Feeds:
Artikkelit
Kommentit

Posts Tagged ‘harmittelu’

What If?
By John Lysaught, 18.8.2019, suom. SK

Jos voisit palata ajassa taaksepäin ja tehdä uudelleen jotakin, joka surettaa sinua elämässäsi, niin tekisitkö? Luulen, että meillä kaikilla on katumisen aiheita ja me tekisimme. Ehkä se oli ihmissuhde, työpaikan vaihto, tai risteys elämän tiellä, jonka toivoisit voivasi kääntää ympäri ja kävellä siihen uudelleen, että voisit lähteä toiselle tielle. Asia on niin, ettei se kannata, koska mikään tekemäsi ei voi muuttaa menneisyyttä. Voit mennä vain eteenpäin. Tämä pätee erityisesti synninsuruun.

Elämässä tehdyt valinnat tekevät meistä sitä, mitä olemme tänään, juuri nyt, jopa synnissä. Huolimatta menneisyyden katumisista, niiden ei Kristuksen tähden tarvitse hallita elämäämme. Joskus vaikeaa? Kyllä, ehdottomasti. En sano, että se on ollenkaan helppoa. Paraneminen voi tietysti viedä aikaa ja harmittelusta on vaikea päästä irti. Silti se on mahdollista, jos vain osaamme antaa anteeksi itsellemme.

Minulla oli elämässäni kaksikin isoa kaduttavaa asia, jotka veivät minulta kauan päästä yli. Ne olivat elämää muuttavia tapahtumia, joita aina ihmettelisin. Ihmettelisin, että olisiko elämäni ollut vaikeampaa vai helpompaa, tai että olisinko samassa paikassa, jossa olen nyt. Päätökset näet vievät meitä teille, joista emme tiedä, minne ne johtavat; eivät aina niin hyvään. Jumala käyttää historiaamme nykyisyydessä ja tulevaisuudessa vaikuttamaan yksilölliseen elämäämme ja toisten elämään hänen hyväkseen.

Jumalan armo ja laupeus käyttivät harmitteluani Hänen kunniakseen tavalla tai toisella. Minulla oli tapana jatkuvasti pyöritellä mielessäni “mitä jos” asioita. Sen kuorma painoi minut alas ja kesti kauan kohdata ne ja päästä niistä irti. Lopussa kuitenkin, kun harmittelusta on päästy irti, elämässä on tyytyväisyys ja Jeesus, tärkein asia omistaa. Jeesuksen ja hänen armonsa ja laupeutensa vuoksi katumiset on pesty puhtaiksi, eikä meidän enää tarvitse elää syyllisyyden varjossa.

Fil. 3:13-14 sanoo meille:Veljet, minä en vielä katso sitä voittaneeni; mutta yhden minä teen: unhottaen sen, mikä on takana, ja kurottautuen sitä kohti, mikä on edessäpäin, minä riennän kohti päämäärää, voittopalkintoa, johon Jumala on minut taivaallisella kutsumisella kutsunut Kristuksessa Jeesuksessa.”

Kun ihminen harmittelee menneitä, hän on menneisyyden vanki. Ihmiset voivat viipyä ja viipyä syntisessä harmittelussa, mutta menneisyys ei muutu. Se, mitä tarvitaan, on katsoa eteenpäin taivaaseen, olla taivaaseen sidottu Kristuksen kanssa majakkana myrskyssä. Ei ole mitään menneisyyden toivoa, vaan tulevaisuuden toivo. Tulevaisuuden, jossa olemme kuninkaamme kanssa ja harmittelevat ajatukset eivät kuulu edes kuiskauksina sydämissämme.

Uskovien ei tule muistella vanhoja elämässä (Jes. 43:18). Katumuksen taakan ei tarvitse painaa meitä murheen liejuun tai epätoivoon. On olemassa Jumalan toivo ja elämä Hänen rakkaudessaan ja laupeudessaan ja armossaan. Kun ihminen pitää tiukasti kiinni harmitteluista, niin hän tulee alas painetuksi ja tukehtuu menneisyyden virheisiin. Jokin synti, tai tehdyt synnit, jotka painavat raskaasti sydämessä ja mielessä, estävät uskovia elämästä täysillä Jumalassa. Muista, mitä apostoli Paavali sanoo:

Sillä minä annan anteeksi heidän vääryytensä enkä enää muista heidän syntejänsä” (Hepr. 8:12).

Tämä on vahva ja tosi lausunto. Jumala ei muista syntejämme. On vain oltava usko ja toivo Kristukseen, niin nuo harmittelut lähtevät meistä.

Saatana käyttää harmittelujamme edukseen meitä vastaan. Hän pystyy pitämään meidät alas painettuina, jos sallimme harmittelun vallata elämämme. Saatana on tässä hyvä ja hyödyntää tätä. Jos hän pystyy tukahduttamaan uskovat harmitteluihin, niin hän voittaa, mutta muista: Jumala on aina lähellä. Lähellä on Herra niitä, joilla on särjetty sydän, ja hän pelastaa ne, joilla on murtunut mieli” (Ps. 34:18). Hän on aina lähellä eikä hylkää meitä harmittelun hetkinä, koska Hän on aina lähellämme.

Älä anna saatanan taakoittaa sinua harmitteluillasi. Laita ne sivuun ja nosta katseesi Jumalaan. Jumala ei hylkää uskovia elämän harmitteluiden takia (Hepr. 13:5). Hän ei kääntänyt rakkauttaan pois, vaan rakasti ihmistä niin paljon, ettäosoitti rakkautensa meitä kohtaan siinä, että Kristus, kun me vielä olimme syntisiä, kuoli meidän edestämme” (Room. 5:8).

Kristus kuoli valittujensa puolesta, niiden, jotka hän omisti jo ennen maailman perustamista (Ef. 1:4). Hän ei kuollut ja uhrautunut synnittömien puolesta, vaan tuli pesemään lumivalkoisiksi ne, jotka uskovat Häneen (Jes. 1:18). Tässä pitäisi olla rauhan ja arvon tunto.

Harmittelun ketjut voidaan katkaista. Synti voidaan pyyhkiä pois ja sen mukana mikä tahansa ja kaikki siihen sidottu harmittelu.

On olemassa anteeksiantamus Jumalalta Kristuksen kautta ja silti me edelleen pieksämme itseämme harmittelemalla. Meistä tuntuu, että Jumalan edessä on häpeä, ja katsomme sen vuoksi maahan. Siihen ei ole mitään syytä. Paistattele hänen rakkautensa valossa, jota ei pidetä synnin harmittelun kahleissa. Anna Jumalan valon vapauttaa sinut katumuksesta, josta pidät kiinni niin tiukasti, että se estää Jumalan todellisen rakkauden ja anteeksiantavan armon hyväksymisen.

Jos me tunnustamme syntimme, on hän uskollinen ja vanhurskas, niin että hän antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä” (1. Joh. 1:9).

Kun Hän puhdistaa uskovan, niin jo kadutuista synneistä ei jää mitään tahraa. Jos Hän on antanut meille anteeksi, niin emmekö mekin voisi antaa anteeksi itsellemme? Harmittelusta vapautuminen on avain edistymiseen pyhityksen tiellä. Harmittelu on este pyhityksellemme ja vain vapautumalla siitä voimme hyväksyä itsemme ja edetä vanhurskauden tiellä.

Gal. 5:1 sanoo: Vapauteen Kristus vapautti meidät. Pysykää siis lujina, älkääkä antako uudestaan sitoa itseänne orjuuden ikeeseen.

Katumisen orjuuden ei tarvitse masentaa meitä. Sen ei tarvitse ympäröidä jokaista ajatusta, eikä estää suhdetta Jumalaan. Vapautuminen katumisesta antaa rauhan sydämellemme. On helpotus tietää, että Jumala on armollinen ja Hänen lupauksensa antaa anteeksi ei ole lupaus rikottavaksi. Kristuksen uhri menneisyyden, nykyisyyden ja tulevaisuuden synneistä antaa mahdollisuuden haudata katuminen, eikä asua siinä enää. Suremisen aihetta ei ole, koska Kristuksessa on toivo paremmasta tulevaisuudesta. Katsominen huomiseen, eikä taaksepäin, antaa varmuuden, että taivas on aivan nurkan takana. Se antaa mahdollisuuden viedä taakkamme Hänelle, joka on varmasti kykenevä ja halukas antamaan anteeksi seuraajiensa synnit.

Kristuksen rakastaminen on eteenpäin menoa, eikä taaksepäin katsomista harmittelussa. Synti voi varmasti taakoittaa, mutta sen ei tarvitse monopolisoida uskovien ajatuksia. Kristuksen uskossa on toivo näkymättömästä (Hepr. 11:1). Menneisyyden harmittelussa ei ole mitään toivoa. Katsominen eteenpäin Kristukseen on ainoa keino navigoida tässä vaikeuksien maailmassa. Harmittelu ei saa taakoittaa meitä (Ps. 55:22).

Katumisesta pääseminen on valtava askel eteenpäin Kristuksen anteeksiantamisen hyväksymisessä ja askel eteenpäin vaelluksessamme Jumalan pyhittävässä rakkaudessa ja kirkkaudessa.

johnflysaught@gmail.com

 

Read Full Post »