Feeds:
Artikkelit
Kommentit

Posts Tagged ‘Haagar’

The Sight of God (part 2)
By Simon Desjardins, 15.10.2020, suom. SK

Tämä on jatkoa artikkelille Jumalan kyky nähdä (osa 1).

Saattaako joku niin piiloon piiloutua, etten minä häntä näe? sanoo Herra. Enkö minä täytä taivasta ja maata? sanoo Herra.” (Jer. 23:24)

Jumalan yleismaailmallinen näkökyky

Jumalan näkökyky ei ole vain pysyvä; se on myös yleismaailmallinen. Kuten olemme lukeneet jakeesta, tämä johtuu siitä, että Jumala on läsnä kaikkialla. Hän täyttää taivaan ja maan. Siksi kukaan ei voi piiloutua Jumalalta:

”Minne minä voisin mennä, kussa ei sinun Henkesi olisi, minne paeta sinun kasvojesi edestä? Jos minä taivaaseen nousisin, niin sinä olet siellä; jos minä tuonelaan vuoteeni tekisin, niin katso, sinä olet siellä. Jos minä kohoaisin aamuruskon siivillä ja asettuisin asumaan meren ääriin, sielläkin sinun kätesi minua taluttaisi, sinun oikea kätesi tarttuisi minuun. Ja jos minä sanoisin: ’Peittäköön minut pimeys, ja valkeus minun ympärilläni tulkoon yöksi’, niin ei pimeyskään olisi sinulle pimeä: yö valaisisi niinkuin päivä, pimeys olisi niinkuin valkeus.” (Ps. 139: 7–12)

Näin ollen mikään ei voi paeta Hänen universaalista näkökentästään. Herran silmät ovat joka paikassa; ne vartioitsevat hyviä ja pahoja” (Sananl. 15:3). Näin ollen suuri MINÄ OLEN näkee aina ja kaikkialla iankaikkisesta iankaikkiseen. Ja kaiken, mitä hän näkee, hän näkee nykyhetkessä. Tämä on yksi syy siihen, miksi Hän tietää kaiken, eikä unohda mitään. Hän on ikuinen ja universaali todistaja, joka meidän pitää kohdata tuomiopäivänä.

Jumalan kyky nähdä läpi

”…eikä mikään luotu ole hänelle näkymätön, vaan kaikki on alastonta ja paljastettua hänen silmäinsä edessä, jolle meidän on tehtävä tili” (Hepr. 4:13).

Kun ihminen voi nähdä vain pinnallisesti, niin Jumala näkee läpi kaiken ja jokaisen ihmisen. Jumala siis ei tarvitse röntgenkuvia, tietokonetomografiaa, PET-skannauksia, magneettikuvauksia eikä tähystyksiä, koska Hänelle kaikki on alastonta ja paljastettua – ei vain alastonta, vaan myös paljastettua. Tämä on valtava ero Jumalan ja meidän välillä. Vaikka meitä ympäröivät rajoitukset, Jumala on rajoittamaton aina ja kaikissa olosuhteissa.

Tämä ääretön kuilu Jumalan ja meidän kykymme välillä näkyy 1. Samuelin kirjan tarinassa, jonka me kaikki tunnemme:

”Kun he sitten tulivat ja hän näki Eliabin, ajatteli hän: ’Varmaan on nyt tässä Herran edessä hänen voideltunsa’.  Mutta Herra sanoi Samuelille: ’Älä katso hänen näköänsä äläkä kookasta vartaloansa, sillä minä olen hänet hyljännyt. Sillä ei ole, niinkuin ihminen näkee: ihminen näkee ulkomuodon, mutta Herra näkee sydämen.’” (1. Sam. 16:6,7)

Samuel oli tässä katastrofin partaalla. Hän oli aikeessa voidella Eliab tulevaksi Israelin kuninkaaksi ja hän aikoi tehdä sen, koska hänen rajoitettu näkökykynsä johti häntä harhaan. Me menemme usein samaan ansaan, mutta Jeesus ei koskaan mennyt siihen ansaan. Hänestä sanotaan:

”Hän halajaa Herran pelkoa; ei hän tuomitse silmän näöltä eikä jaa oikeutta korvan kuulolta, vaan tuomitsee vaivaiset vanhurskaasti ja jakaa oikein oikeutta maan nöyrille” (Jes. 11:3,4).

Kun Jeesus sanoo: Niinkuin minä kuulen, niin minä tuomitsen” (Joh. 5:30), Hän viittaa kykyynsä kuulla Isän ääni. Mutta kuinka monta kertaa me tuomitsemmekaan silmiemme näöllä ja päätämme korviemme kuulolla ikään kuin olisimme itseriittoisia? Ulkonäöllä voi pettää ihmisiä, mutta ei Jumalaa. Siksi kielto:

”Älkää tuomitko näön mukaan, vaan tuomitkaa oikea tuomio” (Joh. 7:24).

Jumalan kaikkitietävä näkö

Toinen ero Jumalan ja meidän näkömme välillä on siinä, että Jumalan näkökyky on aina tiedon mukainen. Hän tietää, mitä näkee ja näkee, mitä tietää ja tämän pysyvästi. Mutta niin ei ole meidän kohdallamme.

Ihmettelen, kuinka moni ihminen tunnistaisi atomipommin, jos löytäisi sen pellolta, tai Didier Queloz’in, jos tapaisi hänet kadulla. Hyvin usein näkömme ei ole tiedon mukainen. Joten joskus näemme ja teemme johtopäätöksiä tietämättä, mitä näemme. Mutta Jumala on täysin erilainen ja Hänen johtopäätöksensä ovat aina totta.

Ainoa toivomme

Siksi meidän täytyy nähdä El Roi (ראי אל), ”Jumala, joka näkee minut”, sillä hänessä on toivomme. Haagarin kysymys on edelleen ajankohtainen: ”Olenko minä tässä paikassa saanut nähdä takaapäin hänet, joka näkee minut?” Psalmeista löytyy ihana lupaus:

Minä opetan sinua ja osoitan sinulle tien, jota sinun tulee vaeltaa; minä neuvon sinua, minun silmäni sinua vartioitsee” (Ps. 32:8).

Jumala, jonka näkökyky on täydellinen – ja täydellinen koko elämän kirjon alueella – tarjoutuu opastamaan meitä silmillään. Kun Hän sanoi Haagarille: ”Palaa emäntäsi tykö ja nöyrry hänen kätensä alle” (1. Moos. 16:9), Hän opasti häntä silmillään. Tämä ei ole jonkinlainen utopia. Se on lupaus, joka annetaan kaikille, jotka alistuvat Hänen neuvoillensa ja tottelevat Hänen ääntänsä. Tietenkään, kuten Haagarin kohdalla, ei ole aina helppoa noudattaa Hänen opastustaan, mutta se, joka luottaa Hänen rakkauteensa ja myötätuntoonsa, kokee kirkkauden.

”Kuka teistä pelkää Herraa ja kuulee Hänen Palvelijansa ääntä? Joka vaeltaa pimeydessä ja valoa vailla, se luottakoon Herran nimeen ja turvautukoon Jumalaansa.” (Jes. 50:10)

Tämä, eikä mikään vähäisempi, johtaa meidät elämän tielle, sinne, missä on ikuinen ilon ja nautintojen täyteys.

Read Full Post »

The Sight of God (part 1)
By Simon Desjardins, 15.9.2020, suom. SK

Vielä Herran enkeli puhui hänelle: ’Katso, sinä olet raskaana ja synnytät pojan ja kutsut hänet Ismaeliksi, sillä Herra on kuullut sinun hätäsi. Hänestä tulee mies kuin villiaasi: hänen kätensä on kaikkia vastaan, ja kaikkien käsi on häntä vastaan, ja hän on kaikkien veljiensä niskassa.’ Ja Haagar nimitti Herraa, joka oli häntä puhutellut, nimellä: ’Sinä olet ilmestyksen Jumala’. Sillä hän sanoi: ’Olenko minä tässä vilaukselta saanut nähdä hänet, joka minut näkee?’ Sentähden kutsutaan kaivoa nimellä Lahai-Roin kaivo; se on Kaadeksen ja Beredin välillä.” (1. Moos. 16:11–14)

Inhimillistämisen vaara

On myönnettävä, että me uskovat tiedämme, että Jumala on hyvin erilainen kuin ihminen, mutta silti me otamme riskin – ainakin joillakin alueilla – antropomorfisoida, inhimillistää suuri MINÄ OLEN, että hänestä tulisi ymmärrettävämpi ja helpommin saavutettava. Emme ehkä ole tietoisia tuosta vaarasta, mutta mahdollisuus väijyy mielemme rajoilla odottaen suotuisaa hetkeä hypätä sisään ja vääristää käsityksemme Hänestä.

Että ihminen on luotu Jumalan kuvaksi persoonallisuuden alueella, on kiistatonta, mutta kun on kyse siitä kuinka pitkälti, niin samankaltaisuus romahtaa, sillä Jumala on ääretön ja ihminen rajoitettu. Siitä seuraa, että äärettömyyden käsite jää meille abstraktiksi ja sitä tuskin voidaan kuvitella asianmukaisesti; toisin sanoen Jumalan ja meidän äärettömyyskäsitysten välillä on aukko. Tämän ei pitäisi yllättää meitä, sillä Jumala kokee sen ensimmäisessä persoonassa, me emme.

Haagar

Haagarin tarina luo arvokasta valoa vaikeuteen, joka meillä on muodostaessamme itsellemme asianmukaista käsitystä Jumalasta. Omin avuin meillä ei ole toivoa menestyksestä ja jumaluuden häpäiseminen olisi ainoa mahdollinen tulos. Onneksi Jumala voi paljastaa itsensä ja osittain sulkea rajallisuutemme luoman aukon. Siksi voimme hankkia pätevää tietoa, mutta vain osittain (1. Kor. 13:9).

Juuri näin tapahtui Haagarille. Herran enkeli löysi hänet vesilähteen luota erämaassa ja kertoi hänelle, että hän synnyttäisi pojan. Hän kertoi myös, millainen mies hän tulee olemaan ja että hänen jälkeläisensä lisääntyvät niin, että heitä ei voida laskea heidän paljoutensa vuoksi. Hän antoi myös välittömän ohjeistuksen siitä, mitä Haagarin pitäisi tehdä seuraavaksi. Niinpä hän kuuli Jumalan äänen fyysisillä korvillaan. On kuitenkin hämmästyttävää, että se, mikä vaikutti häneen eniten ei ollut se, että Jumala puhuu, vaan ennemminkin se, että hän näkee:

”Haagar kutsui Herraa, joka oli puhutellut häntä, nimellä ’Sinä olet El-Roi’. Haagar näet ajatteli: ’Olenko minä tässä paikassa saanut nähdä takaapäin hänet, joka näkee minut?’” (1. Moos. 16:13, Raamattu Kansalle).

Siellä tuon vesilähteen luona Jumala ilmoitti Hagarille jotakin itsestään. Ja se ilmoitus liittyi Hänen näkökykyynsä.

Kahdenlaista näkökykyä

Kun Haagar sanoi: Olenko minä tässä paikassa saanut nähdä takaapäin hänet, joka näkee minut?” (1. Moos. 16:13), hän tuo esiin ilmoituksella saadun tiedon. Vasta silloin ja siellä hän näki Jumalan, joka näkee hänet. Sen juuri ilmoitus tekee; se avaa silmämme ja saa meidät näkemään jonkin totuuden Jumalasta.

Kiinnitä huomiota Haagarin sanoihin: ”Olenko minä tässä paikassa saanut nähdä takaapäin hänet, joka näkee minut?” (1. Moos. 16:13). Hänen sanansa korostavat kontrastia hänen näkökykynsä ja Jumalan näkökyvyn välillä, toisin sanoen inhimillisen näkökykymme ja jumalallisen näkökyvyn välillä.

Jumalan pysyvä näkökyky

Haagar ei sanonut: ”Olenko minäkin täällä nähnyt Hänet, joka näki minut?” Vaan ennemminkin: ”Olenko minäkin täällä nähnyt Hänet, joka näkee minut?” Haagar oli tullut ilmoituksen kautta tietämään, että kun hän oli lakannut näkemästä Jumalan, Jumala näki hänet edelleen, toisin sanoen, hän oli kokenut Jumalan pysyvän näkökyvyn. On yksi asia, että tämä tieto on päässämme, mutta kokonaan toinen asia tietää se, kuten Haagar sen tiesi. Hän oli nähnyt El Roi’n (ראי אל), ”Jumalan, joka näkee minut”. Kun Jeesus sanoi: ”Ennenkuin Abraham oli, Minä Olen” (Joh. 8:58), hän julisti jumaluuttaan. Mutta hän julisti sen myös – vai pitäisikö sanoa ilmoitti – tavatessaan Natanaelin:

”Jeesus näki Natanaelin tulevan tykönsä ja sanoi hänestä: ’Katso, oikea israelilainen, jossa ei vilppiä ole!’ Natanael sanoi hänelle: ’Mistä minut tunnet?’ Jeesus vastasi ja sanoi hänelle: ’Ennenkuin Filippus sinua kutsui, kun olit viikunapuun alla, näin minä sinut’. Natanael vastasi ja sanoi hänelle: ’Rabbi, sinä olet Jumalan Poika, sinä olet Israelin kuningas’.” (Joh. 1:47-49)

Natanael ymmärsi silloin ja siellä, että Jeesus oli nähnyt hänet kaiken aikaa. Hän sai välähdyksen Jumalan pysyvästä näkökyvystä ja tuli siihen tulokseen, että tämä ei ollut tavallinen ihminen. ”Rabbi, sinä olet Jumalan Poika, sinä olet Israelin kuningas!”

Ensimmäinen kontrasti

Joten tässä meillä on ensimmäinen vastakohtaisuus Jumalan ja oman näkökykymme välillä. Meidän näkökykymme on hetkellinen ja ohimenevä, Jumalan näkökyky on pysyvä. Hän näkee meidät keskeytyksettä. Itse asiassa Hän näkee jokaisen ihmisen ja kaiken tällä tavalla. Tämä ajatus ahdisti Nietzsche’ä. Kirjassaan Näin puhui Zarathustra hän loi hahmon, josta lopulta tulee Jumalan murhaaja. Myöhemmin rikollinen selittää tekonsa syytä:

Mutta hänen … täytyi kuolla: hän näki kaikkinäkevillä silmillä – hän näki ihmisten syvyydet ja pohjat; hän näki kaiken heidän kätketyn nöyryytyksensä ja rumuutensa. Säälissään hän ei hävennyt mitään; hän tunkeutui likaisimpiin nurkkiini. Tämän ehdottoman uteliaan, liian tunkeilevan, liian säälivän, oli kuoltava. Hän näki minut aina: halusin kostaa tällaiselle todistajalle – tai muuten en voisi elää.

Jumalan, joka näki kaiken, mukaan lukien jokaisen ihmisen – tämän Jumalan täytyi kuolla! Ihminen ei voi sietää, että tällaisen todistajan pitäisi elää.

Nämä sanat saattavat heijastaa Nietzsche’n henkilökohtaista motivaatiota, ei tappaa Jumala, kuten hän luuli, vaan tappaa sisäinen tieto, joka hänellä oli Jumalasta ja oikeutukseton tietoisuus, joka hänellä oli itsestään.

Jumala on todella El Roi (אל ראי), ”Jumala, joka näkee minut” ja näkee minut aina.

”Tehkää kaikki nurisematta ja epäröimättä, että olisitte moitteettomat ja puhtaat, olisitte tahrattomat Jumalan lapset kieron ja nurjan sukukunnan keskellä, joiden joukossa te loistatte niinkuin tähdet maailmassa tarjolla pitäessänne elämän sanaa, ollen minulle kerskaukseksi Kristuksen päivänä siitä, etten ole turhaan juossut enkä turhaan vaivaa nähnyt” (Fil. 2:14-16).

Jatkuu artikkelissa Jumalan kyky nähdä (osa 2).

Read Full Post »