Mitä Raamattu sanoo tempauksesta?

What Does the Bible Say About the Rapture?
By Pete Garcia, 16.9.2019, suom. SK

Ennen kuin aloitamme syvällisen keskustelun tempauksesta ja muista eskatologisista kysymyksistä, tarvitsemme alustavan keskustelun. On olemassa kaksi viestinnän mallia, joita välitetään Pyhän Raamatun kautta ja sen takia: Progressiivinen ilmoitus ja progressiivinen valaistus. Progressiivinen ilmoitus opettaa meille, että Jumala avasi lunastussuunnitelmansa ihmiskunnalle progressiivisesti (asteittain). Se alkoi paratiisista (1. Moos. 3:14-19) ja päättyi apostoli Johannekseen Patmoksen saarella.

Progressiivinen valaistus alkoi, kun Raamatun kaanon suljettiin vuonna 95 jKr. ja Pyhän Hengen kautta alkoi paljastaa raamatullisia totuuksia ihmiskunnalle Hänen avautuvan suunnitelmansa mukaisesti. Siten on järkeen käyvää, että jos Herra voi järjestellä, milloin opit asioista, kuten Raamatun erehtymättömyys, kolminaisuus, seurakunta ja pelastus, pitää systematisoida (codify), niin Jumalan pitäisi myös pystyä sallimaan ajoitus sen suhteen, milloin ihmiset alkavat ymmärtää paremmin viimeisiä päiviä. Toisin sanoen, Hän tekee sen, kun se on tarkoituksenmukaista.

Herra on kaikkitietävä (Jes. 46:9-10) ja on aina tiennyt, että toinen tulemus ei tapahdu ainakaan ennen 2000-lukua; siksi Hänen kannaltaan ei olisi kovin järkevää valaista ihmisen ymmärrystä tästä aiheesta toisella vuosisadalla eKr. Olisiko Hän voinut tehdä sen? Ehdottomasti. Kuitenkin, vaikka Hän ei tehnyt sitä, se ei vähennä sitä tosiasiaa, että kaikki viimeisiä päiviä koskeva oli jo Raamatussa. Se ei myöskään vähennä ymmärrystämme siitä, milloin Hän palaa (kukaan ei tiedä päivää eikä hetkeä).

Jumala sai ihmisiä tiettyinä aikoina suorittamaan tiettyjä asioita. Neljännellä vuosisadalla jKr. Hän pani Jeromen kääntämään Raamatun latinaksi. 1200-luvulla Hän pani John Wycliffe’n kääntämään sen englanniksi. 1500-luvulla Hän antoi Martti Lutherille ahaa-elämyksen, kun hän tuli ymmärtämään pelastuksen armosta uskon kautta eikä tekojen. Samalla tavalla Jumala 1800-luvulla järjesteli myös, milloin John Nelson Darby elvyttäisi opin tempauksesta tärkeänä kristillisenä kysymyksenä.

Kaikki tämä tarkoittaa, että Jumalan ajoitus määrää, milloin ihmiset tulevat ymmärrykseen Raamatun totuuksista ja kuinka ne ovat sovellettavissa aikaan, jossa he elävät. Mikä oli tärkeä sanoma Nooan ajassa, se ei ollut sanoma Jobin eikä Daavidin ajalle. Todellinen ongelma tulee esiin siinä, kuinka me (ihmiset) päätämme tulkita totuutta, joka jo on Raamatussa.

Jos ajattelemme, kuinka tulkitsemme Raamattua, niin se muistuttaa hyvin paljon spektriä. Spektrin toisessa päässä on niitä, jotka jättävät täysin huomioimatta Raamatun erehtymättömyyden ja haluavat laittaa omat vaihtuvat tulkintansa sopimaan aikansa käsityksiin. Toisaalta on niitä, jotka väärinkäyttävät Raamatun erehtymättömyyttä noudattamalla puisevaa kirjaimellisuutta, etenkin tietyissä kohdissa, samalla jättäen huomiotta muun Raamatun yleisen kontekstin (esim. käärmeen käsittely).

Keskellä näemme, että tasapainoinen näkemys Raamatusta ottaa kieliopillisen, kirjaimellisen ja historiallisen lähestymistavan raamatuntulkintaan (eli hermeneutiikkaan) ja asettaa kontekstin kaiken yläpuolelle. Meidän on ymmärrettävä, kenelle kirjoittaja puhui (yleisölle) ja miten se sopii yhteen muiden kaikkialta Raamatusta löytyvien tärkeiden oppien kanssa (johdonmukaisuus). Alla on hyvin yksinkertaistettu graafinen esitys tämän idean esittämiseksi. Mistä sinä löydät itsesi tästä spektristä?

Et yleensä yhdistä kultteja ”puisevaan kirjaimellisuuteen”, kuitenkin, jotta kultti voisi rakentaa ”perustuksensa”, sen on sekoitettava totuus harhaan. Sekoittaessaan tuota myrkyllistä keittoa se väärinkäyttää tiettyjä kohtia viemällä ne kirjaimellisiin äärimmäisyyksiin (esim. roomalaiskatolinen transubstantiaatio, mormonismin Jumalan poika). He tekevät niin myös painottamalla enemmän tiettyjä opin kohtia saaden sen voittamaan kaikki muut.

Esimerkiksi spektrin toisessa päässä Raamattu käyttää symbolismia viestinnän muotona. Se ei kuitenkaan tarkoita, että symbolismi olisi mielivaltaista tai subjektiivista. Symbolismi löytyy ja määritellään aina muissa Raamatun kohdissa (esim. Ilm.12 ja 1. Moos. 37). Siten tekstin väärinkäyttö allegorisoimalla (symbolinen kuvaustapa) asioita, joita ei ole tarkoitettu allegorisoitaviksi (so. tuhatvuotinen valtakunta), tai tekemällä symbolismista täysin subjektiivinen ja avoin kenen tahansa tulkinnalle, on toinen kirjallisen väärinkäytön muoto. Kuitenkin siitä huolimatta, mitä monet kirkkokunnat ja teologiset keulakuvat opettavat, Raamatulla on aika paljon sanottavaa tempauksesta. Tietenkin ensimmäinen asia, josta kriitikot rakastavat huomauttaa koskien tempausta, on, että sanaa ei edes ole Raamatussa.

Pitää paikkansa. Sitä ei ole englanninkielisessä Raamatussasi.

Kuitenkin vuosituhansia sana rapio tai rapiemur oli sana, jota latinalainen Vulgate käytti kääntäessään koine-kreikan sanan harpazo. Harpazo on kreikan sana englannin sanonnalle “caught up”, kuten se esiintyy englantilaisissa Raamatuissa. Sana tempaus kapseloi opin samalla tavalla kuin sana kolminaisuus kapseloi Jumalan kolmioluonteen. Sana rapture (tempaus) kapseloi opin samalla tavalla, kuin sana kolminaisuus kapseloi Jumalan kolmiyhteisen luonteen. [Sanaa Kolminaisuus ei myöskään ole Raamatussa]. Lisäksi siitä ei vain kirjoiteta, mutta sitä kuvataan symbolisesti (Vanhan Testamentin esikuvat), kirjaimellisesti (fyysisesti) ja futuristisesti.

Vanhan Testamentin esikuvat

• Eenok muuttui kuolevaisesta kuolemattomaksi näkemättä kuolemaa (1. Moos. 5:24; Hepr. 11:5).
• Jumalan tuliset vaunut muuttivat Elian kuolevaisesta kuolemattomaksi (2. Kun. 2:11-12).

Uudessa Testamentissa kirjaimellisesti

• Jeesus nousee taivaaseen ja meille kerrotaan, että Hän palaa samalla tavalla. (Apt. 1:9). Myöhemmin Paavali vahvistaa, että me (seurakunta) kohtaamme Hänet yläilmoissa (1. Tess. 4:13-18).
• Filippus temmataan pois kastettuaan etiopialaisen eunukin (Apt. 8:39).
• Paavali temmataan kolmanteen taivaaseen ja näkee asioita, joita ei voi ilmaista ihmiskielellä (2. Kor. 12:2-5).
• Johannes temmataan ylös hengessä ja hänelle annetaan Ilmestyskirja (Ilm. 4:1-2).

Futuristisesti

• Jeesus lupaa seurakunnalleen, että Hän tulee takaisin heille viemään heidät olemaan siellä, missä Hän on (Joh. 14:1-3).
• Paavali opettaa, että tämä harpazo (ylösotto) on salaisuus, jota ei ollut paljastettu Vanhan Testamentin pyhille, vaan se tapahtuisi yhdelle uskovien sukupolvelle. Lisäksi ne, jotka olivat jo kuolleet, tulisivat takaisin Kristuksen kanssa kohtaamaan meidät (vielä elossa olevat) yläilmoissa. (1. Kor. 15:51-56, 1. Tess. 4:13-18)
• Jeesus käyttää tempausta varoituksena nukkuvalle seurakunnalle (Ilm. 3: 3) ja siunauksena uskolliselle (Ilm. 3:10).
• Kaksi todistajaa herätetään kuolleista ja välittömästi otetaan ylös maattuaan kuolleina Jerusalemin kaduilla kolme päivää (Ilm. 11:11-12).

Siksi riippumatta siitä, mitä pastorisi, pappisi tai saarnaajasi sanoo tempauksesta, niin Raamatussa se on sekä käsite että tosiasia. Jos he kieltävät sen, sivuuttavat sen opettamisen, tai sanovat, että se on jotakin ”ihmistekoista”, tai merkityksetöntä, niin kävelen pois siitä seurakunnasta, enkä koskaan katso taakseni. Se on tärkeä oppi, siinä kuin mikä tahansa. Jotta kristitty voisi kasvaa ja tulla sellaiseksi, kuin Kristus tarkoitti meidän olevan, hänen on tiedettävä enemmän kuin vain kuinka olla kristitty. Meille on annettava ”autuas toivo” voidaksemme seisoa ja kestää tässä pimenevässä ajassa.

Uuden testamentin malli

Kuten useimmat tätä lukevat tietävät, niin Raamattu on jaettu kahteen osaan, Vanhaan ja Uuteen testamenttiin. Vaikka Vanhassa testamentissa on siroteltuna joitakin arvoituksellisia ”tempausta muistuttavia” kohtia (esim. Jes. 26: 20-21; Laul.l. 2:10-13; Ps. 90:10 jne.), niin apostoli Paavali totesi tempauksen olevan salaisuus (kreikan musterion). Se oli jotakin, jota ei vielä ollut paljastettu julkisesti yhdellekään uskovalle ennen häntä. Kristuksen lausunnot yläsalin puheessa merkitsevät tämän tapahtuman ensimmäistä opetusta, mutta se oli tarkoitettu yksityiselle yleisölle (opetuslapset paitsi Juudas). Tässä kohtaa Kristus lupaa vastaanottaa omansa takaisin itselleen, ja viedä heidät olemaan siellä, mistä Hän palaisi (kolmanteen taivaaseen). Tämä on erossa toisesta tulemuksesta, sillä Hän ei tule taivaan sotajoukko perässään, hänen viittansa ei ole kastettu vereen, eikä hän käy myöskään sotaa. Luvussa Ilm.19 Kristus on tulossa miehittämään ja ottamaan haltuunsa vihollisalueen. Jakeissa Joh. 14:1-3 Kristus esiintyy täysin epäsotilaallisessa tapahtumassa. Tarkastelkaamme Uutta testamenttia ja vetäkäämme esiin joitakin mielenkiintoisia eroja ja vertailuja.

Evankeliumit

Matteus

• Esittää Jeesuksen juutalaisten kuninkaana
• Sukupuu alkaa Abrahamista
• Öljymäen puheessa Hän opettaa toista tulemusta selvästi, viittaa tempaukseen hienovaraisesti ennen viimeistä illallista (eli ensimmäistä ehtoollista)

Markus

• Esittää Jeesuksen juutalaisten kuninkaana
• Sukupuuta ei kerrota
• Öljymäen puheessa Hän opettaa toista tulemusta selvästi, viittaa tempaukseen hienovaraisesti ennen viimeistä illallista (eli ensimmäistä ehtoollista)

Luukas

• Esittää Kristuksen ihmisyyden
• Sukupuu alkaa Aadamista
• Öljymäen puheessa Hän opettaa toista tulemusta selvästi, viittaa tempaukseen hienovaraisesti ennen viimeistä illallista (eli ensimmäistä ehtoollista)

Johannes

• Esittää Kristuksen Vapahtajana
• Sukupuu osoittaa Kristuksen jumaluuden
• Viimeisen illallisen (eli ensimmäisen ehtoollisen) aikana Juudas lähtee, sitten Jeesus pitää yläsalin puheen, jossa Hän opettaa heille tempausta
  • Mielenkiintoista on, että Juudas, joka lähtee ennen yläsalin puhetta, ennakoi aikakauden lopussa (nyt) tapahtuvaa apostasiaa (sekä luopumusta että fyysistä poistumista)
  • Myöhemmin Paavali opettaa, että tämän apostasian on tapahduttava ennen tempausta (2. Tess. 2:3).

Apostolien teot

Kertoo alkuseurakunnan muodostumisen, eikä ole luonteeltaan eskatologinen. Siinä on kuitenkin joitakin tärkeitä tietoja, joita tässä selvennetään:

• Kristuksen on palattava samalla tavalla, kuin hän lähti (Luuk. 24:51; Apt. 1:9-11)
• Viimeiset ajat alkoivat ensimmäisestä helluntaista (Apt. 2:17)

Kirjeet

1. Tess. 1-5: Opettaa tempausta ja Kristuksen läheistä paluuta jokaisessa luvussa

Jaak. 5: Opettaa tempausta ja läheisyyttä

2. Tess. 2: Opettaa tempausta ja läheisyyttä

1. Kor. 13-15: Opettaa, että profetian lahja on jumalallisesti asetettu; tempauksen varmuus (ja välttämättömyys) ylösnousemuksen vuoksi

2. Kor. 5: Opettaa ylösnousemuksesta ja Bema-tuomiosta (uskovien palkkatuomio)

Fil. 3: Opettaa tempauksesta ja taivaan kansalaisuudesta

2. Piet. 1, 3-4: Opettaa, että profetia ei ole ihmisestä; väärien opettajien tuhoa ja että Herra tulee takaisin, kun ihmiset avoimesti pilkkaavat Hänen paluutaan (on mielenkiintoista, että pilkkaaminen ei voi tapahtua, elleivät ihmiset jo puhu siitä)

Juuda: Opettaa toisesta tulemuksesta jo Eenokin ennustamana

Ilmestyskirja

• 1-3: Seitsemän seurakuntaa (niiden antama profeetallinen järjestys antaa kirkkohistorialliset aikakaudet)
• 4-5: Taivaallinen näkymä, seurakunta nyt taivaassa (Jumala hallitsee täysin tuomioita; Kristus avaa sinetit)
• 6-18: 21 tuomiota Kristuksen hylkäävälle maailmalle, ei mainintaa seurakunnasta maan päällä
• 19-20: Harmageddonin taistelu ja Kristuksen tuhatvuotinen hallinta maan päällä
• 21-22: Uudet taivaat ja uusi maa

Yhteenveto

Toistamisen arvoista on, että syy siihen, että ihmisillä on varaa ivata, pilkata, keskustella ja väitellä seurakunnan tempauksesta, on, että Jumala toi sen takaisin kristillisen ajattelun eturintamaan. Syy siihen, että hän teki sen sellaisten miesten kautta kuin Joseph Mede, Morgan Edwards, James Frere, William Cuninghame, John N. Darby, William Blackstone, Cyrus Scofield, Clarence Larkin, Harry Ironside, Hal Lindsey ym., oli se, että aika on lähellä ja Jumala varoitti seurakuntaa (ja maailmaa), mitä on tapahtumassa. Todisteeksi Jumala myös paljasti näille miehille, että Israelista tulee jälleen valtio kauan ennen, kuin se todella tapahtui vuonna 1948.

”…että Herra Jeesus tulee henkilökohtaisesti tuomaan tuhatvuotisen aikakauden, jolloin Israel palautetaan omaan maahansa ja maa on täynnä Herran tuntemusta; ja että tämä henkilökohtainen ja premillenniaalinen tulemus on se autuas toivo, joka on asetettu eteemme evankeliumissa ja jota meidän tulisi jatkuvasti odottaa” (Niagra Bible Conference, 1878).

Dispensationalistit eivät kuitenkaan olleet ainoat, jotka uskoivat, että Israel tulisi jälleen valtioksi muinaisessa raamatullisessa kotimaassaan. Mitä tulee tulevaan aikakauden loppumiseen, niin Pyhä Henki liikutti kristittyjä monien erilaisten uskonsuuntien ja hermeneuttisten virtausten keskuudessa. Sellaiset teologit kuin, Charles Spurgeon, J.C. Ryle ja Bonar’in veljekset (Horatius ja Andrew) uskoivat myös, että Israelin olisi tultava maahansa.

“Sillä ei Herra, Herra, tee mitään ilmoittamatta salaisuuttaan palvelijoillensa profeetoille” (Aamos 3:7).

Jos seurakunnan tempaus ei olisi totta, niin kuinka (ja miksi) niin monet miehet eri aikakausilta, sukupolvista ja uskonsuunnista ovat tulleet samaan johtopäätökseen? He eivät tehneet niin Darby’n tai edes Hal Lindsey’n ansiosta, vaan yksinkertaisesti palaamalla Raamatun kirjaimelliseen, kieliopilliseen, historialliseen ja tasapainoiseen tulkintaan. He tekivät niin Jumalan Pyhän Hengen vaikutuksesta. He jättivät syrjään teologiset dogminsa, kirkkokunnalliset uskontunnustuksensa ja akateemiset tulkintansa ja yksinkertaisesti antoivat Raamatun puhua itselleen.

Vaikka en mene niin pitkälle, että sanoisin Darby’n kaltaisten miesten olleen profeettoja, he olivat epäilemättä sanansaattajia, joita Jumala käytti valaisemaan sukupolvensa ymmärrystä. Darby ei keksinyt tempausta, kuten ei Lutherkaan keksinyt pelastusta armosta uskon kautta. Darby (hänen edeltäjänsä ja seuraajansa) vain koonsivat (codified) sen, mikä oli jo paljastettu Raamatussa. Jos tempaus ei olisi jo ollut Raamatussa, niin Darby’n olisi pitänyt luoda se tyhjästä ja siten luoda uusi kulttiliike niiden pitkään riviin 1700-luvulla, jotka oikeaoppinen kristinusko hylkäsi. Koska se kuitenkin on selvästi Raamatussa, niin todisteet viittaavat siihen, että Jumalan Pyhä Henki järjesti ajankohdan sen palauttamiselle kristilliseen keskusteluun tapahtuman läheisyyden vuoksi.

Ajattele, mistä Nooa saarnasi vedenpaisumusta edeltävinä vuosina (2. Piet. 2:5). Saarnasiko hän aiheesta: Paras elämäsi nyt? Saarnasiko hän tulevasta Messiaasta? Saarnasiko hän tulevasta valtakunnasta?

Ei, ei ja ei. Hän saarnasi tulevasta tuomiosta.

Syy, että hän saarnasi siitä, oli, koska se oli olennaisen tärkeää hänen aikansa yleisölle. Hän saarnasi sukupolvelleen kehottaen sitä parannukseen ja tulemaan arkkiin, koska tuomio oli tulossa koko maan päälle. Ja saarnattuaan yli 100 vuotta vain hän ja hänen perheensä pelastuivat.

Jeesus totesi, että viimeisinä päivinä olisi hyvin samanlaista kuin Nooan ja Lootin päivinä. (Luuk. 17:25-27). Maailmassa ihmiset eläisivät elämäänsä huolettomasti. Pietari lisäsi, että ihmiset pilkkaisivat Kristuksen lupausta palata sanoen, että koska mitään ei ole vielä tapahtunut, niin mitään ei tule tapahtumaankaan (2. Piet. 3:3-7). Tässä myös Pietari linkittää Nooan päiviin sanoen, että sama sana, joka tuhosi maailman vedellä, tuhoaa sen eräänä päivänä tulella.

“Mutta tämä yksi älköön olko teiltä, rakkaani, salassa, että ‘yksi päivä on Herran edessä niinkuin tuhat vuotta ja tuhat vuotta niinkuin yksi päivä’. Ei Herra viivytä lupauksensa täyttämistä, niinkuin muutamat pitävät sitä viivyttelemisenä, vaan hän on pitkämielinen teitä kohtaan, sillä hän ei tahdo, että kukaan hukkuu, vaan että kaikki tulevat parannukseen.” (2. Piet. 3:8-9)

Jumalan kärsivällisyys johtuu puhtaasti Hänen pitkämielisestä luonteestaan ja suuresta rakkaudestaan ja armostaan kadotettuja kohtaan. Jumalan kärsivällisyys tässä suhteessa ei kuitenkaan ole rajaton, sillä eräänä päivänä ja pian Hän toteuttaa lupauksen, jonka hän antoi jakeissa Joh. 14:1-3 (Yläsalin puhe). Hänen oma sanansa velvoittaa Häntä tekemään, mitä Hän on sanonut tekevänsä. Jumalan pitkämielisyys on syy, miksi Jumala salli kysymyksen tempauksesta tuotavan takaisin maailman huomion keskipisteeseen. Hän käyttää näitä miehiä (ja naisia) varoittamaan maailmaa siitä, mitä on tulossa aivan kuten Hän käytti Nooaa. Aivan kuten Hän käytti Lootia (1. Moos. 19:14).  Aivan kuten Jumala käytti profeettoja ja apostoleja varoittamaan maailmaa tulevasta, Jumala käyttää palvelijoitaan tänä päivänä tekemään tunnetuksi, mitä on tapahtumassa.

Juuri siksi Hal Lindsey’n kirja Maa entinen suuri planeetta (Late Great Planet Earth) oli 1970-luvun myydyin kirja. Juuri siksi kirjasarjaa Left Behind (Suomessa: Viimeisten päivien vaellus) myytiin sadoissa miljoonissa 1990–2000-luvuilla. Vielä tärkeämpää on, että juuri siksi Hän käyttää sinua ja minua varoittamaan ystäviämme ja perheitämme niin, että kun se tapahtuu, he TIETÄVÄT, mitä tapahtui, ennen kuin Jumala sallii väkevän eksytyksen tapahtua (2. Tess. 2:11).

Viimeinen ajatus tempauksesta on se miksi. Miksi Jumala päätti tehdä tempauksesta niin sensaatiomaisen, dramaattisen, sellaisen äärimmäisyyden, jumalallisesti oikeutetun lunastustoimen? Sinun on myönnettävä, että tempaus näyttää toteutettavuudeltaan kovin kohtuuttomalta. Joten miksi Jumala valitsee tällaisen tavan lunastaa seurakuntamorsiamensa?

Jeesus sanoi Öljymäen puheessaan, että viimeisen sukupolven sydämet kylmenisivät. Paavali sanoi, että ihmiset rakastaisivat itseään. Pietari sanoi, että he olisivat pilkkaajia. Toisin sanoen viimeinen sukupolvi tulisi olemaan kaikkein kovasydämisin, paksupäisin ja hengellisesti kuollein sukupolvi. Vaaditaan niin äärimmäisen tapahtuma, kuin tempaus, edes muutamien saavuttamiseksi. Joka juontaa juurensa siihen, miksi Jumala tuo tätä ihmisten huomioon välittömästi sen edellä.

Ystävät, seurakunnan tempaus on niin lähellä. Tunnen sen hengessäni. Tunnen monia muita kirjoittajia ja lukijoita, jotka kaikki tuntevat saman kiireellisyyden tunteen vellovan sisällään. Tämä ei ole jonkinlainen kollektiivisen mielenvikaisuuden muoto. Me kaikki olemme eri taustoista, eri kulttuureista, eri koulutustasoilta ja eri kirkkokunnista, mutta silti me kaikki tunnemme, että Herran paluu on lähellä, jopa ovella! Jos se oli lähellä Jaakobin aikaan, niin kuinka paljon lähempänä olemmekaan nyt noin 2000 vuotta myöhemmin?

“Niin olkaa kärsivällisiä, veljet, Herran tulemukseen asti. Katso, peltomies odottaa maan kallista hedelmää, kärsivällisesti sitä vartoen, kunnes saa syksyisen sateen ja keväisen. Olkaa tekin kärsivällisiä, vahvistakaa sydämenne, sillä Herran tulemus on lähellä.” (Jaak. 5:7-8)

Amen, tule, Herra Jeesus!

Read Full Post »

Miksi oppi tempauksesta on salainen?

The Hidden Doctrine of The Rapture
By Jack Kelley, suom. SK

Ajan myötä olen saanut useita seuraavan tapaisia kysymyksiä. ”Miksi luulet, että sellaisesta tärkeästä tapahtumasta, kuin tempaus, puhutaan Raamatussa niin harvoin ja miksi se on niin ”salainen”?

On totta, että tempausta ei mainita kovin usein, ainakaan suoraan. Itseasiassa kreikan sana, josta saamme koko tempauksen käsitteen, esiintyy Uudessa Testamentissa vain 13 kertaa ja silloinkin se tulee meille kiertoteitse. Kreikan sana on harpazo ja se tarkoittaa siepata, tai ottaa väkisin. Useimmissa jakeen 1. Tess. 4.17 englanninkielisissä käännöksissä sana harpazo (temmata) on käännetty ”caught up”. Juuriverbi, josta se tulee, on haireo, joka tarkoittaa ”ottaa itselleen”. Jae 1. Tess. 4:15 on ainut kohta, jossa sana harpazo viittaa seurakunnan tempaukseen.

Lisäksi englannin sana rapture (tempaus) tulee kreikan sanan harpazo käännöksestä latinaksi, jonka vuoksi sitä ei löydy Raamatusta. On luettava 1. Tess. 4:17 latinaksi, jos haluaa nähdä sen Raamatussa (se esiintyy muodossa rapiemur). Monet eivät ymmärrä, että tuhannen vuoden ajan ennen uskonpuhdistusta latinankielinen Vulgata oli ensisijainen kreikankielisten alkutekstien käännös. Se oli standarditekstinä kauemmin kuin mikään toinen käännös sitä ennen tai sen jälkeen.

Vaikka tempauksen käsite esiintyy kautta Raamatun, niin vasta noin 20 vuotta ristin jälkeen sitä on kuvailtu yksityiskohtaisesti. Niinpä Paavali saattoi sanoa paljastavansa salaisuuden (Katso, minä sanon teille salaisuuden…) kuvaillessaan sitä jakeissa 1. Kor. 15:51-53. Yhdessä jakeiden 1. Tess. 4:15-17 kanssa se oli ensimmäinen selvä opetus tempauksesta ihmiskunnan historiassa. Vain Paavalin paljastuksen ansiosta voit katsoa taaksepäin läpi Raamatun ja nähdä monet epäsuorat viittaukset tempaukseen.

Oli hyvä strateginen syy pitää tämä kaikki salassa ennen ristiä. Paavali puhui siitä kohdassa 1. Kor. 2:7-8. Selittäen, että hänen viisauden sanomansa ei ollut otettu maailman viisaudesta, hän sanoi:

…vaan me puhumme salattua Jumalan viisautta, sitä kätkettyä, jonka Jumala on edeltämäärännyt ennen maailmanaikoja meidän kirkkaudeksemme, sitä, jota ei kukaan tämän maailman valtiaista ole tuntenut – sillä jos he olisivat sen tunteneet, eivät he olisi kirkkauden Herraa ristiinnaulinneet.

Muista, että Jeesus kutsui Saatanaa tämän maailman ruhtinaaksi (Joh. 12:31, 14:30, 16:11). Paavali ajatteli häntä tämän aikakauden jumalana (god of this age, 2. Kor 4:4). Ja Johannes sanoi, että koko maailma on pahan vallassa (1. Joh. 5:19). Joten Paavalin viittaus tämän aikakauden valtiaisiin ei tarkoita ylimmäistä pappia Jerusalemissa eikä keisaria Roomassa. Hän tarkoitti, että jos Saatana ja hänen lakeijansa olisivat ymmärtäneet sen siunausten laajuuden, joka Jumalalla oli mielessään seurakunnalle, he olisivat tehneet kaikkensa estääkseen ristiinnaulitsemisen.

Jumalan salainen viisaus, osa 1

Jumalan salaiseen viisauteen kuuluu kaksi puolta, joissa seurakunta on osallinen. Ja kuten tulet näkemään, niin molemmat vaativat ehdotonta salaisuutta. Ensimmäinen on se tapa, jolla seurakunta tuotiin maailmaan.

Ollessasi kuollut synneissäsi ja syntisen luontosi ympärileikkaamattomuudessa Jumala teki sinut eläväksi Kristuksessa. Hän antoi meille anteeksi kaikki syntimme peruutettuaan kirjoitetun lain, joka oli meitä vastaan ja oli vastustajamme; hän otti sen pois ja naulitsi sen ristiin. Ja riisuttuaan aseet hallituksilta ja valloilta hän asetti ne julkiseen häpeään saaden niistä ristin avulla voiton riemun. (Kol. 2:13-15)

En vieläkään neljännesvuosisadan kuluttua tultuani uskovaksi pysty asianmukaisesti kuvailemaan alkuperäistä reaktiotani kuultuani nämä jakeet. Olin käynyt kirkossa koko ikäni, eikä minulle koskaan ollut kerrottu tätä. Elämäni kaikkien syntien, menneiden, nykyisten ja tulevien, syytekirjelmä oli peruutettu ristillä. Se teki tyhjäksi jokaisen vaatimuksen, joka Saatanalla oli, tai tulisi olemaan, minua vastaan. Ristillä hän luuli voittaneensa tekemällä tyhjäksi Jumalan ainoan toivon ihmiskunnan pelastuksesta. Nyt sen sijaan kuka tahansa, joka haluaa, voi saada synneilleen elinikäisen anteeksiannon, jota kukaan ei voi milloinkaan peruuttaa.

Salli minun selittää tässä, että tämä tieto ei innoittanut minua menemään ja tekemään syntiä niin paljon kuin huvittaa ilman mitään pelkoa seurauksista. Eikä se tee sitä kenessäkään toisessa aidossa uskovassa. Ne, jotka perustavat ikuisen turvallisuuden opin vastustuksensa olettamukselle, että vain menettämisen pelko saa meidät käyttäytymään oikein, eivät tajua asiaa. Sitä paitsi, vaikka meidän käytöksemme oli se, joka aiheutti syntiongelman, niin se oli Herran käytös, joka paransi meidät. Meille ei jää muuta kuin uskoa ja vastaanottaa se.

Ei, tämä sai minussa aikaan polveni notkistavan tiedostamisen, etten koskaan voisi olla sellaisen lahjan arvoinen ja synnytti minussa päättäväisyyden käyttää loppuelämäni yrittäen elää todeksi sitä, mitä olin jo saanut (Fil. 3.20). Jumalan silmissä olin nyt täydellinen (Hepr. 10:14), uusi luomus (2. Kor. 5:17). Minut oli adoptoitu Hänen perheeseensä (Gal. 4:4-5) ja minulle oli taattu paikka Hänen valtakunnassaan. (Ef. 1:13-14). Halusin varmistaa, ettei Hänen tarvitsisi katua sitä kaikkea.

Tämä takuu pelastuksesta perustuu kokonaan uskoon, että Kol. 2:13-15 on totta. Se oli niin radikaali ero siitä, mitä Jumalan viholliset olivat tottuneet odottamaan Häneltä, että he olivat täysin yllättyneitä. Ennen ristiä anteeksiantamus peitti vain menneisyyden synnit. Heti, kun joku teki syntiä, niin sovituspäivän jälkeen hän oli taas velassa ja Saatanalla oli aivan uusi vaatimus hänelle. Hänen syntiensä rangaistuksen siirtämiseksi viattomien eläinten oli kuoltava hänen asemestaan, mutta se ei vapauttanut häntä. Se antoi hänelle vain tilapäisen lykkäyksen tuomion täytäntöönpanosta (Hepr. 10:3).

Mutta kun Saatana näki, että syntiemme elinikäiset luettelot naulattiin ristille aivan hänen silmiensä edessä ja kuuli Jeesuksen sanovan ”Maksettu täysin” (Joh. 19:30), hän tiesi, että siitä, minkä hän luuli olevan lopullinen voittonsa, olikin tullut hänen lopullinen tappionsa.

Vaikka meille nyt on helppoa katsoa taaksepäin Vanhaan testamenttiin ja nähdä vihjeitä siitä, mitä Jumala aikoi tehdä seurakunnassa, niin kukaan ennen ristiä ei nähnyt tätä. Eivät juutalaiset, eivät varmasti pakanat, eikä edes Saatana. Ja sen sijaan, että laista armoon siirtyminen olisi tapahtunut mukavasti ja järjestyksessä, lain aikakauden kello pysähtyi äkisti seitsemän vuotta ennen sen aiemmin ilmoitettua kestoa (Dan. 9:24-27).

Uskonnolliset seremoniat, joita juutalaiset olivat pitäneet pakollisina, kävivät yhtäkkiä merkityksettömiksi. Uskonnollisen lain ja käytännön kyllästämä kulttuuri vanhentui ja pian hajosi. Ensimmäisen ja ainoan kerran historiassa taivaan portit aukesivat jokaiselle sisälle tulijalle ehtona vain heidän uskonsa, että Jeesus kuoli heidän syntiensä tähden ja nousi ylös (Room. 10:9).

Jumalan salainen viisaus, osa 2

Jumalan salaisen viisauden toinen puoli on se tapa, jolla seurakunta on otettu ulos maailmasta. Yhteen aikaan kukaan ei pysty päättelemään, että etukäteen ja ilman edeltävää varoitusta seurakunta vain katoaa maan päältä ikiajoiksi jättäen epäuskoisen maailman täyteen kaaokseen. Koska seurakunnan syntyminen yllätti Saatanan, niin sen lähtöä koskevien yksityiskohtien on oltava vieläkin hämärämpiä. Hänhän on nopea oppimaan ja hänellä on ollut 2000 vuotta aikaa tutkia sitä vähää, mitä Raamattu sanoo tempauksesta, ettei toista kertaa olisi yhtä helposti yllätettävissä.

Profetian tutkijana hän tietää lopunajoista ainakin yhtä paljon kuin me. (Muista tämä: Ei ole niin, etteikö Saatana tietäisi Jumalan suunnitelmaa, mutta hän uskoo voivansa estää Jumalan suunnitelman.) Hän tietää, että tempaus edeltää lopunajan tuomioita, tapahtuu silloin, kun seurakunta saavuttaa täyden lukunsa ja että vain Jumala tietää tuon luvun. Se siitä, joten hänen ainut toivonsa on estää seurakuntaa saavuttamasta tuota lukua niin kauan kuin mahdollista. Koska hän ei tiedä tuota lukua, se pitää hänet tehokkaasti levottomana. Jos hän tietäisi milloin seurakunta lähtee, hän voisi tehdä vastahyökkäyksen. Mutta kun ei tiedä, niin hänen on oltava herkkä reagoimaan, kykenemätön rentoutumaan, aina tietämätön, milloin pilli vislaa ja peli on ohi. Luulen, että tämä on Jumalan todellinen tarkoitus pitäessään tempauksen salaisena.

Kun Jumala todella ottaa seurakunnan pois maailmasta, niin tulee toinen äkillinen muutos, kun Lain aikakausi palaa seitsemän viimeisen vuoden ajaksi. Israel on jälleen polttopisteessä. Siellä on Temppeli uhreineen ja kaikki muut niihin liittyvät seremoniat. Lukuun ottamatta kadonneita ihmisiä kaikki on kuin seurakunta-aikaa ei olisi ollutkaan. Ja ymmärrä, että vaikka Uusi Liitto tuleekin Israelille, niin se ei ole samanlaista kuin seurakunnassa. Temppeli, eläinuhrit, pakolliset pyhät päivät ja leeviläinen pappeus tulevat jatkumaan valtakunnan aikaan eli Millenniumiin ja sen läpi.

Kuten näet, on selvää, että seurakunta-aika ei ollut tarkoitettu seuraavaksi askeleeksi Jumalan suunnitelman etenemisessä korvaamaan aikaisemmin ollutta ja kenties tulemaan korvatuksi sen jälkeen tulevalla. Se oli täydellinen ja radikaali poistuminen mallista ja tultuaan päätökseen sitä ei milloinkaan enää toisteta. Koska emme ole tunteneet muuta kuin seurakunta-ajan, emme osaa arvostaa omaa ainutlaatuisuuttamme, mutta kuten Paavali kirjoittaa, ihmiset tulevina maailmanaikoina tutkivat seurakuntaa oppiakseen Jumalan armon verrattomien rikkauksien ulottuvuutta (Ef. 2:7).

Tässä, siellä, vai yläilmoissa

Seurakunnan ainutlaatuisuuden korostamiseksi sen lähdön on oltava vieläkin dramaattisempi, vieläkin salaisempi, kuin sen tuleminen oli. Kohta ja hyvin pian, päivänä, jota kukaan ei olisi voinut ennustaa etukäteen, uskovat kuulevat äänekkään käskyn: ”Nouse ylös tänne!” (Ilm. 4:1) Jumalan pasuunan säestyksellä. Välittömästi kuolleiden uskovien henget saavat uuden ylösnousemusruumiin ja elossa olevat muutetaan kuolevaisista kuolemattomiksi. Yhdessä me kohtaamme Herra ”yläilmoissa” kadottuamme maan päältä silmänräpäyksessä (1. Tess. 4:16-17) 1. Kor. 15:51-53) ja sitten me jatkamme Hänen Isänsä kotiin (Joh. 14:2-3).

Tämä on aina kiehtonut minua. Kreikan yläilmoja vastaava sana viittaa tuohon tilaan taivaan ja maan välillä, jota kutsutaan ilmakehäksi. Emme siis välittömästi mene taivaaseen, eikä Herra tule maahan asti, kuten Hän on tuleva toisessa tulemuksessa. Sen sijaan kohtaaminen tapahtuu ilmakehässä.

Ilmakehä luotiin toisena päivänä, kun Jumala teki vahvuuden erottamaan vahvuuden alaisen veden (meri) vedestä sen yläpuolella (höyrykatos, joka ympäröi maata vedenpaisumukseen saakka).

Hän kutsui sen taivaaksi eli vahvuudeksi (1. Moos. 1:8). Toisin, kuin muut luomispäivät, toista päivää ei julistettu hyväksi. Jotkut tutkijat spekuloivat, että se johtuu siitä, että demonihenget asuttivat sen välittömästi. Tämä on ehkä syy siihen, että Paavali viittaa Saatanaan ilmavallan hallitsijana (Ef. 2:2).

Jos näin on, niin se merkitsee, että Herra aikoo järkyttää Saatanan jälleen; tällä kertaa yhtäkkiä kokoamalla temmatun seurakunnan hänen etupihalleen ilman mitään varoitusta. Jokaista syntilistaa, jotka Saatana näki naulittuna ristiin 2000 vuotta sitten, edustaa yksi riemuitseva lunastettu uskova viimeisessä suuressa voiton näytelmässä, ennen kuin lennämme pois asuntoihimme taivaassa seurakunnan ajan dramaattisessa päätöksessä. Mikä päivä se onkaan! Näetkö nyt, miksi sen tarkka ajankohta on pidettävä salassa? Emme toki halua tärvellä yllätystä. Voit melkein kuulla Messiaan askeleet.

Read Full Post »

Suuri luopumus seurakunnan lähdön jälkeen

Great Falling Away after the Departure of the Church
Johan Malan, University of the North, South Africa; suom. SK

Tiivistelmä: Antikristuksen (laittomuuden ihmisen) ilmestyminen voi tapahtua vasta Kristuksen todellisen seurakunnan lähdön jälkeen.

Lähtö (engl. departure, kreikaksi apostasia) jakeessa 2. Tess. 2:3 edeltää Antikristuksen ilmestymistä. Sanan apostasia kääntäminen sanoilla ”rebellion” (kapina), ”apostasy” (luopumus, harhaoppi) tai ”falling away” (luopumus) useimmissa englantilaisissa Raamatuissa on valitettavaa, koska nämä ovat sekundäärisiä eli johdettuja tämän sanan merkityksiä. Sen ensisijainen merkitys on ”lähtö”, joka tässä jakeessa viittaa seurakunnan tempaukseen. Tempauksen seurauksena suuri luopumus tulee tapahtumaan maan päällä, samalla kun Antikristus saattaa voimaan laittomat ja äärimmäisen syntiset uudistuksensa.

Tuolle ajalle on tunnusomaista maailmanlaajuinen moraalinen ja hengellinen luopumus.

On hyvin paljon spekulointia koskien tempausta ja Antikristuksen ilmestymistä. Jotkut hengellistävät nämä käsitteet, toiset hyväksyvät kummankin tapahtuman, mutta asettavat ne väärään aikajärjestykseen, kun taas monet kieltävät ne kokonaan, tai väittävät, että Antikristus oli joku historian hahmo.

Nämä ristiriitaiset mielipiteet aiheuttavat suurta epävarmuutta ja hämmennystä kristittyjen keskuudessa. Ei ole kuitenkaan ensimmäinen kerta seurakunnan historiassa, kun ristiriitaiset käsitykset ja väärät opetukset lopun ajoista saavat uskovaiset huolestumaan. Se tapahtui jo ensimmäisellä vuosisadalla Tessalonikan seurakunnassa.

Ensimmäisessä kirjeessään Paavali opetti seurakuntaa, että Herra Jeesus tulee seurakuntadispensaation [seurakunta-ajanjakso] lopulla viemään todelliset uskovat pois taivaaseen:

“Sillä itse Herra on tuleva alas taivaasta käskyhuudon, ylienkelin äänen ja Jumalan pasunan kuuluessa, ja Kristuksessa kuolleet nousevat ylös ensin; sitten meidät, jotka olemme elossa, jotka olemme jääneet tänne, temmataan yhdessä heidän kanssaan pilvissä Herraa vastaan yläilmoihin; ja niin me saamme aina olla Herran kanssa. Niin lohduttakaa siis toisianne näillä sanoilla” (1. Tess. 4:16-18). (Sana tempaus tulee sanasta temmata, kreikaksi harpazo.)

Paavalin saarnassa tessalonikalaisille ja myös myöhemmässä kirjeessään heille on selvä lupaus, että Herra Jeesus ottaa kristityt pois ennen Antikristuksen ilmestymistä ja Herran Päivän tuomioiden alkamista suuren ahdistuksen aikana. Hän kehotti heitä ”odottamaan taivaista hänen Poikaansa, jonka hän on herättänyt kuolleista, Jeesusta, joka pelastaa meidät tulevasta vihasta” (1. Tess. 1:10). ”Sillä ei Jumala ole määrännyt meitä vihaan, vaan saamaan pelastuksen Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta” (1. Tess. 5:9).

Kuten Nooan ja Lootin tapauksessa, kristityt pelastetaan Jumalan vihan hetkestä syntisen maailman yli. He tulevat pakenemaan tuomion aikaa tempauksen kautta, kuten Jeesus lupasi Öljymäen puheessaan: ”Valvokaa siis joka aika ja rukoilkaa, että saisitte voimaa paetaksenne tätä kaikkea, mikä tuleva on, ja seisoaksenne Ihmisen Pojan edessä” (Luuk. 21:36). Ne, jotka tavoittelevat väärää humanistista rauhaa ulkopuolella Kristuksen, eivät tule pääsemään pakoon ahdistuksen tuomioita. Antikristuksen terrorihallinnon tuho ja Jumalan tuomiot tulevat yhtäkkiä yllättämään heidät (1. Tess. 5:3).

Seurakunta Tessalonikassa uskoi tämän selityksen lopun ajan tapahtumista. He odottivat innokkaasti pelastusta, jonka Herra Jeesus lupasi heille tempauksen kautta. Heillä oli ”autuas toivo”, johon he katsoivat (Tiit. 2:13). Tämän odotuksen puitteissa he lohduttivat ja kehottivat toisiaan pysymään uskollisina Herralle.

Vääriä opetuksia

Kristittyjen vaino Rooman valtakunnassa aiheutti merkittävää huolestumista uskovien keskuudessa ja nosti esiin monia lopun aikoja koskevia kysymyksiä – myös Tessalonikassa. Evankeliumin vihollisten yllytyksestä kirjoitettiin vääriä opetuksia sisältävä kirje Paavalin nimissä ja jaettiin seurakunnan jäsenten keskuudessa. Toiset väittivät saaneensa ”hengellisiä ilmoituksia” samasta asiasta. Näissä väärissä opetuksissa väitettiin, että Herran päivä (tuomion ja ahdistuksen aika) oli jo alkanut ja että kristityt joutuisivat läpikäymään sen. Tällä tavalla oppi tempauksesta ennen vihaa tuli kiistetyksi ja pilkatuksi.

Kirjoittaessaan toisen kirjeensä seurakunnalle Paavalin päämäärät olivat seuraavat: (1) Torjua väärät opetukset lopun ajasta; ja (2) vastata tiettyihin seurakunnanjäsenten esiin nostamiin kysymyksiin toisesta tulemuksesta ja siihen liittyvistä asioista. Hän aloittaa luvun 2 viittaamalla tempaukseen ”meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen tulemuksena ja meidän kokoontumisenamme Hänen tykönsä”. Sen jälkeen hän selittää ja uudelleen vahvistaa lopun ajan tapahtumien oikean järjestyksen:

Mutta mitä tulee meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen tulemukseen ja meidän kokoontumiseemme hänen tykönsä, niin me pyydämme teitä, veljet, ettette anna minkään hengen, ettekä sanan, ettekä minkään muka meidän lähettämämme kirjeen heti järkyttää itseänne niin, että menetätte mielenne maltin, ettekä anna niiden itseänne peljästyttää, ikäänkuin Herran päivä jo olisi käsissä. Älkää antako kenenkään vietellä itseänne millään tavalla. Sillä se päivä ei tule, ennenkuin luopumus ensin tapahtuu ja laittomuuden ihminen ilmestyy, kadotuksen lapsi, tuo vastustaja, joka korottaa itsensä yli kaiken, mitä jumalaksi tai jumaloitavaksi kutsutaan, niin että hän asettuu Jumalan temppeliin ja julistaa olevansa Jumala.

Ettekö muista, että minä, kun vielä olin teidän tykönänne, sanoin tämän teille? Ja nyt te tiedätte, mikä pidättää, niin että hän vasta ajallansa ilmestyy. Sillä laittomuuden salaisuus on jo vaikuttamassa; jahka vain tulee tieltä poistetuksi se, joka nyt vielä pidättää, niin silloin ilmestyy tuo laiton, jonka Herra Jeesus on surmaava suunsa henkäyksellä ja tuhoava tulemuksensa ilmestyksellä, tuo, jonka tulemus tapahtuu saatanan vaikutuksesta valheen kaikella voimalla ja tunnusteoilla ja ihmeillä ja kaikilla vääryyden viettelyksillä niille, jotka joutuvat kadotukseen, sentähden etteivät ottaneet vastaan rakkautta totuuteen, voidaksensa pelastua. Ja sentähden Jumala lähettää heille väkevän eksytyksen, niin että he uskovat valheen, että kaikki ne tuomittaisiin, jotka eivät ole uskoneet totuutta, vaan mielistyneet vääryyteen. (2. Tess. 2:1-12).

Tässä luvussa Paavali ilmoittaa selvästi perusasiat koskien pidättäjän lähtöä, Antikristuksen ilmestymistä ja myös nopeaa tuomiota, joka kohtaa häntä Kristuksen tulemuksen aikana.

Väärien opetusten torjumista

Väärät opetukset, joita Tessalonikassa levitettiin, perustuivat olettamukseen, että Rooman keisari, joka myös julistautui jumalaksi, oli Antikristus. Siitä johtuva Kristittyjen vaino nähtiin osana Herran päivän ahdistuksia ja kärsimyksiä. Paniikkia aiheuttivat odotettavissa olevat vielä suuremmat vainot ja tuomiot, jotka olivat lähellä ja myös väärä opetus, että kristityt eivät pääsisikään pakoon vihan aikaa, kuten Paavali oli luvannut.

Paavali torjui väärät opetukset ja toisti, että ensin tulee lähtö (apostasia), jota seuraa laittomuuden ihmisen (antikristuksen) ilmestyminen. Hän on oleva kadotuksen iljettävä lapsi, joka asettuu temppeliin ja julistaa olevansa Jumala (2. Tess. 2:3-4). Ensimmäisellä vuosisadalla Paavalin kirjoittaessa kirjettään lähtö ei vielä ollut tapahtunut, eikä myöskään väitetty roomalainen Antikristus istunut temppelissä Jerusalemissa julistamassa itseään Jumalaksi.

Selitettyään aluksi lopun ajan tapahtumien aikajärjestyksen, Paavali vahvisti tämän skenaarion lisäämällä uutta tietoa. Hän muistutti seurakunnan jäseniä tästä aiheesta pitämistään saarnoista: ”Ettekö muista, että minä, kun vielä olin teidän tykönänne, sanoin tämän teille?” (jae 5). Sitten hän jatkaa sanoen, että se, joka pidättää, täytyy ottaa pois tieltä (seurakunnan tempaus) ja sitten paljastetaan Paha (Antikristus). Hän sanoi myös, että Antikristus olisi elävä ihminen maan päällä, kun Herra Jeesus palaa tuhoamaan hänet tulemuksensa kirkkaudella (jae 8, KJV-käännös käyttää sanaa brightness, kirkkaus, suom. huom.).

Näille väärille opetuksille, joita Paavalin nimissä levitettiin, ei ollut kerta kaikkiaan mitään pohjaa, koskien sitä, etteikö olisi uskovien tempausta ennen ahdistuksen aikaa. Siinäkään väitteessä ei ollut mitään perää, että Herra rankaisisi kristittyjä pahalla ja jättäisi heidät Antikristuksen hirmuvaltaan.

Lähtö (apostasia)

Sana apostasia jakeessa 3, joka KJV-käännöksessä on käännetty sanoilla “falling away” (luopumus), on ongelmallinen monille. Tämän käännöksen perusteella oletetaan, että kristityt eivät tule kokemaan ainoastaan viimeisten päivien luopumusta, vaan he tulevat olemaan täällä myös silloin, kun Antikristus ilmestyy. Tämän jakeen huolellinen selittäminen osoittaa, että nämä olettamukset ovat perustelemattomia.

Kreikan sana apostasia tarkoittaa lähtö, vetäytyminen tai ero. Hengellinen ja moraalinen luopumus voidaan lukea tähän sanaan vain toissijaisena merkityksenä, pääteltynä sen perusviittauksesta totuuden lähtöön. Apostasia on johdettu partikkelista apo, joka tarkoittaa irti tai pois (jostakin lähellä) ajan, paikan tai suhteen eri merkityksissä. Se tarkoittaa eroa, lähtöä tai [suhteen] lakkaamista. Sanaa apostasia vastaava verbi on aphistemi, joka Strong’in sanakirjan mukaan tarkoittaa lähteä, vetäytyä, vetää pois, poistaa.

Jopa tapauksissa, joissa sanaa aphistemi on käytetty tarkoittamaan hengellistä luopumusta (esim. Luuk. 8:13, 1. Tim. 4:1 Hepr. 3:12), on kieliopillisesti oikeampaa kuvailla tekoa lähtemisenä uskosta (kuten kahdessa jälkimmäisessä jakeessa) ennemmin kuin luopumuksena (kuten jakeessa Luuk. 8:13) Seuraavassa esimerkkejä sanan aphistemi käytöstä KJV-käännöksessä:

”…[she] departed not from the temple” (Luuk. 2:37); “…he departed from Him for a season” (Luuk. 4:13); “…and in time of temptation fall away” (Luuk. 8:13); “Depart from Me” (Luuk. 13:37); “…the angel departed from him” (Apt. 12:10); “…who departed from them” (Apt 15:38); “…he departed from them” (Apt. 19:9); “…they departed from him” (Apt. 22:19); “…that it might depart from me” (2. Kor. 12:8); “…depart from the faith” (1. Tim. 4:1); “…from such withdraw thyself” (1. Tim. 6:5); “…depart from iniquity” (2. Tim. 2:19); “…departing from the living God” (Hepr. 3:12).

Näiden esimerkkien valossa on selvää, että sanan apostasia ja sen verbimuodon aphistemi perusmerkitys on lähteä. Tästä syystä sana apostasia jakeessa 2. Tess. 2:3 käännettiin lähtönä ensin seuraavissa seitsemässä englantilaisessa raamatunkäännöksessä ennen KJV-käännöstä: Wycliffe Bible (1384), Tyndale Bible (1526), Coverdale Bible (1535), Cranmer Bible (1539), Breeches Bible (1576), Beza Bible (1583) ja Geneva Bible (1608).

Vulgata käyttää latinan sanaa discessio, joka tarkoittaa lähtö. Amplified Bible esittää seuraavan huomautuksen jakeen 2. Tess. 2:3 alaviitteessä: ”Sanan apostasia mahdollinen tulkinta on [seurakunnan] lähtö.” Todellisessa merkityksessään tämä jae kuuluu näin:

“Älköön kukaan pettäkö teitä millään tavalla: sillä se päivä [Herran päivä] ei tule, ellei ensin tule [seurakunnan] lähtö ja tuota synnin ihmistä [Antikristusta], kadotuksen lasta, paljasteta…

Erilaisia tulkintoja

Dogmaattinen ennakkoluulo, ennemmin kuin tietämättömyys, voi selittää ne ristiriitaiset näkemykset, jotka edelleen vallitsevat koskien sanan apostasia todellista merkitystä tässä jakeessa. Sokeassa uskollisuudessaan kirkkonsa teologeille monet kieltäytyvät uskomasta pretribulationistiseen tempaukseen. Heistä on hyväksyttävämpää riippua kiinni sanan apostasia kapeassa toissijaisessa merkityksessä tulkitsemalla se pelkästään hengellisenä taantumuksena viimeisinä päivinä, joita seuraa Antikristuksen ilmestyminen.

Jos jakeen 2. Tess. 2:3 konteksti otetaan huomioon, on ilmeistä, että sana apostasia on tässä tarkoitettu kattamaan koko merkityksensä – sekä lähtemisen (engl. departing) että hengellisen luopumuksen (engl. falling away). Ensimmäisessä merkityksessä Paavali käyttämällä tätä sanaa viittaa todellisten uskovien, joita ei ole määrätty Jumalan tuomioihin, fyysiseen lähtöön. Yksi tämän lähdön tärkeimmistä seurauksista on, että suuri hengellinen pimeys tulee vallitsemaan maan päällä – kun maailman valo on otettu pois. Se antaa Antikristukselle tilaisuuden ilmestyä. Synti ja pahuus tulevat lisääntymään hyvin nopeasti hänen hallintonsa aikana johtaen koko ihmiskunnan historian suurimpaan luopumiseen raamatullisista normeista ja kristillisistä malleista.

Jakeissa 3 ja 4 Paavali ilmoittaa tosiasian seurakunnan lähdöstä, jota seuraa Antikristuksen ilmestyminen ja hänen pahojen uudistustensa toteuttaminen. Tämä tapahtumien järjestys ilmoitetaan uudelleen jakeissa 6–12 samalla antaen lisätietoa. Tämän saman skenaarion kahta kuvausta voidaan verrata seuraavasti:

Tempaus: Apostasia (lähtö) tapahtuu ensin (jae 3).	Tempaus: Se, joka pidättää, otetaan pois tieltä (jae 7).
Antikristuksen tulemus: Laittomuuden ihminen ilmestyy silloin (jae 3).	Antikristuksen tulemus: Silloin ilmestyy tuo Laiton (jae 8).
Luopumus antikristillisten uudistusten kautta: Antikristus edistää syntiä ja pahuutta, ylentää itsensä kaikkien uskontojen yläpuolelle, saastuttaa temppelin ja julistautuu Jumalaksi (jakeet 3-4).	Luopumus antikristillisten uudistusten kautta: Hänen tulemuksensa tapahtuu saatanan vaikutuksesta valheen kaikella voimalla ja tunnusteoilla ja ihmeillä ja kaikilla vääryyden viettelyksillä (jakeet 8-10).

Se joka pidättää

Negatiiviset käsitykset pretribulationistisesta tempauksesta johtavat myös vääristyneisiin näkemyksiin siitä, mikä pidättää Antikristusta. On selvää, että on vain yksi voima, joka on suurempi kuin Saatanan ja Antikristuksen ja se on Jumalan voima. Ei ole mitään maallista tai inhimillistä voimaa, joka voisi tehokkaasti vastustaa paholaista tai voittaa sen.

Nykyisessä dispensaatiossa ennen Kristuksen ja Antikristuksen persoonallista ilmestymistä käydään hengellistä taistelua maailman hallinnasta. Jumalan Henki ja Saatanan petoshenget toimivat ihmisten kautta saavuttaakseen päämääränsä. Johannes sanoo:

Tästä te tunnette Jumalan Hengen: jokainen henki, joka tunnustaa Jeesuksen Kristukseksi, lihaan tulleeksi, on Jumalasta; ja yksikään henki, joka ei tunnusta Jeesusta, ei ole Jumalasta; se on antikristuksen henki, jonka olette kuulleet olevan tulossa, ja se on jo nyt maailmassa. Lapsukaiset, te olette Jumalasta ja olette voittaneet heidät; sillä hän, joka teissä on, on suurempi kuin se, joka on maailmassa… Joka tuntee Jumalan, se kuulee meitä; joka ei ole Jumalasta, se ei kuule meitä. Siitä me tunnemme totuuden hengen ja eksytyksen hengen. (1. Joh. 4:2-6)

Jakeen 2. Tess. 2:7 ilmaisu ”se, joka nyt vielä pidättää” viittaa seurakuntaan Kristuksen ruumiina maan päällä. Me olemme temppeli, jossa Pyhä Henki asuu ja siitä syystä olemme pimeän maailman valo ja mätänevän maailman suola. Pyhän Hengen voiman kautta me pidätämme Antikristuksen ilmestymistä ja sitä seuraavaa valtaan nousua. Vasta sitten, kun todellinen seurakunta on otettu pois tieltä tempauksessa, Antikristus voi persoonallisesti paljastaa itsensä. Silloin petetty ja hengellisesti kuollut ihmiskunta hyväksyy hänet ilman vastustusta universaaliseksi Messiaaksi ja maailmanjohtajaksi.

On epäraamatullista väittää, että Pyhä Henki olisi pidättäjä, joka poistuisi maailmasta. On totta, että Pyhän Hengen voiman kautta seurakunta pystyy pidättämään Antikristusta, mutta Pyhää Henkeä itseään ei vedetä pois. Miljoonat tulevat pelastumaan seitsenvuotisen ahdistuksen aikana (Ilm. 7:9-14) ja se on mahdollista vain Jumalan Hengen välityksellä (1. Kor. 12:3). Ennen Jeesuksen julkista tulemusta seitsemän vuoden lopussa on vielä jopa uusi Pyhän Hengen vuodatus Israelin päälle valmistamaan heitä sovintoon Messiaansa kanssa:

Ja minä vuodatan Daavidin suvun päälle ja Jerusalemin asukasten päälle armon ja rukouksen hengen. He katsovat minuun, jonka he ovat lävistäneet. Ja he valittavat häntä, niinkuin valitetaan ainokaista, murehtivat häntä katkerasti, niinkuin murehditaan katkerasti esikoista.” (Sak. 12:10)

On siis täysin väärin opettaa, että Pyhä Henki olisi poissa maan päältä tuona aikana. Koska seurakunta Pyhän Hengen temppelinä ei tule olemaan täällä, niin Henki ei toimi helluntain täyteydessään, mutta siitä huolimatta Hän tulee olemaan täällä tuomion Henkenä (Jes. 4:4) ja myös Henkenä, joka saa ihmisissä aikaan synnintunnon (Joh. 16:8).

Luopumuksen luonne

Luopumus, joka tapahtuu maan päällä Antikristuksen ilmestymisen jälkeen, on paljon pahempi kuin se luopumus, jota koetaan viimeisinä päivinä ennen Kristittyjen lähtöä (vrt. 1. Tim. 4:1; 2. Tim. 3:1-5; 2. Tim. 4:2-4). Tempauksen ja Antikristuksen ilmestymisen jälkeen koko maailmaa syöstään äärimmäiseen moraaliseen ja hengelliseen pimeyteen. Synnin kansainvälinen kulttuuri tulee esiin moraalisesta luopumuksesta, jossa pahin kuviteltavissa oleva rienaus, pahantahtoisuus, korruptio, varkaus ja väkivalta esiintyvät.

Hengellinen luopumus tulee johtamaan maailmanuskontojen petetyn liiton perustamiseen Antikristuksen, universaalisen Messiaan, johdon alaisuudessa. Seitsemän vuoden puolivälissä hän asettuu jälleenrakennettuun temppeliin Jerusalemissa ja julistautuu Jumalaksi (2. Tess. 2:4). Tätä kapinallista tekoa seuraa Antikristuksen ja Paholaisen palvonta kaikkialla maailmassa (Ilm. 13:4) ja siitä tulee hengellisestä totuudesta luopumisen pahin muoto.

Lopun ajan Antikristus

Hyvin tärkeä ilmoitus, jonka Paavali antaa Antikristuksesta, on, että hän on oleva lopun ajan maailman diktaattori. Jeesuksen Kristuksen tulemus lopettaa hänen julkisen esiintymisensä äkkiä ja dramaattisesti: Silloin ilmestyy tuo laiton, jonka Herra Jeesus on surmaava suunsa henkäyksellä ja tuhoava tulemuksensa ilmestyksellä” 2. Tess. 2:8).

Tämä selvä ilmoitus syrjäyttää kaikki historian diktaattorit lopullisena ”laittomuuden ihmisenä”, koska he vain valmistivat tietä tulevalle lopunajan Antikristukselle. Johannes sanoi: ”Lapsukaiset, nyt on viimeinen aika. Ja niinkuin te olette kuulleet, että antikristus tulee, niin onkin nyt monta antikristusta ilmaantunut; siitä me tiedämme, että nyt on viimeinen aika.” (1. Joh. 2:18).

Ajattele myös seuraavia ilmoituksia Antikristuksesta: Dan. 9:27 sanoo, että hän tekee vahvan liiton monien kanssa yhden vuosiviikon ajaksi. Keskellä viikkoa, mikä tarkoittaa 3½ vuoden jälkeen, hän saa uhrit temppelissä lakkaamaan. Hän saastuttaa temppelin, asettaa kuvansa kaikkein pyhimpään, kieltää kaikki uskonnot ja pakottaa ihmiset kaikkialla kumartamaan vain itseään ja omaa kuvaansa. Tuolla ajalla hän perustaa tuhoisan terrorihallinnon.

Herra Jeesus viittasi tähän kammottavaan aikaan kuvaillessaan juutalaisille suurta ahdistusta, joka esiintyy välittömästi Hänen tulemuksensa edellä:

Kun te siis näette hävityksen kauhistuksen, josta on puhuttu profeetta Danielin kautta, seisovan pyhässä paikassa – joka tämän lukee, se tarkatkoon – silloin ne, jotka Juudeassa ovat, paetkoot vuorille… Sillä silloin on oleva suuri ahdistus, jonka kaltaista ei ole ollut maailman alusta hamaan tähän asti eikä milloinkaan tule… Mutta kohta niiden päivien ahdistuksen jälkeen aurinko pimenee, eikä kuu anna valoansa, ja tähdet putoavat taivaalta, ja taivaitten voimat järkkyvät. Ja silloin Ihmisen Pojan merkki näkyy taivaalla, ja silloin kaikki maan sukukunnat parkuvat; ja he näkevät Ihmisen Pojan tulevan taivaan pilvien päällä suurella voimalla ja kirkkaudella. (Matt. 24:15-30)

Tuona päivänä Antikristus ja väärä profeetta tuhotaan:

Ja minä näin pedon ja maan kuninkaat ja heidän sotajoukkonsa kokoontuneina sotiaksensa hevosen selässä istuvaa vastaan ja hänen sotajoukkoansa vastaan. Ja peto otettiin kiinni, ja sen kanssa väärä profeetta, joka sen nähden oli tehnyt ihmetekonsa, joilla hän oli eksyttänyt ne, jotka olivat ottaneet pedon merkin, ja ne, jotka olivat sen kuvaa kumartaneet; ne molemmat heitettiin elävältä tuliseen järveen, joka tulikiveä palaa.” (Ilm.19:19-20)

Profetiat Antikristuksen ilmestymisestä koskevat siis tulevaisuutta eivätkä historiaa. On ollut monia esikuvia, mutta nyt on tullut aika suuren lopun ajan Antikristuksen ilmestymiselle, jonka Herra tuhoaa suunsa henkäyksellä, kun Hänen jalkansa seisovat Öljymäellä Hänen toisen tulemuksensa aikana. (Sak. 14:4-5).

Näyttämö on valmisteltu nopeasti Antikristuksen tulemukselle. Koemme jo seurakuntadispensaation lopun luopumusta ja synnytystuskien alkua. Pian koittaa Jumalan lasten lähdön hetki, kun heidät silmänräpäyksessä siirretään taivaallisiin majoihin. Ne, jotka pidättivät Antikristuksen ilmestymistä, otetaan silloin pois tieltä ja siten maan päälle tulee suuri hengellinen pimeys. Laittomuus ja moraalittomuus tulevat saamaan ennennäkemättömät mittasuhteet laittomuuden ihmisen johdossa, joka on oleva Saatanan hallitsija täysin turmeltuneen ja petetyn ihmiskunnan yläpuolella. Kuten Nooan ja Lootin aikoina, Herra tulee vierailemaan tässä kapinallisessa sukupolvessa suurin vitsauksin ja tuomioin Herran päivän aikana.

Read Full Post »