Feeds:
Artikkelit
Kommentit

Posts Tagged ‘hengelliset kokemukset’

Heaven tourism books are bad
By Elizabeth Prata 14.1.2016, suom. SK

”Taivasmatkailu” on sana, jonka käsitykseni mukaan keksi blogisti Tim Challies, ja jonka opettaja ja luennoitsija Justin Peters otti ja käyttää usein. Se on sana, joka osoittaa, että henkilöllä on ollut jonkinlainen trauma, kuten autokolari tai lääketieteellinen ongelma, tai kenties hän oli epätoivoisessa tunnetilassa ja traumansa alitajuisessa osassa väitti käyneensä taivaassa.

”Palatessaan” hän muistaa väitetyn käyntinsä tai näkynsä ja kirjoittaa sen muistiin ja myöhemmin siitä tehdään kirja tai elokuva.

Mikään näistä käynneistä ei ole todellinen. Yksikään ihminen ei ole mennyt taivaaseen ja palannut (Joh. 3:13; 5. Moos. 30:12) lukuun ottamatta joitakin Raamatun mainitsemia henkilöitä, kuten Johannes, Paavali, Hesekiel tai Jesaja ja sen jälkeen kirjoittanut innoitettua tekstiä. John Gill’in Raamatun kommentaari sanoo jakeesta Joh. 3:13:

Ei kukaan ole noussut ylös taivaaseen, paitsi hän, joka taivaasta tuli alas Vaikka Eenok ja Elia nousivatkin eivät kuitenkaan omalla voimallaan, eivätkä siinä mielessä kuin Herramme tarkoittaa; jonka merkitys on, ettei yksikään ihminen ole mennyt, eikä voi mennä ylös taivaaseen tuomaan sieltä tietoa jumalallisista ja taivaallisista asioista; jossa mielessä lausetta on käytetty jakeessa 5. Moos. 30:12.

John MacAthur sanoo saarnassaan jakeesta Joh. 3:13:

Joko hyväksyt, mitä Jeesus sanoo, tai olet hullu, koska sinä et voi nousta taivaaseen etkä löytää vastauksia kysymyksiisi.

Ja silti näitä kirjoja ilmestyy jatkuvasti. Se on osa demonista harhaa ja luopumusta, jota saatana, tämän maailman jumala, ujuttaa haavoittuviin, tietämättömiin ja onnettomiin.

Uusi kirja on ilmestynyt mieheltä nimeltä John Burke.

Hän kokosi ihmisten tarinoita ja kokemuksia vahvistaen ne tosiksi ja uskottaviksi ja sitten vertasi niitä Raamattuun. Itseasiassa hän väittää, että kokemuksen, vain koska se tapahtui ja jäljitteli jotakin pyhästä tekstistä, täytyy olla totta.

Takakannen tekstissä sanotaan: ”their experiences point to the heaven promised in the Bible” (heidän kokemuksensa osoittavat Raamatun lupaamaan taivaaseen). No niin, se on Raamattu, joka osoittaa taivaaseen ja itseasiassa, jos Raamattu sanoo jotakin mistä tahansa, niin se on ainoa uskottava sana, koska se tulee Jumalalta, joka ei voi valehdella.

Imagine Heaven: Near-Death Experiences, God’s Promises, and the Exhilarating Future That Awaits You (Suomeksi: Taivaan rajalla, Päivä Oy, 2017)

Burke osoittaa, kuinka tuhansien kuoleman rajalta selvinneiden – mukaan lukien lääkäreitä, professoreita, pankkien johtajia, kaikenikäisiä ihmisiä kaikista kulttuureista – yhteiset kokemukset osoittavat riemullista kuvaa, jonka Raamattu lupaa.

Tämä sykähdyttävä matka kuolemanjälkeiseen elämään saa sinusta tuntumaan, kuin olisit ollut siellä ja se muuttaa ikuisesti tavan, jolla katsot tulevaa elämää – ja tavan, kuinka elät elämääsi nyt. Huomaat, että taivas on vielä ihmeellisempi, kuin mitä koskaan olet kuvitellut.

Meidän pitäisi olla iloisia meitä odottavasta loistavasta tulevaisuudesta – ei vain siksi, että Burke sanoo niin. Meidän pitäisi olla iloisia loistavasta tulevaisuudestamme, joka ei perustu ihmisen hatariin kokemuksiin, vaan Raamatun ilmoittamaan Jumalan Sanaan. Nämä taivasmatkailukirjat, kuten edellä mainittu, sanovat sinulle nimenomaan näin: ”Älä välitä, mitä Jumala sanoo taivaasta. John Burke’n versio ilahduttaa sinua! Joe Schmoe’n tarina antaa sinulle todella potkua!” Rienausta.

Raamattu sanoo, että meidän ei pidä koskaan katsoa ensin kokemukseen, koska se voi olla erheellinen. Meidän tulee katsoa ensin Jumalan sanaan. Jopa apostolit, joilla oli etuoikeus nähdä Jeesus kirkastettuna Mooseksen ja Elian kanssa, sanoivat, etteivät saarnaa kokemustaan, vaan koettelevat kaikki Jumalan sanalla. Jos se oli apostolien lähestymistapa, miesten, jotka Herra valitsi viemään alkuperäistä sanomaansa ja olivat Hänen itsensä opettamia ja myöhemmin kirjoittivat Hänen sanansa Hengen innoittamina, niin he olisivat saarnanneet kokemustaan. Kukaan heistä ei kuitenkaan tehnyt niin.

Kuinka paljon tärkeämpää onkaan meille tänä päivänä noudattaa heidän käskyään ja välttää kokemuksemme saarnaamista? Vielä tähdellisempää on se, kuinka paljon ylpeämpää ja narsistisempaa on hyljätä heidän käskynsä ja tehdä sitä kuitenkin? (2. Piet. 1:20)

Älä saarnaa kokemustasi. Seuraavassa on katkelma esseestä, jonka on kirjoittanut tri. Bob Luginbill Louisville’n yliopistosta otsikolla Scripture versus Personal Experience (Raamattu vastaan henkilökohtainen kokemus). En ole perehtynyt kaikkeen tri. Luginbill’in opetukseen, mutta kaikki, mitä olen lukenut sivulta Scripture versus Personal Experience, on selitetty hyvin ja tarkasti Raamatusta.

Todellisuudessa se on tietysti Jumala, joka päättää miten ja milloin Hän ilmoittaa meille ja kuten Heprealaiskirje sanoo: Sittenkuin Jumala muinoin monesti ja monella tapaa oli puhunut isille profeettain kautta, on hän näinä viimeisinä päivinä puhunut meille Pojan kautta, jonka hän on pannut kaiken perilliseksi, jonka kautta hän myös on maailman luonut” (Hepr. 1:1-2). Joten se on Jeesus, joka on sanoma; ja Hän on ”Jumalan Sana” (Ilm. 9:13). Meillä on nyt koko kirjoitettu sana hänestä, joka on Elävä Sana ja se on se paikka, johon meidän tulee ohjata huomiomme, nimittäin pyhien kirjoitusten totuuteen. Ja me voimme varmasti tehdä sen, koska ei ainoastaan meillä kaikilla ole Raamattu, eikä ainoastaan Ruumis ole varustettu opettajilla, jotka voivat valaista sitä meille, vaan meillä kaikilla on myös Pyhä Henki asumassa meissä valaistukseksi ja Hän on ”juuri se Kristuksen Mieli”.

Varmasti oli Jumalan kannalta järkevää puhua suoraan vaikkapa Eenokille, ennen kuin Raamattua oli missään muodossa. Mutta jos Hän tänä päivänä todella kommunikoisi uskovien kanssa suoraan suullisesti, niin eikö se vähentäisi Raamatun arvovaltaa ja kaikkien pastori-opettajien ja itseasiassa kaiken arvovaltaa, mitä joku muu voisi sanoa, tai on sanonut, paitsi tuon erityisen henkilön – koska tuo henkilö, jolla on tämä erityinen kanava saisi sen suoraan Jumalalta. Herra on kuitenkin perustanut seurakuntansa syystä ja se keskinäinen tuki, jota annamme toisillemme totuuden oppimiseksi, on hyvin suuri osa siitä, mitä meidän on tarkoitus olla – tämä palvelu on suuri osa ikuisen palkintomme perusteista. Jos olisi olemassa suora kanava, emme tarvitsisi toisiamme paljonkaan.

En suosittele Burke’n taivasmatkailukirjaa, enkä mitään alla olevan panoraaman kirjoista, joista monet olen itse lukenut ja todennut epäraamatullisiksi. (Näistä kirjoista viisi on ilmestynyt suomeksi. Suom. huom.)

Mitä tulee taivaaseen, niin Raamattu on ainoa luotettava lähde. Kunnioita Jeesustamme, joka laskeutui kirkkauden asunnoistaan elämään ihmisenä kirotun maan kamaralla, otti vastaan meille tarkoitetun Jumalan vihan, kuoli hirvittävän nöyryyttävän kuoleman ja haudattiin lainahautaan. Hänen saarnaamisen ja opettamisen täyttämää elämäänsä ja sen jälkeisiä Hengen innoittamia tekstejä pitäisi kunnioittaa ensimmäisenä ja viimeisenä sanana. Jos mieluummin katsot taivasta Joe Schmoe’n silmin, etkä Hengen totuuden kautta, niin sinulla on vakava ongelma.

Lisää lukemista:

 

Read Full Post »

Lighthouse Trails’in minikirja 25.7.2016
Tunnusteot ja ihmeet! Viisi asiaa ajateltavaksi
Signs & Wonders! Five Things You Should Consider
By David Dombrowski, suom. SK

Asiat järjestykseen suurta eksytystä varten

Jeesus opetti opetuslapsilleen, että viimeisinä päivinä maan päälle tulee valtavan eksytyksen aika. Hän sanoi:

Sillä vääriä kristuksia ja vääriä profeettoja nousee ja he tekevät tunnustekoja ja ihmeitä, eksyttääkseen, jos mahdollista, valitut. Mutta olkaa te varuillanne. Minä olen edeltä sanonut teille kaikki. (Mark. 13:22-23)

Myös Paavali puhui tästä ajasta sanoessaan:

Mutta Henki sanoo selvästi, että tulevina aikoina moniaat luopuvat uskosta ja noudattavat villitseviä henkiä ja riivaajien oppeja (1. Tim. 4:1).

Jos katsomme mitä tämän päivän maailmassa tapahtuu, niin ainoa looginen johtopäätös on, että olemme jo tulleet tuohon historian jaksoon. Maailma on läpikäymässä mystistä paradigman (mallin) muutosta, jossa yhä suuremmat määrät ihmisiä harjoittavat okkulttisia mystisiä käytäntöjä, jotka johtavat heidät New Age’in kaltaiseen kaikki-tiet-vievät-Jumalan-tykö-mentaliteettiin.

Tämä ei ole tapahtumassa vain maailmassa, vaan sitä tapahtuu myös seurakunnassa. On järkyttävää nähdä, että opit ja arvot, joita ennen pidettiin pyhinä, hylätään nyt. Monet tämän päivän kristilliset johtajat ovat korvanneet Raamatun lukemisen ja tutkimisen hengellisillä kokemuksilla, eli sellaisilla, joihin Jeesus viittasi tunnustekoina ja ihmeinä. Itseasiassa suurille joukoille kristittyjä uskotellaan, että heillä voi olla jonkin tyyppinen hengellinen kokemus, tai voivat todistaa ihmettä, jolla on enemmän pätevyyttä kuin itse Raamatun sanoilla.

Se, mitä olemme nyt synnyttäneet, on niin suuri eksytys, että jos jollakin on ”kokemus”, joka on ristiriidassa Raamatun kanssa, hän pitää kokemusta pätevänä eikä Raamattua, koska kokemus nähdään konkreettisena ja siksi todellisempana. Tämä on kuitenkin loukkaus Jumalaamme kohtaan, koska kuten Daavid sanoo Psalmissa:

Minä rukoilen sinua kumartuneena sinun pyhään temppeliisi päin ja kiitän sinun nimeäsi sinun armosi ja totuutesi tähden; sillä sinä olet osoittanut, että sinun lupauksesi (KJV: word = sana) on suuri yli kaiken, mitä sinun nimesi ilmoittaa (Ps. 138:2).

Jumala pitää Sanaansa korkeimmassa arvossa ja täydellisesti totuudenmukaisena, mutta monet luottavat mieluummin omiin kokemuksiinsa totuuden mallinaan.

Meistä on tullut kuin ihmiset menneillä vuosisadoilla, jotka uskoivat maailman olevan litteä (koska se näyttää olevan litteä), vaikka Raamattu itse viittaa siihen pallona (Jes. 40:22).

Minusta siinä kyllä käytännössä ei ole mitään eroa, onko maa litteä vai pyöreä, paitsi ehkä putoamisen pelkoa reunalta, jos menee liian kauas, mutta kun on kyse hengellisistä asioista, niin totuus on olennainen, mitä tulee siihen, missä vietän iäisyyden. Meillä on näet puolustaja Isän tykönä – itse Jeesus Kristus, joka on koko Totuus ja maksoi hinnan viedäkseen meidät taivaaseen; meillä on kuitenkin myös pettäjä, Saatana, joka on valheen isä ja hänen tarkoituksensa on johtaa meidät helvettiin.

On ehdottoman välttämätöntä käsittää, että kaikki tiet eivät vie taivaaseen, vai pitäisikö minun sanoa, että on vain yksi tie Jumalan tykö ja Jeesus on se Tie (Joh. 14:6). Maailman kaikki muut tiet uskovat, että ihminen on luonnostaan hyvä ja voi siten ansaita taivasmatkansa. Vain evankeliumi ilmoittaa sen totuuden, että olemme syntyneet syntisiksi ja rikkomuksemme ovat vieraannuttaneet meidät Jumalasta, mutta Jeesus maksoi hinnan synneistämme ja Hänen kuolemansa ja ylösnousemuksensa kautta meillä on uskon kautta pelastus (saatuamme anteeksi) vanhurskaus (meille luettu eikä ansaittu), rauha Jumalan kanssa ja armo pyhään elämään (ollen ”herätettyjä Kristuksen kanssa”).

Mikään ei voi tehdä sielujemme vihollista iloisemmaksi, kuin sielumme varastaminen ja hänen ensisijainen keinonsa tehdä se on petoksen kautta, koska Saatana on mestarillinen valehtelija.

Ovatko kaikki tunnusteot ja ihmeet samasta lähteestä?

Tietäen, että olemme suuren eksytyksen ajassa, keskittykäämme tässä sen yhteen puoleen, johon Jeesus viittaa Markuksen luvussa 13 tunnustekojen ja ihmeiden alueena.

Kun tein raamattuhaun sanojen ”signs” (tunnustekoja) ja ”wonders” (ihmeitä) yhdessä esiintymisestä odotin löytäväni vain muutamia kohtia, mutta oli yllätys löytää 18 kohtaa Vanhassa Testamentissa ja 14 Uudessa. Enemmistöä näistä viittauksista sekä Vanhassa että Uudessa Testamentissa oli käytetty myönteisessä merkityksessä. Vanhassa Testamentissa yleisimmät esimerkit olivat niitä, jotka viittaavat siihen, kuinka Mooses vapautti israelilaiset tunnustekojen ja ihmeiden kautta, kun taas Uudessa Testamentissa yleisimmät esimerkit olivat niitä, joissa Jumala vahvisti apostolien evankeliumin saarnaamisen tunnusteoilla ja ihmeillä. Kielteisessä mielessä sanoja ”tunnusteot” ja ”ihmeet” oli tavallisesti yhdessä käytetty profeetallisessa varoituksessa koskien vääriä johtajia ja profeettoja.

Se, mitä haluan nyt sanoa, on, että emme voi yleistäen sanoa, että kaikki tunnusmerkit ja ihmeet ovat pahasta, emmekä myöskään voi sanoa, että ne kaikki ovat hyviä; sen sijaan meidän tulee katsoa fyysisten ilmiöiden tuolle puolelle ja päätellä, mistä lähteestä ne tulevat. Mutta mitä tulee Moosekseen ja apostoleihin, niin Jumala vahvisti näiden miesten palvelutyön ja sanoman. Liian usein kuitenkin tunnusteot ja ihmeet niitä kyseenalaistamatta hyväksytään olevan ”Jumalasta”.

Entisenä katolisena voin muistaa tarinoita nuoruudestani ihmeellisistä merkeistä, joita on pidetty jumalallisena vahvistuksena, että Jumala on puhunut, olkoon kyse Marian ilmestyksistä, jotka välittävät raamatunvastaisia viestejä, tai ehtoollisleivistä, jotka vuotavat verta, tai sykkivät ollen ristiriidassa evankeliumin sanoman kanssa (Jeesus sanoi selvästi, että ”liha ei mitään hyödytä” (Joh. 6:63) ja Heprealaiskirje puhuu yhdestä kertakaikkisesta uhrista – Hepr. 9:27-28; 10:10,12,14). Katolisen kirkon tapauksessa on outoja manifestaatioita, jotka väistämättä kirkastavat ihmistä ja ne, jotka tekevät sellaisia ihmeitä, välittävät sanomaa, joka edellyttää lunastusta ihmisen suorituksen kautta vastakohtana armolle yksin uskon kautta. Pinnan tasolla ei aina ole helppo tunnistaa tarkoitusta tunnusteon tai ihmeen takana, mutta meillä on Pyhä Henki ja Jumalan Sana todistajina puolestamme.

Keskeinen kohta Vanhasta Testamentista, joka tiukasti kieltää kaikkien tunnustekojen ja ihmeiden varauksettoman hyväksymisen, on seuraava:

Jos teidän keskuuteenne ilmestyy profeetta tai unennäkijä ja lupaa sinulle jonkun tunnusteon tai ihmeen ja jos sitten todellakin tapahtuu se tunnusteko tai ihme, josta hän puhui sinulle sanoen: ’Lähtekäämme seuraamaan muita jumalia, joita te ette tunne, ja palvelkaamme niitä’, niin älä kuuntele sen profeetan puhetta tai sitä unennäkijää, sillä Herra, teidän Jumalanne, ainoastaan koettelee teitä tietääksensä, rakastatteko Herraa, teidän Jumalaanne, kaikesta sydämestänne ja kaikesta sielustanne. Seuratkaa Herraa, teidän Jumalaanne, häntä peljätkää ja pitäkää hänen käskynsä, häntä kuulkaa, häntä palvelkaa ja hänessä kiinni riippukaa. (5. Moos. 13:1-4)

Huomaa, kuinka selviä nämä ohjeet ovat, mitä tulee uskollisen ja horjumattoman Herralle antautuneisuuden säilyttämiseen jopa silloin, kun tunnusteko tai ihme on ”tapahtunut!” Milloinkaan ei riitä, että tunnusteko tai ihme tapahtuu; se täytyy aina koetella, tukeeko ja vahvistaako se Jumalan Sanaa, vai ei.

Silti monille tänä päivänä (myös kristityille), kun outo yliluonnollinen ilmiö tapahtuu, se on riittävä todistus, että sen täytyy olla Jumalasta ilman mitään tunnistamista tai tunnustamista, että pimeät yliluonnolliset voimat voivat tehdä näitä asioita. Esimerkiksi pyhän naurun manifestaatioita, ”Hengessä kaatumista”, nykimisiä, kouristuksia, vääntelehtimisiä ja eläimellistä käytöstä on kaikkia todistettu itämaisten gurujen ”palvelutyössä” heidän käyttäessään kundaliini-energiaa (käärmevoimaa) tekemään työtään. Ja erottavina uskovina kuunnellessamme näiden saarnamiesten (jotka ovat niin manifestaatioihin käärittyjä, että saarnaavat tuskin lainkaan) oppia ja opetusta voimme vain päätellä, että nämä ovat susia lammasten vaatteissa, jotka pettävät ja ovat itse petettyjä. Monet näistä saarnamiehistä itseasiassa jopa pilkkaavat Jumalan Sanan saarnaamista ja röyhkeästi julistavat, tai antavat ymmärtää, että koska heillä on voima tehdä näitä asioita, he ovat suurempia kuin kaikki saarnaajat. Jumala kuitenkin on päättänyt ”saarnauttamansa hullutuksen kautta pelastaa ne, jotka uskovat” (1. Kor. 1:21).

En nyt väitä, että nämä saarnamiehet välttämättä tietäisivät olevansa susia. Enimmäkseen he uskovat palvelevansa Jumalaa. Mutta kuten Jeesus huomautti, monet saarnamiehet ovat vain palkkalaisia, kun ”eivät välitä lampaista” (Joh. 10:13); he keritsevät laumaa voiton vuoksi, mutta eivät anna henkeään lammasten vuoksi. Jeesus sanoi: ”minä annan henkeni lammasten edestä” (Joh. 10:15).

Tien valmistamista – mutta kenelle?

Tietämättään monet tämän päivän saarnamiehistä tasoittavat tietä Antikristukselle. He ovat ikään kuin Johannes Kastajia Antikristukselle, koska heidän pyrkimyksensä ovat itseasiassa valmistamassa ihmisten sydämet sellaiselle johtajalle. Tämä pätee erityisesti saarnamiehiin, jotka saarnaavat mahdollisimman vähän terveestä opista ja mahdollisimman paljon manifestaatioista ”Jumalalta”. Sanon tämän, koska Antikristus on tunnustekojen ja ihmeiden mestari, mikä itseasiassa on hänen tavaramerkkinsä ja todennäköisesti ensisijainen keino, jolla hän saa maailman uskomaan itseensä. Puhuessaan Antikristuksen tulemuksesta Paavali sanoo näin:

… niin silloin ilmestyy tuo laiton, jonka Herra Jeesus on surmaava suunsa henkäyksellä ja tuhoava tulemuksensa ilmestyksellä, tuo, jonka tulemus tapahtuu saatanan vaikutuksesta valheen kaikella voimalla ja tunnusteoilla ja ihmeillä ja kaikilla vääryyden viettelyksillä niille, jotka joutuvat kadotukseen, sentähden etteivät ottaneet vastaan rakkautta totuuteen, voidaksensa pelastua.  (2. Tess. 2:8-10).

Samalla ihmisten sydämiä valmennetaan tälle hahmolle, joka integroi taloudellisen, poliittisen ja uskonnollisen sektorin yhteen globaalin rauhansuunnitelman alla samalla vahvistaen arvovaltaansa ja voimaansa petollisten ihmeiden kautta. Se on oleva ”suuri päivä” maailmalle, kun miljoonia ihmisiä huijaa mies, jolla on karismaattinen mantteli ja voitelu kuin Adolf Hitlerillä, joka villitsi kansakunnan; tällä kertaa se vain koskee koko maailmaa. Itse asiassa on paljon yhtäläisyyksiä maamme ja suuren osan maailmaa välillä, joilla sama ajattelutapa kuin suurella osalla saksalaista yhteiskuntaa ennen Hitlerin valtaannousua. Molemmissa tapauksissa näemme antisemitismin nousun jopa niiden keskuudessa, jotka sanovat olevansa kristittyjä; seurakunnat ja raamattukoulut tulevat yhä liberaalimmiksi ja humanistisemmiksi opissa ja elämässä; hengellinen luopumus voidaan nähdä kaikkialla; ja poliittiset voimat tuovat radikaaleja muutoksia yhteiskuntamme infrastruktuuriin. Täällä Lighthouse Trails’issä katsellessamme tapahtumien kiihtyvää vauhtia usein pohdimme, onko meillä aikaa ehkä vähemmän kuin luulemmekaan.

Tämä on hetki historiassa, jolloin kristittyjen on pysyttävä valppaina ja varoitettava mahdollisimman monia koskien maailman päälle tulevaa petosta ja seurakunnassa tapahtuvaa luopumusta. Tulevaisuus avautuu, kuten on ennustettu Raamatussa, mutta me voimme olla valmiita ja auttaa valmistamaan toisia, mitä sitten tapahtuukaan.

Tunnusteot ja ihmeet ja aito Jumalan sanan saarnaaja

Mitä tulee tunnustekojen ja ihmeiden eksytykseen, niin on tärkeää muistaa, että jos joku tekee tunnusteon tai ihmeen, hän toimii oman voimansa ja pelkkien fysiikan lakien piirin ulkopuolella, mutta emme voi automaattisesti olettaa, että hän toimii Jumalasta käsin, aivan kuten emme voi olettaa hänen toimivan myöskään demonimaailmasta. Jotta meidän olisi helpompi erottaa, niin voimme soveltaa 1. Joh. 4:1-3 testiä ja kysyä itseltämme, mikä on ihmettä tekevän henkilön sanoma? Kirkastaako hän Jumalaa ja edistääkö evankeliumia, vai kirkastaako hän itseään, ikään kuin olisi suurempi kuin kaikki toiset saarnamiehet?

Todellisen Jumalan palvelijan merkki on nöyryys eikä ylpeys. Jeesus sanoi oikeasta Johannes Kastajasta: ”… ei ole vaimoista syntyneitten joukossa yhtäkään suurempaa kuin Johannes” (Luuk. 7:28). Tässä oli mies, joka oli Pyhän Hengen voitelema hamasta äitinsä kohdusta (Luuk. 1:15, 41). Kuitenkin luemme myös jakeesta Joh. 10:41, että ”Johannes ei tehnyt yhtäkään tunnustekoa”. Johannes oli ainutlaatuinen yksilö ja tarvitsemme enemmän hänen kaltaisiaan. Sanoessaan muutamalla sanalla Jeesuksesta: ”Tämä minun iloni on nyt tullut täydelliseksi. Hänen tulee kasvaa, mutta minun vähetä” (Joh. 3:29-30), Johannes osoitti hänen ominaisuuksiaan. Hän oli nöyrä mies, jolla asiat olivat oikeassa tärkeysjärjestyksessä ja joka pysyi uskollisena tehtävälleen. Hänen ei tarvinnut tehdä tunnustekoa eikä ihmettä, koska hän ilmoitti Jeesuksen ja oli valmistanut tien Hänelle.

Tunnustekojen ja ihmeiden tarkoitus

Tunnustekojen ja ihmeiden tekemisellä on tarkoitus. Vanhassa Testamentissa niitä tehtiin Jumalan kansan vapauttamiseksi:

… sinä, joka teit tunnustekoja ja ihmeitä Egyptin maassa ja olet tehnyt niitä hamaan tähän päivään asti sekä Israelissa että muitten ihmisten seassa. … Sinä veit kansasi Israelin pois Egyptin maasta tunnusteoilla ja ihmeillä. (Jer. 32:20-21)

Uudessa Testamentissa Jeesus teki tunnustekoja ja ihmeitä osoittamaan, että Hän oli Jumalasta ja Jumalan hyväksymä. Pietari puhui tästä Helluntaipäivänä:

…Jeesuksen, Nasaretilaisen, sen miehen, josta Jumala todisti teille voimallisilla teoilla ja ihmeillä ja merkeillä (Apt. 2:22).

Apostolit samoin tekivät tunnustekoja ja ihmeitä:

Ja jokaiselle sielulle tuli pelko; ja monta ihmettä ja tunnustekoa tapahtui apostolien kautta (Apt. 2:43).

Heprealaiskirje tekee selväksi, että nämä tunnusteot ja ihmeet tehtiin vahvistamaan evankeliumin sanomaa:

…kuinka me voimme päästä pakoon, jos emme välitä tuosta niin suuresta pelastuksesta, jonka Herra alkuaan julisti ja joka niiden vahvistamana, jotka olivat sen kuulleet, saatettiin meille, kun Jumala yhdessä heidän kanssaan todisti tunnusmerkeillä ja ihmeillä ja moninaisilla väkevillä teoilla ja jakamalla Pyhää Henkeä tahtonsa mukaan? (Hepr. 2:3-4)

Silti tiedämme, että Jeesus nuhteli tunnustekoja ja ihmeitä etsiviä, missä evankeliumia ei vastaanotettu ja uskottu:

 Ellette näe merkkejä ja ihmeitä, te ette usko (Joh. 4:48).

Ja näin on edelleen. Ihmiset parveilevat todistamaan manifestaatioita, mutta he eivät parveile kuulemaan evankeliumia – kuulemaan synnistä ja tuomiosta ja uskosta Kristuksen täytettyyn ristin työhön. Tosiasia on, että meidän ei tarvitse etsiä tunnustekoja ja ihmeitä, koska todellinen voima ei ole niissä. Profeetta Elia, mies, joka kutsui tulen taivaasta polttamaan uhrinsa, kohtasi sen jälkeen Jumalan piileskellessään luolassa. Kun Herra meni ohi, Hän ensin lähetti väkeviä manifestaatioita: ensin kova tuuli, joka ”halkoi vuoret ja särki kalliot, kävi Herran edellä” (1. Kun. 19:11); toiseksi oli maanjäristys; ja kolmanneksi oli tulta. Silti sanotaan, että Herra ei ollut missään niistä, eikä Elia päässyt pelostaan ja epätoivostaan. Mutta tulen jälkeen oli ”hiljainen pieni ääni” (jae 12) ja sitten luemme: ”Kun Elia sen kuuli, peitti hän kasvonsa vaipallansa, meni ulos ja asettui luolan suulle” (jae 13).

Tämä on todella aika selvää. Vaikka Jumala voi osoittaa voimaansa ihmeellisillä ja yliluonnollisilla tavoilla, niin Herran sana oli se, joka toi Elian ulos luolasta, rohkaisi häntä, neuvoi häntä ja lähetti hänet matkaan. Ja tämä on se ongelma tunnusteoissa ja ihmeissä, joita Jumalan sana ei seuraa eikä tue; mikään ei todella muutu niin, että sillä olisi kestävä arvo. Ihmiset voivat todistaa tunnustekoja ja ihmeitä, mutta se ei tuo heille henkilökohtaista muutosta eikä iankaikkista pelastusta. Vasta, kun elämä on luovutettu Herralle uskon kautta evankeliumin kuulossa, tapahtuu meissä muutoksia, joilla on todellinen ja kestävä hengellinen arvo. Tiedämme, että apostolit menivät ulos saarnaamaan evankeliumia ja että tunnusteot ja ihmeet seurasivat heitä – pääpainotuksen ollessa evankeliumissa. Paavali teki selväksi kirjeissään, että voima, joka muuttaa elämän ikuisesti, on evankeliumissa. Se on se voima, joka pelastaa:

Sillä sana rististä on hullutus niille, jotka kadotukseen joutuvat, mutta meille, jotka pelastumme, se on Jumalan voima (1. Kor. 1:18).

Sillä minä en häpeä evankeliumia; sillä se on Jumalan voima, itsekullekin uskovalle pelastukseksi, juutalaiselle ensin, sitten myös kreikkalaiselle (Room. 1:16).

Tiedän, että tätä lukevissa on niitä, joilla on suuria tarpeita ja jotka toivovat rohkaisun sanaa selvitäkseen tietystä tilanteesta. Ja on aina yhden ja toisen lajin tarpeita, joissa ajoittain näyttää, että tarvitaan ihme senhetkisestä haasteesta selviämiseen. Jos sinusta tuntuu tällaiselta, niin salli minun sanoa tämä: Jumala on uskollinen ja Hän on siellä niitä varten, jotka panevat toivonsa Hänen armoonsa (Ps. 147:11). Kristittyinä olkaamme kuitenkin varovaisia, ettemme sotkeudu pelkoon ja huoliin, jotka voivat ryöstää meiltä tehokkuuden Jumalan asialla ja sen yltäkylläisen elämän, joka Jumalalla on meitä varten. Jeesus sanoi:

Varas ei tule muuta kuin varastamaan ja tappamaan ja tuhoamaan. Minä olen tullut, että heillä olisi elämä ja olisi yltäkylläisyys. (Joh. 10:10)

Muista myös Jeesuksen sanat:

Vaan etsikää ensin Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttansa, niin myös kaikki tämä teille annetaan (Matt. 6:33).

Jumala on uskollinen ja Hänessä voidaan riippua luottaen, että Hän vapauttaa meidät kaikissa kohtaamissamme koetuksissa. Pietari kirjoittaa kirjeessään:

Sentähden, uskokoot myös ne, jotka Jumalan tahdon mukaan kärsivät, sielunsa uskolliselle Luojalle, tehden sitä, mikä hyvää on (1. Piet. 4:19).

Elämämme on kauttakulkumatka ja matkan varrella on monia esteitä, jotka voivat hidastaa meitä ja ryöstää meiltä keskittymisen Herran asioihin. Älkäämme unohtako päämäärämme.

To order copies of Signs & Wonders! Five Things You Should Consider, click here.

Read Full Post »

Uusi Tie tunnetaan kustantajana, jonka julkaisut pohjautuvat vahvasti Raamattuun Jumalan sanana. Ann Voskampin kirjan kohdalla kustantajalle on kuitenkin tapahtunut pahemman luokan arviointivirhe – liekö alkuperäisteosta luettu ennen kääntämistä ollenkaan? Etenkin kirjan loppupuolella teos paljastuu täydelliseksi sekoitukseksi kristinuskoa ja kristillistä mystiikkaa.

Kirjan sivulla 196 Voskamp toteaa, että ”… keskiajalla tie Jumalan yhteyteen oli kolmiportainen: puhdistuminen (purgatio), valaistuminen (illuminatio) ja yhdistyminen (unitio)”. Hän ei aseta tätä mitenkään kyseenalaiseksi vaan tuntuu pitävän sitä tavoitteena nykykristityllekin. Keskiajan katoliset mystikot tuntuvat olevan Voskampille tärkeitä tienviitoittajia, kuten Teresa Avilalainen, johon hän pariin kertaan viittaa.

Jos tarkastellaan esimerkiksi Teresa Avilalaista, voidaan nopeasti huomata, että hänen oppinsa on kaukana Raamatun mukaisesta. Hän ei lukenut Raamattua, koska ei sellaista omistanut, joten Avilan Teresan opetukset pohjautuvat hänen omiin hengellisiin kokemuksiinsa. Niiden perusteella hän kirjoitti kuuluisimman teoksensa Sisäinen linna. Tuossa kirjassa Teresa kuvaa tietä Jumalan yhteyteen. Hänen mukaansa jokaisessa ihmisessä on sisäinen linna, jossa on seitsemän sisäkkäistä huonetta, joista sisimmäisessä asuu Jumala. Tie Jumalan luokse kulkee rukouksen (meditaation) kautta, ja lopulta seitsemännellä tasolla ihminen yhtyy Jumalaan. Teresa Avilalaisen opetus liittyy siis kristillisen mystiikan unio-ajatteluun, joka tarkoittaa yhtymistä Jumalaan niin läheisesti, että ihmisestä tulee yhtä Jumalan kanssa (lähde Pro gradu -työ Teresa Avilalaisesta). Mielenkiintoinen yhtymäkohta tässä on joogan ja hindulaisuuden chakroihin, joita on yleensä seitsemää tasoa; tavoitteena on saavuttaa ylin chakra (tietoisuudentila), eli yhtyminen jumaluuteen.

Mikä saa aikaan yhteyden kristillisen mystiikan ja idän uskontojen välille? Onko kyseessä Jumalan Henki? Vai olisiko aika tunnustaa, että kyseessä ovat muut henkivallat?

Jos joku nykyaikana pitää ihanteenaan katolisia mystikkoja, osoittaa se täydellistä tietämättömyyttä kristinuskosta ja/tai piittaamattomuutta mystikkojen taustojen selvittämisessä. Kannattaa ehdottomasti kuunnella Radion Dein sivuilta Riitta Lemmetyisen haastattelu, jossa hän kertoo vuosistaan Maria-sisarten luostarissa. Haastattelusta käy hyvin ilmi, millaiselle väärälle käsitykselle kristinuskosta katolinen luostarielämä nykyäänkin perustuu. Katolinen mystiikka alkaa olla evankelikaalisten kristittyjenkin ihanteena, koska siinä voidaan Jeesus ja Hänen sovitustyönsä jättää sivurooliin.



Kirja-arvostelu:
Tuhat lahjaa, Ann Voskamp, Uusi Tie 2014
By Gary Gilley, suom. SK

Ann Voskamp kirjoittaa tämän bestsellerin kasvatuksellisesta psykologisesta taustasta, kuuden lapsen äitinä ja viljelijän vaimona. Hänen elämäänsä on kuitenkin suuresti vaikuttanut hänen sisarensa tapaturmainen kuolema kirjoittajan ollessa nelivuotias. Sitä, oliko tämä murhenäytelmä pääsyy Voskamp’in emotionaalisiin ja hengellisiin ongelmiin, ei voi päättää, mutta näemme kautta koko kirjan kidutetun sielun, joka yrittää löytää tiensä elämässä. Hän myöntää, että hänellä oli aikoja, jolloin hän viilteli itseään, käytti masennuslääkkeitä, pelkäsi, sai ahdistuskohtauksia ja koki avoimen paikan kammoa. Kuten usein käy, niin sellaiset emotionaaliset kamppailut johtivat hänet tutkimaan psykologisia teorioita, jotka näkyvät hänen uskossaan, että hän on hyljännyt itsensä ja monissa lausunnoissa kuten: ”Ainoa keino taistella tunnetta vastaan on taistella tunteen kanssa” ja: ”On mahdotonta kiittää ja samanaikaisesti tuntea pelkoa.”

Voskamp ei löydä etsimäänsä psykologiasta ja lääkityksestä. Hän tietää, että se, mitä hän pohjimmiltaan tarvitsee, löytyy vain Jumalassa, mutta kuinka hän voi saavuttaa Jumalan keskellä kohtaamiaan arkisia asioita ja kamppailuja? Tutkiessaan elämäänsä tarkemmin hän päättää, että se, mikä häneltä puuttuu, on ilon kokemus, jota hän kuvailee pyhänä graalin maljanaan (as her holy grail). Ja hän päättää, että iloa voidaan kokea oppimalla olemaan kiitollinen. Tämä tavoitteenaan Voskamp päättää löytää ilon ja voittaa surunsa tulemalla kiitolliseksi persoonaksi 1000 asiaa, joista hän on kiitollinen, käsittävän listan keinoin (siitä kirjan nimi).

Myönteistä on, että Voskamp on oikealla asialla tunnistaessaan kiittämättömyyden, joka asustaa meidän jokaisen sydämessä. Luonnollinen taipumuksemme ei ole olla kiitollisia, vaikka tietysti jotkut ovat toiveikkaampia kuin toiset. Kirjan yleisaihe – että oppisimme olemaan kiitollisempia – pitäisi kaikkien lausua tervetulleeksi. Kirja Tuhat Lahjaa tarjoaa useita hyödyllisiä oivalluksia, esimerkiksi: ”Repeämä elämämme taustakankaassa, maailmamme puhkaisevat menetykset, oma tyhjyytemme, voisivat todella tulla paikoiksi nähdä. Näkemättä läpi Jumalaan.” Ja ”ilman Jumalan Sanaa linssinä maailma vääristyy” ja ”joka kerran, kun antaudun stressille, niin enkö mainostakin Jumalan epäluotettavuutta?” Ja ”Kaikki, mitä Jumala tekee, on hyvää. Voisiko olla, että se, mikä näyttää vastustavan Jumalan tahtoa, sitä Hän itseasiassa käyttää toteuttamaan Jumalan tahtoa?” Nämä ajatukset ansaitsevat huolellista pohtimista.

Voskamp kuitenkin menee harhaan jo kirjan alussa määrittelemällä perisynnin kiittämättömyydeksi eikä tahalliseksi kapinallisuudeksi Sanassa opetettua Jumalan tahtoa vastaan. Siitä seuraa, että pelastus saadaan, ei yksin uskosta, kuten Raamattu sanoo (Ef. 2:8-9), vaan uskosta ynnä kiittämisestä. Meille vakuutetaan, että ”Jeesus laskee kiittämisen olennaiseksi osaksi pelastavaa uskoa”. Kirja itseasiassa loppuu tähän huomautukseen: ”Se, minkä ensimmäinen ja katastrofaalinen kiittämättömyyden synti rikkoi … yhteys (union) … voidaan korjata Paratiisin täsmällisellä vastakohdalla: elämäntapakiitollisuudella…”

On tragedia, että ohittamalla Raamatun totuuden koskien perisyntiä ja henkilökohtaista syntiä Voskamp on suurelta osin pielessä lähestymistavassaan kristilliseen elämään. Hän näkee kristillisen elämän ilon jahtaamisena kiittämisen avulla. Kristillinen elämä on kuitenkin Kristuksen seuraamista ja ilo ja kiitollisuus ovat kumpikin oheistuotteita ja kuuliaisuuden askelia. Aina kun keskitämme elämämme minkä tahansa ympärille, paitsi Kristuksen, niin se johtaa meidät harhaan. Kiittäminen ja ilo eivät riitä ylläpitämään meitä. Lisäksi, kun niistä tulee tärkeimmät elämässämme, niistä itseasiassa tulee sydäntemme epäjumalia. Vain Kristuksella tulee olla keskeinen asema. Koska Voskamp ei ymmärrä tätä, hän käärii elämänsä Kristuksen asemesta kiittämisen ympärille. Hän ei ainoastaan käsitä väärin ihmisen lankeemusta ja pelastusta, vaan hän näkee myös kiittämisen voimana herättää kuolleita, avaimena elämän mysteerin avaamiseen, kyvyn antajana sulkea leijonien kidat, synnin voittamisen keinona, tienä ”päästä Jumalaan”, uskon ytimenä ja luottamuksen tuottajana. Hän menee niin pitkälle, että sanoo useita kertoja, että ”eucharisteo [eli kiittäminen] aina, aina käy ihmeen edellä”. Raamatun mukaan kaikki nämä lahjat virtaavat Kristuksesta, tai Pyhästä Hengestä, eikä kiittämisen teosta.  Kiittäminen on reaktio siihen, mitä Kristus on tehnyt, ei keino ”Kristus-elämään”.

Ohitettuaan Kristuksen keskeisyyden, korvattuaan Hänet ilon tavoittelemisella kiittämisen kautta, Voskamp’in täytyy seuraavaksi löytää työkalu, joka pystyy ohjaamaan häntä kohti hänen päämääräänsä. Raamatun pitäisi olla tuo työkalu, mutta vaikka kirjoittaja välillä lainaa Raamattua, hän harvoin selittää sitä oikein. Sen sijaan hänen oppaitaan ovat liberaaliteologit, kuten Albert Schweitzer, roomalaiskatoliset oppineet, kuten Tuomas Akvinolainen, G.K. Chesterton, Erasmus, ja Alexander Schmemann, juutalaiset rabbit ja C. S. Lewis. Etupäässä hän kuitenkin kääntyy katolisten ja ortodoksisten mystikoiden puoleen. Hän lainaa monesti seuraavia:

Simone Weil (s. 9; suom. s. 8), Juliana Norwichlainen (sivut 60-61, 89; suom. s. 55-56, 82), Pyhä Ristin Johannes (s. 79; suom. s. 73), Pyhä Teresa Avilalainen (sivut 98, 218; suom. s. 91, 205-206), Pyhä Nikodemos Athosvuorelainen (s. 102; suom. s. 95), Pierre Teilhard de Chardin (sivut 122, 125; suom. s. 114, 117?), Brennan Manning (s. 153; suom. ??), Äiti Teresa (s. 194; suom. s. 183), hindulainen Rabindranath Tagore (s. 200; suom. s. 188), Henri Nouwen (s. 205; suom. s. 193), Veli Lawrence (p. 210; suom. ??) ja Francis de Sales (s. 220; suom. s. 208). [ensimmäiset sivunumerot viittaavat engl. kieliseen kirjaan, jälkimmäiset suomennokseen]

Kautta kirjan on ilmeistä, että mystikot ovat vaikuttaneet häneen, koska hän puhuu ”ohuista paikoista”, jotka muka ovat paikkoja, joissa Jumala on lähempänä kuin muualla, yksinkertaisuudesta ja Jumalan tuoksun haistamisesta.

Kaikkein häiritsevin on muinaisten mystikoiden eroottisen/romanttisen kielen omaksuminen. Joitakin esimerkkejä ovat: Jumalan rakasteleminen ja täyttymys (engl. consummation = ensiyhdyntä avioliitossa) Jumalan kanssa. Seuraavassa pitempi lainaus:

Tätä Hänen rakkautensa tarkoittaa. Minä haluan sitä: yhteyttä (union) … Haluan koskettaa maalia [viittaus maalaukseen ”Illallinen Emmauksessa” vieraillessaan Pariisissa]. Haluan kuljettaa sormenpäitäni öljyvärien yli, antaa värien kyllästää ihoni, antaa niiden mennä vereeni. Haluan olla maalauksessa… maalauksen olevan minussa. Haluan olla Jumalassa ja Jumalan olevan minussa, vaihtaa rakkautta ja siunauksia ja hyväilyjä… Kohotan kättäni hiukan, sormea huomaamattomasti ilmassa kankaan edessä ja tämä on yhdyntä (intercourse) riisuttu sivumerkityksistään, puhdas ja väärentämätön: yhteyttä, kommunikointia, vuorovaikutusta hellän Yljän ja Hänen morsiamensa välillä. (a passing between, a connection, a communicating, an exchange, between tender Bridegroom and His bride) (sivut 217-218, suomennoksessa s. 205).

Kirjan viimeinen rivi on “Tunnen Hänen hyväilynsä” (I feel His caress, s. 227, suom. s. 213). Kirjoittaminen Jumalan rakastelemisesta ja Hänen hyväilyjensä tuntemisesta on sopimatonta, jopa jumalanpilkkaa. Kuitenkin niille, jotka ovat tutustuneet muinaiseen mystiseen kirjallisuuteen, tämä on tavanomaista. Voskamp on kallellaan mystikoihin ja se näkyy kaikkialla kirjassa.

Vasta viimeisessä luvussa hän todella paljastaa, minne hänen kiittämisen väärinkäsittämisensä on hänet vienyt. Hän kirjoittaa: ”Loputon kiittäminen, eucharisteo, oli avannut minut tähän, täysimpään elämän tapaan.” Ja mitä on se elämä, josta hän puhuu? Se on täyttä katolista mystiikkaa täydellisenä kolmine vakioaskelineen: puhdistus, valaistus ja unioni (purgation, illumination and union) (sivut 208-210, suom. s. 196-198). Se on tämä ”mystinen rakkauden unioni”, jota Voskamp etsii ja hän uskoo mystikoiden raivanneen hänelle tien. Kirja Tuhat Lahjaa on kutsu toisille seurata häntä tähän mystiikan maailmaan.

On surullista ja hämmästyttävää, kuinka pienet virheet voivat johtaa katastrofaalisiin seurauksiin. Voskamp aloittaa ilon väärinkäsittämisellä etsien lapsenomaista onnellisuuden kokemusta, jopa Peter Panin olemassaolon ihailua, vääntäen synnin, pelastuksen ja kristillisen elämän väärän asian ympärille (kiittämisen Kristuksen asemesta), kääntyen väärien opettajien puoleen (mystikoiden ja psykologian) oppimaan tien eteenpäin ja niin meillä on bestseller, joka johtaa lukijansa pois Kristuksesta ja raamatullisesta kristinuskosta. Voskamp säälittää minua. Uskon, että hän todella haluaa olla oikeassa Jumalan edessä, mutta hän etsii vastauksia vääristä paikoista. Lisäksi hän tekee itsensä toisten opettajaksi ja se tuo lisäseuraamuksia (Jaak. 3:1).

Read Full Post »

A Stolen Simplicity
By Allan Jenks, suom. SK

Artikkeli on julkaistu lehden Contending Earnestly for The Faith numerossa 3/2010

Kuinka ikuisesti traagista onkaan seisoa kerran Jumalan tuomiolla ja havaita palvoneensa väärää ”Jeesusta”! Juuri tämä kauhea mahdollisuus sai Paavalin antamaan terävän varoituksen Korinton seurakunnalle. Väärän ”Jeesuksen” seuraaminen on väärän Jumalan ja väärän vapahtajan seuraamista. Monet luulevat, että heidän uskonsa pelastaa heidät, mutta usko EI pelasta. JEESUS pelastaa. Kuitenkin usko väärään ”Jeesukseen” ei näytä häiritsevän heitä ja niinpä mitkään väitteet täydellisestä vilpittömyydestä väärän ”Jeesuksen” seuraamisessa eivät silloin tule riittämään. Se vain osoittaa, etteivät he olleetkaan Kristuksen omia. Hänhän sanoi omista ”lampaistaan”:

Mutta vierasta ne eivät seuraa, vaan pakenevat häntä, koska eivät tunne vierasten ääntä (Joh. 10:5).

Pyhä Henki antaa Paavalin kautta varoituksen, jonka tarkoitus on säilyttää oikea mieli todellisissa lampaissa samalla vahvistaen muiden syyllisyyttä heidän itsepäisessä väärän rakkaudessaan. Paavali sanoo korinttolaisille pyhille:

Sillä minä kiivailen teidän puolestanne Jumalan kiivaudella; minähän olen kihlannut teidät miehelle, yhdelle ainoalle, asettaakseni Kristuksen eteen puhtaan neitsyen. Mutta minä pelkään, että niinkuin käärme kavaluudellaan petti Eevan, niin teidän mielenne ehkä turmeltuu pois vilpittömyydestä ja puhtaudesta, joka teissä on Kristusta kohtaan. Sillä jos joku tulee ja saarnaa jotakin toista Jeesusta kuin sitä, jota me olemme saarnanneet, tai jos te saatte toisen hengen, kuin minkä olette saaneet, tai toisen evankeliumin, kuin minkä olette vastaanottaneet, niin sen te hyvin kärsitte. (2. Kor. 11:2-4)

Paavali varoittaa tässä tilanteesta, joka oli verrattavissa Käärmeen katastrofaaliseen Eevan pettämiseen Eedenin paratiisissa. Käärmeen petollinen ääni tuli silloin väärien saarnaajien kautta, joita korinttolaiset pyhät ottivat vastaan – aivan kuten tänä päivänä. Kauhea seuraus oli heidän mielensä turmeltuminen. Huomautimme ohimennen, kuinka tärkeä juuri mieli onkaan jokaiselle aidolle suhteelle Vapahtajan kanssa! Heidän mielensä olivat vaarassa turmeltua pois persoonien välisen suhteen yksinkertaisuudesta Jeesuksen, heidän Vapahtajansa, kanssa. Sama Eedenin paratiisin näytelmä on käynnissä nytkin.

Paavalin sanat ”niin kuin käärme petti Eevan”, vie meidät Genesiksen lukuun 3:

Mutta käärme oli kavalin kaikista kedon eläimistä, jotka Herra Jumala oli tehnyt; ja se sanoi vaimolle: ”Onko Jumala todellakin sanonut: ’Älkää syökö kaikista paratiisin puista’?” Niin vaimo vastasi käärmeelle: ”Me saamme syödä muiden puiden hedelmiä paratiisissa, mutta sen puun hedelmästä, joka on keskellä paratiisia, on Jumala sanonut: ’Älkää syökö siitä älkääkä koskeko siihen, ettette kuolisi’.” Niin käärme sanoi vaimolle: ”Ette suinkaan kuole; vaan Jumala tietää, että sinä päivänä, jona te siitä syötte, aukenevat teidän silmänne, ja te tulette niinkuin Jumala tietämään hyvän ja pahan”. Ja vaimo näki, että siitä puusta oli hyvä syödä ja että se oli ihana katsella ja suloinen puu antamaan ymmärrystä; ja hän otti sen hedelmästä ja söi ja antoi myös miehellensä, joka oli hänen kanssansa, ja hänkin söi. Silloin aukenivat heidän molempain silmät, ja he huomasivat olevansa alasti. (1.Moos. 3:1-7)

Käärmeen menetelmä oli seuraava:

Ensiksi saada Eeva tuntemaan, että häneltä puuttui jotakin hengellisessä kasvussaan ja että hän voisi omistaa niin paljon enemmän, kunhan vain päätti omistaa sen. Onnistuttuaan vakuuttamaan Eevan, että Jumalan nykyinen huolenpito hänestä oli vastenmielinen rajoitus. Kaikki mitä hänen nyt tarvitsi tehdä, oli tarjota omaa itsensä alullepanemaa tee-se-itse hengellisen kasvun ohjelmaa, jota seurasi varmuus, että jos hän vain harjoittaisi ohjelmaa, niin se toimisi hänen puolestaan ja hän saisi sen, minkä puuttumisesta hän nyt oli vakuuttunut.

Niin helppoa se oli – ja niin Jumalan hänelle antama täydellinen maailma kadotettiin. Hän menetti läsnäolevan paratiisin petollisen hengellisen kasvun lupauksen vuoksi. Siten meille jäi tämä synnin piinaaman maailman surkeus kaikkine synnin kauhuineen ja kaikki johtuen synnin luonnosta hänessä ja Aadamissa ja siksi myös meissä, mikä on tuominnut ja tulee tuomitsemaan niin monet miljoonat helvettiin. Ja kaikki vain siksi, koska Eeva tahtoi kasvaa hengellisesti! Kaikki vain siksi, koska Eeva saatiin tyytymättömäksi olemassa olevaan henkilökohtaiseen suhteeseensa itse Jumalan kanssa! Voisimme tehdä sellaisen rinnastuksen, että se täydellinen ehdollinen tila, joka oli tehty saatavaksi Eevalle paratiisissa ja erityisesti Elämän Puun kautta sen keskustassa, oli KRISTUS, niin että vaikka hän ei ehkä vielä ollut täysin kokenut kaikkea, mitä oli annettu, niin hänellä jo OLI KAIKKI, MITÄ HÄN HALUSI! Aivan samoin tänä päivänä seurakunnan ja TV:n saarnatuoleissa ja monissa kristillisiksi tunnustautuvissa kirjakaupoissa ja ovelasti markkinoiduissa seminaareissa käärme jatkaa tarjoamalla ihan niin monia erilaisia hengellisen kasvun ohjelmia, kuin vain miesten ja naisten laittomasti kiihotettu hengellinen kunnianhimo halajaa! Saatana on suuri paketoija ja markkinoija! Siksi hän tarjoaa ”Salaisuuden” tässä, ”Avaimen” siellä, joitakin ”askelia” täällä, joitakin ”periaatteita” tuolla tai joitakin korkeampia hengellisiä ”tasoja” saavutettavaksi, kaikki luvaten nousua siihen omaan jumaluuteemme!

Käärmeen sana, ”Te tulette olemaan kuin jumalia”, on aina ollut äärimmäinen saatanallinen kiihotus, kun Lusifer yllyttää sieluja kunnianhimoisesti nousemaan pseudo-taivaaseen itse rakennettujen Baabelin-tornien kautta. Sellainen riippumaton kunnianhimo oli Lusiferin oma lankeemus ja hän pyrkii aina toistamaan oman lankeemuksensa ihmiskunnassa kiihottamalla ihmisessä tuota samaa kapinallista kunnianhimoa, joka asettaisi Jumalan valtaistuimen tilalle omansa.

Pane merkille Paavalin Hengen innoittamat sanat koskien vaaraa: ”kiivailen”, ”kiivaudella”, ”kihlannut”, ”puhtaan neitsyen”, ”yhdelle miehelle”. Tämä on kieltä, joka kuvailee suurinta inhimillistä läheisyyttä! Sen kautta Paavali muistuttaa korinttolaisia, että he jo nauttivat Kristuksessa läheisimmästä mahdollisesta suhteesta ihmisen ja Jumalan välillä ja että he tulevat nauttimaan sitä aina vain enemmän ja ikuisesti! Paljon suurempi nauttiminen on vielä edessä, kuten Paavalin vertauksen kihlatulla puhtaalla neitsyellä, joka on seurakunta. Rakkauden kanssakäymisen täysi kokeminen Kristuksen ja Hänen Morsiamensa välillä on vielä edessä, mutta molemminpuolinen sitoutuminen tähän tulevaan tapahtumaan on sinetöity kihlauslupauksella.

Juuri tässä oman historiamme ratkaisevassa vaiheessa, kun avioliittosopimuksemme on sinetöity Kristuksen, luvatun ”yhden miehen”, kanssa ja odotamme tulevaa täyttymystä, niin Saatana pyrkii viettelemään sielun lupauksella hengellisestä itsetyydytyksestä, jota ei tarvitse odotella ja jonka voi luoda itse. Juuri siksi Hänen profeettansa luonnehtivat Israelin kansan juoksemista muiden jumalien ja hengellisten kokemusten perässä ”haureudeksi” ja ”aviorikokseksi”! Juuri siksi apostoli Jaakob kirjoitti maailmanhengen kanssa hengailevalle seurakunnalle:

Te avionrikkojat, ettekö tiedä, että maailman ystävyys on vihollisuutta Jumalaa vastaan? Joka siis tahtoo olla maailman ystävä, siitä tulee Jumalan vihollinen (Jaak. 4:4).

Kaikki kielletyt hengelliset kokemukset ovat silloin hengellistä moraalittomuutta Kristusta vastaan.

Tiivistäen: Eedenin paratiisin viettelyksen silmiinpistävät piirteet sellaisina, kuin niitä nykyisin tarjotaan, ovat yleensä:

  1. Haluttu hengellinen kokemus tai tila, joka lupaa paljon aisteille, ennemmin kuin raamatullinen kehotus kasvuun itsensä kieltävässä tottelemisessa ja uskonelämässä, jota kuvaillaan Hänen ristinsä kantamisena ja joka on ainoa tie todelliseen hengelliseen kasvuun.
  2. Imarteleva takuu suuresta henkilökohtaisesta edistymisestä, vedoten riippumattomaan omaan kunnianhimoon, joka katsoo sisäänpäin yksilön omaan etuun, sen sijaan, että katsoisi ulospäin Rakastettumme ja Hänen seurakuntansa etuun.
  3. Jotakin, joka voidaan ottaa heti käyttöön kokonaan ihmisen valvonnassa ja joka ei vaadi mitään luonne-edellytyksiä eikä sisällä itsensä kieltämistä eikä toisen asettamista itsensä edelle, mikä aina sisältyy kaikkiin rakkaudellisiin kaksisuuntaisiin suhteisiin.
  4. Tarjous, joka vaatii ohittamaan Jumalan kirjoitetun Sanan sisältäen Hänen käskyjensä ja varoitustensa hylkäämisen. Käärmeen räikeä Raamatun väärinkäyttö tarjouksensa tueksi kannattaa myös ohittaa jos ollenkaan huomioida.
  5. Kritiikitön hyväksyminen tulee enimmäkseen niiltä, jotka haluavat olla ilman raamatullisen seurakunnan valvonnan etua, kuten Eeva ilmeisesti oli sen valossa, että Aadam ei ollut paikalla hänen viettelemisessään.

(Tätä ei tietenkään pidä käsittää väärin minkään kultillisen, komentelevan, herroina teitä halliten – ”raskaan paimentamisen” – suosituksena. Ennemminkin se koskee niitä, jotka harkiten asettautuvat uskollisen seurakunnan Jumalalta saaman arvovallan saavuttamattomiin so. paimenten, jotka Jumala on velvoittanut vartioimaan sielujamme ruokkimalla Jumalan Sanalla ja raamatullisella seurakuntakurilla.)

Nämä siis olivat ne sen saatanallisen kiusauksen piirteet, jotka tuhosivat Eevan. Elintärkeä kysymys, joka jokaisen meistä täytyy kysyä itseltämme, on:

Olenko minä myös langennut Käärmeen ”Eedenin paratiisin” strategian vuoksi muka ”kristillisten” kirjojen, videoiden tai saarnojen kautta? Onko minulle tarjottu jotakin tee-se-itse ”hengellistä Salaisuutta”, tai ”Avainta”, tai annettu tietty lukumäärä ”askelia” noudatettavaksi, tai joitakin ”periaatteita” aktivoitavaksi, tai mikä tahansa muunlainen menetelmällinen hengellinen ohjelma, aktiviteetti, rukousmenetelmä tai rituaali, jonka taataan antavan varmat tulokset, jos vain otan sen käyttöön – ohjelma, josta minulle kerrottiin, että se toimisi, jos vain toimisin ohjelmalla. Onko minut kiihotettu kiipeämään kokonaan itse rakennetut portaat sinne, missä väärä ”jumala” on? Jos vastauksesi on ”kyllä,” niin väitän, että olet kuunnellut samaa käärmeen ääntä, jonka Eeva kuuli Eedenin paratiisissa ja tuhoisin seurauksin totteli.

Suhde Jumalan kanssa on kaksisuuntainen osapuolten välillä. Ei ole niin, että sinä teet osuutesi saavuttaaksesi hengellistä itseparannusta kuin jokin pakkomielteinen narsistinen hengellinen bodari! Todella onnistunut suhde, kuten jokainen aviopari voi todistaa, on, kun kumpikin aina tekee hyvää toiselle, eikä vain itselleen! Kumpikin etsii TOISEN etua, ei oman itsensä edistymistä. Hengelliset viettelijät levittävät paholaisen houkutuksiaan ihmisten silmien eteen ja kuten puoliso, joka uskottomasti tuhlaa koko yhteisen budjetin omaan henkilökohtaiseen nautintoonsa ja harrastukseensa, niin myös oma hengellinen itsetyydytyksemme tahallaan tuhoaa kallisarvoisen suhteemme taivaallisen kihlatun Miehemme kanssa.

Se, että tuleeko Eedenin käärmeen viettelevä ääni korviisi, kuten Eevankin kohdalla, riippuu AINA KOKONAAN SINUSTA! Se EI riipu sinun taivaallisesta Mestaristasi ja Herrastasi, jonka lunastavalle rakkaudelle ja ikuiselle sitoutumiselle sinun pitäisi iloisesti alistua päivittäisellä iloisella tottelevaisuudella. Ei, saatanallinen ääni ei puhu päivittäisestä alistumisestasi Jumalan tahtoon, missä tahansa tilanteessa huomaat olevasi, jonka tilanteen Hän on rakastavasti suunnitellut sinun pyhittymiseksesi ja lopulliseksi kirkastumiseksesi Hänen kanssaan. Hänen Sanansa on tosi:

Mutta me tiedämme, että kaikki yhdessä vaikuttaa niiden parhaaksi, jotka Jumalaa rakastavat, niiden, jotka hänen aivoituksensa mukaan ovat kutsutut (Room. 8:28).

Hengellinen kasvu tapahtuu näissä Jumalan asettamissa tilanteissa, eikä toimiessa jossakin ovelasti paketoidussa ja markkinoidussa ”hengellisessä” ohjelmassa.

Nämä väärät opettajat paisuttavat sinun itsetärkeyden tunnettasi kuvailemalla suuria asioita, joita voit saavuttaa ja sitä suurta persoonallisuutta, joka sinusta voi tulla. He houkuttelevat sinua itseäsi korottavilla näyillä, joita voit saavuttaa omilla ponnistuksillasi yhdessä heidän ohjelmansa kanssa. (He EIVÄT kerro sinulle, kuinka HE rikastuvat kaupustelemalla tuotettaan sinulle ja sinun kaltaisillesi!) Ja aivan kuten Eevan kohdalla tarjoamalla sinulle kaiken he saavat sinut menettämään kaiken! Saatana teki tarjouksen nopeasta ”ristittömästä” suuruudesta ihmiselle Jeesukselle Kristukselle erämaassa, mutta vaikka se olisi ollut aito, se oli arvotonta roskaa verrattuna siihen kirkkauteen, joka oli oleva seuraus siitä, että Kristus kulki Isän valitseman tien ristin kautta (vrt. Luuk. 4:5-7). Jeesus kieltäytyi saatanallisesta houkutuksesta, ja

…hänelle tarjona olevan ilon sijasta kärsi ristin, häpeästä välittämättä, ja istui Jumalan valtaistuimen oikealle puolelle (Hepr. 12:2).

Sellaisen ihmeellisen armon seurauksena me tulemme jakamaan Hänen valtaistuimensa so. Hänen hallitsijanasemansa, jos emme myy perintöämme hyväksymällä valheellisen saatanallisen lupauksen itsetiedostetusta itsekorotuksesta meille tarjotuin keinoin. Kaikki Jumalan lupaukset ovat ”niin ja aamen” Jeesuksessa Kristuksessa. Me perimme kaikki Jumalan kunniakkaat lupaukset vaeltamalla Hänen kanssaan, aivan kuten Jeesus vaelsi Isän kanssa kuolemalla itselleen nöyrässä iloisessa palvelussa ja niin tulla viimein herätetyksi luvattuun kirkkauteen.

Kirjoittajasta:

Allan Jenks on ollut mukana kristillisessä opetustyössä Uuden Seelannin seurakunnissa yli 45 vuotta, johon sisätyy ajoittain pastorin tehtäviä. Hän kuuluu nykyisin Spring Grove Church of Christ’in saarnaajatiimiin Uuden Seelannin Nelson’issa. Allan on kirjoittanut useita aiemmin CETF:ssä julkaistuja artikkeleita.

Read Full Post »

Pathway to Apostasy

Commentary by Roger Oakland, suom. Samuel Korhonen
Understand The Times International: Roger Oakland Ministries
www.understandthetimes.org

Hiljattain minuun otti yhteyttä eräs ystävä ja kollega, jolla on myös erottamispalvelutyö. Hän tutki toisia erottamispalvelutyöjärjestöjä saadakseen luettelon kymmenestä hienovaraisesta tavasta, joilla Kristuksen ruumista nykyisin eksytetään. Koska tuolla hetkellä, kun sain hänen sähköpostinsa, olin kiireinen puhuessani eräässä konferenssissa, vastasin hänelle ja sanoin palaavani hänen asiaansa muutaman päivän kuluessa.

Lentäessäni takaisin kotiin konferenssin jälkeen, otin tietokoneeni ja vastasin ystäväni pyyntöön. Konferenssissa esittämäni aiheet olivat vielä tuoreina mielessäni. Seuraavassa ensimmäiset 10 trendiä, jotka olen henkilökohtaisesti kohdannut. Vaikka olen varma, että on monia muitakin, niin seuraavat 10 trendiä antavat hyvän yleiskuvan siitä, mitä seurakunnassa tapahtuu tänä päivänä:

  • Ekumeeninen yhteys hinnalla millä hyvänsä ilman mitään kytkentää sanomaan, että Jeesus kuoli ristillä.
  • Seurakuntakasvuliike, joka on keskittynyt markkinavetoiseen, etsijäystävälliseen kristinuskoon, joka painottaa megaseurakunta-ajattelua.
  • Kristinusko, joka on keskittynyt seuraamaan ihmisiä, heidän menetelmiään ja liikkeitään.
  • Jesuiitta-agenda, jota edistävät roomalaiskatolisen kirkon ja roomalaiskatolisten mystikoiden opetuksia ja ideoita julistavat kustantajat ja pastorit.
  • Raamatullisen luomisen hylkääminen ja teistisen evoluution ja progressiivisen luomisen hyväksyminen.
  • Uuden ajan (New Age) babylonialaisten käytäntöjen hyväksyminen, kuten jooga ja kontemplatiivinen rukous keinona ”päästä lähemmäs Jeesusta”.
  • Väärä kristinusko, joka korvaa Raamatun mukaisen evankeliumin sosiaalisella evankeliumilla.
  • ”Päämäärätietoinen (purpose driven) P.E.A.C.E. -suunnitelma”, joka valmistaa seurakunnan globaalia maailmanuskontoa varten.
  • Kokemuspohjainen ”kristinusko”, joka etsii merkkejä ja ihmeitä ja hylkää Raamatun varoitukset viimeisten päivien hengellisestä petoksesta.
  • Kompromisseja – tullakseen ”postmoderniksi” ja ”edistykselliseksi” – tekevä seurakunta yrityksessä saavuttaa postmoderni sukupolvi.

Tarkoitukseni ei ollut asettaa näitä erilaisia trendejä tärkeysjärjestykseen. On tosiasia, että jokainen on käynnissä ja valtava enemmistö tunnustavista kristityistä ei ole edes tietoinen, että nämä trendit ovat käynnissä, tai että edes on ongelmaa. Ehkä tulevaisuudessa nämä 10 kohtaa olisivat hyviä lukuotsikoita pieneen kirjaan, joka käsittelisi kutakin aihetta yksityiskohtaisemmin.

Salli minun sanoa nyt, että raamatullinen kristinusko on hyökkäyksen kohteena, niin kuin ei koskaan ennen. Emme ole vain ”liukkaassa rinteessä” – kristinusko on valmis putoamaan kalliojyrkänteeltä. Kuten Jeesus kysyi jakeessa Luuk. 18:8: Kun Ihmisen Poika tulee, löytäneekö hän uskoa?

Nykytapahtumat osoittavat, että tie luopumukseen johtaa täsmälleen Raamatun ennustamaan suuntaan.

Read Full Post »

ylistys

Viimeisinä päivinä suuressa helluntailiikkeessä tulee tapahtumaan kolme asiaa: 1) On oleva voiman ylikorostus hurskauden asemesta. 2) On oleva Jumalan ylistämisen ylikorostus, Jumalan, jota he eivät enää rukoile. 3) On oleva Hengen lahjojen ylikorostus Kristuksen herruuden asemesta. – Profetia Azusa-kadun herätyksen ajoilta Los Angelesissa vuonna 1906 –

Aluksi kuvaan tässä artikkelissa nykyistä ylistystä, sen taustoja ja ongelmakohtia Orrel Steinkampin ja Charles S. Gravesin mukaan. Lopussa on omia ajatuksiani ylistyksestä.

Michael Moriarity kertoo nykyisestä ylistyksestä, jota kutsutaan myös Daavidin maja -ylistykseksi: Se on ”täydellinen ylistyksen ja palvonnan malli ja jota UT:n uskovien tulee noudattaa. Sen ylistys- ja palvontamallin ennallistaminen, joka kerran vallitsi Daavidin aikana, on vapauttava ylistyksen profeetallisen virran, joka on varustava seurakunnan uudella voimalla ja tuhoava Saatanan työt. Uskovat lähestyvät Jumalaa uusilla tavoilla, kuten laulaen kielillä ilmestysten saamiseksi, profetoiden laulaen, tanssien tahdissa Hengessä ja kaikilla perinteisillä karismaattisilla menetelmillä (kätten taputus, käsien nosto jne.). Ne, jotka vastustavat tätä ylistyksen ennallistamista, eivät täytä Jumalan normia ja jatkavat toimimalla virheellisessä ylistysmuodossa ja heillä on vaara, että Jumalan kirkkaus jättää heidän seurakuntansa.”

Orrel Steinkamp sanoo, että tämä Daavidin maja -opetus tulee Myöhäissade-liikkeen (Latter Rain) piiristä. Steinkamp jatkaa, että ”on havaittu, että pitkään jatkuva ja toistava ylistys tavallisesti saa Jumalan ’näyttäytymään’. Siten ylistystekniikasta tulee usein alkusoitto Jumalan voiman ilmestymiselle.” Jumalan ”näyttäytyminen” tarkoittaa hänen mukaansa erilaisia manifestaatioita, jotka on opittu liittämään nykyiseen ”herätykseen”. Oikean laatuinen ylistys tuo manifestaatioita, jotka ovat mukamas merkkinä siitä, että Jumala on näyttäytynyt. Uuskarismaattisuudessa ylistystä pidetään myös hengellisen sodankäynnin välineenä.

Steinkamp tiivistää mielipiteensä tuollaisesta ylistyksestä: ”Enemmän kuin Jumalaan suunnattuna palvontana vain ylistyksen ilmaisemiseksi daavidilaista ylistystä/sodankäyntiä harjoitetaan ns. hengellisten vaikutusten aikaansaamiseksi. Se muistuttaa jonkinlaista hengellistä kaavaa, tai reseptiä. Oppi, että ennallistettu daavidilainen ylistys jollakin tavalla tekee mahdolliseksi, tai jopa vetää puoleensa Jumalan läsnäolon fyysisiä manifestaatioita, näyttää olevan lähellä hengellistä noituutta.”

Steinkamp sanoo vielä: ”Lopuksi ylistyksen ymmärtäminen puhtaasti musiikkina ei ole raamatullista. Apostoli Paavali opettaa, että ylistys koskettaa kaikkia elämän alueita. Ruumiimme antaminen eläväksi uhriksi muodostaa ’järjellisen Jumalan palveluksemme’ (Room. 12:1).”

Lue Steinkampin kirjoitus Daavidilaisen sodankäynnin/ylistyksen ennallistaminen kokonaisuudessaan.

**

Charles S. Graves kirjoittaa kirjassaan Voitelu vai harha? Myöhäissateen perintö hengellisistä kokemuksista ja ylistyksestä seuraavaa:

Olen tulossa yhä vakuuttuneemmaksi, että monilla kristityillä on näitä kokemuksia, koska he menevät tajunnan muuttuneisiin tiloihin. Nämä tajunnan muuttuneet tilat saadaan aikaan viettämällä tuntikausia ”ylistäen” Jumalaa toistamalla kuoroja useinkin rock-musiikin ja ”hengessä tanssimisen” säestyksellä. On todistettu, että tämän kaltainen näännyttävä toiminta voi joskus tuottaa tajunnan muuttuneita tiloja, jos sitä jatketaan kyllin kauan. Luulenpa todella, että voidaan sanoa, että Myöhäissateen seurakunnissa tänä päivänä ylistyksen korostaminen ei ole oikein tasapainossa. Niillä monilla videonauhoilla, joita olen katsellut, vietetään tuntikausia ylistyksessä ja yleensä vähän – tai ei ollenkaan – aikaa käytetään Jumalan Sanaan. Useinkin he sivuuttavat Sanan kokonaan ja menevät suoraan ”palveluun”. Uskon, että syy, miksi he tekevät näin, on saada etua ihmisten vastaanottokyvyn herkistymisestä sellaisen pitkän ylistysjakson aikana.

Oppiin ja elämään nähden helluntailaisena minulla ei varmasti ole mitään ylistystä vastaan, mutta se, mitä olen nähnyt, on saanut minut vakuuttuneeksi siitä, että nämä ihmiset käyttävät ylistystä keinona päämäärän saavuttamiseksi. Päämäärä on tietysti se kokemus, joka tulee, ”voitelu, joka lankeaa” sen jälkeen, kun on ylistetty pitkään. Toisin sanoen – se on kaikki meistä ja tulee keinoksi manipuloida Jumalaa. Me ylistämme Jumalaa, ei siksi, että Hän on ylistyksemme arvoinen, vaan kokemuksen vuoksi, jonka voimme saada. Mitä väkevämpää ylistys on ja mitä kauemmin se kestää, sitä väkevämmän ja kestävämmän ”kokemuksen” me saamme Jumalalta. Tämä ei todellisuudessa ole mitään muuta kuin itsensä ylistämistä eli hengellistä narsismia ja minä luulen, että se valitettavasti usein johtaa tajunnan muuttuneeseen tilaan ja jonkin okkulttisen kokemuksen vastaanottamiseen viettelevältä hengeltä.

Luultavasti huolestuttavin trendi on rock-musiikin lisääntyvä käyttö ”ylistyksessä”. On hyvin todistettu, että kauan kestävä altistus rock-musiikille voi aiheuttaa tajunnan muuttuneita tiloja. Nuoruudessani innokkaana rock-musiikin kuuntelijana voin todistaa kokemuksesta tämän olevan totta. Kerrotaan, että hiljattain Vineyardin pastori James Rylellä oli ”näky”, jossa Jumala näytti hänelle, että Beatlesien rock and roll-soundi oli lahja Häneltä. Hänen sanoin se oli erityinen musiikillinen voitelu, joka tulisi tuomaan ”totuuden ilmestyksen” ja ”viemään ihmiset minun läsnäolooni”.

Minä kasvoin kuunnellen Beatleseitä, kuten muitakin rock-ryhmiä ja tiedän, että tässä musiikissa on voitelu – demoninen voitelu. Musiikki sai aikaan tunnehuippuja ja aallonpohjia kokonaan sen itsensä kautta. Ajoittain musiikki tuotti voimakkaita vihan tunteita. Jos siihen liittyy huumeiden ja/tai alkoholin väärinkäyttöä, niin tämä musiikki voi olla vaarallista. Puhun sellaisena, joka tietää kokemuksesta. Yksi ensimmäisistä asioista, joista Pyhä Henki sai minut vakuuttuneeksi kääntymykseni jälkeen, oli tarve päästä eroon huomattavan laajasta kokoelmastani rock-musiikkia. Ja niin minä pääsin. Nyt kuitenkin vain 16 vuotta myöhemmin rock-musiikista on tullut olennainen osa ”ylistystä” monissa seurakunnissa.

Kun riivaajien musiikista tulee ylistysmusiikkia Jumalan huoneessa, niin ei ole mitään epäilystä siitä, että me olemme vajonneet suureen eksytykseen.

Puolustan sydämestäni ylistyksen oikeaa asemaa seurakunnassa ja tiedän sen merkityksen UT:n seurakunnan elämälle ja asianmukaiselle toiminnalle. Myöhäissateen ”herätys” on kuitenkin tuonut ylistykseen ja sen merkitykseen seurakunnalle epäraamatullisen korostuksen. Torontossa ja Pensacolassa käytetään tuntikausia ylistykseen ja joskus vain vähän tai ei ollenkaan aikaa Jumalan Sanalle. Kun luemme Apostolien tekoja, me emme voi nähdä sellaista ylistyksen korostamista alkuseurakunnassa:

”Jotka nyt ottivat hänen sanansa vastaan, ne kastettiin, ja niin heitä lisääntyi sinä päivänä noin kolmetuhatta sielua. Ja he pysyivät apostolien opetuksessa ja keskinäisessä yhteydessä ja leivän murtamisessa ja rukouksissa.” (Apt. 2:41,42)

Olisi tyhmää olettaa tämän perusteella, ettei alkuseurakunnassa olisi ollut mitään sijaa ylistykselle. Monet alkukristityistä jatkoivat osallistumista jumalanpalveluksiin temppelissä ja niihin liittyi ylistystä. Paavali kirjoitti korinttolaisille ”psalmeista” ja ”laulamisesta” seurakunnassa, mutta asia on niin, ettei kerta kaikkiaan voi löytää samanlaista ylistyksen merkityksen korostamista alkuseurakunnassa, kuin minkä havaitsemme tämän päivän Myöhäissateen herätyksissä. Lehdessään Morning Star Prophetic Bulletin Rick Joyner kirjoittaa:

Ensimmäisessä kokouksessamme oli pyhä sähköisyys, joka latasi ilmapiirin. Ylistys saavutti välittömästi tason, joka oli yhtä väkevä, kuin mitä koskaan olemme kokeneet ja välittömästi alkoi työntää rajoja taaksepäin. Sitä jatkui yli kaksi ja puoli tuntia. Saarnalle tai ihmisten palvelemiselle ei jäänyt aikaa, mutta se oli oikein. Emme halunneet puhua ylistämisestä ja sodankäynnistä, me tulimme tekemään sitä! Kokemus on paljon parempi opettaja kuin sanat. Ylistyksen voima jatkoi kasvuaan joka kokouksessa aina perjantai-iltaan. Tuon kokouksen aikana kuilu taivaan ja maan välillä jotenkin ylitettiin valtavalla tavalla. [Tietoisuuden muuttuneen tilan kautta?] Kun muusikot olivat lopettaneet, niin ihmiset vain jatkoivat ja äänen voimakkuus kasvoi dramaattisesti. Sitten se oli ikään kuin ”suurten vetten pauhu” olisi täyttänyt suuren seurakuntasalin. Se oli lähes kuurouttavaa. Me näytimme värähtelevän ikään kuin vuorovesiaalto olisi pyyhkinyt ylitsemme. Sitä jatkui useita minuutteja, kunnes ajattelin, ettemme voisi vastaanottaa paljon enempää. Kun se loppui, niin suuri pelon ja kunnioituksen tunne täytti huoneen. Ray Hughes, yksi puhujistamme ja mies, joka on opiskellut ja johtanut ylistystä vuosia, sanoi minulle myöhemmin, että oli mahdotonta, että ihmisäänet olisivat saaneet aikaan sen äänen, jonka me kuulimme tuossa kokouksessa. Hän sanoi, että se tuntui kattavan koko äänikirjon samanaikaisesti ja että hän oli kuullut sellaista vain unissa ja näyissä, joita hänellä oli ollut kymmenen vuotta aiemmin. Minä en ymmärrä teknisiä yksityiskohtia siitä, mitä kuulimme, mutta olen ollut monissa konserteissa ja rock-festivaaleissa, joissa on ollut satoja tuhansia ihmisiä enkä koskaan ole kuullut mitään sen kaltaista. Ylistysryhmämme jäsenet, jotka ovat soittaneet sellaisissa konserteissa, sanoivat, etteivät hekään ole koskaan nähneet tai kuulleet mitään sen kaltaista… Siinä on täytynyt olla taivaallista apua.

Minun käsitykseni mukaan se, mitä Joyner kuvailee, on seurausta siitä, kun monet tässä joukossa siirtyvät tietoisuuden muuttuneeseen tilaan, joka saatiin aikaan ”yli kaksi ja puoli tuntia” kestävällä voimakkaalla ylistyksellä, joka suoritettiin rock-musiikin säestyksellä ja tahdissa. Musiikki on aina näytellyt olennaista osaa New Agen okkulttisessa maailmassa. Musiikki, jota käytetään johtamaan osallistujat tietoisuuden muuttuneisiin tiloihin, tekemään heidät avoimiksi hengille!

Samalla tavalla tuntikausien väkevän ylistämisen jälkeen nämä ihmiset tulevat avoimiksi ”voitelulle” ja niiden kokemusten vastaanottamiselle, jotka seuraavat sitä. ”Pyhä nauru”, ”Pyhän Hengen liima”, ”kaatuminen Hengessä”, psykosomaattiset parantumiset, eläinäänet, hillitön vapina ja muut ”voiteluun” liittyvät ilmiöt alkavat murtautua esiin ja seurauksena on hullujenhuone. Tosiasia on, että nämä kokemukset ovat samanlaisia kuin ne, jotka ovat olleet tunnusmerkillisiä okkultismille ja New Agelle vuosia. Tekniikka, jolla niitä tuotetaan, on sama. Eric E. Wright julistaa:

He ovat havainneet, että toistava, tunteellinen ja pitkäkestoinen laulaminen, todistukset parantumisilmiöistä, kehotukset olla avoimia kaikelle, mitä Hengellä on varattuna heille, yhdistettynä kolme tuntia tai kauemmin kestäviin kokouksiin, luo latautuneen ilmapiirin. Kokous on täynnä epätavallisen odotusta. Kokouksen polttopiste ei ole Sanan saarnaamisessa, vaan ”palvelemisen” ajassa sen lopussa. Saarnan aikana monet läsnä olevista käyvät levottomiksi. Kuten hypnoosissa ”kohdehenkilöiden reaktiot riippuvat hypnotisoijan tunteiden voimakkuudesta ja yleisestä ilmapiiristä”. ”Palvelun ajalla” jännitys kohoaa ja ihmiset reagoivat tärisemällä, kaatumalla, voihkimalla jne. Albert Dager huomauttaa, että ihmiset, jotka reagoivat näissä kokouksissa ovat ”normaaleja, arkipäivän ihmisiä”, jotka ”eivät voi uskoa, että heitä voitaisiin aivopestä tai manipuloida”. Mutta se tapa, jolla jännitys ja kiihko lisääntyy joissakin kokouksissa, saa heidät unohtamaan varuillaan olemisen. He ovat taipuvaisia suggestioon – jopa suggestioon, että heidät on parannettu! Vahvasti latautuneiden kokousten voima tunnustetaan laajalti. ”Jokainen hypnoositerapeutti, jolla on ollut tilaisuus harjoittaa hypnoosia kollektiivisessa ympäristössä, vahvistaa sen helppouden, jolla kouluttamattomat sattumalta valitut ihmiset menevät hypnoositilaan ja esittävät yksinkertaisesti jäljitellen niitä hypnoottisia ilmiöitä, joita he juuri ovat havainneet muissa… Samalla, kun Vineyardin johtajat eivät ehkä tarkoituksella ryhdy manipuloimaan ihmisiä, tai harjoita joukkohypnoosia, niin he ovat hyvin sinisilmäisiä inhimillisten tunteiden ja vapauttamiensa vaarojen ymmärtämisessä.

Vuosia sitten näin videon New Age -ryhmästä, jota johti Bhagwan Shree Rajneesh. Sadat hänen kannattajansa tanssivat ja lauloivat sitkeästi noin tunnin ajan, kun he ”ylistivät” Rajneeshia, joka istui tyynesti heidän edessään ottaen sen kaiken vastaan. Noin tunnin kuluttua useimmat ylistäjistä alkoivat väsyä ja vähitellen melu hiljeni ja ylistäjät hiljenivät jatkaen mietiskelemällä jumalaansa Rajneeshia. Yhtäkkiä sekasorto puhkesi! He kaikki alkoivat kokea jotakin – useimmat alkoivat täristä tai nykiä. Muutamat kaatuivat lattialle ja jatkoivat täristen rajusti ja hillittömästi. Jotkut nauroivat hillittömästi samalla, kun jotkut itkivät. Jotkut näyttivät olevan ahdistuneita ja hyvin peloissaan. Näytti, että kaikki olivat menneet samantyyppisiin kokemuksiin samanaikaisesti. Jos ei olisi voinut päätellä Rajneeshin oppilaiden puvusta ja heidän laulustaan, niin olisi ollut vaikea nähdä mitään eroa tämän kokouksen ja monien Toronton ja Pensacolan kokousten välillä tänä päivänä. Kokemukset ovat samat.

Näin siis kirjoitti Charles S. Graves.

**

Aivan aluksi pitäisi tietysti määritellä, mitä ylistys on. Ovatko esimerkiksi ilo, kiitollisuus ja palvonta eri asioita kuin ylistys? Teoretisoimatta sen enempää niputan ne tässä kaikki ylistys-käsitteen alle.

Nykyisin ylistys tuntuu tähtäävän tunnepuolen kokemuksiin, jonkinlaisiin elämyksiin. Jos ylistetään vain sen takia, että voidaan saada itsellemme emotionaalisia kokemuksia ja unohdetaan Jumala ylistyksen keskiöstä, ollaan pahasti hakoteillä. Kaiken kaikkiaan sellainen ylistys, joka vaikuttaa suorittamiselta, ”pumppaamiselta” tai rituaalilta, tuntuu vastenmieliseltä ja keinotekoiselta.

Monet ihmiset tuntevat olonsa kiusaantuneiksi tilanteissa, joissa lauletaan pitkiä aikoja ylistyslauluja kädet kohotettuina. Eikä ihminen aina ole kiitosmielellä, voi olla monenlaisia vaikeuksia elämässä sillä hetkellä. Ihmiset ovat myös luonteeltaan erilaisia – monilta ylistäminen kerta kaikkiaan ei vain luonnistu. Suomalaisethan ovat tunnetusti jäyhää kansaa, joka ei hevin tunteitaan muille näytä. Luonteiden erilaisuutta on voitava kunnioittaa – eivät kaikki ole samanlaisia, eikä heitä pidä puristaa samaan muottiin.

Ylistyksen on lähdettävä aidosti sydämestä, sillä ei väkinäisessä ylistämisessä ole mitään mieltä. Tosin meidän pitäisi nähdä vaikeuksiemme yli ja ymmärtää Jumalan suuruus kaikessa – omasta kurjuudestamme huolimatta. Raamatussa meitä kehotetaan kiitämään joka tilanteessa (1. Tess. 5:18). Kiitollisuuden Jumalaa kohtaan pitäisi olla sydämen asenteenamme.

Itse kuulun siihen joukkoon, joka ylistää mieluummin itsekseen kaikessa hiljaisuudessa silloin kun siihen on aihetta. Lähinnä se ilmenee kiitosmielenä ja kiitosrukouksena Jumalalle. Jumala on auttanut monin tavoin niin pienissä kuin suurissakin asioissa, ja on luonnollista antaa Hänelle kaikesta kunnia ja kiitos. Mikään tässä maailmassa ei ole omaani. Kaikki mikä meillä on, on lahjaa Jumalalta: läheiset, maallinen omaisuus, toimeentulo, terveys jne.

Saamme kiittää ja ylistää Jumalaa myös siitä, että Hänen sanansa ja lupauksensa Raamatussa ovat tosia. Ja jos ei muusta voi ylistää, niin ainakin siitä, että saa olla pelastettu syntinen Jeesuksen sovitustyön tähden.  Herramme Jeesus on murskannut käärmeen pään Golgatan keskimmäisellä ristillä, joten Saatanalla ei ole meihin enää mitään valtaa!

Toki mielelläni yhdyn ylistyslauluihin ja kiitosvirsiin hengellisissä tilaisuuksissa. Mielipiteeni oikeanlaisesta ylistysmusiikista on, että ensinnäkin sanoman on oltava oikea ja selkeä, Kristusta korottava. Toisekseen uskon, että Jumalakin kuuntelee mieluummin hillittyä musiikkia kuin kovaäänistä bändiä. Joskus tässä on ihan terveen järjen käyttö paikallaan: musiikin on oltava sellaista, että kaikki vauvasta vaariin voivat olla paikalla. Ei Pyhän Hengen tahto ole, että vanhempi väki jää kotiin seurakunnan kokouksessa esitettävän musiikin takia tai että täytyy pitää korvatulpat korvissa.

Kiitos ja ylistys sinulle Jeesus, että olet kuollut puolestani ja lahjoittanut minulle iankaikkisen elämän. Kiitos, että tiedät kaikki tarpeeni ja olet pitänyt minusta huolta monin tavoin. Kiitos avustasi ja turvastasi kaikissa vaikeuksissani. Kiitos, että olet lähellä minua ja että mikään ei tapahdu ilman Sinun sallimustasi. Kiitos siitä, että saan luottaa sinun hyvään tahtoosi minunkin kohdalla; tapahtukoon Sinun tahtosi elämässäni. Aamen.

Lue vielä aiheeseen liittyvä artikkeli Tämän päivän ”kristinusko” – ei mitään muuta kuin tunteita.

Read Full Post »

Pelkoni kävi toteen – Todd Bentley kutsuttiin Suomeen. Hän vieraili muutamien yhteisöjen järjestämissä tilaisuuksissa.

Mitään ei ole siis opittu Lakelandin ”herätyksestä” eikä taustoja selvitetty. Jos asenne on sellainen kuin erään seurakunnan johtoryhmään kuuluvalla, että parantamismetodit eivät kiinnosta pätkääkään, kunhan ne toimivat (lähde), niin mitään ei näköjään halutakkaan oppia.

Tuo edellä siteerattu lause kuulostaa ihan samalta kuin mitä Rodney Howard-Browne on sanonut kirjassaan (The Coming Revival, s. 10). Hän kirjoittaa, että kun herätys tulee, voidaan kokouksissa nähdä seuraavanlaisia ilmiöitä: (1) Pyhästä Hengestä, (2) lihasta ja (3) paholaisesta. ”Olisin mieluummin kirkossa, jossa paholainen ja liha ilmenevät kuin kirkossa, jossa ei tapahdu mitään, koska ihmiset ovat liian peloissaan ilmaistakseen (manifest) mitään… Ja jos paholainen ilmenee, älkää murehtiko siitä. Olkaa iloisia, että edes jotakin tapahtuu!

Taustatietoa Bentleystä saat vaikkapa lukemalla Samuli Siikavirran artikkelin Yllätysvieraana väärä profeetta, tai oman artikkelini Toronton siunaus, Todd Bentley ja Lakelandin parantumisherätys.

Olisi jo vihdoinkin aika havahtua kaikissa seurakunnissa siihen, että on olemassa myös todellista ja vakavaa eksytystä. Ei eksytystä jossain hamassa tulevaisuudessa, vaan nyt tässä ajassa!

Silmiä avaavaa on lukea Charles S. Gravesin erinomainen kirja, jossa kerrotaan nykyisen uuskarismaattisuuden taustoista ja vaaroista:

Lisäys 25.9.2012:

Netissä on videoita Todd Bentleyn Suomen kiertueelta (löytyvät Googlen avulla hakusanoilla Youtube Todd Bentley Helsingissä). Pikaisesti niitä silmäillen meno ei ole muuttunut miksikään sitten Lakelandin-aikojen. Julistuksessa ei ole vähääkään ristin- ja armonevankeliumia, mutta sen sijaan täynnä kaikenlaista erikoisilla kokemuksilla mässäilyä. Jokaisen hiukankin Raamattua tuntevan pitäisi pystyä huomaamaan, että Todd Bentley on valheopettaja sieltä pahimmasta päästä – niin selkeästi havaittavissa on hänen epäraamatullisuutensa. Otan esille yhden lyhyen pätkän:

Todd Bentley kertoo, miten hän hotellissa Indonesiassa heräsi keskellä yötä siihen, että huoneessa on mies, enkeli, valkoisissa vaatteissa. Mies hyppäsi Toddin sänkyyn ja PAM – iski tätä nyrkillä mahaan ja sitä kautta hänen henkeensä. ”Sähkövirta täytti minut. Kaikki karvat kehossani olivat staattista sähköä täynnä, ja kehoni alkoi täristä – kaikki elimet sisälläni tärisivät, ja ajattelin, että pääni räjähtää. Täytyin sillä voimalla, joka on Jeesuksesta. Minne tahansa meninkään, niin valot kytkeytyivät päälle ja pois, ja huoneen sisällä salamoi. Kun vain osoitinkin ihmisiä, he parantuivat. Herran voima oli käsin kosketeltava; Jumalan voima lähti kehostani. Tuntui, kuin olisin joku supersankari.”

Ystävä hyvä, älä usko tuota valhetta! Ei Jumala, Jeesus eikä Pyhä Henki anna tuollaisia manifestaatioita. Kyseessä ovat demoniset ilmiöt!

“Rakkaani, älkää jokaista henkeä uskoko, vaan koetelkaa henget, ovatko ne Jumalasta; sillä monta väärää profeettaa on lähtenyt maailmaan” (1. Joh. 4:1).

Read Full Post »

Older Posts »