä. Mutta näin ei ole – kehotus on annettu kaikille Herraan uskoville. Jätetään kastaminen pappien tehtäväksi, mutta muuta työsarkaa sitten kyllä riittääkin.

Olivatko nuo lähetetyt opetuslapset korkeasti koulutettuja tai ylipäätään oppineita ihmisiä? Eivät olleet – he olivat aivan tavallisia ihmisiä, jotka oli kutsuttu kalastajan ammatista tai jostakin muusta arkisesta työstä Jeesuksen seuraajiksi. Paavali, jonka julistustyö alkoi vasta Jeesuksen ylösnousemuksen jälkeen, oli vasta se ensimmäinen oppinut kristinuskon teologi.

Seurakuntakin oli perustettu jo ennen Paavalia, eikä siihenkään tarvittu oppineita. Tarvittiin vain kalastaja-Pietari, joka toimi Pyhän Hengen johdatuksessa ja voimassa.

Ehkä kysyt, millä viisaudella Pietari ja nuo muut opetuslapset osasivat toimia ja opettaa? Mutta muistatko, että hehän olivat saaneet seurata Jeesuksen toimintaa ja opetusta – Pietari aivan alusta asti. Hän oli omakohtaisesti saanut kokea senkin, että kieltämisen ja katumisen jälkeen vielä kelpasi Jeesukselle. Oman kokemuksensa perusteella hän osasi kertoa Jeesuksen ristin sovitustyöstä ja julistaa ylösnoussutta Kristusta. Hän kertoi siitä, mitä oli nähnyt ja mitä oli kuullut Jeesuksen opettavan.

Mikä on se sanoma, jota meidän tulisi viedä eteenpäin? Mitä sanomaa me voimme ja osaamme kertoa muille? Sen ei totisesti tarvitse olla teologisesti viisaita ajatusrakennelmia. Riittää kun kerromme, miten Jeesus on minullekin syntiselle antanut anteeksi ja saan turvautua Hänen sovitustyöhönsä. Rangaistus, joka olisi minun pitänyt kärsiä, on jo kannettu ristinpuulla.

Rakastava Taivaan Isämme tiesi jo meidät luodessaan, että synti saa meidät valtaamme, emmekä omin voimin voi itseämme pelastaa. Siksi Hän on itse Pojassaan meidän syntimme jo sovittanut. Hän on meille pelastuksen valmistanut – meidän ei tarvitse kuin ottaa se uskossa vastaan!

Mitään muuta julistusta ei tarvita kuin tätä yksinkertaista veren evankeliumia. Siinä on toivo jokaiselle; ei ole niin suurta syntistä, jota se ei koskisi. Se on niin yksinkertaista sanomaa, että on usein viisailta salattu, mutta lapsenmieliset sen kyllä ymmärtävät.

Elämme aikaa, jossa ihmiset kaipaavat kuulla sanomaa pelastavasta Jeesuksesta. Annetaan itsemme Hänen käyttöönsä:

Herra, tahdon olla uskollinen sanallesi. Olen omassa voimassani mitätön, mutta käytä minua valtakuntasi työssä tahtosi mukaan. Tee minut kelvolliseksi Sinun käyttöösi. Anna minulle tarvittava viisaus ja Pyhän Henkesi voima niissä tehtävissä, joihin haluat minut asettaa. Johdata askeleitani.

Read Full Post »

Vapaakirkon pitkäaikainen evankelista ja yli kirkkokuntarajojen tunnettu julistaja Hilja Aaltonen on päässyt Taivaan kotiin.

Jo nuoruudestani muistan hyvin hänen sanoittamansa laulun Sinä kaipaatko täyteyttä Hengen sen, josta osa alla:

Sinä kaipaatko täyteyttä Hengen sen,
Joka tulvailee uskosta lupausten,
Joka vuotavi kädestä Mestarin
tyhjän tyhjihin sieluihin?
Tämä siunaus armona annetaan,
Omat ansiot turhuutta, roskaa vaan,
Kiinnä katseesi vuorehen voittoisaan,
Pyhän Golgatan kukkulaan.

Hilja Aaltosen ydinsanomaa oli ristinevankeliumi, eli Jeesuksen sovitustyö syntiemme tähden Golgatalla. Siinä on kristinuskon ydin, ja se riittää, vaikka muusta ei puhuisikaan.

Muistan hyvin, kun 2000-luvun alkuvuosina Jumala pysäytti minut noidannuolen kautta. Makasin viikon sängyssä ja aikani kuluksi luin Hilja Aaltosen kirjaa, jonka nimeä en tosin enää muista. Siltä sairasvuoteelta alkoi prosessi, joka muutti monta asiaa perusteellisesti – minut aivan kuin herätettiin.

Hilja Aaltonen puhui viime vuosinaan herätyksestä, jota hän odottaa. Mutta mitä on herätys? Se ei ole sitä, että olisi jotain hurmosta tai näkyisi ihmeitä ja merkkejä. Herätyksen odottaminen tässä ajassa valitettavasti vaikuttaa olevan jotain tuon kaltaisen etsimistä. Herätys on sitä, kun ihminen tulee synnintuntoon. Nykyisin ei kovinkaan usein kuulla kehotusta parannuksentekoon, mutta se on edellytys herätykselle.

Monesti ajatellaan, että herätystä on se, kun uskosta osattomat tulevat uskoon. Oikeasti herätys alkaa Herran huoneesta – minusta ja sinusta, jotka ovat etääntyneet Herrasta. Herätystä ei tule, jos emme ala tutkiskelemaan oman sydämemme tilaa. Meidän on joka päivä tultava Jeesuksen ristin juurelle ja tunnustettava rikkomuksemme ja tehtävä niistä parannusta. Jeesus on syntimme sovittanut ja antaa ne katuvalle anteeksi.

Hilja Aaltonen on sanonut, että ”nykypäivän ihminenkin kaipaisi yksinkertaista, vanhanaikaista, körttiläistä, kyynelten keskeltä julistettua veren sanomaa: ’Jumalan Pojan veri puhdistaa kaikesta synnistä.’ Ei rääkätty ihminen, joka on nääntymässä taakkojensa alle, tule autetuksi, ellei saarnatuoleista kuulu tämä ristin sovintosaarna.”

Hän sanoi odottavansa, että herätys alkaisi hiljaisena ja jykevänä, Jumalan Sanan mukaisena – ei minään hurmosliikkeenä. ”Kaipaan sitä jykevyyttä, jota ennen oli. Kokouksissa oli sellainen henki, että niissä itkettiin ja oltiin hiljaa. Se oli syntisen itkua Jumalan tuulen alla.”

Hilja Aaltonen totesi jokunen vuosi sitten, että ”Pyhän Hengen pilvi on Suomen päällä, mutta jokin pidättää”.

Mikä se on, joka pidättää herätystä alkamasta? Mielestäni syy on siinä, että ihmiset – edes uskovat – eivät ole nähneet tarpeelliseksi tulla ristin juurelle. Ei Jumala voi siihen pakottaa ketään. Meillä on asiat liian hyvin, jotta meiltä riittäisi aikaa Jeesukselle. Jumala voi tosin panna alulle herätyksen, mutta silloin se tapahtunee jonkin ahdistuksen kautta.

Lue Hilja Aaltosen haastattelu vuodelta 2010.

Read Full Post »