Feeds:
Artikkelit
Kommentit

Posts Tagged ‘häät’

Samaa sukupuolta olevien avioliitto on ollut Suomessa mahdollista 1.3.2017 lähtien. Käytännössä vihkimiset on suoritettu maistraateissa. Ev.lut. kirkon linjaus on, että avioliittoa pidetään edelleenkin yhden naisen ja yhden miehen välisenä liittona, eikä avioliittolain voimaantulo muuta kirkon käytäntöä. Muutama pappi oli jo etukäteen ilmoittanut vihkivänsä homopareja, vaikka piispat olivat sen selvästi kieltäneet. Ainakin Kai Sadinmaa on jo ennättänyt tällaisen vihkimisen suorittaa.

Savonlinnan ev.lut. seurakunnan kirkkoneuvosto teki kirkkoherra Sammeli Juntusen johdolla päätöksen 23.2.2017 seurakunnan kirkkotilojen käytöstä avioliittoon vihkimisissä. Päätöksen mukaan seurakunnan kirkkotiloissa ei toimiteta samaa sukupuolta olevien parien avioliittoon vihkimisiä ja siunaamisia eikä myöskään rukoushetkiä tällaisten parisuhteiden puolesta. Syynä tähän päätökseen oli nimenomaan ennakoida sitä tilannetta, kun useampi ev.lut. kirkon pappi (ei kuitenkaan Mikkelin hiippakunnan alueelta) oli julkisuudessa ilmoittanut näitä vihkimisiä suorittavansa, ja estää tulkinnanvaraiset tilanteet ja väärinkäytökset. Päätös perusteluineen on luettavissa kirkkoneuvoston pöytäkirjasta.

Vastaava päätös tehtiin Kotka-Kymin seurakunnassa, tosin maallikkojäsenten toimesta ja kirkkoherran esitystä vastaan. Kyseisen seurakunnan 48 työntekijää allekirjoitti myöhemmin vetoomuksen kirkkoherran linjan puolesta. Kirkkoneuvoston jäsen Ville Mielonen muistuttaa Uusi Tie -verkkolehden mukaan, että ”kirkon alttarilla seisova pari juhlapäivänään rinnastetaan avioliittoon vihkimiseen vaikka kyse olisi pastoraalisesta rukouk­sesta. Tilojen rajaus viestittäisi selkeämmin kirkon pitäytyvän edelleen avioliitto-opetukseensa”.

Myös omassa kotiseurakunnassani Savonlinnassa tehty päätös aiheutti valtavan kohun ja hyökkäyksen kirkkoneuvostoa vastaan. Mutta kun katsotaan niitä ohjeita, mitä esimerkiksi Turun arkkihiippakunnassa on laadittu, voi vain kiittää suoraselkäistä esimerkillisyyttä pitäytymisessä ev.lut. kirkon kirkkojärjestykseen, tunnustuskirjoihin ja ennen kaikkea sitoutumista Jumalan sanaan.

Turun arkkihiippakunnassa nimittäin on laadittu materiaali Ehdotus rukoukseksi avioliiton solmineiden samaa sukupuolta olevien avioparien juhlaan kirkossa tai muussa paikassa. Kokonaisuudessaan se muistuttaa kovasti avioliittoon vihkimisen kaavaa.

Materiaalissa on muun muassa tällainen teksti: ”Hyvät N. ja N. Raamatussa Jumala sanoo: ’Ei ole hyvä ihmisen olla yksinään. Minä teen hänelle kumppanin, joka sopii hänen avukseen.’ (1 Moos. 2:18.) Te olette solmineet avioliiton ja luvanneet rakastaa toisianne. Haluatte jakaa elämänne toistenne kanssa. Tässä hetkessä olemme koolla Jumalan kasvojen edessä ja rukoilemme Teidän avioliittonne ja yhteisen elämänmatkanne puolesta. Pyydämme hyvän Jumalan siunausta kaikkiin vaiheisiinne ja hetkiinne. Luotamme siihen, että Jumala on läsnä tässä hetkessä.” Toisessa kohtaa tuossa materiaalissa sanotaan: ”Jumala, me kiitämme sinua rakkauden lahjasta. Siunaa N:ää ja N:ää, jotka ovat solmineet avioliiton. Liitä aviopuolisot rakkaudella toisiinsa. Auta heitä rakentamaan koti, jossa usko, toivo ja rakkaus vallitsevat. Anna heille Pyhä henkesi, että he sinun siunaaminasi eläisivät rauhassa.” Materiaali löytyy osoitteesta http://www.turunseurakunnat.fi/perhejuhlat/rukoushetki-avioliiton-solmineiden-puolesta

Ongelmana vaan on, että kirkolliskokous on vuonna 2010 linjannut, että rukoushetkeä samaa sukupuolta olevien parien kanssa ei saa sekoittaa avioliittoon vihkimiseen tai avioliittoon siunaamiseen, eikä se saa olla kirkollisen toimituksen kaltainen. Sitten myöhemmin piispainkokous linjasi samalla tavalla, että ”Tällaisessa rukouksessa ei saa olla kyse avioliittoon rinnastettavan parisuhteen siunaamisesta”.

Mutta kuinka ollakaan – kun luet kokonaan tuon linkitetyn materiaalin, huomaat, miten se juuri on kuin jokin kirkollinen toimitus! Ei ole epäilystäkään, etteikö osallistujille jäisi kuva kirkkohäistä! Tässä on se syy, miksi Savonlinnan ja Kotka-Kymin kirkkoneuvostot kielsivät nämä rukoushetket kirkkotiloissa; ei ole mitään mahdollisuutta estää pappia käyttämästä vaikka tuollaista edellä mainittua kaavaa. Siksi on parempi, että niitä rukoushetkiä ei järjestetä kirkollisissa tiloissa, jolloin kenellekään ei tule mielikuvaa, että tämä on tilaisuus, jossa Jumala ja seurakunta siunaa solmitun avioliiton.

Edellä kuvattuja asoita on laajasti käsitelty Uusi Tie -lehdessä 8.3.2017 ja myös verkkolehdessä, linkki tässä.

Surullista on, että se iso enemmistö ev.lut. kirkkoon kuuluvista, jotka eivät käy kirkossa kuin satunnaisesti, pitävät kyllä suurta ääntä samaa sukupuolta olevien oikeuksista kirkossa ja tahtovat määrätä, mitä pitää tehdä. Koska he maksavat kirkollisveroa eli rahoittavat kirkon toimintaa, totta kai heidän tahtoaan totellaan. Tämän vuoksi arkkipiispa Kari Mäkinen uskaltaa sanoa, että ennemmin tai myöhemmin kirkko taipuu vihkimään homopareja. Kirkossa ollaan siis puun ja kuoren välissä; on pakko taipua sellaiseen, mikä on Raamatun vastaista. Jos kaipaat perusteluja, lue artikkelini Onko Jumala kieltänyt homoseksuaalisuuden harjoittamisen?

On esitetty sellaistakin ratkaisumallia, että kirkko luopuisi vihkioikeudesta, jolloin ei olisi koko kiistaa samaa sukupuolta olevien parien vihkimiseksi. Vihkiminen tapahtuisi kirkon sijaan maistraatissa. Todellisuudessa tämä malli ei toimi: moni aviopari haluaa varmasti siviilivihkimisen lisäksi edelleenkin jonkinlaisen kirkossa tapahtuvan siunausseremonian. Toisaalta monen syy pysyä kirkon jäsenenä on juuri mahdollisuus kirkossa tapahtuvaan vihkimiseen. Mitä tapahtuisikaan jäsenmäärälle, jos kirkko luopuisi vihkioikeudestaan?

Seuraavalle kirkolliskokoukselle 2.5.2017 on jätetty aloite samaa sukupuolta olevien parien vihkimiseksi. Aloitteen tekijöiden mielestä ”kysymys avioliitosta on uskon ytimeen nähden toissijainen kysymys”. He eivät vain tahdo ymmärtää, että tässä ei ole kyse pelkästään ”rakkauden koriin” eli etiikan alueeseen kuuluvasta kysymyksestä, vaan myös vahvasti oppiin liittyvästä ”uskon korin” asiasta. Seurakuntalainen.fi-sivustolta löytyy kolmen yliopistoteologin vastine tuohon aloitteeseen. Sittemmin aloitteen tehneet 15 kirkolliskokousedustajaa sekä emerituspiispa Mikko Heikka ovat esittäneet tuohon vastineeseen kommentteja, joiden vastine on niin ikään luettavissa Seurakuntalainen.fi-sivustolta, kannattaa lukea! Lyhyesti todettakoon, että sukupuolineutraalin avioliiton kannattajat käyttävät teologisesti kestämättömiä ja jopa keskenään ristiriitaisia argumentteja. Ne uppoavat kyllä suureen yleisöön, mutta eivät kestä lähempää tarkastelua.

Onko yllätys, että nykypäivän homoparikeskustelussa on paljon samaa kuin takavuosien naispappeuskeskustelussa? Teologian tohtori, Lähetyshiippakunnan emerituspiispa Matti Väisänen kertoo olleensa mukana molemmissa niin kutsutuissa Ilkon seminaareissa vuosina 1980 ja 1982, joissa käsiteltiin silloin ajankohtaista virkakysymystä. Näin hän kertoo noista seminaareista, joissa on mielenkiintoinen yhtymäkohta tämän päivän homoavioliittokeskusteluun:

”Niihin oli kutsuttu koko kirkon ja teologisten tiedekuntien sekä kirkkomme hengellisten liikkeiden johtajat. Seminaareissa pohdittiin ja valmisteltiin kirkon uutta virkaratkaisua. Jälkimmäisessä seminaarissa Helsingin yliopiston silloinen ekumeniikan professori kysyi politiikasta termejä lainaten: ’Kuuluuko kirkon virkakysymys uskon vai rakkauden (eli lain) koriin?’ Seminaarin yhteinen ajatus oli, että ehkä se kuuluu lähinnä rakkauden (eli lain) koriin. Tämän jälkeen professori totesi, että siinä tapauksessa naispappeuden hyväksymiselle ei ole mitään esteitä. Laki on aika- ja kulttuurisidonnainen. Ainut asia laista, joka sitoo meitä, on rakkauden laki: ’Minkä tahdotte ihmisten teille tekevän, tehkää myös te samoin heille’ (Matt. 7:12; Luuk. 6:31). Kirkko on vapaa ratkaisemaan virkakysymyksen haluamallaan tavalla.”

”Tämän jälkeen eräs kokouksen osanottaja totesi puheenvuorossaan, että tällä lain tulkinnalla avataan kirkossa portit mille tahansa jumalattomuudelle: Miten käy esim. kristillisen avioliiton ja seksuaalimoraalin? Jonossa on odottamassa myös homoseksuaalikysymys, eutanasia jne. Kokouksen puheenjohtajana toiminut piispa keskeytti suuttuneena kyseisen puheenvuoron sanoen, että puheenvuoron käyttäjä ’maalaa piruja seinälle’. Mainituilla asioilla ei ole mitään tekemistä virkakysymyksen kanssa. Nyt me, sama sukupolvi, olemme kaiken sen todistajia, mistä ko. puheenvuoron käyttäjä ja muutamat muut seminaarin osanottajat olisivat halunneet varoittaa, jos he olisivat saaneet käyttää pyytämänsä puheenvuoron.” (Lähde)

Tuo mainittu piispa on silloinen arkkipiispa John Wikström (lähde s. 42). Suosittelen lukemaan Ilkon seminaareissa käsitellyt naispappeuden perustelut Anssi Simojoen toimittamasta kirjasta Herran käsky, sieltä erityisesti osa Havaintoja naispappeuden teologisista perusteluyrityksistä Suomen kirkossa, s. 93–121 (SLEY-kirjat Oy 1984). Erikoista oli, että naispappeuden tueksi esitetyt perustelut olivat hyvin ohuet ja kummallisetkin, ja menettelytavoissa paljon outoa. Aivan samoja piirteitä on nyt käytävässä samaa sukupuolta olevien parien vihkimiseen liittyvässä kirkollisessa keskustelussa.

Huomionarvoinen seikka siis on se, että nykyisessä homoavioliittokeskustelussa pyritään saamaan homosuhteet ”rakkauden koriin” ohi Raamatun selvän ilmoituksen. Jos – ja kun – Raamatun sana on meille Jumalan puhetta, niin tämä aihealue kuuluu ehdottomasti myös ”uskon koriin”, eli on opillinen kysymys. Erittäin surulliseksi asian tekee se, että viisaat ja oppineet kirkonmiehet kirkon ylimmällä tasolla ajavat yhtä agendaa kuin käärmettä pyssyyn, eivätkä pysty katsomaan ja uskomaan Raamatun selvää ilmoitusta asiasta. ”Sillä aika tulee, jolloin he eivät kärsi tervettä oppia, vaan omien himojensa mukaan korvasyyhyynsä haalivat itselleen opettajia ja kääntävät korvansa pois totuudesta ja kääntyvät taruihin” (2. Tim. 4:3-4). Raamattu on heille vain puhetta Jumalasta – ei Jumalan puhetta. He ovat menneet Saatanan ansaan, joka kuiskuttaa: ”Onko Jumala todella sanonut?” (1. Moos. 3:1)

Mihin on unohtunut Jeesuksen opetus avioliitosta? Hän opetti, että jo luomakunnan alussa Jumala loi ihmisen mieheksi ja naiseksi; ja mies luopukoon isästään ja äidistään ja liittyköön vaimoonsa, ja heistä kahdesta tulee yksi liha; ja minkä Jumala on näin yhdistänyt, sitä älköön ihminen erottako (Mark. 10:6-9 ja Matt. 19:4-6). Eikö Jeesuksen sanoilla ole enää mitään painoarvoa? Onko niin, että ihmisviisaudella kyllästetty teologi ei usko Jeesuksen olevan Jumalan poika? Näin näyttää tilanne valitettavasti olevan Suomen ev.lut. kirkossa.

Eivät seurakunnat Savonlinnassa eivätkä muuallakaan ole kieltäneet ketään homoseksuaalia osallistumasta seurakunnan tilaisuuksiin, päinvastoin! Tänään ilmestyneessä Seurakuntauutiset-lehdessä 2/2017 Sammeli Juntunen kirjoittaa: ”Keskustelusta on voinut saada sellaisen käsityksen, että seksuaalivähemmistöt eivät olisi kirkkoihimme tervetulleita rukoilemaan. Se ei pidä paikkaansa. Kaikki ovat tervetulleita, kaikkia kutsutaan kirkkoon ja muuhun seurakunnan toimintaan. Kaikki tarvitsevat ilosanomaa Jumalan rakkaudesta. Sitä varten seurakuntamme ja sen kirkot ovat olemassa.”

Jokainen ihminen – myös uskova – on syntinen ja tarvitsee siksi jatkuvaa turvautumista Jeesuksen sovitustyöhön. Kaikki me kamppailemme kuka minkäkin asian kanssa ja tarvitsemme siksi yhdenvertaisesti niitä armovälineitä, joita Herramme meille tarjoaa. Ei taipumus johonkin väärään ole syntiä, vaan sen taipumuksen toteuttaminen. Tähän liittyen lue artikkelini Onko homoseksuaalisuus syntiä?

Monesta seurakunnasta puuttuu nykyään puhe synnistä ja kehotus parannuksentekoon. Meillä itse kullakin olisi paljon pois pantavaa, kunhan joku vain siitä huomauttaisi. Mikä olisikaan parempi tilaisuus tällaiseen kuin Jumalan sanaa kunnioittavan papin puhe seurakunnan kokouksessa?

”On julmaa ja rakkaudetonta, jos homoseksuaalisuuden harjoittamista ei sanota synniksi. Näin toimimalla ihmiseltä kielletään armo ja mahdollisuus syntien anteeksisaamiseen. … Seurakunnan tulee olla paikka, jossa ihminen saa kuulla Jumalan sanan opetusta ja jossa hänen puolestaan myös rukoillaan. Meillä ei ole oikeutta pimittää Jumalan tahtoa eikä hänen armoaan. Seurakunnan tulee osoittaa lähimmäisenrakkautta homoseksuaaleille ja erityisesti tukea ja rohkaista niitä homoseksuaaleja, jotka omassa elämässään ojentautuvat apostolien opetuksen mukaisesti.” (Niilo ja Päivi Räsänen kirjassa Avioliitto, Kustannus Oy Uusi Tie, 2016)

Edelleen samasta kirjasta: ”Jos me kiellämme lain eli rakkauden kaksoiskäskyn emmekä anna sen tuomita meitä, meillä ei ole myöskään evankeliumia. Ilman lain herättävää puhuttelua riistämme evankeliumin lankeavilta lähimmäisiltämme ja myös itseltämme. Seurakunnissamme meidän tulee Raamattuun pitäytyen opettaa, että haureellisuus, avionrikkominen ja homoseksuaalisuuden harjoittaminen samoin kuin muutkin rikkomukset, kuten varastaminen, ahnehtiminen ja lähimmäisen sortaminen, ovat syntiä. Jokainen meistä on langennut ainakin johonkin näistä synneistä. Syntinen saa turvautua Kristuksen armoon ja syntien anteeksiantamukseen. On suurta Jumalan armoa, että ihminen tulee lain sanan vaikutuksesta tuntemaan syntinsä ja syntisyytensä.”

Elämme vaikeita aikoja seurakunnissa. Nyt tarvitaan totisesti rukousta tämän asian puolesta ja niiden paimenten puolesta, jotka pitävät totuutta esillä. Käykäämme siis veljinä ja sisarina yli seurakuntarajojen yhdessä Herran eteen näiden asioiden kanssa.

Read Full Post »

Kirjasta ANTIKRISTUKSEN PALUU

Tämä kirjoitus on jatkoa artikkelille Tuleva kristittyjen teurastus.

oil-lampsMonet kirjoittajat ja kommentaattorit ja raamatunopettajat sanovat, että kymmenen neitsyen vertauksella ei ole mitään tekemistä tempauksen ja Jumalan seurakunnan kanssa. Päätin kaivautua vähän syvemmälle tähän vertaukseen ja katsoa voiko Sana selvittää kaiken sen tulkintaan liittyvän hämmennyksen. Käykäämme siis kertomus läpi rivi riviltä erään raamatuntutkijan avulla, jonka kanssa olen neuvotellut ja Jumalan armon avulla voimme ehkä päästä parempaan käsitykseen sen todellisesta merkityksestä.

Silloin on taivasten valtakunta oleva kymmenen neitsyen kaltainen, jotka ottivat lamppunsa ja lähtivät ylkää vastaan (Matt. 25:1).

Tässä esitetty konteksti on siis kymmenen neitsyttä menossa kohtaamaan ylkänsä. Tämä vertaus on keskimmäinen kolmesta, jotka käsittelevät samaa aihetta so. ”Valvokaa siis, sillä ette tiedä, minä päivänä teidän Herranne tulee” (Matt. 24:42). Ensimmäinen vertaus tunnetaan vertauksena uskollisesta ja viisaasta palvelijasta. Sitten meillä on nämä kymmenen neitsyttä ja kolmantena vertaus talenteista. Kaikki kolme koskevat samaa aihetta; nimittäin Herran pois menemistä ja takaisin tulemista. Ja kaikki kolme kehottavat meitä: ”Sentähden olkaa tekin valmiit, sillä sinä hetkenä, jona ette luule, Ihmisen Poika tulee.”

Matteuksen lukujen 24 ja 25 kokonaisuus on tietysti vastaus muutamien Jeesuksen lähimpien uskottujen kysymykseen, mitkä olisivat Hänen toisen tulemuksensa (parousia) ja tämän aikakauden lopun merkit. Nämä kolme vertausta ovat siis eräänlainen yhteenveto siitä, mitä hän oli sanonut heille koskien tulevan apokalypsin merkkejä, mitä apokalypsin aikana tapahtuisi ja mitä tapahtuisi Ahdistuksen jälkeen. Kaikkia näitä käsitellään Matteuksen luvuissa 24 ja 25.

Kymmenen neitsyen vertauksen konteksti on siis Herran tulemus ja heidän menonsa häntä vastaan.

Mutta viisi heistä oli tyhmää ja viisi ymmärtäväistä. Tyhmät ottivat lamppunsa, mutta eivät ottaneet öljyä mukaansa. Mutta ymmärtäväiset ottivat öljyä astioihinsa ynnä lamppunsa. Yljän viipyessä tuli heille kaikille uni, ja he nukkuivat. (Matt.25:2-5)

Monet opettajat ovat ehdottaneet, että sana ’neitsyt’ pitäisi kääntää ’morsiusneito’. Siten he päättelevät, että häät on jo pidetty, morsian (seurakunta) on jo taivaassa ja siksi nämä viisi morsiusneitoa edustavat pyhiä, joiden tulee läpikäydä Ahdistus ja he kohtaavat Herransa, kun hän palaa apokalypsin lopussa. Testatakseni tätä väitettä kirjoitin eräälle ikääntyneelle tutkijalle, joka asuu Kreikassa Ateenan lähellä ja jonka kanssa olen ystävystynyt muutaman viime vuoden aikana. Manos Nomikos on kirjoittanut useita kirjoja ja kääntänyt toisia kreikasta englanniksi ja päinvastoin. Hän on myös vakaa kristitty. Kerroin hänelle, mitä ehdottavat useat kirjoittajat USA:ssa, jotka väittävät näiden viiden olevan morsiusneitoja ja kysyin häneltä kreikan sanasta parthenos, joka tekstissä on käännetty ’neitsyeksi’, Seuraavassa hänen vastauksensa sanasta sanaan:

”Mitä tulee kymmeneen neitseeseen voin vakuuttaa sinulle, että kreikankielessä, sekä vanhassa että uudessa, jokainen nainen, joka ei ole ollut sukupuoliyhteydessä mieheen, eikä ole menettänyt immenkalvoaan, on parthenos, so. neitsyt riippumatta, mitä USA:n tutkijat väittävät. On merkillepantavaa, että Eläinradan merkki Neitsyt on kreikaksi ”Parthenos”.

Tämän perusteella on täysin selvää, että ’neitsyt’ on oikea ja uskollinen kreikan tekstin käännös. Siksi ehdotus, että nämä neitsyet olisivat itse asiassa morsiusneitoja, on yritys panna Sana sanomaan jotain muuta, kuin alkutekstissä olevan todellisen merkityksensä.

Itse asiassa ’morsian’ kreikaksi on nymphe ja ’morsiusneito’ on paranymphos. Kumpaakaan näistä sanoista ei löydy evankeliumeista eikä kirjeistä viittaamassa seurakuntaan tai ylkään. On mentävä Ilm. 21 lukuun löytääkseen sanan ’morsian’ ja se on kuvaus taivaasta laskeutuvasta uudesta Jerusalemista. Joten ehdottaa, että nämä viisi eivät olisi neitsyitä ja väittää heitä morsiusneidoiksi muuttaa täysin vertauksen merkityksen ja kääntää sen sallimaan erilaisen tulkinnan koko kertomukselle.

Sillä jos nämä neitsyet muutetaan morsiusneidoiksi, se vihjaa, että morsian on eri asia ja on pieni askel olettaa, että hän on jo taivaassa ja hääjuhla yljän kanssa on ollut ja mennyt. Tämä on olettamus eikä pidä paikkaansa. Luemme edelleen:

Mutta yösydännä kuului huuto: ’Katso, ylkä tulee! Menkää häntä vastaan.’ Silloin kaikki nämä neitsyet nousivat ja laittoivat lamppunsa kuntoon. Ja tyhmät sanoivat ymmärtäväisille: ’Antakaa meille öljyänne, sillä meidän lamppumme sammuvat’. Mutta ymmärtäväiset vastasivat ja sanoivat: ’Emme voi, se ei riitä meille ja teille. Menkää ennemmin myyjäin luo ostamaan itsellenne.’ (Matt. 25:6-9)

Useimmat tutkijat ovat yhtä mieltä, että öljy tarkoittaa Pyhää Henkeä, joten viisaat neitsyet edustavat niitä, jotka ovat saaneet Pyhän Hengen. Jälleen tämä pitää yhtä seurakuntakirjeiden kanssa, jotka kertovat meille, että uskoessamme Herraan saimme Jumalan siemenen, joka on Pyhän Hengen lahja. Sen seurauksena olemme ’Jumalan lapset … kieron ja nurjan sukukunnan keskellä, joiden joukossa me loistamme niinkuin tähdet maailmassa’. On myös mielenkiintoista panna merkille, että neitsyitä käskettiin ’menemään häntä vastaan’. Näin käy, kun tempaus tapahtuu. Me menemme Herraa vastaan yläilmoihin. Toisaalta, kun Jeesus palaa seurakuntansa kanssa Harmageddonilla, niin Ahdistuksen ajan pyhät eivät mene häntä vastaan. Sen sijaan hän palaa heille maan päälle.

Mutta heidän lähdettyään ostamaan ylkä tuli; ja ne, jotka olivat valmiit, menivät hänen kanssansa häihin ja ovi suljettiin. Ja myöhemmin toisetkin neitsyet tulivat ja sanoivat: ’Herra, Herra, avaa meille!’ Mutta hän vastasi ja sanoi: ’Totisesti minä sanon teille: minä en tunne teitä’. (Matt. 25:10-12)

Tässä on nyt kysymys parista tärkeästä seikasta. Ensiksi, kun ylkä tuli, niin viisi viisasta neitsyttä menivät häntä vastaan ja yhdessä he menivät häihin ja ovi suljettiin. Sikäli kuin minä tiedän, on vain yhdet häät Herran ja hänen seurakuntansa välillä. Ne pidetään taivaassa tempauksen jälkeen, kun apokalypsi on käynnissä maan päällä. Joten, jos morsian on jo taivaassa, kuten jotkut ehdottavat, niin mihin häihin tässä viitataan?

Kohdassa Matt. 22:1-14 on toinen vertaus, joka puhuu samoista häistä. Häät on laittanut kuningas pojalleen, mutta kaikki kutsutut kieltäytyvät tulemasta. Niinpä kuningas lähettää palvelijansa teille ja aitovierille ja kutsuu kaikki, jotka he voivat löytää, tulemaan häihin. Tunnet varmaan tarinan. Kutsuvieraat olivat juutalaiset, mutta he eivät halunneet tulla. Ihmiset, jotka tulivat, edustavat pakanoita, jotka ovat seurakunta. Tässä kuitenkin puhutaan samoista kuninkaan pojan ja hänen valittunsa välisistä häistä. Joten kun viisaat neitsyet kohtaavat ylkänsä ja menevät häihin ja ovi suljetaan, niin sen täytyy viitata häihin taivaassa, joihin me kaikki kohta jonakin päivänä osallistumme. Ei voi olla niin, että häät pidettiin seitsemän vuotta aikaisemmin ja morsian on jo taivaassa ja nyt siellä on toiset häät.

Toinen kysymys on tämä; kun viisi tyhmää neitsyttä palaavat, he kolkuttavat oveen ja pyytävät päästä sisälle. Se on tietysti myöhäistä. Kuitenkin on selvää, että palatessaan heillä oli öljyä lampuissaan. Tämä sopii teesin, joka ehdottaa, että nämä tyhmät neitseet edustavat niitä ihmismassoja, jotka kääntyvät Jumalan ja Jeesuksen puoleen tempauksen jälkeen ja ahdistuksen aikana. Varmasti he saavat Pyhän Hengen ja paljastuvat Jeesuksen todistajiksi, mutta on myöhäistä saada heitä häihin, koska tempaus on jo mennyt. Tyhmät neitseet eivät myöskään voi edustaa epäuskoisia ahdistuksen aikana, sillä he vihaavat Jeesusta eikä heitä kiinnosta yrittää päästä häihin, eivätkä he tao ovea huutaen, ‘Herra, Herra päästä meidät sisälle!’

Jotkut sanovat, että koko tämä jakso koskee juutalaisia, eikä sillä ole mitään tekemistä ruumiin eli seurakunnan kanssa. Olen samaa mieltä. Mutta profeetallisilla ilmoituksilla on usein kaksi tai useampia merkityksiä. Näin vaikka Jeesus puhuu tässä ’Israelin kadonneesta heimosta’, hän puhuu myös helluntain ja pyhien yhteen kokoamisen jälkeen tulevasta seurakunnasta. Toiset sanovat, että Jeesus ei koskaan puhunut tempauksesta, koska se ilmoitettiin vasta Paavalille myöhemmin. Hölynpölyä! Jeesus selvästi puhuu tempauksesta jakeissa Joh. 14:1-4 ja myös tässä:

Silloin on kaksi miestä pellolla; toinen korjataan talteen, ja toinen jätetään. Kaksi naista on jauhamassa käsikivillä; toinen korjataan talteen, ja toinen jätetään. (Matt. 24:40-41)

Tiedän monien sanovan, että tämä ei viittaa tempaukseen. He sanovat esimerkiksi, ’toinen otetaan tuomiolle ja toinen jätetään läpikäymään ahdistus’, tai jonkin muun sellaisen perustelun, mutta hetkinen; emmekö juuri oppineet, ettet voi muuttaa sanoja saadaksesi ne tarkoittamaan, mitä ei ole kirjoitettu? Et voi muuttaa ”neitsyttä” ”morsiusneidoksi” tukemaan omaa teoriaasi siitä, mitä tämä vertaus tarkoittaa. Se on vilunkia Jumalan Sanalla!

Muistatko 1. Moos. 3. luvun opetuksen, kun paholainen petti Aadamin ja Eevan? Jumala oli antanut heille erityiset ohjeet koskien hyvän ja pahan tiedon puuta. Sitten kuvaan tuli pimeyden ruhtinas ja alkoi väitellä heidän kanssaan. Ensin hän kyseenalaisti, mitä Jumala oli sanonut; sitten jätti pois sanan; sitten hän lisäsi siihen, mitä oli sanottu; sitten hän muutti sanan ja lopulta hän täysin kielsi, mitä Sana sanoi. Tavallisesti malli on sama, kun on kyse Raamatun tulkitsemisesta. Se merkitsee, ettet voi lisäillä ja vähennellä, mitä selvä totuus sanoo, sovittaaksesi sen tiettyyn tulkintaan. Ja jos em. lainaus sanoo, että silloin on kaksi miestä pellolla; toinen korjataan talteen, ja toinen jätetään, niin se tarkoittaa sitä. Jätä se siihen ja hyväksy. ”Kaksi naista on jauhamassa käsikivillä; toinen korjataan talteen, ja toinen jätetään.” Se tarkoittaa, mitä se sanoo. Meidän ei tarvitse lisätä siihen muutamia sanoja. Saatana teki niin paratiisissa. En ollenkaan epäile, että tämä viittaa tempaukseen, koska Matteuksen 24. ja 25. lukujen konteksti on vastaus kysymykseen, ’mitä tapahtuu sinun palatessasi?’ Muista, että nämä sanat ovat Jeesuksen Kristuksen, joka ei ollut tavallinen kuolevainen profeetta. Kuten sanoin, evankeliumeissa eikä kirjeissä ole missään mainittu, että seurakunta on Kristuksen morsian. Uskoviin kuitenkin viitataan neitsyenä:

Sillä minä kiivailen teidän puolestanne Jumalan kiivaudella; minähän olen kihlannut teidät miehelle, yhdelle ainoalle, asettaakseni Kristuksen eteen puhtaan neitsyen (2. Kor. 11:2).

Joten siinä se on. Korinttolaiskirje on osoitettu yhdelle Kristuksen ruumiin seurakunnalle. Se vertaa uskovia puhtaaseen neitseeseen ja yhdistää heidät viiteen viisaaseen neitseeseen (ei morsiusneitoon), jotka menivät ylkää vastaan, joka vei heidät häihin ja sulki oven heidän jälkeensä. Vaikka seurakuntaa ei missään sanota Kristuksen morsiameksi, se itse asiassa voidaan päätellä kohdasta Ef. 5:22-33, jossa miehen ja vaimon suhdetta verrataan Kristuksen ja Hänen seurakuntansa suhteeseen. Paavali lopettaa sanoen, ”Tämä salaisuus on suuri; minä tarkoitan Kristusta ja seurakuntaa.”

Se kuitenkaan ei ole salaisuus, että viisi viisasta neitsyttä edustavat seurakuntaa ja kun menemme Häntä vastaan tempauksessa, niin ovi suljetaan ja ne sieluparat, jotka uskovat Kristukseen jälkeenpäin, jätetään kärsimään hirvittävät tapahtumat, jotka pian kohtaavat maata. Siihen saakka meille kuuluvat sanat ”valvokaa siis, sillä ette tiedä, millä hetkellä teidän herranne tulee”. Se viittaa tämän päivän seurakuntaan, sillä me emme tiedä, milloin Herra tulee kokoamaan meidät yhteen yläilmoissa. Se voi tapahtua ensi yönä, tai se voi tapahtua 50 vuoden päästä, mutta ahdistuksenajan pyhät tietävät, milloin Jeesus tulee takaisin. He tietävät, että hän tulee takaisin apokalypsin lopussa, kun armeijat ovat koolla Megiddon laaksossa ja Peto Syvyyden Kuilusta, Antikristus, menee temppeliin julistaen olevansa Jumala. Niinpä heillä on kohtuullisen hyvä käsitys, milloin tarkalleen Jeesus palaa maan päälle, kun taas meillä tänä päivänä ei ole aavistustakaan, milloin tempaus tapahtuu. Varmasti meillä on toivo, että se tapahtuu pian, koska voimme nähdä ajanmerkkien toteutuvan kaikkialla ympärillämme, mutta me emme vain tiedä. Siihen voi mennä vielä jonkin aikaa.

Tarkoitukseni ei ole aliarvioida niitä opettajia ja ihmisiä, jotka tulkitsevat eri tavalla vertausta kymmenestä neitsyestä. Olemme kaikki veljiä ja sisaria Kristuksessa ja kaikki haluamme tehdä oikean asian ja oikein jakaa totuuden Sanaa. Kuitenkin meitä myös kehotetaan olemaan berealaisten uskovien kaltaisia, jotka joka päivä tutkivat kirjoituksista olivatko nuo asiat totta. Monet suuret tutkijat, kuten E W Bullinger, Hal Lindsey ja Dave Hunt muiden muassa ovat yksimielisiä, että viisi viisasta neitsyttä edustavat seurakuntaa. Uskon, että tämä lyhyt essee todistaa sen ja tarjoan sen tutkittavaksesi.

Read Full Post »